Täysistunnon pöytäkirja 104/2005 vp

PTK 104/2005 vp

104. KESKIVIIKKONA 12. LOKAKUUTA 2005 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta

 

Valtiovarainministeri   Eero  Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Hallitus teki elokuussa päätöksiä, joiden tarkoituksena on vaikuttaa erityisesti Pääkaupunkiseudun tonttitarjontaan ja sitä kautta myös asuntojen hintakehitykseen. Tiedossa on, että meillä tällä kasvualueella on kertakaikkisesti liian vähän maata käytettävissä asuntotarkoituksia varten, ja on selvästi tullut esille, että jossain määrin tontteja pantataan sen takia, että odotetaan maan arvonnousua ja sitä kautta suurempia voittoja.

Jotta me voisimme turvata kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja kohtuuhintaisen asumisen mahdollisuuden täällä Pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa, tältä pohjalta on nähty, että yksi mahdollinen toimenpide voi olla kiinteistöveron korotus rakentamattoman maan osalta. Niinpä ehdotetaankin, että 14:n Pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kunnan osalta mahdollistettaisiin kunnille korotetun kiinteistöveron käyttö, tässä kohdin kuitenkin sillä poikkeuksella, että tämä ei koskisi niin sanottuja rintamamiestontteja eli niitä tontteja, joissa tilanne on se, että ymmärrettävistä syistä ei ole haluttu jakaa tontteja tai käynnistää uutta rakentamista. Näiden rintamamiestonttien merkitys itse ongelman kannalta on olematon, mutta ihmisten elämisen kannalta tietenkin tällä rajauksella on suuri merkitys.

Sitten on toinen ehdotus kiinteistöveroon liittyen, joka koskee sitä, että voimalaitosten kiinteistöveroa nostettaisiin enimmäisveron osalta ja että tämä nosto tehtäisiin 2,5 prosenttiin. Tässä lähtökohtana on, että kun päästökauppa on käynnissä, meillä ei ole enää perusteita asettaa ydinvoimaloita ja vesivoimaloita erilaisen verokohtelun kohteeksi vaan yhdenmukaistettaisiin ydinvoimaloiden ja vesivoimaloiden verokannat näiltä osin, kuitenkin sitten sillä poikkeuksella, että näiden aivan kaikkein pienimpien, 10 megavolttiampeerin, voimaloiden osalta lähtökohtana olisi erityiskohtelu eli että käytettäisiin kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia, koska näiden kohdalla ollaan siinä tilanteessa, että tällainen kova nousu saattaisi vaarantaa tämän pientuotannon kokonaan.

Tämän lähtökohta on, että tämä osaltaan leikkaa ansiotonta arvonnousua, joka on päästökauppaan liittyvänä sivuilmiönä selvästi havaittavissa, että sähkön hinnan kohoaminen johtaa siihen, että sekä vesi- että ydinvoimalla tuotettu sähkö tuottaa huomattavia voittoja omistajilleen. Tämä on pieni askel siis tämän, voi sanoa, ansiottoman arvonnousun leikkaamisessa, mutta näissä kunnissa, joita tämä koskee, sillä on tietysti kuntatalouteen suuri vaikutus.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että hallitus ei kyllä tässä asiassa lähde oikeasta päästä liikkeelle. On syytä korostaa sitä, että suurin ongelma on se, että kaavoittaminen kestää meillä niin mielettömän kauan ja meillä ei riittävästi kaavoiteta. Meillä pitäisi kaavoittaa yksityistä maata ja valitusmahdollisuuksia pitäisi ainakin niissä tapauksissa, joissa niitä väärinkäytetään, ehdottomasti pyrkiä rajaamaan. Hallituksella on kyllä suunnitelmia, mutta niitten suunnitelmien pitäisi tulla lakiesitysten muodossa tänne eduskuntaan. Lisäksi valtiolla on paljon maata, jota ei myöskään kaavoiteta eikä myöskään myydä kohtuuhintaan kunnille. Tässä olisivat todelliset keinot.

Mitä hallitus nyt tekee? Se lisää asumisen kustannuksia, korotetaan kiinteistöveroa. Ja se, mikä tässä on kaikkein pahinta, on se, että kuntien on pakko korottaa sitä veroa. Kunnat eivät itse saa harkita. Kunnallahan pitäisi toki olla mahdollisuus itse määritellä, kuinka paljon se haluaa asujaimistonsa ylipäätänsä kasvavan. Tässä suhteessa tilanne ei ole valitettavasti kovinkaan hyvä, eli hallitus lähtee väärästä päästä liikkeelle, kun paljon tehokkaampia ja parempia keinoja olisi käytettävissä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni hallitus lähtee tässä asiassa kyllä ihan oikeasta asiasta liikkeelle, eri asia on sitten, riittävätkö nämä korotusprosentit. Meillä Helsingissä olisi pitänyt tehdä vastaava liike jo ajat sitten, mutta silloin sosialidemokraateille ei kelvannut, kun vihreät esittivät tätä. Meillä on Ytv-alueella valmista tyhjää tonttimaata, ei siis näitä rintamamiestaloja tai muuten vajaasti rakennettuja, noin 40 000 ihmiselle. Yhteiskunta on ne kaavoittanut, ne ovat usein myös täysin valmiin yhteiskuntatekniikan parissa. Niiden päällä istuminen on viime vuodet Pääkaupunkiseudulla tuottanut jopa 16—17 prosentin tuoton. Mikään länsimaa ei pidä tämmöistä talousjärjestelmää yllä, jossa ansioton arvonnousu menee vaan sille, joka istuu omaisuuden päällä, jonka arvonnousu perustuu hyvin pitkälle yhteiskunnan päätöksiin, kaavoitukseen ja yhdyskuntarakenteeseen. Tältä osin kannustaisin hallitusta seuraamaan, riittääkö edes tämä prosentti. 40 000 ihmiselle valmiina maata — ei aivan pidä paikkaansa se, mitä ministeri sanoi, että meiltä puuttuu maata. Kyllä sitä maata on, ja toivottavasti se saadaan nyt käyttöön.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä raha, arvonnousu, mikä siellä on näissä tonttimaissa, on niin sanotusti laiskaa rahaa. Yhteiskunnan kannalta se ei tuota mitään eikä anna tontteja mutta tuottaa kyllä hyvän tuoton näille omistajalle. Hyvä, että tässä mennään eteenpäin.

Mitä tulee itse kiinteistöveron korottamiseen voimalaitoskunnille, niin sehän on erittäin hieno asia, että voimalaitoskunnat, muun muassa Rovaniemi ja monet muut, Yli-Ii ja tällaiset kunnat, saavat nyt sitten aika merkittävän osuuden näistä veroista. Tällä tavalla tämä arvonnousu tulee myös näille paikkakunnille. Aikoinaan, kun niitä voimalaitoksia rakennettiin, ne työllistivät ensin vähän aikaa, mutta työllistämisvaikutus on loppunut.

Mitä tulee kuntien kiinteistöveroon yleensä, niin kunnissahan on valtavia eroja, jopa kunnallisveroja suurempia eroja. Kohtuullinen kiinteistövero on kilpailuvaltti, kun ihmiset ja yritykset valitsevat kotikuntaansa. Mutta sen verran sanoisin ed. Kimmo Kiljuselle, kun hän puhui, että se pitäisi ulottaa myös metsämaihin, että siinä on maanviljelijälle vähän hankala paikka tai metsänomistajalle, kun hän ei voi valita sitä kuntaansa. (Puhemies: Minuutti!) Se metsä on siellä, missä se on. Minä en kyllä suosittele kiinteistöveron ulottamista metsämaihin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkuvasti on väärinkäsityksiä siitä, että Pääkaupunkiseudulta puuttuu kaavoitettua maata rakentamiselle. Sitä on, niin kuin täällä jo todettiin — yksi numero on se, että sitä olisi viideksi vuodeksi rakentaa. Tämä hallituksen esitys 145 ei lisää asumisen hintaa. Tässähän nimenomaan esitetään kiinteistöveron korottamista vain rakentamattomalle rakennuspaikalle. Näin ollen tämä on aivan oikean suuntainen ja kannatettava esitys.

Se, että esitetään aina silloin tällöin syyksi ihmisten oikeutta valittaa heidän ympäristöstään tehdyistä päätöksistä, esimerkiksi kaavoituspäätöksistä, ei ole syy siihen, että nämä kaavoitusasiat eivät etene. Aivan selvä esimerkki on se, että Pääkaupunkiseudulla on todella 40 000 ihmiselle jo valmiiksi kaavoitettua maata.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Alatalo viittasi edellisessä asiakohdassa käyttämääni puheenvuoroon, joka liittyi yleisempään arvioon siitä, että kiinteistöveroa voidaan käyttää myöskin keskeisenä verotusmuotona, kuten muualla maailmassa tehdään. Meillä tietysti erityinen ongelma on siinä, että maa- ja metsätalousmaa ei ole yleisen kiinteistöveron piirissä, mikä on tietysti isompi asia, johon joudutaan palaamaan varmasti tulevaisuudessa.

Tämä hallituksen esitys ei nosta kuitenkaan sinänsä kiinteistöveroa, verotuloja. Se ei ole siinä tavoite, vaan tässä pyritään tietysti saamaan rakentamaton kaavoitettu maa asuntokäyttöön. Siinä suhteessa, kun Pääkaupunkiseudun kunnista on erityisesti kysymys, tätä täytyy tervehtiä ilolla. Meillä on tietysti periaatteessa ollut vapaaehtoinen mahdollisuus toimia tässä jo aikaisemmassa vaiheessa, mutta sitä on erittäin huonosti käytetty, ja hallitus on nyt tietysti tarttumassa siihen asiaan, että kunnat tavallaan nyt pakotetaan näihin ratkaisuihin.

Vantaalla on noin tuhat tonttia, jotka jo tulevat tämän verotuksen piiriin, Espoossa saman verran. Kaksi kolmattaosaa näistä Vantaalla olevista tonteista on itse asiassa kunnan omistuksessa, jolloin (Puhemies koputtaa) se omalla tavallaan on kiihdyttämässä toimintaa, ja tässä suhteessa täytyy tervehtiä hallitusta tästä aloitteesta.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aika harvoin näitä hallituksen esityksiä on joutunut kiittelemään, mutta nyt tässä esityksessä on parissakin kohtaa ainakin pienen kiitoksen paikka. Se, että voimalaitosten kiinteistöveron tuotto otetaan vain osin huomioon jatkossa verotulotasauksen laskentaperusteissa, auttaa aika lailla näitä voimalaitoskuntia. Ja totta kai tämä, että kiinteistöveroprosentti voimalaitosten osalta nostetaan tuohon 2,5:een, auttaa esimerkiksi Lapissa hyvin paljon Kemijokivarren kaikkia kuntia, joissa on pitkästi toistakymmentä voimalaitosta. Ilmeisesti voimayhtiöt onnistuivat lobbauksessaan, kun minä sain viime aikojen tietona semmoisen ilmoituksen, että se vaihteluväli olisi 2,5—3 prosenttia, mistä sitten hallituksen esitys tulee. Ja vaikka se olisi tullut tuohon 3 prosenttiin, niin en jaksa uskoa, että sillä olisi ollut vain marginaalinen merkitys kotitalouksien sähkölaskussa verrattuna siihen vaikutukseen, mikä tulee päästökaupan kautta.

Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan hieman korjata ed. Braxin väitettä siitä, että olisimme olleet negatiivisia kiinteistöveron alarajan nostamisen suhteen. Helsingissä tilanne oli se, että meillä ei ollut mahdollisuutta nimenomaan rintamamiestonteilla nostaa sitä, koska tiedämme, että siellä paineet asumiskustannuksissa ovat niin suuret. Mutta tämä esitys antaa paremman mahdollisuuden toimia. Toisaalta haluan korostaa sitä, että nimenomaan Helsingissä tilanne on hieman toinen kuin Vantaalla ja Espoossa. Puhuttaessa Pääkaupunkiseudusta pitää muistaa, että nimenomaan Vantaalla ja Espoossa käsittelyssä oleva esitys antaa mahdollisuuksia ja luo varmasti paineita tontittamiseen. Helsingin kohdalla tilanne ei ole ihan niin synkkä. Meillä ei valitettavasti ole vapaita maita niin paljon tällä hetkellä tarjolla kuin haluaisimme. Toki Vuosaaren sataman valmistumisen jälkeen tilanne kyllä muuttuu.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän vielä vastauspuheenvuorot edustajille Kangas ja Brax, ja sen jälkeen menemme puhujalistaan.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kyllä täytyy hallituksen esitystä kiittää. Suuri ongelma Pääkaupunkiseudulla ei ole se, etteikö täällä olisi maata mihin rakentaa, vaan kaavoitettua maata on ja on kaavoitettu yksityisten maita, joihin ei ole edes kunnolla kuulemma annettu rakennuskehotuksiakaan ruveta rakentamaan. Siellä vaan odotetaan, että tontin arvon nousee, ja nouseehan se täällä. Varmaan raha on parhaassa mahdollisessa tallessa siellä.

Se on ollut virhe, että yksityisten maata on ruvettu kaavoittamaan. Mutta yleensä kiinteistöveron nosto niin Helsingin seudulla kuin sitten muuallakin Suomessa on väärin, ja se menee asumiskustannuksiin. Mutta tämä on hyvä esitys, ja toivottavasti täällä rupeaa asuntoja nousemaan. Se on vaan valitettavaa, että jos Helsingin seudulla nousevat asuntojen hinnat, niin se heijastuu ympäri maata. Tällaista tämä on tässäkin maassa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On totta, että Helsingissä on erityisesti ongelma se, että valtio ei kovin innokkaasti kannusta rakentamaan, päinvastoin panttaa ja istuu maan päällä ja yrittää nostattaa hintaa.

Mutta näistä neuvotteluista asunto-ohjelman osalta: Meidän neuvottelijamme Inka Kanerva teki tarjouksen nimenomaan vain ja ainoastaan täysin rakentamattomien tonttien osalta sekä SDP:lle että kokoomukselle, ei siis rintamamiestalojen osalta. Nykyinen lakikin sallii rajata sen näin, ja se oli se tarjous, ja se ei kelvannut. Tästä löytyy kyllä varmastikin todistajalausuntoja muistakin ryhmistä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys kiinteistöverolain muuttamisesta on hyvä esimerkki siitä, miten väärään aikaan julki tuodut väärät kannanotot johtavat politiikassa hätiköintiin ja virhearviointeihin. Tarkoitan tällä kuuluisaa keskustelua kaavoituspakosta, jonka käynnisti edellinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki ja jota tukemaan kiirehti pääministeri Matti Vanhanen. Hämmästelin kannanottoja tuoreeltaan, koska lausunnosta kävi ilmi kaavoitus- ja maapolitiikan sekä asuntorakentamisen asiantuntemattomuus. Totesin jo tuolloin, että mikäli rakentamisongelmat olisivat kiinni kaavoituksesta, olisivat kunnat ongelman poistaneet jo aikoja sitten. Kysymys on kuitenkin todella laajasta, monien asiaryhmien kokonaisuudesta, josta kaavoitus on vain yksi, tosin tärkeä, osa. Tästä kokonaisuudesta hallituksen tulisi olla huolissaan.

Osapuolina rakentamisprosessissa ovat muun muassa valtio, kunnat, rakennuttajat, rakentajat, rahalaitokset ja yksityiset ihmiset. Vaikka valtiolla onkin lainsäädäntövastuu, ei sen tule ottaa sanelijan roolia prosessissa, jossa se on yksi osatoimija. Tuo keskustelu kaavoituspakosta on sitten muuttunut keskusteluksi veropakosta, eli hallitus kuvittelee hoitavansa rakentamiseen tarvittavan tonttivarannon pakottamalla perimään korotettua kiinteistöveroa tietyissä laissa luetelluissa kunnissa. Mielestäni hallitus rikkoo räikeästi kansalaisten kohtelun tasapuolisuusperiaatetta. Eräs keskeisimpiä sääntöjä on se, että ihmisiä tulee samanlaisissa olosuhteissa kohdella samalla tavalla. Pääkaupunkiseudun ja sen kehysalueen kuntien ongelmat eivät ole ainoita, vaan vastaavia tapauksia on kaikkialla maassamme. Vai onko hallituksen tarkoituksena laajentaa tätä lakia myöhemmin koskemaan kaikkia kuntia, joissa esiintyy tonttiongelmia? Jos lakiehdotukseen sisältyy vielä tällainen katala vaiheittaisuus, on se sitäkin suuremmalla syyllä syytä hylätä.

Pidän lakiehdotuksen ajoittamista keskelle kuntauudistuskeskustelua myös täysin harkitsemattomana. Suurimmat ongelmathan muun muassa Helsingin seudun ja Jyväskylän seudun alueella johtuvat virheellisestä kuntajaotuksesta. Toisen maalle kun ei ole lupaa eikä viisasta rakentaa, niin ongelmia maapinta-alaltaan liian pienissä kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Jyväskylässä, syntyy. Väitän, että jos Helsinkiin liitettäisiin Vantaa, entinen Helsingin maalaiskunta, ja Jyväskylään Jyväskylän maalaiskunta, niin monet aivan keskeiset ongelmat poistuisivat, muun muassa maapula.

Kuntajaotustaustaa vasten ajateltuna suorastaan merkilliseltä tuntuu se, että luettelossa on mukana Kauniainen, suomalainen veroparatiisi, joka olisi pitänyt liittää Espooseen jo vuosikymmeniä sitten. Koko kaupungin suunnittelu olisi muotoutunut siten aivan toisella tavalla kuin on muotoutunut.

Edellä esittämäni ovat vain esimerkkejä siitä, että olisi ollut viisasta miettiä kuntien kaavoitus- ja maapolitiikkaa, asuntorakentamista, kuntajakoa ym. perusteellisemmin, ennen kuin lähdetään kaatamaan ongelmat yksityisten maanomistajien virheiksi ja rankaisemaan heitä korotetulla verotuksella. Olen vakuuttunut siitä, että jälleen kerran hallitus on aivan vikatiellä, josta lopputuloksena tulee olemaan ainoastaan asumiskustannusten nousu eikä tonttimaan ja asuntotuotannon tarjonnan lisääntyminen. Hallituksen esityksen perusteluissa tuo myös tunnustetaan. Siellä todetaan sanatarkasti, että "kiinteistöveron käyttöönotolla on mahdollista saada asuntotuotantoon vuositasolla joitakin satoja rakennuspaikkoja". Hyöty aiheutettuihin haittoihin nähden on siten aivan liian pieni ja yksityisten kansalaisten kannalta erittäin kyseenalainen.

Arvoisa puhemies! Aivan keskeinen osa kaavoitus- ja asuntotuotantoprosessissa on oikein hoidetulla maapolitiikalla. Sen onnistuminen riippuu asenteista yksityisiin maanomistajiin. Aina tulee muistaa, että pakkokeinot ovat vain hätäkeinoja, joita käytetään vain viimeisenä mahdollisuutena, silloin kun kaikki muut keinot ovat epäonnistuneet. Kunnissa tulee olla henkilöitä, jotka käyvät kauppaa ja tekevät sopimuksia ennakkoluulottomasti ja rohkeasti maanomistajien kanssa. Kokemuksesta tiedän, että kauppoja ja sopimuksia syntyy, jos vain asenteet ovat oikeat. Väärässä paikassa pihistäminen tuottaa usein huonon lopputuloksen, ja pakkokeinojen käyttö johtaa tonttipulaan.

Edellä esittämäni pohjalta olen, arvoisa puhemies, sitä mieltä, että hallituksen ehdotus laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta tulisi hylätä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Johdannoksi kappale suomalaista poliittista historiaa.

1950-luvulla meillä oli täällä Suomessa varsin monen nykyisen puolueen rinnalla Vapaamielisten Liitto ja Suomen Kansanpuolue. Ne yhdistämällä muodostettiin Liberaalinen Kansanpuolue. Sitten 1960-luvulla piti keksiä, mikä erottaa päivänpolitiikassa Kansallisen Kokoomuksen ja muodostetun Liberaalisen Kansanpuolueen — tämä Liberaalinen Kansanpuoluehan oli niihin aikoihin vahvoilla täällä Pääkaupunkiseudulla. Siksi keksittiin maan ansiottoman arvonnousun leikkaus, siis päivän teema, arvoisa ministeri siellä selän takana. Kun tämä suuri oivallus tuli, niin se piti saada Pääkaupunkiseudun kansallekin tarkoin tietoon. Pelkästään tästä aiheesta julkaistiin tabloidilehti, joka jaettiin nelisivuisena jokaiseen talouteen varmasti. Siinä kerrottiin, mikä erottaa Liberaalisen Kansanpuolueen ja Kansallisen Kokoomuksen toisistaan. Se oli tämä yksi ainoa asia.

Neljäkymmentä vuotta on kulunut, ja nyt se on täällä jollakin tavalla asiaan upotettuna Suomen eduskunnan arvioitavana. Hittaita on herrojen kiireet, jos nyt näinkin voisi sanoa. No, Liberaalinen Kansanpuolue on tässä taistossa hioutunut pois, niin että siitä ei näy juuri jälkeäkään. Mutta Kansallinen Kokoomus täällä on. Ed. Sasillakin näyttää olevan ajatuksia rajoittaa yksityisten maanomistajien kaavoituspäätöksistä valittamista jnp., mikä on sinänsä ihan mielenkiintoinen juttu, kun ei ole Liberaalista Kansanpuoluetta kilpailemassa äänistä. Joka tapauksessa erinomaisen hyvä asia, että tämän laatuisia ratkaisuja ollaan nyt kehittämässä. Tässä nyt sitten vaan vertailukohta on aivan tästä ajasta, päästökauppa jnp., joka on syntynyt omalta osaltaan tätä.

Sitten kun täällä on viitattu siihen, että maa- ja metsätalousmaa pitäisi saada kiinteistöveron piiriin, niin tämä on semmoinen vähän niin kuin myöhäsyntyinen hanke sen takia, että sehän merkitsisi sitä, että palataan entiseen järjestelmään, järjestelmään, jossa juuri metsän verotusjärjestelmää ollaan viime hetkillä historiaan kuoppaamassa ja siirtymässä myyntivoittoverotukseen, ja se metsätalousmaan kiinteistöverohan toisi kaksinkertaisen verotuksen mukaan kuvioon. Jos sen katsotaan olevan oikein ja poliittinen enemmistö sille löytyy, niin näin on, mutta minä en sitä kannata.

Arvoisa puhemies! Toinenkin poliittinen historian kappale liittyy tähän esitykseen, kun tämä on oikein historiaa kerta kaikkiaan viimeiseen saakka. Täällä nimittäin aivan oikein esitetään nyt, että muun kuin ydinvoimalaitoksen kiinteistöveroprosenttia korotetaan 1,4 prosentista 2,5 prosenttiin — olisi voinut nostaa sinne 3 prosenttiinkin. Tässähän on käyty tämän 18 vuoden aikana varsinainen saikkinointi tässä talossa. Professori Edward Anderssonilta tilattiin tätä koskeva spesiaali lakitekstikin, joka sai varsin laajaa kannatusta täällä eduskunnassa, mutta ei koskaan johtanut siihen, että sellainen laki olisi tullut varsinaisesti käsittelyyn. Mutta hyvä yritys oli olemassa.

Taustalla tässä koko operaatiossa on se, että silloin kun tämä vesirakentaminen oli huipussaan 50- ja 60-luvuilla, luvattiin vallan intohimoisesti, että valtava taloudellinen hyöty koituu näille kunnille, joissa vesivoimalaitoksia tulee olemaan. Totuus oli se, että lupaukset pysyvistä työpaikoista haihtuivat huitsin kuikkaan, sillä kaikki nämä vesivoimalaitokset automatisoitiin ennen pitkää, niin että ensimmäistäkään työpaikkaa siellä ei ole. Ainoastaan on rasvarit, jotka käyvät katsomassa kerran viikossa, vai kahdessa viikossa, onko se vesivoimalaitos enää tallella ja onko truuteissa rasvaa tarpeeksi, jotka imevät sinne laakereihin rasvaa, ja sillä sipuli.

Lupauksia on annettu. Nyt minä vaan haluaisin kuulla, kuka vetää kunnian tästä hallituksen esityksestä, joka on aivan oikean sisältöinen. Olisi mukava kuulla, että joku röyhistää rintaansa, koska siihen on aihetta.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyt henkilökohtainen historia suhteessa kiinteistöveroon.

En pidä hyvänä sitä, että asumisen hintaa keinotekoisesti Suomessa nostetaan. Sen vuoksi pidän tätä esitystä erinomaisen hyvänä, koska tällä ei asumisen hintaa nosteta.

Voimalaitosten kyky maksaa veroa on huomattavan suuri. Äsken ed. Pulliainen kertoi vesivoimalaitoksesta. Meillä Nokian kaupungissa on pieni 60 megawatin voimala, ja tämän korotuksen vaikutus Nokian kaupungin verotuloihin on suoraan noin 200 000 euroa. Se on sen kokoisessa kaupungissa melkoisen hyvä summa, ja pikkuhiljaa on syytäkin maksaa pientä korvausta siitä kansallismaisemasta, joka 30 vuotta sitten tuhottiin, kun se voimalaitos rakennettiin. Tänä päivänä ei varmaan sille paikalle sen tehoista voimalaitosta kukaan kehtaisi edes esittää.

Tästä rakentamattoman maan verotuksen korottamisesta Pääkaupunkiseudulla tulee mielenkiintoinen esimerkki myöskin tuonne maakuntaan. Täällä perusteluissa todetaan, että "Koska rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistövero olisi nimetyissä kunnissa pakollinen, on kohtuullista ottaa huomioon ne syyt, joiden vuoksi omistajat eivät ole myyneet tai rakentaneet tonttia" jne. Ed. Vielman puhetta kuunnellessa tuli mieleen viime maanantain Nokian kaupunginhallituksen kokous, jossa kokoomus ehdotti, että myöskin Nokialla otettaisiin tämä kohta käyttöön, että korotettua veroa ei sovellettaisi yhteen sellaiseen rakennuspaikkaan, joka liittyy välittömästi tonttiin, aivan niin kuin tässä sanotaan. Kuitenkin se oikeushan on tässä nyt annettu neljälletoista Pääkaupunkiseudun kunnalle, ja mikäli ymmärrän oikein, niin sitä oikeutta tasa-arvoa loukkaamatta ei voida laajentaa muihin kuntiin, vaikka halua olisikin.

Kun tätä hallituksen esitystä käsitellään mielenkiintoisena aikana sen takia, että kunnissa tehdään parhaillaan kiinteistöveropäätöksiä, ja kun tämä sama koskee verotusta myöskin voimalaitosten osalta, pitää kysyä, joudutaanko kunnissa nyt tekemään ehdollisia päätöksiä muun muassa voimalaitosten kiinteistöverosta, kun ei ole tietoa, mikä se prosentti ensi vuonna on, ja kun tämä on tarkoitettu tulemaan voimaan niin, että sitä noudatettaisiin ensi vuoden verotuksessa.

Asiantuntijoilla on ollut jonkun verran erimielisyyttä. Minä uskon, että tämän viikon aikana eduskunnan veroasiantuntijat osaavat vastata siihen, miten tässä pitää menetellä. Mutta lienee niin, että kuntien on vaan toimittava, silloin kun haluavat soveltaa voimalaitoksiin tätä korkeinta mahdollista prosenttia, niin, että kunnanhallitukset ehdottavat valtuustoille, että noudatetaan maan hallituksen ehdottamaa korkeinta mahdollista prosenttia, ja sulkuihin pistetään sitten tämä 2,50 ja sillä mennään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä yhteydessä muita pykäliä ei ole auki, niin haluan ottaa lyhyesti esille kiinteistöverolain 13 a §:n, jossa säädetään yhdistysten ja seuraintalojen veroprosenteista. Olen siitä tehnyt kirjallisen kysymyksen vuonna 2003 sen takia, että erilaisten seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien kiinteistövero on käytännössä erilainen. Vaikka saamassani vastauksessa väitetään, että siinä ei ole mitään pulmia, on helluntaiseurakuntia, jotka ovat saaneet vapautuksen kiinteistöverosta, ja on niitä, jotka sitä maksavat. Minusta kiinteistöveroa valmisteltaessa jossain kohtaa tämäkin asia tulisi ottaa huomioon ihan tasavertaisen kohtelun vuoksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys 145 on todella hyvä, ja vaikka se onkin syntynyt ehkä muun keskustelun häntänä, joka oli, niin kuin täällä ed. Vielma totesi, heinäkuussa 2005 kesäkuumilla ja vähän mätäkuun juttuna silloin, niin joka tapauksessa tämä kiinteistöverolain muuttaminen neljässätoista Pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kunnassa rakentamattomilla rakennuspaikoilla on oikea. Veroa siis esitetään nostettavaksi enintään 3 prosenttiin.

Pääkaupunkiseudulla, johonka tämä kesäinen keskustelu kohdistui, on todella mittavasti valmiiksi kaavoitettua rakennusmaata, ja silloinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki nosti puheenvuorossaan, joka vahvasti uutisoitiin, ongelmana sen, ettei näin olisi eli että tarvitsee saada nopeasti lisää maata kaavoituksen piiriin. Sinänsähän tietysti silloinen valtiovarainministeri oli oikeassa siinä, että oli tiettyjä pullonkauloja. Muun muassa valtion omistamaa maata ei saatu kuntien kaavoituksen piiriin. Tiedämme, että valtiovallalla ja sen omistamilla yhtiöillä on linja, että ne haluavat itse omistaa maan, ne eivät myy sitä kunnille vaan ne haluavat, että heidän omistamansa maa kaavoitettaisiin ja he sitten laskuttaisivat itselleen tämän kaavoituksen aiheuttaman maan arvonnousun, sen hyödyn. Tämä on hiukan kummallista, kun ajattelemme, että kuntien maankaavoitusmonopoli on hyvä asia ja siihen on päästy. Kun kunnilla on ongelmaa myöskin taloudessaan, olisi viisaampaa kokonaisyhteiskunnallisesti, että valtio myisi nämä maansa kunnille ja kunnat sitten kaavoittaisivat ne. Näin ei ole käynyt myöskään täällä Uudellamaalla.

Esityksien mukaan, mitä tuolloin heinäkuussa valtiovarainministeri Kalliomäki teki, pitäisi ensinnäkin kaavoitusoikeus antaa yksityisille tahoille, niin kuin muistan hänen sanoneen, taikka uutisointi oli tällainen. Sen lisäksi toisena kysymyksenä oli tänään täälläkin noussut ongelma, että valitusoikeus olisi esteenä kaavoituksen etenemiselle.

Tämä jälkimmäinen kysymys saa kyllä nyt ansaita muutaman lisälauseen. Ensinnäkin tilannehan on tietysti se, että meillä on hyvin vähän valittajia, jotka ovat muita kuin naapureita, esimerkiksi ympäristöjärjestöjä tai ympäristöjärjestöjen aktiiveja. Sen valittamisen osuus tutkimusten mukaan, joita muun muassa ympäristöministeriö on tehnyt, on hyvin vähäinen. Toisaalta jo meidän perustuslakimme 20 § toteaa: "Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon."

Tämä perustuslain 20 § lähtee siitä, että jokaisella kansalaisella on siis mahdollisuus, silloin kun tilanne vaatii, myös valittaa esimerkiksi elinympäristönsä kaavoitushankkeesta. Tällaista vaikutusmahdollisuutta ei pidä poistaa, ja mielestäni tässä katsannossa, kun kysymyksessä on perustuslaillinen näkökulma, on hiukan kummallista, jos vaatimus muutokseen tulee perustuslakivaliokunnan suunnalta. Ed. Sasi tähän tänään täällä viittasi. Mielestäni tämä valituskysymys ei ole ongelma tässä asiassa.

Sitten niin sanotut häiriövalitukset. Niiden hallitseminen vaatii hallinto-oikeuksissa tietysti huomiota ja myöskin riittävän resurssin. Hallinto-oikeuksista puuttuu työvoimaa, ja jos kansanedustajat haluavat lisää työvoimaa, meillä on nyt mahdollisuus vuoden 2006 budjetin käsittelyn yhteydessä osoittaa sinne lisää varoja, jotta ei tapahdu valitusoikeuksien suhteen toisaalta heikennystä ja toisaalta turhaa pysähtymistä kaavoituksen kohdalla. Se on siis resurssikysymys ennen muuta.

Mutta lopuksi yhdyn myös niihin positiivisiin arvioihin, jotka liittyvät ydinvoimalaitosten kiinteistöveroprosenttiin ja myöskin vesivoimalaitosten kiinteistöveroprosentteihin. Tässähän on kysymys todella siitä, että päästökauppa johtaa tiettyjen energiantuotantomuotojen kohdalla melkoisiin lisätuloihin, ilman että päästökauppaan liittyvät hiilidioksiditonnimaksut olisivat näitä rasittamassa. Tässä mielessä hallitus on kyllä oikealla linjalla.

Ensimmäinen varapuhemies:

Asian käsittely keskeytetään.

​​​​