Täysistunnon pöytäkirja 101/2014 vp

PTK 101/2014 vp

101. TIISTAINA 21. LOKAKUUTA 2014 kello 14.06

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi uusjakojen tukemisesta ja kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta

 

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Uusjaolla on ollut merkittävä vaikutus siihen, että maatilojen rakenne paranee ja sitä myötä kannattavuus paranee. Sillä on ollut merkittävä vaikutus myös siihen, että ilmaston kannalta on tullut edullista kehitystä, kun ei tarvitse polttoainetta maantiellä polttaa, koska pellot sijaitsevat lähempänä talouskeskusta ja lähempänä toisiaan. On surullista, että säästöjen vuoksi tilusjärjestelymäärät varmasti laskevat nyt, ja toivoisinkin, että valiokunnassa voitaisiin vielä tätä lakiesitystä mahdollisuuksien mukaan muuttaa, niin että kaikki se, mitä on tehtävissä, että tämä positiivinen toiminta voisi nykylaajuudessaan jatkua, siellä valiokunnassa tehdään.

Sinänsä on positiivista tietysti se, että maksuosuutta sieltä tiloilta ei tarvitse nyt sitten jatkossa kerralla maksaa. Mutta se on laiha lohtu.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi uusjakojen tukemisesta ja kiinteistön muodostamisen muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan valtion tukitason sopeuttamista vastaamaan maa- ja metsäta-loustuotannon toimintaympäristössä ja tuotantotoiminnassa tapahtuneiden muutosten asettamia vaatimuksia. Tarkoituksena on luopua uusjaon kiinteistömaksun täysimääräistukemisesta sekä vähentää valtion tukea uusjakotoimituksen yh-teydessä suoritettaville mukauttamistoimenpiteille.

Vuoden 2015 alusta lukien vireille tulevissa uusjaoissa valtion lopullisiksi menoiksi voitaisiin jättää enintään 50 prosenttia uusjaon alueellisten mukauttamistoimien kustannuksista ja enintään 75 prosenttia uusjaon kiinteistötoimitusmaksusta. Esityksessä ehdotetaan lisäksi asiaa koskevan päätöksen siirtämistä maa- ja metsätalousministeriöltä Maanmittauslaitokselle. Tähän asiaan — vaikka on positiivista, että voidaan valtion kustannuksella yhdistää alueita ja tiloja ja saadaan maita siirrettyä lähemmäksi — on ollut osassa maata, tuolla Pohjanmaalla etenkin, ilmeisesti tyytymättömiä ihmisiä, jotka ovat osittain joutuneet mukaan näihin uudistustoimenpiteisiin ja ovat saattaneet saada tilalle huonompaa maata, tai sitten olemassa olleet yhteydet tilalta kantateille ovat heikentyneet, kun on tehty tilusjärjestelyjä ja tilalle on rakennettu huonompi tie, ja tilan omistajat ovat joutuneet maksamaan siitä osan, vaikka valtio on korvannut suurimman osan. Paljon on kaivattu siihen tämmöistä riippumatonta viranomaista tai valvojaa, jolloin ei vaadittaisi sitä, että tilan omistaja joutuu oikeusteitse peräämään oikeuksiaan, vaan että tähän tilusjakotoimintaan liittyisi tämmöinen riippumaton tarkastaja, joka sitten voisi riitatapauksissa jakaa oikeutta halvemmalla niille, jotka eivät ole tyytyväisiä toimintaan.

Ruotsissa ja Norjassa nämä tilusjärjestelyt ovat vapaaehtoisia, siellä valtiot eivät tue, tosin Saksassa sitten EU ja valtio tukevat tilusjärjestelyjä enemmänkin kuin Suomessa. On tietysti murheellista, että tukimaksuja ollaan alentamassa tilanteessa, jossa maatalouden tuottavuus on hyvin alamaissa. Toisaalta kun valtiontalous on alamaissa ja jos tilat eivät kovin paljon tuota, on tietysti kyseenalaista se, onko tarkoituksenmukaista sijoittaa valtion rahoja siihen maitten siirtämiseen, koska ne, jotka hankkivat lisämaita, voisivat kylissään keskustelemalla naapureittensa kanssa mahdollisesti päätyä ilman tämmöisiä valtion maksujakin siihen, että maita voitaisiin siirtää ja vaihtaa. Toki silloin tämä veroetu, mikä on liittynyt näihin tilusjärjestelyihin, tulisi säilyttää, ettei tarvitse maiden vaihdosta maksaa kauppahinnan veroja.

Sitten on sanottu, että tällä lakiesityksellä voitaisiin säästää 900 euroa hehtaaria kohti 20 vuoden aikajänteellä. Jos ei ole suurempaa säästöä tulossa, niin voi tietysti ajatella, onko tämä koko touhu kyseenalaista, jos se on omiaan tuottamaan kyläyhteisöissä epäsopua naapureiden välillä.

Sitten on tietysti se, onko Suomessa nyt tultu jo siihen tilanteeseen, että maatalouden tuloja pitäisi pystyä nostamaan jollain muulla tavalla kuin kasvattamalla tilakokoa ja karjakokoa. Kaikki kehitys ja markkinahinnat maailmalla antavat semmoisen kuvan, että tämä tie on tavallaan kuljettu loppuun ja tuottavuutta pitäisi saada jostain muualta kuin tämmöisistä keinotekoisista järjestelyistä.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeriön virkamiestyönä laatiman esityksen tarkoituksena on leikata valtion tukia uusjaolle ja siirtää päätöksentekovastuu asiasta ministeriöltä Maanmittauslaitokselle.

Arvoisa puhemies! En näe tätä esitystä millään tavalla järkevänä esityksenä. Tukea ei pidä leikata, eikä päätöksentekoa ole syytä siirtää pois ministeriöstä. Uusjaon valtiontuki on ollut vuosittain noin vajaa 5 miljoonaa euroa. Summa on kaiken kaikkiaan hyvin pieni verrattuna sillä saavutettuihin hyötyihin tälle yhteiskunnalle. Tuen avulla on saatu käynnistettyä yksityisiä investointeja ja taloudellista toimeliaisuutta maa- ja metsätaloudessa moninkertaisesti myönnettyyn tukeen verrattuna. Jos tukea leikataan, nämä investoinnit jäävät jatkossa osin tekemättä, ja ensimmäiseksi siitä kärsivät uusjakoalueella työtä tekevät kuorma-autoilijat, rakennusurakoitsijat, salaojaurakoitsijat, heidän yrityksensä ja heidän työntekijänsä. Tässä esityksessä ei ole lainkaan arvioitu näin menetettävien työpaikkojen määrää.

Luonnoksessa väitetään, että tuen leikkauksen jälkeen käynnistyvät uudet hankkeet olisivat nykytilanteeseen nähden taloudellisesti kannattavampia ja vaikuttavampia. Tätä on perusteltu kuitenkin erittäin huonosti, eli ymmärränkin sillä tavalla, että kysymyksessä lienee lähinnä ainoastaan esitykseen perustuva toive. Itse näen sillä tavalla, että uusjakojen avulla on edelleenkin mahdollista saavuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia hyötyjä hyvin kohtuullisin kustannuksin.

Lainmuutoksen perustelut ja etenkin sen vaikutukset, näin ollen, maatalouden rakennekehitykseen olisi syytä selvittää tässä lakiesityksessä tehtyä huolellisemmin, vaikkapa jonkinlaisen työryhmän toimesta, mutta, arvoisa puhemies, tässä vaiheessa, kuten alussa totesin, en pidä tätä lakiesitystä järkevänä.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat kehittää nimenomaan tilarakentamista. Maaseutupoliittinen ohjelmamme vuodelta 2011 kertoo seuraavaa: "Tilarakenteen kehittämiseksi tarpeellisilta vapaaehtoisilta tilusvaihdoilta ja -kaupoilta tulee poistaa varainsiirtovero, maanmittauskulut ja mahdollinen myyntivoittovero." Maata ei valmisteta uutta, se on siksi arvokasta, ja tilusvaihtojen tuomat hyödyt toki ovat kiistattomia, vaikkapa aina ilmastopolitiikkaa tai tiejärjestelyjä myöten.

Mutta kyllä tämä laki on leikkauslaki, valitettavasti, ja toivoisin, kuten edustaja Kalmari, että valiokunnassa vielä pystytään vaikuttamaan hivenen positiivisempaan suuntaan ja kehittämään tätä tilusvaihtoa niin kuin sen tarkoitus on ollut. Lakiesityskin toteaa, että se tuo lisäarvoa hehtaareille vuosien saatossa, ja jotenkin tässä maatalouden kannattavuustilanteessa me tarvitsemme kyllä lisäarvoa niille maatalousmaana oleville peltohehtaareille.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tällä lakiehdotuksella muutetaan kiinteistönmuodostamislakia ja käytännössä heikennetään uusjakojen rahoitusta.

Uusjaosta on Suomessa pitkät perinteet, jo 1850-luvulta alkaen on näitä uusjakoja suoritettu, ja hyviä, onnistuneita hanke-esimerkkejä löytyy eri puolilta Suomea. Uusjaolla on vaikutettu merkittävästi maatalouden rakennekehitykseen, maankäytön suunnitteluun ja maankäytön toteutukseen, viljelytekniikan kehittymiseen ja myöskin sitten verotuksellisiin tekijöihin. Pirstaleiset tilakokonaisuudet on kyetty kokoamaan selkeiksi kokonaisuuksiksi, joista on tullut selkeää taloudellista hyötyä varsinaisille tiloille.

Valtio on tukenut alun alkaen jopa 85-prosenttisesti kuivatus- ja viljelysteiden tekoa. Euroopan unionin jäsenyyden jälkeen tämä tuki aleni 10 prosenttia elikkä 75 prosenttiin, ja nyt tällä lakiehdotuksella se alenee noin puoleen. Tällä hetkellä meillä Suomessa on käynnissä noin 55 valtion varoista tuettavaa uusjakohanketta, jotka käsittävät noin 76 000 peltohehtaaria, ja näiden hankkeiden lisäksi on tarveselvityksiä noin 33 alueella eli noin 58 000 hehtaarilla. Nämä molemmat lukukokonaisuudet osoittavat sen, että uusjaolle on edelleen Suomessa tarvetta, ja siksi pidän hämmästyttävänä sitä, että nyt tässä yhteydessä ollaan supistamassa tätä tukea näin merkittävässä määrin.

Myös sitä, että maa- ja metsätalousministeriöltä siirtyy käytännössä vastuu Maanmittauslaitokselle, pidän tarpeettomana, koska epäilen, että Maanmittauslaitoksella asiantuntemusta maatalouden rakenteen kannalta ei ole niin merkittävästi kuin sitä asiantuntemusta, joka keskittyy näihin varsinaisiin mittaustehtäviin.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen maanomistus on hyvin sirpaleista. Yksikin maatila tai kiinteistö voi muodostua kymmenestä eri palstasta. Voi olla esim. metsäpalsta, mikä on 25—30 metriä leveä ja kilometrin pituinen. Tällaisissa palstoissa on kaikenlainen metsän uudistaminen ja hoitaminen nykytekniikalla erittäin kallista, hankalaa ja epätaloudellista. Sen vuoksi olisi todella hyvä, että asianmukaista kiinteistön uudelleenjakoa elikkä uusjakoa voitaisiin kannustaa yhä enemmän ja enem-män eteenpäin.

Näin ollen en voi missään tapauksessa kannattaa tätä lakiesitystä. Toivonkin, että Suomen kehityksen vuoksi otettaisiin käyttöön pieniäkin asioita, pieniä palasia, millä me saisimme muun muassa maa- ja metsätalousmaat paljon paremmin hyödynnettyä.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen maatalouden kannattavuus viimeisten 20 vuoden aikana on kehittynyt hyvin positiiviseen suuntaan oikeastaan meidän kaikkien yllätykseksi. Tilakoko on kasvanut, tilat ovat erikoistuneet, ja yhteiskuntakin on kyennyt investointitukijärjestelmän kautta luomaan edellytyksiä.

Nyt kuitenkin tilakoon kasvaessa ja erikoistumisesta johtuen kotieläintilat tarvitsevat entistä enemmän peltopinta-alaa. Tällä käsittelyn pohjana olevalla lailla aikanaan on kyetty muodostamaan laajempia kokonaisuuksia, kokoamaan yhteen erilaisia pirstaloituneita peltoja, ja sen tähden voi olla, että tämä tulee tulevaisuudessa jarruttamaan tätä positiivista kehitystä, josta totesin. Tämä on myös ollut yksi keino ja mahdollisuus, jolla yhteiskunta on voinut tukea kansallis-ta elintarviketuotantoa ja maataloustuotantoa, ja sen tähden tästä olisi ollut syytä pitää kiinni.

Toivon, jos valiokunta vain löytää yhteistä näkemystä luoda edellytyksiä, että jatkossakin suomalainen maatalous ja sen kannattavuus tällä tavalla voisi edelleen kehittyä ja parantua.

Keskustelu päättyi.