Täysistunnon pöytäkirja 101/2013 vp

PTK 101/2013 vp

101. TORSTAINA 17. LOKAKUUTA 2013 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

Koulujen ja oppilaitosten turvallisuus

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Koulujen ja oppilaitosten turvallisuus puhuttaa jälleen. Valitettavasti näiden ja viime viikonkin järkyttävien tapahtumien jälkeen on perusteltua, että me kansanedustajat ja erityisesti maamme hallitus paneudumme jälleen syvällisesti lasten ja nuorten turvallisuuden parantamiseen kouluissa. On meidän kaikkien yhteinen kunnia-asia, että luomme jälleen rauhallisen ja turvallisen opetus- ja oppimisympäristön lapsillemme, nuorillemme ja opetushenkilöstöllemme.

Edellinen opetusministeri Gustafsson käynnisti lainsäädäntötyön koulujen työrauhan ja turvallisuuden parantamiseksi. Tämä on ollut pitkään toivottu ja tarpeeseen tullut lakipaketti. Kysynkin opetusministeri Kiurulta: miten arvioitte koulujen työrauhaan ja turvallisuuteen tähtäävän lainsäädännön mahdollisuuksia ja miten te aiotte edistää sen sisällön toteutumista?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Uskon, että jokainen meistä on pahoillaan siitä, että suomalaisiin kouluihin silloin tällöin kohdistuu todella järkyttäviä väkivallan tekoja, ja uskon, että jokainen meistä on sitä mieltä, että tätä ilmiötä me emme Suomeen kaipaa. Väkivalta ei vain kuulu suomalaisiin kouluihin, ja sitä kautta meillä pitää olla näitä ilmiöitä kohtaan nollatoleranssi.

Minusta edeltäjäni, ministeri Gustafsson, aloitti ja teki erittäin suuren työn siinä, että näitä kurinpito-ongelmia mutta myöskin koulun työrauhaan yleisemmin liittyviä asioita lähdettiin edistämään ja hakemaan ratkaisua siihen, miten tätä väkivallan kierrettä voitaisiin katkaista. Tämä paketti tunnetaan koulurauhapakettina eli käytännössä oppilas- ja opiskelijahuoltolakina, joka on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä. Siinä on kolme isoa linjaa, joissa tehdään isoja ratkaisuja. (Puhemies koputtaa) Ensinnäkin — varmasti saan jatkaa vielä sitten edustajan kysymystä — mutta siinä on kolme isoa juttua, missä mennään eteenpäin.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! On selvää, että kouluissa ja oppilaiden keskuudessa olevat ongelmakohdat olisi nähtävä paljon nykyistä aiemmin. Siinä korostuvat ennaltaehkäisyn ja yhteisöllisyyden merkitys. Julkisuudessa on esitetty, ja itse asiassa aiemmin aiemman kysymyksen yhteydessä myös tänään tässä salissa, että tässä taloustilanteessa olisi helpointa luopua niistä hallituksen esityksistä, joita ei ole vielä ehditty antaa eduskunnalle ja jotka ovat vasta eduskunnan käsittelyssä. Opetusministeri Kiuru: Minkälaisia ajatuksia tämäntyyppiset vetoomukset teissä herättävät? Olisiko meillä todellisuudessa edes varaa siihen, että luopuisimme koulupsykologien ja -kuraattorien palveluiden tuomisesta lakisääteisesti toiselle asteelle, siis lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvostamani puhemies! Täytyy kyllä sanoa ihan jyrkästi, että joskus politiikassa joudutaan tekemään arvovalintoja, ja minä en ole siihen valmis, että me tulemme vetämään koulurauhapaketin pois täältä käsittelystä sen takia, että kuntien taloudellinen tilanne on ahdas. Kyllä me pystymme tekemään yhteiskunnassa arvovalintoja ja sitten sitä kautta katsomaan, onko jotain muuta, josta me olemme valmiita luopumaan, jotta tärkeistä asioista saadaan muutettua maailmaa. Se, joka hyväksyy sen, että kouluissa jatketaan tätä väkivallan kierrettä sillä, että voidaan vetää näitä konkreettisia toimenpiteitä pois eduskunnan käsittelyssä olevasta lakiehdotuksesta, minusta se on kyllä sellainen arvovalinta, jota minä en itse ole valmis tekemään.

Haluan vielä ihan lopuksi kerrata: Siinä on kolme tärkeää asiaa. Me tuomme nyt ensimmäistä kertaa toiselle asteelle koulukuraattori- ja psykologipalvelut, tuomme lisää yhteisöllisyyttä sinne koulukulttuuriin ja sen lisäksi parannamme tiedonkulkua, ja näihin kaikkiin liittyy tämä iso kokonaisuus, joka täällä on tällä hetkellä käsittelyssä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Jatkamme hiukan yli viiden tämän asian käsittelyä.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä koulujen turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja se on oikeasti kiinni hyvin monesta eri tekijästä, muun muassa siitä, että kouluissa voi olla pätevä henkilökunta, pätevät opettajat, jotka osaavat tehdä työnsä kunnolla. Tietenkin on näin, että vaikka tehtäisiin minkälaisia lainsäädännöllisiä asioita täällä, niin loppujen lopuksi viime kädessä se asia on opettajistolla ja rehtorilla. Kysyisinkin sitä ministeriltä, mitä mieltä olette siitä, että jotta kunnat palkkaisivat enemmän päteviä opettajia ja kannustettaisiin siihen, voitaisiin ajatella tällaista opettajarekisteriä, joka osoittaa jo kunnille heti rekrytointivaiheessa, kuka hakijoista on pätevä. Se myöskin parantaisi laatua ja myöskin oppilaiden turvallisuutta.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! On selvää, että me tarvitsemme vielä lisätoimenpiteitä. Minä luulen, että tämä opinto-ohjaus ja ylipäänsäkin kiusaamisen nollatoleranssi on seuraava iso työ, joka eduskunnalla on kyllä edessä. Sillä puolella meidän pitäisi pystyä etenemään, jotta tämä iso kokonaisuus sitten kaiken kaikkiaan saadaan haltuun. Meillä on nyt käynnistymässä ministeriön omia toimia tähän kiusaamisen kitkemiseen pois peruskouluista, eli haetaan niitä toimenpiteitä ja myöskin toiselle asteelle tuodaan näitä ohjauskeinoja.

En halua tässä vaiheessa ottaa kantaa tähän opettajarekisteriin sen takia, että me olemme selvittämässä tätä tilannetta, ja se on pitkään ollut vireillä. Siihen liittyy monenlaisia ongelmia, mutta tietysti se on myös kustannuskysymys.

Olen jo oppinut sen, että kun nyt julkisessa keskustelussa poliitikot priorisoivat erilaisia asioita, niin tällä hetkellä meillä on yksi ykkösprioriteetti opetuksen puolella, ja se on aivan varmasti tämä koulurauhapaketti, ja siihen pitää olla varaa. Sen jälkeen arvioidaan muita juttuja, koska jokaisen nuoren syrjäytyminen meidän nuorisotakuuohjausryhmän mukaan on arviolta noin 750 000:n luokkaa, kun lasketaan toimeentulokustannukset siihen.

Eli kyllä tämä on iso kansantalouden kysymys ja liittyy myöskin tähän kestävyysvajeen kitkemiseen, josta käytiin tänään jo ansiokas keskustelu. Eli tästä pitää lähteä liikkeelle, ja sen jälkeen arvioidaan muita toimia.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Takavuosinahan meillä oli käytössä käyttäytymisen arvioiminen myös päättötodistuksessa, mutta sittemmin tämä on sensitiivisyyssyistä poistettu. Mielestäni olisi aiheellista keskustella siitä, kun haetaan myös näitä kustannustehokkaita ratkaisuja, josko me voisimme tämän käyttäytymisen arvioinnin palauttaa sinne päättötodistuksiin, koska sillä on tietyllä tavalla varmasti myös esimerkiksi kotijoukkoja kannustava voima siihen, että seurataan tämän oppilaan toimintaa tarkemmin ja otetaan ne viestit sieltä koulusta vakavasti.

Haluaisinkin tiedustella ministeriltä, oletteko te esimerkiksi kartoittaneet, onko maan sisällä miten isoja eroja tällä hetkellä ylipäätään käyttäytymisen arvioinnissa siltä osin, minkämoisia arvosanoja tulee. Jos on, niin sehän viittaa siihen sitten, että tavallaan on muitakin syitä varmasti kuin niitä koulun sisäisiä syitä. Meillähän on laadukas opettajankoulutus. Edelleen peräisin sitä, että jos paljastuu, että on tällaisia alueellisia eroja, niin mitä reaktiota siihen olisi opetusministerin toimesta tehtävissä, ja oletteko te valmiit harkitsemaan tätä käyttäytymisen arvioinnin palauttamista päättötodistuksiin yhtenä hyvänä keinona.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Varmasti on hyvä yhtyä siihen arvioon, joka varmaan on yleinen näkökulma ja koko keskustelu, että kyllä meidän täytyy huomata, että meidän lasten ja nuorten hyvinvointi ei ole sitä luokkaa kuin me aikuisina ihmisinä olettaisimme, eli vakava huoli varmasti jokaisella meillä on siitä, miten meidän lapset ja nuoret tällä hetkellä voivat. En usko, että sitä ratkaistaan yksistään sillä, onko päättötodistuksessa siis jonkinlainen arvio siitä, millä tavalla ollaan käyttäydytty.

Mutta tietysti nämä yksittäiset kysymykset ratkeavat nyt, kun me opetussuunnitelmia uudistamme sen valtioneuvoston tuntijaon pohjalta, eli poliittisesti päätettiin, mitä suomalaisessa peruskoulussa opetetaan. Seuraava vaihe on nyt sitten tekeillä Opetushallituksessa, että mietitään näitä sisältöjä. Mutta minä luulen, että me kaipaamme isompaakin keskustelua siitä, miten me lisäämme sitä yhteisöllisyyttä ja sitä, että jokainen nuori kokee, että he ovat osa tätä yhteisöä, ja miten sellaista osattomuutta, joka on alkanut pesiytymään nuoren ihmisen mieleen, pystyttäisiin sillä kitkemään, että jokaiselle (Puhemies koputtaa) tulisi paikka.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Koulun työrauhaongelmien ja myös vakavam-pien väkivallantekojen takana on erittäin usein koulukiusaaminen. Nyt laki ei suoraan velvoita ketään oikeastaan siihen, että tuloksia koulukiusaamisen ehkäisystä todella saataisiin aikaan. Se on epämääräinen se laki tällä hetkellä. Kiusaaminen voi jatkua joidenkin lasten ja nuorten kohdalla vuosia, jopa vuosikymmenen.

Me tarvitsemmekin erittäin selkeän mallin siitä, miten ja kuka vastaa kiusaamisen ehkäisystä, siihen puuttumisesta koulussa ja minkälaisia työkaluja siihen kehitetään ja mitä siitä kiusaamisesta seuraa. Me tarvitsemme myös jälkihoidon mallin näille kiusatuille. Tämä samahan on onnettomuustapauksissakin, kun me tarjoamme jälkihoitoa uhreille, mutta kymmenen vuotta koulukiusattuna oleminen ei saa Suomessa minkäänlaista jälkihoitoa. Tämmöinen malli pitää nyt kehittää, ja semmoinen on itse asiassa kehitteillä. Koska se saadaan aikaiseksi, ja koska saamme käyttöön kouluissa tällaisen?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Monia asioita voidaan tehdä ilmankin lainsäädäntöä, monia sitten tarvitaan eteenpäin vietäväksi niin, että siinä on lainsäädäntöpohjaa. Viittasin jo aikaisemmin tässä keskustelussa siihen, että meidän on vakavasti arvioitava myös se, pitääkö Suomessa tämä kiusaaminen ottaa niin vakavasti, että myös lainsäädännöllisesti ruvetaan tähän puuttumaan järeämmällä kädellä. Meillä on olemassa hyviä esimerkkejä maailmalla siinä, miten kiusaamista on kitketty myöskin tehokkaammin lainsäädännöllisin toimin. Mutta niin kuin totesin, tämä asia täytyy vielä arvioida, minkälaisiin toimenpiteisiin voidaan lähteä sitten lainsäädännöllisesti.

Mutta yhtä tärkeää on puuttua tähän ilmiöön niin, että me tarjoamme kouluille tukea. Tällä hetkellä on kuitenkin myöskin keinovalikoimaa lisättävänä sillä tavalla, että sekä tämän psykososiaalisen hyvinvoinnin että elämäntaitojen kehittämiseen me tarvitsemme erilaisia toimenpiteitä, ja keinovalikoimassa on myöskin kiusaamisen vähentäminen. Tarkoituksena on nyt erityisesti toisen asteen oppilaitoksille tuoda konkreettisia työmalleja, niin kuin tässä edustaja peräsikin, että miten pystytään näihin ongelma-tilanteisiin puuttumaan ja ehkäisemään sitä, ettei synny elämänhallintaan liittyviä ongelmia, jotka näyttelevät liian suurta roolia kouluissa, tai kiusaamista. Tämä meillä on nyt lähdössä liikkeelle, ja minusta tämä on yksi sellainen konkreettinen toimi, johon me lähdemme heti.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Kysymys on loppuun käsitelty.

Näin myös kyselytunti on päättynyt.

​​​​