Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä käytiin läpi nimenomaan verotietojen ja veronkorotusten ja oikeastaan koko tämän korkeimman oikeuden ratkaisun luomaa ongelmaa, jossa veronkorotus ja rikosprosessi muodostavat toisensa sulkevan käytännön. Sosialidemokraatit ovat kantaneet erittäin vakavasti huolta siitä, miten tämä harmaan talouden ja talousrikollisuuden, törkeiden talousrikosten, torjuntakyky varmistetaan. Se vaatii tietysti riittävästi myöskin tutkintavoimaa, mutta myös lainsäädännössä pitää varmistaa, että seuraukset ovat vähintään samalla tasolla kuin nykymaailmassa, ja tämä korkeimman oikeuden ratkaisu, tuplahomman esto, ei saa muodostua ongelmaksi, eikä saa missään nimessä syntyä käytäntöä, jossa lisätään sen joukon määrää, joka pääsee rahalla piiloon.

Verotiedot ja yleensä toimintatavat pitää paljastaa. Tältä osin viime aikoina olemme nähneet niin Liechtensteinin kuin muiden veroparatiisien osalta, että tässä maassa on sukuja, jotka yleensä on nähty rintaman etulinjassa mutta jotka nyt ovat olleet rintamakarkureita suomalaisen hyvinvoinnin rahoituksessa lastensuojelun, terveyspalvelujen ja suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn osalta. Veropohjan ja verotuksen pitää olla veronmaksukyvyn mukaista, ja jokaisen pitää todella myöskin kantaa — on puhuttu talvisodan hengestä — kortensa kekoon tämän yhteiskunnan puolesta. Hyväntekeväisyydellä ei suomalaista hyvinvointia hoideta, vaan sillä, että ne, joilla on rahaa, veronmaksukykynsä mukaisesti rehellisesti maksavat tälle yhteiskunnalle veronsa.

Tältä osin käsittelyprosessi tässä lakikokonaisuudessa oli poikkeuksellinen. Nyt poikkeuksellisen kerran tämä hallituksen kiirehtimä laki vietiin valtiovarainvaliokunnassa mietintöä lukematta läpi. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Toinen asia oli se, että hyvin nopeasti viime perjantaina valtiovarainvaliokunnassa tämä käsiteltiin. SDP piti tärkeänä tietysti, että meidän taholtamme ei tätä käsittelyä jarruteta, mutta on erittäin valitettavaa, että meidän esittämä kritiikki tätä julkisuuspuolta kohtaan ei valitettavasti saanut verojaoston puheenjohtaja Sampsa Katajalta, eikä muilta hallitusryhmiltä, kokoomukselta erityisesti, ymmärtämystä.

Tämä sosialidemokraattien vaatimus oli, että valtiovarainministeriön tulee yhdessä oikeusministeriön kanssa selvittää hallinnollisena sanktiona määrätyn veronkorotuksen sisällyttämistä verotuksen julkisiksi tiedoiksi vastaamaan rikossanktion julkisuutta. Tavoitteena on yhdenmukaistaa eri sanktiomuotojen julkisuusaste sekä edistää niiden yleisestävyyttä samalla nykyinen rangaistustaso... (Hälinää)

Kiitos, herra puhemies. — Tavoitteena on, sosialidemokraattien tahtona, että yhdenmukaistetaan eri sanktiomuotojen julkisuusaste sekä edistetään niiden yleisestävyyttä samalla nykyinen rangaistustaso säilyttäen.

On mielenkiintoista, että tämä kannanotto oli niin vaikea, että tätä ei voitu kirjauttaa nyt selväksi tahdoksi. Ja mistä on kysymys? Rikoslain yleiset rangaistuksen koventamisperusteet eivät auta tämän lain soveltamisessa. Ne viittaavat rikoksen tekemiseen esimerkiksi rasistista motiivia koskevilta osilta. Siksi ylipäänsä valtiovarainministeriö juuri alun perin oli rakentanut tämän yksittäisen ankaroittamisperusteen tähän esitykseen, jossa nykylainsäädännön ennen kesää tehtyä korkeimman oikeuden yllättävää ratkaisua rangaistustaso oli sakko/vankeus, veronkorotus säilyisi.

Nyt perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta yhdessä totesivat, että tämä yksittäinen ankaroittamisperuste olisi rikosoikeuden yleisten oppien kanssa ristiriitainen ja hankala, ja tämän takia valtiovarainvaliokunta, yksimielisesti toki, päätyi mietinnössä lisäämään sen lausuman sen selvittämiseksi, voitaisiinko jatkossa niissä tapauksissa, jotka käsitellään rikosprosessissa, samassa prosessissa määrätä myös oheisrangaistukseksi veronkorotus.

Lausuman olemassaolo on mielestäni erittäin hyvä asia, mutta lainsäädännöstä en keksi johtuvan estettä, mikseivät käräjäoikeustuomarit voisi myös määrätä veronkorotusta samasta veronkorotustaulukosta, jota Verohallinnon virkamiehet sujuvasti käyttävät. Uskon, että oikeusministeriön vastustus on lähinnä nyt periaatteellista, etteivät käräjäoikeuden tuomarit mielellään sovella verolainsäädäntöä.

Toinen asia on nyt nimenomaan tämä julkisuus, joka, omituista kyllä, on ainut ase saada nämä veroparatiisi- ja verorikolliset ja törkeät talousrikolliset vastuuseen tässä yhteiskunnassa, niin että kansa tietää, ketkä aiheuttavat sitä, että tavallinen ihminen joutuu suurempaan verorasitukseen, muutoinkin vaikeasti toimeentulevien ihmisten sosiaaliturva, arjen elämä kovenee ja vaikeutuu. Miksi näitä suojellaan? Kannattaa kysyä, mitä konkreettisesti eri puolueet nyt tekevät jatkossa, että tältä osin julkisuus paranee.

Julkisuustavoite oli sosialidemokraattien näkemyksen mukaan toinen asia, mikä osittain nyt heikkenee tai ainakin muuttuu tämän uuden lainsäädännön myötä. Sen takia on tärkeätä, että tilanteet, jotka nykylain mukaan menisivät rikosprosessiin, niin sanotun tavallisen tekomuodon veropetokset, käsiteltäisiin jatkossa hallinnollisessa prosessissa, ja uuden lain nojalla vain ne teot, joista olisi odotettavissa vankeutta, menisivät rikosprosessiin.

Meidän lausumaehdotus tähtää siihen, että on tämä rangaistustason säilyttäminen tavoitteena ja yleisestävyys varmistettu niin, että nämä asiat ovat julkisesti nähtävissä. Kun tämä lausuma, eli verotietojen salassapidosta annetun lainsäädännön muuttaminen siten, että sanktioluonteisista veronkorotusseuraamuksista tehtäisiin julkisia, ei saanut yleistä ymmärtämystä, niin olemme tältä osin nyt eilen keskustelleet valtiovarainministeri Urpilaisen kanssa, että hän tulee tässä hengessä nyt selvityttämään tämän asian oikeusministeriön kanssa, siis sen, että hallinnollisen veronkorotussanktion julkisuutta lisätään nykyisen rangaistustason säilyttämiseksi ja yleisestävyyden vahvistamiseksi.

Tämän vuoksi sosialidemokraatit eivät tältä osin jättäneet nyt tätä lausumaa saliin äänestykseen, ja olemme tältä osin toivomassa, että valtiovarainministerin käynnistämä selvitys tulee saamaan kuitenkin jatkossa paremmin tukea myös verojaoston ja valtiovarainvaliokunnan taholta.

Sampsa Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Niin, en tiedä, montako vuotta edustaja Rajamäki on ollut eduskunnassa, tai montako vuotta teidän pitäisi olla, jotta muistaisitte, miten talo toimii. (Matti Saarinen: Pitempään kuin sinä!) Valtiovarainvaliokunta on jakaantunut jaostoihin, joissa lakiehdotukset ja mietinnöt käsitellään asiantuntijakuulemisten pohjalta, ja yksi näistä jaostoista on verojaosto. Sosialidemokraattisesta ryhmästä jaostoon on valittu kaksi osaavaa, varsin perehtynyttä, hyvää harkintakykyä omaavaa edustajaa, ja tässä joukossa ei ole edustaja Rajamäki. Jos kuitenkin edustaja kokee osaavansa nämä veroasiatkin muita edustajia paremmin (Matti Saarinen: Sattuu olemaan valiokuntavastaava!) tai pystyvänsä tasapainoisemmin suhteuttamaan veroasiat ympäröivän yhteiskunnan todellisuuteen, niin silloin kannattaa keskustella oman eduskuntaryhmän johdon kanssa, tai ehkä näitä hengenheimolaisia löytyy enemmän muista, vaikkapa näistä uusista eduskuntaryhmistä.

Mutta jos puhutaan tästä verotietojen julkisuudesta, on todettava, että sama perusongelma koskee myös kaikkia tulonsiirtoja ja sosiaaliturvaa, ja tämä edustaja Rajamäen esitys avaisi tien myös sosiaaliturvapäätösten julkisuudelle, mutta ehkä sitä nimenomaan halutaankin, en tiedä. Kovin heppoisin perustein tätä perusoikeuksien keskiötä ei kuitenkaan pitäisi tökkiä, vaikka siitä olisi paljonkin irtopisteitä jaossa. Tätä asiaa on harkittu ja harkitaan tulevaisuudessakin, nimenomaan perusoikeuksien valossa, ja toivon harkintakykyä ja suhteellisuudentajun säilyttämistä tässä tulevassakin pohdinnassa.

Tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä haluan kiinnittää huomion valiokunnan kahteen lausumaehdotukseen, joista toinen on se, että tässä yhteydessä on hyvä selvittää yhdessä oikeusministeriön kanssa myös se vaihtoehto, että veronkorotus määrättäisiin rikosprosessissa silloin, kun asia käsitellään yleisessä tuomioistuimessa. Meillä tämä valtiosääntöoikeuden historiallinen jako hallintotuomioistuimiin ja yleisiin tuomioistuimiin on aiheuttanut koko tämän ne bis in idem -problematiikan. Mikäli tuomioistuimet toimisivat yhden katon alla ja tuomio määrättäisiin kerralla, sanktioita voisi olla useampia eikä tällaista nyt käsillä olevaa ongelmaa olisi. Samalla haluan kuitenkin muistuttaa, että nyt rangaistustaso ei kevene, vaan itse asiassa rikosperusteisen rangaistuksen määrä korottuu.

Edustaja Rajamäen puheenvuorossa verrattiin tältä osin vähän niin kuin omenoita ja kirsikoita keskenään. Kuitenkin on niin, että yksi iso vastaa montaa pientä hedelmää, ja rangaistustakin. Kyllä se vain niin on, että yksi omena painaa enemmän kuin monta pientä kirsikkaa, (Pertti Virtanen: Meloneista puhumattakaan!) eli tässäkään esityksessä ratkaisevaa ei ole se rangaistusnimikkeiden määrä vaan niiden laatu. Tästä esityksestä nimenomaan seuraa se, että rikosoikeudellisten seuraamuksien taso kovenee. Tätä voi toki olla vaikea kokonaisuutena ymmärtää.

Toinen valtiovarainvaliokunnan eduskunnalle esittämä ponsi koskee tehokkaan katumisen problematiikkaa, ja esitämme, että eduskunta ottaisi kannan, jonka mukaan tämä mahdollisuus tulee Suomessa selvittää. Omasta mielestäni se tulee ottaa käyttöön mitä pikemmin, sen parempi. Kyse on samasta asiasta, jossa rikosoikeuden yleisten oppien mukaan voi rangaistus jäädä tuomiotta. Jos vaikkapa karkkipussin varastettuaan päättää palauttaa sen pussin kauppaan... (Kari Rajamäki: Ai karkkivarkaistako te puhutte?) — Probleema on sama, asioita voi tietysti verrata monella tavalla, mutta jos vaikka karkkivarkauden ymmärtäminen on edustaja Rajamäellekin helpompaa kuin verorikosten monimutkaisuuden ymmärtäminen, niin... (Kari Rajamäki: Erikoinen asenne miljoonarosvoiluun!) — Kyse on siitä, että kun vaikkapa näpistää sen karkkipussin ja palauttaa sen pussin, syömättä, ennen kuin viimeinen käyttöpäivä on mennyt umpeen, ilman että on syntynyt kaupassakaan epäilystä siitä, että tuota pussia on varastettu, niin voi välttyä rangaistukselta. Verorikoksissa tämä ei ole samalla tavalla mahdollista, koska verorikoksissa myös yritys on rangaistavaa, ja sen vuoksi verorikoksissa tarvitaan aivan omanlaisensa sääntely tältä osin.

Nyt jos koskaan on otollinen aika tällaisen sääntelyn käyttöön ottamiseen, kun kaikilla muilla tavoilla olemme pyrkineet siihen, että paine näitä veroparatiiseja kohtaan kovenee. Viimeksi tänään valtiovarainvaliokunnassa käsiteltiin useampaa lakiesitystä, joilla näitä toimia tehostetaan, mutta tosiasia on se, että nämä keinot eivät vieläkään ole riittäviä, jotta näihin Suomelta kätkettyihin varoihin päästäisiin käsiksi. (Matti Saarinen: Kukas vastustaa?)

Satun tietämään, että esimerkiksi Sveitsissä on aika paljon suomalaista varallisuutta, jota haluttaisiin Suomeen ilmoittaa, mutta nyt tilanne on se, että jos se Suomeen ilmoitetaan, siitä seuraa rikosoikeudellinen seuraamus. Eikö meille kelpaa se, että varat ilmoitetaan Suomeen, maksetaan verot, maksetaan verot tästä eteenkinpäin ja varallisuus palaa Suomen kansantalouden piiriin? Nyt jos näin ei tehdä, niin tässä paineessa ne varat siirtyvät Sveitsistä johonkin kauempaan, paremmin salaisuuden pitävään veroparatiisiin. Kumpaa me haluamme: varat tänne vai varat kauemmas veroparatiisiin? Tätä kannattaisi tässäkin yhteydessä miettiä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä se lähtökohta on: me haluamme paitsi törkeät talousrikokset estää myös saattaa niihin syyllistyneet vastuuseen. Julkisuus on erittäin tärkeätä tässä ennalta estävästi ja myöskin torjuntamielessä.

Jos prosessit viedään esimerkiksi hallinnolliseksi, seuraa veronkorotus, se ei ole julkinen. Meillä on 170 törkeätä talousrikosta. 10 prosenttia rikostutkinnan kohteista tällä hetkellä on menossa kohta piiloon. Te vertaatte karkkipussivarkaisiin näitä, jotka vievät meiltä, varastavat koko Suomen kansalta miljoonia. Ette kanna huolta siitä oikeudenmukaisuudesta myöskään, mikä tähän liittyy.

Tämä julkisuuskysymys on myöskin nyt hallintarekisteröinnin avaamisen osalta Suomen kansalaisille asia, johon toivoisi teidän ja kokoomuksen nyt ottavan kantaa. Ettehän te halua, että sekin merkitsisi täydellistä pimentoa sekä Fivalle, verottajalle että poliisille. Tämä armahdushommahan tarkoittaa sitä, että joka on syyllistynyt talousrikoksiin tai pimittänyt veroja, saisi ennen rikostutkintaa nyt ilman muuta maksamalla itsensä täysin puhtaaksi. Rahalla saa ja hevosella pääsee — se tuntuu olevan, Sampsa Kataja, teidän linjanne.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän perustuslaki-valiokunta joutui laittamaan paikoilleen tätä linjausta osin korkeimpien oikeuksien toivomuksesta, koska he ovat kokeneet vaikeaksi olemassa olevan juttukasauman kanssa ottaa sitten sitä tulkintalinjaa, että milloinka on kysymys saman teon rankaisemisesta kahteen kertaan, tämän niin sanotun ne bis in idem -kiellon loukkaamisesta, milloin taas ei.

Tässä tämä perustuslakivaliokunnan lausunto, johonka tämä mietintö pohjautuu, on tehty tällaisella varovaisuusperiaatteella, että tiukempikin voisi olla. Tässä nyt välttyisi oikeastaan aina se periaatteellinenkin mahdollisuus, että samasta teosta tulisi kaksinkertainen sanktio. Tämä tietysti on hyvä ja turvallinen linja tulevaisuuteen, mutta sinne jää edelleen tulkinnanvaraa näissä kesken tutkinnan olevissa tapauksissa ja sisällä oikeuslaitoksissa olevissa tapauksissa, miten niissä sitten menetellään.

Mutta oleellista on tulevaisuuteen päin, että nämä valmisteltaisiin ja käsiteltäisiin nopeasti, ripeästi ja annetaan se oikeudenmukainen seuraamus (Puhemies koputtaa) sitten kertaprosessissa, tapahtuu se sitten hallinnollisena seuraamuksena tai rikosoikeuden puolella.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäki on siinä mielessä ihan oikeassa, että kyllä näihin asioihin tulee suhtautua vakavasti ja joka kerta, kun ne tulevat tänne eduskuntaan, pohtia, voisimmeko kiristää harmaan talouden torjuntaa niin, että siitä ihan oikeasti olisi seurauksena se, että ne ihmiset, jotka välttelevät veroja, kiertävät veroja, eivät sitä jatkossa voisi tehdä.

Jos joku katsoi eilen loistavan dokumentin siitä, miten nämä verojen välttelijät kasaavat koko ajan lisää omaisuuttaan ja kansallisvaltiot köyhtyvät, niin loppujen lopuksi seurauksena on se, että kansallisvaltiot sitten lainaavat juuri näiltä samoilta yhtiöiltä ja yksityisiltä ihmisiltä varoja esimerkiksi siihen sosiaaliturvaan ja terveydenhuollon järjestämiseen, joiden rahoittamiseen toisten pitäisi automaattisesti osallistua, ja tämä ei ole oikein.

Mielestäni sillä tiellä on edettävä, että julkisesti esimerkiksi nämä veroparatiisimaat tulemme pistämään pannaan ja kauppasaartoihin. (Puhemies koputtaa) Muutamme hallintarekisterilakia niin, että tämä ei esimerkiksi Suomen kohdalta olisi mahdollista.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on selkeä ihmisoi-keuskysymys se, että samasta asiasta ei saa antaa kahta rangaistusta, ja ihmisoikeustuomioistuin on tässä oikeassa, ja mielestäni sitä kyllä oikeastaan edellyttää myöskin Suomen perustuslaki.

Nyt hallituksen esitys korjaa ne puutteet, joita meillä tällä hetkellä tässä suhteessa on, ja se on hyvin tarkkaan harkittu. Perustuslakivaliokunta antoi asiasta lausunnon, jonka pohjalta sitten korkein oikeus teki tietyn tulkinnan, jossa on ehkä se ongelma, että oikeastaan kun on vanhoilla säännöillä eletty, niin nyt ollaan tilanteessa, jossa oikeuteen tiettyjä juttuja ei voida viedä. Mutta se on korkeimman oikeuden ratkaisu, ja tietysti sitä joudutaan tässä tilanteessa nyt sitten noudattamaan.

Mutta jatkossa lähtökohta on selkeä. Verotus toimitetaan verotuksena. Sen jälkeen arvioidaan, onko törkeä veropetos kyseessä. Jos on, se viedään tuomioistuimeen, se ratkaisu on julkinen siellä, se käsitellään. Nyt jatkossa vain täytyy katsoa se, että kun veronkorotusta ei enää voida antaa, jos asia menee tuomioistuimeen, niin se tuomioistuimen rangaistustaso on niin ankara, että se on selvästi ankarampi kuin hallinnollisessa menettelyssä tehdyt ratkaisut.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tässä asiassa Rajamäen linjoilla, eli tämä lausumaehdotus puuttuisi näihin vähäpätöisimpiin eli niihin, jotka jäävät pelkästään hallinnolliseen menettelyyn. Tämä Rajamäen esiin tuoma julkisuus on äärimmäisen tärkeä asia. Kyllä nämä pienetkin konnat pitää saada kiinni. Silloin jos tämä toteutuu näin, niin nämä pienet konnat jäisivät vaille huomiota ja piiloon. Se on hyvä, että me veroparatiiseja suitsimme, mutta kyllä nämä omat nurkatkin pitää laittaa kuntoon.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vertasin tuota näpistysvarkautta tähän problematiikkaan siksi, että rikosoikeuden yleiset opit eivät selvästikään edustaja Rajamäelle ole tuttuja. (Kari Rajamäki: Karkkipussin ja miljoonan ero!) Kuvitellaan sitten tuon lähikaupan problematiikkaa vaikkapa sen kaupan kassan osalta, jos se on helpompi ymmärtää, kun puhutaan rahasta: jos tuo kassa varastetaan, niin eikö sille kaupalle ole kiinnostavampaa se, että se kassa tulee takaisin, kuin se, että henkilö saadaan sitten vaikka julkisesti rangaistuksi sen jälkeen, kun tuo varallisuus on kadonnut maasta?

Kyllä minua veronmaksajana kiinnostaa ennen kaikkea se, että Suomen valtio saa sille kuuluvat varat, eikä minua niinkään kiinnosta se, (Kari Rajamäki: Miten raha tehdään?) että tuo raha kadotetaan entistä syvemmälle, kauemmas veroparatiiseihin. — Jos edustaja Rajamäki (Puhemies koputtaa) haluaa noiden veropettäjien osalta maksaa myös heidän veronsa, niin siitä vaan. Minä en sitä halua. Haluan ne rahat Suomeen.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen valtiovarainvaliokunnan ryhmä siis yksimielisesti yhtyen mietintöön halusi näiden rangaistustasojen säilyttämiseksi ja julkisuuden varmistamiseksi tämän kannanoton. Siksi on käsittämätöntä, että tähän ei voinut verojaoston puheenjohtaja yhtyä. Totuushan on se, että törkeistä talousrikoksista rangaistuskäytäntö on lievempää kuin asteikot sallivat ja ehdollinen ei ole mikään rangaistus näistä vakavista rikoksista meitä kaikkia kohtaan, mistä on kyse näitten verorahojen varastamisessa. Tämän takia on kyllä syytä myöskin miettiä, miten koko tämä järjestelmä pitäisi uudelleen arvioida. Talousrikoksista oikeuteen ja vankilaan joutuvat kuittitehtailijat, mutta nämä yhteiskunnan ylätasolla olevat suomalaiset bisnesmiehet voivat tehdä isojakin puhalluksia ilman, että joutuvat edes rikosprosessien kanssa tekemisiin. Tätä on syytä käydä todella tarkemmin läpi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kataja sanoi, että tämän muutoksen seurauksena rangaistustaso törkeissä veropetoksissa ei kevene. En voi olla edustaja Katajan kanssa samaa mieltä. Täällä edustaja Sasi todisteli, että myös tämä veronkorotus on rangaistus. Aikaisemmin törkeä veropetos, törkeä verokonna: hän joutui kärsimään sekä veronkorotuksen että rangaistuksen rikosoikeusprosessissa, yleensä ehdollinen vankeus. Jatkossa tämä törkeä verokonna ei joudu kärsimään veronkorotusta, vaan hän ehkä tulee saamaan kuukautta tai kahta pidemmän ehdollisen vankeustuomion. Kun tiedämme, että verokonnan arin paikka on hänen lompakkonsa, niin kyllä minun mielestäni on aivan selvää, että jatkossa törkeän veropetoksen tekijä selviää vähemmällä kuin tänä päivänä. Ja varsinaisessa puheenvuorossani, joka siirtyy tiistaille, tulen esittämään tähän ratkaisun.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczkin vertaa omenoita ja kirsikoita. (Erkki Virtanen: Se leviää sinnepäin!) Ei kai se rangaistusnimikkeiden määrä ole ratkaiseva, vaan se laatu. (Matti Saarinen: Kaikki muut ovat väärässä, Kataja oikeassa!) Jos rikosperusteinen rangaistus kovenee, niin kyllä kai tälläkin on jotain merkitystä. En yhtään epäile, että edustaja Rajamäen on tätä vaikea ymmärtää, mutta siihen en kyllä usko, etteikö edustaja Zyskowicz tätä ymmärtäisi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyse ei ole nimikkeiden määrästä, vaan kyse on siitä, miten tällainen verorikollinen joutuu vastaamaan teoistaan. (Kari Rajamäki: Tämä on ydin!) Kun vanhassa systeemissä hän joutui vastaamaan sekä lompakkonsa puolesta veronkorotuksella että sai siihen päälle, tai erikseen itse asiassa, yleensä ehdollisen vankeustuomion. Ja kun tässä uudessa systeemissä hän saa tämän ehdollisen vankeustuomion, mutta ei saa sitä veronkorotusta, niin minun nähdäkseni hän, tämä verokonna, selviää tässä uudessa systeemissä vähemmällä, vaikka se ehdollinen vankeustuomio ehkä jatkossa olisi kuukauden, kaksi, tai vaikka kolme, pidempi kuin aikaisemmassa systeemissä. Hän — ja hänen lompakkonsa, joka on tässä rikoksessa se keskeinen paikka — selviää vähemmällä nimenomaan sen vuoksi, että veronkorotus jää pois.