9) Hallituksen esitys laiksi toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n
muuttamisesta
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on tähänastisista
maailman kaikista hallituksista paras hallitus, mutta vain tämän
asian osalta. Nimittäin Vanhasen hallitus on ainoa hallitus,
joka on poistamassa toimeentulotuen asumismenojen omavastuun. Tosin
Lipposen ykköshallitus pois lukien mikään muu
hallitus ei nyt varsinaisesti tätä asiaa ole käsitellytkään,
että tämä nyt heikennyksenä tähän äskeiseen
kehumiseen. Mutta joka tapauksessa hallitus on tällaisen
esityksen antanut, ja aiempien lupausteni mukaan kiitän
maan istuvaa hallitusta siitä.
Ennen näitä eduskuntavaaleja lupasin äänestäjilleni,
että jos jotain yritän saada aikaiseksi, niin se
on ainakin tämän toimeentulotuen asumismenojen
omavastuun poistaminen, ja ilokseni totean, että maan hallitus
on tullut kanssani tässä asiassa samalle linjalle.
Vaikka sananlasku sanoo, että hallitukset eivät
opi mitään, vain ihmiset oppivat, niin tässä tapauksessa
ihmisten muodostama hallituskollektiivi on toivon mukaan oppinut jotakin.
Tähän esitykseen nimittäin liittyy aika mielenkiintoisia
periaatteellisia seikkoja, ja niistä kaikki asiat eivät
ole Matti Vanhasen hallitukselle kunniaksi.
Ehkä mielenkiintoisin seikka on tietenkin se, miksi
itse asiassa tämä esitys toteutuu nyt, kun oman
laki- ja toisaalta myöskin budjettialoitteeni pohjalta
omavastuu olisi voitu poistaa jo parin edellisen vuoden aikana.
Silloin hallitus ei ole siihen tuntenut tarvetta. Nyt tämä toteutuu
niin sanotun köyhyyspaketin yhteydessä ja hyvä niin.
Mutta on tietenkin kysyttävä, onko asia sillä tavoin
kuin epäilen, että erityisesti hallituspuolueista
toinen eli sosialidemokraattinen puolue ja sen eduskuntaryhmä tulivat
tämän vaatimuksen taakse tai itse asiassa ryhmän
enemmistökin tuli tämän vaatimuksen taakse
vasta sen jälkeen, kun varallisuusvero oli päätetty
poistaa. Onko niin, että tämä kaikkein
köyhimpien ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten
elinolosuhteita selkeästi parantava lakiehdotus annettiin
ikään kuin kompensaationa sille, että maan kaikkein
suurituloisimpia autettiin. (Ed. Olin: Ei pidä paikkaansa!) — Hyvä on,
jos ei pidä paikkaansa, mutta ulkoapäin katsellen
näyttää huolestuttavasti siltä,
että näin on. — Ja jos näin
on, niin silloin on tietenkin kysyttävä, mikä on
tämä maa, jossa köyhiä voidaan
auttaa vasta sitten, kun kaikkein rikkaimpia on autettu, mutta hyvä on,
jos edes nyt sillä perusteella autetaan, mutta toivon,
että tämä ei ole tämän
maan hallituksen eikä sosialidemokraattisen puolueen eikä Suomen
keskustankaan periaattellis-ideologinen lähtökohta,
koska jos niin on, se on äärimmäisen huolestuttavaa.
Se, mikä tässä lisäksi on
tietysti huolestuttavaa, on se, että omavastuu ollaan poistamassa vasta
syyskuun alussa ensi vuonna. Voidaan kysyä, miksi sitä ei
poisteta tammikuun alussa, kun kuitenkin hyvin tiedetään,
että itse asiassa keskeinen peruste tämän
omavastuun kumoamiseksi on se, että se on ollut seurauksiltaan
kohtuuton. Se on kiistatta aiheuttanut köyhien ihmisten häätämistä ja
aiheuttaa edelleenkin niitten kahdeksan kuukauden aikana, jotka
vanha laki on ensi vuonna voimassa. Vaikka kenties varallisuusveroon
viittaaminen on ehkä jonkun mielestä arveluttavaakin,
niin onhan se todettava, se varallisuusveromuutos on kyllä varaa
saattaa voimaan tammikuun alusta, tätä ei ole
varaa saattaa.
Minusta tämä on vähintään
kummallista, ja on tietenkin aivan selvää, että tulen
valiokuntakäsittelyssä esittämään
tämän toimeentulolakiesityksen voimaansaattamisen
aikaistamista vuoden alkuun. Toivon, että tälle
löytyy laajasti kannatusta, koska, kuten lakiesityksenkin
perusteluissa todetaan, niin mikään niistä perusteluista,
joidenka vuoksi se säädettiin, ei ole toteutunut.
Se ei ole saanut pienituloisia ihmisiä muuttamaan kalliimmista
asunnoista halvempiin asuntoihin, mikä muuten on ihan hyvä asia.
Kannattaisikin nyt näin jälkikäteen
ehkä vielä arvioida sitä, mitä se
tarkoittaa, että tässä salissa on joskus
säädetty laki, jolla pakotetaan köyhät ihmiset
muuttamaan kalliimmista asunnoista halvempiin asuntoihin, mikä todellisuudessa
tarkoittaa myöskin sitä, että heidät
pakotetaan muuttamaan paremmista asunnoista huonompiin asuntoihin,
että ihmiset pakotetaan muuttamaan omista kodeistaan pois
siksi, että he ovat köyhiä. Jos näin
on, niin ehkä kannattaa miettiä meidän päätöksentekomme
oikeudenmukaisuutta. Joka tapauksessa olen tyytyväinen
siihen, että tämä lakiesitys nyt toivon
mukaan yksimielisesti tulee tässä salissa hyväksytyksi.
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Toimeentulotukeen säädetty
7 prosentin asumiskulujen omavastuu oli yksi Lipposen hallituksen pahimpia
sosiaalipoliittisia virheitä. Silloinhan sitä perusteltiin
voimakkaasti sillä, kuten täällä edellinenkin
puhuja totesi, että pienituloiset, toimeentulotukea saavat
ihmiset muuttaisivat halvempiin asuntoihin. Siinä oli vain
yksi pieni mutta: niitä halvempia asuntoja vain ei ollut,
eikä niitä ole tänä päivänäkään.
Päinvastoin asumiskustannukset ovat edelleenkin nousseet
ja nousevat hyvin nopeasti. Tähän vaikuttavat
hyvin monet asiat, mutta erityisesti energian hinta ja myöskin maan
hinta, joka jatkuvasti nousee.
Näin ollen perustelut tälle laille olivatkin
lähinnä hiekalle rakennettuja, ja tosiasiassa
haluttiin kyykyttää köyhiä.
Siinä ei ollut mitään sen ihmeellisempää,
sillä toimeentulotukihan on viimesijainen toimeentuloturvan
muoto. Se on alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi, lyhytaikaiseksi toimeentuloturvaksi,
ja ensisijaisen sosiaaliturvan elikkä eläkkeiden,
työttömyysturvan, sairauspäivärahojen
jnp. tulisi olla ne keinot, joilla ihmiset tulevat normaalielämässä toimeen.
Tämä toimeentulotuki on vain sitä varten,
jos tapahtuu poikkeuksellisia asioita ihmisen toimeentulossa. Tämä on
viimesijainen toimeentuloturva, jolla tullaan toimeen sitten, että ei
jouduta aivan heitteille.
Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa leipäjonot
eivät ole lyhentyneet, ja tämä osoittaa
sen, että meillä ovat sekä toimeentulotuki
että ensisijainen toimeentuloturva liian alhaisella tasolla. Tämä lakiesitys
on myönteinen, että tämä 7 prosentin
omavastuuosuus, joka oli mielestäni suuri sosiaalipoliittinen
virhe, poistetaan. Olen samaa mieltä ed. Virtasen kanssa
siitä, että tämän tulisi tapahtua
viimeistäänkin heti vuoden alusta. En ymmärrä,
miksi tätä epäonnistunutta lakia pitää vielä säilyttää tämä kahdeksan
kuukautta ensi vuoden puolella ja ihmisiä kyykyttää edelleenkin
siellä toimeentulotukiluukulla, ja mahdollisesti aiheutuu
turhia ja tarpeettomia häätöjä,
kun vuokria ei pystytä maksamaan.
Toisena asiana ottaisin esille tässä toimeentulotuen
osalta sen, että kaupungeissa, erityisesti suurissa kaupungeissa,
on muodostunut kohtuuttoman pitkät jonot, kun ihmiset odottavat,
että he pääsisivät sosiaalityöntekijän
vastaanotolle. Mielestäni viimesijaisen toimeentuloturvan
hakemiseen pitäisi päästä paljon
nykyistä nopeammin. Ei ole oikein, että jopa kuukauden
joutuu odottamaan, että pääsee sinne
vastaanotolle, missä toimeentulotukiasiat vasta käsitellään.
Myöskin tältä osin kuntien vastuu tässä asiassa
tulisi vahvistaa lailla, että ihmisten on päästävä kerta kaikkiaan,
kun akuutti hätä on päällä,
päästävä sosiaalityöntekijän
vastaanotolle riittävän nopeasti. Nyt valitettavasti
se ei ole toteutunut, ja muun muassa oikeusasiamies on useammankin kerran
siihen joutunut puuttumaan. On tietenkin selvää,
että nämä ovat niitä ääritapauksia.
On paljon tapauksia, jotka eivät tule viranomaistenkaan
tietoon.
Herra puhemies! Kuten jo totesin, on hyvä, että viimeinkin
järki on voittanut tässä asiassa ja tämä asumistuen
omavastuuosuus toimeentulotuesta poistetaan. Mutta en näe
mitään perusteita sille, ottaen huomioon vielä valtion
rahatilanteen — valtionvarainministerihän ilmoitti,
että on 3 miljardia ylijäämää,
enempi tuloja kuin on arvioitu — että tämä ei
astuisi voimaan jo ensi vuoden alusta. Tässä puhutaan
murusista, mutta pääomatulojen verovapaudessa
puhutaan sentään, jos viime vuoden tasoon verrataan,
100 miljoonan euron veronalennuksesta Suomen rikkaimmille ihmisille.
Tässä puhutaan Suomen köyhimmistä,
ja kyllä pitäisi sen verran sosiaalista omaatuntoa
löytyä vielä sivistysvaltiosta, että tämä asia
hoidettaisiin nopeasti kuntoon.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ensiksikin täytyy antaa kiitos hallitukselle
siitä, että tämä virhe lopultakin
korjataan, ja kiitoksen ovat nyt sitten vastaanottamassa keskustasta
ed. Riikka Moilanen-Savolainen ja sosialidemokraateista toverit
Elo ja Olin. Muitapa täällä salissa ei
sitten hallituspuolueiden kansanedustajista näykään,
ja kokoomuksen paikat ovat ihan tyhjiä, enkä sitä oikeastaan
yhtään ihmettelekään, koska
ed. Zyskowicz tuli sanoneeksi, kun julkisuuteen tuli tämä asumisen
7 prosentin omavastuun poistaminen toimeentulotuesta, että tässähän
tulee kannustinongelmia. Eli hän palasi siihen historiaan,
josta tämä älytön leikkaus aikoinaan
sai alkunsa.
Eli kannustinloukkutyöryhmä, jota veti silloinen
toinen valtiovarainministeri Arja Alho, esitti, että 20
prosenttia olisi omavastuu toimeentulotuen asumiskuluissa. Sitten
budjettiriihessä yön hiljaisina tunteina onneksi
saatiin alennettua tämä 7 prosenttiin. Silti tämä oli
vielä liian kova ratkaisu kaikista köyhimmille
ihmisille. Täytyy häpeäksi tunnustaa,
että silloin emme saaneet täällä eduskunnassa
muutettua tätä, vaikka tässä oli
monia henkilöitä sitä voimakkaasti silloin myöskin
hallituspuolueista arvostelemassa. Eli kannustinloukkutyöryhmän
töistä tämä oli yksi niitä pahimpia.
Ne perustelut tässä aikaisemmin edustajat
Virtanen ja Kuoppa jo mainitsivatkin: tavoitteena oli, että köyhät
ihmiset muuttaisivat pienempiin asuntoihin. Mutta en ymmärrä sellaista
kannustinta, missä tämä keppikannustaminen
ei lopu siinä vaiheessa, kun ihminen tekee niin kuin joittenkin
mielestä oli tavoite tehdä, eli tämä 7
prosentin leikkaushan ei poistunut yhtään mihinkään,
vaikka henkilö olisikin muuttanut pienempään
ja halvempaan asuntoon.
Mutta suomalainen asumistukijärjestelmä on siinä mielessä ongelmallinen,
että jos henkilö sattui muuttamaan vanhempaan
asuntoon, saattoi olla niin, että hän loppujen
lopuksi sai pienemmän asumistuen ja toimeentulotuen osuus vain
kasvoi siitä. Tiedän sellaisenkin tapauksen, missä henkilön
ei kannattanut muuttaa vanhempaan ja pienempään
asuntoon, koska siinä asumistuki oli pienempi ja toimeentulotuki
olisi ollut suurempi osa. Kyllä minusta asumistukijärjestelmää pitäisi
myöskin tältä osin muuttaa, että se
mahdollistaa myös vanhassa asunnossa asumisen, jos joku
haluaa sellaisessa asua.
Vielä toistan sen, että tämä oli
aikoinaan suuri virhe, ja on todella hyvä, että se
nyt korjataan, ja enpä oikein usko, että tämä olisi
tullut korjatuksi, ellei olisi tullut tätä varallisuusveron
poistoa. Vaikka täällä huomenna varallisuusverosta
todennäköisesti enemmän keskustellaan,
niin on tässä ihan pakko mainita, että kun
40 000 Suomen rikkainta tulee saamaan tällaisen
"toimeentulotukiavustuksen" varallisuusveron poiston myötä,
niin on aika kohtuutonta, että toimeentulotukiasiakkaat
saavat toistaiseksi tämän monta vuotta olleen
keppilinjan, koska heidän osaltaan omavastuu poistuu vasta
ensi syksynä, vuoden kuluttua. Siinä mielessä nyt
minusta hallituspuolueet, ed. Ahde nimenomaan valtiovarainvaliokunnan
varapuheenjohtajana, voisivat toimia niin, että tämä saataisiin
jo ensi vuoden alusta voimaan. Se olisi kohtuullista. Väitän,
että jos tätä painetta ennen kaikkea
vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä ei olisi ollut
näin voimakkaasti, tätä ei olisi vieläkään
poistettu. (Ed. Ahde: Se on liioittelua!)
Ed. Kuoppa täällä mainitsi liian
pitkistä jonoista, ja se on tänä päivänä ihan
arkipäivää monissa kaupungeissa. Tähän
pitäisi ehdottomasti puuttua, koska varsinkin henkilö,
joka hakee ensimmäistä kertaa toimeentulotukea,
yleensä on jo joutunut tilanteeseen, jossa hän
on yrittänyt sinnitellä ja sinnitellä pitkän
aikaa, ja sitten kun ei mikään enää auta
ja laskut alkavat pahasti olla rästissä, hän
jättää hakemuksen. Sitten saattavat olla
parikin viikkoa tai senkin yli nämä jonot vielä.
Minusta se on kohtuuton tilanne ihmisille, jotka ovat jo muutenkin
nöyryytetyssä asemassa.
Vaikka tästä nyt hallitukselle kiitokset annankin,
niin silti pitäisi keskittyä siihen, että tehtäisiin
tällainen köyhyydenehkäisyohjelma. Kaikissa
sivistyneissä valtioissa pitäisi pyrkiä siihen, että köyhyyttä ehkäistään
eikä pelkästään vain sitten
korjata pahimpia virheitä. Siinä tietysti tärkeimmät
asiat ovat työttömyyspäivärahan
peruspäivärahan nosto ja työmarkkinatuen
tason nosto ja sitten kansaneläkkeen tason nostaminen. Tämä tällä kertaa
7 plus 5 euroa ei ratkaise tätä tilannetta. Täytyy
muistuttaa, että myöskin monia näistä kansaneläkeläisistä,
jotka joutuvat suurien lääkekustannusten ja pienen
eläkkeen takia hakemaan toimeentulotukea, on koskenut tämä 7
prosentin asumisen omavastuu. Siinä mielessä on aika
kohtuuton tilanne, kun tiedän, että kansaneläkkeellä olevat
iäkkäät ihmiset ovat kaikki tehneet erittäin
paljon työtä. He eivät vain ole olleet vieraan
töissä niin, että heille olisi työeläkettä aikanaan
kertynyt, mutta kaikki kuitenkin ovat tehneet paljon työtä ja
siinä mielessä heille varmasti kuuluisi myöskin
ihan kohtuullinen eläke ja korvaus siitä, ennen
kaikkea kun indeksi kansaneläkkeessä on heikompi
kuin työeläkkeessä.
Ed. Virpa Puisto merkitään
läsnä olevaksi.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.
Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Täytyy heti näin alkuun
ilmaista ilahduksen sanat erityisesti ed. Virtasen osalta, että olette
vihdoinkin liittynyt tähän hallituksen ilosanoman
välittämiseen. (Ed. Huotari: Kiitos pitää antaa,
kun aihetta on!) Vakavasti puhuttuna täytyy kyllä huomioida
myös se, että tänä iltana tämän
lain kohdalla ilmeisesti politiikka osoittaa myös inhimillisen
puolensa, ja siitä olen erityisen iloinen.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen
esitys poistaa siis toimeentulotuen 7 prosentin omavastuun asumiskuluista.
Tavoitteena on parantaa kaikkein vähävaraisimpien
kotitalouksien taloudellista asemaa. Mielestäni tämä uudistus
on erittäin tarpeellinen ja tukeekin pääministeri
Matti Vanhasen hallituksen perhepolitiikkaa muun muassa. Tässä hallituksen
esityksessä todetaan, että taustalla on vuonna
97 tehty poliittinen kompromissi, jonka seurauksena 7 prosentin
omavastuu sisällytettiin toimeentulolakiin. Päätöstä oli
tuolloin perusteltu sillä, että kaikkein köyhimmät
muuttaisivat pienempiin ja halvempiin asuntoihin. Nyt siis kokemukset
osoittavat, että laki ei ole käytännössä toiminut.
Muun muassa sosiaalibarometrit osoittavat myös sitä, että köyhyys
ja huono-osaisuus Suomessa on kasvanut ja kasaantuu. Väitetään
jopa, että taloudellista köyhyyttä lisäävänä kehitysmoottorina on
toiminut nimenomaan tämä laki, joka tuli voimaan
vuonna 98. Omavastuuosuuden muutos poisti avun hakijoita kokonaan
tuen piiristä eikä oikeutta toimeentulotukeen
enää ollut, vaikka taloudellisen tuen tarve olikin.
Näiden ihmisten kohdalla köyhyys lähti
siis saman tien syvenemään.
Toisaalta arvio siitä, että toimeentulotuen
piirissä elävät olisivat kiinnittäneet
enemmän huomiota asumiskustannuksiin ja hakeutuisivat kohtuuhintaisempaan
asumiseen, oli väärä. On siis useita
perusteluja, jotka puoltavat tätä hallituksen
esitystä. Omalta osaltani ainakin luotan Stakesin ylijohtajan
arvioon, että nyt käsittelyssä olevalla
hallituksen esityksellä helpotetaan mitä ilmeisimmin
pitkäaikaisesti toimeentulotukea saavien asemaa ja hyöty
kohdistuu erityisesti köyhyyden ytimeen. Näiltäkin
osin lakiesitys saa varauksettoman tukeni.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen
esitys ei mielestäni poista kaikkein vähävaraisimpien
toimeentuloon liittyviä perusongelmia. Lukuisat tutkimukset,
viimeisimpänä Stakesin raportti lapsiperheiden
taloudellisesta kehityksestä, osoittavat, että lapsiperheiden osuus
alimmissa tuloluokissa kasvoi 1990-luvulla. Pienten lasten perheet
ovat jääneet jälkeen yleisestä tulokehityksestä,
ja erityisesti pienituloisten lapsiperheiden lukumäärä on
kasvanut. Kymmenessä vuodessa lapsiperheiden köyhyysaste
on kaksinkertaistunut. Tulokehitys on ollut heikompaa suurilla perheillä,
yksinhuoltajilla ja lapsiperheillä, joissa on alle 3-vuotias
lapsi.
Mielestäni tämän raportin vakavin
viesti on se, että yksinhuoltajatalouksien tulokehitys
on ollut erityisen huono. Toivonkin, että yksinhuoltajien
osalta suoraan arkeen ja erityisesti toimeentuloon vaikuttavat päätökset
voitaisiin vielä eduskunnan osalta tehdä. Tulevissa
päätöksissä meidän
päättäjien olisi kiinnitettävä erityistä huomiota
vähäosaisten ihmisten tilanteen korjaamiseen kokonaisuudessaan.
Tavoitteena tulee olla ihmisten aktivointi ja parempi työllisyys. Näiltä osin
tämän tulisi olla päätavoite.
Kannustan hallitusta jatkamaan niitä toimenpiteitä,
joilla ensisijaisia etuisuuksia kehitetään. Yleensä näiden
riittämättömyys ajaa ihmisiä toimeentulotuen
piiriin. Lisäksi etuisuuksien ja palkkatyön yhteensovittaminen
kaipaa tarkennuksia. Ongelmia ja syrjäytymistä ilmenee
juuri sellaisilla ihmisillä, jotka pyrkivät aikaansaamaan
parannusta omaan tilanteeseensa. Lisäksi toivon, että tällä hallituskaudella
päästään yksimielisyyteen toimeentulotuen
laskennallisen osan siirtämisestä Kelan hoidettavaksi.
90-luvun myönteiset kokemukset tulisikin siirtää 2000-luvun
pysyviksi käytännöiksi. (Ed. Huotari:
Kuka sitä vastustaa?) Uusi tehtäväjako
mielestäni voisi palauttaa toimeentulotuen sosiaalityön
välineeksi.
Arvoisa puhemies! Toivottavasti tämä laki voidaan
käsitellä laajalla yksimielisyydellä.
Mikko Elo /sd:
Puhemies! Täällä edellä erityisesti
vasemmiston kansanedustajat ovat aivan oikein kuvanneet sitä kehitystä,
mitä on tapahtunut. Tietysti vasemmistoliitonkin eräillä edustajilla
on tällainen opposition näkökulma tähän,
ja kannattaa muistaa tietysti, mitä sen paremmin ed. Huotari
kuin ed. Virtanenkaan ei maininnut, että vasemmistoliitto
oli myöskin hallituksessa, kun tämä laki
säädettiin. (Ed. Huotari: Minä mainitsin!)
Puhemies! Haluan ensimmäiseksi kyllä torjua ed.
Virtasen näkemyksen siitä, että tämän
toimeentulotuen asumismenojen omavastuun poistaminen jotenkin olisi
yhteydessä varallisuusveron poistamiseen. Varallisuusveron
poisto, niin kuin ed. Virtanen hyvin tietää, sovittiin
tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä. Se oli osa sitä ratkaisua,
ei sosialidemokraattien vaatima ratkaisu, mutta sellainen, jonka
avulla sitten tämä tulopoliittinen sopimus saatiin
aikaan, mistä minä uskoisin myöskin edustajien
Virtanen ja Huotari olevan iloisia.
Mitä tulee tähän historiaan, niin
aivan oikein täällä on kerrottu siitä nimenomaan
kokoomuksen ja erityisesti Ben Zyskowiczin taholta lähteneestä vaatimuksesta,
että kannustinloukut pitää purkaa. Me
kaikki muistamme, erityisesti ed. Huotari ja ed. Olin, kun olimme
täällä paikalla, että ed. Ben
Zyskowicz heilutti lippuja aina täällä ja
sanoi, että nyt pitää kannustinloukut
poistaa ja saada ihmiset töihin. Valtavaa yhteiskunnan rahojen
ryöstämistä tapahtuu, kun köyhät
ihmiset saavat sosiaalitukea. Se oli suurin piirtein tämmöinen
yleinen kokoomuslainen ajattelu, jonka tulkkina ed. Zyskowicz täällä oli.
Tosiasia on, että kannustinloukuista muodostui, mistä myös
silloin eduskunnassa itse varoittelin, köyhyysloukkuja.
Tämä, niin kuin muistaakseni ed. Huotari sanoi,
on kyllä eräs pahimpia köyhyysloukkujen
syitä. Sen lisäksi tietysti on monia monia muita.
Mutta niin kuin esimerkiksi hallituksen lakiesityksen perusteluista
näkyy, sosiaalityöntekijät moneen otteeseen
ovat vuosien varrella varoittaneet siitä ja pyytäneet
poistamaan toistuvasti tämän omavastuuosuuden
asumismenoista, ja nyt vasta me pääsemme tähän.
Ehkä se johtuu myös siitä, että me
sosialidemokraattisessa ryhmässä olemme saaneet
uusia ja vanhoja edustajia, joilla on sosiaalista mielenlaatua enemmän kuin
aikaisemmin. Mutta uskoisin kuitenkin, että sosialidemokraattisella
eduskuntaryhmällä on ollut varsin merkittävä osuus
siihen, että tämä lakiesitys vihdoin
ja viimein saatiin tänne eduskunnan käsittelyyn.
Haluan vielä kerran, puhemies, todeta sen, että sosiaalityöntekijät,
pääosa heistä, ovat koko ajan todenneet,
että nimenomaan tämä omavastuu asumismenojen
toimeentulotuessa on keskeinen syy meidän köyhyytemme
lisääntymiseen. Niin kuin täällä lakiesityksen
perusteluissa myös todetaan, köyhyysaste on jatkuvasti
syventynyt eli köyhiä on enemmän ja enemmän
Suomessa.
Ehkä tässä voidaan todeta — tässä on
erilaisia vertailuja — että aivan viime viikkoina
luin erään tilaston, jonka mukaan meidän
maassamme köyhimmän kymmeneksen tulotaso on lisääntynyt
puolitoista prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Rikkaimman
kymmeneksen tulotaso taas on noussut 45 prosenttia. Eli tästä me
näemme, miten eriarvoisuus on lisääntynyt.
Sosialidemokraattisena kansanedustajana minä en ole halunnut
olla mukana tässä kehityksessä enkä halua
olla jakamassa Suomen kansaa yhä syvemmin siihen, että toiset
rikastuvat ja toiset köyhtyvät. En minä usko
siihen, että kansakunta tulee sen onnellisemmaksi tai tehokkuus
lisääntyy sillä, että tuloerot
lisääntyvät.
Mitä sitten tulee myöskin ed. Kuopan esille
ottamaan asiaan, johon ed. Huotari myös viittasi, toimeentulotuen
maksatukseen, minusta on todella häpeä, että sellaiset
kaupungit kuin Espoo ja Turku saavat muistutuksia oikeusasiamieheltä siitä,
että viikkokausia venytetään toimeentulotuen
maksamista, jonka me kaikki kansanedustajat tiedämme olevan
viimeinen tulolähde näille ihmisille. Mihin se
sitten johtaa? Se johtaa köyhyyteen, se johtaa ruokajonoihin,
leipäjonoihin. Tämä on, niin kuin täällä on
todettu, valitettavasti tämänkin päivän
todellisuutta.
Minusta tämä on hyvä laki, ja myöskin
minä olisin vetoamassa ed. Matti Ahteeseen, valtiovarainvaliokunnan
varapuheenjohtajaan, ja tätä asiaa myöskin
meidän eduskuntaryhmässämme voitaisiin
käsitellä, voitaisiinko tämä saada
voimaan 1. päivänä tammikuuta, niin kuin
täällä edustajat Huotari ja Virtanen
ovat aivan oikein ehdottaneet.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Toteaisin aluksi myös ed. Virtaselle,
että tällä lakiesityksellä ei
ole suoraa yhteyttä varallisuusveron poistamiseen. Sosialidemokraattisessa
ryhmässä on ollut pitkään paineita
tämän lain, jota nyt muutetaan, korjaamiseksi
siten, että tuo 7 prosentin osuus poistuisi, ja nyt se
poistuu.
Puhemies! Meidän pitäisi ehkä enemmänkin puhua
täällä eduskunnassa köyhyydestä ja
köyhyyspolitiikasta. Se köyhyys ei koskettele
ainoastaan työttömiä, pitkäaikaistyöttömiä.
Yhtä lailla on eläkkeensaajien ja eläkeläisten
joukossa kohtuuttoman paljon ihmisiä, jotka ovat köyhyysrajalla,
opiskelijoita niin ikään ja pitkäaikaissairaita.
Muistan kyllä, että edustajat Kuoppa ja Huotari
muun muassa ovat kyllä joka valtiopäivillä tämän
asian puolesta puhuneet, että asia korjattaisiin tämänkin
lain osalta nyt siihen malliin, jota esitetään.
Jos ajatellaan, puhemies, eläkeläisiä,
niin minä aamulla kävin Konneveden eläkkeensaajatilaisuudessa,
oli viitisenkymmentä ihmistä, ja kun tieto oli
tullut, että eläkkeensaajien keskieläke
on Suomessa lähes 1 100 euron paikkeilla, niin
kyllä siellä väki oli ihmeissään,
voiko se olla näin korkea. Siis toisin sanoen siellä maaseudulla
suurin osa ihmisistä on sen alapuolella. Tämä kyllä tarkoittaa
sitä meille, jotka täällä lakeja
säädämme, että paitsi että me
keskustelemme kansalaisten tulonmuodostuksen maksimista, on myös keskusteltava
erittäin ponnekkaasti siitä, mikä on minimitoimeentulo,
minimipalkat, jotka sovitaan totta kai työmarkkinajärjestelmässä,
mutta myös minimieläke. Osaltani olen todennut
silloin, kun tähän taloon oli tilaisuus töihin
tulla, että minimieläkkeen — se oli 95—99
vaalikauden alussa — pitäisi olla, siis siihen
aikaan, 6 000 markan tietämillä, ja se
oli silloin (Ed. Huotari: Se oli 3 600!) — Kyllä,
nimenomaan 3 600:n luokkaa, niin kuin ed. Huotari aivan
oikein sanoi. (Ed. Ahde: Markkaa!) — Markkaa, kyllä joo.
Mutta sitten, puhemies, tähän lakiin, vaikka tämä on
siis hyvä muutos nyt, olisi samalla voinut kirjoittaa sisään
erään myöskin nykyaikaan kuuluvan muutoksen,
joka auttaisi toimeentulotuen varassa olevia ihmisiä. Kun
nyt todetaan, että toimeentulotuen perusosalla katettaviin
menoihin kuuluvat muun muassa ravintomenot, vaatemenot, vähäiset
terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja
kodin puhtaudesta syntyvät menot, paikallisliikenteen käytöstä muodostuvat
menot, sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja
harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot ja eräät
muut, niin kyllä mielestäni sanomalehden tilaamisesta
aiheutuviin kuluihin olisi rinnastettava esimerkiksi Internet-yhteydestä muodostuvat
kulut. Siis jos kotitaloudessa on sähköposti tai
Internet-yhteydet, ne pitäisi tämän kaltaisessa informaatioyhteiskunnassa,
kuin Suomi on, kytkeä tähän, tosin tarkan
harkinnan perusteella.
Puhemies! Täällä on eräissä puheenvuoroissa todettu,
että tämä laki ei olisi suoranaisesti
vaikuttanut toimeentulotuella asuvien osalta halvempaan asuntoon
muuttamiseen, mutta täällähän
lain perusteluissa todetaan, että seurantaselvitys vuodelta
2001 osoittaa sosiaalityöntekijöiden haastattelun
osalta, että yli puolet näistä haastateltavista
toteaa, että tämä on nimenomaan vaikuttanut
tähän suuntaan. Myös todetaan, että haastateltavista
sosiaalityöntekijöistä enemmistö,
siis 67 prosenttia, kertoo kokemuksensa olevan, että omavastuu
on lisännyt vuokrarästejä. Vuokrarästeihin
liittyy koko kotitaloudessa melkoiset sosiaaliset ja emotionaaliset
paineet ja sellaiset keskustelut, että ne myös
tarttuvat lapsiin ja lapset kokevat eriarvoisuutta, minkä vuoksi nyt
sitten pitäisi tällä 7 prosentin osuudella
ainakin helpottaa tilannetta.
Arvoisa puhemies! Tuo täällä esiin
tullut esitys, ajatus, että tämä laki
saatettaisiin voimaan nopeammin kuin tässä ehdotetaan,
esimerkiksi tämän vuoden alusta, mihin myös
ed. Elo aivan oikein kiinnitti huomiota, on hyvin perusteltu näkemys.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Olen hyvin tyytyväinen kuultuani
ed. Elon näkemyksen siitä, että SDP:n
ryhmässä on voinut syntyä köyhiä tällä tavoin
oikein kohtelevia esityksiä ilman, että siihen
on liittynyt, sanoisiko, tällaisia vastaavaan aikaan rikkaita
hyvin kohtelevia esityksiä. Kun on tietysti aika läheltä seurannut,
tietysti myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä,
tämän asian etenemistä, niin aina siinä vähän
välillä on ollut epäilyksiä siitä, mitenkähän
se eri puolilla mahtaa mennä, kun aina välillä on
pikkusen nykinyt, mutta ihan hyvä, jos näin on,
koska se tietysti lohduttaa minua sen vuoksi, että realistina
olen kyllä aivan vakuuttunut siitä, että erityisesti
sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän näkemyksestä ratkaisevasti
riippuu se, pystytäänkö tässä maassa
köyhiä auttamaan vai ei. Tämän
hallituksen alkutaipaleella tämä usko kyllä kohtuullisessa
määrin horjui, ja väitän, että ei
aivan nyt pelkästään subjektiivisista
syistä.
Ed. Moilanen-Savolaiselle totean, että minä olen
riemuinnut jokaisesta Matti Vanhasen hallituksen köyhiä koskevasta
hyvästä lakiesityksestä. Valitettavasti
ennen tätä päivää riemun
hetket ovat olleet kovin vähäisiä.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Tulin tänne, että voin vähän
pitempään kommentoida kuin kaksi minuuttia paikaltani.
Ensinnäkin ed. Elolle: Minä kyllä myönnän sen
ja myönsin aikaisemmassakin puheenvuorossani, että olimme
silloin hallituksessa, kun tämä häpeäpilkku
tehtiin, mutta väitän, että tuo summa
olisi ollut 20 prosenttia, jos emme olisi olleet siinä hallituksessa,
koska tiedän, mitä silloin yön pimeinä tunteina
budjettiriihessä oikein on tapahtunut, kun tätä keskustelua
on käyty. Sanoitte, että kun varallisuusvero oli
osana tupoa, niin sen takia se on pakko hyväksyä,
mutta eihän hallituksen tarvitse siihen sitoutua sen vuoksi. Koska
Paperiteollisuusliitto ei hyväksynyt tupoa, se aiheutti
useiden miljoonien tappiot ainakin kunnille verotuloissa, eli käytännössä sitä tupoa,
mihin varallisuusvero sidottiin, ei koskaan kunnolla syntynyt, kun
Paperiteollisuusliitto ei sitä hyväksynyt. Ed.
Elo, voitte käyttää omassa ryhmässänne
sitten tätä perustelua ihan vapaasti. (Ed. Elo:
Se ei mene läpi siellä vaan!)
Sitten ed. Olinille: Olin hyvin iloinen siitä, että muistitte
huomauttaa, että tietoliikenneyhteyksien kustannusten suhteen
pitäisi myöskin saada normia sen verran ylöspäin,
että myös ne sisältyisivät toimeentulotukimenoihin.
Yksi asia, mikä tässä lähiaikoina
myöskin tulee, on digiboksin hankkiminen, se pitäisi
myöskin saada sinne. Ei ole oikein, että kaikista
köyhin kansanosa joutuisi jäämään
sivuun nykyisestä tietoliikennekehityksestä ja
myöskin digitaalisesta televisiosta, kun siihen kaikkien
on pakko siirtyä myöhemmin.
Sitten ed. Moilanen-Savolainen kehui Vanhasen hallituksen köyhyyspolitiikkaa,
ja täytyy tässä yhteydessä olla
samaa mieltä ed. Virtasen kanssa, että kyllä köyhyyspolitiikan
osalta tämä ei ole kovinkaan loisteliasta ollut.
Esimerkiksi hallituksen suurin häpeäpilkku on
ehdottomasti se, että köyhimmille lapsiperheille
ei käytännössä jäänyt
tätä ruhtinaallisen korkeata 10 euron lapsilisän
korotusta. Ihmettelenkin tätä, kun sitä on
pidetty erityisesti vasemmistoliiton edustajien taholta paljon esillä.
Ei olisi maksanut kovinkaan paljon tähän köyhyyspaketin
yhteyteen ottaa sitä, että olisi korotettu edes
tämän 10 euron osalta tätä ensimmäisen
lapsen toimeentulotukiosuutta. Sehän olisi ollut helposti
sillä lailla hoidettavissa. Ja, ed. Moilanen-Savolainen,
yhä edelleen se on hoidettavissa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Tämä olisi parhaiten auttamassa niitä lapsiperheitä,
jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa. Eli meidän perhe
sai tuon kympin, mutta köyhimmät perheet eivät
sitä saaneet. Näin ikäviä ne
ratkaisut olivat, vaikka yritimme täällä äänestyttää näistä.
Tässä yhteydessä on annettava kiitokset
ja onnittelut myöskin Totu-ryhmälle, joka syntyi vuonna
1996, silloin kun ensimmäisen kerran julkisuudessa alettiin
puhua siitä, että toimeentulotukea aiotaan leikata.
Silloin muutama diakoniopiskelija otti minuun yhteyttä ja
kysyi, mitä voisimme tehdä, kertokaa te siellä,
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet, mitä me
voimme tehdä, koska he eivät voineet hyväksyä,
että tällaista tapahtuu yhteiskunnassa, jossa
he olivat jo käytännön työharjoittelussa
nähneet, minkälaisissa elämäntilanteissa
köyhimmät perheet olivat. Siitä syntyi
sosiaalityöntekijöiden ja eri ryhmien yhteinen
Totu-verkosto, joka on meitä täällä käynyt
joka vuosi muistuttamassa sen lain laatimisen jälkeen,
tämän 7 prosentin omavastuun asettamisen jälkeen,
että se pitäisi poistaa. Eli joskus tällaisista
ikävistä asioista voi tämmöistä myönteistä kansalaistoimintaa
myös syntyä.
Olen myöskin sitä mieltä, kun ed.
Moilanen-Savolainen otti täällä esille
toimeentulotuen normiosan siirron Kelalle, että minun mielestäni tämä pitäisi
ehdottomasti toteuttaa. Tämä myös sisältyi
vasemmistoliiton köyhyydenehkäisyohjelmaan.
Olemme laittaneet siihen kaksi reunaehtoa. Ensimmäinen
on se, että siihen pitäisi laittaa, aivan niin
kuin sairauspäivärahassa on tällä hetkellä,
60 päivän jälkeen tarkistuspiste, jossa
katsotaan, onko henkilö hakeutumassa eläkkeelle
vai miten pitkään sairauspäiväraha
kestää. Samoin pitäisi toimeentulotuessa,
jos ja toivottavasti kun se siirretään Kelalle,
olla tällainen tarkistuspiste, jossa arvioitaisiin tilannetta
ja pyrittäisiin ehkäisemään
sitä, että toimeentulotuen tarve ei pitkäaikaistu.
Ja jos kysymys on työttömästä henkilöstä,
ohjattaisiin hänet uusiin työvoiman palvelukeskuksiin,
joissa ovat sekä työvoimatoimiston että sosiaalityön
ammattilaiset paikalla.
Toinen ehto tavallaan, tai reunaehto, miten sitä nyt
nimittäisi, toimeentulotuen normiosan siirrolle Kelalle
olisi se, että sosiaalityöntekijöiden
määrä kunnissa pitää turvata.
Ehkä meidän pitäisi siihen asettaa jokin
normi, koska muuten saattaa käydä niin, että päättäjät
luulevat, että kun tämä siirto tehdään,
sosiaalityötä ei enää tarvittaisi.
Todellisuudessa sitä tarvitaan lastensuojelussa ja monissa
muissa asioissa hyvinkin paljon.
Muistutan vielä tässä siitä,
että ihan pari vuotta sitten tuli julkisuuteen tutkimus,
jossa peräti 100 000 ihmistä oli sellaista,
joilla olisi ollut oikeus toimeentulotukeen, mutta he eivät
ole sitä hakeneet. Tämä kyllä osoittaa
sen, että ihmisiä on toimeentulotuen rajan alapuolellakin
tällä hetkellä. Kaikki eivät
tosiaankaan hae sitä, mutta meidän pitäisi
pyrkiä kaikin keinoin siihen, että ihmisten ei
tarvitsisi mennä toimeentulotukiasiakkaiksi, että he
voisivat kunniallisesti niillä ensisijaisilla etuuksilla
rahoittaa elämänsä, mitkä heille
kuuluvat. Tietenkin kaikkein tärkeintä olisi se,
että ne henkilöt, jotka ovat työkykyisiä, pääsisivät
töihin.
Kalevi Olin /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä ed. Huotarin esille
nostama digiboksi kuuluu siihen samaan Internet-kokonaisuuteen,
johon itse puheenvuorossani viittasin. Toisaalta tämä on
tyypillinen laki, joka on jatkoa sille eduskunnan lausumalle, kun
edellinen laki vuonna 97 säädettiin. Eduskunta
edellytti vastauksessaan toimeentulolain säätämistä koskevan
hallituksen esityksen käsittelyn yhteydessä, että hallituksen
on seurattava lain tavoitteiden toteutumista tiiviisti.
Samanlainen seurantavaatimus olisi ehkä pitänyt
liittää myöskin silloin lamanaikaisiin
ratkaisuihin, jos ajatellaan esimerkiksi indeksien jäädyttämistä,
joka tehtiin aikoinaan Ahon hallituksen aikana. Se tavallaan on
ollut sellainen vastentahtoinen laina eläkkeensaajilta,
mutta tämä myös osoittaa, että silloin
kun eduskunta tämän seurantavaatimuksen säätää,
hallitus toimii, ja tässä hallitus on toiminut
hyvin.
Mikko Elo /sd:
Herra puhemies! Erään näkökulman
ed. Huotarin puheenvuorossa haluan kuitenkin korjata. Kun ed. Huotari
totesi, ettei tulopoliittinen ratkaisu ollut riittävän
kattava, koska Paperiliitto jäi sen ulkopuolelle, (Ed.
Huotari: Paperiteollisuusliitto!) niin ensinnäkin Paperityöväenliitto
ei jäänyt sen ulkopuolelle vapaaehtoisesti, (Ed.
Huotari: Paperiteollisuus!) vaan työnantajat lähtivät
siitä, ettei mennä mukaan tulopoliittiseen ratkaisuun.
Ja toinen asia: Yleensä aina, kun tulopoliittinen ratkaisu
hyväksytään, niin todetaan myöskin sen
kattavuus. Vaikka minä nyt sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä ylihuomenna ehdottaisin,
että todettaisiin, että tämä ei
ollutkaan riittävän kattava, niin ei sitä,
ed. Huotari, kukaan siellä vakavasti ottaisi. (Ed. Huotari: Minä vain
kannustin teitä!) — Kannustaa voi aina.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Sen tiedon mukaan, joka minulla on, varallisuusveron
poisto itse asiassa ei alun perin kuulunut varsinaisten tulopoliittisten
neuvottelijoitten keskusteluarsenaaliin, vaan se tuli sinne ikään
kuin hallituksen taholta. Mutta se on toinen juttu.
Ed. Olinille toteaisin, että itse asiassa jo silloin,
kun ensimmäisen kerran kuulin, muistaakseni vuonna 96 keväällä,
että tällaista lakia, josta nyt keskustelemme,
ollaan suunnittelemassa, olin silloin 11 000 kaikkein köyhimmän
kuopiolaisen vuokralaisen vuokranantaja. Olin täsmälleen
vakuuttunut siitä, mitä tulee tapahtumaan, ja välittömästi,
kun laki tuli voimaan, alkoi myöskin tapahtua. Tietenkään
nyt oma moraalini ei riittänyt niin pitkälle,
että olisimme heittäneet ulos niitä ihmisiä,
joille tämän vuoksi syntyi rästejä.
Erilaisin kohtuullisen monimutkaisin kiemuroin onnistuimme kaupungin
sosiaalitoimen kanssa hoitamaan sen, että he eivät
pääsääntöisesti menettäneet
asuntojaan. Mutta pienemmät yksityiset vuokranantajat pistivät
Kuopiossa ihmisiä pihalle, kun toimeentulotuesta jäi
uupumaan se tietty osa.
Tässäkin nyt kannattaa huomata, kun tässä keskustellaan
niistä kustannuksista, joita valtiolle syntyy, että on
todennäköistä, että nyt häätöjen
pienentyessä myöskin seurannaisvaikutukset valtiollekin
ovat tästä positiiviset. On aina ehkä syytä miettiä,
kun näistä kuuluisista kehyksistä puhutaan
ja siitä, estävätkö ne vai eivätkö estä jotakin,
miten se vaikutus menee näin päin.
Totean näistä odotusajoista, että olen
tänään kirjoittanut nimeni aloitteeseen,
jossa esitetään säädettäväksi
laki, jolla tämä maksimiodotusaika rajoitetaan
seitsemään päivään,
ja siihen on todella aihetta täällä palata
pisemmällekin.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Elolle: Tarkoitukseni oli sanoa ja ainakin
täällä paperissa lukee, että Paperiteollisuusliitto,
toivottavasti myöskin sanoin niin, enkä Paperityöväenliitto,
koska ... (Ed. Kekkonen: Mikä se on, Paperiteollisuusliitto?
Onko sellaista? — Ed. Elo: Niin, mikä se on?) — Onko
sellaista? Se on metsäteollisuuden työnantajat
tai, no, tiedätte varsin hyvin, ketä siinä tarkoitin.
(Ed. Elo: Ei tiedetä!) Eli paperiteollisuus, paperityönantajat
eivät hyväksyneet tupoa, niin kuin tässäkin
salissa on sataan kertaan varmaan yritetty se korjata, kun tuolla
toisella puolella salia on puhuttu lakosta. Minusta se oli aika
olennainen asia.
Tiedän, että kotikaupunkini verokertymässä se
myöskin näkyi ja monissa muissa sellaisissa kaupungeissa,
joissa paperitehtaita on, jotka olivat työsulussa. Minusta
se oli kyllä suuri vahinko, mitä siinä aiheutettiin.
Siinä mielessä kyllä jos tämä varallisuusveron
poisto — kun olen ymmärtänyt, että nimenomaan
työnantajapuolelta tämä tahto on tullut — ei
ole tullut tupon yhteydessä eikä työnantajapuolelta,
sitten pitää kysyä, mistä ihmeestä se
sitten sinne tuli.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Olen pannut tyydytyksellä merkille,
että ed. Huotari on alkanut arvostaa työnantajia
ja heidän menestymistään ja menestymisen mahdollisuuksiansa,
(Ed. Elo: Se on väärinkäsitys,
ed. Lahtela!) koska nyt on konkreettisesti osoitettu ja näytetty
se, että työnantajan asema on tärkeä,
että työntekijä saa palkkatulonsa.
Puhemies! Tässä keskustelussa on käynyt
suurena suitsutuksena koko ajan tähän toimeentulotuesta
annetun lain esitykseen hallitukselta se, että tämä liittyy
varallisuusveron poistoon, ja mielestäni hyvähän
se on, että varallisuusvero poistetaan, mutta väärähän
se järjestelmä on. Kun toisaalta keskustelijoita
katsoo, niin täällä on monia semmoisia,
jotka näköjään nauttivat kuitenkin
varallisuusveron poistosta ikään kuin hyödyn
kautta. Mutta olisi ollut erinomaisen tärkeätä,
että hallitus olisi tehnyt päätöksen
ja tällä vastaavalla kohdalla olisi poistanut
perintö- ja lahjaveron tai ainakin oikaissut tai tarkistanut
sen sisältöä. Silloin maailma olisi mennyt
parempaan suuntaan. Tämä varallisuusvero, jos
se on ollut jollekin sytykkeenä, niin hyvä on,
että on menty eteenpäin, mutta mielestäni
se ei ole ihan niin ratkaisevan tärkeätä,
vaikka se ilmeisesti välttämätöntä onkin,
ettei kaikki pääoma siirry tuonne suureen maailmaan
suomalaisten ulottumattomiin. Vai onko ed. Elo samaa mieltä?
Ed. Heikki A. Ollila merkitään
läsnä olevaksi.
Keskustelu päättyy.