Täysistunnon pöytäkirja 104/2003 vp

PTK 104/2003 vp

104. KESKIVIIKKONA 3. JOULUKUUTA 2003 kello 15 (15.12)

Tarkistettu versio 2.0

10) Hallituksen esitys laiksi tieliikennelain muuttamisesta

 

Markku Laukkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kolmas kerta toden sanoo tämän mietinnön esittelyssä.

Todellakin, arvoisa puhemies, hallituksen esityksessähän esitetään vähennettäväksi autoilijoiden määräaikaistarkastuksia: 60-vuotiaiden lääkärintarkastuksista muiden kuin kuorma- ja linja-autonkuljettajien kohdalla ja ensimmäistä ajokorttia varten vaadittavasta lääkärintarkastuksesta esitetään luovuttavan. Vastapainona taas tälle esitetään lääkäreille ilmoitusoikeutta potilaan sellaisesta muusta kuin tilapäisestä terveydentilan heikkenemisestä, että tämä ei enää täytä ajokorttiluvalle asetettuja terveysvaatimuksia. Tässä kiteytetysti tavallaan hallituksen esityksen sisältö, ja ydin ilman muuta on tämä uusi säännös, jonka mukaan lääkärillä olisi oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä antaa ajokorttiviranomaisille tieto ajo-oikeuden haltijan terveydentilan muodostamasta esteestä ajokortin saamiselle. Lääkärin olisi ilmoitettava potilaalle aikomuksestaan tehdä kyseinen ilmoitus ajokorttiviranomaisille.

Liikenne- ja viestintävaliokuntahan käsitteli tämän hallituksen lakiesityksen hyvin perusteellisesti 17.9.2003 alkaen ja antoi mietintönsä 25.11. Asiantuntijakuulemisessa kuultiin liikenneturvallisuudesta vastaavia tahoja, terveydenhuollon asiantuntijoita, kuten sosiaali- ja terveysministeriötä, Lääkäriliittoa, Liikennelääketieteen yhdistystä, arkkiatria sekä myöskin oikeudellisia asiantuntijoita hyvin kattavalla tavalla. Liikenne- ja viestintävaliokunnalta on asiantuntijakuulemisessa vaadittu lääkäreille ilmoitusvelvollisuutta terveydentilan muutoksesta, jonka seurauksena potilas ei enää ole ajokykyinen, siis ilmoitusoikeuden sijasta ilmoitusvelvollisuutta. Voidaan sanoa näin, että selkeä enemmistö myöskin asiantuntijakuulemisessa asettui selkeästi tämän velvollisuuden kannalle.

Valiokunta on suorittanut hyvin perusteellista intressivertailua lääkärin salassapitovelvollisuuden ja liikenneturvallisuuden välillä. Lääkärin salassapitovelvollisuutta voidaan pitää terveydenhuollon ehdottomana pääsääntönä. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan tietoja saa antaa vain, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty. Näiden poikkeusten myötä lääkärillä on laissa yksilöidyn säännöksen perusteella pyynnöstä velvollisuus antaa tietoja esimerkiksi Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle tai tietoja poliisilain nojalla pyytävälle poliisille.

Voidaan kuitenkin sanoa näin, että yksityisyyden suoja ei ole mikään absoluuttinen oikeus, vaan sen voivat syrjäyttää myöskin yhteiskunnan tärkeämmiksi katsotut intressit. Esimerkiksi poliisilain 35 §:n 2 momentin nojalla poliisiviranomaisella on ajo-oikeuden voimassaolon harkitsemiseksi salassapitosäännösten estämättä oikeus perustellusta pyynnöstä saada potilasta koskevia merkityksellisiä terveydentilatietoja terveydenhuollon ammattihenkilöltä. Poliisi voi myös tieliikennelain 73 §:n 2 momentin nojalla vaatia henkilöltä selvityksen terveydentilasta, ja edelleen poliisiviranomainen voi ottaa ajokortin haltuunsa ja vaatia henkilöltä selvityksen terveydentilasta.

Hallituksen esityksessä kuvattua rekisteröinnin tavoitetta ja henkilötietojen käsittelyn tarkoitusta on pidetty asiantuntijakuulemisessa yleisesti hyväksyttävänä ja myöskin perusteltuna. Säännös on suhteellisuusvaatimuksen mukainen, koska hallituksen esityksen mukaan lääkärin poliisille toimittama ilmoitus voi sisältää tiedon vain siitä, että henkilö ei terveydentilansa osalta täytä ajokorttiluvan saamisen edellytyksiä. Tämän lisäksi lääkäri voi säännöksen mukaan myös ilmoittaa mahdollisesti tarvittavien lisäselvitysten tekemisestä. Oikeusministeriön mukaan säännökset eivät tällaisina mene pidemmälle kuin on välttämätöntä niillä tavoiteltavan hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi, ja asianmukaista on edelleen myös se, että lääkärin tulisi 2 momentin mukaan informoida potilasta velvollisuudestaan tällaisen ilmoituksen tekemiseen.

Säädöksellä tavoiteltu päämäärä on valiokunnan mielestä ehdotettua vieläkin tehokkaammin saavutettavissa, jos tietojen luovuttaminen asetetaan lääkärin velvollisuudeksi hallituksen esityksessä olevan oikeuden sijaan. Oikeusministeriön antaman lausunnon mukaan tietojen luovuttamiselle on osoitettavissa varsin painava, perustuslain 7 §:n 1 momenttiin kiinnittyvä peruste. Tämä momenttihan turvaa jokaisen oikeuden elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Nykyjärjestelmän eräs ongelmahan on se, että kuljettaja voi hakea tosiasiassa ajolupaa puoltavaa todistusta hyvinkin monelta lääkäriltä, ilman että se tulee ajokorttiviranomaisen tietoon. Sama luultavasti jatkuisi myöskin ilmoitusoikeuden aikana, koska lääkäri voisi jättää ilmoituksen tekemättä. Ilmoitusvelvollisuuden voimassa ollessa olisi kielteisestä tuloksesta aina ilmoitettava ajokorttiviranomaiselle.

Tämä valiokunnan valitsema velvollisuuslinja on myöskin linjassa muiden Pohjoismaiden lainsäädännön kanssa. Ruotsin Läkarsällskapetin ja Läkarförbundetin eettisten elinten käsittelyssä on todettu, että hyvään lääkärietiikkaan kuuluu ottaa huomioon ne riskit, jotka voivat aiheutua liikenteessä ulkopuoliselle silloin, kun oma potilas on sairauden vuoksi kykenemätön ajoneuvon kuljettamiseen.

Hallituksen esityksen perustana on, että ajoterveyteen kiinnitetään huomiota muulloinkin kuin ajokorttitarkastusten yhteydessä. Ajoterveys ja tiedonkulku -työryhmän muistiossa on todettu, että lääkärit toivovat varsin yksimielisesti, että potilaan ajokykyyn vaikuttavasta terveydentilan muutoksesta voisi tai pitäisi ilmoittaa poliisille. Tätä pidettiin erityisen tärkeänä potilasta hoitavan lääkärin kannalta.

Liikenne- ja viestintävaliokunta kantaakin huolta liikenneturvallisuudesta ja liikenteessä liikkuvien hengestä ja terveydestä. Asiantuntijatietojen mukaan maamme maanteillä liikkuu kymmeniätuhansia päihde- tai huumevammaisia, dementikkoja tai jostain muusta ajokyvyttömyyden toteamiseen riittävästä sairaudesta kärsiviä kuljettajia. Valiokunta katsookin, että ilmoitusoikeuden korvaamisen ilmoitusvelvollisuudella on katsottava vain edistävän tiedonkulun toteutumista ja vähentävän pelkoa siitä, että liikenneturvallisuutta heikennetään poistamalla määräaikaistarkastukset ilman varmuutta lääkärin ilmoitusten toteutumisesta. Näinpä ilmoitusvelvollisuus turvaa paremmin liikenneturvapäämäärän kuin ilmoitusoikeus.

Arvoisa puhemies! Muutama sana sitten seuraamuksista. Valiokuntahan on harkittuaan mahdollista seuraamusta päätynyt ehdottamaan, että laiminlyönnistä ei säädetä erillistä seuraamusta, vaan että laiminlyöntiin sovelletaan terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaista seuraamusjärjestelmää. Tämä ei ole siis lakitekninen kysymys, vaan kyse on kriminalisoinnin tarpeesta. Valiokuntahan päätyi siihen, että tässä ei ole tarvetta erilliselle kriminalisoinnille. Muu seurausjärjestelmä on riittävä ja tehokas. Valiokunta ei kokenut tarvetta myöskään erilliselle viittaussäännökselle, jolla viitattaisiin tähän terveydenhuollon ammattihenkilölakiin, koska sitä sovelletaan joka tapauksessa kaikissa oloissa. Tämä ei sulje pois rikosoikeudellista seuraamusta eikä muuta mahdollisesti yksittäistapaukseen sovellettavaa lainsäädäntöä.

Määräaikaistarkastusten osalta valiokunta ehdottaa lausumaa, jolla pidetään voimassa ensimmäistä ajokorttia varten vaadittava lääkärintarkastus. Valiokunta ei pidä perusteltuna ensimmäistä ajokorttia hakevien terveystarkastusten korvaamista näkötarkastuksella ja hakijan omalla terveydentilaselvityksellä.

Optikoiden osalta liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaakin optikoille vastaavanlaista velvollisuutta kuin lääkäreille, jotta ei mentäisi optikolle, jotta vältytään lääkärin kielteiseltä ilmoitukselta. On hyvä muistaa, että myöskin näkökyvyn heikkeneminen on tällä hetkellä asiantuntijoiden mukaan eräs keskeisimpiä syitä ajokyvyttömyyden toteamiseen.

Valiokuntahan ehdottaa voimaantulon osalta verrattain myöhäistä voimaantuloa, siis syyskuun 1. ensi vuonna, jotta jäisi aikaa sitten valmistelutoimenpiteille, eli summa summarum: Vähennetään tässä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä ja pykälämuutoksissa 60-vuotiaiden määräaikaistarkastuksia muiden kuin kuorma- ja linja-autonkuljettajien kohdalla, ehdotetaan lausumaa, jolla pidetään voimassa ensimmäistä ajokorttia varten vaadittava lääkärintarkastus, ja määräaikaistarkastusten vastapainona taas esitetään lääkäreille ilmoitusvelvollisuus potilaan sellaisesta muusta kuin tilapäisestä terveydentilan heikkenemisestä, että tämä ei enää täytä ajokorttiluvalle asetettuja terveysvaatimuksia.

On hyvä vielä todeta eduskunnalle, että liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö on kokonaisuudessaan yksimielinen. Valiokunta hyvin perusteellisesti laatiessaan mietintöä harkitsi myöskin lausunnon pyytämistä sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, mutta päätyi puhemiesneuvoston mukaiseen linjaukseen, että lausuntoa ei pyydetä. Sitä ei koettu tarpeelliseksi, koska asiantuntijakuuleminen myöskin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osalta oli niin kattava. On vielä myöskin hyvä todeta, että valiokunnan piirissä koettiin se sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen taholta tullut apu, hyvin aktiivinen apu, tietysti asian osalta hyvin tarpeelliseksi, mutta aika-ajoin menettelytavaltaan eräin kohdin asiattomaksi, jolla ei ollut tämän työn kannalta sitä edistävää vaikutusta.

Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä laki tieliikennelain muuttamisesta on mielestäni erittäin hyvä uudistus, ja sitä on pitkään jo odoteltu. Kun muutoinkin olemme yleensä muista Pohjoismaista hakeneet mallia, niin tämähän on vain harmonisointia pohjoismaiseen lainsäädäntöön. Liikennevaliokunnassa tosiaan kävimme laajamittaisen asiantuntijakuulemisen ja lähestulkoon kaikki asiantuntijat olivat asiasta samaa mieltä.

Ruotsin kokemukset osoittavat asiantuntijakuulemisen mukaan, että lääkäri ei välttämättä aina ilmoita potilaan heikentyneestä terveydentilasta, jos tämä ilmoitus on mahdollista jättää tekemättä. On varsin ymmärrettävää, kun ajatellaan pientä paikkakuntaa, jossa kylän silmäätekevä tulee lääkärintarkastukseen ajokortin uusimista varten, että voi olla aika hankalaa lääkärin sitten ilmoittaa, että ajokorttia ei enää voida uusia.

Liikenneturva teki kyselyn 500 yleislääkärille ja terveyskeskuslääkärille tästä ikäautoilijoiden kortin uusimisesta, ja näistä lääkäreistä 75 prosenttia oli itse sitä mieltä, että lääkäri antaa liian helposti ikäautoilijan jatkaa autoilua. Näistä 500 lääkäristä vain 2 prosenttia oli sitä mieltä, että ajo-oikeus evätään liian kevein perustein. Nykylainsäädäntö ei tunne ajokortin kokonaan peruuttamista, eli jos lääkäri ilmoittaa poliisille tiedon, että henkilö ei täytä ajokorttivaatimuksia, poliisi voi vain määrätä henkilön toistaiseksi ajokieltoon, josta seuraa se, että henkilö voi mennä toiseen lääkäriin, joka ei tunne tätä potilasta, salata sairauden ja toimittaa poliisille uuden todistuksen. Tämän uuden esityksen myötä nyt tämänlainen kikkailu saadaan estettyä, koska tämän ilmoitusvelvollisuuden myötä lääkärin on ilmoitettava ajokorttiviranomaisille kielteisestä tuloksesta. Näenkin, että täällä eduskunnassa meidän lääkäriedustajamme ovat vähän suotta asiasta tuohtuneet, koska tämä antaa pikemminkin lääkärille selkänojan vedota lakiin tällaisessa tapauksessa, että laki velvoittaa ilmoittamaan. Kaikki me varmasti tiedämme näitä autoilijoita, joilla ei enää olisi oikeutta tuolla liikenteessä liikkua. Siitä päästäänkin kysymykseen, onko auton ajaminen todella sellainen yksilön vapaus taikka oikeus, että se menee yli perustuslain 7 §:n "Oikeus elämään". Liikennevaliokunta ottikin tässä kannan, että lähtökohtaisesti kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta saada ajokorttilupaa.

Ajoterveys on keskeinen edellytys turvallisessa liikenteessä. Vuosina 1994—2001 noin 14 prosentissa vuotuisista kuolonkolareista keskeisenä tekijänä on ollut sairaus tai sairauskohtaus, ja asiantuntijakuulemisten mukaan päihderiippuvaisten nuorten määrä tulee kasvamaan, eli on erittäin hyvä, että tämä ajoterveystarkastus tulee säilymään, kun haetaan ensimmäistä ajokorttia, ja arvioidaan, että näin säilyy neljä kuolemaa vuodessa. Onnettomuuksista noin 97 kappaletta vuodessa aiheutuu sairaudesta tai alkoholista. Jos rattijuopoista arvioidaan noin puolen olevan päihderiippuvaisia, niin onnettomuuksia, joissa sairaus tai päihderiippuvuus on onnettomuustekijänä, on noin 64 kappaletta vuodessa.

Suunnilleen kaikilla meistä on ajokortti ja kaikilla meillä on oikeus liikkua liikenteessä, miten haluamme, aiheuttaa vaaraa kaikille muille: kävelijöille, autoilijoille, pyöräilijöille. Ihmetyttääkin se, että pidetään ajolupaa sellaisena oikeutena. Jos vertaan sitä vaikka sukellusharrastukseen, niin siinä joka viiden vuoden välein on uusittava lääkärintodistus keuhkokuvineen kaikkineen, ja siinä kuitenkin vaan vaarantaa oman henkensä, korkeintaan parinsa hengen. Tuleekin mieleen, tulisiko harkita uutta lainsäädäntöä, että ajokorttilääkärintodistus pitäisikin hankkia kenties joka viides vuosi, koska siellä vaarantaa todella monen hengen.

Pidän tätä lakiesitystä erittäin tervetulleena ja ajoterveyden valvonnan uusiminen on erittäin tervetullut ja tärkeä asia.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esityksen n:o 29 pohjalta tehty liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö, jossa tarkastellaan ajoterveyden seurantaa ja siihen liittyviä säännöksiä. Tarkastelen tätä ensin puhtaasti hallintokäsittelyn osalta ja sen jälkeen myöskin käsittelen itse substanssia. Lähtökohtani on tässä valottaa näkökulmaa, joka on potilaan näkökulma, Suomen kansalaisen näkökulma. Lääkäri on se, joka potilaan puolesta tekee monissa asioissa työtä. Haluan heti aluksi sanoa, että tässä ei ole kysymys millään lailla lääkärin asiasta, lääkärin edusta tai lääkärin haitasta. Tässä on kysymys salassapitoon liittyvistä seikoista, ja on erinomaista, että näiden päivien aikana, kun aivan poikkeuksellisesti tämä laki nyt on siirtynyt kolme kertaa, eduskunta on herännyt tähän asiaan, ja on lopullinen päätös mikä tahansa, niin kukaan teistä edustajista ei aikanaan ihmettele niitä päätöksiä, joiden kohteeksi te saatatte joutua tässä tilanteessa. Ne jutut, mitkä minä olen käytävillä kuullut ja jotka toimivat perusteluna tässä asiassa, ovat sellaisia, että niitä en kehtaa täältä puhujakorokkeelta sanoa, sen verran subjektiivisen puolen asioita ne tuntuvat olevan.

Tämä hallintokäsittelyhän lähti liikkeelle ihan normaalitavalla eduskunnassa. Tämä laki oli esittelyssä. Se ei herättänyt minkäänlaista tuulta puoleen eikä toiseen. (Ed. Pulliainen: Mihin aikaan vuorokaudesta se oli täällä käsittelyssä, muistaako edustaja?) — Ei, muistaako ed. Pulliainen? (Ed. Pulliainen: Kyllä muistaa!) — Hyvä, niin meni, mutta haluan olla kohtelias ja vastata esimerkiksi teille, kun eturivistä haluatte keskeyttää puheenvuoroni. — Se meni aivan normaalitapaan valiokuntakäsittelyyn. Ed. Pulliainenkaan ei siinä vaiheessa mitenkään miettinyt sitä vaihtoehtoa, oliko valiokunta ainoa ja oliko se oikea. Olisiko kenties kannattanut harrastaa alusta lähtien kahden valiokunnan tai mahdollisesti jopa niin kuin valiokunnassa on tullut ilmi, kolmen valiokunnan, jopa perustuslakivaliokunnan lausuntoa on tietty osa edustajista ehdottanut. (Ed. Laukkasen välihuuto) — Aivan oikein, ed. Laukkanen, se perustuu puhemiesneuvoston ehdotukseen, mutta tässä salissa niitä on ennenkin muutettu. Tässä ei lamppu syttynyt kenelläkään.

Tämän jälkeen liikennevaliokunta on käsitellyt asiaa. Puheenjohtajan mukaan käsittely on ollut laajaa, 11:tä asiantuntijaa on kuultu ja 5:tä asiantuntijaa on kuultu kirjallisesti. Minusta tämä kysely ei näytä mitenkään erityisen laajalta. Olisi luullut, että tämä käsittely olisi lähtenyt liikennenäkökulman kautta liikkeelle ja toisaalta terveydenhuollon näkökulman kautta liikkeelle ja sitä kautta olisi pureuduttu liikenneturvallisuuteen, joka, totta kai, on erittäin tärkeä asia Suomessa monestakin eri syystä. Mutta näinhän ei käynyt. Ei mitenkään erityisesti liikennevaliokunnan puolella mietitty esimerkiksi päihdeongelmien osuutta liikenteessä. (Ed. Vistbacka: Ohhoh, ohhoh!) — Mietittiin, mutta ei erityisen paljon. (Ed. Vistbacka: Ohhoh!)

Teidän mietinnöstänne ei voi esimerkiksi lukea, että tässä maassa on 300 000 päihdeongelmaista, ja nykyisen lainsäädännön, joka tänään juuri hyväksyttiin, jälkeen näyttää, että suurkuluttajia on tässä maassa ehkä 600 000. Miten liikennevaliokunta aikoo tämän joukon ottaa kiinni? Silläkö lailla, että te valjastatte lääkärit ilmiantamaan ihmisiä? Kyllä teillä on ihmeellinen tapa ajatella (Ed. Vistbackan välihuuto) tätä asiaa. Radiossa tänään kerrottiin toinen tieto, mikä on erittäin suuri kohderyhmä liikenteessä. Valiokunta ei siitäkään mainitse tässä yhteydessä mitään, vaikka se puhuu liikenneturvallisuudesta. Ne ovat alle 40-vuotiaat miehet, jotka käyttävät alkoholia, sen lisäksi ajavat hyvin levottomasti liikenteessä eivätkä käytä turvavyötä. Kyllä teillä liikennevaliokunnan jäsenillä olisi luullut olevan tässä paneutumisen paikka tähän asiaan.

Teille esiteltiin (Välihuuto) myöskin sosiaali- ja terveysministeriön lausunto kirjallisessa muodossa, ja näiden välihuutojen takia, joista olen aivan ilahtunut, että te olette hereillä, haluan täältä lukea erilaisia asioita, joita valiokunnan puheenjohtaja äsken ei mitenkään siteerannut. Minusta on valitettavaa, että ne eivät tulleet esille. Sosiaali- ja terveysministeriö ilmoittaa kirjallisessa vastineessaan ensinnäkin, että poikkeusta lääkärin salassapitovelvollisuuteen ei voi käsitellä pelkästään liikennenäkökulmasta, vaan asia edellyttää harkintaa myös terveydenhuollon näkökulmasta, ja jatkaa: "Sekä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä että sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre katsovat, ettei tällaista poikkeusta lääkärin salassapitovelvollisuuteen pidä säätää kuulematta sosiaali- ja terveysvaliokuntaa." Ministeriö päätyy siihen, että "sosiaali- ja terveysministeriö ei hyväksy lääkärin ilmoitusoikeuden muuttamista ilmoitusvelvollisuudeksi aikaisemmissa lausunnoissaan esittämistään syistä".

On aika mielenkiintoista, että tämmöinen lausunto täysin sivuutetaan valiokunnassa. Luulisi olevan rutiiniasia, että varsinaiseen substanssivaliokuntaan silloin tämä asia käännetään ja keskustelua käynnistetään laajemmin, on lopputulos sitten mitä tahansa. Tässä en nyt ennakoi lopputulosta vaan puhun pelkästään hallintotavasta, niistä papereista, joita liikennevaliokunnassa on käsitelty mutta joita ei ole täällä siteerattu.

Samainen sosiaali- ja terveysministeriön lausunto, joka on, valiokunnan puheenjohtaja, osoitettu teille, liikenne- ja viestintävaliokunnalle, pitää sivullaan 2 sisällään muun muassa seuraavaa: "Edellä mainituista syistä sosiaali- ja terveysministeriö pitää välttämättömänä, että merkittävä poikkeus terveydenhuollon salassapitovelvollisuuteen käsitellään huolellisesti ja monipuolisesti. Siksi ministeriö toivoo, että liikenne- ja viestintävaliokunta kuulisi asiassa myös sosiaali- ja terveysvaliokuntaa. Koska poikkeus kajoaa myös yksilönsuojaksi säädettyyn perusoikeuteen, olisi hyödyllistä harkita myös perustuslakivaliokunnan lausuntoa, jotta perusoikeuteen kohdistuvan rajoituksen asianmukaisuus tulisi selvitetyksi."

Kyllä tämä on harvinaisen selvää ministeriön tekstiä. Se on pyyntö, että myöskin substanssivaliokuntaa kuultaisiin. Minä en kyllä jaksa ymmärtää, miksi näin ei ole käynyt. Lopputuloksesta riippumatta päinvastoin ilmoitusvelvollisuus johtaa oikeutta todennäköisimmin siihen, etteivät potilaat halua hakeutua lääkärin vastaanotolle tai kertoa sairauksistaan luottamuksellisesti. Tätä on syytä pelätä, vaikka monet maallikkojäsenet tuntuvat täällä tänään olevan toista mieltä.

Yhteenvetona ministeriö sanoo, että se hyväksyy lääkärille säädettävän ilmoitusoikeuden, siis ilmoitusoikeuden, joka on hallituksen varsinainen esitys, mutta pitää tärkeänä vähentää samalla pakollisia lääkärintarkastuksia. Ministeriö ei hyväksy ilmoitusoikeuden muuttamista ilmoitusvelvollisuudeksi, joka nyt on valiokunnan ehdotus — hallituksen ehdotusta on kovennettu tältä osin — ja toteaa, että tällä hetkellä poikkeukset salassapitovelvollisuuteen ovat pääsääntöisesti lääkärille annettuja oikeuksia toimia, eivät velvollisuuksia. Tärkeimmästä poikkeuksesta eli lastensuojelulakiin sisältyvän ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ei ole erikseen säädetty kriminalisointia. Lyötäessä laimin tämä velvollisuus sovelletaan terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain mukaisia seurauksia. Ministeriö pitää erittäin tärkeänä hankkia asiassa ainakin sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja mahdollisesti myös perustuslakivaliokunnan lausunto, sanotaan välillä täällä uudestaan.

Arvoisa puhemies! Vaikka tähän menee aikaa, tämä oli ainoastaan nyt hallintokäsittely tältä puolelta. Tämän lopuksi, ennen kuin siirryn substanssiin, teen ehdotuksen, että eduskunnan työjärjestyksen 53 §:n 6 momentin mukaan tästä asiasta pyydetään suuren valiokunnan lausunto. Toivon, että tämän saman käsittelyn yhteydessä myös kysytään lausuntoa sosiaali- ja terveysvaliokunnalta tästä asiasta, jotta tähän tulee sitä avaruutta, mitä tämä ... (Eduskunnasta: Eikö perustuslakivaliokunnalta, edustaja?) — Sen voi suuri valiokunta päättää. — Siitä ei tule haittaa tämän asian käsittelylle, koska suuri valiokuntakin kokoontuu koko ajan.

Jos menemme varsinaiseen substanssiin, ketä tämä koskee, tämä koskee ennen kaikkea suomalaista potilasta, Suomessa asuvaa ihmistä, joka käy jonkun terveydenhuollon palvelujärjestelmän ihmisen luona, tässä tapauksessa joko lääkärin tai optikon luona. Tämä ei ole heidän etunsa, vaan se, miten tämä laki tulee kirjoitettua, on potilaan etu. Toivon, että muistatte, että minä ainakin olen näinpäin täältä sanonut. Eri asia on, hyväksyttekö sen vai ette.

Ensinnäkin, miten on näiden potilastietojen salassapito? Sehän on keskeinen kysymys jos mikä. Sen on katsottu yleisen edun nimissä väistyvän vain todella merkittävissä tapauksissa, jolloin tulee joku erityinen seikka potilaan ja lääkärin tai potilaan ja optikon väliin. Tämmöisiä asioita ovat muun muassa, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja aivan oikein kertoi, rikos, josta voi seurata yli kuusi vuotta vankeutta, lapsen pahoinpitely, yleisvaarallinen tartuntatauti ja syntymän ja kuoleman toteaminen. Sen sijaan perusvastuun ajokunnosta — minusta se on aika tärkeä asia — täytyy olla kansalaisella itsellään. Ei voi olla kellään muulla perusvastuu siitä, miten hän ajaa. Ilmoitusvelvollisuuden oleellisista terveysmuutoksista on oltava myöskin tällä kansalaisella itsellään, jokaisella itsellään. Se ei voi olla kellään muulla. Toivottavasti tästä ollaan samaa mieltä. (Puhemies koputtaa) Ja jos lääkäri toteaa, että terveydellisistä syistä on ajamisesta luovuttava määräajaksi tai kokonaan, tulee se potilaalle totta kai selvittää ja asia keskustella selväksi. Näin tehdään esimerkiksi Englannissa. Näin olen minä tehnyt jo 30 vuotta sitten Joroisten kunnanlääkärinä. Näissä tapauksissa ei ole ollut minkäänlaista keskusteluvaikeutta kyseisten ihmisten kanssa. Siihen ei minkäänlaista kummallista salassapidon purkamista lakivelvoitteisena asiana ole tarvinnut tuoda.

Toinen varapuhemies:

10 minuuttia, arvoisa puhuja!

Puhuja:

Ruotsin vastaavaa systeemiä tässä on verrattu mutta on jätetty vaan se sanomatta, että se ei toimi siellä, niin hyvältä kuin se on tuntunutkin. Siellä on tietynlainen lisäklausuuli, jota olen ajatellut tässä myöskin mahdollisesti käytettävän.

Mitä tulee varsinaisen ilmoitusvelvollisuuden edellytysten arviointiin, minkälaisia asioita sitten ilmoitetaan, vaikka itse niitä asioita ei ilmoiteta diagnooseina, kuitenkin tästä lähtee ajokorttiviranomaiselle tai nimismiehelle tieto, että enää kyseinen henkilö ei saa moottoriajoneuvolla ajaa. Ainoa ehkä jollain lailla selkeä voi olla näkökyky ja siihen liittyvät asiat, mutta sekin on ikävä kyllä rajankäyntiasia. Sekään ei ole selvä asia, ei optikon eikä lääkärin tekemänä. (Puhemies koputtaa) Se on kuitenkin selvästi sairauteen liittyvä seikka. Vielä kauempana — tai sanotaan niinpäin, että kun lääkäri hoitaa potilasta vastaanotolla, mikä on hänen ykkösasiansa? Hänen ykkösasiansa on hoitaa sen potilaan sairautta, jonka takia hän on tullut vastaanotolle. Lääkärin tehtävänä ei voi olla joka kerta miettiä, onko tämä potilas kykenevä ajamaan autoa vai ei, yhtä vähän kuin hän miettii sitä, onko hän työkyvytön vai ei. Ne ovat selvästi sekundäärisiä asioita tässä tilanteessa. Puhutaan tällä hetkellä tulkinnasta, mitä ilmoitetaan, mitä ei. Yhden esimerkin kerron teille myöskin, jotta itse mietitte ...

Toinen varapuhemies:

Pyydän tiivistämään!

Puhuja:

Yritän, arvoisa puhemies, mutta poikkeuksellisesti olen käyttänyt enemmän aikaa sen takia, että tästä on niin paljon minun kanssani keskusteltu ja osittain myöskin painostettu, että haluan sanoa niin kuin rintani auki tässä asiassa. (Välihuutoja)

Miten teette tulkinnassa esimerkin kanssa, jossa pysyvässä vuodehoidossa laitoshoidossa olevista potilaista lähetettäisiin rutiini-ilmoitus, että he eivät enää voi ajaa autoa? Sitäkö te tarkoitatte tällä kaikella?

Näiden välihuutojen takia lopetan ehkä tässä vaiheessa tähän ja jatkamme yhdessä tätä debattia. Hyvä, että tämä eduskunta on herännyt tälle asialle. Itse asiassa on hyvä, että puhemiesneuvosto lähetti tämän asian vain yhteen valiokuntaan eikä tehnyt huolellista arviointia silloin, kun tämä asia lähti liikkeelle.

Toinen varapuhemies:

Arvoisa edustaja, ennen kuin poistutte puhujakorokkeelta, saanko ystävällisesti kysyä teiltä, tarkoittiko edustaja tehdä ehdotuksen, että asia lähetetään suuren valiokunnan käsiteltäväksi, jolle sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulisi antaa lausuntonsa?

Puhuja:

Kyllä, näin tarkoitin.

Toinen varapuhemies:

Asia selvä.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä ed. Akaan-Penttilää, että hän itse siteeraa, että hän itse näkisi lääkärinä roolinsa ilmiantajana. Tätä termiä hän käytti. Kun potilas tulee vastaanotolle esimerkiksi vaihtamaan lääkkeitä, eikö silloin lääkärin kuulu kysyä, onko teillä ajokortti, ja sanoa, että nämä uudet lääkkeet vaikuttavat ajokykyyn näin? Mielestäni ajokykyisyys tulee nähdä osana hyvää lääkärinpalvelua eikä ilmiantona, kuten ed. Akaan-Penttilä asian ilmaisi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun äsken puhuja käytti niin kovin paljon aikaa historian kertomiseen, niin hänen olisi ollut syytä palauttaa mieleen, että edellisen vaalikauden alussa tämä oli laajan liikennesuunnitelman pohjalta laaditun laajan silloisen liikennevaliokunnan keskusteluasiakirjan pohjalta eduskunnan suuren salin keskustelussa kokonaisen iltapäivän. Siinä keskustelussa tämä asia nousi keskeiseksi asiaksi. Siinä keskustelussa kävi ilmi, että Lääkäriliitto vastustaa juuri sillä tavalla kuin te äsken esititte. Siinä kävi yhtä hyvin selville, että liikennelääkärit kannattavat vieläkin voimakkaammin sitä, että juuri näin menetellään. Siitä johtuen tätä prosessia on jatkettu, koska asiaperusteet liikenneturvallisuuden lisäämisen kannalta ovat juuri tämän menettelyn kannalla, mitä liikenne- ja viestintävaliokunta esittää.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minuun ovat monet rekkakuskit ja linja-autokuskit ottaneet yhteyttä, kun on tämmöisiä eläkeläiskuljettajia, jotka ovat jopa aiheuttaneet vahinkoakin tieliikenteessä. Ihmettelen kyllä, että lääkärinä ed. Akaan-Penttilä ajattelee noinpäin, että se on ilmianto, kun kyse on kuitenkin hyvin isoista turvallisuuskysymyksistä. Voi sattua valtavia vahinkoja.

Minusta kaiken kaikkiaan yhteiskunnan pitäisi siinä tilanteessa kyllä pystyä muurit murtamaan sillä tavalla, jotta ilmoitus tehtäisiin myös tilanteessa, jossa lääkäri tietää — ja joissakin tapauksissa tietää väkisinkin, kun ihminen tulee kysymään, onko hänellä mahdollisuutta ammattiajoluvan jatkoon — ja lääkäri näkee, jotta ei missään tapauksessa tässä ole semmoisesta kyse, jotta voisi laskea henkilöautonkaan rattiin, saati ammattiajoon. Minusta se ei ole mitenkään ilmiantoa, jos kirjoittaa, että näin tämä juttu on.

Joissakin tapauksissa on ilmennyt sekin, jotta eläkkeellä oleva kuljettaja, joka on jo työkyvyttömyyseläkkeellä siitä ammatista, kuljettajan tehtävästä, menee lääkärille, ei sano sitä, että hän on ammattikuljettaja, ja sillä tavalla tavallaan huijaa myös lääkäriä. Hiljattain tein kirjallisen kysymyksen tästä aiheesta, ja vedottiin tähän lainsäädäntöön. Siksi napotan tiukasti tässä ja kuuntelen, mitä täällä puhutaan.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös ihmettelen ed. Akaan-Penttilän kantaa siitä, että olisi ilmianto, kun ihmisten terveydentilasta kerrottaisiin poliisi- ja liikenneviranomaisille. Lääkärit koulutetaan tässä yhteiskunnassa arvioimaan ihmisten kuntoa, ja muilla ei siihen oikeutta ole. Kyllä se lääkärin velvollisuus silloin on, kun heidät koulutetaan, tämmöisiä antaa. Ei kansalainen, dementoitunut ihminen taikka kuka hyvänsä meistä — me olemme hyviä kuljettajia mielestämme kaikissa tilanteissa, vaikka onnettomuuksia sattuu. Niinhän se on työelämässäkin, että siellä lääkäri kertoo, soveltuuko kolmivuorotyöhön ja pääseekö eläkkeelle jnp. Te arvioitte muualla työkykyä ja muuta, näin tässäkin pitää tehdä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan ensin nyt todeta vakavasti, ed. Akaan-Penttilä, että totta kai liikenneturvallisuusnäkökulmahan oli aivan johtava teema valiokunnan käsittelyssä. Sitä varten hallituksen esitys annettiin, että katsotaan, ovatko ajokortin myöntämisperusteet tällä hetkellä kohdallaan, tarvitaanko ilmoitusoikeutta. Valiokunta katsoi, että tarvitaan ilmoitusvelvollisuus. Tämä oli se lähtökohta. Ette te voi vakavasti sanoa, että valiokunta ei mietinnössään käsittele liikenneturvallisuusnäkökohtaa lainkaan. Totta kai se käsittelee ja kantaa tavattoman suurta huolta siitä, että Suomen tiet ovat täynnä päihde- ja huumepotilaita ja dementikkoja, jotka vaarantavat oman ja muiden hengen. On aivan turhaa venkoilua teidän alkaa täällä tavallaan sitten spekuleerata sillä, millä kriteereillä tämä ajokyvyttömyys määritellään. Se on varmasti lääkärin ammattiin liittyvä asia, johon me varmasti luotamme.

On hyvä muistaa myöskin se, kun koko ajan puhuitte, että olisi pitänyt lähettää substanssivaliokuntaan, että tämähän oli oikea substanssivaliokunta. Kyse on tieliikennelain muuttamisesta, jossa määritellään, anteeksi vaan, ed. Akaan-Penttilä, nyt tällä hetkellä systemaattisesti ajokortin antamiseen liittyvistä perusteista. Jos halutaan se muuttaa johonkin toiseen lakiin systemaattisesti, tehköön hallitus sitä koskevan esityksen. Se oli aivan oikeassa valiokunnassa tällä kertaa. Puhemiesneuvosto kävi asiaa koskevan harkinnan ja päätyi siihen, että liikenne- ja viestintävaliokunta antaa mietinnön eikä pyydä muilta valiokunnilta tähän lausuntoa, ja sen harkinnan teki myöskin liikenne- ja viestintävaliokunta keskuudessaan ja päätyi tähän.

Minusta teidän analyysinne tästä ilmiantamisesta kuulostaa perin oudolta. Jos tällainen ilmiantamiskäytäntö tai -teoria on jotenkin lääkärikunnassa vallitseva, se jos mikä on aika pelottavaa.

Eero Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, kerkeänkö kaikkeen nyt vastata, mutta sanoisin vaan niin, että kun liikennevaliokunnan mietinnössä sivulla 2 sanotaan, että sairauksien tai henkilön toimintakyvyn heikkenemisen on todettu aiheuttavan tai olevan mukana syytekijänä vain pienessä osassa liikenneonnettomuuksia, niin on peräti merkillistä, että täällä nähdään ikä, dementikot ja kaikki vastoin tätä lausetta toisin päin. Ette te kyllä ole keskittyneet minun mielestäni ollenkaan oikeisiin asioihin. Liikenneturvallisuus on erittäin tärkeä, ja sen olisi luullut olevan pääosassa.

Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnot te olette sivuuttaneet kokonaan. Te olisitte saaneet sen kaiken substanssin sieltä, jos te olisitte halunneet. Tämä on samanlainen analogia, kun luin tänään Iltalehdestä vai mistä luin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta rupeaisi määräämään, minkälaisia liikennemerkkejä teille rakennetaan. Tässä ovat osat meillä vaihtuneet. Jos te olette asiantuntija tässä, olkaa sitten meidän lääkäreiden puolesta, mutta vastatkaa seurauksista. Minä olen omalla kannallani ja yritän epätoivoisesti täällä puolustaa oman ammattikuntani näkökulmaa. Ei siinä ole mitään halventavaa, vaikka teidän puhetapanne aika monella täällä tuntuu olevan tämän sorttinen.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, mikä ongelma lääkäreillä on hyväksyä velvollisuus-sana, sillä velvollisuus-sana antaa tukea lääkäreille pysyä lääkärietiikan oikealla puolella. Hippokrateen vala, jossa lääkärit sitoutuvat suojelemaan elämää, ei näemmä koskekaan viattomia sivullisia jalankulkijoita silloin, kun asiakassuhde on vaarassa. Tuomari Nurmion sanoin voisi ajatella, että kun käy oikein valitulla lääkärillä, kuurot oppivat kuulemaan, mykät oppivat puhumaan, sokeat oppivat näkemään.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kyllä hämmästyttää nyt ed. Akaan-Penttilän puheenvuoro. Kun on kuullut Suomen Liikennelääketieteen Yhdistyksen edustajien ja myöskin terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylilääkärin kannanottoja, niin ei voi kuin ihmetellä arvoisan edustajan mielipiteitä. Kun te siteerasitte niin ansiokkaasti sosiaali- ja terveysministeriön lausuntoa, niin yhtä ansiokkaasti olisitte voineet siteerata myös oikeusministeriön lausuntoa, joka puhuu nimenomaan velvollisuuden puolesta monelta osin. Arvoisa edustaja voisi lukea ja pohtia, mitä tarkoittaa tieliikennelain 73 §:n 2 momentti. Silloin menee ed. Akaan-Penttilän puheelta pohja täysin pois. Jos ymmärtää sen.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin myös kommentoida tätä liikennevaliokunnan mietintöä, koska kyllä se aika pahasti rikkoo lääkäri—potilas-suhdetta ja se on selvästi potilaita vastaan, koska lääkärin tehtävä on nimenomaan pitää salassa potilaan hänelle kertomat asiat. Nythän potilas ei uskalla tulla lääkäriin, koska hän pelkää, että lääkäri katsoo häntä sillä silmällä ja ottaa vaikka ajokortin pois. Eli kyllä siinäkin kuolemia tulee, jos potilaat eivät tule ajoissa hoitoon.

Lisäksi huomauttaisin siitä, että liikennevaliokunta ei ole lukenut tätä Ruotsin lakia ruotsiksi. Täällä nimittäin sanotaan, että "läkaren skall anmäla", eli hänen tulee ilmoittaa tämä lääninhallitukseen, jos hän epäilee, että potilas ei voi ajaa autoa. Mutta jos potilas itse myöntää sen, niin sitä ilmoitusta ei tarvitse tehdä. Ainakin tämä lisäys olisi hyvä sinne saada, ja sen takia kannatan ehdottomasti ed. Akaan-Penttilän esitystä viedä se suureen valiokuntaan ja sieltä sitten sosiaali- ja terveysvaliokuntaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan ensiksi kannattaa ed. Akaan-Penttilän tekemää ehdotusta, että tämä asia lähetetään suureen valiokuntaan, jolle sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulee antaa lausunto.

Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin tulee kyllä välttämättä mieleen se, että tässä on joku sellainen kummallinen asenne, siis miksi ei todellakaan tätä asiaa ole lähetetty lausunnolle sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. (Ed. Pulliainen: Oletteko joku lääkäri?) Se on varsin, voisi sanoa, kummallinen lähtökohta nimenomaan sen takia, että kun tämä hallituksen esitys on tullut tähän taloon, niin se ei ole pitänyt sisällään sellaista ristiriitaista lähtökohtaa mikä nyt arvoisasta liikenne- ja viestintävaliokunnasta on tullut, eli tämä velvoittava tekijä. On niin, että ei ole asiallisesti kuultu eikä suoritettu kuulemista asianomaisen valiokunnan toimesta tällaisessa asiassa, joka nimenomaan koskee potilas—lääkäri-suhdetta ja potilaan hoitamista; tämähän vielä koskee nimittäin kaikkia niitä tilanteita, joissa lääkäri kohtaa potilaan tai henkilön, josta tulee hänen potilaansa. Se voi olla hyvin satunnainen tilanne, naapuri soittaa, pyytää käymään, on ongelmia, lääkäri tulee ja hänen pitäisi sitten sen jälkeen velvoittavalla tavalla ottaa kantaa tähän potilaan ajokykyyn pitkällä tähtäimellä ja tehdä siitä ilmoitus. Se on ensiksikin asia, joka on hyvin hankalaa todeta tuon tyyppisessä tilanteessa.

Toiseksi, mihinkä täällä ed. Asko-Seljavaara viittasi, ajatellaan tilannetta, että on henkilö, joka kärsii vaikkapa sydämen valtimoiden kovetustaudista. Hänellä on rintakipuja, angina pectoris, niin kuin sitä kutsutaan — potilas tapaa lääkärin tai hänen pitäisi tavata. Mutta jos siihen syntyy kynnys hakeutua rintakipuisena lääkärin hoitoon, koska pelätään samalla tätä ajokorttikysymystä, niin on varmasti juuri niin — niin kuin tässä valiokuntamietinnössä todetaan — että lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta tulee mahdollinen este potilaan hoitoon hakeutumisessa. Valiokunnan mietinnössä tähän asiaan viitataan, jotenka olisi tietysti ollut vähintään toivottavaa, että kun liikenne- ja viestintävaliokunta oli asian huomioinut, niin se olisi laajentanut kuulemisen.

Lisäksi kun lääkäri kohtaa potilaan, koko tuo potilaan terveydentila on niin moninainen kysymys, että siinä on ajoittaisia, lyhytkestoisia muutoksia, siinä on pitkäkestoisia ja pysyviä muutoksia. Siis tämän tyyppinen, hyvin yksinkertaisella tavalla esitetty, vaatimus ei todellakaan ole hyvää lainsäädäntöä. Nyt tässä talossa on todella hyvää lainsäädäntöä peräänkuulutettu ja tässä kohdin sitä ei saada aikaan. Siitä, mitä tulee asian lähettämiseen mietintövaliokunnan lisäksi lausuntovaliokuntiin, haluaisin puhemiesneuvoston jäsenenä sanoa, että tämä asia tässä talossa muutenkaan ei ole aina kovin selkeästi toiminut. On selvää, että on pystyttävä valiokunnassa, asianomaisessa valiokunnassa, paneutumaan näihin kysymyksiin uudelleen, mikäli puhemiesneuvostossa ei ole kattavaa asiantuntemiskuulemista päätetty. Tiedän, että puhemiesneuvostossa on aivan viime aikoina mennyt läpi muun muassa sen tyyppinen hallituksen esitys, joka oikeuskanslerin vaatimuksesta pitää lähettää perustuslakivaliokuntaan, mutta asiaa kuitenkaan ei ole puhemiesneuvostossa, eri syistä ehkä, huomattu, ei asiaa valmistelleiden henkilöiden, mutta ei myöskään puhemiesneuvoston jäsenten toimesta.

Näin ollen ei tällaista ajatusta mielestäni voi hyväksyä, että jos puhemiesneuvosto ei ole lähettänyt, niin sitten ei lähetetä myöskään valiokunnassa. Jos lähetekeskustelussa ei ole lamppu syttynyt, niin kyllä se voi syttyä liikenne- ja viestintävaliokunnassa, kun huomataan, että asiaan liittyy uusia näkökulmia. (Ed. Pulliainen: Edustaja on viimeinen puhumaan tuolla tavalla! Hävetkää!) Nimenomaan tilanteeseen uudelleen paneutumiselle sitten valiokuntatyöskentelyssä olisi varmasti perustelut.

Puhemies! Nimenomaan tämä asia on sen tyyppinen, että se vaatisi laajemman käsittelyn ja näin ollen olisi erittäin suotavaa, että tämä asia voitaisiin käyttää asianomaisessa valiokunnassa, joka nimenomaan tähän terveydenhoidon, lääkärin ja potilaan väliseen hoitosuhteeseen paneutuen voisi valaista tätä asiaa.

En halua millään lailla todeta, että liikenne- ja viestintävaliokunta olisi omalla alueellaan jollakin lailla ollut huono tai heikko tai jotakin sellaista, vaan tässä nyt on kumminkin uusi toiminta-alue, joka todellakin liittyy terveyden- ja sairaanhoitoon ja tämän tyyppisiin asioihin, (Ed. Laukkanen: Josta säädetään Tieliikennelaissa!) joihin nimenomaan liittyy laajempia näkökulmia, arvoisa valiokunnan puheenjohtaja, kuin nimenomaan nyt tähän yhteen pykälään. Sen vuoksi pykälän muotoilu, miten se loppujen lopuksi tulee muotoiltua, vaatisi tällaista laajempaa huomiointia.

Viittaan vielä siihen sosiaali- ja terveysministeriöstä tulleeseen kantaan, jota ed. Akaan-Penttilä siteerasi ja jossa myös molemmat ministeriössä työskentelevät ministerit ovat asiaan viitanneet, niin myöskin tässä mielessä asiaan on tuotu näkökulmia, jotka painottavat täällä esiin tullutta valiokuntakuulemisen laajentamista.

Lopuksi, kun tämä asia on katsottu eri kantilta, sittenhän voidaan katsoa, mikä on lopputulos. Onko se juuri tällä tavalla kuin nyt on todettu vai onko niin, että siihen on syytä ottaa huomioita, mitä mahdollinen sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittely edellyttäisi. Näin olen kannatuksen tähän esitykseen, minkä ed. Akaan-Penttilä teki, halunnut tuoda julki.

Ensimmäinen varapuhemies:

Kun on tehty ehdotus, että asia lähetetään suureen valiokuntaan, jolle sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulee antaa asiasta lausunto, ja kun tämän ehdotuksen hyväksyminen keskeyttäisi asian asiallisen käsittelyn, on ensin tehtävä päätös tästä ehdotuksesta. Pyydän sen vuoksi seuraavia puhujia lausumaan käsityksensä valiokuntaanlähettämisehdotuksesta.

Keskustelu asian lähettämisestä suureen valiokuntaan:

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan pääasialla eli vastustan ehdottomasti esitystä suureen valiokuntaan lähettämisestä. Sitä on perusteltu sillä, että kuuleminen ei ole ollut asiallista ja riittävän laajaa.

Valiokunnan jäsenenä mielestäni se on ollut aivan riittävän laajaa. Siinä on tullut hyvin selkeästi eri puolten näkemykset esille. Muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri on käynyt valiokunnassa useaan kertaan. Sen lisäksi hän on ollut yhteydessä valiokunnan jäseniin ja ilmoittanut, tai uhkaillut, että jos tätä ei lähetetä sosiaali- ja terveysvaliokuntaan lausunnolle, niin hän mobilisoi täällä eduskunnassa lääkäripuolueen hoitamaan asian siten, että se viedään suureen valiokuntaan. Tämän asian edessä me nyt olemme. Hän on näin menetellyt, ja täällä tehdään niin kuin joku henkilö haluaa.

Pohjalla tässä asiassa on kuitenkin paljon vakavammat tapaukset. Muun muassa viime viikonloppuna Lahdessa dementiakohtauksen saanut henkilö aiheutti useamman auton onnettomuuden. Pari viikkoa sitten Lahdesta lähti 80-vuotias vanhus ajamaan moottoritietä — lehden mukaan toki oikeaan suuntaan, mutta väärää kaistaa eli yksisuuntaista tietä väärään suuntaan.

(Ed. Akaan-Penttilä: Ei ole muita! Kaksi tapausta!) Tällaisten tapausten varalta tulisi olla — ed. Akaan-Penttilälle sanottakoon, että nämä ovat minun lähipiiristäni viimeisen kahden viikon aikana, en tiedä, kuinka monen muun lähipiirissä niitä on ja kuinka paljon pidemmällä aikaa — mutta ... (Ed. Akaan-Penttilä: Kuinka luotettavia ne diagnoosit ovat? — Välihuutoja) — Jospa ohitan tämän kysymyksen hieman ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Pyydän pysymään tässä esityksessä.

Puhuja:

... epäasiallisena, joka ei kyllä liittynyt millään tavalla tähän suureen valiokuntaan lähettämiseen.

Joka tapauksessa tässä mietinnön pohjana on ollut liikenneturvallisuus, ei suinkaan puuttuminen lääkäreitten toimenkuvaan, mutta tästä on tullut periaatekysymys, periaatekysymys siinä mielessä, että lääkäreitten toimenkuvaan ei voi puuttua muu kuin lääkäreiden oma ammattikunta tai sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta. Tässä ei murenneta lääkäreitten salassapitovelvollisuutta, päinvastoin se paranee. Entisen yksilöidyn tiedon ja taudinmäärityksen asemesta nyt tulisi vain lausunto siitä, täyttääkö ajokortinhaltija ne edellytykset, mitkä laissa ajokortin saantiin on velvoitettu.

Nämä yksityisyyden suojat eivät ole absoluuttisia oikeuksia, vaan sellaisen voi syrjäyttää yhteiskunnan tärkeämmäksi katsoma intressi. Tässä tapauksessa oikeusministeriön antaman lausunnon mukaan tietojen luovuttamiselle on osoitettavissa varsin painava, perustuslain 7 §:n 1 momenttiin kiinnittyvä peruste. Se on yksinkertaisesti kansalaisen oikeus omaan elämäänsä, eli jokaisella tulee olla oikeus kulkea turvallisesti maantiellä tai kadulla.

Laissa on myöskin olemassa määritelmä, jolla kansalainen velvoitetaan estämään näkyvissä oleva uhkaava vaara, olkoon se sitten vaikka trasselia ja bensiiniä talon nurkalle levittävä henkilö tai sitten henkilö, joka on vaaraksi ympäristölleen ajamalla 1 000 kilon suuruista pommia eli autoa tuolla maantiellä, painavammista puhumattakaan. Miksi lääkärillä ei olisi samaa velvollisuutta kuin kaikilla muilla kansalaisilla? Tämä lääkärin ilmoitusvelvollisuus on pohjoismaisen linjan ja lainsäädännön harmonisointia Suomen osalla, ja siihen ei pitäisi olla mitään esteitä ainakaan pohjoismaisen vanhan käytännön perusteella.

Arvoisa puhemies! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että asia tulisi käsitellä täällä salissa loppuun tältä pohjalta eikä viedä suureen valiokuntaan uudelleen käsiteltäväksi.

Ensimmäinen varapuhemies:

Tässä vaiheessa totean, että pyydän ottamaan kantaa tästä tehdystä esityksestä, mutta perustelemaan sen myös laajasti.

Ed. Hannu Takkula merkitään läsnä olevaksi.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihmettelen suuresti ed. Akaan-Penttilän ehdotusta asian lähettämisestä suureen valiokuntaan ja vielä enemmän hämmästelen ed. Tiusasen kannatusta. Kun analysoi heidän puheenvuorojaan, ei voi arvailla sitä, mistä tämä idea on lähtenyt.

Me, jotka olemme täällä talossa olleet pidemmän aikaa erityisesti liikennevaliokunnassa, tiedämme, että tämä asiahan on ollut sellainen, joka on ollut hyvin pitkään esillä, ja jo silloin, ed. Akaan-Penttilä, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja myöskin Suomen Liikennelääketieteen Yhdistys ja sen edustajat monta kertaa nimenomaan liikennevaliokunnassa esittivät, että yrittäkää tehdä jotakin, että tämä velvollisuus tulisi, koska tällaisella menettelyllä ei asiaa pystytä riittävästi viemään eteenpäin.

Eli tältä pohjalta en ymmärrä tätä lainkaan, vaikka tiedän, että ed. Akaan-Penttilä on ansiokas lääkäri, mutta siitä huolimatta tulee sellainen ajatus vain, että sosiaali- ja terveysministeriön asianomainen ylilääkäri, joka oli valiokunnassa kuultavana ja jonka muistiota mitä ilmeisimmin referoitte, on yksi tämän operaation äiti. Näin voinee uskaliaasti sanoa. Ja jos se pitää vielä paikkansa, mitä täällä edellisessä puheenvuorossa todettiin, että virkamies lähtee opastamaan, ja jos on edes osittain totta se, mitä ed. T. Seppälä sanoi, että jopa uhkaavaan sävyyn, niin pidän tätä ennenkuulumattomana yli 16 vuoden edustaja-aikanani. Koskaan aikaisemmin en ole kuullut, että kenenkään taholta olisi edustajia, saati eduskuntaryhmän puheenjohtajia tällä tavoin lähestytty. Pidän tätä täysin käsittämättömänä. Mutta siltä osin tietysti toisaalta ymmärrän määrättyjen lääkäriedustajien ilmaisut, joita kaksi tähän mennessä on kuultu.

Kyllä minä luotan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylilääkärin toteamuksiin, joita hän jo viime eduskuntakaudella liikennevaliokunnalle esitti, ja myöskin nyt hän on todennut, että Teon käsityksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöille tulisi säätää ilmoitusvelvollisuus niistä ajokortin omaavista potilaista, joiden terveydentila vakavasti huonontaa heidän kykyään turvalliseen kuljettamiseen.

Myöskin liikennevaliokunnassa kuultu Suomen Liikennelääketieteen Yhdistyksen edustaja erittäin painokkaasti toi esiin tämän velvollisuuskysymyksen. Kun nämäkin perusteet ottaa huomioon, ei voi ymmärtää sitä, että täällä jopa ed. Tiusanen on ollut puoltamassa asian suureen valiokuntaan lähettämistä ja vielä lisäksi uuden lausunnon pyytämistä. Tässä puhutaan liikenneturvallisuudesta.

Niin kuin vastauspuheenvuorossani totesin, kannattaisi lukea myös 73 §:n 2 momentti. Jos 73 a § antaa velvollisuuden, ei siinä ole mistään salaisista tiedoista kyse. Siinä annetaan poliisille mahdollisuus minun tulkintani mukaan poliisin toimia 73 §:n 2 momentin mukaan, eli poliisille on tullut tieto, jolloin hän voi pyytää esimerkiksi erikoislääkärin lausunnon kyseisen ajokortinhaltijan terveydentilasta. Tätä silmällä pitäen myöskin ed. Akaan-Penttilän kannattaisi lukea asianomainen pykälä, ennen kuin pyytää tämän asian lähettämistä suureen valiokuntaan. Ja hän perusteli tätä myös päihdeasioilla, ajokorttidirektiivin mukaanhan nykyisin jo toimitaan, on lähdetty toimimaan. Tästä puhuttiin jo viime eduskuntakaudella, ja siitä oli liikennevaliokunta huolissaan. Sen jälkeen asia on korjaantunut käsitykseni mukaan hyvin pitkälle.

Mutta eräs asia, jonka perusteella ihmettelen myöskin tehtyä esitystä, on se, että eräissä tutkimuksissa on selvitetty myöskin hyvin pitkälle, millä tavoin lääkärit itse ovat suhtautuneet jo ennen tätä hallituksen esitystä näihin asioihin. Näin ainakin valiokunnassa esitettiin. Ennen kuin näistä asioista hallituksen esitystä oli, meille ilmoitetun mukaan 51 prosenttia lääkäreistä oli sitä mieltä, että tulisi olla oikeus ilmoittaa poliisiviranomaisille asiakkaista, joiden ajokyky on selvästi heikentynyt esimerkiksi sairauden johdosta, ja joka kolmas lääkäri jopa silloin halusi tällaisessa tilanteessa lääkärille jopa ilmoitusvelvollisuuden. Meille annetun selvityksen mukaan hallituksen esityksen valmistelun jälkeen on ilmestynyt uusi tutkimus iäkkäiden ajamiseen ja terveyteen liittyvistä ongelmista. Se on minun mielestäni aika hälyttävä tutkimus. Ymmärtäisin näin myös, että kun liikennevaliokunta muutti myöskin hallituksen esitystä tästä ensimmäistä ajolupaa varten vaadittavasta lääkärintodistuksesta, niin kun ottaa huomioon, että esimerkiksi yhtenä vuonna hiljakkoin oli noin sata kuljettajaa, jotka jopa yli 60-vuotiaina saivat ensimmäisen kortin, minun mielestäni valiokunta teki aivan oikean päätöksen siinä, että myöskin ensimmäisen kuljettajan osalta on vaadittava tämä lääkärintodistus.

Arvoisa puhemies! Vielä tästä suuren valiokunnan roolista. Ihmettelen sitä, että kun puhemiesneuvostossa on istunut äsken asiaa kannattanut edustaja, niin olisi ehkä silloin kannattanut kiinnittää asiaan huomiota myöskin. Mutta eräs vakava asia tähän liittyy. Itse kun olen toiminut vuosikausia nimismiehenä ja silloin nimismiehellä oli tämä poliisiviranomaisen toimintavaltuus näissä ajokorttiasioissa, niin kerrankin — sen voin todeta tässä, koska siitä on kulunut jo sen verran pitkä aika — lääkäri antoi todistuksen, että ajokortti voidaan myöntää, mutta autonkoulunopettaja vihjaisi, että puhuttele nyt ja mieti, mitä teet. Hän ei sanonut mitään muuta. No, minä määräsin asianomaisen pykälän perusteella toimittamaan vielä erikoislääkärin lausunnon, jossa todettiin, että ajokorttia ei voida myöntää.

Toisaalta, kun puhutaan ilmoitusoikeudesta ja -velvollisuudesta, niin itse olematta lääkäri ajattelisin, että on paljon helpompi lääkärille todeta siinä potilassuhteessa, että "nyt se vaan on valitettavasti niin, että minulla on velvollisuus ilmoittaa tästä". Sen jälkeen poliisi voi harkita, vaatiiko hän lisää, erikoislääkärinlausunnon tai muuta. Miten on tällaisessa tilanteessa, jos on perhelääkäri? Hämmästelin erityisesti sitä pykälämuutosesitystä, (Puhemies koputtaa) joka meille toissapäivänä ed. Akaan-Penttilän nimellä jaettiin. Se viimeinen lause oli kyllä hämmästyttävä.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Liikennevaliokunnan mietintöhän on hallituksen esityksen vastainen tältä lääkärintodistuksen osalta. Sen takia ihmettelen suuresti, minkä takia te nyt olette niin hirveän huolissanne siitä, että se viedään lausunnolle johonkin toiseen valiokuntaan, jos uskotte ehdottomasti olevanne tässä asiassa oikeassa. Silloinhan se varmasti tulee takaisin myöskin samassa muodossa kuin teidän mietintönne, jos se on oikea.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti on tehtävä. Ensinnäkin, kun ed. Vistbacka epäilee täällä operaation äitiä tässä asiassa, niin minä olen tähän asti ollut mies olevinani. Minä olen voinut olla operaation mies, mutta äidistä en tiedä. Se, että hän sivuuttaa sosiaali- ja terveysministeriön virallisen lausunnon, joka on valiokunnan sisäisissä papereissa ollut mukana, on minusta aika huolestuttavaa, jos näin kokeneesta kansanedustajasta on kysymys kuin ed. Vistbacka on. Hän voimakkaasti suuntasi koko tietotaitonsa lääkäreihin ja lääkäreihin ja lääkäreihin. Hän ei kantanut huolta potilaista, jotka ovat tämän ongelman keskusydin. Tässä näyttää olevan jonkinlainen poliisimafia myöskin liikkeellä, koska saman suuntaisesti ovat eräät muutkin poliisit täällä puhuneet kuin ed. Vistbacka on tehnyt.

Viimeiseksi sanoisin, että täällä on viisi ministeriötä, jotka ovat antaneet lausuntonsa. Te toistuen siteeraatte oikeusministeriötä, sisäministeriötä, Teoa, Liikenneturvaa aivan oikein, mutta systemaattisesti jätätte sosiaali- ja terveysministeriön pois asiassa, joka on mitä tyypillisintä sosiaali- ja terveysministeriön (Puhemies koputtaa) asiaa. Toivoisin, että saisin sen tutkimuksen, mitä mainostitte, ed. Vistbacka. Toimittaisitte minulle sen, johon vetositte äsken.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kahta asiaa ensiksi painottaa myös ed. Vistbackan puheenvuoroon viitaten.

Ensiksikin itse olen ollut neljä vuotta liikennevaliokunnan jäsen ja tiedän, että liikennevaliokunnan jäsenet kantavat erittäin tarpeellista ja tärkeää huolta liikenneturvallisuudesta ja yrittävät sitä edesauttaa tällä. Siitä ei ole kysymys.

Toiseksi olen Liikennelääketieteen yhdistyksen perustajajäsen. Se perustettiin Meilahden sairaalassa vuonna 81. Näin ollen jaan myös tämän asian.

Kolmanneksi olen kirjoittanut varmasti satoja lääkärinlausuntoja näistä asioista ja myös useita kertoja potilaalle muussa yhteydessä viitannut, että teillä ei ole enää ajokykyä ja näin ollen asialle on tehtävä jotakin. Nyt, arvoisa puhemies, kyse on siitä, miten potilaat tämän asian mieltävät. He tietävät nyt, että lääkärillä on velvollisuus (Puhemies koputtaa) ilmoittaa, kun taas lääkärillä tähänkin saakka on ollut mahdollisuus ilmoittaa. Minä kyllä uskon (Puhemies koputtaa) Suomen lääkärikuntaan, että se ottaa tämän asian, on aina ottanut tosissaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Omassa puheenvuorossani viittasin Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylilääkäriin ja hänen antamaansa lausuntoon ja myöskin liikennelääkäreitten lausuntoon. Itselleni jäi se käsitys, että he ovat perehtyneet asioihin todella. Kyllä he niin vakuuttavasti esittivät näitä asioita, ja minun mielestäni Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ylilääkärin, joka on oikeuslääketieteen erikoislääkäri ja jolla vielä on liikennelääketieteen erityispätevyys, mielipiteelle pitää antaa arvoa. Kyllä ainakin näin maallikkona tuntuu siltä.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Vastustan asian lähettämistä suureen valiokuntaan. Asia näyttää nyt olevan niin, että liikennevaliokunta teki jonkin ammattikunnan mielestä väärän päätöksen, jota nyt sitten halutaan muuttaa toisenlaiseksi päätökseksi lähettämällä se suuren valiokunnan kautta sosiaali- ja terveysvaliokuntaan lausunnolle ja toivotaan, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto kääntäisi suuren valiokunnan pään. En ymmärrä, miksi lääkärit pitävät ongelmana tätä oikeus-sanaa, oikeus-sanan muuttamista velvollisuus-sanaksi. Hyvään lääkärietiikkaan kuuluu ilmoitusvelvollisuus silloin, kun lääkäri näkee, että asiakas on ajokyvytön.

Ihmettelen, missä tilanteessa lääkärit sitten katsovat oikeudeksensa olla ilmoittamatta poliisille ajokyvyttömästä henkilöstä. Koska he vastustavat tätä velvollisuus-sanaa, niin silloin logiikan mukaan he pitävät oikeutenaan olla tekemättä joissakin tilanteissa ilmoitusta poliisille, vaikka näkevät, ettei henkilö kykene ajamaan. Eikö tämä ole aika moraalitonta ja lääkärin etiikan vastaista? Kenellä silloin on vastuu, jos joku ajokyvytön ajaa toisen, viattoman päälle? Onko vastuu sillä ajokyvyttömällä henkilöllä, joka on saanut lääkäriltä luvan ajaa, vai onko vastuu lääkärillä, joka on antanut tämän lausunnon siitä, että voi ajaa?

En ymmärrä, mikä siinä potilassuhteessa voi sitten huonommin mennä ja mikä siinä potilassuhteessa voi kärsiä, jos lääkärillä on ilmoitusvelvollisuus. Mikä sen tekee huonommaksi kuin se "oikeus"? Jos lääkärit täällä hurskastelevat ja sanovat, että he aina käyttävät oikeuttaan, niin miksei se sitten voi olla ilmoitusvelvollisuus? Onko se nyt sitten kuitenkin siitä kiinni, että todellisuudessa käy niin, niin kuin monet asiantuntijat ovat valiokunnassa todenneet, että löytyy aina lääkäreitä, joilta saa haluamansa lausunnon? Niin nykyäänkin, ja nykyään on kansalaisten keskuudessa kyllä hyvin — varsinkin Kymenlaaksossa päin on oikein yleisnimitys tehty sellaisesta lääkäristä kansan keskuudessa, joka aina antaa tämän ajoluvan, ja sitten kansalaiset vitsailevat keskenään siitä, että "ai, sä kävit sillä lääkärillä".

Velvollisuus-sana sitä paitsi tukee lääkäriä lääkärintyössään pienellä paikkakunnalla, kun on muuten niin hankalaa todeta, että paikkakunnan kunnanjohtaja on ajokyvytön, ja millä sen hänelle nyt sitten sanot, jos on pelkkä oikeus? Jos asiakas tietää, että lääkärillä ei ole velvollisuutta ilmoittaa, niin tottahan kai asiakas yrittää väen vängällä kiristää, uhata, lahjoa, kuinka vaan, lääkäriltä tämän luvan ajamiseen. Aina löytyy lääkäri, joka siihen kiristykseen suostuu. Velvollisuus-sana antaa tukea lääkäreille pysyä lääkärimoraalin oikealla puolella.

Arvoisa puhemies! Täällä epäiltiin tätä salassapito-oikeutta, eli että tässä olisi kysymys salassapito-oikeudesta myös, mutta oikeusministeriön edustaja on todella todennut sen, että ei mitään hankaluuksia tässä suhteessa tule, koska ne säännökset eivät mene pidemmälle kuin on välttämätöntä niillä tavoiteltavan hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi, kuten oikeusministeriön edustaja kapulakielellä sen mainitsee, eikä se ole myöskään millään tavalla perustuslain vastainen, niin kuin täällä on vähän epäilty. Sekin oli oikeusministeriön lausumassa.

Lähes kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä valiokunnassa, että velvollisuus-sana on paljon parempi sekä lääkärin kannalta että asiakkaan kannalta kuin sana "oikeus". Se luo myös paremman oikeusturvan potilaalle. Varsinkaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin velvollisuuden. Myöskin kentällä toimivat lääkärit ovat sitä mieltä, että "velvollisuus" on se oikea sana. He tuntevat lääkärit. Sen takia minä ihmettelenkin, että täällä eduskunnassa kansanedustajina toimivat lääkärit eivät kuuntele kenttäänsä, mitä mieltä he ovat.

Herra puhemies! Toistan sen, mitä tässä aikaisemmin sanoin. Lääkärin pitää Hippokrateen vala antaa. Siinä lääkäri sitoutuu suojelemaan elämää. Nyt meillä on täällä kina siitä, mitä sillä asialla tarkoitetaan. En usko, että se suurempi viisaus löytyy suuresta valiokunnasta. Ihmettelen, jos lääkärit ajattelevat vain ja ainoastaan potilaitaan eivätkä lainkaan niitä viattomia sivullisia jalankulkijoita, jotka sattuvat tiellä kulkemaan. Potilassuhde on tietenkin arvokkaampi asia, kun asiakassuhteen katkeaminen on vaarassa.

Kuten aikaisemmin sanoin, tuomari Nurmion laulun sanat sopivat kuin nenä päähän tähän asiaan. Kun valitsee oikean lääkärin nykyäänkin, niin kuurot oppivat kuulemaan, mykät oppivat puhumaan, sokeat oppivat näkemään. Toivottavasti näin ei tule käymään. Sen takia ehdottomasti vastustan asian lähettämistä suureen valiokuntaan ja olen mietinnön kannalla.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vastustan esitystä, että lakialoite lähetettäisiin suureen valiokuntaan. Perustelen sitä seuraavasti.

Tieliikennelakia on käsitelty perusteellisesti valiokuntakäsittelyssä asiantuntijakuulemisina ja asiasta on pyydetty lausuntoja. Asia on tärkeä, koska liikennemäärät kasvavat maanteillä, niin teollisuuden kuin henkilöliikenteenkin matkustajamäärät. Esityksessä ehdotetaan muutoksia tieliikenteen kuljettajan ajoterveyden seurantaan. Tavoitteena on kehittää ja tehostaa terveydentilan seurantaa ajokorttipäätösten perusteena ja kohdistaa tarkastuksia nimenomaan sellaisiin kuljettajiin, joilla on muita suurempi onnettomuusriski. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan lääkärillä olisi oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä antaa ajokorttiviranomaiselle tieto, jos ajo-oikeuden haltijan terveydentilassa on sellainen este, joka haittaa ajokortin saamista. Tieto saataisiin antaa terveydentilan heikennettyä muuten kuin tilapäisesti siten, että ajokorttiluvalle asetetut terveysvaatimukset eivät enää täyty. Tällainen vaatimus, niin kuin täällä on todettu, tulee myös optikoille niiltä osin, kuin on kyse 45 vuoden ikäisenä tehtävästä näkötarkastuksesta.

On vaikea nähdä, mitä haittaa muutoksesta voisi olla kuljettajalle tai tieliikennettä ajatellen. Päinvastoin, tämä on hyvä uudistus, jolla pyritään vähentämään tieliikenteen onnettomuuksia varsinkin riskiryhmään kuuluvien osalta. Esitykseen liittyy myös lääkärintarkastusten sisällöllinen ja laadullinen kehittäminen sekä ajokyvyn arvioinnin kytkeminen osaksi yleistä terveydenhoitoa. Esitys tuo mukanaan seuraavan muutoksen: Ilmoitusoikeuden aikaansaaman tiedonkulun parantumisen ja lääkärintarkastusten kehittämisen johdosta ehdotetaan 60 vuoden määräaikaistarkastuksesta luovuttavaksi muiden kuin kuorma- ja linja-autonkuljettajien kohdalla. Tarvittaessa voitaisiin ajo-oikeuden haltijalta edelleen vaatia lääkärinlausunto. Poliisille toimitettavat lääkärinlausunnot sisältävät pelkästään tiedon siitä, täyttyvätkö henkilön säädetyt terveysvaatimukset ja mitä toimenpiteitä lääkäri ehdottaa kuljettajan ajoterveydentilan tai sen vaikutusten selvittämiseksi. Mitään perusteellisempaa lääkärinlausuntoa tai kuvausta henkilön muista mahdollisista sairauksista ei ole tarkoitus vaatia, koska ne eivät ole oleellisia tietoja ajokortin myöntämisen kannalta ja henkilön oikeusturva saattaisi kärsiä, mitä ei tietenkään saa tapahtua.

Esityksen keskeisin muutos on lääkärin ilmoitusvelvollisuus silloin, kun potilas ei enää täytä ajokortin saamisen edellytyksiä. Lääkärillä on salassapitovelvollisuus, mutta hallituksen esityksessä tämä muuttuu lääkärin ilmoitusvelvollisuudeksi silloin, kun potilaan terveydentilaan liittyvällä tiedolla on merkitystä ajokortin myöntämisen tai uusimisen kanssa. Tämä perustuu siihen ajatukseen, ettei yksityisyyden suoja ole absoluuttinen oikeus, vaan sen voivat syrjäyttää yhteiskunnan tärkeämmiksi katsotut intressit. Tällainen voi olla esimerkiksi tieliikenneturvallisuus.

Oikeusministerin antaman lausunnon mukaan tietojen luovuttamiselle on osoitettava varsin painava perustuslain 7 §:n 1 momenttiin kiinnittyvä peruste, eli jokaisella on oikeus elämään, niin kuin täällä on todettu, ja sen täytyy olla myös liikenteessä, ja lääkäreiden täytyy huomioida myös muut liikenteessä liikkuvat kuin autoa kuljettavat. Kun täällä on lääkärin valasta puhuttu, se vala varmaan velvoittaa kaikkia jo ennakoltakin siihen, että jokaisella on oikeus elämään.

Oikeusministeriön tulkinnan mukaan ei ole valtiosääntöoikeudellista estettä säätää lääkärille velvollisuutta ilmoittaa viranomaisille, että hänen potilaansa ei täytä ajokorttiluvan myöntämisen edellyttämiä terveysvaatimuksia. Valiokuntakäsittelyssä nousi esille eräs keskeinen nykyjärjestelmän ongelma. Kuljettaja voi hakea ajolupaa puoltavaa todistusta monelta lääkäriltä ilman, että se tulee ajokorttiviranomaisen tietoon. Ilmoitusvelvollisuuden säätäminen poistaisi tämän ongelman. Lisäksi pitää muistaa, että muutoksen myötä Suomi liittyy samaan linjaan muitten Pohjoismaitten kanssa, mikä merkitsee säännöstön harmonisointia.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Liikennevaliokunta on mietinnössään tiukentanut hallituksen esityksen säännöksiä huomattavasti, kun nyt sanotaan, että lääkärin on ilmoitettava asiakkaan ajokunnosta poliisiviranomaisille. Tämä on esimerkiksi huomattavasti tiukempi säännös kuin Ruotsin-malli, johon viitataan hyvänä mallina. Tämä säännös sinänsä helpottaisi lääkärin työtä. Se on tekninen, juridisesti tarkka ja kaikkea tätä, mutta samalla lääkärin on kuitenkin aina vastattava jokaisen potilaan hoidosta ja kuntoutuksesta. Lääkäri on vastuullinen asiakkaan optimaalisesta terveydentilasta ja samalla ajokunnosta (Ed. Pulliainen: Jos se ajokunto on mennyt!) ihan Hippokrateen valan nimessä suojelemaan elämää. Tämä on nimenomaan tärkeä periaate.

Potilastietojen salassapitoon täytyy voida luottaa, jotta kaikki hoitoa tarvitsevat uskaltaisivat hakeutua hoitoon, ilman että tietoja levitetään muille viranomaisille. Tämän takia on nyt menty liian pitkälle. Meillä on toisin sanoen ristiriitatilanne, josta on niin paljon puhuttu tänä iltana. En mene tässä vaiheessa yksityiskohtiin. Tästä on keskusteltu paljon päivän aikana. Vaikka en tästä liikennevaliokunnan mietinnön sisällöstä sinänsä täysin pidä, niin kuin ymmärrätte, olen sen verran rehti ja rehellinen, että pidän sopimuksista kiinni. Kun päivän aikana on hallitusryhmien välillä menty sille linjalle, että hyväksytään mietintö, mutta siihen liitetään kova seurantaponsi, en tässä vaiheessa kannata asian lähettämistä suureen valiokuntaan.

Talman! Den här propositionen går mycket långt när det gäller att förpliktiga läkaren att anmäla om klienternas körhälsa. Den går mycket längre än till exempel Sveriges system, som man hänvisar till. Ändå inser jag att vi har kommit till en punkt där vi har en konfliktsituation och vi måste komma framåt. Vi har försökt komma överens i regeringsgrupperna under dagens lopp, att vi för saken vidare men för en mycket hård slutkläm till beslutet så att vården inte lider, trots den här hårda bestämmelsen.

Pertti Salovaara  /kesk:

Arvoisa puhemies! Totean myös, etten kannata esityksen lähettämistä suureen valiokuntaan. Asia on käsitelty kattavasti ja kaikki näkökulmat objektiivisesti huomioon ottaen liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

Ajokortin saaminen ei ole Suomessa niin sanottu ehdoton oikeus. Ajokortin saannin edellytyksenä on tiettyjen terveydentilaa koskevien määreiden täyttäminen. Poliisi tekee ajo-oikeutta koskevat päätökset, ja terveydenhuollon ammattilaiset toimivat siis ajokorttiviranomaisten avustajina tässä ajo-oikeuden myöntämisasiassa. Kerron nämä perusasiat siksi, että aina välillä on hyvä muistaa, miten päin nämä asiat makaavat.

Kun liikenne- ja viestintävaliokunta laati mietintöä tieliikennelain uudistamisesta hallituksen esityksen n:o 29 pohjalta, oli sen ensisijainen päämäärä liikenneturvallisuuden parantaminen. Kyseessä on lainmuutos koskien ajokortin saamisen edellytyksiä. Niistähän säädetään nimenomaan tieliikennelaissa. Valiokunta päätyi ensimmäisen lääkärintarkastuksen säilyttämiseen ajokorttia haettaessa.

Liikenneturvallisuustyön eräänä keskeisenä tavoitteena Suomessa on ollut poistaa rattijuopot liikenteestä. Asepalvelustaan suorittavista ajokortti-iässä olevista nuorista miehistä 2 prosenttia joutuu keskeyttämään palveluksen voimakkaan päihdeongelman taikka mielenterveydellisen häiriön takia. Tämän perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että nuorten henkilöiden ajokunnon seurantaa ei olisi ainakaan syytä höllentää. Päihteet ja niiden väärinkäyttö ovat osallisina yhä useammassa kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa. Mikäli kansainvälisten suuntauksien mukaan kuljemme, ei tähän asiaan ole tulevaisuudessakaan odotettavissa valitettavasti minkäänlaista muutosta. Autoliiton jäsenlehden Moottorin viimeisiltä sivuilta voi jokainen lukea tutkintalautakunnan raporteista, eikä tämä ongelma koske ainoastaan 18-vuotiaita nuoria: noin puolet ensimmäistä ajokorttia hakevista on yli 19-vuotiaita.

Euroopan neuvoston vuonna 1991 annetussa direktiivissä ajokortin myöntämisperusteista sanotaan yksiselitteisesti, ettei ajokorttia saa antaa eikä uudistaa kuljettajille, jotka ovat riippuvaisia alkoholista, tai sellaisille, jotka eivät kykene pidättymään ajamisesta alkoholin vaikutuksen alaisena. Tässä tarkoitetaan juuri niitä tapaliikennerikollisia, jotka käyvät kyllä lääkärillä pääasiassa alkoholin suurkulutuksen aiheuttamien vaivojen takia, mutta joiden ajo-oikeuteen ei nykyisen seulonnan aikana voida puuttua. Keskushermostoon vaikuttavien aineiden osalta direktiivi on vieläkin tiukempi. Ei tarvitse olla edes riippuvainen. Säännöllinen käyttö riittää ajo-oikeuden peruuttamisen syyksi. Viimeksi tänään uutisoitiin Turun yliopistossa valmistuneesta tutkimuksesta, jonka mukaan alkoholi yhdessä ylinopeuden kanssa on suurin osallinen nuorten miesten liikennekuolemissa.

Viime vuonna menetti henkensä liikenteessä 415 ihmistä. Loukkaantuneita ja vammautuneita oli tuhansia. Tämän vuoden osalta tilastot ja ennusteet näyttävät siltä, että ensimmäistä kertaa sitten hevoskärrykauden liikennekuolemien vuosittaisessa lukumäärässä päästäisiin jonnekin 350:n kieppeille. Nyt meidän kaikkien velvollisuus on pitää huolta siitä, että tuo suunta pysyy. Valtioneuvoston vuoteen 2010 asettama tavoite on, että 250 kuollutta tieliikenteessä, (Ed. Pulliainen: Enintään!) — enintään, oikea huomio — ja se pitkäaikainen kaunis tavoite on, että kenenkään ei tarvitsisi kuolla tai vammautua liikenteessä. Tiedän, että tähän on matkaa, mutta siihen kannattaa pyrkiä.

En nyt ota ilmoitusoikeuteen tai -velvollisuuteen sen isommin kantaa. Kantani selviää ensinnäkin liikenne- ja viestintävaliokunnan yksimielisestä mietinnöstä, ja valiokunnan liikenneturvallisuutta kokonaisvaltaisesti edistävät kannat ovat tulleet kyllä tämän keskustelun aikana hyvin tehokkaasti esille.

Otanpahan esille muuttaman eettisen pointin, joita meidän jokaisen, jotka tästä asiasta päätämme, olisi syytä miettiä. Toteutuessaan hallituksen esitys poistaa lääkärintodistuskäytäntö ensimmäistä ajokorttia haettaessa toisi säästöjä yhteiskunnalle laskennallisesti noin 5 miljoonaa euroa. Tämän esityksen tuomat säästöt on mitätöity yhdellä vakavalla liikenneonnettomuudella, jossa kuolee yksi ihminen, mikä tarkoittaa 2:ta miljoonaa euroa kuluja yhteiskunnalle, ja vammautuu lopullisesti yksi ihminen, elikkä 3 miljoonaa euroa kuluja yhteiskunnalle pitkässä juoksussa. Yksi liikenneonnettomuus riittää mitätöimään tämän esityksen tuomat säästöt. Näihin lukuihin on päätynyt liikenne- ja viestintäministeriö itse.

Nyt kysyn niiltä teistä, arvon kansanedustajat, jotka äänestyksen koittaessa aikovat äänestää liikenne- ja viestintävaliokunnan yksimielistä mietintöä vastaan: Voitteko olla varmoja siitä, etteivät ensimmäisen ajokortin hakemisen yhteydessä toimitetun lääkärintarkastuksen poistaminen ja luottaminen siihen, että lääkärikunta todella noudattaa ilmoitusoikeutta, sittenkin mahdollisesti nosta lisääntyneiden onnettomuuksien myötä kustannuksia vielä tätä korkeammalle tasolle, niin että siis säästöistä tulee kustannuksia?

Arvoisa puhemies! Vaikka Vanhasen hallitus on ensi metreistä lähtien todistanut kyvykkyytensä ja kompetenssinsa yhteiskunnan kokonaisvaltaisessa kehittämisessä, ei nyt kauaskantoisesti ajatteleva ihminen muuta voi kuin yhtyä liikenne- ja viestintävaliokunnan yksimieliseen kantaan. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä lainsäädännössä me emme saa kompastua tähän lyhytnäköisyyden ansaan elikkä siihen ansaan, joka tuo säästöjä lyhyellä sihdillä, mutta maksaa vuosien saatossa kerrannaisvaikutuksineen vielä meille maltaita.

Lopuksi, kuka voi laskea hintaa sille läheisten kärsimykselle, joka on jokaisen kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden väistämätön tulos? Kumpi nyt painaa siis vaa’assa enemmän: tehokkaat keinot vähentää näitä inhimillisiä tragedioita vaiko lyhytaikaiset säästöt ja lääkärikunnan arvovalta? Allekirjoittaneelle tämä valinta on hyvin helppo.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Myös minä vastustan asian lähettämistä suuren valiokunnan käsittelyyn. Mielestäni siihen ei ole tarvetta. Minuakin hämmästyttää valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden ikään kuin mitätöiminen tässä keskustelussa.

Asia ei mitenkään ole yksiselitteinen, tällä on monta puolta. Valiokunta katsoi kuitenkin, että tässä tapauksessa yhteiskunnan etu menee yksityisyyden suojan edelle. Terveysvaatimuksilla pyritään turvaamaan sekä ajokortin haltijan että muiden liikenteessä liikkuvien terveys ja turvallisuus. Lääkäri on ikään kuin apuna tässä työssä ja tässä asiassa.

Lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä saavutetaan tehokkaimmin lääkärin ilmoitusvelvollisuudella pikemmin kuin oikeudella ilmoittaa asiasta. Lääkärin velvollisuushan on rajattu vain siihen, että hän toimittaa poliisille tiedon siitä, että henkilö ei terveydentilansa osalta täytä ajoluvan saamisen edellytyksiä. Lisäksi lääkäri voi ilmoittaa mahdollisesti tarvittavista lisäselvityksistä.

Menettely ei jätä sellaista harkinnanvaraa lääkärille, joka voisi vaikuttaa negatiivisesti lääkäri—potilas-suhteen luottamuksellisuuteen. Velvollisuus on ehdoton ja siten perusteltavissa potilaalle. Asianmukaista on myös se, että lääkärin on informoitava potilaalle velvollisuudesta tehdä ilmoitus. Sekä tietosuojavaltuutettu että oikeusministeriö ovat antaneet hyväksyntänsä kyseiselle säännöstelylle. Ilmoitusvelvollisuus myös ehkäisee sitä nykyjärjestelmän valitettavaa tilannetta, jossa kuljettaja hakee ajolupaa puoltavaa todistusta useilta eri lääkäreiltä; tämähän on arkipäivää.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu lääkärin etiikasta. Mikä se on sellaisen lääkärin etiikka, joka sulkee silmänsä terveytensä pysyvästi menettäneen potilaan asiassa koskien moottoriajoneuvon kuljettamista tietäen, ammatti-ihminen kun on, että kyseinen henkilö voi aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa niin itselleen, läheisilleen kuin myös omaisuudelle? Esimerkkinä Alzheimer-potilas kolmatta vuotta, joka simulaattoriajokokeessa ajetuista peltikolareista ja suorittamatta jääneistä tehtävistä huolimatta sai neurologilta lausunnossa vielä jatkoaikaa ajoluvalleen. Voi sitä omaishoitajan ja läheisten pelkoa ja tuskaa tässä tilanteessa. Virkavaltakin voi toivottaa loppujen lopuksi vain hyvää matkaa. Vähäiset eivät myöskään ole ne korjaamokustannukset, korvaukset ja menetettyjen vakuutusbonusten kustannukset, joita perheelle tällaisessa tilanteessa syntyy.

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa oleva ilmoitusvelvollisuus toisi suuren huojennuksen kuvatunlaiseen tilanteeseen. Se olisi kaikkien etu, niin terveytensä menettäneen, hänen läheistensä kuin myös lääkärin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Huomautan edelleen, että keskustelussa on syytä käsitellä ed. Akaan-Penttilän ehdotusta suureen valiokuntaan lähettämisestä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! En kannata tämän lakiesityksen lähettämistä suureen valiokuntaan. Tätä asiaa on todella käyty hyvin moninaisesti läpi liikenne- ja viestintävaliokunnassa, ja edelleen ylipäänsä tämä tieliikennelain muuttamisasia on hyvin sensitiivinen kysymys.

Kysymys ei voi olla ikärasismista, vaan todella siitä, että lääkäri on todennut, että henkilön terveydentila on heikentynyt muutoin kuin tilapäisesti niin, että tämä ei enää täytä ajokorttiluvan myöntämisen edellytyksiä. Lääkärihän voi kertoa ilmoituksessaan vain sen poliisille, ettei ajokorttiluvan edellytyksiä ole. Lääkäri voi myös ilmoittaa, tarvitaanko lisää selvityksiä. Tässä nyt on tämä pajatso tyhjennetty, kun näitä asioita on jo kerrottukin, mutta toistan vielä. Mitään yksityiskohtaista tietoa ei henkilön terveydentilasta muuten tule poliisille, eli luottamus siltä osin säilyy.

Myönnän, että tämä on hyvin vaikea kysymys. On väitetty, että tämä ilmoitusvelvollisuus estää henkilöitä hakeutumista hoitoon. Voidaan kuitenkin kysyä tosiaan, onko parempi, että kuljettaja hakee ajolupaa puoltavaa todistusta monelta lääkäriltä niin, että sen saa, ja sitten aiheuttaa jatkuvan vaaran liikenteelle. Kun lääkärillä ilmoitusvelvollisuus on, se napsahtaa heti ensimmäisellä lääkärin vastaanotolla. Tällä noudatamme pohjoismaista linjaa, kuten on todettu jo moneen kertaan. Ruotsissa ilmoitusvelvollisuudesta säädetään laissa. Pienellä paikkakunnalla potilaathan tuntevat lääkärin ja se on vaikea tilanne, jos kyseessä on vain ilmoitusoikeus. Uskoisin, että kun on ilmoitusvelvollisuus, niin ainakin siihen voi vedota eikä voi ainakaan syyttää kenenkään potilaan sortamisesta.

Juridisesti ei ole valtiosääntöoikeudellista estettä säätää lääkärille velvollisuutta ilmoittaa potilaan terveydentilasta ajokortin suhteen. Toisaalta on hyvä, että tämä keskustelu on nyt käyty eduskunnassa. Vastakkain ovat toisaalta tämä meidän kovasti kunnioittamamme lääkärin ammattietiikka, salassapitosäännökset ja luottamussuhde potilaan kanssa, toisaalta yleinen etu ja liikenneturvallisuus kyllä ajaa tässä tapauksessa kaiken yli. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa niiden kilometrien aikana, kun minäkin olen tuolla ajanut, niin on saattanut joku vanhus tulla melkein, voi sanoa, keskiviivan molempaa puolta vastaan, liikennevirrassa on saattanut joku tulla alinopeutta (Ed. S. Lahtela: Nuorempikin!) — joku nuorempikin, jolla on tietysti huomiokyky rajoittunut.

Nämä lisääntyvät liikennemäärät tietysti aiheuttavat entistä enemmän paineita, että ihmiset todella hallitsevat autonsa tuolla liikenteessä. Kysehän on siitä, ajaako liikenneturvallisuus ja yleinen intressi ohi tämän salassapitovelvollisuuden. Luulisi kuitenkin, että hyvään etiikkaan kuuluu ottaa huomioon nämä riskit, jotka oma potilas voi monelle siellä tiellä aiheuttaa. Henkilöt, jotka ovat siinä tilassa, että he eivät edes muista, minne ovat menossa, (Ed. S. Lahtela: On minullekin joskus niin käynyt!) eivät ehkä ole ajokortin haltijoina liikenteelle turvallisia. Asiallista on, että valiokunta ei erikseen näe tarvetta kriminalisoinnille, jos lääkäri laiminlyö ilmoitusvelvollisuuden. Toisin sanoen jo olemassa oleva lainsäädäntö riittää, terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaisesti mennään.

Kuten on todettu, niin optikoillahan on myös nämä samat velvollisuudet, ja voin sanoa, että se on katkera paikka vanhukselle, kun sitä ajokorttia ei enää tule. Olen sitä hyvin läheltä joutunut seuraamaan, miestä, joka on ajanut miljoonia kilometrejä, ja kun lääkäri on sitten joutunut toteamaan, että tarvitaan ajokoetta ja hän ei ole sitä enää läpäissyt, se on kova paikka. Minä luulen, että kyllä me tuolta maakunnasta saamme myös sellaisia viestejä, että älkää te sortako meitä vanhuksia. Mutta kysymys on yleisestä liikenneturvallisuudesta.

Arvoisa puhemies! Liikenteen riskitekijöitä on toki muitakin kuin sairaat ja dementoituneet. Me nuoremmatkin aiheutamme onnettomuuksia, mutta se ei nyt poista tätä tapausta. Nyt on tieliikennelain muuttamisesta tältä osin kysymys, ja muihin kysymyksiin meidän täytyy palata sitten, kun ne tulevat esille. Varsinkin, kun liikennemäärät koko ajan kasvavat. En kannata tämän lakiesityksen lähettämistä suureen valiokuntaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! En minäkään kannata tämän lakiehdotuksen ja sen perusteella tehdyn mietinnön lähettämistä suureen valiokuntaan, jolle sitten vielä sosiaali- ja terveysvaliokunnan pitäisi antaa lausuntonsa. Ja perustelen sitä, miksi olen tätä mieltä, lyhyesti seuraavilla näkökohdilla.

Ensimmäiseksi kiinnitän huomiota siihen, onko tässä tullut nyt jotakin yllättäen uutta tämän salin keskusteluun. Ei todellakaan. Edellisen vaalikauden alussa, niin kuin tuossa vastauspuheenvuorossani jo lyhyesti totesin, silloin meillä oli täällä arvioitavana valtakunnallinen liikenneturvallisuussuunnitelma, jossa on noin viisikymmentä erilaista ehdotusta liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Siinä tämä asia oli esillä, sen liikennesuunnitelman perusteella silloinen liikennevaliokunta teki laajan keskustelumuistion, kartoitti omien jäsentensä näkemykset näistä asioista taulukon muotoon, joka on sitten levinnyt hyvin paljon mediassa. Sitten tämän keskustelumuistion perusteella käytiin ajankohtaiskeskustelu täällä isossa salissa, joka kesti vallan pitkään, jossa varsin monet kansanedustajat käyttivät puheenvuoroja. Silloin rintamalinjat olivat harvinaisen selvät: Lääkäriliittoon kuuluvat kansanedustajat vastustivat tämmöisen ilmoitusvelvollisuuden säätämistä, ja ne, jotka noteerasivat korkealle Liikennelääketieteen yhdistyksen kannanotot, olivat lääkäreistä toista mieltä. Siis toisin sanoen tämä asia on keskusteltu.

Sitä julkista keskustelua on käyty sen jälkeen, sen takia juuri, niin kuin täällä ed. Salovaara äsken totesi, että liikennekuolematilastot, tapaturmatilastot ovat vaan synkemmiksi muuttuneet. Tavoitteeksi asetettiin, että maksimissaan 250 henkilöä kuolisi liikenneonnettomuuksissa vuodessa; siitä ollaan hyvin kaukana. Tässä jo kun kerran päästiin alle 400:n, niin nyt on menty yli 400 tason ja tilanne on ollut todella paha.

Arvoisa puhemies! Millä tavalla tähän voitaisiin parannusta saada aikaiseksi? Nimenomaan yleisillä rakenteellisilla perusteilla ja teoilla. Siitä tässä on kysymys. Yksi juuri sellainen rakenteellinen teko on se, että säädetään hienovarainen, huom., arvoisa puhemies, hienovarainen ilmoitusvelvollisuus. Tässähän se on tehty niin hienovaraisella tavalla, että ei ole kriminalisointia eikä mitään, vaan on yksinkertaisesti vain annettu lääkärille mahdollisuus nojata kannanotossaan tosiasiaan, että eduskunta on säätänyt ilmoitusvelvollisuuden, ja kertoa potilaalle, asiakkaalleen, että näin on. Tällä hetkellä näin ei tapahdu.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on esimerkkejä kerrottu, kerron tuoreen tapauksen kesältä 2002 sellaisesta lähipiiristä, jonka elämää jouduin hyvin läheltä seuraamaan. Täällä ed. Harkimo viittasi erääseen sairauteen; me liikumme samalla alueella. Henkilön ajokyky heikkeni erinomaisen nopeasti, ja omaisille tuli valtava hätä, että kun oma lääkäri ei puutu, ei millään puutu tähän tilanteeseen, ei edes eräällä tavalla pakkotilaan vedoten puutu tähän tilanteeseen, niin piti jollakin tavalla löytää ratkaisu, ja se ratkaisu oli hyvin inhimillinen temppu. Hänen lapsenlapsensa, joka on erittäin upea leidi, meni lirkuttelemaan ukille, että antaisitko, kun minä tarvitsisin välttämättömästi auton, niin lainaisitko auton minulle. Ukki ei hennonnut kieltää, vaan sanoi, että no, ota sitten, ja sillä tavalla auto vietiin 400 kilometrin päähän, niin että ukki ei voinut sillä ajaa, muuten olisi ajanut. (Eduskunnasta: Katala temppu!) Eli tässä löytyy tällaisia suvun pakkotilakeinoja, kun omalääkärijärjestelmään ei tällaista selkänojaa ole toistaiseksi vielä sijoitettu.

Kun nämä asiat, arvoisa puhemies, on kartoitettu tässä asiantuntijakuulemisessa, niin ei ole mitään perusteita lähettää tätä jatkotyöhön suureen valiokuntaan, ei minkäänlaista perustetta. Liikenneturvallisuuden parantamisessa on kysymys elämän suojelusta, elämän suojelusta aidoimmillaan, elämän suojelusta tilanteessa, jossa ei voida liioitella sitä tilannetta, päinvastoin, aivan päinvastoin. Se on tosiasia tässä länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa vielä fossiilisia energialähteitä on käytettävissä. Sitten kun ne harvinaistuvat, tilanne vähän korjautuu rakenteellisesti, mutta siihen menee vielä aikaa.

Vielä, arvoisa puhemies, yksi näkökohta, aika mielenkiintoinen näkökohta. Erikoislääkärikansanedustajat kuuntelevat tarkkaan. Kun täällä on esitetty, että tämä lähetettäisiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, niin entä jos Suomen kansa olisi valinnutkin tänne eduskuntaan kansanedustajat, jotka kaikki olisivat nykyisen liikenne- ja viestintävaliokunnan klooneja, eli toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa istuisi tällä hetkellä meidän liikenne- ja viestintävaliokuntamme jäsenten klooneja, jotka tekisivät justiin täsmälleen sen ratkaisun, mikä nyt on tehty? Se asiantuntemus, mikä virkamiespuolella on siellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, on jo nyt käytetty tämän asian valmistelun yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Tältäkään pohjalta minkäänlaista perustetta ei ole lähettää tätä suureen valiokuntaan.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin ilmoitan vastustavani asian lähettämistä suureen valiokuntaan ja myöskin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Keskeisenä syynä on se, että tässä ei ole kysymys sosiaali- ja terveystoiminnasta eikä niihin liittyvistä asioista vaan liikennepolitiikasta ja liikenneturvallisuudesta. (Ed. S. Lahtela: Miten se liittyy politiikkaan?)

Näkemys siitä, että liikennevaliokunta haluaisi tehdä lääkäreistä ilmiantajia, on kyllä peräti kummallinen. Lääkärit koulutetaan huolehtimaan kansalaisten terveydestä ja sitä kautta hyvinvoinnista, ja jos tutkimustuloksen perusteella lääkäri tulee siihen johtopäätökseen, että tarvitaan jatkotoimenpiteitä, hän lähtee niitä toteuttamaan. Voidaanko sitä sanoa ilmiantamiseksi, ja jos tämmöinen käsitys on olemassa, niin sitten kyllä vika on jossain muualla kuin tieliikennelaissa. Jotain muuta pitää sitten muuttaa.

Erittäin ikävää oli kuulla se, että kansanedustajia on tässä asiassa painostettu. Olisi ollut aika mielenkiintoista kuulla, kuka, miltä taholta on painostanut ja millä tavalla. Se on Suomessa hyvin arveluttavaa, niin kuin se on muuallakin maailmassa, jos kansanedustajia niidenkin asioiden suhteen, mitä täällä käsitellään, aletaan painostaa.

Edelleen on perusteltu tätä palauttamista myöskin Ruotsin-mallilla. On todettu, että se ei toimi ja se on erilainen, että Ruotsissa kun lääkäri toteaa puutteen ja jos potilas tunnustaa, se ei aiheuta ilmoitusvelvollisuutta. Eihän semmoinen tietenkään voikaan toimia, jos potilas tunnustaa ja ajaa kotiin, kaikki on kunnossa. Se on tyypillistä, sanoisinko, ruotsalaista lainsäädäntöä rikosasioissa, joissa mennään vähän ohuemmin joissain asioissa kuin meillä.

Tänä päivänä haetaan lääkärintodistus ajokorttia haettaessa ja kaikkihan tietävät, että sen lääkärintodistuksen saa. Sen takia varmasti tässä esityksessä alun perin on lähdetty siitä, että se ensimmäisen ajokortin lääkärintodistus poistetaan, koska eihän sillä käytännössä ole ollut merkitystä, kun sen on jokainen saanut, joka sen on halunnut. Jos ei ensimmäiseltä lääkäriltä niin toiselta lääkäriltä. Tästä syystä liikennevaliokunta on halunnut, että ensimmäisen kerran lääkärintodistus säilytetään ja lääkärillä on myöskin velvollisuus tutkia ja ryhtyä toimenpiteisiin, jos ajokortin hakija ei täytä niitä edellytyksiä, joita ajoneuvon kuljettamiseen vaaditaan.

Jos ihminen kuulee lääkäriltä, että hänellä ei ole ajokykyä ja olisi syytä ajaminen lopettaa, niin varmasti lähes kaikissa, ainakin useimmissa tapauksissa, potilas ottaa onkeensa ja nopeasti lopettaa ajamisen, koska siinä on kysymyksessä henkilökohtainen turvallisuus ja myöskin ympäristöturvallisuus. (Ed. Akaan-Penttilä: Sen pitäisi riittää!) — Sen pitäisi riittää, mutta kun meillä on sitten niitä muutamia, joille se ei riitä, niin erityisesti niitä varten tarvitaan tällainen pykälä, että lääkärillä on velvollisuus huolehtia myös siitä, että hekään eivät sen jälkeen autoa aja, koska he ovat aivan yhtä iso riski siellä kuin muuallakin.

Edelleen vastustan asian lähettämistä lisävaliokuntiin sen takia, että lähtökohtaisesti, kun liikennevaliokunnan käsittelyn aikana esitettiin, että tämä käsiteltäisiin myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, lähtökohta oli se, että sosiaali- ja terveysministeriö vastusti kaiken aikaa sitä, että tähän tulee ilmoittamisvelvollisuus, ja liikenneministeriö sitä puolusti. Tämä on liikenneministeriön laki, ja siellä katsotaan, että liikenneturvallisuuden kannalta tällainen velvollisuus pitää säätää. Se on merkittävä kannanotto.

Arvoisa puhemies! Ei ilmeisesti tarvitse pitempään perustella sitä, että asia on näillä valiokuntakuulemisilla kyllä kypsä päätettäväksi ja jokainen voi näistä mietinnöistä lukea, minkä vuoksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! En myöskään kannata asian lähettämistä suureen valiokuntaan. Tätä on vatkattu jo ihan riittävästi vuosien varrella, mutta nyt tänäkin iltana, joten kyllä tämä on sillä tavalla ihan selvä. Ei ole nimittäin mitään järkeä siinäkään, jotta lähdettäisiin nyt pyörittämään sieltä kautta ja tapettaisiin tässä aikaa ja tämä mahdollisesti jäisi sitten ensi vuoden puolelle, ennen kuin tämä tulisi uudelleen takaisin tänne suureen saliin. Minusta tämä pitää saada nyt voimaan mahdollisimman nopeasti, että saadaan tämä homma kuntoon.

Tähän asiaanhan liittyy kaksi lakialoitetta, niin kuin etusivulta näkyy. Siinä on ed. Rönnin ja allekirjoittaneen tekemä lakialoite. Molemmat eivät ole ihan saman sisältöisiä, mutta samaa asiaa koskevia. Ne koskevat sellaista kuin ammattiajosta työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien henkilöiden oikeutta uudistaa eläkkeellä ollessaan myös ammattiajokortti. Ed. Rönnin kanssa tehtiin aloite, jossa oltiin sitä mieltä tiukasti, jotta siinäkään tapauksessa näille henkilöille, kun he ovat työkyvyttöminä siitä määrätystä ammatista, vaikka rekankuljetushommasta, ei pitäisi enää olla sitä merkintää siinä ajokortissa, että voi ajaa yhdistelmärekkaa. Mutta aikaisemmilta vuosilta tiedän, että osa myös tässä salissa vastustaa sitä, koska nähdään, jotta se rajoittaisi heidän oikeuksiaan ja pitää tämmöisen työkyvyttömänkin henkilön päästä ajamaan. Siihen liittyen ed. Rönnin ja meikäläisen esitys on vielä kovempi kuin tämä. Mutta kun se on näin mennyt ja valiokunta on päättänyt käsittelyn, niin antaa mennä näin.

Mutta itse tähän lääkärin ilmoitusvelvollisuuteen liittyen muutama näkökohta. Kun täällä useat ovat puhuneet lääkärinvalasta, kysehän on kyllä siitä, jotta jos lääkäri tutkii potilaan taikka asiakkaan, joka menee ajokorttia uudistamaan, pyytämään todistusta, onhan myös sen asiakkaan — jos hän ei ole potilas, mutta sanotaan nyt potilaaksi, miten heitä nyt voidaan kutsuakin — hengestä ja elämästä kysymys siinä mielessä, että jos ei ole ajokuntoinen ja siitä huolimatta lääkäri kirjoittaa todistuksen, jotta ei tässä mitään ongelmaa ole, ja hän menee poliisilaitokselle ja kortti uudistetaan, jatketaan korttia, ei tämä pelkästään koske seurannaisvaikutuksena sivullisia vaan ensinnäkin sitä ihmistä itseään, koska hän voi hurauttaa vaikka metsään. Ei hän välttämättä vahingoita muita, mutta pahimmassa tapauksessa ajaa toisten päälle, tai jos on raskaasta ajoneuvosta kyse, voi aiheuttaa hirveätä vahinkoa kaiken kaikkiaan, materiaalista, mutta voi aiheuttaa myös henkilövahinkoja.

Sen takia keskustelu siitä, jotta pitääkö ilmoittaa vai ei, tuntuu jollakin tavalla perin kummalliselta. Sehän tuntuisi jo kansalaisvelvollisuudelta, että pitää ilmoittaa, eikä siinä minkään lääkärinvalojen pidä olla esteenä. Sen takia tätä lakia tehdään tässä, että tämä antaa turvan, selkänojan sille, että voidaan perustella, että nyt tämä on poikkeus siihen valaan, jos jonkun lääkärin omatunto ja etiikka ajattelee toisella tavalla. Sen takia ihmetyttää kyllä, kun tässähän tehdään lääkäreille oikeastaan palvelus siinä mielessä, että annetaan oikeus lain perusteella todeta, että tästä poiketaan, koska kysymyksessä on kuitenkin iso asia, liikenneturva ja ihmisten henget.

Tämä riittänee perusteluiksi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä käsitellään nyt eikä lähetetä enää mihinkään jatkohöpinöille muihin valiokuntiin.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! En myöskään kannata tämän asian lähettämistä suureen valiokuntaan ja sitä myöten sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsiteltäväksi. Tämä ei nyt tarvinne enää hirveän pitkiä perusteluja, koska täällä on niin moneen kertaan nimenomaan tältä kannalta, miltä itsekin aioin perustella, tätä asiaa esille tuotu.

Haluan nyt mainita kuitenkin, että noin 2,5 vuotta sitten keväällä 2001 olen jättänyt tätä asiaa koskevan lakialoitteen, jossa esitin tieliikennelain 5 luvun 63 §:n muuttamista taikka siihen lisättäväksi momentin tästä samasta asiasta. Esitin tuolloin, että mikäli lääkärin tietoon tulee ajokortin haltijan terveydentilaa koskeva oleellinen tieto, jonka perusteella ajo-oikeuden edellytykset eivät täyty, hänen on ilmoitettava havaitsemastaan ajo-oikeuden edellytysten puuttumisesta poliisiviranomaisille. Oleellisina ajo-oikeuteen vaikuttavina seikkoina voidaan pitää esimerkiksi päihteiden tai huumausaineiden pitkäaikaista väärinkäyttöä tai ajokykyä huomattavasti heikentävää ruumiillista tai henkistä sairautta.

Nyt liikennevaliokunta on mietinnössään hallituksen esitystä tältä osin tiukentanut. Kun valiokunta esittää, että oikeuden, siis ilmoitusoikeuden, sijasta säädettäisiin lääkäreille jopa velvollisuus ilmoittaa tällaisesta ajokyvyn heikkenemisestä, kyllähän se nimenomaan tarkoittaa liikenneturvallisuuden parantamista. Minkä takia tässä maassa, jos ei sitten tämä lainsäätäjä, eduskunta, toimi, sitten erilaiset työryhmät ja muun muassa liikenneturvallisuutta pohtinut työryhmä vuonna 2000 on antanut mietintönsä ja lausunut siinä useita liikenneturvallisuuden parantamiskohteita? Esimerkkinä oli juuri tämä kuljettajien ajokykyyn puuttuminen ja nimenomaan tätä kautta. Tuo liikenneturvallisuustyöryhmä, joka todellakin vuonna 2000 marraskuussa on jättänyt tämän mietintönsä, ehdotti kerrassaan 62:ta tämmöistä turvallisuuden parantamiseen tähtäävää toimenpidettä, ja näitä toimenpiteitä meidän on kerta kaikkiaan vaan rohkeasti sitten tehtävä, jotta tieliikenteen uhrien määrää, niin kuolonuhreja kuin loukkaantuneitakin, voidaan vähentää.

Tieto henkilön kykenemättömyydestä kuljettaa ajoneuvoa on usein lääkärillä, mutta se ei ole poliisiviranomaisella, se ei ole ajokortin myöntäjällä. Sen vuoksi näitä ajokyvyttömiä autoilijoita ja tiellä liikkujia vielä liikenteessä on liian paljon tänä päivänä. Sitten aihetta tähän epäilyyn tulee useimmiten vasta onnettomuustutkinnan yhteydessä. Kun joku henkilö on aiheuttanut vahinkoa muille tiellä liikkujille ja useimmiten myös itselleen, vasta silloin, kun onnettomuutta tutkitaan ja selvitellään, selkiää, että tämä kuljettaja ei omannut ajoneuvon kuljettamiseen niitä edellytyksiä, mitä olisi tarvittu.

Tästä syystä ei voi muuta kuin antaa tunnustuksen liikennevaliokunnalle siitä rohkeudesta, millä se on nyt lähtenyt liikenneturvallisuutta parantamaan tällä esityksellä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin pieni korjaus tähän salikeskusteluun ihan alkuillasta, joka tuli ed. Vistbackan puheenvuoron jälkeen. Eduskunnassa ei toimi minkäänlainen poliisimafia, ja poliisilla ei ole tähän mitään akateemista eikä ammatillista kantaa. Emme ole ottaneet tähän kantaa julkisesti ja suhtaudumme siihen vain oman elämänkokemuksemme johdosta ja arvioimme sitä asiaa sen elämänkokemuksen johdosta, mitä myös 18 vuoden liikennevalvonnan osalta tulee.

Mitä tulee tähän itse pääasiaan, pitäisikö tämä lähettää takaisin suureen valiokuntaan ja pyytää siitä sosiaalivaliokunnan lausunto, en näe sitä tarpeelliseksi, koska tänään luin jo uutisista, että hallitusryhmien eduskuntaryhmät ovat yhteisesti sopineet, että tämä laki viedään liikennevaliokunnan yksimielisen mietinnön mukaisena lävitse. Silloin se on ajanhukkaa eikä johda varmastikaan mihinkään toivottuun muutokseen tai lopputulokseen, mitä halutaan lisätiedoilla. Toiseksi näen tässä perusteita, että lausuntoa voitaisiin kysyä ihan hyvin lakivaliokunnasta, myöskin työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnasta, jos lähdetään miettimään joka näkökulmasta tätä lakiesitystä. Luotan edelleen liikennevaliokunnan jäseniin ja heidän yksimieliseen mietintöönsä ja siihen harkintaan, mitä he ovat asian kanssa tehneet.

Kerron teille vain yhden ihan konkreettisen esimerkin elävästä elämästä.

Eräänä sunnuntaiaamuna pienessä kaupungissa ajoi vanhalla Opel Kadettilla jo ikääntynyt henkilö vieressään ikääntynyt rouvashenkilö. Yritimme pysäyttää tätä ajoneuvoa, koska näytti selvästi, että kuljettaja on joko juovuksissa tai pahasti mielentila on häiriintynyt. Ajoimme yli kilometrin hänen perässään, kun hän kuljetti autoaan pitkin pyörätietä. Vastaan tulevat jalankulkijat, pyöräilijät ja myöskin lastenvaunun kuljettajat väistivät sivuun ojaan, kun tämä tuli autolla vastaan. Vihdoin saimme sen pysäytettyä edestäpäin, totesimme, että kysymyksessä on iäkäs henkilö, joka on ajanut autoa jo viisikymmentä vuotta. Oli kunnia-asia hänelle saada kuljettaa tätä omaa autoa. Kerroin, että nyt näyttää, hyvä herra, siltä, että kyllä teidän nyt pitäisi viedä ajokortti pois, teen poliisimiehenä esityksen teidän kotipaikkanne poliisille, että teidän ajokorttinne peruutetaan, teidät määrätään uuteen lääkärintarkastukseen.

Pari päivää myöhemmin kotipaikan poliisi otti yhteyttä. Sitä ennen minuun olivat ottaneet yhteyttä useilla puhelinsoitoilla lähiomaiset, jotka olivat sitä mieltä, että poliisilla ei ole oikeutta ottaa pois ajokorttia tien päältä heidän isältään, hän tarvitsee ajokorttia joka päivä ja hänen pitää päästä kirkolle asioille — kuinka te kehtaatte! Kotipiirin poliisipiirin päällikkö oli vaikeassa tilanteessa, koska tämä henkilö oli saanut vain puoli vuotta sitten lääkäriltä todistuksen, että hän on ajokykyinen. Hän päätti ratkaista asian niin, että hän pyysi uuden lääkärintodistuksen tälle henkilölle, koska hänkin oli saanut omaa painetta näiltä lähiomaisilta, jotka halusivat, että kortti pidetään henkilöllä. Kuinka kävikään? Tämä uusikin lääkärintodistus todisti, että tämä henkilö on ajokykyinen. Sen jälkeen poliisipiirin päällikkö totesi, että hänellä ei ole enää edellytyksiä muuta kuin myöntää tämä ajokortti ja hylätä silloisen konstaapeli Salon tekemä esitys. (Eduskunnasta: Hän oli väärässä!) — Salo oli väärässä.

Salo oli tietenkin hyvin harmistunut tästä toiminnastaan, mutta jotenkin syvät ajatukset tulevat mieleen vaan tässä. Nimittäin kaksi viikkoa tämän tapahtuman jälkeen, kun kortti oli myönnetty takaisin, tämä sama henkilö ajoi rouvansa kanssa Valtatie 67:llä stopin takaa pysähtymättä rekan alle ja molemmat menehtyivät.

Minä vaan pysäytän teitä ajattelemaan, mitä on elävä elämä kentällä liikennevalvontatyössä. Kysymyksessä saatiin kaksikin tuoretta lääkärintodistusta. Todettiin, mitä käytännössä tapahtuu, kun henkilö menettää ajokykynsä. On takana myöskin omaisten paine, mutta ainut, millä virkamies joutuu näitä asioita perustelemaan, on liikenneturvallisuus. On aivan kohtuutonta, että kun meillä ihmiset liikkuvat paikasta a paikkaan b, kuolee yli 400 ihmistä, liki 10 000 ihmistä loukkaantuu liikkuessaan paikasta a paikkaan b. Minä luulen, että myöskin lääkärit osaavat arvioida tätä asiaa oikein, kun unohtaa sellaiset seikat kuin esimerkiksi maininnan poliisipiirin päällikölle, että minulla on potilassuhde tällaiseen henkilöön, pyydän poliisipiirin päällikköä järjestämään esimerkiksi toisen lääkärin arvioimaan hänen ajokykynsä jatkomahdollisuudet. Riittää tämä ilmoituskin poliisipiirin päällikölle, jotta nämä eettiset asiat on hoidettu kuntoon. Minä ainakin tämän omakohtaisen tapauksen johdosta katson, että virkamies on aina velvollinen huolehtimaan siitä, että ihmishenkiä puolustetaan loppuun asti.

Ensimmäinen varapuhemies:

Pyydän edelleen huomauttaa, että keskustellaan valiokuntaan lähettämisestä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puhemiehen huomio oli hyvä tästä valiokuntaan lähettämisestä, ja siinä mielessä pyrinkin puheenvuorossani keskittymään vain semmoiseen oleelliseen asiaan, mikä liippaa jotenkin tätä läheltä, mieluummin vähän suppeampana kuin yleensä tämä keskustelu on täällä käynyt.

Täällä on keskustelun yhteydessä useissa puheenvuoroissa ihmetelty sitä näköalaa, mihin perustuu tämä painostus ja edustajien uhkailu ja käännyttäminen ja ohjaaminen. Pidän aika ihmeenä, että kokeneet vanhat edustajat ovat tämmöistä näköalaa esittäneet täällä, ja kyllä vakituiseen olen lyhyen edustajaurani aikana jo huomannut, että ryhmäkansliat, ryhmäpiiskurit, ryhmien puheenjohtajat uhkaavat, painostavat, ojentavat ja ohjaavat. Jos on epäselvää, kuka täällä uhkailee ja ohjaa, niin tässä sitä näköalaa on olemassa.

Sen, mitä syntyy tähän hallituksen esitykseen tieliikennelain muuttamisesta, niin esitystä pidin kohtuullisen hyvänä, ja lähetekeskustelun aikana puheenvuorotkin olivat aika miellyttävän tuntuisia eikä niissä ollut mitään erikoista eikä näkyvää. Mutta se, että liikennevaliokunta on tämän nyt puntaroinut ja käsitellyt keskuudessaan, tätä ihmettelen. Kyllä tietysti, jos ajatellaan edellisen eduskunnan aikana ollutta liikennevaliokuntaa, jota johti ed. Pulliainen, sekin oli aika villi ja tarmokas ja omaehtoinen ja omia keksivä, mutta sen jälkeen kun tämä ed. Laukkasen puheenjohtajuudella toimiva liikennevaliokunta alkoi toimia, niin tämähän se vasta erikoinen ja viisas on olemassa.

Tältä osin täytyy sanoa, että kyllä tässäkin hyvä asia on ilmeisesti vesitetty ja pilattu sillä, että on lähdetty tekemään todellisia neron keksintöjä, neron keksintöjä siinä, että on menty sille rintamalle — viittaan äskeiseen ed. Salon puheenvuoroon — missä otetaan kantaa siihen, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Mielestäni liikenne- ja viestintävaliokunta keskittyy näihin liikenne- ja viestintäasioihin ja tämä lääkärietiikka on aivan jotain muuta rintamaa. Siinä mielessä tämä keskustelu siitä, että tästä pitää laajemmin kuulla ja nähdä — no, nyt ed. Pulliainen jo lähti, että ei enää voi liikennevaliokuntaakaan sillä lailla käsitellä.

Laajempi käsittely siitä asiasta, niin kuin joku lääkärikansanedustaja jossain iltapäivälehdessä totesi, että jos liikennevaliokunta pystyy tietämään ja ymmärtämään sen, mikä lääkärille kuuluu ilmoittaa, mikä ei ja miten, niin kyllä sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnan pitää päättää, minkä näköisiä liikennemerkkejä, mihin, missä ja millä lailla, tältä rintamalta tämä keskustelu, mihin tämä nyt on ajautunut ja käynyt, että tämä asia pitää lähettää tässä vaiheessa suureen valiokuntaan, mille sosiaali- ja terveysvaliokunnan on annettava lausunto, on ainut johdonmukainen tie, millä voidaan edetä ja toimia niin, että edes pikkasenkin kunnioitetaan sitä kulttuuria, kuka ymmärtää ja tietää, mitä asioita ja missä tapauksessa.

Tältä pohjalta näen kyllä aivan erikoisena tämän näköalan, että nähdään, että painostetaan, ohjataan ja käännytetään. Itseäni ei ole kyllä käännytetty, ja aina olen pyrkinyt olemaan, miten sanoisin, sorrettujen vähemmistöjen ja kansan puolella, ja sillä pohjalla näen tässäkin tämän kansan puolen ja kansan edun — kansan edun siinä, että pitää kuulla ja nähdä, mitä tehdään, miten kokee tämä kansalainen, yksittäinen kansalainen, lääkärin asiakas, potilas, tämän asian.

Jos otan tämän näköalan, kun täällä ed. Salo puhui tästä vanhuksesta, joka ei ollut ajokykyinen, tämä oli hyvin ymmärrettävä esimerkki. Ed. Alatalo puhui siitä, että tuli väsynyt, vanha kuljettaja keskiviivaa hipoen vastaan. Enpä tiedä, jos oli valtiopäivätöissä rasittunut kansanedustaja, joka väsyneenä meni kotiseudulleen päin, hän voi aivan samalla lailla uhata muuta liikennettä ja toimia uhkatekijänä ajelemalla väsyneenä keskiviivan tuntumassa. Ei tässä ole mitään rajaa olemassa.

Kun otetaan tämä asiakaslähtökohta, asiakasnäköala, niin jos nyt itse olisin sellaisessa ikäluokassa, että olisi siinä ja siinä tämä ajotaito olemassa ja sille tutulle lääkärille, missä on aito hoitosuhde olemassa, niin sinne mennessäni epäilisin, että tämä lääkäri saattaa ilmoittaa poliisipäällikölle, mikähän se Lahtelan ajotaito ja -kyky on olemassa, niin en suinkaan minä sellaiselle lääkärille menisi ollenkaan vaan hakeutuisin johonkin Jyväskylään, Kuopioon, Pohjanmaalle taikka jonnekin muualle niin kauas, missä minua ei ikinä kukaan tuntisi, ja siellä kertoisin lääkärille ne vaivani, mitä itsessäni on olemassa, vähän peitellen ja hoitaen lääkärin kysyessä, miten ajotaito — no vaimo ajaa, ei siitä niin ole väliä tässä asiassa — niin pelastuisin tältä asialta. (Ed. Salo: Ed. Lahtela tunnetaan koko Suomessa!)

Onko tämä se potilaan ja lääkärin suhde eli potilas-asiakassuhde oikeassa järjestyksessä? — Ed. Salo varsin hyvin tietää, että olen Pohjanmaallakin käynyt, viimeksi viime viikolla. Silloin en näistä asioista puhunut. — Tämän rintaman puitteissa katsottuna pidän aivan erikoisena, että tässä on pilkaten suhtauduttu tähän lääkärinäkemykseen, mikä on syntynyt ja tullut tämän erikoisvaliokuntaan lähettämisen yhteydessä, erikoisvaliokuntaan, millä tarkoitan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa, joka antaisi lausunnon suurelle valiokunnalle. Kyllä itselleni silmäni avautuivat tässä asiassa pienen mietiskelyn ja näköalan jälkeen, ja kyllä olen myöskin kuullut sellaisen asian, että jos vähän silmäluomia kohottaisi, näkisi ja ymmärtäisi näitä paremmin, ja näkisi sen, mitä tästä aiheutuu ja seuraa.

Herra puhemies! Niin kuin sanoin, olen tämän esityksen kannalla, että lähetettävä suureen valiokuntaan, jolle sosiaali- ja terveysvaliokunnan on annettava lausunto, niin ettei tästä synny todellista fiaskoa, niin kuin tästä nyt on alkamassa ja tulemassa.

Puhemies:

Pyydän edelleen huomioimaan, että kysymys on ed. Akaan-Penttilän esityksestä asian lähettämisestä valiokuntaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Aivan, herra puhemies! Sen takia muutaman asian sanon vielä puolustaakseni sitä, että eduskunnan nimissä olisi syytä tämä kierros tehdä. Ihan muutama havainto käydystä keskustelusta, jota ennen haluan kyllä ed. Seppo Lahtelaa kiittää paitsi rehevästä puheenvuorosta myös puheenvuorosta siltä osin, että se oli selkeällä suomen kielellä sanottuna niitä mahdollisuuksia, joita tämä uusi ratkaisu tuo sisällään. Eduskuntahan siitä tulee sitten kantamaan vastuun.

Ed. Pulliainen vastustavassa puheenvuorossaan kysyi, onko tässä keskustelussa tullut tänään mitään uutta. Minusta on tässä asiassa tullut yksi erittäin iso uusi asia esille, ja se on se, että kun yksi ministeriö antaa asiantuntijalausunnon, jonka se postittaa valiokunnalle, jossa se ministeriö ilmoittaa valiokunnalle, joka ei ole sen oma substanssivaliokunta, ministereiden suulla — tässä tapauksessa sekä peruspalveluministeri Liisa Hyssälän että sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäreen suulla — ettei tällaista poikkeusta lääkärin salassapitovelvollisuuteen pidä säätää kuulematta sosiaali- ja terveysvaliokuntaa, siitä ei toinen valiokunta välitä niin sanotusti suomen kielellä pätkääkään.

Tämä on ihan selvä uusi käytäntö. Minä en ole neljän vuoden aikana eduskunnassa nähnyt kertaakaan tämmöistä asiaa, että ministeriö pyytää sitä, ja tähän ei ole saatu vastausta. Kukaan hallituspuolueiden edustajista, kukaan vastustavista kansanedustajista ei ole sanonut, miksi tämä asia piti tehdä näin. Tämä on hallinnollisesti erittäin mielenkiintoinen seikka, ja tämä on, ikävä kyllä, uusi asia, masentava tieto. Lainsäädännöstähän tässä on kysymys eikä ammattikuntien välisistä ristiriidoista. Haluan sanoa tämän aivan erityisesti pöytäkirjoihin, koska tämä asia nyt kuitenkin tulee ensin äänestykseen ja toivottavasti sen jälkeen pääsisi siihen tarkasteluun, jota ihan demokratian pelisäännöt jo tarkoittavat.

Puhemies! Jos ennakoi äänestystä: Mikäli käy niin päin, että ehdotukseni häviää, niin käy juuri niin kuin joku sanoi täällä, että tämä on lääkärille hyvä asia. Sen jälkeenhän ammattikunta voi tehdä mitä tahansa tässä asiassa. Lääkärit voivat ilmoittaa mielipiteenään, että heidän arvionsa mukaan nämä potilaat eivät voi enää ajaa autoa. Sitä ei tarvitse edes perustella poliisiviranomaiselle, missään tapauksessa ainakaan silloin, kun ilmoitus tehdään mahdollisesti oikeustoimissa jälkikäteen. Se on aivan uusi tieto minulle, että tämmöistä helpotusta voi omaan ammattiinsa saada.

Tässä käsittelyssä jatkossa myös, arvoisa puhemies, ei juurikaan ole sivuttu sitä, mikä on potilaan oma vastuu tässä asiassa. On aika mielenkiintoista, että liikenneturvallisuus, joka nyt koetaan tärkeäksi asiaksi varmaan salin eri puolilla ja varmaan myös hallituspuolueissa, siellä ei mitenkään nähdä sitä semmoisena asiana, johon pitäisi erityisesti esimerkiksi hallituksen liikenneturvallisuuskäyttäytymisopetuksessa kiinnittää huomiota. On kaikkien ajokortin omistajien oma asia pitää huolta omasta ajokunnostaan ja tajuta, että sitten ei ajeta, kun kunto menee tämmöiseksi kuin menee.

Neljäntenä asiana sanon, että ajotestistä ei täällä myöskään ole puhuttu mitään. Täällä on kerrottu yksittäistapauksia. Ne ovat juuri niin kuin kerrotaan. En lähde toistamaan näitä esimerkkejä, mutta kaikkia näitä tapauksia yhdistää se, että niissä ei ollut tehty ajotestiä ennen näitä ikäviä onnettomuuksia. Todennäköisesti ajotestissä tämä olisi surutta tullut ilmi, jonka jälkeen päätös olisi ollut hyvin selkeä. Lääkärin (Puhemies koputtaa) vastaanotolla on mahdottomuus olla näissä sataprosenttisesti oikeassa. Siinä on potilaan antamien tietojen varassa, ja ne kliiniset testit, jotka siinä tehdään, ovat hyvin kaukana autonajon hallinnasta. Sanoin jo aikaisemmassa puheenvuorossani, että pelkkä näkökyky on seikka, jonka rajat ovat erittäin liukuvat. Edes se ei ole niin selvä kuin maallikoista saattaa tuntua.

Toivon, että näillä saatesanoilla tämä asia kuitenkin menisi demokratian sääntöjen mukaan eteenpäin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Korostan, että keskustelemme edelleen valiokuntaan lähettämisestä, ja pyydän pitäytymään asiassa, jotta saamme tämän alkaneen toisen kierroksen jossakin vaiheessa päättymään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Perustelen vielä sitä, minkä takia tätä ei ole mitään järkeä lähettää suureen valiokuntaan ja pyytää erikseen lausunto sosiaali- ja terveysministeriöstä. Luulen, että kaikilla poliittisilla ryhmillä on suurin piirtein sama käytäntö. Esimerkiksi kokoomuksen ryhmässä liikennevaliokunnan vastaavana on toiminut ed. Timo Seppälä. Me olemme keskustelleet ryhmässä ainakin kahteen kertaan siitä asiasta, että nyt hallituksen esitystä ollaan poikkeavalla tavalla muuttamassa liikennevaliokunnassa ja miten suhtaudutaan tähän muutokseen. Me olemme antaneet ryhmänä tuen hänen työlleen siellä ja myöskin antaneet suunnan, että näin voidaan menetellä. Luulen, että näin on myöskin menetelty muissa puolueissa, ainakin suurissa puolueissa, koska tämä on tapa. On työvaliokunnat, on ryhmien kokoukset, ryhmien vastaavien kokoukset, joissa keskustellaan sellaisista merkittävistä muutoksista, joita valiokunnassa ollaan tekemässä, varsinkin jos ollaan muuttamassa hallituksen esitystä. Se on erityisen uutisoitava aina. Mistä johtuu, että nämä tiedot tämän pitkän prosessin aikana eivät ole menneet perille? Tätä minä kovasti ihmettelen. Minkä takia tähän herätään vasta siinä vaiheessa, kun tämä tulee saliin ykköskäsittelyyn? Niin kuin totesin, hallitusryhmien eduskuntaryhmät ovat tehneet päätöksen, että asia viedään läpi liikennevaliokunnan yksimielisen mietinnön johdosta. Minkä takia me tässä nyt enää väännämme ja kulutamme turhaan veronmaksajien varoja? Laki pitäisi saada mahdollisimman pian voimaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo puheenvuorossaan tavallaan toi tämän asian esille ja julki, kuinka tässä on hirttäydytty siihen asiaan, ettei voida poiketa siitä, mitä liikennevaliokunta on esittänyt ja tehnyt. Mielestäni tässä keskustelussa on tullut riittävästi esille niitä näkökohtia, minkä takia tämä asia pitää hoitaa vielä laajemmin, kuulla ja nähdä niin, ettei tietoisesti tehdä semmoista lainsäädäntöä, mikä ei ole toimivaa ja mikä ei ole kaikkien periaatteitten mukaista. Kyllä eduskunnan pitää pyrkiä tekemään sitä parasta, mikä on mahdollista. Jos liikennevaliokunta on aikaisemmin erehtynyt kuullessaan, nähdessään näissä asioissa, tässä olisi vielä parantamisen paikka. Sen takia kovasti kannatan tätä asiaa. Parannetaan ja kuullaan ja nähdään vielä tämä uusi kierros suuren valiokunnan kautta.

Keskustelu asian lähettämisestä suureen valiokuntaan päättyy.