Täysistunnon pöytäkirja 103/2009 vp

PTK 103/2009 vp

103. TIISTAINA 10. MARRASKUUTA 2009 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

9) Hallituksen esitys laiksi Suomen Akatemiasta

 

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on siis hallituksen esitys laiksi Suomen Akatemiasta ja sivistysvaliokunnan mietintö 8. Meitä on tänään kymmenen jälkeen illalla täällä pieni joukko. Sivistyspuolue kokoomuksen kansanedustajia en näe. Asia koskee siis Suomen Akatemiaa, sen asemaa ja tulevaisuutta.

Tässä mietinnössä on vastalause, jonka ovat allekirjoittaneet edustajat Tuula Peltonen, Paavo Arhinmäki, Ilkka Kantola, Pauliina Viitamies, Anneli Kiljunen ja Leena Rauhala.

Arvoisa puhemies! Tämä vastalause lähtee siitä, että lakiehdotus hylätään. Esitänkin omasta puolestani, että tämä hallituksen esitys ja sivistysvaliokunnan mietintö käsitellään vastalauseen mukaisesti ja esitän, että lakiehdotus hylätään.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Kannatan ed. Tiusasen esitystä siitä, että tämä lakiesitys hylättäisiin.

On valitettavasti todettava, että tämä käsillä oleva laki Suomen Akatemiasta on paitsi huono myös turha. Se ei paranna tieteenteon mahdollisuuksia eikä ole millään lailla välttämätön. Tämä siitä huolimatta, että lakia on perusteltu kytkemällä se viime keväänä hyväksyttyyn uuteen yliopistolakiin. Kyseenalaisinta hallituksen esityksessä on Akatemian virkojen lakkauttaminen ja siirtäminen määrärahoina yliopiston tai tutkimuslaitosten palvelussuhteiksi.

Akatemiatutkijan työnantajan vaihtuminen Suomen Akatemiasta yliopistoksi tulee mitä todennäköisimmin kaventamaan Akatemian rahoituksella työskentelevien tutkijoiden mahdollisuutta edistää tieteen monialaisuutta. Se, että yliopistoon työsuhteessa oleva tutkija on tähän saakka tehnyt tutkimustaan työsuhteessa Suomen Akatemiaan, on taannut tutkijalle tietyn työrauhan. Tutkija on huomattavasti vapaampi valitsemaan tutkimuskohteensa, valloittamaan kokonaan uusia tutkimusalueita tai yhdistämään tutkimusalueita luovasti, jos hän tekee tutkimustaan Suomen Akatemian eikä yliopiston alaisuudessa. Akatemian rahoituksella työskentelevän tutkijan vapaus yliopisto- ja oppiaineorganisaatiosta takaa sen, että tutkijalla on mahdollisuus tehdä tutkimusta myös tavalla, joka ei ole synkronissa laitoksen virallisen tutkimusparadigman tai dominoivan tutkimusalueen kanssa.

Tämä ei ole syytös yliopistoja kohtaan. Tunnettu tosiasia on, että yliopistolaitoksilla tehty tutkimus on luonteeltaan konservatiivisempaa ja rajoittuneempaa kuin vapaana perusopetuksen ja laitoksen profiloitumisen paineesta tehty tutkimus. Yliopistollisille oppiaineille on tyypillistä kannustaa opettajiaan ja tutkijoitaan valitsemaan tutkimuskohteensa siten, että tutkimus palvelee samalla perusopetusta ja tutkimustulokset hyödyttävät sitä tutkimusta, jossa laitos on ansioitunut tai jolla se haluaa profiloitua. Tämä heikentää laitokseen palvelussuhteessa olevien opettajien ja tutkijoiden mahdollisuuksia keskittyä omaan tutkimukseensa siten, että myös uusien yllättävien tieteellisten avausten tekeminen on mahdollista. Sanoessani näin en moiti yliopistoja. Tieteellisessä keskittymisessä, syventymisessä, historiatietoisuudessa ja konservatiivisuudessa on omat hyvät puolensa. Harvemmin on kuitenkaan niin, että sama laitos onnistuu sekä profiloitumaan tietyn tutkimussuunnan kansainvälisenä suunnannäyttäjänä että tekemään uusia innovatiivisia avauksia eli kasvattamaan laitoksen monialaisuutta.

Koska yliopistollisilla laitoksilla on omat tehtävänsä, muun muassa opetustehtävä, on ymmärrettävää, että meillä tähän saakka on ollut erikseen yliopisto ja tutkimuslaitokset ja niiden lisäksi riippumaton Suomen Akatemia, jonka tehtävänä on ollut vastata korkeimmasta tieteellisestä tutkimuksesta maassamme. Suomen Akatemian tutkijoiden riippumattomuus yliopiston organisaatiosta on taannut tutkijoille edes teoreettisen mahdollisuuden esittää uusia tieteellisiä avauksia ja tulkintoja silloinkin, kun ne ovat olleet ristiriidassa yliopistossa tai kyseessä olevalla tutkimuslaitoksella vakiintuneiden näkemysten kanssa.

Suomen Akatemian itsenäisyyttä on tähän saakka arvostettu. Yliopistotutkijoiden keskuudessa akatemiavirat ovat olleet tavoiteltuja juuri niiden suoman työrauhan vuoksi. Suomen Akatemia -lain uudistusta kohtaan esitetty kritiikki on näin ollen lähtenyt siitä, miten tiedeorganisaatiot meillä toimivat ja millaiset olosuhteet ovat otollisimmat uutta luovan tieteen syntymiselle. Yliopistoilla on omat tehtävänsä ja Akatemialla omansa.

On odotettavissa, että yliopistot ja tutkimuslaitokset tulevat jatkossa uuden yliopistolain myötä profiloitumaan entistä tiukemmin. Pärjätäkseen rahanjaossa yliopistojen on erottauduttava, siis profiloiduttava ja keskityttävä omille alueilleen entistä selkeämmin. Näin voidaan tehdä läpimurtoja ja syventää ymmärrystä valituilla tutkimusalueilla, mutta on selvää, että myös yksittäisiin tutkijoihin kohdistuvat paineet keskittää tutkimuksensa nimenomaan taustaorganisaationsa valitsemalle alueelle tulevat samalla kasvamaan. Keskittymisen ja syventymisen varjopuoli on se, ettei yksilöille ja toisinajattelijoille ole järjestelmässä riittävästi tilaa.

Arvoisa puhemies! Viimeisimmässä Helsingin Sanomien Viikkoliitteessä on haastateltu erästä ansioituneimmista suomalaisista tutkijoista, taloustieteilijää ja Nobel-ehdokasta Bengt Holmströmiä. Holmströmin tarina on esimerkki siitä, miten pitkälle visionäärinen ja tottelematon tutkija voi tieteellisellä uralla päästä. Uusista yllättävistä näkökulmista asioita ajatteleva voi edetä aina Nobel-palkintoon saakka. Kyse on siitä, onko tutkijalla mahdollisuutta tai rohkeutta tarttua aiheisiin, jotka eivät ole kyseessä olevan laitoksen tai oppiaineen vallitsevan paradigman mukaisia. Jos tutkimuksen edellytyksiä halutaan tiedepoliittisesti edistää, luovan tieteen ehtoja ei pitäisi tietoisesti kaventaa.

Nyt uudistettavan Suomen Akatemia -lain sisältämien epäkohtien vuoksi on välttämätöntä, että lain vaikutuksia seurataan ja lakia ollaan valmiita muuttamaan, mikäli laissa nähdyt riskit, kuten tieteen monialaisuuden kapeneminen, realisoituvat, mitä kukaan ei tietenkään toivo.

Lisään lopuksi, että tämän lain kohdalla olisin hyvin mielelläni väärässä. Tulkintani vastaa kuitenkin sitä kritiikkiä, jota akateemikot, Suomen Akatemian tutkijat ja professorit samoin kuin Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto ovat julkisuudessa laajasti tuoneet esiin.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit olivat edellisessä hallituksessa laittamassa alulle historiallista yliopistouudistusta. Saimme tällä vaalikaudella sitten tarkoin varjella, ettei tämä hallitus tee uudistuksesta historiallista epäonnistumista. Saimme onneksi hiukan pelastettua edes pahimmat mokat esityksestä.

Nyt samainen hallitus on esittämässä Suomen Akatemian tutkijoiden virkojen siirtämistä yliopistojen alaisuuteen. Siirrolla ei ole mitään tiede- ja tutkimuspoliittista perustetta. Joudummekin jälleen pelastamaan huippututkimuksen tulevaisuutta nyt akatemiavirkojen säilyttämisellä Akatemiassa. Esitämme siis tämän hallituksen esityksen hylkäämistä.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Peltosen tekemää hylkäysesitystä.

Silloin viimeksi huhtikuussa kun tästä keskusteltiin, oli Suomen Kuvalehti juuri julkaissut 37 akatemiaprofessorin kirjoitukset, jotka arvostelivat ankarasti tätä lakiesitystä ja sanoivat, että se on hyppy pimeään. Me saimme myös kirjeen tieteen akateemikoilta, vanhoilta herroilta, ensimmäinen nimi oli Erik Allardt, oli Olli Lehto, Päiviö Tommila, Pekka Jauho ja monta muuta, jotka myös arvostelivat tätä esitystä. Täällä salissa hyvin harvoin kuulee edes hallituspuolueiden edustajia, jotka ovat kannattaneet tätä esitystä, niin että joutuu kysymään, miksi tätä ajetaan ja kuka lopulta on tämän takana.

Minusta tämä on harvinaisen harkitsematon juttu. Jos tämä toteutuu tällaisenaan, niin sen viraston, joka sitten jää, nimi ei ole kyllä minkään Suomen Akatemian arvoinen, vaan se on sitten jonkunlainen tutkimusvirasto tai virasto, joka tutkii tutkimusta, niin kuin se on monissa muissakin maissa, joissa ei ole pyritty niin yleviin tavoitteisiin kuin mitä Suomen Akatemia on saavuttanut. Tämä on surkea esitys.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan ulkomaita myöten on todettu, että tämä toimintarakenne, mikä nykyisellä Suomen Akatemialla on, on erittäin toimiva ja hyvä malli, ja sitä on pidetty nimenomaan, jos ajatellaan tämmöistä nykyaikaista tiedehallintoa, hyvänä. Sen vuoksi tuntuu ihmeelliseltä, että kaikki se, mistä on todettu, että se toimii ja on hyvä, ollaan nyt sitten romuttamassa tai purkamassa alas ja tekemässä sellaista, jota perustellaan nyt tässä niin kuin tätä yliopistouudistuskokonaisuutta. Ikään kuin tässä samassa on, lainausmerkeissä sanottuna, pakko tehdä myös tämä Akatemiaan liittyvä muutos.

Kun sivistysvaliokunnassa kuuntelimme asiantuntijoita, niin voi sanoa, että nimenomaan tätä ei kannatettu. Ne, jotka hyvin tämän Akatemian käytännön ja sen, mitä se kaiken kaikkiaan tuottaa ja on, tunsivat hyvin, totesivat, että näin ei tulisi tehdä. Niinpä itsekin olen tässä vastalauseessa allekirjoittajana ja todella kannatan sitä, että tämä lakiehdotus tultaisiin hylkäämään. Ja kun varmasti näin on, että tätä ei hylätä vaan tämä laki tulee voimaan, niin toivoisin, että tästä tulee sellainen arviointi ja seuranta, mitä se sitten merkitsee meidän nuorille tutkijoillemme, jos tämä Akatemian rakenne, mikä on ollut, muuttuu, kun siellä on saanut tehdä tutkimusta ja on todella saanut tutkijan uraa kehittää ja päästä eteenpäin, mitä merkitsee nyt tämä uusi yliopiston sisälle soluttautuminen. Siinä tulee sitten tämmöisiä kahden kerroksen erilaisia professoreita. Tämän seurannan tulisi olla todella nyt valvonnassa, mitä se merkitsee.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä torso hallituksen esitys joutaa tulla hylätyksi. Se on aivan selvä asia. Tämä esityshän on syntynyt kuulemma vain sillä perusteella, että tällä tavalla Suomen Akatemian resurssit saadaan valtioneuvoston tuottavuusohjelman piiriin, mikä tarkoittaa sitä, että voidaan näitä vakansseja lakkauttaa, kun ne ovat yliopistoinstituution sisällä omalla tavallaan.

Tämä mietintö on poikkeuksellisen kelvottomasti tehty. Se jättää enemmän asioita auki kuin ratkaisee ongelmia, ja sitä paitsi se on sisäisesti ristiriitainen: toisaalta sanotaan näin ja toisaalta sanotaan noin. Tästä ei todellakaan ole mitään hyvää sanottavaa. Todellakin kannatan tämän esityksen hylkäämistä.

Keskustelu päättyi.