Täysistunnon pöytäkirja 101/2014 vp

PTK 101/2014 vp

101. TIISTAINA 21. LOKAKUUTA 2014 kello 14.06

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi

 

Peruspalveluministeri  Susanna  Huovinen

Arvoisa puhemies! Esityksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa sosiaali- ja terveydenhuollon kantelukäsittelyä ja muistutusmenettelyn asemaa suhteessa kanteluun. Laki vahvistaa ihmisten oikeusturvaa sääntelemällä nykyistä tarkemmin muistutuksen käsittelystä. Samalla se tehostaa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaisten työtä. Esitys on myös omiaan tukemaan valvonnan painopisteen siirtoa omavalvontaan.

Tiedämme kaikki, että kansalaiset tekevät enenevässä määrin ilmoituksia erilaisista asioista valvontaviranomaisille. Näin tapahtuu ymmärrettävistä syistä etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valvontaviranomaiset ovat arvioineet, että läheskään kaikki tällaiset ilmoitukset eivät tosiasiallisesti vaatisi varsin raskasta viranomaiskäsittelyä. Osa olisi luontevinta ja tehokkainta käsitellä siellä, missä ilmoitukseen johtanut asia on tapahtunut.

Tässä esityksessä siis ehdotetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaisilla olisi oikeus siirtää kanteluna tullut asia siihen toimintayksikköön, jota kyseinen asia koskee. Kantelu käsiteltäisiin muistutuksena ja muistutuksen käsittelystä säänneltäisiin nykyistä tarkemmin. Kanteluissa siirryttäisiin kahden vuoden vanhentumisaikoihin eräin poikkeuksin.

Tämä esitys on ollut lausuntokierroksella, ja se on valmisteltu yhdessä valtiovarainministeriön kanssa. Lausunnot ovat olleet valtaosin tätä esitystä tukevia. Eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri ovat kummatkin pitäneet tätä esitettyä siirtomenettelyä kannatettavana.

Valvira on kannattanut yhdenmukaisuutta hallintolain kanssa ja pitänyt muistutusmenettelyn vahvistamista hyvänä. Valvira on kuitenkin katsonut valmistelun aikana ja myös omassa lausunnossaan, että muistutuksen tulisi olla kantelun pakollinen esiaste ja että siirtomenettely on menetelmiltään varsin raskas. Tästä asiasta olemme käyneet lausuntokierroksen jälkeen keskustelua muun muassa oikeusministeriön ja ylimpien laillisuusvalvojien kanssa. Johtopäätöksenä kuitenkin todettiin, että kantelu on perusoikeuksiin kuuluva asia eikä sen tekemistä näin ollen ole esimerkiksi Valviran ehdottamalla tavalla mahdollista rajoittaa. Sen vuoksi tässä hallituksen esityksessä on lähdetty liikkeelle tästä siirtomenettelystä.

Arvoisa puhemies! Tämän lain voimaantuloksi esitetään 1.1.2015.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Terveydenhuollon potilaalla tai asiakkaalla on aina mahdollisuus antaa palautetta hoidostaan ja saada tietoa hoitoonsa liittyvistä asioista. Palaute voidaan antaa suullisesti keskustelemalla henkilöä hoitavan yksikön kanssa tai hoitaneen henkilön esimiehen kanssa. Hyvin usein koetut epäselvyydet ja epäilyt hoidon laadusta tai potilaan kohtelusta selviävät tällä tavalla nopeasti, ja monet kenties väärinkäsityksiin perustuvat asiat voidaan välittömästi korjata ilman raskaita valitusprosesseja.

Usein kuitenkin tulee esiin tilanteita, joissa potilas ei koe tätä riittävänä menettelynä, ja tällöin hän voi tehdä muistutuksen sairaanhoitoyksikön johtajalle. Alaikäisen kohdalla muistutuksen tekee hänen holhoojansa. Tämä on myös hyvä tapa selvittää asia, sillä muistutusprosessi käydään aina lähellä hoitanutta yksikköä ja hoitoon osallistuneita henkilöitä, mikä on käytännössä epäselvän tilanteen hoidon kannalta eduksi.

Toisinaan asiat eivät kuitenkaan ratkea kaikkia tyydyttävällä tavalla tai potilas haluaa jo heti alkuvaiheessa kannella hoidostaan. Tällöin kantelu laaditaan paikalliseen aluehallintovirastoon tai vakavamman asian kyseessä ollessa Valviraan. Prosessina tällainen menettely on aika raskas. Se vaatii paljon kirjallisia selvityksiä ja voi usein viedä kuukausia, jopa vuosia.

Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys lähtee siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaisilla olisi harkintaansa perustuen mahdollisuus siirtää niille tehty kantelu toimintayksikköjen muistutuksena käsiteltäväksi sellaisessa tilanteessa, jossa muistutusta ei olisi ennen kantelun tekemistä tehty. Esityksen tavoitteena on vahvistaa muistutusmenettelyn asemaa ensisijaisena keinona kanteluun nähden ja siten myös parantaa oikeusturvan saamista siten, että kantelut ja muut valvonta-asiat tulevat käsitellyiksi nykyistä joutuisammin. Samalla tavoitteena on parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden omavalvontaa.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on kannatettava. Lähtökohtana tulee aina olla potilaan tai asiakkaan oikeusturvan takaaminen ja hänen asioittensa sujuvampi ja nopeampi hoitaminen. Tämänkaltainen menettely myös vähentää byrokratiaa ja sen kautta kustannuksia, mikä ei myöskään ole vähäpätöinen asia.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä vahvistetaan muistutuksen asemaa suhteessa kanteluun. Jos asiakas tai potilas on tyytymätön saamaansa hoitoon tai hoivaan, niiden laatuun tai muuhun kohteluun, niin hän voi tehdä muistutuksen toimintayksikköön tai kantelun valvontaviranomaisille.

Muutos tähän nykyiseen lainsäädäntöön olisi se, että valvontaviranomainen, Valvira tai aluehallintovirasto, voisi siirtää sille tehdyn kantelun käsiteltäväksi ensin muistutuksena toimintayksikössä. Jatkossa viranomaiskäsittelyyn otettaisiin suoraan ainoastaan vakavat asiat, kuten epäilyt vakavasta virheestä ammattitoiminnassa ja muut vastaavat. Muutoin kannustetaan siihen, että asiat käsiteltäisiin toimintayksikössä, johon asiakkaan tai potilaan moite on kohdistunut. Tämä on erittäin hyvä lakiesitys, ja tässähän korostetaan myös sitä, että tämän muistutuksen voi tehdä suullisesti mutta vastaus pitää antaa aina kirjallisesti ja toimintayksikköjen olisi tiedotettava aktiivisesti asiakkaille ja potilaille muistutusmenettelyn käytöstä.

Kysyn kuitenkin ministeriltä: Miten toimitaan niissä tapauksissa, jos asiakas, potilas, on tyytymätön muistutukseen tai hän ei saa siihen kirjallista vastausta? Lisäksi epäselvää voi ainakin aluksi olla se, mikä on muistutuksen ja niin sanotun normaalin palautteen välinen ero. Tarkoitan tällä sitä, että ymmärtävätkö asiakkaat ja erityisesti toimintayksiköt, milloin kyseessä on niin sanotusti normaali palaute ja milloin taas hiukan vakavampi tapaus, kuten muistutus. Voiko tässä asiassa tulla väärinkäsityksiä?

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan aseman ja oikeuksien parantamiseksi on tervetullut, kiitos ministerille siitä.

Lukaisin tämän hallituksen esityksen tässä hetki sitten läpi, ja muutama havainto:

Esityksessä mainitaan, että vuonna 2011 Valvirassa ratkaistuista terveydenhuollon valvonta-asioista 20 prosenttia kesti yli 7 kuukautta käsitellä ja 10 prosenttia kesti jopa yli 23 kuukautta, elikkä voidaan puhua merkittävistä myöhästyneistä käsittelyajoista. Eduskunnan oikeusasiamies on kiinnittänyt useampia kertoja huomiota kanteluasioiden pitkiin käsittelyaikoihin Valvirassa, ja vuonna 2012 lähes puolet näistä valvonta- ja kanteluratkaisuista on koskenut vanhustenhuoltoa, joten merkittävää huolta ihmisillä on vanhustenhuollon palvelun tasosta ja laadusta. Noin viidesosa näistä ratkaisuista on koskenut lastensuojelutapauksia ja 9 prosenttia toimeentulotukia. Nähtävästi tässä pääsääntöisesti puhutaan käsittelyajoista. Toimeentulotukea koskevat valvonta-asiat ovat liittyneet säädettyjen määräaikojen toteutumiseen kunnissa.

Arvoisa puhemies! Vantaalla on parannettu huomattavasti toimeentulotukihakemusten käsittelyaikoja, koska aluehallintovirasto antoi siitä uhkasakon, ja vasta uhkasakon jälkeen nämä käsittelyajat saatiin lain vaatimalle seitsemän vuorokauden tasolle. Ihmettelen kuitenkin, koska on hyvin oletettavaa, että useita tuhansia esimerkiksi toimeentulotuen varassa eläviä asiakkaita on saanut myöhässä päätöksensä, että näitä valituksia tehtiin toimeentulotuen myöhästymisen johdosta vain kuitenkin 14 kappaletta, vuoden 2012 ratkaisujen mukaan. Siinä mielessä on hyvä, että kuitenkin Valvira on selkeästi kiinnittänyt huomiota näihin valituksiin ja tehnyt sen mukaan sitten myös vanhustenhuollon alueella valvontatarkastuksia 13 vanhustenhuollon yksikköön vuonna 2010, ja toimeentulotuen osalta on tehty valvontakäyntejä ja otettu valvontaan 33 kuntaa vuonna 2011. Siinä mielessä haluan nostaa esille sen, että näillä huomautuksilla ja valituksilla on se merkitys, että kunnat parantavat huomattavasti toimintaansa, kun saadaan ensin se tieto, missä se puute on, ja sinne tehdään niitä valvontakäyntejä.

Arvoisa puhemies! Yksi asia tässä kuitenkin on huono. Niin kuin hallituksen esityksestä käy ilmi, Valvira on ohjauksessaan todennut kohtuullisena käsittelyaikana pidettävän 1:tä—4:ää viikkoa, mutta hallituksen esityksessä kuitenkaan ei ole millään tavalla määritelty tätä käsittelyaikaa muuten kuin "kohtuullisessa ajassa", elikkä ei ole tällaista aikamäärää tänne haluttu kirjata. Samoin me tiedämme myös, että eduskunnan oi- keusasiamies on pitänyt kohtuullisena, ainakin täällä olevan tekstin mukaan, noin kuukauden mittaista käsittelyaikaa. Kun en itse tässä valiokunnassa ole, ihmettelen sitä, miten näissä lausunnoissa sitten on kuitenkin tultu siihen lopputulokseen, ettei tämmöistä määräaikaa haluttaisi lakiin kirjata näitten käsittelyaikojen pituuden suhteen. Siinä mielessä olisin ministeriltä kysynyt: nyt kun tämä menee valiokuntiin käsittelyyn, voisiko tätä jollakin tavalla ajatella muutettavaksi siten, että tämän "kohtuullisen käsittelyajan" sijasta olisi jonkinnäköinen määräaika, jonka sisällä nämä muistutukset pitäisi käsitellä? Samoin myös näitten kanteluiden osalta olisi oltava joku määräaika, koska me tiedämme, että jos ei ole määräaikaa, niin mikä estää käsittelemästä edelleenkin jopa 23 tai 26 kuukauden pituisissa jaksoissa, kuten täällä on useita tapauksia ollut.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tiedustelisin teiltä, ministeri, tarkoittaako tämä lakiesitys sitä, että henkilön kannattaisi aina ensin tehdä se muistutus sinne omaan toimintayksikköön ja vasta sen jälkeen mahdollisesti kantelu. Ymmärsin niin, että mikäli muistutusta ei ole tehty vaan tehdään suoraan se kantelu, niin se kantelu palautuu sitten sinne toimintayksikköön ja siitä tulee tavallaan muistutus. Ihan vain jotenkin selvennystä tähän asiaan.

Minä pidän hyvänä sitä, että ihmisillä on mahdollisuus ja oikeus valittaa saamastaan hoidosta silloin, kun siellä hoidossa tapahtuu näitä epäkohtia. Ongelmana ehkä meillä Suomessa on se, että ihmiset eivät välttämättä tiedä, kuinka tulee menetellä. Varsinkin monet ikääntyneet ihmiset ja heidän omaisensa eivät tiedä sitä polkua, millä tavalla ja mihin ottaa yhteyttä, kun siellä hoivapaikassa sattuu joku tällainen vakavakin asia, ja sitten he ottavat yhteyttä vaikkapa meihin kansanedustajiin. Saattaa tulla valokuvia, saattaa tulla potilaskertomuksia, ja pyydetään sitten apua, että mitä ihmettä tässä tehtäisiin.

Minä näen tämän esityksen sillä tavalla hyvänä, että tämä on ikään kuin jatkumoa tälle ohjelmalle "parannetaan potilasturvallisuutta yhdessä", jonka päämääränä on ollut vähentää potilasvahinkoja. Siinähän on tapana se, että pyritään ennakointiin ja ennaltaehkäisyyn niin, että aina kun vaaratilanne syntyy, asia käsitellään siellä toimintayksikössä ja siitä otetaan opiksi. Siinä mielessä näen tämän omavalvonnan tässä asiassa hyvänä, koska siellähän se on paras selvittää, missä tällainen vaikkapa hoidossa tapahtunut laiminlyönti tai muuten joku virhe tai ongelma tapahtuu, elikkä siellä toimintayksikössä.

Mutta kysyn vielä sitten sitä, toteutuuko tässä varmasti nyt sen valittajan tai potilaan oikeusturva niin, että se muistutus aivan varmasti käsitellään siellä yksikössä ja että se on luotettavaa ja hyvää tutkimustyötä siellä. Ja pidetäänkö näistä asioista jollakin tavalla kirjaa ja seurataan sitten, mitenkä nämä asiat ratkaistaan ja minkälaisiin lopputuloksiin niissä päästään?

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Jokainen ihminen haluaa, että häntä kohdellaan asiallisesti, että hän saa hyvää hoitoa ja kohtelua ja että asiakaslähtöisyys tuo molemminpuolista luottamusta. Olemme itse kukin saaneet lukea epäkohdista, miten asiakkaita kohdellaan, onpa kysymyksessä sosiaali- tai terveystoimi, onpa kysymyksessä lapsi tai vanhus.

Nyt käsiteltävänä oleva esitys vahvistaa muistutusten asemaa suhteessa kanteluihin. Muistutus tehdään yleensä kirjallisesti. Apuna voi olla potilasasiamies, ja jos kyseessä on hyvin iäkäs henkilö, muistutus voidaan tehdä myös suullisesti. Kirjelmässä on hyvä todeta, keitä henkilöitä muistutus koskee. Ainakin tämän esityksen mukaan vastaus tulisi antaa 1—4 viikon kuluessa kirjallisena, mikä toimisi oikeusturvana niin asiakkaalle kuin muistutuksen saaneelle toimintayksikölle. Jotta asiakkaan suhde hoitohenkilökuntaan säilyisi hyvänä, vastauksen tulisi olla niin selkeä, että muistutuksen tehnyt voi luottaa, että hänen ajamansa asia on käsitelty oikeudenmukaisesti. Jos toimintayksikössä on tapahtunut virhe, se tulisi myöntää. Muistutukseen annettuun vastaukseen ei saisi hakea muutosta. Ja edelleen asiakkailla ja potilailla olisi oikeus tehdä myös kantelu sosiaali- ja terveydenhuoltoa valvoville viranomaisille hallintolain kantelusäännösten mukaisesti. Ja mikäli esimerkiksi asiakasta ei vastaus tyydytä, hän voi tehdä kantelun joko Valviraan tai aluehallintovirastoon.

Kantelu Valviraan tehdään esimerkiksi silloin, kun hoitovirhe-epäily koskee hoidossa menehtyneen tai vaikeasti vammautuneen hoitoa. Vuonna 2012 Valviralle tehtiin vajaa 400 kantelua ja ilmoituksia terveydenhuollon ammattihenkilöistä lähes 700. Noin kolmasosa johti johonkin seuraamukseen. Kun asiakas tekee valituksen, hänen on asian käsittelyn nopeuttamiseksi hyvä liittää valitukseen muistutukseen annettu vastaus. Kantelujen vanhenemisaikaa esitetään lyhennettäväksi viidestä vuodesta kahteen.

Lain tarkoituksena olisi, että kantelut vähentyisivät muistutusmahdollisuuksien vuoksi. Jokainen ymmärtää, että tämä niin sanottu muistutusmenettely on huomattavasti kevyempi toimenpide kuin valitukset.

Kaiken kaikkiaan tämä lakiesitys on kyllä hyväksyttävissä.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Asiakkaat ja potilaat antavat palautetta, ihan normaalia asiakaspalautetta, sote-palveluista, ja se on jokaisen organisaation kannalta hyvin tärkeää ja toivottavaakin. Mutta kiinnittäisin huomiota ihan samaan asiaan kuin edustaja Mäkisalo-Ropponen tuossa edellä: miten tässä laissa voitaisiin vielä nykyistä paremmin täsmentää, milloin kysymyksessä on muistutus ja milloin kysymyksessä on normaali asiakaspalautetilanne. Täällä laissahan on määritelty hyvin yksityiskohtaiset muotoseikat muistutuksen käsittelylle, ja kokemuksesta tiedän, että tämmöisen muistutuksen käsittely vaatii hallinnollista aikaa ja lisää byrokratiaa. Näen tässä vaarana, että jos siellä palvelun-tuottajaorganisaatiossa ja myöskään asiakkaan ja potilaan näkökulmasta ei ole yksiselitteisen selvää, milloin kysymys on muistutuksesta ja milloin kysymys on normaalista asiakaspalautteesta, niin palveluntuottaja ryhtyy käsittelemään normaalitkin asiakaspalautteet raskaan muistutusprosessin kautta, ja se ei varmasti ole tämän lain tarkoitus. Näen tässä tällaisen vaaran, ja kysyisinkin ministeriltä: olisiko tätä asiaa vielä mahdollista tässä laissa jollain lailla täsmentää?

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksellä tarkennetaan sosiaali- ja terveydenhuollon muistutusten ja kantelun käsittelyä. Pidän esitystä tärkeänä, sillä se mahdollistaa ihmisille nykyistä paremman oikeusturvan ja myös tehostaa viranomaistyötä. Nämä ovat erittäin tärkeitä tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Kantelut kuormittavat sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomaisia tällä hetkellä huomattavasti, ja pidentyneet käsittelyajat heikentävät ihmisten oikeusturvaa. Kantelukulttuuri on muuttunut, ja kantelujen määrä on jatkuvasti kasvussa. Kantelut ovat myös monimutkaistuneet. Kantelun tekemiseen on hyvin matala kynnys, ja toisaalta kaikki ta- paukset pitää myös tutkia.

Palvelutapahtumia sosiaali- ja terveydenhuollossa on aiempaa enemmän, mutta myös ihmisten odotukset palvelujen laadusta ovat kasvaneet ja tietoisuus on lisääntynyt. Samalla resursseja on tiukennettu, palvelut ovat pirstaloituneet, palveluseteleiden käyttö ja ostopalvelut ovat kasvaneet ja kiire on lisääntynyt. Nämä kaikki syyt saattavat aiheuttaa kanteluun johtavia tapahtumia aiempaa enemmän. Tilastot eivät kuitenkaan osoita, että toiminta sinänsä olisi aiempaa virheellisempää, sillä toimenpiteisiin johtaneita kanteluita suhteessa ratkaisuihin on jokseenkin sama määrä kuin aiemmin. Osa kanteluista on selkeästi sellaisia, että asian voisi selvittää tehokkaammin ja nopeammin kantelun kohteena olevassa toimintayksikössä tai — kuten täällä ovat edustajat Palola ja Mäkisalo-Ropponen tuoneet esille — toiminnan kehittämisen ajatuksena.

Nykytilanne on epätarkoituksenmukainen. Valvontaviranomaisille tehtyä kantelua ei voi siirtää käsiteltäväksi muistutuksena, vaikka viranomainen huomaisi heti, että asian käsittely olisi järkevintä käsitellä palvelutuottajan omassa järjestelmässä. Muistutusmenettelyn tehokkaampaa käyttöä puoltaa moni seikka. Olennainen on asiakkaan ja potilaan aseman parantaminen niin, että asia käsitellään aina mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti siellä, missä asiat ovat tapahtuneet. Muistutus on asiakkaalle helppo ja matalan kynnyksen keino saattaa oma asia käsittelyyn. Menettely on myös toimintayksikölle hyödyllinen, sillä näin se voi käsitellä asiaa itsenäisesti ilman ulkopuolisia resursseja, ja toisaalta asiakas- ja potilassuhteen vielä jatkuessa se voi itse vaikuttaa muistutuksen kohteena olevaan asiaan ja tehdä konkreettisia muutoksia asiassa. Näin myös vahvistetaan toimintayksikön omia menettelyjä ja edistetään omavalvontaa. Eri selvityksissä on korostettu omavalvonnan vahvistamista ja kehittämistä, jolloin ongelmien ennaltaehkäisy korostuisi ja jälkikäteen tehtävät muistutukset ja kantelut täydentäisivät laillisuusvalvontaa.

Tällä hetkellä myös muistutusmenettelyssä on ongelmia. Vastaamista ei ole järjestetty eikä ohjeistettu sosiaalihuollon toimintayksiköissä riittävän hyvin, ja myös terveydenhuollon osalta Valvira on havainnut vakavia puutteita. Vastausta ei aina saa kohtuullisessa ajassa tai muistutukseen vastataan suullisesti. Muistutukseen jätetään myös kokonaan vastaamatta, tai vastaukset ovat hyvin yleisellä tasolla. Toisinaan kunnissa on ollut epäselvää, kenen tulisi vastata muistutukseen. Muistutuksia on jopa ohjattu muistutuksen kohteena olleen henkilön itsensä käsiteltäväksi. Osa asiakkaista kokee muistutuksen tekemisen vaikeaksi ja osa pelkää muistutuksen ai-heuttamia seurauksia itselleen tai palveluilleen. Muistutusmenettely ei ole vakiinnuttanut asemaa tehokkaana ensisijaisena keinona ratkaista asiaa. Lisäksi tehdään päällekkäin muistutuksia ja kanteluita samasta asiasta.

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää, että muistutusten asemaa suhteessa kanteluihin vahvistetaan. Jos asiakas on tyytymätön saamaansa hoitoon tai hoivaan, niiden laatuun tai niihin liittyvään kohteluun, hän voi edelleen tehdä asiasta muistutuksen toimintayksikköön tai kantelun valvontaviranomaiselle. Jatkossa valvontaviranomainen voi kuitenkin siirtää saamansa kantelun käsiteltäväksi ensin muistutuksena toimintayksikössä. Huolena kuitenkin on, että asiaa pompotellaan eri viranomaisten epäselvyyksien takia. Toivottavasti näin ei tule tapahtumaan. Tavoitteena on, että viranomaiskäsittelyyn otettaisiin suoraan vakavat asiat, kuten epäilyt vakavasta virheestä ammattitoiminnassa. Muutoin kannustetaan siihen, että asiat käsiteltäisiin siinä toimintayksikössä, johon asiakkaan tai potilaan moite kohdistuu. Näin toimintayksikkö voi myös itse valvoa omaa toimintaansa ja laatuaan paremmin. Muistutuksen voisi jatkossa tehdä myös suullisesti, mutta vastaus pitäisi aina antaa kirjallisesti. Toimintayksikön olisi tiedotettava aktiivisesti asiakkaille ja potilaille muistutusmenettelyn käytöstä. Muistutuksen tekemisen pitäisi olla ihmisille mahdollisimman vaivatonta.

Jotta muistutusmenettelystä saadaan toimiva järjestelmä, joka aidosti parantaa oikeusturvaa ja toimii myös omavalvonnan edistäjänä, on olennaista, että toimintayksiköt kehittävät omaa toimintaansa ja muistutusten käsittelyä. Se edellyttää paitsi vahvaa ohjausta myös sitä, että toimintayksiköt osaltaan toteuttavat ja kehittävät muistutuksen käsittelyä. On tärkeää, että muistutusten käsittely on laadultaan ja oikeusturvaltaan asianmukaista. Siksi aluevalvontaviranomaisten on syytä kouluttaa palveluntuottajia lain käsittelyn vaatimaan tasoon. Toimintayksiköissä, joissa tällä hetkellä ei ole riittävästi organisoitu muistutusten käsittelyä, muutos saattaa aiheuttaa kustannuksia. Muistutusmenettely on kuitenkin jo tällä hetkellä laissa nimenomaan asiakkaan matalan kynnyksen keinona reagoida epäkohtiin, eli toimintayksiköissä pitäisi jo nykyisin olla toimintamallit muistutusten käsittelyyn. On olennaista nähdä muistutusten käsittely organisaatiossa nimenomaan oman toiminnan ja laadun ja valvonnan kehittämisenä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan pidän esitystä kannatettavana niin viranomaistoiminnan tehostumisen kuin palveluyksiköiden toiminnan ja omavalvonnan laadun parantamisen näkökulmasta sekä asiakkaiden ja potilaiden kannalta.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesityksellä on tärkeitä tavoitteita: oikeusturva, käsittelyaikojen nopeutuminen ja omavalvonta. Kokonaan toinen kysymys on sitten se, miten nämä kannatettavat tavoitteet tulevat toteutumaan ottaen huomioon, riittävätkö aika ja muut resurssit ja kyetäänkö antamaan riittävästi koulutusta. Äsken ministeri puhui ministerin tuskasta, ja voi ymmärtää, että sitä ministerin tuskaa on myös tämän lain toteutumisen yhteydessä, ja sanon henkilökohtaisesti, että tunnen suurta empatiaa ministeriä kohtaan.

Mutta ihmettelen, että tähän lakiin jätetään, tai siihen voi mahdollisesti jäädä, porsaanreikiä ihan sen vuoksi, että lain perusteluissa käytetään konditionaalia. Tämähän väljentää lain henkeä — esimerkiksi puhutaan tyyliin "sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikköjen tulisi tiedottaa asiakkailleen ja potilailleen muistutusmenettelyn käytöstä ja käsitellä tehdyt muistutukset asianmukaisesti kohtuullisessa ajassa". Tästä olen samaa mieltä edustaja Niikon kanssa, että määräaika olisi parempi kuin tämä kohtuullinen aika. Ja tämä jatkuu vielä, että "muistutuksiin tulisi antaa kirjallinen perusteltu vastaus". Aina silloin tällöin kansalaiset oikeutetusti ihmettelevät, miten laki voi olla tällainen, ja eihän tässäkään tämä lain henki ole sellainen, vaan juuri tämä lakiehdotuksen perustelussa oleva asia saattaa sitten jättää tällaisen porsaanreiän.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssämme on erittäin tärkeä lakiesitys. Tässä lakiesityksessä tarkennetaan, tai ainakin olisi tarkoitus tarkentaa, erilaisia potilaan tai asiakkaan mahdollisuuksia jättää muistutus tai kantelu tai antaa palautetta terveydenhuollon tai sosiaalitoimen asiakkaana ollessaan saamastaan kohtelusta, palvelusta, hoidosta tai epäillessään, että hoidossa on menetelty virheellisesti.

Aiemmissa puheenvuoroissa on hyvin kuvattu näitä joitakin epäkohtia, joita tässä lakiesityksessä on, ja semmoisia tietyllä tavalla harmaita alueita, joiden osalta kirjauksia ehkä voisi selkeyttää. Edellisissä puheenvuoroissa on tuotu esille jo sitä, että muistutusoikeudesta pitää tämän lakiesityksen mukaan tiedottaa potilaalle ja tästä oikeudesta pitää tehdä helppo käytettävyydeltään.

Tuolla lakiesitysteksteissä on kuvattu sitä, että esimerkiksi sairaanhoitopiirin, sairaalan tai jonkin muun hoitoa antavan tahon nettisivuilla voisi olla kohta, josta helposti voi edetä muistutuksen tekemiseen. Tällähän hetkellä varsin monet hoitoa antavat tahot keräävät aktiivisesti nettisivujensa kautta asiakaspalautetta. Täällä on edustaja Mäkisalo-Ropponen tuonut ensimmäisenä esille juuri tämän huolen, miten erotamme asiakaspalautteen ja muistutuksen toisistaan. Edelleen toisin esille sen, että lakiesityksen mukaan muistutus ja kantelu voidaan jättää samoista asioista samoilla perusteilla, eli näiden kolmen välillä on ehkä semmoista epäselvyyttä, että lainsäätäjälle se saattaa tuntua selkeältä mutta tavalliselle asiakkaalle, potilaalle, voi olla joskus epäselvää, milloin puhutaan ja mistä käsitteestä. Kaikista tärkeintä mielestäni kuitenkin on se, että oli kysymys mistä tahansa menettelystä, asiakas tai potilas kokee menettelyn päättymisen jälkeen saaneensa vastauksen esittämiinsä kysymyksiin, tai mikäli hänen kohtelussaan on ollut epäasiallisuutta tai hoidossa virheitä, hän saa niihin vas-tauksen.

Tavoite on ensisijaisen tärkeä. Ongelmatilanteet tietenkin voivat tulla sitten siitä, jos asiakas esimerkiksi kokee jättäneensä suullisesti muistutuksen mutta vastaanottajataho on ymmärtänytkin sen ainoastaan suullisena asiakaspalautteena. Tätä kohtaa varmaan siellä käytännön työssä joudutaan miettimään ja selkeyttämään.

Lakiesityksessä todetaan, nimenomaan perustelupuolella, että kirjallinen menettely olisi ensisijainen ja suullinen menettely toissijainen, mutta pykälätekstissä nämä ovat mielestäni täysin rinnakkaisia: siellä puhutaan joko suullisesta tai kirjallisesta menettelystä. Tämä, en tiedä, voisi ehkä vaatia tarkennusta, mikäli todellakin halutaan, että suullinen menettely olisi vasta toissijainen.

Suullisen menettelyn osalta todetaan, että erityisesti ikääntyneelle ihmiselle se voisi olla helpompi ja parempi ja vaivattomampi tapa kuin kirjallinen menettely. Toisin esille tässä myös pari muuta ryhmää, joiden osalta suullinen menettely varmasti olisi palveleva ja yksinkertaisempi. Erityisesti silloin, jos suomen tai ruotsin kielen taito on heikompi, suullinen menettely voi olla yksinkertaisempi. Toisaalta potilasasiamieheltä voi saada apua myös näissä tilanteissa tai voi pyytää omilta läheisiltään, tuttaviltaan tai joltain muulta taholta apua muistutuksen tai kantelun tekemisessä.

Toinen ryhmä, jolle suullinen menettely voisi olla helpompi, on ihmiset, joilla on vaikeuksia tuottaa kirjallisesti tekstiä — jos on erilaisia lu-ki-, kirjoitusvaikeuksia esimerkiksi — ja siksi tämä suullinen menettely mielestäni pitää säilyttää ja on erityisen tärkeää, että se säilytetään.

Mutta mielestäni on erinomaisen tärkeää, että vastaus pitää aina antaa kirjallisesti. Jos vastaus voitaisiin antaa suullisesti, siinä jäisi huomattavasti enemmän tulkinnanvaraa ja muistinvaraiseksi se, mitä asiakas on kuullut ja miten hän on ymmärtänyt sen. Kirjalliseen vastaukseen on aina helpompi palata, ja sitä on helpompi tarkastella myöhemmin.

Ensisijaisen tärkeää kuitenkin on se, että toimintayksiköissä kehitetään toimintaa jatkuvasti. Tälläkin hetkellähän meillä on terveydenhuollossa erilaisia vaaratapahtumailmoituksia, HaiProt sun muut, joiden kautta toimijat itse pyrkivät ilmoittamaan ei pelkästään sattuneista ongelmista ja vaaratilanteista vaan myös niiden uhasta, jolloinka jo uhkatilanteissa pystytään muuttamaan toimintatapoja, kehittämään niitä sillä tavalla, että mahdollisimman vähän tulee jatkossa vaaratilanteita ja voidaan ennalta ehkäistä potilasvahinkoja.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys tehostaa valvontaa ja siirtää painopistettä omaan valvontaan, mikä on äärettömän hyvä asia. Poikkeuksellista on myös se, että tästä lakiesityksestä ei tule lisää kuluja.

Terveydenhuoltolaissa säädetään useissa kohdin käytännössä omavalvontaan kuuluvista asioista. Laissa edellytetään esimerkiksi, että ter-veydenhuollon toimintayksikön tulee laatia suunnitelmat laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanosta. Kunnan omana toimintanaan tuottamien sosiaalipalvelujen osalta säädökset laadunhallinnasta vielä puuttuvat, mutta on äärettömän hyvä asia, että myös sosiaalipuolelle lisätään tätä ennakoivaa omavalvontaa. Se on asiakkaitten, se on terveydenhuollon ammattilaisten kannalta äärettömän hyvä asia.

Tämä lakiesitys on kaiken kaikkiaan hyvä, jos ajattelee asiakkaita ja tätä valvontaa ja myös heidän mahdollisuuksiaan tehdä valituksia ja kanteluita ja saada niihin vastaukset kohtuuajassa.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on puhuttu omavalvonnasta, ja viittaan tässä vähän taustana vanhuspalvelulakiin, jota käsiteltiin viime vuonna — se ikään kuin pohjana ministeri Huoviselle, niin voitte seurata helpommin.

Vanhuspalvelulain perusteluissa ja itse lakipykälissä sanottiin "hyvinvointi" 78 kertaa, "omavalvonta" 27 kertaa mutta sen sijaan "kuntoilu" 0 kertaa, "ulkoilu" 2 kertaa ja "liikunta" 4 kertaa. Kysyn, ministeri Huovinen: onko asiakkaalla tämän lain osalta, jota nyt käsitellään, peruste muistutukselle tai kantelulle, mikäli hän ei ole päässyt ulkoilemaan parhaaksi katsomallaan, kykyjensä ja terveytensä mukaisella tavalla?

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Arvioiden mukaan Suomessa joka kymmenettä sairaalapotilasta hoidetaan virheellisesti ja peräti 700—1 700 henkilöä kuolee joka vuosi hoitovirheen vuoksi. Nämä ovat hätkähdyttäviä lukuja. Yle julkaisi äskettäin sairaanhoitopiirien välisen potilasvahinkovertailun, ja paljastui, että sairaanhoitopiirien väliset erot ovat yllättävän suuret. On ilmeistä, ettei hoitovirheiden ehkäisemisen kulttuuri ole kaikkialla yhtä hyvällä tasolla.

Tässä kun olemme suuren sote-uudistuksen kynnyksellä, voi toimintoja uudelleenjärjesteltäessä käydä niin, ettei potilasturvallisuus saa osakseen riittävää huomiota. Kuitenkin huono potilasturvallisuus maksaa näiden lukuisten vammautumisten ja kuolemantapausten lisäksi suomalaiselle yhteiskunnalle puhtaasti rahassa mitaten noin miljardi euroa vuodessa. Eli työtä potilasturvallisuuden parantamiseksi on sote-uudistuksen osana jatkettava ja tehostettava.

Nyt käsiteltävänä oleva lakiesitys sisältää hyviä elementtejä, jotka vaikuttavat potilasturvallisuuden parantamisen suuntaan. On tärkeää, että palautteen antamista koetuista puutteista helpotetaan. Toiminnan kehittämisen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että palaute käsitellään nopeasti ja tehokkaasti. Omavalvonnan tehostaminen on hyvä tavoite, koska toiminnan jatkuva kehittäminen on laadun parantamisen avain.

Toivottavasti lakiesityksen mukaisilla muutoksilla voidaan myöskin näitä sairaanhoitopii-rien välisiä eroja vähentää.

Johanna Jurva /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on kaiken kaikkiaan kannatettava lukuun ottamatta esille nousseita epäkohtia, joita tulisi vielä täsmentää.

Hallituksen esityksessä puhutaan kohteluunsa tyytymättömästä potilaasta sekä sosiaalihuoltoonsa tyytymättömästä asiakkaasta. On huomioitavaa, että usein myös potilaan tai asiakkaan omaiset tekevät muistutuksen. Esityksestä ei selviä, kuinka nämä asiat tullaan käsittelemään. Näissä tilanteissa saattaa tulla ongelmia muun muassa tietosuojaan liittyen.

Kaiken kaikkiaan todella lakiesityksestä löytyy hyviä elementtejä, kuten täällä on kuultu, mutta todella sitä lain sisällön täsmentämistä tarvitaan, jotta potilaan sekä asiakkaan oikeusturva toteutuu myös tulevaisuudessa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin viedä tuoda semmoisen näkökulman esille tähän, että tämä aluehallintoviraston asettama uhkasakko voi parantaa asiakkaan oikeusturvaa kunnissa hyvinkin paljon, ja on parantanut, mutta onko siitä hyötyä tilanteessa, jossa vahinko on jo tapahtunut?

Kuten täällä nyt tuli aikaisemmissa puheenvuoroissa ilmi, näitä potilasvahinkojakin tapahtuu paljon, ja esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaan kohdalla, jos se päätöksenteko toistuvasti viivästyy, siitähän aiheutuu merkittävää vahinkoa. Siinä mielessä olisi hyvä joskus myös suomalaisessa lainsäädännössä kiinnittää huomiota siihen oikeusturvaan, siihen, toteutuuko se loppujen lopuksi. Tämmöinen valitushan on helppo tehdä, ja se voidaan käsitellä asianmukaisesti, mutta tuoko se oikeusturvaa asiakkaalle, se on se ydinkysymys.

Vantaalla ainakin kävi esille se, kun me saimme hyvin paljon palautteita asiakkailta, kun meillä olivat vähän aikaa sekaisin ne toimeentulotukihakemusten käsittelyajat, että hyvin moni asiakas turvautui esimerkiksi pikavippeihin saadakseen syödä ruokaa, kun oli jopa 4—5 viikkoa myöhässä käsittely, ja osa jopa menetti asuntonsa sen takia, kun se ei tullut ajoissa, ja kun sitä kesti tarpeeksi monta kuukautta, niin vuokranantajan kärsivällisyys loppui.

Siinä mielessä toivoisin, arvoisa ministeri, että pohdittaisiin semmoisia sanamuotoja tänne lakiin, että se oikeasti lisäisi vastuuta ja velvollisuuksia. Kuten aikaisemmin mainitsin tämän käsittelyaikojen pituuden näissä valituksissa: jos sitä ei ole lakiin kirjattu, se jää ilmaan roikkumaan ja siinä mielessä se ei välttämättä tuo sitä toivottua, hyvää lopputulosta, jota tällä lailla haetaan tältä osin.

Mikael Palola /kok:

Arvoisa puhemies! Tarkistaisin vielä ministeriltä: sovelletaanko tätä lakia myöskin täysin yksityisiin sote-palveluihin? Sen ymmärrän, että tätä sovelletaan julkisen palvelunjärjestäjän järjestämiin ja sillä perusteella joko julkisen tuottajan tai yksityisen tuottajan tuottamiin palveluihin, mutta onko vielä näitten lisäksi tätä lakia tarkoitus soveltaa täysin yksityisiin sote-palveluihin?

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tosi hyviä puheenvuoroja käytetty potilasturvallisuudesta, joka vääjäämättä on noussut tämän esityksen myötä keskusteluun.

2009—2013 toiminut "Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä" -ohjelma on nyt siis päättynyt. Kysyisin teiltä, ministeri: mitenkä tämä ohjelma mahdollisesti tulevaisuudessa jatkuu, päivitetäänkö tätä vai millä tavalla näihin tärkeisiin asioihin kiinnitetään edelleenkin huomiota?

Potilasvahingot ovat estettävissä monesti hyvin yksinkertaisilla keinoilla: siellä paikallistasolla analysoidaan, ennakoidaan ja estetään ja pidetään ihan kirjaa siitä, millaisia vaaratilanteita siellä paikan päällä on sattunut. Tässä strategiassahan on otettu mallia muun muassa lentoturvallisuudesta, sitä on käytetty niin kuin ydinosaamisena tässä, millä tavalla siellä toimitaan, kun jokainen pienikin väärä liike voi aiheuttaa katastrofaalisen potilasvahingon, joka tuottaa suuria inhimillisiä kärsimyksiä niin sille henkilölle, joka sen kohtaa, kuin myös tietysti sille hoivapaikalle, jossa se tapahtuu, koska ei niistä vahingoista ikinä kukaan selviä ehjänä, ne ovat äärettömän dramaattisia.

Eli todellakin, mitenkä tämä potilasvahinkojen ennaltaehkäisy ja kaikki toimet siihen jatkuvat tulevaisuudessa? En malta olla sanomatta sitä vanhaa sanaa, jonka hoitajana olen oppinut jo siellä koulun penkillä varmaan ensimmäisenä koulupäivänä: aseptinen omatunto. Se on hoitoalalta kadonnut täysin. Sen kun ministeri saa nyt iskostettua vielä kaikille hoitoalalla, että muistakaa se aseptinen omatunto, niin yhä useampi potilas selviää ilman vaikkapa vakavaa sairaalabakteeria.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvonen nosti erittäin tärkeitä asioita äskeisessä puheenvuorossaan esille. Olisin itse halunnut korostaa täsmälleen samoja asioita: herkkyyttä tunnistaa omaan toimintaan liittyviä virhetilanteita ja niiden riskiä. Leikkaussalitoiminnassahan meillä on otettu monessa paikassa juuri näitä tsekkauslistoja käyttöön juuri sen takia, että pienistäkin asioista saattaa syntyä varsin vaikeita tilanteita, jos niitä ei huomioida ajoissa, ja tsekkauslistojen kautta kaikki erilaiset tilanteet tulevat etukäteen huomioitua.

Mutta toinen puoli sitten tässä meidän kantelu- ja muistutusmenettelyssä on nämä kohtelukysymykset. Ne ovat huomattavasti vaikeampia ja monesti myös tulkinnanvaraisia, henkilökemiastakin joskus lähtöisin olevia, hoitotilanteissa, sosiaalipuolen kohtaamisissa, ja nämä ovat varmasti niitä, joissa tulkinnanvaraisuutta tulee huomattavasti enemmän, ja niiden käsittely tulee olemaan varmasti myös monesti vaikeampaa, kun siinä on herkemmin sana sanaa vastaan ja tilanteiden jälkikäteinen läpikäyminen ei ole niin yksinkertaista kuin silloin, jos kysymyksessä on potilasvahinko.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Oikeastaan on helppo aloittaa näistä viimeisimmistä puheenvuoroista — lyhyet kommentit.

Tavoitteen tietenkin pitäisi olla se, että itse tuo toiminta kaikessa sosiaali- ja terveydenhuollossa olisi niin laadukasta, että me emme tarvitsisi tämänkaltaisia keinoja asiakkaalle puuttua siihen saamaansa kohteluun. Eli kyllä sen tavoitetason pitäisi olla niin korkealla koulutuksessa, täydennyskoulutuksessa mutta erityisesti siinä työssä, jota tehdään eri toimintayksiköissä: pystyttäisiin riittävällä tavalla käymään läpi ne työkäytännöt, jotta vältyttäisiin sellaisilta tilanteilta, joissa sattuu jotain vahinkoja, tai sitten sellaisilta tilanteilta myös, joissa ihminen itse, joka on potilaana tai asiakkaana, kokee, että ei ole saanut asiallista kohtelua. Mutta koska tiedämme, että maailma ei ole täydellinen, niin on selvää, että tarvitaan näitä keinoja siihen, että asiakas tai potilas sitten voi tilanteessa myöskin omasta kokemuksestaan eteenpäin kertoa.

Itse kyllä ajattelen, että kaikista tärkeintä olisi se, että noissa kaikissa meidän toimintayksiköissämme se suora palaute olisi annettavissa helposti siinä tilanteessa, jossa tuo tilanne sattuu, eli että ei olisi niin kovasti sitä kynnystä sanoa tai vaivaantua siitä, että tulee sanoneeksi jotain kriittistäkin palautetta, koska usein niistä asioista juuri voidaan parhaiten myös oppia tulevassa työssä. Mutta koska kaikki eivät halua tai eivät ehkä siinä tilanteessa pysty sitä palautetta antamaan, tarvitaan niin muistutusmenettely kuin sitten tämä raskaampi kantelumenettely, joita tässä esityksessä nyt sitten käydään läpi.

Täällä esitettiin nyt kysymyksiä erityisesti siitä, millä tavalla tuollainen normaali palaute ei sekoittuisi tähän muistutusmenettelyyn. Kyllä itse ajattelen, että tämä on varmaan asia, joka nimenomaan korostuu siinä tiedottamisessa: Millä tavalla näistä oikeuksista asiakkaille ja potilaille tiedotetaan? Mikä on sitä suoraa palautetta, ja mikä on sitten taas suullinen muistutus sellaisesta toiminnasta, josta haluaa myös sen palautteen kirjallisesti saada? Eli tässä mielessä se aktiivinen tiedottaminen, oikea tieto kaikille asiakkaille, potilaille mutta myös omaisille, on äärimmäisen tärkeää.

Sitten mitä tulee tähän edustaja Niikon esiin nostamaan määräaikakysymykseen, niin täältä lain perusteluistahan löytyy kyllä niitä viitteellisiä määräaikoja, jotka ovat normaaleita esimerkiksi Valviran osalta ja joita on pidetty ikään kuin kohtuullisena aikana, mutta lain pykälissä ei todellakaan nyt ole sitten näitä käytetty. Mutta uskon kyllä, että myös perusteluissa olevat viit-taukset tähän määräaikaan ja sen kohtuullisuuteen tulevat toimimaan aivan hyvin puitteena tässä uudessakin tilanteessa.

Ja vielä, puhemies, ihan loppuun totean, että itse kyllä näen sellaisena tulevaisuuden haasteena sitten sen, millä tavalla pystymme tätä tietoa, jota esimerkiksi näiden muistutusten osalta saamme, keräämään ja myöskin tilastoimaan yhdessä, jotta pystymme sitten valtakunnallisesti viemään kehitystä oikeaan suuntaan. Tässä varmasti on meille yhteistä urakkaa vielä tarjolla.

Keskustelu päättyi.