Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on tähänastisista maailman kaikista hallituksista paras hallitus, mutta vain tämän asian osalta. Nimittäin Vanhasen hallitus on ainoa hallitus, joka on poistamassa toimeentulotuen asumismenojen omavastuun. Tosin Lipposen ykköshallitus pois lukien mikään muu hallitus ei nyt varsinaisesti tätä asiaa ole käsitellytkään, että tämä nyt heikennyksenä tähän äskeiseen kehumiseen. Mutta joka tapauksessa hallitus on tällaisen esityksen antanut, ja aiempien lupausteni mukaan kiitän maan istuvaa hallitusta siitä.

Ennen näitä eduskuntavaaleja lupasin äänestäjilleni, että jos jotain yritän saada aikaiseksi, niin se on ainakin tämän toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistaminen, ja ilokseni totean, että maan hallitus on tullut kanssani tässä asiassa samalle linjalle. Vaikka sananlasku sanoo, että hallitukset eivät opi mitään, vain ihmiset oppivat, niin tässä tapauksessa ihmisten muodostama hallituskollektiivi on toivon mukaan oppinut jotakin. Tähän esitykseen nimittäin liittyy aika mielenkiintoisia periaatteellisia seikkoja, ja niistä kaikki asiat eivät ole Matti Vanhasen hallitukselle kunniaksi.

Ehkä mielenkiintoisin seikka on tietenkin se, miksi itse asiassa tämä esitys toteutuu nyt, kun oman laki- ja toisaalta myöskin budjettialoitteeni pohjalta omavastuu olisi voitu poistaa jo parin edellisen vuoden aikana. Silloin hallitus ei ole siihen tuntenut tarvetta. Nyt tämä toteutuu niin sanotun köyhyyspaketin yhteydessä ja hyvä niin.

Mutta on tietenkin kysyttävä, onko asia sillä tavoin kuin epäilen, että erityisesti hallituspuolueista toinen eli sosialidemokraattinen puolue ja sen eduskuntaryhmä tulivat tämän vaatimuksen taakse tai itse asiassa ryhmän enemmistökin tuli tämän vaatimuksen taakse vasta sen jälkeen, kun varallisuusvero oli päätetty poistaa. Onko niin, että tämä kaikkein köyhimpien ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteita selkeästi parantava lakiehdotus annettiin ikään kuin kompensaationa sille, että maan kaikkein suurituloisimpia autettiin. (Ed. Olin: Ei pidä paikkaansa!) — Hyvä on, jos ei pidä paikkaansa, mutta ulkoapäin katsellen näyttää huolestuttavasti siltä, että näin on. — Ja jos näin on, niin silloin on tietenkin kysyttävä, mikä on tämä maa, jossa köyhiä voidaan auttaa vasta sitten, kun kaikkein rikkaimpia on autettu, mutta hyvä on, jos edes nyt sillä perusteella autetaan, mutta toivon, että tämä ei ole tämän maan hallituksen eikä sosialidemokraattisen puolueen eikä Suomen keskustankaan periaattellis-ideologinen lähtökohta, koska jos niin on, se on äärimmäisen huolestuttavaa.

Se, mikä tässä lisäksi on tietysti huolestuttavaa, on se, että omavastuu ollaan poistamassa vasta syyskuun alussa ensi vuonna. Voidaan kysyä, miksi sitä ei poisteta tammikuun alussa, kun kuitenkin hyvin tiedetään, että itse asiassa keskeinen peruste tämän omavastuun kumoamiseksi on se, että se on ollut seurauksiltaan kohtuuton. Se on kiistatta aiheuttanut köyhien ihmisten häätämistä ja aiheuttaa edelleenkin niitten kahdeksan kuukauden aikana, jotka vanha laki on ensi vuonna voimassa. Vaikka kenties varallisuusveroon viittaaminen on ehkä jonkun mielestä arveluttavaakin, niin onhan se todettava, se varallisuusveromuutos on kyllä varaa saattaa voimaan tammikuun alusta, tätä ei ole varaa saattaa.

Minusta tämä on vähintään kummallista, ja on tietenkin aivan selvää, että tulen valiokuntakäsittelyssä esittämään tämän toimeentulolakiesityksen voimaansaattamisen aikaistamista vuoden alkuun. Toivon, että tälle löytyy laajasti kannatusta, koska, kuten lakiesityksenkin perusteluissa todetaan, niin mikään niistä perusteluista, joidenka vuoksi se säädettiin, ei ole toteutunut. Se ei ole saanut pienituloisia ihmisiä muuttamaan kalliimmista asunnoista halvempiin asuntoihin, mikä muuten on ihan hyvä asia.

Kannattaisikin nyt näin jälkikäteen ehkä vielä arvioida sitä, mitä se tarkoittaa, että tässä salissa on joskus säädetty laki, jolla pakotetaan köyhät ihmiset muuttamaan kalliimmista asunnoista halvempiin asuntoihin, mikä todellisuudessa tarkoittaa myöskin sitä, että heidät pakotetaan muuttamaan paremmista asunnoista huonompiin asuntoihin, että ihmiset pakotetaan muuttamaan omista kodeistaan pois siksi, että he ovat köyhiä. Jos näin on, niin ehkä kannattaa miettiä meidän päätöksentekomme oikeudenmukaisuutta. Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että tämä lakiesitys nyt toivon mukaan yksimielisesti tulee tässä salissa hyväksytyksi.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Toimeentulotukeen säädetty 7 prosentin asumiskulujen omavastuu oli yksi Lipposen hallituksen pahimpia sosiaalipoliittisia virheitä. Silloinhan sitä perusteltiin voimakkaasti sillä, kuten täällä edellinenkin puhuja totesi, että pienituloiset, toimeentulotukea saavat ihmiset muuttaisivat halvempiin asuntoihin. Siinä oli vain yksi pieni mutta: niitä halvempia asuntoja vain ei ollut, eikä niitä ole tänä päivänäkään. Päinvastoin asumiskustannukset ovat edelleenkin nousseet ja nousevat hyvin nopeasti. Tähän vaikuttavat hyvin monet asiat, mutta erityisesti energian hinta ja myöskin maan hinta, joka jatkuvasti nousee.

Näin ollen perustelut tälle laille olivatkin lähinnä hiekalle rakennettuja, ja tosiasiassa haluttiin kyykyttää köyhiä. Siinä ei ollut mitään sen ihmeellisempää, sillä toimeentulotukihan on viimesijainen toimeentuloturvan muoto. Se on alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi, lyhytaikaiseksi toimeentuloturvaksi, ja ensisijaisen sosiaaliturvan elikkä eläkkeiden, työttömyysturvan, sairauspäivärahojen jnp. tulisi olla ne keinot, joilla ihmiset tulevat normaalielämässä toimeen. Tämä toimeentulotuki on vain sitä varten, jos tapahtuu poikkeuksellisia asioita ihmisen toimeentulossa. Tämä on viimesijainen toimeentuloturva, jolla tullaan toimeen sitten, että ei jouduta aivan heitteille.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa leipäjonot eivät ole lyhentyneet, ja tämä osoittaa sen, että meillä ovat sekä toimeentulotuki että ensisijainen toimeentuloturva liian alhaisella tasolla. Tämä lakiesitys on myönteinen, että tämä 7 prosentin omavastuuosuus, joka oli mielestäni suuri sosiaalipoliittinen virhe, poistetaan. Olen samaa mieltä ed. Virtasen kanssa siitä, että tämän tulisi tapahtua viimeistäänkin heti vuoden alusta. En ymmärrä, miksi tätä epäonnistunutta lakia pitää vielä säilyttää tämä kahdeksan kuukautta ensi vuoden puolella ja ihmisiä kyykyttää edelleenkin siellä toimeentulotukiluukulla, ja mahdollisesti aiheutuu turhia ja tarpeettomia häätöjä, kun vuokria ei pystytä maksamaan.

Toisena asiana ottaisin esille tässä toimeentulotuen osalta sen, että kaupungeissa, erityisesti suurissa kaupungeissa, on muodostunut kohtuuttoman pitkät jonot, kun ihmiset odottavat, että he pääsisivät sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Mielestäni viimesijaisen toimeentuloturvan hakemiseen pitäisi päästä paljon nykyistä nopeammin. Ei ole oikein, että jopa kuukauden joutuu odottamaan, että pääsee sinne vastaanotolle, missä toimeentulotukiasiat vasta käsitellään. Myöskin tältä osin kuntien vastuu tässä asiassa tulisi vahvistaa lailla, että ihmisten on päästävä kerta kaikkiaan, kun akuutti hätä on päällä, päästävä sosiaalityöntekijän vastaanotolle riittävän nopeasti. Nyt valitettavasti se ei ole toteutunut, ja muun muassa oikeusasiamies on useammankin kerran siihen joutunut puuttumaan. On tietenkin selvää, että nämä ovat niitä ääritapauksia. On paljon tapauksia, jotka eivät tule viranomaistenkaan tietoon.

Herra puhemies! Kuten jo totesin, on hyvä, että viimeinkin järki on voittanut tässä asiassa ja tämä asumistuen omavastuuosuus toimeentulotuesta poistetaan. Mutta en näe mitään perusteita sille, ottaen huomioon vielä valtion rahatilanteen — valtionvarainministerihän ilmoitti, että on 3 miljardia ylijäämää, enempi tuloja kuin on arvioitu — että tämä ei astuisi voimaan jo ensi vuoden alusta. Tässä puhutaan murusista, mutta pääomatulojen verovapaudessa puhutaan sentään, jos viime vuoden tasoon verrataan, 100 miljoonan euron veronalennuksesta Suomen rikkaimmille ihmisille. Tässä puhutaan Suomen köyhimmistä, ja kyllä pitäisi sen verran sosiaalista omaatuntoa löytyä vielä sivistysvaltiosta, että tämä asia hoidettaisiin nopeasti kuntoon.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksikin täytyy antaa kiitos hallitukselle siitä, että tämä virhe lopultakin korjataan, ja kiitoksen ovat nyt sitten vastaanottamassa keskustasta ed. Riikka Moilanen-Savolainen ja sosialidemokraateista toverit Elo ja Olin. Muitapa täällä salissa ei sitten hallituspuolueiden kansanedustajista näykään, ja kokoomuksen paikat ovat ihan tyhjiä, enkä sitä oikeastaan yhtään ihmettelekään, koska ed. Zyskowicz tuli sanoneeksi, kun julkisuuteen tuli tämä asumisen 7 prosentin omavastuun poistaminen toimeentulotuesta, että tässähän tulee kannustinongelmia. Eli hän palasi siihen historiaan, josta tämä älytön leikkaus aikoinaan sai alkunsa.

Eli kannustinloukkutyöryhmä, jota veti silloinen toinen valtiovarainministeri Arja Alho, esitti, että 20 prosenttia olisi omavastuu toimeentulotuen asumiskuluissa. Sitten budjettiriihessä yön hiljaisina tunteina onneksi saatiin alennettua tämä 7 prosenttiin. Silti tämä oli vielä liian kova ratkaisu kaikista köyhimmille ihmisille. Täytyy häpeäksi tunnustaa, että silloin emme saaneet täällä eduskunnassa muutettua tätä, vaikka tässä oli monia henkilöitä sitä voimakkaasti silloin myöskin hallituspuolueista arvostelemassa. Eli kannustinloukkutyöryhmän töistä tämä oli yksi niitä pahimpia.

Ne perustelut tässä aikaisemmin edustajat Virtanen ja Kuoppa jo mainitsivatkin: tavoitteena oli, että köyhät ihmiset muuttaisivat pienempiin asuntoihin. Mutta en ymmärrä sellaista kannustinta, missä tämä keppikannustaminen ei lopu siinä vaiheessa, kun ihminen tekee niin kuin joittenkin mielestä oli tavoite tehdä, eli tämä 7 prosentin leikkaushan ei poistunut yhtään mihinkään, vaikka henkilö olisikin muuttanut pienempään ja halvempaan asuntoon.

Mutta suomalainen asumistukijärjestelmä on siinä mielessä ongelmallinen, että jos henkilö sattui muuttamaan vanhempaan asuntoon, saattoi olla niin, että hän loppujen lopuksi sai pienemmän asumistuen ja toimeentulotuen osuus vain kasvoi siitä. Tiedän sellaisenkin tapauksen, missä henkilön ei kannattanut muuttaa vanhempaan ja pienempään asuntoon, koska siinä asumistuki oli pienempi ja toimeentulotuki olisi ollut suurempi osa. Kyllä minusta asumistukijärjestelmää pitäisi myöskin tältä osin muuttaa, että se mahdollistaa myös vanhassa asunnossa asumisen, jos joku haluaa sellaisessa asua.

Vielä toistan sen, että tämä oli aikoinaan suuri virhe, ja on todella hyvä, että se nyt korjataan, ja enpä oikein usko, että tämä olisi tullut korjatuksi, ellei olisi tullut tätä varallisuusveron poistoa. Vaikka täällä huomenna varallisuusverosta todennäköisesti enemmän keskustellaan, niin on tässä ihan pakko mainita, että kun 40 000 Suomen rikkainta tulee saamaan tällaisen "toimeentulotukiavustuksen" varallisuusveron poiston myötä, niin on aika kohtuutonta, että toimeentulotukiasiakkaat saavat toistaiseksi tämän monta vuotta olleen keppilinjan, koska heidän osaltaan omavastuu poistuu vasta ensi syksynä, vuoden kuluttua. Siinä mielessä nyt minusta hallituspuolueet, ed. Ahde nimenomaan valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtajana, voisivat toimia niin, että tämä saataisiin jo ensi vuoden alusta voimaan. Se olisi kohtuullista. Väitän, että jos tätä painetta ennen kaikkea vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä ei olisi ollut näin voimakkaasti, tätä ei olisi vieläkään poistettu. (Ed. Ahde: Se on liioittelua!)

Ed. Kuoppa täällä mainitsi liian pitkistä jonoista, ja se on tänä päivänä ihan arkipäivää monissa kaupungeissa. Tähän pitäisi ehdottomasti puuttua, koska varsinkin henkilö, joka hakee ensimmäistä kertaa toimeentulotukea, yleensä on jo joutunut tilanteeseen, jossa hän on yrittänyt sinnitellä ja sinnitellä pitkän aikaa, ja sitten kun ei mikään enää auta ja laskut alkavat pahasti olla rästissä, hän jättää hakemuksen. Sitten saattavat olla parikin viikkoa tai senkin yli nämä jonot vielä. Minusta se on kohtuuton tilanne ihmisille, jotka ovat jo muutenkin nöyryytetyssä asemassa.

Vaikka tästä nyt hallitukselle kiitokset annankin, niin silti pitäisi keskittyä siihen, että tehtäisiin tällainen köyhyydenehkäisyohjelma. Kaikissa sivistyneissä valtioissa pitäisi pyrkiä siihen, että köyhyyttä ehkäistään eikä pelkästään vain sitten korjata pahimpia virheitä. Siinä tietysti tärkeimmät asiat ovat työttömyyspäivärahan peruspäivärahan nosto ja työmarkkinatuen tason nosto ja sitten kansaneläkkeen tason nostaminen. Tämä tällä kertaa 7 plus 5 euroa ei ratkaise tätä tilannetta. Täytyy muistuttaa, että myöskin monia näistä kansaneläkeläisistä, jotka joutuvat suurien lääkekustannusten ja pienen eläkkeen takia hakemaan toimeentulotukea, on koskenut tämä 7 prosentin asumisen omavastuu. Siinä mielessä on aika kohtuuton tilanne, kun tiedän, että kansaneläkkeellä olevat iäkkäät ihmiset ovat kaikki tehneet erittäin paljon työtä. He eivät vain ole olleet vieraan töissä niin, että heille olisi työeläkettä aikanaan kertynyt, mutta kaikki kuitenkin ovat tehneet paljon työtä ja siinä mielessä heille varmasti kuuluisi myöskin ihan kohtuullinen eläke ja korvaus siitä, ennen kaikkea kun indeksi kansaneläkkeessä on heikompi kuin työeläkkeessä.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy heti näin alkuun ilmaista ilahduksen sanat erityisesti ed. Virtasen osalta, että olette vihdoinkin liittynyt tähän hallituksen ilosanoman välittämiseen. (Ed. Huotari: Kiitos pitää antaa, kun aihetta on!) Vakavasti puhuttuna täytyy kyllä huomioida myös se, että tänä iltana tämän lain kohdalla ilmeisesti politiikka osoittaa myös inhimillisen puolensa, ja siitä olen erityisen iloinen.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys poistaa siis toimeentulotuen 7 prosentin omavastuun asumiskuluista. Tavoitteena on parantaa kaikkein vähävaraisimpien kotitalouksien taloudellista asemaa. Mielestäni tämä uudistus on erittäin tarpeellinen ja tukeekin pääministeri Matti Vanhasen hallituksen perhepolitiikkaa muun muassa. Tässä hallituksen esityksessä todetaan, että taustalla on vuonna 97 tehty poliittinen kompromissi, jonka seurauksena 7 prosentin omavastuu sisällytettiin toimeentulolakiin. Päätöstä oli tuolloin perusteltu sillä, että kaikkein köyhimmät muuttaisivat pienempiin ja halvempiin asuntoihin. Nyt siis kokemukset osoittavat, että laki ei ole käytännössä toiminut. Muun muassa sosiaalibarometrit osoittavat myös sitä, että köyhyys ja huono-osaisuus Suomessa on kasvanut ja kasaantuu. Väitetään jopa, että taloudellista köyhyyttä lisäävänä kehitysmoottorina on toiminut nimenomaan tämä laki, joka tuli voimaan vuonna 98. Omavastuuosuuden muutos poisti avun hakijoita kokonaan tuen piiristä eikä oikeutta toimeentulotukeen enää ollut, vaikka taloudellisen tuen tarve olikin. Näiden ihmisten kohdalla köyhyys lähti siis saman tien syvenemään.

Toisaalta arvio siitä, että toimeentulotuen piirissä elävät olisivat kiinnittäneet enemmän huomiota asumiskustannuksiin ja hakeutuisivat kohtuuhintaisempaan asumiseen, oli väärä. On siis useita perusteluja, jotka puoltavat tätä hallituksen esitystä. Omalta osaltani ainakin luotan Stakesin ylijohtajan arvioon, että nyt käsittelyssä olevalla hallituksen esityksellä helpotetaan mitä ilmeisimmin pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien asemaa ja hyöty kohdistuu erityisesti köyhyyden ytimeen. Näiltäkin osin lakiesitys saa varauksettoman tukeni.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ei mielestäni poista kaikkein vähävaraisimpien toimeentuloon liittyviä perusongelmia. Lukuisat tutkimukset, viimeisimpänä Stakesin raportti lapsiperheiden taloudellisesta kehityksestä, osoittavat, että lapsiperheiden osuus alimmissa tuloluokissa kasvoi 1990-luvulla. Pienten lasten perheet ovat jääneet jälkeen yleisestä tulokehityksestä, ja erityisesti pienituloisten lapsiperheiden lukumäärä on kasvanut. Kymmenessä vuodessa lapsiperheiden köyhyysaste on kaksinkertaistunut. Tulokehitys on ollut heikompaa suurilla perheillä, yksinhuoltajilla ja lapsiperheillä, joissa on alle 3-vuotias lapsi.

Mielestäni tämän raportin vakavin viesti on se, että yksinhuoltajatalouksien tulokehitys on ollut erityisen huono. Toivonkin, että yksinhuoltajien osalta suoraan arkeen ja erityisesti toimeentuloon vaikuttavat päätökset voitaisiin vielä eduskunnan osalta tehdä. Tulevissa päätöksissä meidän päättäjien olisi kiinnitettävä erityistä huomiota vähäosaisten ihmisten tilanteen korjaamiseen kokonaisuudessaan. Tavoitteena tulee olla ihmisten aktivointi ja parempi työllisyys. Näiltä osin tämän tulisi olla päätavoite.

Kannustan hallitusta jatkamaan niitä toimenpiteitä, joilla ensisijaisia etuisuuksia kehitetään. Yleensä näiden riittämättömyys ajaa ihmisiä toimeentulotuen piiriin. Lisäksi etuisuuksien ja palkkatyön yhteensovittaminen kaipaa tarkennuksia. Ongelmia ja syrjäytymistä ilmenee juuri sellaisilla ihmisillä, jotka pyrkivät aikaansaamaan parannusta omaan tilanteeseensa. Lisäksi toivon, että tällä hallituskaudella päästään yksimielisyyteen toimeentulotuen laskennallisen osan siirtämisestä Kelan hoidettavaksi. 90-luvun myönteiset kokemukset tulisikin siirtää 2000-luvun pysyviksi käytännöiksi. (Ed. Huotari: Kuka sitä vastustaa?) Uusi tehtäväjako mielestäni voisi palauttaa toimeentulotuen sosiaalityön välineeksi.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tämä laki voidaan käsitellä laajalla yksimielisyydellä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Täällä edellä erityisesti vasemmiston kansanedustajat ovat aivan oikein kuvanneet sitä kehitystä, mitä on tapahtunut. Tietysti vasemmistoliitonkin eräillä edustajilla on tällainen opposition näkökulma tähän, ja kannattaa muistaa tietysti, mitä sen paremmin ed. Huotari kuin ed. Virtanenkaan ei maininnut, että vasemmistoliitto oli myöskin hallituksessa, kun tämä laki säädettiin. (Ed. Huotari: Minä mainitsin!)

Puhemies! Haluan ensimmäiseksi kyllä torjua ed. Virtasen näkemyksen siitä, että tämän toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistaminen jotenkin olisi yhteydessä varallisuusveron poistamiseen. Varallisuusveron poisto, niin kuin ed. Virtanen hyvin tietää, sovittiin tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä. Se oli osa sitä ratkaisua, ei sosialidemokraattien vaatima ratkaisu, mutta sellainen, jonka avulla sitten tämä tulopoliittinen sopimus saatiin aikaan, mistä minä uskoisin myöskin edustajien Virtanen ja Huotari olevan iloisia.

Mitä tulee tähän historiaan, niin aivan oikein täällä on kerrottu siitä nimenomaan kokoomuksen ja erityisesti Ben Zyskowiczin taholta lähteneestä vaatimuksesta, että kannustinloukut pitää purkaa. Me kaikki muistamme, erityisesti ed. Huotari ja ed. Olin, kun olimme täällä paikalla, että ed. Ben Zyskowicz heilutti lippuja aina täällä ja sanoi, että nyt pitää kannustinloukut poistaa ja saada ihmiset töihin. Valtavaa yhteiskunnan rahojen ryöstämistä tapahtuu, kun köyhät ihmiset saavat sosiaalitukea. Se oli suurin piirtein tämmöinen yleinen kokoomuslainen ajattelu, jonka tulkkina ed. Zyskowicz täällä oli. Tosiasia on, että kannustinloukuista muodostui, mistä myös silloin eduskunnassa itse varoittelin, köyhyysloukkuja. Tämä, niin kuin muistaakseni ed. Huotari sanoi, on kyllä eräs pahimpia köyhyysloukkujen syitä. Sen lisäksi tietysti on monia monia muita.

Mutta niin kuin esimerkiksi hallituksen lakiesityksen perusteluista näkyy, sosiaalityöntekijät moneen otteeseen ovat vuosien varrella varoittaneet siitä ja pyytäneet poistamaan toistuvasti tämän omavastuuosuuden asumismenoista, ja nyt vasta me pääsemme tähän. Ehkä se johtuu myös siitä, että me sosialidemokraattisessa ryhmässä olemme saaneet uusia ja vanhoja edustajia, joilla on sosiaalista mielenlaatua enemmän kuin aikaisemmin. Mutta uskoisin kuitenkin, että sosialidemokraattisella eduskuntaryhmällä on ollut varsin merkittävä osuus siihen, että tämä lakiesitys vihdoin ja viimein saatiin tänne eduskunnan käsittelyyn.

Haluan vielä kerran, puhemies, todeta sen, että sosiaalityöntekijät, pääosa heistä, ovat koko ajan todenneet, että nimenomaan tämä omavastuu asumismenojen toimeentulotuessa on keskeinen syy meidän köyhyytemme lisääntymiseen. Niin kuin täällä lakiesityksen perusteluissa myös todetaan, köyhyysaste on jatkuvasti syventynyt eli köyhiä on enemmän ja enemmän Suomessa.

Ehkä tässä voidaan todeta — tässä on erilaisia vertailuja — että aivan viime viikkoina luin erään tilaston, jonka mukaan meidän maassamme köyhimmän kymmeneksen tulotaso on lisääntynyt puolitoista prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Rikkaimman kymmeneksen tulotaso taas on noussut 45 prosenttia. Eli tästä me näemme, miten eriarvoisuus on lisääntynyt. Sosialidemokraattisena kansanedustajana minä en ole halunnut olla mukana tässä kehityksessä enkä halua olla jakamassa Suomen kansaa yhä syvemmin siihen, että toiset rikastuvat ja toiset köyhtyvät. En minä usko siihen, että kansakunta tulee sen onnellisemmaksi tai tehokkuus lisääntyy sillä, että tuloerot lisääntyvät.

Mitä sitten tulee myöskin ed. Kuopan esille ottamaan asiaan, johon ed. Huotari myös viittasi, toimeentulotuen maksatukseen, minusta on todella häpeä, että sellaiset kaupungit kuin Espoo ja Turku saavat muistutuksia oikeusasiamieheltä siitä, että viikkokausia venytetään toimeentulotuen maksamista, jonka me kaikki kansanedustajat tiedämme olevan viimeinen tulolähde näille ihmisille. Mihin se sitten johtaa? Se johtaa köyhyyteen, se johtaa ruokajonoihin, leipäjonoihin. Tämä on, niin kuin täällä on todettu, valitettavasti tämänkin päivän todellisuutta.

Minusta tämä on hyvä laki, ja myöskin minä olisin vetoamassa ed. Matti Ahteeseen, valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtajaan, ja tätä asiaa myöskin meidän eduskuntaryhmässämme voitaisiin käsitellä, voitaisiinko tämä saada voimaan 1. päivänä tammikuuta, niin kuin täällä edustajat Huotari ja Virtanen ovat aivan oikein ehdottaneet.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Toteaisin aluksi myös ed. Virtaselle, että tällä lakiesityksellä ei ole suoraa yhteyttä varallisuusveron poistamiseen. Sosialidemokraattisessa ryhmässä on ollut pitkään paineita tämän lain, jota nyt muutetaan, korjaamiseksi siten, että tuo 7 prosentin osuus poistuisi, ja nyt se poistuu.

Puhemies! Meidän pitäisi ehkä enemmänkin puhua täällä eduskunnassa köyhyydestä ja köyhyyspolitiikasta. Se köyhyys ei koskettele ainoastaan työttömiä, pitkäaikaistyöttömiä. Yhtä lailla on eläkkeensaajien ja eläkeläisten joukossa kohtuuttoman paljon ihmisiä, jotka ovat köyhyysrajalla, opiskelijoita niin ikään ja pitkäaikaissairaita. Muistan kyllä, että edustajat Kuoppa ja Huotari muun muassa ovat kyllä joka valtiopäivillä tämän asian puolesta puhuneet, että asia korjattaisiin tämänkin lain osalta nyt siihen malliin, jota esitetään.

Jos ajatellaan, puhemies, eläkeläisiä, niin minä aamulla kävin Konneveden eläkkeensaajatilaisuudessa, oli viitisenkymmentä ihmistä, ja kun tieto oli tullut, että eläkkeensaajien keskieläke on Suomessa lähes 1 100 euron paikkeilla, niin kyllä siellä väki oli ihmeissään, voiko se olla näin korkea. Siis toisin sanoen siellä maaseudulla suurin osa ihmisistä on sen alapuolella. Tämä kyllä tarkoittaa sitä meille, jotka täällä lakeja säädämme, että paitsi että me keskustelemme kansalaisten tulonmuodostuksen maksimista, on myös keskusteltava erittäin ponnekkaasti siitä, mikä on minimitoimeentulo, minimipalkat, jotka sovitaan totta kai työmarkkinajärjestelmässä, mutta myös minimieläke. Osaltani olen todennut silloin, kun tähän taloon oli tilaisuus töihin tulla, että minimieläkkeen — se oli 95—99 vaalikauden alussa — pitäisi olla, siis siihen aikaan, 6 000 markan tietämillä, ja se oli silloin (Ed. Huotari: Se oli 3 600!) — Kyllä, nimenomaan 3 600:n luokkaa, niin kuin ed. Huotari aivan oikein sanoi. (Ed. Ahde: Markkaa!) — Markkaa, kyllä joo.

Mutta sitten, puhemies, tähän lakiin, vaikka tämä on siis hyvä muutos nyt, olisi samalla voinut kirjoittaa sisään erään myöskin nykyaikaan kuuluvan muutoksen, joka auttaisi toimeentulotuen varassa olevia ihmisiä. Kun nyt todetaan, että toimeentulotuen perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat muun muassa ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta syntyvät menot, paikallisliikenteen käytöstä muodostuvat menot, sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot ja eräät muut, niin kyllä mielestäni sanomalehden tilaamisesta aiheutuviin kuluihin olisi rinnastettava esimerkiksi Internet-yhteydestä muodostuvat kulut. Siis jos kotitaloudessa on sähköposti tai Internet-yhteydet, ne pitäisi tämän kaltaisessa informaatioyhteiskunnassa, kuin Suomi on, kytkeä tähän, tosin tarkan harkinnan perusteella.

Puhemies! Täällä on eräissä puheenvuoroissa todettu, että tämä laki ei olisi suoranaisesti vaikuttanut toimeentulotuella asuvien osalta halvempaan asuntoon muuttamiseen, mutta täällähän lain perusteluissa todetaan, että seurantaselvitys vuodelta 2001 osoittaa sosiaalityöntekijöiden haastattelun osalta, että yli puolet näistä haastateltavista toteaa, että tämä on nimenomaan vaikuttanut tähän suuntaan. Myös todetaan, että haastateltavista sosiaalityöntekijöistä enemmistö, siis 67 prosenttia, kertoo kokemuksensa olevan, että omavastuu on lisännyt vuokrarästejä. Vuokrarästeihin liittyy koko kotitaloudessa melkoiset sosiaaliset ja emotionaaliset paineet ja sellaiset keskustelut, että ne myös tarttuvat lapsiin ja lapset kokevat eriarvoisuutta, minkä vuoksi nyt sitten pitäisi tällä 7 prosentin osuudella ainakin helpottaa tilannetta.

Arvoisa puhemies! Tuo täällä esiin tullut esitys, ajatus, että tämä laki saatettaisiin voimaan nopeammin kuin tässä ehdotetaan, esimerkiksi tämän vuoden alusta, mihin myös ed. Elo aivan oikein kiinnitti huomiota, on hyvin perusteltu näkemys.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen kuultuani ed. Elon näkemyksen siitä, että SDP:n ryhmässä on voinut syntyä köyhiä tällä tavoin oikein kohtelevia esityksiä ilman, että siihen on liittynyt, sanoisiko, tällaisia vastaavaan aikaan rikkaita hyvin kohtelevia esityksiä. Kun on tietysti aika läheltä seurannut, tietysti myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä, tämän asian etenemistä, niin aina siinä vähän välillä on ollut epäilyksiä siitä, mitenkähän se eri puolilla mahtaa mennä, kun aina välillä on pikkusen nykinyt, mutta ihan hyvä, jos näin on, koska se tietysti lohduttaa minua sen vuoksi, että realistina olen kyllä aivan vakuuttunut siitä, että erityisesti sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän näkemyksestä ratkaisevasti riippuu se, pystytäänkö tässä maassa köyhiä auttamaan vai ei. Tämän hallituksen alkutaipaleella tämä usko kyllä kohtuullisessa määrin horjui, ja väitän, että ei aivan nyt pelkästään subjektiivisista syistä.

Ed. Moilanen-Savolaiselle totean, että minä olen riemuinnut jokaisesta Matti Vanhasen hallituksen köyhiä koskevasta hyvästä lakiesityksestä. Valitettavasti ennen tätä päivää riemun hetket ovat olleet kovin vähäisiä.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tulin tänne, että voin vähän pitempään kommentoida kuin kaksi minuuttia paikaltani.

Ensinnäkin ed. Elolle: Minä kyllä myönnän sen ja myönsin aikaisemmassakin puheenvuorossani, että olimme silloin hallituksessa, kun tämä häpeäpilkku tehtiin, mutta väitän, että tuo summa olisi ollut 20 prosenttia, jos emme olisi olleet siinä hallituksessa, koska tiedän, mitä silloin yön pimeinä tunteina budjettiriihessä oikein on tapahtunut, kun tätä keskustelua on käyty. Sanoitte, että kun varallisuusvero oli osana tupoa, niin sen takia se on pakko hyväksyä, mutta eihän hallituksen tarvitse siihen sitoutua sen vuoksi. Koska Paperiteollisuusliitto ei hyväksynyt tupoa, se aiheutti useiden miljoonien tappiot ainakin kunnille verotuloissa, eli käytännössä sitä tupoa, mihin varallisuusvero sidottiin, ei koskaan kunnolla syntynyt, kun Paperiteollisuusliitto ei sitä hyväksynyt. Ed. Elo, voitte käyttää omassa ryhmässänne sitten tätä perustelua ihan vapaasti. (Ed. Elo: Se ei mene läpi siellä vaan!)

Sitten ed. Olinille: Olin hyvin iloinen siitä, että muistitte huomauttaa, että tietoliikenneyhteyksien kustannusten suhteen pitäisi myöskin saada normia sen verran ylöspäin, että myös ne sisältyisivät toimeentulotukimenoihin. Yksi asia, mikä tässä lähiaikoina myöskin tulee, on digiboksin hankkiminen, se pitäisi myöskin saada sinne. Ei ole oikein, että kaikista köyhin kansanosa joutuisi jäämään sivuun nykyisestä tietoliikennekehityksestä ja myöskin digitaalisesta televisiosta, kun siihen kaikkien on pakko siirtyä myöhemmin.

Sitten ed. Moilanen-Savolainen kehui Vanhasen hallituksen köyhyyspolitiikkaa, ja täytyy tässä yhteydessä olla samaa mieltä ed. Virtasen kanssa, että kyllä köyhyyspolitiikan osalta tämä ei ole kovinkaan loisteliasta ollut. Esimerkiksi hallituksen suurin häpeäpilkku on ehdottomasti se, että köyhimmille lapsiperheille ei käytännössä jäänyt tätä ruhtinaallisen korkeata 10 euron lapsilisän korotusta. Ihmettelenkin tätä, kun sitä on pidetty erityisesti vasemmistoliiton edustajien taholta paljon esillä. Ei olisi maksanut kovinkaan paljon tähän köyhyyspaketin yhteyteen ottaa sitä, että olisi korotettu edes tämän 10 euron osalta tätä ensimmäisen lapsen toimeentulotukiosuutta. Sehän olisi ollut helposti sillä lailla hoidettavissa. Ja, ed. Moilanen-Savolainen, yhä edelleen se on hoidettavissa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Tämä olisi parhaiten auttamassa niitä lapsiperheitä, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa. Eli meidän perhe sai tuon kympin, mutta köyhimmät perheet eivät sitä saaneet. Näin ikäviä ne ratkaisut olivat, vaikka yritimme täällä äänestyttää näistä.

Tässä yhteydessä on annettava kiitokset ja onnittelut myöskin Totu-ryhmälle, joka syntyi vuonna 1996, silloin kun ensimmäisen kerran julkisuudessa alettiin puhua siitä, että toimeentulotukea aiotaan leikata. Silloin muutama diakoniopiskelija otti minuun yhteyttä ja kysyi, mitä voisimme tehdä, kertokaa te siellä, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet, mitä me voimme tehdä, koska he eivät voineet hyväksyä, että tällaista tapahtuu yhteiskunnassa, jossa he olivat jo käytännön työharjoittelussa nähneet, minkälaisissa elämäntilanteissa köyhimmät perheet olivat. Siitä syntyi sosiaalityöntekijöiden ja eri ryhmien yhteinen Totu-verkosto, joka on meitä täällä käynyt joka vuosi muistuttamassa sen lain laatimisen jälkeen, tämän 7 prosentin omavastuun asettamisen jälkeen, että se pitäisi poistaa. Eli joskus tällaisista ikävistä asioista voi tämmöistä myönteistä kansalaistoimintaa myös syntyä.

Olen myöskin sitä mieltä, kun ed. Moilanen-Savolainen otti täällä esille toimeentulotuen normiosan siirron Kelalle, että minun mielestäni tämä pitäisi ehdottomasti toteuttaa. Tämä myös sisältyi vasemmistoliiton köyhyydenehkäisyohjelmaan.

Olemme laittaneet siihen kaksi reunaehtoa. Ensimmäinen on se, että siihen pitäisi laittaa, aivan niin kuin sairauspäivärahassa on tällä hetkellä, 60 päivän jälkeen tarkistuspiste, jossa katsotaan, onko henkilö hakeutumassa eläkkeelle vai miten pitkään sairauspäiväraha kestää. Samoin pitäisi toimeentulotuessa, jos ja toivottavasti kun se siirretään Kelalle, olla tällainen tarkistuspiste, jossa arvioitaisiin tilannetta ja pyrittäisiin ehkäisemään sitä, että toimeentulotuen tarve ei pitkäaikaistu. Ja jos kysymys on työttömästä henkilöstä, ohjattaisiin hänet uusiin työvoiman palvelukeskuksiin, joissa ovat sekä työvoimatoimiston että sosiaalityön ammattilaiset paikalla.

Toinen ehto tavallaan, tai reunaehto, miten sitä nyt nimittäisi, toimeentulotuen normiosan siirrolle Kelalle olisi se, että sosiaalityöntekijöiden määrä kunnissa pitää turvata. Ehkä meidän pitäisi siihen asettaa jokin normi, koska muuten saattaa käydä niin, että päättäjät luulevat, että kun tämä siirto tehdään, sosiaalityötä ei enää tarvittaisi. Todellisuudessa sitä tarvitaan lastensuojelussa ja monissa muissa asioissa hyvinkin paljon.

Muistutan vielä tässä siitä, että ihan pari vuotta sitten tuli julkisuuteen tutkimus, jossa peräti 100 000 ihmistä oli sellaista, joilla olisi ollut oikeus toimeentulotukeen, mutta he eivät ole sitä hakeneet. Tämä kyllä osoittaa sen, että ihmisiä on toimeentulotuen rajan alapuolellakin tällä hetkellä. Kaikki eivät tosiaankaan hae sitä, mutta meidän pitäisi pyrkiä kaikin keinoin siihen, että ihmisten ei tarvitsisi mennä toimeentulotukiasiakkaiksi, että he voisivat kunniallisesti niillä ensisijaisilla etuuksilla rahoittaa elämänsä, mitkä heille kuuluvat. Tietenkin kaikkein tärkeintä olisi se, että ne henkilöt, jotka ovat työkykyisiä, pääsisivät töihin.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Huotarin esille nostama digiboksi kuuluu siihen samaan Internet-kokonaisuuteen, johon itse puheenvuorossani viittasin. Toisaalta tämä on tyypillinen laki, joka on jatkoa sille eduskunnan lausumalle, kun edellinen laki vuonna 97 säädettiin. Eduskunta edellytti vastauksessaan toimeentulolain säätämistä koskevan hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä, että hallituksen on seurattava lain tavoitteiden toteutumista tiiviisti.

Samanlainen seurantavaatimus olisi ehkä pitänyt liittää myöskin silloin lamanaikaisiin ratkaisuihin, jos ajatellaan esimerkiksi indeksien jäädyttämistä, joka tehtiin aikoinaan Ahon hallituksen aikana. Se tavallaan on ollut sellainen vastentahtoinen laina eläkkeensaajilta, mutta tämä myös osoittaa, että silloin kun eduskunta tämän seurantavaatimuksen säätää, hallitus toimii, ja tässä hallitus on toiminut hyvin.

Mikko Elo /sd:

Herra puhemies! Erään näkökulman ed. Huotarin puheenvuorossa haluan kuitenkin korjata. Kun ed. Huotari totesi, ettei tulopoliittinen ratkaisu ollut riittävän kattava, koska Paperiliitto jäi sen ulkopuolelle, (Ed. Huotari: Paperiteollisuusliitto!) niin ensinnäkin Paperityöväenliitto ei jäänyt sen ulkopuolelle vapaaehtoisesti, (Ed. Huotari: Paperiteollisuus!) vaan työnantajat lähtivät siitä, ettei mennä mukaan tulopoliittiseen ratkaisuun.

Ja toinen asia: Yleensä aina, kun tulopoliittinen ratkaisu hyväksytään, niin todetaan myöskin sen kattavuus. Vaikka minä nyt sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä ylihuomenna ehdottaisin, että todettaisiin, että tämä ei ollutkaan riittävän kattava, niin ei sitä, ed. Huotari, kukaan siellä vakavasti ottaisi. (Ed. Huotari: Minä vain kannustin teitä!) — Kannustaa voi aina.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sen tiedon mukaan, joka minulla on, varallisuusveron poisto itse asiassa ei alun perin kuulunut varsinaisten tulopoliittisten neuvottelijoitten keskusteluarsenaaliin, vaan se tuli sinne ikään kuin hallituksen taholta. Mutta se on toinen juttu.

Ed. Olinille toteaisin, että itse asiassa jo silloin, kun ensimmäisen kerran kuulin, muistaakseni vuonna 96 keväällä, että tällaista lakia, josta nyt keskustelemme, ollaan suunnittelemassa, olin silloin 11 000 kaikkein köyhimmän kuopiolaisen vuokralaisen vuokranantaja. Olin täsmälleen vakuuttunut siitä, mitä tulee tapahtumaan, ja välittömästi, kun laki tuli voimaan, alkoi myöskin tapahtua. Tietenkään nyt oma moraalini ei riittänyt niin pitkälle, että olisimme heittäneet ulos niitä ihmisiä, joille tämän vuoksi syntyi rästejä. Erilaisin kohtuullisen monimutkaisin kiemuroin onnistuimme kaupungin sosiaalitoimen kanssa hoitamaan sen, että he eivät pääsääntöisesti menettäneet asuntojaan. Mutta pienemmät yksityiset vuokranantajat pistivät Kuopiossa ihmisiä pihalle, kun toimeentulotuesta jäi uupumaan se tietty osa.

Tässäkin nyt kannattaa huomata, kun tässä keskustellaan niistä kustannuksista, joita valtiolle syntyy, että on todennäköistä, että nyt häätöjen pienentyessä myöskin seurannaisvaikutukset valtiollekin ovat tästä positiiviset. On aina ehkä syytä miettiä, kun näistä kuuluisista kehyksistä puhutaan ja siitä, estävätkö ne vai eivätkö estä jotakin, miten se vaikutus menee näin päin.

Totean näistä odotusajoista, että olen tänään kirjoittanut nimeni aloitteeseen, jossa esitetään säädettäväksi laki, jolla tämä maksimiodotusaika rajoitetaan seitsemään päivään, ja siihen on todella aihetta täällä palata pisemmällekin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle: Tarkoitukseni oli sanoa ja ainakin täällä paperissa lukee, että Paperiteollisuusliitto, toivottavasti myöskin sanoin niin, enkä Paperityöväenliitto, koska ... (Ed. Kekkonen: Mikä se on, Paperiteollisuusliitto? Onko sellaista? — Ed. Elo: Niin, mikä se on?) — Onko sellaista? Se on metsäteollisuuden työnantajat tai, no, tiedätte varsin hyvin, ketä siinä tarkoitin. (Ed. Elo: Ei tiedetä!) Eli paperiteollisuus, paperityönantajat eivät hyväksyneet tupoa, niin kuin tässäkin salissa on sataan kertaan varmaan yritetty se korjata, kun tuolla toisella puolella salia on puhuttu lakosta. Minusta se oli aika olennainen asia.

Tiedän, että kotikaupunkini verokertymässä se myöskin näkyi ja monissa muissa sellaisissa kaupungeissa, joissa paperitehtaita on, jotka olivat työsulussa. Minusta se oli kyllä suuri vahinko, mitä siinä aiheutettiin. Siinä mielessä kyllä jos tämä varallisuusveron poisto — kun olen ymmärtänyt, että nimenomaan työnantajapuolelta tämä tahto on tullut — ei ole tullut tupon yhteydessä eikä työnantajapuolelta, sitten pitää kysyä, mistä ihmeestä se sitten sinne tuli.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen pannut tyydytyksellä merkille, että ed. Huotari on alkanut arvostaa työnantajia ja heidän menestymistään ja menestymisen mahdollisuuksiansa, (Ed. Elo: Se on väärinkäsitys, ed. Lahtela!) koska nyt on konkreettisesti osoitettu ja näytetty se, että työnantajan asema on tärkeä, että työntekijä saa palkkatulonsa.

Puhemies! Tässä keskustelussa on käynyt suurena suitsutuksena koko ajan tähän toimeentulotuesta annetun lain esitykseen hallitukselta se, että tämä liittyy varallisuusveron poistoon, ja mielestäni hyvähän se on, että varallisuusvero poistetaan, mutta väärähän se järjestelmä on. Kun toisaalta keskustelijoita katsoo, niin täällä on monia semmoisia, jotka näköjään nauttivat kuitenkin varallisuusveron poistosta ikään kuin hyödyn kautta. Mutta olisi ollut erinomaisen tärkeätä, että hallitus olisi tehnyt päätöksen ja tällä vastaavalla kohdalla olisi poistanut perintö- ja lahjaveron tai ainakin oikaissut tai tarkistanut sen sisältöä. Silloin maailma olisi mennyt parempaan suuntaan. Tämä varallisuusvero, jos se on ollut jollekin sytykkeenä, niin hyvä on, että on menty eteenpäin, mutta mielestäni se ei ole ihan niin ratkaisevan tärkeätä, vaikka se ilmeisesti välttämätöntä onkin, ettei kaikki pääoma siirry tuonne suureen maailmaan suomalaisten ulottumattomiin. Vai onko ed. Elo samaa mieltä?