Täysistunnon pöytäkirja 102/2006 vp

PTK 102/2006 vp

102. TIISTAINA 17. LOKAKUUTA 2006 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laiksi ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeverosta annetun lain 12 §:n muuttamisesta

 

Markku Koski /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyseinen lakiesitys lähtee siitä, että yrityksiin tulevat ulkomaiset avainhenkilöt voivat työskennellä yrityksessä esityksen mukaan 24 kuukautta lähdeverolla. Tämä laki on tärkeä siinä mielessä, että voisi sanoa, että yritykset ovat hiukan kuin urheilujoukkueita elikkä tarvitaan tärkeitä henkilöitä, jotka ovat alan avainosaajia, jotka tuovat tätä tietotaitoa myöskin suomalaisille yrityksille.

Tämän asian osalta valiokunta pohti lähinnä tätä vuosimäärää, kuukausimäärää, joka esityksessä oli 24 kuukautta, ja valiokunta tuli siihen mielipiteeseen, että tuota aikaa pitäisi jatkaa 48 kuukauteen. Tämä jatkotarve tuli esille aika monen yrityksen kautta, joissa todettiin, että kaksi vuotta on liian lyhyt aika toimia jonkin asian tiimoilta yrityksessä, kun kysymys on erityisosaamisesta. Valiokunta siis esittää, että aikaa jatketaan 48 kuukauteen.

Valiokunta ehdottaa lisäksi, että lain soveltamista koskeva hakemus saataisiin jättää 30 päivän sijasta 90 päivän jälkeen tai kuluessa, ja tässä oli taas perusteluna se, että kun 30 päivää on aika lyhyt aika tehdä johtopäätöksiä kyseessä olevan henkilön osalta, haetaanko hänelle tätä lähdeveromenettelyä vai ei, niin valiokunta halusi jatkaa myöskin tätä aikaa 90 päivään.

Esille tuli myöskin puheenvuoroja, joissa otettiin esille se, että kun suomalaiset henkilöt, jotka asuvat ulkomailla, eivät voi tätä lakia käyttää hyväkseen, tässä on ristiriita ja syrjintä tavallaan suomalaisia kohtaan. Näin voi olla, mutta aika vaikea olisi rajata sitten sitä, kuinka kauan suomalaisen pitäisi olla ulkomailla, jotta saisi oikeuden tämän lain tuomaan etuuteen. Tähän asiaan ei erikseen otettu kantaa muuta kuin keskusteluissa, ja vastalauseessa tästä varmasti sitten on tarkemmin ed. Kalliksen kautta asiassa tulemassa esille selvyyttä.

Muilta osin paitsi nämä kaksi muutosta huomioiden valiokunta ehdottaa tämän lain hyväksymistä esitetyssä muodossa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys selvästi osoittaa sen, kuinka meillä Suomessa on aivan kohtuuttoman korkea tuloverotus. Me jouduimme tekemään erityisjärjestelyjä niin, että Suomessa olisi osaajia, taitajia, jotka ovat valmiita olemaan täällä, tekemään työtä, ja siitä syystä tarvitaan tällainen poikkeuksellisen alhainen lähdeverotyyppinen vero näille asiaosaajille. Tietysti täytyy sanoa, että eihän tämä kohtele yhdenvertaisesti suomalaisia ja ulkomaalaisia. Mutta jotta Suomi voisi säilyttää elinkeinoelämän kilpailukyvyn, meidän on pakko säätää tämän tyyppinen järjestelmä. Mutta tosiasia on se, että meidän pitäisi ehdottomasti puuttua ongelman syihin eli liian korkeaan tuloverotukseen, ja tältä osin on tärkeätä, että tuloverotuksen jatkuvaa keventämistä edelleen jatketaan ja pidetään huolta siitä, että suomalaisen koulutetun ihmisen käteenjäävä palkka on kohtuullinen ja kilpailukykyinen muitten eurooppalaisten kanssa.

Erittäin hyvä on sitten se, että hallituksen esityksestä poiketen valtiovarainvaliokunta on muuttanut esitystä. Hallitus esitti vain kahden vuoden aikaa näille asiantuntijoille. Kuka tulee kahdeksi vuodeksi? Kyllä tänne, jos halutaan hyödyntää näitä ihmisiä, tullaan pitemmäksi ajaksi, ja siinä suhteessa neljän vuoden aika on erittäin hyvä ratkaisu, minkä valiokunta teki.

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Arvoisat edustajat! Täällä on edelleen aivan liian paljon hälinää, ja ennen kuin ed. Kallis aloittaa puheenvuoron, niin todella pyydän edustajia istuutumaan ja rauhoittumaan.

Bjarne Kallis /kd:

Rouva puhemies! "Istumaan ja kuuntelemaan." Tämä heitto ja sen kunnia kuuluu ed. Biaudet’lle, joka kuiskasi minulle, että lisää siihen "ja kuuntelemaan".

Haluan pikkasen kertoa tämän lain historiasta. Kaudella 1991—1995 Ahon hallitus esitti eduskunnalle, että avainhenkilöille, jotka ovat ulkomailla asuneet tai eivät ole olleet yleisesti verovelvollisia viiteen vuoteen Suomessa, annettaisiin tämä etu. Se esitys silloin 90-luvun alkupuolella herätti valtavan paljon vastustusta ennen kaikkea sosialidemokraattisessa piirissä ja vasemmistoliittolaisessa piirissä niin, että silloinen Ahon hallitus veti esityksensä takaisin. Mutta sitten seuraavalla kaudella 95—99, kun oli Lipposen hallitus, tämä tuotiin oikeastaan samassa muodossa, kuin ministeri Viinanen oli kaudelle 91—95 tuonut, ja silloin se hyväksyttiin lähes yksimielisesti.

Silloinen kristillinen liitto ja myöhemmin kristillisdemokraatit ovat kyllä aina esittäneet yhteen kohtaan muutosta. Minusta tässä laissa on yksi selkeä epäkohta, ja siihen viittasi myöskin valiokunnan puheenjohtaja, kun hän sanoi, että tämä vaatimus, että henkilö, joka pääsee tähän edullisempaan verotukseen, ei ole Suomen kansalainen, diskriminoi Suomen kansalaisia ja on siinä mielessä minusta jopa Euroopan unionin säännöksien vastainen. Otan esimerkin. Jos esimerkiksi ranskalaisessa yliopistossa opettaa kaksi professoria, toinen on Ranskan kansalainen, toisella on kaksoiskansalaisuus, Ranskan ja Suomen kansalaisuus, ja molemmat haluavat tulla Suomeen opettamaan ja ovat pyynnön yliopistosta saaneet, tälle henkilölle, jolla on Suomen ja Ranskan kansalaisuus, tätä vero-oikeutta ei voida antaa.

Minusta tämä on erittäin — tai erittäin ja erittäin — tämä on epäkohta, joka meidän tulisi poistaa varsinkin, kun tiedämme, että se ei kuitenkaan koskisi kovin monta henkilöä. Hyvä, jos koskisi 10—15:tä henkilöä vuodessa, ja näiltäkin Suomen kansalaisilta edellytetään, etteivät he ole olleet yleisesti verovelvollisia Suomessa viiteen vuoteen eli että he käytännössä ovat asuneet ainakin viisi vuotta ulkomailla.

Tästä olen jättänyt vastalauseen ja yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään, että tämän lain 2 § muutetaan vain siltä osin, että 4 kohdasta, missä luetellaan nämä edellytykset, poistetaan nämä sanat "Suomen kansalainen". Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kansalaisuudesta riippumatta pääsisivät tähän edullisempaan veroluokkaan edellyttäen, että palkka on tuo mainittu 5 800 euroa kuukaudessa, he työskentelevät erityisasiantuntemusta edellyttävissä tehtävissä eivätkä ole olleet viiteen vuoteen yleisesti verovelvollisia Suomessa.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Markku Koski esitteli valiokunnan mietinnön ja myös siihen liittyviä vastalauseita, ja ed. Kallis edellisessä puheenvuorossaan käsitteli myös tämän lain historiaa ja syntyvaiheita. Tuo ulkomailta tulevan palkansaajan lähdeveroa koskeva lakihan on ollut voimassa vuoden 96 alusta lukien, ja sitä on jatkettu useampaan kertaan. Lähtökohta on säilynyt samana, eli laki on koskenut käytännössä enintään 24 kuukautta maassa työskenteleviä henkilöitä, joille on taattu normaalia palkansaajan verotusta kevyempi 35 prosentin lähdevero.

Sinänsä jo se lähtökohta, että palkansaajien verotus määritellään eri asteikkojen mukaan riippuen siitä, mistä maasta henkilö on kotoisin, on väärä. Se eriarvoistaa saman tyyppisiä tulonsaajia. Kuitenkin tuohon ratkaisuun on aikaisemmin päädytty lähinnä siitä syystä, että monissa EU:n jäsenmaissa on saman tyyppistä järjestelmää kehitelty. Kysymys on selvästä tietyn tyyppisestä verokilpailusta ja veron polkemisesta. Siitähän siinä perimmiltään on kysymys.

Tuossa esityksessähän hallitus lähti siitä, että lakia jatketaan vuosille 2008—2011 samansisältöisenä kuin se on tällä hetkellä. Vasemmistoliiton ryhmänä olemme sillä kannalla, että tuo hallituksen esitys on sinänsä siltä osin hyvä ja kannatettava. Valiokunta kuitenkin päätyy tuosta hallituksen esityksestä poikkeavaan ratkaisuun eli ajan kasvattamiseen neljän vuoden määräajaksi. Tuo lisäys rikkoo entisestään enemmän yhdenvertaisuusperiaatetta, jonka verotuksessa kuitenkin tulisi olla lähtökohtana, eli vasemmistoliiton ryhmä on tuon hallituksen alkuperäisen esityksen kannalla, että laki säilytetään nykymuotoisena voimassa nuo vuodet 2008—2011 tuon maassa oleskelun ajan osalta. Sen sijaan tuon hakemuksen jättämistä koskevan ajan pidennyksen osalta olemme valiokunnan kanssa samalla kannalla. Sitä voidaan jatkaa tuohon 90 päivän työskentelyyn asti.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulemme esittämään, että 2 § saa sen muodon, joka on vastalauseessa ja vastaa hallituksen tekemää esitystä.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Polvelle, että lakiuudistus on paikallaan, koska verojen kannalta tämä on erittäin pieni asia, mutta kun saadaan ne huippuasiantuntijat ulkomailta tällä verohoukuttimella, kun nyt kahdesta vuodesta jatketaan neljään vuoteen tätä aikaa, niin minusta hallitus on oikeilla linjoilla. Loppujen lopuksi, jos ajatellaan yrittäjien kannalta, varsinkin Nokian ja näitten muitten huippuyritysten kannalta, niin he tekevät huipputulosta omistajilleen sen jälkeen, kun he saavat jonkin aikaa olla tutkimustehtävissä Suomessa. Ennen kaikkea siitä hyötyvät suomalaiset osaajat, koska sitten tieto levittäytyy samassa yrityksessä muillekin henkilöille.

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minulle jäi osittain epäselväksi, mitä ed. Kuosmanen loppujen lopuksi on asiasta mieltä. Tietenkin kysymys tässä on hyvin pitkälle siitä, kuinka paljon muut veronmaksajat ottavat vastatakseen joidenkin yhtiöiden huippuasiantuntijoille maksamasta nettopalkasta. Siitähän tässä perimmiltään on kysymys.

Markku Koski /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä erityisosaajien osalta ainoastaan Suomi ei menettele tällä tavalla, vaan kansainvälisesti on olemassa etuja siitä, että saadaan tällaisia erityisosaajia tulemaan, ja siinä rintamassa Suomen täytyy olla mukana. Toki suomalaisia osaajia on sitten ulkomailla myöskin nauttimassa näitä etuja. Nimenomaan valiokunnassa tultiin tässä siihen tulokseen, että se kaksi vuotta avainhenkilön osalta on liian lyhyt aika, ja sitä haluttiin jatkaa neljään vuoteen. Tämä on mielestäni tärkeää sen vuoksi, että voidaan sen avainosaajan tieto saada tarpeeksi hyvin käyttöön suomalaisissa yrityksissä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vaan huomauttaa siitä, kuten ed. Polvi jo täällä totesi, että kun aikaisemmin yhtiöt maksoivat riittävän korkeaa palkkaa, niin saatiin erikoisosaamisia ja nyt tämä palkanmaksu siirretään tavallaan veronmaksajien kannettavaksi, elikkä antamalla nämä veronalennukset yritykset pääsevät pienemmillä palkkakuluilla erityisosaajien kohdalla.

Iivo Polvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Markku Koski on sinänsä oikeassa siinä, että vastaavan tyyppisiä järjestelmiä on käytössä muissa EU-jäsenmaissa. Tässä vaan on kysymys siitä, että Suomi entisestään kiihdyttää tätä kilpailua menemällä ohitse muiden maiden. Muun muassa Ruotsissahan oli pelkästään kolmen vuoden järjestelmä käytössä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että on ollut mielenkiintoista seurata asian kehitystä silloin, kun tätä ensimmäisiä kertoja käsiteltiin ihan 1990-luvun puolessavälissä. Näyttää olevan niin, että onpa hallitus mikä tahansa, se joutuu tekemään Suomessa tämän lain, joko jatkoaikaa siihen taikka muutoksia, niin kuin nyt tämä soveltamisajan pidentäminen, joka on kaksinkertaistunut.

Kun täällä nyt puhutaan, että tämä on laajasti käytössä Euroopan unionissa, niin ainakin tässä mietinnössä lukee, että vastaavaa lainsäädäntöä on myös muissa korkean progression maissa, kuten Ruotsissa ja Tanskassa. Siellä on kolme vuotta, ja Suomessa tämän lain piirissä on 300—350 henkilöä vuodessa. Mielestäni tämä suunta on ihan oikein, että tänne houkutellaan osaajia ja sitä mukaa kuin joku osaa, se osaaminen tarttuu ja ehkä kiihottaa sitten muitakin ponnistelemaan ja yrittämään enemmän, se on ihan oikein. Mutta kyllä täytyy toisaalta sanoa, että jokuhan tässä mättää, kun erikoislaki pitää tehdä. Voisi miettiä todella sitä, onko meidän tuloverotuksemme liian korkea ja sitä tulisi alentaa, ettei tällaisiin poikkeuslakeihin tarvitse mennä. Jos tämmöisiä poikkeuslakeja tulee valtava määrä, niin meidän lainsäädäntömme on yhä sekavampaa. Mielestäni se ei ole päämäärä, johonka tulee pyrkiä. Tietenkin sen, että työnteko ja opiskelu on kannattavaa, täytyisi olla kirkkaana edessämme.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmikin sanoi, että suunta on oikea. Mielestäni suunta on tässä todellakin huono. Euroopan unioni on kilpailemassa keskenään siitä, millä tavalla houkutellaan eri alan osaajia eri maihin, vertaillaan Yhdysvaltoihin, jossa kustannusrakenne ihmisillä on täysin toisenlainen elämiseen. Suomi kuuluu aivan erilaisen rakenteen maihin kuin moni muu maa.

Vaikka minäkin kannatan tätä muutosta ja hallituksen esitystä, niin pidän tätä ja muitakin sellaisia kansainvälisen muutospaineen kautta tehtyjä veroleikkauksia huonona, koska se ei tunnusta sitä tosiasiaa, että Suomessa rakennetaan aivan toiselta pohjalta koko järjestelmä, jota kautta myös täällä osaajilla on muunlaiset, niin sanotut halvat yhteiskunnalliset palvelut, joita esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole.

Minä toivoisin, että mentäisiin toiseen suuntaan ja ennen kaikkea EU:n suunnassa hyväksyttäisiin yhteinen käytäntö eikä niin kuin tällä hetkellä, että katsotaan, miten Tanskassa, miten Ruotsissa, miten Islannissa, tai (Välihuuto) anteeksi — miten jossain muussa maassa. Tämä johtaa täysin kestämättömään kehitykseen, ja se ei ole hyvä asia.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kokoomus on ajanut alas jo autoveroa, perintöveroa, ja nyt te painatte vielä tuloverotuksen keventämisen puolesta isotuloisille. Millä te tulisitte hoitamaan ne tarpeet, joita hyvinvointivaltion ylläpitämisessä ja kehittämisessä on? Minä tarkoitan, että teillä on vielä kovempi paine. Te vaaditte vielä paljon enemmän kuin tässä myönnytellään teille päin.

Minä näen tämän lakiesityksen semmoisen veroaatelin luomisena. Kun on 5 800 euroa tai enemmän palkka ulkomaalaisella, pääsee tähän aatelistoon, jota kohdellaan lievemmällä verolla. Kaikkein pisimmälle menee ed. Kallis, joka haluaa vielä suomalaisetkin tähän mukaan, isopalkkaiset. Kiertämällä ulkomaitten kautta pääsee tähän aatelistoon mukaan. Erikoista menoa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä nauttisin valtavasti ja pitäisin sitä suurena etuna, jos Suomen kansalaiset lähtisivät 5—10 vuodeksi ulkomaille hakemaan oppia ja palaisivat sitten takaisin. Se olisi erittäin tärkeää Suomen kansantaloudelle. Mutta kun nyt veroista puhutaan, niin totean, että ei Suomen rajavero eli marginaalivero ole niin paljon korkeampi kuin muissa maissa. Saksassa on korkeampi marginaalivero tuloverotuksessa kuin Suomessa, ja löytyy muitakin maita, missä marginaalivero on suurempi.

Kysymyksessä on vain se, millä saadaan asiantuntijoita, huippuosaajia Suomeen. Varmasti saataisiin maksamalla korkeampia palkkoja, mutta ... (Välihuuto) — Korkeampia palkkoja, kyllä, mutta kun kuitenkin joutuu kilpailemaan kaikkien muitten maitten kanssa ja kun muut maat ovat tähän menneet, niin me olemme mukana, jotta me pysyisimme kilpailussa mukana. Siitä on kysymys.

Ed. Kimmo Kiljunen merkitään läsnä olevaksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olisin ed. Tennilälle vastannut. Hän moitti kokoomusta siitä, että ajamme perintöveron uudistamista eli alentamista, ajamme työn verotuksen keventämistä ja ajamme myös autoverotuksen keventämistä. Ed. Tennilä oli huolissaan, miten tämän jälkeen rahoitettaisiin tarvittavat palvelut ja muut yhteiskunnan menot. Ed. Tennilä, teidän ajattelunne siitä, että kaikki veroratkaisut ovat valtion kannalta negatiivisia, valtion veronsaajanäkökulmasta negatiivisia, tämä teidän ajattelunne on virheellistä.

Hallitus on juuri antanut lisäbudjetin, jossa tuloverotuottoja ja arvonlisäverotuottoja arvioidaan reippaasti ylöspäin, koska järkevästi kohdennetuilla ja tehdyillä veroratkaisuilla saadaan aikaan myös sellaisia käyttäytymismuutoksia, jotka eivät suinkaan vähennä valtion tuloja vaan päinvastoin lisäävät niitä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Hallituksen esitys on ihan hyvä, ja sitä tulen kannattamaan. Mutta ed. Kallikselle: Täällä voivat ne ulkolaiset vierailijat, jotka tänne tulevat töihin, käydä rauhassa. Ei tarvitse olla aseistettuja vartijoita, lapset voivat käydä koulussa, ei tarvitse busseilla kuljettaa ja vahtia niitä. Tuossa lentokentällä tapasin erästä henkilöä, joka tuli synnyttämään Suomeen, sanoi, että täällä on turvallista synnyttää, täällä on korkea taso sairaanhoidossa ja sellaisessa. Ei voi siellä maassa, jossain Intiassa, missä oli, missä saa lähes verotta tehdä töitä. Pitää nämäkin huomioida, ja se maksaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Provosoiduin ed. Kalliksen puheenvuoroista sen takia, että nyt on syytä palauttaa mieleen, mitä hän on tästä aiheesta aiemmin todennut. Hän on innostunut tästä asiasta aivan valtavasti ja joka kerta hän on kertonut, kuinka tämä tuo todella huippuosaajia tänne Suomeen. Eikö ne rupea vihdoin ne tulokset näkymään, eikö vihdoinkin rupea olemaan sitä osaamista niin, että voisi vähän reilummin verottaa vielä ja voisivat maksaa vielä omista rahoistaan vielä vähän enemmän liksaa niille?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Suomi ei voi kilpailla matalapalkoilla eikä matalan verotuksen maana. Se on toivoton tie. Verokilpailussa esimerkiksi Virolle ei pärjätä koskaan. Meidän vahvuutemme on hyvinvointipalvelujen korkeampi taso. Se pitää myös säilyttää ja sitä pitää kehittää, ja se edellyttää verottamista. Mutta kyllä se kaikessa näkyy, että kokoomus painaa verotusta alas joka suunnassa. Mitä olen kuullut tuolla kentällä teidän edustajienne puheenvuoroja, niin ette te ole perintöveroa helpottamassa, vaan poistamassa sitä kokonaan. Siinäkin menee monta sataa miljoonaa euroa. Niitä tarpeellisia korjauksia pitää tehdä, mutta teillä on yleinen paine alentaa verotusta. Ei jää tästä hyvinvointivaltiosta sitten jäljelle juuri mitään tämän teidän meininkinne kanssa. Ruotsissa bruttoveroaste on korkeampi ja talous on selvästi paremmassa kunnossa.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edelleen puolustan tätä lähdeveroa ulkolaisilta huippuosaajilta sillä tavalla, että se 20 prosentin alennus, mikä lähdeverossa annetaan niille ulkomaalaisille huippuosaajille, tekee vuodessa noin 3,5 miljoonaa euroa eli loppujen lopuksi se on erittäin pieni panos siitä, jos me saamme jonkun 300—350 huipputohtoria meidän huippuyrityksiimme tekemään yhteiskunnalle sellaisen palveluksen. Tämä on kuin rikka erämaassa tämä 3,5 miljoonaa euroa verotuloina valtiolle.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En ole millään lailla kiihtynyt tässä asiassa. Minä olen esittänyt, että Suomen kansalaiset olisivat samassa asemassa kuin muiden maiden kansalaiset.

Ed. Kankaalle voin sanoa, että en minä mikään verohimottaja ole, mutta en minä myöskään halua veroja kovin paljon alentaa. Joulukuussa ed. Kangas saa äänestää eräiden veronkorotusten puolesta, mitä me esitämme, jotta me pystyisimme säilyttämään ne hyvät asiat, joista ed. Kangas puhui.

Ed. Pulliaiselle vielä. Tämä kaksi vuotta on näyttänyt olevan liian lyhyt aika, koska nämä huippuosaajat kahden vuoden kuluttua palaavat ulkomaille, ja siinä mielessä neljän vuoden aika lienee paikallaan, jotta he pysyisivät kauemmin maassa ja antaisivat Suomen kansantaloudelle enemmän. Olen muuten kyllä sitä mieltä, että kyllä se olisi hyvä, jos yritykset maksaisivat enemmän palkkaa, mutta kun olemme tässä kilpailussa mukana, niin näin meidän tulee toimia.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä debatissa menee vähän sekaisin, mitä tässä kukakin on kannattamassa. Täytyy ensinnäkin todeta, että vasemmistoliiton vastalauseessa kannatetaan hallituksen esitystä. (Ed. Zyskowicz: Nyt meni täysin sekaisin!) — Kyllä.

Kysymyksessä on valiokunnan esitys, joka poikkeaa hallituksen esityksestä. Hallituksen esitys lähtee siitä, että tämä laki, joka on määrätyillä perusteilla ollut vuodesta 1996 voimassa ja jota on määräajoin jatkettu, säilytettäisiin ennallaan lukuun ottamatta tällaista teknistä yksityiskohtaa. Mutta valiokunnan enemmistö on halunnutkin mennä pitemmälle, säätää neljä vuotta kestävän siirron, mennä pidemmälle kuin Tanska, johon mietinnössä viitataan, mennä pidemmälle kuin Ruotsi, johon mietinnössä viitataan. Samaan aikaan kun vedotaan, että muissakin maissa on vastaavanlaisia menettelyjä, sitten kuitenkin mennään pidemmälle kuin näissä vertailumaissa. Hallituksen linja oli tässä hyvä: lähdetään vanhasta kahden vuoden jatkosta.

Ei vasemmistoliiton valiokuntaryhmä eikä eduskuntaryhmä ole tämän lähdeverolain hylkäämisen kannalla. Sille löytyy määrättyjä perusteita. Oikeastaan ed. Sasi ensimmäisessä puheenvuorossaan kertoi sen yhden perusteen: On parempi, joskin pitkin hampain ja asettaen verovelvolliset eriarvoiseen asemaan, hyväksyä joitakin poikkeusjärjestelmiä, tässä tapauksessa erikoisosaajien osalta, kuin se, että romutetaan koko veropohja laskemalla esimerkiksi ansiotulojen verotusta niin radikaalisti, että sillä voitaisiin kilpailla ja saada asiantuntijoita yleisen verokannan perusteella tähän maahan, koska se olisi tuho hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustalle. Sen vuoksi pitkin hampain minä hyväksyn ja myöskin vasemmistoliiton eduskuntaryhmä hyväksyy sen, että poikkeusjärjestelyt tällaisen asiantuntijaryhmän Suomeen saamiseksi ja täällä työtä tekemään on perusteltua.

Toinen perustelu periaatteellisessa mielessä, joka voi puoltaa tällaista lakia, joka siis vuodesta 1996 on ollut voimassa — ja aina sille on jatkoa säädetty — on se, että sellainen asiantuntija, joka tulee vaikkapa USA:sta tai jostakin muusta maasta, ei ole kuitenkaan saanut vastinetta hyvinvointiyhteiskunnan edellyttämälle korkealle veroasteelle aiemmin. Hän ei ole saanut neuvolasta yliopistoon asti ulottuvaa yhteiskunnan huolenpitoa, ilmaista koulutusta jne. Hän ei ole hyötynyt korkean veroasteen lähtökohdasta. Hän voi kyllä hyödyntää niitä yhteiskunnallisia palveluja sinä aikana, kun työskentelee ja hänen perheensä asuu täällä, mutta se on kuitenkin aika pieni periodi elämänkaaressa verrattuna meihin suomalaisiin, jotka teemme työuramme, opiskelemme, vietämme lapsuutemme ja vietämme eläkepäivämme tässä hyvinvointiyhteiskunnassa ja saamme vastinetta kaikissa elämänkaaren vaiheissa hyvinvointiyhteiskunnalta sitä verorahoitusta vastaan, jonka me sille tuloistamme maksamme. Elikkä tälle löytyy tällaisia periaatteellisia perusteluja.

Mutta vastalause, kuten ed. Polvi totesi, lähtee siitä, että olisi riittänyt se, että mentäisiin hallituksen esityksen mukaan, jatkettaisiin tätä kahdella vuodella eikä lähdettäisi irtaantumaan. Tätä voisi ehkä joku perustella — seuraava puheenvuoro taitaakin olla ed. Jari Koskisella — elikkä hän voisi perustella, minkä vuoksi valiokunnan enemmistö verojaostossa ja sitten valiokunnassa ei lähtenyt esimerkiksi tästä Tanskan ja Ruotsin kolmen vuoden määräajasta, miksi piti eräällä tavalla virittää tällainen keskinäisen kilpailun areena Pohjoismaiden kesken tässäkin asiassa, jos kerta haluttiin jatkaa sitä pitemmälle kuin kaksi vuotta, mitä hallitus esitti.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä, arvoisa puhemies, tulen kannattamaan ed. Polven tekemiä ehdotuksia.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin tiedätte esityksestä, vastaavanlainen järjestelmä on käytössä Tanskassa ja Ruotsissa ja Suomessakin tässä on jo kymmenen vuoden historia takana. Mutta kuitenkin kannattaa tunnustaa ne tosiasiat: Jos halutaan Suomeen houkutella tämmöisiä huippuosaajia joko yrityksiin tai vaikkapa yliopistoihin töihin, niin korkean verotuksen maana me emme pärjää aina siinä kilpailussa, kun maailmalla on paljon muitakin hyviä yrityksiä ja hyviä yliopistoja, mihinkä ne ihmiset voivat sijoittautua tekemään töitä. Eli Suomen kannattaa olla aktiivinen tässä mielessä.

Eli tosiasia on se, sanovat käytännön ihmiset, jotka tekevät esimerkiksi sitä, että hakevat ihmisiä avainhenkilöpaikkoihin suomalaisiin yrityksiin, että ne ammattiosaajat, ovat he suomalaisia tai ulkomaalaisia, jotka ovat ulkomailla ja joista olisi hyötyä Suomessakin, toteavat, että Suomessa on paitsi korkeampi verotus myös huonompi palkkataso, joten miksi joku vaihtaa sitten tuolta Euroopasta Suomeen töihin, kun kerran siellä saa parempaa palkkaa alhaisemmalla verotuksella eikä siellä nyt muutenkaan välttämättä niin kauhean kurjaa ole olla olemassa. Sen takia tarvitsemme tämmöistä poikkeusjärjestelyä.

Käytännössä on myös niin, minkä takia sitten pidennetään tätä, mihin ed. Uotilakin viittasi, että yritysmaailma on todennut, että jos on kaksi vuotta, niin se on liian lyhyt aika. Ensimmäisenä vuonna henkilön, joka tulee uuteen kulttuuriin, ehkä uuteen yritykseen tai yhteisöön, aika menee opiskellessa. Toinen vuosi on semmoista, että sitten osataan vähän tehdä niitä töitä, mutta varsinainen hyöty yritykselle tulee ehkä vasta sitten kolmantena tai neljäntenä vuonna, kun henkilö on riittävästi sisällä siinä yrityksessä, riittävästi sisällä niissä tehtävissä ja pystyy hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla sitä osaamista, mitä varten hänet tänne on hommattu.

Siinä mielessä olen tyytyväinen, että ymmärretään tosiasiat ja tätä hallituksen esitystä muutettiin valtiovarainvaliokunnassa ja toivottavasti muutetaan myös täällä eduskunnan istuntosalissa.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys sinänsä periaatteessa on ongelmallinen, mutta kun Euroopassa ei ole voitu eikä pitkään aikaan voida harmonisoida verotuksen eri tasoja, niin Suomenkin täytyy olla sekä järkevä että elastinen ja miettiä oman maan intresseistä käsin tiettyjä yksittäisiä veroratkaisuja. Niin on tehty tämän ulkomailta tulevien palkansaajien, on yhtä kuin osaajien, lähdeverokysymyksessä. Tämähän koskee vuosittain noin 300:aa ihmistä. Kysymys ei ole siis fiskaalinen. Kysymys on periaatteellinen, ja tätä hallituksen esitystä voi kaikella tavalla perustella sen ongelmista huolimatta.

Haluaisin tähän Ruotsi—Suomi—Tanska-keskusteluun todeta ainoastaan sen, että siis tämä malli on maailmalla ja Euroopassa käytössä meidän kanssamme kilpailutilanteessa olevissa maissa. Niin kuin voitiin todeta, on viisasta mennä ehkä vähintään tähän kolmeen vuoteen, jossa ollaan siis Tanskassa ja Ruotsissa, ja ehkä tässä jonkun pienen suomalaisen edun voi saada sitten neljällä vuodella näihin kahteen maahan verrattuna. Eihän se nyt pahitteeksi ole, jos me joskus uskallamme verokilpailussa mennä jopa Ruotsin ja Tanskan ohi.

Sitten, mitä tulee tähän ed. Kalliksen periaatteelliseen kysymykseen, että suomalainen olisi ollut viisi vuotta ranskalaisessa yliopistossa ja taas toisaalta suomalainen olisi ollut viisi vuotta Helsingin yliopistossa — tai tietenkin, niin kuin toivoisi, Oulun yliopistossa — niin siinähän se ihminen vasta eriarvoiseen asemaan tulee, siis suomalainen, verotuksen suhteen. Jos toinen on suostunut olemaan Suomessa huippututkijana viisi vuotta eikä ole mennyt Ranskaan niin kuin tämä toinen suomalainen, joka sitten viiden vuoden päästä palaa, niin sitten näistä kahdesta tutkijasta se, joka on tutkinut Suomessa ja tällä tavalla hyödyttänyt meillä kansallista tutkimusosaamista, joutuu verotuksessa erilaiseen asemaan kuin tämä Ranskasta tuleva. Se mielestäni on vielä diskriminoivampaa noin verotuksen kannalta katsottuna ja yhdenvertaisuuden kannalta katsottuna. (Ed. Pulliainen: Täsmälleen näin!)

Vielä lopuksi kannattaa muistaa, että eduskunta on joitakin aikoja sitten säätänyt urheilijoitten ja taiteilijoitten lähdeverosta. Se on 15 prosenttia. Ulkomailta tuleva taiteilija tai urheilija maksaa lähdeverona 15 prosenttia. Tämä ei ole siis ihan ainutkertainen. Nyt tässä puhutaan osaamisesta, ei siis taiteen osaamisesta tai urheiluosaamisesta — siis kannatan tätä urheilijoitten ja taiteilijoitten lähdeveroa — tässä nyt etsitään tieteen ja tutkimuksen maailmasta osaajia Suomeen ja Nokia varmaan on se suurin näiden osaajien käyttäjä, joten eihän se nyt ole ihan tavatonta, että me hyväksymme tämän 35 prosentin lähdeverokannan heille määräaikaiseksi, mutta pidennämme sitä aikaa nyt neljään vuoteen.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Me näemme ed. Ahteen kanssa tämän asian aivan eri tavalla. Yhtä hyvin te olisitte, ed. Ahde, voinut sanoa, miksi se siellä Ranskassa koko ikänsä elänyt henkilö, jolla on kaksoiskansalaisuus, on sitten huonommassa asemassa kuin hänen kollegansa viereisessä huoneessa siinä Ranskan yliopistossa. En minä usko, että suomalaiset kadehtisivat enemmän sitä erityisosaajaa, jolla on Suomen kansalaisuus, kuin mitä kadehtivat, jos kadehtivat, sitä ulkomaalaista. Kysymyksessä on vain se, halutaanko antaa Suomen kansalaisille tämä sama oikeus. Te katsotte, että ei pidä antaa. Minä taas olen sitä mieltä, että pitäisi antaa. Olen perustellut, minkä takia, ja pidän näitä omia perusteluja selvästi vahvempina.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Isommissa asioissa kun käydään verokilpailua, varmasti Kanaalin saaret ja Karibian veroparatiisit löytävät myös kansallisia etuja omasta verodumppauksestaan tai paratiisimaisista olosuhteistaan.

Mutta sitten kysymykseen, miksi tullaan Suomeen tutkijaksi. Siihen, miksi kovatasoiset tutkijat näkevät sen parhaaksi, on todella muitakin syitä kuin vain verotuksen taso tai tulotaso. Näitä on turvallinen elinympäristö; siihen ovat monet jo viitanneet. On hyvät palvelut, päiväkodit, koulut, myöskin puhdas luonto, kaikki nämä.

Samalla haluan viitata myös siihen, että ilman kunnollista veropohjaa, kaiken kaikkiaan kunnollista veropohjaa, Suomi ei pysty säilyttämään kunnollisia palveluja emmekä tulisi olemaan, jos näin tapahtuu, houkutteleva paikka tehdä työtä. Tässä mielessä on tärkeätä, että ei edetä siinä verotuksen jatkuvassa vähentämisessä, veropohjan leikkaamisessa, ja nimenomaan suurituloisten verotuksen vähentämisessä ja pienentämisessä. Pienituloisten ihmisten verotukseen ei ole kiinnitetty huomiota. Totean lopuksi, että sairaanhoitajien palkat eivät todellakaan ole kilpailukykyisiä eurooppalaisiin palkkoihin, esimerkiksi EU:n palkkatasoon, nähden.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On syytä palauttaa, niin kuin ed. Kalliskin puheenvuoronsa alussa teki, mieleen se aika, jolloinka tälle tielle lähdettiin. Olikohan se nyt 1995 valtiopäivät ja valtiovarainministerinä oliko Viinanen silloin. Joka tapauksessa se, mikä oli silloin keskustelun ydin ja mihinkä kaikki perustui, oli kansallisen osaamisvajeen tunnustaminen. Valtiovarainministeri perusteli tätä esitystä silloin nimenomaan sillä, että nyt on sellainen pieni mahdollisuus, että me saisimme tulevaa, odotettavissa olevaa elvyttämisen kautta varten näitä huippuosaajia Suomeen. Silloin kriittiset puheenvuorot koskivat juuri sitä, että entäs jos tästä tulee sitten niin kuin alku elikkä että ensiksi on näin ja sitten se laajenee noin ja noin ja noin elikkä siis tämmöinen eriytyminen tavallaan verotuskohtelussa laajenee ja keksitään kulloinkin parhaat mahdolliset perustelut tietysti tälle eriarvoistumisen laajentumiselle.

Nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa 300—350 henkilöä on nykyisillä ehdoilla tämän erityiskohtelun alaisena, ja silloin tietysti, kun otetaan huomioon ne puheet, jotka olivat silloin aikoinansa, niittenhän olisi pitänyt aika hyvin purra, niin kuin jo kertaalleen tuossa pääsin toteamaan. Elikkä siis toisin sanoen pitää olla kilpailullisesti äärimmäisen perusteltavissa oleva tilanne, että nyt sitten tehdään näitä laajennuksia, niin kuin valiokunta on nyt eduskunnan isolle salille ehdottamassa. Minä voin ymmärtää jollakin tavalla sen, että näitä kilpailullisia perusteita on, sillä EU:n sisämarkkinoillehan on tullut toistensa kuoliaaksi kilpailemisen periaate. Erikoisesti se on merenkulun alalla, jossa ne EU-jäsenvaltiot, joilla jonkunlainen lippu on olemassa merenkulkua varten, kilpailevat itsensä kipeiksi. Aina kun yksi tekee jossakin tonnistoverossa tai missä tahansa jonkun liikun, niin toinen tekee vielä uuden liikun jnp., ja tämä johtaa ihan täydelliseen mahdottomuuteen.

Mutta tällä puolella on nähtävissä — liittyy tähän ed. Kalliksen ehdottamaan lisäykseen — muutama näkökohta arkipäivän käytännöstä. Tässä on vilahtanut se, että yliopistolaitos on tässä tavallaan pelissä mukana. Millä tavalla meillä tämä käytäntö tällä hetkellä toimii? Meillä se toimii sillä tavalla, että täällä yliopisto-opintonsa suorittaneet jakautuvat selvästi kahteen ryhmään. Toinen jää sinne omaan yliopistoonsa, jos näin voidaan sanoa, tai menee sitten toiseen kotimaiseen yliopistoon töihin, ja loput lähtevät ulkomaille, jotka ovat tutkijan karriäärin valinneet aktiivisesti. Nykyisin sattuu olemaan sillä tavalla, että kun virka tulee täytettäväksi, niin nämä ulkomaiseen yliopistoon menneet hyvin usein voittavat sen kilpailun. Mutta mikä onkaan se tilanne, kun näin tapahtuu: virka täytetään määräaikaisvirkana. Siis toisin sanoen se määräaika on sitten neljä viisi vuotta, mitähän se kulloinkin on, sanotaan kahdesta viiteen vuoteen suurin piirtein, siinä haarukassa. Siis toisin sanoen tällä ed. Kalliksen mallilla oltaisiin minun ymmärrykseni mukaan siinä tilanteessa, että he tulisivat hoitamaan sitä määräaikaista professuuria sillä tavalla, että he selviävät siitä lähdeverolla, ja siinä kaikki. Tämä on ihan mielenkiintoinen malli, koska se avaa sitten tähän koko yliopistokulttuuriin, joka muutenkin on osoittautunut erinomaisen vaikeasti hoidettavaksi ja hallittavaksi, vielä aivan uudet tuulet ja pelin mahdollisuudet.

Elikkä toisin sanoen ed. Ahde oli äskeisessä puheenvuorossa aivan oikeassa. Kaikki empiiriset näytöt tukevat sitä, että hän oli johtopäätöksissään täysin oikeassa. Minun mielestäni ed. Kalliksen viitoittamalle tielle ei pidä lähteä eikä myöskään yleiselle hyväosaisten progression alentamisen linjalle, niin kuin kokoomus on esittänyt. Se johtaa täydelliseen mahdottomuuteen.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä en ymmärrä, miten tähän voidaan saada jotain pelin politiikkaa, että tämmöinen erityisosaaja sen veron takia pyrkisi tulemaan Suomeen. Kyllä minulla on se käsitys, ja se on vahva sellainen, että näitä erityisosaajia yritetään houkutella ulkomailta täältä käsin. Siinä mielessä minä en ymmärrä, minkä takia suomalainen ja Suomen kansalainen ei voisi kuulua siihen joukkoon, en kerta kaikkiaan, enkä minä usko, että tästä tulisi joku uusi väylä, että henkilöt lähtisivät sen takia ulkomaille. Niin kuin aikaisemmin sanoin, olisi erittäin hyvä, jos lähtisivät, koska aina tuodaan mukana paluumatkalla sellaista, mistä tämä kansakunta hyötyy.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis totesi, että hän ei oikein ymmärrä, mitenkä voi tulla pelin politiikkaa. Siten, että tässä ovat kaikkein lahjakkaimmat aivot kysymyksessä. Kyllä niiden ominaisuus on huippumielikuvitus myöskin.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Kun hallituksen esityksen tarkoituksena on jatkaa ulkomaalaisia erityisosaajia elikkä niin sanottuja avainhenkilöitä koskevaa erityislain soveltamisaikaa, niin tulee mieleen se, että tässä on kysymys kumminkin palkitsemisesta ja houkuttelemisesta ja Suomessahan on kehitetty kyllä erikoisosaajille houkuttimet. Kun meillä on nämä osinko- ja optiotulot, joita yritysten johtajilla on, niin miksei tässäkin, koska kumminkin hyödythän tästä saavat ennen kaikkea samat yritykset, jotka jakavat jo omille johtajilleen suuria optioita? Eikö niistä siivuista tulisi vähän matalammalla verotuksellakin sitten vielä pienet osingot, kun vaan rakennetaan kunnon ohjelmat?

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Bryggare täällä sanoi, että kehityksen suunta on väärä, kun mennään alhaisempiin veroihin. Tilanne on se, että jos me katsomme kansainvälistä kehitystä, niin Aasia, missä oikeastaan pääasiallisesti kasvu maailmassa tapahtuu, ja miksei Itä-Eurooppa ovat halvan verotuksen alueita. Tämä tulee olemaan se kansainvälinen kehityssuunta, ja tietysti meidän täytyy se ottaa huomioon, kun me teemme omia ratkaisujamme.

Tietysti ongelma on Pohjoismaissa korkeat verot, mutta meillä on aina poikkeussääntöjä, niin että jokin kansalaisryhmä välttää näitä veroja. Ruotsissa esimerkiksi pääministeri Persson hoiti niin, että kartanonomistajat eivät maksa ollenkaan kiinteistöveroa kartanoistaan. Kun on oikein kunnon herra, niin aina kykenee välttämään verot. Tietysti tässäkin tapauksessa tehdään selkeä aukko, selkeä reikä, joka on Suomen kansantalouden kannalta välttämätöntä, mutta ei lainkaan hyvää veropolitiikkaa kokonaisuudessaan.

Mitä Suomen verotukseen tulee, niin ehkä meidän on kuitenkin syytä tunnustaa tosiasiat. Meillä verotus on äärimmäisen progressiivista. Meillä tuloverotuksen asteikon yläpää on yksi kireimpiä koko Euroopassa. Mitä tulee sen sijaan alapäähän, niin siellä Suomi on EU-keskiarvon alapuolella, mikä kuvastaa sitä, että meillä Suomessa rokotetaan poikkeuksellisen voimakkaasti suurituloisia. On otettava vielä huomioon se, että Akava on tehnyt selvityksen, jonka mukaan akateemisesti koulutettujen ihmisten, joilla on kohtuullisen hyvät tulot, ei mitään huipputuloja, käteen jäävä palkka on yksi Euroopan heikoimpia. Puhutaan suunnilleen samasta tasosta kuin Portugalin ja Kreikan. Se osoittaa sen, että Suomessa ei riittävästi verotuksessa arvosteta koulutusta, ja siinä suhteessa meillä on varmasti arvioinnin paikka, minkälainen verojärjestelmä meille tulisi pyrkiä kehittämään.

Vielä on ehkä syytä sanoa se, että kun vuodesta 1995, kun Sauli Niinistöstä tuli valtiovarainministeri, on verotusta jatkuvasti kevennetty, olennaista on, että vaikka verotusta on kevennetty, valtion verotulot ovat kasvaneet huimasti, myöskin jos otamme yhteisöverotuksen, 1993 pudotettiin reippaasti yritysten verotusta. Sen seurauksena kahdeksankertaistuivat valtion verotulot. Eli lopputulos usein on se, että kohtuullisen alhainen verokanta, laaja veropohja turvaa sen, että valtion verotuotto on kaikkein paras, ei aina se, että on korkeat veroprosentit.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi oikaisi jälleen oikein kunnolla, niin kuin hiihtokisoissa joskus muinoin varmaan. Mutta kysymyshän oli siitä, että pidin erittäin hankalana sitä, että pieni Suomi tässä joutuu kunnostautumaan ja yleensäkin Euroopan unionissa on lähdössä käyntiin tämmöinen keskinäinen verokilpailu, jossa lopputuloksena on kyllä sitten hankala kokonaistulos.

Meillä Suomessa kokonaisveroaste ei ole kohtuuttoman korkea, ja minä olen myös sitä mieltä, ettei korkea verotus voi olla itseisarvo. Sillä kerätään rahoja palveluihin, jotka Suomessa ovat korkealla tasolla. Meillä on hyvin tehokas järjestelmä. Mutta sellaiseen tilanteeseen me emme voi joutua, mitä nyt juuri merenkulun kohdalla tapahtuu, että me olemme astumassa tilanteeseen, jossa jatkuvasti nokitamme toisiamme joka paikassa. Se johtaa tilanteeseen, jossa sitten vaan rahat loppuvat, ja, puhemies, se on huonoa kehitystä. Tässäkin tapauksessa pitäisin parempana tietysti sitä, että järjestelmä on semmoinen, että Suomi muuten (Puhemies koputtaa) houkuttelisi jo osaajia tänne, niin kuin varmaan tapahtuukin jatkossa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Sasi on varmasti tämän salin suurimpia asiantuntijoita (Välihuuto) — siis verojen asiantuntija, anteeksi. (Ed. Zyskowicz: On se muidenkin asioiden!) — No, ehkä monessa muussakin asiassa. — Mutta, ed. Sasi, te sanoitte, että kun alennettiin yhteisöveroa, niin verotulot kasvoivat. Se pitää paikkansa, että verotulot kasvoivat, mutta kyllä te, ed. Sasi, tiedätte, että verotus kiristyi, koska veropohjaa laajennettiin, ja se oli aivan oikein, että näin meneteltiin. Mutta on kyllä väärin sanoa, että veroja alennettiin. Veroprosenttia alennettiin, veropohjaa laajennettiin ja todellisuudessa verotusta kiristettiin. Tämä nyt vain pienenä oikaisuna.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis on oikeassa, ja tavoitteena pitääkin olla alhainen veroprosentti, mutta laaja veropohja, ja se kohtelee kaikkia yhdenvertaisesti. Meillä oli lukuisia pörssiyhtiöitä vanhan verojärjestelmän aikana, pahimmillaan 60 prosentin veroprosentti, ja yritykset eivät maksaneet, vaikka olivat kannattavia yrityksiä, veroja lainkaan erilaisten veroporsaanreikien kautta. Siitä syystä on tärkeätä se, että meillä ei ole porsaanreikiä ja vastaavasti meillä on sitten alhainen verokanta. Täytyy kyllä sanoa, että kun yhteisöverouudistus tehtiin aikanaan vuonna 93, niin kyllä siinä, kun otetaan huomioon, kuinka paljon verokanta kuitenkin putosi, yli 40:stä 25:een, verotus kaiken kaikkiaan keveni ja se olennaisesti auttoi Suomea voittamaan laman.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! En ole päässyt seuraamaan tätä keskustelua. Tämä on laajentunut yleisesti verokeskusteluksi, hyvä niin. Niin varmasti oli tarkoituskin.

Minusta tuntuu siltä, että ed. Sasilla on intohimoisena tavoitteena saada Suomeen tasaverojärjestelmä. Tiedätte hyvin sen, että me emme ole missään tapauksessa tukemassa sen kaltaista kehitystä. Minä olen itse verojaostossa ollut käsittelemässä tätä asiaa. Ymmärrän tilanteen, missä tämä lakiesitys on annettu ja lähdetty myöskin sitä sitten tietyllä tapaa viemään pitemmälle kuin eräissä muissa Pohjoismaissa. Siihen löytyy tiettyjä perusteluita. Mutta kyllä minun mielestäni meillä pitäisi huoli olla tästä kehityksestä, mihin ed. Bryggare on pariinkin kertaan täällä viitannut, mitä Euroopan unionissa on tapahtunut. En tarkoita, että veroja tulisi harmonisoida sinänsä, mutta ei pidä astua kovin pitkälle sillä tiellä, että me rupeamme keskenämme unionin sisällä toteuttamaan verokilpailua, ja tässähän on itse asiassa siitä myöskin kysymys.

Täällä oli meidän merenkulkumme osalta myöskin esillä se, että myöskin merenkulun osalta on otettu se askel, näin on tehty, ja sekin on askel, joka ei välttämättä vie Euroopan unionin kannalta ja Euroopan laajuisesti asioita myönteiseen suuntaan.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että en ole ajamassa Suomeen tasaverojärjestelmää, mutta jos me katsomme nykyistä palkan verotusta, työn verotusta, niin 0—58 prosenttia on veroprosentti. Se on todella kaukana tasaverojärjestelmästä, mutta pääomaveroissa meillä on tasaverojärjestelmä, eli rikkaita koskee 28 prosentin verojärjestelmä, ja professori Tikka aikanaan kysyi, minkälaista yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tämä edustaa. Ja täytyy sanoa, että on välttämättä syitä pyrkiä yhdenmukaistamaan näitä järjestelmiä, ja toivon, että edustajat Bryggare ja Laitinen muistuttavat nyt ministeri Heinäluomaa, kun hän on tuonut näitä ehdotuksiaan merityötulon verotuksen keventämisestä ja tukemisesta, että he eivät hyväksy Heinäluoman suunnitelmia ja ehdotuksia.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ne ratkaisut, mitä merenkulun osalta nyt on tehty ja tullaan tekemään, ovat tässä tilanteessa täysin välttämättömiä, jotta pystymme olemaan siinä kilpailussa mukana. Tarkoitin, ed. Sasi, sitä, että tämä ei ole terve kehityssuunta, että Euroopan sisällä näin kilpaillaan. Pitää löytää yhteiset pelisäännöt, miten vastataan muun maailman kilpailuun. Pitäisikö veroasteen olla 0—28? Ei, ei missään tapauksessa. Meidän kokonaisveroasteemme on alentunut. Myöskin ansiotuloveroja on kevennetty viime vuosina ja kevennetään myöskin ensi vuonna hallituksen tekemillä ratkaisuilla merkittävästi. Huomioikaa tämä, kun puhutte ylimmistä marginaaliveroista.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on kyse siitä, lisääkö Suomi verokilpailua vai vähentääkö, mikä linja tässä nyt on. Valiokunnan kannanoton mukaan tässä ollaan lisäämässä verokilpailua, mikä tarkoittaa sitä, jotta se tiehän on päättymätön. Se on nähty merenkulun puolella. Mitä tapahtuu jatkossa muiden maiden osalta? Siellä joku taas nokittaa lisää, ja sitten joudutaan etsimään lisää temppuja ja konsteja, millä tavalla Suomi taas pärjäisi.

Sen takia Suomen ei pitäisi tässä lähteä edesauttamaan tätä verokilpailun lisäämistä, vaan jos pitää mennä, niin mennään Pohjoismaiden kanssa samaan tasoon, mikä minusta olisi kannatettava ajatus. Silloin Suomi osoittaa käytöksellään, että ei haluta enää mennä ohi siitä rajasta. Miksi tässä ei lähdetty siitä hallituksen esityksestä ja mahdollisesti muutettu siellä se kolme vuotta, jos muualla Pohjoismaissa on näin, niin että olisi sama taso, jolloin ei yllytettäisi toisia tekemään? Seuraava vaihe on, jotta jotkut maat katsovat, jotta ahaa, pannaan viisi kuusi vuotta siihen, ja Suomi taas nokittaa siinä, jolloin ollaan hyvin epäterveessä tilanteessa. Toivon, että tässä löydettäisiin järki ja tuo hallituksen esitys voittaisi.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Olen kyllä sitä mieltä, että edelleenkin tämä suunta, että Suomeen saadaan huippuosaajia, on oikea. Mielestäni siinä ei ole mitään väärää. Maailman kärkiyliopistojen joukossa suomalaiset yliopistot ovat tippuneet yhä alemmaksi rankinglistalla. Mielestäni se on huolestuttavaa. Jotta me saisimme tänne sitä osaamista ja tarttuvaa intoa oppia ja tehdä, niin me tarvitsemme tänne huippuosaajia. Valitettavasti se tapahtuu vain tällaisen poikkeusmenettelyn kautta.

Haluan vielä tuoda esiin, että kyllä mielestäni ed. Kalliksen esiin tuoma problematiikka on hyvin mielenkiintoinen: Suomen kansalaiset tavallaan rankataan tämän lain ulkopuolelle, ja nyky-yhteiskunnassa, kun on kuitenkin oltu vuodesta 95 Euroopan unionissa, tilanne on mielestäni aika erikoinen. Mielestäni ed. Kallis on erittäin tarkkaan lukenut esityksen ja käyttänyt järkeä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tulin vielä puhujakorokkeelle kiinnittämään kahteen asiaan huomiota.

On mielenkiintoista, että ed. Sasin mallit ja kiihokkeet verotuksen rajuun alentamiseen nyt tulevat Itä-Euroopasta ja Aasiasta. En tiedä, onko USA:n kaksoisvaje elikkä budjettivaje ja kauppataseen vaje syynä siihen, että ei hehkuteta niin USA:n veromallin puolesta. Joka tapauksessa ideologinen pyrkimys kokoomuksella tuntuu olevan verojen alentaminen ja tuloerojen raju kasvattaminen tässä maassa. Siitä olemme poliittisesti eri mieltä, se on ilman muuta selvä. (Ed. Sasi: Ei verojen keventäminen välttämättä tarkoita tuloerojen kasvua!)

Mutta, arvoisa puhemies, ed. Kalliksen vastalausetta ja pohdiskelua kansalaisten yhdenvertaisuudesta, suomalaisen kansalaisen yhdenvertaisuudesta ulkomaalaisen huippuosaajan kanssa voi arvioida myöskin seuraavasti:

Sellainen suomalainen nuori mies tai nainen, joka valmistuu ja aloittaa työuransa esimerkiksi 25-vuotiaana, työskentelee meillä yliopistomaailmassa, tutkimusmaailmassa tai yksityisessä yritysmaailmassa, työskentelee 20 vuotta, maksaa niitä korkeita tuloveroja, rahoittaa tätä hyvinvointiyhteiskuntaa tämän korkean tuloverotuksen kautta ja on sitten 45-vuotias, kun on 20 vuotta tätä työuraa täällä tehnyt, perheelleen leivän hankkinut ja veroja maksanut.

Toinen tällainen 25-vuotiaana valmistunut nuori mies tai nainen lähteekin jo 25-vuotiaana, niin kuin usein toivomme, hankkimaan kansainvälistä kokemusta, menee ja työskentelee vaikkapa USA:ssa, matalan tuloverotuksen maassa, 20 vuotta, hankkii siellä korkean aseman, valtavat tulot, suuren omaisuuden ja palaa sitten jonkin instituutin toimesta Suomeen erikoisasiantuntijana vaikkapa Nokialle tai jonnekin yliopistoon.

Siinä tilanteessa sitten tämä Suomessa koko työuransa tehnyt suomalainen henkilö, joka on maksanut koko työuransa kovia veroja, maksaa edelleen 45-vuotiaana niitä kovia veroja, mutta sitten tämä suomalainen, joka on käynyt 20 vuotta hankkimassa omaisuutta jossakin matalan verotuksen maassa sen jälkeen, kun on saanut ilmaisen koulutuksen ja hyvät lähtökohdat tästä hyvinvointiyhteiskunnasta, asetetaankin sitten toisen suomalaisen kansalaisen kanssa täysin eriarvoiseen asemaan, parempaan asemaan lähdeverotuksen kautta.

Onko tämä yhdenvertaisuutta suomalaisten kansalaisten kesken? (Ed. Pulliainen: Sasin mielestä ei!) Minusta ei ole, elikkä halusin tämän tuoda esiin ja lausua tämän puheenvuoron, että se jää eduskunnan pöytäkirjoihin, koska on niin helppo luoda mielikuva ja on tärkeä puhua yhdenvertaisuudesta, mutta tähän lakikokonaisuuteen liittyy myöskin tällainen yhdenvertaisuusspekulaatio.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Uotila, kokoomuksella ei ole mitään ideologista verotuksen alentamistavoitetta, mutta me tuemme, totta kai, tuloverotuksen alentamista, koska se on työllisyyden, talouden ja ahkeruuteen kannustamisen näkökulmasta hyödyllistä, niin kuin me nyt tiedämme tällä vaalikaudella tapahtuneen. Se on piristänyt kotimarkkinoita ja tuonut varsinkin vaalikauden alkupuolella talouteen toimeliaisuutta. Tätä esitystä voi, totta kai, lähestyä kahdesta näkökulmasta, ihan niin kuin sieltä vasemmistoliitosta tai niin kuin ed. Sasi, joka totesi, että tämä verotaso kyllä kertoo sen, että Suomen on vaikea houkutella tähän maahan osaajia tällä verotasolla.

Mutta me puhumme paljon työllisyydestä, me puhumme paljon siitä, miten suomalainen työ pysyy Suomessa. Me myönnämme sen, että tuotantoa siirtyy halvemman tuotannon maihin, mutta samaan hengenvetoon me aina vannomme, että näistä tutkimuskeskuksista, osaamiskeskuksista, meidän pitäisi pitää kiinni. Silloin me puhumme nokioista, me puhumme meidän globaaleista yrityksistämme, joilla on näitä tutkimuskeskuksia ympäri Suomea, toki ehkä yliopistokaupunkeihin pääsääntöisesti sijoittuneina. Näihin keskuksiin on tällä verotasolla, mikä on meille suomalaisille normaalia, vaikea houkutella osaajia. Sen vuoksi meillä on tämmöinen ikään kuin poikkeuslaki.

Muistan, että kun kerran eräässä kokoomuksen tilaisuudessa sanoin, että tänne on vaikea houkutella ulkolaisia osaajia, onko se tämä helppo kieli, miellyttävä ilmasto vai matala verotus, joka näitä ulkolaisia osaajia houkuttelee, niin siihen ed. Zyskowicz sanoi, että noista kolmesta tuo ilmasto on kuitenkin helpoimmin muutettavissa. Ehkä se kuvaa hyvin sitä ajattelutapaa. Tuen kyllä voimakkaasti tätä esitystä.

Ben  Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat! Tässä on käyty keskustelua veropolitiikan lähtökohdista ja salin vasemmalta laidalta on haluttu antaa kokoomuksen veroajattelun lähtökohdista mielestäni virheellinen mielikuva.

Toteaisin ensin, että vasemmiston ajattelu tuntuu lähtevän siitä, että mitä kireämpi verotus maassa on, sitä paremmat hyvinvointipalvelut voidaan kansalaisille turvata. (Ed. Johannes Koskinen: Virheellinen mielikuva!) Tämä oli vasemmistoliittolaisten lisäksi ennen vaaleja myös demareitten ja kepun lähtökohta. Esimerkiksi silloinen kepun puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki vaalityössään nimenomaan asetti veronalennukset ja palvelut vastakkain ja totesi, että hän ja keskusta hänen johdollaan valitsee ennemmin palvelut kuin veronalennukset.

Mutta onko tämä ajattelu, että mitä korkeampi verotus, sitä paremmat palvelut yhteiskunnassa, lähtökohdiltaan oikea? Kun tällä hetkellä kokonaisveroaste maassa on kai noin 43 prosenttia, pitääkö meidän ajatella, että jos kiristäisimme verotusta niin, että kokonaisveroaste olisi vaikka 50 prosenttia, niin palvelut paranevat ja voidaan pitää parempaa huolta vanhuksista, terveydenhoidosta, koulutuksesta? Kun kiristämme verotuksen 60 prosenttiin, kokonaisveroasteen, onko niin, että palvelut entisestään paranevat, tulonsiirtoja voidaan maksaa entistä enemmän? Kiristämme kokonaisveroasteen 70 prosenttiin: (Ed. Bryggare: Nyt meni populismin puolelle!) Tulonsiirrot kasvavat, lapsilisät, eläkkeet, kaikki nousevat. (Ed. Tennilä: Täyttä höpötystä!) Onko näin?

Ei tietystikään ole ed. Tennilänkään mielestä näin. (Ed. Tennilä: Täyttä höpötystä koko puhe!) Eli se lähtökohta, että mitä kireämpi verotus, mitä korkeampi kokonaisveroaste, sitä paremmat palvelut ja tulonsiirrot, se lähtökohta ei siis pidä paikkaansa. (Ed. Kuoppa: Onko USA:ssa parempi sosiaaliturva?)

Ei tietysti pidä paikkaansa myöskään vastakohtainen ajattelu. Emme mekään ole keksineet sellaista ikiliikkujaa, että mitä alemmat verot, sitä paremmat yhteiskunnalliset palvelut ja sitä suuremmat tulonsiirrot. Ei tietystikään ole kaavamaisesti niin, että aina kun veroja alennetaan, sillä pystytään luomaan sellaista dynamiikkaa yhteiskunnalliseen kehitykseen, jota kautta saadaan lisää verotuottoja ja sitä kautta parempia hyvinvointipalveluja ja tulonsiirtoja. Eikä kokoomuksen lähtökohtana olekaan se, että summamutikassa silmät kiinni laittaen pitäisi kaikkia veroja kaavamaisesti lähteä alentamaan tilanteesta ja olosuhteista riippumatta.

Mutta meidän lähtökohtamme on se, että järkevillä, oikein ajoitetuilla veronalennuksilla voidaan vaikuttaa käyttäytymiseen, yrittäjien käyttäytymiseen, yritysten käyttäytymiseen, perheiden käyttäytymiseen, asunnon ostajien ja auton ostajien käyttäytymiseen ja näin järkevillä, oikein ajoitetuilla, oikein mitoitetuilla veronalennuksilla voidaan tosiasiassa sekä edistää verotuksen oikeudenmukaisuutta että turvata pidemmällä aikavälillä taloudelliset edellytykset hyvinvointipalvelujen tuottamiseen ja tulonsiirtojen rahoittamiseen. (Ed. Johannes Koskinen: Kuulostaa hallituksen linjalta!) Eli kun järkevillä veroratkaisuilla tuetaan yrittäjyyttä, tuetaan työnteon kannustavuutta ja muutoinkin eri tavoin edistetään taloudellista toimeliaisuutta, niin tällaisilla veronalennuksilla saavutetaan tilanne, jossa verotuotto alennuksista huolimatta ei pienenekään, vaan päinvastoin voi lisääntyä.

Kun ed. Johannes Koskinen välihuutona totesi, että kuulostaa hallituksen veropolitiikalta, niin se on mielestäni oikea huomio. Tämä hallitus on tehnyt riippumatta demareitten ja kepun vaalipuheista järkevää veropolitiikkaa. Ja kuten eräässä vastauspuheenvuorossani jo totesin, äskettäin, hallituksen juuri eilen päättämä lisäbudjetti on tästä hyvä osoitus. Verotusta on kevennetty, ennen kaikkea työnteon verotusta on kevennetty ja silti lisäbudjettiin voitiin noteerata huomattavasti kasvaneet ansiotulovero- ja arvonlisäverotuotot. On voitu järkevillä veroratkaisuilla edistää työllisyyttä, taloudellista toimeliaisuutta, ostovoimaa ja kulutuskysyntää ja näin on voitu itse asiassa lisätä ansiotuloveroja ja arvonlisäveroja.

Eli, arvoisa puhemies, tekemällä järkeviä veroratkaisuja, oikein ajoitettuja, oikein mitoitettuja ja oikein kohdennettuja veronalennuksia, voimme samanaikaisesti edistää verotuksen oikeudenmukaisuutta ja sitä, että ihmisille jää omasta työstään enemmän oman perheen käyttöön, ja samalla turvataan pitemmällä aikavälillä hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja tulonsiirrot.

Arto Bryggare /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä on syntymässä mielenkiintoinen veropoliittinen keskustelu. Vieläkin väitän, että kokoomuksen ja hallituksen linja on ollut veropolitiikassa erilainen. Kokoomus julisti ennen vaaleja, että te olette ehdottomasti veronalennusten kannalla. Hallitus teki sen tulopoliittisen sopimuksen yhteydessä, ei tehty sitä ennen sitä. Tällä on suuri merkitys, koska sitä kautta luotiin tähän yhteiskuntaan kulutuskysyntää ja sitä kautta kasvua siinä vaiheessa, kun se kasvu viennissä ei oikein vetänyt. Väitän, että tämä oli se iso ja erilainen linja. Ja tästä asiasta, ed. Zyskowicz, me olemme kiistelleet useinkin, olemme tässä ilmeisesti jatkossakin eri mieltä. Koko yhteiskunnan kannalta luottamus talouteen on erittäin merkittävä asia. Se luottamus luodaan palkansaajien, työnantajien ja hallituksen välisellä yhteistyöllä, hyvällä sellaisella, Suomi on tästä erinomaisen hyvä esimerkki, ja sitä kannattaa jatkossakin harrastaa.

Puhemies! Pyysin puheenvuoron oikeastaan sen takia, kun vähän olen harmissani vasemmistoliiton ajatuksesta tai siitä, että tästä nyt tehdään tällainen isokin kysymys. Muistamme hyvin asiantuntijakuulemisesta, että tämä pidennys johtui käytännössä siitä, että nämä yritykset, jotka ovat hyödyntämässä itse poikkeusratkaisua, totesivat, että tämmöinen pieni pidennys tuo niille sitä kautta paremmat mahdollisuudet palkata Suomeen osaajia. Tässä kysymys ei ollut itse asiassa verokilpailusta, vaan aidosti siitä, että tehdään niin kuin itse toimijat pyysivät. Tässä on nyt tullut sellainen suuri kysymys vuodesta tai kahdesta vuodesta tai neljästä vuodesta. Minun mielestäni se ei ole tässä se pointti. Pointti on todellakin periaatteessa siinä, millä tavalla jatkossa näiden asioiden kanssa toimitaan.

Ed. Ahde käytti täällä puheenvuoron juuri siitä, että tässä pitää olla joustava, tässä pitää olla harkitseva. Valitettavasti eurooppalainen käytäntö on johtamassa moninaisiin, monityyppisiin verotusmalleihin. Kun kuitenkin väitän, että Euroopassakin tällainen pohjoismainen hyvinvointivaltio on tavoite laajastikin, niin voisi pohtia sitä, millä tavalla me suomalaiset voisimme sitä viedä eteenpäin. Sen perustana on laajan, kohtuullisen verotason yhteiskunta.

Ed. Zyskowicz käytti tällaista mielenkiintoista, toki varmaan lehdistössä hyvin tehokasta mallia siitä, että veroastetta nostaessa kaikki homma toimii. Kyllä tässä nyt on selvästi tiedossa ed. Zyskowiczillakin, että tässä kannattaa harrastaa kansantaloutta ja pohtia, millä veroasteella homma toimii, ja nyt on toiminut tällä tavoin hyvin. (Ed. Zyskowicz: Onko se ed. Uotilalla tiedossa?) Minä uskon, että itse asiassa aika lailla laajasti tässä eduskunnassa ollaan yhtä mieltä siitä, että verokertymä on ratkaiseva asia ja solidaarisuus veropolitiikassa, mutta solidaarisuus myöskin siinä. Meillä on vielä heikkouksia, myönnän hyvin sen, että palkkatulojen ja osinkotulojen välillä on tiettyä ristiriitaa, ja tähän on muitakin vaihtoehtoja reagoida kuin palkkatulojen lasku. Sitä varmaan pitää seuraavan hallitusohjelman pohdinnoissa pohtia, mitkä ne muut keinot mahdollisesti ovat.

Mutta, puhemies, toivon, että jatkossa verokeskustelu yltyy ja pysyy aisoissa ja ymmärrämme sen perusfaktan, että tässä maassa veroja tarvitaan, jotta voimme turvata ne tärkeät palvelut, joista ainakin täällä sosialidemokraattien puolella olemme hyvin huolissamme, sillä jos tilanne on toinen, niin sitten jälleen pääsemme niitten listojen kimppuun, joissa pohdimme erilaisten tulonsiirtojen ja palvelujen leikkauksia, joita emme todellakaan halua.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jätän toiseen kertaan laajemman veropoliittisen pohdiskelun. Totean vain, että hallitus on tehnyt erittäin linjakasta verolinjaa koko hallituskauden ajan ja sen liikkumatilan mukaan, mitä talouden kasvu on tuonut.

Palaan oikeastaan tähän varsinaiseen hallituksen esitykseen. Täällä on puhuttu, että tämä avaa verokilpailua, tämä on yksi osa verokilpailua. Itse näen, että tämä on yksi keskeinen osa meidän kilpailukykymme kasvattamista. Puhutaan kuitenkin hyvin rajallisesta määrästä, noin 300—350 ihmisestä vuodessa. Mihin me tarvitsemme kilpailukykyä, sen kasvattamista? Se on ainut tapa, jolla me pystymme globalisaatiossa vastaamaan meidän haasteisiimme. Me tarvitsemme kilpailukykyisempää Suomea, ja nämä henkilöt ovat hyvin keskeisessä osassa tässä työssä. Eli uskon, että nämä henkilöt näiden, voisiko sanoa, kevennysten mukana, joita heidän verotukseensa tämän lain myötä tulee, tulevat maksamaan sen monin kerroin takaisin myös jatkossa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! On aika mielenkiintoista, että tällainen laki, joka koskee noin 300—350:tä ihmistä ja jonka verotuotto on verraten pieni, puhuttaa eduskuntaa näin paljon, mutta hyvä näin. Tässähän on puhuttu myöskin veropoliittisista linjauksista, ja on tietenkin erittäin hyvä, että eduskuntaryhmät asiallisella tavalla esittävät, mikä on tärkeä veropoliittinen linja.

Minäkin haluan sanoa, mikä on kristillisdemokraattien veropoliittinen linja. Olen sen useita kertoja tästä sanonut. Se on se, että verotetaan verraten ankarasti sitä, mitä yhteiskunta ja ihminen ei niin välttämättä tarvitse, ja lievemmin sitä, mitä tarvitaan. Tarvitaan ruokaa, tarvitaan työtä, tarvitaan sairaanhoitoa, ja tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeitä tulisi verottaa nollaverokannan mukaan, elintarvikkeita selvästi lievemmin kuin tänä päivänä ja myöskin työtä lievemmin kuin tänä päivänä. Te kaikki tiedätte, mitä veroja me vastaavasti haluamme korottaa.

Ed. Zyskowicz puhui siitä, nouseeko silloin palvelutaso, jos veroja nostetaan, laskeeko se, jos veroja alennetaan jne., pohdiskeli ihan asiallisella tavalla näitä asioita ja päätyi sitten siihen, että tilanteen mukaan toimitaan. Tässäkin haluan sanoa, mikä on kristillisdemokraattien linja. Se on se, että kun meillä on talouskasvua, niin se tarkoittaa sitä, että silloin syntyy myöskin veronalennusvaraa, mutta vastaavasti syntyy myöskin mahdollisuus parantaa palveluja. Meidän linjamme on se, että osa talouskasvusta käytetään palvelujen parantamiseen ja osa verojen alentamiseen. Näin voidaan menetellä aina, kun on taloudellista kasvua.

Mitä tulee tähän lakiin, jota nyt käsitellään, niin siinä on ilmiselvästi minulla ja eräillä muilla edustajilla selvä näkemysero. Minä lähden siitä, että tämän lain ainoa tavoite on houkutella asiaosaajia ja suuria asiantuntijoita Suomeen. Siis se on päätavoite, houkutella niitä Suomeen. (Ed. Pulliainen: No, mitenkä se on onnistunut kymmenessä vuodessa?) Tähän yhdyn. Näin tulee menetellä. Mutta minä en taas ymmärrä, minkä takia laki lähtee siitä, että houkutellaan kyllä asiantuntijoita ja osaajia, mutta he eivät saa olla Suomen kansalaisia. Minä annoin yhden esimerkin. Oliko se hyvä vai huono? Minun mielestäni se oli erinomainen — ehkä koko ikänsä Ranskassa asunut henkilö, jolla on kaksoiskansalaisuus — en sitä toista. Minä en ymmärrä, minkä takia hän ei voisi tulla.

Ed. Uotila tuli puhujakorokkeelle, jotta pöytäkirjaan tulisi hänen esimerkkinsä, tämä suomalainen, joka on lähtenyt ulkomaille ja kerännyt siellä suuren omaisuuden itselleen, ja toinen, joka on täällä raatanut ja maksanut Suomen valtiolle veroa, ja miksi tuo sitten saisi tulla Suomeen pienemmällä verolla? (Ed. Zyskowicz: Taidan tuntea molemmat!) Minä voin tehdä vastakysymyksen. Miksi hän ei saisi tulla, kun kerran omaa sitä suurta asiantuntemusta ja osaamista, mitä täältä ei löydy? Miksi hän ei saa tulla? (Ed. Ahde: Saa hän tulla!) — Ei saa tulla tällä alemmalla verokannalla, ei saa tulla tällä alemmalla verokannalla. Minä ihmettelen, minkä takia ei. — Sitten minä kysyn myöskin, mitä me menetämme, jos me emme saa tätä huippuosaajaa tänne Suomeen. Onko meillä varaa antaa hänen olla siellä, vaikka hänellä on tätä osaamista?

Sitten edelleen voisin todeta, että ajatelkaa, ed. Uotila, että jos hän nyt tänne tulisi ja hän rupeaa täällä viihtymään, niin hän tuo kaiken sen suuren omaisuuden, josta te puhuitte, minkä hän on siellä Amerikassa hankkinut. (Ed. Pulliainen: Rivitalot ja kaikki mukana!) Hän tuo sen tänne Suomeen. Siis minä en ymmärrä, mitä haittoja voisi olla siitä, että tämä laki koskisi myöskin Suomen kansalaisia. Sen takia minä olenkin siinä vastalauseessa esittänyt, että kunhan he muuten ovat aivan samassa asemassa, niin kansalaisuus ei saa syrjiä tätä Suomen kansalaista.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan Suomen kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, ja tähän törmää muun muassa ed. Kalliksen esittämä esimerkki. Ylipäänsä kannattaisi pohtia myös näitten verotusratkaisujen yhteydessä enemmän tätä yhdenvertaisuutta. Nyt on verotuksen puolella tehty hyvin isoja erilaisia kohteluja eri ihmisryhmille. Sanotaan vaikkapa perintöverotuksessa, silloin kun on elinkeino-omaisuudesta kysymys, huojennetaan todella rajusti verotusta verrattuna siihen, että sama summa peritään muuna varallisuutena. Tai sitten tässä tapauksessa on tietty ryhmä, asiantuntijat ulkomailta, ja heidän osaltaan huojennetaan verotusta hyvin reippaasti. Se on aikoinaan muistaakseni ensimmäisellä kertaa ollut perustuslakivaliokunnan tutkittavana vanhan perustuslain aikaan, onko tähän riittävät perusteet.

Jos tätä verrataan nyt muihin sektoreihin tällä hetkellä, niin tässä salissa nostettiin kova kalabaliikki siitä, että isiä koetetaan houkutella kotiin hoitamaan lastaan muutamaksi kymmeneksi päiväksi korotetulla päivärahalla. Siitähän tehdään iso ongelma, noudatetaanko perustuslain yhdenvertaisuutta, mutta kun paljon isommasta taloudellisesta edusta on kysymys, vuosien ajaksi tässä tapauksessa, niin tätä yhdenvertaisuusongelmaa ei vaadita vietäväksi perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Tämä ikään kuin muistutuksena, että pitäisi kautta linjan sitten perusoikeuksiakin vahdata, kun isoja ja merkittäviä hallituksen esityksiä käsitellään.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! On totta, että tämä laki koskee vuodessa vain noin 350:tä henkilöä, ja siinä suhteessa keskustelu on saanut ihan hyvät mittasuhteet. Mutta hyvää on se, että veropolitiikasta laajemmin keskustellaan.

Minä en oikeastaan ymmärrä tuota vasemmistoliiton vastalausetta. Te olette periaatteessa hyväksymässä tämän järjestelmän. Ero on vain siinä, että täällä ollaan nyt sitten valiokunnan ehdotuksesta pidentämässä 24 kuukauden soveltamisaikaa 48 kuukauteen. Me valiokunnassa kuulimme kyllä mielestäni aika hyvät perustelut sen osalta, miksi näin pitäisi tehdä, elikkä tässä suhteessa asiallisesti ottaenhan ei oikeastaan koko salissa ole erimielisyyttä tämän asian ja tämän järjestelmän osalta.

Mutta vielä kerran sanon, että kyllä huolestuttavaa on kuitenkin se, että tämän tyyppisiä ratkaisuja Euroopan eri maissa tehdään ja luodaan keskinäistä kilpailua. Tämä ei ole hyvä tie.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On ihan hyvä, että yhdessä kannamme huolta Suomen tutkimuksen kehittämiseksi. Mutta toivoisin myös ihan samanlaista yksimielisyyttä ja aktiivisuutta silloin, kun keskustellaan esimerkiksi eläkeläisten eläketulovähennyksen nostamisesta taikka työttömien todellakin kovasta verotuksesta. Heillä ei ole mitään vähennyksiä. Tämä verotuspainopiste kyllä siirtyy enemmän nimenomaan pieniin tuloihin. Siellä on ainakin vähiten helpotuksia, ja tässä mielessä toivon sitä sosiaalista näkökulmaa tähän saliin.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Johannes Koskisen esille nostama yhdenvertaisuuskysymys verotuksessahan on todella laaja aihe. Onko oikein, että osinkotuloa saava ja sijoitustoiminnalla elävä ja tuloja hankkiva maksaa 28 prosenttia ja palkkatuloa saava maksaa merkittävästi korkeampia veroprosentteja? Mikä erottaa näiden kahden tulon? Tietenkin se, mistä tulo tulee, mutta tosiasiassa kysymys on kyllä räikeästä eriarvoisuudesta. Jos tasa-arvoa haluaisi, pitäisi tietenkin vakavasti pohtia, pitäisikö nyt, varsinkin kun yhteisövero ja osinkoverotus on erotettu toisistaan, liikkua osinkotulojen verotuksen puolella myös toiseen suuntaan eikä vain ansiotuloverotuksen puolella yhteen suuntaan, mikä sinänsä on tärkeää. Kyllä Suomessa minusta joudutaan tulevaisuudessa työn verottamista lieventämään ja huolehtimaan siitä, että verotus on kansainvälisesti kilpailukykyistä, niin kuin on tämän yhteisöveronkin suhteen. Mutta sitten meillä on paljon sellaista kansallista harkintavaraa, jota pitää käyttää hyväksi ja jossa Suomi pystyy liikkumaan, ilman että sillä on tämän kansainvälisen verokilpailun näkökannalta merkitystä.

Ed. Kallikselle sanoisin kuitenkin vielä tästä hänen yhdenvertaisuuskäsityksestään, joka on siis erilainen ja mielestäni tässä tapauksessa nyt väärä, että Suomen kansalaisia, jotka ovat viisi vuotta olleet ulkomailla jossakin yliopistossa tai jossakin muualla hakemassa lisää osaamista, osaamistaitoa, joka sinänsä on arvokasta pääomaa, että kun he sitten palaisivat viiden vuoden päästä Suomeen, niin heitä alettaisiin verottaa eri tavalla kuin siellä Oulun yliopistossa tai Helsingin yliopistossa viisi vuotta työtä tehnyttä suomalaista samassa työssä. Sehän on ihan mahdoton järjestelmä. Kaiken lisäksi tämmöinen verojärjestelmä johtaisi helposti siihen, että nämä suomalaiset tutkijanalut mielellään suuntaisivat enenevässä määrin isoin joukoin ulkomaille. Meillä ei ole varaa menettää sitä osaamispääomaa kuitenkaan kokonaan tämän Suomen rajojen ulkopuolelle, toivottaa heidät tervemenneiksi viideksi vuodeksi jonnekin maailmalle, ja sitten jäädään jännittyneinä odottamaan, että jos he tämän 35 prosentin lähdeveron takia palaisivat tänne. Ed. Kalliksen malli johtaisi käytännössä ihan toiseen lopputulokseen kuin mihin hallituksen esityksessä tähdätään, ja sen takia sitä ei voi hyväksyä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos tästä keskustelusta joku lisäarvo on tullut, niin se piilee siinä, että kristillisdemokraatit ovat ed. Kalliksen suulla kertoneet niin strip tease -mallinomaisesta veropolitiikasta, että sen rehellisempää mallia ei voi olla olemassakaan. Mahdollisimman eriarvoistava kehitys, jota tuetaan kaikella tavalla, joka selitetään aina oikeaksi. Harvoin näin voimakkain äänenpainoin perustuslainvastaisuutta ja eriarvoistumiskehitystä puolletaan ja perustellaan. Ja he tulkoot onnellisiksi tästä asiasta. Me tulemme onnellisina käyttämään sitä tulevissa vaalikahinoissa täysimittaisesti hyväksi.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! En voi olla vastaamatta tuohon, ja pelkään, että kaksi minuuttia paikalta ei riittäisi. Minä ihmettelen kyllä suuresti, jos ei kristillisdemokraattisen ryhmän veropoliittinen linja ole tullut selväksi. Minä olen sen tästä paikasta julistanut niin monta kertaa, ja se on, sanon sen vielä kerran, niin että ed. Pulliainen nyt vielä toisen kerran tänä päivänä sen kuulee, se on se, että verotetaan ankarasti tiettyjä asioita ja lievästi sellaista, mitä yhteiskunta ja ihminen tarvitsevat. Markkinoikaa sitä vaalikentällä, niin te teette meille suuren palvelun.

Mitä tulee sitten veroasteeseen, niin totean, että eipä taida löytyä sellaista maata, missä olisi alhainen veroaste ja asiat verraten hyvässä kunnossa. Ne maat, missä tyytyväisyys on kaikkein korkein erilaisten mittausten mukaan, ne maat ovat järjestyksessä Tanska, Suomi ja sitten eräitä muita maita ja Ruotsi. Yhdessä tutkimuksessa Suomi sijoittui kyllä toiseksi. Näissä maissa, näissä kärkimaissa, kaikissa näissä veroaste on verraten korkea bruttokansantuotteeseen nähden. (Ed. Puhjo: Näin on!) Tästä kristillisdemokraatit pitävät kiinni.

Mitä tulee minun esitykseeni, että Suomen kansalaiset olisivat mukana, olen senkin kolme, neljä, viisi, kuusi kertaa tänä päivänä sanonut. Me lähdemme siitä, mikä on tämän lain tavoite, ja tämän lain tavoite on saada osaajia Suomeen. Kun puhutaan yhdenvertaisuudesta, minä kysyn, onko tämä edes EU-sääntöjen mukainen? Ranskassa asuva Suomen kansalainen on EU-kansalainen aivan niin kuin ranskalainen on EU-kansalainen.Voidaanko EU-kansalaiset asettaa eri asemaan, minä vain kysyn. Minulla on se käsitys, ettei voida asettaa eri asemaan, jos he muutoin täyttävät kaikki edellytykset, mitä laissa on säädetty. Nythän erotetaan joukosta vain Suomen kansalaiset, asetetaan paljon edellytyksiä, mutta joukkoon ei pääse, jos on Suomen kansalainen. Minulla on se vahva käsitys, että tämä on EU-sääntöjen vastainen sääntö.

En voi myöskään olla kertaamatta, mitä aikaisemmin olen sanonut: Olen täysin vakuuttunut siitä, että olisi koko kansakunnalle ja kansantaloudelle hyötyä, jos nuoret lähtisivät ulkomaille ja palaisivat takaisin Suomeen. Kyllä ulkomailla aina opitaan jotakin uutta ja sellaista, mistä on hyötyä tälle maalle, enkä minä missään nimessä pelkää, että tämä johtaisi jonkinlaiseen maastapakoon ja tutkijat lähtisivät jonkun pienen veroedun takia ulkomaille vähintään viideksi vuodeksi, jotta pääsisivät hieman pienemmällä verolla. En minä jaksa uskoa. Tai sellainen henkilö ei varmasti pääse ikinä sellaiseen tehtävään, että omaisi erityisasiantuntemusta tai olisi muita osaavampi omalla alallaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kahteen asiaan kiinnitän vielä huomiota. Ensinnäkin ed. Tiusasen puheenvuoron perusteella totean, että on todellakin niin, että kaikkein pienituloisimmilla suomalaisilla on usein hyvin korkea tosiasiallinen marginaalivero. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka itse verotuksen progressio ei heidän kohdallaan olekaan niin kireä, muttta kun pienituloisilta samanaikaisesti poistuu tarveharkintaisia tulosidonnaisia etuuksia, esimerkiksi asumistuki, niin tosiasiassa heidän niin sanottu marginaaliveronsa voi tulla yhteisvaikutuksiltaan hyvin korkeaksi. Se on todellinen ongelma työnteon kannustavuuden kannalta.

Toinen asia, mihin kiinnitän huomiota, on ed. Johannes Koskisen ja ed. Ahteenkin esille nostama kysymys yhdenvertaisuussäädöksen merkityksestä. Perustuslaissahan meillä on tämä yhdenvertaisuussäännös, ja on aina ollutkin. Omana kantanani sanon, että mielestäni perustuslakivaliokunnan tulkinta käytännössä tarkoittaa, että tätä säädöstä ei tulisi tulkita kovin tiukasti. Mielestäni tätä säädöstä pitäisi lähinnä tulkita tällaiseksi mielivallan kielloksi, koska jos yhdenvertaisuussäädöstä tulkitaan kovin tiukasti, niin sillä kavennetaan lainsäätäjän harkintavaltaa ihan normaaleissa lainsäädäntöhankkeissa. Tosiasiahan nimittäin on, että jatkuvasti sosiaalilainsäädännössä, verolainsäädännössä, aluepoliittisessa lainsäädännössä ja muussakin lainsäädännössä asetamme eri ryhmiä erilaiseen asemaan. Tämän pitääkin olla mahdollista, jos lainsäätäjällä on olemassa jokin rationaalinen, järkevä peruste näin menetellä, eikä, kuten sanoin, yhdenvertaisuussäädöksen liian tiukalla tulkinnalla lainsäätäjän harkintavaltaa tule aiheettomasti kaventaa.

Yleiskeskustelu päättyy.