Täysistunnon pöytäkirja 105/2005 vp

PTK 105/2005 vp

105. TORSTAINA 13. LOKAKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys kansaneläkkeen tasokorotusta koskevaksi lainsäädännöksi

 

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esitys kansaneläkkeiden 5 euron tasokorotuksesta on saanut eläkeläiset suorastaan hämmästyksen valtaan, ja lisäksi hyvin kiukkuisia kannanottoja on tullut siitä, pidetäänkö eläkeläisiä pilkkana tällä 5 euron tasokorotuksella. On tietenkin selvää, että parempi 5 euron tasokorotuskin kuin leikkaus, mutta tämä on täysin riittämätön tasokorotus kansaneläkkeisiin. Yksinäisen henkilön kansaneläke ensimmäisessä kuntaryhmässä on 505 euroa, ja se on todella alhainen. Toisessa kuntaryhmässä vastaava yksinäisen henkilön eläke on 484 euroa kuukaudessa. Näihin esitetään 5 euron tasokorotusta. Tämä on todella pieni korotus, ja kun aikanaan arvostelimme hallituksen köyhyyspakettia, niin kyllä se oli todella niukka. Mutta kun eilen keskustelimme varallisuusverosta Suomen rikkaimmille, niin silloin kyllä rahaa riitti.

Tämä hallituksen esitys ja valiokunnan mietintö merkitsevät sitä, että nämä sadattuhannet eläkeläiset saavat suunnilleen jakaa saman summan kuin minkä 2 700 Suomen rikkainta saa verohelpotusta varallisuusveron poistosta. Nämä saavat noin 35 miljoonaa euroa. Sen sijaan nämä tämän esityksen mukaan noin 900 000 eläkeläistä, jotka tästä hyötyvät, saavat noin 38,5—40 miljoonan euron hyödyn tästä hallituksen esityksestä elikkä tästä 5 euron tasokorotuksesta.

On selvää, että tällainen tasokorotus ei riitä alkuunkaan, ja näin ollen vasemmistoliiton sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oleva edustaja on tehnyt vastalauseen, jossa esitetään, että tasokorotus olisi 20 euroa ja se toteutettaisiin heti ensi vuoden alusta. Hallitushan esittää, että tämä 5 euron vaatimaton tasokorotus tulisi voimaan vasta ensi vuoden syyskuussa, joten ensi vuonna hyöty näille eläkeläisille olisi vielä tätä äsken mainittua summaa huomattavasti pienempi.

Suomessa vuoden 2003 lopussa eläkkeensaajien keskieläke oli 1 058 euroa kuukaudessa ja Kelan eläkeläisten keskieläke oli 757 euroa, elikkä varsin pienistä eläkkeistä on kysymys. Vaikka henkilö saisi pientä työeläkettä, niin silti hänen toimeentulonsa on äärimmäisen niukkaa. Lainaan pienen pätkän tästä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä: "- - kansaneläkkeen saajat elävät pääsääntöisesti niukan toimeentulon varassa silloinkin, kun maksussa on samanaikaisesti työeläke." Elikkä valiokuntakin on todennut, että nämä henkilöt elävät niukan toimeentulon varassa, mutta siitä huolimatta valiokunnan enemmistö ei ole valmis korottamaan kansaneläkettä kuin 5 eurolla kuukaudessa. Tämä on kyllä melkoista sanahelinää, kun ensin todetaan, että eletään köyhyydessä ja niukkuudessa, mutta kuitenkin, vaikka valtiolla on runsaasti varoja tällä hetkellä ja tulee enemmän varaa kuin mitä on budjetissa ennakkoon arvioitu, tyydytään tällaiseen 5 euron tasokorotukseen. Kuten monet eläkeläiset ovat sanoneet, he kokevat tämän pilkanteoksi. Tämähän tekee kokonaista 17 senttiä päivää kohti, ja siinä onkin eläkeläisellä miettimistä, mihin hän tämän valtavan summan, 17 senttiä päivää kohti, sijoittaa, mitä kaikkea sillä voi ostaa.

Sen sijaan, kuten jo eilen totesin, täällä puolustettiin ja pidettiin välttämättömänä Suomen rikkaimpien verohelpotuksia elikkä varallisuusveron poistoa. Tähän valtiolla on varaa heti vuoden alusta, mutta eläkkeiden tasokorotukseen vasta ensi vuoden syyskuun alusta.

Näin ollen ne puheet, mitä hallituspuolueitten kansanedustajat ovat pitäneet eläkeläisten toimeentulon parantamisesta, ovat kyllä täysin onttoja ja tyhjiä, sillä ilman euroja eläkeläisten toimeentuloa ei voi parantaa. Euroja tarvitaan, ja tämä 20 euron tasokorotus ensi vuoden alusta olisi välttämättä tehtävä, jotta edes sitä jälkeenjääneisyyttä, mikä kansaneläkkeiden osalta on tapahtunut, voitaisiin kuroa umpeen.

Toisena pahana epäkohtana on kansaneläkkeiden indeksin laskentatapa. Sehän merkitsee sitä, että ne jäävät entistä pahemmin myös työeläkkeistä jälkeen, vaikka työeläkkeidenkin indeksin laskentatapaa on heikennetty siirryttäessä niin sanottuun taitettuun indeksiin, mikä merkitsee sitä, että myöskin työeläkkeiden saajat menettävät jatkuvasti verrattuna esimerkiksi palkansaajien palkankorotuksiin ja aikaisempaan työeläkeindeksiin.

Näin ollen, herra puhemies, jos tämä kansa haluaa pitää raskaan työn raatajista ja eläkeläisistään huolta, välittömästi tulisi toteuttaa vähintäänkin tämä 20 euron tasokorotus.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun nyt on kysymys näin huikeista luvuista kuin 5 euron tasokorotuksesta, tätä on ehkä hyvä konkretisoida vähän esimerkein siitä, mistä oikeastaan on kysymys. Tällä 5 eurolla viimeaikaisten kokemusteni mukaan saa eduskunnan kuppilassa kaksi kertaa kuussa pienen kahvin ja leivoksen, jos tyytyy halvemman lajin leivoksiin. Kampaviineriin tai texaspullaan ajautuessaan ei pysty ostamaan kyseistä annosta kuin yhden kerran. Samanaikaisesti tässä talossa on käyty muutama kerros ylempänä melkoista melskettä eräistä optioista. Mietintöä lukiessani totesin, että Fortum-nimisen yhtiön toimitusjohtajan optioitten tämänhetkisellä arvolla tämä kaikille 900 000 kansaneläkeläiselle tuleva korotus pystyttäisiin lähestulkoon maksamaan ensi vuonna. Ensi vuoden alusta voimaan tulevalla varallisuusveron alennuksella tämä korotus pystyttäisiin maksamaan viisinkertaisena. Täällä eilen todettiin, että on pölhöpopulismia tehdä tällaisia vertailuja, mutta on pakko todeta, että jostain populismista on kysymys silloinkin, kun eläkkeitä sanotaan korotettavan köyhyyden poistamiseksi ja niitä korotetaan 5 eurolla ja vielä siten, että ne tulevat vasta loppuvuodesta voimaan.

Oikeastaan haluan kiinnittää nyt kahteen asiaan erillistä huomiota. Näistä ensimmäinen on eläkeindeksi. Kuten ed. Kuoppa jo edellä totesi, kansaneläkeindeksi on heikoin näistä eläkeindekseistä eikä työeläkeindeksikään, nykyinen taitettu indeksi, eläkeläisten kannalta ole hyvä indeksi, koska se jättää eläkkeet jälkeen palkansaajien ostovoiman kehityksestä, pääomatuloista nyt puhumattakaan. (Ed. Kankaanniemi: 40 vuotta jättänyt jälkeen!) — Näin on käynyt. 40 vuoden aikana varmaan on jo eroa melkoisesti kuroutunut.

Kun nyt näissä perusteluissa ja myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, että tällä vuosituhannella tämä ero on näillä tasokorotuksilla saatu pysymään tasoissa työeläkkeitten kanssa, niin on tietysti todettava, että näin on voinut käydä, mutta jälkeenjääneisyyttähän sillä ei ole korjattu. Ne on siis käytetty vain indeksitappioihin. Nämä kaksi tasokorotusta, jotka nyt ovat tällä eduskuntakaudella tulleet, on käytetty tällä vuosituhannella syntyneen indeksitappion kattamiseen suhteessa työeläkkeisiin, mutta sillä ei ole pystytty lähestulkoonkaan kattamaan sitä indeksitappiota, joka on syntynyt suhteessa palkansaajiin. Sitä indeksitappiota, joka on syntynyt suhteessa pääomatuloihin, ei kyllä tässä salissa ja vielä vähemmän toreilla ja turuilla ilkeä mennä edes mainitsemaankaan.

Toinen asia ovat sitten nämä hallituksen suurella innostuksella jakamat veronalennukset, joilla täällä monesti kuullun mukaan on Suomen taloutta suuresti rohkaistu. Tosiasia kuitenkin on, että näistä alennuksista nyt puheena olevat eläkeläiset eivät ole päässeet nauttimaan tippaakaan. Näistä veronalennuksista siis eläkeläiset eivät ole saaneet mitään hyötyä, vaikka heidän olisi ehkä ollut hyvä saada, koska juuri heidän kulutusalttiutensa on suurin ja todennäköisesti se olisi myöskin heidän osaltaan suuntautunut kulutukseen ja näin olisi varmaankin suhteellisesti kaikkein parhaiten pyöritetty talouden dynamiikkaa.

Joka tapauksessa nyt kuitenkin käy niin, että kun veroja on alennettu, ilman että eläkeläisten veroja on alennettu, niin näitten verojen alennusten seurauksena, kuten nyt me kaikki, jotka tuolla kunnissa joko valtuutettuina tai muuten liikumme, tiedämme, siellä peruspalvelut heikkenevät. Juuri näillä peruspalveluilla on tähän saakka onnistuttu edes jotenkin pitämään eläkeläistenkin hyvinvointi tolkullisessa tilassa. Nyt kun tulee veronalennuksia, jotka heikentävät palveluita, ja veronalennuksia, joita eläkeläiset eivät saa, niin eläkeläiset saavat turpiinsa ikään kuin kahdella nyrkillä samanaikaisesti. Tämä on, käytän nyt lievää ilmausta, vahvasti tuomittavaa.

Tämän jälkeen voisi tietenkin puhua viime vaaleja edeltäneistä eläkelupauksista, mutta jätän ne muuhun huomaan ja totean, että edellä sanotun perusteella ehdotan, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin vastalause n:o 2, ja jos se ei tule hyväksytyksi, tulen tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä ne tarvittavat esitykset, joita kyseisessä vastalauseessa olen jo aiemmin tehnyt.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä kansaneläkkeen tasokorotuksesta.

Ihan alkuun haluan todeta, että käsite tasokorotus tuntuu tässä jotenkin — täällä on käytetty tätä sanaa — pilkalliselta ajatellen eläkeläisiä, jotka elävät todella köyhyysrajan alapuolella, köyhyydessä, ja heidän asemansa kaiken kaikkiaan monella muullakin tavalla saattaa olla vaikeutunut.

Valiokunnan kannanotoissa mielestäni on enemmänkin tämmöinen toteava tapa suhtautua, että todetaan tilanne, mutta ei tunnusteta sitä, että nimenomaan pienimpien eläkkeitten varassa elävät olisivat hyvin köyhiä. Täällä todetaan, että kansaneläkkeen saajat elävät pääsääntöisesti niukan toimeentulon varassa silloinkin, kun maksussa on samanaikaisesti työeläke. Sitten todetaan, että köyhyys ei ole sen yleisempää eläkeläisten kohdalla kuin muunkaan väestön. Ehkä tällaisia vertailuja voidaan tehdä, mutta kun eläkeläisten parissa liikkuu ja kuuntelee, voi todeta, että kyllä he sen rahan, minkä saavat, joutuvat moneen kertaan kääntämään, kun he maitotölkkiä tai leipää tai jotakin muuta ovat ostamassa. Monetkaan pienimpien eläkkeiden varassa olevat eivät erityisesti sillä lailla ole edes niitä kovia kuluttajia tässä yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esille, että vastalauseessa 3 olen esittämässä tähän suurempaa korotusta, ja tietysti tämä korotus voisi olla vieläkin suurempi, mutta täytyy myös ajatella sitä, että jostakin ne rahat on otettava. Tässä näen, että tämä 20 euroa olisi oikeastaan se minimi, ja tässä on nyt se esityksenä.

Kansaneläkkeen tarkoitushan on turvata kohtuullinen toimeentulo henkilölle, joka ei saa ansioeläkettä tai jolle on kertynyt vain pieni ansioeläke. Kansaneläkkeen nykyinen taso ei siis riitä takaamaan toimeentuloa. Voidaan sanoa, että verotus huomioon ottaen Suomen minimieläke on Pohjoismaiden pienin, ja erityisesti näitä pienimpien kansaneläkkeiden varassa eläviä on eläkkeensaajista noin 88 000. Eläkkeensaajien taloudellisen aseman vahvistaminen todella edellyttää korotusta kansaneläkkeeseen. Hallitus esittää nyt sitä 5:tä euroa ja sitäkin ensi vuoden syksystä eli 1.9. lähtien. Mielestäni tämä on täysin riittämätöntä niin määrällisesti kuin ajallisesti. Pelkkää kansaneläkettä saavien minimieläke tulee siis nostaa ja heti vuoden alusta, jotta he voisivat selvitä välttämättömistä elinkustannus- ja sairausmenoistaan.

On erittäin ikävä ollut todeta se, että on myös kaavailtu sosiaali- ja terveydenhuollon maksuihin korotusta. Se ajaisi eläkeläiset vielä vaikeampaan tilanteeseen, jos näin tapahtuisi. He kärsivät eniten myös kuntien syvenevästä talousahdingosta, koska ovat suuri sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjäryhmä, ja jos sosiaali- ja terveyspalveluja ei lisätä tai niitä vähennetään, se tuntuu eläkkeensaajienkin kohdalla. Hallituksen antamat veronkevennyksetkin ovat syrjineet eläkeläisiä ja suosineet hyvätuloisia.

Jos eläkkeensaajien kohdalla katsotaan historiaa, miten eläkkeitä on nostettu, niin voi sanoa, että jo pääministeri Paavo Lipposen hallituksen ajalta se on ollut minimaalista, voiko sanoa niin, että lähes kokonaan unohdettu. Vain yksi pienehkö tasokorotus toteutettiin 2000-luvun alussa. Kun kansaneläkeindeksi on erityisen heikko, ovat nämä kaikkein pienimmän eläketurvan varassa elävät jääneet osin jopa köyhyysrajan alapuolelle. EU-komissio onkin todennut tällaisen tilanteen olevan tosiasia Suomessa. Näin näen, että tämä on todella suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa häpeäpilkku ja edellyttää toimenpiteitä.

Myöskin pääministeri Matti Vanhasen hallitus on siis jatkanut tätä samaa linjaa, minkä edellisessä hallituksessa eläkeläiset ovat saaneet kohdallensa. Kansaneläkkeisiin on tehty pieni korotus, mutta se ei korvaa sitä menetystä, joka johtuu hinnanalennuksista ja muista, millä on ollut merkitystä sitten indeksimenetykselle ja sitä kautta myös eläkeläisten mahdollisuudelle kokea sitä, millä tavalla he tulevat toimeen.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että vastalause 3 otettaisiin pohjaesitykseksi tässä lain käsittelyssä, ja jos ei se tule, niin sitten nämä yksityiskohtaiset pykälämuutokset tulen esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Ed. Heidi Hautala merkitään läsnä olevaksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun kansaneläkettä saavat eläkeläiset kertovat siitä, miten he suhtautuvat tähän 5 euron kuukausikorotukseen, jonka pitäisi tulla voimaan 1.9.2006, niin usein tämä määritelmä, millä he sitä kuvaavat, on, että se on pilkantekoa. On pilkantekoa lisätä ainoastaan 5 euroa kuukaudessa. Kun Kymen vaalipiirin kansanedustajat viime maanantaina olivat Kotkassa eläkeläistentissä, niin ensimmäinen kysymys oli, mitä ostaisitte, arvon kansanedustajat, 5 eurolla. Näin ollen todellakaan ei voi olla muusta kuin kosmetiikasta kysymys. Tässä hoidetaan indeksin lisäksi myös hallituksen huonoa omaatuntoa. Tosin lääke on varsin lievä ja laastari on pieni, ei paljon pysty peittämään.

Täällä on jo todettu, että palvelujen heikentäminen kohdistuu nimenomaan vanhenevaan väestöön, ikäihmisiin, vahvasti, koska he ovat suuri palvelujen käyttäjäryhmä, merkittävin sellainen, ja heille palvelujen, terveyspalvelujen ja sairaanhoidon palvelujen, merkitys on erittäin suuri. Elämämme aivan alussa ja lopussa on tämä merkitys erityisen suuri. Näin ollen, kun palveluja heikennetään, nimenomaan eläkeläiset joutuvat sen tilanteen kohteeksi. Samalla myös se, että yhä useammin ohjataan potilaita, asiakkaita, yksityissektorille hakemaan palveluja, lisää kustannuksia.

Lääkekorvausmenettelyn uudistaminen on kesken eduskunnassa. Kaikki tiedot senkään lopputuloksesta eivät eläkeläisten kannalta ole positiivisia. Indeksi todella jättää eläkeläisiä koko ajan kauemmaksi palkkakehityksestä. Monet laskut, sähkölaskut, energialaskut, tv-lupamaksu — tämä on luettelo, minkä kuulemme jatkuvasti eläkeläisiltä — tulevat aina kalliimmiksi.

Ed. Rauhala viittasi häpeäpilkkuun. Kysymyksessä on siis vähintään häpeätahra. Myöskään eduskunnan saldo ei tässä paljon kaunistu, jos ei tuosta 5 eurosta päästä paremmaksi. Näin ollen tämä hallituksen esitys ei ole millään lailla kannatettava vaan se on keskeneräinen ja sitä pitää parantaa. 20 euroa olisi vähintä, mitä voisi eduskunta päättää.

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Siis käsittelyssä on nyt kansaneläkkeen tasokorotus. Aika mielenkiintoista, että väitetään, että se on tasokorotus. Kyllä se on jotain muuta, niin kuin aikaisemmat edustajat jo täällä ovat sanoneet.

Tähän ihan alkuun ilmoitan, että teen pohjaehdotuksen, joka on vastalauseen 1 mukainen, ja perustelen sitä lähemmin myöhemmin. Tarvittaessa tulen myöhemmin tekemään myös pykälämuutosehdotuksia, jos tarpeen on.

Tätä asiaa voi käsitellä hyvin monella tavoin, ja lähes kaikki se, mitä täällä edellä on sanottu, olisi syytä ottaa huomioon, kun eläkepolitiikkaa Suomessa suunnitellaan, mutta täältä salista puuttuvat ne, jotka voisivat siihen nopeimmin vaikuttaa, ikävä kyllä. Minä tämän oman kommentointini aloittaisin arvostuksesta. Nimittäin tässä, niin kuin monessa muussakin asiassa, kaikkeen, mikä koskee tämän maan vanhoja ihmisiä, ikääntyneitä ihmisiä, eläköityneitä ihmisiä, automaattisesti liitetään mukaan aina jotain negatiivista — sen kuulee äänenpainosta, sen näkee asenteista tai ihmisten muista reaktiotyyleistä — vaikka kysymyksessä on kansanosa, jonka lukumäärä kasvaa koko ajan. (Ed. Kankaanniemen välihuuto) — Kyllä täällä sanotaan aika herkästi, että vanheneminen on ongelma. Jos ed. Kankaanniemi on toista mieltä, niin sillehän ei tietysti mitään mahda, mutta julkinen kielenkäyttö menee näinpäin sen sijaan, että sen pitäisi mennä toisinpäin. On ihminen nuori tai vanha, se on elämän laki, että meille tulee joka minuutti just se minuutti lisää ikää. Se on normaalia kasvamista, se on normaalia kehittymistä, mutta sen kasvun ja kehityksen aikana käy myöskin niin, että tulee lisää kokemusta, ed. Kankaanniemi, joka päivä, ja siitä varmaan olette samaa mieltä.

Tulee yksi toinenkin asia vielä lisää tämän kokemuksen ohella. Se on arvostelukyky, joka paranee, mitä vanhemmaksi ihminen tulee, ja yleensä kaiketi arvostelukyky alkaa vasta jossain 35—40 vuoden iässä. Tämä tarkoittaa sitä, että siinä suhteessa, miten me täällä kohtelemme esimerkiksi kansaneläkkeen nostoon liittyviä asioita, miten me puhumme niistä, itse asiassa meitä katsoo hyvin kokenut kansanosa, joka osaa arvostella meitä läpi sen tekstin, mitä me puhumme, osaa lukea lehdestä oikein nämä asiat. Kun on arvostelukykyä, niin aina on muistia aikaisemmista ajoista.

Toinen asia, joka tämän arvostuksen seurauksena tulee hyvin voimakkaasti tähän mukaan, on ostovoima. Hallituksen esityksessä ei ollenkaan kerrota, miten eläkkeiden ostovoimalle on käynyt sinä samana aikana, ei oikeastaan myönnetä edes sitä, saatikka että olisi sanottu joitakin prosentteja. Itse olen omaan meidän ryhmämme vastalauseeseen laskenut ja lasketuttanut, että tänä vuonna eläkkeiden ostovoima on pudonnut 0,4—0,7 prosenttia, vähän riippuen siitä, ketä tarkkaillaan. Se on negatiivinen kehitys. Minkä takia? Varsinkin näitä kansaneläkeläisiä, joita Suomessa on alle 100 000, ja niitä ihmisiä, jotka saavat kansaneläkettä ja pientä työeläkettä, on tosi pieni joukko yhteensä. Tietysti silloin, kun ansioeläke menee yli 1 034 euron kuukaudessa, kansaneläkettähän ei lainkaan tule. Toisin sanoen tämä korotus, jota tässä nyt sanotaan tasokorotukseksi — minusta se ei ole tasokorotus, se on jonkinlainen lisähippu, ei mitään sen ihmeempää — menee vaan tosiaan sille osalle eläkeläisiä, joka kaikista pienintä osuutta muutenkin eläketukeen saa.

Kolmas seikka, jota harvemmin kuulee täällä sanottavan: Ensimmäinen siihen liittyvä asia täällä on toistettu aika usein, ja se on se, että eläke on aikanaan tienattua palkkaa, joka tulee myöhemmin maksuun. Se on ihan oikein sanottu, jolloin eläkkeen pitäisi tietysti indeksien avulla olla ostovoimaltaan sillä tasolla, mille se oikeusvaltiossa on tarkoitettu. Mutta sitten on toinen asia, jota toivoisin vähän jokaisen makustelevan omassa mielessään, ja se on se, että kenenkä nämä eläkerahat loppujen lopuksi ovat, oli se summa mikä tahansa, joka eläkeläisille menee. Kuinka moni teistä on tullut miettineeksi, mihin se raha sen jälkeen menee? Sehän menee kulutukseen. Se menee yhteiskunnan toimintoihin tavalla tai toisella, joko eläkeläisen omaan asumiseen, asumiskustannuksiin, kauppaan, matkustamiseen, vapaa-ajan harrastuksiin tai sitten lapsiin tai lastenlapsiin. Toisin sanoen se on kiertävää rahaa, jolloin luulisi, että tätä koko asiaa pitäisi tarkastella vähän toisinpäin. Mitä enemmän eläkeläisillä on rahaa käytettävissä, sitä enemmän meidän yhteiskuntamme pyörii, talouselämä pyörii, kulutus pyörii, ja markkinavoimien ja kilpailun kannalta se varmasti poikii hyvää, kun asiat hoidetaan hyvin. Tämä analogia on itse asiassa aika jännä. Sen ovat minulle eläkeläiset, kokeneet arvostelukykyiset ihmiset, opettaneet.

Arvon puhemies! Ehdotamme siis 10 euron korotusta kuukaudessa ja toivomme, että näin voidaan jatkossakin mennä muina vuosina eteenpäin, vaikka tämä ei tähän vastalauseeseen nyt tässä vaiheessa sisälly. Ehdotin tätä pohjaehdotukseksi käsiteltävään lakiin, niin kuin se on vastalauseessa 1 kirjoitettu.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksikin kannatan ed. Rauhalan tekemää ehdotusta käsittelyn pohjaksi vastalauseen 3 mukaisesti.

Ed. Akaan-Penttilälle totean, että mielestäni hieman yleistitte, kun sanoitte, että ikäihmisiä ei arvosteta. Kyllä meillä sentään suuri osa kansasta arvostaa erittäin korkealle. Mutta se siitä.

Herra puhemies! Käsittelyssä on todella kansaneläkkeen niin sanottu tasokorotus ja siihen liittyen muutaman muun etuuden pieni tarkistus muun muassa maatalousväestön osalta eli tavattoman tärkeä esitys. Tämähän on siitä poikkeuksellinen esitys, että tämä nyt on ohi hallitusohjelman. Kun hallitusohjelmassa luvattiin ensi maaliskuun alusta korotus kansaneläkkeisiin, niin sitä aikaistettiin tämän vuoden maaliskuun alkuun, ja nyt sitten tulee tämä 5 euroa lisää ensi vaalien alla. Tältä osin tietysti pikkuisen parempi on linja tällä hallituksella kuin oli edellisillä, jotka leikkasivat pohjaosan pois ja jättivät tasokorotukset — no, yksi tuli silloinkin, mutta kuitenkin varsin vähiin jäivät. Sitten tuota indeksiä ei kukaan ole korjannut, mikä on suuri puute kansaneläkeläisten kannalta.

Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti sisältää siis 20 euron tasokorotuksen vuoden alusta kansaneläkkeisiin. Se on sellainen, jolla vielä kehtaa mennä eläkeläisten, näiden kunniakansalaistemme, eteen. Mutta ihmettelen, miten hallituspuolueet, ministerit ja kansanedustajat, kehtaavat mennä tällä hallituksen linjalla eläkeläisten eteen.

Herra puhemies! Kun pyörä on jo keksitty, niin sitä ei tarvitse uudelleen keksiä, ja siksi etsin tälle meidän linjallemme perustelut viime vaalikauden lopulta. Silloin kun käsiteltiin suurta eläkeuudistusta, edustajat Rehula, Keränen, Kerola, Ylä-Mononen ja Forsius ainakin olivat allekirjoittamassa vastalauseen, jossa on kansaneläkkeen osalta hyvin viisasta ja varmasti myös todenmukaista tekstiä. Lainaan tässä muutaman lauseen täältä:

"Suuri kysymys eläkeläisten toimeentulossa on erityisesti eläkkeen pienuus. Yksi tärkeimmistä eläkepoliittisista tavoitteistamme on saada 150 000—200 000 eläkeläisistä pois köyhyysrajan alapuolelta.

Kansaneläke on Kansaneläkelaitoksen laskelmien mukaan 50 euroa jäljessä työeläkkeiden kehityksestä. Kansaneläkkeitä tarkistetaan pelkästään kuluttajahintaindeksin perusteella. Kansaneläkkeiden jälkeenjääneisyyden yhtenä syynä on juuri se, että niitä korotetaan vain hintojen nousua vastaavasti.

Kansaneläkkeen merkitys on suuri pienipalkkaisille, usein naisille, palkatonta kotityötä tekeville, pienyrittäjille ja niille, joilla on epäyhtenäinen, katkonainen työhistoria, kuten pitkäaikaistyöttömät, omaishoitajat, kotiäidit, pätkätyön tekijät. Tällaisia epätyypillisiä työsuhteita on yhä enemmän, ja näin kansaneläke tulee olemaan edelleen merkittävä pienituloisten eläketurvan takaajana.

Pienten kansaneläkkeiden merkitys vähimmäisturvan turvaajana on heikentynyt, koska niitä on 40 vuoden ajan tarkistettu työeläkkeitä pienemmillä indekseillä. Jos kansaneläkkeitä korotettaessa otettaisiin huomioon myös ansiotason nousu, tällöin erillisiä tasokorotuksia ei tarvittaisi, kun eläke pysyisi mukana yleisessä tulokehityksessä."

Eli näin vajaat kolme vuotta sitten täällä nykyinen johtava hallituspuolue lausui vastalauseessaan, ja nyt valitettavasti, kun on kulunut kaksi ja puoli vuotta tätä hallituskautta, olemme tässä tilanteessa, että alkoholin hinnan roimalla alennuksella vaikutettiin siihen, että eläkkeet ja erityisesti kansaneläkkeet jäivät vaille kohtuullista muiden elinkustannusten nousua vastaavaa indeksitarkistusta tänä vuonna ja tämä edellinen kansaneläkkeiden tarkistus 7 euroa ei vastannut edes tuota halvan alkoholin aiheuttamaa menetystä eläkeläisille. Nyt tämä 5 euroa on tulossa vasta vajaan vuoden kuluttua eli ensi vuoden syksyllä ja todellakin 17 senttiä päivää kohti laskettuna. Tämä on se vastaus, jonka nyt hallitus antaa eläkeläisille niihin haasteisiin, mitä on esitetty. Kyllä vaalikentillä oli aivan toisenlaiset puheet. Täällä ed. Tiusanen puhui Kotkan tilaisuudesta viime maanantailta, ja kyllä meillä on aivan sama kokemus noin kolmen viikon takaa Jyväskylästä, eli eläkeläisten kanta tähän korotukseen on kyllä kylmä ja todella hämmästynyt, että voidaanko näin menetellä.

Linja on hukassa hallitukselta, kun se ohjaa veronkevennykset hyvätuloisille ja kääntää kylmästi selkänsä kaikkein pienituloisimmille. Tässä lukemassani vastalauseessa mainittiin ne väestöryhmät, joita tämä kansaneläke erityisesti koskettaa, muun muassa omaishoitajat, pitkäaikaistyöttömät, kotiäidit, pätkätyöntekijät, maatilojen emännät, jotka eivät ole juurikaan eläketurvaa, MYEL-eläkettä, saaneet kerrytettyä, tämän tyyppiset ihmiset. He ovat tehneet todella arvokkaan elämäntyön tämän kansakunnan hyväksi, sen vaurauden hyväksi, josta me saamme nauttia, toiset optioin, toiset vain sitten hieman kohtuullisemmin, mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin. Tuntuu aivan sydäntäsärkevältä se, että näin kohdellaan näitä kaikkein pienituloisimpia ikäihmisiä tässä maassa. Tässä vastalauseessahan todettiin, että meillä on 150 000—200 000 eläkeläistä köyhyysrajan alapuolella. Koska on heidän vuoronsa saada kohtuullinen turva elämäänsä? Veronkevennykset eivät sitä tuo millään lailla, maksujen ja taksojen korotukset uhkaavat viedä entistä tiukemmalle, ja eläkepolitiikkakin on näin harhateillä.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä edustajat Kuoppa, Virtanen ja Tiusanen suhtautuivat käyttämissään puheenvuoroissa varsin kriittisesti hallituksen esitykseen ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön kansaneläkkeen tasokorotuksesta 1.9.2006 alkaen 5 eurolla. Arvoisat edustajat, näiden mainitsemieni edustajien puolue oli myöskin hallituksessa silloin, kun kansaneläkkeen pohjaosaa leikattiin, ja silloin ei pienitoimeentuloisen ihmisen toimeentulolla ollut kovin suurta väliä. Nyt ajatukset ovat olleet paljon kriittisempiä.

Tämä kansaneläkkeen korotus on kuitenkin osa Vanhasen hallituksen myönteistä sosiaalipolitiikkaa. Siellä on korotettu pienimmät päivärahat, perhepolitiikkaan on panostettu, opiskelijoiden asemaa on kohotettu ja nyt jo hallitusohjelmasta poiketen kansaneläkettä korotetaan.

Tällä korotuksella on sikäli merkittävä vaikutus, että nyt kun kansaneläkkeen korotus arvioidaan suhteessa työeläkkeissä tapahtuvaan korotukseen, niin tällä korotuksella ostovoimalla mitattuna kuitenkin työeläkkeen korotuksiin nähden päästään samaan tasoon. Kaiken kaikkiaan tämän korotuksen seurauksena noin 900 000 eläkkeensaajaa saa kasvavat nettotulot vuonna 2006, ja sillä on erittäin suuri merkitys. Tämä kansaneläkkeen korotus ei ole pelkästään kansaneläkettä saaville tuleva korotus, vaan se merkitsee korotuksia leskeneläkkeen täydennysmäärään, maahanmuuttajien erityistukeen, pitkäaikaistyöttömien eläketuen kansaneläkeosuuteen, luopumistuen täydennysosaan ja sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosaan sekä sotilasavustuksen perusavustukseen.

Elikkä kaiken kaikkiaan tämä on merkittävä sosiaalipoliittinen linjaus, ja uskon, että ne eläkkeensaajat, jotka vakavasti ovat pohtineet asiaa, ovat olleet varsin tyytyväisiä hallituksen harjoittamaan sosiaalipolitiikkaan eivätkä ole vähätellen suhtautuneet tähänkään asiaan. Minä tervehdin tätä hallituksen esitystä ja valiokunnan mietintöä tyydytyksellä ja pidän tätä esitystä erittäin myönteisenä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On totta, että vasemmistoliitto oli silloin hallituksessa, kun kansaneläkkeen pohjaosaa leikattiin. Olin silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja kun kaivoin tuon sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön vuodelta 1995 esille, jossa kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta keskusteltiin ja päätettiin, niin ainut, joka jätti vastalauseen siihen niin, että esitti hylättäväksi kansaneläkkeen pohjaosan poistamista, oli allekirjoittanut. Myös keskustapuolue hyväksyi kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, mutta he esittivät sen pienempänä, he esittivät 45 markan leikkausta kansaneläkkeen pohjaosaan silloin. Silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli nykyisistä kansanedustajista muun muassa Liisa Hyssälä ja Eero Lämsä paikalla. Tämä tästä. Katson, että minulla on täysi oikeus puhua. En ole kertaakaan kannattanut kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta enkä yleensäkään eläkeleikkauksia.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edellä ed. Nousiainen viittasi siihen, että määrätyt kansanedustajat käyttivät kriittistä näkökulmaa hallitusta kohtaan, ja niin minäkin käytin, mutta siinä ilmeisesti on niin, että tämä menee tämmöiseksi hallituksen ja opposition väliseksi kiistelyksi siitä, mitä aikaisempina kausina on ollut. Näin varmasti on hyvä tehdä.

Mutta tähän puheenvuoroon, mitä ed. Nousiainen käytti: Kyllä jotenkin tuntuu siltä, että te korostatte, että on kasvavat nettotulot ja niillä erittäin suuri merkitys ja se merkitsee merkittävää sosiaalipoliittista linjausta. Minusta voisi ihan nöyrästi jotenkin sanoa, että korotus on määrätyn suuruinen, 17 senttiä päivää kohti. Ei siitä voi sanoa, että se on merkittävä sosiaalipoliittinen linjaus tai sillä on erittäin suuri merkitys. Jotenkin toivoisin, että suhteellisuus otettaisiin huomioon.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopalle toteaisin, että totesin, että edustamanne puolue oli hallitusvastuussa. En teitä maininnut nimeltä, joten se on syytä täsmentää.

Arvoisa puhemies! Lisäksi, ei ole syytä korostaa tämän korotuksen suuruutta, mutta sen merkitys on kuitenkin positiivinen.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuoppa, meillä kaikilla on täysi oikeus puhua sillä mandaatilla, joka itse kullakin on. Kaivoin aika monta mietintöä tätä keskustelua varten varautuessani, ja ei nyt sitten juuri tuo mietintö tullut mukaan. En vielä syksyllä 95 ollut keskustelussa enkä päätöksenteossa näiltä osin mukana. On varmaan totta, että ed. Kuoppa oli ainoa, joka esitti hylkyä, mutta sieltä löytyy keskustan ryhmän vastalause. Vastalauseesta löytyy selkeä viesti siitä, mitä keskusta tahtoo. Meillä oli tuossa vaiheessa — minulla olevan tiedon mukaan — oma mallimme, jolla haluttiin edetä säilyttäen kansanvakuutuksen perusta, joka tässä nyt sitten vuosien varrella on romutettu. Uudemman kerran, ed. Kuoppa: Jokaisella meillä on täysi oikeus puhua. Te olette kenties ollut ainoa, joka esitti suoraa hylkyä. Keskustalla oli tuossa vaiheessa oma etenemistie, jota systemaattisesti noudatettiin.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekään en ollut silloin kansanedustajana, kun pohjaosan leikkauksesta äänestettiin tässä salissa. Mutta muistan hyvin viime eduskuntakaudelta, että kolme kertaa pohjaosan leikkauksesta täällä äänestettiin ja silloisen ryhmänjohtajan Pekkarisen toimesta esitettiin äänestykset ja kerrottiin, kuinka katala temppu se oli eläkeläisiä kohtaan. Kumminkin te olitte kannattamassa kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta, toki vähän lievempänä. Ed. Kuopan huomio on aivan oikea, että te olette vähän kertoneet väärää tietoa tuolla äänestäjille, että te olette olleet pohjaosan leikkausta torjumassa, te olette olleet sitä kannattamassa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tutkimusten mukaan Suomessa köyhyysrajan alapuolella elää tällä hetkellä hyvin monia eri ryhmiä. Erityisesti näistä voidaan mainita opiskelijat, lapsiperheet ja eläkeläiset. Tämä tutkimustulos on mielestäni syytä ottaa vakavasti, ja on erittäin hyvä, että täällä tänään keskustellaan erään ryhmän asioista eli eläkeläisten asioista.

Kannatan ed. Eero Akaan-Penttilän tekemää ehdotusta ja tuen kaikkia näitä muitakin puheenvuoroja, mitä täällä käytetään kansaneläkkeen nostamisen puolesta ja sen, että saataisiin eläkeläisten taloudellinen tilanne paremmalle tolalle.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Onneksi ei ole tullut vaaleissa luvattua mitään, vaan saan olla oma itseni täällä vaan ihan ja tehdä, mihin pystyy ja kynnet kykenee. Sen takia tässä on todettava kansaneläkkeen tasokorotuksen osalta, että eihän tämä iso korotus ole, mutta eteenpäinmenoa se kuitenkin on. Itse olin Joensuussa eläkeläistilaisuudessa, oliko se eläkeneuvosto, Joensuun seudun eläkeneuvosto, ja siellä oli monennäköistä polemiikkia aiheesta, mutta kysyin, että eikös tämä nyt kuitenkin ole eteenpäin jollakin tavalla mennyt: joka vuosi tämmöinen korotus kun tulee, niin sehän on kohtuullisen hyvä. Nimittäin nyt on tässä tapahtunut näin. Sitä en tiedä, tapahtuuko jatkossa joka vuosi, mutta onhan tämä siinä mielessä plusmerkkistä. Eihän tämä voi muulla tavalla olla. Kun kuuntelee opposition kansanedustajien puheenvuoroja, niin tuntuu ihan siltä kuin tämä olisi karmea juttu, niin kuin tässä otettaisiin jotain pois.

Mutta yksi asia, jota odotin valiokunnalta, että se olisi korjannut tässä, on tämä voimaantulo. Miksi sitä ei laitettu vuoden alusta voimaan? Hallitus esittää tietysti, että syyskuun alusta, mutta jos valiokunnalla olisi ollut tahtoa, niin tämä olisi pitänyt muuttaa ehdottomasti. Vähin, mitä tässä voi eduskuntakäsittelyn aikana tehdä, minusta on se, jos nyt äänestyksessä vaikka tämä voimaantulosäännös saataisiin muuttumaan, että 1. tammikuuta saataisiin eläkeläisille käteen myös tämä viisieuronen, joka sinällään on lisäys. Toivon, että täällä löytyisi vielä rohkeutta siinä mielessä, vaikka tämä onkin näin pitkälle mennyt. Itse ajattelin, että olisin valmis jopa kannattamaan semmoista ajatusta.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kangas voisi osaltaan tutustua kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukseen liittyvään historiaan hieman tarkemmin, ennen kuin hän tulee tänne isoon saliin esittämään väittämiä, jotka vähintäänkin vääristelevät totuutta. On löydettävissä vastalauseet, on löydettävissä puheenvuorot. Tuossa kävin ed. Kankaanniemen kanssa keskustelua, jossa hän kysyi allekirjoittaneelta: "Eikö sinua, Juha, yhtään hävetä?" Ei niitä puheita tarvitse hävetä.

On tapahtunut, jos historiankirjoitusta lähdetään katsomaan taaksepäin, suomalaisen kansanvakuutusjärjestelmän perustan murtaminen tavalla, joka ei ollut keskustan eduskuntaryhmän hyväksyttävissä, tavalla, johon me yritimme vaikuttaa muun muassa sillä seurauksella, että vaalien alla 99 eduskunta yksimielisesti hyväksyi lausuman "Valtiontalouden tilanteen niin salliessa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus tulee pysäyttää".

Meni vaalit, käytiin tuolloinen vaalikeskustelu, tehtiin hallitusohjelma, ei ollut kyseisestä asiasta sanaakaan. Kun näistä lausumista puhutaan täällä — kuluvallakin viikolla on kirjoiteltu lausumia, ja niille annetaan toinen toistaan enemmän arvoa — joillakin lausumilla on enemmän arvoa kuin joillakin toisilla. Niillä tuolloiset hallituspuolueet kävivät vaalit. Vaalikentillä kerrottiin eläkeläisille: olemme yhteisesti sopineet, että valtiontalouden tilanteen niin salliessa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus pysäytetään.

Ed. Kankaanniemi totesi omassa puheenvuorossaan, että kun pyörää ei tarvitse uudelleen keksiä, hän siteeraa keskustan 2003 helmikuussa tekemää vastalausetta. Hän unohti omasta siteerauksestaan sen, mitä hänen siteeraamansa tekstin jälkeen oli jatkona. Sieltä löytyi lausuma, joka päättyi niin, että pienimpiin eläkkeisiin tulee tehdä tasokorotukset. (Ed. Kuoppa: Se on rikkaitten linja!) Viesti oli aivan selkeä tuolloin. Vaikka täällä on useita kertoja keskusteltu keskustan vaaliohjelmista ja yksittäisten edustajien toimista, tuolloin helmikuussa 2003 realismia oli se, että tasokorotusten kautta pyritään kansaneläkeläisten asemaa parantamaan ja kohentamaan, ja Matti Vanhasen hallituskaudella näin on nyt kaksi kertaa tehty.

Totta kai me voimme vetää tähän keskusteluun Fortumin optiot. Me voimme vetää tähän keskusteluun sen, mitä saa 17 sentillä päivässä. Palautetta on tullut pilkanteosta, että 5 euroa on pilkantekoa. On sitä tullut veroalesta — tähänhän voidaan vetää veroale, se on aivan selvää. Mutta tosiasia kuitenkin on se, että kuluvana vuonna kansaneläkkeisiin tehtiin 7 euron korotus, aikaistettiin hallitusohjelmaan vuodelle 2006 kirjattu tasokorotus. Nyt ollaan tekemässä ratkaisua: 1.9.2006 tulee tuo 5 euroa. 7 plus 5 on 12, ja se on ainakin yhtä paljon kuin mitä joku muu joukko, jotkut muut puolueet, on omana vastuuaikanaan tehnyt.

Me voimme syyttää toisiamme populismista. Tämä on hyvin herkullinen aihe. Tämä on aihe, jolla pärjätään vaaleissa. Sen jokainen tietää. Mutta yksi tosiasia on se, että Vanhasen hallituksen vaalikaudella näiden puheiden ohella, joissa korotus rinnastetaan suurituloisten veronalennuksiin, samanaikaisesti pitää ottaa esille se asia, että tällä vaalikaudella joka tapauksessa panostetaan yli miljardi euroa a) tulonsiirtoihin, b) palveluihin. Yli miljardi euroa on joka tapauksessa enemmän rahaa kuin nollataso tai joka tapauksessa enemmän rahaa kuin mitä erään puolueen vaaliohjelma lupasi koko vaalikaudelle. Totta kai jokainen tekee vertailunsa ja rinnastuksensa haluamallaan tavalla, mutta on tässä jonkunlainen panostus.

Tässä yhteydessä nostan esille hoitotakuun. On olemassa selvitykset sosiaali- ja terveysministeriössä siitä, miten hoitotakuu on toteutunut muutamien ensimmäisten kuukausien jälkeen. Meillä on toki uutisia siitä, että joillakin alueilla, joissakin maakunnissa, joissakin terveyskeskuskuntayhtymissä ja kunnissa yskii. Se on totta. Ei sitä voi kiistää, koska tämä on elävää elämää. Mutta ne luvut, jotka tämä seurantaraportti kertoo, joka on kaikkien käytettävissä niin halutessa, osoittavat, että hoitotakuu toimii ja se tavoite, joka hoitotakuulle asetettiin, lyhentää hoitojonoja. On alakohtaisia eroja, senkin myönnän, mutta se päälinja ja -suunta on merkittävällä tavalla parantanut tilannetta. Eikä sitäkään voi väheksyä, että näin on tapahtunut. Meillä on sairaanhoitopiirejä, joissa toteutumisprosentti hoitotakuulle on sata. Niitä ei vielä ole montaa, mutta niitä on. Uudemman kerran sanon: on myönnettävä, että on joitakin aloja, joilla hoitotakuu ei toimi. Kun tällainen tieto on, toimenpiteisiin ryhdytään ja pyritään eteenpäin. Mutta jo se, että lainsäädäntö terveydenhuollon hoitotakuusta on saatu aikaan, on merkittävä parannus ikääntyvän väestön elämäntilanteeseen ja olosuhteisiin.

Sitten täällä on puhuttu siitä, että hallituksen linja on hukassa, eläkepolitiikan osalta linja on hukassa. Tulonsiirtojen osalta jokainen voi lukea Matti Vanhasen hallitusohjelmasta. Siellä on yksi osa tulonsiirtojen kokonaisuutta kansaneläkkeisiin tehtävä tasokorotus. Se on kuitenkin jonkunlainen viesti siitä, mitä halutaan tehdä, ja jo aikaisemmin sanomaani viitaten: aikaistettiin tuo 7 euron korotus vuodelta 2006 vuodelle 2005, ja nyt loppukesästä 2005 syntyneitten ratkaisujen perusteella tulee tuo 5 euron korotus. Kyllä se vertailukelpoinen on siihen, mitä tässä talossa on joskus aikaisemmin päätetty.

Kansaneläkkeitten tasokorotuksen lyhyt historia: Vuonna 84 eduskunta päätti tasokorotuksesta. Vuonna 95 päätettiin leikkauksesta, ja, ed. Kuoppa, uskallan sen sanoa hyvin ääneen, te olitte sitten ainoa, joka omalla tavallanne vastustitte, esititte hylkyä tuolle päätökselle. Keskustalla, niin kuin debattivaiheessa toin esiin, oli oma malli, miten tuossa tilanteessa edetään. Pohjaosan leikkaus kuitenkin aloitettiin 96, ja se jäädytti eläkkeet vuosiksi. Hallitus pyrki takaamaan tuolloin sen, että kenenkään yksittäisen eläkeläisen eläke ei laske. Se on oma operaationsa, ja todellisuudessahan kävi niin, että kaikkien kohdalla — muun muassa kiitos kunnallisverotuksen kiristymisen ja joittenkin muitten maksujen — eläkkeet putosivat, mutta tavoite ja iso tavoite oli se, että kenenkään eläke ei laske. Ei tätä voi unohtaa: vuosiksi jäädytettiin tilanne.

Lipposen kakkoshallituksen ohjelmassa oli kansaneläkkeisiin tasokorotus 50 markkaa. Tuohan toteutui tuolloisen hallituksen niin sanotun köyhyyspaketin ratkaisun yhteydessä niin, että tuo 50 markkaa muuttui 70 markaksi, eli tämän päivän rahana alle 12 euroa. Tämä tapahtui vuonna 2001.

Sitten olivat jo tässä puheenvuorossa kahdesti mainitsemani Vanhasen hallituksen toimenpiteet: 7 euroa ja nyt 5 euroa, yhteensä 12.

Tässä on viimeisen 20 vuoden ajalta kansaneläkkeiden tasokorotuksen historia. Tästä tulen siihen yhteenvetoon, että tässä keskustelussa yksikään eduskunnassa ja yksikään hallituksessa ollut puolue ei kyllä ihan puhtaalla kaulalla tästä asiasta ulos selviä — me voimme puhua täällä haluamallamme tavalla. Erityistä mielenkiintoa on herättänyt viime aikoina, minkä otan todella lämmöllä vastaan, se mitä salin täältä katsottuna oikealla reunalla on kansaneläkkeistä puhuttu. Vasemmiston osalta tiedän, että siellä on aito tahto ja halu viedä näitä asioita eteenpäin, aito tahto ja halu korottaa pienimpiä eläkkeitä. Joissakin osissa tätä salia ei välttämättä näin ole.

Eräs toive ja asia, jota tässäkin keskustelussa tänä iltana on vähintäänkin sivuttu, on se, miten pääsisimme tilanteeseen, missä, jos on olemassa esimerkiksi 40 miljoonaa euroa, se voitaisiin kohdentaa aidosti niihin kaikkein pienimpiin eläkkeisiin. Tämä on asia, jota kannattaa pitää eläkepolitiikan esityslistalla. Toivoa vain sopii jo tässä vaiheessa, vaikka seuraaviin hallitusneuvotteluihin ja seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä puolitoista vuotta aikaa, että se joukko, joka täällä nyt käy huutokauppaa 5 eurosta ja 10 eurosta ja 20 eurosta, aidosti tuolloin hallitusneuvotteluissa muistaisi sen, miten eläkejärjestelmää remontoimalla, eläkelainsäädäntöä hieman remontoimalla, päästäisiin tilanteeseen, että jos on käytettävissä 40 miljoonaa euroa, se voitaisiin kohdentaa noihin kaikkein pienimpiin eläkkeisiin, niihin eläkkeisiin, jotka ovat 500—600 euroa kuussa ja joilla niilläkin tullaan toimeen, kun on pakko tulla, ja niin ihmeellistä kuin se on, jotkut näistäkin eläkeläisistä pystyvät vielä jopa säästämään tästä.

Mutta kun puhutaan eläkepolitiikan linjasta ja ratkaisuista, mitä siinä tehdään, niin todella toivon, että tämä asia muistettaisiin niinä yön pimeinä tunteina, kun seuraavan hallituksen ohjelmaa kirjoitetaan.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä ed. Rehulan hyvin asiantuntevaan ja perusteltuun puheenvuoroon.

Mutta kun täällä ed. Akaan-Penttilä kysyi, missä on arvostus, ikäihmisten arvostus, kun nyt täällä käsitellään kansaneläkkeen tasokorotusta koskevaa lainsäädäntöä, sinänsä täällä jo moneen kertaan mainittua 5 euron korotusta, niin meitä on täällä vähän yli toistakymmentä kansanedustajaa paikalla, kun on ensimmäisestä käsittelystä kysymys. Tuntuu siltä, että kyllähän meidän pitää mennä myöskin itseemme ja katsoa, kiinnostaako tätä Suomen eduskuntaa eläkeläisten asema, kun nyt näin iltahetkenä käsittelemme tärkeää kysymystä. Minä tiedän, että meillä itse kullakin on paljon tärkeämpiäkin menoja kuin olla kiinnostunut eläkeläisten asemasta, mutta on syytä tämä nyt tässä todeta. Kyllä meidän pitää itseemme myöskin tässä suhteessa mennä.

Kun täällä on sanottu useassa puheenvuorossa, että tämä on häpeätahra, että nyt 5 eurolla korotetaan, niin oletteko te sanojat sitä mieltä, että tämä 5 euroakin pitäisi sitten pois ottaa? (Ed. Tiusanen: Ei, vaan enemmän!) — Kyllä, on aivan selvää, ed. Tiusanen, että enemmän pitäisi saada. — On loukkaavaa, että tätä pientäkin korotusta pilkaten ollaan kansaneläkeläisille, näille kaikista pienituloisimmille eläkeläisille, antamassa. (Ed. Kuoppa: Eläkeläiset itse kertovat niin!) — Kyllä, tiedän, ed. Kuoppa, sen, mutta minusta se on jotenkin kummallista, kun tiedetään tämä tilanne, missä eletään, ja tämän hallituksen politiikan ansiosta on pystytty kuitenkin tekemään näitäkin merkittäviä, ei tosin suuria mutta merkittäviä, eläkepoliittisia ja sosiaalipoliittisia uudistuksia.

Tietenkin, herra puhemies, on syytä todeta avoimesti se, niin kuin ed. Rehulakin toi esiin, että täällä salin vasemmalla laidalla on ollut aina myötämielisyyttä nimenomaan kansaneläkkeeseen, kansanvakuutusjärjestelmään. Kansanrintamahallituksen aikana aikanaan nimenomaan luotiin koko kansanvakuutusjärjestelmä. Ja muistamme sen, miten tämä pohjaosan leikkaus, joka on tätä salia puhuttanut, oli lähtemässä matkaan jo Ahon hallituksen aikana. On aivan avoimesti todettava, että kyllä silloin kokoomus ja sen silloinen valtiovarainministeri ajoi sitä voimakkaasti, toi sen myöskin keskustan eduskuntaryhmään, ja keskustan eduskuntaryhmä yksimielisesti ilmoitti, että se asia ei etene ja jos se etenee, se on jopa hallituskysymys. Näin kävi. Olen istunut silloin siinä ryhmässä, kun tästä päätettiin, ja se asia ei tullut esille tänne saliin. Mutta heti, kun Lipposen ensimmäinen hallitus muodostettiin, kirjattiin ohjelmaan kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus, joka lähti matkaan. (Ed. Kuoppa: En muuten hyväksynyt sitä ohjelmaa!) — Kyllä ed. Kuoppa on ollut järkähtämätön. Sille on annettava tunnustus. Hän on pysynyt linjassaan, vaikkei aina ole sitten oma ryhmä pysynyt mukana. Näinkin on käynyt kyllä, mutta siitä täytyy kyllä ed. Kuopalle täältä tunnustus antaa, että näin on ollut.

Minä en, herra puhemies, pitäisi suinkaan tätä huonona. Tämä on kuitenkin selkeä parannus ja pitkän työn tulos, kun kansaneläkettäkin voidaan pienituloisimmille eläkeläisille nostaa. Se vain on ongelma, niin kuin ed. Rehula pohti, miten olisi voitu suorittaa korotus vain tänne ihan pienimpiin eläkkeisiin, kun nyt jouduttiin antamaan kaikille, niin kuin sanotaan, tavallaan tasasuuruisena jakamaan tämä eläkepotti, se rahamäärä, mikä oli, 40 miljoonaa euroa. Se keskittäminen ei tällä kertaa onnistunut, mutta toivottavasti seuraavissa hallitusneuvotteluissa tässä voidaan edetä.

Kun täällä ovat nyt edustajat niin vasemmalta, vasemmistoliitosta, kuin kristillisdemokraateista ja kokoomuksesta, esittäneet vastalauseen, jossa lähdetään huutokauppalinjalle, niin se kuuluu tämän salin tapoihin. Enemmän pitää tietenkin saada, mutta valitettavasti siihen nyt ei ole mahdollisuuksia. Pidän hyvänä, että hallitus on saanut tämänkin aikaan. Ei tämänkään vääntö aivan helppo myöskään hallituksen sisällä ollut.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Sekä ed. Rehula että ed. Vihriälä ovat käyttäneet täällä erinomaiset puheenvuorot, joiden ajatuksiin ja sanontoihin täysin yhdyn, mutta itseäni todella hämmentää tätä keskustelua kuunnellessani se, että keskustelun sävy on sellainen kuin nyt oltaisiin kansaneläkeläisiltä ottamassa jotain pois. Ei todella siitä ole kysymys, vaan ollaan sinipunahallituksen korotuksiin verrattuna pääsemässä jopa 12 euron korotukseen, kun sinipunahallitus, niin kuin täällä ed. Vihriälä totesi, ylsi ainoastaan 10 euron korotukseen vuonna 2001. Eli suunta on aivan oikea, ja siinä mielessä toivoisin, että oltaisiin vähän rehellisempiä. Aivan niin kuin täällä on todettu, sinipunapuolueilla ei ole yhtään puhdas kaula tästä asiasta keskusteltaessa. Te ette yltäneet edes tällaiseen saavutukseen, ja siinä mielessä todella hämmentää se tyyli ja se sävy, jolla tästä asiasta keskustellaan.

Tänään täällä kyselytunnilla on ollut erittäin runsas yleisö tuolla parvekkeella, ja kun tämän asian käsittely alkoi, niin itse olen saanut monta kysymystä heiltä, miksi sali siinä vaiheessa tyhjeni. Eli kysymys siitä, että meitä on täällä tänään tällä hetkellä näin vähän, todella askarrutti niitä ihmisiä, jotka tuolla parvekkeella seurasivat tätä täysistuntoa. Heti, kun kyselytunti päättyi, sali tyhjeni. Yritin sitä heille selvittää ja sanoin, että kyllä me työhuoneissakin kuuntelemme täällä käytävää keskustelua.

Kaiken kaikkiaan ensi vaalikaudella, kun hallitusohjelmaa neuvotellaan, kansaneläkkeen tasokorotusta on jatkettava. Siis kysymys on niistä ihmisistä, jotka kaikkein pienimmän toimeentulon varassa tässä suomalaisessa yhteiskunnassa elävät. Suunta on oikea, mutta ensi vaalikaudella lisää, niin sitten saadaan tilanteeseen vielä korjausta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aloitan toteamalla, että kannatan vastalausetta n:o 2, jonka ed. Erkki Virtanen on jättänyt, ja ed. Virtasen ehdotusta siis myös tietysti, jonka hän teki aikaisemmin.

Mutta äskeiseen keskusteluun: Ed. Rehula, joka on edelleen paikalla, yksi asia teidän puheenvuorossanne oli kyllä virheellinen, ja se oli se, kun sanoitte, että useat sairaanhoitopiirit — ette tosin muistanut, kuinka moni — ovat päässeet sataprosenttisesti hoitotakuun tavoitteisiin. Itse tulen Kymenlaakson sairaanhoitopiiristä ja tiedän, että tämä sairaanhoitopiiri sosiaali- ja terveysministeriön tilastojen mukaan oli niin sanotusti hopealla ja ykkösenä oli Etelä-Savo. Etelä-Savosta en sano mitään, mutta Kymenlaaksosta sanon sen, että siellä pystyttiin puolittamaan jono, siis puolittamaan, ja 1.9., niin kuin varmasti hyvin tiedätte sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä, oli se deadline, johon mennessä piti kuuden kuukauden hoidon odottamisaikaan päästä. Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä ei päästy, ed. Rehula, joten enintään niitä sairaanhoitopiirejä on yksi eikä monta. Se ensiksi.

Toiseksi myöskin, kun puhutaan ihan euron päälle, niin kuin ed. Sirkka-Liisa Anttila, se Lipposen kakkoshallituksen niin sanottu saavutus oli noin 12 euroa eikä 10, mutta on pienempi tietysti kuin tämä nyt täällä tänään tuotu pääministeri Vanhasen hallituksen ennätys, joka on 5 plus 7 — siis se edellinen oli pikkuisen vaille 12, tämä on nyt sitten 12 — mutta ei siinä isoa eroa kyllä ole. Itse olen täysin samaa mieltä, että ei eläkeläisten, kansaneläkkeen saajien, näkökulmasta mikään 1990-luvun tai 2000-luvun hallitus ole näissä asioissa hyvin toiminut, ei missään tapauksessa.

Ja niin kuin ed. Rehula sanoi, kun puhutaan vaalikentillä eläkeläisasioista, kansaneläkkeen nostamisesta jne., niin oliko se jotenkin niin, ed. Rehula, että kyllä sitten pärjää? Moni jälleen näin puhui viime vaaleissa ja pääsi eteenpäin kansanedustajaksi ja siitä vielä eteenkinpäin nousi, mutta mitä sitten lopulta on toteutunut? Nythän joka tapauksessa vain oikaistaan sitä indeksikuoppaa tälläkin 5 eurolla. Tietenkin on niin, että 5 euroa on parempi kuin nolla, sitä ei kukaan kiellä.

Mutta se kansalaisten ja kansaneläkettä saavien eläkeläisten oikeutettu kysymys, mitä saatte, arvoisat kansanedustajat, niin kuin meiltä viime maanantaina kysyttiin, mitä te saatte, mitä te ostaisitte 5 eurolla, lähtee eläkeläisten näkökulmasta. Heidän mielestään se on pilkantekoa. Ainakin näin sanottiin Kotkan Kyminsuussa, jossa oli parisataa eläkeläistä paikalla ja meitä oli neljä kansanedustajaa. Ei tämä ole kansanedustajien heille syöttämä näkökulma vaan näkökulma, joka tulee sieltä. Tämä 5 euron kiirehtiminen nyt vuodelle 2006, 1.9., jonne on kuitenkin lähes vuosi aikaa, lähti siitä, että eläkeindeksi putosi johtuen muun muassa alkoholin hinnanlaskusta, ja näin ollen kiirehdittiin tätä indeksiä oikaisemaan, ettei se nyt aivan mene liian matalaksi. Näin ollen ei tietenkään ole niin, että täällä päästäisiin kehumaan jotakin edellistä hallitusta, vaan sitä painotetaan, että 5 euroa on liian vähän.

Sen vuoksi kannatan nimenomaan ed. Virtasen ehdotusta, joka on vasemmistoliiton esitys, että nostettaisiin 20 euroa kuukaudessa 1.1.2006 alkaen, eikä tässä ole kysymys huutokaupasta. Kun kysyitte, missä se 40 miljoonaa euroa on, niin varallisuusveroa päätetään laskea ensi vuoden alusta noin 70 miljoonalla eurolla. Siinä olisi ollut tilkettä tähän kunnolliseen nostamiseen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä edellä ed. Rehula ja myös edustajat Vihriälä ja Sirkka-Liisa Anttila käyttivät hyvin asiantuntevat puheenvuorot ja nostivat yksityiskohtia esiin. Tässä haluan oppositiopuolueen ja kristillisdemokraattisen puolueen edustajana kyllä nostaa esiin vielä sen, että kun me käytämme perusteluissa sanaa häpeäpilkku tai esitämme kritiikkiä siitä, että on pienestä korotuksesta kyse, niin se ei todellakaan ole meidän itse keksimä vaan sitä, mitä me olemme nimenomaan eläkeläisiltä itseltään kuulleet, sitä, millä tavalla he kertovat sen oman ostovoimansa pienuuden. Sen kunnioituksen mielestäni pitää silloin lähteä sieltä eikä siitä, että me puhumme täällä omista tavoitteistamme lähtien jostakin häpeätahrasta; kyse on siitä, että näillä pienimpiä eläkkeitä saavilla on todella huono ostovoima ja heidän tilanteensa on heikko.

Sen vuoksi todella toivoisin, että, kuten ed. Rehula viittasi, me jossain vaiheessa ensi kaudella erityisesti pääsisimme siihen, että se kohdennus näihin pienimpien eläkkeiden saajiin pystyttäisiin tekemään ja tätä 40 miljoonan rahasummaa voitaisiin kohdentaa oikein. On hienoa, että täällä hallituspuolueen edustajat ovat näin todenneet ja myös aikaistamisesta. Siitä äänestämme sitten, että tämä aloittaminen voisi olla aikaisemmin eli tammikuussa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Rehula totesi sellaisen näkökulman, että kokoomus ei ole ollut kovin ystävällinen eläkeläisille. Aivan oikea toteamus. (Ed. Rehula: En maininnut yhtään kertaa sanaa kokoomus!) Silloin kun Niinistö oli valtiovarainministerinä, (Ed. Vapaavuori: Silloin asiat olivat hyvin!) hän kertoi, että eläkeläiset ovat saaneet liikaakin, ja viimeisenä vuonna, kun Niinistö teki budjettia, ei tarjottu eläkeläisille sentin senttiä. Toki nyt, kun olette oppositiossa olleet, kerrotte, että pitäisi saada, ja sinänsä järkevää, että olette tulleet samoille linjoille kuin vasemmistoliitto.

Vielä palaisin tähän pohjaosan leikkaukseen. Siitä viime eduskuntakaudella kolme kertaa äänestettiin ja syytettiin keskustan taholta, että sitä leikattiin, ja kumminkin itse olette olleet esittämässä 220 miljoonan markan leikkausta pohjaosaan — silloin markka-aikana. Sitä ette ole muistaneet kertoa eläkeläisillekään, että näin olette tehneet, toki vähemmän kuin silloinen hallitus.

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää kansaneläkkeen tasokorotukseksi 5:tä euroa kuukaudessa. Korotus on aivan liian pieni. 500 euroa kuukaudessa eläkettä saaville eläkeläisille tarjotaan ihan tosissaan 17 senttiä lisää eläkettä päivässä. Tällaisen korotuksen esittäminen on häpeä. Tässä pahoittuu monen eläkeläisen mieli. Sitä voi mennä ostoskorin kanssa ostoskeskukseen ja kokeilla, mitä sillä 17 sentillä päivässä saa lisää.

Eilen keskusteltiin varallisuusveron poistamisesta, ja tänään keskustelu jatkuu. Täytyy ihmetellä hallituksen linjaa. Se on tarjoamassa tämän maan muutamalle kymmenelletuhannelle rikkaimmalle ihmiselle ilmaista rahaa, kansaneläkeläisille 5:tä euroa ja työttömille ei senttiäkään. Tämäkö on hallituksen käsitys oikeudenmukaisesta rahanjaosta?

Tehtyjä veronalennuksia on perusteltu sillä, että kotimaisen kulutuksen kasvulla veronalennuksista eivät kuitenkaan hyödy maamme pienituloisimmat. Reilu peli olisi ollut, jos veroja olisi alennettu keskeisimpien elintarvikkeiden kohdalla. Niiden arvonlisäveron alentaminen olisi hyödyntänyt kaikkia, ja ihmisten ostovoima olisi kasvanut. Keskeisimpien elintarvikkeitten alennettu arvonlisävero on käytössä muuallakin Euroopassa, miksei Suomessa?

Eläkeläisten taitettu indeksi tulisi palauttaa takaisin 50—50-malliin. Myös kansaneläkkeen pohjaosa tulisi palauttaa. Nykyisellä menolla palkat ja eläkkeet jäävät auttamattomasti hintojen jalkoihin. Ostovoima heikkenee hintojen noustessa koko ajan. Tämä on nyt ennen kaikkea oikeudenmukaisuus- ja inhimillisyyskysymys, haluaako hallitus jakaa rahaa oikeudenmukaisesti. Jatkuvasti kuullaan, kuinka vanhustenhuolto ontuu monella paikkakunnalla siksi, että rahaa ei ole, kotipalveluita on leikattu, vanhat ihmiset jätetään selviytymään yksinään. Onko tämä hallituksen mielestä oikein? Eläkeläiset köyhtyvät samaan aikaan, kun yksittäisille ihmisille annetaan kymmenien miljoonien optioita. Eriarvoisuus lisääntyy tässä maassa koko ajan. Työelämässä ollaan eriarvoisia, ja eri luokkiin jakautuminen jatkuu ja pahenee vielä eläkeiässäkin. Hallitukselta vaaditaan nyt oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä ja sen mukaisia tekoja.

Lauri Oinonen /kesk:

(Ed. Pulliainen: Mikä on ed. Oinosen tarjous tänä päivänä?) Arvoisa puhemies! Kun edellisen kerran hallitus teki esityksen kansaneläkkeen korottamisesta, 7 euroa kuukaudessa, olin keskisuomalaisen edustajakollegan Reijo Laitisen kanssa esittämässä ajatusta, että tällä vaalikaudella on kansaneläkkeitä vielä voitava korottaa lisää, ja tätä me nyt olemme käsittelemässä. Mutta vieläkin tässä yhteydessä haluaisin toivoa sitä, että vielä tällä vaalikaudella voitaisiin käsitellä kolmannen kerran kansaneläkkeitten korottamista ja nimenomaan kaikkein pienimpien eläkkeitten osalta.

Euroopan unioni katsoo, että köyhyysraja kulkee kutakuinkin 1 000 euron kuukausitulojen osalta. Kansainvälinen tutkimus — taisi olla Euroopan unionin tekemä sekin tai Oecd:n, en muista, mutta kuitenkin kansainvälinen tutkimus — osoitti, että Suomessa nimenomaan iäkkäät ja erityisesti naispuoliset henkilöt elävät tämän köyhyysrajan alapuolella. Silloin kun kansaneläke on tuon 500 euron vaiheilla kuukaudessa, toisessa kuntakalleusryhmässä alle sen, kalleimmassa kuntaryhmässä hieman päälle, silloin, jos ei ole muita tuloja, ollaan todellakin tuon köyhyysrajan alapuolella. Nämä ihmiset, jotka ovat tuon köyhyysrajan alapuolella, ovat kunniakasta elämäntyötä tehneitä, raivaaja-rakentajasukupolvea, viime sodan sukupolvea, sen elänyttä ja kokenutta joko rintamalla tai kotirintamalla tai muutoin. He ovat niiden kaikkein pienimmän eläkkeen saajien joukossa.

Elikkä minä toivon kyllä, että niin hallitus kuin eduskunnan asianomaiset valiokunnat ottaisivat sydämenasiakseen kaikkein pienimpiä eläkkeitä saavien eläketurvan parantamisen. Minä toivon, että tälle voitaisiin löytää voimavaroja. Väitän, että ne rahat eivät suinkaan ole yhteiskunnalta hukassa, vaan ne ovat myös kulutuksessa ja käytössä, luomassa työpaikkoja ja tasapuolisesti koko maahan. Nythän on todettu, että erityisesti maaseudulla pienten ja syrjäisempien kuntien väestä suuri osa on eläkkeellä. Keski-Suomessa muun muassa Luhangan kunnassa taitaa olla koko maassa suhteutetusti kaikkein eniten eläkkeellä olevia. Tällöin ihan puhtaasti paikallisesti on eläketuloilla merkitystä.

Minä toivon, että tämä kysymys voitaisiin tajuta ministeriöitten virkamiesten taholla, kun asioita valmistellaan, aivan samalla tavalla kuin meillä kansanedustajilla puolueesta riippumatta, ollaanpa hallitusta tai oppositiota, kun me olemme eläkeläisjärjestöjen tentattavana, on täydellinen yksimielisyys siitä, että eläkkeitä pitää voida korottaa, taitettu indeksi pitää voida korjata, pohjaosa palauttaa. Eläkeläiset kysyvät, miksi, kun teillä puolueista riippumatta on tässä asiassa täydellinen yksimielisyys, ei sitten näin toteudu. Minä toivon, että tämä tilanne tajuttaisiin myös asioita valmistelevien tahojen toimesta, jotta tähän voitaisiin päästä. Minä vielä korostan sitä, että kaikkein pienintä eläkettä saavat henkilöt ovat kunniakkaan, arvokkaan, työntäyteisen elämäntyön tehneitä. Erityisesti minä katson, että siellä on maatilojen emäntiä, omaa kotityötään aikoinaan tehneitä perheenäitejä, joitten kaikkien työ ansaitsisi yhteiskunnallisen taloudellisen arvostuksen ja tunnustuksen, mutta se ei laskennallisesti siihen ikävä kyllä yllä.

Näyttää siltä, että meillä yhteiskuntapolitiikassa kansaneläkettä, nyt jos katsotaan vuosikymmenien päähän, pidetään väistyvänä järjestelmänä. Näinhän siinä käy, jos ansioeläkkeen kohotessa yli 1 034 euron 71 sentin ei kansaneläkettä enää voi saada. Mutta minä näen, että niin kauan kuin kansaneläkkeellä on todella konkreettinen merkitys — ja sillä tulee aina olemaan konkreettinen merkitys tietylle kansanosalle, joka syystä tai toisesta on sen varassa — täytyy pitää huoli, että se on myöskin kunnon eläke, joka turvaa toimeentulon, ostovoiman.

Olen kohdannut vanhuksia, jotka ovat liikuttavasti itkeneet tulojensa pienuutta. Eräänkin isäntämiehen kohtasin toissa iltana. Hänellä oli tietysti muitakin murheita, mutta hänellä oli myöskin tämä kysymys. Ja kun täällä käsitellään myöskin perintö- ja lahjaverokysymyksiä, niin nämä ovat myöskin tähän liittyviä kysymyksiä: voiko vanha ihminen aina luovuttaa omaisuuden nuoremmille, jos syystä tai toisesta ei koe riittävää luottamusta vielä. Elikkä eläkeläisten on ollut tarve myös pitää omaisuutta, taatakseen tiettyä toimeentuloa. Tiedän erään talon emännän, aikanaan tunnettu julkkis Suomessa urheilusaavutuksista, joka kysyi eläkkeelle jäädessään, mitenkä nämä eläkkeet ovat näin pienet — kaikkein pienimpiä olivat ne MYEL-eläkkeet, emännän eläkkeet, sitten tämä kansaneläke juuri näitä lukemia. Hänelle sanottiin, että eikö ole säästetty eläessä. No, hän toki oli senkin tehnyt, mutta tämä on välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole — ed. Pulliaisen kysymykseen — esitettävänä tarjousta. Mutta minä toivon, että tähän kysymykseen voitaisiin jatkossa ja nopeasti hyvin vakavasti paneutua, että katsomme arvovalintana, pidämmekö huolta neljännen käskyn mukaisesti vanhemmasta ikäpolvesta, siten että kenenkään ei tarvitsisi tuntea elävänsä Euroopan unionin köyhyysrajan alapuolella, vai miten me menettelemme. Toivon tähän valmisteleville virkamiehille taitoa ja viisautta, asiat ovat järjestelykysymyksiä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron tähän asiaan, koska haluan yhtyä niihin näkemyksiin, että näiden pienituloisimpien eläkeläisten tilanne on kohtuuton. Koska ylipäätään eläkkeiden ostovoima on alentunut, olisi vähintäänkin kohtuullista, että korotus olisi suurempi, kuten vastalauseessa 1 on esitetty 10 euron korotusta kuukaudessa.

Se ei ole kuitenkaan ainoa asia, miksi pyysin puheenvuoron. Ainoa asia ei todellakaan ole se, että tunnen syvää kunnioitusta näitä vanhempia ikäpolvia kohtaan. Meillä jokaisella on heitä läheisyydessämme. Olen hyvin paljon eläkeläisten kanssa tekemisissä eli näen sen tarpeen ja ymmärrän sitä tilannetta. Mutta sen takia pyysin tämän puheenvuoron, että nämä ovat myöskin sellaisia asioita, että ei eläkeläisiä auta yhtään sellaiset tyhjät lupaukset, joita tästä talosta on totuttu antamaan.

Kun täällä ed. Rehula kävi läpi kansaneläkkeen korotuksen lyhyen historian, niin hän olisi voinut käydä läpi myöskin kansaneläkkeen korotusten lupausten lyhyen historian, jossa kyllä Liisa Hyssälän 300 euron lupaus on aivan omaa luokkaansa. (Ed. Pulliainen: Kuinkas kauan edustaja on täällä ollut, kun kertoo historiaa?) — Edustaja on ollut täällä sen verran pitkään, että voi sanoa, että vaikka minua ei tänne toista kertaa valittaisi, niin siihen en syyllisty, että kohtuuttomia lupauksia menen antamaan eläkeläisille. Nimenomaan tämä Hyssälän lupaus on vain yksi esimerkki siinä joukossa.

Täällä äsken ed. Oinonen sanoi puheenvuorossaan, että aina kun kansanedustajat ovat eläkeläisiä kuuntelemassa, luvataan yksimielisesti, että taitetusta indeksistä luovutaan. Minä en ole luvannut missään, että taitetusta indeksistä luovutaan, ja se ei johdu siitä, että en olisi sitä mieltä, että se on moraalisesti väärä järjestelmä. Mutta ymmärrän sen, että ei tällaisia asioita voida ihan vaan sen enempää miettimättä mennä muuttamaan, koska niillä on hyvin suuri vaikutus myöskin jatkossa. Asiat ovat vaan yksinkertaisesti niin tässä ikääntyvässä kansakunnassa, että jos täällä ylipäätään meille vielä aiotaan pitkässä juoksussa eläkkeitä maksaa, niin meidän on tehtävä myöskin sellaisia päätöksiä, jotka eivät ihmisiä miellytä. Se on vaan se väistämätön tosiasia.

Mitä sitten tulee siihen, mitä täällä on vasemmistoliiton taholta ainakin tullut, että tätä on vertailtu tuloveronalennuksiin tai varallisuusveron poistoon. Nämä vertailut osoittavat minun mielestäni sen, että vasemmistoliitossa ja näissä muissa arvostelevissa liikkeissä ei ollenkaan ymmärretä, minkä takia niitä tuloveroja on alennettu tai minkä takia sitä varallisuusveroa ollaan poistamassa. Ei niitä ole sen takia tehty, että koettaisiin, että ne ihmiset, ainakin varallisuusveron poistossa, ovat jotenkin yhteiskunnan tuen tarpeessa, vaan se on tehty sen takia, että annettaisiin kannustin suomalaisille perheyrityksille työllistää ja viedä taloutta eteenpäin. Aivan sama asia koskee näitä tuloverojen alennuksia, jotta työnteko tässä maassa kannattaa, jotta meille tulee taloudellista voimavaraa, jota voidaan jakaa myös eläkeläisten hyväksi. (Ed. Pulliainen: Tuleeko sitä voimavaraa?) — Nimenomaan sitä tulee. Jos me emme toimisi näin, niin olen aivan varma, että se politiikka, joka olisi toisenlaista kuin tämä veronalennusten politiikka, johtaisi siihen, että eläkeläisten asema pitkässä juoksussa olisi vielä paljon huonompi kuin mitä se on tällä hetkellä. Eli kyllä meidän on sillä tavalla toimittava, että talouteen tulee voimavaroja, joita voidaan sitten oikeudenmukaisesti jakaa eri väestöryhmien hyväksi.

Se on sitten toinen asia, että jo tässä vaiheessa olisi ollut viisasta olla liikkeellä tämän kansaneläkkeen korotuksen suhteen hiukan rohkeammin kuin mitä hallitus esittää. Se ei olisi tätä maata vienyt konkurssiin, jos sitä olisi nostettu vaikka 5 euroa enemmän, kuten kokoomuksen esityksessä on tai kuten täällä on muitten puolueitten esityksissä ollut, se on pieni kysymys. Mutta kun näitä asioita rinnastetaan tuloveroalennuksiin tai varallisuusveron poistoon, niin minun mielestäni ne asiat eivät ole rinnastettavissa, koska kyse on kokonaan toisesta asiasta, ja kaikkien yhteinen tavoite varmasti on se, että pystytään eläkeläisten elintasoa, sekä nykyisten eläkeläisten että myös tulevien eläkeläisten elintasoa, parantamaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Nyt elämme kyllä ihan erilaista taloudellista vaurauden aikaa kuin 90-luvun puolivälissä oli, ja sen takia kokoomushan ehdottaa vastalauseessaan, että kansaneläkettä nostettaisiin 10 euroa, mikä myöskin on varsin vähän, mutta aivan heti vuoden alusta.

Olen erittäin iloinen, että ed. Rehula on nyt huomannut sen, että todella näitä pienimpiä eläkkeitä täytyisi nostaa niin, että ihmiset tulisivat niillä toimeen, ja hän toteaa, että ensi hallituksessa tämä mahdollisesti tulee tapahtumaan. Tulemme erittäin mielellämme kannattamaan sitä ja mukaan semmoiseen hallitukseen.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun vain kaksi havaintoa hallituspuolueiden puheenvuoroista. Toinen on se, että ostovoima-asiaa te ette ole käsitelleet mitenkään puheenvuoroissanne, mikä tarkoittaa sitä, että te hyväksytte sen, että eläkeläisten ja varsinkin pientä eläkettä saavien ostovoimakyky alenee. Minkä takia teidän ehdotuksenne on sen mukainen, siitä olisi mukava kuulla, samaten kuin tästä toisesta asiasta, että kun on näin pienestä korotuksesta kysymys, niin miksi se ei voi tulla vuoden alusta voimaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun. Hallituksella on nyt ollut huono tuuri kerta kaikkiaan. Nämä Fortumin optiot, joista sosialidemokraatit virittivät keskustelun, olivat suorastaan huonoa tuuria. Ne eivät olleet sitä yksinomaan sosialidemokraateille, vaan ne olivat sitä meille kaikille.

Tällä hetkellä tuolla kentällä tilanne on äärimmäisen kiusallinen. Tämä 5 euroa on vastaan esimerkiksi 12 miljoonaa euroa brutto yhdellä kertaa yhdelle ihmiselle ja itse asiassa tilanteessa, että asianomaisella henkilöllä ei juuri ole paljon mitään osuutta siihen, että näin on käynyt, ei liikeosaamista eikä mitään muutakaan, onpahan nyt firma pysynyt pystyssä, siinä vain muut tekijät ovat johtaneet tähän tulokseen.

Arvoisa puhemies! Tässä se kiusallisuus on aivan uudessa ilmiössä, ja se on niin sanottu kollektiivinen vastuu. Se klassinen mallihan on niin, että hallitus hallitsee ja oppositio arvostelee ja räkyyttää ja tekee parempia ehdotuksia jnp. Sitten kun vastuut taas vaalien jälkeen muuttuvat, sitten taas parlamentarismi toimii tämän perusmallin mukaisesti. Mutta nyt onkin siirrytty ihan toisenlaiseen aikakauteen. Se ilmiö alkoi 90-luvun loppupuolella, ja se jatkuu voimistuneena nyt. Se on kollektiivinen vastuu. Kun on tämmöisiä tapauksia kuin nyt tämä 5 euroa ja muuta vastaavaa ja näitä ristiriitoja ja kontrasteja, niin kuin nyt juuri ovat nämä optioedut vastaan 5 euroa kansaneläkkeen saajille, niin ei siinä jaotellakaan enää, että oppositio—hallitus, hallitus—oppositio. Me olemme — myös vasemmistoliitossa, kokoomuksessa ja kristillisdemokraateissa — aivan samassa veneessä, niin korviamme myöten samassa veneessä kuin olla voi. Tämä on äärimmäisen kiusallinen asia. Se on kiusallinen asia myöskin parlamentarismille, ja se on kiusallinen asia koko tälle kansanvallalle, jota me yritämme tietysti vilpittömästi jokainen voimiemme mukaan toteuttaa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen marssi ovesta ulos, mutta jatkan hänen puheenvuoroansa niiltä osin, että me olemme näittenkin asioitten osalta kaikki täsmälleen samassa veneessä. Ja puhun nimimerkillä "Kokemusta on".

Se, mitä tapahtuu eläkepolitiikan osalta niin sanotuissa vallan kammareissa, näkyy niinä asioina, joista täällä päätetään, esimerkkinä kansaneläkkeen pohjaosan leikkausprosessi. Ei se suuriäänisin, jolla sattui vielä useimmiten siellä kaupungin torilla olemaan se minkkiturkki päällä ja joka ei ehkä edes ollut oman taloutensa osalta missään tekemisissä kansaneläkkeen saatikka sitten sen pohjaosan kanssa, erotellut, kuka oli hallituksessa ja kuka oppositiossa. Me kansanedustajat olimme kaikki samassa kasassa. Näiltä osin, kun me teemme rinnastuksia ja me teemme vertailuja, tämä pitää pystyä ottamaan huomioon. On sanottava tietysti, että jokainen toimii omalla tyylillään. Tälläkin hetkellä salissa on äkkiä laskien itseni lisäksi kahdeksan edustajaa, ja kyllä minä tästäkin joukosta tunnistan ne henkilöt, joitten kanssa on helppo mennä samalle torille seisomaan, ja sitten ne, joitten kanssa on suuria hankaluuksia, kun vähintäänkin totuutta vääristeleviä puheenvuoroja käytetään.

Pyysin vastauspuheenvuoron tilanteessa, jossa ed. Tiusanen omassa puheenvuorossaan kaksi kertaa mainitsi nimeni. Jos ed. Tiusanen löysi puheenvuorostani vain yhden virheen, puheenvuorosta, joka kesti 10 minuuttia ja muutaman sekunnin päälle, niin se muuten on aika vähän. Sen sijaan voin sanoa, että vähintäänkin tulkintaerimielisyyksiä ed. Tiusasen puheenvuorosta ja siitä, mitä itse sanoin, on löydettävissä.

Yksi kommentti: Deadline hoitotakuulle todellakin oli 1.9. Se, mitä puheenvuorossani yritin ainakin kertoa, se pääviesti, oli se, että suunta sinä aikana, kun laki hoitotakuulainsäädännöstä on ollut voimassa, on ollut sen suuntainen kuin tavoite oli. Totta kai olisi tullut pyrkiä tilanteeseen, että 1.9. asiat ovat kunnossa.

Mutta ed. Tiusanen kun mielellään täällä eri keskusteluissa tuo oman vaalipiirinsä, oman maakuntansa ja oman sairaanhoitopiirinsä asiat esille, niin näiltä osin kommentti. Ed. Tiusanenkin oli mukana, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta heinäkuussa 2004 vieraili Kymenlaaksossa ja tutustui Kymenlaakson sairaanhoitopiirin tilanteeseen, tutustui perusterveydenhuollon tilanteeseen Kotkassa. Kotkan perusterveydenhuolto oli valmistautunut tulevaan hoitotakuuseen. Esimerkiksi valmistelu call center -palvelun osalta — en tiedä, miten se todellisuudessa toimii — oli erittäin pitkällä. Sen sijaan sairaanhoitopiirin johtaja Hassinen sanoi meille tuolloin heinäkuussa, että emme me juhannuksena vielä uskoneet, että te siellä eduskunnassa saatte tämän lain valmiiksi. No, ei ole ihme, jos ei sairaanhoitopiirin ylin johto uskonut, että laki saadaan valmiiksi, että kaikki se, mitä pitäisi tehdä, on jo syyskuun alussa 2005 valmista. Ei se ole ihme.

Täällä — ed. Asko-Seljavaara ja ed. Akaan-Penttilä olivat valiokuntakäsittelyssä mukana, kun hoitotakuulainsäädäntöä säädettiin — oli paineita siirtää lain täytäntöönpano — ed. Rauhalakin, joka on salissa, oli kyseisen lain valmistelussa mukana — meillä oli paineita siihen, että olisi saatu parempi laki kenties, jos olisi siirretty se syksyyn. Mutta eräs perussyy siihen, miksi piti pitää niin kiirettä kuin tuolloin juhannuksen alla 2004 pidettiin, oli se, että saatiin viesti sairaanhoitopiireille siitä, että kansanedustajat ja eduskuntapuolueet ovat tässä asiassa tosissaan: haluamme hoitotakuun voimaan, haluamme liikkeelle ne prosessit, jotka edesauttavat sitä, että ihmiset pääsevät nopeammin hoitoon ja niitä jonoja pystytään purkamaan.

Se, että teillä Kymenlaaksossa jonot ovat puoliintuneet, on minusta jonkunlainen saavutus sekin. Siellä on tehty töitä, todennäköisesti panostettu rahaa, moni henkilö, joka on tarvinnut terveydenhuollon palveluja, on tullut autetuksi sen sijaan, että olisi jonossa. Eli ed. Tiusanen, pääviesti oli tämä. En tiedä, teinkö virheen siinä, että puhuin monikossa, mutta joka tapauksessa niissä selvityksissä, joita on tehty sairaanhoitopiirikohtaisesti, kun ne olivat vielä värillisiä esityksiä, sitä vihreää viivaa siellä oli tavalla, jossa jos ei nyt ihan sadassa prosentissa oltu, niin hyvin lähellä sitä, kun vastaavat tilanteet esimerkiksi vuoden takaa olivat näiltä osin jotakin muuta.

Sitten, ed. Satonen, te omassa puheenvuorossanne hyvin mielenkiintoisella ja tämän kuluneen syksyn aikana omasta ryhmästänne lähteneille puheenvuoroille niin tavaksikin tulleella tavalla kerroitte, miten 5 euroa on pieni kysymys, pieni asia, ja jäi vähän sellainen olo, että hallitus kun olisi vaan halunnut hoitaa, niin sehän olisi järjestynyt, se 10 euroa. Te olisitte, ed. Satonen, teidän edustamanne ryhmä olisi, todennäköisesti joka tapauksessa tehnyt esimerkiksi vastalauseen tästä. Tällä kokemuksella, mikä minulla eduskunnasta on, uskallan sen sanoa, että joka tapauksessa olisitte tehneet vastalauseen.

Sitten toinen asia, jonka katson erinomaisen myönteiseksi, on se, että tähän asti kokoomuslainen sosiaalipolitiikka on ollut tuijotusta euroihin. Nyt teille 40 miljoonaa euroa on pieni kysymys. Varmuuden vuoksi: se on 240 miljoonaa markkaa. Markat eivät enää palaa, mutta se on 240 miljoonaa markkaa. Varmuuden vuoksi sanon senkin, että 1 euro tämän tyyppiseen eläkkeitten tarkistamiseen, tasokorotukseen, mitä nimeä siitä sitten käytetäänkään, tarkoittaa yhteensä 8 miljoonaa euroa. Haluan nyt varmuuden vuoksi sanoa tämänkin. Tosin, kun näyttää siltä, että kokoomuksen käsitykset euroista ovat oppositiotaipaleen aikana hieman olleet muutoksessa, voihan se olla, että tämä on pieni kysymys, mutta silloin ennen vanhaan tämä olisi ollut aika iso asia. Joskus on tapeltu 500 000 markasta, joskus on tapeltu miljoonasta markasta. On hyvä, että aika muuttuu, ei siinä mitään, se on positiivinen asia.

Sitten yksi asia lähinnä kommenttina: Olen ed. Asko-Seljavaaran kanssa aivan samaa mieltä siitä, että päätöksiä on tehtävä ajassa. Mutta on joitakin politiikan lohkoja, joitakin kysymyksiä, joissa pystyy vetämään linjaa, pystyy katsomaan suuntaa, pystyy katsomaan useitten vastaavankaltaisten päätösten sisälle, minkälainen linja sieltä löytyy. Ja ne puheet, mitä te täällä nyt esitätte, ja olen kuullut ne teiltä aikaisemminkin, ovat todella miellyttävää kuultavaa. Ne ovat todella miellyttävää kuultavaa. Niin kuin tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani totesin, sekään ei lämmitä yhtäkään eläkeläistä eikä tuo yhdellekään eläkeläisille yhtään euroa lisää, että eduskunnan puhujakorokkeelta tästä asiasta sanoo, vaan kun maaliskuun lopussa — huhtikuun alussa 2007 pimeinä öinä viimeisiä vääntöjä käydään, todella toivon, että esimerkiksi tämän kaltaiset puheenvuorot, joita te, ed. Asko-Seljavaara, täällä käytitte, ovat siellä pöydässä niitten ihmisten puheissa, jotka tekevät ratkaisuja, kun seuraavan hallituksen ohjelmaa kirjoitetaan. Ovat siellä mitkä puolueet tahansa, todella toivon, että tämä asia nousee pöydälle ja on siellä ja toteutuu tavalla, jolla päästään näitten kaikkein pienimpien eläkkeiden osalta eteenpäin, ettei esteenä ole se, että meillä on laki sellainen kuin se on.

Olen tässä itsekin koettanut ottaa selvää, miksi olemme tässä tilanteessa. Aikanaan 95, kun kansaneläkkeet ja työeläkkeet yhteensovitettiin, tuo yhteensovitus on toteutettu tavalla — nyt en sano, onko se oikein vai väärin — joka ei tällä aikataululla mahdollistanut sen kaltaista ratkaisua kuin esimerkiksi keskustan eduskuntaryhmän piirissä hyvin monet toivoivat. Korostan, että tämä on hallituksen ratkaisu, yhteinen ratkaisu, ja kaikki muu on tietysti selittelyä, mutta joka tapauksessa todella toivon, että tästä hetkestä noin 1,5 vuoden päästä ne puolueet, jotka ovat neuvottelemassa seuraavan vaalikauden eläkepolitiikasta, eläkepolitiikan linjasta, muistavat sen, miten haetaan aidosti ratkaisua siihen, että näihin pienimpiin eläkkeisiin päästäisiin kiinni. Jokainen tästä joukosta, 900 000 ihmistä, joitten eläkkeisiin jollakin tavalla tässä päätöksessä, tässä laissa, puututaan, totta kai on euronsa ansainnut, sekin pitää muistaa, mutta silloin kun haetaan niitä henkilöitä, jotka kaikkein eniten ovat tulonsiirtojen varassa, olisi erinomainen asia, että tällaiseen tilanteeseen päästäisiin.

Sitten aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Ed. Kangas, toistan uudemman kerran, että päätöksiä on tehtävä ajassa. Meidän muistikuvamme tapahtumista ja historian kulusta näemmä selkeästi vaihtelee siinä, kuka on mitäkin missäkin vaiheessa tehnyt ja kuka hyväksynyt. Sen uskallan kuitenkin keskustan edustajien ja keskustalaisten suulla sanoa, että kyllä niillä kansaneläkkeen pohjaosan ratkaisuilla, mitä silloin tehtiin, murennettiin kansanvakuutuksen perustaa tavalla, joka ei palaa. Nyt ollaan tässä asennossa ja eletään tämän tilanteen mukaisesti. Mutta toistan omaa sanomaani aikaisemmasta puheenvuorosta: ei noita vastalauseita vuosien varrelta, niitä tekstejä, tarvitse hävetä. Mutta joskus tässä, lainausmerkeissä, sodassa tulee voittoja, joskus tappioita, ja vastuu päätöksistä on viime kädessä niillä, jotka silloin hallitusvastuuta puolueina ja edustajina kantoivat.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä aikaisemmin ed. Sirkka-Liisa Anttila totesi, ja taisi todeta ed. Rehulakin, jotta nämä esitykset, jotka nyt ovat tässä, tämä 5 euroa ja 7 euroa, olisivat suurempia kuin Lipposen hallituksen aikanaan tekemät korotukset. Itse kun olen tässä joutunut olemaan hallituspuolella koko ajan ja uskollinen soturi, (Ed.Vihriälä: Ai joutunut olemaan? — Ed. Sjöblom: Liittykää vasemmistoliittoon!) on hyvä tietysti todeta, että ei voi sillä tavalla väärää todistusta lausua Lipposen hallituksestakaan, koska silloin vuonna 2001 korotus oli 73 markkaa. Tämähän tarkoittaa sitä, jotta nyt Vanhasen hallituksen pitäisi vielä kyllä tehdä yksi pieni korotus ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jotta pääsisi paremmaksi. Minusta, kun ajassa eletään, semmoista odottaisi tuossa, jotta ensi syksynä tehdään uusi päätös, ja sitten toteutuu se, mitä äsken puhujakorokkeelta puhuin: kun joka vuosi tehdään näin pieniä korotuksia, niin kyllä siitä sitten tulee ihan kohtuullinen yhteensä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula otti esille vielä tuon pohjaosan leikkauksen. Te olitte silloin oppositiossa ja esititte silloin 220:tä miljoonaa markkaa pohjaosan leikkausta. Te olitte kannattamassa leikkauksia.

Tästä varallisuusveron poistosta ja tasokorotuksesta: Se kumminkin kertoo siitä, että varallisuusvero poistetaan 1.1. ja tasokorotus tulee vuoden lopulla. Onko tämä hallituksen arvovalinta?

Ed. Satonen kertoi, että pitää yrityksiä tukea. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta pieniä yrityksiä ja perheyrityksiä pitää nimenomaan tukea — tuotekehittely, investointituet ja tällaiset — ei jakaa sinne katteettomasti rahaa ja kertoa sitten, että voisitteko työllistää; pitää vastuuttaa sielläkin, että työpaikkoja syntyy ja jotain jää käteen, ettei jaeta vaan rahaa ja sitten vaan toivota.

Nämä Fortumin optiot, mitkä tulevat: Tässä ajassa nyt ollaan. Minä toivoisin, että nyt kun talousvaliokunta käsittelee tätä asiaa, se tuotaisiin tänne eduskuntaan ja äänestettäisiin, halutaanko tällaisia optioita vai ei, pääsevät kansanedustajat ottamaan siihen kantaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! On hyvä, että ed. Esa Lahtela täsmensi tuon asian, ettei nyt jää väärää käsitystä pitkässä juoksussa myöskään pöytäkirjoihin. Tässä käytiin hiukan debattia aikaisemmin — ed. Sirkka-Liisa Anttila oli siinä, ed. Rehula myös — siitä, että nyt tämä nykyhallitus olisi lyönyt Lipposen kakkoshallituksen vaatimattoman 73 markan tasokorotuksen omalla vaatimattomalla 12 euron korotuksellaan. No, sehän siis ei pitänyt paikkaansa. Itsekin muistelin, että vain 70 markkaa, mutta se oli 73. On tietysti aivan saivartelua puhua nyt euroista tai markoista sinänsä, mutta kaiken kaikkiaan edelleen: mikään hallitus ei ole puhtaalla kaulalla tässä asiassa.

Mutta ed. Rehulalle vielä: Ed. Rehula, tarkkuus on tärkeätä. Itse viittasin vaan siihen, että sanoitte, että useampi sairaanhoitopiiri on sataprosenttisesti tavoittanut hoitotakuun. Ei pidä paikkaansa. Sanoin, että Etelä-Savoa en tunne. Se oli se ykkönen. Kakkonen, siis hopeasijalla, on Kymenlaakson sairaanhoitopiiri. Sen tunnen, ja siellä on jonoa puolella lyhennetty, mutta se ei ole päässyt siihen tavoitteeseen purkaa jonot 1.9. mennessä. Se on tosiasia. Tämän vuoksi on tästä turha sen kummemmin saivarrella.

Mitä E24 merkitsee, call center, tämä teidän mainitsemanne asia, niin siinä nyt ei varsinaisesti muuta tulosta ole kuin se, että avoterveydenhoidossa voidaan todeta, että on saatu yhteys ja hoidon arviointi on voitu aloittaa. Puhelimessahan se ei aina suinkaan käy, mutta se on täällä avohoidon sektorilla tällainen asia, jota on myös kopioitu moneen muuhun paikkaan.

Kymenlaaksosta puhun ja omasta ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Ed. Tiusanen, jos me pysyisimme tässä kansaneläkekysymyksessä.

Puhuja:

No niin, mennään takaisin kansaneläkkeeseen. Tässä joka tapauksessa palveluista on ollut puhe, puhemies, ja kun palvelut kuitenkin on täällä monien muidenkin kansanedustajien suulla todettu keskeiseksi asiaksi kansaneläkeläisten ...

Ensimmäinen varapuhemies:

Minä toivon, että tästä lähtien me puhumme vain kansaneläkkeestä ja tästä asiasta. En suvaitse, että laajennamme keskustelua käsittelemään koko hoitovastuuta ja hoitotakuuta.

Puhuja:

No niin, palataan sitten kansaneläkkeeseen, kansaneläkkeen korotusasiaan. Joka tapauksessa tämä 5 euron korotus ei voi olla riittävä, ja näin ollen kysymys siitä, että siihen voitaisiin olla tyytyväisiä, kun moni muu maksu nousee, ei todellakaan saa ainakaan minun kannatustani. Se, miksi tämä keskustelu on laajentunut, johtunee siitä, että tavallisen eläkkeensaajan elämässä palveluilla on kuitenkin hyvin keskeinen osa. Jos puhutaan heidän toimeentulostaan, niin pitää samalla katsoa, missä sitten syntyy uusia menoja ja miten palvelut tavoitetaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti haluaisin vielä kommentoida ed. Rehulan jälkimmäistä puheenvuoroa. En voi muuta kuin ihmetellä sitä, että te nyt sanotte, että tämä 5 euroa on niin iso asia valtion budjetissa, ja silloin kun oli vaalit, en löytänyt kyllä yhtään keskustalaista, joka olisi silloin väittänyt, että se 5 euroa on niin iso asia tai 10 euroa. Eli kyllä joku raja pitää olla myöskin sillä asialla, mitä puhutaan, mitä luvataan ja mitä tehdään. Minä toivon, että kun seuraavan kerran ennen niitä ed. Rehulan mainitsemia pitkien puukkojen öitä on se tilanne, josta ed. Rehula myöskin mainitsi, että ollaan siellä kansan edessä, ja jos silloin kyse on siitä, että siellä yhteisesti asioita hoidetaan, niin olisi myöskin jonkinlaista vastuullisuutta siinä, mitä luvataan. Nämä lupaukset, jotka nyt henkilöityvät tietysti siihen ministeriin, joka teillä näitä asioita hoitaa, ovat olleet täysin kohtuuttomia siihen nähden, mitä on tapahtunut. Siinä suhteessa on aika erikoista, että nämä asiat koetetaan täällä kääntää nyt niin, että kokoomus on vasta nyt tälle asialle herännyt, ja yritetään puolustaa sitä omaa saamattomuutta sillä.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän oikein hyvin tämän puhemiehen rajauksen tähän keskusteluun, mutta haluan kuitenkin todeta sen, että eläkeläisten asemaahan tosiasiassa parannetaan sekä tulonsiirroilla että palveluilla. Kyllä nämä kulkevat käsi kädessä. Sen takia, kun me puhumme eläkepolitiikasta, sen tasosta, meidän täytyy nähdä se kolikon toinen puoli.

En avaa tätä asiaa sen pidemmälle. Totean vaan sen, että kun mietitään eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuutta ja sen kehittämistä, niin kaiken aikaa täytyy pitää silloin rinnalla palvelujen, maksujen sekä tukien välinen suhde ja sitten ennen muuta se, mihin täällä on monessa puheenvuorossa viitattu, kansaneläkeindeksin yhtenäistäminen työeläkeindeksin kanssa. Tässä, arvoisat edustajakollegat, tuleekin sitten se kysymys. Tässä salissa on selvästi erilaisia poliittisia mieltymyksiä. Siinä, missä keskustan eduskuntaryhmä on läpi meidän suomalaisen kansanvakuutusjärjestelmämme historian rakentanut kansaneläkejärjestelmää, sitoutunut siihen voimakkaasti, on täällä voimakkaasti nimenomaan itseään palkansaajaliikkeenä mainostavia puolueita, jotka sitoutuvat taas työeläkejärjestelmän kehittämiseen. Tässä on se peruslähtökohta ja sellainen rakenteellinen lähtökohta. Tämä on meidän hyvä muistaa kaiken aikaa, millä tavalla näitä asioita käsitellään.

Jos eläkkeiden keskitaso Suomessa on noin 1 200 euroa, niin eihän edes se keskiarvossa elävä eläkeläinen ole se ongelma tänä päivänä, vaan ne, jotka ovat reippaasti siellä alle 1 000 eurossa. Se on tänä päivänä se suuri väliinputoajien joukko. Se on se, jota varten meidän on pakko rakennella köyhyyspaketteja. Se on se joukko, johon tämäkin 12 euron korotus tällä vaalikaudella sitten tasokorotuksena tulee. Mutta pahaa vaan, arvon kollegat, pelkään, kuinka paljon löytyy sitten sitä poliittista halua seuraavienkaan vaalien jälkeen, kun me tulemme varmasti, jos olemme niissä neuvotteluissa mukana, nostamaan pöydälle neuvotteluissa kansaneläkkeen tasokorotuksen. Se on aivan varmaa. Se voidaan nyt jo luvata. Kuinka paljon siihen saadaan sitten poliittista tukea? Siinä sitten mitataan tämä.

Sen takia nyt, kun mietitään mittavampia rakenteellisia korotusmalleja ja mietitään yhteensovitussääntöjen ongelmia, pitää kysyä, pitäisikö meidän ottaa käyttöön jonkunlainen takuueläkejärjestelmä, samalla tavalla minimieläke-, takuueläkejärjestelmä kuin meillä on minimipalkkajärjestelmä, että kaikki saavat kohtuullisen minimieläkkeen aikaisemmasta työhistoriasta riippumatta. Tämä on äärimmäisen tärkeä kysymys. Meillähän on edelleenkin nyt eläkeläisten joukossa ja pikkasen aikaa vielä sinne tulee ihmisiä, joilla voi olla sellainen työhistoria, että siellä työeläkekertymä on äärimmäisen pieni. Tällaisia löytyy varsinkin maaseutualan työpaikoista. Mutta kun ihmiset jäävät eläkkeelle 20—30 vuoden kuluttua, tavallaan tämä ongelma on silloin hoitunut pois. Sen takia tämä fundamentaali ongelma on meillä käsissä nyt ja tässä. Sen takia siihen pitää ne keinot pyrkiä nyt löytämään.

Tämä ratkaisu, josta me nyt tänään puhumme täällä, kohdistuu kuitenkin 660 000 eläkeläiseen. Ei se ole vähäinen asia. Minusta on ollut hyvin tärkeää kaiken aikaa muistaa, että vaikka me puhumme ikään kuin 12 eurosta, että se olisi vain 12 euroa, on kuitenkin näissä oloissa merkittävä asia, että se korotus tehdään, ja se ei ole ainakaan eläkeläisten etuisuuksia ja elämää kaventava asia. Se on yksi osa siinä kokonaisuudessa, ja nyt en, puhemies, lopuksikaan sille palvelupuolelle mene, mutta totean vaan sen, että hoitotakuujärjestelmällä ja kaikilla niillä investoinneilla, jotka sille puolelle on tehty, on huolehdittu siitä, että eläkeläisväestölle, joka on hyvin suurelta osin myöskin vanhusväestöä, pystytään rakentamaan hoitotakuujärjestelmän ja vanhusten palvelujärjestelmän, erilaisten siellä olevien tukijärjestelmien, kautta mahdollisuudet viettää arvokas, turvallinen vanhuus.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuorossani on pätkä tulevaisuutta ja osa historiaa.

Ensinnäkin tulevaisuuteen: Aivan samoin kuin ed. Laukkanen totesi puheenvuorossaan, voi olla jokseenkin varma, että niiden asioiden joukossa, joita Suomen Keskusta -niminen puolue vaalien jälkeen hallitusneuvottelupöytään vie, on kansaneläkkeisiin ja sen tasokorotukseen liittyvä maininta, liittyvä kohta, ja sitten katsotaan, kenellä on aitoa halua liikkua tässä asiassa. Valitettavasti kokemukset ovat sen suuntaiset, että niitä kavereita ... Onneksi niitä on, onneksi niitä on, ja kolmannen kerran: onneksi niitä on. Mutta erityisesti kokoomuksen suunnalta tulleissa puheissa ja — nyt tietenkin ed. Satonen lähti salista pois — Ed. Satosen puheessa ja väittämässä siitä, mitä on tehty — hän puhui siitä, mitä on tehty — ei kyllä ainakaan sitä todennuspohjaa ole, mitä täällä eduskunnan salissa on pystynyt eläkepolitiikan osalta niitä debatteja käymään. Kyyti on ollut kohtuullisen kylmää. Niin kuin edellisessä puheenvuorossani totesin, vaikka oltiin oppositiossa, tiesin, kuinka haettiin 500 000:ta markkaa, kuinka haettiin miljoonaa markkaa joihinkin kaikkein kipeimpiin kohtiin, kun kokoomuslaisella sosiaalipolitiikalla oli yhtäläisyysmerkit talouspolitiikan kanssa. Kyyti oli aika ajoin todella kylmää.

Puheet siitä, että nyt yritetään kääntää keskustelu katteettomista lupauksista siihen, miksi kokoomus on vasta nyt herännyt: Mitä tästä keskustelusta muuta voi päätellä kuin että sosiaalipoliittinen omatunto on kokoomuksen, niin puolueen kuin eduskuntaryhmän, piirissä kummasti virkistynyt oppositiotaipaleen aikana? Kuluneen syksyn aikana se on erityisesti virkistynyt, mikä on tietysti lämmöllä ja kiitoksella merkillepantavaa. Voi hyvin sanoa, että tekojen ja puheiden pitäisi kohdata. Se, mitä yksittäiset edustajat tekevät ja puhuvat: meillä jokaisessa ryhmässä on edustajia, joilla on (Puhemies koputtaa) puheita ja tekoja, jotka eivät välttämättä kohtaa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Pyydän siirtymään puhujakorokkeelle.

Puhuja:

Niin, arvoisa puhemies, jatkan siitä, miten puheet ja teot kohtaavat. Me jokainen vastaamme omista puheistamme, ja on aivan selvää, että tällaisia henkilöitä löytyy jokaisesta ryhmästä. Täällä salissa edellisen puheenvuoron aikana oli yhdeksän edustajaa. Nyt aletaan olla tilanteessa, että on toistakymmentä — ilmeisesti osa odottaa jo seuraavaa keskustelunaihetta. Mutta mehän voimme jatkaa illan tappiin väittelyä siitä, kuka sanoi ja mitä sanoi. Jokainen vastaa omista puheistaan, omista teoistaan.

Onhan tämä nähty: kokoomuksen viesti eläkeläisille oppositiotaipaleen kahden ja puolen vuoden aikana on ollut erään edustajan, erään kansanedustajaehdokkaan, nykyisen ministerin, vaaliesite. Sehän on ollut kokoomuksen eläkepoliittinen linjaus. Seuraava linjaus on ollut nyt nähtävissä vuosi sitten, ja tämän keskustelun yhteydessä tasokorotuksesta teidän vastalauseenne on se viesti, minkä te olette eläkeläisille lähettäneet. Mekin osaamme lukea teidän vastalauseitanne, mutta niitä on pakko verrata ja vääjäämättä joutuu vertaamaan siihen politiikkaan, jota kokoomus on harrastanut, ja siihen taustaan, joka kokemus keskustalaisilla päättäjillä on ajalta, jolloin tämä maa oli syvimmässä lamassa, esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Jotakin tiedän niistä keskusteluista, mitä silloin esimerkiksi kansaneläkkeen pohjaosan osalta käytiin, tiedän, mitä esityksiä oli niinä myrskyisinä öinä, kun Suomen valtiontalous oli todella romahtamassa. Jotakin tiedän. Ei voi olla unohtamatta sitä historiaa, josta tähän päivään on tultu, ja siksi katson, että on mahdollisuus keskustan kansanedustajana sanoa, että on virkistävää, että kokoomuksen sosiaalipoliittinen omatunto on virkistynyt, vähävaraisista huolehtiminen on alkanut kiinnostaa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan se jatkuu. Se on mielenkiintoista nähdä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustajat Laukkanen ja Rehula toivat esille, on välttämätöntä, että seuraavan hallitusneuvottelun yhteydessä, ketkä siinä sitten mukana ovatkin, pidetään huoli siitä, että kansaneläkkeitten taso saadaan nousemaan. Siihen ei ole enää kovin kauan, toista vuotta, ei puoltatoistakaan vuotta, kun nämä asiat ovat jo tuossa pöydässä. Minä toivon, että tämä tajutaan todella vakavasti, sillä on niitä ihmisiä, joilla on kansaneläkkeen lisäksi vain pieni yrittäjäeläke, koska ei ole täyttä ennättänyt maksaakaan iästä johtuen, on ollut liian lyhyen aikaa tuon lainsäädännön parissa, tai pieni työeläke. Juuri heidän kohdallaan, monta kertaa kaikkein iäkkäimpien eläkeläisten kohdalla, nämä ongelmat pienen eläkkeen osalta tulevat esille.

Näkisin, että tämä olisi hyvin järkevää myös työllisyyden kannalta. Eläkeläiset pystyvät käyttämään palveluita ja työllistämään palveluyrittäjiä, ja tämä tapahtuu tasapuolisesti kautta koko maan aina syrjäisimpiä seutuja myöten.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Lähtisin siitä, että eläkeläiset ovat kyllä kantapään kautta nyt oppineet sen, että luvataan ja sitten ei tehdä ja joillekin tulevat palkkiot saman tien, kun päätös tulee, sitten korotus heidän kohdallaan vasta vuoden päästä siitä, kun päätös tehdään. Nämä ovat niitä viestejä, mitä nyt kuullaan.

Uskon myös siihen, että koska eläkeläiset ovat näin kantapään tulleet petetyiksi — heidän oma käsityksensä, hyvin useiden heistä — he tulevat seuraavissa, vuoden 2007 maaliskuun vaaleissa erityisesti sitouttamaan omia kandidaattejaan, ehdokkaitaan, tässä asiassa. En usko, että enää silloin millä tahansa vaalilupauksilla on suurtakaan arvoa. Silloin kyllä mitataan sitten myös tekoja.

Lopuksi, puhemies, teoista voidaan katsoa ne äänestykset, mitä vuoden 95 jälkeen on käyty pohjaosan kohdalla. Äänestykset usein olivat sillä tavalla kirjavia, että niitä listoja julkaisi aina jopa valtakunnan päälehti, kuka äänesti vastaan muun muassa hallituspuolueista.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa hallituspuolueiden edustajista lähinnä keskustapuoluelaiset ovat olleet äänessä, ja mielenkiintoista on lupauksien esille ottaminen. Täällä on useampikin kansanedustaja puhunut lupauksista: Ed. Laukkanen on luvannut tuolta puhujakorokkeelta käsin, että tämä asia otetaan kunnolla esille seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Ed. Rehula on puhunut samaan suuntaan. Kumpikaan edustajista ei ole kuitenkaan vastannut — halunnut tai viitsinyt tai osannut, en minä tiedä, mikä se on — kysymykseeni siitä, minkä takia hallitus ei halua nyt tässä pienessä korotuksessa pitää eläkeläisten ostovoimaa ennallaan ja minkä takia voimaantulokin piti siirtää elokuulle, miksi se ei voinut olla tammikuun alussa. Tämmöinen keskusteluhan ei toimi ajassa, jossa voimakkaasti provosoidutaan tämän suuntaisesta asiasta eikä osata perustella oman päätöksen varsinaisia seikkoja. Ed. Oinonen on ollut onneksi täällä vähän eri linjoilla. Tämä oli minusta analyysi tästä keskustelusta.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula sai minut tänne puhujakorokkeelle käyttämään puheenvuoron eläkeläisten puolesta. Olen useita kymmeniä puheenvuoroja käyttänyt tämän kahden ja puolen vuoden aikana nimenomaan puolustaakseni pieneläkeläisiä, jotka ovat tämän maan aikanaan rakentaneet. Minä ihmettelen suuresti, että tältä paikalta voidaan käyttää sanontaa, että kokoomuslaisten omatunto olisi nyt vasta herännyt jollain lailla. Minä omalta osaltani sanon ja sanon puolueen puolesta: minä olen liittynyt kokoomuspuolueeseen silloin, kun sen mainos oli "Tärkein on ihminen". Minun vaalimainokseni oli vaalien alla "Tärkein on ihminen", ja se on sitä edelleen. Jos on sellainen kuva, että kokoomuksessa ei ole tahtoa hoitaa eläkeläisten asioita, niin se on aivan väärä kuva.

Kun ed. Rehula puhui 90-luvun alun lamasta ja romahduksesta ja siitä, mitä silloin päätettiin, hän jätti sanomatta sen rehellisesti, että silloin oli porvarihallitus, jonka pääministeri oli Esko Aho, ja siellä oli kokoomuskin mukana. Ollaan rehellisiä, näin oli. Sen jälkeen, kun piti maa nostaa jaloilleen ja samojen henkilöiden ja puolueitten toimesta sitä nostettiin kovalla kädellä, oli pakko tehdä ratkaisuja, jotka eivät olleet tietystikään myönteisiä eläkeläisille, mutta eivät myöskään monelle muulle. Maa oli saatava jaloilleen. Ed. Rehulan puheenvuoro äsken oli tyypillinen esimerkki suomalaisesta lauseesta, että hyökkäys on parasta puolustamista. Hän hyökkäsi, kuten sanoin, kokoomusta kohti.

On pakko muistuttaa siitä, että esimerkiksi kun minä toista kertaa vaaleissa mukana olleena henkilönä, pitkän virkamiesuran läpikäyneenä kuuntelin keskustalaisten puheita keskisuomalaisissa vaalitilaisuuksissa, on pakko muistuttaa, että jokaisessa tilaisuudessa keskustalaiset sanoivat, että kun he pääsevät valtaan, he korjaavat tämän ongelman. Onko tämä ongelman korjaamista: 7 euroa aikaisemmin, 5 euroa ensi vuoden syyskuussa? Minä sanoisin suoraan, että meidän pitäisi hävetä, kun teemme tämmöisiä päätöksiä. Sillä 7 eurolla, olen moneen kertaan sanonut, saa tuolta kuppilasta lihapullat tykötarpeineen, sillä 5 eurolla huoltoasemalta kaksi kuppia kahvia ja kaksi munkkia. Ja me kehtaamme suoraan sanoen kinata täällä, onko tämä eläkeläisten edun mukaista vai ei, kun se ei sitä kerta kaikkiaan ole. Tältä osalta, kun me puhumme vielä sellaisesta ikäryhmästä, joka on elänyt sota-ajan jälkeisen ajan ja joka on keskimääräisesti ottaen ollut nostamassa tämän maan jaloilleen, olisi paljon kunniakkaampaa sanoa, että nyt me emme pysty tekemään muuta kuin näin vähäisen liikkeen tai meillä ei ole tahtoa tehdä muuta kuin näin pieni liike.

Kokoomuksen osalta olemme vaan halunneet sanoa monessa eri yhteydessä, että kun on käynyt ilmi, että tämänkin vuoden taloudellinen kehitys maassa on sellainen, monta ongelmaa voitaisiin korjata kuntapuolella, työllisyyspuolella, eläkepuolella, mutta tahto puuttuu. Minä toivon, että ollaan sitten rehellisiä, kuten ed. Rehula puhui, että jokainen vastaa puheistaan ja teoistaan, ja tunnustetaan selvästi se tosiasia, että olisi varaa, mutta ei ole tahtoa tällä hallituksella.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni kyllä pitää puheilla olla katetta ja se, mitä on luvattu eläkeläisille, mikäli päästään valtaan, on kyllä pidettävä. Mielestäni tämä kokoomuksen esitys, mikä on täällä vastalauseessa 1, että kansaneläkettä nostettaisiin 10 euroa, on realistinen. Siinä on oma pohjansa, joka on täysin realistinen, ja se perustuu järkevään järjenkäyttöön eikä vaalilupauksiin. Toivon, että tähän suuntaan asiaa voidaan jatkossa kehittää. Kuitenkin kyseessä on 97 000 ihmistä, liki 100 000 ihmistä, plus sitten niitä ihmisiä, joita on runsaasti enemmän, joilla on pientä työeläkettä kansaneläkkeen lisäksi. Kyllä näitä ihmisiä on kuuleminen.

Jukka  Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Täällä edellä tuotiin esille, että täällä keskustan edustajat ovat olleet hallituspuolueista äänessä hyvin paljon tämän keskustelun aikana. Pitää paikkansa. Meille eläkeläisten ja ennen kaikkea kansaneläkeläisten asema on hyvin tärkeä. Mutta kun ed. Vielma äsken omalla tavallaan erittäin merkittävässä puheessaan taas totesi, että pitää hävetä tätä päätöstä, mitä ollaan tekemässä, ettei ole tahtoa, niin minä sanon, että poliittista tahtoa löytyi budjettiriihessä, että voitiin tehdä tämäkin korotus. Minä pitäisin sitä hyvänä; sitä poliittista tahtoa ei aikaisemmin ollut.

Minusta on kovaa käyttää sanaa, että pitää "hävetä", kun ollaan lisää etuutta antamassa. Se on pieni todella ja minustakin riittämätön eläkeläisten kannalta, ehdottomasti riittämätön. Siitä olen samaa mieltä ed. Vielman kanssa. Mutta kun ed. Vielma sanoi, että kokoomus on ollut aina eläkeläisten asialla, varmasti on ollut ja on tänäkin päivänä — hyvätuloisten eläkeläisten, joilla on hyvät tulot ja hyvät työeläkkeet. Mutta ette te ole kantaneet sellaista huolta nimenomaan pelkän kansaneläkkeen varassa elävistä, niin kuin olisi pitänyt. Tätä on turha nyt varmasti enää jatkaa, mutta pantakoon nyt tämäkin eduskunnan pöytäkirjoihin, että nimenomaan keskustan edustajia tämä kiinnostaa, koska tässä on kysymys todella vähätuloisista ihmisistä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että kyllä tässä on hyvää tahtoa ollut, täytyy ihan rehellisesti tunnustaa, mutta se summa ei vaan ole riittävä. Ja täytyy myös sanoa, että voisin siteerata läheistä ihmistä, joka kuuluu Suomen keskustapuolueeseen, että suunta on oikea mutta riittämätön.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Minä lyhyesti vaan ed. Vihriälän puheenvuoroon viitaten sanon, että pelkkä kiinnostus ei tässä salissa kyllä riitä, vaan kyllä täällä pitää uskaltaa tehdä päätöksiä. Kysymys on siitä, että tämä hallitus ei ole halunnut tehdä päätöksiä, joissa eläkeläisille annettaisiin enemmän kuin tämä 5 euroa, sekin ensi vuoden syyskuun alusta. Kyllä minä henkilökohtaisesti häpeän tätä, sanon aivan suoraan, eikä muiden tarvitse hävetä; jos tuntuu siltä, että asiat ovat kunnossa (Ed. Vihriälä: Ei se kunnossa ole!) ja voi rinta pystyssä kävellä, niin siitä vaan, mutta minulle tämä on asia, jota minä häpeän eduskunnan puolesta.

Kokoomus esitti jo viime vuoden syksyllä budjetin yhteydessä ponnen, että eduskunta edellyttää, että hallitus tuo kevätistuntokaudella 2005 selvityksen, miten eläkeläisten toimeentulo turvataan palkansaajiin nähden. Miten kävi? Te äänestitte nurin sen jo viime vuoden syyskuussa tietämättä, minkälainen vuosi on edessä. Onko tämä sitä tahtoa ja kiinnostusta eläkeläisiä kohtaan? Ette te silloin tienneet, että meillä vuosi 2005 tulee olemaan hyvä vuosi, ja te voisitte tehdä paremman päätöksen kuin nyt teette.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kolmannen kerran totean vain, että keskustapuoluelaiset eivät ole mitenkään kertoneet, minkä takia tämä ratkaisu vähentää pieneläkeläisten ostovoimaa. Se on hyvin mielenkiintoista, että te provosoidutte muuten, mutta kun teiltä asiallisesti kysyy perustetta, jolla te huononnatte tätä tilannetta, kun korotus on liian vähäinen, niin vastausta ei saa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, jos se on vielä jollekin epäselvää, että kyllä kokoomus on yleispuolue. Meillä on tietty arvopohja, jonka pohjalta toimitaan, ja on turha tulla sanomaan, että kokoomus olisi vain tietynlaisten ihmisten edunvalvoja. Se on yleispuolue, siihen kuuluu palkansaajia, maanviljelijöitä, työntekijöitä, työnantajia, ja se ei ole pelkästään, niin kuin muut puolueet ehkä, jonkin tietyn ryhmän edustaja, niin kuin täällä virheellisesti puhuttiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Huomenna iltapäivällä meillä on mahdollisuus tästä asiasta äänestää, ja silloin nähdään kyllä se jakautuminen, miten ollaan 10 euron tai 5:n tai 20:n takana. Joka tapauksessa kaikki tietävät, että pienellä eläkkeellä elävien ihmisten tilanne ei ole hyvä ja 5 euroa on varsin vähän. 120 miljoonaa euroa oli vielä runsas vuosi sitten varallisuusveron tuotto, ja nyt se meinataan nollata. Sieltäkin olisi saatu pariksi vuodeksi, tai kun se olisi jätetty, siitä olisi saatu pysyvä rahoituspohja selvästi paremmalle tasokorotukselle kuin tämä 5 euroa on.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä joku totesi, että sillä saa kaksi munkkia ja kaksi kahvikuppia. Suosittelen ostamaan jotain Kulta Katriinaa, Saludoa tai Costa Ricaa tarjouksesta, sillä saa muuten kolme pakettia, jotta ei se ihan tyhjänpäiväinen juttu ole.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä keskusteluhan alkaa muistuttaa keskustelua varusmiesten päivärahasta, joka meni aina tietyn määrän munkkeja ja kahvikupillisia mukaan. En lähde siihen, koska kahvikupinkin hinta voi olla niin erilainen.

Minua huolestuttaa se, että nyt vasta, kun olemme oppositiossa, voi ihan riemurinnoin sanoa, että tämä on oikean suuntainen muutos mutta todellakin riittämätön, mutta juuri se vaatiikin hillintää, ettei mene lupaamaan kohtuuttomuuksia vaan tekee sellaista oppositiopolitiikkaa, joka on myös tolkullista ja järjellistä ja jossa on jonkinlaista pohjaa.

Yleiskeskustelu päättyy.