Täysistunnon pöytäkirja 103/2005 vp

PTK 103/2005 vp

103. TIISTAINA 11. LOKAKUUTA 2005 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laeiksi Rautatievirastosta ja Ratahallintokeskuksesta

 

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa herra puhemies! Suomeen on Euroopan unionin toisen rautatiepaketin vaatimusten mukaisesti perustettava rautatieyrityksistä ja Ratahallintokeskuksesta riippumaton itsenäinen rautatiealan turvallisuusviranomainen. Tähän liittyen hallitus on nyt antamassa eduskunnalle tämän esityksen uuden Rautatieviraston perustamiseksi. Virasto vastaisi rautatiealan turvallisuustehtävistä ja valvoisi muun muassa VR Osakeyhtiötä ja Ratahallintokeskusta sekä edistäisi muutenkin rautatieturvallisuutta. Näiden turvallisuustehtävien lisäksi Rautatievirastolle siirrettäisiin eräitä muita nykyään liikenne- ja viestintäministeriössä ja Ratahallintokeskuksessa hoidettavia viranomaistehtäviä. Jatkossa Ratahallintokeskuksen tehtävät painottuisivat radanpitoon. Koska myös Ratahallintokeskuksen tehtävät muuttuisivat olennaisesti, esitetään myös Ratahallintokeskuksen hallintoa koskeva laki tässä yhteydessä uudistettavaksi. Uuden Rautatieviraston toimintamenoiksi arvioidaan noin 4 miljoonaa euroa vuodessa.

Hallituksen esityksessä ei varsinaisesti oteta kantaa Rautatieviraston sijoituspaikkaan. Liikenne- ja viestintäministeriö on kuitenkin viime perjantaina erillisen valmistelun pohjalta tehnyt erikseen päätöksen viraston sijoittamisesta. Päätöksen mukaan virasto sijoitetaan Helsinkiin. Tähän päätökseen ovat vaikuttaneet erityisesti toiminnalliset, taloudelliset ja henkilöstöön liittyvät tekijät. Virasto tulee olemaan jatkuvassa ja laajamittaisessa kansainvälisessä yhteistyössä Euroopan rautatieviraston, komission ja Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden rautatieturvallisuusviranomaisten kanssa. Sen ydinhenkilöstö siirretään Ratahallintokeskuksen turvallisuusyksiköstä tähän uuteen virastoon. Virastolle pyritään varmistamaan mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset, jotta sen toiminta voidaan käynnistää täysipainoisesti heti viraston aloittaessa toimintansa 1. päivänä syyskuuta 2006. Tämä edellyttää muun muassa, että virastolla on palveluksessaan mahdollisimman ammattitaitoinen rautatieliikenteen turvallisuusasioihin perehtynyt henkilöstö, jotta rataturvallisuus Suomessa voidaan taata. Näistä syistä johtuen vaakakuppi siis kallistui tällä kertaa Pääkaupunkiseudun puolelle.

Haluan kuitenkin, arvoisa puhemies, todeta, että pidän ilman muuta selvänä, että alueellistaminen on hyvin tärkeä tavoite. Mutta se, että alueellistamista selvitetään näiden virastopäätösten yhteydessä, ei voi aina automaattisesti tarkoittaa sitä, että alueellistetaan, vaan silloin täytyy ottaa huomioon kaikki ne tekijät, jotka vaikuttavat kyseisen toiminnan järkevään järjestämiseen. Tässä, arvoisa puhemies, lyhyesti esittely tästä lakiesityksestä.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun ministeri Huovinen esitteli jo tämän tulevan viraston toimintakentän, voin mennä suoraan asiaan ja todeta tästä sijoittamispäätöksestä, että valitan, väärä päätös, arvoisa ministeri. Tässä oli jo hieman toivoa ilmassa, kun tapahtui ministerinvaihdos — ministeri Luhtanenhan oli erittäin voimakkaasti sitoutunut tähän Helsinki-ratkaisuun. Sitten kun tulee ministeri Jyväskylästä, niin totta kai me uskoimme siihen, että jyväskyläläisellä ministerillä on kattavampi näkökulma tähän alueellistamiseen kuin espoolaisministerillä oli selvästi siinä keskustelussa. Valitettavasti näin ei nyt kuitenkaan ollut.

Kysehän on ennen muuta siitä, että meillä on laki alueellistamisesta, joka sanoo hyvin selvästi, että uusien virastojen ja erityisesti uusien virastojen osalta tulee alueellistamisvaihtoehto selvittää erityisen tarkasti. Minä olisin jossain määrin jopa tätä ratkaisua ymmärtänyt, jos kyse olisi vanhasta virastosta. Silloin tavallaan ne toiminnallisuuteen ja taloudellisuuteen sekä henkilöstönäkökulmiin perustuvat kannanotot voisivat olla hyvinkin perusteltuja.

Sopii, arvoisa ministeri, kysyä, miksi Ranska, jonne sijoittui tämä turvallisuusviraston päävirasto moninkertaisine henkilökuntineen, sijoittaa sen kauas maakuntaan pikkukaupunkiin nimeltä Valenciennes tai Ruotsi sijoitti sen Taalainmaalle Borlängeen eikä ole ajateltukaan, että siitä tulisi mitään toiminnallisia ongelmia tai ongelmia kansainvälisessä kanssakäymisessä, jonka kanssa nämä virastot joutuvat tekemisiin. On vaan niin, että joissakin maissa tämä alueellistaminen on ymmärretty päätöksenteon erääksi rakenteelliseksi arviointi- ja arvoperustaksi. Tämä on se hyvin olennainen ero tässä Suomen alueellistamispolitiikassa.

Myöskin tämä hallitus on laatinut tavoitteellisen ja erittäin kunnianhimoisen alueellistamisohjelman, jonka tavoitteena on ollut maan tasapainoinen kehittäminen, sen kehityksen edistäminen. Tätä junaturvallisuusviraston sijoittamistahan käsiteltiin erittäin myönteisessä hengessä jo valtiosihteeri Risto Volasen johtamassa alueellistamisen koordinaatiotyöryhmässä, ja tähän otti kantaa myöskin hallituksen hallinnon kehittämisen ministerityöryhmä oikein äänestämispäätöksellä. Nyt tämä ratkaisu syntyy sitten yhden ministerin tekemänä päätöksenä ja kaikilla näillä aiemmilla kannanotoilla pyyhittiin pölyt ja pöytä, ja sen takia tämä paikkakuntapäätös herättää erittäin paljon kysymyksiä, arvoisa ministeri.

Ensin otan nyt kysymyksen vielä tästä kustannus- ja talouspuolesta. Täällähän yksityiskohtaisissa perusteluissa sanotaan, että kustannusarvion lähtökohtana on, että virasto perustetaan Pääkaupunkiseudulle, ja halutaan osoittaa, että jos se sijoitetaan jonnekin muualle, niin syntyykin lisäkustannuksia 0,5:stä aina 2,5 miljoonaan euroon. Minusta on aivan uskomatonta, että muut kaupungit saadaan näyttämään kalliimmalta kiinteistöjen, ylläpidon ja toiminnallisuuden kannalta kuin Helsinki, Pääkaupunkiseutu, on.

Olen ymmärtänyt ja valiokunnallekin eräässä toisessa yhteydessä on annettu ymmärtää, että Kouvolan rasitteeksi laskettiin 15:n Ratahallintokeskuksen virkamiehen palkkakustannukset, joille oli annettu lupaus, ettei tarvitse siirtyä uuteen virastoon, mikäli se sijoitetaan muualle kuin Helsinkiin, eli nämä olisivat jääneet Helsinkiin pyörittelemään kyniään, palkka olisi maksettu, ja tämä kustannuserä olisi mennyt tämän hajasijoitettavan kaupungin piikkiin. Aivan väärä lähestymistapa! Kysymys on vaan siitä, annettiinko heille lupa, ettei tarvitse edes matkustaa sinne Kouvolaan. Kun oikorata valmistuu, se on tunti 10 minuuttia. Meitä on tuhansia ihmisiä Turusta, Lahdesta, Tampereelta, Hämeenlinnasta, Riihimäeltä, Kouvolasta, eri puolilta, jotka käyvät Helsingissä päivittäin töissä, todella paljon ihmisiä, mutta miksei virkamies voi kulkea täältä tuonne Kehäkolmosen toiselle puolelle ja tulla vaikka yöksi sitten äidin viereen tänne kotiin? Näille ihmisille, jotka käyvät täällä töissä, kukaan ei anna mitään muutosturvaa, eikä annettu muutosturvaa niille Tiehallinnonkaan virkamiehille tai työntekijöille, joiden paikat siirretään paikkakunnalta toiselle. Mikkelistä Kouvolaan siirrettiin 15 henkilöä. Työpaikat siirtyivät. Pääosa ihmisistä tuli sinne, osa kulkee Mikkelistä Kouvolassa töissä päivittäin.

Sopii kysyä, syntyivätkö nämä kustannusperustelut nyt sitten asiallisessa ja oikeassa valossa. Minusta nämä ovat epäuskottavia, ja olen aivan vakuuttunut siitä, että valiokunta tulee kyllä tätä asiaa aika huolella sitten valiokuntakäsittelyssä tutkimaan.

Sitten kysymys toiminnallisuudesta. Jo sanoin tästä läheisyydestä. Samoilla toiminnallisilla perusteilla, hyvät ystävät, Maaseutuvirasto päätettiin sijoittaa Seinäjoelle, korostettiin toiminnallisuutta ja sanottiin, että se toimii siellä aivan hyvin. Oikeusministeri Johannes Koskinen on siirtänyt useita satoja valtionhallinnon tukipalveluita työpaikkoineen Hämeenlinnaan, mistä ei ole todettu mitään toiminnallista haittaa. Ainahan voidaan perustelut kirjoittaa, kunhan ne palvelevat tehtyä päätöstä, ja tässä on nyt vähän, ministeri Huovinen, tällainen maku. (Välihuuto) — Aivan. Se olisi mennyt ehkä K-linjan piikkiin, vai?

Kouvolan puolestahan puhuu moni asia. Kaikki tietävät, miten kyse on vanhasta rautatiekaupungista. Sinne ollaan rakentamassa mahtavaa Innorail-keskusta, rautatiealan osaamis- ja opetuksen keskusta, klusteria, on satsattu merkittävästi logistiikkakeskuksen rakentamiseen ja osoitettu, että siellä kasvaa merkittävä Euroopan unionin ja Venäjän kontra Aasian välisten tavaravirtojen solmukohta. Kouvola tulee olemaan Helsingin ja Pietarin välisen suurnopeusjunan puolivälissä, ensi vuonna todellakin tunti 15 minuuttia Helsingistä, ja vielä lyhenee, kun otetaan suurnopeudet käyttöön. Tässä on monia sellaisia avoinna olevia kysymyksiä, jotka todella liittyvät, ministeri Huovinen, teidän tekemänne sijoituspaikkapäätöksen perusteluihin, sekä toiminnallisuuteen että ennen muuta tähän kustannusvastaavuuteen ynnä sitten siihen osaamiseen.

Kun on kyse uudesta virastosta, niin vielä sopii sitten kysyä, eikö ole näin, että kun uusi virasto perustetaan ja sinne syntyy 40—50 työpaikkaa, niin kuin on kerrottu, paikathan pannaan auki ja niitä haetaan ja sitten katsotaan, ketkä sinne valitaan. He tietävät siinä valintatilanteessa jo, että tämä virasto on vaikkapa sitten Kouvolassa, ja he osaavat suhteuttaa oman hakemisensa siihen. Näin ollen ei kukaan siirry ymmärtääkseni sinne vanhana työntekijänä, vaikka Ratahallintokeskuksessa sitä osaamista olisikin. Mutta joka tapauksessa kyse on uudesta virastosta, ja siinä katsannossa olisi pitänyt myös henkilöstökysymystä tarkastella.

Alueellistamisesta saadaan erittäin paljon yhteiskunnallisia hyötyjä, joita ei toki voida mitata vain euroilla. Näiden virastojen työpaikkamäärät eivät sinänsä ole suuria, eivätkä ne nyt ratkaise tietenkään sinänsä alueiden ja eri seutukuntien ja paikkakuntien kehitystä suuntaan tai toiseen, mutta niillä on tavattoman suuri symbolinen merkitys. Näillä ratkaisuilla hallitus ottaa ja ministeriöt ottavat aina poliittisesti kantaa maan tasavertaisen alueellisen kehittämisen puolesta, luodaan tulevaisuudenuskoa tai sitten ei sitä luoda.

Harry  Wallin  /sd:

Herra puhemies! Kun eduskunta hyväksyi ja käsitteli EU:n toisen rautatiepaketin, niin lähtökohta oli hyvin positiivinen ja on edelleenkin, koska kyse oli erittäin merkittävästä rautatiepaketista. Siinä oli viisi tärkeää kohtaa. Ensimmäinen oli tämä turvallisuusdirektiiviehdotus, joka nyt sitten — kiitos siitä — nopeassa aikataulussa on saatettu suomalaiseen lainsäädäntöön. Se on sikäli tärkeä, että kun meillä on historia VR:n yhtiöittämisestä vuodelta 95, jolloin VR Osakeyhtiö, Yhtymä ja Rata Oy erotettiin toisistaan ja radan omistaminen siirtyi Ratahallintokeskukseen, joka myöskin kilpailutti ja rakennutti radat ja vastasi myöskin turvallisuudesta, niin voitiin todeta, että tämä toimintatapa ei ole hyvä.

Tiedetään, että aina silloin, kun rahaa ei ole riittävästi, turvallisuus kärsii. Näin oli tapahtunut muun muassa Kouvola—Pieksämäki-välillä, josta tein lukuisia kirjallisia kysymyksiä, kun haluttiin kilpailun kautta saada ulkomaisia toimijoita tänne rataverkolle, vaikka turvallisuudesta ei pidetty samaa huolta kuin aikaisemmin. Siellä oli esimerkiksi Siemensin työryhmiä, jotka työskentelivät radalla ja joista vain yksi osasi suomea, muut puhuivat saksaa. Kun tiedetään, että rautatieliikenteessä turvallisuus on ykkönen ja rautatiekielenä on edelleenkin suomi, niin tämä tilanne oli ihan kestämätön. No, se korjaantui näitten kirjallisten kysymysten kautta, ja se oli siellä sitten kunnossa.

Myöskin, kun muistetaan se episodi pohjoisen Suomen kunnossapitourakasta, jossa Rata Oy:n urakka myöhästyi seitsemän minuuttia ja sitten kilpailun voitti sellainen toimija, joka ei ollut koskaan harrastanut rautatien kunnossapitoa tai huoltotoimintaa, niin on äärimmäisen tärkeää, että nyt meille tulee sellainen turvallisuusviranomainen, joka puolueettomasti katsoo, että turvallisuusvaatimukset ovat kaikille samat, ja tähän tämä hallituksen hyvä esitys perustuukin. Myöskin tämä EU:n toinen rautatiepaketti piti sisällään yhteentoimivuusdirektiivin muutosehdotuksen, ja tämä on sillä lailla hyvä, että EU:n rautatieverkot pitkällä aikavälillä saadaan samojen määreiden piiriin koskien nopeaa junaliikennettä ja muuta liikennettä. Se ehkä avaa meidän teollisuudellemme mahdollisuuden myydä järjestelmiä myöskin tuonne suuremmille markkinoille. Se piti sisällään myöskin ehdotuksen Euroopan rautatieviraston perustamisesta, ja sehän on perustettu, ja sen hallintoneuvoston puheenjohtaja on suomalainen. Sen tehtävänä on kuitenkin vain kerätä teknistä tietoa, se ei tule antamaan erillisiä määräyksiä näistä.

Erittäin iso asia on viimeinen direktiiviehdotus, jossa rautatieliikenteen kansallinen tavaraliikenne avataan kilpailulle vuonna 2007. Minä uskon, että toivottavasti me pääsemme keväällä täällä ajankohtaiskeskustelun aiheena keskustelemaan rautatieliikenteestä kokonaisuutena eikä näin pätkittäin. En usko, että se suuresti mullistaa, mutta se saattaa mullistaa meidän rautatieliikennejärjestelmiä, jonka kautta, jos sinne kilpailua tulee, täytyy olla sellainen turvallisuusvirasto, jonka päätöksentekoon voi luottaa: puolueeton, samat vaatimukset, koulutusvaatimukset, turvallisuusvaatimukset, kalustovaatimukset kaikilla toimivilla rataverkoilla, tekevät ne sitten kunnossapitotyötä tai liikkuvat siellä radalla. Näin ollen tämä esitys on siinä mielessä tosihyvä.

Mitä tulee ed. Laukkasen esiin nostamaan kysymykseen Rautatieviraston sijoituspaikasta, niin itse kyllä olin sitoutunut Kouvolan puolesta. Olen ollut tällä alalla 25 vuotta, toiminut Veturimiesten liiton pääluottamusmiehen varalla ja ollut 200 miehen pääluottamusmiehenä ja viimeksi olin 2 200 miehen käytön suunnittelussa VR:n pääkonttorissa. Olen lukuisasti käynyt eri puolilla Suomea, ja meillä Kouvola on keskeinen rautatiesolmukohta. Se on kansainvälisen liikenteen tärkein solmukohta Suomessa mutta myöskin itäisen Suomen tärkein kotimaanliikenteen solmukohta. Jos sitä alueellistamista tässä olisi harkittu, ja ehdottomasti olisi pitänyt harkita, niin Kouvola olisi ollut aivan oikea sijoituspaikka.

Hämmästelen myöskin sitä, mikä on tullut tässä Tielaitoksen yhteydessä esille, että virkamiesten asema on niin vankka, että jos he eivät suostu siirtymään, heille pitää entiselle sijoituspaikalle maksaa täysi palkka. Tämä on ihan kohtuutonta. Muistelen esimerkiksi vuonna 89, kun Seinäjoelta lakkautettiin paikallinen rautatiepiiri, että 25 ihmistä määrättiin siirtymään Tampereelle. Siinä ei kysytty, haluaako vai eikö halua, vaan ilmoitettiin, että työpaikka on siellä Tampereella, ota tai jätä. Tänä päivänä, siis 20 vuotta, ne ihmiset ovat kulkeneet Seinäjoki—Tampere-väliä, aamulla menneet ja illalla tulleet takaisin. Samaten suuri osa Tielaitoksen liikelaitosuudistuksen, jossa 500 ihmistä sai lopulta potkut, mutta noin tuhat saatiin sijoitettua eläkejärjestelyin tai muiden järjestelyjen kautta töihin, järjestelyistä piti sisällään sen, että oli vapaaehtoinen siirtymään esimerkiksi tänne Pääkaupunkiseudulle töihin, ja heillä ei muuta vaihtoehtoa ollut.

Ei alueellistaminen voi edetä, jos meidän virkamieskunnallamme on näin ylivaltainen asema, että jos he eivät suostu siirtymään, niin sitten alueellistamista ei tapahdu. Pahoittelen tätä päätöstä, että tämän Rautatieviraston sijoituspaikka ei ollut Kouvola.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nythän on käsittelyssä Rautatieviraston perustaminen ja sen tehtävien määrittely eri viranomaisten välillä. Täytyy tietysti todeta, että siihen kokonaisuuteen ainakin hallituksen esityksen mukaan kuuluu myöskin arvio sijoituspaikasta ja niistä edellytyksistä, mitkä tähän sijoituspäätökseen liittyvät.

Ettei kellekään jäisi epäselväksi, kun tiedän, miten paljon Kouvolan seutu, seitsemän kuntaa ja vähän laajemminkin koko maakunta on valmistautunut siihen, että Rautatievirastolle olisi hyvät edellytykset sijoittua Kouvolaan, niin tämän kaiken jälkeen, vaikka olen saanut hyvin kattavan selvityksen sijoituspäätöksestä Helsinkiin, täytyy todeta, että olen jossakin määrin pettynyt, että kaikki ne toimenpiteet, jotka puhuivat Kouvolaan sijoituksen puolesta, on nyt kuitenkin sivuutettu.

Erityisesti, jos tarkastellaan tätä sijoituspäätöstä ja sitten tarkastellaan, olisiko mahdollisesti eduskunnan sanalla ollut jotain painoarvoa siinä, että tämän lain yhteydessä olisi valiokunta lausunut sijoituspaikasta oman käsityksensä, olisiko ollut parempi se päätös tehdä vasta sen jälkeen, kun eduskunnan valiokunnan kanta tältä osin olisi tullut kuulemisen jälkeen perustelluksi? Tämä kaikki keskustelu tältä osin osoittautuu jälkijättöiseksi sen takia, että päätös on jo tehty.

Uskon kuitenkin, että valiokunta tulee oman taustansa turvaamiseksi tekemään laajan kuulemiskierroksen, jonka yhteydessä, niin kuin ed. Laukkanen totesi, tulevat eduskunnan pöytäkirjoihin merkittäviksi ne painavat tekijät, joihin itsekin tässä viittasin, kun puhuin, että Kouvolan seutu on varautunut ei pelkästään viraston tuloon vaan kaikkeen muuhun, mitä sen ympärille pitää rakentaa. Tältä osin tietysti toivoisi, että jollakin tavoin tulisi tämä puoli myöhemmin tarkasteltavaksi.

Sitten kun tarkastelen vielä tämän hallituksen esityksen kohtaa 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen, ei kauheasti voi tulla muuhun johtopäätökseen lukiessaan näitä tahoja, jotka tässä ovat kantansa antaneet, kuin siihen, että ne nyt eivät ainakaan voi tukea muuta ajatusta kuin sitä, että tämä sijoitetaan Helsinkiin. Intressit kaikkien näiden taholta näyttävät olevan itsestäänselviä, ja voi olla, että se on johtanut jossakin määrin tämän päätöksenteon sellaisille poluille, jotka eivät välttämättä pidä täysin totuuden kanssa yhtä. Tehty, mikä tehty, katsotaan, mitä valiokunta saa aikaan.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Herra puhemies! Tämä hallituksen lakiesitys Rautatievirastosta, kuten täällä on kuultu, on perusteltu ja tarpeellinen nimenomaan turvallisuuden takia.

Mutta haluan myöskin puuttua sijoittamispäätökseen. Kyllä mielestäni siitä kantaa vastuun koko hallitus, ei yksin vain liikenne- ja viestintäministeri Huovinen vaan koko hallitus kantaa vastuun siitä, että tehdään päätös, joka minusta ei ole linjassa hallituksen alueellistamispolitiikan kanssa. Aivan kiistattomat faktat ovat tukeneet ja tukevat edelleen Kouvolaa. Nyt olisi voitu uuden viraston perustamisen yhteydessä tehdä päätös, joka ei ole kovin suuri, mutta erittäin merkittävä alueellistamisen suhteen ja maan tasapainoisen kehittämisen kannalta.

Kuten täällä viitattiin, niin maatalousministeriön kohdalla on tehty päätös Maaseutuvirastosta Seinäjoelle, ja minusta siinä hallitus teki myöskin oikean päätöksen. Jos alueellistamista aiotaan kerran tehdä, niin päätöksiä pitää tehdä. Se on aivan selvä, että eihän henkilöstö sitä ole valmis hyväksymään, mutta kuten täällä on jo sanottu, monet ihmiset joutuvat muuttamaan työpaikkaa eikä heiltä edes kysytä, vaan he joutuvat lähtemään.

Kyllä tässä tulee, herra puhemies, se mieleen, että kyllähän tämä virkamiesvalmistelu, niin kuin ed. Valtio Koski edellä toi esille, on osoittanut aivan varmasti sen, että tarkoituksenmukaisesti on ajettu kylmästi sitä, että tämä uusi virasto jäisi Pääkaupunkiseudulle eikä tulisi Kouvolaan. Minusta tässä hallituksella olisi ollut poliittisen päätöksenteon paikka. Pidän valitettavana sitä, että tällainen päätös on menty tekemään myöskin ennen tämän lain käsittelyä täällä eduskunnassa.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Ministeri perusteli päätöstä Rautatieviraston sijoituspaikasta toiminnallisilla ja taloudellisilla seikoilla, ja on ihan itsestään selvää, että Pääkaupunkiseutu voittaa useimpien virastojen kohdalla, jos kapeasti ja lyhytnäköisesti asiaa tarkastellaan. Mutta jos hallituksella olisi oikeasti tavoitteena alueiden tasapainoinen kehittäminen, niin tämän, jos minkä, viraston kohdalla hajasijoitus Helsingin ulkopuolelle, Riihimäelle tai Kouvolaan, olisi ollut järkevää.

Alueiden kannalta tilanne oli myös varsin kiusallinen. Tiedän, miten paljon esimerkiksi Riihimäellä tehtiin tämän hankkeen eteen työtä, lukuisia selvityksiä ja virkamiehet käyttivät paljon tähän aikaansa. Tämän aamun paikallisessa lehdessä kaupunginhallituksen sosiaalidemokraattinen puheenjohtaja purkaa tuntojaan todeten, että esityksiä tehneet kunnat olivat poliittisia pelinappuloita, ja hän jatkaa: "Väkisinkin päätös sisältöineen osoitti sen totuuden, että hajasijoittamisen todellinen tahtotila ei olekaan parhaan ratkaisun aikaansaaminen vaan aivan jotain muuta".

Ihmettelen myös sitä, miksi edes tätä lipuntarkastusta ei sijoitettu Riihimäelle, mille olisi ollut vahvat perustelut. Merkittävä osa henkilöstöstäkin asuu jo tällä hetkellä Riihimäellä tai Hyvinkäällä, ja toivoisin, että ministeri kertoisi, miksi tätä lipuntarkastusta ei voitu sijoittaa Riihimäelle tässäkin ratkaisussa.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! Mitä tulee itse Rautatieviraston tarpeellisuuteen, siitä tuskin on tässä salissa epäselvyyttä ja asia varmaan siltä osin etenee nopeasti. Mutta sitten tämä sijoituspaikkapäätös, jossa hallitus taipui Helsingin kannalle.

Voisin jatkaa siitä, mitä ed. Laukkanen toi esille, eli ensinnäkin on tämä osaamispohja Kouvolan—Helsingin välillä. Kouvola panostaa hyvin voimakkaasti rautatieklusterin osaamispohjaan lahjoitusprofessuurien kautta jne., eli siellä on alan koulutusta jo olemassa ja siihen satsataan voimakkaasti tulevaisuudessa.

Tämän talouden osalta nämä määritelmät ja laskelmat ovat kyllä kovin epäselviä, mikä tämä taloudellinen ero Helsingin hyväksi oli, mitkä ne summat oikeasti ovat ja mistä ne, niin kuin ed. Laukkanen sanoi, mistä ne koostuvat.

Kolmanneksi, juuri näin, näillä päätöksillä voidaan vahvistaa jonkun alueen tulevaisuudenuskoa tai sitten ei. Otan esimerkin viime vaalikaudelta. Hallitus päätti, että Suomen Merimuseo tulee Kotkaan. Kiistatta Turku oli kova hakija, jopa kovempi hakija, mutta silloin nähtiin, että se panos, joka tulee Kotkaan, tuo suhteellisesti enemmän. Turku pärjää omillaankin. Näin voisi tässäkin ajatella, että se panos olisi tukenut voimakkaasti Kouvolan panostuksia rautatieklusterin kehittämiseksi.

Lopuksi sanoisin näin, että vaikka tämä sijoituspäätös on hallituksen tekemä, laki on nyt eduskunnassa valiokunnan käsittelyyn menossa. Kannustan voimakkaasti valiokuntaa avaamaan myöskin sijoituspaikan osalta tämän keskustelun ja tekemään siltä osin avauksia. Uskoisin, että siihen kaikki edellytykset ja perustuslailliset mahdollisuudet valiokunnalla on.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on erinomaisia puheita ollut, jotka ovat ottaneet kantaa tämän viraston sijoittamispäätöksen johdosta. Toivon mukaan ja ymmärrän näin, että valiokunnassa ei tulla nielemään yksimielisesti nyt tehtyä päätöstä siitä, mihin virasto sijoittuu. (Välihuuto) — Kiuruvesikin on hyvä paikkakunta.

Kyllä täytyy hämmästellä sitä kerta kaikkiaan, miten voidaan tätä alueellistamista tällä tavalla hoitaa. Tämä ei voi olla kansantaloutemme kannalta järkevää. Jos kerran Suomeen halutaan elävää elämää muuallekin kuin Pääkaupunkiseudulle, se täytyy myös nähdä niin, se, että Kouvola on keskeinen rautatiepaikkakunta. Kun meillä ollaan keskeisesti panostamassa Venäjään ja Venäjän liikenteeseen, johon rautatie olennaisena osana meidän logistiikassa liittyy, niin täytyy hämmästellä tätä päätöstä tässä vaiheessa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Liittyminen Euroopan unionin jäseneksi toi mukanaan Rautatieviraston, ja se on nyt sitten perustettu ja sillä siisti.

Mutta mikä koskee tätä sijoituspaikkaa, niin minä olen varsin monta kertaa viime aikoina, paitsi tänä päivänä joukkoliikenneasioissa, kehunut hallitusta ja ylistänyt, että se on tehnyt hyviä ratkaisuja. Jos olisimme olleet hallituksessa, olisimme olleet varmasti tekemässä samanlaisia. Tässä hajasijoitusasiassakin hallitus on tehnyt ihan linjakkaita ratkaisuja, ja nyt olisi tietysti odottanut, että se linja olisi jatkunut. Kunto petti. Kalkkiviivoja ei kuulemma ole, sanoi varapuhemies Kanerva kerran eräässä haastattelussa, ja kun niitä kalkkiviivoja ei ole, niin olkoot nyt kuvitteellisia kalkkiviivoja, ja niillä ollaan nyt oltu menossa, mutta kunto on pettänyt ja maalinauha ei katkea tällä menolla.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Puhemies! Olemme varmaan kaikki tässä todella samaa mieltä, että kunto petti hallitukselta tässä kohdin. Ministeri voi olla tietysti eri mieltä ja onkin, koska on tehnyt toisenlaisen päätöksen. Mutta Kouvolan valmiudet Rautatieviraston toiminnan liikkeelle laittamiseen olivat pitkälle mietityt. Niitä oli pitkälti valmisteltu, kehyksiä tälle, ja myöskin ed. Laukkasen mainitsema taloudellinen rasite oli kompensoitu etukäteen aika tavalla. Sitä ei tosiasiassa olisi ollut, ja se olisi ollut innovatiivinen ratkaisu tulevaisuutta ajatellen.

Tästä näkökulmasta voi tietysti tässä vaiheessa vain ikään kuin hiukan pahoitella, ei hiukan, vaan pahoitella ihan oikeasti, että päätös suuntautui Pääkaupunkiseudulle eikä nyt Kouvolaan, joka kuitenkin on erikoistunut, tuo pohjoinen Kymenlaakso, tämän tyyppiseen toimintaan. Sillä on ne yhteydet käytännössä konkreettisesti pääsuuntaan, tässä asiassa nimenomaan Pietarin suuntaan ja siitä eteenpäin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Viitaten lähinnä hallituksen esitykseen ja käytyyn keskusteluun itseäni hämmästyttää lähinnä se, että lain yleisperusteluissahan todetaan, että EU:n lainsäädännön mukaan meille on perustettava uusi virasto. Vaikka täällä puhutaan jonkun viraston siirtämisestä, niin minun ymmärtääkseni tässä juridisesti perustetaan täysin uusi virasto, ja silloin minun mielestäni on harhauttavaa puhua mistään siirroista. Mikäli minä ymmärrän virkamieslainsäädäntöä, niin silloinhan nämä virat pitää panna auki ja ihmisten pitää tietää, mihinkä he hakevat ja missä se työpaikka on. Silloin jos kysymys on siirtämisestä, niin silloin se on asia eriksensä, mutta ainakin näitten hallituksen esityksen yleisperustelujen mukaan kohdassa "Pääasiallinen sisältö" puhutaan nimenomaan EU:n, Euroopan yhteisön, lainsäädännön mukaan perustettavasta uudesta itsenäisestä virastosta, joka on riippumaton.

Arvoisa puhemies! Minua kyllä hieman hämmästyttää, kun tähän saakka olen luullut, että Ratahallintokeskus viranomaisena on myöskin riippumaton. Eli en itse ymmärrä, mikä ero näillä kahdella on.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! On valitettavaa todella, että tässä ratkaisussa alueellistamishanke ei etene. Mehän olemme ajatelleet niin, että henkilöstön kannalta ja hyvän henkilöstöpolitiikan kannalta parhaita tilanteita ovat juuri sellaiset vaihtoehdot, jolloin perustetaan jotakin uutta. Silloin ihmiset, jotka hakeutuvat tuohon virastoon, sen tehtäviin, tietävät, mihin hakeutuvat ja missä työpaikka tulee sijaitsemaan. Sen takia tämän tyyppisissä tilanteissa, joissa todella on uudesta, aloittavasta virastosta kyse, olisi alueellistamisasia parhaalla tavalla vietävissä myös henkilöstön näkökulmasta eteenpäin.

Hallitushan on monin tavoin tehnyt onnistuneita ratkaisuja alueellistamisen osalta, pitkäjänteisesti kokonaisuutena valmistellut alueellistamisasiaa. Siitä syystä toivoisi, että jatkossakin näissä asioissa voitaisiin maan tasapainoisen alueellisen kehittämisen näkökulmasta edetä oikeaan suuntaan.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin tätä keskustelua tuolta työhuoneestani, syntyi vaikutelma, että täällä tuore liikenneministeri on joutunut aivan aiheettoman ryöpytyksen kohteeksi (Ed. Pulliainen: Ei suinkaan!), ja haluan todeta, että liikenneministerin ratkaisu on erinomaisen hyvä. Totean, että jos hallituksen ministereitä vaihtamalla syntyy näin merkittäviä muutoksia hallituksen linjaan, niin toivon, että hallitus uudistuisi jatkossa enemmänkin.

Koska olen niin iloinen tästä sosialidemokraattisen ministerin linjauksesta, ajattelin siteerata vielä Uutispäivä Demari -nimistä lehteä, jonka pääkirjoituksessa 15.9. todetaan: "Alueellistamisella hötkyily saattaa tuoda ikäviä jälkilaskuja". Tässä on paljon asiaa, mutta jos lukisin yhden kappaleen. Täällä todetaan: "Hallituksen yksittäisistä siirtopäätöksistä muodostunut linja muistuttaa 1970-luvun umpikujaan ajautunutta hajasijoittamista. Sen ajajat kuvittelivat, että julkisen työpaikkojen työntäminen väkisin maakuntiin ratkaisee elinkeino- ja työllisyyspoliittiset ongelmat." On hienoa, että ministeri Huovinen on irtautunut 70-luvulta.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässähän ei kyse ole mistään aluepoliittisesta hötkyilystä, vaan ed. Vistbacka kiteytti asian ytimen: kyse on uudesta virastosta, jonka kaikki paikat täytyy panna aikanaan auki, joita sitten haetaan, ja niitä haetaan sitten siellä, missä sitä osaamista on. Varmasti on niin, että Rhk:ssa, Ratahallintokeskuksessa, sitä on erittäin paljon, ja sieltä sitten niitä tehtäviä haetaan. Jos tämä paikka olisi ollut Kouvolassa, jokainen olisi arvioinut sitten omalta kohdaltaan, haenko minä nyt sitä tehtävää vaiko en, kun se nyt sijoittuu se duuni sinne Kouvolaan, olenko valmis kulkemaan sinne päivittäin tai muuttamaan sinne. Ja jos ei hae, niin sitten olisi haettu jostain muista paikoista näitä tehtäviä. Vai onko nyt niin, että Suomesta ei löydy neljää—viittäkymmentä tämän alan osaajaa muualta kuin Rhk:sta ja nämä nauttivat tätä ministeriön heille suomaa muutosturvaa ja muuttamattomuus- ja suorastaan matkustamissuojaa.

Eli tähänhän, ministeri Huovinen, kiteytyy tämä kysymys: uusi virasto, puhdas pöytä. Hallitus olisi voinut tällä ratkaisulla antaa oikeanlaista sisältöä laille alueellistamisesta, joka vielä edellyttää, että uusien virastojen osalta olisi tämä sijoituspaikkapäätös pitänyt huolella ja uskottavasti eri kriteerein lähestyen tarkastella.

Oikein hyvä, että ed. Vapaavuori kiirehti täältä oppositiosta antamaan tukea hallituksen ministerille. Uskon, että kyllä ministeri Huovinen aivan henkilökohtaisesti kantaa vastuun, poliittisenkin vastuun, omista päätöksistään. Mutta olen siltä osin samaa mieltä, että kyllä tämä hallituspuolueen edustajankin näkökulmasta katsoen tietynlainen karilleajo hallituksen alueellistamispolitiikalle oli.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Kun täällä puhutaan näistä hajasijoituksista, niin tässä tulee mieleen Maatalousviraston siirto Seinäjoelle ja se — kun sitten henkilöstö otti yhteyksiä — miten se on hoidettu.

Voi sanoa, että tässä tapauksessa ehkä voisi onnitella, että nyt ei ainakaan henkilöstön suhteen tule minkään näköisiä ongelmia näissä siirroissa. (Ed. Vistbacka: Tämä on uusi virasto, se oli siirto!) — Siitä huolimatta, valtiollakin on tärkeätä se, että ammattitaito säilyisi sitten niissä virastoissa, joita siirrellään taikka muutellaan, siinä mielessä.

Tietysti meikäläinenkin olisi suonut viraston Kouvolaan, mutta nyt tässä tapauksessa, kun olen kuunnellut Maatalousviraston muuttoa Seinäjoelle, niin tulee mieleen, että voi olla moni asia viisasta pitää Helsingissäkin. (Ed. Laukkanen: Voidaanko Ara siirtää Lahteen?)

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää näistä kommenteista. Ehkä jotenkin kuvaavaa on se, että tästä sijoituspaikkapäätöksestä tosiaan täällä on yksi kansanedustaja käyttänyt puheenvuoron, jossa on kiitetty tätä päätöstä. Minusta tämä kuvaa vaan sitä, että tämä alueellistaminen on tärkeää.

Kuten jo alussa omassa puheenvuorossani totesin, niin allekirjoitan sen hallituksen tavoitteen alueellistamisesta aivan täysin ja tulen itsekin maakunnasta, jonne olemme toivoneet alueellistamispäätöksiä. Mutta korostan, että ei voi olla niin, että se on ainoa kriteeri. Kouvola samoin kuin Riihimäki olivat aivan loppumetreille asti mukana tässä päätöksessä. Ja ymmärrätte kaikki sen, hyvät kollegat, että olen hypännyt tässä, alan terminologiaa käyttääkseni, liikkuvaan junaan. Pitkälle tämä asia oli valmisteltu.

Siihen asiaan, johon ed. Valto Koski kiinnitti huomiota, että lausuntoja oli pyydetty tietyiltä tahoilta, siihen en ole valitettavasti pystynyt vaikuttamaan, mutta olen kuitenkin pyytänyt lisäselvityksiä muun muassa näistä kustannuksista, käynyt keskusteluja niiden ihmisten kanssa, jotka tuntevat tämän tukevan viraston toimintaa. En ole suinkaan lähtenyt tähän siltä pohjalta, että tehdään siihen suuntaan, mihin tämä asia oli liikkumassa, vaan kyllä olen tehnyt tämän päätöksen, tutustunut näihin asioihin ja korostan sitä, että uutena ministerinä katsoin kuitenkin oikeudekseni ja jopa velvollisuudekseni perehtyä tähän asiaan tässä kireässä aikataulussa mahdollisimman hyvin. Niiltä pohjilta olen tehnyt tämän päätöksen.

Ed. Räsäselle totean, että parasta ratkaisua olen yrittänyt hakea. Ymmärrän nämä näkökulmat, joita täällä on esitetty Kouvolan puolesta. Omakin lähestymistapani aluksi oli se, että sekä Kouvola että Riihimäki, jotka olivat mukana tässä hyvin pitkälle, loppusuoralle, olisivat mielestäni olleet aivan hyviä vaihtoehtoja. Mutta kun liikenne- ja viestintäministeriön tehtävänä on ensisijaisesti kuitenkin huolehtia siitä, että tämä tärkeä virasto, kuten täällä kaikissa puheenvuoroissa on todettu, rataturvallisuudesta vastaava virasto, lähtee mahdollisimman hyvin ja kitkattomasti liikkeelle ensi syksynä — jo ensi syksynä, muistutan — tämä on ollut se minun ensisijainen näkökulmani tähän asiaan, vain se, että me saamme sen riittävän osaamisen, joka vastaa rataturvallisuudesta.

Sen vuoksi, että tämä osaaminen, jota meillä on tällä hetkellä tässä, on kapea-alainen sektori — näin olen ymmärtänyt, että tätä osaamista ei ole suinkaan mitenkään massoittain Suomessa, vaan sitä on rajatusti — ja tämä osaaminen perustuu tällä hetkellä pitkälti sille työlle, jota on tehty Ratahallintokeskuksessa ja siellä turvallisuusyksikössä, katson, että, jos ei sitä asiantuntemusta ja osaamisperustaa saada käyttöön, niin tämä Rautatievirasto on heikoilla. Tältä pohjalta — olen totta kai tutustunut kustannuksiin ja kaikkiin niihin näkökulmiin, jotka tässä keskustelussa ovat tulleet esille — en aio ottaa sitä vastuulleni poliittisena päätöksentekijänä, että tämä tärkeä virasto ei lähde riittävän hyvin liikkeelle. Tähän ajatukseen olen tämän päätökseni pohjannut.

Sitten näihin kommentteihin, mitä täällä on esitetty.

Olen lähtenyt myös siitä, että tämä sijoituspaikkapäätös tehdään ennen lain antamista ja jo siitäkin syystä, että ensi syksynä olisi tarkoitus lähteä tämän koko viraston hyvin liikkeelle. Pahoittelen sitä, että tämä ratkaisu on venynyt. Voin sanoa, että en ole siihen asiaan voinut riittävästi vaikuttaa, tässä olisi voitu olla toki liikkeellä jo aikaisemminkin.

Näistä kustannuksista pyysin siis lisäselvitystä. Oleellisin kustannus vertailtaessa eri sijoituspaikkoja on ollut nimenomaan palkkakustannus. Tämä perustuu siihen, että valtioneuvosto on tehnyt käsitellessään alueellistamista myöskin sen päätöksen, että valtion vakituista henkilökuntaa ei velvoiteta muuttamaan alueellistamisratkaisuista johtuen. Tämä on siis koko hallituksen yhteinen linja. Siksi en katsonut voivani tätä periaatetta lähteä romuttamaan. Uskon, että koko hallitus on myöskin sitoutunut tähän periaatteeseen edelleenkin.

Sitten seuraava kohta. Ed. Räsänen taisi kysyä näistä lipuntarkastajista. Tämä lipuntarkastus keskittyy Pääkaupunkiseudun lähiliikenteeseen. Tässähän on palvelupiste tarpeen olla täällä Helsingissä, koska Helsinkiin matkustavien asiakkaiden valitukset voidaan käsitellä tämän matkan yhteydessä. Nyt kun sijoituspaikkapäätös tuli tämän turvallisuusyksikön kohdalta Helsinkiin, niin mielestäni ei ole myöskään järkeä jakaa mitenkään tätä toimintaa kahdelle eri paikkakunnalle, kun on kyse kuitenkin suhteellisen pienestä virastosta.

Sitten tähän kysymykseen, joka nousi esille useimmissa puheenvuoroissa: onko kyse uudesta virastosta vai ei. 15 virkaa on tarkoitus siirtää Ratahallintokeskuksen turvallisuusyksiköstä. Kun sijoituspaikka on Helsinki, niin henkilöstö siirtyy nyt sieltä näihin tehtäviin eli jatkaa sitä työtä. 20 virkaa julistetaan auki. Ministeriö tulee tekemään siirtyvistä viroista yksilöidyn päätöksen, mutta loput 20 virkaa julistetaan siis avoimeen hakuun. Mutta tämän päätöksen pohjana on siis ollut se periaate, jota on noudatettu koko hallituksen toimesta, että hyvää henkilöstöpolitiikkaa myöskin tässä kohdin harjoitetaan. Tässä mielessä, jos ajatellaan, että 15 virkaa Ratahallintokeskuksesta siirtyy tähän uuteen virastoon, niin ei voida puhua ehkä — tämä on vain minun näkemykseni — mutta ei voida puhua ehkä aivan kokonaan uudesta virastosta.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi korostan vielä sitä, että tätä asiaa on käsitelty myöskin hallituksessa ja olen saanut tähän asiaan hallitusryhmien vetäjien suostumuksen.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiedän, että arvoisa ministeri on ollut lyhyen aikaa vasta tehtävässään, mutta haluan huomauttaa ... (Ed. Ahde: Sitä ei vastauksesta huomannut!) — Ei huomannut.

Arvoisa puhemies! Lähinnä viittaan tämän hallituksen esityksen pääasiallisen perusteen ensimmäiseen virkkeeseen, jossa sanotaan suoraan, että perustetaan uusi virasto.

Arvoisa puhemies! Kyllä kehottaisin arvoisaa ministeriä tarkasti perehtymään virkamieslainsäädäntöön siltä osin, kun perustetaan täysin uusi virasto, jos jostakin vanhasta voidaan automaattisesti ilman avoimeksi julistamista siirtää noin vaan virkoja ja henkilöitä sinne.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun te, rouva ministeri, vastasitte näihin esitettyihin väitteisiin, niin kuin ed. Ahde viittasi, niin tästä ei ollenkaan mitään uutuutta löytynyt eikä sitä sävyä puuttunut, ja rohkenenkin sanoa, että kun tulevaisuudessa vastaaviin suorituksiin kykenette — ja niin kuin tiedän, te kykenette uusien asioitten kohdassa — niin sitten minä käytän jo sanaa, että te mestaroitte. Mutta kyllähän tässä käydystä keskustelusta, vaikka en ole sitä kuullutkaan, voin juontaa ja tietää, että selvästihän on virhe tehty, kun tämä on sijoitettu Helsinkiin ja kaakkoinen Suomi, Kouvola, unohdettu.

Mutta kyllä tämä on tätä hallituksen uskollista linjakasta politiikkaa. Näinhän on aina mennyt, että silloin kun se voidaan sijoittaa Helsinkiin, niin silloin se sijoitetaan Helsinkiin, ja jos hallituksen ministereistä keskustalaiset ovat jotain mieltä, niin he tyytyvät sosialidemokraattien tahtoon, jos hallitusryhmien johtajat ovat tästä jossakin sopineet. Kiitos vaan ministeri Heinäluomalle, hän on taas sortanut kerrankin Kaakkois-Suomea, koska hän nyt aloitti tässä sen pelin kertaheitolla ja sijoitti tämän asian Helsinkiin eikä ollenkaan ottanut huomioon sitä maakuntien keskustalaista näkemystä, että jossain muuallakin tätä elämää tarvittaisiin kuin täällä Helsingissä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Ed. Reijo Kallio merkitään läsnä olevaksi.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan hämmästelen vielä enemmän tätä tehtyä ratkaisua, kun nyt kuulin ministeri Huovisen lisäperustelut tai -painotukset tälle ratkaisulle. Hän korosti ratkaisevana seikkana tarvetta varmistaa riittävä osaaminen syksyllä perustettavaan virastoon. En ymmärrä, miksi osaaminen ei olisi yhtä lailla voinut liikkua Riihimäelle tai sijoittua Riihimäelle. Suuri osa riihimäkeläisistä käy päivittäin työssä Helsingissä ja matka taittuu nimenomaan junalla reilusti alle tunnissa, sellaisessa ajassa, joka usein kuluu myös Pääkaupunkiseudun sisäiseen työmatkaliikenteeseen. Eli jos ministeri katsoi, että osaamista ei olisi pystytty turvaamaan Kouvolaan saakka, niin eikö Riihimäki olisi ollut juuri sopiva hajasijoituspaikkakunta tälle virastolle?

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta ministerin perustelu tälle päätökselleen ja osittain tämä keskustelu kuvaavat sitä pohdintaa, jota tulisi aina nyt näissä alueellistamispäätöksissä noudattaa, eli tulisi katsoa, mitenkä säilyy se osaaminen, joka on jo olemassa, ettei sitä hävitetä, ja toisaalta huomioida kyllä myös henkilöstöpolitiikka. Valtion henkilöstöpolitiikka on meille huolen asia tulevaisuudessa, kun ajattelemme, kuinka saamme julkiselle sektorille ylipäätään ammatti-ihmisiä sijoittumaan.

Mitä tulee sitten tähän asetelmaan Pääkaupunkiseutu—Helsinki—muu maa, niin kyllä tässä alueellistamishegemoniassa pitää muistaa myös esimerkkinä se, mitä tapahtui, kun Poliisin tietohallintokeskus siirrettiin pakkopäätöksellä: 62 työntekijästä 3 muutti Rovaniemelle. Tälläkään hetkellä ei ole kaikkiin vakansseihin löytynyt vielä sitä osaajaa. On syntynyt valtava aukko siinä turvallisuuteen liittyvässä osaamisessa ja toisaalta 9 miljoonan lisäkulut valtiolle, ja nekin sitten marjastetaan täältä poliisin kenttätyöstä. Eli tällaisena esimerkkinä tämä siirto. Tällaisia ei pitäisi enää tapahtua. Minusta tässä on viisautta, miten ministeri esitti perusteluja nyt tämän uuden viraston päätöksen yhteydessä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Hiltuselle: äskeinen puheenvuorohan tarkoitti sitä, että koko Suomen väestö pitää siirtää Helsinkiin.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin lyhyt kommentti ed. Hiltuselle ja Vapaavuorellekin. Te puhutte, mikä se oli, aluehegemoniasta, joku semmoinen sana. (Ed. Hiltunen: Alueellistamishegemonia!) Emmekös me enemmänkin puhu Helsinki-hegemoniasta, hyvänen aika? Olkaa joskus innovatiivisia ja dynaamisia, Helsinki-edustajat, ja kehukaa joskus, että kannattaisi jotain tehdä muuallakin Suomessa. Eikö osaamista ole muuallakin Suomessa? Se on Helsingin etu, ja Suomen etu on, että meillä on vahva pääkaupunki. Tämähän on tällaista vuoropuhelua. Mutta tehän katsotte paljon vanhakantaisemmin alueellistamista kuin me muualta Suomesta olevat, kun haluatte kaiken tänne. Me sentään hyväksymme sen, että Helsingissä pitää keskeisiä toimintoja olla. Kyllä osaaminen, niin kuin täällä todettiin, voi liikkua, sitä voidaan sijoittaa muualle, varsinkin kun virkamiehet voivat matkustaa junassa ensimmäisessä luokassa vapaalipulla. Kyllä Rhk:n virkamiehet olisivat vallan hyvin voineet kulkea Kouvolaan sen reilun tunnin matkan mennen tullen päivässä, niin kuin me muut, tuhannet ihmiset, niin kuin on todettu, täällä joudumme päivittäin tekemään.

Mutta vielä kerran, ministeri Huovinen, sanoitte näin oikeastaan tarkasti, että valtion vakituista henkilökuntaa ei velvoiteta siirtymään, eikö niin? Tällainen periaatepäätös on olemassa, ja tullaan jälleen siihen uuteen virastoon. Kun perustetaan uusi virasto, tämähän on aidosti uusi EU-virasto, niin lähtökohta on se, että kaikki paikat pannaan auki puhtaalta pöydältä. Ja jos osaamista on sitten Rhk:ssa 20 viran verran, niin kyllä minä ainakin ymmärrän näin, että ne paikat pitää panna heidänkin osaltaan auki ja heidän täytyy hakea, eikä niin, että automaattisesti sieltä siirretään joku osio sitten tähän uuteen virastoon. Tämä on kai ihan normaalia viranhakumenettelyä, ja sen kautta saadaan sitten se paras mahdollinen väki tähän 40—50 hengen virastoon.

Jan Vapaavuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Voimassa oleva lainsäädäntö edellyttää, että niissä tapauksissa, joissa pohditaan alueellistamista, tehdään tämmöisiä sijoittamisselvityksiä, joissa pohditaan asiaa monesta eri näkökulmasta, taloudellisia, toiminnallisia, henkilöstöllisiä ja tämän tyyppisiä kysymyksiä. Nyt meillä on muutama viimeaikainen ratkaisu, muun muassa Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskuksen esikunta, Maavoimien esikunta, Maaseutuvirasto, joissa on tehty selvitykset. Ministerit ovat räikeästi poikenneet, keskustalaiset ministerit, näistä selvitysten perusteella tehdyistä johtopäätöksistä, mutta silloin täällä eduskunta heitä kiittelee. Sitten kun meillä on ministeri, joka noudattaa asiantuntijoittensa ohjeita ja selvitysten mukaan menee eteenpäin, tulee kamala huuto. On tämäkin nyt ihmeellistä. Kyllä me täällä Helsingissäkin ymmärrämme, että tiettyjen asioitten alueellistaminen voi olla ihan ok, mutta ei se voi olla itsearvoinen asia, että joka asia on pakko työntää jonnekin.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron ed. Lahtelan puheenvuoron johdosta. Minä totesin, että ministeri ei osoittanut puheenvuorollaan sitä, että hän on ollut hyvin vähän aikaa ministerinä.

Sitten tähän itse asiaan vielä kommentti. On tietenkin tärkeää, että valvotaan entistä tehokkaammin rautateitten kuntoa. Nyt voidaan sanoa, että suhteellisen ison viraston Euroopan unioni edellyttää Suomeen tätä tehtävää suorittamaan sen lisäksi, että meillä oli ollut Ratahallintokeskus. Mutta kun se näin on tehty ja voidaan sanoa, että meidän ratojemme kunto ei ole siinä tilassa kuin me toivoisimme, niin täytyy nyt toivoa, että tämä virasto, riippumatta siitä, onko se Helsingissä vai Kouvolassa vai Riihimäellä, voi kuitenkin tuoda merkittävän lisän ja tärkeän viranomaispanoksen siihen, että me voisimme joukkoliikenteessä kulkea suurin piirtein siihen suuntaan kuin tänään täällä aikaisemmin keskustelussa on toivottu.

Jyri Häkämies /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri sinänsä on urhoollisesti puolustanut kantaansa ja totesi, että hän hyppäsi ikään kuin liikkuvaan junaan. Valitettavasti nähtävästi aika ei riittänyt sitten kurssin muutokseen. Nimittäin minulla on se käsitys, että tämän hankkeen valmistelussa virkamiehillä, niin Ratahallintokeskuksen kuin liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehillä, on ollut vahva ote tämän homman viemisessä tähän lopputulokseen. Tässä se poliittinen ohjaus, poliittinen ote, on puuttunut myös edeltäjältänne, ja teillä ei nähtävästi aika siihen riittänyt. Nimittäin tämä kyllä herättää kysymyksen, mikä tämän alueellistamispolitiikan, jos sitä nyt yleisesti ottaen enää on olemassa, jatko on. Kun nämä kriteerit ja perusteet Kouvolan puolella, joita tekin luettelitte, olivat niin vahvat ja kiistattomat, niin tämän jälkeen tuntuu, että sitten joudutaan tekemään vain tämmöisiä lehmänkauppoja ja poliittisia päätöksiä. Jos asiaperusteet eivät riitä, sitten tulee jotain muuta. Eli kyllä tässä vissiin kuopattiin vähän muutakin, kuopattiin ehkä tämän hallituksen ainakin demariministereitten toimesta tehtävät alueellistamisesitykset.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä keskisuomalaisilla ei ole ollut kovin suurta intressiä tässä asiassa Rautatieviraston sijoittamisen osalta, ja sen vuoksi on vedetty matalaa profiilia omalta osaltamme. Minusta maakuntien osalta pitäisi juuri nyt keskittää voimavarat rataverkostoon ja panostaa sinne mahdollisimman paljon. Se on se meidän keskeinen ongelmamme tänä päivänä. Jos Jyväskylään matkustaa junalla ja lähes poikkeuksetta on puolen tuntia myöhässä, niin väki karkaa junista ja rupeaa kulkemaan enemmän ja enemmän omalla autolla tai muilla kulkuvälineillä. Sinne pitäisi panostaa, että se rataverkko tulisi turvalliseksi.

Tämä asia olisi pitänyt käsitellä, niin kuin on tietysti tehtykin, hallituksen sisällä, mutta minusta tämä on aika omalaatuinen näytelmä, että hallituksen sisäinen häviö tuodaan tähän saliin tällä tavalla. Pitää osata hävitä. Se on elämän yksi perusohjeita, ja jos demokratiassa hävitään, niin Virolainen antoi ohjeet, keskustalaiset, teille, että pulinat pois. Katsotaan seuraavan kerran, jos tulee sitten uusia mahdollisuuksia korjata tilannetta maakuntiin päin paremmin, niin oikein hyvä.

Minä sanoisin ministerille kiitoksena, että hän perusteli loistavasti tämän ratkaisunsa, ja kun hän perustelee yhtä hyvin Nelostien tarpeellisuuden, (Ed. Pulliainen: Tulihan se sieltä!) niin se työ alkaa jo ensi vuonna.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin ed. Vielman edeltävää puheenvuoroa, täytyy sanoa, että kyllä palaa joskus sauna siellä teilläkin päin vielä. Kun te puhuitte tästä Nelostien tarpeellisuudesta, niin tämän jokainen tietää, mutta jos Jyväskylässä Keski-Suomessa ollaan näin vahingoniloisia Kymenlaakson ja Karjalan suuntaan, niin kyllä täytyy sanoa, että ei hyvä tule. Kyllähän se meidän ei vihollinen mutta yhteinen ongelmamme maakunnista katsottuna on se, että kaikki keskittyy Helsinkiin ja Pääkaupunkiseudulle.

Rouva ministeri, teidän ei tietysti tarvitse nauttia, miten sanoisin, keskiväliä taaempana olevien edustajien luottamusta, mutta minä uskon, että kun te näytätte seuraavassa asiassa kykynne niin, että tulkoot sitten Keski-Suomen, Kymenlaakson taikka Etelä-Karjalan asiat kuntoon, liputamme kirkkain silmin ja siltä osin tätäkin päätöstä katsomme vähän lauhkeammin emmekä niin kovasti enää sen jälkeen tuomitse sitä, mitä nyt on tapahtunut.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri on tehnyt oman päätöksensä ja pulinat pois siitä, mutta toivoisin pohjoisen ihmisenä, että itse kun olette ministeri, tuore sellainen, tuolta Jyväskylän seudulta, niin kun te myöskin kansanedustajakautenanne korostitte Nelostien tärkeyttä, teille varmasti Nelostie tulee tämän virastopäätöksen jälkeen erittäin tärkeäksi ja yhtä tärkeäksi tulee Seinäjoki—Oulu-rautatien kunnostaminen siihen kuntoon, koska sieltä tulee niin hirveä määrä tavaraa ja sinne ei enää mahdu ja junat eivät pysty kulkemaan. Joten tasapuolisuutta tulevaisuudessa, niin kaikki hyvin.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty oikein hyvää keskustelua alueellistamisen periaatteista. Totta kai sen pitää mennä näin, että on asiantuntijalausunnot, asiantuntijavalmistelu ja sitten on se ed. Häkämiehen täällä mainitsema poliittinen ohjaus. Ed. Hiltunen, olen kanssanne aivan samaa mieltä, olin jo silloin samalla kannalla, että poliisin tietohallintokeskuksen sijoittaminen Rovaniemelle oli virhepäätös. (Ed. S. Lahtela: Ei ollut!) — Se oli väärä päätös. Tämä toiminnallisuus on osoittautunut siellä niin heikoksi, että se tavallaan kääntyi tätä alueellistamista vastaan. — Tällaisia ratkaisuja ei tietenkään ole varaa tehdä. Voi olla näin, pahaa pelkään, että myöskin Puolustusvoimien ruokahuollon suhteen joudumme toteamaan ihan samalla tavoin. Se meni vaan Puolustusvoimien ruokahuollon asiakkaiden kannalta liian kauas ja vähän väärään kulmaan, se toiminnallisuus olisi ollut parhaiten turvattu jossain, niin kuin asiantuntijat sanoivat, Lahden kulmilla.

Mutta tällä haluan osoittaa sitä, ministeri Huovinen, että henkilökohtaisesti ainakin arvostan asiantuntijalausuntoja erittäin paljon, ja kun asiantuntijalausuntojen lähtökohta oli se, että tämä uusi virasto toiminnallisesti ja taloudellisesti voisi erinomaisesti pärjätä myöskin muualla kuin Helsingissä, esimerkiksi Kouvolassa, Riihimäellä, niin olisi ollut erinomaisen perusteltua sijoittaa se sinne.

Lopuksi vielä totean, arvoisa puhemies, että ministeri Huovinen, siinä teillä on miettimistä, kun Suomen viraston miehet matkustavat sitten EU:n päävirastoon, joka on Ranskan maaseudulla, tai Ruotsin virastoon Borlängeen, niin mielenkiintoista on sitten kuulla, miten mahtaa se moninkertaisesti suurempi EU:n päävirasto sitten toimia siellä, ja meillä kaiken aikaa vannotaan sen nimeen, että se toimii vain Helsingissä. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela sanoi, että minä olin vahingoniloinen Karjalaa kohtaan puheenvuorossani. En suinkaan ollut sitä enkä tule koskaan olemaan Karjalaa kohtaan vahingoniloinen ja vielä vähemmässä määrin menetettyä Karjalaa. Toivon sen Suomelle takaisin. Mutta halusin vain korostaa sitä, että tämä on jo toinen sellainen keskeinen näytelmä, että kun hallituksessa hävitään, niin tämä keskustelu tuodaan tänne saliin. Me olemme viikko pari sitten puhuneet opintotukiasioista. Aivan samalla tavalla on keskusteltu, kumman on syy, keskustapuolueen vai sosialidemokraattien. Minä halusin vaan nätisti sanoa niin, että tyytykää demokraattisiin pelisääntöihin. Kun sisällänne häviätte, niin jättäkää ne pulinat sinne hallituksen sisään.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Näyttää siltä, että Kouvola, Lahti, Riihimäki, Hämeenlinna — no, tosin Hämeenlinna on nyt saanut kyllä aika paljon — ovat liian lähellä Helsinkiä, elikkä kaikki menee ohi. Sen sijaan esimerkiksi keskustalle sopii kyllä hyvin tämmöinen akseli kuin Pori—Seinäjoki—Jyväskylä—Mikkeli—Kuopio. Sinne kyllä löytyy poliittista tahtoa nimenomaan keskustapuolueesta. Kehottaisin käsittelemään näitä ryhmissä ennen kuin tullaan tänne rähisemään.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Voisi tietysti sanoa ed. Kauppilankin puheenvuoroon jotakin, mutta sanon nyt vain ed. Laukkasen arvioihin tästä armeijan ruokahuollon sijoittamisesta. On kyllä aika mielenkiintoista, että tämä paikan sijainti Kuopiossa on täysin tuomittavaa, kun aivan itse asiassa samoilla perusteilla ed. Laukkasen mielestä kuitenkin Rautatievirasto olisi pitänyt sijoittaa Kouvolaan. Ei kysymys ole siitä tietenkään, mikä on sinänsä paras paikkakunta, kysymys on siitä, onko ylipäätään mahdollista sijoittaa virastoja johonkin muualle kuin Helsinkiin. Minä nyt haluaisin nähdä sellaisen valmistelevan työryhmän mietinnön, jossa ylipäätään on ainakaan yksimielisesti päädytty esittämään Helsingissä sijaitsevia virastoja muualle kuin Helsinkiin tai uusiakaan virastoja ensisijaisesti muualle kuin Helsinkiin. Kun nyt suunnilleen tiedän, minkälaista henkilökuntaa armeijan ruokahuollon pisteeseen on Kuopiossa rekrytoitu, niin kyllä tunnen aidosti olevani oikeutettu loukkaantumaan heidän puolestaan äskeisestä puheenvuorosta.

Ed. Outi Ojala merkitään läsnä olevaksi.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kerran painottaa nyt kyseessä olevaa hallituksen esitystä. Minä en itse halua ottaa kantaa siihen, mihin virasto sijoitetaan, enkä ole kertaakaan ottanut, vaan minä olen puhunut nimenomaan tästä hallituksen esityksestä, joka on nyt lähetekeskustelussa, ja siitä, mitä tänne on kirjattu. Muun muassa kun on selvitetty tätä EU:n lainsäädäntöä, jolla on määrätty tehtäväksi näin, täällä todetaan näin perusteluissa: "Tämän johdosta valmistelussa on päädytty ehdottamaan, että rautatiejärjestelmän turvallisuustehtäviä hoitamaan perustetaan erillinen itsenäinen ja riippumaton virasto." Eli toisin sanoen täällä on sotkettu alueellistamissysteemit eli se, että toimiva yksikkö siirretään muualle.

Itse olen tämän hallituksen perustelun ymmärtänyt, että nyt on täysin uusi virasto, jolla ei ole mitään tekemistä vanhan kanssa, ja sieltä sitten otetaan tehtäviä ja muita vastaavia. Näin minä nämä perusteet olen ymmärtänyt. Eli sen johdosta minun mielestäni, kun täällä viitataan alueellistamiseen ja siihen lainsäädäntöön ja niihin perusteihin, mitä liikenne- ja viestintävaliokunnassa asiantuntijat esittelivät muista alueellistamissysteemeistä, että on sopimus siitä, että ei tarvitse siirtyä sinne, nyt sotketaan asioita. Tässä ei ole siitä kyse, vaan tässä on uusi virasto ja lähdetään ikään kuin puhtaalta pöydältä ainakin tämän hallituksen esityksen perusteluissa. Sen johdosta minä vaan tätä painotan enkä ota kantaa näihin paikkoihin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On päästy hyvään alueellistamiskeskusteluun ja aluepolitiikkakeskusteluun, puhemies, vähän rimaa hipoen sillä lailla, että tämä pysyy tässä asiassa aavistuksen verran joltakin kantilta kiinni.

Mitä tulee Puolustusvoimien ruokahuoltokeskukseen, niin olen sitä mieltä, että se olisi kannattanut loppuun saakka valmistella, ja epäilen, että koko tämmöistä järjestelmää ei olisi tarvinnut edes perustaakaan.

Mutta mitä tulee siihen keskusteluun tästä Poliisin tekniikkakeskuksesta ja sen sijoittamisesta tänne pohjoiseen, niin kun itse olen eilisen päivän ollut Rovaniemellä ja perehtynyt näihin asioihin ja kuullut myöskin pohjoissuomalaisten ja rovaniemeläisten mielipiteitä, niin ehdottomasti, koska ketään lappilaisia ei ole täällä etujansa puolustamassa, minäkin katson, että heitä pitää tukea. On tehty oikea ratkaisu. Kyllä pitää katsoa Suomea ja pitää katsoa Rovaniemeä ja Lappia. Se on meidän kaikkien suomalaisten etu.

Puhemies! Tuntuu siltä, että tämä keskustelu, mikä tässä nyt on syntynyt, käydään suurin piirtein akselilla Pääkaupunkiseutu—muu Suomi. Jos lyhyen yhteenvedon siitä voisi tulkita, mikä eduskunnan henki tuntuu olevan, niin kyllähän se on niin, että Pääkaupunkiseutu on tässä asiassa vähemmistössä ja muu Suomi paremmin oikeassa ja enemmistönä on sitä mieltä, että olisi pitänyt toisinkin menetellä.

Jan  Vapaavuori  /kok:

Arvoisa puhemies! Kyllä demokratiassa ja oikeusvaltiossa, kuten Suomi, tilanne on se, että ei voida lähteä siitä, että jonkun toiminnon sijoittuminen ja sijoittaminen riippuu siitä, missä kyseessä oleva ministeri sattuu asumaan tai missä hänen puolueellaan on korkeita kannatusalueita. Niissäkin tapauksissa, joissa lähtökohtana on alueellistaminen, on selvää, että sen pitää perustua objektiivisiin kriteereihin. Tässä tämän Rautatieviraston osalta voidaan sanoa, että sen sijoittaminen Kouvolaan ei olisi ollut täysin mahdoton ajatus. Oli paljon tekijöitä, jotka puolsivat sitä.

Mutta kun kyse oli Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskuksen esikunnan sijoittamisesta Kuopioon, se on kyllä Suomen historian härskein kotiinpäinveto. Siis siinä oli useita kaupunkeja, joita vertailtiin keskenään. Kuopio oli siinä listauksessa ylivoimaisesti heikoin. Sen jälkeen muutettiin kriteereitä sillä tavalla, että alueellistamiselle annettiin vielä erityispainoarvo. Tämän jälkeenkin Kuopio oli ylivoimaisesti heikoin vaihtoehto. Silti ministeri Kääriäinen sijoitti sen Kuopioon. Sitä paitsi siinä ei ollut vastaehdokkaana niinkään Helsinki, koska Lahti oli se, joka siinä selvityksessä osoittautui parhaimmaksi. Kyllä tässä pitää kuitenkin muistaa se, että näitten päätösten pitää perustua jonkin tyyppiseen objektiiviseen tosiasioitten vertailuun eikä ihan puhtaasti poliittisiin lehmänkauppoihin ja muihin, siihen, mihin ministeri nyt sattuu haluamaan jonkun sijoittaa.

Kalevi Lamminen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä olen kaikessa hiljaisuudessa kuunnellut tätä keskustelua, ja tämä on hyvinkin valaisevaa. Pari kohtaa kuitenkin on kalahtanut korvaani. Ensimmäinen oli se, että vie taidon mennessään tai ei ole taitoa. Kyllä minun mielestäni Savonmaassa osataan myöskin ruokaa laittaa tai ainakin sitä suunnitella, niin kuin ed. Virtanen sanoi.

Toinen asia, mikä minua kiinnostaa erittäin paljon: Täällä on pari kolmekin puhujaa sanonut, että kun ministeri on päätöksen tehnyt, niin pulinat pois. Eli siis kysymys kuuluu, miksi me täällä istumme ja miksi valiokunta kokoontuu ja miksi sitten tästä asiasta enää keskustellaan, koska päätös on tehty. Sitä ei kai sitten enää voi muuttaa, kun ministeri on sen päätöksen tehnyt, vai mitä? Näinhän sen loogisesti ajatellen pitäisi olla. (Ed. Pulliainen: Voi vähän painostaa ainakin!) — Siis se on semmoista höpö höpöä koko tämä keskustelu, me nyt vaan kulutamme aikaa, kallista aikaa, ainakin virkailijoitten aikaa, täällä ja keskustelemme ihan tyhjänpäiväisestä asiasta, kun päätös on kerran tehty.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Ed. Vistbackan puheenvuoron johdosta vielä kommentti: Hän on ihan oikeassa, että nyt on perustettu ihan uusi virasto, ja tämän rekrytoinnissa pitää menetellä juuri niin kuin sanoitte. Mutta tosiasiallinen tilanne on tietenkin se, että tähän virastoon Suomessa ammattitaitoista työntekijäkuntaa, niitä noin 50:tä, on mahdoton löytää mistään muualta kuin niistä, jotka ovat toimineet jo Ratahallintokeskuksen tai rautatietoiminnan piirissä. Tietenkin siellä on sitten sihteerityövoimaa ja muuta, jota saadaan muualta, mutta tämä varsinainen substanssityö tietenkin tapahtuu sillä tavalla.

Sitten minä olen ed. Vapaavuoren kanssa samaa mieltä, että kyllä tämän viraston olisi voinut perustaa myös Kouvolaan, mutta tehdyn harkinnan ja asiantuntijalausuntojen mukaan ovat nyt sitten johtaneet tähän päätökseen, jonka kanssa tullaan myös toimeen.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Jos näitten virastojen hajasijoituksesta joku näkee, että nämä ovat taloudellisia, niin minä väitän, että näistä harva on taloudellisesti kannattava yhteiskunnalle. Sen sijaan poliittisesti ja aluepoliittisesti ne ovat järkeviä tietyissä tilanteissa, enkä minä näe nyt minään katastrofina, jos yksi virasto siltä listalta, mikä nyt on liikenteessä ollut näistä hajasijoitushommista, menee Helsinkiin. Toivotaan, että tämä on viimeinen, mikä jää Helsinkiin.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ryhtymättä erikseen kinaamaan ruokahuollon esikunnan kriteereistä tai niitten muuttamisesta totean vain, että ehkä kuitenkaan tietenkään, jos puhutaan hajasijoittamisesta, niin kuin tässä nyt kuitenkin puhutaan, sitä tarkastelua ei pelkästään voi käydä yksi virasto kerrallaan. On arvioitava sitä, että kun esimerkiksi tässä tilanteessa Lahti nyt sattuu saamaan Asuntorahaston, niin aivan yhtä hyvin olisi voitu tarkastella ruokahuollon esikuntaa ja Asuntorahastoa yhtä aikaa ja katsottu, kuuluvatko ne molemmat Lahteen vai kuuluvatko ne kenties molemmat Kuopioon vai kenties kuuluisiko niistä toinen Kuopioon ja toinen Lahteen. Kyllä minä tietenkin olen sitä mieltä, että toiminnallisuuskin ratkaisee, mutta en voi mitenkään uskoa, että keskimäärin 90 prosentissa tai useammin, kun katsotaan virastojen sijoittelua, kriteerit johtaisivat siihen, että viraston välttämättä pitäisi olla Helsingissä tai edes tässä Helsingin lähiympäristössä.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lammisen puheenvuoron aikana tuli mieleeni se, että ed. Lamminen tietää varsin hyvin, että eduskunnalla viime kädessä on se viimeinen sana sanottavana. Täällä vaan säännöt ovat sellaiset, (Ed. Lamminen: Mutta se horjuu se mun uskoni!) että me toimimme hallituspuolueina yhdessä ja sitten katsotaan, että jos muutoksia tehdään, niin niitä tehdään yhdessä.

Mutta halusin tähän keskusteluun tuoda mieleen sen, että on erinomainen asia, että Vanhasen hallitus on päässyt hajasijoittamisessa huomattavasti eteenpäin. Itse muistan hyvin sieltä 80-luvun alusta, 70-luvun lopusta, Maatalouden tutkimuskeskuksen sijoittamisen Jokioisiin, joka silloin aiheutti äärettömän paljon porua. Henkilökunta, joka joutui siirtymään, oli erittäin pettynyt, mutta nyt sitten jo yli 20 vuoden toiminnan jälkeen siellä on erittäin tyytyväinen henkilökunta. Osa heistä tietysti työnsä puolesta joutuu aika paljon käymään Helsingissä erilaisissa kokouksissa ja palavereissa, mutta laitos toimii erittäin hyvin. Tämä on ihan yliopiston väitöskirjan tasolla tunnustettu erittäin onnistuneeksi hajasijoitukseksi, Maatalouden tutkimuskeskus Jokioisiin.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Anttila totesi puheenvuoronsa alussa oikeastaan sen, minkä halusin sanoa. Viittaan myös ed. Vistbackan vetoomukseen, että muistamme, että eduskunnan työhän nyt tässä alkaa. Sijoituspäätös on tässä lakiehdotuksessa vain yksityiskohta, ja lakiehdotushan perustelee sitä, miksi ylipäätään tämä uusi virasto pitää perustaa Suomeen ja kuinka sillä edistetään koko liikennejärjestelmää ja rautatieliikennettä osana sitä kokonaisuutta ja ennen kaikkea myös sitä tulevaisuuden teknistä haastetta ja turvallisuutta, johon täällä ministerikin on viitannut.

Arvoisa puhemies! Vielä tuossa kun ed. Vapaavuoren kanssa täällä helsinkiläisinä olemme, niin kyllä tämä sali vielä tulee näkemään ja kuulemaan monta keskustelua, joissa ilomielin tuemme kaikkia niitä hankkeita, muun muassa liikennejärjestelyjä ja investointeja, jotka tähtäävät muuallakin maassa näihin liikenteen parantamiseen ja turvallisuuteen tähtääviin hankkeisiin.

Jan  Vapaavuori  /kok:

Arvoisa puhemies! En vielä malta olla ihmettelemättä sitä, kuinka oudolla tavalla täällä suhtaudutaan semmoisiin asioihin kuin toiminnallisuus ja taloudellisuus, ikään kuin ne olisivat joitain semmoisia määreitä, jotka nyt voidaan ehkä ottaa huomioon, mutta jotka eivät ole kovin tärkeitä, ja sitten tämä aluepolitiikka menee kaiken tämän edelle. Haluaisinkin muistuttaa varsinkin kaikkia hallituspuolueitten edustajia hallituksen omasta budjettiriihestä ja sieltä tulleista päätöksistä. Siellä puhutaan vahvasti julkisen talouden tuottavuuden ja tehokkuuden parantamisen puolesta ja todetaan, että toimintaa ja rakenteita pitää uudistaa ja tuottavuutta lisätä, niin että keskimäärin vain joka toinen luonnollisen poistuman kautta vuoteen 2011 saakka vapautuva vakanssi täytetään. Erittäin kovia haasteita asetetaan. Jos samaan aikaan puhutaan siitä, että eivät nämä toiminnallisuus ja taloudellisuus nyt itse asiassa olekaan niin kovin tärkeitä tässä hallinnon organisoitumisessa, niin kyllä minä valtavasti ihmettelen, miten te aiotte tämän yhtälön saada toimimaan.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Mielestäni tämä keskustelu on ollut hyvää keskustelua, ja kiitän tästä mahdollisuudesta. Minun mielestäni emme ole keskustelleet tyhjänpäiväisyyksistä vaan ihan tärkeästä asiasta. Itselleni on ollut tärkeää, että olen saanut eduskunnan edessä tämän mahdollisuuden käydä läpi ne perustelut, joihin tämä oma päätökseni on pohjautunut.

Haluan nyt vielä korostaa, että Kaakkois-Suomi tekee todella hyvää työtä, Kouvola tekee oman rautatieklusterinsa parissa todella tärkeää työtä ottaen huomioon kasvavan Venäjän-kaupan jnp., ja Kotka ja Kouvola eivät ole suinkaan jääneet tässä alueellistamisprosessissakaan aivan osattomiksi. Merimuseo sijoitetaan Kotkaan, Poliisin tekniikkakeskus Kouvolaan, Tiehallinnon telematiikka-asiat on keskitetty Kouvolaan, niin että ei tämä ihan näin mustavalkoinen ole, kuin nyt ehkä tästä yhdestä päätöksestä saattaisi luulla. Ed. Häkämiehelle haluan kyllä todeta, että tämä asia on ollut vahvassa poliittisessa ohjauksessa. Itse en ole nojautunut tässä pelkästään mihinkään virkamies- ja asiantuntijatyöhön, vaan olen yrittänyt punnita tässä asiassa kaikki ne tärkeät näkökohdat, jotka tähän päätökseen vaikuttavat. Olen nyt yrittänyt tällä päätöksellä turvata sen osaamisperustan, joka mielestäni on aivan keskeinen tämän uuden Rautatieviraston toiminnan kannalta.

Keskustelu päättyy.