Täysistunnon pöytäkirja 102/2010 vp

PTK 102/2010 vp

102. TIISTAINA 19. LOKAKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laiksi kotoutumisen edistämisestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta

 

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Kun Suomeen syntyy lapsi, pidämme itsestäänselvänä, että häneen investoidaan koulutuksen kautta. Yhtä selvää pitää olla, että maahanmuuttajaan investoidaan kotoutumisen kautta. Koulutus on edellytys yhteiskuntaan osallistumiselle. Myös kotoutumisen määränpää on, että maahanmuuttaja tulee osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Samalla tavalla kuin me näemme Suomessa koulutuksen avaimena menestykseen tulevaisuudessa, kotoutuminen pitää nähdä tulevaisuuteen investointina ja menestyksen edellytyksenä.

Hallituksen keskeisimmät päämäärät tämän lain osalta ovat: panostamalla kotoutumisen alkuvaiheeseen nopeutamme kotoutumista ja maahanmuuttajan työelämään siirtymistä, toiseksi takaamme, että kaikki tänne muuttaneet saavat perustietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, ja kotoutumiskoulutuksen laatu ja teho paranevat.

Regeringens centrala mål med denna lag är att satsa på det första skedet av integrationen för att invandrarna snabbare ska integreras och komma in på arbetsmarknaden, för det andra att se till att alla som flyttar hit får basinformation om det finländska samhället, sina rättigheter och skyldigheter, och för det tredje att förbättra integrationsutbildningens kvalitet och effekt.

Nykyinen laki on vuodelta 1999, ja sitä esitetään nyt uudistettavaksi siten, että laki jaettaisiin kahdeksi eri laiksi: laiksi kotoutumisen edistämisestä ja myöhemmin annettavaksi laiksi kansainvälistä suojelua hakevan ja tilapäistä suojaa saavan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrien auttamisesta.

Kotoutumisella tuettaisiin ja edistettäisiin kotoutumista sekä maahanmuuttajan osallisuutta yhteiskunnassa. Lain soveltamisala laajennettaisiin koskemaan kaikkia Suomessa asuvia maahanmuuttajia. Kotoutumista edistävien yksilöllisten toimenpiteiden henkilöpiiri määriteltäisiin toimenpidekohtaisesti. Kun maahanmuuttaja saa oleskeluluvan Suomeen tai rekisteröi oleskeluoikeutensa, hän saisi tässä yhteydessä perustietoa Suomesta. Tämä perustieto sisältäisi muun muassa tietoa yhteiskunnasta, työelämästä, sosiaalietuuksista sekä hänelle maahanmuuttajana kuuluvista palveluista. Tämän perustiedon saisivat siis kaikki maahanmuuttajat.

Silloin myöskin neuvottaisiin hakeutumaan alkukartoitukseen, jossa arvioitaisiin työllistymis-, opiskelu- ja muut valmiudet sekä kielikoulutuksen ja muiden kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palvelujen tarve. Alkukartoituksen perusteella tehtäisiin kotoutumissuunnitelma sitä tarvitseville maahanmuuttajille. Esityksen mukaan kotoutumissuunnitelma laadittaisin työnhakijaksi rekisteröidylle työnhakijalle, toimeentulotukea saavalle, ja se voitaisiin laatia myös heille, joiden viranomainen arvioisi alkukartoituksen perusteella olevan sen tarpeessa. Kotoutumissuunnitelman perusteella maahanmuuttaja ohjautuisi varsinaiseen koulutukseen, joka sisältäisi sekä kielikoulutusta että yhteiskunnallista koulutusta.

Korostan, että kaikki maahanmuuttajat eivät tarvitse kotoutumiskoulutusta, vaan tarpeet arvioitaisiin yksilöllisesti. Kuitenkin on huomattava, että lain soveltamisalaa laajentamalla saamme tarpeellisten kotoutumistoimien piiriin myös nyt ulkopuolelle jäävät ryhmät, kuten kotiäidit. Suunnitelma voitaisiin laatia myös koskemaan koko perhettä, jolloin koko perheen tilanne tulisi huomioitua ja kaikki perheenjäsenet olisivat toimenpiteiden piirissä. Myös kotoutumissuunnitelman sisältö ja pituus määräytyisivät yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Suunnitelman kesto arvioitaisiin vuosittain, siis tarpeen mukaan.

Suunnitelman ja työvoimapoliittisen koulutuksen lisäksi maahanmuuttaja on oikeutettu lähes kaikkiin te-toimistojen palveluihin. Tämä merkitsee sitä, että voidaan käyttää työharjoittelua, työelämävalmennusta ja palkkatukea myös kotoutumiseen, ja maahanmuuttajille tulisi tarjota aktiivisesti myös näitä ja muita palveluja, kuten ammatinvalinta- ja uransuunnittelupalveluja sekä koulutus- ja ammattitietopalveluja.

Arvoisa puhemies! Laissa säädettäisiin myös määräaikaisesta Osallisena Suomessa -kokeilusta, jossa kehitettäisiin koulutusta kokeilemalla uusia malleja ja järjestämistapoja. Kokeilun tarkoituksena on koulutuksen laadun parantaminen ja opetusmenetelmien ja -järjestelmien kehittäminen. Nykyisin koulutus ei aina ole riittävän asiakaslähtöistä, tehokasta ja pitkäjänteistä. Myös alueelliset erot opetuksessa ovat suuria, ja koulutukseen pääsyä tai sopivaa kurssia voidaan joutua odottamaan liian kauan. Koulutuksen kehittämiseen liittyy myös hallinnollisia ja rahoitukseen liittyviä haasteita.

Hyvät ystävät, bästa vänner! Utmaningar för integrationsutbildningen ställs förutom av de invandrare som vill in på arbetsmarknaden också av invandrare som behöver särskilt stöd, icke läs- och skrivkunniga vuxna, äldre personer och hemmafruar som sköter sina barn hemma utan kontakt med majoritetsbefolkningen. Därför kommer i projektet åtgärder att planeras och genomföras på tre olika integrationsvägar: en väg för invandrare som vill in och kan komma in på arbetsmarknaden snabbt, en väg för dem som behöver särskilt stöd och sedan en särskild väg för barn och unga. De olika vägarnas innehåll grundar sig på det arbete som har utförts av en utbildningsexpertgrupp som sammansatts med stöd av Suomen kulttuurirahasto och Svenska kulturfonden.

Aikuisten maahanmuuttajien ohella myös lapsille ja nuorille suunnatut toimenpiteet ovat ensiarvoisen tärkeitä. Tässä Osallisena Suomessa -kokeilussa kiinnitetään huomiota maahanmuuttajalasten esiopetukseen sekä riittävään suomen tai ruotsin opetukseen toisena kielenä ja oman äidinkielen opetukseen. Lisäksi kokeilun painopisteenä on nuorten tukeminen opintojen nivelvaiheissa. Kokeilun päätyttyä uusien koulutusmallien vaikuttavuutta ja tehokkuutta arvioidaan suhteessa nykyjärjestelmään. Tarkoitus on, että kokeilun perusteella valmistellaan tarvittavat esitykset.

Arvoisat kansanedustajat, onnistunut maahanmuuttopolitiikka ja siten onnistunut kotoutumispolitiikka edellyttävät hyvää yhteistyötä yli hallinnon rajojen sekä kunnissa että valtion puolella. Tämä on hallinnolle aina haaste. Laissa säädettävä valtion kotouttamisohjelma on yksi väline tämän yhteistyön rakentamiseksi, ja kunkin kotouttamisen näkökulmasta keskeisen ministeriön tulisi asettaa omat kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet osana tätä suunnitelmaa.

Kunnat päättäisivät lain mukaan edelleen itsenäisesti, haluavatko ne ottaa vastaan kiintiöpakolaisia tai kansainvälistä suojelua saavia. Kustannusten korvaamisen edellytyksenä kuitenkin olisi, että kunta on laatinut ohjelman ja tehnyt sopimuksen elyjen kanssa. Korvaustoimen rakenne säilytettäisiin nykyisellään, mutta kunnille maksettaviin korvauksiin lisättäisiin korvaus alkukartoituksen järjestämisestä. Laskennallisten korvausten suuruudesta säädettäisiin edelleen valtioneuvoston asetuksella. Myös korvaus alkukartoituksesta olisi laskennallinen kertakorvaus.

Esityksessä säädettäisiin myös pakolaiskiintiössä Suomeen otetun ja tämän perheenjäsenen maahantulomatkan kustannusten korvaamisesta. Maahanmuuttovirasto korvaisi maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset. Yksittäistapauksessa se voisi hakemuksesta korvata myös kansainvälistä suojelua saavan perheenjäsenen maahantulokustannukset, jos korvaamatta jättäminen on kohtuutonta. Korvaamiseen tulisi kuitenkin olla poikkeuksellisen painava syy, esimerkiksi lapsen vammaisuus. Nyt maahantulomatkoista aiheutuvat kustannukset korvataan sekä kiintiöpakolaisten, perheenjäsenten että kaikkien muiden kansainvälistä suojelua saavien osalta. (Ed. Zyskowicz: Erittäin tervetullut uudistus!) Esityksen välittömät taloudelliset vaikutukset johtuvat tästä esityksessä mainitusta alkukartoituksesta. Se olisi vuosiluokkaa noin 4,5 miljoonaa arvion mukaan. Vuonna 2011 lisäkustannukset olisivat noin 400 000 euroa.

Hyvät ystävät, Suomi on jo monikulttuurinen maa. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa maahanmuuttaja pääsee osalliseksi yhteiskuntaa samalla kun hän pystyy säilyttämään oman kulttuurinsa. Suomessa on hyviä esimerkkejä vähemmistöistä, jotka ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa ja samalla ovat osa suomalaista yhteiskuntaa. EU:n yhteisen kotouttamispolitiikan periaatteiden mukaan kotouttaminen on dynaaminen, kaksisuuntainen vuorovaikutusprosessi, joka edellyttää paitsi viranomaisten toimia myös vastaanottavan yhteisön ja maahanmuuttajan entistä suurempaa sitoutumista.

Uuden lain päämääränä on, että maahanmuuttajalla on mahdollisuus saavuttaa tasavertainen asema muun väestön kanssa sekä oikeuksien että velvollisuuksien osalta. Sekä tasa-arvoa että yhdenvertaisuutta painotetaan. Lain tarkoituksena on myös edistää myönteistä vuorovaikutusta eri väestöryhmien kesken. Maahanmuuttajien osallistuminen yhteiskunnan eri aloille lisää maahanmuuttajien ja kantaväestön keskinäistä vuorovaikutusta. Tämän vuorovaikutuksen kautta suomalainen yhteiskunta monimuotoistuu.

Hyvät kansanedustajat, viikonloppuna on virinnyt voimakas keskustelu Saksan maahanmuuttopolitiikasta, kun liittokansleri Merkel julisti, että politiikka on epäonnistunut. Mutta pätevätkö johtopäätökset meillä? Eivät ainakaan tämän hallituksen esityksen jälkeen, sillä me olemme havainneet kotoutuksen kipupisteet: kaikki maahanmuuttajat voivat tarvita apua päästäkseen sisään yhteiskuntaan, ja vaaditaan erityistoimia, jotta naiset pääsevät kotoutumiseen. Suomella on hyvät mahdollisuudet onnistua kotouttamisessa Saksaa paremmin. Ensinnäkin, olemme huomioineet tässä esityksessä koko perheen ja erityisesti naiset ryhmänä, joka tarvitsee selkeää ohjausta kotoutumiseen. Toiseksi, Suomi on tasa-arvoinen ja ei-hierarkkinen maa, jossa kaikilla on mahdollisuus onnistua ja tulla osaksi yhteiskuntaa sekä edetä elämässään. Kolmanneksi, Suomessa on hyvin vahva ja hyvin toimiva kansalaisyhteiskunta, jossa monet kansalaisjärjestöt ja seurakunnat ovat tehneet ja tekevät tulevaisuudessakin mainiota työtä kotoutumisen edistämiseksi.

Värderade talman! Finland har goda möjligheter att lyckas bättre än Tyskland med integrationen. För det första har vi i denna proposition beaktat hela familjen och i synnerhet kvinnorna som en grupp som behöver tydlig handledning för integrationen. För det andra är Finland ett jämlikt och icke-hierarkiskt land där alla har möjlighet att lyckas, bli en del av samhället och gå framåt i sina liv, och för det tredje har Finland ett mycket starkt och fungerande civilt samhälle där många frivilligorganisationer och församlingar utför ett utmärkt arbete för att främja integrationen och kommer att fortsätta göra så också i framtiden.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Maahanmuuttoon liittyy paljon suuria mahdollisuuksia, mutta myös todella suuria haasteita ja ongelmia, joihin on löydettävä ratkaisuja. On aivan selvää, että meidän on pystyttävä jatkossa tarjoamaan nykyistä selkeämpiä kotouttamis- ja työllistämispolkuja uusille tulijoille. Jos me onnistumme kotouttamistoimessa, maahanmuutosta voi tulla voimavara, joka vie yhteiskuntaamme eteenpäin.

Ministeri Thors viittasi täällä juuri Saksan tunnelmiin ja siihen kritiikkiin, jota Angela Merkel on Saksan maahanmuuttopolitiikasta esittänyt, ja totesi, että tämä laki takaa sen, että meillä tällaista tilannetta ei pääse syntymään. Yhdyn siihen ajatukseen, että tämän lain tarkoitus on hyvä. Siinä esitetään suuri joukko toimenpiteitä, jotka ovat oikeansuuntaisia, muun muassa se, että kaikki maahanmuuttajat tulevat näiden kotouttamistoimenpiteitten piiriin.

Mutta sitä vastoin on todettava, että en ole yhtä vakuuttunut kuin ministeri Thors siitä, että meillä vältytään ongelmilta, koska hallitus on nyt tuonut tähän saliin, tähän eduskuntaan, sellaisen lain, jonka toteuttamiseen se ei ole varannut voimavaroja. Hyvällä tahdolla ja hyvällä tarkoitusperällä ei kyetä toteuttamaan sitä lain kirjainta, joka tähän kotouttamislakiin liittyy, ja se on minusta tämän kotouttamislakikeskustelun tärkein pohdinnan paikka. Tärkein viesti on se, että tässä laissa kotouttaminen jätetään kokonaan kuntien harteille. Kun katsotaan, mikä kuntien kapasiteetti, kyky, mahdollisuus tänä päivänä on panostaa tähän kysymykseen, niin en voi valitettavasti yhtyä tähän ministeri Thorsin toiveikkuuteen. Päinvastoin pelkään, että nämä ongelmat kärjistyvät tulevaisuudessa edelleen. Eli tärkeä viesti on se, että laki on hyvä ja oikeansuuntainen, mutta sen toteuttamiseen on ehdottomasti varattava määrärahoja.

Onnistuneen kotouttamispolitiikan kannalta haluan nostaa esiin kolme tärkeätä kysymystä, jotka tässä laissakin on ihan kohtuullisen hyvin huomioitu. Ne ovat työllistyminen, yhteiskunnallisten valmiuksien omaksuminen ja kielen oppiminen.

On erittäin tärkeätä, että kotouttamisessa asetamme tavoitteeksi sen, että maahanmuuttajien työllistymisastetta nostettaisiin nykyisestä, ja myös, että maahanmuuttajien työttömyyttä voimakkaasti pyrittäisiin vähentämään, sillä vain kiinnittyminen suomalaiseen yhteiskuntaan työn kautta voi kestävällä tavalla kotouttaa ihmisiä.

Toinen kysymys, joka on hyvin huomioitu tässä laissa ja jota ministerikin tuossa piti esillä, oli tämä alkukartoitus ja juuri se, että jokaisella Suomeen saapuvalla olisi aidosti mahdollisuus hankkia riittävät tiedot suomalaisesta yhteiskunnasta, demokraattisista arvoista ja oikeusvaltioperiaatteesta.

Kolmantena asiana on se, että kotoutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan edellyttää suomen tai ruotsin kielen oppimista.

Arvoisa puhemies! Kotouttamisen rahoituksesta ja vastuusta haluaisin sanoa — sen lisäksi, että mielestäni valtio nyt perääntyy vastuusta ja vyöryttää koko tämän vastuun kunnille — että tarvitsemme myös pitkäjänteisempää rahoitusta. Tällä hetkellä kotouttamistoimet ovat aivan liikaa riippuvaisia määräaikaisesta EU-hankerahoituksesta, ja sen lisäksi myös pakolaisten kuntakorvaukset ovat jääneet kustannustasosta jälkeen. Työhallinnolla ja kunnilla on myös liian vähän henkilöstöä maahanmuuttajien ohjaamiseen.

Kotouttamisen hallinnosta puhutaan paljon. Mielestäni kotouttamisen edistäminen on poikkihallinnollista ja sen tulee ulottua kaikkien viranomaisten vastuualueelle. Kasvavien maahanmuuttajaryhmien ja maahanmuuttajaväestön tarpeet on otettava huomioon valtakunnallisessa, alueellisessa ja paikallisessa valmistelussa. Me emme ole valmiita lisäämään kuntien kustannuksia, ja siksi kotouttamistoimenpiteiden kuntia koskevat laajennukset tuleekin korvata kunnille täysimääräisesti.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Koko kotouttamiskeskustelun taustaksi pitää myös arvioida, miten maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka kokonaisuudessaan on hallinnassa, koska siitä kai määräytyy kotouttamisen tarve.

Kun hallitus aloitti keväällä 2007, se teki mielestäni kyllä vakavan virheen jakaessaan sisäministeriön kahteen osaan eli erottamalla maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan sisäisen turvallisuuden ja sisäministeriön kokonaisuudesta erilliselle ministerille, tässä tapauksessa ministeri Thorsille. Tällä tavalla ei tämä kokonaishahmotus pysynyt käsissä, ja tiedämme toisaalta, että hallituksessa on hyvin tarkkaan noudatettu sitä, että ei puututa toisen tontille — näin ministeri Holmlund ei ole puuttunut esimerkiksi palomiehiä koskeviin eikä myöskään sisäisen turvallisuuden turvapaikka- tai laittoman maahanmuuton torjunta-asioihin. Hallitus on tässä suhteessa vakavasti ajelehtinut.

Turvapaikanhakijoiden määrähän riistäytyi käsistä, nousi edellisen hallituksen loppuvuoden vuositasosta 1 500 hyvin nopeasti 6 000:een. Käsittelyajat pitenivät muun muassa perusteettomien turvapaikanhakijoiden osalta kolmesta—neljästä kuukaudesta vuoteen, ja sitten, mikä vakavinta, alaikäisten lasten määrät kasvoivat alle 100:sta yli 700:n vuositasolle, mikä on erittäin vakava ilmiö.

Tässä maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa sekoitetaan usein edelleen laillinen ja laiton maahanmuutto sekä pakolaiset ja perusteettomat turvapaikanhakijat. On korostettava sitä, että kotouttamisenkin taustalla olevan maahanmuuttopolitiikan tulee olla sellaista, että kansalaiset kokevat sen perustelluksi ja lailliseksi. Siten ehkäistään parhaiten rasismia ja syrjintää, suojellaan oikein perustein maahan tulevia ja täällä olevia ulkomaalaisia.

Määrällinen ja laadullinen maahanmuuton hallinta mahdollistaa työmarkkinoiden vakauden ja myös kotouttamisen välttämättömän onnistuneen hoidon. Tämä linjaus oli edellisen hallituksen, EU:n sisäministerineuvoston, myöskin Suomen puheenjohtajuuskauden selkeä linjaus. Tätä en ole kuullut kertaakaan nykyisen hallituksen ministereiden toistavan. Tämä oli pysyvä linjaus.

Päinvastoin nykyinen hallitus on purkamassa saatavuusharkintaa, mikä on edesvastuuton teko tässä vakavassa nuorisotyöttömyyden ja työttömyyden kasvun tilanteessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että enää ei katsota, onko meillä työttömiä nuoria tai koulutettuja työttömiä, vaan voidaan avata työmarkkinat, ja tällä tavalla tuodaan ne kahdet työmarkkinat ja halpatyömarkkinat maahan. Tämä ei ainakaan edistä hallittua, ihmisarvoista kotouttamista myöskään maahanmuuttajien osalta.

Turvapaikkajärjestelmä ei myöskään saa luoda mahdollisuuksia esimerkiksi ihmissalakuljetukseen ja ihmiskaupan järjestämiseen. EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmän tavoitteena on varmistaa EU:n alueella yhtenäiset menettelytavat. Erityinen tarve on estää lasten käyttö organisoidussa turvapaikan järjestämisessä. Perheenyhdistämiskäytäntöä on pikaisesti tarkistettava, koska esimerkiksi Suomen tapauksessa on syytä epäillä, että turvapaikanhakemiset tapahtuvat ainakin osittain organisoidusti järjestäjien kautta.

Turvapaikanhakijoiden valmius tehdä töitä on johtanut myös alipalkatun työvoiman käyttöön, ja harmaan talouden torjunnan tarve on kasvanut. Tältä osin on erittäin vakavaa esimerkiksi se, että Maahanmuuttovirastolle, jolle jatkolupien käsittely jatkossa annetaan, ei ole myöskään annettu lisää resursseja. Työ- ja elinkeinoministeriöstä siirtyvät 11 henkilötyövuotta eivät mahdollista riittävän tehokasta ennakkovalvontaa. Tämä on myöskin vakava asia.

EU:ssa ja Suomessa tarvitaan ehdottomasti hallinnollinen ja muun muassa turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöksiin reagoiva viranomainen. Ihmiskaupan ja järjestetyn laittoman maahantulon torjunta ei onnistu pelkästään nykyisten lupaviranomaisten työllä ja lainsäädännöllä, vaan vasta tehokkaalla ja viranomaisrajat ylittävällä toiminnalla estetään myös järjestelmän väärinkäyttö ja taataan sisäisen turvallisuuden ylläpito. Kansalaiset hyväksyvät laajentuneen, ja mahdollisesti vielä laajentuvan, unionin, jos se lisää kansalaisten sisäisen turvallisuuden tunnetta. Tältä osin on myöskin maahanmuuton ja kotouttamisen perusedellytys se, että tehdään tehokasta yhteistyötä EU:n piirissä. Myöskin on voimistettava enemmän kolmansiin maihin, lähtö- ja kauttakulkumaihin, kohdistuvan sosiaalisen, taloudellisen ja oikeudellisen kehityksen tukemista kehitysyhteistyövoimavaroilla, millä saadaan myöskin estettyä tilanteen riistäytyminen inhimillisesti hallitsemattomaksi.

On valitettavasti, herra puhemies, todettava, että Suomi on turvapaikkajärjestelmän hallinnossa ja kotouttamisessa toistamassa Ruotsin virheet kuin rännissä. Kyllä täällä ministerillä puhetta riittää, mutta esimerkiksi talousarviossa ei ole riittäviä voimavaroja. Tältä osin meillä on vastaanottokeskuksissa yli 500 myönteisen oleskeluluvan saanutta odottamassa kuntapaikkaa, ja vaikka kuntakorvauksia on nostettu, niin kuntatalouden kriisiytyessä kotouttamispalvelut epäonnistuvat ja olemme luomassa vakavat syrjäytymispaineet.

On myös uskallettava avoimesti pohtia ja arvioida, onko sisäasiainministeriö oikea ministeriö kotouttamistoimien hoitamiseen. Kyseessähän on keskeisesti työllisyyden, koulutuksen ja asumisen edellytysten varmistaminen, ja itse asiassa ely-keskusten käskytys ei operatiivisesti riittävästi käy sisäministeriön taholta. Tältä osin pitäisi arvioida, millä tavalla kotouttaminen parhaiten voitaisiin varmistaa, niin että tämä nykyinen maahanmuuton tilanne ei lisää työttömyyttä ja syrjäytymistä. Myös naisten aseman parantaminen on ehdottoman voimakkaasti nostettava kotouttamisessa keskiöön.

Meillä on tällä hetkellä liian vähälle huomiolle jätetty myöskin perheenyhdistämisjärjestelmän kautta tapahtuva erityisesti somalien massiivinen maahantulo ja sen aiheuttama kotouttamistarve. Sitä ei erityisesti käsitelty, vaikka se on nyt aika olennaista. Viime kuussakin on saapunut 500 somalialaista perheenyhdistämisen kautta maahan, 70—80 prosenttia luku- ja kirjoitustaidottomia. Miten, arvoisa hallitus, te ihan tosissanne viitsitte puhua, että tässä tilanteessa, tässä kuntatalouden kriisissä, kunnat olisivat halukkaita voimistamaan kotouttamistoimia, kun tietää sen, että perheenyhdistämisjärjestelmän kautta kunnat eivät luota tämän tilanteen hallintaan, myöskään sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuspaineiden kasvun suhteen?

Näistä asioista, uskon, hallintovaliokunta käy avointa pohdintaa, koska nämä pitää avata, koska on turha lakaista näitä, vaikka monen mieli tekee, tuonne huhtikuun taakse.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kotouttamislain kokonaisuudistus on todella tarpeellinen esitys. Käyn ensin läpi muutamia hyviä puolia, jotka tähän liittyvät, missä vastataan käytännössä esille nousseisiin ongelmiin.

Yksi on soveltamisalan laajennus, jonka myötä kotiäidit saadaan tämän järjestelmän piiriin. Heille pystytään myöskin tarjoamaan ... Toki heille on vapaaehtoistyön kautta ja kolmannen sektorin järjestöjen kautta aiemminkin tarjottu kielikoulutus- ja muita palveluita, mutta nyt he pääsevät järjestelmällisesti kotouttamistoimenpiteiden piiriin, ja se edesauttaa myöskin heidän lastensa kotoutumista. Tämä on erittäin hyvä uudistus.

On myöskin hyvä, että siellä on selkeä kielitasotavoite, että tähän B1-tasoon pyritään. Toivon, että sitten kun täällä kansalaisuuslakia käsitellään, niin siinä yhteydessä myöskin pistetään se kansalaisuuteen vaadittava kielitaito sille tasolle, tasolta 3 pudotetaan tasoon 2, jotta se on mahdollista saavuttaa ja sitä kautta voidaan ihmisiä osallistaa pääsemään kansalaiseksi tähän yhteiskuntaan.

Haluan tässä yhteydessä mainita myöskin sen, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenet yhdessä keräsivät 140 kansanedustajan nimet aloitteeseen, jossa ehdotetaan, että Monika-Naiset, joka merkittävällä tavalla tekee työtä Suomessa olevien maahanmuuttajanaisten kotoutumiseksi ja lähisuhde- ja kunniaväkivaltaa vastaan, pääsee pysyvän valtionrahoituksen piiriin. Toivon, että tämä menee vielä tässä eduskunnassa läpi budjettikäsittelyn yhteydessä. On siis yksi hyvä asia se, että nämä maahanmuuttajanaiset on tässä erityisesti huomioitu.

Toinen asia on se, kun mennään tähän Osallisena Suomessa -kokeiluhankkeeseen, että siellä on erityisenä kohderyhmänä valmistuvat nuoret. Perusopetuksen jälkeen osan heistä, varsinkin niistä, jotka ovat tulleet Suomeen murrosikäisinä, on vaikea saada sellaisia oppimistuloksia, että he voisivat hakeutua toisen asteen koulutukseen tai työelämään. On erittäin hyvä, että tänne on erityispanostus. Sinne on jo aiemmin valmistavan opetuksen määrää kasvatettu, mutta se on välttämätöntä, jotta me emme näitä nuoria menetä yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan he pääsevät koulutuksen kautta kiinni työelämään ja kiinni tähän yhteiskuntaan.

On myöskin erittäin hyvä, että tässä on tämä alkukartoitus, joka tehdään kaikille tarpeen mukaan. On nimittäin niin, että tarpeet ovat hyvinkin erilaiset, kun puhutaan esimerkiksi tänne tulevista työperäisistä maahanmuuttajista tai heidän perheenjäsenistään tai edellisen puhujan mainitsemista luku- ja kirjoitustaidottomista henkilöistä. Tarpeet ovat hyvinkin erilaiset, ja silloin pitää myöskin kotoutumisprosessin olla sen mukaan, mikä on tarve, ja siinä pitää olla yksilölliset tavoitteet, ja niihin pitää myöskin päästä.

On myöskin hyvä, että tähän Osallisena Suomessa -kokeiluun osallistuvat veronmaksajien lisäksi myöskin Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden. Siitä huolimatta on rehellistä mainita, että erityisesti Pääkaupunkiseudulla on varmasti myös kuntatasolla haasteita siinä, miten tähän tarpeeseen voidaan vastata, mutta kotoutumisessa on onnistuttava.

Täällä on käyty jo jonkun verran edellisissä puheenvuoroissa keskustelua siitä, kuinka paljon me voimme väkeä kotouttaa. On itsestäänselvää, että näiden resurssien on kuljettava samassa suhteessa tarpeen mukaan. Kotouttamisselonteossa on myöskin erittäin hyvä kohta se, että nyt me luovumme matkakustannusten maksamisesta pääosin, ja se on erittäin positiivinen asia, koska se käytännössä vähentää sen joukon määrää, mihin ed. Rajamäkikin täällä edellisessä puheenvuorossa viittasi, ja juuri sen joukon määrää, joka on kaikkein haasteellisinta kotouttaa.

Itse toivoisin, että me pääsemme vielä tätäkin pidemmälle, että me ottaisimme Tanskasta oppia siinä, että humanitaarisin syin maahan tulleille heidän perheenyhdistämisensä osalta me voisimme vaatia toimeentuloedellytyksen ja asumis-edellytyksen täällä maassa. Sen jälkeen me voisimme luottaa siihen, että kun tämä toteutuu, niin se auttaa myöskin heidän perheenjäsentensä kotoutumista silloin, kun he nämä kriteerit täyttävät.

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty aika kovaa keskustelua viime aikoina, erityisesti Saksan liittokanslerin puheenvuorossa, johon ministerikin viittasi. Tämä on sellainen kysymys, tämä kotoutuminen, että siinä ei yksinkertaisesti ole varaa epäonnistua. Jos me epäonnistumme kotoutumisessa, niin sen seurauksena on yksilötasolla syrjäytymistä, sen seurauksena on gettoutumista, väestöryhmien välistä vastakkainasettelua ja heijastusvaikutusta kaikkiin Suomessa asuviin ulkomaalaisiin. Sen vuoksi kotoutumisen resurssien on aina kuljettava sen tarpeen mukana, mutta siihen, mikä se tarve on, me voimme vaikuttaa sillä, minkälaista turvapaikkapolitiikkaa me harjoitamme. Sen vuoksi on ollut erittäin hyvä, että tämän vaalikauden aikana hallituksen toimesta on näitä erilaisia houkuttelevuustekijöitä vähennetty, koska silloin me saamme tämän asian tasapainoon.

Jos kotoutumisessa onnistutaan, niin silloin meidän on mahdollista tämän kotoutumisen kautta saada tänne kansalaisia, jotka omalla työllään yhdessä kantasuomalaisten kanssa rakentavat tätä yhteiskuntaa. Kuten ed. Feldt-Ranta viittasi, tähän maahanmuuttoon liittyy paljon myöskin positiivisia mahdollisuuksia. Ne on aina muistettava.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan sanoa sen, että vain 15 prosenttia maahanmuuttajista on turvapaikka- tai pakolaistaustaisia, mutta yleensä tämä keskustelu kohdistuu juuri tähän ryhmään. Mutta jos maahanmuuttopolitiikassa ja kotoutumisessa ei onnistuta, niin silloin ne heijastusvaikutukset kohdistuvat myöskin siihen 85 prosenttiin, ja siihen meillä ei ole varaa, että Suomea ei nähdä hyvänä paikkana, jonne muuttaa asumaan ja muuttaa tekemään töitä ja muuttaa opiskelemaan, koska tätä kansainvälistymistä me tulemme tarvitsemaan. Me tarvitsemme tänne osaajia, me tarvitsemme tänne ammatti-ihmisiä, me tarvitsemme tänne sellaisia ihmisiä, jotka yhdessä meidän kanssamme haluavat tätä maata täällä rakentaa, eli ne asiat kulkevat tasapainossa.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että nyt tämä kotouttamisselonteko on täällä eduskunnassa. Siellä on erittäin pitkälle menevä hyvä kokeilu, jonka myöskin toivon menevän eteenpäin. Kuten sanoin, myöskin tätä resurssipuolta meidän tarvitsee seurata, jotta resurssit ja tarpeet ovat kohdallaan.

Ensimmäinen varapuhemies:

Käydään tätä keskustelua nyt listan mukaan ed. Kaltiokummun puheenvuoroon saakka se mukaan lukien, jonka jälkeen sitten, jos on painetta debatointiin, otetaan pieni jakso sitä.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Näen positiivisena lakiesityksen tavoitteen, joka on sääntelyn selkeyttäminen: viranomaisten nykyistä selkeämpi ja yksityiskohtaisempi työnjako sekä maahanmuuttajien kotouttamista edistävistä toimenpiteistä säätäminen niin, että ne muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Edistystä on myös kotoutumisen ohjauksen ja kotoutumissuunnitelman muuttaminen kolmitasoiseksi prosessiksi. Pidän myös hyvänä sitä, että laissa painotetaan osallisuutta ja maahanmuuttajan omaa aktiivista panosta ja vastuuta kotouttamisensa edistämisessä.

Yksi uudistetun lain keskeisiä elementtejä on lain soveltamisalan laajentaminen kaikkiin Suomeen muuttaviin maahanmuuttajiin. Tämä sinänsä tervetullut uudistus tuo kuitenkin yhä näkyvämmäksi lisäresurssien tarpeen. Vaikka lakiuudistusehdotuksessa mainitaan, että maahanmuuttajien peruspalvelut tulee järjestää osana muita peruspalveluja, tarvitsevat maahanmuuttajat kuitenkin alkuvaiheessa tiettyjä erityispalveluja ja alkuvaiheen ohjausta ja neuvontaa.

Olen hyvin huolissani valtion tahon tarjoamien kotouttamispalvelujen riittävyydestä jo nykyisenkin lain aikana. Tämä on erityisesti Pääkaupunkiseudun kysymys, koska yli puolet Suomen maahanmuuttajista asuu tällä alueella ja valtakunnan sisäinen muuttoliike ei osoita vähentymisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin. Pääkaupunkiseudun kuntien näkemyksen mukaan on tullut selväksi se, että keskeisin ongelma on työvoimapoliittisen suomen kielen koulutuksen rahoituksen krooninen riittämättömyys sekä eri valtion viranomaisten ohjauksen ja neuvonnan puute omaan toimialaansa liittyvissä asioissa, esimerkiksi Kelan, Verohallinnon ja jopa Migrin.

Arvoisa puhemies! Lakiesitykseen on mielestäni jäänyt vielä epäselvyyksiä valtion ja kunnan välisessä työnjaossa, ja se jättänee vielä liikaa sijaa tulkinnallisille asioille.

Arvoisa puhemies! Kotoutumisessa, kuten ed. Satonen täällä totesi, yksi tärkeä tekijä on suomen kieli ja suomen kielen oppiminen. Siitä ovat eri tahot ja henkilöt jo Suomessa viestittäneet. Kuten kuulimme, myöskin Saksanmaalta on tullut vahvasti sitä viestiä, että kotoutumisessa maan kielien oppiminen on ensiarvoisen tärkeää. Tämä lakiesitys ei valitettavasti kuitenkaan tuo ratkaisua siihen. Sitä ei ratkaista pelkästään lailla, vaan se ratkaistaan resursseilla. Pääkaupunkiseudun kunnan edustajana, vantaalaisena, minun on pakko sanoa, että tässä laissa on iso aukko, ja se iso aukko kohdistuu nimenomaan resursseihin. Kotouttamista ei ratkaista tekemällä lakeja. Kotouttaminen ratkaistaan sillä, että valtio kantaa osaltaan selkeän vastuun siitä, että on olemassa resurssit kotouttamisen järjestämiseen. Tältä osin helsinkiläinen, espoolainen, vantaalainen, ja miksei muunkin kunnan edustaja, mutta kun puhutaan, että puolet rahasta, joka tarvitaan, on tältä alueelta tulossa ... Kyllä tämä laki on tältä osin riittämättömän vaatimaton siinä mielessä, että rahat puuttuvat, mutta laki tulee. En ihan ole varma siitä, onko meillä kunnilla edellytyksiä täyttää lain velvoite tältä osin. Tavoitteet varmasti pitää asettaa niin, että lähtökohta siihen on, mutta toisaalta ihmettelen vähän myöskin sitä, että kun kunnat ovat parasta aikaa päättämässä ensi vuoden talousarvioistaan ja laki tulee voimaan 1.9., niin arvatenkaan ei tätä yksikään kunta ole vielä ottanut huomioon. Kun puhutaan Pääkaupunkiseudun kunnista, niin puhutaan miljoonaluokan kokoisista summista, ja tässä meillä on kyllä hyvin suuri haaste kunta—valtio-suhteessa.

Toisaalta sitten on myöskin se, että hallintovaliokunta on tämän vaalikauden aikana useampaan otteeseen korostanut sitä, että kun kunnille säädetään lakisääteisiä velvoitteita, niissä pitää myöskin valtionosuuden selkeästi näkyä rahoituksessa mukana, ja tältä osin tämä laki on kyllä kestämätön. Tänään viimeksi hallintovaliokunta viestitti sitä, että kun valtio tekee kuntien kanssa yhteistyötä, niin se yhteistyö tapahtuu siten, että kunnille ei tässä taloudellisessa tilanteessa anneta lisätaakkaa palvelujen tuottamisessa ilman resursseja. Tämä laki nyt, niin kuin moneen kertaan tänään tässä olen sanonut, on kestämätön.

Mutta, arvoisa puhemies, laki on tulossa hallintovaliokuntaan, ja sen jäsenenä tietysti pyrin tutustumaan asiaan vielä paremmin. Olen ihan varma, että laki saa hyvän, aktiivisen käsittelyn valiokunnassa, ja varmasti teemme hyvän lain sitten. Mutta, arvoisa puhemies, kannustan ministeriä vielä siinä mielessä, että hän aktiivisesti ponnistelee sen eteen, että kotouttaminen onnistuu myöskin resurssien kautta.

Mats Nylund /r:

Värderade talman, arvoisa herra puhemies! Språkkunskap, arbete och stärkande av invandrarkvinnornas makt över sina egna liv — vill vi lyckas ta tillvara de resurser som alla, märk väl alla, invandrare bär med sig måste svensk- och finskundervisningen lyckas, arbetsmarknaden måste öppnas och invandrarkvinnors makt över sina egna liv måste aktivt stärkas.

Förslaget om lagen om främjande av integration, som framöver ska beröra alla invandrare, är ett mycket viktigt lagförslag. De som motsätter sig lagförslaget motsätter sig även en ökning av Finlands konkurrenskraft samt en ljusare framtid för den finländska välfärdsstaten. Välmående nyfinländare som integrerats tryggt, snabbt och effektivt i den finländska arbetsmarknaden och därigenom i samhället vill bidra till det samhälle, till den välfärdsstat, som skänkt dem trygghet och respekterar människovärdet.

Arvoisa puhemies! Kielen osaaminen, työ ja maahanmuuttajanaisten oman elämän hallinnan vahvistaminen — jos me haluamme onnistua maahanmuuttajien kotouttamisessa, meidän on otettava talteen ne voimavarat, joita kaikki, siis kaikki, maahanmuuttajat kantavat mukanaan, kun he tulevat Suomeen. Ruotsin ja suomen kielen opetuksen on onnistuttava, työmarkkinoiden on oltava avoimet ja maahanmuuttajanaisten hallintaa omasta elämästään on aktiivisesti vahvistettava.

Ehdotus laiksi kotouttamisen edistämisestä, joka koskisi jatkossa kaikkia maahanmuuttajia, on hyvin tärkeä lakiehdotus. Ne, jotka vastustavat lakiehdotusta, vastustavat myös Suomen kilpailukyvyn lisäämistä sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan valoisampaa tulevaisuutta. Hyvinvoivat uussuomalaiset, jotka kotoutuvat turvallisesti, nopeasti ja tehokkaasti Suomen työmarkkinoille ja siten suomalaiseen yhteiskuntaan, haluavat olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa ja hyvinvointivaltiota, joka on tarjonnut heille turvaa ja kunnioittaa ihmisarvoa.

Tarvitsemme lainsäädännön täsmentämistä. Meidän on voitava aloittaa kotouttaminen aiempaa paremmin ja nopeammin, ja on erittäin myönteistä, että tässä asetetaan lähtökohdaksi yksilön omat tarpeet kartoituksen, yksilöllisten toimintasuunnitelmien ja koulutuksen avulla. Jos lähtökohtana ovat yksilön omat mahdollisuudet ja tarpeet ja jos hyvä kotouttamisen kumppanuus solmitaan, kotoutuminen onnistuu paremmin.

Hallitus esittää, että kaikki maahanmuuttajat saavat perustietoa suomalaisesta yhteiskunnasta. Tämä on oikein hyvä. Maahanmuuttajien tulee varhaisessa vaiheessa saada tietoa siitä, miten yhteiskunta, johon he ovat tulleet, toimii esimerkiksi kansalaisten velvollisuuksien ja oikeuksien osalta, tasa-arvosta, työelämästä ja siitä, miten hyvinvointiyhteiskunta toimii. Maahanmuuttajia on informoitava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yhteiskuntamme pelisäännöistä, jotta he voisivat toimia myönteisellä tavalla niiden mukaisesti. Meidän on samalla pantava merkille vastaanottamisen ja kotouttamisen kanssa työskentelevien ihmisten tiedon ja valmiuden merkitys integraatioprosessin onnistumisessa. Heidän osaamiseensa on panostettava.

Värderade talman! Undersökningar har visat att integrationen lyckas bäst i industrialiserade kommuner där arbetsmarknaden och näringslivet kännetecknas av traditionell och mindre industri. Goda villkor för mindre service- och industriföretag måste förbättras, och detta kommer även att ge positiva effekter på vår egen ungdomsarbetslöshet. Ser vi till lokala lösningar i Pedersörenejden, Nykarleby och framför allt i Närpes kan vi lära oss mycket. I Närpes har man samlat praktisk information sedan slutet av 1980-talet, och Österbotten har det pågående projektet En God Integration av Invandrare i Österbotten och det har lyckats över förväntningarna.

Under det senaste decenniet har kvinnor varit nyckeln till ett antal till synes olösliga problem: fattigdomen i utvecklingsländerna, jordbruksproduktionen i Afrika och skenande befolkningstillväxt. I Danmark har ett mycket lyckat mentorprojekt visat att familjers möjligheter att integreras i samhället ökar när invandrarkvinnor ges större makt över sina egna liv. Språkkunskaperna förbättras, hushållsinkomsterna ökar och barnens respekt för det omkringliggande samhället ökar när invandrarkvinnor ges utrymme och inträde på arbetsmarknaden.

Barn måste lära sig hur man ska gå till väga för att lyckas i det nya landet, så också förstås männen, som i ett så tidigt skede som möjligt bör informeras om jämställdhetslagstiftningen. Vi måste se invandrarkvinnor som ledare istället för potentiella servicearbetare och tjänstekvinnor. Genom att förstärka invandrarkvinnornas ställning blir det möjligt för deras familjer att se fördelarna med ett öppet samhälle i sina egna liv.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä kotoutumispalveluiden ulkopuolelle jää meillä valitettavan suuri joukko ihmisiä: kotiäitejä, avioliiton perusteella muuttaneita ja tänne töihin tulleita. Kaksi ryhmää on nostettava ylitse muiden, ensinnäkin nuoret.

Erityisen haavoittuva ryhmä ovat syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, joista iso osa on lähellä 18 vuoden ikää, kuten yksin tulleista pakolaislapsista suuri osa on. Täysi-ikäisyyden saavuttaneet ja oleskeluluvan saaneet nuoret jäävät vastaanottojärjestelmän palveluiden ulkopuolelle, eikä heille tarjota myöskään lastensuojelullisia tukipalveluita. Toisin kuin suomalaiset sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret he eivät ole oikeutettuja lastensuojelulaissa tarkoitettuun jälkihuoltoon 21 ikävuoteen asti, ja usein näillä nuorilla on traumatisoivia kokemuksia, huoli omaisista, puutteellinen koulutausta ja ontuva kielitaito. Jotkut ovat Suomeen tullessaan myös luku- ja kirjoitustaidottomia. Siksi on mahdoton vaatimus, että he yhtäkkiä osaisivat etsiä itselleen koulutus- ja työpaikan, hoitaa asumisasiat ja elää tasapainoista arkea osana suomalaista yhteiskuntaa.

Toinen erityistoimia vaativa ryhmä ovat kotiäidit, jotka helposti jäävät kielitaidottomiksi ja kodin seinien sisään suljetuiksi. Tähän vaikuttavat kulttuuriset ja perheroolit, miehiä huonompi kielitaito ja koulutus. Naisia pitää pystyä aktiivisemmin houkuttelemaan ja kannustamaan sekä osallistamaan myös kodin ulkopuoliseen elämään tarjoamalla mahdollisuuksia avoimeen päiväkotiin, lapsiparkkiin, naisten keskinäisiin opetusryhmiin ja kodinomaiseen toimintaan.

Juuri näille kahdelle ryhmälle tämä nyt käsiteltävänä oleva laki tuo suuria parannuksia ottaessaan mukaan kotouttamiseen kaikki Suomeen tulevat ulkomaalaiset. Toki siitä on hyötyä myös niille, jotka tulevat meille insinööreiksi tai arkkitehdeiksi, mutta juuri nämä kaksi ryhmää ovat ehkä suurimmassa vaarassa pudota järjestelmästämme.

Täällä on monessa puheenvuorossa tuotu hyvin esiin huoli rahasta, ja niin pitääkin. Juuri tästä syystä myös hallintovaliokunta esittää uudistettavan kotouttamislainsäädännön toimeenpanon, muun muassa perustiedon antamisen suomalaisesta yhteiskunnasta, turvaamiseksi valtion ensi vuoden budjettiin lisättäväksi 500 000 euroa. Jos oikein muistan, tätä lakia varten on varattu ensi vuodeksi 420 000 euroa, koska se tulee voimaan vasta syyskuun alussa, ja sen jälkeen vuosittain 1 400 000 euroa. Kun kuitenkin alkuvaiheessa pitää muistaa, että lisätöitä aiheuttavat monenlaiset nettipalvelut ja muut, tiedotteet, kirjaset, joita hyvin erilaisille maahanmuuttajaryhmille pitää suunnata, tulee menojakin olemaan varmasti odotettua enemmän.

Itse näen, että maahanmuuttopolitiikka ja sen onnistuminen riippuu kahdesta tekijästä ylitse muiden. Ensinnäkin jos ajatellaan maailmanlaajuisesti, maahanmuuttopolitiikan onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin ja ennalta pystymme vaikuttamaan maailman kriisipesäkkeisiin eri puolilla. Jos ajatellaan suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa, sen onnistuminen riippuu etenkin omien kotouttamistoimiemme onnistumisesta. Jo nyt kuntien vastaanottohaluttomuuden takia noin 900 oleskeluluvan saanutta on vailla kaikkia kotouttamispalveluja muutettuaan omaehtoisesti vastaanottokeskuksista kuntiin, ja tällainen tilanne on kestämätön. On kestämätöntä, että ihmisiä ripottautuu ympäri Suomea ilman mitään kielipalveluja, ilman mitään sosiaalisia palveluja, ilman mitään tietoa tulevaisuudesta. Se ei voi olla kenenkään etu. Lisäksi tällä hetkellä vastaanottokeskuksia ruuhkauttaa yli 400 jo oleskeluluvan saanutta. Siksi kotouttamistoimia pitää tehostaa ja kuntakorvauksia lisätä.

Mitä kuntakorvauksiin tulee, hallintovaliokunta ottaa kantaa myös niihin. Kuntakorvauksia ehdotetaan talousarvioesityksessä korotettavaksi 10 prosentilla, ja tämä ei ole kuntien näkökulmasta riittävä tarkistus kattamaan niille aiheutuvia kustannuksia. Hallintovaliokunta esittääkin asiaan parannuksia. Se esittää kiintiöpakolaisten kuntakorvauksen maksuajan pidentämistä 3 vuodesta 4 vuoteen sekä kiintiöpakolaisten kuntiin sijoittamisen edistämiseksi kunnille maksettavien laskennallisten korvausten korottamista 40 prosentilla yli 7 vuotta täyttäneiden osalta.

Arvoisa puhemies! Tähän lopuksi: Kannattaa muistaa, että kotoutuminen on aina kumppanuussopimus, johon tarvitaan kaksi osapuolta. Suurimmatkaan sopeutumis- ja kotoutumishalut eivät jatkossakaan auta, jos tulija uudessa kotimaassaan suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Oiva  Kaltiokumpu  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä kotoutumisen edistämistä koskeva laki on erittäin tervetullut tänne käsittelyyn. Oikeastaan voi todeta, että on hämmästyttävää, miten ja miksi eivät aiemmat hallitukset ole tällaista asiaa sitten osanneet hoitaa. Joka tapauksessa on selvää, että kun Suomeen on viime vuosina tullut valtavan paljon ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia, niin se on joiltain osin ollut hallitsematonta. Suomessa tulisi pyrkiä siihen tavoitteeseen, joka on yhteinen eurooppalainen maahanmuutto- ja ulkomaalaispolitiikka.

Mutta tosiasia on se, että meille on tullut valtavan paljon lapsia, jotka eivät ole koskaan olleet minkäänlaisessa perusopetuksessa. Jos lapsi tulee Suomeen vaikkapa nyt 12-vuotiaana ja jos näillä nykyisillä menetelmillä ja lainsäädännöllä nämä lapset yritetään kotouttaa, niin se ei onnistu. Sen vuoksi tämä laki on erittäin hyvä. Tässä on jaettu vastuut sen suhteen, mikä on valtiolla, mikä on kunnalla, ja vielä eritelty, millä tavalla nämä toimet on tehtävä.

Täällä esitettiin aikaisemmin arvioita, että 70—80 prosenttia maahan muuttaneista lapsista ei ole käynyt minkäänlaista koulua. Minulla on semmoinen tieto, että luku olisi lähes 90 prosenttia. Jos me ajattelemme, että lapsi tulee vieraaseen kulttuuriin, vieraaseen maahan, ei ole käynyt minkäänlaista koulua, ei osaa kieltä ja tämä maa ei halua tai ei kykene ottamaan vastaan tätä lasta sillä tavalla kuin tämmöinen lapsi pitäisi ottaa, että annetaan hänelle peruskoulutus, tuetaan häntä tässä elämässä, niin kuinka tämmöinen lapsi sitten nuorena voi mennä ammattikouluun, selvitä sieltä ammattitaitoisena, koulutettuna, ja kuinka tämmöinen nuori voi sitten ylipäätään sijoittua työelämään, ja kuinka tällainen henkilö voi sitten aikuisena selvitä tässä yhteiskunnassa, jossa nimenomaan koulutus, osaaminen ja oma aktiivisuus ovat keskeisiä menestyksen rakentamisen elementtejä?

Tämä vastuu on esityksessä määritelty hyvin, koska siellä todetaan esiopetuksesta, peruskoulutuksesta, sitten tämmöisestä erityisestä opetuksesta, jos siihen on tarvetta. Minä en ihan jaa tätä huolta niin syvällisesti, että tämä olisi pelkästään kustannuskysymys, että jos nyt ei heti tule rahaa, niin tämä laki on niin kuin sillä tavalla huono. Kyllä yhteiskunnan täytyy ottaa vastuuta siitä, millä tavalla meidän yhteiskuntamme jäsenet täällä selviävät. Se on sitten yhdenvertainen kohtelu, oli se lapsi suomalaiseen perheeseen syntynyt tai tänne työhön tulleiden vanhempien mukana tullut lapsi tai pakolaisen lapsi tai muutoin tänne Suomeen tullut lapsi.

Kun puhutaan näistä kustannuksista, niin on muistettava, että jos nuori jo lapsesta saakka syrjäytyy sillä tavalla, ettei ole perussivistystä, ei ole ammattikoulutusta, ei ole työtä, niin ei ole kovin vaikea arvioida, mikä on tämmöisen ihmisen kohtalo sitten nuorena ja aikuisena. Hän ei Suomessa pääse yhtään mihinkään töihin. Hän joutuu sosiaaliturvan varaan. Hän varsinkin nuoruuden ajalla on vaarassa tuntea mieltymystä erilaisiin pieniin rikoksiin ja sitä kautta sitten vielä vakavampiin rikoksiin. Kun meillä suomalaisissa perheissä syntyneet suomalaisetkaan lapset eivät kaikki selviä menestyksellisesti tässä elämässä ja hekin sortuvat rikosten teille ja heillekin käy niin, että koulut jäävät kesken, niin en voi ymmärtää, millä tavalla kenenkään edun mukaista olisi, että tänne maahan muuttanut lapsi, joka ei kieltä eikä kulttuuria osaa, pitäisi jättää huonommalle hoivalle, päinvastoin.

Tästä olen aikaisemminkin kyllä täällä saarnannut ja keskustellut ministerinkin kanssa. Minä olen tosi tyytyväinen, että ministeriössä ja hallituksessa on tämä asia — ei varmaan näistä mielipiteistä johtuen, mutta muuten — (Ed. Zyskowicz: Kyllä niistäkin johtuen!) otettu vakavasti ja tuotu eteenpäin, koska tämä on erinomainen osoitus siitä, että tämä laki meiltä on puuttunut ja me maksamme kalliisti, jos me emme saa näitä maahanmuuttajanuoria ja -lapsia koulutukseen ja työhön ja elämän mahdollisuuteen. Tämä on paljon, paljon suurempi asia kuin pelko siitä, mitä nyt kuntien opetustoimissa sitten rahaa tarvitaan.

Kyllä tämän lain voimaantulo edellyttää tietysti sitä, että kuntien vastuuta tästä kotoutumisesta ja koulutuksesta myös rahoituksellisesti valtion kautta tuetaan, mutta kyllä kunnilla on samanlainen vastuu kaikesta muustakin koulutuksesta ja nuorista, ja kunnilla on verotusoikeus ja ne voivat verottaa ja kouluttaa. Minä en oikein usko, että tämä maahanmuuttajalasten koulutus mitään kuntien taloutta kääntää väärinpäin. Totta kai on tärkeää, että valtio tähän osallistuu ja riittävästi rahaa ohjataan sinne, mutta se ei kyllä ole heikentämässä yhtään tämän lain tarpeellisuutta tai merkitystä.

Minä vielä totean, arvoisa puhemies, että niin paljon kuin ministeri Thorsia on täällä arvosteltukin, niin kyllä minä tästä ainakin omalta puoleltani annan suuren kiitoksen. Ja kun me saamme vielä maahanmuuttolainsäädännön samanlaiselle tasolle kuin se on muualla Euroopan maissa, niin tämä on ihan hyvä asia. Nyt on vaan tosiasia, että meillä on jo täällä paljon näitä nuoria ja maahanmuuttajia, jotka tarvitsevat kipeästi koulutusta ja ohjelmaa siihen, millä tavalla tässä yhteiskunnassa selvitään.

Ensimmäinen varapuhemies:

Tehdään niin, että annamme ministeri Thorsille tähän väliin puheenvuoron ja sen jälkeen käymme lyhyehköön debattijaksoon. Puheenvuoroja voi pyytää V-painikkeella.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid  Thors

Arvoisa puhemies! Ed. Järvinen käytti sanaa "kumppanuussopimus", on kyse "kumppanuussopimuksesta". Meillä ei myöskään ole varaa siihen, että ilmapiiri jatkaa kiristymistään, eikä sellaiseen tilanteeseen esimerkiksi, että korkeasti koulutetut maahanmuuttajanuoret lähtevät maasta, koska kokevat, että heillä ei ole onnistumisen mahdollisuuksia täällä. Kuulin Vaasan yliopiston seudulta eilen, että kolmasosa siellä korkeakoulutuksen saaneista somalinuorista, jotka siis olivat suorittaneet korkeakoulututkinnon, useammat teknisellä alalla, oli lähtenyt muualle. Tämä on se kustannus tästä ilmapiiristä ja siitä, ettei ole myöskään sitä kumppanuussopimusta, mistä puhuttiin.

Moni on kantanut huolta kuntien tilanteesta. Todettakoon, että kun me puhumme kuntakorvauksista, niin laskennallinen korvaus ennen tätä lakiuudistusta on ollut noin 10 miljoonaa mutta kolminkertainen määrä on sitten kuntien todellisten kustannusten mukaan laskettu. Katsokaa budjettikirjaa siltä osin. On hyvä, että olemme päässeet korottamaan tämän vuoden aikana laskennallisia korvauksia, sitä ei tehty pitkään aikaan, ed. Rajamäki. Sen lisäksihän esimerkiksi tukea valmistavan opetuksen kustannuksiin on parannettu niin, että se on koko vuoden ja tästä kunnat saavat sekä asukasperusteista että tähän valmistavaan erikseen apua. Se minun mielestäni on erittäin tärkeää, että päästään tästä eteenpäin.

On ollut aika paljon puhetta esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kunnista, mitkä ovat nyt koulutusmäärärahat, ja siitä on kannettu huolta myöskin kirjallisten kysymysten puitteissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että moni ei olisi nyt jäämässä koulutuksen ulkopuolelle — tämä on elystä saatu selvitys. Nämä kotoutukseen käytetyt määrärahat ovat lisääntyneet huomattavasti, olemme jo 30 miljoonan puitteissa. Ja me olemme tehneet aiesopimuksen koko prosessin nopeuttamiseksi, nimenomaan Pääkaupunkiseudulla lisänneet henkilövaroja. Mutta toivottavasti myöskin te-toimistoissa olisi se oikea ilmapiiri, se oikea asenne, että okei, vastedes tarkastellaan yhden vuoden jälkeen, mikä on se koulutuksen jälkeinen oikea toimenpide. Jatkokoulutusta kolmen vuoden ajan, niin kuin joskus on ollut, se ei välttämättä ole kaikkein paras kotoutumisen suunta, joten määrärahoja on lisätty, aiesopimus on tehty ja siinä edetty.

Sitten tietysti puhuttiin tässä vielä jonkin verran myöskin työvoiman maahanmuutosta. Todettakoon, että ehkä meillä joskus on vähän vääriä mielikuvia siitä, missä on eniten ulkomaalaista työvoimaa. EK:n jäsenyhdistysten henkilöistä lokakuussa viime vuonna teollisuudessa oli 2,8 prosenttia ulkomaalaisia, rakentamisessa 1,5 ja palveluissa 1,4. Moni tehdas on siis riippuvainen myöskin tästä työvoimasta.

Hyvät ystävät, sitten kun me puhumme tulevaisuudesta ja puhumme kotoutumisesta, niin todettakoon nyt joitakin oikeita lukuja. Tanska on myöhässä, mitä tulee turvapaikkatilastoihin. Mutta siihen mennessä, kesäkuuhun mennessä, jolloin meillä oli verrannollista tilastoa, Suomeen oli Pohjoismaista tullut vähiten turvapaikanhakijoita, ja meille on tullut kuukausi sitten ... (Ed. Zyskowicz: Ei halutakaan Tanskan tilannetta Suomeen, ministeri Thors!) — Tilastot ovat tilastoja, ja tässä ovat nämä luvut, joissa siis meille on myöskin tullut vähemmän alaikäisiä turvapaikanhakijoita vastaavaan tilanteeseen. — Tanska on siis hidas näissä tilastoissa, meillä on tilastot viime kuukausien osalta, mutta ennen sitä meille on tullut noin 20—30 alaikäistä, ja se luku jäänee hyvin erilaiselle tasolle kuin aikaisempina vuosina. Yritetään keskustella nykytilanteesta.

Sitten puhuttiin tästä, että niin suuri osa on luku- ja kirjoitustaidottomia. Eihän välttämättä näin ole. Nämä luvut, että per 500 tulisi perheenyhdistämisiä kuukaudessa — eihän sekään ole totta. Tämä on hakemusten määrä, mutta tulijoiden määrät ovat aivan toiset, ja kielteisten osuus on aika suuri, noin puolet näistä tilastoista.

Loppujen lopuksi ehkä ed. Rajamäki tässä paljasti sen todellisuuden, että suurin virhe hänen mielestään oli, että Thors nimitettiin täksi ministeriksi. Näin hän epäsuorasti mielestäni sanoi tänään.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt mennään debattiin, ja huomautan siitä, että se pelataan enintään minuutin vastauspuheenvuoroilla.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmasti totta, että tässä yli 150-sivuisessa hallituksen esityksessä on tosi hyvä tarkoitus ja paljon hyvää asiaa, mutta vaikka ministeri tuossa näitä resursseja kehui, että niihin on varauduttu, niin uskallan silti epäillä kovasti. Kyllä tässä on vaarana se, että tehdään laki ja jätetään riittävien resurssien määritteleminen sitten tulevien vuosien murheeksi, ja vaikka hallintovaliokunnassa budjettilausunnossa varmasti tullaan kantamaan huolta siitä, niin se ei tarkoita sitä, että niitä resursseja edes ensi vuoden budjettiin riittävällä tavalla tulee, sitten kun valtiovarainvaliokunnassa neuvotteluja hallituksen kanssa käydään.

Edellisen selonteon yhteydessä jo koko eduskunta totesi, että kotouttamisen resurssit eivät riitä, eikä niitä ole riittävästi senkään jälkeen tullut.

Pääkaupunkiseudun tilanteesta täällä on puhuttu, se on todella haasteellinen. Asiantuntijat ovat arvioineet, että kun tämän vuoden budjettiin oli alkujaan laitettu 14 miljoonaa, niin todellinen tarve maahanmuuttajien työvoimapoliittiseen kielikoulutukseen on 36 miljoonaa tänä vuonna.

Mitä näihin ulkomaalaisiin työntekijöihin tulee eri toimialoilla, niin täytyy muistaa, että rakennusalalla on 30 000 työntekijätuntia vuodessa ja niistä vain puolet on verotuksen piirissä, ja se on se suuri ongelma.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttajien työllisyysaste on turhan alhainen, ja kaikki keinot, mitä sen kohottamiseksi voidaan tehdä, on tehtävä, ja siitäpä tämä hallituksen esitys lähteekin. Tuossa hiljattain oli julkisuudessa tilastoja siitä, miten sitä mukaa kuin Suomessa oloaika maahanmuuttajilla pitenee, työllisyys kohenee. Tämä on aivan luonnollista. Kun nyt yritetään nopeuttaa kielenopetusta, suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen pelisääntöihin — mukaan lukien työehdot — perehtymistä sekä sitten vielä tätä työllisyyttä eri työvoimapoliittisin keinoin kohentaa, niin kaikki nämä tähtäävät siihen, että entistä useampi maahanmuuttaja pystyisi antamaan sen oman panoksensa täällä suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen, ja se on tervetullutta.

Kysyn ministeriltä kuitenkin, kun joissain vastaanottokeskuksissa on aloitettu jo käytäntö, että esimerkiksi turvapaikkaprosessin kesken ollen velvoitetaan jo hakijoita suomen kielen koulutukseen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) voisiko tätä laajentaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lain tarkoitus on hyvä, mutta tähän kustannusten jakaantumiseen valtion ja kuntien kesken on vielä eduskuntakäsittelyssä pyrittävä kiinnittämään huomiota.

Herra puhemies! Totesin viime keväänä useamman kerran tässä salissa, että mitkään ajateltavissa olevat resurssit eivät riitä onnistuneeseen kotoutumiseen, ellei myös pyritä puuttumaan Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrään. Tällä hetkellä meillä on yli 5 000 somalialaista perhesidehakemusten perusteella jonossa, ja yksi keskeinen vetovoimatekijä Suomessa on ollut se, että Suomi ainoana maana maailmassa maksaa oleskeluluvan suojelun perusteella saaneiden henkilöiden perheenjäsenten matkat Suomeen. Nyt tämän hallituksen esityksen myötä tästä täysin poikkeuksellisesta menettelystä koko maailman tasolla luovutaan, ja tästä haluan esittää hallitukselle ja ministeri Thorsille kiitokset. Muihin vetovoimatekijöihin on ilmeisesti palattava seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys, ja ministeri Thors sen tekijänä, on hyvä, se on suuntaa-antava, koska se mahdollistaa sen, että maahanmuuttajat voivat todella saada yhdenvertaisen aseman vähitellen tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Hallintovaliokunnassa tulemme varmasti tähän kunta—valtio-kustannustenjakokysymykseen paneutumaan erittäin perusteellisesti.

Mutta kysyisin ministeri Thorsilta: Oletteko tietoinen siitä tilanteesta, joka on syntynyt, että Temmissä te-keskukset ovat nyt päättäneet, ettei pakolaisille makseta työmarkkinatukea kotouttamistukena, ja jos näin on, niin eikö pitäisi ministeriöiden välillä selvittää asiaa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta käsitteli ensimmäisen kerran kotouttamislakiesitystä, olin hallintovaliokunnan jäsen ja silloin keskustelu käytiin Saksasta myöskin, sattui just sille hetkelle, ja esimerkkinä olivat turkkilaiset Saksassa. Meille kerrottiin silloin hallintovaliokunnassa, kuinka he ovat kotiutuneet omaan turkkilaiseen yhteisöönsä Saksan liittotasavallassa, siis huom., kotiutuneet. Nyt voimme tarkastella tätä samaa asiaa suomalaisessa yhteiskunnassa esimerkiksi somalien osalta. He ovat kotiutuneet toki omaan somaliyhteisöönsä mutta eivät ehkä niin kotoutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan, ja siinä on se valtavan suuri ero ja samalla haaste.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Ett stort tack till minister Thors för att hon nu för den här lagen till riksdagen. Den är oerhört nödvändig och mycket välkommen.

Naisten asemaa kotouttamisessa ei saa aliarvioida. Jos äiti kotoutuu, se edistää koko perheen kotoutumista. Tämä on erityisen tärkeätä lasten näkökulmasta. Jos äiti pärjää hyvin uudessa kotimaassa, niin tämä myös pätee sitten ainakin aika hyvin lastenkin osalta. Olen siksi tyytyväinen, että esityksessä nostetaan esille sekä kotiäitien että koko perheen kotoutuminen. Juuri tämä lakihan tulee soveltumaan näihin kotona oleviin somaliäiteihin, joilla on ehkä viisi kuusi lasta kotona ja jotka nyt ehkä ovat lainsäädännön ulkopuolella.

Kielen oppiminen on kuitenkin avain onnistuneeseen kotouttamiseen. Siksi olen tyytyväinen siitä, että hallitus nyt ehdottaa tätä Osallisena Suomessa -kokeilua, försöket Delaktig i Finland, jossa kokeilukunnat voivat tarjota tehostettua kielikoulutusta suomen ja ruotsin kielillä. Miten kunnille tiedotetaan tästä kokeilusta, ja kuinka monta kuntaa tulee mahdollisesti mahtumaan tähän erittäin hyvään kokeiluun?

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tavallaan on huvittavaa kuulla ministerin suusta laskelmia ja jotain, mitä täällä tulee, koska me emme ole saaneet kolmeen vuoteen, kun olemme vaatineet, kustannuslaskelmia, mitään todellisia summia, eduskunnassa tietää. On sen takia vähän pöyristyttävää, että ainoita tilastoja, mitä annetaan, verrataan joihinkin tanskalaisiin, jotka eivät ole ehtineet tehdä tilastoja.

Yhdyn täysin myös ed. Zyskowiczin kehuihin, että jotain on pystytty tekemään, mutta kysyisin: Miksei tätä perheenyhdistyslakia voida hoitaa kuntoon? Mihin me tarvitsemme näitä luku- ja kirjoitustaidottomia, kaikennäköisiä varaperheenjäseniä ja muita, Somaliasta? Onko tässä tosiaan, arvoisa puhemies, niin naiivi ajattelu takana, että Rkp luulee, kun täällä joku sanoi, että nämä oppivat suomen kielen, että nämähän saavat oppia myös ruotsin kielen, että näistä voitaisiin kasvattaa joitain uusia rkp:läisiä, kun he eivät vielä osaa lukea ja kirjoittaa? Mikä tässä on takana, kun tätä ei voida tukkia, kun se muualla Euroopassa on tukittu?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkiä laki tekeellä ja ennen kaikkea se, että räätälöirähän nyt jatkossa se, että nämä kaikki lapset oppivat suomen kielen. Nimittäin on paljon sellaasia muutaman vuoren ikäisiä, jokka jo puhuu jotain kieltä muttei suomen kieltä. Opetettaas samalla Suomen kulttuuria niille. Ne tällä lailla adoptoituus tähän yhteiskuntaan, ja ennen kaikkia, kun ne pääsis tuolla leikkimähän ja harrastamahan urheilua ja näin, se on mitä parhainta yhdessäoloa, ja vaikka vähän huonommin suomen kieli sujuuskin, ne on hyväksyttyjä siellä. Ja kun ne näkis, jotta hehän pärjää täällä näiren suomalaasten kans, niin tämä on se tapa, millä meirän pitää adoptoida tänne Suomenmaahan nämä nuoret.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva laki on erittäin tervetullut. Kiitos ministeri Thorsille, että tämä laki on tullut!

Moni asia menee eteenpäin tämän lain myötä. Haluan erityisesti nostaa esiin ne koti-isät, kotiäidit, jotka tulevat nyt soveltamisalan piiriin. Ja me tiedämme sen, että jos maahanmuuttajaperheiden kotona eivät vanhemmat osaa kieltä tai kulttuuria, lasten tukeminen koulu-uralla, koulutyössä jää hyvin vajavaiseksi. Tämä on erittäin hyvä tapa myöskin tukea niitä tänne tulleita lapsia ja nuoria. Eli tämä oli tervetullut.

Mutta kyllä metropolialueella ja Helsingissä rahatkin olisivat tervetulleita, ja haluan kyllä kiinnittää huomiota Espoon, Helsingin ja Vantaan lausuntoihin. On erittäin tärkeää, että eduskunta katsoo nämä voimavarat, koska kuitenkin, kun katsotaan maahanmuuttajakysymyksiä, yli puolet on täällä metropolialueella ja on hyvin tärkeää, että kun tulee velvoitteita, niin me yhdessä myöskin eduskunnassa katsomme tähän rahat. Ja toivoisin, että ministeri Thors vielä kommentoisi sitä, kun olemme täällä saaneet tiedon, että Uudenmaan ely-alueella (Puhemies: Minuutti on täysi!) maahanmuuttajien työvoimapoliittiseen kielikoulutukseen olisi 14 miljoonaa euroa rahaa, vaikka tarve lähenisi 40:tä miljoonaa euroa. Tilanne on nyt … [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä on melkein liikuttavaa tämä yksimielisyys tässä salissa, olivat äänessä sitten oppositiopuolueen edustajat tai hallituspuolueen edustajat. Kaikki kehuvat, että onpas hyvä ja tervetullut laki. Mutta liikuttavan yksimielistä on ollut myös se, että olemme aiheesta todella huolissamme siitä, että kaikki nämä jäävät vain hyväksi tarkoitukseksi, jos todella nyt ei varata rahaa tämän toteuttamiseen.

Ministeri Thors, kävitte läpi omaa virallista optimismianne, miten kaikki asiat hoituvat, mutta teidän virallinen optimisminne on hyvin suuressa ristiriidassa sen viestin kanssa, mitä kunnat kertovat ja mitä juuri ed. Sarkomaa tässä Pääkaupunkiseudulta toi esille. Ristiriidassa on teidän optimisminne myös sen kanssa, mitä asiantuntijat sanovat. Monet asiantuntijat sanovat, että jos emme nyt merkittävästi lisää kotouttamisen resursseja, niin on vain aikakysymys, milloin meilläkin lähiöissä autot palavat. Sen takia tässä on tärkeästä asiasta kyse ja se pitää ottaa tosissaan ja siihen pitää varata rahaa.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotouttaminen on tärkeä asia, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa kuultu, ja kuntakorvaukset, mitkä tuossa ministerin puheenvuorossa tulivat ilmi, ovat noin 30 miljoonaa kokonaisuudessaan. Se on hyvää tasoa varmaan, mutta pidän tärkeänä, että ne tarkistetaan ajanmukaiselle tasolle. Monille kunnille, joissa on muun muassa kansanopistoja, tämä kotouttaminen antaa myös mahdollisuuden järjestää kotouttamiskoulutusta kielikoulutuksien muodossa. Tämä on kansanopistotyyppiselle koulutukselle tärkeä vaihtoehto.

Täällä on otettu esiin Helsingin, Vantaan ja Espoon metropolialue. Se on selvä, että täällä on maahanmuuttajia varmaan kaikkein eniten. Metropolistatus edellyttää tietenkin kansainvälisyyttä myös asukkaiden suhteen.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähitellen Suomen maahanmuuttopolitiikka alkaa muistuttaa sitä järjestelmää, minkälainen sen pitää ollakin. Tämä kotouttamislaki on todella tarpeellinen ja todella hyvä.

Ed. Zyskowiczin tapaan kyllä muistuttaisin, että on vielä muutamia sellaisia vetovoimatekijöitä, joista on ehkä syytä päästä eroon. Minä haluaisin, että ministeri toisi jossakin vaiheessa — ennen kuin tämä eduskunta lähtee täältä huis hiiteen, tarkoitan vaalilomalle — sen selvityksen, mitä hallintovaliokunta on pyytänyt, elikkä sen, mikä on meidän etuuksiemme suhde verrattuna esimerkiksi Ruotsin tai Tanskan tai Britannian tai Saksan etuihin. Täytyy muistaa, että Saksaan todellakin on turkkilaisia tullut kymmeniä vuosia ja nyt todetaan, että kotouttaminen on epäonnistunut. Suomi ei voi jäädä siihen, että se jättää vaimot, perheenäidit, yksikseen kotiin. Näiden kautta saadaan perheisiin, olipa tulija mistä tahansa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) suomalainen kulttuuri, suomalaiset tavat ja suomalainen lainsäädäntö. Täällä ei voi elää miten haluaa.

Marko Asell /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ranskan ja Saksan maahanmuuttopolitiikka ei varmasti ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Sehän johtuu varmasti siitä, että on otettu väkeä enemmän kuin mihinkä kotouttamistoimien resurssit riittävät. Siinä mielessä on erittäin tärkeätä panostaa siihen.

Pohjoismaihin verrattuna meille ei tule niin paljon maahanmuuttajia varmastikaan tällä hetkellä, mutta siltikin on yhä suuremmassa määrin esiintynyt sitä, että kotoutuminen ja sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on epäonnistunut. Tästä on esimerkkinä muun muassa rikollisuuden lisääntyminen ulkomaalaisten keskuudessa verrattuna suomalaiseen kantaväestöön noin tilastollisesti. Esimerkkinä viime kesältäkin: muun muassa raiskauksia ja myöskin omaisuusrikoksia on tehty. Olen sitä mieltä, että meillä on rikollisia omastakin takaa ja siinä mielessä maahanmuuton kautta ei rikollisuutta pidä lisätä ja tätä palauttamisen kynnystä olisi syytä madaltaa. Kun ministeri on paikalla, niin kysyn: Kuinka ministeriössä on näihin viimeaikaisiin rikosten lisääntymisiin suhtauduttu?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Thors, te viittasitte mahdollisuuteen, että ilmapiiri kiristyy Suomessa, ja se varmasti kiristyy, jos teillä ei tule toimiinne enemmän realismia.

Viime huhtikuussa työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli ulkomaalaislain muutosta, jossa keskeisenä ja kiistanalaisimpana asiana oli tämä kolmansista maista tulevan työvoiman saatavuusharkinnasta luopuminen, mihin esimerkiksi ed. Rajamäkikin viittasi. Siihen valiokunnan lausuntoon liittyen me jätimme eriävän mielipiteen sen vuoksi, että minkä takia kasata uusia ongelmia entisten päälle. Jos ajatellaan, että Venäjältä muuttaneitten työttömyysprosentti on yli 30, Somaliasta lähes 55, Serbiasta 40, Afganistanista 55, Irakista 62, Iranista 47 ja Vietnamista muuttaneitten 40, niin kuinka te ajattelette, että näillä työttömyysluvuilla onnistuisitte, jos kotoutumisen lähtökohdat ovat ne kaksi perusasiaa, että hallitaan kieli ja on toimeentulo? Haluatteko te kasvattaa uusia ongelmia?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kielen, koulutuksen ja työelämän valmiuksien rinnalla on tärkeätä myöskin huomioida asuntopoliittinen näkökulma onnistuneessa, hyvässä kotoutuksessa. Asuinalueet olisi hyvä säilyttää monimuotoisina, ja pitäisi kaikin puolin välttää sitä, että maahanmuuttajat jotenkin lokeroidaan omiin paikkoihinsa. Sillä tavallahan me ehkäisemme sosiaalisia ongelmia ja kohtaaminen olisi paljon luontevampaa. Kuntakorvausten riittämättömyys on ensisijaisesti nyt hoidettava. Se on tullut täällä monta kertaa esille. Mutta miten, arvoisa ministeri, voidaan kuntia kannustaa siihen, että tällaisia tiettyjä asuntoalueita ei pääsisi syntymään?

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotouttaminen on ainoa järkevä tapa niille tänne tulijoille, jotka tänne tulevat pakolaisstatuksella, humanitaarisista tai niihin verrattavista syistä, ja ennen kaikkea myöskin niille, jotka tulevat työn perässä — jos joku on niin hullu, että tänne kylmään ja pimeään haluaa tulla työn perässä, tervetuloa!

Haluaisin kysyä ministeri Thorsilta: Aina on resursseista pula. Olen vieraillut useissa vastaanottokeskuksissa. Meillähän voi kävellä muun muassa Haaparannasta siltaa pitkin Tornioon, ja kaikki otetaan käsittelyyn — pakko — turvapaikanhakijoina. Kuinka suuri osuus näistä pienistä resursseista kotouttamisessa menee sille populaatiolle, jota tänne tallustelee tämmöisinä Euroopan kiertolaisina, joilla ei ole koskaan mitään mahdollisuuttakaan saada pysyväistä oleskelulupaa, saatikka kansalaisuutta, ja jäädä tänne pysyvästi? Meneekö oikeaan tarkoitetuista resursseista osa hukkaan?

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotoutumislailla on varmasti hyvä tarkoitus, mutta ongelmaksi tulee rahoituksen puute. Kun ajattelee, että on kuntia, joissa on vastaanottokeskus ja siellä saattaa olla liki 30 eri kansallisuutta, niin siihenkin tulee tulkkauspalvelut, tai sitten jos ollaan päivähoidossa, täytyy olla tulkkausta, että voidaan lasten kanssa keskustella, kommunikoida, ja sama on sitten uskonnonopetuksen osalta. Tämä on ongelma, joka tulee kuntien katettavaksi.

No, sitten on vielä hallintovaliokunta ottanut kantaa perheenyhdistämiseen, ja näyttää siltä, että perheenyhdistäminen on kasvusuunnassa ja jopa 30 prosenttia arvioidaan olevan tänä vuonna viimevuotiseen verrattuna kasvua. Tilanne ongelmoituu nyt myös Maahanmuuttoviraston osalta, koska 9 kuukautta on käsittelyaika ja nyt ovat menneet käsittelyajat pitkäksi. Mitenkä tähän on tarkoitus reagoida?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sen, että Angela Merkel totesi "Multikulti ist gescheitert" eli tämä monikulttuurinen Saksa on epäonnistunut, pitäisi minusta olla meille todella hyvin vakava huomio. Jos Saksa on epäonnistunut, niin, arvoisa ministeri, tämä kotouttamislaki sellaisenaan ei kyllä vie meitä erityisesti johonkin parempaan kuin mitä Saksassa tai Ranskassa on tapahtunut, jos tästä puuttuvat resurssit eli jos tämä jää hyvien toiveiden tasolle ilman sitä, että se todella voidaan laittaa kuntoon.

Vielä toinen asia: Valtaväestön näkökulmasta suuri ongelma on se, jos eivät maahanmuuttajat ole työssä ja ikään kuin hanki omaa toimeentuloaan. Se on se kaikkein suurin kysymys.

Mats  Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pertti Virtasen puheenvuoron perusteella ihmettelen kyllä perussuomalaisten politiikkaa. Tarkoittaako perhekäsitys yhtään mitään perussuomalaisille? Onko kaikkien ihmisten ihmisarvo samanlainen teidän mielestänne? Ja luulevatko perussuomalaiset, että suomalainen yhteiskunta ottaa vastaan näitä perheenyhdistämisiä vain oman hyödyn vuoksi?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oulun vaalipiirin kansanedustajilla oli mahdollisuus tutustua viime syyskuussa Pudasjärven vastaanottokeskukseen ja kotouttamiseen. Alku Pudasjärvellä ei viime vuosikymmenen puolivälissä ollut kaksista. Siellä oli päivittäin ristiriitoja maahan muuttaneiden ja paikallisen väestön kesken. Mutta viranomaisten löydettyä toisensa alkoi tulosta tulla. Siinä oli erityisen suuri merkitys koululaitoksen tulolla mukaan siihen työhön, ja nämä nuoret rupesivat kielitaidon myötä viihtymään paikkakunnalla. Tämän hyvän työn tuloksena tämän vuoden Kuntamarkkinoilla Pudasjärven kaupungin edustajat pokkasivat hienon palkinnon tästä hyvästä kotouttamisesta. Kun kuuntelin ministerin esittelypuheenvuoroa, niin siellä oli paljon niitä samoja asioita elikkä tämä koulutus, kielitaito, työllistyminen ja kaiken kaikkiaan välittäminen näistä maahanmuuttajista. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Näillä syntyy tulosta.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän tähän yhteyteen vastauspuheenvuorot edustajille Lehti, Lapintie, Kalmari, Satonen, Kaltiokumpu. Ministeri sitten vastailee. Siirrytään vähitellen puhujalistaan.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keravalla, jossa on noin 34 000 asukasta, on pakolaisten omaamia kieliä 39. Pienen kunnan voimavarat usean vuoden aikana ovat osoittautuneet varsin niukoiksi. Ne henkilöt, jotka haluavat kotiutua Suomeen, tekevät sen aika pitkälle omin voimin. Esimerkiksi vietnamilaiset ovat kotoutuneet paikkakunnalle, ovat työssä, niin monet muutkin, mutta sitten erityistapauksissa on lähes mahdotonta saada ihmisiä kotiutumaan. Se johtunee arvoista ja tämän tapaisista asioista, joihin vaikuttaminen vie vuosikymmeniä, ehkä useamman sukupolven. Ja kun samaan aikaan paikkakunnalla on ehkä viitisensataa tai useampi sata akateemisesti koulutettua nuorta työttömänä, ihmettelen, kuinka ne, jotka tällä hetkellä eivät edes osaa kirjoittaa tai lukea, voisivat joskus saada paikkakunnalta työtä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ongelmahan on se, että tätä kotouttamista suunnataan turvapaikan saaneille, mutta pitäisi myös ottaa huomioon työn takia tänne tulleet ja ne ihmiset, jotka esimerkiksi avioliiton kautta tulevat Suomeen. Täällä on puhuttu paljon tästä Saksan mallista. Siinähän ongelmana on nimenomaan se, että Saksan turkkilaisille ei ole millään tavalla järjestetty sitä kotouttamista ja kielten opetusta, vaan on lähdetty siitä, että he asuvat siellä omassa yhteisössään. Eli siinä mielessä meillä on kyllä paljon korjattavaa.

Yhtenä esimerkkinä ottaisin päivähoidon. Meidänhän pitäisi suorastaan yllyttää maahanmuuttajaperheitä laittamaan lapset suomalaiseen päivähoitoon ja sillä tavalla luontevasti luoda niitä mahdollisuuksia oppia kieltä. Sen takia kysynkin ministeri Thorsilta: Eivätkö pienet päiväkotiryhmät, pienet koululuokat olisi kaikkien suomalaisten ja täällä asuvien etu? Missä on rahat näitä varten?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän tästä lainsäädännöstä, ja haluan kysyä ministeriltä, mitä voisimme tehdä vielä tuki- ja ystäväperhetoiminnan lisäämiseksi. Sen lisäksi, että tämä on myös resurssikysymys niin, että se vähentää viranomaistarvetta, se on myös inhimillinen tekijä ja aivan parasta osallistamista yhteiskuntaan, se, että ihmiset kokevat, että heitä arvostetaan. Sen lisäksi se on aivan ihanaa toimintaa myös toisinpäin, se kansainvälistää suomalaisia perheitä. Meillä oli omalla maatilalla bussilastillinen maahanmuuttajia, ja täytyy sanoa, että jo pelkästään se, että tämän keskuksen toiminnanjohtaja kertoi näistä kongolaisista naisista, joita osa tästä porukasta oli ja jotka olivat olleet kolme kuukautta Suomessa, että hän näki heidän hymyilevän ensimmäistä kertaa Suomessa ollessaan, antoi minulle iloa monta päivää.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni ei ole relevanttia vertailla näiden muiden Pohjoismaiden absoluuttisia turvapaikanhakijamääriä meidän määriimme, koska on itsestäänselvää, että sellaisiin maihin, joihin on jo aiemmin totuttu tulemaan, tulee jatkuvasti enemmän niitä hakijoita. Sen sijaan relevanttia on verrata siihen, paljonko meille tuli ennen ja paljonko meille on tullut sen jälkeen, kun hallitus on nämä muutokset tehnyt.

Tässä suhteessa on erittäin hyvä, että sieltä poistuu nyt myöskin tämä perheenyhdistämismatkojen maksaminen, mikä osaltaan tulee varmasti vähentämään myöskin perheenyhdistämistapauksia. Meidän on onnistuttava sekä tässä kotouttamisessa, johon tämä laki antaa erittäin hyvät puitteet, kun saadaan resurssit mukaan, että siinä, että meidän turvapaikkapolitiikkamme on riittävän tiukkaa, jotta me voimme välttää sen tilanteen, että 10—20 vuoden päästä täällä joku silloin Merkelin työtehtävissä toimiva henkilö joutuu käyttämään samanlaisen puheenvuoron. Meillä on vielä mahdollista onnistua, ja sen takia on hyvä, että nyt ollaan liikkeellä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten me hyvin tiedämme, Euroopassa hallitsematon maahanmuutto on aiheuttanut suuria ongelmia, ja toivon mukaan Suomi pystyy näiltä välttymään ottamalla käyttöön hyviä toimintatapoja, joilla tämä voidaan estää. Täällä on hyvä puhua siitäkin, mutta kun tämä laki, joka on minun mielestäni olennaisin, koskee nimenomaan Suomeen jo laillisesti tulleita ja Suomessa olevia ihmisiä ja heidän mahdollisuuttaan kotoutua Suomeen, opiskella täällä, sijoittua työelämään, elättää perheensä, niin tässä mielessä tämä on erittäin tärkeä.

Minä kysyn ministeri Thorsilta: Kun me tiedämme, että Pääkaupunkiseudulla tai joissakin kunnissa on enemmän näitä maahanmuuttajia, niin onko tarkoitus, että kohdennetaan myös näitä varoja, kuntarahoja, niin, että ne vastaisivat tätä kustannusta, mikä tällä yksittäisellä kunnalla on?

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Ensin työllisyysasteesta, johon ed. Tiilikainen viittasi: On totta, että Helsingin kaupunki on pystynyt tekemään seurannan, joka osoittaa, että maahantuloperusteesta riippumatta maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja töihin tulleiden, työllisyysaste on noin kymmenen vuoden jälkeen samanlainen, mutta tämä on liian pitkä aika. Esimerkkejä tässä lueteltiin myöskin siitä, että meidän käsityksemme siitä, mitkä ryhmät ovat päässeet työmarkkinoille hyvin, ehkä ovat jonkin verran vääriä. Muun muassa vietnamilaisten työllisyys on huolestuttavan korkea.

Resursseista on puhuttu ja myöskin kotoutumistuesta. Ed. Hiltunen kysyi, miten me olemme reagoineet siihen, että keväällä huomattiin te-toimistoista ja työ- ja elinkeinoministeriöstä, että tulkinta oli kuusi vuotta ollut väärä. Me olemme valmiita esittämään muutosta tähän. Olemme pohtineet asiaa ministeri Sinnemäen kanssa, ja ehkä vielä tässä kuussa tai ihan marraskuun alussa tulee se laki, joka korjaa tämän tilanteen, joka oli epäjohdonmukainen ja joka olisi aiheuttanut varmaan kunnille kustannuksia.

Hyvät edustajat, te olette puhuneet koulutuksen resursseista ja kotoutumiskoulutuksesta. Me tiedämme, että tähän ei saatu tässä yhteydessä muutosta, vaan ne ovat edelleen työ- ja elinkei-noministeriön niin sanotulla pitkällä momentilla, ja sen puolesta on taisteltava. Olen itse nähnyt huolena, että jonkin verran tässä on hyvin suurta eriarvoisuutta eri puolilla Suomea. Jotkut elyt toteuttavat vain sen verran koulutusta kuin heille on varattu, mutta erityistarkkailussa on myöskin aiesopimuksen johdosta Pääkaupunkiseutu. Tässä nyt on viime päivinä minulle vakuutettu, että nyt tämän syksyn aikana on pystytty taas lisäämään resursseja eikä se Pääkaupunkiseudun kunnanjohtajien kirjeen kauhuskenaario ole sellainen kuin on ehdotettu. Mutta yritetään korjata näitä asioita siis elyissä ja elyihin ministeriöiden hyvässä yhteistyössä.

Tässä on myöskin puhuttu perheenyhdistämismatkoista ja vetovoimatekijöistä. Minä toivon tässä, niin kuin muuallakin tässä salissa toivotaan, että pohjoismaiset yhteiskunnat olisivat aina tavallaan vetovoimaisia. Me olemme vetovoimaisia, jos Newsweek on sanonut, että me olemme maailman paras maa. (Ed. Zyskowicz: Ei tarvita mitään ylimääräisiä vetovoimatekijöitä!) Näiden lakiesitysten yhteydessä olemme päättäneet, että perheenyhdistämismatkoihin käytettyjä varoja käytetään kotoutumiseen. Minä en lyö yhtään vetoa siitä, mikä vaikutus näillä on itse perheenyhdistymishakemuksiin.

Sitten todettakoon, että se muutos, jonka teimme koskien EU-kansalaisia, on ollut verrattain tehokas. Ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ei ole tullut nyt EU:sta montaa turvapaikanhakijaa. Mutta esimerkiksi Ruotsiin on tullut nyt Serbiasta sen jälkeen, kun viisumivapaus toteutettiin, tuhansia henkilöitä hakemaan turvapaikkaa. Tiedän, että komissio tekee yhdessä työtä kovasti Serbian kanssa, että tähän saataisiin muutos, mutta tämmöinen rasite on tällä hetkellä siellä.

Mitä tulee rikosten tekoon — ed. Asell kysyi siitä — niin ehkä huomasimme, että rikoksentekijöitä tulee päivittäin sata meidän maahamme lauttojen kautta. Se ei merkitse sitä, että hyväksyisimme kenenkään rikollisuutta, vaan nimenomaan on hyvin tärkeää, että alkuinformaation kanssa ja paremman kotoutumisen kautta voidaan myöskin tukkia kaikenlainen rikollisuus.

Ed. Tiilikainen kysyi myöskin, velvoitetaanko kieltenopetukseen ja minkälaista kieltenopetusta annetaan vastaanottokeskuksissa. Sitä annetaan, ja ellei osallistuta siihen opetukseen, niin se vähenee.

Ed. Hänninen otti esiin Pudasjärven positiivisena esimerkkinä. Pudasjärvi ja Helsinki muun muassa saivat kunniamaininnan Kuntamarkkinoilla ja kolmas kunta myöskin. Ne ovat esimerkkejä siitä, mitä merkitsee, että koko kunnan johto sitoutuu tähän kotouttamiseen. Se on myöskin hyvin tärkeää, että ilmapiiri on sellainen, että otetaan maahanmuuttajat vastaan ja tarjotaan heille työtä ja mielekästä toimintaa. Sitä voi tarjota monissa eri yhteyksissä, myöskin kansanopistoissa, opintopiireissä, vapaassa sivistystyössä. Vapaa sivistystyöhän tekee suurta työtä kotouttamisen puolesta. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Lopuksi toteaisin ed. Kalmarille ja ed. Miedolle: Urheilu on mitä parhain kotouttaja. On tärkeätä, että sekä pojat että tytöt pääsevät siihen osallisiksi. Voisi ehkä kysyä, mitä olisi suomalainen maajoukkue futiksessa, olisiko vielä huonommassa jamassa, ellei heitä olisi, jotka tekevät maaleja.

Ystävätoiminnasta: Meidän on toimittava sen puolesta. Minä mainitsin muun muassa seurakunnat ja kansalaiset puheeni loppuosassa. Toivon, että kaikkia järjestöjä ja kaikkia kanavia, joita meillä on siinä toiminnassa, voidaan vahvistaa ja että ne, jotka tekevät järjestöissä työtä, jaksavat tehdä sitä tulevaisuudessakin.

Anne  Kalmari  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille hyvistä vastauksista ja kiitoksia niistä laeista, mitkä ovat ehkäisseet laitonta maahanmuuttoa, ja nyt sitten näistä hyvistä kotoutumisen edistämisasioista.

Haluaisin tuoda tietoon työttömien maahanmuuttajien eduskuntavierailun, heidän teemansa. He kertoivat huolensa siitä, että maahanmuuttajien työttömyys on niin suurta, ja totesivat, aivan kuten täällä on usein tullut esille, että kieli on heidän mielestään se suurin este heidän työllistymisellensä, ja halusivat, että ammattikouluun pääsyä helpotettaisiin, sillä siellä sitten tätä ammattisanastoa paremmin oppisi. Eli ammattikoulun kielivaatimuksista tulisi pystyä joustamaan niin, ettei nuori, heikosti kieltä osaava tipahtaisi tyhjän päälle. Samoin he toivat viestiä siitä, että kieli unohtuu harjoittelujaksolla. Eli kun ennen työharjoittelujaksoa on hyvää kieliharjoitusta ja kielikoulutusta, niin sitten jos työharjoittelu on hyvin mekaanista eikä saa olla ihmisten kanssa kosketuksissa, kieli unohtuu, ja siksi olisi hyvä, jos siinä rinnalla voisi jotakin kielikoulutusta saada. Tällaisia kokemuksia heillä oli.

Haluaisin vielä puuttua näihin yritysten ennakkoluuloihin. On oikeastaan aika outoa, että yritykset miettivät kuumeisesti kansainvälistymistä ja sitä, miten he voisivat oppia tuntemaan kohdemaan markkinat. Kuitenkaan he eivät palkkaa näistä kohdemaista tulleita maahanmuuttajia, joilla olisi alan koulutus. Eihän sen parempaa osaajaa sinne vientiin olisi kuin tällainen kulttuurintuntija. Itse asiassa siitä on meidän maakunnassamme erittäin hyviä esimerkkejä, (Puhemies: 2 minuuttia!) kun hanketoiminnalla tähän on pyritty vaikuttamaan.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on todellakin yhden tutkimuksen perusteella maailman paras maa, mutta minä toivon, toisin kuin ministeri, että tästä ei sitten tule sitä uutta vetovoimatekijää.

Arvoisa puhemies! Ministeri ei vieläkään antanut vastausta siihen, mikä on Suomen etujen taso verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Minä epäilen edelleenkin, että se on maailman paras.

Sitten palauttaisin mieliin ed. Pekka Haaviston kannanoton, haastattelun Suomen Kuvalehdessä jokin aika sitten, jossa hän sanoi, että parasta apua on auttaa paikan päällä, nimenomaan paikan päällä. Minä toivoisin, että Suomi ottaisi tämän todesta ja auttaisi nimenomaan näitä turvapaikanhakijoita paikan päällä eikä edellyttäisi, että heidän pitäisi tulla tänne Suomeen. On todella armotonta tulla Suomeen, jos ei osaa kieltä eikä ole käynyt koulua. Kestää vuosikymmeniä, ennen kuin sopeutuu suomalaiseen yhteiskuntaan ja ennen kuin on sitten valmis tekemään työtä tämän yhteiskunnan hyväksi ja oppimaan tämän yhteiskunnan lait ja säädökset.

Minä ymmärrän ja minä hyväksyn, että tänne tulee pakolaisia, mutta minä en hyväksy turvapaikkashoppailua, jota on ollut nähtävissä. Toivottavasti nämä uudet lait, mitä me olemme saaneet, ovat panneet tähän stopin, sen takia, että me emme pysty, arvoisa ministeri, hoitamaan kaiken maailman kriisejä ja kaiken maailman ongelmia. Meidän täytyy keskittyä, ja minä toivon, että keskustelisitte Pekka Haaviston kanssa. Hän on viisas mies.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministerikollegat! Kansalaiset! Olematon media! Kuten on monta kertaa todettu, Merkel Saksasta sanoi jopa Aamulehdessä, että Saksa on epäonnistunut niin sanotussa kotouttamisessa. Tästä kotouttaminen-sanasta olen ennenkin maininnut, että Suomessa tämä sana on aika outo. (Ed. Pulliainen: Se on täällä kehitetty sana!) Vaikka nyt hurskasteltaisiin sillä, etteivät ulkomaalaiset tajua sitä, suomalaisille se antaa sen tunteen — kun meillä on vanhoja runoja lintukodosta ja kotouttaminen on tämmöisestä saatu — että on oikein hunajaiset päivät sitten, niin että tuntuu vähän vastenmieliseltä se sana. Monet suomalaiset kokevatkin sen sitten niin, että kun täällä on lintukoto, niin etelästä tulee lintuja tänne ja ne nauttivat Suomen upeasta kesästä ja tekevät poikasensa täällä ja sitten painuvat huishemputtiin takaisin sinne etelään. Mutta osa näistä nyt jää tänne, ja se merkitsee tässä vertauksessa sitä, että talviruokinta on niin hyvä, ettei kannata lähteä, että kutsuu päinvastoin muita.

Meillähän on tämä kummallinen juttu tässä perheitten yhdistämisessä olemassa. Se on käsittämätöntä, ja kun se on kasvusuunnassa ja se on Euroopassa laajin tämmöinen moka, niin minä vaan peräänkuulutin äsken sitä, että mitä suomalaisuudessa tämä palvelee, että tänne alaikäisiä ja kielitaidottomia lapsia tuodaan. Olen yhteiskuntatieteilijänä pohtinut tätä, ja koska kaikilla näillä jutuilla on poliittinen tarkoitusperä, niin ystävieni kanssa päädyin siihen, että se on Rkp:n tarkoitusperä — kaikki kunnia sille, että Rkp kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä, tämä siis tarkoittaa Rkp:n loppua enemmänkin, että heiltä katoaa tätä kannatusväestöä — mutta tämä keino on niin epätoivoinen, että hävettää muitten hallituspuolueiden puolesta se, että kun Rkp on ollut niin kauan hallituksessa, niin aina täytyy tämmöisiin pikku mokiin tässä loppusuoralla sortua. Jopa kokoomus saattaa menettää kannatustaan tulevissa vaaleissa, kun on liian kiihkeästi tämmöisen täysin epärationaalisen, irrationaalisen jutun kanssa tekemisissä.

Eli tosiaan kuntien vastuulle siirretään asiat, mutta rahaa ei ole missään. Sen takia ministerin vertaus jalkapallosta ontui aika rankasti, koska nämä jalkapalloilijat, ulkomaalaiset, saavat kunnolla rahaa — rahaa, rahaa, rahaa — pelatessaan. Mutta me tiedämme, että mitään tilastoja ei ole saatu siitä, kuinka paljon Suomelle ja kunnille maksavat nämä jutut. Nyt vähän tihkuu tietoa siitä, kuinka paljon oikeasti on Suomessa tietynlaisia eri nimikkeillä olevia maahantulijoita, maahanmuuttajia, pakolaisia. Mutta näitä rahasummia ei tule mistään esiin. Tampereella, Pirkanmaan seudulla, just uusimman tilaston mukaan puolet uudesta väestä on maahanmuuttajia ja suurin osa tavallaan tuottamattomia justiin tämän takia, ettei osata mitään kieltä, ei ole vielä kotouttamisprosessia käyty läpi eikä ole edes rahaa viedä sitä läpi.

Jotkut ovat keksineet saman, että ei ole ainoastaan tunneli Tampereella rakennusfirmoille se, että saa hemputisti maata ja rikkaat firmat tekevät kalliita asuntoja, vaan Suomessa pyörii kauhea asuntobisnes, joka hakkaa kaikennäköiset viheralueet ja metsät Etelä-Suomesta sen takia, että maahanmuuttajille saadaan uusia asuntoja, koska niitä rahoitetaan valtion puolesta niin että maahanmuuttajat muuttaisivat sinne. Tampereella tätä on uskomattoman paljon. Näille uusille asuntoalueille tulee maahanmuuttajia, ja huom., sen kaltaisia maahanmuuttajia, jotka eivät ole sitä, mitä esimerkiksi perussuomalaiset peräänkuuluttavat: töihin, töihin, töihin. Täällä tarvitaan — aivan kokoomuksenkin mukaan — ammattitaitoista väestöä, ihmisiä, jotka hoitavat Suomea, meidän vanhuksiamme, oppivat täällä mahdollisimman nopeasti.

Mutta Rkp ei ole tehnyt mitään tai ministeri Thors ei ole tehnyt oikeastaan mitään tälle asialle. Ed. Zyskowiczin mainitsema asia, että ei enää makseta matkoja, on ainoa todellinen uudistus tässä jutussa, joka voidaan toteuttaa. Jotta tätä saataisiin kiristettyä ja tämä saataisiin toimimaan, tarvittaisiin ainoastaan rahaa, lisää paikkoja näihin kotoutuskeskuksiin, jos saisi näin sanoa, lisää kökkä- ja talkoohenkeä, mutta myös siihen rahaa, mistä ed. Mieto mainitsi, että saataisiin tätä urheilullista sopeuttamista aikaan. Eli ministeri Thorsin jalkapallojuttu oli kyllä vähän kaukaa haettu. Toivotaan nyt kuitenkin, että siihenkin ehkä sitten joku vielä tarttuisi.

Sen verran tähän vielä sanon, että kun joku ihmetteli, mistä johtuu tämä tämmöinen juttu, ettei voi antaa periksi tässä, ja kun puhutaan siitä, että Suomessa on rasismia ja kaikkea, niin poliittisten tarkoitusperien takia ilmeisesti eräs puolue lietsoo tämän kaltaista ristiriitaa, että nämä uudet ihmiset, jotka tulevat tänne ja joiden kotouttaminen epäonnistuu, tulisivat sitten heidän puolueensa puolelle, kun he ovat niin älyttömän ystävällisiä. Enkä nyt tarkoita vihreitä, vaikka sielläkin on tätä henkeä vähän olemassa.

Arvoisa puhemies! Tässä se oikeastaan taisi kaikki ollakin. Sen verran vielä, että olen nimittänyt tämän suomalaiskansalliseksi moka-automaatiksi, koska jopa somalien omat edusmiehet, arvoisa puhemies, ihmettelevät, kuinka — oikeastaan tulee mieleen vanha kunnon pilapiirtäjä, joka potkaistiin Helsingin Sanomista — suomalaiset voivat olla näin yksinkertaisia ja tyhmiä, että he jatkavat tätä perheenyhdistämistä jopa perheiden yli, eli kuka vaan, jonka osaa nimetä, saa tulla tänne. Eli kun tämä moka-automaatti saataisiin pois, niin olisin minä ja olisivat perussuomalaiset ja varmaan Suomen kansalaisetkin, jopa puhemiestä myöten, vähän tyytyväisempiä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kuulimme ed. Pertti Virtasen puheenvuoron. Se oli omalla tavallaan värikäs. Ed. Ukkola tuolla aikaisemmin totesi, että ed. Haavisto on viisas mies. Minkä vuoksi ed. Ukkola näin sanoi? Sen vuoksi ilmeisesti, että ed. Pekka Haavisto on sanonut, että ihmisiä pitäisi auttaa erityisesti siellä, missä he ovat — siis tässä tapauksessa Afrikassa olevia afrikkalaisia nimenomaan heidän kotikonnuillaan. Näin tietysti logiikka toimii, ja näinhän sen pitäisi olla, mutta tämä on ihan itsestäänselvyys. Ja se, että asia on ikään kuin sosiaalisesti hyväksytty, ei mielestäni edellytä sitä, että nimenomaan ed. Haaviston pitää se sanoa ääneen, ennen kuin muut voivat siihen yhtyä ja sen toistaa. (Ed. Zyskowicz: Joskus tuntuu, että näin on suomalaisessa keskustelussa!) — Näin. Tämä olisi kyllä aika masentavaa, jos näin asiat ovat.

Mutta tähän keskeiseen kysymykseen, mikä tekee valtaväestön näkökulmasta maahanmuuton hyväksyttäväksi. Mielestäni se kyllä on kolmikirjaiminen sana eli työ. Ihmiset, jotka ovat itse tehneet työtä ja pienellä eläkkeellä sitten myöhemmin elävät, hyväksyvät maahanmuuttajan, jos hänellä on työllä hankittu toimeentulo, toimeentulo, jonka hän itse todellakin hankkii — ei niin, että hänen toimeentulonsa olisi vuodesta toiseen muiden harteilla. Sen takia tämä työllisyyskysymys on ensisijainen ja hyvin tärkeä. Siihen liittyy sitten luonnollisesti kielikysymys.

On opposition ja kaikkien kansanedustajien näkökulmasta tärkeätä vedota hallitukseen, ja eduskunnan on myöskin syytä katsoa peiliin: onko budjetissa kylliksi voimavaroja, vaiko niin, että laki tehdään ensin ja sitten resurssit mahdollisesti tulevat myöhemmin? Tämä kysymys resursseista on myös huomionarvoinen kuntien näkökulmasta. Lain mukaan kolme vuotta valtio osallistuu maahanmuuttajien kustannuksiin. Mutta entä sen jälkeen? Tämä on myös asia, joka liittyy tähän maahanmuuttajien työllistymiseen. Jos he eivät ole työtehtävissä, heillä ei ole ammattia, ei kielitaitoa, ei työpaikkaa, niin tilanne on todella ongelmallinen, ja se on avoimesti tunnustettava. Se on myöskin kasvualusta syrjäyttämiselle, torjumiselle ja sille usein toistetulle hienolle sanalle eli ksenofobialle, tuolle toisenlaisuuden pelolle.

Tähän keskusteluun liittyy myöskin kysymys siitä, tapahtuuko segregaatiota eli käytännössä sitä, että maahanmuuttajat asuvat omilla alueillaan. Se tuli täällä jo aikaisemmin esille. On kummeksuttavaa, että valtiovarainministeriöstä on lähdössä esitys siitä, että toimeentulotukea saavien ihmisten tulisi asua kunnan vuokra-asunnoissa, kunnan vuokrataloissa. Tämä liittyy myös tähän maahanmuuttajakysymykseen. Sitten köyhät asuvat omissa taloissaan, ja se on koko yhteiskunnan näkökulmasta kyseenalaista.

Angela Merkel siis totesi, että Saksassa monikulttuurisen yhteiskunnan toteuttaminen on epäonnistunut. Se on kyllä vakava huomio. En usko, että saksalaiset olisivat kovin paljon huonompia viemään asioita eteenpäin kuin mitä suomalaiset ovat. Sen vuoksi meidän tulee nyt erityisesti kiinnittää tähän kysymykseen huomiota, ettei meille todella Suomessa tapahdu samaa, mitä on tapahtunut Saksassa ja monessa Keski-Euroopan maassa.

Meidän on keskityttävä myös siihen, että kotouttamisen resurssit ovat tasapainossa sen kanssa, mikä on kotouttamisen tarve. Tästä näkökulmasta tärkeää on myös se, mitä ed. Pekka Haavisto on puhunut ja mikä on syytä todeta: meidän kehitysyhteistyömme tulee olla sen kaltaista, että se edistää ihmisten auttamista siellä, missä he ovat. Myöskin meidän käytännön työmme kansakuntana, EU:n ja YK:n jäsenenä, pitää suuntautua siihen, että olosuhteet Afrikassa ja Aasiassa paranevat, ei niin, että Eurooppa olisi sitten se viimesijainen kohde, minne mennään, kun on hätä ja huonoa, vaan niin, että se eläminen onnistuu siellä, missä ihmiset ovat syntyneetkin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Käydyssä keskustelussa ed. Rajamäki väitti, että tässä hallituksen esityksessä ei millään tavoin puututtaisi tällä hetkellä ajankohtaiseen ongelmaan eli somalialaisten turvapaikanhakijoiden ja ennen kaikkea perhesidehakemusten määrän reippaaseen kasvuun viimeisten kuukausien aikana. Ed. Piirainen puolestaan kiinnitti huomiota siihen, että meillä on tällä hetkellä niin paljon perhesidehakemuksia käsittelyssä, että se 9 kuukauden määräaika, jossa ajassa näitä ratkaisuja tulisi tehdä, ei tällä hetkellä lainkaan riitä näiden kaikkien hakemusten käsittelyajaksi. Tämähän on totuus.

Tällä hetkellä näitä perhesidehakemuksia ei pystytä käsittelemään siinä 9 kuukaudessa, joka on ollut tavoitteena. Syy siihen, miksi tästä 9 kuukauden käsittelyajasta ei Maahanmuuttovirastossa ole voitu pitää kiinni, on juuri se, että näiden perhesidehakemusten määrä on kasvanut erittäin nopeasti viimeisten kuukausien aikana. Kuten ministeri Thors täällä mainitsi, kuukaudessa pelkästään somalialaisia koskevia perhesidehakemuksia on viime aikoina tullut satoja, ja kaiken kaikkiaan lokakuun alun tilanteen mukaan somalialaisia koskevia perhesidehakemuksia oli käsittelyssä yli 5 000 henkeä koskien.

Minkä vuoksi sitten tulee niin paljon Somaliasta turvapaikanhakijoita ja perhesidehakemuksia? Hallintovaliokunta on tähän asiaan kiinnittänyt huomiota ja pyytänyt ministeriöltä selvitystä Suomen perhesidelainsäädännöstä ja -käytännöstä suhteessa muihin Pohjoismaihin ja muihin Euroopan unionin maihin, jotta saadaan vertailutietoa siitä, onko Suomen perhesidelainsäädännössä ja -politiikassa joitakin aivan erityisiä vetovoimatekijöitä. Ministeri Thors totesi, että luonnollisesti Pohjoismailla on vetovoimatekijöitä, koska ne ovat tunnetusti erittäin toimivia hyvinvointiyhteiskuntia ja Suomi vielä aivan erityisesti maailman paras maa. Kuitenkin hallintovaliokunta on pyytämässään selvityksessä tarkoittanut sitä, onko Suomen kohdalla olemassa erityisiä vetovoimatekijöitä sen lisäksi, että Suomi on maailman paras maa, ja nämä seikat varmasti selviävät lähipäivinä, kun ministeriö antaa hallintovaliokunnan pyytämän selvityksen sille.

Itse olen tässä salissa useamman kerran viime keväänä kiinnittänyt huomiota kahteen erityiseen vetovoimatekijään Suomen osalta perheenyhdistämisasioissa. Toinen on se, että me emme aseta perheenkokoajalle minkäänlaisia toimeentuloedellytyksiä, siis emme vaadi, toisin kuin eräät muut maat, että perheenkokoajan pitäisi esimerkiksi kyetä elättämään itsensä, jotta hän voi saada perheensä perässään tänne Suomeen. Puhutaan siis muista kuin pakolaisista eli puhutaan niistä perheenkokoajista, jotka ovat täällä Suomessa sen vuoksi, että ovat saaneet oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella, ja joita näistä perhesidehakemuksista on aivan ylivoimainen valtaosa käsitykseni mukaan.

Toinen aivan erityinen vetovoimatekijä Suomen kohdalla on ollut se, minkä jo aikaisemmin vastauspuheenvuorossani totesin ja minkä monta kertaa viime keväänä toin esiin, että Suomi on tällä hetkellä ainoa maa maailmassa, siis ainoa maa maailmassa, joka muidenkin kuin pakolaisten kohdalla maksaa näissä perheenyhdistämistilanteissa perheiden matkat Suomeen.

No, miksi on tärkeätä kiinnittää huomiota näihin vetovoimatekijöihin, miksi on tärkeätä arvioida Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden ja perhesidehakemusten määrää? Taustalla on se yksinkertainen ajatukseni, että on parempi, että me otamme Suomeen vähemmän turvapaikanhakijoita ja annamme heille hyvät edellytykset kotoutua suomalaiseen yhteiskuntaan, oppia kieltä, saada koulutusta, saada ammatti, pärjätä työmarkkinoilla, kuin että me pidämme kätemme levällään, ylläpidämme erityisiä vetovoimatekijöitä, otamme hyvin paljon turvapaikanhakijoita ja heidän perheenjäseniään ja jätämme käytännössä heidät onnistuneen kotouttamisen ulkopuolelle, koska mitkään voimavarat eivät pysy perässä, ellemme puutu itse määriin.

Herra puhemies! On erinomainen asia, että hallitus ja ministeri Thors ovat nyt puuttuneet näistä mainitsemistani erityisistä vetovoimatekijöistä toiseen eli tähän perhesidetapauksissa matkakustannusten korvaamiseen, josta esitetään tässä hallituksen esityksessä, että siitä luovutaan lukuun ottamatta kiintiöpakolaisia ja erityisiä kohtuuttomia tilanteita, joissa kohtuuttomuus johtuisi lähinnä perheenkokoajan tai perheenjäsenen vakavasta sairaudesta tai vakavasta vammasta.

Ministeri Thors, te ette näyttänyt uskovan, että tämä juurikaan vaikuttaisi vähenevästi perhesidehakemusten määrään. Minä henkilökohtaisesti uskon, että kun tieto tästä ratkaisusta leviää, sen jälkeen kun eduskunta nyt on tämän lain ensin säätänyt, tämä tulee vaikuttamaan hillitsevästi perhesidehakemusten määrään ja sitä ennen jo hillitsemään turvapaikanhakijoiden suuntautumista nimenomaan Suomeen. Mutta olen myös sitä mieltä, että tämä yksin ei riitä, vaan myös tähän toimeentuloedellytykseen perhesidetilanteissa on meidän puututtava, ja kuten aikaisemmin sanoin, jos kokoomus on mukana vaalien jälkeen käytävissä hallitusneuvotteluissa, niin me tulemme tämän asian nostamaan noissa hallitusneuvotteluissa esiin.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Ministeri Thors, kerroitte, että se muutos, jonka teimme koskien EU-kansalaisten turvapaikkahakemusten käsittelyä Suomessa, on toiminut toivotulla tavalla, eli kun meille aikaisemmin tuli satoja bulgarialaisia turvapaikanhakijoita, niin viime viikkoina ja kuukausina tämän lainmuutoksen jälkeen ei ole tullut juuri ollenkaan näitä aiheettomia hakemuksia. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki ainakin nyt siitä, miten me pystymme vaikuttamaan Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrään. Eli ministeri Thors, kun kerran meidän täällä salissa asiasta keskustellessamme sanoitte pöntöstä, että me emme "ota" Suomeen turvapaikanhakijoita, millä tarkoititte, että me emme pysty vaikuttamaan turvapaikanhakijoiden määrään, niin mielestäni tämä EU-kansalaisten kohdalla tehty ainakin tässä vaiheessa onnistuneelta näyttänyt ratkaisu osoittaa vastaansanomattomasti, että me pystymme, jos haluamme, vaikuttamaan turvapaikanhakijoiden määrään, ja ainakin minä haluan.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Tarja Filatov.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Värderade talman, arvoisa puhemies! Ed. Ukkola kysyi tästä selvityksestä, mutta — niin kuin yleensä — ed. Zyskowiczilla on jonkin verran sisäpiiritietoa. Elikkä tässä on todettu, että muutaman päivän kuluttua hallintovaliokunta tulee saamaan sen selvityksen, mistä on ollut puhetta.

Toinen seikka: haluaisin tässä todeta ed. Henrikssonille, että hankkeesta Osallisena Suomessa, Delaktig i Finland, tieto on muun muassa elyjen kautta kyllä mennyt kuntiin ja haku siihen on marraskuun puolella, ja toivomme todella paljon ja erilaisia hakemuksia.

Mitä tulee perheenyhdistämiseen, niin toisaalta on todettava, että meillä on se direktiivi taustalla, mukaan lukien se, että meillä on kansainvälisiä velvoitteita. Pitää muistaa, että kun me teimme esimerkiksi niin sanotun turvapaikkaselvityksen viime vuonna, joistakin näistä edellytyksistä katsottiin, olisivatko ne olleet mahdollisia, esimerkiksi asumisedellytys, mutta se ei ollut. Muun muassa monet tahot, kaupungitkin, esittivät, että se ei olisi ollut. Mutta palataan siihen.

Mitä tulee ed. Haaviston toteamukseen, niin tietysti me kehitysavun kautta autamme noin miljardilla markalla. (Ed. Zyskowicz: Eurolla!) Mutta on mielenkiintoista katsoa tulevaisuudessa, mitkä ovat ne tekijät, joihin me kohdistamme kehitysapuamme: kohdistammeko niin, että ne esimerkiksi ennalta ehkäisevät pakolaistulvia ja auttavat konfliktien ratkaisussa, vai onko muita perusteita tässä. Tästä voidaan vääntää kättä, ja oikeastaan siitä väännetään jo tällä hetkellä kättä, mikä on se peruste ja käytämmekö kehitysyhteistyötä myöskin välineenä yhteiskuntien rakentamisessa, että esimerkiksi voidaan kehitysapuvaroin tukea entistä enemmän vapaaehtoista paluuta. Tämä on todella keskustelun väärti.

Mitä tulee turvapaikanhakijoihin, otammeko tai voimmeko vaikuttaa, kaikki olemme kai samaa mieltä siitä, että EU-kansalaisella ei tule olla täällä turvapaikkaoikeutta, koska jos on EU:ssa, niin pitää olla säädylliset olot. Sosiaalinen diskriminaatio ei ole sellainen turvapaikkaperuste, mutta on monia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat meidän tilanteeseemme, muun muassa levottomuudet, ja muiden maiden toimet vaikuttavat myöskin nopeasti. Olemme nyt nähneet, että kasvussa 2009 oli aika paljon sellaisia henkilöitä, jotka olivat olleet muualla ja joita olemme joutuneet sitten palauttamaan ensimmäiselle vastuuviranomaiselle. Mutta tällä hetkellä huoli on erittäin suuri siitä, miten Kreikka hoitaa asiansa — tästä olemme keskustelleet suuressa valiokunnassa monta kertaa — ja mihin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin esimerkiksi päätyy, kun he käyvät lävitse tätä maata koskevia valituksia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun silloin aikoinansa ulkoministeriön virkahenkilöt tulivat pistämään hallintovaliokuntaa järjestykseen näissä terminologia-asioissa, olin hyvin skeptinen sen suhteen, tarvitseeko meidän omaksua tällaisia uusia termejä ja käsitteitä kuin "kotouttaminen". Mutta sitten kun sitä rupesin miettimään, ajattelin, että olen kuitenkin kuulolla ja havainnoijana näissä asioissa. Nyt voin todeta sen, että tässä oli suuri viisaus, jos sitä viisautta halutaan käyttää. Nimittäin silloin kyselin näiltä ulkoministeriön virkahenkilöiltä, miksi se yksi kotimaisen pääkielen ilmaisu "kotiutua" ei riitä. He sanoivat, että olisi hyvä, että on kaksi eri ilmiötä, joita seurataan. Nyt olen siis sitä mieltä, että hyvä on, että on kaksi termiä, joittenka puitteissa menestymistä voidaan näissä asioissa mitata.

Tämä Saksan esimerkki, joka on akvarellisoitunut juuri näinä hetkinä, on oikein hyvä toistaa vielä kerran niille edustajille, jotka eivät sitä äskeistä vastauspuheenvuoroani kuulleet. Nimittäin jo silloin keskusteltiin siitä, mitä tapahtuu saksalaisessa yhteiskunnassa, kun meille silloin kerrottiin, että 30 000—40 000 maahanmuuttajaa saattaa tulla Saksaan viikossa. Se on aika paljon, kun verrataan sitä keskusteluun, mikä saa ed. Zyskowiczin innostumaan yli kaiken. Siinä on kysymys muutamasta kymmenestä viikossa, ja siellä on siis 30 000—40 000 viikossa. Siinä on pikku ero.

Silloin oli kysymys siitä, että erikoisesti näitä tulijoita oli Turkista, ja heidän kokonaismääränsäkin, jos muistan oikein, oli jo pari kolme miljoonaa saksalaisen yhteiskunnan osana. He olivat tuoneet oman kulttuurinsa, oli omat kaupat, oli kaikki omaa, ja ne, jotka maahan tulivat, kotiutuivat muitten turkkilaisten joukkoon. Mutta he eivät siis nyt liittokansleri Merkelin mukaan kotoutuneet saksalaiseen yhteiskuntaan, siihen moniarvoiseen yhteiskuntaan, joka se joka tapauksessa on. Tässä on merkittävä ero, ja se on se ero, joka pitää ottaa myöskin tässä suomalaisessa politiikassa ja keskustelussa huomioon.

Erikoisen ratkaisevaa on se, millä tavalla ne nuoret ihmiset, jotka ovat ulkomaalaistaustaisia, ryhtyvät pärjäämään tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kun meillä omalla nuorisollamme tällä hetkellä, esimerkiksi oululaisessa yhdyskunnassa, on se ongelma, että jos he eivät kiinnity yhteiskunnan normaaliin työn ja elämän päivärytmiikkaan ja sellaiseen heti peruskouluvaiheen päätettyään, he syrjäytyvät. Se syrjäytymisalttius on huippuluokkaa. Eikö se sama uhka ole vielä paljon suurempi näitten ulkomaalaistaustaisten henkilöitten kohdalla?

Elikkä siis toisin sanoen se vaatimustaso, jonka eteen joudumme, on erittäin kovan luokan vaatimustaso. Tässä katsannossa täytyy myöskin miettiä resursseja, ja minusta on erinomaisen hyvä, että myöskin moni hallituspuolueen kansanedustaja on kiinnittänyt tähän resurssiasiaan huomiota. Tämä hallituksen esitys on sinänsä oukkidoukki, mutta ehdottomasti resursoinnista pitää pitää huoli.

Mikä on sitten se vihoviimeinen näkökohta? Se on se, että tässä hommassa on onnistumispakko. Kun ottaa huomioon suomalaisen yhteiskunnan asenneilmaston erittäin nopean muuttumisen vähän toiseen suuntaan kuin ehkä olisi toivottu, sitä suurempi on onnistumisen pakko. Tässä on vain yksi vaihtoehto. Se on se, että hyvin menee.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on moneen eri otteeseen puhuttu Saksasta. Saksaan tuli todella turkkilaisia 1960—1970-luvulla. He tulivat tekemään sinne töitä. Siellä oli silloin suuri työvoimavajaus, ja myöskin monta Mersua turkkilaiset ovat suomalaisille tehneet. Suomalaiset menivät myöskin aikanaan Ruotsiin pelastamaan ruotsalaista yhteiskuntaa, ahkerina ihmisinä tekemään töitä.

Tämä nyt käsittelyssä oleva maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin erilaista. Meillä Suomessa kansalaiset eivät tänä päivänä oikein luota maamme hallitukseen ja sen kykyyn harjoittaa sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, joka on pitkällä aikavälillä kestävää. Meille on tullut hallitsemattomasti suuri määrä maahanmuuttajia, jotka on sijoitettu erilaisiin keskuksiin, ja heidän vastaanottonsa on kuitenkin suuresta rahankäytöstä huolimatta jäänyt vaitonaiseksi. Nyt juuri lueskelin Helsingin Sanomista uutista, jossa Konnunsuon keskusvankilaan suunnitellaan pakolaiskeskusta. Toteutuuko se? Toivottavasti ei, koska jos se toteutuu, niin siitä syntyy sellainen getto, josta ei tule mitään muuta kuin huonoa tulevaisuudessa. Meidän pitäisi pyrkiä entistä enempi pienimuotoiseen, tehokkaaseen kouluttamiseen ja yhteiskuntaan sijoittamiseen. Kaiken kaikkiaan voisi miettiä tuolta maailmanhistorian alusta, että pitäisi ihmisille antaa onkia siellä, missä on omat vedet, ja jättää kalat tänne kotimaahan.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajana nosti esille hyvin tärkeän asian elikkä tuen Monika-Naisten järjestölle. Työelämävaliokunta on talousarviolausunnossaan esittänyt, että se järjestö otetaan valtionavun piiriin ja sille osoitetaan 100 000 euroa nyt ensi hätään. Vastaavasta asiasta on jätetty laki-aloite, jossa on hyvin paljon allekirjoittajia ja — mikä parasta — kaikista eduskuntaryhmistä. Tämä Monika-Naisten järjestö on äärimmäisen hyvä esimerkki naisten omaehtoisesta toiminnasta ja tukiverkosta. Se toimii hyvin ja osoittaa sen, että olipa tilanne mikä hyvänsä, niin viranomaiset eivät aina kaikkia asioita hoida, vaan tarvitaan myöskin kolmannen sektorin toimijoita ja aktiivisuutta sieltä. Maahanmuuttajanaisillahan on erityisen hankala tilanne sen takia, että useimmiten he vastaavat lapsista, hoitavat kodin, jolloinka työllistäminen on vielä vaikeampaa kuin miehillä, ja mikä on hankalinta, he elävät vieraassa kulttuurissa mutta ovat oman kulttuurinsa kautta sidotut neljän seinän sisään.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aluksi kerron kolme erilaista itse kokemaani kotouttamisjärjestelmää.

Olen meidän perheessä ainoa, joka on syntynyt Ruotsissa. Minut integroitiin elikkä kotoutettiin. Olen meidän perheessä tosiaan ainoa, joka on siellä syntynyt, ja isäni on ainoa, joka on Ruotsissa kuollut — tapaturmaisesti kaivosonnettomuudessa samana vuonna kuin minä olen syntynyt. Kuinka ollakaan, kun äitini joutui tuberkuloosiparantolaan, niin siellä oli yli 80 prosenttia suomalaista henkilökuntaa. Milläs tavalla minut sitten kotoutettiin ruotsalaiseen yhteiskuntaan? Minut laitettiin Falunin lastenkotiin, jossa oli sataprosenttisesti ruotsalaisia. Se oli kotoutusmalli numero 1. Ei siellä kukaan puhunut sitä kieltä, mitä äitini minulle oli puhunut. Elikkä oltiin eri taloissa, hän oli parantolassa ja minä lastenkodissa, eikä puhuttu keskenään mitään. Se oli huono malli varmaan, mutta kyllä siitä on selvitty.

Seuraavan kerran oli 1970-luvulla semmoinen tilanne, että meidän perheessä minä olin ainoa, joka asui Suomessa. Äitini, velipuoleni ja kaksi siskopuoltani asuivat Ruotsissa. Meninpä käymään velipuoleni luona lähellä Boråsia, olisikohan paikkakunta ollut nimeltään Skene tai sinnepäin, tai Skövde. Minä pöyristyin siitä ilmapiiristä, missä velipuoleni asui. Sen kaupungin ympäristössä oli suuria tehtaita, missä kaikki suomalaiset ja jugoslaavit olivat töissä. Ruotsalainen yhteiskunta oli rakentanut aidalla ympäröiden alueen, missä oli parakkitaloja. Ne olivat parakin näköisiä, mutta ne olivat sisältä ihan hienoja omakotitaloja, niitä ei ollut vaan päällystetty. Ne olivat parakin näköisiä, ne olivat sisältä tosi hienoja taloja. Mutta siellä aidan sisäpuolella, mihin meni yksi portti, vähän niin kuin keskitysleirille, asui vain suomalaisia ja jugoslaaveja, ei ketään muita. Se oli ruotsalainen malli integroida ihmisiä, että pannaanpa ne sinne keskenään tappelemaan, kaksi ulkomaalaisryhmää.

Kolmannen kerran näin kotouttamismallin vuonna 2004, kun olin jo eduskunnan jäsenenä ja Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä ensimmäistä kertaa Islannissa. Olimme käymässä Euroopan läntisimmässä pisteessä elikkä paikkakunnalla nimeltään Ísafjördur, 3 000 asukasta. Sinne oli otettu 50 pakolaista, en muista, mistä maasta, kurdeja tai jotakin sinnepäin, ei mustia ihmisiä, mutta jostakin kurdialueelta muistaakseni tai jostain sieltä. Siellä oli kyseinen 3 000 asukkaan pieni kylä tai kunta päättänyt, että me kotoutamme nämä ihmiset sillä tavalla, että samaan taloon ei laiteta muuta kuin yksi perhe. Siellä kunnanisät kävivät kiertämässä niissä kerrostaloissa, mihin oli tulossa tämmöinen muualta tullut täysin kieltä osaamaton perhe, ja he kannustivat näitä sen talon asukkaita, että ottakaa nämä omaksenne sillä tavalla, että kalustakaa heidän asuntonsa omilla kalusteilla, joku vie sohvan, joku vie tuolin, joku vie taulun ajatuksella, että tykkäisivätköhän he tämmöisestä ja tykkäisivätköhän he tämmöisestä.

Tämän tyyppinen kotouttaminen onnistui äärettömän hyvin Islannissa. Toki se on pieni yhteiskunta, mutta kuitenkin tämä on hyvä esimerkki 3 000 asukkaan kunnasta, missä 50 ihmistä integroitiin tällä tavalla ja kotoutettiin ihan tämmöisellä talonpoikaisjärjellä. Se on onnistunut oikein hyvin. He ovat kaikki ihmisiä, jotka ovat siellä töissä, kuka poliisina, kuka opettajana, kuka mitäkin, ja he ovat työllistyneet hyvin. Tässä on minun mielestäni erinomaisen hyvä esimerkki siitä, millä tavalla ei välttämättä lailla vaan omalla toiminnallakin voidaan kotouttaa.

Tämä seuraava asia ei kuulu millään tavalla tähän lakiin, mutta minä haluaisin mielelläni, että me ottaisimme yhden mallin tänne Suomeen kanssa, ja se koskee erästä ryhmää, joka meidän pitäisi kotouttaa vikkelästi tänne takaisin. Niistä 500 000 suomalaisesta, jotka ovat aikoinaan työn perässä lähteneet Ruotsiin, olisi suuri osa muuttamassa mielellään takaisin kotikonnuilleen. Suurin osa lähti Pohjois-Suomesta työn perässä. Haaparannassa on jo usean sadan Ruotsissa asuvan paluumuuttajaksi haluavan henkilön tämmöinen — miksi sitä sanotaan? — reservaatti, koska heidän täytyy virallisesti verotuksellisista syistä asua Ruotsin puolella, mutta he kuitenkin oikeasti asuvat siellä Posiolla tai Ranualla tai jossakin olevaa vanhaa kotitaloaan. Olisi äärettömän järkevää, että me saisimme pohjoismaisella tasolla lainsäädännön, verotukselliset ja eläkeasiat, nimenomaan eläkkeiden verotuksen ja sosiaaliturva-asiat ja semmoiset, niin yhteismitallisiksi, että tällainen hyvä voimavara meille eli henkilö, joka haluaisi palata kotikonnuille, kun on työnsä tehnyt ja jäänyt eläkkeelle Ruotsissa, voisi palata asuttamaan sitä kotitaloansa sinne, joka tällä hetkellä on tyhjänä. Siinäpä olisi erinomaisen hyvä kotouttamismalli meillä eräälle suurelle ryhmälle, joka haluaisi palata niin sanotusti isiensä kotiin.

Päivi  Lipponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä salikeskustelussa on puhuttu Saksasta, turkkilaisväestöstä ja heidän kotoutumisestaan Saksaan. Saksa tarvitsi teollisuuden palvelukseen turkkilaisia. Heitä otettiin maahan perusteella "ei opeteta kieltä, tekevät työn, voivat lähteä takaisin Turkkiin". Toisin kävi. Saksalaisten yllätykseksi turkkilaiset halusivat jäädä Saksaan. Vaikka Saksaan ei ole tavallaan otettu kauheasti maahanmuuttajia, perheiden yhdistäminen on pitänyt huolen siitä, että maahanmuuttajaväestö on tasaisesti kaikki vuodet kasvanut Saksassa, ja Angela Merkelin puhe liittyy tähän. Saksassa ei ole tehty työtä kotouttamisen puolesta, esimerkiksi niin, että olisi aktiivisesti panostettu saksan kielen opettamiseen jo alkuvaiheesta lähtien, ja ongelmat ovat vaikeat niin Saksassa, Ranskassa kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Nyt Suomessa laadittavalla kotouttamislailla pyritään siihen, että otettaisiin virheistä opiksi ja yritettäisiin löytää semmoisia ratkaisuja, että meidän suomalainen kansalaisyhteiskuntamme ja yhteiskunta ja kansa olisivat yhtenäisiä tässä globaalissa murroksessa, mutta se tarkoittaa sitä, että jokaisen pitää muuttua: maahanmuuttajien pitää muuttua ottamaan vastaan suomalainen kulttuuri, mutta myös meidän suomalaisten on kyettävä ottamaan vastaan sitten uusia vaikutteita. Nämä kysymykset ovat niin isoja, että ne tarvitsisivat poikittaishallinnollista yhteistyötä ministeriöiden kesken. Valitettavasti istuva hallitus ei ole näihin isoihin asioihin pystynyt luomaan tämmöistä yhteistyötä ministeriöiden välillä. Ainakin tästä on tullut uutisissa palautetta.

Nyt pitäisi erityisesti kytkeä näihin kotouttamisasioihin myös opetusministeriön toimet aktiivisesti ja se, että juuri päiväkotien ja koulujen tasolla vaikutetaan siihen asenneilmapiiriin, mikä mahdollistaa sitten sen kotoutumisen Suomeen. Esimerkiksi jos mietitään uskontoa, niin uskonto on monessa kulttuurissa erittäin tärkeä tekijä, joka määrittää arvoja, joka määrittää arkea, ihmisten välisiä suhteita, mutta suomalaisessa koulujärjestelmässä ja peruskoulussa vieraat uskonnot tulevat ehkä viidennellä, kuudennella lapsille tietoon, ja myöskin Euroopan ulkopuolisten alueiden historia ja asiat alkavat avautua lapsille peruskoulun kuudennella luokalla tai vasta niin sanotusti entisellä yläasteella. Eli miten voidaan lähteä siitä, että lisätään ymmärrystä, lisätään suvaitsevaisuutta, jos ihmisillä ei ole perustietoja ja koulussa opetussuunnitelmat eivät tavallaan rakennu sen kautta, että lapsille syntyisi jo varhaisessa vaiheessa pohjatietoa ymmärtää erilaisuutta, erilaisia kulttuureita, erilaista uskontoa?

Sitten pitäisi myöskin huomioida näitten nuorten ja lasten erilaiset taustat, jotta heillä olisi mahdollisuus osallistua ja kertoa ja selvittää sitä omaa kulttuuriaan oppitunneilla. Kun tein tähän asiaan liittyvän tutkimuksen professori Mirja Talibin kanssa, niin selvisi, että moni peruskoulun käynyt maahanmuuttajanuori ei koskaan peruskoulun aikana ollut kyennyt oppitunnilla kertomaan yhtään mitään omasta kulttuuristaan tai siitä, minkä takia perhe oli tänne Suomeen joutunut muuttamaan, koska yhdeksän vuoden aikana lukujärjestyksestä ei löytynyt tämmöistä kymmenen minuutin hetkeä. Kyllä tämä pistää meidät miettimään, pitäisikö vähän myös katsoa näitä opetussuunnitelmia ja lukujärjestyksiä uusiksi.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Maahanmuuttoviraston antamien tietojen perusteella oleskelulupahakemuksia kaikilla eri perusteilla tuli vireille tammi—heinäkuussa tänä vuonna yhteensä yli 13 000 kappaletta. Edellisvuoteen verrattuna kasvua on noin 14 prosenttia. Eniten kasvua viime vuoteen verrattuna on tapahtunut muuta omaista koskevissa perhesidehakemuksissa. Yksi merkittävimmistä muutoksista on tapahtunut somalialaisten perheenyhdistämishakemuksissa. Ne ovat lisääntyneet viime vuodesta lähes 30 prosenttia. Heinäkuun loppuun mennessä hakemuksia oli tullut jo noin 2 500, kun koko viime vuoden määrä oli 2 200. Tämän vuoden lopulla vireillä tullee olemaan arviolta lähes 7 000 somalialaisten perhesidehakemusta.

Turvapaikanhakijoiden ja heidän perheidensä vastaanotto-, oleskelu-, sosiaali- ja terveys-, kotouttamis- yms. kustannukset ovat yhteiskunnalle vuositasolla satoja miljoonia euroja. Pelkästään yhden alaikäisen turvapaikanhakijan vuosikustannukset vastaanottokeskuksessa ovat yli 50 000 euroa.

Hallituksen on mahdollisimman pikaisesti ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin turvapaikanhakijoiden ja heidän perheidensä kotouttamiseksi mahdollisimman lähellä heidän kotiseutuaan tai maataan, missä ilmastolliset, kulttuuriset, uskonnolliset, kielelliset ja muut olot vastaisivat lähtömaan olosuhteita. Lisäksi tämä mahdollistaisi paremmin mahdollisen paluun syntymämaahan. Näin menetellen maamme voisi taloudellisesti auttaa monikymmenkertaisen joukon turvapaikanhakijoita nykyiseen kalliiseen ja tehottomaan avustusjärjestelmään verrattuna.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva lakiesitys kotoutumisen edistämiseksi ja työllistymisen nopeuttamiseksi on eräin korjauksin tarpeen maassamme jo oleskeluluvan saaneille.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Olen monta kertaa tässä talossa kuullut puhuttavan siitä, kuinka meillä edustajilla on tavoitteena tarjota kansalaisille lainsäädännöllisesti ja toiminnallisesti mahdollisimman hyvä elämä. Nyt voi esittää kysymyksen, kenellä on oikeus hyvään elämään, kenellä on oikeus etsiä parempaa elämää ja mitkä keinot me hyväksymme paremman elämän tavoittelemiseksi. On mielenkiintoista kuunnella keskustelua, josta tulee toisinaan mieleen se tosiseikka, ikään kuin maahanmuuttaja ei olisi ihminen. Käsittääkseni jokainen eri paikkaan niin Euroopassa kuin maailmassa yleensä hakeutuva kansalainen on ihminen, joka syystä tai toisesta on hakeutumassa toiseen maahan elämään tai käymään. Maahanmuuttaja voi muuttaa työn perässä, perheen mukana, paremman tulevaisuuden toivossa tai olosuhteiden pakosta. Useimmiten syyt linkittyvät toisiinsa ja ovat vaikeasti määriteltäviä. Sekä maahanmuuttajien että maahanmuuton määritteleminen ja luokitteleminen laissa, sopimuksissa ja julkisessa keskustelussa on poliittista toimintaa, joka heijastaa enemmän vastaanottavan maan ilmapiiriä kuin itse asiassa maahanmuuttajien todellista tilannetta.

Harjoitettava maahanmuuttopolitiikka kertoo siitä, keiden liikkuminen valtioiden rajojen yli nähdään toivottavana ja keiden ongelmana. Minä haluan kysyä teiltä, kollegat, olemmeko me oikeasti tässä maassa käyneet asiallista, rakentavaa ja johonkin lopputulemaan päätyvää keskustelua siitä, minkälainen meidän maahanmuuttopolitiikkamme tulisi olla, vai onko keskustelu ollut lähinnä tiettyjen ryhmien poliittista kosintaa, koska kosiskelulla ei synnytetä ratkaisuja, jotka oikeasti ratkaisevat ongelmia, joita liittyy esimerkiksi monen ilmiön taustalla olevaan rikolliseen toimintaan. Rikollista toimintaa ei poisteta syyttämällä tai syyllistämällä niitä ihmisiä, jotka etsivät eri syistä parempaa elämää. Silloin täytyy etsiä ja löytää keinot niiden syyllisten esiin kaivamiseksi, jotka tekevät ihmisten paremman elämän etsimisellä bisnestä.

Mielestäni tällä hetkellä käyty keskustelu, kokonainen yhteiskunnallinen keskustelu, on muokannut koko ilmapiiriä varsin syrjivään suuntaan ja se on leimannut myös niitä ihmisiä, jotka ovat jo vuosikausia asuneet ja eläneet Suomessa. Voi hyvin esittää kysymyksen, voiko ihminen kotoutua koskaan meidän maahamme, jos häntä puhutellaan aina maahanmuuttajaksi — jopa Suomessa syntyneitä maahanmuuttajien lapsia ja lapsenlapsia puhutellaan edelleen maahanmuuttajiksi. Onko ihmisellä edes mahdollisuutta päästä tasavertaiseksi kansalaiseksi uuteen kotimaahansa?

Mielestäni meillä tarvitaan tervehenkistä ja laaja-alaista yhteiskunnallista keskustelua. Ihmisten liikkuvuus ei ole mikään ohimenevä ilmiö. Se on tullut jäädäkseen rajojen avauduttua, ja siihen liittyvät kysymykset ja asenteet ratkeavat ainoastaan meidän järkevällä, järkipohjaisella keskustelullamme, ei sillä, että me laitamme myös arvokeskustelun virkamiestyönä tehtäväksi.

Olen hiukan yllättyneenä seurannut myös sitä todellisuutta, että aika vähän loppujen lopuksi meillä toiminnassa, niin kotouttamistoiminnassa kuin keskusteluissakin, hyödynnetään maahanmuuttajien omia järjestöjä ja toimitaan siihen suuntaan, että lisättäisiin valmistelutyön avoimuutta ja tehtäisiin sitä pitkäjänteisesti, ei niin, että aina yritettäisiin sammuttaa joitain tulipaloja, vaan aidosti mietittäisiin, mitä on meidän pitkäjänteinen maahanmuuttopolitiikkamme ja onko siihen yhteistä poliittista tahtoa.

Voi hyvin kysyä, hyväksyykö suomalainen yhteiskunta ketään ja miten suhtaudumme jo heihin, jotka ovat maassa, ovat olleet täällä jo useita vuosia. Selkeitä ongelmia kotouttamispolitiikassa ovat olleet kuntien resurssipula, eriarvoinen kohtelu ja suunnitelmien yksilökohtainen joustamattomuus, mikä on johtanut myös maahanmuuttajien eriarvoiseen kohteluun. Erityisen huomion kohteeksi maassamme on nostettava kotiäidit, jotka eivät välttämättä ehdi kotouttamissuunnitelman piiriin siihen oikeuttavien kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Lienee myös tarpeellista pohtia kotouttamisajan kestoa ja sen riittävyyttä ja sitä, siirtyvätkö vastuut oikeille tahoille esimerkiksi rahoituksen suhteen, kun ihmiset muuttavat maassa paikkakunnalta toiselle.

Monika-Naiset, joka on nostettu täällä esille, on hyvä esimerkki siitä, millä tavalla voidaan vahvistaa kotouttamistyötä vahvistamalla maahanmuuttajajärjestön roolia. Maahanmuuttajan kannalta on usein paljon helpompaa kohdata ja ratkaista ongelmiaan itselleen läheisiksi kokemiensa ihmisten, vertaistensa, kanssa samalla tavalla kuin mekin koemme toisemme läheisiksi. Joillekin maahanmuuttajajärjestöille voisi jopa pohtia kotouttajastatusta, jolloin kyseinen statuksen omaava kansalaisjärjestö voisi osaltaan vastata maahanmuuttajien kotoutumisesta soveltuvin osin yhteistyössä kuntien ja valtion kanssa, nimenomaan yhteistyössä, ei niin, että se pukattaisiin jollekin järjestölle, vaan tehtäisiin yhteistyötä. Tämä on itse asiassa toimiva malli, joka pelaa esimerkiksi Kanadassa tänä päivänä, joten sitä kannattaisi ihan järkipohjalta miettiä.

No, kieli on tietysti sellainen kysymys, jonka ongelmat eivät tänä päivänä ole lainsäädännössä tai ohjelmissa vaan niiden käytännön toteutuksessa, ja se tasa-arvoinen kielenopetus, mitä ehkä ohjelmissa haetaan, ei sitten käytännön kentällä toteudu. Maahanmuuttajanaisten riski syrjäytyä yhteiskunnasta on erityisen suuri, jos he eivät pääse kielikoulutukseen tai muun kotouttamistoiminnan piiriin. Monta kertaa onkin tilanne niin, että jos perheen äiti tai perheen naiset saadaan sieltä kotoa liikkeelle ja tätä yhteiskunnallista viestiä, kulttuuria, lainsäädäntöä, toimintaa sinne perheen naisten tietoisuuteen, niin myös tämä koko perheen kotoutuminen yleensä helpottuu ja asioiden ymmärrys paranee. Toivon, että miehet eivät ota tästä nokkiinsa. Tästä on ihan selkeää tutkimustietoa olemassa.

On ajateltu, että koulutus on suomalaisessa yhteiskunnassa aina sellainen asia, että on niin kuin pantaisiin rahaa pankkiin, ja toivoisin, että samalla tavalla se koskettaisi myös maahanmuuton kautta maahamme tulevia tai tulleita, asettuneita nuoria. Enkä näe sitä terveenä kehityksenä, että maahanmuuttajat ovat ikuisesti maahanmuuttajia ja heidät lisäksi lokeroidaan työvoimareserviksi eikä ensisijaisesti puhuta heistä ihmisinä, joilla on sama ihmisarvo, samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla Suomessa elävillä ja asuvilla. Sen vuoksi tietysti työelämässäkin olisi kaikille parasta, että työllistyminen suuntautuisi laaja-alaisesti yhteiskunnan eri aloille jokaisen osaamisen ja vahvuuksien ja tietysti rekrytoinnissa osoitettavan pätevyyden mukaisesti eikä se nimi, erilainen sukunimi, olisi este rekrytoinnille.

Asia, joka on monta kertaa noussut keskusteluissa esille maahanmuuttajien kanssa, on viranomaiskoulutuksen laaja-alainen vahvistaminen ja tietoisuus siitä, minkälaisista maista Suomeen on tultu. Monta kertaa on se tilanne, että maahan tulleelle poliisi, sosiaalityöntekijä ym. viranomaiset edustavat usein sen oman maan auktoriteettia ja erityistä korruptoituneisuutta, jota on omasta kotimaasta paettu. Tällöin voi hyvin ymmärtää, että ihmisillä on vastahakoinen asenne toimenpiteisiin ja menettelytapoihin, mutta ellei ihmisille kerrota, minkälainen suomalainen järjestelmä on, niin kuinka siihen voi luottaa ja tukeutua? Tähän tarvitaan aktiivisia toimia. Sama asia oikeastaan korostuu myös terveydenhuollossa.

En oikeastaan totea lopuksi mitään muuta kuin sen, että liittyen tähän ihmiskauppakuvioon me olemme saaneet tämän ihmiskaupparaportin, joka osoittaa hyvin sen, että monta kertaa näihin ilmiöihin sisältyy myös riski ihmiskaupasta. Suomi on tällä hetkellä satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa, ja sitä ei kukaan voi kieltää, että näihin asioihin sisältyy rikollista toimintaa ja sen me haluamme karsia pois.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi maahanmuutosta, -muuttajista on kannatettava. Erityisesti tuloo ensiksi mielehen, että ku tänne Suomehen tullahan, niin olis tärkiää, jotta vanhemmat, jos ne kerran tänne innolla tulevat, innolla rupiaasivat opettelemahan suomen kieltä eli ne tänne yhteiskuntahan innolla myös saman tien adoptoituvat sillä lailla, jotta täällä ollahan, tämä on meirän toistaaseksi tuleva kotimaa.

Mutta erityisen huolissani olen tulevaisuuresta eli lapsista. Lasten pitää ruveta heti opiskelemahan suomen kieltä, sopeutumahan, kuka mistäkin maasta tuloo. Tietysti heillon oma kulttuuri. Sitä varmahan ylläpiretähän vanhempienkin taholta jo, mutta se on tärkiää, että ne oppiis heti omaksumahan suomalaasen kulttuurin, suomalaasen historian, ja kun ne pääsevät suomen kielestä käsiksi, niiren on paljo helepompi muiren lasten kans tuolla toimia ja peuhata, osallistua niin liikuntakerhoihin ku askartelukerhoihin. Mä luulen, jotta lapset keskenänsä sopeutuvat villin nopiaa toisihinsa, vaikka kyllähän lapsilla aina sähinää on ja pikkuriitoja — se pitää aina hyväksyä ja ymmärtää.

Mutta se, mikä sähähti korvahan tuossa, ku ministeri Thors oli tuolla, on se, ku hän kertoi, että Vaasan yliopistosta valamistuneita opiskelijoita on lähteny huomattava osa ulukomaille töihin, suomalaasin varoon Suomessa opiskellu, se joskus tuntuu pahalta. Jos täällä kerran opiskellahan ja valamistaurutahan, niin jäärähän tänne rakentamahan yhteiskuntaa.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kotouttamisen tarve on suuri. Meillä on tänä päivänä paljon ihmisiä, paljon pakolaisia, jotka hakevat paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Toivottavasti nyt tulevaisuudessa kyetään myöskin rajaamaan se määrä, että tänne ei määräänsä enempää heitä tule. Suomalaisen yhteiskunnan kantokyky on myöskin rajallinen, ja tärkeää on, että Euroopan unioni saa jo omat rajansa pitämään, ja toisaalta myöskin, että unionin taholta tehdään humanitääristä työtä tuonne maailmalle, niin että sieltä ei välttämättä ole tarvetta lähteä pakosalle.

Näiden, jotka täällä nyt ovat, pitää ottaa oma paikkansa tässä yhteiskunnassa. Se edellyttää aktiivista osallistumista ja omaa vastuunkantoa myöskin omasta itsestä ja toimeentulostaan. Suomalaiset ihmiset kysyvät, miksi te ette saa näihin kuluihin tolkkua. Televisio tekee parhaansa tämän vastakkainasettelun lisäämiseksi. Aika ajoin uutisoidaan, kuinka paljon yksi pakolainen tai pakolaisperhe saa sosiaalitukea. Samanaikaisesti me käymme yhteiskunnassa keskustelua, että meidän omien peruskansalaistemme etuisuuksia pitäisi leikata. Tässä on asia, johon meidän pitää huolellisesti paneutua, jotta me saamme myöskin palautettua uskon suomalaisille, että me haluamme kantaa samanlaisen vastuun ja ehkä paremmankin vastuun heistä.

Keskustelu päättyi.