3) Hallituksen esitys laiksi alusten jääluokista
ja jäänmurtaja-avustuksesta
Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti väylämaksulainsäädäntökokonaisuudesta,
johon varmasti on seuraavalla puhujalla myöskin asiantuntemusta.
Väylämaksulainsäädännön
uudistamiseksi hallitus on nyt antamassa siis kaksi hallituksen esitystä,
esityksen väylämaksulaiksi ja esityksen laiksi
alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta.
Tämä kokonaisuushan on nyt tuotu eduskunnan käsittelyyn
perustuslakivaliokunnan katsottua viime vuoden joulukuussa lausunnossaan, että väylämaksulainsäädäntö
on
muutettava vastaamaan verolainsäädännön
vaatimuksia. Tästä johtuen asia tuolloin otettiin
uudelleen valmisteluun, ja tässä esityksessä on
nyt pyritty huomioimaan ne näkökulmat, joita silloin
perustuslakivaliokuntakin esitti.
Niin sanottu väylämaksutyöryhmä on
valmistellut kaksi vaihtoehtoa uudeksi väylämaksulaiksi.
Toinen perustui jääluokkaindeksiin, toinen aluksen
jääluokkaan. Lähes kaikki lausunnonantajat
ovat selkeästi jääluokkavaihtoehdon kannalla,
ja tämän pohjalta esitys on nyt valmisteltu. Esityksen
mukaan myös väylämaksun tuotot pysyisivät
ennallaan.
Hallituksen esityksessä on lähdetty siitä,
että aluksen jääluokka määräytyisi
pääsääntöisesti hyväksytyn
luokituslaitoksen alukselle antaman luokitusmerkinnän perusteella.
Merenkulkulaitos ei siis enää antaisi jääluokkatodistuksia.
Merenkulkulaitos vahvistaisi kuitenkin luettelon, mitä suomalaisia
jääluokkia luokituslaitosten antamat luokitusmerkinnät
vastaavat. Jos aluksella ei olisi luokitusmerkintää,
Merenkulkulaitos vahvistaisi aluksen jääluokan.
Jos kuitenkin olisi perusteltua syytä epäillä,
että aluksen jääluokka tai jäissäkulkuominaisuudet
olennaisesti poikkeavat Merenkulkulaitoksen antamista jääluokkamääräyksistä,
Merenkulkulaitoksella on mahdollisuus määrittää alukselle
uusi, käytännössä huonompi jääluokka.
Tämä uusi ehdotettu maksujärjestelmä suosisi edelleen
aluksia, joilla on hyvät jäissäkulkuominaisuudet.
Väylämaksu olisi myös yhtä suuri
eri puolilla Suomea ja yhtä suuri vuodenajasta riippumatta,
kuten nykyisinkin. Yksittäisten alusten maksuja esitys
sen sijaan jonkin verran muuttaisi. Euroopan unionin komission edellyttämällä tavalla
väylämaksu jatkossa määräytyisi
samoilla perusteilla sekä koti- että ulkomaanliikenteessä oleville
aluksille. Tämä järjestelmä myös
yksinkertaistaa nykyistä maksujärjestelmää.
Väylämaksun muuttuminen veroksi lisää kuitenkin jonkin
verran Tullin työmäärää,
koska siitä tulee uuden lainsäädännön
myötä veronkantoviranomainen.
Uudistuksen jälkeen ne jälkimaksatuksen kohteena
olleet alukset, joiden huojennushakemuksen Merenkulkulaitos on hyväksynyt,
saisivat pitää luokitusmerkinnän mukaisen
luokkansa. Samalla huojennuspäätösten
tekemisestä voitaisiin näiden alusten osalta luopua.
Sen sijaan Merenkulkulaitos alentaisi luokitusmerkinnän
mukaista jääluokkaa niillä aluksilla,
joiden osalta puutteet on havaittu olennaisemmiksi.
Tässä, arvoisa puhemies, pääkohdat
tästä aika isosta kokonaisuudesta.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Väylämaksuasia on täällä taas.
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyt kertaus siitä, mitä tässä näytelmässä on
aikaisemmin tapahtunut. Edellisen liikennevaliokunnan alkumetreillä valiokunnan
tietoon saatettiin anonyymisti koko joukko asiakirjoja, joista kävi
ilmi, että nämä jääluokka-
ja maksuasiat ovat aika ihmeellisiä. Valiokunta ryhtyi
kiinnostumaan asiasta, ja asioita ryhdyttiin sitten selvittämään.
Siihen ensimmäinen vastaus niin ministeriön kuin
Merenkulkulaitoksenkin taholta oli, että ei tässä mitään ole,
kaikki on aivan täydellisesti tiptopkunnossa. Kun me katsoimme
näitä dokumentteja, niin meistä ei tältä näyttänyt,
että ne ovat tiptopkunnossa, ja mistään
emme saaneet vahvistusta sille uskolle, että ne olisivat
kunnossa.
Niinpä me sitten jatkoimme tätä keskustelua
ja teimme rautalangasta mallin, kuinka nämä asiat nyt
näyttävät olevan, ja sitten yhtäkkiä Merenkulkulaitoksen
lakimiespuolella havaittiin, että ai, onpas nyt kuitenkin
kolme tapausta, joissa on lipsahtanut vähän väärä maksuperuste
jnp. Sitten löytyi taas muutama kappale lisää,
ja sitten löytyi kymmeniä kappaleita lisää,
ja sitten löytyi satamäärin lisää,
ja kun Merenkulkulaitoksen silloinen pääjohtaja
oli tunnetusti laajasti sivistynyt ja oppinut henkilö ja
hän osasi myöskin käyttää laskukonetta,
tämä laskukone osoitti, että joo, valtio
onkin vahingossa jäänyt 60 miljoonaa euroa paitsi,
eli 360 miljoonaa vanhaa markkaa oli jäänyt saamatta
rahaa valtiolle. No, tämähän tietysti
oli sellainen tilanne, että senhän täytyi
johtaa johonkin, ja se johti sitten pohdiskelemaan, mitä tälle
väylämaksulaille pitäisi oikeastaan tehdä.
Se oli aivan oikea johtopäätös.
Sitten tuli eduskunnalle mahdoton esitys, jonka, niin kuin arvoisa
ministeri äsken totesi, perustuslakivaliokunta lähetti
bumerangina takaisin, ja se sitten johti siihen, että hallitus
veti esityksensä pois, ja sen jälkeen taas työryhmä käsitteli
asian ja teki vielä mahdottomamman esityksen, ja niin kuin
arvoisa ministeri äsken kuvasi, se oikein mahdoton esitys
sitten hylättiin ja tämä hallituksen
esitys perustuu siihen mahdollisempaan ehdotukseen, ja se on nyt
käsittelyssä. Nyt on siis jaettu laki kahteen
osaan: väylämaksulakiin ja lakiin alusten jääluokista
ja jäänmurtaja-avustuksesta.
Väylämaksulakiesitys sinänsä on
sellainen, että siinähän täytyy
kuulla varustamoita jnp. ja viranomaisia perusteellisesti, niin
että selviää, onko se nyt kohdallansa.
Nythän hallituksen esityksen perusteluista ja ministerin äskeisestä esittelystä käy
ilmi, että kysymys pitäisi olla summaltaan neutraalista
ratkaisusta, elikkä tuloutus Merenkulkulaitokselle olisi
niin kuin se nyt on reaaliarvoltaan ja sitten siinä tapahtuisi
jonkin verran justeerauksia sinne sun tänne, ja niitä muita
periaatteita, joita nyt ollaan suunniteltu noudatettavan, ministeri äsken
juuri esitteli.
Sitten on syytä, arvoisa puhemies, mennä yhteen
yksityiskohtaan, ja se yksityiskohta on juuri se, minkä arvoisa
ministeri äsken lopuksi esitteli. Se koskee tässä hallituksen
esityksessä 149 lain 3—8 §:iä.
Olen lukenut näitä hartaasti nyt, yrittänyt
kirkastaa, mistä tässä esityksessä löytyy
nyt se tarkkarajaisuus ja täsmällisyys, joita perustuslakivaliokunta
uusien perustuslain vaatimusten mukaan on vaatinut. Tämä on
niin ylimalkaista tekstiä, että, arvoisa puhemies,
on erinomaisen viisas ratkaisu, että tämä hallituksen
esitys menee nyt perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Tässähän
ensiksi kuvataan jääluokat 3 §:ssä,
sitten 4 §:ssä kerrotaan jääluokkamääräykset
ja vastaavuusluettelo, ja se yhtäkkiä muklahtaa
toisinpäin, 5 §:ssä on jääluokan
hyväksyminen vaihtoehtoisella menetelmällä,
jälleen se muklahtaa ja tekee puolitoista volttia kerien,
vaikeusaste 2,7, ja edelleen sitten on jääluokan
määräytyminen ja vahvistaminen ja vielä 8 §:ssä poikkeaminen
jääluokan määräyksistä,
elikkä eihän tästä, arvoisa
puhemies, valkoinen ihminen eikä muukaan saa mitään
selvää.
Tässä jollekin taholle nyt delegoidaan aivan mielettömän
suuri valta, ilmeisesti Merenkulkulaitokselle, jonka tehtävänä on
sitten aina suhmuroida niin kuin suhmuroidaan. Sitä suhmurointia kuvaavaa
on tällä hetkellä se, että nyt
kun tehtiin tarkistuspäätöksiä jääluokkamaksuista,
niin ensin tehtiin Merenkulkulaitoksessa päätökset
ja sitten on tullut peruutuksen peruutuksen peruutuksia. Oliko se
oikea määrä niin, että 284 aluksen
kohdalla on kaikki vekslattu ees sun takaisin. Jälleen
valtio menettää rahaa pilvin pimein. Ei tässä ole
mitään tolkkua.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Haluamatta kerrata asioita sen enempää näistä Merenkulkulaitoksen
määräämistä maksuista
ja muista vastaavista, millä tavoin liikennevaliokunta
viime kaudella silloisen puheenjohtajan ed. Pulliaisen johdolla
tätä pengasti, todella meille väitettiin
kirkkain silmin monta kertaa, että mitään
ongelmaa ei ole. Loppujen lopuksi useamman sadan aluksen käynnit
tai ainakin yhteenlasketut käyntikerrat Suomeen ovat tuoneet hirveitä säästöjä määrätyille
tahoille. Tunnolliset suomalaiset alustenomistajat toimivat niin kuin
ministeri allekirjoittamallaan määräyksellä määräsi,
tekivät muutostyöt, uhrasivat rahaa siihen, mutta
pian tulikin peruutus jostakin minulle ainakin käsittämättömästä syystä,
ja tiedossani ei ole, että nämä laivanvarustajat
ovat saaneet takaisin sitä rahamäärää,
jonka uhrasivat ministeriön ja ministerin allekirjoittaman
kirjeen perusteella.
Arvoisa puhemies! Sen verran toteaisin vielä, että saamani
tiedon mukaan näitä määrättyjä maksuja
on nyt kohtuullistettu, poistettu, ja jos ne on määrätty
ja asianomainen laivanvarustaja on valittanut siitä hallinto-oikeuteen
tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen — ihan tarkkaan en tiedä,
missä vaiheessa mikin prosessi on — niin ainakin
minulle on väitetty, että tässä vaiheessa Merenkulkulaitos
onkin sopinut varustajan kanssa, että kohtuullistetaan
tai poistetaan maksu, ja valitus on vedetty pois hallinto-oikeudesta.
Minä en voi ymmärtää tällaista
toimintaa. Silloin kun toimitaan ja määrätään
maksu, se pitää katsoa loppuun saakka. Tällainen
antaa ainakin minulle ja niille valiokunnan jäsenille,
jotka viime kaudella olivat näitä katsomassa ja
kuulemassa asiantuntijoita, aika epämääräisen
kuvan siitä toiminnasta ja tarkoituksenmukaisuudesta, millä tällä hetkellä Merenkulkulaitos
toimii.
Arvoisa puhemies! Kun itse olen mennyt läpi tätä hallituksen
esitystä 149, minulle tuli aika pitkälle samat
käsitykset kuin ed. Pulliaiselle nimenomaan tästä epämääräisyydestä.
Ikään kuin porrastetaan koko ajan sillä tavoin,
että ainakaan tässä vaiheessa ilman asiantuntijakuulemista
en pääse selville, mikä on se todellinen
kriteeri, minkä perusteella myönnetään
määrättyjä poikkeuksia, ja mitkä ne
lopulliset jääluokkamääräykset
ovat. Kun täällä vielä on 8 §:ssä jääluokan poikkeaminen
jääluokkamääräyksistä,
se ikään kuin vesittää melkein
kaikki.
Mutta, arvoisa puhemies, en halua yksityiskohtaisesti ottaa
kantaa, koska olen asianomaisen valiokunnan jäsen, mutta
kun ministeri on täällä paikalla, ajattelin
kertoa näitä muutamia havaintoja, mitä tällaisella
nopealla lukemisella tältä osin olen havainnut.
On hyvä todella, että perustuslakivaliokunta nyt
käsittelee tämän uudenkin hallituksen
esityksen, eli perustuslakivaliokunta pystyy nyt uudelleen kiinnittämään
huomiota siihen, onko tämä uusi hallituksen esitys nyt
riittävän tarkka ottaen huomioon sen, mitä valiokunta
edellisestä hallituksen esityksestä totesi, joka
sitten jäi sillensä.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi toteaisin tästä hallituksen
esityksestä 150, kun jäin pohtimaan 9 §:ää.
Haluan vielä korostaa sitä, etten mitään
lopullisia kantojani lyö lukkoon. Mutta 9 § minua
jää vaan hieman epäilyttämään,
kun tuntee tämän taustan, millä tavoin
eräät varustamot mielestäni toimivat
eli yrittävät löytää sen
helpoimman tien, jolla parhaiten saadaan taloudellista hyötyä.
Täällä sanotaan: "Jos alukselta puuttuu
mittakirja, mittakirjassa ilmoitettu vetoisuus ei vastaa aluksen
todellista vetoisuutta tai alus ei ole oikeutettu voimassa olevien
aluksenmittaussääntöjen mukaan käyttämään
mittakirjassa ilmoitettua nettovetoisuutta, Merenkulkulaitos vahvistaa
- -".
Minulle tulee tästä pykälästä valitettavasti
sellainen käsitys, että tämähän
nyt antaa taas kerran sitten epärehellisille mahdollisuuden
kokeilla, sattuuko nyt tarkastus tulemaan ja huomaavatko he tämän.
Ja jos he huomaavat, niin sitä ei tule kuin se normaali
maksu. Minun mielestäni silloin, jos lähdetään
toimimaan epärehellisesti, niin meillä pitää olla
sellaiset pykälät, joissa sanotaan, mitä pitää olla,
niin kuin täällä jossakin on sanottu,
mutta sitten, jos ei noudata pykäliä taikka rikkoo
niitä, niin siinä pitää olla
joku sanktio eli korotetaan sitten, kun Merenkulkulaitos määrittää sen
maksun, mikä se oikein on, se maksu kaksin-, kolmin- tai
nelinkertaiseksi riippuen siitä rikkomuksen laadusta. Minun
mielestäni, ilman asiantuntijoitten kuulemista, tämä 9 § antaa sellaisen
aukon, joka oikeastansa vastaa sitä nykyistä säätelyä,
että kokeillaan vaan siitä, missä se
raja on, kun on tulkittu jotakin makeanveden rajan viivaa, pitäisikö sen
olla 10 senttiä ylempänä tai alempana,
ja sitten sen mukaan niitä on määritelty
ja sitten annettu anteeksi.
Tämä on ollut sellainen sotku, että vaikka
olen kuullut kymmeniä asiantuntijoita, niin itselläni joskus
menee vähän asiat solmuun siltäkin osin, mikä on
totta tai ei, ja myös viranomaistaholta, niin kuin ed.
Pulliainen täällä totesi, myöhemmin
pikkuhiljaa on sitten myönnetty, että näin kuitenkin
on. Myös tässä talossa eräässä seminaarissa,
kun erään edunvalvontajärjestön
puheenjohtaja totesi kaikkien läsnä ollessa, että silloin
ja silloin sanottiin näin ja näin, niin loppujen lopuksi
sitten myös viranomaistaholta myönnettiin, että no
niinhän se nyt taisi ollakin, mutta me olemme unohtaneet
sen.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä ed. Vistbackan
mielipiteeseen, ja kyllä rautalankaa on väännelty
ja käännelty, mutta ei tahdo ymmärrystä tulla.
Minulla mieleen muistuu hyvin lähetekeskustelu viime marraskuulta.
Tuolloinen hallituksen esityshän vedettiin, niin kuin hyvin
muistamme, kesken käsittelyn eduskunnasta, ja nyt olemme saaneet
tämän parannellun esityksen tänne. Noissa
talkoissa on ehtinyt ministerikin vaihtua, mutta tietysti tärkeintä on
nyt saada tämä väylämaksuasia
eteenpäin ja käytäntöön.
Väylämaksut olivat viime syksynä iltapäivälehtien
palstoilla useaan otteeseen. Merenkulkulaitoksen tarkistuksissa
oli löytynyt valtava määrä väärinkäytöksiä,
joissa jääluokitustodistukset eivät vastanneet
aluksen todellisia ominaisuuksia. Tämän jälkeen
edessä olivat väylämaksujen takaisinperinnät
ja siten perimisten kohtuullistamiset, ja pian oli kasassa aika
läjä valituksia hallinto-oikeuteen. Summana koko
tästä sekasotkusta oli, että suomalainen
väylämaksujärjestelmä todettiin
läpimädäksi ja hallitukselta odotettiin
ripeitä toimia. No, viivästyminen vuodella oli
erittäin valitettavaa, mutta toivon mukaan vihdoinkin päästään
asian ytimeen käsiksi.
Ministeriössä väylämaksu-uudistuksesta
tehtiin kahdenlaisia suunnitelmia. Toiseksi jäänyt
ja huomattavasti hankalampi indeksijärjestelmä olisi
aiheuttanut lisää epävarmuutta ja ongelmia varustamoille
sekä heikentänyt parempiin jääluokkiin
kuuluvien alusten asemaa. Väylämaksujen yksinkertaistaminen
on välttämätön asia. Minusta
tällä esityksellä saadaan varmasti ratkaisu,
jossa tuo järjestelmä tulee paremmaksi. Luopuminen
jääluokkatodistuksista vähentää mahdollisia
epäselvyyksiä, joita väylämaksukäytännössä on
viime vuosien aikana ilmennyt.
Merenkulkulaitoksen kohtuullistamispäätökset
epäselvyyksien osalta ovat aiheuttaneet niin varustamoille
kuin itse Merenkulkulaitoksen toiminnalle valtavia rasitteita. Tämä asia
olisi pitänyt saada jo aiemmin siten hoidetuksi. Markkinoilla
pitkään jatkuneeseen epävarmuuteen saadaan
kuitenkin tällä lakiesityksellä korjausta.
Tämän uuden lain toinen onnistunut ratkaisu on säätää erikseen
jääluokituksista omalla lailla.
Arvoisa herra puhemies! Väylämaksujen keräämisessä pitäisi
siirtyä joustaviin 12 kuukauden jaksoihin. Nykyinen kalenterivuoteen
perustuva järjestelmä on kankea, ja varustamoiden
ei esimerkiksi kannata loppuvuodesta tuoda uusia aluksia uusille
reiteille, koska ne silloin joutuisivat maksamaan omasta mielestään
ainakin liian suurta väylämaksua. Samoin pitäisi
saada väylämaksujen ylikatteellisuus rajattua.
Näillä maksuilla katetaan Merenkulkulaitokselle
esimerkiksi jään murtamisesta aiheutuneita kuluja.
Perusteita ylikatteellisuuteen ei siten ole. Ensi vuoden talousarviossa
on 105 prosentin kustannusvastaavuus. Mielestäni väylämaksuja
tulisi alentaa siten, että kustannusvastaavuus olisi tasan
100.
Keskeinen asia tässä uudessakin laissa on,
että hyvät jääominaisuudet omaavat
laivat saavat hyödyn väylämaksuja maksaessaan.
Olisi ollut täysin kohtuutonta muuttaa järjestelmä siten,
että paremmista jäissäkulkuominaisuuksista
ei olisi ollut hyötyä väylämaksujen
osalta. Tavoitteena valiokuntatyöskentelylle tulee olla,
että väylämaksun perusteet ovat mahdollisimman
yksiselitteiset ja että niillä kannustetaan varustamoita hankkimaan
korkeampia jääluokituksia. Uskon, että varustamot
ovat tyytyväisempiä, elleivät jopa tyytyväisiä jo
tämän esityksen sisältöön.
Esitykseen sisältyy myös Merenkululaitoksen mahdollisuus
päättää väylämaksujen
poikkeuksista. Tämä mahdollistaa erityisesti Saimaan
kanavan liikennöintiä koskevien väylämaksujen helpottamisen,
mikä on kanavan tulevaisuuden kannalta tosi tärkeä asia.
Marjukka Karttunen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Esitän myös joitain
huomioita esityksistä 149 ja 150.
Laivojen väylämaksut tulevat perustumaan tulevaisuudessakin
jääluokkiin tämän hallituksen esityksen
mukaan. Uusi väylämaksulakiesitys siis palkitsee
hyviä jäälaivoja, jotka ovat jäissäkulkuominaisuuksiensa
vuoksi kalliimpia rakentaa mutta jotka ovat siis turvallisempia
ympäristön kannalta ja eivät tarvitse
kallista jäänmurtoapua. Mitä parempi
jääluokka, sitä pienempi väylämaksu.
Jääluokkamallin valinta väylämaksuesityksen
pohjaksi on siis hyvä asia. Mielestäni pitääkin
suosia selkeämmin I A Superiin kuuluvia aluksia.
Tässä joitain huomioita esityksen joihinkin kohtiin.
Esimerkiksi tämä väylämaksun
maksukertymä on edelleenkin ylikatteellinen, eli kerätään
noin 107 prosenttia tarvittavasta määrästä. Nämä kerättävät
varat käytetään Merenkulkulaitoksen menoihin
ja jäänmurtopalveluitten rahoittamiseen. LVM julkaisi
viime keväänä Suomen logistisen aseman
vahvistamisen raportin, jossa luetellaan keinoja tämän
tavoitteen toteuttamiseksi. Tämä esitys on erittäin
tärkeä tavoitteen saavuttamiseksi, mutta hallitus
jättää nyt mahdollisuuden käyttämättä.
Suomen logistisen aseman vahvistamisella on suuri vaikutus koko
kuljetussektoriin ja meriklusteriin. Kyse on tuhansista työpaikoista
merenkulussa, satamissa, autonkuljetuksissa jne. ja vaikutuksesta
koko maassa transition osalta, erityisesti Etelä- ja Kaakkois-Suomessa.
Näitä maksukattoja tulisikin alentaa. Suurten
alusten väylämaksujen nouseminen kohtuuttomiksi
tulisi olla mahdollista estää jonkinlaisella leikkurilla
tai tasausjärjestelmällä. Esimerkiksi
jääluokkamalliin voisi sisällyttää aluskohtaisen
vuosikertymän enimmäismäärän,
jonka jälkeen alus voisi vapautua maksuista tai niitä alennettaisiin
olennaisesti.
Toinen huomioni esityksestä on se, että väylämaksuja
määräävä aika voisi
olla liukuva määräaika esitettävän
12 kuukauden kalenterivuoden sijaan. Tätä mahdollisuutta
tulisikin edelleen selvittää. Se toisi tarvittavaa
joustoa alusten käyttöönottoon, koska
vain kalenterivuotta tarkisteltaessa loppuvuosi on hyvin kallis
tai jopa mahdoton ajankohta uuden aluksen liikennöinnin
aloittamiselle. Tämä jäykkä järjestelmä nostaa
kustannuksia ja heikentää kilpailukykyä.
Liukuvan 12 kuukauden ajanjakson käyttö ei ilmeisesti
vaikuttaisi pidemmällä aikavälillä väylämaksukertymään
ja olisi siten kustannusneutraali.
Tähän asiaan sisältyy vielä muitakin
huomionarvoisia seikkoja, kuten esimerkiksi se, että nopeilta
aluksilta perittäisiin korotettu väylämaksu.
Nämä nopeat laivat ovat tietysti vain pieni osa
Itämeren liikenteestä, mutta näille aluksille
esitys on kohtuuton, sillä ne maksavat jo nyt kalleinta
väylämaksuluokkaa, jonka päälle
suunnitellaan tässä esityksessä vielä kymmenien
prosenttien korotusta. Nämä niin sanotut suurnopeusalukset
käyttävät mahdollisimman vähän
Merenkulkulaitoksen palveluja. Vts on tästä poikkeus.
Nämä alukset kulkevat vain avoveden aikaan, jolloin
ne eivät tarvitse jäänmurtoapua taikka
talviajan väylien ja turvalaitteiden huoltoa.
Arvoisa puhemies! Toinen erityisryhmä, jonka tarpeita
väylämaksuesitys ei huomioi, ovat sellaisten varustamoitten
alukset, jotka kuljettavat avovesiaikaan teollisuudelle esimerkiksi
hiiltä, puuta, kalkkikiveä tai laivan osia esimerkiksi Turun
Finyardsin telakalle. Kaikki tällaiset kuljetukset tapahtuvat
avovesiaikaan eivätkä siten tarvitse jäänmurtopalvelua.
Talvella tällainen proomukalusto seisoo ja hinaajilla hoidetaan
satamajäänmurtoa. Nämä kuljetukset
ovat lisäksi Suomen sisäisiä ja tämän
uuden esityksen mukaan maksaisivat jokaisessa Suomen satamassa väylämaksua.
Vanhassa mallissa näin ei ollut.
Väylämaksutyöryhmän esityksessä on
onneksi risteilijöiden osalta helpotettu maksuja vedoten
siihen, etteivät risteilijät käy Suomessa
talvella eivätkä siten tarvitse jäänmurtoa.
Tämä on hyvä seikka, koska muuten voi
käydä niin, että menetämme tällaisen
satunnaisen risteilijäliikenteen kokonaan Baltian maihin.
Proomuliikenteen osalta tilanne on sama kuin risteilijöillä.
Niille ei edes myönnetä jääluokkia, koska
ne ovat liikenteessä vain avovesiaikaan. Silti niin vanhassa
kuin uudessakin esityksessä nämä alukset
maksaisivat täyden hinnan korkeimpana väylämaksuna,
vaikka palvelua ei ole edes mahdollista käyttää.
Nämä maksut kohdistuvat siten suoraan suomalaiseen
teräs- ja konepajateollisuuteen, jotka käyttävät
kuljetuksissaan proomukuljetuksia sekä ulko- että kotimaanliikenteessä.
Väylämaksujen hinta lisätään sitten
kuljetushintaan, ja näin teollisuuden kuljetuskustannusten
nousu heikentää lopputuotteen kilpailukykyä.
Uuden esityksen mukaan tällaisten kuljetusten korotukset
olisivat 120 prosentin luokkaa, ja se koskee 150 suomalaisen merimiehen
työpaikkaa kuljetuskustannuksen lisäksi.
Arvoisa herra puhemies! Uuden mallin mukaan Merenkulkulaitos
ei enää vahvistaisi laivan jääluokkaa,
vaan luokka määräytyisi kansainvälisten
kuljetuslaitosten paperin pohjalta. Näiden kansainvälisten
luokituslaitosten asemaa on kyseenalaistettu, vaikka toisaalta näiden
kansainvälisten luokituslaitosten asema on globaalisti
tunnustettu ja EU:ssa akkreditoitujen luokituslaitosten luotettavuutta
pidetään erittäin hyvänä.
Ministeri voisikin täsmentää, miksei
esityksessä ole korjattu meklareitten asemaa, vaikka ministeriö on
tämän ongelman tunnustanut. Nämä lakimuutokset
ovat tarpeellisia, jotta pelisäännöt
olisivat samat ja reilut kaikille alan toimijoille. On esitetty,
ettei nykyinen laki ollut ongelma, vaan lain noudattamisen valvonta.
Ei saa syntyä enää sellaisia tilanteita,
joissa suomalaisia pieniä varustamoita esimerkiksi kehotetaan
korjaamaan laivansa vastaamaan uusia määräyksiä ja
sitten tämä käsky vedetäänkin
pois, niin kuin nyt on käynyt. Tällainen on alan
toimijoille kohtuutonta ja luo epävarmuutta kovassa kilpailussa,
joka on kansainvälistä. Jotta entisenlaisia epäselvyyksiä oikean
jääluokan määräämiseksi
ei enää syntyisi, onkin virkamiesten tulkinta-
ja harkintavalta rajattava riittävästi uudessa
laissa. Hallituksen esitys väylämaksulaiksi täyttänee
verolain vaatimukset, mutta hallituksen esitys jääluokista
ja jäänmurtaja-avustuksesta antanee vielä liikaa harkinta-
ja tulkintamahdollisuuksia jääluokkien määrittelyssä.
Lain on tarkoin määriteltävä jääluokan
määräytyminen niin, ettei epäselvyyksiä synny.
Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys on odotettu
ja tarpeellinen, mutta merenkulun erilaisilla toimijoilla on erilaisia
tarpeita, joita toin tässä esiin. Liikennevaliokunnan
käsittelyssä voidaan sitten paremmin pureutua
kyseisten epäkohtien ratkaisemiseksi, niin että esitys
olisi Suomen logistisen aseman, teollisuuden viennin ja tuonnin ja
suomalaisen merenkulun ja ympäristönsuojelun edistämistä suosiva
ja tietysti myöskin Suomen myönteistä työllisyyskehitystä ja
kilpailuasemaa parantava.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Pieni opastus puoluekollega Karttuselle
sen verran, että ne maksimimaksut ovat olleet jo tähän saakka
olemassa nykyisessäkin laissa, että 30 kertaa
kun maksaa sen, niin ei tarvitse enää samana vuonna
maksaa. No, se siitä.
Minun mielestäni tässä väylämaksulaissa
sinällään ei ole sen kummempaa murhetta.
Se potkii kohtuullisen hyvin, kunhan saadaan vielä kuntoon
nuo varsinaiset murheet elikkä jääluokitukset
ja jäänmurtaja-avustukset. Luultavasti noissa
jäänmurtaja-avustuksissakaan ei ole niin suurta
murhetta kuin jääluokituksissa edelleenkin, kuten
niissä on ollut varmaan jo vuodesta 84. Sehän
perustuu siihen, että noita luokituslaitoksia, jotka Suomessa
käyviä aluksia luokittelevat, on kai maailmassa
yhdeksän semmoista suurempaa. Siellä on myöskin
epätasa-arvoa siinä, että Suomessa on
muun muassa Merenkulkulaitos ainakin aiemmin suosinut erästä nimeltä Russian Maritime
Register of Shipping elikkä venäläinen luokituslaitos
on saanut vähän kevyempää kohtelua,
ja se on yksi tämmöinen seikka, joka aiheuttaa
epätasa-arvoa. Se on hyvä, että tämä väylämaksulaki
tuli tässä muodossa.
Toinen vaihtoehto, tuo niin sanottu indeksipohjainen laki, olisi
ollut huomattavan monimutkainen. Silloin väylämaksu
olisi perustunut muun muassa siihen, kuinka paljon tonneja on päällä,
elikkä joka ainoa kerta, kun laiva tulee satamaan, se olisi
suunnilleen lyöty vaakalle ja katsottu, mitä se
sisällään pitää. Monimutkainen
järjestelmä. Tämä on huomattavasti
parempi.
Mutta edelleen näihin ongelmiin, mistä muun muassa
ed. Pulliainen on täällä puhunut ja monet muutkin.
Minä kuulin viimeisen saldon tänään, että siellä olisi
ikään kuin noin 100 miljoonaa euroa keräämättä noita
jälkimaksatusjuttuja. Ne vanhenevat aina kolmessa vuodessa.
Tuolla oli vielä viime perjantaina kai tulossa semmoinen esitys,
että noita kerättäisiin vain suomalaiselta varustamolta
tuo kolme vuotta ja ulkolaiselta varustamolta 8 kuukautta ainoastaan,
mutta tämä on tähän päivään
mennessä, kun se on tänne tullut hallituksen esityksenä,
niin sanotusti muuttunut hovissa, onneksi. Siellä on kuitenkin
edelleen semmoinen ongelma, että näitä luokituslaitoksia — itse
olen ollut merillä varmaan luultavasti ainoana kansanedustajana
jopa kolmeen eri kertaan, ensimmäisen kerran lähdin
15-vuotiaana vuonna 66 jne. — on todellakin monenmaalaisia
ja niillä on vähän pahana tapana suosia
omiaan. Jos tällä hetkellä tämän
uuden lakiesityksen mukaan mentäisiin siihen järjestelmään,
että nuo luokituslaitosten paperit ovat sinällään
täysin hyväksyttäviä, mistä me
voimme olla varmoja, mitä kategoriaa missäkin
maassa käytetään? Suomi ja Ruotsi ovat
suhteellisen samanarvoisia tuossa asiassa.
Tämäkin muuten, arvoisa ministeri, kun olette paikalla,
vähän liippaa tuonne — äsken
puhuttiin kovasti rautatievirastosta ja aluepolitiikasta — aluepolitiikkaan
siinä mielessä, että tämä väylämaksu
on ikään kuin pohjoiselle edullista asiaa, koska
väylämaksujahan maksetaan, oli kesä tai
talvi, ja niillä kustannetaan nuo kaikki Merenkulkulaitoksen
35 alusta, joista 9 on jäänmurtajia muistaakseni.
Tässä laissa, kuten täällä ovat
muutamat jo sanoneet, on myöskin sitten sellaisia mahdollisuuksia,
että jos jostakin syystä jollakin laivalla ei
olekaan mitään jääluokkaa, se
tulee jälleen Merenkulkulaitoksen luokiteltavaksi. Täällä on ihmetelty
sitä, että tulee liikaa viranomaisvaltaa. Minä en
oikein tiedä, kellehän se valta pitäisi
antaa, pitäisikö se antaa poliisille? Viranomainen
se on sekin. Jonkunhan sitä täytyisi kuitenkin
olla vastuullinen viranomainen. (Ed. Pulliainen: Kriteerithän
ne ratkaisevat!) — Kriteerit ratkaisevat, mutta niitä kriteereitäkin
on käsitelty monella eri tavalla. — Minä jollakin
tavalla kuitenkin osaan luottaa tuonne Merenkulkulaitoksen suuntaan
enemmän kuin noihin monien eri kansallisuuksien omistamiin
luokituslaitoksiin, joten siinä mielessä tämä lienee
kohtuullisen oikean suuntainen ainakin, kun saadaan tuo valvonta koskemaan
myöskin kaikkia ulkolaisia aluksia.
Täällä puhutaan paljon tässä lakitekstissä risteilyaluksista
ja nopeakulkuisista aluksista. En tiedä, lasketaanko niihin
nuo ruotsinlaivat, joilla itse olen ollut töissä aikoinaan
kahdeksan vuotta. Mitenhän ne lasketaan? Siljan laivat,
jotka tunnen ulkoa, kulkevat Tukholmaan päin. Kun sinnepäin
mennään 16,5 tuntia, sinnepäin keskinopeus
on 15,7 solmua, ja taaksepäin, kun tullaan kaksi tuntia
nopeammin, se on 17,4 solmua. Ehkä myöskin nuo
meidän risteilijämme elikkä autolautat
lasketaan nopeakulkuisiin aluksiin.
Täällä laissahan on määritelty
muistaakseni — varmaan ed. Pulliainen osaa tämän
ulkoa paremmin — mutta muistelen, että tähän
esitykseen on merkitty se, että väylämaksulla
ei kerättäisi liikaa rahaa, mistä muun
muassa ed. Paajanen sanoi täällä, että sen
vastaavuuden tulisi olla 100 prosenttia. Olen ihan samaa mieltä:
miksi kerätä virastolle ylimääräistä rahaa
tällä toiminnalla? Nimittäin Merenkulkuvirasto
toimii pelkästään näillä väylämaksuilla.
Väylämaksut ovat kohtuullisen korkeita. Jos arvoisat
edustajat selailette vähän näitä lakiesityksiä,
niin sieltä löytyy kohtuullisen hinnakkaitakin
ylärajoja, mitä noilta laivoilta kerätään,
elikkä se on sangen mittava määrä rahaa,
mitä näillä kerätään.
Todellakin sinällään jäänmurtajan
käyttäminenhän ei maksa periaatteessa
mitään. On ihan sama, onko ulkolainen tai suomalainen
laiva. Jääluokkien mukaisen väylämaksun
kun maksaa, sillä saa palvelua. Siinäkin on ollut
tietenkin vähän hankaluuksia, koska ulkomailta
on tahtonut tulla aika huonoilla luokituksilla olevia laivoja ja
se on aiheuttanut paljon semmoista, ainakin tuolla meillä päin,
Perämerellä ja siellä suunnassa, että joskus
suomalaiset laivat ovat joutuneet jopa odottamaan pitkiäkin
aikoja, että joku tuommoinen huonomman luokituksen omaava
laiva on saatu kärrättyä oikeaan osoitteeseen,
kun niillä ei oikein omia kulkumahdollisuuksia ilman murtajia
ole.
Tämä on siinä mielessä erinomaista
verrattuna siihen, kun vuosi sitten, taisi olla joulukuun 10. päivä,
kun hallitus veti edellisen esityksensä pois, niillä kieppeillä.
Tämä esitys on kuitenkin erinomaisen parempi siihen
verrattuna, mutta on tässä vielä jonkun
verran valvonnan sijaa, vaikka, kuten kerran taas sanon, luotankin
kohtuullisen hyvin tuohon Merenkulkulaitoksen pääjohtajaan,
joka on entinen rippikoulukaverini Oulusta. Sen verran siis aluepolitiikkaa!
(Naurua)
Tero Rönni /sd:
Arvoisa puhemies! Toisin kuin ed. Rajala, minä voisin
sanoa, että en luota Merenkulkulaitokseen. Voi hyvällä syyllä kysyä,
miksi tällaiset esitykset ovat täällä jälleen kerran
ja kuka on hyötynyt tästä väliajasta,
mitä on tehty, ja kuka on oikeastaan hyötynyt
koko asiasta niin, että se on laskettu läpi käsien.
Rahdin kuljettajat. Ei tarvitse kovin pitkälle lähteä katsomaan,
mikä teollisuus tässä on suurimman hyödyn
varmasti saanut. Minä luulen, että varustamot
tästä hyötyä eivät
ole osanneet ulosmitata, vaan se on päätynyt kyllä suomalaisen
teollisuuden ja myöskin tuontitavaran hyväksi,
joka on tänne Suomeen tullut.
Edellinen väylämaksun muutoshan tähän
lakiin astui voimaan 1.9.2002, ja sen tarkoituksena oli estää tämä keinottelu
justiinsa. Siinä liikennevaliokunta minun mielestäni
teki hyvää työtä, kun se puuttui
tähän kuvioon ja katsoi, että tätä huijausta
tapahtuu jatkuvasti, ja ansiokkaasti sai asian eteenpäin.
Sen piti olla hyvä lakiesitys. Varmasti se olisi minun
mielestäni ollutkin.
Minusta siinä laissa ei ollut ongelmaa, vaan kyse oli
vaan valvonnasta ja siitä, että sitten jotkut
virkamiehet alkoivat näpertelemään joillain sananmuunnoksilla.
Minusta se oli kaikista typerintä asiaa, mitä tässä on,
että kymmenellä sentillä, ja jos suomalaisessa
tekstissä on pikkuisen eri tavalla kuin ruotsalaisessa
ja englantilaisessa ja ajatellaan, että ulkomaalaiset alukset
ovat tässä olleet pääasiallisia
rikkojia, niin tokkopa siellä on ollut hyviä suomen
kielen taitajia siinä porukassa, vaan kyllä on
noudatettu englannin kieltä taikka ruotsin kieltä,
millä ne on tehty, ja se on hyvin selkeästi ollut
jo 80-luvun puolivälistä luokituslaitoksissa tiedossa,
missä se raja kulkee ja mille korkeudelle pitää vetää se
vahvistus.
Kyllä tässä varmaan ovat sitten suomalaiset juristit
tulleet jostain syystä avuksi, jolloinka on löydetty
tämmöinen paikka, mistä on saatu vetää tiukka
linja ja asettaa Merenkulkulaitoksen asiat ja asiantuntemus tältä osin
kyseenalaiseksi. Samanlaisen voisi liikenne- ja viestintäministeriöstä kertoa,
että samanlainen tilanne on meillä tuon Venäjän-liikenteen
kanssa maantieliikennepuolella. Yhtään rohkeata
sieltä liikenneministeriöstä ei löydy,
joka uskaltaisi lyödä hanat kiinni ja edellyttää vastavuoroista
lupien määrää, kuten aikaisemmin
oli, että 50/50, tai sitten, että venäläiset
autot tuolla rajalla pistettäisiin jumiin ja katsottaisiin,
että ne ovat samassa kunnossa kuin meillä. Tässä on
kyse ihan samasta. Jonkun suuren edun vuoksi täällä katsotaan
läpi sormien. Minusta se suomalaista virkamiestä ja
hänen uskottavuuttaan kalvaa aika voimakkaasti, menee usko
siihen, miten tämä asia voi toimia ja miten jossain
laitoksessa voidaan vuodesta toiseen tehdä tällä tavalla
töitä.
Hallituksen esitykset sinänsä uudeksi väylämaksulaiksi
ja jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksista
ovat lähtökohdiltaan minusta oikein. Väylämaksulakiehdotuksen
mukaan väylämaksu määräytyisi
aluksen jääluokkaan perustuvan yksikköhinnan
ja aluksen nettovetoisuuden perusteella. Alusten jääluokista
ja jäänmurtaja-avustuksesta annetussa laissa säädettäisiin
alusten kuulumisesta jääluokkiin, jääluokkamääräyksistä ja
vastaavuusluettelosta. Laissa säädettäisiin
myös jäänmurtaja-avustuksista. Kuten
on mainittu muissakin puheenvuoroissa, kyse on siitä, että alusliikenne
olisi turvallista, sujuvaa ja jääolosuhteissa
päästäisiin eri puolille Suomen satamia,
erityisesti pohjoisen satamiin. Myöskin ympäristöhaitat
tässä minimoitaisiin ja pyrittäisiin
ehkäisemään niitä. Väylämaksulaissa
määritellään Suomen vesialueelle
kauppamerenkulkua harjoittavasta aluksesta valtiolle maksettavasta
väylämaksusta, ja tästä, kuten
moni muukin on sanonut, perustuslakivaliokunnan viime syksynä tekemästä päätöksestä
on
tulossa valtiosääntöoikeudellisessa mielessä vero,
ja jokaisen veron kohdalla edellytetään, että verosta
on oltava tarkat määritykset ja säännökset,
miten niitä kerätään, ja jokaisen
viranomaisen kohdalla pitää olla harkinnassa mahdollisimman
pieni osuus, elikkä niiden täytyy olla säännöksissä niin selvästi,
että siinä ei ole sanan sijaa, keneltä peritään
ja mitä peritään.
Tullilaitoshan vastaa väylämaksun maksatuksen
toimittamisesta ja valvonnasta. Merenkulkulaitos antaa tulliviranomaisille
tehtävän hoitamiseksi tarvittavaa virka-apua.
Siksi on tärkeätä, että Tullilaitoksella
ja Merenkulkulaitoksella on tehtävän suorittamiseksi
tarpeeksi resursseja ja sitten vielä yhteneväiset
näkemykset siitä, miten asiassa toimitaan.
Alusten jääluokituksesta ja jäänmurtaja-avustuksesta
annetun lakiehdotuksen 3—7 § määrittelevät
alusten kuulumisen eri jääluokkiin. Aluksen jääluokalla
on keskeinen merkitys aluksen väylämaksun suuruudelle.
Kun väylämaksu on valtiosääntöoikeudellisesti
vero, edellyttää se, että laissa määritellään
jääluokkamääräysten
perusteet ja että laissa annettavat valtuutukset ovat täsmällisesti
rajattuja. Tästä syystä, kuten ed. Pulliainen
ja moni muu täällä ovat esille ottaneet,
lakiehdotuksen 3—7 § eivät ole täsmällisiä.
Ne pitäisi kirjoittaa vähän uudelleen
ja täsmentää. Ne eivät ole ihan
yksityiskohtaisia eivätkä täsmällisiä.
Sitten lakiehdotuksen 7 §:ssä aluksen jääluokka
määräytyy pääsääntöisesti
hyväksytyn luokituslaitoksen alukselle antaman luokitusmerkinnän
ja Merenkulkulaitoksen vahvistaman vastaavuusluettelon perusteella.
Keskeistä on luokituslaitoksen luokitusmerkintöjen
ja Merenkulkulaitoksen vahvistaman vastaavuusluettelon oikeellisuus.
Tästähän tässä nyt
on vääntänyt monikin, mistä kohtaa
se oikeellisuus löytyy ja kuka sen hyväksyy. Mielestäni
siinä kohtaa meidän on varmasti luotettava Merenkulkulaitokseen,
että se pystyy valvomaan nämä oikeellisuudet,
että sillä on riittävät voimavarat
se myöskin tehdä ja tarkastaa nämä alukset.
Maksuista voisi sanoa sen, että kun täällä on puhuttu
siitä 100 prosentin ylärajasta, kun se nyt on
105 tai 107, kumpiko sinne nyt on merkitty, monesti näissä asioissa
on niin, että jos kaikki maksavat reilusti ja oikein, niin
jopa niitten kohdalla, jotka tänä päivänä maksavat
vähän runsaanlaisesti, voi tapahtua maksujen alentaminen, jos
kaikki tulevat siihen pottiin jakamaan ihan oikeasti. Minusta se
on oikeus ja kohtuus, että jokainen on samalla viivalla
ja että niistä mennään samanlaisilla
eväillä läpi, koska kun samoista rahdeista
kuitenkin kilpaillaan, niin täytyy olla myöskin
yhteneväiset lähtökohdat. Pinnarit pitää laittaa
kuriin. Siksi minä kyllä kannatan ed. Vistbackan
esittämää, että sinne otettaisiin
näistä vääristä tiedoista
tämmöinen sanktio, joka muun muassa työeläkelakien
kohdalla meillä on ja eräitten verojen kohdalla,
jolloin voidaan määritellä korotus, elikkä jos
ilmoitat väärät tiedot ja maksat väärien
maksatusperusteitten kohdalta, niin jopa kaksinkertaistetaan tai
kolminkertaistetaan maksu. Se toimii kyllä tehokkaana rangaistuksena,
ja ennalta ehkäisevä vaikutus sillä on kaikkein
paras.
Toivon liikennevaliokuntaan onnistunutta käsittelyä.
Onneksi luotan ed. Pulliaiseen tässä kohdassa
kovasti, ja hän varmasti tuo asiantuntemuksensa siellä käyttöön.
Kalevi Lamminen /kok:
Arvoisa puhemies! Ministeri poistui takavasempaan. (Eduskunnasta:
Säikähti!) — Säikähti
kyllä. Vaikka olen isokokoinen, niin hyvätapainen.
Täällä on aikaisemmin todettu edellisen
kohdan yhteydessä, oliko se ed. Häkämies,
että virkamiehet ovat vieneet edellistä ministeriä aika pahasti.
Olisin varoittanut tässä asiassa myöskin nykyistä ministeriä,
että hän ei ole ehtinyt ilmeisesti tähän
esitykseen perehtyä ollenkaan. Hän on nyt hypännyt
liikkuvaan laivaan ja siksi joutuu melko koville, koska tiedän,
että liikennevaliokunnassa on jo kertaalleen treenattuja
yksilöitä, jotka eivät päästä mitään
enää läpi käsiensä, kuten
ed. Pulliainen, entinen valiokunnan puheenjohtaja. (Välihuuto) — Ei
taida päästää mistään
läpi, tietää varsin hyvin nyt jo, missä tässä mennään.
Sen paremmin ja pitemmälti tätä asiaa
enää pitkittämättä totean
ihan samaa, mitä ed. Pulliainenkin aikaisemmin totesi,
että kun oli edellinen esitys, joka sitten hallituksen
taholta vedettiin pois, niin se oli tavaton sekaannus. Perustuslakivaliokunta
kiinnitti huomiota juuri virkamiesten tulkintaan ja harkintavaltaan
jääluokkien määräämisen
suhteen ja kehotti, että se on tarkemmin rajattava. Nyt
tämän jälkeen hallitus veti sitten väylämaksuesityksensä pois
eduskunnasta. Nyt tässä uudessa esityksessä nämä samat
asiat ja samat ongelmat on siirretty sellaisinaan 3—8 §:ään.
No, luullaan, etteivät nämä henkilöt,
jotka valiokunnassa nytkin istuvat, muista viime joulukuista tapahtumaa.
Kyllä ihan varmasti muistavat. Kun tämä menee
jälleen kerran perustuslakivaliokuntaan ja se antaa lausuntonsa,
niin minä olen melko varma, että tämä on
jälleen perustuslain hengen vastainen ja tätä valiokuntakäsittelyssä se
ei hyväksy, ennen kuin nämä tarkennukset
siihen tehdään.
Aikanaan eduskunnan puhemies Uosukainen antoi monta kertaa satikutia
ministeriöille heikosti valmistetuista lakiesityksistä.
Nyt olisi tarpeellinen hetki jälleen antaa satikutia tästäkin, joka
meni nyt jo kerran uusiksi, ja nyt se taas on tuotu tänne
eduskuntaan, tästäkin asiasta.
Minua myöskin ihmetyttää se, minne
ovat kuihtuneet ne, voidaan sanoa, melkein parinsadan miljoonan
euron saatavat. Ne on vaan jotenkin kohtuullistettu ja niitä ei
ole Suomen valtiolle maksettu takaisin. Kuka siinä on syyllinen, miksi
näin on tapahtunut, sitä sietää kysyä.
Ennen kaikkea lopetan tämän puheluni siihen toteamukseen,
mitä Satamaliiton puheenjohtaja Matti Aura sanoi, että tämä häslinki
on aiheuttanut sen, että Suomen merenkulku on painunut mutasarjaan,
ja sitä se on ollut.
Astrid Thors /r:
Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat! Vi är kanske
lite mellan barken och trädet, för det är
uppenbart att vi anser det vara riktigt att avgifterna skall basera
sig på isklass, det har alla varit eniga om. Att gå in
för det nya systemet med någon slags koefficient
som vi inte känner till, det alternativet har man tagit
avstånd till. Likaså är vi eniga om att
det behövs en snabbt förnyad lagstiftning. Och
då kan jag inte riktigt förstå den kritik
som några av de föregående kollegerna
har framfört när det gäller att det här är
ett så dåligt berett förslag.
Jag vill inte yttra mig om detaljer i det som grundlagsutskottet
sannolikt kommer att yttra sig om, jag vill bara konstatera att
man säger här, till exempel i 4 §, att
"Sjöfartsverket utfärdar närmare bestämmelser
om de krav som gäller fartygs konstruktion, maskineffekt
och övriga isgångsegenskaper och metoder ..."
och om någonting är teknik så tycker
jag att det här är teknik.
Arvoisat kollegat, tässä täytyy muistaa
nyt vähän tätä historiaa, ja
sitä on muistettu, mutta myöskin tämän
esityksen hyviä puolia. Nykyisessä järjestelmässä ja
siinä, mitä yritettiin kohtuullistaa, meillä oli
useampia luokkia ja pieni muutos johti luokan muutokseen ja maksun
moninkertaistumiseen elikkä erittäin pieni muutos, tekninen
muutos, johti taloudellisesti myöskin erittäin
suuriin muutoksiin, ja siinä sitten voidaan puhua näistä sadoista
miljoonista.
Mielestäni meidän on myöskin todettava,
mitä kuulin tässä talossa, että sentti
sinne tai tänne jäänvahvistukseen ei
vaikuta niin huomattavasti jäänkulkuominaisuuksiin
kuin maksuissa näkyy. Talossa on myöskin laivanrakennusekspertiisiä, niin
kuin tiedämme. Tämä oli yksi tausta,
ja nyt tähän muutokseen on ryhdyttävä.
Mielestäni uudistus on tarpeen. Toisaalta EU tässäkin
vähän kummittelee taustalla, toisaalta nämä lainsäädännölliset
epäselvyydet.
En väittele kanssanne näistä eri
kieliversioista — niistä on väitelty
historiassa riittävästi — mutta sehän
on johtanut monenlaisiin kysymyksiin.
Edellinen puhuja puhui Suomen merenkulun alennustilasta ja väitti,
että se johtui tästä. En ehkä väitä niin.
Meillä on muita ongelmia, kun muissa maissa on ehkä edullisemmat
säännöt, mutta kyllä tämä sekaannus
jossakin vaiheessa jopa uhkasi sitä, kuka halusi tulla
tänne maahan ja kuka ei. Mielestäni tämä on
hyvä pohja, jolta lähteä ja yrittää uudistaa.
Me olemme samaa mieltä siitä, että joku
indeksi olisi ollut huonompi järjestelmä. Se,
että nyt edelleen lähdetään
tästä jääluokasta, vaikka on
harvempia luokkia, on oikea lähtökohta. Toivomme,
että pystyisimme yhtymään nyt tämän
lainsäädännön tarpeellisuudesta
ja yhdessä pystymme viemään eteenpäin säännökset,
jotka selvittävät tämän tilanteen.
Voi sanoa, että ellemme pysty löytämään
yhteisymmärrystä, niin ehkä ei enää sitten
ole tässä hallituksen esityksessä vikoja
vaan voimme ruveta kysymään, olemmeko joissakin
niin tiukoissa perustuslain vaatimuksissa, että se tekee
käytännön järjestelmän
hyviksi koetut maksusäännökset mahdottomiksi.
Se, mitä minä jäin vähän
tässä esityksessä kaipaamaan, niin kuin
jotkut edeltäjät, olivat laivan selvittäjän
vastuusäännökset.
Vi vet att en del skeppsklarerare har ett oerhört
stort ansvar, ett ansvar som de inte, om de inte har någon
regressrätt, kan klara av. Jag tror också att
vi här ser beviset på det här stora ansvaret
i den stora koncentration som också sker i den här
branschen.
Vad gäller exemplet att man, som en ledamot tidigare
här sade, skulle ta modell av det nu aktuella lagförslaget
om arbetspensioner att om man uppger felaktiga uppgifter så skall
vi ta till samma sanktioner i det lagförslag som vi har
här på bordet. Åtminstone personligen
tror jag att det första lagförslaget är
väldigt dåligt till den del som det gäller
direkta straff i form av sanktioner. Där uppfyller inte
lagstiftningen de laglighetskrav som man kan ställa i straffsituationer.
Yksi edellisistä puhujista viittasi työeläkelainsäädäntöön,
että meidän pitäisi ottaa joitakin sanktioita
siinä — ainakaan ei sanktioita siinä muodossa
kuin on esitetty nyt keskustelun alla tai meidän käsittelymme
alla olevassa työeläkelaissa, jossa vaaditaan
rangaistussäännöksiä. Monet asiantuntijat
ovat viitanneet siihen, että siellä ei laillisuusvaatimus
toisaalta edisty.
Päämääränä tässä lainsäädännössä meidän
pitäisi pitää kirkkaana, että meillä on
ollut hyvä järjestelmä, joka on edistänyt
merenkulun turvallisuutta, ja hyvä järjestelmä,
jossa pyritään ottamaan huomioon todellinen jäänmurtamistarve
ja myöskin se yhteistyö, mitä meillä on
pohjoisen satamissa, ja se, että niin moni satama kuin
mahdollista myöskin saa toimia tulevaisuudessa, mielestäni
on tässä päämäärä,
toisaalta siis, että meillä on ympäristöturvalliset
kuljetukset ja toisaalta, että meillä monet satamat
pystyvät toimimaan. Mielestäni tämä meidän
nyt pitäisi pitää kirkkaana mielessä samoin
kuin se, että huolehdimme maahan tulevan rahtiliikenteen
turvallisuudesta.
Eli ryhmäni ja minä puollamme hyvin ratkaisevasti
tätä esitystä. Näistä vaihtoehdoista,
mitä on ollut esillä, tämä on
ehdottomasti se, jonka pohjalta nyt pitää tarkastella
asioita, ja toivottavasti se lähtee käyntiin niin
nopeasti kuin mahdollista.
Reijo Kallio /sd:
Arvoisa puhemies! Tästä asiasta on oleellinen
viisaus tullut jo sanotuksi, joten tyydyn lyhyeen kaavaan.
Merenkulkumme yksi ongelma on ollut ja on edelleenkin se, että vesillämme
seilaa aivan liian paljon sellaisia aluksia, joiden jääluokka
on parempi kuin niiden ominaisuudet edellyttävät. Tässä on
kyse paitsi ympäristöturvallisuudesta myöskin
fiskaalisesti merkittävästä asiasta.
Merenkulkulaitos on vastuussa väylämaksulain valvonnasta.
Siitä, miten hyvin Merenkulkulaitos on tässä tehtävässään
onnistunut, voidaan esittää hyvinkin erilaisia
arvioita.
Täällä on tänään
perätty lainsäädännön
selkeyttä. Yhdyn tähän kuoroon. Kyllä mielestäni lainsäädännön
tulee olla niin selkeää, että se ei jätä väljää tulkinta-
ja harkintavaltaa virkamiehille. Tässä mielessä oleellista
onkin, onko nyt käsittelyssä olevassa hallituksen
esityksessä laiksi jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta,
riittävän hyvin säädelty se,
miten aluksen jääluokka määritellään
yksiselitteisesti ja selkeästi. Näin ei mielestäni
välttämättä ole. Mielestäni
liikenne- ja viestintävaliokunnan tuleekin ottaa esityksen 3—8 §:t
kriittiseen tarkasteluun ja tehdä tarvittavat muutokset.
Näihin edellä mainittuihin pykäliin monet
edustajat ovat täällä perustellusti viitanneet.
Kuten sanoin, lainsäädännön
tulee olla riittävän selkeä.
Matti Ahde /sd:
Herra puhemies! Lyhyen kaavan mukaan. Näillä lakiesityksillä on
tietenkin tärkeä merkitys Suomen elinkeinoelämän
ja erityisesti pohjoisen Suomen merenkulun kannalta. On suuria taloudellisia
intressejä puolustettavana, ja sen takia on tärkeää,
että nyt eduskunta saisi tästä toimivan
lakikokonaisuuden. Minusta hallituksen esitys nyt muodostaa toivottavasti
sellaisen pohjan, että suomalaisella elinkeinoelämällä,
joka toimii pohjoisessa Suomessa ja miettii siellä tulevaisuuden
toimintaedellytyksiä, on oikeus kyllä saada tietää,
miten tulevaisuudessa meriliikenteen kuljetukset voidaan järjestää,
minkälaisilla ehdoilla, ja se koskee sekä näitä jääluokkia,
koko tätä väylämaksukokonaisuutta
että sitten jäänmurtaja-apua. Vaikka täällä sanottiin,
että ministeri ei ole ennättänyt tähänkään
lakiesitykseen perehtyä ministerinä — niin
se on varmasti totta — niin eduskunta sitä vastoin
on tähän esitykseen, jos olen oikein ymmärtänyt,
keskimääräistä enemmän
ennättänyt perehtyä.
Oma toiveeni olisi kyllä myös se, että tämän hallituksen
esityksen pohjalta sekä liikennevaliokunta että mahdollisesti
lausunnon antavat muut valiokunnat saisivat kuitenkin suhteellisen
nopeasti valmiiksi sellaisen toimintakokonaisuuden, että tämä pitkään
vellonut keskustelu nyt saisi jonkinlaisen pisteen. Olen ymmärtänyt
tästä keskustelusta sen, että niinkään
tämä lainsäädäntö sinänsä ei
ole ollut ongelma, mutta ongelma on ollut enemmän lain
noudattamisen valvonta. Tässä suhteessa viranomaiset
eivät eduskunnan silmin katsottuna ole saavuttaneet menneinä vuosina
riittävää luottamusta, ja sen takia nyt
todennäköisesti eduskunta haluaa tähän
asiaan mahdollisimman hyvin perehtyä, ja uskotaan, että merenkulkuviranomaisetkin
ovat tsempanneet omaan toimintaansa ja tulevat tsemppaamaan tulevaisuudessa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kysymys on ennen muuta nimenomaan ympäristöstä ja
ympäristöturvallisuudesta tuon fiskaalisen näkökulman
lisäksi, mikä tietysti on otettava huomioon.
Jääluokitus ja sen merkitys alusturvallisuudelle
ja öljykuljetusten yhteydessä öljy- ja
kemikaaliturvallisuudelle on hyvin tärkeä. Huolimatta siitä,
että puhutaan ilmaston lämpenemisestä,
se on ennen muuta sitä, että ääreisilmiöt
kehittyvät ja korostuvat. Se saattaa merkitä myös
paradoksaalisesti erityisen kylmiä talvia tai erityisen
vaikeita jääolosuhteita esimerkiksi Suomenlahdella,
jossa 200 miljoonan tonnin öljykuljetusten raja vuositasolla
menee pian rikki. Näin ollen meillä on tietoa
jo nyt niistä ongelmatapauksista, jotka ovat liikennöineet
Suomenlahdella. Tämä Stemnitsa-tapaus on yksi
niistä. Ikään kuin jääluokitukset
ovat kunnossa, mutta kuitenkin konetehon suhde aluksen kokoon jne.
tekee siitä vähemmän turvallisen vaikeissa
sääolosuhteissa. Tämä oli tilanne
vuoden 2003 keväällä, ei kovinkaan kauan
sitten, kun ympäristövaliokunta ja liikenne- ja
viestintävaliokunta vierailivat rajan tuolla puolen Primorskissa.
Puhemies! Tämä suhde kansainvälisiin
luokituksiin ja sen oikeudellisuus on yksi asia, mikä on
myös näissä teksteissä, ja sitten
ennen muuta todella on tämä turvallisuus. Meiltä puuttuu
edelleenkin avomeriolosuhteissa ja vaikeissa jääolosuhteissa
tai yleensä jääolosuhteissa öljyn
ja kemikaalien turvaamiseen ja torjuntaan pystyvä alus.
Siitä ei ole vielä valmistunut esityskään
hallituksesta, ja tämä on yksi ongelma, joka pitäisi myös
ratkaista.
Ed. Kalevi Olin merkitään
läsnä olevaksi.
Keskustelu päättyy.