Täysistunnon pöytäkirja 102/2006 vp

PTK 102/2006 vp

102. TIISTAINA 17. LOKAKUUTA 2006 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

14) Hallituksen esitys asevelvollisuuslaiksi

 

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! On jo aikakin uusia asevelvollisuuslakiamme, sillä edellinen on yli 50 vuotta vanha ja tehty aivan toisenlaisessa Suomessa kuin tällä hetkellä elämme. Harmi kyllä tämä uudistus uhkaa nyt jäädä melko torsoksi, sillä se ei millään tavalla uudista asevelvollisuusjärjestelmää, vaan tekee vain muutamia tarkistuksia voimassa olevaan lakiin. Se onkin tämän lakiesityksen suhteen suurin pettymys, vaikka sinänsä on erittäin hyvä, että lakiesitys selkiyttää nykytilannetta ja määrittelee voimassa olevaa lakia selkeämmin asevelvollisten ja reserviläisten oikeudet ja velvollisuudet.

Lakiesityksen poliittiset perustelut jäävät melko kapeiksi. On hieman sääli, että kun asevelvollisuusjärjestelmää ollaan 50 vuoden jälkeen uudistamassa, nojaudutaan edelleen varsin vanhakantaiseen ajatteluun puolustuksen järjestämisestä ja Suomea kohtaavista uhkakuvista.

Elämme maailmassa, jossa niin turvallisuusuhat kuin sotilaalliset kriisitkin ovat muuttuneet varsin erilaisiksi kuin 50 vuotta sitten ja tämän päivän ja tulevaisuuden kriisit tarvitsevat aivan uudenlaisia monipuolisia kriisinhallintamenetelmiä sen sijaan, että panostettaisiin suuren sotilaallisen reservin kouluttamiseen.

Nyt käsitteillä olevassa lakiuudistuksessa asevelvollisuuslain soveltamisalaa esitetään myös laajennettavaksi siten, että asevelvollisia voitaisiin määrätä myös tehtäviin, jotka eivät perustu pelkästään perustuslain mukaiseen maanpuolustusvelvoitteeseen. Tällaisia tehtäviä olisivat 1 ja 81 §:ssä mainitut Puolustusvoimien ulkopuoliset maanpuolustusta tai sotilaallista koulutusta edistävät tehtävät sekä nykyisenkin lain mukaiset virka-apu- ja pelastustehtävät.

Monet kriisit ovat nykyään sellaisia, joiden hoitamisessa osaamista löytyy erityisesti siviilipuolelta. Onkin tärkeää varmistaa, että kun sotilaita määrätään maanpuolustuksen ulkopuolisiin tehtäviin, pysyy raja sotilaallisten ja siviilitehtävien välillä selkeänä. Siviilitehtävien on aina oltava siviiliviranomaisten johtamia ja niissä avustavien sotilaiden johtamien sotilasyksiköiden on oltava tämän siviilijohdon alaisia. Muissa kuin sotilaallisissa kriiseissä painopisteen tulee olla siviiliviranomaisten toimintakyvyn ja voimavarojen kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Kutsuntamenettelyyn on tässä lakiesityksessä tehty joitakin muutoksia, joista yhtä pidän erityisen vakavana huononnuksena nykytilaan, ja se koskee kutsunnanalaisten terveystarkastuksia.

Uudessa lakiesityksessä terveystarkastukseen ei määrättäisi enää koko kutsuttavaa miesikäluokkaa, vaan valikoitu osa siitä. Varusmiehen terveydentilan määrittäminen perustuisi siten ensisijaisesti hänen itsensä antamaan arviointiin. Olisi kuitenkin varusmiespalveluksen rasittavuudenkin takia syytä edelleen tehdä kaikille pakollinen terveystarkastus sen varmistamiseksi, että kutsuttavien fyysinen ja henkinen terveydentila on kunnossa palveluksen suorittamisen kannalta. Tämä on tärkeää myös ennalta ehkäisevän kansanterveystyön näkökulmasta. Eli terveystarkastukset on säilytettävä ja kustannusvastuu siitä kuuluu luonnollisesti Puolustusvoimille, ei asevelvollisen kotikunnalle.

Kutsuntavelvoite koskee kutsuntavuonna 18 vuotta täyttäviä miehiä. Olisi kuitenkin tärkeää, ettei palvelukseen tultaisi alaikäisenä, vaan vasta 18 vuoden täyttämisen jälkeen. Alaikäiselle ei voida asettaa samoja velvoitteita kuin täysi-ikäiselle, joten kutsuntavelvoite tulisi muotoilla uudelleen niin, että se koskee 18 vuotta täyttäneitä miehiä.

Kertausharjoituksista haluaisin todeta, että olisi ollut syytä laajentaa kertausharjoitusten yksityiskohtaisia vapauttamisperusteita perhesyillä. Tämän päivän Suomen turvallisuusuhat huomioiden on mielestäni yhteiskunnan kannalta tärkeämpää, että miehet ottavat vastuuta perheestään kuin että he juoksentelevat metsässä harjoittelemassa sotaa.

Yksi epäkohta, jota ei tässäkään lakiesityksessä korjata, on se, että vapautus asevelvollisuudesta vakaumuksen perusteella koskee vain rauhan aikaa. Siitä ovat Suomea moittineet muun muassa eurooppalaiset ihmisoikeusinstituutiot ja YK:n ihmisoikeuskomitea.

Oikeus aseistakieltäytymiseen tulisi tunnustaa myös liikekannallepanotilanteessa ja valmius- ja puolustustilan aikana. Siviilipalvelusmiesten tehtävistä muulloin kuin rauhan aikana tulisi säätää uudessa siviilipalveluslaissa, jota käsittelemme täällä tänä syksynä myöhemmin, ei tässä laissa. On myös maanpuolustuksen kannalta arveluttavaa, että mahdollisessa puolustustilanteessa aseelliseen taisteluun voitaisiin mahdollisesti määrätä henkilöitä, joilla ei ole tehtävään asianmukaista aseellista koulutusta.

Lopuksi vielä pari sanaa tasa-arvosta. Asevelvollisuuslain johdannossa on yksi lause, joka on tasa-arvon kannalta todella epäjohdonmukainen. Siinä sanotaan, että kun kaikki asevelvolliset taustastaan riippumatta palvelevat samoin ehdoin, on yleinen asevelvollisuus omiaan korostamaan myös yhteiskunnallista tasa-arvoa. Mielestäni tasa-arvo on kuitenkin käsite, joka ei sovi nykyiseen asevelvollisuusjärjestelmään lainkaan. Ensinnäkin asevelvollisuus koskee vain toista sukupuolta, miehiä. Pidämme yllä siis hyvin epätasa-arvoista instituutiota, joka on toiselle sukupuolelle pakollinen velvollisuus ja toiselle vapaaehtoinen oikeus. Mitä tasa-arvoa sellaisessa järjestelmässä voi nähdä?

Epäjohdonmukaista tasa-arvon kannalta on myöskin Suomen rangaistusluontoinen siviilipalvelus. Yhteiskuntaan ei pitäisi luoda instituutioita, jotka kohtelevat sukupuolia oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen epätasa-arvoisesti. Siksi kannatankin asevelvollisuusjärjestelmän kokonaisvaltaisempaa uudistamista niin, että sitä kehitettäisiin molempien sukupuolten kannalta tasa-arvoiseen ja valikoivampaan suuntaan. Myös siviilipalveluksen lyhentämistä kahdeksaan kuukauteen on kiirehdittävä. Kahdeksan kuukauden mittainen siviilipalvelus vastaisi keskimääräisen varusmiespalveluksen pituutta. Jotkut katsovat, että siviilipalvelus voi olla sen takia pidempi, että varusmiespalvelus on vaativampaa, mutta se on argumenttina erittäin löysä, sillä palvelusmuotojen vaativuus vaihtelee huomattavasti niin varusmiespalveluksen kuin siviilipalveluksen sisälläkin. Miten esimerkiksi voisimme verrata vaikkapa sairaalassa vanhustyötä tekevän siviilipalvelusmiehen ja Ruotuväen toimituksessa palvelustaan suorittavan varusmiehen töiden vaativuutta? Tärkeämpää tässä mielestäni on, paljonko palveluksen suorittaminen, oli se sitten varusmiespalvelus tai siviilipalvelus, on pois henkilön opiskelusta, työstä ja muusta elämästä. Olisi vakavasti syytä pohtia siis myös varusmieskoulutuksen koulutusajan lyhentämistä ja tehostamista.

Arvoisa puhemies! Uskon, että tulemme Suomessakin varsin pian sen tilanteen eteen, että asevelvollisuusjärjestelmä on uudistettava huolimatta siitä, että tämä lakiuudistus on tehty vielä menneisyyden ehdoilla. Toivottavasti nykyajan turvallisuusongelmat, niihin vastaaminen sekä asevelvollisuusjärjestelmien eurooppalainen kehitys tulevat perusteellisesti analysoiduiksi viimeistään seuraavassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Ed. Sumuvuorelle aivan tuosta lopusta haluan todeta, että aivan viime aikoinakin nuorten ikäluokkien parissa tehdyissä tutkimuksissa nuorukaiset haluavat 75 prosentin vahvuudella suorittaa asevelvollisuuden myös tulevaisuudessa elikkä meillä ei ole minkäänlaisessa näköpiirissä tähän järjestelmään sellaista muutosta, jota ed. Sumuvuori tuntuu toivovan.

Tämä lakiehdotus kuuluu siihen sarjaan lakeja, joita eduskunta on toivonut. Elikkä me olemme toivoneet vapaaehtoisen maanpuolustuksen keskeisen lainsäädännön uudistamista, joka olikin meillä täällä pari viikkoa sitten lähetekeskustelussa ja joka nyt on valiokunnassa. Tämä on laki asevelvollisuudesta, ja sitten odotamme mahdollisimman pikaisesti uutta lakia Puolustusvoimista. Nämä muodostavat kokonaisuuden, jossa aivan eri tavalla kyllä uudistetaan, kuin ed. Sumuvuori epäili, koko meidän lainsäädäntöämme ja sen lainsäädännön kattavuutta, joka koskee maanpuolustusta, myös sotilaallista maanpuolustusta. Entinen laki on todella vuodelta 1950, ja on syytä se uusia.

Tässä eräitä keskeisiä periaatteita on juuri asevelvollisten oikeuksien ja velvollisuuksien määrittäminen uudelleen ja täsmällisemmin sekä viranomaisten tehtävien ja toimivallan määrittely. Soveltamisala täsmentyy ja myös laajenee, ja lakiehdotuksessa täsmällisesti selvitetään maanpuolustusvelvollisuuden täyttämiseen kuulumattomat tehtävät.

Se, mitä ed. Sumuvuori lausui virka-avusta, on kyllä sellainen asia, josta kaikki kantavat huolta. Me olemme useaan kertaan saaneet kuulla pelastusorganisaatioiden — vapaaehtoisten palokuntien, lääkinnällisten organisaatioiden ja muiden — esittämää huolta siitä, että varmuudella pidetään erikseen sotilaallinen toiminta ja sitten siviiliorganisaatiot. Tämä on täsmennetty siten, että eivät sotilaat eivätkä varusmiehet ilman toisen viranomaisen pyyntöä voi mennä Suomessa minnekään, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Se edellyttää nyt näiden kosketuspintojen läheisyyttä siten, että epäselvyyttä ei olisi ja pelkoa siitä, että toinen valtaa meidän työmme.

Laissa on myös nykyistä selkeämpää ja täsmällisempää säätelyä juuri tähän asevelvollisuuden ajalliseen ulottuvuuteen ja siihen, mihin ed. Sumuvuori viittasi, palveluskelpoisuuden käsitteeseen. Nythän tämän ehdotuksen mukaan terveydellisten seikkojen lisäksi voidaan arvioida myös fyysiset ominaisuudet kokonaisuudessaan sekä lisäksi palvelusturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Tässä syystä tai toisesta ed. Sumuvuori halusi ohittaa pienimerkityksellisenä sen, että nyt me luomme terveystarkastukseen järjestelmän, joka tekee palveluksessa olevien huumausainetestauksen mahdolliseksi. Se on nykyajan nuorten ihmisten joukossa aivan välttämätön. Se liittyy juuri tuohon, minkä lausuin: palvelusturvallisuuteen. Se on pakko mahdollistaa, niin se pitää tehdäkin.

Mitä tulee meillä käytössä olleeseen ikäluokkien ennakkotarkastukseen, olemme voineet havaita, että sen merkitys on aika tavalla vähentynyt, koska opintojen ym. asioiden vuoksi yllättävän moni hakee lykkäyksiä. Jos armeijasta on tarkastuksen jälkeen pois muutaman vuoden, terveydentila ja kokonaistilanne ei ole lainkaan vastannut sitä, mitä on aikoinaan todettu ja mikä muodostaa pohjan ratkaisulle, missä ja miten rasittavissa tehtävissä tämä asevelvollinen palvelee. Minusta tämä ratkaisu on aivan perusteltu. Sen sijaan pitää jokainen sitten tarkastaa ja tietää, mikä hänen kuntonsa on sillä hetkellä, kun hän astuu asepalvelusta suorittamaan.

Lykkäysten pyyntiin pyritään saamaan järkevä ratkaisu niin, että niitä voitaisiin vähentää siten, että palvelukseenastumisvelvollisuuden aikaa pidennetään. Siinä jää silloin enemmän omaa harkintaa eikä tarvitse blanketteja täyttää.

Samaten ulkomailla yli seitsemän vuotta asunutta asevelvollista koskien säädettäisiin, että jos hänellä on lisäksi toisen maan kansalaisuus, häntä ei enää velvoitettaisi tulemaan kutsuntaan eikä häntä kutsuttaisi palvelukseenkaan rauhan aikana.

Palvelusajassa kertausharjoitusten määrä täsmentyy, ja me tiedämme nyt tämän puutteen, joka säästösyistä on ollut olemassa. Meidän täytyy harjoitukset mahdollisimman nopeasti, täällä tehtyjen päätösten mukaan viimeistään vuonna 2008, saada jälleen nousemaan sille tasolle, josta me tilapäisen alennuksen teimme, ja se on välttämättömyys.

Aivan lyhyesti, kun palvelusaika esimerkiksi määritellään nyt täsmällisesti tehtävien mukaan ja vaikka meille siviilipalvelus tulee erillisenä kysymyksenä tänne, totean, että en voi yhtyä kyllä ed. Sumuvuoren käsitykseen siitä, miten näitä nyt lyhennettäisiin. Minusta ei se ole marginaalinen raja, lyhennetäänkö nyt vai ei. Minusta aivan hyvin voidaan hivenen lyhentääkin, jos täsmällisemmin ja ehdottoman hyvin säädetään, mitä siellä tehdään.

Näistä tehtävistä minusta sairaalapalvelu hyödyttää meidän puolustuslaitostamme, se hyödyttää maanpuolustusta ja hyödyttää osaamista niihin tehtäviin, joita tarvitaan aina kriisien, sotien, suurten onnettomuuksien ja muiden ehkäisyssä. Minusta se on aivan oikeata siviilipalvelua, kun sitä tehdään ahkerasti.

Huomasin lehdestä, että muun muassa amiraali Kaskeala oli antanut ymmärtämystä sille, että jos joku tekee väitöskirjaa siviilipalvelumiehenä, sivarina, niin se olisi tällainen työ, joka palvelukseksi hyväksytään. Minä vähän emmin sellaista kyllä. Tavalla tai toisella sen työn tulisi nivoutua yhteen meidän maanpuolustuskysymystemme kanssa. Tuli mieleen vaan se, että jos joku lääketieteestä tekee siellä yli vuoden väitöskirjaansa rotan kynsien kasvusta, niin ei siitä nyt paljon ole hyötyä meidän maanpuolustustahdollemme eikä niille kysymyksille. Kenraali Nepponen taitaa paremmin tietää, onko enää rintamalla vehnäjauhojakaan pusseissa, niin että eivät niitä taida rotat enää päästä siellä syömään.

Pidän tätä hyvänä kokonaisuuden osana, ja toivottavasti nämä kolme erillistä kokonaisuuden osaa, jotka lausuin, ehditään tämän vaalikauden aikana käsitellä loppuun saakka. Muuten tämä paketti jää hivenen torsoksi.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on antanut nyt lakiesityksen asevelvollisuuslaiksi, ja kuten täällä edelläkin on jo todettu, niin tämä nykyinen voimassa oleva laki on vuodelta 1950. Minusta on tavattoman tärkeää, että meillä voidaan antaa tällainen asevelvollisuuslaki, ja ennen kaikkea, jos täältä pykälistä haluaa eduskunnan pöytäkirjaan todeta, minusta on tavattoman tärkeää, että 2 §:ssä todetaan, että jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen sen vuoden alusta, jona hän täyttää 18 vuotta, sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 60 vuotta, jollei jäljempänä toisin säädetä. Asevelvollisuuden suorittamiseen kuuluvat varusmiespalvelus, kertausharjoitus, ylimääräinen harjoitus ja liikekannallepanon aikainen palvelus sekä osallistuminen kutsuntaan ja palvelukelpoisuuden tarkastukseen. Asevelvollinen on palveluksessa taikka kuuluu reserviin tai varareserviin.

Minusta tässä on kaikki se oleellinen, mikä kuuluu tähän erittäin tärkeään lakiesitykseen, jonka hallitus on yksimielisesti eduskunnan käsittelyyn tuonut. Toivonkin sitä, että puolustusvaliokunta pystyy tämän hyvin nopeasti ja tehokkaasti käsittelemään ja tämä laki tulisi mahdollisimman pian voimaan.

Herra puhemies! Haluan vaan todeta myöskin tässä sen, että tämä lakihan ajanmukaistaa lainsäädäntöä ja ennen kaikkea tässä otetaan myöskin nämä perustuslain vaatimukset nyt mukaan, niin kuin ne pitää ottaa. Tämähän on hyvin perusteltua.

Mutta sitten ihan yhteen yksityiskohtaan. Täällä on puhuttu terveystarkastuksista jo, ed. Sumuvuori viittasi niihin, ja kun täältä lukee mielestäni kuitenkin tärkeät kaksi pykälää, jotka sisältävät paljon, tai itse asiassa kolme, 63, 64 ja 65 § tässä 130-pykäläisessä lakiehdotuksessa, niin täällä todetaan, että asevelvollinen voidaan määrätä hänen terveydentilansa toteamiseksi lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön tarkastukseen ja tutkimukseen, jos se on tarpeen palvelustehtävien hoitamisen edellytysten selvittämiseksi tai palveluskelpoisuuden määrittämiseksi. Tässä myöskin viitataan sitten näihin aikoihin, milloin se on tehtävä hyvin nopeasti. Minusta tämä on hyvä asia.

Sitten tulen tähän kohtaan 65, jonka jo valiokunnan puheenjohtaja myöskin otti puheessaan esille: tämä huumausaineiden käyttöä selvittävä tutkimus. Minusta on tänä päivänä realiteetti, että tämmöiset säännökset on myös lakiesitykseen kirjoitettava. Me kaikki tiedämme huumausaineiden käytön tänä päivänä myöskin nuorten miesten ja myös koko nuorison keskuudessa. Se on valitettavaa. Jos minulla on oikea tieto, niin vuosittain noin 250 varusmiestä keskeyttää palveluksensa huumausaineiden käytön vuoksi. Mielestäni se on tavattoman suuri luku ja on kyllä täysin perusteltua, että tämä asia otetaan vakavasti ja tutkimuksiin on silloin alistuttava, kun epäilyä siihen on. Ennen kaikkea niissä tehtävissä, missä varusmies asevelvollisuusaikanaan toimii, tämä on minusta aivan luonnollista ja välttämätöntä, että näin pitää tänä päivänä tehdä. Pidän tätä hyvänä, että se on myöskin tänne lakiesitykseen kirjattu, ja varmasti sitten tämäkin asia tarkentuu käytännön myötä, miten se toimii.

Arvoisa puhemies! Minusta on hyvä, että asevelvollisuuslaki on nyt saatu eduskunnan käsittelyyn, ja toivon todella, että se kokonaisuus, mihin valiokunnan puheenjohtaja täällä viittasi, tämä lainsäädäntö, voidaan tämän eduskunnan aikana viedä läpi. Tämä mielestäni vahvistaa sitä, että meillä on yleinen asevelvollisuus eikä meidän tarvitse palkka-armeijaan turvautua.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Olen kahlannut tätä hallituksen esitystä eduskunnalle asevelvollisuuslaiksi, ja täytyy nyt todeta sen perusteella, mitä itse siitä irti sain, että minun mielestäni tämä ainakin tarkentaa ja selventää niitä säännöksiä, joita tällä hetkellä on. Itse näin hyvänä tämän 1 §:n soveltamisalaa koskevat määritelmät, jotka selventävät nimenomaan asevelvollisten toimintaa siinä, minkälaisiin tehtäviin heidät voidaan määrätä siltä osin, kun ne eivät kuulu maanpuolustusvelvollisuuteen taikka asevelvollisuuteen, ja mitä nämä virka-aputehtävät voisivat muun muassa olla. Lisäksi reserviläisten osalta olevat määräykset minun mielestäni ovat ihan järkeviä ja hyviä siltä osin, että ne on nyt kirjattu myöskin sillä tavoin, että ne eivät ole ristiriidassa perustuslain kanssa.

Toisaalta voisi todeta sen, kun luki 61 ja 62 §:ää siitä, mihin suomalaisia asevelvollisia voidaan määrätä, lähinnä kun puhutaan ulkomaisista operaatioista, esimerkiksi rauhankumppanuudesta tai rauhanturvaamisoperaatioista, että minun mielestäni sellaisiin ei nyt oikein asevelvollisia tarvitsisi lähettää. Täällä toki pykälässä puhutaan lyhytaikaisesta, lyhytkestoisesta koulutuksesta. Mikäli nyt huomasin oikein, siellä pykälän perusteluissa puhuttiin tästä lyhytaikaisuudesta lähinnä aikana viikosta kolmeen viikkoon. Mutta siinä kyllä minun mielestäni pitäisi olla aika tiukka tai ainakin valiokunnan tarkasti perustella se, että ei siitä lähdetä sitten lipsumaan, mitä täällä on mainittu. Se ei mielestäni voi olla kriteerinä, että sanotaan, että vapaaehtoisesti lähdetään. Me kaikki tiedämme, jotka armeijassa olemme olleet, ainakin nuorempana, niin kuin itse olin 18-vuotiaana, että monta kertaa kyllä ollaan aika tunnollisia ja vapaaehtoisia, vaikka henkisesti vähän vastustettaisiinkin.

Itse näkisin, kun sivulla 47 puhutaan näistä kriisinhallintatehtävistä vielä tarkemmin, sen, että siinä pohdittaisiin, ovatko laajemmin ajateltuna Suomen Puolustusvoimat vain Suomen puolustamista varten, niin kuin itse näen silloin, kun puhutaan asevelvollisista. Mutta sen varmasti asiantuntijakuulemisessa valiokunta pohtii hyvin pitkälle, kuinka pitkälle me voimme lähteä vyöryttämään asevelvollisia sitten näihin kansainvälisiin tehtäviin, olkoonkin sitten vaikka koulutus-nimikkeellä, niin kuin täällä perusteluissa todetaan.

Kuten täällä valiokunnan puheenjohtaja totesi, nuorten keskuudessa varusmiespalvelus on mielipidetiedustelujen mukaan varsin hyväksyttävää myös tulevaisuudessa, ja itse näkisin niin, että varsin suuri osa suomalaisista nuorista kuitenkin suorittaisi asevelvollisuuden, koska minä näen niin, että koska meidän maamme kuitenkin on pinta-alaltaan sen verran suuri, silloin pitää tästä meidän pienestä väestöstämme olla suhteellisen riittävä resurssit, jotka sitten näitä tehtäviä suorittavat eli puolustavat mahdollisesti vaikeissa tilanteissa maatamme.

Siviilipalveluksen osalta, johon ed. Sumuvuori viittasi, tietysti minä ymmärrän, että on monenlaisia vakaumuksia, mutta silloin, kun siviilipalvelukseen lähdetään, kyllä minä itse edellyttäisin sitä, että se on sitten myöskin jotakuinkin saman tasoista, vaikkei se koskaan voi saman tasoista olla. Hieman loukkaavasti minun mielestäni ed. Sumuvuori totesi, kun vertasi perheen hoitamista ja metsässä juoksemista. Kyllä silloin, kun isänmaata on puolustettu ja itsenäisyys hankittu, siellä on aika paljon jouduttu metsässä juoksemaan ja vähän heittäytymäänkin, uskoisin näin. Eli minun mielestäni se vertaus ei ehkä ihan ollut osuva. Jos niitä toimenpiteitä ei harjoitella, niin ei silloin myöskään todellisessa elämässä niistä tilanteista selviä. Näin itse epäilen.

Sitten, arvoisa puhemies, eräs asia, jota itse jäin pohtimaan, kun keskustelin eräitten henkilöitten kanssa, jotka ovat vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa: 49 §:ssä sivulla 87 mainittu kuuluminen reserviin ja varareserviin. Ehkä olen vähän vanhanaikainen, mutta mielestäni nostoväki-termi on jotenkin korvaan sopivampi kuin se, että ruvettaisiin puhumaan varareservistä, mikäli minä nyt oikein olen tämän 49 §:n ymmärtänyt. Nostoväki-termillä on ainakin tähän saakka ollut sellainen selkeä merkitys. Saattaa olla tietysti, että on ikää tullut sen verran, että muistelee lämmöllä niitä vanhoja termejä.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lopuksi haluaisin todeta, että minun mielestäni aseellinen palvelus Puolustusvoimissa on merkittävä kansalaiskasvatuksenkin muoto. Sen johdosta minun mielestäni, jos valiokunta jotakin pieniä tarkennuksia tekee, asevelvollisuuslain tulee kuitenkin mielekkäästi voimistaa yksilön maanpuolustustahtoa ja sillä tavoin ylläpitää myöskin sitä, että varusmiespalvelukseen hakeudutaan ja sitten voidaan vaikeissa tilanteissa antaa paras panos isänmaan hyväksi taikka, sanottakoon, itsenäisen isänmaan turvaksi — jos tässä nyt kuinka laajasti voidaan enää itsenäisyydestä puhua — ja sen edestä ja puolesta, mikä itsenäisyyttä meillä vielä on jäljellä.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Yleisen asevelvollisuuden pohjalta Suomi on selvinnyt ankarissa koettelemuksissa ja tulee selviytymään jatkossakin. Se on meidän vahvuutemme, että jokainen suomalainen mies on velvollinen suorittamaan asevelvollisuuden, mikäli hänen terveydentilansa ja muut olosuhteet sen mahdollistavat. Myöskin vapaaehtoisille naisille on suotu tämä oikeus, ja he ovat tuoneet paljon hyvää tähän.

Täällä todettiin, että edellinen asevelvollisuuslaki on vuodelta 1950. Kuitenkin vuosien mittaan on tehty lukuisia tarkennuksia. Toteaisin ensiksi, että kun tämän nyt varsin yksityiskohtaisesti luin lävitse, niin se vahvistaa jo määrätyt muutokset ja määrätyn käytännön, joka vuosien kuluessa, kun asevelvollisuusjärjestelmää on kehitetty, on tullut käyttöön. Tämä on sisällöltään hyvä ja luo varmuuden siitä, että asevelvollisen oikeudet otetaan huomioon ja myöskin muut asiat huomioidaan.

Joitakin asioita ajattelin nostaa esiin täältä, esimerkiksi muutoksena sen, että kun aikaisemmin 27-vuotiaana vielä uudelleen tarkastettiin, niin nyt, mikäli asevelvollisen terveydentila on sellainen, ettei ole mahdollistakaan suorittaa varusmiespalvelusta, hänet voidaan vapauttaa 25 vuoden iässä, jolloin poistuu se turhanpäiväinen edestakainen tarkastusmenettely, jossa on myöskin määrätty uudelleen tulemaan sotilasläänin esikuntaan.

Kutsunnanalainen voi myöskin itse ennen kutsuntaa kyselyyn vastaamalla antaa tietoja. Tällä myöskin poistetaan kutsunnasta niitä asevelvollisuusiässä olevia ja kutsuntaan tulevia, joita on välillä ongelmallistakin kutsua yhteisiin terveystarkastuksiin, jotka olivat kyllä hyviä. Meidän pitäisi mahdollistaa se, että kun henkilöstä nuoresta ja lapsesta lähtien syntyy terveydentilaa seuraava tiedosto, niin tämä olisi aina kutsuntalääkärin käytettävissä, jolloin tämä historiatieto vaikuttaisi siihen, että lääkäri voisi antaa kutsuntaviranomaisille ja muille riittävät tiedot.

Kun ed. Sumuvuori täällä toi esiin, että on poistettu terveystarkastus, niin haluan muistuttaa siitä, että aina varusmiespalveluksen alkaessa, niin kuin täällä laki sanoo, kahden viikon kuluessa on suoritettava lääkärintarkastus. Silloin, kun itse vastasin varusmieskoulutuksesta, mitään raskasta palvelusta ei saanut suorittaa ennen lääkärintarkastusta, koska siinä oli myöskin sitten monia asioita, jotka oli otettava huomioon, ettei tapahtunut virheitä. Tämä lakihan lähtee siitä, että viimeistään kahden viikon kuluessa on tämä tarkastus suoritettava. Tähän aikamäärään vaikuttaa se, että valitettavasti varuskunnissa varsinkin nyt, kun niitä on varsin suuria, lääkäreitä ei löydy tarpeeksi, vaikkakin varusmieslääkäreitä on siellä apuna.

Soveltuvuuskoe ja kysely kutsunnassa ovat asioita, jotka ovat pikkuhiljaa tulleet ja tulossa, ja se on erittäin hyvä, koska sitä kautta myöskin voidaan jo päästä vaikuttamaan siihen, millaisiin tehtäviin mies määrätään sitten varusmiespalveluksessa.

Muuten itse kutsuntatilaisuuden järjestelyt, tarkastukset ja kokoonpanot ovat nykykäytännön mukaisia, kuitenkin niin, että kun aikaisemmin sotilasläänin esikunta vastasi kutsunnoista, niin nyt aluetoimistoillehan tulevat ne tehtävät uuden organisaation myötä. Nämä on tässä lakiesityksessä myöskin otettu huomioon.

Kun on kaksi kansalaisuutta, Suomen ja jonkun muun maan, on mahdollista vapautua varusmiespalveluksesta. Nyt tämä laki selvästi sen sanoo. Aikaisemmin on Suomen kansalaisia tullut pitkältäkin. Muistan, kun itselläni oli 1980-luvulla vielä Libanonista veljekset, joista toinen kyllä pystyi suorittamaan ja toinen joutui lähtemään. Hetken päästä lähti toinenkin, ei siitä kuitenkaan mitään tullut. Ehkä on hyväkin, että tällaisissa tilanteissa näin on.

Täällä ed. Sumuvuori totesi, että miehet vaan juoksentelevat metsässä ja perhesyyt eivät vaikuta, mutta kuitenkin merkittävä uudistus, isyysvapaa, on kasvanut kaksinkertaiseksi. Kun se oli ennen 6 vuorokautta, nyt se on 12 vuorokautta. Siinä kyllä on otettu isyys huomioon ja vahvistettu niitä asioita.

Varusmiestoimikunnan asema on määritetty laissa, ja se on yksi tärkeä osa komentajan apuna, varusmiesten apuna silloin, kun yhteisiä asioita hoidetaan. Siinä on ne oikeudet kirjattu, mitkä varusmiestoimikunnalla ja sen jäsenillä on sitten palveluksen aikana.

Tämä lakihan sitten poikii aikanaan asetuksia ja määräyksiä Puolustusvoimien sisältä, mutta ne lähtökohdat on tässä tarkoin määritetty.

Vielä ottaisin esiin täältä saman, mihin moni muukin on puuttunut. Ed. Sumuvuori veti vahvasti esiin siviilipalveluksen ja teki vertailua. Ne ovat kaksi eri lakia. Siviilipalvelukseen on oikeus lain perusteella, mutta te etsitte sieltä juuri sellaisen asetelman ja vertailitte tavalla, joka lähtökohtaisesti ei kyllä ole oikein. Jos suoritetaan normaali varusmiespalvelus ja sitten siviilipalvelus, niin kyllä sen pitää vaikuttaa aikaan, mutta nythän Puolustusvoimain komentaja ja tuo toimikunta on esittämässä, että siviilipalveluksen pituutta laskettaisiin 12 kuukauteen. Mielestäni se on oikein, mutta vain sillä edellytyksellä, että siviilipalveluksen sisältöä tullaan tarkistamaan sellaiseksi, että se on myöskin vaativa ja tuottaa myöskin joitain sellaisia apuja, mitä sitten tarvitaan mahdollisesti, kun joudutaan isänmaan asioita erilaisissa kriisitilanteissa hoitamaan.

Kaiken kaikkiaan, niin kuin jo alussa sanoin, laki vahvistaa pitkälti nykykäytännön. Se on myöskin selkiyttänyt lain tasolle monia sellaisia asioita, jotka on jo määräyksissä otettu huomioon, ja oleellisesti se vahvistaa asevelvollisen oikeudet, niin että kaikki tapahtuu lain perusteella.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On itse asiassa aika mielenkiintoista tässä yhteydessä palauttaa mieliin se, millä tavalla oman puolueeni suhtautuminen näihin varusmiespalvelusasioihin ja vastaaviin vaihtoehtoisiin järjestelmiin on kehittynyt viimeisen vähän yli kymmenen vuoden aikana.

Kun vuonna 1995 Pekka Haavistosta tuli ympäristöministeri, hän kiinnitti jostakin syystä aivan erikoisesti huomiota asevelvollisuuslakiin ja sille vaihtoehtoisiin järjestelmiin. Hän otti erittäinkin reippaasti kantaa palkka-armeijan puolesta ja oli sitä mieltä, että yleisen asevelvollisuuden aika on ohi. Sitten sen jälkeen puolueemme piirissä ryhdyttiin mielestäni ihan erittäin älyllisesti ja rakentavasti arvioimaan näitä kahta vaihtoehtoa, ja sitten minä olen tulkinnut, että tällä hetkellä vallitseva näkemys on se, että me olemme Ruotsin-mallin mukaisen valikoivan asevelvollisuuden kannalla, ainakin minä tulkitsen sen niin. Ed. Sumuvuori alan eksperttinä sitten korjaa, jos olen ymmärtänyt tämän väärin.

Minun henkilökohtainen analyysini on se, että meillä ei palkka-armeijaan ole varaa. Se on äärimmäisen kallis ratkaisu, ja siihen ei kerta kaikkiaan ole varaa. Meidän luonnonolosuhteissamme tämä vaihtoehto, että on yleinen asevelvollisuus, aikaan sopeutettuna on paljon, paljon järkevämpi kokonaisuutena.

Jos tämän hallituksen esityksen, joka on esitys eduskunnalle asevelvollisuuslaiksi, vaihtoehto yleisestä asevelvollisuudesta olisi hylätty ja otettu tämä toinen vaihtoehto käyttöön, niin tämähän olisi silloin pes-laki, elikkä palvelusehtosopimuslaki, eihän siinä mitään muuta tarvittaisi. Sen jälkeen olisi vaan ohjesäännöt, sisäpalvelus- ja ulkopalvelusohjesäännöt ja siinä kaikki, mutta nyt on vähän toisenlaisesta järjestelmästä kysymys.

Tämän hallituksen esityksen tiimoilta on siihen pykälään, jossa puhutaan huumeiden käytöstä, kiinnitetty paljon huomiota. Minä suhtaudun tähän pykälään ja sen viestittämään sanomaan hyvin pragmaattisesti. Se on turvallisuuskysymys. Se on erittäin yksiselitteisesti turvallisuuskysymys siinä yhteisössä, jossa toimitaan. Jos kysymys on turvallisuuden lisäämiseen tähtäävästä toimeliaisuudesta, niin järjestelmän sisässä ei voi olla sisäisiä rakenteellisia tekijöitä, jotka tuhoavat sen turvallisuusnäkökohdan. Ei se ole yhtään sen kummallisempi asia. Siitä ei tarvitse tehdä yhtään sen juhlallisempaa asiaa.

Toinen asia, johonka otan selvästi kantaa, on maastokelpoisuus. Jälleen pitää huomioon ottaa se, minkälaisessa luonnonmaantieteellisessä vyöhykkeessä elämme. Täällä pitää olla miesten ja naisten maastokelpoisia, koska ei koskaan voi tietää, milloin esimerkiksi luonnonkatastrofien osalta ollaan tilanteessa, jossa tarvitsee olla yhteiskunnassa riittävät määrät toimijoita, jotka ovat maastokelpoisia. Tämäkin on minusta erittäin pragmaattinen asia.

Sitten kolmas asia, johonka otan selvästi kantaa ja, arvoisa puhemies, josta rohkenen olla ystäväni ed. Juhantalon kanssa vähän eri mieltä, liittyy näihin motivaatiokysymyksiin. Minä olen sitä mieltä, että komentaja Kaskeala on ollut ihan oikeassa siinä, että hän on kiinnittänyt näihin motivaatiokysymyksiin hyvin modernilla tavalla huomiota.

Minulle antaa rohkaisua olla tätä mieltä se, että yliopistollista siviilivirkaa hoitaessani meidän laitoksellamme tutkittiin sellaisia elukoita, joita oli tutkittu Yhdysvaltain armeijan laboratoriossa hyvin paljon. Ne olivat ihan loistavasti tehtyjä tutkimuksia, erittäin luotettavia, koska niitten tarkoituskin oli sellainen, että niitten tulosten pitää varmasti olla luotettavia. Siinä samassa yhteydessä joutui tutustumaan siihen viiteympäristöön ja siihen, kuka teki ja mitä teki ja millä tavalla oli tehtäväänsä paneutunut, jotta saatiin luotettavia tuloksia. Siinä oli tämä motivaatioasiakin otettu Yhdysvaltain armeijassa erittäin hyvin huomioon.

Minun mielestäni tässä ajassa moderni Puolustusvoimat ottaa motivaatiokysymykset erittäin vakavasti ja se koskee myöskin suhdetta siviilipalvelustoimeliaisuuteen. Elikkä siis toisin sanoen pitää näissäkin asioissa elää ajassa, ja jos se sitten vähän kipeältä tuntuukin, vähän luopua niistä vanhoista jutuista.

Arvoisa puhemies! Näin puhui kruununraakki.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää ed. Pulliaista hyvästä puheenvuorosta. Oli hyvä, että nostitte tämän huumeasian esiin. Juuri näin se on. Piti siitä puhua, itse unohdin, ja haluan painottaa: turvallisuuskysymykset, asejärjestelmillä, aseilla pelataan, silloin huumeet ovat erittäin paha riski. On toki muitakin, mutta näin juuri se on. Kaiken kaikkiaan tuo puheenvuoro oli oikein hyvä ja antoi selvän viestin itseltänne.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Jo vuodelta 1950 peräisin oleva asevelvollisuuslaki on todella uusimisen tarpeessa. Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa asevelvollisuuslaki perustuslain vaatimukset täyttäväksi ja myös muuten entistä ajanmukaisemmaksi ja toimivammaksi. Nyt lain tasolle nostetaan näitä aiemmin asetuksella säädettyjä asioita. Myös tämä varusmiesten käyttö virka-aputehtäviin on hyvä saattaa lain tasolle, koska näitä tehtäviä aina silloin tällöin tulee.

Tästä terveystarkastuksesta. Haluaisin myös kiinnittää huomiota tähän huumetestiin. Itsellänikin, kun aikoinani olin varusmiehenä kauan sitten, oli kokemuksia, että siellä joukossa oli henkilöitä, jotka joutuivat sitten palvelun keskeyttämään näiden ongelmien takia, ja se on nimenomaan turvallisuustekijä, kun ollaan ampuma-aseiden ja räjähteiden kanssa tekemisissä. Se on koko joukon kannalta jo suuri turvallisuusriski, jos on huumeidenkäyttäjiä joukossa. Tämä on tärkeä asia.

Tässä lykkäysmenettelystä luovutaan, todetaan, että tämä palveluksen aloittamisaika voitaisiin määrätä kolmen vuoden jaksolle. Vasta nyt tässä, kun tarkemmin luin tätä, huomasin, että se on todella jaksolle. Ensimmäisellä lukemalla näytti siltä, että voi vain kolmeksi vuodeksi saada tätä lykkäystä, ja moni haluaa opiskelunsa suorittaa loppuun ja sen jälkeen mennä asepalvelukseen, mutta tässä todella tällaisen toisenkin jakson voi sitten tarvittaessa saada vapautusta. On aivan hyvä, että tämä järjestetään näin. Se lykkäysmenettely on tietyllä lailla byrokraattinen, ja tässä voi ehkä sitten paremmin ennakoida ja tulee vähän tavoitekin, koska sinne palvelukseen on sitten astuttava.

Täällä todetaan tietysti varusmiesten kannalta aivan oikein, että päivärahajärjestelmä jatkuu, mutta asetuksella säädetään tarkemmin niistä asioista, että se nyt ei ole tämän lain kysymys. Mutta mielestäni, kun lamavuosina jouduttiin tästä kotiuttamisrahasta luopumaan, niin kannattaisi sitten asetusta säädettäessä tarkemmin sitäkin asiaa pohtia. On sellaisia järjestelmiä muissa maissa, että siitä pienestä päivärahasta ikään kuin säästetään halutessa tällainen kotiuttamisraha, ja minä luulen, että se kotiuttamisraha monelle olisi kyllä tarpeen, kun ei ole heti sitten rahaa käytettävissä ja hanketta, kun se varusmiespalvelus loppuu, ja päiväraha kuitenkin jatkossakin varmaan on sen suuruinen, ettei siitä nyt mitään suuria säästöjä voi saada aikaan. Mutta voisi siitäkin jollakin lailla pakkosäästää, ellei ole sitten varaa erikseen tätä kotiuttamisrahajärjestelmää palauttaa sellaiseksi kuin se oli muutaman vuoden aikana. Hyvä, toimiva järjestelmä. Maksaisi toki aika paljon. Sellainen asia täytyy näissä kehysasioissa sitten kuitenkin erikseen sopia.

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, mitä täällä on siviilipalveluksesta esitetty. Sitä voitaisiin lyhentää, jos sen sisältö olisi sellainen, että se palvelisi tätä maanpuolustusta niin sodan aikana kuin muidenkin kriisien aikana. Sairaalapalvelus olisi aivan erinomaista palvelua. Pitäisi tarkasti siinä laissa määrittää nämä tehtävät. On aivan selvää, että kaikkien kriisien aikana on paljon muita tärkeitä tehtäviä kuin sen aseen käyttö. Sieltä löytyy tähän vaihtoehtoon todella hyödyllistä tehtävää, ja kun se organisoidaan hyvin, ettei siellä ole joutoaikaa ja luppoaikaa, niin sitä voidaan jonkin verran mielestäni lyhentää.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Edellisiin puheenvuoroihin viitaten olisin todennut, että kun kerran maanpuolustustahto on Suomessa niin korkea, että valtaosa nuorukaisista haluaa suorittaa asepalveluksen, niin silloinhan ei olisi mitään ongelmaa kehittää asevelvollisuutta valikoivampaan suuntaan, kun motivoitunutta nuorisoa on tarjolla.

Se, että tämä huumausaineen käyttöä selvittävä tutkimus on lisätty tähän lakiin, ei silti poista sitä ongelmaa, että ennakkoterveystarkastuksista tehdään vapaaehtoisia tai mahdollisia, ei enää pakollisia. Mielestäni olisi tärkeää, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa voitaisiin selvittää palveluskykyyn vaikuttavat joko mahdolliset fyysiset sairaudet tai mahdolliset mielenterveysongelmat.

Kun vertasin perheen hoitamista ja sodan harjoittelemista metsissä, niin viittasin siihen siksi, että mielestäni nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa olisi tärkeämpää, että perhesyistä voisi saada kertausharjoituksista vapautuksen.

Ed. Vistbacka totesi, että jos tilanteita ei harjoitella, ei niistä myöskään elävässä elämässä selviä. Minä toivoisin, että tämä linjaus koskisi myös siviilipalvelusmiehiä, sillä he ovat vapautettuja aseellisesta palveluksesta vain rauhan aikana, eli liikekannallepano- tai puolustustilanteessa voitaisiin käytännössä laittaa sellaisia henkilöitä aseellisiin tehtäviin, joilla ei ole asianmukaista koulutusta tai harjoittelua taustalla niihin.

Siihen ei kukaan edellisistä puhujista ottanut kantaa, onko oikein, että asepalvelukseen voi mennä alaikäisenä, kun kutsuntavelvoite koskee kutsuntavuonna 18 vuotta täyttäviä miehiä. Eikö olisi järkevämpää, että varusmiespalvelus ja sen tuomat velvollisuudet alkaisivat vasta, kun kutsuttava olisi täyttänyt 18 vuotta?

Siviilipalvelus voi mielestäni ihan hyvin palvella yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta, mutta sitä ei tule kytkeä puolustushallinnon alaisuuteen. Sen tehtävä on erilainen ja, kuten nimikin viittaa, se on siviilipalvelus.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Hyvän ystäväni ed. Pulliaisen kanssa ei minun mielestäni meillä ole erimielisyyttä motivaatiokysymyksestä. Ehkä lähestymme sitä vähän eri näkökulmasta, mutta minusta siinä pitää olla motivaatiota, samoin kuin ed. Pulliainenkin lausui.

Ehkä ei ole aivan mahdollista verrata meidän ja Amerikan tiedetyötä, Puolustusvoimissa tehtyä tiedetyötä tavallisen tiedeyhteisön hyväksi. Meidän järjestelmämme, asevelvollisuusjärjestelmämme, tämä kokonaisuus, on erilainen kuin USA:ssa. Uskon, että siellä tätä puolustusvoimille tehtyä tieteellistä työtä puolustusvoimien hyödyntämiseksi tekevät kyllä pääasiassa muut kuin niin sanotut sivarit, koska en edes tiedä, onko mahdollista toimia ja miten toimitaan sivarina, koska se järjestelmä on niin kovin erilainen.

Elikkä se, mitä ed. Pulliainen mielenkiintoisella tavalla kertoi vihreän toveripiirin, vihreän liiton ja nykyisen puolueen kehityksestä maanpuolustusasioissa, on mielestäni sellaista, johon voi yhtyä. Ainakin ulkopuolisen mielestä niin on käynyt puolueessa. Olen aivan samaa mieltä ed. Pulliaisen kanssa palkka-armeijakysymyksestä, paitsi kustannuksista. Yleinen asevelvollisuus sopii suomalaisten kansanluonteeseen, meidän historiaamme. Tällainen armeija on tehokas, ja kun se on, niin kuin tässä on korostettu, kenttäkelpoinen ja hyvin koulutettu, se on meidän sotilaallinen turvamme, tietenkin aina vahvistettuna nykyistä enemmän erilaisilla siviilijärjestelmillä, siviiliorganisaatiolla ja tällä, mihin ed. Sumuvuoren kanssa en nähnyt mitään ristiriitaa, läheisellä yhteistyöllä meidän muiden organisaatioittemme kanssa.

Kun alussa sanoin, että meillä on kolmen lain paketti, tässä tahtoo tämä unohtua, kun ed. Sumuvuorikin kovin painotti tätä tasa-arvoa. En minä näe tasa-arvokysymyksenä sitä, ettei kaikkia nuoria naisia määrätä asevelvollisuutta suorittamaan. Samanaikaisesti juuri käsittelyssä täällä eduskunnassa on tämä laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, joka antaa avoimesti mahdollisuuden naisille ja miehille, se antaa mahdollisuuden niille, jotka eivät ole suorittaneet asevelvollisuutta, osallistua Puolustusvoimien osana olevaan vapaaehtoiseen maanpuolustukseen, jossa perusrungon muodostavat maakuntajoukkomme. Kyllä tämä monipuolistuu ja mahdollisuuksia on entistä, entistä enemmän.

Omalla tavallaan meidän asevelvollisuusarmeijamme on jo valikoiva. Me emme halua mennä niin pitkälle, missä on Ruotsi, jossa maanpuolustusta pohditaan tilanteessa, jossa missään näköpiirissä ei ole tällaista sotilaallista uhkaa, ja voimavarat keskitetään määrätietoisesti kriisinhallintaan ja niihin tehtäviin ja vähennetään, niin kuin tiedämme, erittäin rajusti asevelvollisten määrää ja varuskuntien määrää. Tämä järjestelmä ei sellaisenaan ole Suomen näköpiirissä, enkä minä haluakaan sitä, vaan haluan pitää sen tällaisena. Yhdyn tässä ed. Pulliaisen näkemykseen. Toivon, että tämä 80 prosenttia nuorukaisista meillä suorittaa asevelvollisuuden. Tällä hetkellähän myös noin keskimäärin 400 nuorta naista tasa-arvoisina siinä samassa joukossa oman halunsa mukaan suorittaa sen myös. Minusta siinä on tasa-arvoa. Jos on halu lähteä niihin tehtäviin, niin kyllä meillä koulutuspaikka löytyy, ja siinäkin tulee tämä motivaatio esiin.

Se on tosiaan herkkä asia, miten me nivomme yhteen nämä muut organisaatiot tämän kokonaisuudistuksen kanssa kokonaisuutena toimiviksi, koska kuka nyt ei haluaisi elää sellaisessa maassa kuin Suomi, jossa voimme olla varmoja, että kriisin, suuronnettomuuksien, saati sodan aikana suomalainen mies ja nainen kykenee monipuolisesti tätä maata puolustamaan ja toimimaan pelastustehtävissä muiden viranomaisten apuna nykyaikaisen koulutuksen ja nykyaikaisen aseistuksen ja kalustuksen turvin. Tämä on se maanpuolustustahto, jonka minä koen.

Minä koen kovin myönteisenä, että ed. Sumuvuori, tietysti on tullut tutuksi, ed. Pulliaisen kanssa täällä on kiinnostunut näistä asioista ja paneutunut sotilaallisiin ja Puolustusvoimien kysymyksiin. Teidän edustajanne puolustusvaliokunnassa nauttii suurta arvostusta, mutta kaikki eivät teidänkään puolueenne jäsenistä niin syvällisesti näitä pohdi. On helposti asenteita vaan vastustaa.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Tätä lakiehdotusta on odotettu. Sitä on valmisteltu erittäin laajapohjaisesti ja perusteellisesti ja on todettava myöskin kiitoksena valiokunnalle, sen puheenjohtajalle, mutta erityisesti ministerille, että hän on pitänyt valmistelun aikana valiokunnan ja eri poliittiset ryhmät myöskin hyvin ajan tasalla, missä mennään, ja me olemme päässeet omat sanottavamme tuossa matkan varrella jo kertomaan. Tämä esityshän, niin kun täällä on todettu, ottaa huomioon itse asiassa meidän ympäristössämme tapahtuneet muutokset ja nykykäytännön ja kirjaa ne sitten lakiin. Kuulun myöskin siihen joukkoon, niin kuin sosialidemokraatit ylipäätään, jonka mielestä yleinen asevelvollisuus on se pohja, jonka perustalle me oman puolustuksemme rakennamme. Palkka-armeija ei ole meille vaihtoehto, en näe semmoista tulevaisuutta Suomella olevan. Tällä järjestelmällä me olemme pystyneet ja pystymme maatamme jatkossakin puolustamaan, kunhan huolehdimme, että meidän puolustuskykymme on hyvässä kunnossa. Se tarkoittaa myöskin materiaalista puolustuskykyä. Meidän maanpuolustustahtomme kansalaisten keskuudessa on korkea. Ed. Sumuvuori on mts:n toiminnassa mukana. Hän tietää varsin hyvin niin kuin me kaikki muutkin mts:n tutkimusten pohjalta, että se on todella korkea. Reippaasti yli 80 prosenttia ihmisistä ilmoittaa korkean maanpuolustustahtonsa, ja sille pohjalle on hyvä rakentaa.

Minä itse menin armeijaan 16-vuotiaana — 16-vuotiaana. Tulin 17-vuotiaana sieltä pois ja ajattelin tässä yhteydessä hivenen kertoa omakohtaisia kokemuksia, jos puhemies sen sallii, omalta varusmiesajaltani.

Puolustusvoimien komentajana oli kenraali Keinonen, ja silloin elettiin Suomessa säästöaikaa ja myöskin varusmiespalvelusaikaa oli lyhennetty. Pääsin koulusta, hain vapaaehtoisesti armeijaan, ja kuukauden kuluttua tuli kutsu Niinisaloon. No, ensimmäinen aamu tietysti, kun siellä heräsi nuorena miehenä omasta punkastaan kello 6 aamulla, oli aika kova kokemus, mutta siitä sitä lähdettiin liikkeelle. Voin sanoa henkilökohtaisesti, että siitä huolimatta, vaikka en ollut mikään mallikelpoinen asevelvollinen, minulle jäi omalta armeija-ajaltani vain positiivista kerrottavaa ja positiivinen mieli.

Uskallan sanoa näin julkisestikin sen, että kyllä armeija myöskin nuorta miestä kasvatti. Silloin toiminta armeijassa oli pikkuisen erilaista kuin tänä päivänä. Tänä päivänä ei voida puhua mistään simputuksesta. Ne ovat poikkeustilanteita, poikkeustapauksia, ja tapahtuu sillä tavalla, että siinä on rikottu sitten ohjesääntöjä. Mutta siihen aikaan kyllä, vaikken itse sitä välttämättä simputuksena kokenut, kasvatettiin miestä eri tavalla — naisiahan ei silloin ollut armeijassa — kasvatettiin miestä niin, että minäkin olin ajamassa seitsemän viikonloppua Niinisalon varuskunnan hevostalleilta hevosen lantaa pellolle. Komennus alkoi aina perjantaina kello 18 ja päättyi maanantai-aamuna kello 6.00. Se johtui taas siitä, että olin saanut seitsemän viikkoa poistumiskieltoa ja tällä tavalla minua rangaistiin. Ehkä tänään se ei kävisi päinsä.

Koulutus oli hyvää. Jouduin sitten myöskin vastoin omaa tahtoani aliupseerikouluun, sieltä sitten pääsin jotenkuten lävitse ja Niinisalon koeampuma-asemalle. Kaikki tehtävät, mitä sain Puolustusvoimissa suorittaa, olivat paitsi itseäni kasvattavia myöskin hyödyttäviä monissa suhteissa, kun tein myöhemmin sitten omalta kohdaltani esimerkiksi ammatinvalintakysymyksiä. No, joskus välillä keljutti, joskus taas hymyilytti.

Tällä haluan vaan kertoa sen, että kyllä Puolustusvoimilla on oma yhteiskunnallinen asemansa meidän nuortemme elämässä. Meistä paljon riippuu sitten se, minkälaiset puitteet ja edellytykset me Puolustusvoimille annamme, ja totta kai siitä, kuinka osaavaa, pätevää, ammattitaitoista henkilökuntaa Puolustusvoimien palveluksessa on. Sen takia on tavattoman tärkeätä, että myöskin siihen puoleen kiinnitetään huomiota niin, että meidän henkilökuntamme motivaatio säilyy korkealla.

Tämä laki on todellakin monia asioita selkeyttävä ja luo selvät ja hyvätkin pelisäännöt. Mitä tulee sitten siviilipalvelukseen, sehän on eri laki, niin kun täällä asiantuntijat ovat todenneet. Minusta aivan oikein, niin kuin esimerkiksi ed. Ranta-Muotio täällä totesi, tähän siviilipalveluksen sisältöön yhä enemmän tulee kiinnittää huomiota. Valitettavaa on se, että siviilipalveluksessa oleville henkilöille me emme ole pystyneet järjestämään sellaisia koulutuspaikkoja, sellaisia tehtäviä, jotka toki tukisivat siviilipalveluksen periaatetta, että voitaisiin käyttää niitä henkilöitä sitten sellaisissa tehtävissä niin rauhan kuin mahdollisen kriisinkin aikaan, jotka tukevat meidän maanpuolustustamme. Itse olen asennoitunut tähän kysymykseen, että siviilipalvelusaikaa voidaan lyhentää, mutta ei pelkästään sillä tavalla, että siviilipalvelusaikaa lyhennetään kuukaudella tai kahdella, vaan katsotaan se tehtävä ja järjestetään siviilipalvelus sillä tavalla, että siitä hyötyvät sekä siviilipalveluksessa oleva henkilö että tämä järjestelmä.

Kauko Juhantalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen aina oppinut tuntemaan ed. Laitisen täällä kyvykkäänä ja osaavana kansanedustajana, mutta käsitystäni vahvistaa vielä se, kun ensi kerran kuulen, että hän on saanut sotilaskoulutuksensa kotikaupungissani. Sieltä olisi voinut kyllä puntiksella käydä Juhantalossa iltakahvilla.

Toinen, mikä vahvistaa käsitystäni, on se, että hän on siellä oppinut käsittelemään hevosia. Tällaisia miehiä Puolustusvoimat tarvitsee, vaikka meillä ei enää hevonen kuulukaan ryhmitykseen.

Mutta vakavasti puhuen tässä juuri ilmenee se, miten eri tavoin me tulemme armeijaan. Veljenikin oli 16-vuotiaana, minä olin 26-vuotiaana, ja kaikki samalla motivaatiolla siellä. Tietysti vähän elämänkokemusta oppineena ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana kun tulee sinne, niin kokeiltiin vähän omalla tavallaan minua, niin kuin nuoria omalla tavallaan. Mutta kun yhdessä arvostetun herra puhemiehen kanssa Haminassa suoritimme näitä tehtäviä, niin kyllä meillä oli sellainen maanpuolustustahto, joka on säilynyt, ja se koulutus oli tähän kaikkeen kannustavaa.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on asevelvollisuuslain uusiminen, ja tässä lähetekeskustelussa asia on mennyt pikkusen niin kuin tarinapuolelle. Olisi minullakin tietysti paljon tarinoita kerrottavana Keinosen ajasta ja siitä, että en päässyt hevostalleille. Mutta nyt ajattelin ihan jonkun sanan sanoa tästä itse laista.

Ensinnäkin tietysti kysymys on paljolti siitä, mikä on Suomelle sopivin tapa puolustaa maata, mikä on kustannustehokas, edullinen ja mikä takaa meille kuitenkin aluepuolustuksen ja koko maan puolustuksen. Silloin eittämättä tullaan siihen tilanteeseen, että edullisin ja tehokkain tapa on yleinen asevelvollisuus, ja senhän tämä lain 2 § vahvistaa. Se lähtee siitä, että jokainen miespuolinen Suomen kansalainen on asevelvollinen. Kun perustuslain näkökulma otetaan huomioon, niin tietysti meidän on kohdeltava kansalaisia tasavertaisesti ja yhdenmukaisesti. Silloin poikkeamat tästä säännöksestä ovat erityisesti perusteltavia ja nämä näkökohdat sitten on erikseen otettava huomioon.

Minusta tämä asevelvollisuuslaki, niin kuin perustelut toteavat, vie tämän nyt sitten yhdenmukaiseksi, täyttää perustuslain säännökset ja tekee ajanmukaiseksi ja toimivaksi tämän lainsäädännön. Asevelvollisuus voidaan suorittaa tämän lain mukaisesti hyvin järjestäytyneissä oloissa jämptisti ja koulutustaso turvaten siten, että meillä on toimiva asevelvollisuusarmeija kaikissa olosuhteissa.

Erityisen huomion täällä on saanut tämä huumausaineiden käytön selvittävä tutkimusmenettely. Se on välttämätön, ja minä näen, että se on yksi osa sitä terveystarkastusta, joka asevelvollisille tehdään, että varmistaudutaan siitä, että he ovat terveydentilaltaan ja fyysisiltä ominaisuuksiltaan kykeneviä suorittamaan asepalveluksen ja täyttämään nuo asevelvollisen edellytykset. Joten se on ihan luontevaa, niin kuin täällä ovat useat edustajat todenneet, että se on välttämätön, tarpeellinen sekä turvallisuuden tähden että onnettomuuksien välttämiseksi.

Sitten täällä keskustelua on tullut tästä siviilipalveluskysymyksestä, joskaan se ei suoranaisesti tähän liity. Yllättävää minusta oli se, että Puolustusvoimain komentaja otti tämän asian esille tässä tilanteessa. Se ei ole ollut mitenkään parantamassa tätä yleistä ilmapiiriä ja tilannetta tämän asian osalta. Ja kun totesin tuolla, että miespuolisia asevelvollisia on kohdeltava yhdenmukaisesti ja tasavertaisesti, niin lähtökohtana pitää olla, että myöskin siviilipalveluksen pitää olla vaativuudeltaan ja vastaavuudeltaan yhtä rasittavaa ja rinnastettavaa tähän varusmies- ja asepalvelukseen. Jos siviilipalveluksen sisältö ja laatu on sellainen kuin se on tänä päivänä, niin sehän ei vastaa tätä näkökulmaa, joten ennen kuin on kyetty tuo siviilipalveluksen sisältö ja laatu muuttamaan, en ole ainakaan henkisesti vielä valmis lyhentämään tuota siviilipalvelusaikaa näissä olosuhteissa enkä tässä tilanteessa, vaan näen, että nuorten miesten tasavertaisen kohtelun näkökulmasta myöskin tuo palvelusajan pituus on omalta osaltaan kompensoimassa sitä vaativuuden vähäisyyttä, mikä siviilipalveluksessa muutoin on. Mutta hallituksen esitys on hyvä ja kannatettava. Uskon, että tällä päästään asevelvollisuusarmeijan kautta eteenpäin pitkälle tulevaisuuteen.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Minua hivenen ihmetyttää nyt, ed. Nousiainen, ja tiedän, että ed. Karjulakin nostaa esiin sen, miksi Puolustusvoimain komentajalla ei ole oikeutta ilmaista omaa näkemystään esimerkiksi siviilipalveluksen sisällöstä ja pituudesta. Minusta hän on asiantuntija ja hänen velvollisuutensa on nostaa asioita esiin, jolloin nähdään, että voidaan paljon peräänkuulutettua motivaatiotakin kehittää. Tiesin asiasta jo kesäkuun alussa ja kannustin häntä asiassa käyttämään puheenvuoron, kun tapasimme muissa asioissa ja hän kysyi tästä asiasta. Totesin, että poliitikolle se saattaa olla vähän ongelmallisempaa, mutta hänen esiin nostamanaan asia on hyvä ja oikean suuntainen ja näin. Ei komentajan suu ole suljettu. Hän on näissä asioissa asiantuntija.

Uskallan sanoa, että itsekin olen asiantuntija näissä asioissa. Olen kohdannut siviilipalvelukseen hakeutuvia, kymmeniä aseettomaan palvelukseen tulleita, ja Porin prikaatin komentaja-aikanani pitkälti yli 10 000 asevelvollisesta pääosa suoritti varusmiespalveluksensa ja tuhansia oli myöskin kertausharjoituksissa. Sotilasläänin komentajana olen kohdannut tuhansia nuoria miehiä kutsunnoissa ja käynyt keskustelua heidän kanssaan myöskin siviilipalveluksesta. Tunnen ne asiat kohtalaisen hyvin ja pidän erittäin hyvänä, että komentaja uskaltautui tämän asian kanssa esiin ja nosti esiin asian, joka myöskin muuten on käsittelyssä. Ei tässä voi puolustusministerin suunnasta tulla mustasukkaisuutta. Eivät ne asiat ole vain poliittisen johdon. Kyllä minäkin olisin voinut asiasta käyttää puheenvuoron.

Ajattelin tässä nyt nostaa esiin vielä sen, kun ed. Sumuvuori peräänkuulutti terveystarkastuksen pakollisuutta. Sehän on periaatteessa pakollinen, ellei ole sellaista tietoa, minkä johdosta aluetoimisto voi vapauttaa tämän kutsunnanalaisen. Näin ollen tuo huoli on aiheeton.

Toinen asia, mitä te peräänkuulutitte: Kun en ensin löytänyt tätä lykkäyspykälää täältä asevelvollisuuslaista, kun itse olen myöskin näitä lykkäysanomuksia joutunut satoja käsittelemään, niin ensiksi ajattelin vain todeta, että terveen järjen käyttökään ei ollut sotilasläänin komentajalta kielletty eikä henkilöltä, joka käsittelee lykkäysanomuksia. Mutta täällähän todetaan 34 §:ssä, että perhesyyt ovat eräs painava peruste silloin, kun ne ovat riittävät, vapauttaa kertausharjoituksista.

Kyllä mielestäni nämäkin osoittavat, että tämän lain sisältö on erittäin perusteellisesti harkittu. Se vastaa pitkään käytössä ollutta ja kehittynyttä järjestelmää, jossa käydään läpi asevelvollisuus varusmiespalveluksessa, ennen sitä jo kutsuntaan tultaessa kuin myös reservissä oltaessa kertausharjoituksissa ja vielä varareserviin kuuluttaessakin ja myöskin, jos asevelvollisia tarvitaan suuronnettomuuden tai muun virka-avun antoon liittyen, niin palvelukseen kutsuttaessa valmiuslainsäädännön perusteella. Minusta tämä on erinomainen asia ja kokonaan toinen on siviilipalvelusasia. Siitä on jo riittävästi täällä puhuttu.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani en ollut tukkimassa Puolustusvoimain komentajan suuta vaan totesin, että pidin yllättävänä sitä, että Puolustusvoimain komentaja otti siviilipalvelusasian esille. Näen, että ennen kaikkea hänen pitäisi olla tukemassa varusmiespalvelustaan suorittavien asevelvollisten asemaa, kehittämistä ja toimintaa ja siviilipalvelutehtävät kuuluvat sitten toisen lain mukaisesti toisille viranomaisille. Tässä on se näkökohta, joka ei tue tasapuolista eikä oikeudenmukaista kohtelua näitten eri miesryhmien välillä.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eihän tässä ole kysymys oikeudenmukaisuuden poistamisesta. Kyllä molempia osapuolia käsitellään oikeudenmukaisesti. Uskoisin, että tämä oli, tai tiedän, että se oli komentajan johtoajatus tässä hänen esityksessään. Niin kuin sanoin, olen keskustellut hänen kanssaan kesäkuussa asiasta. Hän tuli syyskuussa, vai oliko peräti lokakuussa, maanpuolustuskurssin avajaisissa tämän asian kanssa esiin. Sitä hän juuri tavoitteli, oikeudenmukaisuutta, eikä suinkaan ottanut mattoa pois varusmiespalveluksen alta. Päinvastoin, hän korosti sisältöä, jolloin pituutta voidaan lyhentää.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulos tämä viesti ei tullut tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Kyllä siinä tuli aivan toisenlainen näkökulma. Minä arvioin siitä näkökulmasta, mikä viesti asiasta minulle tuli.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin itsekin hämmentynyt siitä, miten viestimet kertoivat, eivät olleet lukeneet puhetta eivätkä tiedotetta, joka jaettiin. Mutta kun tiesin asian etukäteen, menin heti nettisivuille, luin komentajan puheen, ja sen sisältö oli juuri se, joka oli se painava peruste. Kannattaa pikkuisen paneutua asiaan.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että tämä asevelvollisuuslaki on nyt eduskunnan käsiteltävänä. Tällä luodaan pohja yleisen asevelvollisuuden jatkolle. On hyvin tärkeä asia, että tämän sisällön uudistaminen hoidetaan näissä harkituissa raameissa.

Asevelvollisuudella on monenlainen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä edellä ed. Laitinen muun muassa viittasi siihen, millä tavalla sotaväki ryhdistää nuoren miehen elämää. Vaikka lähtee nuorempana taikka vähän vanhempana, niin lopputulos on sama, että pääsääntöisesti sotaväestä, asevelvollisuudesta, on hyvää sanottavaa. Se nostaa rakentavalla tavalla suomalaisten nuorten maanpuolustustahtoa. Siinäkin mielessä tämä puolustaa paikkaansa.

Arvoisa puhemies! Käytän senkin vuoksi tämän puheenvuoron, kun ed. Nepponen jo vähän etukäteen viittasi siihen, että tulen kommentoimaan amiraali Kaskealan avausta maanpuolustuskurssin avajaistilaisuudessa, ja teen sen nyt, että en petä ed. Nepposen odotusarvoa. Ajatukseni kulkee hyvin pitkälle sitä latua, että on ymmärrettävää, että Puolustusvoimain komentaja hakee oikeudenmukaisuutta asevelvollisuuden ja siviilipalveluksen välille. Ymmärrän siihen asti, että Puolustusvoimain komentaja esittää vaatimuksen tällä hetkellä selvästi keveämmän siviilipalveluksen sisällön vahvistamisesta, mutta kyllä koen, että ensisijaisesti siviilipalvelusajan niin kuin myös asevelvollisuusajan määrittäminen on poliittisen johdon ja poliitikkojen tehtävä. Tässä mielessä olen vähän eri mieltä ed. Nepposen näkemyksestä, että ensisijaisesti Puolustusvoimain komentajalta pitää tulla tämän suuntainen avaus nimenomaan tämän ajan suhteen.

Minusta ensisijaisesti tämä keskustelu pitää käydä poliitikkojen, poliittisten toimijoiden, välillä ja päätyä yhteiseen käsitykseen, mikä on jatkossa parasta. Nimittäin se, mihinkä tässä on viitattu jo, että tiedotusvälineissä päällimmäiseksi nousi nimenomaan se näkökulma, että Puolustusvoimain komentajan ensisijainen viesti oli siviilipalvelusajan lyhentäminen, oli minusta harmillista. Tässä mielessä edelleen pitäydyn siinä kysymyksessä, että olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa pelkästään käsitellä tämän siviilipalveluksen sisällön kehittämistä, vahvistamista ja jättää aikakeskustelu sinne, missä tapahtuu asevelvollisuuslain ja varmasti edessä olevan siviilipalveluslain sisällön käsitteleminen.

Se, mikä tässä ed. Nepposen puheenvuorossa on hyvää, on se, että kun minua on itseäni askarruttanut, tekikö Puolustusvoimain komentaja tämän avauksen yksin, niin jo ed. Nepposen puheenvuoro vahvistaa sen, että tiettyä taustakeskustelua asiasta on käyty. Minä olen vielä yllättyneempi, että ehkä sosialidemokraattien Liisa Jaakonsaaren avaus tästä asevelvollisuuskysymyksestä oli vahvemmin ohjaamassa tällaiseen ulostuloon. Siltäkin osin pidän erittäin suurena kysymyksenä sitä, toimivatko tämän tyyppisten avausten tekijänä suomalaisessa yhteiskunnassa poliittiset toimijat vai virkamiesjohto. Tässä mielessä me saamme poliitikkoina myös katsoa peiliin ja nimenomaan miettiä sitä, millä tavalla me avoimemmin käymme keskustelua niistä ajankohtaisista kysymyksistä, joihinka meidän poliitikkoina pitää ja tulee ottaa kantaa.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Tämä on aika mielenkiintoinen keskustelu, oliko suotavaa, että Puolustusvoimien komentaja käynnisti näin laajan keskustelun siviilipalvelusajan lyhentämisestä. Minusta siinä ei ole sinänsä mitään tuomittavaa. Jos todellakin lukee, mitä hän puheessaan kokonaisuudessaan sanoi, niin kyllähän siellä tulivat ne keskeiset elementit esille, eli sisältö on olennaista, se miten vaativa se tehtävä on ja miten se vastaa varusmiespalvelustamme.

Haluan muistuttaa, että hallinnonalan ministeri, jolle siviilipalveluasiat kuuluvat, työministeri Tarja Filatov, on useita kertoja ottanut matkan varrella esille sen, että siviilipalvelusaikaa tulisi lyhentää. Ei siihen tiedotusvälineissä kovinkaan herkästi tartuttu. Mutta nyt kun se tuli komentajan taholta, niin siihen tartuttiin. Hyvää tässä on, aivan erinomaisen hyvää tässä on se, että nyt keskustellaan siitä, miten varusmiespalvelusta ja siviilipalvelusta voidaan tehtäviensä osalta täydentää niin, että se tukee meidän keskeisiä tavoitteitamme maanpuolustuksen osalta. Tämä on keskeinen kysymys.

Kertausharjoitusten suhteen kyllä tämä nykykäytäntökin on ollut kertausharjoituksista vapautumisen osalta hyvin joustava, hyvin joustava. Kyllä on perhesyistä, työtehtävistä johtuvista syistä vapautusta saanut. Ei se ole ollut kovin tiukkaa, se menettely, tänä päivänä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mitäpä, jos olisi ollut semmoinen tilanne, että arvovaltainen journalisti olisi mennyt komentaja Kaskealalta kysymään, voidaanko koskaan siviilipalvelusaikaa lyhentää, ja hän olisi vastannut, että ei missään nimessä. Kun verrataan sitä lausuntoa siihen avaukseen, minkä hän nyt teki, niin voisi päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että kumpikin on selvä poliittinen kannanotto, erittäin voimakkaasti sitä.

Minusta nyt Puolustusvoimain komentajalta edellytetään kohtuullista siviilirohkeutta ja myöskin sotilasrohkeutta, ja tämä nyt ei ole ollut kovin raju rohkeuden osoitus, mutta osoittaa korkeaa sivistyneisyyttä, valmiutta elää ajassa, ja sellaisia komentajia toivottavasti jatkossakin on.

Olli Nepponen /kok:

Herra puhemies! Tuohon ajatukseen on hyvä yhtyä, ja täytyy sanoa, että ei tässä, ed. Karjula, nyt mitään valtavia taustakeskusteluja ole käyty. Sattumoisin tapasimme ja keskustelemme yleensä asioista myöskin, missä mennään, koska tässä nyt jollain lailla olen myöskin poliitikoksi muuttunut, mutta sotilaan sielu on onneksi vielä tallella. Ja se oli vain yksittäinen tapahtuma.

Haluan vielä painottaa sitä, että kun komentaja piti puheen, siinä oli paljon, paljon muuta viestiä. Sivulauseessa hän totesi tämän asian, johon myöskin selkeät perusteet tulivat esiin. Siksi minä olen vähän hämmentynyt, että keskustan puolelta ennenkin on tuotu esiin tätä, miksi komentaja. Minusta komentajalla pitää olla ja on aina niin kuin muillakin virkamiehillä oikeus avauksiin ja minusta tässä nyt ei ollut mitään ja vaikka tämän lainsäädännön tuominen kuuluu toisen hallinnonalan ministerille, tässä ei ollut pahaa.

Mutta se koskettaa asevelvollisia nuoria miehiä ja komentaja on vastuussa asevelvollisten nuorten miesten määräämisestä palvelukseen tai sitten siviilipalvelukseen. Hänellä on täysi oikeus ja kohtuus toimia, koska lain mukaan he kuuluvat hänen joukkoonsa, käskyvaltaansa, alkuvaiheessa, vaikka tiet sitten eroavatkin. Myöskin myöhemmin he ovat valvonnan alaisia asevelvollisuuslain perusteella. He ovat siellä rekisterissä, ja tarvittaessa heidät on sodan aikana palvelukseen kutsuttava.

Keskustelu päättyy.