Täysistunnon pöytäkirja 101/2007 vp

PTK 101/2007 vp

101. KESKIVIIKKONA 19. JOULUKUUTA 2007 kello 10 (10.05)

Tarkistettu versio 2.0

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala 30

  jatkui

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on tapana ollut kuulemma menneinä vuosina puhua myös kutusta. Ed. Timo Roos aikoinaan piti aina perinteisen kuttupuheen. Kun hän jäi pois eduskunnasta, perinnettä jatkoi ed. Markku Vuorensola Pirkanmaalta. Kun hän jäi pois, niin viime vuosina sen piti ed. Ylä-Mononen ainakin kerran. Minulle kerrottiin, että kuttupuhe on pitämättä, joten tämä monimuotoisuus täytyy täyttää. Kun täällä on puhuttu hevosista, lehmistä ja sioista, niin jokunen sana kutusta.

Kuttuhan oli aikoinaan köyhän lehmä. Maaseudun elävään ilmeeseen kutulla oli varsin suuri ja merkittävä vaikutus. Muistan, että lapsuudenkodissa meillä ei kuttua ollut, meillä oli pukki. Mutta naapurissa kyllä oli kuttuja, ja nehän olivat hyvin aktiivisia eläimiä. Niistä saatiin maitoa ja juustoa, mutta samalla ne myöskin kitkivät naapurin emännän kasvimaan ja kukkamaan ja joskus söivät jopa vaatteet pyykkinarulta.

Eläimellähän on todellakin kaksi rintaa, ja niitä sanotaan vetimiksi. Eläimenä itsessään kuttuhan ei ole kovin puoleensavetävä. Se on melkoisen ruma, ääntelee lakkaamatta ja haisee. Haju on kuulemma lähinnä tuollainen ammoniakin sekainen, hieman hikeä muistuttava, sanoo eräs luonnehtija. Joku sanoo, että se olisi lähellä poron tuoksua — ehkä ed. Seurujärvi tietää tämän asian — eksoottinen joka tapauksessa.

Mikko Pesälä, pitkäaikainen puhemies, totesi aikoinaan kuttupuheen aikana, että kutusta ei ole kiinnostunut muu kuin pukki. Se on sääli, koska kutunjuustohan on hyvä tuote, herrojen herkkua. Sinänsä kutunmaitohan on kamalan makuista. Tuskin sitä kukaan selvin päin nauttii. Mutta maitoallergikoille se on ainoa tuote, mitä voi juoda. Omista kokemuksistani: Olen juonut kiinalaista kutunjuustoviinaa ja pystyin sitä kaksi kupillista juomaan ilman pahoinvointia, mutta taiteilija Mustajärvi joi kyllä koko pullon, ja siitä tulikin mieleeni, että ... (Ed. Pulliainen: Missäs hän nyt tällä hetkellä on?) — Hän joutui käymään Minnesota-hoidossa sen jälkeen. — Olenkin miettinyt tätä asiaa niin kuin aikaisemmat edustajat, että ehkä, jos arvoisa puhemies sallii, niin siirrettäisiin tämä koko kuttuasia maa- ja metsätalousministeriöstä (Ed. Gustafsson: Minne ministeriöön?) kulttuuripääluokkaan.

Toinen varapuhemies:

Se käsiteltiin jo äsken opetusministeriön kohdalla. Nyt ollaan ...

Puhuja:

Tämä perustuu nimenomaan taiteilija Mustajärven käsityksiin. Kuttuhan saa tukea samoin perustein kuin lammas, mutta suomalainen kuttu saa EU-tukea vähemmän kuin vastaava kreikkalainen. Toivottavasti kutulla on tulevaisuutta myös täällä EU:n pohjoisissa osissa. Onhan kuitenkin niin, että kutun puoliso pukki on siippaansa komeampi ja itsepäisempi.

Hyvät ystävät, tämä on perinnettä, jonka halusin tuoda teille tähän päivään. Tällaisiakin puheita täällä on aikoinaan pidetty. Tämä on koottu eri edustajien puheista, ja halusin vaan tällä toivottaa hyvää jatkoa teille ja erittäin hyvää joulua ja hyvää kuttu-uuttavuotta. Pidetään perinteet kunniassa!

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Äskeisen ed. Alatalon puheen jälkeen on kova työ koota itsensä ja palata pääluokan asioihin.

Maa- ja metsätalousministeriö ja ministeri Anttila ansaitsevat tunnustuksen pärjäämisestä viimeisten kuukausien pyörityksessä. Tunnustuksen saa myös valtiovarainvaliokunta ja sen sektorijaosto, joka on tehnyt ensi vuoden budjettiesitykseen useita lisäyksiä, jotka mahdollistavat osaltaan monien tärkeiden hankkeiden ja kohteiden rahoittamisen.

Suurpetopolitiikan toteutuminen poronhoitoalueella on ollut viime vuosina kritiikin kohteena. Petoeläinkannan kasvu ja suurpetovahinkojen lisääntyminen haittaavat jo pahoin porotalouden ja osittain myös maatalouden harjoittajien elinkeinotoimintaa. Porovahingot kasvanevat yli 4 400 yksilöön kuluvana vuonna, kun viime vuonna vastaava luku oli noin 3 300. Lisää ongelmia on aiheuttanut valtion petokorvausmäärärahojen loppuminen kesken vuoden. Kuluvan vuoden osalta asia hoidettiin lisätalousarviolla. Huoli tulevasta vuodesta on kuitenkin jo ilmassa. Kun poroja ja muita eläimiä kuolee suojeltujen petojen suihin, pitää valtion korvata elinkeinonharjoittajalle vahingot. Petoeläinpolitiikan yleiseen hyväksyttävyyteen alueella vaikuttavat kaikkein eniten petokannan pitäminen kohtuullisena ja petokorvausjärjestelmän toimivuus. Tämä tarkoittaa petoeläinkannan pitämistä paitsi eläinkannan myös elinkeinonharjoittajien kannalta kestävällä tasolla, häirikköeläinten nykyistä tehokkaampaa eliminointia, petokorvausten maksamista sovitusti täysimääräisinä sekä maksatusten toteuttamista ajallaan ilman kohtuuttomia viiveitä. Tilannetta ei pidä päästää niin pitkälle, että erämaalaki alkaisi korvata enenevässä määrin Suomen lain.

Yhdyn valtiovarainvaliokunnan mietinnössä esittämään myönteiseen arvioon maa- ja metsätalousministeriön käynnistämistä toimenpiteistä suurpetojen poroille aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi sekä poikkeuksellisen suurten ahmavahinkojen selvittämiseksi. Mielestäni on aivan oikein, että ministeriön tavoitteena on siirtää painopistettä petoeläinvahinkojen korvaamisesta niiden aiheuttamien vahinkojen estämiseen. Siitä, miten tähän tavoitteeseen päästään, voi epäilemättä löytyä kovasti erilaisia näkemyksiä tästäkin talosta. Valiokunta esittää, ennakoiden jo hyvissä ajoin ensi vuoden tilannetta, eduskunnan hyväksyttäväksi 250 000 euron lisäystä petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi. Lisäksi valiokunta on kiinnittänyt mietinnössään huomiota poroesteaitojen rakentamiseen ja kunnostamiseen myönnettyjen varojen jälkeenjääneisyyteen. Nykyisellä määrärahalla on jääty jo usean vuoden ajan jälkeen vaadittavasta kunnossapito- ja korjaussuunnitelmasta. Valiokunta onkin esittänyt 200 000 euroa poroaitasopimusten mukaisten poroaitojen rakentamiseen ja kunnossapitoon. Nämä ovat molemmat kannatettavia esityksiä pohjoiselle tärkeän porotalouselinkeinon turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Metsäsektori on ollut kuluneen vuoden voimakkaassa myllerryksessä, ja sen mukaisia ovat olleet myös sieltä tulleet uutiset. Alan ongelmat ovat monitahoisia. Esillä ovat olleet ainakin raaka-ainehuoltoon liittyvät kysymykset, alalla oleva ylituotanto sekä tiukka kansainvälinen kilpailutilanne. Viestit tulevaisuudesta ovat olleet synkkiä, ja pelkona on, että tulemme kuulemaan vielä lisää huonoja uutisia. Kaikkiin metsäsektorin ongelmiin ei voida valtion toimesta vaikuttaa mutta moneen asiaan voidaan. Raaka-ainehuollossa kotimaisen puun käytön lisääminen on mahdollista, johon toimeen hallitusohjelman mukaisesti on jo ryhdyttykin. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen tarvittavia panostuksia ollaan lisäämässä alan vahvan edelläkävijämaan aseman palauttamiseksi.

Yksi osa maamme metsäklusterihistoriaa ja tulevaa menestystä on metsiin liittyvä tutkimustoiminta. Tästä vastuullisen Metsäntutkimuslaitoksen tehtävänä on edistää tutkimuksen keinoin metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Laitoksen toimintayksikkö- ja tutkimusmetsäverkosto kattaa koko maan. Julkisen sektorin tulee osaltaan nostaa tuottavuuttaan. Meidän tulee rakastaa tuottavuutta, kuten valtiovarainministeri Katainen on todennut. Nyt kuitenkin aivan liian kaavamaisesti toteutettavan valtion tuottavuusohjelman takia Metla on ilmoittanut karsivansa maasta kolme tutkimusyksikköä, joista yksi sijaitsee valtion mittavien omien metsävarojen äärellä Kolarissa. Valiokunnan tekemästä määrärahalisäyksestä huolimatta Metlan johto on ilmoittanut toteuttavansa esitetyt lakkautukset. Vetoan nyt budjettikäsittelyn yhteydessä maa- ja metsätalousministeriöön ja ministeri Anttilaan, että valtio ymmärtäisi koko maan kattavan tutkimusasemaverkoston merkityksen tulevaisuuden metsäklusterin menestyksessä. Eittämättä myös Metlassa tarvittavista erilaisista tuottavuuden kohentamistoimista huolimatta tutkimusyksiköiden verkoston tulevaisuus tulee turvata Kolaria myöten.

Pentti Oinonen /ps:

(Ed. Pulliainen: Sanopa nyt jyrkkä sana!) Arvoisa puhemies! Kuluvan vuoden aikana on keskusteltu suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta eikä aiheetta. Artikla 141:n katoamisen myötä Suomelle myönnetyt tukiaisten maksuoikeudet pienenevät vähitellen kuin pyy maailmanlopun edellä.

Valtion vuoden 2008 budjetti maatalouden osalta olisi kaivannut reilua lisärahoitusta. Kaiken huipuksi eläinsuojelijat näyttivät populistisella tyylillään, kuinka huonosti asiat saattavat olla karjatiloilla, kun ne eivät ole täysin kunnossa. Kansalaisten huoli eläinten hyvinvoinnista on nyt todellinen. Näyttää siltä, että tiloilla olevilla eläimillä ja tilallisilla itsellään tulee menemään Suomessa yhä huonommin, jos EU-vetoinen suurtilaideologia saa vallan myös Suomessa. Kuten lienette lukeneet lehdistä, on silloin tällöin ilmi tulevien onnettomien eläinkohtaloiden taustalla ei suinkaan tilallisten välinpitämättömyys vaan ihmisten uupumus ja usein siitä johtuva masennus.

Arvoisa puhemies! Maa- ja karjatalouden harjoittajien jaksamiseen pitäisikin jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, ei siis seurauksiin vaan syihin. Miksi osa maanviljelijöistämme ja karjatilallisistamme voi huonosti? Tulevaisuus heidän kohdallaan näyttää huonolta, kiitos EU:n pientalonpojan tappolinjan. Karjatilallisemme tekevät näissä oloissa parhaansa, mutta epävarmuus toimeentulosta ja yhä suuremmiksi käyvät tilakoot takaavat sen, että alamäki kiihtyy myös tilallisten henkisellä ja fyysisellä tasolla. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että myös neuvontajärjestöt ottavat huomioon maaseutuyrittäjien jaksamiseen liittyvät asiat palveluiden kehittämisessä. Budjetissa olisikin täytynyt kiinnittää enemmän huomiota tilanomistajien henkisen hyvinvoinnin ja fyysisen jaksamisen ylläpitämiseen.

Arvoisa puhemies! Pärjätäkseen EU-Suomessa joutuu karjatilallinen tekemään tilastaan entistä suuremman. Tämä johtaa kierteeseen, jossa samalla työvoimalla tehdään yhä enemmän töitä ja yhteen eläimeen käytetty aika vähenee. Ei siis ihme, että sairaat eläimet jäävät huomaamatta ja asianmukaisesti hoitamatta satojen ja tuhansien eläinten massassa. Hyvä, jos edes itse pystyy pitämään huolta omasta terveydestään. Tämä tilanne on pitkälti saman kaltainen kuin lasten henkisen hyvinvoinnin saralla. Vanhemmat eivät jaksa ja lapset reagoivat voimalla pahoin, jos tällainen vertaus sallitaan.

Mitä tulee tiloilla kuolleiden eläinten ruhojen hävittämiseen, ei sitäkään ole tehty helpoksi, päinvastoin. Ennen muinoin oli kuolleiden eläinten hävitys helpompaa, otti vain lapion käteen ja kaivoi kuopan. Samalla hävityskustannukset pysyivät kurissa — vaan eivätpä pysy kurissa enää. Yhden yli vuoden ikäisen naudanruhon hävitys virallisessa hävityslaitoksessa maksaa nelisenkymmentä euroa eli 250 mummonmarkkaa. Onneksi monin paikoin ruhon hävittämisen voi hoitaa myös hautaamalla, kuten maalaisjärki kehottaisi tekemään. Kai tämäkin liittyy EU:hun ja eläintautien pelkoihin. (Puhemies koputtaa) Nämä tautivaarat tuntuvat ilmestyneen vasta EU:n myötä.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Metsällä on meille suomalaisille moninainen merkitys. Yhdelle se tuo elinkeinon tai lisän ruokapöytään, toiselle se on rauhan tyyssija, ja joillekin metsä on tunnearvoltaan ja taloudellisestikin merkittävä sijoituskohde.

Suomessa on satojatuhansia metsätiloja ja tuplasti sen verran metsänomistajia. Yksityisten metsänomistajien osuus metsäalastamme on yli puolet ja puuston kasvusta peräti 68 prosenttia. Metsänomistajakunnassa on tapahtumassa rakennemuutos. Yhä useampi metsänomistaja asuu metsänsä sijaintikunnan ulkopuolella, sillä etämetsänomistajia on nykyisin noin kolmannes kaikista. Näin suuri ja heterogeeninen omistajamäärä luo omat haasteensa metsätalouden ja -teollisuuden jatkuvuudelle.

Puuntuotannon ja metsien hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että metsiemme omistajat eivät pyri tavoittelemaan pikavoittoja myyntituotoilla. Metsän kasvatus ja omistaminen on pitkäjänteistä toimintaa. Hallitusohjelmassa tämä onkin kirjattu Kemera-rahoitukseen panostamalla ja nyt budjetissa niin, että tuki parantaa muun muassa nuoren metsänhoidon ja uudistustöiden kannattavuutta.

Lähivuosina myös metsänomistajien keski-iän nousu ja kaupunkilaismetsänomistajien määrän lisääntyminen tulee jatkumaan. Perinnönjakojen seurauksena metsätilat tulevat pienenemään entistä pienempiin ja eri-ikäisiin puustoalueisiin. Nämä edellä mainitut tekijät lisäävät neuvontapalveluiden ja metsätyöpalveluiden tarvetta, kun metsänomistajan omatoimisuus metsätöissä vähenee. Näin ollen myös sähköisen asioinnin käyttöönotto helpottaisi tiedon jakamista ja alan kehittymistä.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on harjoitettu järjestettyä metsätalouden edistämistä jo sadan vuoden ajan. Se vastaa yli yhtä puuston kiertoaikaa vähän karummallakin maalla. Työ onkin ollut tuloksellista. Puuston määrä on tänä päivänä suurempi kuin ennen, vaikka metsää onkin hakattu.

Niin kuin ihmisen, myös metsätalouden vuodet ovat erilaisia. Kuluneena vuonna puun hintakehitys ja puukaupan vilkkaus ovat antaneet uskoa metsätalouden harjoittamiseen. Talouden kannattavuus parani merkittävästi tavalla, johon edellisinä vuosina ei uskottu. Tämän mahdollisti sahatavaran hyvä menekki ja hinta.

Kuten hyvin tiedämme, odotettavissa on, että puuntuonti Venäjältä alenee lähivuosina ja poliittisilla päätöksillä on tuettava kotimaisen puun vuotuisen käytön nostamista. Valtiovarainvaliokunta toteaakin mietinnössään, että verotusta on kehitettävä aktiiviseen metsätalouteen kannustavaksi. Olen tästä täysin samaa mieltä.

Kotimaisen puun hankinta edellyttää kannustavan verotuksen lisäksi tehokkaampaa metsänhoitoa, kuljetusverkoston kattavuudesta ja kantokyvystä huolehtimista sekä ammattitaitoista työvoimaa. Siis liikennepoliittisilla päätöksillä on myös suuri merkitys metsätaloudelle.

Vuoden 2008 budjettiesityksessä perustienpitoon on varattu 20 miljoonaa euroa puukuljetusten turvaamiseksi ja myös puuhuollon kannalta tärkeän Savonlinna—Huutokoski-rataosuuden peruskorjaukseen on esitetty varoja. Lisäksi yksityisteiden valtionapuja korotetaan, ja tämä on tervetullutta myös metsätalouden kannalta, sillä monet rekat hakevat tukkinsa nimenomaan yksityisteiden varrelta.

Sinivihreä hallitus ymmärtää jo väriensäkin ansiosta metsiemme arvon. Metsän tulee antaa kasvaa ja vihertää, mutta paikoittain tulee taivaansinen näkyä. Yhdessä ne ovat enemmän.

Ensi vuonna hallitus tukee metsiämme niin puuntuotannon kestävyyden turvaamisella, Metsäntutkimuslaitoksen ja metsäkeskusten toimintaa tukemalla kuin puukuljetuksia ja raaka-aineen saatavuutta edistämällä. Tämä on vastuullista päätöksentekoa ja turvaa suomalaisen metsäsektorin kilpailukykyä.

Keväällä käsittelyyn tuleva perintöveron poistaminen maa- ja metsätilallisilta sukupolvenvaihdostilanteessa turvannee omalta osaltaan ammattimaisen metsänhoidon jatkuvuutta.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä budjetissa on tietysti pari asiaa, jotka heti voi positiivisesti todeta. Petoeläinvahinkomäärärahan lisääminen on yksi, toinen sellainen on 1 miljoona euroa, joka on nimenomaan vesien rehevöitymistä estävään tutkimus- ja selvitys- ja muuhun suoraan toimintaan eli liittyy näihin eroosio-ongelmiin.

Mutta muutama toinen näkökulma. Enemmän kriittinen on Metso-ohjelma ja sen huono toteuttaminen, metsien suojelu, siinä mielessä, että metsätalous ja metsien hakkaaminen lisääntyy ja muun muassa erityisen arvokkaiden biotooppien säilyttäminen heikkenee. Tässä on metsäkeskuksilla synnin taakkaa kannettavana. Siitä on myös julkisuudessa viime aikoina kirjoitettu.

Petoeläinvahinkoja siis korvataan ja se on aivan oikein, tarvitaan, niin kuin ed. Pulliainen sanoo, tätä EU-jäsenmaksua, mutta pitää muistaa, että nämä viisi suurta, big five, jos otetaan vaikka hirvi siinä viidenneksi, ovat aikamoisen salametsästyksen, laittoman tappamisen kohteena myös, milloin moottorikelkalla, milloin näännyttämällä takaa-ajaen tai sitten suoraan ampumalla. Tuosta salametsästyksestä on tullut mafiatyyppistä liiketoimintaa etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa ja se ei ole kenellekään eduksi.

Tietenkään ei tässä tarkoiteta sellaista metsästäjää kuin ed. Hänninen tai niin edelleen vaan nimenomaan niitä ei-tyydyttäviä ja valitettavia tapauksia, joita julkisuudessa tulee ja joita poliisiviranomaiset Itä- ja Pohjois-Suomessa myös nostavat esille ja vaativat lisää resursseja. Yksi resurssi olisi tästä talosta lähtevän taloudellisen tuen lisäksi nimenomaan lainsäädännön kehittäminen, törkeästä metsästysrikoksesta säätäminen, jotta poliisi pystyisi tehokkain menetelmin näitä tutkimaan. Siis meillä on lainsäädäntö tässä puutteellinen, tarvitaan termi ja käsite "törkeä metsästysrikos".

Eläinten pidosta on tänään hyvin keskusteltu, ja mielestäni ministeri Anttilan vastaus tänään hänelle esitettyihin kysymyksiin oli tyydyttävä. Hänhän itse totesi, ei nyt ihan kokemuksesta sanonut, mutta tietää käytännöstä, kun hän on eläinten kasvattaja, eläintuottaja, että huonosti pidetty eläin on myös myyntiarvoltaan huonompi kuin hyvin pidetty. Nämä eläinten pidon ongelmat ovat sen tyyppisiä, jotka liittyvät täällä jo aikaisemmin esitettyihin, ed. Pentti Oinosen vastikään puheenvuorossaan esittämiin, ongelmiin, eli EU:n myötä suuret yksiköt ja siellä sitten paljon eläimiä, ahtaat tilat, stressiä ja siinä sitten sairastuvat eläimen pitäjä, tuottaja niin kuin eläimetkin, ja ongelma on yhteinen.

Tässä on yhteiskunnan pystyttävä tukemaan tätä asiaa ja hallitusti nimenomaan myös tuottajien kannalta, siis kaupunkiväestön on ajateltava itseäänkin sikäli, että olisi parempi kyllä sitä luomutuotantoa käyttää vaikkapa omasta terveysnäkökulmastaan kuin massatuotannolla tuotettua lihaa. Näin ollen tämä asia on eettinen ja myöskin taloudellinen kysymys. Eli eläinten hyvinvointi ja eläinten oikeudet ovat yhä enemmän meidän yhteinen ongelmamme, eikä tässä asia edisty ollenkaan ketään syyttämällä, esimerkiksi maanviljelijöitä syyttämällä, vaan asioita pitää ratkaista muun muassa lisäämällä resursseja tähän eläinlääketieteen tuntemukseen.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen esitti omassa puheenvuorossaan väitteen, että salametsästys ja metsästysrikollisuus olisi lisääntynyt. Meillä oli viime sunnuntaina tuolla Kuusamossa tilaisuus, jossa julistettiin joulurauha riistalle, ja siellä pääpuheenvuoron käytti meidän poliisipäällikkömme. Hän totesi, että tällä meidän alueellamme tänä syksynä ei ole tullut ilmi yhtään semmoista metsästystilannetta, johon olisi tarvinnut poliisin puuttua. Minusta se oli hänen osaltaan semmoinen selkeä näyttö siitä, että toimitaan ihan lakien mukaan ja mistään yleistämisestä ei rikollisuuden osalta kyllä voida puhua. Siltä osin en ole ed. Tiusasen kanssa samaa mieltä.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa tullut esille kotieläintalous, sen suurentuminen, yksiköiden suurentuminen, ja sen vaikutus eläinsuojelukysymyksiin. Minä kyllä kiistän jyrkästi ne näkemykset, että suurella koolla olisi negatiivista vaikutusta sinällään eläintenhoitoon tai eläinten pitoon. Minulla on aivan selkeä näkemys siitä, että kun kokoluokka on kohtuullinen ja kunnossa oleva, ammattitaito on kunnossa, niin eläinten tarkkailuun ja hoitoon jää myöskin riittävästi aikaa.

Otan esimerkiksi suomalaisen broileriketjun, joka on käytännössä rakennettu EU-aikana uudelleen. Se on ehkä maailman tehokkain, maailman hygieenisin, ja myöskin eläinten hyvinvointi on kunnossa. Vertailukohtana on vaikkapa Brasiliassa tuotettu broilerinliha, joka ei kyllä kestä minkäänlaista vertailua suomalaisen tuotannon kanssa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hännisen puheenvuoro oli rohkaiseva, jos Koillismaalla, niin kuin ymmärsin, on tilanne tuommoinen. Nimittäin sitten kun mennään etelämmäksi Kainuun eteläosiin ja sitten vähän sinne Pohjois-Savon puolellekin, valitettavasti tämä tilanne ei näin ruusuinen ole.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin tyytyväinen, jos Kuusamossa, joka sinänsä on hyvä kunta, asia on näin niin kuin ed. Hänninen sanoi, kaikki kunnia sinne, mutta mikä ongelma meillä on? Meillä on valvontaongelma, meillä on liian vähän erävalvojia, ja poliisivoimien mahdollisuudet suorittaa tehokasta valvontaa ovat puutteelliset etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen laajoilla alueilla.

Mitä ed. Kauniston broileriesimerkkiin tulee, niin uskon kyllä, että Brasilian tehotuotanto on varmasti epäeettisempää kuin Suomessa, mutta kyllä broilerituotanto kaiken kaikkiaan vaatisi enemmän etiikkaa ja häkkikanaloihin enemmän tilaa, siis kanoille nimenomaan lisää tilaa. Kyllä tämä varmasti on asia, joka vaatii parantamista kaiken kaikkiaan, mutta en epäile tätä suomalaisten parempaa ammattitaitoa.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan metsästysrikollisuudesta, niin siellä varmasti tämmöistä tapahtuu, ja ongelma on varmasti erävalvonnan puute ja puutteellisuus, mutta väitteet siitä, että metsästysrikollisuus ja metsästäjät olisivat jotenkin niin kuin yksissä, pitää heti kumota. Nimittäin metsästäjät eivät ole rikollisia elikkä he eivät harrasta salametsästystä, vaan ne ovat jotain muita kuin metsästäjiä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samaa mieltä olen kuin ed. Hemmilä. En yhdistä tätä asiaa, että se olisi sama asia suinkaan, mutta totean, että tämä on ongelma, joka on myöskin varmasti rehellisten ja aivan asiallisten metsästäjien ongelma. Uskon, että he ovat kyllä huolissaan myös tästä asiasta. Sinänsä metsästäjien osuus esimerkiksi hirvikannan hoidossa jne. tai sen pitämisessä aisoissa on paikallaan. Mutta se ei nyt vie tätä ongelmaa mihinkään. Meillä on olemassa salametsästysongelma ja myös puutteellinen lainsäädäntö tässä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokuntaa, sen maatalousjaostoa, on syytä kiittää niistä lisäyksistä, joita se teki budjettiesitykseen, sinänsä kohtuulliseen budjettiesitykseen maaseudun kannalta: petovahinkojen osalta, vesihuollon osalta, Metlan ja yleensäkin neuvonnan ja tutkimuksen määrärahojen osalta, kiinteistötoimituksiin jne., suomalaisesta ruokakulttuurin edistämisohjelmasta puhumattakaan. Ja myös lasken tähän samaan joukkoon yksityistiemäärärahojen merkittävän lisäämisen. Kaikki nämä edesauttavat voimakkaasti maaseudun elinvoiman ylläpitoa ja säilyttämistä ja kehittämistä ja myöskin sen uskon vahvistamista, että maaseutu ja maaseudun elinkeinot eivät ole todellakaan mitkään maailmanlopun ja iltapäivän aloja, vaan ne ovat tulevaisuuden aloja. Sen on osoittanut maailmanlaajuinen hintakehitys liittyen kaikkeen biotuotteeseen. Sen kysyntä on kasvanut, ja sen tarve on kasvanut, sillä vastataan myöskin erittäin voimakkaasti ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, kun se järkevällä tavalla tehdään.

Puhemies! Viime aikojen keskustelu metsäpolitiikasta on, niin kuin moneen otteeseen on täällä todettu, käynyt todella kuumana. Suomalaisen metsänhoidon osalta on erittäin vakavia asioita kaksi kappaletta, jotka liittyvät metsienhoitoon. Toinen on erilaiset hoitorästit, ja toinen on harvennusrästit. Molempien osalta on vastuuta sekä valtion toimenpiteillä että ennen kaikkea metsänomistajien omilla toimenpiteillä. Aikanaan tehdyt hoitotoimenpiteet ovat välttämättömiä, jotta laatupuuta saadaan tuotettua, ja siihen tarvitaan kannusteita, samoin kuin myöskin tarvitaan kannusteita metsäteollisuuden osalta siihen, että harvennukset käyvät kaupaksi ja että ne tehdään ajallaan. Vain näin pystymme turvaamaan sen, että laatutukkipuuta meillä myöskin jatkossa on.

Täällä päivällä tuli esille metsäteollisuuden investointihalukkuus esimerkiksi Venäjän puualueille, ja siellä eräs peruste vähän kalskahti korvaan, jossa todettiin, että kun tiemäärärahat ovat Suomessa niin vähäisiä, niin tuotantoa viedään Venäjälle. Uskoisin kuitenkin, että Suomessa nyt tieolosuhteet ovat jonkun verran paremmassa kunnossa kuitenkin kuin Venäjällä, niin että ihan mitä sattuu ei kyllä kannata täälläkään puhua. Ihan näin pitkällä ei nyt sentään vielä kuitenkaan näissä asioissa olla. On myönnettävä, että liikenneväylien määrärahojen osuus on niukanlainen, se on aivan selvä asia. Mutta niillä toimenpiteillä, joita hallituskin on tehnyt ja ennen kaikkea linjannut, tulevassa selonteossa tulee linjaamaan, kyllä pystytään näihin haasteisiin vastaamaan.

Yksi hakkuiden lisäämisen keino on tietenkin verotus, ja kyllä meidän täytyy harkita myöskin sitä, mikä on tulevaisuudessa puun myyntiveroprosentti, joka tällä hetkellä on sama kuin pääomatuloveroprosentti elikkä 28. Olisiko sitä syytä jonkun verran alentaa, minkälaisen säväyksen se tekisi puumarkkinoille? Uskon, että sillä olisi siihen hyvä vaikutus.

Puhemies! Metlan tehtävä on äärimmäisen tärkeä, ja moni on viitannut Metlan päätökseen Punkaharjun, Kolarin ja Kannuksen tutkimusyksiköiden lakkauttamisesta. Tämä on täysin vastoin hallitusohjelman linjauksia ja myöskin hallituksen alueellistamispolitiikan linjauksia. Olen tyytyväisyydellä pannut merkille sen, että ministeri Anttila on ottanut asian käsittelyyn, ja uskon, että tästä hyvä ratkaisu löytyy. Tutkimusyksiköiden tukitoimintoja on yhdistettävä, ja niitä on virtaviivaistettava. Se on aivan selvä, mutta meillä ei vaan kerta kaikkiaan ole varaa menettää näidenkään tutkimusasemien tekemää työtä, jos me tavoittelemme ja kun me tavoittelemme hallitusohjelman tavoitteita metsän osalta, niin puun saatavuuden osalta kuin metsän monimuotoisuudenkin osalta.

Puhemies! Taannoinen päätös 141-tuesta on erittäin merkittävä, vaikuttaa moneen kohtaan koko elintarvikeketjussa. Tuo 141-ratkaisu vaatii myöskin jälkihoitoa. Se vaatii sitä, että me joudumme ensi kevään kehysratkaisussa ottamaan huomioon ne määrärahatarpeet, joita tämä ratkaisu tuo, jotta me pystymme säilyttämään tasapainon 141 ja 142 artikloiden vaikutusalueella ja jotta me pystymme toteuttamaan kaiken sen, mitä sopimuksessa komission kanssa on aikaansaatu. Se on välttämätöntä. Sen lisäksi meidän täytyy vakavasti pohtia niitä verotuksellisia instrumentteja ja niiden käyttöä, jotka liittyvät niin kiinteistöveroon, erilaisiin energiaveroihin kuin myöskin muihin veroihin, jotka me voimme omaehtoisesti päättää ilman komissiolta kysymistä. Nämä vaikuttavat suoraan siihen hallitusohjelman kirjaukseen, jossa luvataan viljelijöille nouseva tulotaso. Se tulotason nousu ei yksinomaan tule valtion toimenpiteillä, se on aivan selvä asia, vaan markkinoilta tulevan hinnan on oltava tuotteelle oikeudenmukainen. Nyt sen hinnannousu on meillä ollut esillä, jota me olemme odottaneet kymmenen vuotta, yli kymmenen vuotta, koko Euroopan unionin jäsenyyden ajan.

Nyt se on vihdoin viimein toteutunut, mutta selvästi markkinat eivät tällä hetkellä toimi niin kuin niiden pitäisi toimia. Markkinataloudessa se menee koko ketjun läpi, jos ketju toimii oikein. Tällä hetkellä se ei näin ole, vaan se jumittuu nyt johonkin eikä painu sinne tuottajahintoihin asti. Siksi Kilpailuviraston on myöskin asiaa tutkittava, ja jos siellä havaitaan markkinamekanismin puutteita, niin ne pitää korjata, niistä pitää asianomaisille tahoille huomautus antaa.

Toivon, että elintarvikeketjun kaikki osapuolet voivat pitää pyöreän pöydän neuvottelut siitä, että ala keskenään sopii toimintatavasta, jolloin pidetään huolta ketjun kaikista osista, myös alkutuottajista ja heidän oikeudenmukaisesta hinnastaan.

Puhemies! Lopuksi pari sanaa eläinten hyvinvointikysymyksestä, joka myöskin voimakkaasti liittyy maatilojen kannattavuuteen ja rakennekehitykseen. Olen samaa mieltä, niin kuin täällä äsken tuli esille, että maatilakoko ja eläinten hyvinvoinnin taso eivät millään tavalla korreloi toisiaan, vaan kyse on aina jonkun asteisesta ongelmasta, jos eläinten pidossa, eläimistä huolehtimisessa, on ongelmia. Meidän ei tule hyväksyä muuta kuin nollatoleranssi. Se on aivan selvä asia. Mutta silloin kun ongelmia ilmenee, niin ne ilmenevät yleensä henkilöiden pahoinvointina, joka on saanut jostakin alkunsa, uupumuksesta, psyykkisestä tai fyysisestä tai mistä tahansa, alkoholiongelmista, avioeroista jne., ja niihin on pystyttävä puuttumaan riittävän ajoissa, jotta myöskin huolehditaan näistä ihmisistä, joille ongelmia on tullut, ei ainoastaan eläimistä.

Nykyiset eläinsuojelumääräykset ovat aivan toista luokkaa kuin ne olivat 60- ja 70-luvuilla. Yksi selvä esimerkki on ne tilat, jotka vaaditaan eläimen tilaksi, vaikkapa parren koko, karsinan koko jne. Niihin on tullut nyt määräykset, niitä myöskin valvotaan, ennen niitä ei ollut, eläimiä pidettiin vaikka minkälaisissa paikoissa. On aivan eri asia ja tilanne eläintenpidon osalta tänä päivänä kuin muutama kymmenen vuotta sitten, ja se kehityksen kulku on ollut nimenomaan parempaan suuntaan. Aina löytyy puutteita, ja niitä puutteita ei pidä tietenkään hyväksyä, ja niitä pitää asiallisella tavalla valvoa.

Mutta myös pitää pitää huoli siitä, että tutkimuksen, koulutuksen, osaamisen, neuvonnan kautta meille jokaiselle yrittäjälle, eikä ainoastaan kotieläinyrittäjälle vaan kaikille yrittäjille, pitää olla riittävä osaamispotentiaali, ja kun meillä on ne kolme voimavaraa, fyysinen, psyykkinen ja taloudellinen, kaikki nämä liittyvät siihen, miten me voimme, miten yrittäjät voivat, miten eläimet voivat, mikä on lopputuote, minkä laatuista se on jne. Kyse on kokonaisuudesta ja siitä, millä tavalla me pystymme tämän hallitsemaan. Tässä on paljon puutteita niin maatalouden osalta kuin kaiken pk-yritystoiminnan osalta, ja siihen liiketoimintaosaamiseen, osaaminen mukaan lukien, pitää kiinnittää entistä voimakkaammin huomiota. Siihen on myöskin kiinnitetty tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä huomiota, ja se on hyvä asia. Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Meillä on mahdollisuudet maaseudun osalta vaikka mihin; käytetään kaikki mahdollisuudet hyväksemme.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin puheenvuoroni aluksi haluan kiittää ed. Mikko Alataloa loistavasta kuttupuheenvuorosta. Arvostan todella sitä kulttuuriperinnön vaalimista, mitä ed. Alatalo äsken teki puheessaan, ja se sopi ed. Alatalon muihinkin vastaaviin kulttuuritoimiin erittäin hyvin.

Mutta sitten asiaan, arvoisa puhemies: Maatalouden säilyminen vahvana Suomessa on koko kansakunnan yhteinen asia. Kotimainen elintarvikehuolto pitää pystyä hoitamaan kaikissa olosuhteissa näin EU-aikanakin. Metsätalouden toimivuus on yhtä tärkeää. Suomi on johtava metsätalousmaa maailmassa. Vuosikymmenten työllä metsiemme kasvu on saatu kaksinkertaistumaan viimeisten 60 vuoden aikana. Metsäteollisuuden jalostusarvolla on pidetty yllä suomalaisen elintason kohoamista koko ajan. Tätä perintöä pitää vaalia edelleen.

Maaseutuelinkeinojen kehittäminen on ollut leikkausten kohteena viime vuosina, ja pidän sitä erittäin huolestuttavana. Laadukkaat neuvontapalvelut ja elinkeinojen kehittämispalvelut pitää pystyä turvaamaan koko maassa. Nykyaikainen maatalous tarvitsee ympärilleen monia osaajia ja monialayrittäjiä maatalouden piirissä. On syytä pitää huoli siitä, että maatalouden ympärillä pystytään harjoittamaan päätoimen ohella montaa muuta yritystoimintaa. Se parhaiten palvelee maaseudun elävänä pitämistä. Ilman tätä kehitystä ei maaseutumme tulevaisuus näytä lupaavalta.

Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjien työssäjaksaminen on mielestäni jäänyt viime aikojen tapahtumissa huomiotta. Tarkoitushakuiset mustamaalaamiskampanjat ovat järkyttäneet hyvää työtä tekeviä yrittäjiä. Työterveyshuollon ja neuvonnan kautta pitää pystyä tukemaan viljelijöitä paljon nykyistä paremmin. Nykyinen tilanne tällaisenaan ei saa enää jatkua.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Sirkka-Liisa Anttilan käynnistämä selvitys maatalouden tuki- ja valvontajärjestelmien yksinkertaistamisesta on todella hyvä päätös byrokratian nimenomaiseksi karsimiseksi. Nykyinen byrokratian määrä vie niin viljelijöiden kuin viranomaistenkin työaikaa luvattoman paljon. Tästä kehityksestä tulee myös päästä hyvin nopeasti irti. Tiedän, että se EU-aikana on äärimmäisen vaikeaa, mutta sille tielle pitää empimättä lähteä.

Arvoisa herra puhemies! Valtionavun lisääminen 4H-toimintaan on erittäin tärkeä järjestön toiminnan kannalta. Nuorten piirissä tehtyä työtä pitää tukea jatkossakin, ja seuraaviin talousarvioihin kyseinen määräraha pitää saada pysyväksi ilman, että joka vuosi siihen tulee lisämäärärahoja myöntää. Hyvä järjestötoiminta ansaitsee tällaisen tuen.

Arvoisa herra puhemies! Uuden rakennetukijärjestelmän käynnistyessä ensi vuonna on vaara, että Makera-hakemusten käsittelyyn tulee viivettä ja taas kerran hakemukset kasaantuvat vaikeuttaen seuraavan vuoden uusia hakemuksia. Tästä kierteestä tulee päästä irti, ja on varmistettava maatalouden rakenteelliset uudistukset ja ennen kaikkea nuorten viljelijöiden aloittaminen. Sukupolvenvaihdokset tiloilla ovat yhtä tärkeitä, kuten muissakin perheyrityksissä. Yleensä Maatilatalouden kehittämisrahaston, Makeran, rahat ovat olleet alimitoitettuja. Viime kevään lisäbudjetilla tullut 100 miljoonan euron lisämääräraha oli tarpeellinen kasaantuneiden hakemusten ratkaisemiseksi, mutta edelleen hakemusten ja käytettävissä olevien määrärahojen suhde kuitenkin säilyy huolestuttavana. Mielestäni tämäkin kehitys pitää pystyä torjumaan niin, että suomalaisen elintarvikeketjun tulevaisuus pystytään turvaamaan.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies: Petoeläinkantojen kasvaessa viime vuosina olen ollut tästä tilanteesta äärimmäisen huolestunut. Petojen aiheuttamat vahingot ovat arkipäivää Lapissa, Kainuussa ja itärajan kunnissa. Euroopan unionin luontodirektiivien suojaamat suurpedot aiheuttavat yhä enemmän taloudellista vahinkoa, joka tulee pystyä korvaamaan täysimääräisesti valtion varoista. Kun kerran valtio on suojeluvastuun ottanut kannettavakseen, ei kustannuksia saa maksattaa muun muassa Lapissa poroelinkeinoa harjoittavilla kansalaisilla.

Metsätalouden puolella, arvoisa herra puhemies, Kemera-rahojen lisäystä pidän myös erittäin tervetulleena ja vuonna 2011 saavutetaan tavoiteltu 75 miljoonan euron taso. Hyvää hallitusohjelmaa toteutetaan tällä tavalla. Myös Metsäntutkimuslaitoksen asemien lakkauttamisista mielestäni pitää päästä irti. Tärkeää metsäntutkimusta pitää pystyä jatkamaan täysillä, kuten tähänkin asti on tehty. Vetoan osaltani maa- ja metsätalousministeriöön, ettei metsäntutkimuksen määrärahoja leikattaisi. Samalla toivon, että valtion tuottavuusohjelmaa noudatettaisiin niin, että maamme kannalta tärkeän tutkimuksen tasosta pidettäisiin huolta. Kenttätutkimusasemien lakkauttaminen ei mielestäni ole millään lailla perusteltua metsien käytön lisäämiseksi, ja sen hyvän tason ylläpitämiseksi tarvitaan myös korkeatasoista tutkimusta. Metsäteollisuuden piirissä tehdyt supistukset ovat huolestuttava signaali metsätalouden nykyisestä tilasta. Kotimaisen puun käyttöä pitää lisätä, jotta voimme säilyttää elintärkeän teollisuuden toiminnan. Myös muiden ministeriöiden pääluokissa pitää jatkossa huomioida metsätalouden tarpeet paremmin. Hyvänä esimerkkinä tästä on liikenneministeriön määrärahat, joita pitää pystyä lisäämään myöskin paljon nykyisestään ympärivuotisten puukuljetusten turvaamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Metsiemme ympärillä käyty keskustelu on viime aikoina valitettavasti pyörinyt liikaa erilaisten suojeluriitojen ympärillä. Kansainvälinen metsäteollisuutemme tarvitsee vakaan toimintaympäristön, joka houkuttelee lisää sijoituksia Suomeen, tämän maan rajojen sisäpuolelle.

Arvoisa herra puhemies! Nykyisellä menolla jäämme muun maailman jalkoihin. Sitä saa, mitä tilaa, tavataan sanoa muutamassa laulussakin. Tämä sopii nykyiseen tilanteeseen erittäin hyvin metsätaloutemme osalta jo monien vuosien ajan. Tästä tilanteesta on päästävä irti. Eduskunnalla on siinä tärkeä oma roolinsa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Maatalouspolitiikka on todella tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Ennen siitä käytiin täällä paljon keskustelua, mutta nykyisin se on himmentynyt sen takia, että se on Euroopan unionin sanelemaa politiikkaa, johon Suomi vain sopeutuu, ja sopeutuminen on vaativaa ja raskasta. Liittyminen unioniin 95 tapahtui siten, että Suomi kerralla meni EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan mutta sai muutamia sopeutumisartikloita, ja niitten varassa on nyt eletty.

Tänä syksynä on tätä yhtä kuuluisaa liittymissopimuksemme artiklaa 141 jälleen kerran tulkittu, ja nyt kävi niin, että Euroopan unionin komission tulkinta siitä, että tuo 141-tuki on tilapäiseksi tarkoitettu ja alenevaksi ajateltu, voitti nuo neuvottelut ja Suomen kanta hävisi. Vaikka täältä lähti arvovaltaisten edustajien ja tahojen kirjelmiä komissiolle, niin komissio kuitenkin tulkitsi, että tilapäinen mikä tilapäinen ja aleneva, ja näin nyt sitten elämme vielä neljä vuotta niin, että taso on jonkinmoinen, alenee vain kohtuullisesti, mutta sen jälkeen sitten alenema tulee olemaan näillä näkymin erittäin nopea ja raju eli 141 jää historiaan noin vajaan kymmenen vuoden kuluessa.

Tämä on se valitettava tosiasia, joka on suurin uutinen näistä 141-neuvotteluista. Tämä komission tulkinnan voittaminen merkitsee sitä, että Etelä-Suomen kansallinen tuki loppuu ja sille on yritettävä etsiä joitakin porsaanreikiä, jotta voitaisiin täällä maatalouden toimintaedellytykset turvata. Niin kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja totesi äsken, niin 141 ja 142 on sidottu toisiinsa ja kun 141 alenee ja loppuu, niin myös 142 alenee. Se ei lopu, koska sitä ei ole pakko lopettaa. Se on pysyväksi tarkoitettu pohjoisen Suomen tuki. Mutta se alenee, ja se johtaa suomalaisen maatalouden koko maassa ahdinkoon. Tämä tapahtuu noin vuoden 2015 vaiheilla. Samaan aikaan vuonna 2015 loppuu maitokiintiöjärjestelmä, ja se on vakava isku koko Suomen karjataloudelle, maitotaloudelle ja siihen liittyvälle kaikelle tuotannolle.

Samaan aikaan kuin 141 loppuu, 142 alenee ja maitokiintiöjärjestelmä romutetaan, Baltian maat ja Puola muun muassa ovat saaneet täydet EU-tukioikeudet maataloudelleen. Nehän nousevat nyt vuosittain tietyllä vauhdilla vuoteen 2013 asti, jonka jälkeen tuki on täysimääräinen. Ja samaan aikaan Baltian maat ja Puola, Unkari, Tšekki jne. pystyvät tehostamaan maataloustuotantoaan voimakkaasti. Tuottavuus nousee, niillä on hyvät kasvuolosuhteet, ja näin ollen, kun maitokiintiöjärjestelmä poistuu ja Suomen maatalouden kannattavuus romahtaa samaan aikaan kun Baltian maat ja nuo saavat tuon täyden tuotantonsa ja rajat ovat auki ja tuet nousevat niille maksimiin, niin on aivan selkeä vaara ja todennäköisyys se, että Suomenlahden eteläpuolelta tuodaan tänne päivittäin, kun noin 60 kilometrin matka on tuosta merta pitkin, maito- ja muita maataloustuotteita. On paljon edullisempaa tuoda etelästä meren yli kuin tuoda jostakin Keski- tai Itä-Suomen maitoalueelta tänne Pääkaupunkiseudun miljoonalle, ehkä ylikin miljoonalle, kun väestö keskittyy tänne, ostovoimaisille ihmisille päivittäiset elintarvikkeet. Tämä on se tulevaisuudennäkymä, joka on meillä edessämme vuonna 2015 suomalaisen maatalouden osalta.

Euroopan unioni tekee niin sanotun terveystarkastuksen maatalouspolitiikalle 2009—2010 vaiheilla, ja on oletettavissa, että tuon tarkastuksen perusteella tehtävät toimenpiteet iskevät noin vuoden 2015 vaiheilla uuden maatalouspoliittisen ohjelmakauden aikana täysimääräisesti, ja nuo päätökset tehdään tietysti EU:n päätöksentekomekanismien mukaan. Silloin on myös EU:n uusi perussopimus, ikävä kyllä, voimassa. No, se ei maatalouspolitiikan osalta ole tietysti kovin merkittävä, koska nyt jo valta on EU:lla eikä kansallisella tasolla, mutta itsekkyys EU:ssa on voimakkaasti kasvanut ja isojen jäsenmaiden valta lisääntyy tuon perussopimuksenkin myötä, niin että tällainen kaukainen pohjoinen reunavaltio joutuu entistä tavattoman paljon huonompaan asemaan tällaisissa kysymyksissä, joista päätösvalta on Brysselissä. Ja tämä ei helpota Suomen maatalouden asemaa, päinvastoin se vaikeutuu. Samanaikaisesti tietysti meidän maksuvelvollisuutemme unionille lisääntyvät ja päätösvalta ohenee. Tämäkin luo synkkiä pilviä, ikävä kyllä, suomalaisen maaseudun ja maakuntien ylle.

Vielä yksi tekijä on Wto-neuvottelut, jotka todennäköisesti nyt saadaan siihen malliin, että vuoden 2015 vaiheilla nekin iskevät suomalaiseen maatalouteen, ehkä pahimmillaan juuri silloin ja siitä eteenpäin.

Eli, herra puhemies, kun 7—8 vuoden kuluttua — se on varsin pian, kun ajatellaan, että se on aika, mikä on kulunut vuosituhannen vaihteesta — eteenpäin katsottuna suomalainen maatalous on tavattoman kylmän, hyisen myrskyn alla ja nämä kaikki tekijät, 141:n loppuminen, maitokiintiöjärjestelmän romutus, Baltian maiden maatalouden nousu ja tukien nousu maksimiin, terveystarkastus, Wto-vaikutukset, yhtä aikaa iskevät Suomeen, niin kyllä on hymy vähissä suomalaisella talonpojalla ja maatalouspolitiikkaa johtavilla ministereillä ja virkamiehillä. Tämä on valitettavasti se näkökulma, joka meillä on edessämme varsin pian. Olemme kaikki niin nuoria miehiä täällä, ja rouvat erityisesti, että varmasti näemme tämän ja koemme tämän ihan konkreettisesti. Tämä on tätä EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa ymp:tä, jonka rattaissa me olemme.

Herra puhemies! Eduskunta käsitteli vastikään maatalouden rakennetukilain. Sehän meni valiokunnassa läpi yksimielisesti, eikä siitä täällä salissakaan äänestetty. Ed. Vilkuna kuvasi sitä — tosin taisin olla se, joka ensin käytti sitä käsitettä — että se on simputuslaki, ja sitä se todella on. Sehän tarkoittaa sitä, että viljelijät joutuvat monenlaisten vaikeuksien eteen yksistään sen lain säädösten takia. Kun EU ahdistaa ja rahanpuute on pysyvä vaiva Makerassa ja maatalouden muussa rahoituksessa, niin laista tehtiin niin vaikea, että viljelijät ahdistetaan, jotta rahaa ei tarvitsisi jakaa.

Tavallisen yritystoiminnan puolella pykäliä on vähän ja systeemit ovat varsin yksinkertaiset. Maatalousyrittäjien puolella vastaavia pykäliä on kolmin-, nelin-, viisinkertainen määrä ja ne ovat tavattoman vaikeita, ehdot ovat erittäin hankalat. Tämä on sitä maatalouden simputtamista, viljelijöiden simputtamista, niin kuin ed. Vilkuna aivan oikein sanoi, valitettavasti. Rahaa pitäisi maataloudelle saada, mutta sekään ei välttämättä auta siihen, että nuoret lähtisivät yrittäjiksi, kun maaseudulla muutoinkin palveluja ajetaan voimalla alas ja näkymät heikkenevät päivä päivältä. Bioenergialla ja energiapolitiikalla voidaan tietysti jonkin verran maaseutua elvyttää, mutta se vaatii aivan uusia panostuksia, uutta asennoitumista, (Ed. Pulliainen: Sitäkö edustaja esittää?) ja sitten myös palvelut pitää turvata.

Herra puhemies! Täällä kysytään, mitä edustaja esittää. Meillä on muutama esitys tässä, joista huomenna päästään äänestämään ja jotka helpottavat tässä ensi vuoden osalta tätä maatalouspolitiikan toteuttamista Suomen kansan edun mukaisesti niin, että turvallisuus otetaan huomioon, omavaraisuus ja huoltovarmuus, puhdas ruoka ja maaseudun elävänä, toimivana pysyminen. Näihin me tähtäämme kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetin pohjalta tehdyissä määrärahalisäysesityksissä. (Puhemies koputtaa) Toivon, että edustajat kannattavat ja tukevat tätä linjaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän tämän synkän tarinan osalta muutama korjaus.

Ensinnäkin mikä koskee 142 artiklaa, niin ei ole vielä löytynyt ketään muuta tämmöistä tulkitsijaa kuin ed. Kankaanniemi, että se ei olisi pysyväisluontoinen luonteeltaan ja sellaiseksi tarkoitettu.

Ja sitten, mikä koskee 141 artiklaa, niin sehän on vakavien vaikeuksien tuki, jossa sanotaan, että komissio voi tehdä, elikkä toisin sanoen se tarkoittaa, että sekin on pysyvä. Se on Rooman sopimuksen osa, ja siinä tarvitaan kaikkien jäsenvaltioitten yksimielinen kanta, että se poistuu, siis yksikin riittää sanomaan, että ei käy. Se tarkoittaa sitä, että aina kun vakavia vaikeuksia ilmestyy, niin silloin voi Suomi perustella ja vaatia komissiolta, että voidaan toimenpiteisiin ryhtyä. Näin se on, ed. Kankaanniemi. (Puhemies koputtaa)

Näissä oppositioulvahduksissanne te olette onnettomasti väärässä.

Pertti  Hemmilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi maalasi kyllä sellaiset tulevaisuuden kauhukuvat nyt suomalaisen maatalouden ja oikeastaan koko maaseudun ylle, että ei pahemmasta väliä. Jos ei nyt olisi melkeinpä keskiyö tai niin kuin onkin keskiyö, niin tästä varmaan käytäisiin hyvin vilkas ja ehkä vähän kiivassanainenkin keskustelu tässä salissa, mutta täällä ei varmaan keskiyöllä synny sellaista.

Mutta kun ed. Kankaanniemi viittasi tässä synkässä yksinpuhelussaan oman puolueensa, oman ryhmänsä, vaihtoehtobudjettiin, niin, ed. Kankaanniemi, haluan muistuttaa teille, että maa- ja metsätalousministeriön budjetti on kokonaisuudessaan 2,5 miljardia, ja yhtäkkiä laskin tästä teidän vaihtoehtonne. Lisäyksenne näihin määrärahoihin on reilu 4 miljoonaa euroa, se ei ole paljon siihen 2,5 miljardiin verrattuna. Ei tällä paljon paranneta tilannetta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Pulliainen kuunteli huonosti. En väittänyt, ettei 142 ole pysyvä. Se on ehdottomasti pysyvä. Se artikla on yksiselitteinen. Minä olin maatalousneuvotteluja johtaneessa ministeriryhmässä, koko jäsenyysneuvotteluja johtaneessa ministeriryhmässä. Tiedän varsin tarkkaan ne kuviot sieltä vajaan 20 vuoden takaa. 141:n tulkintahan on auki kuuden vuoden jälkeen, ja se tulkinta, että se on aleneva, ei pysyvä, vaan vakaviin vaikeuksiin sidottu tuki, se on yksiselitteisesti näin ja te ette sitä pystynyt toiseksi vääntämään. Artikla on olemassa, totta kai, eihän se sieltä poistu, mutta tulkinta tässä onkin se, joka määrää, ja tulkinta on nyt komissiolta saatu ja Suomi hävisi sen. Se tulkinta merkitsee, että tuki alenee, ja lopulta kun se alenee, niin se häviää kokonaan ja se on sidottu sitten 142:een taas kansallisella päätöksellä, (Puhemies: Minuutti mennyt!) niin kuin puheenjohtaja Leppä äsken sanoi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, siis jokaisessa tapauksessa erikseen. Kun komissio niin tahtoo, niin se voi olla aleneva, koska tarkoitushan on katsoa, että se vaikeus poistuisi. Ja jos ei se sitten ole poistunut, niin sen jälkeen Suomi voi tehdä uuden esityksen ja vaatia jälleen, kun ne vaikeudet ovat olemassa, eikä siinä mitään muuta.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maaseudun todelliset voimavarat ovat yritteliäät, ahkerat ja osaavat ihmiset, uusiutuvat luonnonvarat sekä Suomen lähes koskematon luonto. Näiden varaan on rakennettavissa maaseudun menestysstrategia. Maaseudun ihmisille on erittäin tärkeää yhteiskunnan suhtautuminen maaseutuun. Kaupungeissa ja taajamissa maaseutu nähdään valitettavasti liian usein taakkana, jonka ylläpitäminen tulee veronmaksajille liian raskaaksi ja kalliiksi. Tällainen ajattelutapa on kohtalokasta, sillä maaseudun autioittaminen olisi vakava virhe. Jos maaseutu kylineen jäisi käyttämättömäksi, jouduttaisiin tällöin taajamiin muuttaville rakentamaan uudet asunnot ympäristöineen, samoin työllisyystilanteemme heikkenisi olennaisesti ja taloutemme ulkoisen tasapainon ylläpitäminen olisi mahdotonta. Yhteiskunnan yhtenä tehtävänä on turvata tasavertaiset yrittämisen edellytykset myös maaseudun ihmisille koko maassa.

Maaseudun suunnittelu on lähtenyt liian usein taajamien väestön erilaisten tarpeiden tyydyttämisestä eikä itse maaseudun kehittämistarpeista. Maaseudulle, erityisesti haja-asutusalueille, rakentamiseen on ollut erittäin vaikea saada lupia. Siellä on myös varattu laajoja alueita erilaisiksi suojelualueiksi, tähän asti lähes korvauksetta. Samoin suurläänipäätös on heikentänyt merkittävästi maaseudun asemaa päätösvallan siirtyessä lähinnä tänne Helsinkiin.

Viimeisenä vuosikymmenenä harjoitetun maatalouspolitiikan päälinjana on ollut voimakkaan rakennekehityksen avulla lisätä maatalouden kilpailukykyä Euroopan sisämarkkinoilla ja näin turvata maatalouden kannattava tulevaisuus. Tässä kehityksessä on unohtunut tai vähintäänkin jäänyt taka-alalle maatalouden laajempi yhteiskunnallinen merkitys, kuten aluetalous, ympäristö ja elintarvikkeiden turvallisuus sekä suomalaisen maatalouden erityispiirteet, riippuvuus luonnonoloista, joissa kylvö- ja korjuuajat ovat poikkeuksellisen lyhyet, ja se, että maataloudessa investoinnit ovat pitkävaikutteisia johtuen niiden kalleudesta.

Maatalouden tulo- ja kannattavuuskehitys on viime vuosina ollut huono, jos tilannetta verrataan muihin sektoreihin tai aikaan maataloudessa ennen EU-jäsenyyttä. Varsin työvoimavaltaisten alojen kannattavuus on heikko ja yrittäjien saama korvaus tehdyille työtunneille alhainen. Heikon kannattavuuden seuraukset näkyvät myös siinä, että kotieläintuotannosta luovutaan aikaisempaa nopeammassa tahdissa ja maataloustuotanto vähenee erityisesti syrjäalueilla.

Arvoisa herra puhemies! Maatalouden kannattavuuden osalta merkittäviä kysymyksiä ovat muun muassa, miten turvataan oikeudenmukainen tulokehitys suhteessa kaikkiin muihin sektoreihin ja tuotantosuuntiin sekä eri alueiden välillä ja millä tavalla pystymme varmistamaan Suomen edut EU:n laajentuessa ja erilaisten EU-neuvotteluiden tuomissa mahdollisissa vaikutuksissa erilaisiin maataloustukiin. Nämä kaikki ovat kysymyksiä, jotka monella tavalla tulevat vaikuttamaan suomalaisen maatilan kannattavuuteen ja siihen lopputulokseen, mitenkä nämä edellä mainitut asiat Suomen kannalta tullaan hallitsemaan.

Maataloustulon vähenemiseen viime vuosina on vaikuttanut monien eri kustannusnousujen voimakas vaikutus. Esimerkiksi polttoaineet, rakentaminen, lannoitteet ja rehut yhdessä merkitsevät maataloudelle lisäkustannuksia. Viljelijän tulon kannalta on erittäin merkityksellistä se, miten yhteiskunta pystyy omilla toimillaan vähentämään niitä syntyviä kustannuksia, jotka vaikuttavat maatalouden tuotantopanoksissa ja sen eri ketjuissa hintoja kohottavasti.

Maatalouden rakenteen parantaminen on ollut keskeinen osa harjoitettua maatalouspolitiikkaa. Rakennekehityksen avulla on uskottu pystyttävän lisäämään maatalouden kilpailukykyä riittävästi. Ongelmia kuitenkin liittyy sukupolvenvaihdoksiin ja tuotannon lopettamiseen. Sukupolvenvaihdosten määrä on ollut alhainen. Maatalouden rakenteen osalta ratkaisevia kysymyksiä tulevaisuudessa on useita: Mikä on optimaalinen tilakoko meillä täällä Suomessa? Miten turvataan nuorten viljelijöiden aloittaminen maatalousyrittäjänä? Kuinka taataan tiloille mahdollisuus luopua tuotannosta hallitusti erityisesti syrjäseuduilla?

Arvoisa herra puhemies! Kannattavan maatalouden säilymisessä yksi aivan oleellinen asia on se, miten Suomen valtio kykenee nykyistä paremmin hillitsemään viljelijöille jatkuvasti kasvavia kustannuksia. Näiden kustannusten välttämiseksi tarvitaankin entistä määrätietoisempaa työtä, jolla nykyistä kustannusnousua voidaan selvästi hillitä.

Edesmennyt maanviljelijä Heikki Kultalahti kirjoittaa sanat, joilla haluan lopettaa tämän puheenvuoroni: "Vettä, metsää, viljamaata, saarta, suota, poukamaa, tää kotiseutu korpimaata, vaan meille iki-ihanaa."

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lapin riistanhoitopiiri on toistuvasti jo vuodesta 2004 alkaen tehnyt esityksiä, että hirvenmetsästysaikaa kolmen pohjoisimman kunnan alueella jo 1. syyskuuta alkavaksi. Metsästysasetusta muutettiin hiljattain ja hirvenmetsästyksen pyyntiä jatkettiin aina joulukuun loppuun saakka. Kalenteria ja asiaa Lapin kannalta tarkasteltaessa pyyntiaikaa jatkettiin kuitenkin väärästä päästä. Joulukuulle ajoittuvaa pyyntiä vaikeuttaa huomattavasti pohjoisen lumitilanne, pakkaset ja kaamosaika, jolloin pyynti on, jos ei ihan mahdotonta, niin ainakin hyvin työlästä.

Koska olot maan eri osissa ovat niin erilaiset, olisi tärkeää, että Enontekiön, Inarin, Muonion ja Utsjoen kunnissa pyynti voisi alkaa aikaisemmin. Paitsi että esitystä puoltavat luonnonolosuhdeseikat, lisäksi riistan merkitys ruokana on edelleen oleellinen. Tällöin hirvien talteenoton tulisi voida tapahtua silloin, kun ruuaksi tarkoitettu luonnonvara on parhaimmillaan ja olosuhteet metsästykselle ennen talven tuloa suotuisat. Mainittakoon samalla, että Ruotsissa hirvien pyynti pohjoisessa on mahdollista jo 1. syyskuuta alkaen eikä aikaisemmasta hirvenmetsästyksen aloittamisesta ole tullut epäilyjä hirvikannan tuottoon tai terveyteen. (Ed. Korkeaoja: Siellä keskeytetään se pyynti välillä!)

Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston suunnalta on kantautunut huolestuttavia tietoja siitä, että aikomuksena on voimakkaasti lisätä lohen kalastusta merialueilla. Huolen luonnonlohen tulevaisuudesta jakoivat myös lohiadressin allekirjoittajat, joita adressia ministerille luovutettaessa syksyllä oli jo yli 25 500. Huolen taustalla on vuonna 2004 hyväksytty lohiasetuksen muutos.

Itämeren lohikannat olivat 90-luvun puolivälissä kuolemassa sukupuuttoon. Tilanteen muutti Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana hyväksytty lohiasetus vuodelta 96. Tällä asetuksella luotiin pohjaa luonnonlohikantojen elpymiselle. Asetuksella säädettiin, että rysät voi laittaa pyyntiin vasta sen jälkeen, kun puolet emokalaparvesta on ohittanut merisuun. Tähän käytäntöön olisikin pikaisesti palattava.

Tilanne kuitenkin muuttui merkittävästi lohikalastuksen rannikkopyynnin aloittamisen varhentamista koskevan määräaikaisen asetuksen myötä. Asetuksella varhennettiin merikalastusta vuosi vuodelta. Tänä vuonna kalastuksen sai aloittaa jopa 19 päivää aiemmin kuin vuonna 97. Seuraukset ovat olleet ikäviä. Jokeen nousevien emokalojen määrät ovat 2000-luvulla pudonneet joka vuosi. Lohiasetuksen uudistaminen on lausuntokierroksella, ja toivonkin maa- ja metsätalousministerille viisautta tässä asiassa, jotta asia etenisi myös meidän lappilaisten näkökulmat huomioiden.

Arvoisa puhemies! Otan vielä esille huolen Metlan Kolarin yksiköstä. Metlan johtokuntahan kokoontui 27.11., jolloin se ilmoitti kolmen yksikön lakkauttamisesta säästösyistä, Kolarin, Kannuksen ja Punkaharjun. Kolarin yksikön, jossa on 20 vakituista työntekijää ja itsenäistä tutkimustoimintaa, sulkeminen ei ole oikeuden- eikä johdonmukaista, ja tämän vuoksi vetoan, että tuottavuusohjelmaa tarkasteltaisiin tältä osin uudelleen, jotta elintärkeät valtion työpaikat säilyisivät kyseisellä alueella. Esitetyt supistamissuunnitelmat ovat myös ristiriidassa valtion hajasijoittamistavoitteiden kanssa. Sosialidemokraattien valtiovarainvaliokuntaryhmä esitti, että lausuntoon kirjattaisiin se, että Kolarin, Punkaharjun ja Kannuksen yksikköjä ei lakkautettaisi, vaan niiden toiminta jatkuisi. Tämä ei kuitenkaan sopinut sinivihreälle hallitukselle, joten toivonkin heidän myös kantavan vastuunsa seurauksista, jos uhkakuvat näiden työpaikkojen menetyksistä toteutuvat.

Haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa 4H-liiton hallituksen jäsenenä siitä, että 4H-nuorisotyö sai tukea. 4H-työn vaikuttavuus on kaikilla mittareilla mitattuna kasvussa. Jäsenmäärä on kasvussa, ja 4H-harrastus ulottuu lähes jokaiseen kuntaan ja kaupunkiin. Koska kuitenkin tuen saaminen tänä vuonna oli erityisen työlästä ja tulevista vuosista ei ole varmuutta, toivon, että tästä vuosittain toistuvasta kuviosta, jossa määrärahaa väännetään näin joulun alla eduskunnassa, päästäisiin eroon. Tältä osin toivon, että rahoituksen mitoitus saadaan reivattua oikeaan suuntaan seuraavan talousarvion osalta jo ennen eduskuntakäsittelyä.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ojala-Niemelä, teidän tietonne lohiasioista ovat täydellisesti virheelliset. Ensinnäkään lohen merikalastus ei kasva vaan se pääkalastusmuodon eli ajoverkkokalastuksen loppuessa vähenee. Toisekseen Tornionjoen poikastuotanto ei ole alentunut vaan se on kasvanut. Tosiasia on se, että luonnonlohen poikasten ja istutuspoikasten merikuolleisuus on lisääntynyt syistä, joita tutkijatkaan eivät tarkkaan tiedä. Se on ongelma, siihen pitää löytää ratkaisu, mutta nämä esittämänne tiedot ja viittauksenne siihen, että tämä pienimuotoinen rannikkokalastus olisi tässä ongelma, eivät pidä paikkaansa.

Sampsa  Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy todeta, että olen ed. Korkeaojan kanssa täysin samaa mieltä. Kysymys on tärkeä myös länsirannikon näkökulmasta. Toki ymmärrän tämän pohjoisten edustajien huolen, josta erityisesti ed. Karvon kanssa olemme lukuisat kerrat tiukasti yhteen ottaneet.

Mutta haluan myös onnitella, kun maan ja metsän ja peltojen hallinnonalasta puhutaan, suomalaisia sokerinviljelijöitä siitä, että lopulta on saavutettu sopimus sokerintuotannon jatkumisesta Suomessa ainakin seuraavat seitsemän vuotta.

Mutta varsinaisesti puheenvuoron pyysin tulviin varautumisen vuoksi. Vuosikymmenten mittaan tulvat ovat aiheuttaneet Kokemäenjokivarren asutukselle, maataloudelle ja teollisuudelle mittavia taloudellisia tappioita ja muita haittoja. Joella on tehty ajan mittaan runsaasti erilaisia toimenpiteitä tulvien vähentämiseksi. Suunnitteilla on edelleen laajoja tulvansuojelutoimia Kokemäenjoen keskiosan ja alaosan sekä Loimijoen varressa.

Porissa on tulvan uhan pienentämiseksi ja tulvavahinkojen vähentämiseksi toteutettu vuosikymmenten kuluessa laajoja tulvasuojeluhankkeita. Kokemäenjoen jokiuomaa on ruopattu useaan otteeseen ja jokiranta on pengerretty lähes koko matkaltaan kaupungista merelle. Ajan kuluessa ruopattu uoma on liettynyt ja pengerrykset ovat painuneet ja kuluneet. Tämänhetkiset tulvasuojelurakenteet eivät ole riittäviä suojaamaan kaupunkialuetta suuren tulvan varalta.

Porin tulvasuojeluhankkeen tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa alkuvuonna 2006 päättyneen Porin tulvat -hankkeen toimenpide-ehdotusten mukaiset tulvasuojelutyöt Porin keskusta-alueen suojaamiseksi. Tulvasuojelutoimenpiteet mitoitetaan vaikean jääpatotulvan varalta. Tulvasuojeluhankkeen ensimmäisessä vaiheessa kunnostetaan ja korotetaan tulvasuojelupenkereitä Porin keskustan alueella. Hankkeen toisessa vaiheessa toteutetaan Kokemäenjoen alajuoksun ruoppaustyöt. Kaiken kaikkiaan tarvittavat tulvasuojelutoimenpiteet ovat Porin kohdalla erittäin mittavat ja tarpeelliset etenkin, kun ilmasto-olosuhteet muuttuvat suuntaan, joka lisää tulvariskiä tulevaisuudessa. Tähän näkemykseen ovat myös maa- ja metsätalousvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta yhtyneet.

Tulvahankkeiden kokonaiskustannukset ovat tehtävien töiden laajuudesta riippuen 12—18 miljoonaa euroa. Ensimmäisen vaiheen kustannukset ovat 3 miljoonaa euroa, josta valtion rahoitusosuus on 1,5 miljoonaa. Valtiovarainvaliokunta on lisännyt 2,5 miljoonaa euroa kiireellisiin vesistö- ja vesihuoltotöihin, ja pidän erittäin tarpeellisena ja evästyksenä haluan antaa, että tuo raha käytetään pääosin vähintään Kokemäenjoen tulvasuojeluhankkeen toteuttamiseen.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä maatalouspääluokan käsittelyn yhteydessä muutamalla sanalla arvioida vastikään päättynyttä 141-neuvottelua ja siitä saavutettua tulosta ja sen pohjalta arvioida maatalouden tukien kehitysnäkymiä. Aluksi haluan todeta sen, että tämä artikla on juridisesti ongelmallinen, mutta sitkeiden poliittisten neuvottelujen tuloksena tosiasiassa on voitu vakiinnuttaa tilanne, jossa tämä tuki jatkuu siltä pohjalta kuin itse asiassa artiklaa tarkasti lukien tuleekin tapahtua. Artiklassahan todetaan, että ensisijaista on soveltaa täysimääräisesti Suomessa yhteisen maatalouspolitiikan keinovalikoimaa, ja jos sen jälkeen integroitumista yhteiseen maatalouspolitiikkaan ei ole riittävästi tapahtunut, voidaan soveltaa kansallisia tukimuotoja. Näin on menetelty jo siinä sopimuksessa, joka neljä vuotta sitten tehtiin, ja saman periaatteen mukaisesti on nyt tehty tänä vuonna, tänä syksynä, sopimus seuraavaa neljää plus kahta vuotta silmälläpitäen.

Lähtökohta on siis se, että pyritään siihen, että yhteisen maatalouspolitiikan keinovalikoimaan saadaan työkaluja, joilla aidosti voidaan ratkaista niitä ongelmia, joita pohjoinen sijaintimme ja maantieteemme meidän maataloudelle aiheuttaa. Tässä mielessä aivan ratkaisevaa on se, millä tavalla luonnonhaittakorvausjärjestelmän uudistaminen toteutuu, mutta tämän neuvottelun yhteydessä asiaa käsiteltäessä linjattiin erääksi luonnonhaittakorvausjärjestelmän perustaksi tehoisan lämpötilan summaa, joka ehkä parhaalla tavalla täällä pohjoisilla alueilla kuvaa maatalouden tuotantopotentiaalia. Kun tällä pohjalla tehty luonnonhaittakorvaus otetaan kuvaan mukaan, niin se tulee jatkossa antamaan yhteisen maatalouspolitiikan keinovalikoimaan meille sopivan työkalun. Sillä tavalla tämä ongelmallinen artiklaan 141 perustuva tukimuoto voidaan vähitellen siirtää yhteisen maatalouspolitiikan keinovalikoiman piiriin.

Täällä on aika ajoin eri yhteyksissä arvioitu myös mennyttä tukikautta ja tukijaksoa. Tätä varten itsekin halusin saada numerot näkyviin. Pyysin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskusta laskemaan käyttäen vertailuvuotena 2003:a maatalouden tukien kehitystä eri alueittain ja eri tuotantosuunnittain. Jos ensimmäiseksi totean nämä loppunumerot: vuoden 2003 tukitaso oli 1 450 miljoonaa euroa, seuraavana vuonna 1 478, sitten 1 558, sitten 1 697 ja tänä vuonna 1 621. Siis nämä vuosittaiset pienet vaihtelut huomioon ottaen tukitaso on ollut selvästi kasvava.

Kun sitten tarkastellaan alueittaista muutosta, voidaan todeta, että kaikilla alueilla, A-alueella, B-alueella ja kaikilla C-alueilla, tuet ovat niin ikään kasvaneet. Kun sitten tarkastellaan eri tuotantomuotoja, lypsykarjataloutta, muuta nautakarjataloutta, sianlihan tuotantoa, siipikarjanlihan tuotantoa, kananmunien tuotantoa, viljan tuotantoa, kaikilla tuotantoaloilla tuet ovat kasvaneet. Siis voidaan olla kohtuullisen tyytyväisiä siihen, millä tavalla tukipolitiikka on hoidettu Vanhasen edellisen hallituksen aikana. Varmaan voidaan sanoa niin, että jos katsotaan EU-aikaa, niin maataloustukien kehitys ei ole näin myönteinen ollut missään vaiheessa Suomen EU-kautta.

Maatalouden harjoittajien tulot eivät ole kehittyneet kuitenkaan yhtä myönteisesti. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että erityisesti parina viime vuonna tuotantopanosten hintojen nousu on ollut hyvin voimakasta. Tuotantotuotteiden hintojen nousu lähti vasta nyt aivan viime vuonna, tänä vuonna ja viime vuoden lopussa, nousuun. Toivottavasti se nousu jatkuu niin, että markkinaehtoinen tulos maatiloilla kasvaa huomattavasti.

Tässä yhteydessä, herra puhemies, haluan myöskin todeta sen, että tämä sokerista saavutettu toimialasopimus on erittäin tervetullut. Se antaa pohjan tuotannon jatkamiselle. Tämä suomalaisen sokerintuotannon pelastamisen prosessi ja neuvotteluvaihe lähti liikkeelle vuonna 2004. Pitkien sitkeiden vaiheiden jälkeen saatiin kotimaiselle tuotannolle erityinen tuki. 350 euroa per hehtaari voidaan maksaa tuotantoon sidottua tukea sokerille, joka on poikkeuksellinen kaikkiin tuotantosuuntiin nähden. Tältä pohjalta nyt muiden muutosten jälkeen olemme siinä tilanteessa, että noin 50:tä prosenttia suomalaisesta kulutuksesta vastaava tuotanto voidaan säilyttää Suomessa, mikä itse asiassa vastaa aika hyvin keskimääräisesti sitä tasoa, mikä sodan jälkeen meillä Suomessa on ollut. Tätä voidaan pitää erittäin hyvänä saavutuksena.

Vaikka tekisi, herra puhemies, mieli vähän metsäpolitiikkaa ja vaikkapa riista- ja kalataloutta kosketella, niin en tässä yhteydessä puutu näihin.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron sen vuoksi, koska äskeisessä puheessaan entinen ministeri ed. Korkeaoja mainitsi näitten viljelijätukien määrän aivan toiseksi kuin mitä meille jaetussa keltaisessa kirjassa, valtion talousarvioesitys vuodelle 2008, on esitetty. Nimittäin ed. Korkeaoja totesi äsken, että maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen mukaan tälle vuodelle viljelijätukia maksettaisiin 1 621 miljoonaa, mutta tämän keltaisen kirjan mukaan, mikä minulla on avoinna tässä, niin tässä on 1 879 miljoonaa, joten gäppi on liki 260 miljoonaa. Tämä poikkeama on jo aika lailla vakava, ja olen ihmetellyt joskus tarkastusvaliokunnassa, että mitähän tämä eduskunnan tarkastusvaliokunta loppujen lopuksi mahtaa tehdä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nykyisen hallituksen maa- ja metsätalousministeri on edeltäjänsä tavoin alkaneella hallituskaudellaan hoitanut osaltaan ja ratkaissut tarmokkaasti maa- ja metsätalouden kannalta jo useita suuria ja tärkeitä asioita. Tukipolitiikka ja rakenteen kehittäminen ovat erittäin tärkeitä keinoja paitsi viljelijöiden tulokehityksen niin myös koko elintarviketaloutemme kilpailukyvyn kannalta. Tärkeässä 141-neuvottelussa saavutettiin suurelta osin neuvottelutavoitteet varsinkin neljän ensimmäisen vuoden osalta. Kahden sitä seuraavan vuoden ja jatkon kannalta lopputulokseen vaikuttavat erityisesti tulevat ratkaisut lfa:n osalta sekä ministerin asettaman viljelijöiden tulokehitystä pohtivan työryhmän esitysten pohjalta tehtävät toimenpiteet. Nyt näyttää siltä, että myös sokerin osalta on saatu aikaan ratkaisu, joka suurista uhkista huolimatta sittenkin näyttäisi mahdollistavan kotimaisen sokerintuotannon jatkumisen.

Tukipolitiikan ja rakennekehityksen ohella on ratkaisevan tärkeätä huolehtia myös yrittäjien osaamisesta sekä jaksamisesta. Hallituksen ja edellistenkin hallitusten toimesta on kiinnitetty lisääntyvästi huomiota osaamisen merkitykseen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Kuitenkin maatalouden osalta näitä resursseja on jatkuvasti leikattu huomioimatta maa- ja metsätalousvaliokunnankin asiasta antamia lausumia. Tämänkertaisessa hallituksen budjettiesityksessä maataloutta on kohdeltu aiempaa paremmin, mutta paikkaamisen tarvetta on edelleen.

Valtiovarainvaliokunnalle ja sen maatalousjaostolle on annettava tunnustus sen tekemien hyvin harkittujen määrärahalisäysten osalta. Osaltani talousarvioesityksessä esitin jälleen maatalousneuvonnan määrärahojen lisäystä. Valtiovarainvaliokunnan esityksessä myös neuvonnan määrärahaan on esitetty lisäystä, ja tästä esitän kiitokset valtiovarainvaliokunnalle ja sen maatalousjaostolle.

Maatilayritysten koon kasvaessa jaksaminen on noussut yhä tärkeämmäksi kysymykseksi. Byrokratian keventämisen ohella erityisesti uuden teknologian hyödyntämisellä ja osaamisella on yhä tärkeämpi merkitys myös työssäjaksamiselle.

Täällä eduskunnassa käydyissä keskusteluissa ovat ympäristökysymykset samoin kuin eläinten hyvinvointikin olleet esillä. Suomalainen tuotanto kestää hyvin kansainvälisen vertailun eläinten hyvinvoinnin, tuotannon eettisyyden sekä tuotannon ympäristövaikutusten osalta. Äskettäin televisiossa esitetty tuotantoeläinten huonoa hoitoa kuvannut ohjelma nosti asian keskusteluun. Tuomittavaa ohjelmassa oli kuvamateriaalin hankintaan liittyneet luvattomuudet sekä tarkoitus vahingoittaa kotimaista kotieläintuotantoa ja sen kansainvälistä kilpailukykyä. Myös näiden asioiden kannalta on tärkeää huolehtia tutkimuksen ja neuvonnan resursseista sekä yrittäjien jaksamisesta.

Petopolitiikka on noussut esiin monissa tänään käytetyissä puheenvuoroissa. Itä- ja Pohjois-Suomessa suurpedot ovat uhkaamassa jo porotaloutta ja riistakantoja. Lisääntyneet ja tarkoituksellisesti lisätyt suurpetokannat ovat kasvava uhka maaseudun ihmisten arjessa. Tämä on saatu kokea myös Pirkanmaalla kansalaisten lisääntyneinä yhteydenottoina. Monilla paikkakunnilla koiria ei uskalleta enää käyttää apuna hirvimetsällä. Syrjäseuduilla, esimerkiksi Kurussa, lapsia on kuljetettava kouluun ja pidettävä myös iltaisin sisällä. Herra puhemies! En voi hyväksyä tällaista EU:n petopolitiikkaa, jossa maaseudulla asuvien ihmisten mielipiteitä ja omaan elinympäristöönsä kohdistuvia uhkia ei haluta huomioida.

Maataloustuotannon jatkumisen ja elintarvikkeiden huoltovarmuuden kannalta sukupolvenvaihdokset ja jatkajien asema ovat kansainvälisen kilpailun kiristyessä ja yrityskoon kasvaessa yhä suurempi haaste. Tähän hallituksen esittämät perintö- ja lahjaverolakiin tulevat muutokset ovat tervetulleita.

Makera- ja Kemera-rahoitukseen esitetyt lisäykset ovat välttämättömät ja vaativat lisäystä myös jatkossa, jotta viljelijöiden ja tuotantorakenteen kehittämisen kannalta välttämättömät investoinnit kyetään kilpailukykyisesti rahoittamaan sekä pystytään turvaamaan myös laadukkaan puuraaka-aineen tuotanto metsäteollisuudelle.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalouden pääluokka ensi vuoden osalta on 2 780 miljoonaa budjettiesityksessä ja valiokunnan mietinnön mukaan tuoma rahoitus 300 miljoonaa euroa. Nämä yhdessä ovat kattava rahoituskokonaisuus. Maataloudelle tulee jaoston esityksellä lisärahaa 144 miljoonaa ja metsätaloudelle 154 miljoonaa euroa. Maatalousjaostolle on syytä lausua lämmin kiitos hyvin kohdennetuista päätöksistä.

Käyn ihan kursorisesti näitä kohteita tässä läpi ihan pikku kommentein. Elikkä tässä on näitä muotoja.

Ensinnäkin maaseudun kehittämiseen. Maaseutuneuvonta, 4H-toiminta ja kylätoiminta saavat lisää rahaa, ja nämä kaikki ovat tukia, jotka ovat maaseudun toimintojen ja kehittämisen kannalta välttämättömiä asioita.

Sitten maatalouden kehittämisessä Maatilatalouden kehittämisrahastoon on lisärahaa ja muun muassa nyt hakukiellossa oleviin rakennetukiin tarvitaan rahoitusta ja myöskin pikaisia päätöksiä, jotta jumi saataisiin purettua.

Sitten kala-, riista- ja porotalouden kehittämiseen. Täällä ovat esillä petovahingot, porotalouden edistäminen esteaitoja rakentamalla, kalatalouden edistäminen ammattikalastajien järjestön tuella. Päivän mittaan on petovahingoista puhuttu paljon. Poronhoitoalueen eteläisissä paliskunnissa 50—90 prosenttia vasoista menee petojen suihin. Siinä on koko ammatin harjoittaminen uhan alla. Meillä on hyvät suden, karhun, ahman ja ilveksen hoitosuunnitelmat. Nyt pitää näitä hoitosuunnitelmia lähteä määrätietoisesti toteuttamaan.

Vesitalouden kehittämiseen on vesistö- ja vesihuoltotöihin 2,5 miljoonan euron määräraha. Näillä toimenpiteillä saadaan ympäristön kuormitusta vähennettyä ja samalla myöskin viihtyisyys maaseudulla lisääntyy.

Metsätalouden kehittämisessä metsäntutkimukseen, puuntuotannon kestävyyden parantamiseen ja eräisiin metsätalouden valtionapuihin on ihan hyvät määrärahat. Kun lasketaan yhteen kaikki Kemera-rahoituksen muodot, nousee tämä tuki ensi vuonna 64 miljoonaan euroon, joka on huomattavasti korkeampi summa kuin se on esimerkiksi ollut tänä vuonna, ja lähivuosina päästään 75 miljoonaan euroon, ensi vuosikymmenen alussa.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan on kirjattu tärkeä tavoite viljelijöiden tulokehityksen parantamisesta ja kannattavuuden kohentamisesta. Jo artiklan 141 mukaisen Etelä-Suomen tuen neuvottelujen osalta tuottajajärjestöllä oli kovia odotuksia. Me tiedämme, että tukien kehitystrendi EU:ssa on pikkuhiljaa laskeva ja tavoitteet neuvotteluissa ovat lähinnä tukia säilyttäviä.

Ed. Korkeaoja kävi äsken ansiokkaasti seikkaperäistä tukien kehitystä läpi. (Ed. Hemmilä: Ei pitänyt paikkaansa!) Me olemme onnistuneet tässä tukien säilyttämisessä kohtalaisen hyvin. Tuohon 141-tukipäätökseen voimme olla kohtalaisen tyytyväisiä, mutta tämä päätös vaatii niiden tilojen osalta, jotka menettävät, kompensaatioita ja pikaisia toimia.

Tulokehitykseen valtio voi osallistua lähinnä vaikuttamalla tuotantokustannuksia alentavasti, esimerkiksi kiinteistövero, polttoainevero. Nämä ovat niitä kohteita, joilla voidaan kustannuksia pienentää. Tulokehitys kohenee käytännössä parhaiten tuottajahintojen kehityksen kautta. Ongelmissa olevien sikatilojen osalta jo muutaman kymmenen sentin korotus lihan hinnassa parantaisi oleellisesti kannattavuutta. Maatalouden tulokehitystä ja kannattavuutta pohtivalle työryhmälle on syytä toivottaa onnea tuossa työssä, ja varmaan he tarvitsevat sitten aikanaan myös vankkaa tukea näille päätöksille.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen kuuluvat kala-, riista- ja porotalousasiat. Tavoitteena on, että kala- ja riistakantoja hyödynnetään kestävästi ja monipuolisesti. Elinkeinokalatalouden ja vapaa-ajankalastuksen yhteensovittaminen on tärkeää. Tornionjokilaaksossa on vuosien varrella investoitu lohimatkailuun. Kuitenkin valtion harjoittama lohipolitiikka on ollut lyhytjänteistä ja tempoilevaa. Tämä on syönyt innokkuuden kehittää elinkeinoa. Toisaalta Lapin matkailuelinkeinon kannalta olisi erityisen tärkeää kehittää kesämatkailua ja lohenpyyntiin liittyvä matkailu olisi luontevaa alueelle.

Luonnonlohen nousun takaaminen kutujokeensa takaa myös lohen riittävyyden merialueilla. Kysymys on elinkeinojen yhteensovittamisesta, jotta lohta olisi myös tulevaisuudessa kaikille. Ed. Korkeaoja nosti aikaisemmin esille ajoverkkokalastuksen loppumisen. Tämä pitää paikkansa, mutta se tarkoittaa myös sitä, että merellä kalastus keskittyy rannikolle ja jokisuille, (Ed. Pulliainen: Tai sitten laittomaan pyyntiin!) ja siitä syystä aikarajoitukset ovat siten paikallaan. Jos otetaan huomioon, mikä hyöty tästä on, että saadaan lohi nousemaan jokivarteen, se tarkoittaa sitä, että kilohinta lohelle nousee siellä moninkertaiseksi verrattuna merikalastukseen.

Arvoisa puhemies! Petokannoista on tänään puhuttu enemmänkin. Tähän liittyvät porotalouden petokorvaukset, ja määrärahoja jouduttiin nostamaan lisääntyvien vahinkojen vuoksi. Ei voida katsoa olevan mitään järkeä antaa kantojen suurentua ja vahinkojen kasvaa ilman kontrollia. Tässä aikaisemmin ed. Tiusanen nosti omassa näkökulmassaan esille näkemyksensä ja puhui eläinten oikeuksista ja pohjasi kaiken sen varaan. Mutta jos asuu Pohjois-Suomessa Lapin alueella, niin kyllä täytyy lähteä ihmisten oikeuksista liikkeelle ja sitä kautta yhteensovittaa myös nämä asiat.

Aiemmin on myös paljon puhuttu Metsäntutkimuslaitoksesta ja metsäntutkimuksesta. Lapin kannalta ei voida liikaa korostaa Metsäntutkimuslaitoksen Kolarin toimintayksikön toiminnan merkitystä. Ottaen huomioon valtion tuloksellisuusvaateet ja toisaalta valtion alueellistamistavoitteet on harmillista edes harkita toimivan yksikön lopettamista. Lisäksi yksiköllä on suurta alueellista merkitystä. Toivoisin selvityksessä, joka tehdään, otettavan huomioon laajemmin vaikutuksia koko maakunnan kannalta.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Herra puhemies! Maa- ja metsätalousyrittäjien tulonmuodostus koostuu nykyään monesta eri tekijästä. Yleisin niin sanotusta lisätyöstä lienee koneurakointi. Myös maatilamatkailu on lisääntynyt, ja moni tila saa osan tuloistaan matkailusta. Matkailu on maailman kasvavin bisnes, ja ihmisten vapaa-aika ja varallisuus kasvavat. Uskon, että tulevaisuudessakin maaseudulle virtaa yhä enemmän euroja matkailusta. Tietenkin on tärkeintä, että Suomessa säilyy mahdollisuus tuottaa kotimaisia elintarvikkeita ja että yrittäjä saa siitä elantonsa, mutta matkailu on hyvä lisätulo.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä aiemmin päivällä puhuttiin paljon metsätaloudesta ja silloin eräät edustajat arvioivat Metsäntutkimuslaitoksen mahdollisuuksia selviytyä niillä määrärahoilla, mitä budjettiin on varattu, tällä kertaa reilut 41 miljoonaa euroa nimenomaan metsäntutkimukseen. Katselin tuossa tehtyjä lisäysehdotuksia, niin siellä on muun muassa ed. Rajamäen 500 000 euron lisäysehdotus. Uskon, että kun on reilut 41 miljoonaa euroa budjetissa Metsäntutkimuslaitokselle, niin ei se kokonaisuus muutamalla sadallatuhannella eurolla sitten enää paljon parane.

Toinen, mitä täällä siinä aiemmassa keskustelussa ehdoteltiin, että pitäisi Suomeen saada metsäministeri, niin olen ehdottomasti sitä mieltä, että ei enää lisää uusia ministeriöitä eikä ministereitä. Kyllä meillä 20 ministerissä varmaan jo on ihan riittävästi. (Ed. Gustafsson: Rajamäki oli kyllä oikeassa siinä, että metsäministeri puuttuu tuolta! Kuka hoitaa asiaa?) Kestävän metsätalouden rahoitus paranee ensi vuonna tämän nyt käsiteltävän talousarvion mukaan yli 4 miljoonalla eurolla. Kiitos siitä ministeriölle, ministerille ja myöskin eduskunnalle.

Metsäteollisuudella on, kuten on moneen kertaan tänä vuonna todettu, suuria haasteita saada puuta riittävästi markkinoille. (Ed. Gustafsson: Ministeri puuttuu, joka hoitaisi asiaa!) Metsistä pitäisi saada noin 10—15 miljoonaa kuutiometriä lisää puuta metsäteollisuuden tulevaisuuden todennäköisesti ja toivottavasti kasvavan puuntarpeen turvaamiseksi. Mutta on muistettava, että nämä puut ovat monesti paljon vaikeakulkuisempien yhteyksien takana kuin ne puut, joita tähän asti on metsistä teollisuudelle saatu. Lisäksi Venäjän ja EU:n puutullikiista ei ole varmaan vielä loppuun käsitelty, mutta aika käy vähiin. (Ed. Gustafsson: Tarvitaan metsäministeriä, niin kuin Rajamäki sanoi!) Enää on vuosi aikaa neuvotella.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta pitää uutta bioenergiatuotannon avustusta erittäin tarpeellisena. Uusiutuvien energianlähteiden energiasäästön ja tehokkuuden edistämiseen liittyviä määrärahoja on tässä talousarvioesityksessä useassa kohdassa. Hyvä näin. On perusteltua tukea näitä hankkeita monen eri hallinnonalan toimesta. Sen lisäksi tarvitaan tietenkin hyvää koordinointia, jotta määrärahat käytettäisiin tehokkaasti.

Jokin aika sitten julkaistiin satelliittikuvia pohjoisnapajäätiköstä vuonna 2005 ja siitä kahden vuoden kuluttua, siis tältä vuodelta. Kuvista saattoi nähdä selvästi, miten dramaattisesti jäätikkö on sulanut vain kahdessa vuodessa. Ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat pääosin peräisin, kuten me kaikki hyvin tiedämme, fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Suomella on monia mahdollisuuksia sekä käyttää ympäristöystävällisempiä, ilmastonmuutosta hidastavia energiamuotoja että vähentää samalla riippuvuuttaan tuontienenergiasta. Suomessa tuleekin arvioida bioenergian kannattavuutta ei pelkästään taloudellisin perustein vaan myös huoltovarmuuden ja ympäristön kannalta. Mitä lähempänä käyttäjiä bioenergiaa pystytään tuottamaan, sitä vähemmän syntyy ilmakehää lämmittäviä kasvihuonekaasuja. Monien uusiutuvien puu- ja kasvipohjaisten energialähteiden kiistaton etu fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna on se, että ne todellakin kasvaessaan poistavat hiilidioksidia ilmakehästä. Jotta ilmastonmuutos voidaan pysäyttää, tarvitaan merkittäviä, jopa dramaattisia toimenpiteitä. Energiatehokkuuden parantamiseen ja energian säästämiseen on nyt myös panostettava huomattavasti.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä energiaverotuksesta.

Energiaverojen korotukset tällä kertaa kohdistuvat odotetusti bensiinin, dieselöljyn, polttoöljyn ja sähkön tuotantoon. Nämä veronkorotukset merkitsevät, totta kai, lisääntyviä kustannuksia kaikille, mutta ne merkitsevät erityisesti lisääntyviä kustannuksia maaseudun ja ylipäätään haja-asutusalueiden asukkaille. Ne merkitsevät lisäkustannuksia myös maatiloille ja maaseudun yrittäjille ja muihin yrittäjiin nähden nimenomaan suurempaa kustannusten nousua. Näin siksi, että maaseudun elinkeinon harjoittaminen tarvitsee energiaa ja että maaseudulla on pitkät etäisyydet.

Energian jatkuva kallistuminen ja energiaverojen korotukset heikentävät maatalouden kilpailukykyä ja alentavat maa- ja metsätalouden nettotuloja. Kun maa- ja metsätalousvaliokunta antoi valtiovarainvaliokunnalle lausunnon, se painotti sitä, että maatalous tulisi siirtää samaan sähköveroluokkaan teollisuuden kanssa ja että energiaverojen korotusten kustannusvaikutukset tulee sopivin keinoin kompensoida maataloudelle ja maaseudulla toimiville yrityksille ja maaseudun asukkaille.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muun muassa edustajat Seurujärvi, Hänninen ja Pentti käsittelivät ja sivusivat omassa puheenvuorossaan petoasioita, joten en malttanut olla minäkin tuomatta tähän keskusteluun jossain määrin myös omaa näkemystäni.

Petoeläinten hoitosuunnitelmat ovat synnyttäneet keskustelua, ja keskustelu tuntuu jatkuvan. Erityisesti ihmetystä on aiheuttanut se, että samaan aikaan kun ihmisten elinolot maaseudulla kapenevat, niin meillä kannetaan huolta enemmän villieläimistä kuin ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Hämmästyneitä ollaan myös siitä, että susien hoitosuunnitelman mukaan susikantoja ryhdyttäisiin vahvistamaan erityisesti Länsi-Suomen alueella. Onneksi sentään hoitosuunnitelmaan eivät ilmeisesti sisälly siirtoistutukset, joista on myös paljon puhuttu. Niidenkin mahdollisuutta on väläytetty susien levinneisyyden varmistamiseksi.

Susien hoitosuunnitelma on ilmeisesti peräisin Brysselistä, ja asialla ovat olleet suomalaiset virkamiehet. Läheisyysperiaatteen piti olla kantavana ajatuksena EU:n päätöksenteossa. Tätä periaatetta kukaan ei tunnu enää muistavan. Susien määrä on juuri tällainen asia, joka pitää ratkaista valtakunnan ja maakunnan tasolla eikä EU:n tasolla. (Ed. Gustafsson: Aivan oikein! Puhuja on oikeassa!) Susivahinkojen kanssa silmätysten joutuneiden ihmisten on vaikea ymmärtää tällaisia suunnitelmia ja ohjelmia. Kun sudet käyvät lammaskatraan kimppuun tai vievät koiran pihasta, ei pienten lasten lähettäminen koulutielle ole helppoa. Ei siinä auta puheet, että susi ei ole sataan vuoteen tappanut yhtään ihmistä.

Arvoisa herra puhemies! Monet sudet ovat totuttautuneet ihmiseen tavalla, joka rikkoo kotirauhaa sekä on uhka turvallisuudelle. Maa- ja metsätalousministeriö noudattaa tarkasti EU:n luontodirektiiviä eväten useimmat anomukset metsästää totuttautuneita susia. Samoin on todettava, että useimmat poliisipäälliköt eivät puutu tilanteeseen poliisilain perusteella. Suomessa sudet ovat lisääntyneet EU:n suojelumääräysten tultua voimaan ja meillä arvioidaan susia olevan yli 200 yksilöä. Suomen susikanta on koko itärajan pituudelta yhteydessä Venäjän susipopulaatioon. Täten voidaan katsoa Suomen susikannan olevan noin 25 000—30 000 sutta käsittävän laajan esiintymän reunapopulaatio. Suden uhanalaisuus on liioiteltua, mistään uhanalaisesta lajista ei ole kysymys.

Hallituksen ja EU-komission on pikaisesti luotava pelisäännöt susikannan hoidolle. Säännöissä on tunnustettava tosiseikat; ensisijaisesti on turvattava kansalaisten turvallisuus, elämänlaatu ja toimeentulo. Tähän velvoittavat sekä Suomen perustuslaki että EU:n perusoikeuskirja. Suomen oikeuskanslerikin on ottanut asiaan kantaa. Hän toteaa perusoikeuksien toteuttamisesta: "Petoeläinten ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuin- ja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuva todelliseksi mielletty uhka on sellainen turvallisuutta heikentävä tekijä, jonka poistaminen on hallitusmuodon - - mukaisesti julkisen vallan velvollisuutena."

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Esko Ahonen piti äsken hyvän puheenvuoron ja nyt niin hyvän puheenvuoron, että en olisi osannut edes odottaa. Haluan yhtyä tämänkin puheenvuoron ajatuksiin, ja on hyvin mielenkiintoista, että maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa hallitsevaksi teemaksi nousevat petoeläimet. Olen tarkkaillut täällä käytettyjä puheenvuoroja. Kaikkien puheenvuorojen keskeisin teema ovat olleet peto-ongelmat muodossa taikka toisessa. Aivan keskustelun avauksessa ed. Reijonen toi jo esille sen mielettömyyden, mikä on lisätä ja maksaa petokorvauksia, ja antoi ymmärtää, että tähän olisi edullisempikin menetelmä olemassa.

Olen viime vaalikaudella ja jo toissa vaalikaudella tuonut tämän peto-ongelman esille. On mielenkiintoista nähdä, että tämä, mistä vuosia sitten olin huolissani, on nyt tiedostettu jo paljon laajemmin. On todella järjetöntä, että meillä huolehditaan petojen vapaudesta, mutta meillä ei huolehdita ihmisten oikeuksista eikä ihmisten turvallisuudesta. Olenkin tehnyt jo vuosia sitten lakialoitteita suurpetojen vapaasta metsästysoikeudesta yleisten aseenkäsittelylakien mukaan. 1800-luvun säätyvaltiopäivillä ei varmaan olisi uskottu, että 2000-luvun alussa suurpedot nousevat eduskuntakäsittelyssä tällaiseen ongelma-asemaan, mitä ne tänäkin iltana ovat olleet — tai oikeastaan yömyöhällä.

Petoasiat ovat ongelma maaseudulla. Jotkut sanovat, että he eivät petoja pelkää, mutta monet pelkäävät, ja pelko on tekijä, joka estää ihmisten liikkumista luonnossa. Täysin järjetön petopolitiikka on vieraannuttanut todelliset luonnonystävät luonnosta, ihmiset, jotka haluaisivat liikkua äänettömästi, perheen kanssa. On toki heitä, jotka sanovat, että he menevät vaikka lasten kanssa petojen tykö, mutta nämä ovat aika harvinaisia ihmisiä. Tiedän, että sellaisia on, ja en minä heitä ryhdy moittimaan. Ken uskaltaa tämän tehdä, olkoon se hänen oikeutensa, mutta vähintään yhtä suuri oikeus on ihmisellä tuntea petopelkoa ja odottaa, että metsässä, joka on rauhan tyyssija, ei tarvitsisi pelätä petoja. Todellakin, tämä kysymys tulisi hoitaa ihmisen kannalta, maatalouselinkeinojen ja karjatalouselinkeinojen kannalta, ja yksinkertainen ratkaisu, joka oli 1800-luvulla ja jonka tuloksena pedot eivät ihmisten kimppuun sataan vuoteen käyneet eivätkä pahemmin karjallekaan vahinkoja aiheuttaneet, oli petojen metsästys. Meillä vain tarvittaisiin tässä nopeasti toimia. Vaarana on, että pian katoaa se ammattitaito, jota vaativaan petojen metsästykseen välttämättä tarvittaisiin.

Toivonkin, että näistä hoitosuunnitelmista luovutaan ja palataan siihen, että pedot menevät sinne, minnekä ne kuuluvat, eläinpuistoihin, joita voitaisiin laajentaa, ja muualle, missä ne saavat olla vapaasti ilman, että on vaarana kohdata ihmisten kanssa väärällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on petokysymys noussut illan ja tämän alkuyön hallitsevaksi teemaksi maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa, palaan vielä metsäkysymykseen, joka on myös ollut täällä aivan oikein esillä. Maan puuhuolto on vakava asia, ja mielestäni suomalainen puu riittää ja sitä kasvaa riittävästi, jos meillä toimittaisiin siten, että puun myyntiin kohdistuvassa verotuksessa, myyntiverossa, saataisiin subventio siitä, että tukkipuu erityisesti on kasvanut pinta-alaveron aikana. (Ed. Gustafsson: Mitä hallitus tekee asiassa?) Jos itse myyntitapahtumaan saataisiin tämmöinen aktivoiva verohelpotus, joka olisi oikeudenmukainen, niin se varmasti takaisi sen, että yhtään sahaa, yhtään sellutehdasta ei tarvitsisi tässä maassa sulkea, päinvastoin. (Ed. Gustafsson: Keskusta on hallituksessa!)

Odotankin, että tämä hallitus mahdollisimman pikaisesti toimii asiassa tekemäni lakialoitteen mukaisesti ja haluaa turvata Suomen puuta jalostavan teollisuuden ja sahojen toimeentulon alentamalla tuntuvasti myyntiverotusta. Tämä olisi keino, joka kaikkein helpoimmin aktivoisi metsän myyntiä, ja kun metsän myynti aktivoituisi, valtio saisi verotulot moninkertaisesti takaisin, mitä se tuossa hetkellisesti menettäisi, koska silloin metsän uudistamisessa, puutavaran hakkuukuljetuksissa jne. tulisi muita verotuloja, jotka kompensoisivat tuon myyntiveron lyhytaikaisen menetyksen. Samoin turvattaisiin ne työpaikat, joista päivä päivältä olemme uutisissa saaneet lukea, että niin ja niin paljon lomautetaan, niin ja niin paljon irtisanotaan. Nämä torjuttaisiin tuolla esittämälläni tavalla, että myyntiveroa alennettaisiin sillä tavalla kuin olen tehnyt lakialoitteen, eli subventoiden tätä pinta-alaverossa jo kertaalleen maksettua täysimääräistä tuloveroa. Toivon todella, että hallitus tarttuisi tähän asiaan. Ja haluan luottaa, että näin myös käy.

Perintö- ja lahjaveron osalta hallitus on lähtenyt aivan oikealle tielle maa- ja metsätaloutta koskien. Toivon, että metsäomaisuus voitaisiin kokonaisuudessaan vapauttaa perintö- ja lahjaverosta. Jotta ei tapahtuisi keinottelua, niin voisi olla esimerkiksi niin, että tuon omaisuuden on pitänyt olla omistettuna 10 vuotta ennen kuin se voitaisiin katsoa vapaaksi perintöverosta, jos joku ajattelee, että siinä olisi keinottelun vaaraa. Jotain tämän kaltaista.

Arvoisa puhemies! Aiemmin valtiopäivillä puhuttiin paljon pien- ja perheviljelmien puolesta. Nyt tämä puhe on vaiennut. Kauan on ollut ihanteena erikoistuneet suurtilat. Kuitenkin suomalainen maaseutu säilyy juuri perheviljelmien kautta. Täytyy hyväksyä se, että perheviljelmä on monimuotoinen maatilayritys, jossa maatila koostuu vaihtelevasti pellosta, karjasta ja metsästä, ehkä muistakin sivutuloista. Tässä on se lähtökohta, jolla suomalainen maaseutu voidaan säilyttää elävänä. Maaseutua ei voida tuoda, ja sen takia meidän on puolustettava suomalaista pien- ja perheviljelmää. Korostan nyt sanaa "pienviljelmä", koska se on todella kaikonnut jo muutamien vaalikausien ajan täältä eduskunnasta. Haluaisin palauttaa sen ihanteen, että pienikin voi tulla toimeen. Sekin on kaunista, sillä on oma tehtävänsä, ei vaan suuri teollinen maataloustuotanto, jota ehkä sitäkin joudutaan tarvitsemaan, jos petojen pelosta ihmiset maaseudulta kaikkoavat.

Arvoisa puhemies! Luotan, että suomalainen maaseutu säilyy, luotan Suomen metsiin ja luotan niihin ihmisiin, jotka tahtovat urheasti asua maaseudulla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne, jotta aika riittää lyhyeen vastauspuheenvuoroon kahdelle viimeksi puhuneelle edustajalle, ed. Ahoselle ja ed. Lauri Oinoselle.

Ensinnäkin ed. Esko Ahonen väitti, että me Suomessa olisimme siirrelleet paikasta toiseen suurpetoja. Näin on tapahtunut hyvin vähän. Yksi ainut karhu tuonne Keski-Suomeen, jonka tutkija Erik S. Nyholm siirsi ja jonka jälkeläisetkin on nyt tutkittu hyvin tarkkaan ja todettu, että se on semmoinen tapaus. Ja sitten on samalle alueelle siirretty Enontekiön Käsivarresta muutama ahma, jotka ovat kaikki samaa sukupuolta, niin että lisääntyminen on pikkuisen teknisesti ongelmalliseksi osoittautunut, että siitä ei kannata kovin paljon murhetta kantaa. Mutta on kuitenkin näytetty semmoinen malli, että kaikkea ei tarvitse aina tappaa.

Ed. Esko Ahonen oli oikeassa siinä, että meillä esiintyvät suurpedot ovat kunkin lajin itäisten kantojen läntisiä reunoja. Tämä on aivan totta, toisin sanoen myöskin niin, että se mikä populaatiodynaamisesti tapahtuu ydinalueella, se reuna-alueelle heijastuu. Se on kaikki totta. Mutta nyt tässä yhteydessä pitää muistaa se, että me olemme EU-jäseniä olleet 1.1.95 lukien, mikä käytännössä merkitsee sitä, että me sovellamme sitä ajatusmallia, mikä on omaksuttu Euroopan yhteisössä, ja se on laajemminkin omaksuttu Iucn:n jäsenvaltioissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka siellä naapurissa niitä olisikin, niin se ei riitä, vaan pitää olla omalla alueella elikkä siis omassa hallinnassa olevalla alueella. Tähän ajatukseen perustuu myöskin Euroopan yhteisön tuomioistuimen käyttäytyminen näissä asioissa, niin kuin opimme tässä kuuluisassa susitapauksessa, jossa nimenomaan sitten tämä hoitosuunnitelma hyväksyttiin välineeksi hoitaa näitä asioita. Se, mitä siinä hoitosuunnitelmassa erikoisesti vaalitaan, on se perinnöllinen monimuotoisuus kannassa, jossa on hyvin selvät kansainvälisesti hyväksytyt pelisäännöt. Ja tällä hetkellä sattuu olemaan sillä tavalla, että se susimäärä, 250—300 yksilöä — se on siis vähän suurempi kuin ed. Ahonen totesi — on nyt siinä kinttaalla juuri, että se täyttää tämän geneettisen ehdon. Ja se on taas merkinnyt sitä, että on voitu nelisenkymmentä kaatolupaa taikka -määräystä, mikä se nyt onkaan tässä tapauksessa, antaa.

Ed. Lauri Oinoselle: Me emme koskaan voi olla petoasioista hänen kanssaan samaa mieltä. Hänen tietonsa on niin ylivertaista minun tietoihini nähden, että minä en pysty hänen kanssaan kisailemaan missään nimessä. Kuitenkin totean sen verran näistä asioista, että ne suurpedot ovat niin liikkuvaista väkeä, että suojelualueet eivät ole ratkaisu, tai sitten suojelualueet laajennetaan niin suuriksi, että ne mahtuvat elämään niissä suojelualueissa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen täällä sanoi, että näitä alueita, mihinkä petoja sijoitettaisiin, tulisi sitten laajentaa. Todellakin, jokin Ähtärin eläinpuisto -malli tai jokin vastaava on toki riittämätön, että silloin pitäisi pohtia asiaa hieman suuremmassa puitteessa. Mutta ajatus siitä, että petoja sijoitetaan pitkin Suomea: Silloin kun niitä sinne Multian—Keuruun vaiheille, muun muassa Ähtärin eläinpuisto -kyltillä olevasta autosta, ihmiset olivat nähneet päästetyn — Merkillistä, että tuo yksi petojensiirtotapahtuma on tapahtunut eri paikoissa ja useammat henkilöt ovat kertoneet näkemänsä, nähneensä — niin aika mielenkiintoinen havainto tämäkin, eri pitäjissä ja eri aikoina. Jos yksi petojen siirto on ollut, niin siinä on hieman ihmettä. Samoin kerrotaan siitä, että jos johonkin kaupunkiin peto tulee, niin se siirretään. Muun muassa Mäntän kaupungissa ollut peto siirrettiin Keuruun Pihlajavedelle jne.

Mutta tämä kysymys pedoista on sikäli ollut mielenkiintoinen, että silloin kun niitä on ollut siellä itärajalla ja meillä päin, niin tätä kysymystä ei ole tajuttu. Nyt kun näitä on haluttu tuoda vähän laajemmalti, niin on hienoa, että tämän ongelman ovat muutkin alkaneet jo tiedostaa. Minä toivon, että niitä sijoitettaisiin tasapuolisesti tänne Helsingin kaupunkiin ja Espoon keskustaan. Saisimme hieman palautetta, mitä tästä ajatellaan, ja vaikkapa suhteessa väkilukuun. Edelleen toivon, että niitä sijoitettaisiin Brysseliin, koska jos siellä on näitä petojen ystäviä, niin heidänhän pitää niitä sinne saada.

Mutta sitten tulee toinen kysymys siitä, mikä on se tarve, miksi näitä petoja pitää sitten tuolla ihmisten parissa olla. Väitän, että Suomi on kauttaaltaan asuttu maa, ja haluan sen sellaisena pitää. Yleinen periaate on ollut se, että kyllähän petoja pitää olla, kun ne ovat tuolla jossakin korvessa. Mutta mallia "multianlainen maaseutu", se on useitten mielestä juuri se korpi, mihinkä ne pedot kuuluvat, mutta sielläkin asuu lapsiperheitä, sielläkin asuu autottomia vanhuksia, sielläkin on kaupunkilaisillakin kesäasuntoja, joita eivät uskalla käyttää, kun pedot majailevat pihapiirissä. Sielläkin ihmiset viettävät vapaa-aikaansa. Marjametsässäkin minä totesin, että minä sain olla hyvin yksikseni jo monena syksynä, ei sinne enää ketään muita ole arvannut tulla. (Ed. Pulliainen: Mitenkä edustaja täällä nyt sitten on?)

Näin ollen totean, että todelliset luonnonystävät ovat kaikonneet luonnosta ja maastosta, ja mikä pahinta metsätalouden kannalta, metsänomistajat yhä enemmän eivät välttämättä tunne edes tilojensa rajoja eivätkä uskalla liikkua omissa metsissä. Samoin pehmeämmät metsänhoitomenetelmät väistyvät ja ajetaan juuri tuohon raskaaseen konesavottaan; ihmiset kun eivät tunne omia metsiään, niin eivät he sitten siellä työskentelekään. Ja mikä pahinta, jos ihmiset vieraantuvat siitä taloudellisesta pääomasta, mitä metsä on, niin se ei ole kyllä kenenkään etu. Minä väitän, että on paljon metsänomistajia, jotka eivät uskalla liikkua omissa metsissään. Usein sitä ei sanota näin, mutta epäilen, että siinä on jopa petopelko yksi vahva aihe. Voi olla tietysti muitakin syitä. Mutta jos ihmiset vieraantuvat petopelon takia luonnosta, niin se on kaikin tavoin myöskin itse luonnon tietämyksen ja luonnon tuntemuksen kannalta vahinko. Minä itse haluan olla luonnonsuojelija ja luonnonystävä ja tällä tavalla ehdottomasti puolustaa luontoa, mutta en minä ymmärrä sitä, että luonnosta vieraannutaan petojen takia.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan kiittää ed. Pulliaista hänen suorittamastaan puheeni analysoinnista. Se varmistaa minulle, että minun tietoni ovat oikeat. Arvostan tätä ed. Pulliaisen analyysia erittäin suuresti, mutta yhden asian minä haluan korjata. Totesin tässä puheessani: "Onneksi sentään hoitosuunnitelmaan eivät ilmeisesti sisälly siirtoistutukset, joista on myös paljon puhuttu. Niidenkin mahdollisuutta on väläytetty susien levinneisyyden varmistamiseksi." Eli toisin sanoen en todennut, että siirtoistutuksia olisi suoritettu.

Yleiskeskustelu pääluokasta 30 päättyi.

​​​​