Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite koskettaa hyvin pientä ihmisryhmää, ulkomailta adoptoituja vammaisia lapsia, jotka ovat jääneet väliinputoaja-asemaan. Kansaneläkelain mukaan työkyvyttömyyseläkkeen voi saada 16 vuotta täyttänyt henkilö, joka on asunut Suomessa vähintään kolme vuotta, mutta henkilöllä on oikeus kansaneläkkeeseen ilman asumisaikavaatimusta, jos hänen työkyvyttömyytensä alkaa hänen asuessaan Suomessa. Tämä lain toteutus on epäoikeudenmukainen adoptiolasten osalta, koska työkyvyttömyyseläkkeen hakemisen syyn pitää olla syntynyt Suomessa eikä työkyvyttömyyseläkkeen saaminen tämän vuoksi onnistu sellaiselta adoptoidulta nuorelta 16-vuotiaana, vaan hänen pitää odottaa tuo kolmen vuoden karenssiaika 19 vuoden ikään saakka. Tilanne on erityisen hankala, kun myös lapsilisä loppuu tuossa vaiheessa eikä tilalle tule mitään.

Yli 16-vuotiaalla mutta alle 19-vuotiaalla vammaisella ulkomailta adoptoidulla nuorella on toki oikeus vammaistukeen, mutta vammaistuen taso on taas selvästi kansaneläkkeen tasoa alempi eikä se turvaa nuoren toimeentuloa. Pitäisin erittäin oikeudenmukaisena, että ulkomailta Suomeen adoptoiduilla vammaisilla lapsilla, joiden vamma on joko ollut tiedossa heitä adoptoitaessa tai sitten vasta paljastunut tämän prosessin jälkeen, myös näillä nuorilla olisi aivan sama mahdollisuus 16 vuotta täytettyään työkyvyttömyyseläkkeeseen kuin perheeseen syntyneellä nuorella, jos he todellakin ovat pysyvästi työkyvyttömiä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran, että totta kai tämä on selkeä jonkunlainen porsaanreikä, jos näin negatiivisesta asiasta voi käyttää tämmöistä ilmaisua. Tätä ehdotusta täytyy kannattaa ja ennen kaikkea siksi, että joku on löytänyt tämmöisen ja näin tarkasti selvittänyt vielä ja antanut oikeastaan jo kaiken valmiina sille, että siitä vaan toteuttamaan tätä muutosta lakiin. Kannatetaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Voin kertoa ihan luvan kanssa, että tämä tapaus tuli eteeni, kun tällaisen 16 vuotta täyttäneen nuoren kehitysvammaisen adoptoidun lapsen äiti otti minuun yhteyttä. Perhe oli adoptoinut lapsen Virosta, ja sitten vasta muutaman vuoden ikäisenä kävi ilmi, että lapsi oli hyvin vakavasti vammainen ja pysyvästi vammautunut. Hän oli hyvin hämmästynyt siitä, miksi tällaisella perheeseen adoptoidulla lapsella on näin eriarvoinen tilanne verrattuna aivan vastaavassa elämäntilanteessa olevaan perheeseen syntyneeseen lapseen. Olen ollut tästä asiasta ministeri Hyssälään yhteydessä, olen keskustellut hänen kanssaan henkilökohtaisesti useamman kerran, ja kun hän kuuli ensimmäisen kerran tästä, niin hän sanoi, että ilman muuta tämä pitää korjata. Mutta olen kyllä aika pettynyt siitä, että korjausta tähän asiaan ei ole tullut. Sen takia nyt tein tämän lakialoitteen. Tämä koskettaa todellakin, niin kuin sanoin, pientä, hyvin pientä ryhmää ihmisiä, ehkä vain muutamia nuoria. Valtiontaloudellista merkitystä tämän ongelman korjaamisella ei olisi, mutta näiden nuorten kannalta mielestäni tämä lisäisi selvästi oikeudenmukaisuutta.