Täysistunnon pöytäkirja 101/2010 vp

PTK 101/2010 vp

101. PERJANTAINA 15. LOKAKUUTA 2010 kello 13.01

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan lisäpöytäkirjan hyväksymisestä ja laiksi lisäpöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

  jatkui

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aselakiehdotus tuli varsin problemaattisena ja paljon keskustelua herättäneenä eduskunnan käsittelyyn. Valiokunnan käsittelyn jälkeen esitys on muotoutunut, jos näin voidaan sanoa, varsin paljon selkeämpään ja erilaiset näkökohdat huomioon ottavampaan muotoon, mitä on pidettävä erinomaisen hyvänä asiana.

Eilispäivänä juuri ennen äskeiseen äänestykseen johtaneita puheenvuoroja ed. Heli Järvinen käytti varsin perusteellisen puheenvuoron, jossa hän kävi pilkku pilkulta läpi vastalauseen elikkä perussuomalaisten ryhmävastalauseen mukaisen ... (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Puhuja, anteeksi, ihan hetkinen. — Täällä jatkuu nyt täysistunto! — Olkaa hyvä.

Puhuja:

Kiitoksia! — Arvoisa puhemies! Niin, ed. Järvinen kävi läpi tuon perussuomalaisten vastalauseen ja, niin kuin sanottaisiin arkikielellä, niittasi yksi toisensa jälkeen tuon vastalauseen mukaiset argumentit ja kannanotot maanrakoon. Esitys oli ed. Järviseltä siinä määrin loistava, että en käy tekemään sitä samaa uudestaan, vaikka mieli kyllä tietysti tiettyyn pisteeseen saakka saattaisi tehdä niin, mutta niin nyt vaan en tee.

Sen sijaan, arvoisa puhemies, kiinnitän muutamaan erityiseen näkökohtaan huomiota.

Ensinnäkin siihen, että pidän nyt erittäin hyvänä koko tässä aselakiuudistuksessa sitä, että tämän ensimmäisen luvan hankintaratkaisu on tehty tämän ampumaharrastuksen ja siihen liittyvän metsästysharrastuksen mukaisella arvokkaalla tavalla. Elikkä nyt testataan, että tämä harrastus on vakava harrastus, siihen valmistaudutaan vakavasti, siinä harjoitellaan erittäin vaarallisen laitteen käyttöä, ja mikä kaikkein tärkeintä, arvoisa puhemies, mielestäni on, on se, että nyt ampumarataverkosto joudutaan väkisellä saattamaan asiaan kuuluvaan tilaan. Tämä koskee myöskin ampumaratojen ympäristönsuojelua, joka on vähän nilkutellut. Meillä on kai Lahden tienoilla yksi ainut ampumarata, joka on kaikkein vaativimmassa vaatimusluokan mukaisessa tilassa, ja muuten on vähän niin kuin enemmän tai vähemmän toivomisen varaa, ja tämmöiset ampumaratojen sulkemisuhatkin ovat olemassa. Elikkä siis toisin sanoen tässä katsannossa tämän lain muutoksen kautta ollaan siirtymässä parempaan tilanteeseen.

Siihen liittyy myöskin toinen asia: Järjestöt juuri tämän harrastuksen, tavallaan kahden harrastuksen, pelkän ampumaurheilun ja metsästysharrastuksen, tiimoilta tulevat arvoon arvaamattomaan. Elikkä siis toisin sanoen, kun meillä on ollut nimenomaan ukkoutumisongelma — ei muuten akkautumis- vaan ukkoutumisongelma — niin siihen vastataan nyt tämän lain velvoitteilla. Se on mielestäni erittäin merkittävä edistysaskel eteenpäin.

Sitten tästä metsästyksestä. Kun metsästyspiirit, jos nyt näin voidaan sanoa, ovat olleet eräiltä osin hyvin kriittisiä, niin ei tässä oikeastaan tapahdu yhtään mitään. Ainut on, että niiden kohdalla, jotka luolakoirilla metsästystä harjoittavat, tapahtuu pienoinen muutos, minun ymmärtääkseni vain se; pitkillä aseilla tapahtuvat kaikki toiminnot ovat niin kuin ennenkin. (Välihuuto vasemmalta) — No, haetannooko tuo mittään. — Ja mikä merkitys tällä on? Tällä on se merkitys, että yhteiskunnan kokonaisedun mukaista on hirvieläinkantojen säätely. Pitää muistaa, että siinä on tapahtunut vallankumouksellinen muutos jo siinä, siis haittanäkökohdasta, että metsäkauriin metsästys muutettiin ei-luvanvaraiseksi. Tämä oli fundamentaalinen muutos. Siis toisin sanoen lailla täytyy silloin, jos tämä askel tehdään, se seuraavakin askel tehdä. Elikkä nämä menevät synkassa. Pienpetojen kohdalla päädyttiin jo sellaiseen ratkaisuun, että riistanhoitomaksua korotettiin, jotta luonnonsuojelualueilla — huom., luonnonsuojelualueilla — pystyttäisiin vieraslajipienpetojen kantoja vähentämään ja sillä tavalla suojelemaan linnustoa, harvinaistuvaa linnustoa perikadolta.

Elikkä siis toisin sanoen näitä asioita pitäisi asiallisesti pystyä arvioimaan myöskin. Tietysti saa arvioida ihan millä tavalla tahansa. Minun mielestäni yleisesti ottaen tässä on erinomaisen hyvästä kompromissista kysymys, ja sitähän kuvaa sekin, että tällä on laaja tuki takana muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen ollut tässä talossa ed. Pulliaisen kanssa yli 23 vuotta, mutta hänen puheensa alku oli minun mielestäni vähän, sitaateissa sanottuna, epäasiallinen.

Minä kiitän toisaalta kyllä ed. Heli Järvistä eilisiltaisesta puheenvuorosta, joka 10 minuutin ajan käsitteli vain perussuomalaisia. On hyvä, että myös vihreissä on kiinnitetty nyt huomiota siihen, mutta minun mielestäni silloin, kun puhutaan aselaista — ja minä olen tottunut, arvoisa puhemies, siihen — myöskin kansanedustajilla ja eduskuntaryhmillä voi olla erilainen näkemys kuin esimerkiksi vihreillä. Minä en voi ymmärtää sitä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä.

Puhemies:

Myönnän vielä vastauspuheenvuorot edustajille Mustajärvi ja Tiusanen, ja sitten ed. Pulliainen vastaa, ja sen jälkeen siirrymme puhujalistaan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: Ei esimerkiksi nuorten metsästysharrastajien kaksinkertainen lupakierros ihan vähäpätöinen asia ole. Siinähän mielenkiintoinen tilanne syntyy: jos vanhempi ei metsästä, niin nuori saa kyllä käyttää asetta mutta ei omistaa sitä, ja vanhempi saa omistaa mutta ei käyttää sitä. Eli aivan turhaa byrokratiaa.

Järjestöjen roolista ja ampuma-asekoulutusjärjestelmästä: Siinä on kyllä oleellinen kysymys se, tapahtuuko tämä järjestöjen ehdoilla omaehtoisesti vai onko niin, että julkinen sektori siirtää omaa tehtäväänsä yhdistysten, kolmannen sektorin, puolelle. Tähän liittyen olisi äärimmäisen tärkeää ... Kiinnitin eilen huomiota siihen, kun ed. Rantakangas sanoi, että hän näki asetusluonnoksen. Onko todella niin, että hallintovaliokunnan muut jäsenet eivät ole nähneet tätä asetusluonnosta, joka vaikuttaa hyvin paljon siihen, kuinka tämä laki jalkautetaan käytäntöön?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen käytti asiallisen puheenvuoron. Hän viittasi myös metsästyksen ongelmiin. 12-vuotias saa ampua hirveä, jos on suorittanut hirviluvan ja välittömässä läheisyydessä on aikuinen.

Kaiken kaikkiaan metsästykseen liittyy ongelmia, muun muassa juuri vesilintujen ampumiseen. Hämärässä saa ampua, pitää muka osata tunnistaa. Miten harmaasorsa esimerkiksi tunnistetaan ja erotetaan sinisorsasta eli heinäsorsasta, ja millä tavalla se tapahtuu esimerkiksi hämärässä, kun se on muutenkin vaikeaa?

Kaiken kaikkiaan haluaisin lopuksi todeta, puhemies, myös sen asian, että meillä on vielä paljon tässä keskusteltavaa muun muassa 114 §:n lääkärin velvollisuuksista. Ne ovat tässä tapauksessa kyllä aivan toisenlaisia kuin mitä ajokorttiluvan yhteydessä säädettiin.

Puhemies:

Annan kuitenkin vielä, kun tässä tuli hallintovaliokuntaa koskeva kysymys, vastauspuheenvuoron varapuheenjohtaja ed. Mäkiselle.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi kyseli sitä, oliko hallintovaliokunnan muilla jäsenillä tiedossa asetusluonnos. Kyllä oli. Se oli toimitettu jokaisen hallintovaliokunnan jäsenen käyttöön. Elikkä valiokunnan päätös tehdä se oli kyllä tiedossa.

Toisaalta sitten siitä asiasta, minkä ed. Mustajärvi eilen salissa otti esille, liittyen siihen, milloin tietty asia raukeaa — kun vedottiin siihen, että asia raukeaa siinä vaiheessa, kun luvanhaltija kuolee — todettakoon, niin kuin ilmeisesti ed. Mustajärvi tänä päivänä sen tietääkin, että myöskin voimassa olevassa laissa on tämä viittaus ja tämä periaate. Elikkä aivan yhtenevä tältä osin.

Arvoisa puhemies! Myöskin tähän asiaan, mikä liittyy luvanhaltijoiden ... — Hetkinen nyt, kukahan se, ed. Tiusanen taisi kysyä ...

Puhemies:

Nyt alkaa kyllä vastauspuheenvuoron aika olla ohi.

Puhuja:

... mutta antaa olla, palataan siihen myöhemmin.

Puhemies:

Jatketaan nyt hetki vielä. Ed. Pulliainen, sitten ed. Kähkönen ja ed. Mustajärvi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackalle vaan ystävällinen kommentti siitä, että on se hienoa, että perussuomalaiset saavat 10-minuuttisiakin pätkiä omakseen laskea tässä. Niin merkittäviä ovat teidän kannanottonne, että 10 minuuttiakin käytetään sitä arvokasta aikaa, minkä saa eduskunnassa puhua.

Sitten toisekseen se, että ed. Tiusanen kyllä oli ihan mukavalla asialla, mutta hänellä oli mennyt kaksi lakia sekaisin, aselaki ja metsästyslaki. Ne ovat metsästyslaki ja -asetus, jotka säätelevät harmaasorsan metsästyksiä ja hämärissä metsästäviä tai metsästämättömyyksiä jnp.

Sitten vielä ed. Mustajärvelle tästä kaksoisluvituksesta, jos niin voi sanoa: Minulla on ollut ensimmäinen aseenkantolupa 57 vuotta sitten hankittuna, ja minusta oli erittäin hienoa, että isäni valvoi tarkkaan sitä, millä tavalla minä metsässä touhusin jnp. Se on hyvä käytäntö.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tästä rinnakkaislupakäytännöstä koskien 15—17-vuotiaita, jos eduskunnassa sitten hyväksytään tässä muodossa tämä lakiesitys. Siihen liittyy myös yksi ikävä asia näitten muitten joukossa — viittaan ed. Mustajärven puheenvuoroon — eli jos ja kun 15-vuotias pääsee harrastamaan metsästystä, niin tämä hallussapitolupa on lunastettava. Sen hinta nousi erittäin voimakkaasti vuosi kaksi sitten. Mutta sitten kun nuori täyttää 18 vuotta ja hänellä on mahdollisuus saada omaan hallintaansa se ase, tämä maksu on maksettava uudestaan. Kuitenkin kun jo ase maksaa, niin tämä ei missään mielessä ole hieno asia vaan toivoisi, että sitten maksutta nuori saisi aseen tässä toisessa vaiheessa käyttöön.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäkiselle: Juttelin juuri kyllä ministeri Holmlundinkin kanssa. Sanatarkasti sanoin näin eilen: "Poimin yhden esimerkin. Hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä kulkee mukana 67 b §, jossa sanotaan seuraavasti: ’Ampuma-asekouluttajalle annettu hyväksyntä raukeaa, kun ampuma-asekouluttaja kuolee - -.’" Sitten kysyin vielä: "Kauanko ministeriössä meni tämän asian pohtimiseen?" Aivan sama, onko se vanhassa laissa tai uudessa laissa, ja tässäkin lauseessa sanotaan, että "kulkee mukana". Minkä ihmeen takia tämmöinen kukkanen halutaan pitää? Kun muutenkin tätä lakia on perattu perin pohjin, muutettu hyvin monta kohtaa, kyllä kai tämmöiset kohdat voisi ottaa pois, että se antaisi tälle koko prosessille vähän enemmän uskottavuutta.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en kyllä löydä tästä hallintovaliokunnan mietinnöstä 67 b §:stä tuommoista tekstiä, että se kuolemaan päättyisi, elikkä varmaan on joku vanhempi versio. Todennäköisesti se on lakiteksti, sitähän ei ole poistettu vielä sieltä valitettavasti mutta poistetaan sitten vähän myöhemmin.

Puhemies:

Vielä ed. Pulliainen ja sitten ehdottomasti puhujalistaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsästys on erittäin arvokas harrastus, se on suorastaan kallis harrastus, ja silloin pitää olla hyvin selvästi myöskin harkintaa taloudellisesti, onko siihen harrastukseen varaa olemassa henkilöllä. Alhaisin ja pienin kustannus per harrastuskerta on lupakustannus.

Puhemies:

Anteeksi, meillä on viitisen minuuttia aikaa nyt. Ennätetäänkö seuraava puheenvuoro? — Hyvä. Ed. Kiviranta vielä, ja sitten joudumme valitettavasti keskeyttämään tämän asian käsittelyn.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Aselakiin ollaan nyt valiokuntakäsittelyn jälkeen ehdottamassa useitakin muutoksia. Muutokset ovat tarpeen. Valiokunnissa on tehty asian vaikeusastekin huomioon ottaen ansiokasta työtä. Tosin aikaakin on kulunut, onhan eduskuntakäsittely kestänyt pitkän aikaa, toista vuotta.

Tärkeimpänä hallintovaliokunnan muutosehdotuksena pidän sitä, että lakiesityksestä poistettaisiin kohta, joka sallii poliisille oikeuden tarkastaa aseiden säilyttämistä. Nykyistä laajempaa oikeutta aseiden säilytystilojen tarkastamiseen ei tarvita. Jo voimassa oleva laki edellyttää välitöntä aseiden haltuunottoa ja lupien peruutusmenettelyn käynnistämistä, jos on syytä epäillä, että aseita ei säilytetä asianmukaisella tavalla.

Kannatettavana muutosehdotuksena pidän myös sitä, että aseluvan hankkimiseksi ei tarvittaisi hallituksen esityksen mukaista jäsenyyttä ampumaseurassa. Perustuslakivaliokunta linjasi lausunnossaan, että koska yhdistyksen jäsenyys olisi hankkimisluvan saamisen edellytys, hallituksen esityksen mukaan aiheutuisi yhdistykseen kuulumattomuudesta hakijalle kielteinen seuraus ja siten tosiasiallinen olennainen rajoitus perustuslain mukaiselle yhdistymisvapaudelle.

Käsiaseluvan saamiseksi ei nyt hallintovaliokunnan mietinnön mukaan edellytetä kuulumista ampumaseuraan, vaan ampumaseuran ampuma-asekouluttajan antama todistus luvanhakijan aktiivisuudesta riittäisi aseluvan myöntämisen edellytykseksi. Tällä aktiivisella harrastusvaatimuksella tarkoitetaan vähintään kaksi vuotta kestänyttä aktiivista harjoittelua. Tällainen aktiivinen harjoittelu tietenkin edellyttää turvallisten harjoituspaikkojen olemassaoloa. Maaseudulla asuvan harrastajan lähialueilta ei kuitenkaan välttämättä löydy harjoitusratoja, etenkään sellaisia, jotka olisivat auki ympäri vuoden. Hallintovaliokunta on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja edellyttää, että maassamme huolehditaan riittävän kattavasta ampumarataverkostosta. Tähän lausumaehdotukseen on helppoa yhtyä.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan lääkäreille oikeutta ilmoittaa salassapitosäännösten estämättä poliisille henkilöstä, joka on sopimaton pitämään asetta hallussaan. Hallintovaliokunnan mukaan pelkkä ilmoitusoikeus lääkärien osalta ei riitä. Lääkäreille ehdotetaankin ilmoitusoikeuden sijasta ilmoitusvelvollisuutta. Tällaisella ilmoitusvelvollisuudella halutaan puuttua siihen epäkohtaan, että pelkästään ampuma-aseen hankkimisvaiheeseen liittyvä viranomaisvalvonta ei ole riittävä ampuma-aseturvallisuuden kannalta. Tällä muutoksella halutaan tiivistää viranomaisten yhteistyötä siten, että aseluvan antavalla viranomaisella on mahdollisuus saada tietoja luvanhaltijan soveltuvuudessa tapahtuneista muutoksista. Tähän viranomaisten väliseen yhteistyöhön liittyy myös aseluvan myöntämisen yhteydessä tapahtuva luvanhakijan soveltuvuuden arviointi. Poliisilla on oikeus saada ampuma-aseen hankkimisluvan hakijasta sellainen lääketieteellinen arvio, jonka perusteella lupaviranomainen kykenee arvioimaan henkilön sopivuutta ampuma-aseen hallussapitämiseen.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lopuksi todeta, että aselain uudistus ei vaikuta nykyisiin toistaiseksi voimassa oleviin aselupiin. Nyt voimassa olevat aseluvat säilyvät. Huomionarvoista on myös, että aselain muutos ei vaikeuta metsästyksen harrastamista. Tämä on hyvä asia. Hallussapitoluvat pitkiin ampuma-aseisiin myönnetään myös tulevaisuudessa nykyiseen tapaan eli pääsääntöisesti toistaiseksi. Metsästysharrastuksen osoittamisessa ei myöskään tapahdu muutoksia metsästyksessä käytettävien pitkien aseiden osalta.

Puhemies:

Asian käsittely keskeytetään ja sitä jatketaan ensi tiistain täysistunnossa.