Täysistunnon pöytäkirja 102/2008 vp

PTK 102/2008 vp

102. TORSTAINA 6. MARRASKUUTA 2008 kello 16.01

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laiksi maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Oletin, että mietinnön antaneen valiokunnan puheenjohtaja olisi puhunut ensin, mutta haluan tässä tilanteessa esitellä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan eriävän mielipiteen. Siellä tehtiin neljä pykälämuutosesitystä, jotka kaikki ovat perusteltuja. Kuitenkin pitää ensimmäiseksi sanoa, että harvaa hallituksen esitystä tämän hallituksen aikana joutuu kuitenkaan kehumaan niin paljon kuin tätä joutuu. Tässä on puututtu äärimmäisen tärkeään asiaan, ja monilta osin tämä hallituksen esitys on erittäin merkittävä, kiitettävä ja odotettu, mutta siellä on myöskin puutteita, ja ne puutteet aiheuttavat, että niiden takia tieteen ja taiteen tekijöitten tasavertainen mahdollisuus päästä kunnollisen eläketurvan, työtapaturmavakuutuksen ja kuntoutusetuuksien piiriin ei toteudu niin kuin pitäisi toteutua. Tässä on kuitenkin sitten se ongelma, että siellä kaikista heikoimpaan asemaan joutuvat ne, jotka saavatkin apurahoja vähiten ja lyhimpiä pätkiä ja joilla kaiken kaikkiaan perusturva on heikoissa kantimissa.

Me esitimme ensimmäiseen lakiin muutoksia, arvoisa puhemies, ja ilmeisesti menee näin, että kun tässä mietinnössä ei ole vastalausetta, niin teen sitten yksityiskohtaisen käsittelyn aikana työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoon liitettyyn eriävään mielipiteeseen sisältyvät pykälämuutosesitykset, mutta käyn ne tässä läpi nyt.

Esitämme 1. lakiin, sen 1 lukuun ja 1 a §:ään, sen 3 momenttiin muutosta, joka mahdollistaa sen, että saamelaisten myöskin ulkomailta, Pohjoismaista ja Venäjältä, saamat apurahat luettaisiin mukaan tämän lain piiriin siitä syystä, että perustuslaissa on kuitenkin saamelaiset nostettu erityisasemaan. Ne toimet, joilla saamelaiset voivat edistää omaa kieltään ja kulttuuriaan, ovat kyllä paikallaan. Siinä mielessä tämmöinen positiivinen erityisasema on perusteltu.

Toisena kohtana samaiseen lakiin, sen 8 b §:ään esitämme, että 1 momentin 2 kohta poistetaan, mikä tarkoittaa sitä, että myöskin alle 4 kuukauden mittaiset apurahat tulevat lasketuksi hyväksi apurahansaajalle.

Sen lisäksi esitämme 8. lakiin 5 a §:ään oman työn päättymiseen liittyen lisäystä 1 momentin loppuun, ja se lisäys sanatarkasti on näin, että jatketaan viimeistä lausetta: "- - siten, että se estäisi kokoaikaisen työn vastaanottamisen". Tällä olemme halunneet tarkentaa tätä lakitekstiä siitä syystä, että tällä kohdalla on rinnastus yrittäjien ja yrittäjien perheenjäsenten työttömyysturvaoikeuteen, ja se on varmaan työttömyysturvalaissa yksittäinen asia, mistä on eniten tehty valituksia, ja olemme halunneet välttää sen, että tällaista tulkinnanvaraisuutta tämän lain myötä tulisi niille henkilöille, jotka apurahoja saavat.

Neljäntenä kohtana sitten on tämä 9 luvun 5 §:n kohta Työmarkkinatuki ilman tarveharkintaa. Olemme lisänneet sinne ehdon, että laskentaperuste olisi apurahansaajilla työttömyysturvan työmarkkinatuen suhteen sama, mikä se on ansiosidonnaista turvaa saavalla, elikkä 43 viikkoa lähinnä edellisen 28 kuukauden aikana. Myöhemmin samassa kohdassa mainitaan myös tämä 28 kuukauden tarkastelujakso.

Olemme halunneet kuitenkin pitää näistä pykälämuutoksista kiinni. Missään nimessä emme esitä lain hylkäämistä, koska perusteiltaan ja kohderyhmältään tämä on aivan oikea liikahdus oikeaan suuntaan mutta valitettavasti jääpi puolitiehen. Me mietimme pitkään sitä, koska asiantuntijalausunnoissa niin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin asianomaisten liittojen edustajat viestivät vahvasti sitä, että ei ehkä kannattaisi äänestää, mutta kyllä me nämä jokaisen pykälämuutosesityksen mietimme niin perin pohjin, että tässä ei kuitenkaan ole kyse mistään maksimalismista elikkä siitä, että haluamme kaikessa antaa enemmän ja tehdä parempia esityksiä, vaan kaiken kaikkiaan nämä ovat hyvin täsmäkohdennettuja pykälämuutosesityksiä, jotka euromääräisesti eivät merkitse valtiontaloudelle paljon, mutta niille henkilöille, joiden kohdalle ne sattuvat, ne muutokset ovat äärimmäisen tärkeitä.

Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joitakin minuutteja tästä valiokunnan mietinnöstä, jonka otsikko on maatalousyrittäjän eläkelain muutos ja eräät siihen liittyvät lait. Jos lukee pelkästään tämän lain otsikon, niin se kyllä johtaa täydellisille harhapoluille. Tässä on kysymys, voi sanoa, vuosikymmenten aikaisesta korjaamista, muutosta odottaneesta asiasta. Tässä on kysymys arvion mukaan 4 500—8 000 suomalaisesta, kysymys apurahansaajista, tieteen ja taiteen tekijöistä, joitten arkipäivän leipä tulee siitä, että heidän työnsä palkkana on apuraha. Voi sanoa, että sosiaaliturvassamme ollut yksi aukko paikataan sen jälkeen, kun tämä laki tulee hyväksyttyä.

Todellakin otsikko maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta johtaa näiltä osin täysin väärille poluille, mutta vastaus siihen, miksi tällaisilla poluilla ollaan, johtuu siitä, että valmistelun yhteydessä on tutkittu eri vaihtoehtoja ja tuolloin on päädytty ratkaisuun, jossa maatalousyrittäjäin eläkejärjestelmä on sen kaltainen, että se on tässä vaiheessa ollut mielekkäintä ja parasta liittää niin sanottuun MYEL-järjestelmään, josta sitten tosin seuraa omat epäkohtansa, joihin palaan puheenvuorossani ja joihin valiokuntakin kommentteja antaa. Mutta joka tapauksessa tämä on pitkään odotettu sosiaaliturvan uudistus, ja harvoin valiokunnassa asiantuntijakuulemisten yhteydessä palaute on niin yksituumaisen kiittävää kuin tämän asian kohdalla on ollut. Valiokunta pitää myönteisenä, että on valmistelussa päädytty tähän tilanteeseen, jossa vaihtoehtoisista malleista on nyt päästy ratkaisuun, etteivät nämä tekniset syyt, jotka jossain vaiheessa esteenä ovat olleet, enää ole sitten tämän asian eteenpäinviemisessä vastaan olleet.

Tällä ei valtiontalouden kannalta kovinkaan suurta merkitystä ole, puhutaan ensi vuonna tasolla 1,1 miljoonaa euroa. Mutta se, että esitys saattaa apurahojen saajat niin ansiosidonnaisen eläke-, sairausvakuutus-, tapaturmavakuutus- kuin kuntoutusetuuksienkin piiriin, on iso ja merkittävä asia.

Toisekseen yksi keskeinen tekijä tämän esityksen sisällä on se, mistä pitkäänkin kiistaa käytiin, että tämä sosiaaliturva ei ole pois siitä apurahasta vaan apurahojen maksajat tässä maassa ovat sitoutuneet siihen, että apurahojen määrää nostetaan noin 14 prosentilla, jonka tämä sosiaaliturva sitä apurahaa kohti tulee maksamaan. Apurahansaajalle käteenjäävä raha on tämän lain voimaantulon jälkeen nykyisellä tasolla.

Tämän apurahakauden vähimmäiskesto on 4 kuukautta, ja niin ollen myös tämän lain täytäntöönpanossa tulee olemaan edellytys 4 kuukauden yhdenjaksoisesta työskentelystä. Tämä on perusteltu ensinnäkin siitä lähtökohdasta, että tätä kautta tämä apurahansaajien tilanne on pystytty eläkejärjestelmään ja MYEL-järjestelmään saamaan, eli perusteena on näiltä osin tekninen syy. Ratkaisu on perusteltu myös sen vuoksi, että 4:ää kuukautta lyhyemmältä jaksolta, tätä lyhyemmällä apurahalla, tähän etuuteen oikeuttava tulo ei nousisi vähimmäisturvaa, jonka varassa apurahansaajat nykyisin ovat olleet, korkeammalle.

Sen sijaan ongelma on se, että meillä on tämän lain voimaantulon jälkeenkin sellaisia tieteen ja taiteen tekijöitä, joitten yksittäinen apurahajakso on alle 4 kuukautta mutta joilla näitä alle 4 kuukauden mittaisia jaksoja saattaa olla jopa kymmenen vuoden aikana. Jatkossa kysymys kuuluu, ja tähän liittyen valiokunta on liittänyt lausuman, jossa valiokunta toteaa: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuuttamisvelvoitetta niin, että peräkkäiset, yhteenlaskettuina vähintään neljän kuukauden mittaiset, apurahat tulisivat pakollisen vakuuttamisen piiriin." Kun on aloja, joilla yhden jakson pituus voi olla kaksi viikkoa, seuraavan kuukausi, seuraavan kolme viikkoa jne., näistä yhteenlaskettuna tuo 4 kuukautta vuositasolla kertyisi. Mutta nyt sitten tämän lainsäädännön piiriin, tämän sosiaaliturvan piiriin, nämä eivät vielä tule.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että nyt esitetty uudistus sinällään on merkittävä parannus apurahansaajien, tieteen ja taiteen tekijöiden, sosiaaliturvaan. Nyt esitetty järjestelmä tuo suurimman osan apurahansaajista ansiosidonnaisen turvan piiriin. Tämä joukko, joka näitten ketjuttamisten jälkeen kenties tulisi sosiaaliturvan piiriin, on arviolta joitakin satoja tieteen ja taiteen tekijöitä. Tästä meillä ei sen tarkempaa lukua tässä vaiheessa ole, mutta valiokunta edellyttää, että tämä asia nyt selvitetään, ja keskeistä on se, että se tapahtuu yhteistyössä tieteen ja taiteen tekijöitten järjestöjen kanssa.

Toiseen asiaan valiokunta kiinnittää huomiota, johon täällä jo ed. Mustajärvi kantaa otti ja oman esityksensäkin teki. Lähtökohtahan tässä laissa on se, että hallituksen esityksen mukaan vakuuttamisvelvollisuus koskee vain Suomesta maksettavia apurahoja. Tästä seuraa, että esimerkiksi ed. Mustajärven täällä esittämä saamelaiskysymys on nostettu meidän mietinnössämme esiin. Se on ongelmallinen, mutta niin kauan kuin lainsäädännön pohja on se, että puhutaan Suomessa maksetuista apurahoista — kun esimerkiksi täällä on professori Pulliainen salissa tällä hetkellä, hän tietää, että hänen kollegoitaan on lukuisa joukko, jotka työskentelevät ulkomaalaisten apurahojen varassa — tämä ongelma, jonka ed. Mustajärvi nosti esiin ja johon valiokuntakin on mietinnössään viitannut, ei ole yksin saamelaisten ongelma vaan osan tieteen ja taiteen tekijöistä ongelma. Kun meidän lähtökohtamme on se, että on kysymys kotimaassa maksetuista apurahoista, tieteen ja taiteen tekijöitten apurahoista, niin siihen, että me lähtisimme oman toimivaltamme ulkopuolelle, ei ole tässä vaiheessa haluttu lähteä. Tästäkin toteamme, että tämä asia on katsottava, mitä sille jatkossa voitaisiin tehdä, mutta kun yksi keskeinen periaate on tässä se, että apurahan määrä ei laske sen vuoksi, että sosiaaliturvaa maksetaan, niin me emme nyt sitten tässä vaiheessa ole näiltä osin edenneet.

Työttömyysturvan osalta tässä ehdotetaan työttömyysturvalakia tarkistettavaksi siten, ettei MYEL-vakuuttamisvelvollisia apurahansaajia pidettäisi työttömyysturvalaissa tarkoitettuina yrittäjinä. Tämä on todettu erikseen, että ei pidettäisi työttömyysturvalaissa tarkoitettuina yrittäjinä, koska tästä seuraa esimerkiksi peruspäivärahan tarveharkintaan liittyen tekijöitä, joita tämän lain säätämisen yhteydessä on haluttu tieteen ja taiteen tekijöitten osalta lieventää. Valiokunta näiltä osin toteaa, että työttömyysturva-asia tulee ratkaista jatkoselvittelyjen ja -valmistelujen yhteydessä. Kaiken kaikkiaan työmarkkinatuen tarveharkinta on nyt lähiviikkojen ja -kuukausien aikana valmistelutyössä esillä, mutta kun epäkohtia tästä haetaan, niitä kolme on otsikkotasolla löydettävissä ja tämä työttömyysturva yhdeksi sellaiseksi jää.

Totean valiokunnan puheenjohtajana, että tämä valiokunnan mietintö on yksimielinen. Niiltä osin, jos tähän joitakin muutosesityksiä tulee, ne tulevat sitten käsittelyn yhteydessä.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Rehulan asialliseen läpikäyntiin täsmentää sen, minkä takia nämä saamelaiset nostettiin esille. Minä ymmärrän sen, että siihen voi liittyä verotuksellisia tai lakiteknisiä ongelmia, mutta meille periaatteellinen kysymys oli siinä mielessä tärkeä, että saamelaiset on kuitenkin perustuslaissa nostettu ihan omaksi erityisryhmäkseen, ja siinä tapahtuu se rajaus. Ja kaikkea sellaista toimintaa, mikä edesauttaa saamelaisten kielen ja kulttuurin edistämistä, me tuemme. Siksi tulemme tekemään tämän esityksen, koska se logiikka toimii kuitenkin siltä kohdin, millä perusteella tämä erityisryhmä on poimittu esille.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli asiaa, niin tosiaan tehtiin yksimielinen mietintö. Ja minkä takia tämä mietintö on yksimielinen, niin sen takia, että tänne on tehty lausuma, mikä meidän mielestämme on kuitenkin aika hyvä ja velvoittava, ja nimenomaan sen tähden, että kaikki puolueet ovat sitoutuneet tämän lausuman taakse. Eli kun tässä on nämä ketjuttamiset ja yhteenlasketut 4 kuukauden työsuhteet, niitten osalta toivotaan, että ministeriö tekee töitä ja tuo uutta lainsäädäntöä, että tämä problematiikka poistuu. Tämä oli tosiaan se lähtökohta, minkä takia valiokunta tässä asiassa oli yksimielinen. Huomattiin myös se, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunto tosiaan oli äänestyspäätös, ja pykälämuutokset, jotka ovat myös eriävässä mielipiteessä, ovat varmaan ihan perusteltuja. Mutta tämä oli se vaihe, enempään ei pystytty.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on ollut hyvin pidättyväinen lausumien tekemisessä, ja sen takia minä uskon, että tällä lausumalla on aika suuri voima, koska tämä nyt tähän on tehty ja tätä asiaa halutaan tätä kautta korjata. Uskon niin, että sosialidemokraattinen ryhmä (Puhemies: Nyt on minuutti mennyt!) on tämän sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön takana.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Valiokunnan puheenjohtajan ed. Rehulan ja ed. Marjaana Koskisen puheenvuorojen jatkoksi totean, että olin myös itse mukana tässä yksimielisessä mietinnössä ja olen edelleenkin. Minusta sinänsä ne ed. Mustajärven esittelemät ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan eriävän mielipiteen näkemykset ovat aivan oikeita, mutta sen prosessin myötä, joka sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tapahtui ja joka tuotti yksimielisen mietinnön, minusta tämän asian etenemisen kannalta oli parasta tehdä näin. Periaatteellisesti olen sinänsä samaa mieltä kuin ed. Mustajärvi, mutta tässä tapauksessa, kun olen yksimielisesti valiokunnassa ollut tätä mieltä, olen sitä mieltä kyllä edelleenkin.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli paljon asiantuntijoita kuultavina, ja kaikki olivat yksimielisiä siitä, että tämä on hyvä laki, joka pitäisi mahdollisimman nopeasti panna täytäntöön. Se oli perusteena nimenomaan, että he eivät halua vaarantaa millään lailla tämän lain etenemistä, vaikkakin nämä alle 4 kuukauden mittaisen apurahan saajat tässä vaiheessa jäävät vielä tämän lain ulkopuolelle.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin kuulin, että tämmöistä tiettyä pelkoa ja ehkä pelotteluakin oli ollut liikkeellä. Minä en kyllä ymmärrä sitä, että kun meidän esityksessämmekään ei missään nimessä esitetä lain, hallituksen esityksen, hylkäämistä vaan neljää täsmäkohdennettua pykäläparannusta, niin millä tavalla se, jos se apurahansaajien asemaa parantaa — siinäkin tapauksessa, että nämä neljä eri muutosta menisivät läpi — sitten vaarantaisi tämän muun hallituksen esityksen voimaantulon, joka sinälläänkin sisältää paljon hyvää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä asia kun tuli tuonne työelämävaliokuntaan, ajattelin, miksi tämä on yleensä sinne tuotu, kun tässä on kyse siitä, jotta nämä apurahansaajat, tieteen- ja taiteenharjoittajat, laitetaan maatalousyrittäjäeläkelain alaisuuteen. No, minä jopa tyhmyyttäni sitten kysyin siellä valiokunnassa, onkohan tässä siitä kyse, kun nämä maatalousyrittäjätkin ovat jonkinlaisia apurahansaajia, kun on niin hassusti tämä järjestelmä, jotta nämä yrittäjät eivät saa tuotteestaan sitä hintaa, vaan se kuuluu tähän ... (Välihuuto) — Ei, kun tämä, anteeksi. — Mutta tässä ei ole kyse siitä. Ajattelin, jotta minä olen sitä mieltä aina ollut, että yrittäjän pitää saada siitä tuotteesta suoraan hinta sillä tavalla, että ei tarvitse täyttää kaavakkeita, mutta kun tiedetään, missä maailmassa eletään, niin se ei vielä ihan onnistu. Sen takia tämä maataloustukipolitiikkahan on oikein. Mutta sitten minä kuulin tämän ratkaisun, miksi tämä ei ole Valtiokonttorin alaisuudessa, jotta siellä on valmis järjestelmä olemassa, joka on edullisempi, ja tietysti kun siihen kuuluu myös tukiajattelu, niin se maksukin on halvempi. Sieltä kautta löytyi tämä ratkaisu tähän.

En missään tapauksessa vastusta, että näin tehdään. Mutta sen sijaan me vastalauseen tekijät olisimme olleet tuolla työelämävaliokunnassa vähän paremmalla linjalla, niin kuin ed. Mustajärvi tuossa äsken kuvasi hyvin. Kyse on siitä, jotta miksi ei voitaisi korjata niitä epäkohtia, ja ilmeisesti tässä nyt on olemassa, jotta näitä tieteilijöitä ja taiteilijoita on peloteltu sillä, jotta jos teette nippelinkin jutun muutoksen siinä, niin siinähän sitten käy sillä tavalla, että ette te saakaan sitä. Minä luulen, että kun tämä saadaan voimaan, niin kyllä nousee toive siitä, jotta korjatkaa nyt äkkiä nämä jutut eikä jätetä aukkoja. Sen takia olen kannattamassa yksityiskohtaisessa käsittelyssä näitä ed. Mustajärven pykäläesityksiä, jotka ovat tässä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa.

Tällähän parannetaan totta kai tieteen- ja taiteenharjoittajien asemaa, enkä käy niitä yksityiskohtia läpi, mitä ed. Mustajärvi tässä kävi. Mutta kun sitten todetaan yksimielisesti täällä, jotta sosiaali- ja terveysvaliokunta teki yksimielisen mietinnön, niin totta kai se tekee yksimielisen mietinnön, jos se taipuu hallituksen tahtoon, että kaikki menee näin. Ihmettelinkin, miten meidän vahvat vasemmisto-oppositiovoimamme ovat voineet lähteä tämmöiseen yksimieliseen mietintöön sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, taipua noin vaan hallituksen tahtoon. Tämä ponsihan jättää vielä avoimeksi sen, mitä tämä nyt tarkoittaa, kun täällä todetaan, jotta "hallitus selvittää mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuuttamisvelvoitetta niin, että peräkkäiset, yhteen laskettuina vähintään neljän kuukauden mittaiset, apurahat tulisivat pakollisen vakuuttamisen piiriin", salliiko se yhtään väliaikaa, jos sattuu olemaan muutama päivä väliä siinä, vai tarkoittaako tämä yhtäjaksoisuutta, siis sitä, että jatkuu keskeytyksettä. Siinä mielessä jäi vielä sekin vähän niin kuin kyseenalaiseksi, onko tässä semmoinen porsaanreikä, niin kuin monissa muissakin lainkohdissa, että jos on yksi päivä väliä, niin menettääkin sen etuuden. Olisi hyvä tuokin täsmentää ennen kuin eduskunta iskee tämän kiinni, kun tiedetään, että enemmistöhän täällä jyllää, kuten täällä todettiin, jotta ollaan yksimielisiä, vaikka aukkoja jääkin.

Mutta sitten tähän sisältyy semmoinen iso periaatteellinen juttu. Nimittäin tässä ensi kerran, mikä minusta on hyvä asia, nyt hyväksytään semmoinen ajattelu, jotta nyt uskotaan ihmisen ilmoitusvelvollisuuteen, kun jää työttömäksi. Elikkä nyt tässähän tehdään semmoinen juttu, joka on merkittävä linjaus tähänastiseen, jotta kun apurahansaajalla loppuu tämä apurahakausi, hänhän ilmoittaa, jotta jäänpäs tässä työttömäksi, niin hän käykin saamaan työttömyysturvaa. Uskotaan, että okei, tämmöinen on tapahtuma.

Mutta sen sijaan toisin on, jos yrittäjä jää työttömäksi tai yrittäjän perheenjäsen — yrittäjän perheenjäsenhän ei saa työttömyysturvaa ollenkaan, vaan sitähän katsellaan, että kyllä se työllistyy siinä omassa yrityksessä. Siitä saatiinkin tänne meidän lausumaan yksi pätkä, kun esitin tuolla työelämävaliokunnassa, että tämmöinenhän pitäisi selvittää, että eihän mitään mieltä ole siinä.

Otan esimerkin helsinkiläisestä taksiyrittäjästä — meillä on maakunnassakin paljon niitä, mutta kun täällä taksilla aika paljon kuljette, niin se on läheisempi ilmeisesti teille, niin että kuvataan nyt tämmöinen tilanne. On taksiyrittäjä, jonka vaimo tuli työkyvyttömäksi, ja häneltä otettiin jopa tämä ammattiajokortti pois, ja hän ei vielä tänäkään päivänä saa työttömyysturvaa, nyt jo lähes kaksi vuotta killunut siinä, koska työvoimaviranomainen sanoo, että kyllä hän työllistyy siinä omassa yrityksessään. Hänen omaa ilmoitustaan ei uskota, että hän ei pysty siihen. Lääkärintodistusta ei uskota, että tämä ihminen on tullut työkyvyttömäksi taksinkuljettajaksi.

Siksi tässä lausumassa on yksi osio, jossa todetaan, jotta tämä pitäisi muuten hoitaa kuntoon. Minä odotan, jotta näitä muitakin ihmisiä käydään uskomaan sitten, niin että kun he ilmoittavat, jotta ovat työttömiä työnhakijoita, niin he voisivat saada työttömyysturvaa kanssa. Tämä on minusta iso periaatteellinen juttu, joka pitää ajaa läpi kaikessa, että myös tavallista duunaria uskotaan, kun hän ilmoittaa, että on työtön, eikä käytäisi niin kuin sihtailemaan, vaan se katsotaan; jos hän on huijannut siinä, niin okei, sitten vedetään rahat pois, sanotaan, että tämä ei pidä paikkaansa.

Muuten kaikki hyvin, mutta näillä pienillä korjauksilla, mitä ed. Mustajärvi on ehdottanut, tämä on hyvä lakiesitys.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tehty ja tullaan tekemään esitys neljästä pienestä korjauksesta, jotka parantavat tätä esitystä. Puutun näistä neljästä kohdasta tässä yhteydessä vain yhteen eli siihen, että nämä alle 4 kuukauden mittaisetkin jaksot tulisivat jo tässä vaiheessa tämän sosiaaliturvan piiriin. Kysymys kuuluu, kun teille tämä on niin yksinkertaista, että jos on kysymyksessä viikko siellä, toinen täällä, kolmas tuolla ja niistä kertyy tämä kyseinen sosiaaliturva, että tulisi tämä 4 kuukautta täyteen, niin ihan vaan semmoisena käytännön asiana, olisiko se ollut teidän mielestänne peruste hakea ratkaisu tähän asiaan ja lykätä esimerkiksi tämän lain voimaantuloa, koska tämmöisiä valmiuksia tässä vaiheessa ei olisi ollut. Se on ainakin sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa tullut esille. Näitä tieteen- ja taiteentekijöitä, sen kiistän, että heitä olisi uhkailtu. Toisinpäin: heille on luvattu, että tämä laki tulee voimaan ja sen jälkeen tätä valmistelutyötä jatketaan, ja valiokunta on tähän asiaan erityisesti huomionkin kiinnittänyt.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ihmettelen, jos kyse on siitä, jotta tehdään tietokoneohjelma. Meillä on kyllä semmoisia nörttejä, jotka tekevät hetkessä kaiken näköisiä ohjelmia. Tässä on kyse siitä, että on pohja, valmis sabluuna, olemassa, ja tämä on kyllä joku tämmöinen tekosyy. Nimittäin kun Islannin pankkijuttua, pankkitakausta, tehtiin, niin se tuli kolmessa päivässä ja siinä saatiin tuommoinen laki aikaan, eikä kukaan tiedä edes, mitä siinä oikein päätettiin. Tässä tapauksessa on kyse siitä, että vähän muutetaan tietokoneohjelmaa vaan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt myönnän, että tarkkaavaisuus ehkä herpaantui sen verran, mutta palaisin siihen asiaan, minkä ed. Lahtela nosti esille, elikkä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön lauseeseen. Eli tarkoitetaanko tässä tiiviisti peräkkäin olevia pätkiä, apurahapätkiä, niin että niissä ei ole päivääkään väliä, vai hyväksytäänkö tietty tarkastelujakso ja siellä on sitten mukana myöskin niitä päiviä, jolloinka ei ole oikeus apurahaan? Voisiko valiokunnan puheenjohtaja, ed. Rehula, tarkentaa tätä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on suurenmoinen edistysaskel. Itse olin 1960- ja 1970-luvuilla kolmea kuukautta vaille kymmenen vuotta yhtä soittoa Helsingin yliopistossa apurahatutkijana komeasti kalskahtavalla tittelillä, jota en ilkeä edes tässä lausua, se on niin hieno. Silloin oli hyvin selvää, että se suuri unelma — silloin ei ollut demariunelmia tarjolla — meillä apurahatutkijoilla oli se, että jotakin tällaista joskus tapahtuisi. Sitä pidettiin täysin mahdottomana. Nyt se unelma toteutuu niille, jotka elävät tässä ajassa, tällä tavalla.

Tämähän maatalousyrittäjäeläkelain yhteydessä toteutettavana kuulostaa vähän persoonalliselta, mutta sitten kun sitä miettii tarkemmin, niin ei se ole ollenkaan hassumpi. Tieteessä ja taiteessa on kysymys kulttuurista, ja niinpä sopii, että agrikulttuurilain avulla tämä asia hoidetaan näppärästi kuntoon. Elikkä vain todella fiksut hallitusnikkarit pystyvät tällaiseen tuotteeseen. Itse en, vaikka minulla oli komeasti kalskahtava titteli kymmenen vuotta, olisi keksinyt tätä. (Ed. Gustafsson: Mikä se oli, meitä kiinnostaa?) — No, sitä en kyllä nyt, ed. Gustafsson, lausahda julki tänne pöytäkirjaan.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että tämä tekninen ratkaisu, tämä työnantajuus, on pystytty ratkaisemaan säätiöiden kanssa. Se oli se suuri kysymys, joka vaati valtavan henkisen ponnistuksen, jonka oli kuitenkin sitten mahdollista tuottaa järkevä tulos. Ei kun hieno homma!

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Esitys on erittäin hyvä ja tervetullut, ja apurahansaajien sosiaaliturvan järjestämistä on valmisteltu huolellisesti ja löydetty nyt hyvä ratkaisu maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta, vaikka nimi ei ehkä ole ihan kohdallaan. Niin kuin ed. Pulliainen totesi, tässä on vaadittu hyvää oivallusta valmistelevilta virkamiehiltä, että he ovat löytäneet näinkin hyvän toteuttamistavan tälle aika kohtuullisen vaikealle ja pienehkölle asialle. Minusta on kuitenkin erinomaista, että tähän on löydetty tämä ratkaisu. Se on hallitusohjelman mukainen, ja erityisesti tieteen- ja taiteentekijät pitävät sitä kiireellisenä, tarpeellisena ja hyvänä.

Yhdyn pitkälti valiokunnan puheenjohtajan Rehulan esittämiin näkemyksiin. Mutta haluaisin kommentoida ed. Mustajärvelle, että valiokunta mietti pitkään tätä 4 kuukauden rajaa ja piti sitä perusteltuna. Se totesi omassa lausumassaan, että ministeriön täytyy käynnistää tähän liittyvä selvitystyö ja tehdä se yhtä huolellisesti kuin tämä koko lakiesitys on tehty.

Me hyvin tiedämme, että näissä etuusjärjestelmissä, jos mennään alle 4 kuukauden jaksoihin ja niiden ketjuttamiseen, jos siinä ketjutellaan erilaisia yhden viikon, kahden viikon, apurahajaksoja, sitten helposti luodaan semmoinen problematiikka sen byrokratian kanssa, että se itse järjestelmä tulee viemään enemmän voimavaroja kuin sitten apurahojensaajien sosiaaliturvaan pystytään keräämään. Ihan samalla tavalla kuin muissa järjestelmissä tässä valmistelu täytyy tehdä erityisen huolellisesti ja varmistaa se, että sillä synnytetään enemmän hyvää kuin ongelmia näille kyseisille ihmisille.

Vielä ehkä toteaisin siitä, että tämä olisi niin kuin tietokoneohjelma-asia, niin eihän se asia tietenkään niin ole. Jos jotkut asiat ovat sekaisin ja ne pannaan tietokoneelle, niin siitä saadaan ainoastaan vain digitaalinen sekasotku, joka on vielä vaikeampi selvittää kuin normaalisti.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Esityksen otsikko tosiaan lienee yksi syy, miksi asian puolestapuhujia ja kehujia täällä salissa on kohtalaisen vähän, mutta itse haluan täältä nousta tätä asiaa kehumaan. Apurahansaajat, tutkijat ja taiteilijat, ovat jatkuvasti laajentunut ryhmä yhteiskunnassamme, ja he tekevät äärettömän tärkeää työtä yhteiskuntamme kehityksen hyväksi. On suuri askel, että apurahansaajat esityksen myötä saatetaan ansiosidonnaisen eläke-, sairausvakuutus-, tapaturmavakuutus- ja kuntoutusetuuksien piiriin. Esitys on myös upea osoitus siitä, että hallitus todella pystyy toimimaan sosiaaliturvan parantamiseksi. Esitys myös vahvistaa hallituksen linjaa, jossa on nostettu ja lisätty luovan talouden ja innovatiivisuuden merkitystä yhteiskuntamme kehitykselle.

No, toki epäkohtia vielä jää tämänkin esityksen jälkeen korjattavaksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta onkin lausunnossaan muun muassa kiinnittänyt huomiota yhteen muutosta kaipaavaan seikkaan, johon on helppo yhtyä. On hyvä, että yrittäjien sosiaaliturvaa arvioiva työryhmä on aloittanut työnsä, ja erittäin toivottavaa on, että yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä työttömyysturvan kehittämistä kiirehditään mahdollisuuksien mukaan.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä niihin kehuviin näkemyksiin koskien tätä hallituksen esitystä, joka todella toteuttaa monien tutkijoiden ja taiteenharjoittajien unelman ja toiveen heidän sosiaalietuisuuksiensa osalta.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon keskeisiä kohtia on mielestäni hyvin huomioitu itse sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä, ja se on minusta erinomainen asia. Itse asiassa lausumaehdotus, johon sosiaali- ja terveysvaliokunta on päätynyt, että "eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuuttamisvelvoitetta niin, että peräkkäiset, yhteen laskettuina vähintään neljän kuukauden mittaiset, apurahat tulisivat pakollisen vakuuttamisen piiriin", on sanasta sanaan se, mitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunta esitti.

Kun äänestettiin näistä vasemmistoliiton lakipykälämuutosesityksistä, en asettunut niitä kannattamaan, toisin kuin eräät eduskuntaryhmämme jäsenet. Minusta tämä nyt on kuitenkin enemmän tämmöinen näkökulma- ja makuasiakysymys. Itse koen, että juuri tässä asiassa olen reformisti enkä vallankumouksellinen. Kaikkia muutoksia ei saada kerralla. Nyt on tärkeätä kuitenkin selvittää huolella tähän ketjutukseen liittyvät ongelmakohdat, aivan niin kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Rehula hetki sitten sanoi. En halua tehdä tästä mitään isoa kysymystä, koska arvostan myöskin ed. Mustajärven asiantuntemusta näitten lakipykälämuutosesitysten kohdalta, mutta minusta ne nyt eivät juuri tässä kohtaa ole välttämättä tämän kehityksen edellytys. Sen sijaan se on tärkeintä, että tämä laki menee nopeasti eteenpäin.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ei nyt se vallankumous ainakaan ryskyen etene siitä, jos tekee neljä pientä pykälämuutosesitystä, jotka on vielä hyvin tarkkaan mietitty ja perusteltu ja jotka eivät olisi rahastakaan kiinni. Sitä en ymmärrä, jos jonkinlaiseksi tekniseksi esteeksi tämä alta 4 kuukauden mittaisten apurahojen seuranta tehdään, kun kuitenkin ansioturvan puolella pitää seurata jopa tuntimäärää viikoittain ja siellä on kahden vuoden ajalta ja vieläkin pidemmältä ajalta liukuva tarkastelu silloin, kun tulkitaan oikeutta työttömyysturvaan.

Sinälläänhän tässä nyt olisi yritetty muuttaa semmoisten henkilöitten asemaa, jotka eivät ole yrittäjiä ja jotka eivät ole ansiotyössä, vaan ovat siinä välimaastossa ei-työsuhteisina. He ovat kyllä aika monessa muussakin tapauksessa sitten monen tekijän suhteen väliinputoajia. Esimerkiksi oman työn päättymisestä apurahatyössä olisi ollut hyvä aloittaa se. Kun apurahan tekijällä ei kuitenkaan ole yrittäjätoimintaa eikä yrittäjäriskiä, niin siltä osin tämä täsmennys olisi ollut paikallaan, koska silloin ei olisi tarvinnut arvioida mitään muuta kuin sen kyseisen työn päättymistä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen edellisen puhujan kanssa aika pitkälle samoilla linjoilla. Muutenhan tämä koko kysymys on vähän semmoinen ylimainostettu, oikeansuuntainen kyllä ja hyvä, että siis on saatu, kiitos vaan, lopultakin aikaiseksi. Mutta kun on kuunnellut eräiden kansanedustajien, kollegojen, puheita, niin sitä on vedetty omaan piikkiin niin, että huimaa oikein, että kukaan muu ei ole koskaan tämmöisestä asiasta puhunutkaan, vaikka itsekin olen Teostossa ollut kolmisenkymmentä vuotta. Tätä on aika kauan aikaa yritettykin, mutta ilmeisesti tämä on nyt hämännyt joitain keskustapuoluelaisia kansanedustajia, taiteen alalla olevia, kun tämä on nyt tässä maatalousyrittäjien eläkelaissa mukana. Tai ainakin he käyttävät sitä sen hämäämiseen, että on jotenkin sitten keskustan ansiota enemmänkin ollut tämä juttu.

Mutta vielä tuohon edelliseen puheenvuoroon. Kun mainittiin nämä yrittäjät, niin monethan, yllättävänkin monet, apurahoja saavat ihmiset ovat perustaneet omia firmoja ja omia toiminimiä ja sen kaltaisia juttuja, joiden kautta rahaa kierrätetään enemmän kun uskoisikaan. Tämä koskee loppujen lopuksi aika pientä juttua, joten saman tien voisi toteuttaa tämän eriävän mielipiteen tämän suhteen, kun täällä on nämä pohjoismaiset ja venäläiset, puhumattakaan siitä, että myös nämä lyhyempiaikaiset otettaisiin tähän huomioon.

Tosiaan tämän alueen verosuunnittelukin on ehkä pitemmällä ollut kuin monet uskovatkaan, verraten vaan siihenkin, kun nykyään neuvotaan tähän verosuunnitteluun mukamas yllättävilläkin tahoilla, että sitten voisi pääomaveroja hyödyntää. Kyllä taiteentekijät ovat osanneet tämän pikkurahoillaankin tehdä, ettei tämä ole ainoastaan niin kuin kokoomuksen isompien ja keskustan etuoikeus ollut.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun taiteilijoina ed. Virtasen kanssa tunnemme hyvin taiteilijoiden tilanteen ja sen, millä tavalla pienistä eristä eläke kertyy, ja toisaalta sitten myöskin Teoston roolin ja eri etujärjestöjen roolin, niin meidän kyllä olisi syytä tuntea myöskin hallituksen ja eduskunnan rooli. Tässä asiassa on varmasti niin, että tahtotilaa on tässä maassa ollut pitkän aikaa taiteilijoiden olojen parantamiseksi, mutta täytyy sanoa, että Vanhasen kakkoshallitus on ensimmäinen hallitus tässä maassa, joka tämän korjaa. Siinä kyllä kunnia kuuluu valitettavasti keskustalle ja kokoomukselle ja nimenomaan niille ministereille ja ministeriöille, jotka ovat tätä asiaa olleet valmistelemassa. Tässä kuitenkin pitäisi pysyä asiassa sillä tavalla, että tämä on hieno asia ja tämä on hallituksen valmistelema ja eduskuntaan tuoma ja tätä pitää kannattaa.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu, niin tätä uudistusta on jo pitkän, pitkän aikaa yritetty saada aikaan. Nyt kun löydettiin Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta tällaiset valmiina olevat järjestelmät, jotka soveltuivat tällaisen pienen edunsaajaryhmän etuisuuksien hoitamiseen, niin tässähän on ollut taustalla nimenomaan nämä kustannussyyt, että on ollut järkevää laatia apurahansaajille järjestelmä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kautta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle: Ihan hyvä asia tämä on eikä tämä nyt ihan turhaan ylimainostettukaan ole. Tässä omakohtaisena kokemuksena on apurahakaudet. Työssä ei ole kertynyt eläkettä, ja sen realismin siitä tutkijakaudestaan saa nähdä siitä eläkeotteesta, josta ei löydy sitten euron latin latia kertynyttä eläkettä. Kyllä tässä on ihan erinomainen yritys lähteä rakentamaan sitä tulevaisuutta, jotta siellä eivät nämä tutkijat unohdu. Meillä on paljon tutkijoita, joilla on hyvinkin pitkiä tutkijakausia apurahojen turvin, ja heillä tulee olemaan erittäin tiukat ajat silloin eläkevuosina, koska eläkettä ei ole karttunut.

Tietenkin tässä tulee kysymys siitä, mitä tästä seuraa. Ensinnäkin meillä seuraa se, että valtion taiteilija-apurahat nousevat 1,1 miljoonaa, ja määrällisesti meillä ovat ennallaan taiteilija-apurahojen saajat, mutta meillä on hyvin paljon apurahansaajia taas muilta sektoreilta lähtien ylipistoista ja vaikkapa kunnallisalan kehittämissäätiöstä. Tämä johtaa siihen, että tulevaisuudessa, itse asiassa veikkaan, meillä on vähemmän apurahansaajia johtuen siitä, että tämä verovapaa osuus nousee, jotta nämä sosiaaliturvamaksut maksetaan. Epäilen, onko näillä eri säätiöillä lisää rahaa pistettäväksi näihin potteihin. Näiltä osin on ihan hyvä tässä kohdin tunnistaa se, että meillä tulee olemaan todennäköisesti vähemmän apurahansaajia.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt vielä puheoikeus on, niin hämmästyttää kyllä tämä hallituksen kykenemättömyys kuunnella. Kun kannatin tässä ehdotusta, jossa sanotaan, että myös alle 4 kuukauden apurahoja saavat taiteen ja tieteen tekijät pääsevät esityksen mukaisen sosiaaliturvan piiriin, niin minähän kannatan tätä, ja vielä tiivistäisin ja tiukentaisin tätä, mitä te olette nyt saaneet aikaan, siis saaneet aikaan sen, että se lopultakin on saatu aikaan, mitä on yritetty. Kyllä puhemies ja sihteeristö ja kaikki muutkin voivat ihmetellä, että täytyy olla uskomaton niin kuin kondomi aivoissa tai korvissa jotain vaikkua, että väittää, että minä vastustin jotenkin tai tein jotain. Luulisi jonkunlaista kohtuullisuutta löytyvän myös tässä ylpeyden huumassa siinä, ettei tarvitse nyt oppositiota syyttää joka asian vastustamisesta, mitä te nyt olette tässä maatalousyrittäjille pystyneet hoitamaan näitä taiteilijoita, kun näköjään on muitakin maalaispoikia taiteilijoitten joukossa kuin ainoastaan eräät tunnetuimmat. Että tämän verran, kiitoksia.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa puhemies! On tietenkin oikein ja kannatettavaa, että taiteen ja tieteen apurahansaajat tuodaan vihdoinkin sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, mutta sitä en ymmärrä, että jo lähtökohtaisesti siitä jätetään noin 3 000, enemmänkin, apurahansaajaa järjestelmän ulkopuolelle ja nimenomaan pienituloisia nuoria taiteilijoita, kokeilevaa tuotantoa, ryhmiä jne. Tämä edellytys 4 kuukauden yhdenjaksoisesta työskentelyapurahasta jättää muun muassa esittävän taiteen alalla merkittävän osan taiteilijoista uudistuksen ulkopuolelle. Kyllä se minun mielestäni, jos mitä tahansa uudistusta ollaan rakentamassa, on vähintäänkin kunnollisen, kriittisen keskustelun paikka. Heti kun tämä järjestelmä on voimassa, syntyy kysymys, miksi minä en ole sen piirissä, miksi joku muu on sen piirissä. Elikkä yhdenvertaisuus tässä on kyllä jätetty perusteellisesti miettimättä. Kuitenkin tätä lakiesitystä valmistelemassa on ollut aika laaja asiantuntemus, eikä varmaan ole ollut mikään salaisuus se, että valtion oma apurahapolitiikka perustuu pitkälle alle 4 kuukauden apurahoihin. Muun muassa taiteen keskustoimikunnan ja valtion taidetoimikuntien myöntämät apurahat ovat pääsääntöisesti alle 4 kuukauden. Vain 25 prosenttia niistä on yli 4 kuukauden. Elikkä kyllä pidän perusteltuina näitä pykälämuutoksia ja sen takia kannatan niitä.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​