2) Hallituksen esitys kansaneläkkeen tasokorotusta koskevaksi
lainsäädännöksi
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Hallituksen esitys kansaneläkkeiden
5 euron tasokorotuksesta on saanut eläkeläiset
suorastaan hämmästyksen valtaan, ja lisäksi
hyvin kiukkuisia kannanottoja on tullut siitä, pidetäänkö eläkeläisiä pilkkana
tällä 5 euron tasokorotuksella. On tietenkin selvää,
että parempi 5 euron tasokorotuskin kuin leikkaus, mutta
tämä on täysin riittämätön
tasokorotus kansaneläkkeisiin. Yksinäisen henkilön
kansaneläke ensimmäisessä kuntaryhmässä on
505 euroa, ja se on todella alhainen. Toisessa kuntaryhmässä vastaava
yksinäisen henkilön eläke on 484 euroa
kuukaudessa. Näihin esitetään 5 euron
tasokorotusta. Tämä on todella pieni korotus,
ja kun aikanaan arvostelimme hallituksen köyhyyspakettia,
niin kyllä se oli todella niukka. Mutta kun eilen keskustelimme varallisuusverosta
Suomen rikkaimmille, niin silloin kyllä rahaa riitti.
Tämä hallituksen esitys ja valiokunnan mietintö merkitsevät
sitä, että nämä sadattuhannet eläkeläiset
saavat suunnilleen jakaa saman summan kuin minkä 2 700
Suomen rikkainta saa verohelpotusta varallisuusveron poistosta.
Nämä saavat noin 35 miljoonaa euroa. Sen sijaan
nämä tämän esityksen mukaan
noin 900 000 eläkeläistä, jotka
tästä hyötyvät, saavat noin
38,5—40 miljoonan euron hyödyn tästä hallituksen
esityksestä elikkä tästä 5 euron
tasokorotuksesta.
On selvää, että tällainen
tasokorotus ei riitä alkuunkaan, ja näin ollen
vasemmistoliiton sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oleva edustaja
on tehnyt vastalauseen, jossa esitetään, että tasokorotus
olisi 20 euroa ja se toteutettaisiin heti ensi vuoden alusta. Hallitushan
esittää, että tämä 5
euron vaatimaton tasokorotus tulisi voimaan vasta ensi vuoden syyskuussa,
joten ensi vuonna hyöty näille eläkeläisille
olisi vielä tätä äsken mainittua
summaa huomattavasti pienempi.
Suomessa vuoden 2003 lopussa eläkkeensaajien keskieläke
oli 1 058 euroa kuukaudessa ja Kelan eläkeläisten
keskieläke oli 757 euroa, elikkä varsin pienistä eläkkeistä on
kysymys. Vaikka henkilö saisi pientä työeläkettä,
niin silti hänen toimeentulonsa on äärimmäisen
niukkaa. Lainaan pienen pätkän tästä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan mietinnöstä: "- - kansaneläkkeen saajat
elävät pääsääntöisesti
niukan toimeentulon varassa silloinkin, kun maksussa on samanaikaisesti
työeläke." Elikkä valiokuntakin on todennut,
että nämä henkilöt elävät
niukan toimeentulon varassa, mutta siitä huolimatta valiokunnan
enemmistö ei ole valmis korottamaan kansaneläkettä kuin
5 eurolla kuukaudessa. Tämä on kyllä melkoista
sanahelinää, kun ensin todetaan, että eletään
köyhyydessä ja niukkuudessa, mutta kuitenkin,
vaikka valtiolla on runsaasti varoja tällä hetkellä ja
tulee enemmän varaa kuin mitä on budjetissa ennakkoon
arvioitu, tyydytään tällaiseen 5 euron
tasokorotukseen. Kuten monet eläkeläiset ovat
sanoneet, he kokevat tämän pilkanteoksi. Tämähän
tekee kokonaista 17 senttiä päivää kohti,
ja siinä onkin eläkeläisellä miettimistä,
mihin hän tämän valtavan summan, 17 senttiä päivää kohti,
sijoittaa, mitä kaikkea sillä voi ostaa.
Sen sijaan, kuten jo eilen totesin, täällä puolustettiin
ja pidettiin välttämättömänä Suomen rikkaimpien
verohelpotuksia elikkä varallisuusveron poistoa. Tähän
valtiolla on varaa heti vuoden alusta, mutta eläkkeiden
tasokorotukseen vasta ensi vuoden syyskuun alusta.
Näin ollen ne puheet, mitä hallituspuolueitten kansanedustajat
ovat pitäneet eläkeläisten toimeentulon
parantamisesta, ovat kyllä täysin onttoja ja tyhjiä,
sillä ilman euroja eläkeläisten toimeentuloa
ei voi parantaa. Euroja tarvitaan, ja tämä 20
euron tasokorotus ensi vuoden alusta olisi välttämättä tehtävä,
jotta edes sitä jälkeenjääneisyyttä,
mikä kansaneläkkeiden osalta on tapahtunut, voitaisiin
kuroa umpeen.
Toisena pahana epäkohtana on kansaneläkkeiden
indeksin laskentatapa. Sehän merkitsee sitä, että ne
jäävät entistä pahemmin myös
työeläkkeistä jälkeen, vaikka
työeläkkeidenkin indeksin laskentatapaa on heikennetty
siirryttäessä niin sanottuun taitettuun indeksiin,
mikä merkitsee sitä, että myöskin
työeläkkeiden saajat menettävät jatkuvasti
verrattuna esimerkiksi palkansaajien palkankorotuksiin ja aikaisempaan
työeläkeindeksiin.
Näin ollen, herra puhemies, jos tämä kansa
haluaa pitää raskaan työn raatajista
ja eläkeläisistään huolta, välittömästi
tulisi toteuttaa vähintäänkin tämä 20
euron tasokorotus.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kun nyt on kysymys näin huikeista
luvuista kuin 5 euron tasokorotuksesta, tätä on
ehkä hyvä konkretisoida vähän
esimerkein siitä, mistä oikeastaan on kysymys.
Tällä 5 eurolla viimeaikaisten kokemusteni mukaan
saa eduskunnan kuppilassa kaksi kertaa kuussa pienen kahvin ja leivoksen,
jos tyytyy halvemman lajin leivoksiin. Kampaviineriin tai texaspullaan
ajautuessaan ei pysty ostamaan kyseistä annosta kuin yhden
kerran. Samanaikaisesti tässä talossa on käyty
muutama kerros ylempänä melkoista melskettä eräistä optioista.
Mietintöä lukiessani totesin, että Fortum-nimisen
yhtiön toimitusjohtajan optioitten tämänhetkisellä arvolla
tämä kaikille 900 000 kansaneläkeläiselle
tuleva korotus pystyttäisiin lähestulkoon maksamaan
ensi vuonna. Ensi vuoden alusta voimaan tulevalla varallisuusveron alennuksella
tämä korotus pystyttäisiin maksamaan
viisinkertaisena. Täällä eilen todettiin,
että on pölhöpopulismia tehdä tällaisia
vertailuja, mutta on pakko todeta, että jostain populismista on
kysymys silloinkin, kun eläkkeitä sanotaan korotettavan
köyhyyden poistamiseksi ja niitä korotetaan 5
eurolla ja vielä siten, että ne tulevat vasta
loppuvuodesta voimaan.
Oikeastaan haluan kiinnittää nyt kahteen asiaan
erillistä huomiota. Näistä ensimmäinen
on eläkeindeksi. Kuten ed. Kuoppa jo edellä totesi, kansaneläkeindeksi
on heikoin näistä eläkeindekseistä eikä työeläkeindeksikään,
nykyinen taitettu indeksi, eläkeläisten kannalta
ole hyvä indeksi, koska se jättää eläkkeet
jälkeen palkansaajien ostovoiman kehityksestä,
pääomatuloista nyt puhumattakaan. (Ed. Kankaanniemi:
40 vuotta jättänyt jälkeen!) — Näin
on käynyt. 40 vuoden aikana varmaan on jo eroa melkoisesti kuroutunut.
Kun nyt näissä perusteluissa ja myös
sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan,
että tällä vuosituhannella tämä ero
on näillä tasokorotuksilla saatu pysymään
tasoissa työeläkkeitten kanssa, niin on tietysti
todettava, että näin on voinut käydä,
mutta jälkeenjääneisyyttähän
sillä ei ole korjattu. Ne on siis käytetty vain
indeksitappioihin. Nämä kaksi tasokorotusta, jotka
nyt ovat tällä eduskuntakaudella tulleet, on käytetty
tällä vuosituhannella syntyneen indeksitappion
kattamiseen suhteessa työeläkkeisiin, mutta sillä ei ole
pystytty lähestulkoonkaan kattamaan sitä indeksitappiota,
joka on syntynyt suhteessa palkansaajiin. Sitä indeksitappiota,
joka on syntynyt suhteessa pääomatuloihin, ei
kyllä tässä salissa ja vielä vähemmän
toreilla ja turuilla ilkeä mennä edes mainitsemaankaan.
Toinen asia ovat sitten nämä hallituksen suurella
innostuksella jakamat veronalennukset, joilla täällä monesti
kuullun mukaan on Suomen taloutta suuresti rohkaistu. Tosiasia kuitenkin
on, että näistä alennuksista nyt puheena
olevat eläkeläiset eivät ole päässeet
nauttimaan tippaakaan. Näistä veronalennuksista
siis eläkeläiset eivät ole saaneet mitään
hyötyä, vaikka heidän olisi ehkä ollut
hyvä saada, koska juuri heidän kulutusalttiutensa
on suurin ja todennäköisesti se olisi myöskin
heidän osaltaan suuntautunut kulutukseen ja näin
olisi varmaankin suhteellisesti kaikkein parhaiten pyöritetty
talouden dynamiikkaa.
Joka tapauksessa nyt kuitenkin käy niin, että kun
veroja on alennettu, ilman että eläkeläisten veroja
on alennettu, niin näitten verojen alennusten seurauksena,
kuten nyt me kaikki, jotka tuolla kunnissa joko valtuutettuina tai
muuten liikumme, tiedämme, siellä peruspalvelut
heikkenevät. Juuri näillä peruspalveluilla
on tähän saakka onnistuttu edes jotenkin pitämään
eläkeläistenkin hyvinvointi tolkullisessa tilassa.
Nyt kun tulee veronalennuksia, jotka heikentävät
palveluita, ja veronalennuksia, joita eläkeläiset
eivät saa, niin eläkeläiset saavat turpiinsa
ikään kuin kahdella nyrkillä samanaikaisesti.
Tämä on, käytän nyt lievää ilmausta,
vahvasti tuomittavaa.
Tämän jälkeen voisi tietenkin puhua
viime vaaleja edeltäneistä eläkelupauksista,
mutta jätän ne muuhun huomaan ja totean, että edellä sanotun
perusteella ehdotan, että käsittelyn pohjaksi
otettaisiin vastalause n:o 2, ja jos se ei tule hyväksytyksi,
tulen tekemään yksityiskohtaisessa käsittelyssä ne
tarvittavat esitykset, joita kyseisessä vastalauseessa
olen jo aiemmin tehnyt.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä kansaneläkkeen
tasokorotuksesta.
Ihan alkuun haluan todeta, että käsite tasokorotus
tuntuu tässä jotenkin — täällä on
käytetty tätä sanaa — pilkalliselta
ajatellen eläkeläisiä, jotka elävät
todella köyhyysrajan alapuolella, köyhyydessä,
ja heidän asemansa kaiken kaikkiaan monella muullakin tavalla
saattaa olla vaikeutunut.
Valiokunnan kannanotoissa mielestäni on enemmänkin
tämmöinen toteava tapa suhtautua, että todetaan
tilanne, mutta ei tunnusteta sitä, että nimenomaan
pienimpien eläkkeitten varassa elävät
olisivat hyvin köyhiä. Täällä todetaan,
että kansaneläkkeen saajat elävät
pääsääntöisesti niukan
toimeentulon varassa silloinkin, kun maksussa on samanaikaisesti
työeläke. Sitten todetaan, että köyhyys
ei ole sen yleisempää eläkeläisten
kohdalla kuin muunkaan väestön. Ehkä tällaisia
vertailuja voidaan tehdä, mutta kun eläkeläisten
parissa liikkuu ja kuuntelee, voi todeta, että kyllä he
sen rahan, minkä saavat, joutuvat moneen kertaan kääntämään,
kun he maitotölkkiä tai leipää tai
jotakin muuta ovat ostamassa. Monetkaan pienimpien eläkkeiden
varassa olevat eivät erityisesti sillä lailla
ole edes niitä kovia kuluttajia tässä yhteiskunnassa.
Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esille, että vastalauseessa
3 olen esittämässä tähän
suurempaa korotusta, ja tietysti tämä korotus
voisi olla vieläkin suurempi, mutta täytyy myös
ajatella sitä, että jostakin ne rahat on otettava.
Tässä näen, että tämä 20
euroa olisi oikeastaan se minimi, ja tässä on
nyt se esityksenä.
Kansaneläkkeen tarkoitushan on turvata kohtuullinen
toimeentulo henkilölle, joka ei saa ansioeläkettä tai
jolle on kertynyt vain pieni ansioeläke. Kansaneläkkeen
nykyinen taso ei siis riitä takaamaan toimeentuloa. Voidaan
sanoa, että verotus huomioon ottaen Suomen minimieläke
on Pohjoismaiden pienin, ja erityisesti näitä pienimpien
kansaneläkkeiden varassa eläviä on eläkkeensaajista
noin 88 000. Eläkkeensaajien taloudellisen aseman
vahvistaminen todella edellyttää korotusta kansaneläkkeeseen.
Hallitus esittää nyt sitä 5:tä euroa
ja sitäkin ensi vuoden syksystä eli 1.9. lähtien.
Mielestäni tämä on täysin riittämätöntä niin
määrällisesti kuin ajallisesti. Pelkkää kansaneläkettä saavien
minimieläke tulee siis nostaa ja heti vuoden alusta, jotta
he voisivat selvitä välttämättömistä elinkustannus-
ja sairausmenoistaan.
On erittäin ikävä ollut todeta se,
että on myös kaavailtu sosiaali- ja terveydenhuollon
maksuihin korotusta. Se ajaisi eläkeläiset vielä vaikeampaan
tilanteeseen, jos näin tapahtuisi. He kärsivät
eniten myös kuntien syvenevästä talousahdingosta,
koska ovat suuri sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjäryhmä,
ja jos sosiaali- ja terveyspalveluja ei lisätä tai
niitä vähennetään, se tuntuu eläkkeensaajienkin
kohdalla. Hallituksen antamat veronkevennyksetkin ovat syrjineet
eläkeläisiä ja suosineet hyvätuloisia.
Jos eläkkeensaajien kohdalla katsotaan historiaa, miten
eläkkeitä on nostettu, niin voi sanoa, että jo
pääministeri Paavo Lipposen hallituksen ajalta
se on ollut minimaalista, voiko sanoa niin, että lähes
kokonaan unohdettu. Vain yksi pienehkö tasokorotus toteutettiin
2000-luvun alussa. Kun kansaneläkeindeksi on erityisen
heikko, ovat nämä kaikkein pienimmän
eläketurvan varassa elävät jääneet
osin jopa köyhyysrajan alapuolelle. EU-komissio onkin todennut
tällaisen tilanteen olevan tosiasia Suomessa. Näin
näen, että tämä on todella suomalaisessa
hyvinvointiyhteiskunnassa häpeäpilkku ja edellyttää toimenpiteitä.
Myöskin pääministeri Matti Vanhasen
hallitus on siis jatkanut tätä samaa linjaa, minkä edellisessä hallituksessa
eläkeläiset ovat saaneet kohdallensa. Kansaneläkkeisiin
on tehty pieni korotus, mutta se ei korvaa sitä menetystä,
joka johtuu hinnanalennuksista ja muista, millä on ollut merkitystä sitten
indeksimenetykselle ja sitä kautta myös eläkeläisten
mahdollisuudelle kokea sitä, millä tavalla he
tulevat toimeen.
Arvoisa puhemies! Ehdotan, että vastalause 3 otettaisiin
pohjaesitykseksi tässä lain käsittelyssä,
ja jos ei se tule, niin sitten nämä yksityiskohtaiset
pykälämuutokset tulen esittämään
yksityiskohtaisessa käsittelyssä.
Ed. Heidi Hautala merkitään
läsnä olevaksi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kun kansaneläkettä saavat
eläkeläiset kertovat siitä, miten he
suhtautuvat tähän 5 euron kuukausikorotukseen,
jonka pitäisi tulla voimaan 1.9.2006, niin usein tämä määritelmä,
millä he sitä kuvaavat, on, että se on
pilkantekoa. On pilkantekoa lisätä ainoastaan
5 euroa kuukaudessa. Kun Kymen vaalipiirin kansanedustajat viime maanantaina
olivat Kotkassa eläkeläistentissä, niin
ensimmäinen kysymys oli, mitä ostaisitte, arvon
kansanedustajat, 5 eurolla. Näin ollen todellakaan ei voi
olla muusta kuin kosmetiikasta kysymys. Tässä hoidetaan
indeksin lisäksi myös hallituksen huonoa omaatuntoa.
Tosin lääke on varsin lievä ja laastari
on pieni, ei paljon pysty peittämään.
Täällä on jo todettu, että palvelujen
heikentäminen kohdistuu nimenomaan vanhenevaan väestöön,
ikäihmisiin, vahvasti, koska he ovat suuri palvelujen käyttäjäryhmä,
merkittävin sellainen, ja heille palvelujen, terveyspalvelujen
ja sairaanhoidon palvelujen, merkitys on erittäin suuri.
Elämämme aivan alussa ja lopussa on tämä merkitys
erityisen suuri. Näin ollen, kun palveluja heikennetään,
nimenomaan eläkeläiset joutuvat sen tilanteen
kohteeksi. Samalla myös se, että yhä useammin
ohjataan potilaita, asiakkaita, yksityissektorille hakemaan palveluja,
lisää kustannuksia.
Lääkekorvausmenettelyn uudistaminen on kesken
eduskunnassa. Kaikki tiedot senkään lopputuloksesta
eivät eläkeläisten kannalta ole positiivisia.
Indeksi todella jättää eläkeläisiä koko ajan
kauemmaksi palkkakehityksestä. Monet laskut, sähkölaskut,
energialaskut, tv-lupamaksu — tämä on
luettelo, minkä kuulemme jatkuvasti eläkeläisiltä — tulevat
aina kalliimmiksi.
Ed. Rauhala viittasi häpeäpilkkuun. Kysymyksessä on
siis vähintään häpeätahra.
Myöskään eduskunnan saldo ei tässä paljon
kaunistu, jos ei tuosta 5 eurosta päästä paremmaksi.
Näin ollen tämä hallituksen esitys ei
ole millään lailla kannatettava vaan se on keskeneräinen
ja sitä pitää parantaa. 20 euroa olisi
vähintä, mitä voisi eduskunta päättää.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Siis käsittelyssä on nyt
kansaneläkkeen tasokorotus. Aika mielenkiintoista, että väitetään, että se
on tasokorotus. Kyllä se on jotain muuta, niin kuin aikaisemmat
edustajat jo täällä ovat sanoneet.
Tähän ihan alkuun ilmoitan, että teen
pohjaehdotuksen, joka on vastalauseen 1 mukainen, ja perustelen
sitä lähemmin myöhemmin. Tarvittaessa
tulen myöhemmin tekemään myös
pykälämuutosehdotuksia, jos tarpeen on.
Tätä asiaa voi käsitellä hyvin
monella tavoin, ja lähes kaikki se, mitä täällä edellä on
sanottu, olisi syytä ottaa huomioon, kun eläkepolitiikkaa Suomessa
suunnitellaan, mutta täältä salista puuttuvat
ne, jotka voisivat siihen nopeimmin vaikuttaa, ikävä kyllä.
Minä tämän oman kommentointini aloittaisin
arvostuksesta. Nimittäin tässä, niin
kuin monessa muussakin asiassa, kaikkeen, mikä koskee tämän
maan vanhoja ihmisiä, ikääntyneitä ihmisiä,
eläköityneitä ihmisiä, automaattisesti
liitetään mukaan aina jotain negatiivista — sen
kuulee äänenpainosta, sen näkee asenteista
tai ihmisten muista reaktiotyyleistä — vaikka
kysymyksessä on kansanosa, jonka lukumäärä kasvaa
koko ajan. (Ed. Kankaanniemen välihuuto) — Kyllä täällä sanotaan
aika herkästi, että vanheneminen on ongelma. Jos
ed. Kankaanniemi on toista mieltä, niin sillehän
ei tietysti mitään mahda, mutta julkinen kielenkäyttö menee
näinpäin sen sijaan, että sen pitäisi mennä toisinpäin.
On ihminen nuori tai vanha, se on elämän laki,
että meille tulee joka minuutti just se minuutti lisää ikää.
Se on normaalia kasvamista, se on normaalia kehittymistä,
mutta sen kasvun ja kehityksen aikana käy myöskin
niin, että tulee lisää kokemusta, ed.
Kankaanniemi, joka päivä, ja siitä varmaan
olette samaa mieltä.
Tulee yksi toinenkin asia vielä lisää tämän
kokemuksen ohella. Se on arvostelukyky, joka paranee, mitä vanhemmaksi
ihminen tulee, ja yleensä kaiketi arvostelukyky alkaa vasta
jossain 35—40 vuoden iässä. Tämä tarkoittaa
sitä, että siinä suhteessa, miten me
täällä kohtelemme esimerkiksi kansaneläkkeen
nostoon liittyviä asioita, miten me puhumme niistä,
itse asiassa meitä katsoo hyvin kokenut kansanosa, joka
osaa arvostella meitä läpi sen tekstin, mitä me
puhumme, osaa lukea lehdestä oikein nämä asiat.
Kun on arvostelukykyä, niin aina on muistia aikaisemmista
ajoista.
Toinen asia, joka tämän arvostuksen seurauksena
tulee hyvin voimakkaasti tähän mukaan, on ostovoima.
Hallituksen esityksessä ei ollenkaan kerrota, miten eläkkeiden
ostovoimalle on käynyt sinä samana aikana, ei
oikeastaan myönnetä edes sitä, saatikka
että olisi sanottu joitakin prosentteja. Itse olen omaan
meidän ryhmämme vastalauseeseen laskenut ja lasketuttanut,
että tänä vuonna eläkkeiden
ostovoima on pudonnut 0,4—0,7 prosenttia, vähän
riippuen siitä, ketä tarkkaillaan. Se on negatiivinen
kehitys. Minkä takia? Varsinkin näitä kansaneläkeläisiä,
joita Suomessa on alle 100 000, ja niitä ihmisiä,
jotka saavat kansaneläkettä ja pientä työeläkettä,
on tosi pieni joukko yhteensä. Tietysti silloin, kun ansioeläke
menee yli 1 034 euron kuukaudessa, kansaneläkettähän
ei lainkaan tule. Toisin sanoen tämä korotus,
jota tässä nyt sanotaan tasokorotukseksi — minusta
se ei ole tasokorotus, se on jonkinlainen lisähippu, ei
mitään sen ihmeempää — menee
vaan tosiaan sille osalle eläkeläisiä,
joka kaikista pienintä osuutta muutenkin eläketukeen saa.
Kolmas seikka, jota harvemmin kuulee täällä sanottavan:
Ensimmäinen siihen liittyvä asia täällä on
toistettu aika usein, ja se on se, että eläke
on aikanaan tienattua palkkaa, joka tulee myöhemmin maksuun.
Se on ihan oikein sanottu, jolloin eläkkeen pitäisi
tietysti indeksien avulla olla ostovoimaltaan sillä tasolla,
mille se oikeusvaltiossa on tarkoitettu. Mutta sitten on toinen
asia, jota toivoisin vähän jokaisen makustelevan omassa
mielessään, ja se on se, että kenenkä nämä eläkerahat
loppujen lopuksi ovat, oli se summa mikä tahansa, joka
eläkeläisille menee. Kuinka moni teistä on
tullut miettineeksi, mihin se raha sen jälkeen menee? Sehän
menee kulutukseen. Se menee yhteiskunnan toimintoihin tavalla tai
toisella, joko eläkeläisen omaan asumiseen, asumiskustannuksiin,
kauppaan, matkustamiseen, vapaa-ajan harrastuksiin tai sitten lapsiin
tai lastenlapsiin. Toisin sanoen se on kiertävää rahaa,
jolloin luulisi, että tätä koko asiaa
pitäisi tarkastella vähän toisinpäin.
Mitä enemmän eläkeläisillä on
rahaa käytettävissä, sitä enemmän
meidän yhteiskuntamme pyörii, talouselämä pyörii,
kulutus pyörii, ja markkinavoimien ja kilpailun kannalta
se varmasti poikii hyvää, kun asiat hoidetaan
hyvin. Tämä analogia on itse asiassa aika jännä.
Sen ovat minulle eläkeläiset, kokeneet arvostelukykyiset
ihmiset, opettaneet.
Arvon puhemies! Ehdotamme siis 10 euron korotusta kuukaudessa
ja toivomme, että näin voidaan jatkossakin mennä muina
vuosina eteenpäin, vaikka tämä ei tähän
vastalauseeseen nyt tässä vaiheessa sisälly.
Ehdotin tätä pohjaehdotukseksi käsiteltävään
lakiin, niin kuin se on vastalauseessa 1 kirjoitettu.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Arvoisa herra puhemies! Ensiksikin kannatan ed. Rauhalan tekemää ehdotusta
käsittelyn pohjaksi vastalauseen 3 mukaisesti.
Ed. Akaan-Penttilälle totean, että mielestäni hieman
yleistitte, kun sanoitte, että ikäihmisiä ei arvosteta.
Kyllä meillä sentään suuri osa
kansasta arvostaa erittäin korkealle. Mutta se siitä.
Herra puhemies! Käsittelyssä on todella kansaneläkkeen
niin sanottu tasokorotus ja siihen liittyen muutaman muun etuuden
pieni tarkistus muun muassa maatalousväestön osalta
eli tavattoman tärkeä esitys. Tämähän
on siitä poikkeuksellinen esitys, että tämä nyt
on ohi hallitusohjelman. Kun hallitusohjelmassa luvattiin ensi maaliskuun
alusta korotus kansaneläkkeisiin, niin sitä aikaistettiin
tämän vuoden maaliskuun alkuun, ja nyt sitten
tulee tämä 5 euroa lisää ensi vaalien
alla. Tältä osin tietysti pikkuisen parempi on
linja tällä hallituksella kuin oli edellisillä, jotka
leikkasivat pohjaosan pois ja jättivät tasokorotukset — no,
yksi tuli silloinkin, mutta kuitenkin varsin vähiin jäivät.
Sitten tuota indeksiä ei kukaan ole korjannut, mikä on
suuri puute kansaneläkeläisten kannalta.
Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti sisältää siis
20 euron tasokorotuksen vuoden alusta kansaneläkkeisiin.
Se on sellainen, jolla vielä kehtaa mennä eläkeläisten,
näiden kunniakansalaistemme, eteen. Mutta ihmettelen, miten
hallituspuolueet, ministerit ja kansanedustajat, kehtaavat mennä tällä hallituksen
linjalla eläkeläisten eteen.
Herra puhemies! Kun pyörä on jo keksitty, niin
sitä ei tarvitse uudelleen keksiä, ja siksi etsin tälle
meidän linjallemme perustelut viime vaalikauden lopulta.
Silloin kun käsiteltiin suurta eläkeuudistusta,
edustajat Rehula, Keränen, Kerola, Ylä-Mononen
ja Forsius ainakin olivat allekirjoittamassa vastalauseen, jossa
on kansaneläkkeen osalta hyvin viisasta ja varmasti myös
todenmukaista tekstiä. Lainaan tässä muutaman lauseen
täältä:
"Suuri kysymys eläkeläisten toimeentulossa on
erityisesti eläkkeen pienuus. Yksi tärkeimmistä eläkepoliittisista
tavoitteistamme on saada 150 000—200 000
eläkeläisistä pois köyhyysrajan
alapuolelta.
Kansaneläke on Kansaneläkelaitoksen laskelmien
mukaan 50 euroa jäljessä työeläkkeiden
kehityksestä. Kansaneläkkeitä tarkistetaan
pelkästään kuluttajahintaindeksin perusteella.
Kansaneläkkeiden jälkeenjääneisyyden
yhtenä syynä on juuri se, että niitä korotetaan
vain hintojen nousua vastaavasti.
Kansaneläkkeen merkitys on suuri pienipalkkaisille,
usein naisille, palkatonta kotityötä tekeville,
pienyrittäjille ja niille, joilla on epäyhtenäinen,
katkonainen työhistoria, kuten pitkäaikaistyöttömät,
omaishoitajat, kotiäidit, pätkätyön
tekijät. Tällaisia epätyypillisiä työsuhteita
on yhä enemmän, ja näin kansaneläke
tulee olemaan edelleen merkittävä pienituloisten
eläketurvan takaajana.
Pienten kansaneläkkeiden merkitys vähimmäisturvan
turvaajana on heikentynyt, koska niitä on 40 vuoden ajan
tarkistettu työeläkkeitä pienemmillä indekseillä.
Jos kansaneläkkeitä korotettaessa otettaisiin
huomioon myös ansiotason nousu, tällöin
erillisiä tasokorotuksia ei tarvittaisi, kun eläke
pysyisi mukana yleisessä tulokehityksessä."
Eli näin vajaat kolme vuotta sitten täällä nykyinen
johtava hallituspuolue lausui vastalauseessaan, ja nyt valitettavasti,
kun on kulunut kaksi ja puoli vuotta tätä hallituskautta,
olemme tässä tilanteessa, että alkoholin
hinnan roimalla alennuksella vaikutettiin siihen, että eläkkeet
ja erityisesti kansaneläkkeet jäivät
vaille kohtuullista muiden elinkustannusten nousua vastaavaa indeksitarkistusta
tänä vuonna ja tämä edellinen kansaneläkkeiden
tarkistus 7 euroa ei vastannut edes tuota halvan alkoholin aiheuttamaa
menetystä eläkeläisille. Nyt tämä 5
euroa on tulossa vasta vajaan vuoden kuluttua eli ensi vuoden syksyllä ja
todellakin 17 senttiä päivää kohti
laskettuna. Tämä on se vastaus, jonka nyt hallitus antaa
eläkeläisille niihin haasteisiin, mitä on
esitetty. Kyllä vaalikentillä oli aivan toisenlaiset
puheet. Täällä ed. Tiusanen puhui Kotkan
tilaisuudesta viime maanantailta, ja kyllä meillä on
aivan sama kokemus noin kolmen viikon takaa Jyväskylästä,
eli eläkeläisten kanta tähän
korotukseen on kyllä kylmä ja todella hämmästynyt,
että voidaanko näin menetellä.
Linja on hukassa hallitukselta, kun se ohjaa veronkevennykset
hyvätuloisille ja kääntää kylmästi
selkänsä kaikkein pienituloisimmille. Tässä lukemassani
vastalauseessa mainittiin ne väestöryhmät,
joita tämä kansaneläke erityisesti koskettaa,
muun muassa omaishoitajat, pitkäaikaistyöttömät,
kotiäidit, pätkätyöntekijät,
maatilojen emännät, jotka eivät ole juurikaan
eläketurvaa, MYEL-eläkettä, saaneet kerrytettyä,
tämän tyyppiset ihmiset. He ovat tehneet todella
arvokkaan elämäntyön tämän
kansakunnan hyväksi, sen vaurauden hyväksi, josta
me saamme nauttia, toiset optioin, toiset vain sitten hieman kohtuullisemmin,
mutta kaiken kaikkiaan kuitenkin. Tuntuu aivan sydäntäsärkevältä se,
että näin kohdellaan näitä kaikkein
pienituloisimpia ikäihmisiä tässä maassa.
Tässä vastalauseessahan todettiin, että meillä on
150 000—200 000 eläkeläistä köyhyysrajan
alapuolella. Koska on heidän vuoronsa saada kohtuullinen
turva elämäänsä? Veronkevennykset
eivät sitä tuo millään lailla,
maksujen ja taksojen korotukset uhkaavat viedä entistä tiukemmalle,
ja eläkepolitiikkakin on näin harhateillä.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä edustajat
Kuoppa, Virtanen ja Tiusanen suhtautuivat käyttämissään
puheenvuoroissa varsin kriittisesti hallituksen esitykseen ja sosiaali-
ja terveysvaliokunnan mietintöön kansaneläkkeen
tasokorotuksesta 1.9.2006 alkaen 5 eurolla. Arvoisat edustajat,
näiden mainitsemieni edustajien puolue oli myöskin
hallituksessa silloin, kun kansaneläkkeen pohjaosaa leikattiin,
ja silloin ei pienitoimeentuloisen ihmisen toimeentulolla ollut
kovin suurta väliä. Nyt ajatukset ovat olleet paljon
kriittisempiä.
Tämä kansaneläkkeen korotus on kuitenkin osa
Vanhasen hallituksen myönteistä sosiaalipolitiikkaa.
Siellä on korotettu pienimmät päivärahat,
perhepolitiikkaan on panostettu, opiskelijoiden asemaa on kohotettu
ja nyt jo hallitusohjelmasta poiketen kansaneläkettä korotetaan.
Tällä korotuksella on sikäli merkittävä vaikutus,
että nyt kun kansaneläkkeen korotus arvioidaan
suhteessa työeläkkeissä tapahtuvaan korotukseen,
niin tällä korotuksella ostovoimalla mitattuna
kuitenkin työeläkkeen korotuksiin nähden
päästään samaan tasoon. Kaiken
kaikkiaan tämän korotuksen seurauksena noin 900 000 eläkkeensaajaa
saa kasvavat nettotulot vuonna 2006, ja sillä on erittäin
suuri merkitys. Tämä kansaneläkkeen korotus
ei ole pelkästään kansaneläkettä saaville
tuleva korotus, vaan se merkitsee korotuksia leskeneläkkeen
täydennysmäärään, maahanmuuttajien
erityistukeen, pitkäaikaistyöttömien
eläketuen kansaneläkeosuuteen, luopumistuen täydennysosaan
ja sukupolvenvaihdoseläkkeen täydennysosaan sekä sotilasavustuksen
perusavustukseen.
Elikkä kaiken kaikkiaan tämä on merkittävä sosiaalipoliittinen
linjaus, ja uskon, että ne eläkkeensaajat, jotka
vakavasti ovat pohtineet asiaa, ovat olleet varsin tyytyväisiä hallituksen
harjoittamaan sosiaalipolitiikkaan eivätkä ole
vähätellen suhtautuneet tähänkään
asiaan. Minä tervehdin tätä hallituksen
esitystä ja valiokunnan mietintöä tyydytyksellä ja
pidän tätä esitystä erittäin myönteisenä.
Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! On totta, että vasemmistoliitto oli
silloin hallituksessa, kun kansaneläkkeen pohjaosaa leikattiin.
Olin silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ja kun kaivoin tuon
sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön vuodelta 1995 esille,
jossa kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta keskusteltiin
ja päätettiin, niin ainut, joka jätti
vastalauseen siihen niin, että esitti hylättäväksi
kansaneläkkeen pohjaosan poistamista, oli allekirjoittanut.
Myös keskustapuolue hyväksyi kansaneläkkeen
pohjaosan leikkauksen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, mutta he
esittivät sen pienempänä, he esittivät
45 markan leikkausta kansaneläkkeen pohjaosaan silloin.
Silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli nykyisistä kansanedustajista
muun muassa Liisa Hyssälä ja Eero Lämsä paikalla.
Tämä tästä. Katson, että minulla
on täysi oikeus puhua. En ole kertaakaan kannattanut kansaneläkkeen
pohjaosan leikkausta enkä yleensäkään
eläkeleikkauksia.
Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä edellä ed.
Nousiainen viittasi siihen, että määrätyt
kansanedustajat käyttivät kriittistä näkökulmaa
hallitusta kohtaan, ja niin minäkin käytin, mutta
siinä ilmeisesti on niin, että tämä menee
tämmöiseksi hallituksen ja opposition väliseksi
kiistelyksi siitä, mitä aikaisempina kausina on
ollut. Näin varmasti on hyvä tehdä.
Mutta tähän puheenvuoroon, mitä ed.
Nousiainen käytti: Kyllä jotenkin tuntuu siltä,
että te korostatte, että on kasvavat nettotulot
ja niillä erittäin suuri merkitys ja se merkitsee
merkittävää sosiaalipoliittista linjausta.
Minusta voisi ihan nöyrästi jotenkin sanoa, että korotus
on määrätyn suuruinen, 17 senttiä päivää kohti.
Ei siitä voi sanoa, että se on merkittävä sosiaalipoliittinen
linjaus tai sillä on erittäin suuri merkitys.
Jotenkin toivoisin, että suhteellisuus otettaisiin huomioon.
Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kuopalle toteaisin, että totesin,
että edustamanne puolue oli hallitusvastuussa. En teitä maininnut
nimeltä, joten se on syytä täsmentää.
Arvoisa puhemies! Lisäksi, ei ole syytä korostaa
tämän korotuksen suuruutta, mutta sen merkitys
on kuitenkin positiivinen.
Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuoppa, meillä kaikilla
on täysi oikeus puhua sillä mandaatilla, joka itse
kullakin on. Kaivoin aika monta mietintöä tätä keskustelua
varten varautuessani, ja ei nyt sitten juuri tuo mietintö tullut
mukaan. En vielä syksyllä 95 ollut keskustelussa
enkä päätöksenteossa näiltä osin
mukana. On varmaan totta, että ed. Kuoppa oli ainoa, joka
esitti hylkyä, mutta sieltä löytyy keskustan
ryhmän vastalause. Vastalauseesta löytyy selkeä viesti
siitä, mitä keskusta tahtoo. Meillä oli
tuossa vaiheessa — minulla olevan tiedon mukaan — oma
mallimme, jolla haluttiin edetä säilyttäen
kansanvakuutuksen perusta, joka tässä nyt sitten
vuosien varrella on romutettu. Uudemman kerran, ed. Kuoppa: Jokaisella
meillä on täysi oikeus puhua. Te olette kenties
ollut ainoa, joka esitti suoraa hylkyä. Keskustalla oli
tuossa vaiheessa oma etenemistie, jota systemaattisesti noudatettiin.
Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itsekään en ollut silloin
kansanedustajana, kun pohjaosan leikkauksesta äänestettiin
tässä salissa. Mutta muistan hyvin viime eduskuntakaudelta,
että kolme kertaa pohjaosan leikkauksesta täällä äänestettiin
ja silloisen ryhmänjohtajan Pekkarisen toimesta esitettiin äänestykset
ja kerrottiin, kuinka katala temppu se oli eläkeläisiä kohtaan.
Kumminkin te olitte kannattamassa kansaneläkkeen pohjaosan
leikkausta, toki vähän lievempänä.
Ed. Kuopan huomio on aivan oikea, että te olette vähän
kertoneet väärää tietoa tuolla äänestäjille,
että te olette olleet pohjaosan leikkausta torjumassa,
te olette olleet sitä kannattamassa.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tutkimusten mukaan Suomessa köyhyysrajan
alapuolella elää tällä hetkellä hyvin
monia eri ryhmiä. Erityisesti näistä voidaan
mainita opiskelijat, lapsiperheet ja eläkeläiset.
Tämä tutkimustulos on mielestäni syytä ottaa
vakavasti, ja on erittäin hyvä, että täällä tänään
keskustellaan erään ryhmän asioista eli
eläkeläisten asioista.
Kannatan ed. Eero Akaan-Penttilän tekemää ehdotusta
ja tuen kaikkia näitä muitakin puheenvuoroja,
mitä täällä käytetään
kansaneläkkeen nostamisen puolesta ja sen, että saataisiin
eläkeläisten taloudellinen tilanne paremmalle
tolalle.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Onneksi ei ole tullut vaaleissa luvattua
mitään, vaan saan olla oma itseni täällä vaan
ihan ja tehdä, mihin pystyy ja kynnet kykenee. Sen takia tässä on
todettava kansaneläkkeen tasokorotuksen osalta, että eihän
tämä iso korotus ole, mutta eteenpäinmenoa
se kuitenkin on. Itse olin Joensuussa eläkeläistilaisuudessa,
oliko se eläkeneuvosto, Joensuun seudun eläkeneuvosto,
ja siellä oli monennäköistä polemiikkia
aiheesta, mutta kysyin, että eikös tämä nyt
kuitenkin ole eteenpäin jollakin tavalla mennyt: joka vuosi
tämmöinen korotus kun tulee, niin sehän
on kohtuullisen hyvä. Nimittäin nyt on tässä tapahtunut
näin. Sitä en tiedä, tapahtuuko jatkossa
joka vuosi, mutta onhan tämä siinä mielessä plusmerkkistä.
Eihän tämä voi muulla tavalla olla. Kun
kuuntelee opposition kansanedustajien puheenvuoroja, niin tuntuu
ihan siltä kuin tämä olisi karmea juttu, niin
kuin tässä otettaisiin jotain pois.
Mutta yksi asia, jota odotin valiokunnalta, että se
olisi korjannut tässä, on tämä voimaantulo. Miksi
sitä ei laitettu vuoden alusta voimaan? Hallitus esittää tietysti,
että syyskuun alusta, mutta jos valiokunnalla olisi ollut
tahtoa, niin tämä olisi pitänyt muuttaa
ehdottomasti. Vähin, mitä tässä voi
eduskuntakäsittelyn aikana tehdä, minusta on se,
jos nyt äänestyksessä vaikka tämä voimaantulosäännös
saataisiin muuttumaan, että 1. tammikuuta saataisiin eläkeläisille
käteen myös tämä viisieuronen,
joka sinällään on lisäys. Toivon,
että täällä löytyisi
vielä rohkeutta siinä mielessä, vaikka
tämä onkin näin pitkälle mennyt.
Itse ajattelin, että olisin valmis jopa kannattamaan semmoista
ajatusta.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kangas voisi osaltaan tutustua
kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukseen liittyvään
historiaan hieman tarkemmin, ennen kuin hän tulee tänne
isoon saliin esittämään väittämiä,
jotka vähintäänkin vääristelevät
totuutta. On löydettävissä vastalauseet,
on löydettävissä puheenvuorot. Tuossa
kävin ed. Kankaanniemen kanssa keskustelua, jossa hän
kysyi allekirjoittaneelta: "Eikö sinua, Juha, yhtään
hävetä?" Ei niitä puheita tarvitse hävetä.
On tapahtunut, jos historiankirjoitusta lähdetään
katsomaan taaksepäin, suomalaisen kansanvakuutusjärjestelmän
perustan murtaminen tavalla, joka ei ollut keskustan eduskuntaryhmän hyväksyttävissä,
tavalla, johon me yritimme vaikuttaa muun muassa sillä seurauksella,
että vaalien alla 99 eduskunta yksimielisesti hyväksyi lausuman
"Valtiontalouden tilanteen niin salliessa kansaneläkkeen
pohjaosan leikkaus tulee pysäyttää".
Meni vaalit, käytiin tuolloinen vaalikeskustelu, tehtiin
hallitusohjelma, ei ollut kyseisestä asiasta sanaakaan.
Kun näistä lausumista puhutaan täällä — kuluvallakin
viikolla on kirjoiteltu lausumia, ja niille annetaan toinen toistaan
enemmän arvoa — joillakin lausumilla on enemmän arvoa
kuin joillakin toisilla. Niillä tuolloiset hallituspuolueet
kävivät vaalit. Vaalikentillä kerrottiin
eläkeläisille: olemme yhteisesti sopineet, että valtiontalouden
tilanteen niin salliessa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus
pysäytetään.
Ed. Kankaanniemi totesi omassa puheenvuorossaan, että kun
pyörää ei tarvitse uudelleen keksiä,
hän siteeraa keskustan 2003 helmikuussa tekemää vastalausetta.
Hän unohti omasta siteerauksestaan sen, mitä hänen
siteeraamansa tekstin jälkeen oli jatkona. Sieltä löytyi
lausuma, joka päättyi niin, että pienimpiin
eläkkeisiin tulee tehdä tasokorotukset. (Ed. Kuoppa:
Se on rikkaitten linja!) Viesti oli aivan selkeä tuolloin.
Vaikka täällä on useita kertoja keskusteltu
keskustan vaaliohjelmista ja yksittäisten edustajien toimista,
tuolloin helmikuussa 2003 realismia oli se, että tasokorotusten
kautta pyritään kansaneläkeläisten
asemaa parantamaan ja kohentamaan, ja Matti Vanhasen hallituskaudella
näin on nyt kaksi kertaa tehty.
Totta kai me voimme vetää tähän
keskusteluun Fortumin optiot. Me voimme vetää tähän keskusteluun
sen, mitä saa 17 sentillä päivässä. Palautetta
on tullut pilkanteosta, että 5 euroa on pilkantekoa. On
sitä tullut veroalesta — tähänhän
voidaan vetää veroale, se on aivan selvää. Mutta
tosiasia kuitenkin on se, että kuluvana vuonna kansaneläkkeisiin
tehtiin 7 euron korotus, aikaistettiin hallitusohjelmaan vuodelle
2006 kirjattu tasokorotus. Nyt ollaan tekemässä ratkaisua:
1.9.2006 tulee tuo 5 euroa. 7 plus 5 on 12, ja se on ainakin yhtä paljon
kuin mitä joku muu joukko, jotkut muut puolueet, on omana
vastuuaikanaan tehnyt.
Me voimme syyttää toisiamme populismista. Tämä on
hyvin herkullinen aihe. Tämä on aihe, jolla pärjätään
vaaleissa. Sen jokainen tietää. Mutta yksi tosiasia
on se, että Vanhasen hallituksen vaalikaudella näiden
puheiden ohella, joissa korotus rinnastetaan suurituloisten veronalennuksiin,
samanaikaisesti pitää ottaa esille se asia, että tällä vaalikaudella
joka tapauksessa panostetaan yli miljardi euroa a) tulonsiirtoihin,
b) palveluihin. Yli miljardi euroa on joka tapauksessa enemmän
rahaa kuin nollataso tai joka tapauksessa enemmän rahaa
kuin mitä erään puolueen vaaliohjelma
lupasi koko vaalikaudelle. Totta kai jokainen tekee vertailunsa
ja rinnastuksensa haluamallaan tavalla, mutta on tässä jonkunlainen panostus.
Tässä yhteydessä nostan esille hoitotakuun. On
olemassa selvitykset sosiaali- ja terveysministeriössä siitä,
miten hoitotakuu on toteutunut muutamien ensimmäisten kuukausien
jälkeen. Meillä on toki uutisia siitä,
että joillakin alueilla, joissakin maakunnissa, joissakin
terveyskeskuskuntayhtymissä ja kunnissa yskii. Se on totta.
Ei sitä voi kiistää, koska tämä on
elävää elämää. Mutta
ne luvut, jotka tämä seurantaraportti kertoo,
joka on kaikkien käytettävissä niin halutessa,
osoittavat, että hoitotakuu toimii ja se tavoite, joka
hoitotakuulle asetettiin, lyhentää hoitojonoja.
On alakohtaisia eroja, senkin myönnän, mutta se
päälinja ja -suunta on merkittävällä tavalla
parantanut tilannetta. Eikä sitäkään
voi väheksyä, että näin on tapahtunut.
Meillä on sairaanhoitopiirejä, joissa toteutumisprosentti
hoitotakuulle on sata. Niitä ei vielä ole montaa,
mutta niitä on. Uudemman kerran sanon: on myönnettävä,
että on joitakin aloja, joilla hoitotakuu ei toimi. Kun tällainen
tieto on, toimenpiteisiin ryhdytään ja pyritään
eteenpäin. Mutta jo se, että lainsäädäntö terveydenhuollon
hoitotakuusta on saatu aikaan, on merkittävä parannus
ikääntyvän väestön
elämäntilanteeseen ja olosuhteisiin.
Sitten täällä on puhuttu siitä,
että hallituksen linja on hukassa, eläkepolitiikan
osalta linja on hukassa. Tulonsiirtojen osalta jokainen voi lukea Matti
Vanhasen hallitusohjelmasta. Siellä on yksi osa tulonsiirtojen
kokonaisuutta kansaneläkkeisiin tehtävä tasokorotus.
Se on kuitenkin jonkunlainen viesti siitä, mitä halutaan
tehdä, ja jo aikaisemmin sanomaani viitaten: aikaistettiin tuo
7 euron korotus vuodelta 2006 vuodelle 2005, ja nyt loppukesästä 2005
syntyneitten ratkaisujen perusteella tulee tuo 5 euron korotus. Kyllä se
vertailukelpoinen on siihen, mitä tässä talossa
on joskus aikaisemmin päätetty.
Kansaneläkkeitten tasokorotuksen lyhyt historia: Vuonna
84 eduskunta päätti tasokorotuksesta. Vuonna 95
päätettiin leikkauksesta, ja, ed. Kuoppa, uskallan
sen sanoa hyvin ääneen, te olitte sitten ainoa,
joka omalla tavallanne vastustitte, esititte hylkyä tuolle
päätökselle. Keskustalla, niin kuin debattivaiheessa
toin esiin, oli oma malli, miten tuossa tilanteessa edetään.
Pohjaosan leikkaus kuitenkin aloitettiin 96, ja se jäädytti
eläkkeet vuosiksi. Hallitus pyrki takaamaan tuolloin sen,
että kenenkään yksittäisen eläkeläisen
eläke ei laske. Se on oma operaationsa, ja todellisuudessahan
kävi niin, että kaikkien kohdalla — muun
muassa kiitos kunnallisverotuksen kiristymisen ja joittenkin muitten
maksujen — eläkkeet putosivat, mutta tavoite ja
iso tavoite oli se, että kenenkään eläke
ei laske. Ei tätä voi unohtaa: vuosiksi jäädytettiin
tilanne.
Lipposen kakkoshallituksen ohjelmassa oli kansaneläkkeisiin
tasokorotus 50 markkaa. Tuohan toteutui tuolloisen hallituksen niin
sanotun köyhyyspaketin ratkaisun yhteydessä niin,
että tuo 50 markkaa muuttui 70 markaksi, eli tämän päivän
rahana alle 12 euroa. Tämä tapahtui vuonna 2001.
Sitten olivat jo tässä puheenvuorossa kahdesti mainitsemani
Vanhasen hallituksen toimenpiteet: 7 euroa ja nyt 5 euroa, yhteensä 12.
Tässä on viimeisen 20 vuoden ajalta kansaneläkkeiden
tasokorotuksen historia. Tästä tulen siihen yhteenvetoon,
että tässä keskustelussa yksikään
eduskunnassa ja yksikään hallituksessa ollut puolue
ei kyllä ihan puhtaalla kaulalla tästä asiasta
ulos selviä — me voimme puhua täällä haluamallamme
tavalla. Erityistä mielenkiintoa on herättänyt
viime aikoina, minkä otan todella lämmöllä vastaan,
se mitä salin täältä katsottuna oikealla
reunalla on kansaneläkkeistä puhuttu. Vasemmiston
osalta tiedän, että siellä on aito tahto
ja halu viedä näitä asioita eteenpäin,
aito tahto ja halu korottaa pienimpiä eläkkeitä.
Joissakin osissa tätä salia ei välttämättä näin
ole.
Eräs toive ja asia, jota tässäkin
keskustelussa tänä iltana on vähintäänkin
sivuttu, on se, miten pääsisimme tilanteeseen,
missä, jos on olemassa esimerkiksi 40 miljoonaa euroa,
se voitaisiin kohdentaa aidosti niihin kaikkein pienimpiin eläkkeisiin.
Tämä on asia, jota kannattaa pitää eläkepolitiikan
esityslistalla. Toivoa vain sopii jo tässä vaiheessa,
vaikka seuraaviin hallitusneuvotteluihin ja seuraaviin eduskuntavaaleihin
on vielä puolitoista vuotta aikaa, että se joukko,
joka täällä nyt käy huutokauppaa
5 eurosta ja 10 eurosta ja 20 eurosta, aidosti tuolloin hallitusneuvotteluissa
muistaisi sen, miten eläkejärjestelmää remontoimalla,
eläkelainsäädäntöä hieman remontoimalla,
päästäisiin tilanteeseen, että jos on
käytettävissä 40 miljoonaa euroa, se
voitaisiin kohdentaa noihin kaikkein pienimpiin eläkkeisiin,
niihin eläkkeisiin, jotka ovat 500—600 euroa kuussa
ja joilla niilläkin tullaan toimeen, kun on pakko tulla,
ja niin ihmeellistä kuin se on, jotkut näistäkin
eläkeläisistä pystyvät vielä jopa säästämään
tästä.
Mutta kun puhutaan eläkepolitiikan linjasta ja ratkaisuista,
mitä siinä tehdään, niin todella
toivon, että tämä asia muistettaisiin
niinä yön pimeinä tunteina, kun seuraavan
hallituksen ohjelmaa kirjoitetaan.
Jukka Vihriälä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä ed. Rehulan
hyvin asiantuntevaan ja perusteltuun puheenvuoroon.
Mutta kun täällä ed. Akaan-Penttilä kysyi, missä on
arvostus, ikäihmisten arvostus, kun nyt täällä käsitellään
kansaneläkkeen tasokorotusta koskevaa lainsäädäntöä,
sinänsä täällä jo moneen
kertaan mainittua 5 euron korotusta, niin meitä on täällä vähän
yli toistakymmentä kansanedustajaa paikalla, kun on ensimmäisestä käsittelystä kysymys.
Tuntuu siltä, että kyllähän meidän
pitää mennä myöskin itseemme
ja katsoa, kiinnostaako tätä Suomen eduskuntaa
eläkeläisten asema, kun nyt näin iltahetkenä käsittelemme
tärkeää kysymystä. Minä tiedän,
että meillä itse kullakin on paljon tärkeämpiäkin
menoja kuin olla kiinnostunut eläkeläisten asemasta,
mutta on syytä tämä nyt tässä todeta.
Kyllä meidän pitää itseemme
myöskin tässä suhteessa mennä.
Kun täällä on sanottu useassa puheenvuorossa,
että tämä on häpeätahra,
että nyt 5 eurolla korotetaan, niin oletteko te sanojat
sitä mieltä, että tämä 5
euroakin pitäisi sitten pois ottaa? (Ed. Tiusanen: Ei,
vaan enemmän!) — Kyllä, on aivan selvää,
ed. Tiusanen, että enemmän pitäisi saada. — On
loukkaavaa, että tätä pientäkin
korotusta pilkaten ollaan kansaneläkeläisille,
näille kaikista pienituloisimmille eläkeläisille,
antamassa. (Ed. Kuoppa: Eläkeläiset itse kertovat niin!) — Kyllä,
tiedän, ed. Kuoppa, sen, mutta minusta se on jotenkin kummallista,
kun tiedetään tämä tilanne,
missä eletään, ja tämän
hallituksen politiikan ansiosta on pystytty kuitenkin tekemään
näitäkin merkittäviä, ei tosin
suuria mutta merkittäviä, eläkepoliittisia
ja sosiaalipoliittisia uudistuksia.
Tietenkin, herra puhemies, on syytä todeta avoimesti
se, niin kuin ed. Rehulakin toi esiin, että täällä salin
vasemmalla laidalla on ollut aina myötämielisyyttä nimenomaan
kansaneläkkeeseen, kansanvakuutusjärjestelmään.
Kansanrintamahallituksen aikana aikanaan nimenomaan luotiin koko
kansanvakuutusjärjestelmä. Ja muistamme sen, miten
tämä pohjaosan leikkaus, joka on tätä salia
puhuttanut, oli lähtemässä matkaan jo
Ahon hallituksen aikana. On aivan avoimesti todettava, että kyllä silloin
kokoomus ja sen silloinen valtiovarainministeri ajoi sitä voimakkaasti,
toi sen myöskin keskustan eduskuntaryhmään,
ja keskustan eduskuntaryhmä yksimielisesti ilmoitti, että se
asia ei etene ja jos se etenee, se on jopa hallituskysymys. Näin
kävi. Olen istunut silloin siinä ryhmässä,
kun tästä päätettiin, ja se
asia ei tullut esille tänne saliin. Mutta heti, kun Lipposen
ensimmäinen hallitus muodostettiin, kirjattiin ohjelmaan
kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus, joka lähti
matkaan. (Ed. Kuoppa: En muuten hyväksynyt sitä ohjelmaa!) — Kyllä ed.
Kuoppa on ollut järkähtämätön.
Sille on annettava tunnustus. Hän on pysynyt linjassaan,
vaikkei aina ole sitten oma ryhmä pysynyt mukana. Näinkin
on käynyt kyllä, mutta siitä täytyy
kyllä ed. Kuopalle täältä tunnustus
antaa, että näin on ollut.
Minä en, herra puhemies, pitäisi suinkaan
tätä huonona. Tämä on kuitenkin
selkeä parannus ja pitkän työn tulos,
kun kansaneläkettäkin voidaan pienituloisimmille
eläkeläisille nostaa. Se vain on ongelma, niin
kuin ed. Rehula pohti, miten olisi voitu suorittaa korotus vain
tänne ihan pienimpiin eläkkeisiin, kun nyt jouduttiin
antamaan kaikille, niin kuin sanotaan, tavallaan tasasuuruisena
jakamaan tämä eläkepotti, se rahamäärä, mikä oli,
40 miljoonaa euroa. Se keskittäminen ei tällä kertaa
onnistunut, mutta toivottavasti seuraavissa hallitusneuvotteluissa
tässä voidaan edetä.
Kun täällä ovat nyt edustajat niin
vasemmalta, vasemmistoliitosta, kuin kristillisdemokraateista ja
kokoomuksesta, esittäneet vastalauseen, jossa lähdetään
huutokauppalinjalle, niin se kuuluu tämän salin
tapoihin. Enemmän pitää tietenkin saada,
mutta valitettavasti siihen nyt ei ole mahdollisuuksia. Pidän
hyvänä, että hallitus on saanut tämänkin
aikaan. Ei tämänkään vääntö aivan helppo
myöskään hallituksen sisällä ollut.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk:
Arvoisa puhemies! Sekä ed. Rehula että ed.
Vihriälä ovat käyttäneet täällä erinomaiset
puheenvuorot, joiden ajatuksiin ja sanontoihin täysin yhdyn,
mutta itseäni todella hämmentää tätä keskustelua
kuunnellessani se, että keskustelun sävy on sellainen kuin
nyt oltaisiin kansaneläkeläisiltä ottamassa jotain
pois. Ei todella siitä ole kysymys, vaan ollaan sinipunahallituksen
korotuksiin verrattuna pääsemässä jopa
12 euron korotukseen, kun sinipunahallitus, niin kuin täällä ed.
Vihriälä totesi, ylsi ainoastaan 10 euron korotukseen
vuonna 2001. Eli suunta on aivan oikea, ja siinä mielessä toivoisin,
että oltaisiin vähän rehellisempiä.
Aivan niin kuin täällä on todettu, sinipunapuolueilla
ei ole yhtään puhdas kaula tästä asiasta
keskusteltaessa. Te ette yltäneet edes tällaiseen
saavutukseen, ja siinä mielessä todella hämmentää se tyyli
ja se sävy, jolla tästä asiasta keskustellaan.
Tänään täällä kyselytunnilla
on ollut erittäin runsas yleisö tuolla parvekkeella,
ja kun tämän asian käsittely alkoi, niin
itse olen saanut monta kysymystä heiltä, miksi
sali siinä vaiheessa tyhjeni. Eli kysymys siitä,
että meitä on täällä tänään
tällä hetkellä näin vähän,
todella askarrutti niitä ihmisiä, jotka tuolla
parvekkeella seurasivat tätä täysistuntoa.
Heti, kun kyselytunti päättyi, sali tyhjeni. Yritin
sitä heille selvittää ja sanoin, että kyllä me
työhuoneissakin kuuntelemme täällä käytävää keskustelua.
Kaiken kaikkiaan ensi vaalikaudella, kun hallitusohjelmaa neuvotellaan,
kansaneläkkeen tasokorotusta on jatkettava. Siis kysymys
on niistä ihmisistä, jotka kaikkein pienimmän
toimeentulon varassa tässä suomalaisessa yhteiskunnassa elävät.
Suunta on oikea, mutta ensi vaalikaudella lisää,
niin sitten saadaan tilanteeseen vielä korjausta.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Aloitan toteamalla, että kannatan
vastalausetta n:o 2, jonka ed. Erkki Virtanen on jättänyt,
ja ed. Virtasen ehdotusta siis myös tietysti, jonka hän teki
aikaisemmin.
Mutta äskeiseen keskusteluun: Ed. Rehula, joka on edelleen
paikalla, yksi asia teidän puheenvuorossanne oli kyllä virheellinen,
ja se oli se, kun sanoitte, että useat sairaanhoitopiirit — ette
tosin muistanut, kuinka moni — ovat päässeet
sataprosenttisesti hoitotakuun tavoitteisiin. Itse tulen Kymenlaakson
sairaanhoitopiiristä ja tiedän, että tämä sairaanhoitopiiri
sosiaali- ja terveysministeriön tilastojen mukaan oli niin
sanotusti hopealla ja ykkösenä oli Etelä-Savo.
Etelä-Savosta en sano mitään, mutta Kymenlaaksosta sanon
sen, että siellä pystyttiin puolittamaan jono,
siis puolittamaan, ja 1.9., niin kuin varmasti hyvin tiedätte
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä, oli
se deadline, johon mennessä piti kuuden kuukauden hoidon
odottamisaikaan päästä. Kymenlaakson
sairaanhoitopiirissä ei päästy, ed. Rehula,
joten enintään niitä sairaanhoitopiirejä on
yksi eikä monta. Se ensiksi.
Toiseksi myöskin, kun puhutaan ihan euron päälle,
niin kuin ed. Sirkka-Liisa Anttila, se Lipposen kakkoshallituksen
niin sanottu saavutus oli noin 12 euroa eikä 10, mutta
on pienempi tietysti kuin tämä nyt täällä tänään
tuotu pääministeri Vanhasen hallituksen ennätys,
joka on 5 plus 7 — siis se edellinen oli pikkuisen vaille
12, tämä on nyt sitten 12 — mutta ei
siinä isoa eroa kyllä ole. Itse olen täysin
samaa mieltä, että ei eläkeläisten,
kansaneläkkeen saajien, näkökulmasta mikään
1990-luvun tai 2000-luvun hallitus ole näissä asioissa
hyvin toiminut, ei missään tapauksessa.
Ja niin kuin ed. Rehula sanoi, kun puhutaan vaalikentillä eläkeläisasioista,
kansaneläkkeen nostamisesta jne., niin oliko se jotenkin
niin, ed. Rehula, että kyllä sitten pärjää?
Moni jälleen näin puhui viime vaaleissa ja pääsi
eteenpäin kansanedustajaksi ja siitä vielä eteenkinpäin
nousi, mutta mitä sitten lopulta on toteutunut? Nythän
joka tapauksessa vain oikaistaan sitä indeksikuoppaa tälläkin
5 eurolla. Tietenkin on niin, että 5 euroa on parempi kuin
nolla, sitä ei kukaan kiellä.
Mutta se kansalaisten ja kansaneläkettä saavien
eläkeläisten oikeutettu kysymys, mitä saatte, arvoisat
kansanedustajat, niin kuin meiltä viime maanantaina kysyttiin,
mitä te saatte, mitä te ostaisitte 5 eurolla,
lähtee eläkeläisten näkökulmasta.
Heidän mielestään se on pilkantekoa.
Ainakin näin sanottiin Kotkan Kyminsuussa, jossa oli parisataa
eläkeläistä paikalla ja meitä oli
neljä kansanedustajaa. Ei tämä ole kansanedustajien
heille syöttämä näkökulma
vaan näkökulma, joka tulee sieltä. Tämä 5
euron kiirehtiminen nyt vuodelle 2006, 1.9., jonne on kuitenkin
lähes vuosi aikaa, lähti siitä, että eläkeindeksi
putosi johtuen muun muassa alkoholin hinnanlaskusta, ja näin ollen
kiirehdittiin tätä indeksiä oikaisemaan,
ettei se nyt aivan mene liian matalaksi. Näin ollen ei
tietenkään ole niin, että täällä päästäisiin
kehumaan jotakin edellistä hallitusta, vaan sitä painotetaan,
että 5 euroa on liian vähän.
Sen vuoksi kannatan nimenomaan ed. Virtasen ehdotusta, joka
on vasemmistoliiton esitys, että nostettaisiin 20 euroa
kuukaudessa 1.1.2006 alkaen, eikä tässä ole
kysymys huutokaupasta. Kun kysyitte, missä se 40 miljoonaa
euroa on, niin varallisuusveroa päätetään
laskea ensi vuoden alusta noin 70 miljoonalla eurolla. Siinä olisi ollut
tilkettä tähän kunnolliseen nostamiseen.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Täällä edellä ed.
Rehula ja myös edustajat Vihriälä ja
Sirkka-Liisa Anttila käyttivät hyvin asiantuntevat
puheenvuorot ja nostivat yksityiskohtia esiin. Tässä haluan
oppositiopuolueen ja kristillisdemokraattisen puolueen edustajana kyllä nostaa
esiin vielä sen, että kun me käytämme
perusteluissa sanaa häpeäpilkku tai esitämme
kritiikkiä siitä, että on pienestä korotuksesta kyse,
niin se ei todellakaan ole meidän itse keksimä vaan
sitä, mitä me olemme nimenomaan eläkeläisiltä itseltään
kuulleet, sitä, millä tavalla he kertovat sen
oman ostovoimansa pienuuden. Sen kunnioituksen mielestäni
pitää silloin lähteä sieltä eikä siitä,
että me puhumme täällä omista tavoitteistamme
lähtien jostakin häpeätahrasta; kyse
on siitä, että näillä pienimpiä eläkkeitä saavilla
on todella huono ostovoima ja heidän tilanteensa on heikko.
Sen vuoksi todella toivoisin, että, kuten ed. Rehula
viittasi, me jossain vaiheessa ensi kaudella erityisesti pääsisimme
siihen, että se kohdennus näihin pienimpien eläkkeiden
saajiin pystyttäisiin tekemään ja tätä 40
miljoonan rahasummaa voitaisiin kohdentaa oikein. On hienoa, että täällä hallituspuolueen
edustajat ovat näin todenneet ja myös aikaistamisesta.
Siitä äänestämme sitten, että tämä aloittaminen
voisi olla aikaisemmin eli tammikuussa.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Rehula
totesi sellaisen näkökulman, että kokoomus
ei ole ollut kovin ystävällinen eläkeläisille.
Aivan oikea toteamus. (Ed. Rehula: En maininnut yhtään
kertaa sanaa kokoomus!) Silloin kun Niinistö oli valtiovarainministerinä, (Ed.
Vapaavuori: Silloin asiat olivat hyvin!) hän kertoi, että eläkeläiset
ovat saaneet liikaakin, ja viimeisenä vuonna, kun Niinistö teki
budjettia, ei tarjottu eläkeläisille sentin senttiä.
Toki nyt, kun olette oppositiossa olleet, kerrotte, että pitäisi saada,
ja sinänsä järkevää,
että olette tulleet samoille linjoille kuin vasemmistoliitto.
Vielä palaisin tähän pohjaosan leikkaukseen. Siitä viime
eduskuntakaudella kolme kertaa äänestettiin ja
syytettiin keskustan taholta, että sitä leikattiin,
ja kumminkin itse olette olleet esittämässä 220
miljoonan markan leikkausta pohjaosaan — silloin markka-aikana.
Sitä ette ole muistaneet kertoa eläkeläisillekään,
että näin olette tehneet, toki vähemmän
kuin silloinen hallitus.
Arvoisa puhemies! Hallitus esittää kansaneläkkeen
tasokorotukseksi 5:tä euroa kuukaudessa. Korotus on aivan
liian pieni. 500 euroa kuukaudessa eläkettä saaville
eläkeläisille tarjotaan ihan tosissaan 17 senttiä lisää eläkettä päivässä. Tällaisen
korotuksen esittäminen on häpeä. Tässä pahoittuu
monen eläkeläisen mieli. Sitä voi mennä ostoskorin
kanssa ostoskeskukseen ja kokeilla, mitä sillä 17
sentillä päivässä saa lisää.
Eilen keskusteltiin varallisuusveron poistamisesta, ja tänään
keskustelu jatkuu. Täytyy ihmetellä hallituksen
linjaa. Se on tarjoamassa tämän maan muutamalle
kymmenelletuhannelle rikkaimmalle ihmiselle ilmaista rahaa, kansaneläkeläisille
5:tä euroa ja työttömille ei senttiäkään. Tämäkö on
hallituksen käsitys oikeudenmukaisesta rahanjaosta?
Tehtyjä veronalennuksia on perusteltu sillä, että kotimaisen
kulutuksen kasvulla veronalennuksista eivät kuitenkaan
hyödy maamme pienituloisimmat. Reilu peli olisi ollut,
jos veroja olisi alennettu keskeisimpien elintarvikkeiden kohdalla.
Niiden arvonlisäveron alentaminen olisi hyödyntänyt
kaikkia, ja ihmisten ostovoima olisi kasvanut. Keskeisimpien elintarvikkeitten
alennettu arvonlisävero on käytössä muuallakin
Euroopassa, miksei Suomessa?
Eläkeläisten taitettu indeksi tulisi palauttaa
takaisin 50—50-malliin. Myös kansaneläkkeen pohjaosa
tulisi palauttaa. Nykyisellä menolla palkat ja eläkkeet
jäävät auttamattomasti hintojen jalkoihin.
Ostovoima heikkenee hintojen noustessa koko ajan. Tämä on
nyt ennen kaikkea oikeudenmukaisuus- ja inhimillisyyskysymys, haluaako
hallitus jakaa rahaa oikeudenmukaisesti. Jatkuvasti kuullaan, kuinka
vanhustenhuolto ontuu monella paikkakunnalla siksi, että rahaa
ei ole, kotipalveluita on leikattu, vanhat ihmiset jätetään
selviytymään yksinään. Onko
tämä hallituksen mielestä oikein? Eläkeläiset
köyhtyvät samaan aikaan, kun yksittäisille
ihmisille annetaan kymmenien miljoonien optioita. Eriarvoisuus lisääntyy
tässä maassa koko ajan. Työelämässä ollaan
eriarvoisia, ja eri luokkiin jakautuminen jatkuu ja pahenee vielä eläkeiässäkin.
Hallitukselta vaaditaan nyt oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä ja
sen mukaisia tekoja.
Lauri Oinonen /kesk:
(Ed. Pulliainen: Mikä on ed. Oinosen tarjous tänä päivänä?)
Arvoisa puhemies! Kun edellisen kerran hallitus teki esityksen kansaneläkkeen
korottamisesta, 7 euroa kuukaudessa, olin keskisuomalaisen edustajakollegan
Reijo Laitisen kanssa esittämässä ajatusta, että tällä vaalikaudella
on kansaneläkkeitä vielä voitava korottaa
lisää, ja tätä me nyt olemme
käsittelemässä. Mutta vieläkin
tässä yhteydessä haluaisin toivoa sitä,
että vielä tällä vaalikaudella voitaisiin
käsitellä kolmannen kerran kansaneläkkeitten
korottamista ja nimenomaan kaikkein pienimpien eläkkeitten
osalta.
Euroopan unioni katsoo, että köyhyysraja kulkee
kutakuinkin 1 000 euron kuukausitulojen osalta. Kansainvälinen
tutkimus — taisi olla Euroopan unionin tekemä sekin
tai Oecd:n, en muista, mutta kuitenkin kansainvälinen tutkimus — osoitti,
että Suomessa nimenomaan iäkkäät
ja erityisesti naispuoliset henkilöt elävät
tämän köyhyysrajan alapuolella. Silloin
kun kansaneläke on tuon 500 euron vaiheilla kuukaudessa,
toisessa kuntakalleusryhmässä alle sen, kalleimmassa
kuntaryhmässä hieman päälle,
silloin, jos ei ole muita tuloja, ollaan todellakin tuon köyhyysrajan
alapuolella. Nämä ihmiset, jotka ovat tuon köyhyysrajan
alapuolella, ovat kunniakasta elämäntyötä tehneitä,
raivaaja-rakentajasukupolvea, viime sodan sukupolvea, sen elänyttä ja
kokenutta joko rintamalla tai kotirintamalla tai muutoin. He ovat
niiden kaikkein pienimmän eläkkeen saajien joukossa.
Elikkä minä toivon kyllä, että niin
hallitus kuin eduskunnan asianomaiset valiokunnat ottaisivat sydämenasiakseen
kaikkein pienimpiä eläkkeitä saavien
eläketurvan parantamisen. Minä toivon, että tälle
voitaisiin löytää voimavaroja. Väitän,
että ne rahat eivät suinkaan ole yhteiskunnalta
hukassa, vaan ne ovat myös kulutuksessa ja käytössä,
luomassa työpaikkoja ja tasapuolisesti koko maahan. Nythän
on todettu, että erityisesti maaseudulla pienten ja syrjäisempien
kuntien väestä suuri osa on eläkkeellä.
Keski-Suomessa muun muassa Luhangan kunnassa taitaa olla koko maassa
suhteutetusti kaikkein eniten eläkkeellä olevia.
Tällöin ihan puhtaasti paikallisesti on eläketuloilla
merkitystä.
Minä toivon, että tämä kysymys
voitaisiin tajuta ministeriöitten virkamiesten taholla,
kun asioita valmistellaan, aivan samalla tavalla kuin meillä kansanedustajilla
puolueesta riippumatta, ollaanpa hallitusta tai oppositiota, kun
me olemme eläkeläisjärjestöjen
tentattavana, on täydellinen yksimielisyys siitä,
että eläkkeitä pitää voida korottaa,
taitettu indeksi pitää voida korjata, pohjaosa
palauttaa. Eläkeläiset kysyvät, miksi,
kun teillä puolueista riippumatta on tässä asiassa
täydellinen yksimielisyys, ei sitten näin toteudu. Minä toivon,
että tämä tilanne tajuttaisiin myös asioita
valmistelevien tahojen toimesta, jotta tähän voitaisiin
päästä. Minä vielä korostan
sitä, että kaikkein pienintä eläkettä saavat
henkilöt ovat kunniakkaan, arvokkaan, työntäyteisen
elämäntyön tehneitä. Erityisesti
minä katson, että siellä on maatilojen
emäntiä, omaa kotityötään aikoinaan
tehneitä perheenäitejä, joitten kaikkien
työ ansaitsisi yhteiskunnallisen taloudellisen arvostuksen
ja tunnustuksen, mutta se ei laskennallisesti siihen ikävä kyllä yllä.
Näyttää siltä, että meillä yhteiskuntapolitiikassa
kansaneläkettä, nyt jos katsotaan vuosikymmenien
päähän, pidetään väistyvänä järjestelmänä.
Näinhän siinä käy, jos ansioeläkkeen kohotessa
yli 1 034 euron 71 sentin ei kansaneläkettä enää voi
saada. Mutta minä näen, että niin kauan
kuin kansaneläkkeellä on todella konkreettinen
merkitys — ja sillä tulee aina olemaan konkreettinen
merkitys tietylle kansanosalle, joka syystä tai toisesta
on sen varassa — täytyy pitää huoli,
että se on myöskin kunnon eläke, joka
turvaa toimeentulon, ostovoiman.
Olen kohdannut vanhuksia, jotka ovat liikuttavasti itkeneet
tulojensa pienuutta. Eräänkin isäntämiehen
kohtasin toissa iltana. Hänellä oli tietysti muitakin
murheita, mutta hänellä oli myöskin tämä kysymys.
Ja kun täällä käsitellään myöskin
perintö- ja lahjaverokysymyksiä, niin nämä ovat
myöskin tähän liittyviä kysymyksiä: voiko
vanha ihminen aina luovuttaa omaisuuden nuoremmille, jos syystä tai
toisesta ei koe riittävää luottamusta
vielä. Elikkä eläkeläisten on
ollut tarve myös pitää omaisuutta, taatakseen
tiettyä toimeentuloa. Tiedän erään
talon emännän, aikanaan tunnettu julkkis Suomessa
urheilusaavutuksista, joka kysyi eläkkeelle jäädessään,
mitenkä nämä eläkkeet ovat näin
pienet — kaikkein pienimpiä olivat ne MYEL-eläkkeet,
emännän eläkkeet, sitten tämä kansaneläke
juuri näitä lukemia. Hänelle sanottiin,
että eikö ole säästetty eläessä.
No, hän toki oli senkin tehnyt, mutta tämä on
välttämätöntä.
Arvoisa puhemies! Minulla ei ole — ed. Pulliaisen kysymykseen — esitettävänä tarjousta.
Mutta
minä toivon, että tähän kysymykseen
voitaisiin jatkossa ja nopeasti hyvin vakavasti paneutua, että katsomme
arvovalintana, pidämmekö huolta neljännen
käskyn mukaisesti vanhemmasta ikäpolvesta, siten
että kenenkään ei tarvitsisi tuntea elävänsä Euroopan
unionin köyhyysrajan alapuolella, vai miten me menettelemme. Toivon
tähän valmisteleville virkamiehille taitoa ja
viisautta, asiat ovat järjestelykysymyksiä.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron tähän
asiaan, koska haluan yhtyä niihin näkemyksiin,
että näiden pienituloisimpien eläkeläisten
tilanne on kohtuuton. Koska ylipäätään
eläkkeiden ostovoima on alentunut, olisi vähintäänkin
kohtuullista, että korotus olisi suurempi, kuten vastalauseessa
1 on esitetty 10 euron korotusta kuukaudessa.
Se ei ole kuitenkaan ainoa asia, miksi pyysin puheenvuoron.
Ainoa asia ei todellakaan ole se, että tunnen syvää kunnioitusta
näitä vanhempia ikäpolvia kohtaan. Meillä jokaisella
on heitä läheisyydessämme. Olen hyvin
paljon eläkeläisten kanssa tekemisissä eli
näen sen tarpeen ja ymmärrän sitä tilannetta.
Mutta sen takia pyysin tämän puheenvuoron, että nämä ovat
myöskin sellaisia asioita, että ei eläkeläisiä auta
yhtään sellaiset tyhjät lupaukset, joita
tästä talosta on totuttu antamaan.
Kun täällä ed. Rehula kävi
läpi kansaneläkkeen korotuksen lyhyen historian,
niin hän olisi voinut käydä läpi
myöskin kansaneläkkeen korotusten lupausten lyhyen
historian, jossa kyllä Liisa Hyssälän
300 euron lupaus on aivan omaa luokkaansa. (Ed. Pulliainen: Kuinkas
kauan edustaja on täällä ollut, kun kertoo
historiaa?) — Edustaja on ollut täällä sen
verran pitkään, että voi sanoa, että vaikka
minua ei tänne toista kertaa valittaisi, niin siihen en
syyllisty, että kohtuuttomia lupauksia menen antamaan eläkeläisille.
Nimenomaan tämä Hyssälän lupaus
on vain yksi esimerkki siinä joukossa.
Täällä äsken ed. Oinonen
sanoi puheenvuorossaan, että aina kun kansanedustajat ovat
eläkeläisiä kuuntelemassa, luvataan yksimielisesti, että taitetusta
indeksistä luovutaan. Minä en ole luvannut missään,
että taitetusta indeksistä luovutaan, ja se ei
johdu siitä, että en olisi sitä mieltä,
että se on moraalisesti väärä järjestelmä.
Mutta ymmärrän sen, että ei tällaisia
asioita voida ihan vaan sen enempää miettimättä mennä muuttamaan,
koska niillä on hyvin suuri vaikutus myöskin jatkossa.
Asiat ovat vaan yksinkertaisesti niin tässä ikääntyvässä kansakunnassa,
että jos täällä ylipäätään
meille vielä aiotaan pitkässä juoksussa
eläkkeitä maksaa, niin meidän on tehtävä myöskin
sellaisia päätöksiä, jotka eivät
ihmisiä miellytä. Se on vaan se väistämätön
tosiasia.
Mitä sitten tulee siihen, mitä täällä on
vasemmistoliiton taholta ainakin tullut, että tätä on
vertailtu tuloveronalennuksiin tai varallisuusveron poistoon. Nämä vertailut
osoittavat minun mielestäni sen, että vasemmistoliitossa
ja näissä muissa arvostelevissa liikkeissä ei
ollenkaan ymmärretä, minkä takia niitä tuloveroja
on alennettu tai minkä takia sitä varallisuusveroa
ollaan poistamassa. Ei niitä ole sen takia tehty, että koettaisiin,
että ne ihmiset, ainakin varallisuusveron poistossa, ovat
jotenkin yhteiskunnan tuen tarpeessa, vaan se on tehty sen takia,
että annettaisiin kannustin suomalaisille perheyrityksille työllistää ja
viedä taloutta eteenpäin. Aivan sama asia koskee
näitä tuloverojen alennuksia, jotta työnteko
tässä maassa kannattaa, jotta meille tulee taloudellista
voimavaraa, jota voidaan jakaa myös eläkeläisten
hyväksi. (Ed. Pulliainen: Tuleeko sitä voimavaraa?) — Nimenomaan
sitä tulee. Jos me emme toimisi näin, niin olen
aivan varma, että se politiikka, joka olisi toisenlaista kuin
tämä veronalennusten politiikka, johtaisi siihen,
että eläkeläisten asema pitkässä juoksussa
olisi vielä paljon huonompi kuin mitä se on tällä hetkellä.
Eli kyllä meidän on sillä tavalla toimittava,
että talouteen tulee voimavaroja, joita voidaan sitten
oikeudenmukaisesti jakaa eri väestöryhmien hyväksi.
Se on sitten toinen asia, että jo tässä vaiheessa olisi
ollut viisasta olla liikkeellä tämän
kansaneläkkeen korotuksen suhteen hiukan rohkeammin kuin
mitä hallitus esittää. Se ei olisi tätä maata
vienyt konkurssiin, jos sitä olisi nostettu vaikka 5 euroa
enemmän, kuten kokoomuksen esityksessä on tai
kuten täällä on muitten puolueitten esityksissä ollut,
se on pieni kysymys. Mutta kun näitä asioita rinnastetaan
tuloveroalennuksiin tai varallisuusveron poistoon, niin minun mielestäni
ne asiat eivät ole rinnastettavissa, koska kyse on kokonaan
toisesta asiasta, ja kaikkien yhteinen tavoite varmasti on se, että pystytään eläkeläisten
elintasoa, sekä nykyisten eläkeläisten
että myös tulevien eläkeläisten
elintasoa, parantamaan.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla
silmään. Nyt elämme kyllä ihan
erilaista taloudellista vaurauden aikaa kuin 90-luvun puolivälissä oli,
ja sen takia kokoomushan ehdottaa vastalauseessaan, että kansaneläkettä nostettaisiin
10 euroa, mikä myöskin on varsin vähän,
mutta aivan heti vuoden alusta.
Olen erittäin iloinen, että ed. Rehula on
nyt huomannut sen, että todella näitä pienimpiä eläkkeitä täytyisi
nostaa niin, että ihmiset tulisivat niillä toimeen,
ja hän toteaa, että ensi hallituksessa tämä mahdollisesti
tulee tapahtumaan. Tulemme erittäin mielellämme
kannattamaan sitä ja mukaan semmoiseen hallitukseen.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun vain
kaksi havaintoa hallituspuolueiden puheenvuoroista. Toinen on se,
että ostovoima-asiaa te ette ole käsitelleet mitenkään
puheenvuoroissanne, mikä tarkoittaa sitä, että te
hyväksytte sen, että eläkeläisten
ja varsinkin pientä eläkettä saavien
ostovoimakyky alenee. Minkä takia teidän ehdotuksenne
on sen mukainen, siitä olisi mukava kuulla, samaten kuin
tästä toisesta asiasta, että kun on näin
pienestä korotuksesta kysymys, niin miksi se ei voi tulla
vuoden alusta voimaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän
keskusteluun. Hallituksella on nyt ollut huono tuuri kerta kaikkiaan. Nämä Fortumin
optiot, joista sosialidemokraatit virittivät keskustelun,
olivat suorastaan huonoa tuuria. Ne eivät olleet sitä yksinomaan
sosialidemokraateille, vaan ne olivat sitä meille kaikille.
Tällä hetkellä tuolla kentällä tilanne
on äärimmäisen kiusallinen. Tämä 5
euroa on vastaan esimerkiksi 12 miljoonaa euroa brutto yhdellä kertaa
yhdelle ihmiselle ja itse asiassa tilanteessa, että asianomaisella
henkilöllä ei juuri ole paljon mitään
osuutta siihen, että näin on käynyt,
ei liikeosaamista eikä mitään muutakaan,
onpahan nyt firma pysynyt pystyssä, siinä vain
muut tekijät ovat johtaneet tähän tulokseen.
Arvoisa puhemies! Tässä se kiusallisuus on
aivan uudessa ilmiössä, ja se on niin sanottu
kollektiivinen vastuu. Se klassinen mallihan on niin, että hallitus
hallitsee ja oppositio arvostelee ja räkyyttää ja
tekee parempia ehdotuksia jnp. Sitten kun vastuut taas vaalien jälkeen
muuttuvat, sitten taas parlamentarismi toimii tämän
perusmallin mukaisesti. Mutta nyt onkin siirrytty ihan toisenlaiseen
aikakauteen. Se ilmiö alkoi 90-luvun loppupuolella, ja
se jatkuu voimistuneena nyt. Se on kollektiivinen vastuu. Kun on
tämmöisiä tapauksia kuin nyt tämä 5
euroa ja muuta vastaavaa ja näitä ristiriitoja
ja kontrasteja, niin kuin nyt juuri ovat nämä optioedut
vastaan 5 euroa kansaneläkkeen saajille, niin ei siinä jaotellakaan
enää, että oppositio—hallitus,
hallitus—oppositio. Me olemme — myös
vasemmistoliitossa, kokoomuksessa ja kristillisdemokraateissa — aivan
samassa veneessä, niin korviamme myöten samassa
veneessä kuin olla voi. Tämä on äärimmäisen kiusallinen
asia. Se on kiusallinen asia myöskin parlamentarismille,
ja se on kiusallinen asia koko tälle kansanvallalle, jota
me yritämme tietysti vilpittömästi jokainen
voimiemme mukaan toteuttaa.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen marssi ovesta ulos,
mutta jatkan hänen puheenvuoroansa niiltä osin,
että me olemme näittenkin asioitten osalta kaikki
täsmälleen samassa veneessä. Ja puhun
nimimerkillä "Kokemusta on".
Se, mitä tapahtuu eläkepolitiikan osalta niin sanotuissa
vallan kammareissa, näkyy niinä asioina, joista
täällä päätetään,
esimerkkinä kansaneläkkeen pohjaosan leikkausprosessi.
Ei se suuriäänisin, jolla sattui vielä useimmiten
siellä kaupungin torilla olemaan se minkkiturkki päällä ja joka
ei ehkä edes ollut oman taloutensa osalta missään
tekemisissä kansaneläkkeen saatikka sitten sen
pohjaosan kanssa, erotellut, kuka oli hallituksessa ja kuka oppositiossa.
Me kansanedustajat olimme kaikki samassa kasassa. Näiltä osin,
kun me teemme rinnastuksia ja me teemme vertailuja, tämä pitää pystyä ottamaan
huomioon. On sanottava tietysti, että jokainen toimii omalla
tyylillään. Tälläkin hetkellä salissa
on äkkiä laskien itseni lisäksi kahdeksan
edustajaa, ja kyllä minä tästäkin
joukosta tunnistan ne henkilöt, joitten kanssa on helppo
mennä samalle torille seisomaan, ja sitten ne, joitten
kanssa on suuria hankaluuksia, kun vähintäänkin
totuutta vääristeleviä puheenvuoroja
käytetään.
Pyysin vastauspuheenvuoron tilanteessa, jossa ed. Tiusanen omassa
puheenvuorossaan kaksi kertaa mainitsi nimeni. Jos ed. Tiusanen
löysi puheenvuorostani vain yhden virheen, puheenvuorosta,
joka kesti 10 minuuttia ja muutaman sekunnin päälle,
niin se muuten on aika vähän. Sen sijaan voin
sanoa, että vähintäänkin tulkintaerimielisyyksiä ed.
Tiusasen puheenvuorosta ja siitä, mitä itse sanoin,
on löydettävissä.
Yksi kommentti: Deadline hoitotakuulle todellakin oli 1.9. Se,
mitä puheenvuorossani yritin ainakin kertoa, se pääviesti,
oli se, että suunta sinä aikana, kun laki hoitotakuulainsäädännöstä on
ollut voimassa, on ollut sen suuntainen kuin tavoite oli. Totta
kai olisi tullut pyrkiä tilanteeseen, että 1.9.
asiat ovat kunnossa.
Mutta ed. Tiusanen kun mielellään täällä eri keskusteluissa
tuo oman vaalipiirinsä, oman maakuntansa ja oman sairaanhoitopiirinsä asiat esille,
niin näiltä osin kommentti. Ed. Tiusanenkin oli
mukana, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta heinäkuussa
2004 vieraili Kymenlaaksossa ja tutustui Kymenlaakson sairaanhoitopiirin
tilanteeseen, tutustui perusterveydenhuollon tilanteeseen Kotkassa.
Kotkan perusterveydenhuolto oli valmistautunut tulevaan hoitotakuuseen.
Esimerkiksi valmistelu call center -palvelun osalta — en tiedä,
miten se todellisuudessa toimii — oli erittäin
pitkällä. Sen sijaan sairaanhoitopiirin johtaja
Hassinen sanoi meille tuolloin heinäkuussa, että emme
me juhannuksena vielä uskoneet, että te siellä eduskunnassa
saatte tämän lain valmiiksi. No, ei ole ihme,
jos ei sairaanhoitopiirin ylin johto uskonut, että laki
saadaan valmiiksi, että kaikki se, mitä pitäisi
tehdä, on jo syyskuun alussa 2005 valmista. Ei se ole ihme.
Täällä — ed. Asko-Seljavaara
ja ed. Akaan-Penttilä olivat valiokuntakäsittelyssä mukana, kun
hoitotakuulainsäädäntöä säädettiin — oli paineita
siirtää lain täytäntöönpano — ed.
Rauhalakin, joka on salissa, oli kyseisen lain valmistelussa mukana — meillä oli
paineita siihen, että olisi saatu parempi laki kenties,
jos olisi siirretty se syksyyn. Mutta eräs perussyy siihen,
miksi piti pitää niin kiirettä kuin tuolloin
juhannuksen alla 2004 pidettiin, oli se, että saatiin viesti
sairaanhoitopiireille siitä, että kansanedustajat
ja eduskuntapuolueet ovat tässä asiassa tosissaan:
haluamme hoitotakuun voimaan, haluamme liikkeelle ne prosessit,
jotka edesauttavat sitä, että ihmiset pääsevät
nopeammin hoitoon ja niitä jonoja pystytään
purkamaan.
Se, että teillä Kymenlaaksossa jonot ovat
puoliintuneet, on minusta jonkunlainen saavutus sekin. Siellä on
tehty töitä, todennäköisesti
panostettu rahaa, moni henkilö, joka on tarvinnut terveydenhuollon
palveluja, on tullut autetuksi sen sijaan, että olisi jonossa.
Eli ed. Tiusanen, pääviesti oli tämä.
En tiedä, teinkö virheen siinä, että puhuin
monikossa, mutta joka tapauksessa niissä selvityksissä,
joita on tehty sairaanhoitopiirikohtaisesti, kun ne olivat vielä värillisiä esityksiä,
sitä vihreää viivaa
siellä oli tavalla, jossa jos ei nyt ihan sadassa prosentissa
oltu, niin hyvin lähellä sitä, kun vastaavat
tilanteet esimerkiksi vuoden takaa olivat näiltä osin
jotakin muuta.
Sitten, ed. Satonen, te omassa puheenvuorossanne hyvin mielenkiintoisella
ja tämän kuluneen syksyn aikana omasta ryhmästänne
lähteneille puheenvuoroille niin tavaksikin tulleella tavalla
kerroitte, miten 5 euroa on pieni kysymys, pieni asia, ja jäi
vähän sellainen olo, että hallitus kun
olisi vaan halunnut hoitaa, niin sehän olisi järjestynyt,
se 10 euroa. Te olisitte, ed. Satonen, teidän edustamanne
ryhmä olisi, todennäköisesti joka tapauksessa
tehnyt esimerkiksi vastalauseen tästä. Tällä kokemuksella,
mikä minulla eduskunnasta on, uskallan sen sanoa, että joka
tapauksessa olisitte tehneet vastalauseen.
Sitten toinen asia, jonka katson erinomaisen myönteiseksi,
on se, että tähän asti kokoomuslainen
sosiaalipolitiikka on ollut tuijotusta euroihin. Nyt teille 40 miljoonaa
euroa on pieni kysymys. Varmuuden vuoksi: se on 240 miljoonaa markkaa.
Markat eivät enää palaa, mutta se on 240
miljoonaa markkaa. Varmuuden vuoksi sanon senkin, että 1
euro tämän tyyppiseen eläkkeitten tarkistamiseen,
tasokorotukseen, mitä nimeä siitä sitten
käytetäänkään, tarkoittaa
yhteensä 8 miljoonaa euroa. Haluan nyt varmuuden vuoksi
sanoa tämänkin. Tosin, kun näyttää siltä, että kokoomuksen
käsitykset euroista ovat oppositiotaipaleen aikana hieman
olleet muutoksessa, voihan se olla, että tämä on
pieni kysymys, mutta silloin ennen vanhaan tämä olisi
ollut aika iso asia. Joskus on tapeltu 500 000 markasta,
joskus on tapeltu miljoonasta markasta. On hyvä, että aika
muuttuu, ei siinä mitään, se on positiivinen asia.
Sitten yksi asia lähinnä kommenttina: Olen
ed. Asko-Seljavaaran kanssa aivan samaa mieltä siitä,
että päätöksiä on tehtävä ajassa.
Mutta on joitakin politiikan lohkoja, joitakin kysymyksiä, joissa
pystyy vetämään linjaa, pystyy katsomaan suuntaa,
pystyy katsomaan useitten vastaavankaltaisten päätösten
sisälle, minkälainen linja sieltä löytyy.
Ja ne puheet, mitä te täällä nyt
esitätte, ja olen kuullut ne teiltä aikaisemminkin, ovat
todella miellyttävää kuultavaa. Ne ovat
todella miellyttävää kuultavaa. Niin
kuin tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani totesin,
sekään ei lämmitä yhtäkään
eläkeläistä eikä tuo yhdellekään
eläkeläisille yhtään euroa lisää,
että eduskunnan puhujakorokkeelta tästä asiasta
sanoo, vaan kun maaliskuun lopussa — huhtikuun alussa 2007
pimeinä öinä viimeisiä vääntöjä käydään,
todella toivon, että esimerkiksi tämän
kaltaiset puheenvuorot, joita te, ed. Asko-Seljavaara, täällä käytitte,
ovat siellä pöydässä niitten
ihmisten puheissa, jotka tekevät ratkaisuja, kun seuraavan
hallituksen ohjelmaa kirjoitetaan. Ovat siellä mitkä puolueet
tahansa, todella toivon, että tämä asia
nousee pöydälle ja on siellä ja toteutuu
tavalla, jolla päästään näitten
kaikkein pienimpien eläkkeiden osalta eteenpäin,
ettei esteenä ole se, että meillä on
laki sellainen kuin se on.
Olen tässä itsekin koettanut ottaa selvää,
miksi olemme tässä tilanteessa. Aikanaan 95, kun kansaneläkkeet
ja työeläkkeet yhteensovitettiin, tuo yhteensovitus
on toteutettu tavalla — nyt en sano, onko se oikein vai
väärin — joka ei tällä aikataululla
mahdollistanut sen kaltaista ratkaisua kuin esimerkiksi keskustan
eduskuntaryhmän piirissä hyvin monet toivoivat.
Korostan, että tämä on hallituksen ratkaisu,
yhteinen ratkaisu, ja kaikki muu on tietysti selittelyä,
mutta joka tapauksessa todella toivon, että tästä hetkestä noin 1,5
vuoden päästä ne puolueet, jotka ovat
neuvottelemassa seuraavan vaalikauden eläkepolitiikasta,
eläkepolitiikan linjasta, muistavat sen, miten haetaan
aidosti ratkaisua siihen, että näihin pienimpiin
eläkkeisiin päästäisiin kiinni.
Jokainen tästä joukosta, 900 000 ihmistä,
joitten eläkkeisiin jollakin tavalla tässä päätöksessä,
tässä laissa, puututaan, totta kai on euronsa
ansainnut, sekin pitää muistaa, mutta silloin
kun haetaan niitä henkilöitä, jotka kaikkein
eniten ovat tulonsiirtojen varassa, olisi erinomainen asia, että tällaiseen
tilanteeseen päästäisiin.
Sitten aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Ed. Kangas, toistan
uudemman kerran, että päätöksiä on
tehtävä ajassa. Meidän muistikuvamme
tapahtumista ja historian kulusta näemmä selkeästi
vaihtelee siinä, kuka on mitäkin missäkin
vaiheessa tehnyt ja kuka hyväksynyt. Sen uskallan kuitenkin
keskustan edustajien ja keskustalaisten suulla sanoa, että kyllä niillä kansaneläkkeen
pohjaosan
ratkaisuilla, mitä silloin tehtiin, murennettiin kansanvakuutuksen
perustaa tavalla, joka ei palaa. Nyt ollaan tässä asennossa
ja eletään tämän tilanteen mukaisesti.
Mutta toistan omaa sanomaani aikaisemmasta puheenvuorosta: ei noita
vastalauseita vuosien varrelta, niitä tekstejä,
tarvitse hävetä. Mutta joskus tässä,
lainausmerkeissä, sodassa tulee voittoja, joskus tappioita,
ja vastuu päätöksistä on viime
kädessä niillä, jotka silloin hallitusvastuuta
puolueina ja edustajina kantoivat.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tässä aikaisemmin
ed. Sirkka-Liisa Anttila totesi, ja taisi todeta ed. Rehulakin,
jotta nämä esitykset, jotka nyt ovat tässä,
tämä 5 euroa ja 7 euroa, olisivat suurempia kuin
Lipposen hallituksen aikanaan tekemät korotukset. Itse
kun olen tässä joutunut olemaan hallituspuolella
koko ajan ja uskollinen soturi, (Ed.Vihriälä:
Ai joutunut olemaan? — Ed. Sjöblom: Liittykää vasemmistoliittoon!)
on hyvä tietysti todeta, että ei voi sillä tavalla
väärää todistusta lausua Lipposen
hallituksestakaan, koska silloin vuonna 2001 korotus oli 73 markkaa.
Tämähän tarkoittaa sitä, jotta
nyt Vanhasen hallituksen pitäisi vielä kyllä tehdä yksi
pieni korotus ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jotta pääsisi
paremmaksi. Minusta, kun ajassa eletään, semmoista
odottaisi tuossa, jotta ensi syksynä tehdään
uusi päätös, ja sitten toteutuu se, mitä äsken
puhujakorokkeelta puhuin: kun joka vuosi tehdään
näin pieniä korotuksia, niin kyllä siitä sitten
tulee ihan kohtuullinen yhteensä.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Rehula otti esille vielä tuon
pohjaosan leikkauksen. Te olitte silloin oppositiossa ja esititte
silloin 220:tä miljoonaa markkaa pohjaosan leikkausta.
Te olitte kannattamassa leikkauksia.
Tästä varallisuusveron poistosta ja tasokorotuksesta:
Se kumminkin kertoo siitä, että varallisuusvero
poistetaan 1.1. ja tasokorotus tulee vuoden lopulla. Onko tämä hallituksen
arvovalinta?
Ed. Satonen kertoi, että pitää yrityksiä tukea. Olen
samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta pieniä yrityksiä ja
perheyrityksiä pitää nimenomaan tukea — tuotekehittely,
investointituet ja tällaiset — ei jakaa sinne
katteettomasti rahaa ja kertoa sitten, että voisitteko
työllistää; pitää vastuuttaa sielläkin,
että työpaikkoja syntyy ja jotain jää käteen,
ettei jaeta vaan rahaa ja sitten vaan toivota.
Nämä Fortumin optiot, mitkä tulevat:
Tässä ajassa nyt ollaan. Minä toivoisin,
että nyt kun talousvaliokunta käsittelee tätä asiaa,
se tuotaisiin tänne eduskuntaan ja äänestettäisiin,
halutaanko tällaisia optioita vai ei, pääsevät
kansanedustajat ottamaan siihen kantaa.
Pentti Tiusanen /vas:
Puhemies! On hyvä, että ed. Esa Lahtela täsmensi
tuon asian, ettei nyt jää väärää käsitystä pitkässä juoksussa
myöskään pöytäkirjoihin.
Tässä käytiin hiukan debattia aikaisemmin — ed.
Sirkka-Liisa Anttila oli siinä, ed. Rehula myös — siitä,
että nyt tämä nykyhallitus olisi lyönyt
Lipposen kakkoshallituksen vaatimattoman 73 markan tasokorotuksen omalla
vaatimattomalla 12 euron korotuksellaan. No, sehän siis
ei pitänyt paikkaansa. Itsekin muistelin, että vain
70 markkaa, mutta se oli 73. On tietysti aivan saivartelua puhua
nyt euroista tai markoista sinänsä, mutta kaiken
kaikkiaan edelleen: mikään hallitus ei ole puhtaalla
kaulalla tässä asiassa.
Mutta ed. Rehulalle vielä: Ed. Rehula, tarkkuus on
tärkeätä. Itse viittasin vaan siihen,
että sanoitte, että useampi sairaanhoitopiiri
on sataprosenttisesti tavoittanut hoitotakuun. Ei pidä paikkaansa.
Sanoin, että Etelä-Savoa en tunne. Se oli se ykkönen.
Kakkonen, siis hopeasijalla, on Kymenlaakson sairaanhoitopiiri.
Sen tunnen, ja siellä on jonoa puolella lyhennetty, mutta
se ei ole päässyt siihen tavoitteeseen purkaa
jonot 1.9. mennessä. Se on tosiasia. Tämän
vuoksi on tästä turha sen kummemmin saivarrella.
Mitä E24 merkitsee, call center, tämä teidän mainitsemanne
asia, niin siinä nyt ei varsinaisesti muuta tulosta ole
kuin se, että avoterveydenhoidossa voidaan todeta, että on
saatu yhteys ja hoidon arviointi on voitu aloittaa. Puhelimessahan
se ei aina suinkaan käy, mutta se on täällä avohoidon
sektorilla tällainen asia, jota on myös kopioitu
moneen muuhun paikkaan.
Kymenlaaksosta puhun ja omasta ...
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Tiusanen, jos me pysyisimme tässä kansaneläkekysymyksessä.
No niin, mennään takaisin kansaneläkkeeseen.
Tässä joka tapauksessa palveluista on ollut puhe,
puhemies, ja kun palvelut kuitenkin on täällä monien
muidenkin kansanedustajien suulla todettu keskeiseksi asiaksi kansaneläkeläisten
...
Ensimmäinen varapuhemies:
Minä toivon, että tästä lähtien
me puhumme vain kansaneläkkeestä ja tästä asiasta.
En suvaitse, että laajennamme keskustelua käsittelemään
koko hoitovastuuta ja hoitotakuuta.
No niin, palataan sitten kansaneläkkeeseen, kansaneläkkeen
korotusasiaan. Joka tapauksessa tämä 5 euron korotus
ei voi olla riittävä, ja näin ollen kysymys
siitä, että siihen voitaisiin olla tyytyväisiä,
kun moni muu maksu nousee, ei todellakaan saa ainakaan minun kannatustani. Se,
miksi tämä keskustelu on laajentunut, johtunee
siitä, että tavallisen eläkkeensaajan
elämässä palveluilla on kuitenkin hyvin
keskeinen osa. Jos puhutaan heidän toimeentulostaan, niin
pitää samalla katsoa, missä sitten syntyy
uusia menoja ja miten palvelut tavoitetaan.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti haluaisin vielä kommentoida
ed. Rehulan jälkimmäistä puheenvuoroa.
En voi muuta kuin ihmetellä sitä, että te
nyt sanotte, että tämä 5 euroa on niin
iso asia valtion budjetissa, ja silloin kun oli vaalit, en löytänyt
kyllä yhtään keskustalaista, joka olisi
silloin väittänyt, että se 5 euroa on
niin iso asia tai 10 euroa. Eli kyllä joku raja pitää olla
myöskin sillä asialla, mitä puhutaan,
mitä luvataan ja mitä tehdään.
Minä toivon, että kun seuraavan kerran ennen niitä ed.
Rehulan mainitsemia pitkien puukkojen öitä on
se tilanne, josta ed. Rehula myöskin mainitsi, että ollaan
siellä kansan edessä, ja jos silloin kyse on siitä,
että siellä yhteisesti asioita hoidetaan, niin
olisi myöskin jonkinlaista vastuullisuutta siinä,
mitä luvataan. Nämä lupaukset, jotka
nyt henkilöityvät tietysti siihen ministeriin,
joka teillä näitä asioita hoitaa, ovat
olleet täysin kohtuuttomia siihen nähden, mitä on
tapahtunut. Siinä suhteessa on aika erikoista, että nämä asiat
koetetaan täällä kääntää nyt
niin, että kokoomus on vasta nyt tälle asialle
herännyt, ja yritetään puolustaa sitä omaa
saamattomuutta sillä.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän oikein hyvin
tämän puhemiehen rajauksen tähän
keskusteluun, mutta haluan kuitenkin todeta sen, että eläkeläisten
asemaahan tosiasiassa parannetaan sekä tulonsiirroilla
että palveluilla. Kyllä nämä kulkevat
käsi kädessä. Sen takia, kun me puhumme
eläkepolitiikasta, sen tasosta, meidän täytyy
nähdä se kolikon toinen puoli.
En avaa tätä asiaa sen pidemmälle.
Totean vaan sen, että kun mietitään eläkejärjestelmän
oikeudenmukaisuutta ja sen kehittämistä, niin
kaiken aikaa täytyy pitää silloin rinnalla
palvelujen, maksujen sekä tukien välinen suhde
ja sitten ennen muuta se, mihin täällä on
monessa puheenvuorossa viitattu, kansaneläkeindeksin yhtenäistäminen
työeläkeindeksin kanssa. Tässä,
arvoisat edustajakollegat, tuleekin sitten se kysymys. Tässä salissa
on selvästi erilaisia poliittisia mieltymyksiä.
Siinä, missä keskustan eduskuntaryhmä on
läpi meidän suomalaisen kansanvakuutusjärjestelmämme
historian rakentanut kansaneläkejärjestelmää,
sitoutunut siihen voimakkaasti, on täällä voimakkaasti
nimenomaan itseään palkansaajaliikkeenä mainostavia
puolueita, jotka sitoutuvat taas työeläkejärjestelmän
kehittämiseen. Tässä on se peruslähtökohta
ja sellainen rakenteellinen lähtökohta. Tämä on
meidän hyvä muistaa kaiken aikaa, millä tavalla
näitä asioita käsitellään.
Jos eläkkeiden keskitaso Suomessa on noin 1 200
euroa, niin eihän edes se keskiarvossa elävä eläkeläinen
ole se ongelma tänä päivänä,
vaan ne, jotka ovat reippaasti siellä alle 1 000
eurossa. Se on tänä päivänä se
suuri väliinputoajien joukko. Se on se, jota varten meidän
on pakko rakennella köyhyyspaketteja. Se on se joukko,
johon tämäkin 12 euron korotus tällä vaalikaudella
sitten tasokorotuksena tulee. Mutta pahaa vaan, arvon kollegat,
pelkään, kuinka paljon löytyy sitten
sitä poliittista halua seuraavienkaan vaalien jälkeen,
kun me tulemme varmasti, jos olemme niissä neuvotteluissa
mukana, nostamaan pöydälle neuvotteluissa kansaneläkkeen
tasokorotuksen. Se on aivan varmaa. Se voidaan nyt jo luvata. Kuinka
paljon siihen saadaan sitten poliittista tukea? Siinä sitten
mitataan tämä.
Sen takia nyt, kun mietitään mittavampia rakenteellisia
korotusmalleja ja mietitään yhteensovitussääntöjen
ongelmia, pitää kysyä, pitäisikö meidän
ottaa käyttöön jonkunlainen takuueläkejärjestelmä,
samalla tavalla minimieläke-, takuueläkejärjestelmä kuin
meillä on minimipalkkajärjestelmä, että kaikki
saavat kohtuullisen minimieläkkeen aikaisemmasta
työhistoriasta riippumatta. Tämä on äärimmäisen
tärkeä kysymys. Meillähän on
edelleenkin nyt eläkeläisten joukossa ja pikkasen
aikaa vielä sinne tulee ihmisiä, joilla voi olla
sellainen työhistoria, että siellä työeläkekertymä on äärimmäisen
pieni. Tällaisia löytyy varsinkin maaseutualan
työpaikoista. Mutta kun ihmiset jäävät
eläkkeelle 20—30 vuoden kuluttua, tavallaan tämä ongelma
on silloin hoitunut pois. Sen takia tämä fundamentaali
ongelma on meillä käsissä nyt ja tässä.
Sen takia siihen pitää ne keinot pyrkiä nyt
löytämään.
Tämä ratkaisu, josta me nyt tänään
puhumme täällä, kohdistuu kuitenkin 660 000
eläkeläiseen. Ei se ole vähäinen
asia. Minusta on ollut hyvin tärkeää kaiken
aikaa muistaa, että vaikka me puhumme ikään
kuin 12 eurosta, että se olisi vain 12 euroa, on kuitenkin
näissä oloissa merkittävä asia,
että se korotus tehdään, ja se ei ole ainakaan
eläkeläisten etuisuuksia ja elämää kaventava
asia. Se on yksi osa siinä kokonaisuudessa, ja nyt en,
puhemies, lopuksikaan sille palvelupuolelle mene, mutta totean vaan
sen, että hoitotakuujärjestelmällä ja
kaikilla niillä investoinneilla, jotka sille puolelle on
tehty, on huolehdittu siitä, että eläkeläisväestölle,
joka on hyvin suurelta osin myöskin vanhusväestöä,
pystytään rakentamaan hoitotakuujärjestelmän
ja vanhusten palvelujärjestelmän, erilaisten siellä olevien tukijärjestelmien,
kautta mahdollisuudet viettää arvokas, turvallinen
vanhuus.
Juha Rehula /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Puheenvuorossani on pätkä tulevaisuutta
ja osa historiaa.
Ensinnäkin tulevaisuuteen: Aivan samoin kuin ed. Laukkanen
totesi puheenvuorossaan, voi olla jokseenkin varma, että niiden
asioiden joukossa, joita Suomen Keskusta -niminen puolue vaalien
jälkeen hallitusneuvottelupöytään
vie, on kansaneläkkeisiin ja sen tasokorotukseen liittyvä maininta,
liittyvä kohta, ja sitten katsotaan, kenellä on
aitoa halua liikkua tässä asiassa. Valitettavasti
kokemukset ovat sen suuntaiset, että niitä kavereita
... Onneksi niitä on, onneksi niitä on, ja kolmannen
kerran: onneksi niitä on. Mutta erityisesti kokoomuksen
suunnalta tulleissa puheissa ja — nyt tietenkin ed. Satonen
lähti salista pois — Ed. Satosen puheessa ja väittämässä siitä, mitä on
tehty — hän puhui siitä, mitä on
tehty — ei kyllä ainakaan sitä todennuspohjaa
ole, mitä täällä eduskunnan
salissa on pystynyt eläkepolitiikan osalta niitä debatteja
käymään. Kyyti on ollut kohtuullisen
kylmää. Niin kuin edellisessä puheenvuorossani
totesin, vaikka oltiin oppositiossa, tiesin, kuinka haettiin 500 000:ta
markkaa, kuinka haettiin miljoonaa markkaa joihinkin kaikkein kipeimpiin
kohtiin, kun kokoomuslaisella sosiaalipolitiikalla oli yhtäläisyysmerkit
talouspolitiikan kanssa. Kyyti oli aika ajoin todella kylmää.
Puheet siitä, että nyt yritetään
kääntää keskustelu katteettomista
lupauksista siihen, miksi kokoomus on vasta nyt herännyt:
Mitä tästä keskustelusta muuta voi päätellä kuin
että sosiaalipoliittinen omatunto on kokoomuksen, niin
puolueen kuin eduskuntaryhmän, piirissä kummasti
virkistynyt oppositiotaipaleen aikana? Kuluneen syksyn aikana se
on erityisesti virkistynyt, mikä on tietysti lämmöllä ja
kiitoksella merkillepantavaa. Voi hyvin sanoa, että tekojen
ja puheiden pitäisi kohdata. Se, mitä yksittäiset
edustajat tekevät ja puhuvat: meillä jokaisessa
ryhmässä on edustajia, joilla on (Puhemies koputtaa)
puheita ja tekoja, jotka eivät välttämättä kohtaa.
Ensimmäinen varapuhemies:
Pyydän siirtymään puhujakorokkeelle.
Niin, arvoisa puhemies, jatkan siitä, miten puheet
ja teot kohtaavat. Me jokainen vastaamme omista puheistamme, ja
on aivan selvää, että tällaisia
henkilöitä löytyy jokaisesta ryhmästä.
Täällä salissa edellisen puheenvuoron
aikana oli yhdeksän edustajaa. Nyt aletaan olla tilanteessa,
että on toistakymmentä — ilmeisesti osa odottaa
jo seuraavaa keskustelunaihetta. Mutta mehän voimme jatkaa
illan tappiin väittelyä siitä, kuka sanoi
ja mitä sanoi. Jokainen vastaa omista puheistaan, omista
teoistaan.
Onhan tämä nähty: kokoomuksen viesti
eläkeläisille oppositiotaipaleen kahden ja puolen
vuoden aikana on ollut erään edustajan, erään
kansanedustajaehdokkaan, nykyisen ministerin, vaaliesite. Sehän
on ollut kokoomuksen eläkepoliittinen linjaus. Seuraava
linjaus on ollut nyt nähtävissä vuosi
sitten, ja tämän keskustelun yhteydessä tasokorotuksesta
teidän vastalauseenne on se viesti, minkä te olette
eläkeläisille lähettäneet. Mekin
osaamme lukea teidän vastalauseitanne, mutta niitä on
pakko verrata ja vääjäämättä joutuu
vertaamaan siihen politiikkaan, jota kokoomus on harrastanut, ja
siihen taustaan, joka kokemus keskustalaisilla päättäjillä on
ajalta, jolloin tämä maa oli syvimmässä lamassa,
esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Jotakin tiedän niistä keskusteluista,
mitä silloin esimerkiksi kansaneläkkeen pohjaosan
osalta käytiin, tiedän, mitä esityksiä oli
niinä myrskyisinä öinä, kun
Suomen valtiontalous oli todella romahtamassa. Jotakin tiedän.
Ei voi olla unohtamatta sitä historiaa, josta
tähän päivään on tultu,
ja siksi katson, että on mahdollisuus keskustan kansanedustajana
sanoa, että on virkistävää,
että kokoomuksen sosiaalipoliittinen omatunto on virkistynyt,
vähävaraisista huolehtiminen on alkanut kiinnostaa.
On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan se jatkuu.
Se on mielenkiintoista nähdä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustajat Laukkanen ja Rehula
toivat esille, on välttämätöntä,
että seuraavan hallitusneuvottelun yhteydessä,
ketkä siinä sitten mukana ovatkin, pidetään
huoli siitä, että kansaneläkkeitten taso
saadaan nousemaan. Siihen ei ole enää kovin kauan,
toista vuotta, ei puoltatoistakaan vuotta, kun nämä asiat
ovat jo tuossa pöydässä. Minä toivon,
että tämä tajutaan todella vakavasti,
sillä on niitä ihmisiä, joilla on kansaneläkkeen
lisäksi vain pieni yrittäjäeläke,
koska ei ole täyttä ennättänyt
maksaakaan iästä johtuen, on ollut liian lyhyen
aikaa tuon lainsäädännön parissa,
tai pieni työeläke. Juuri heidän kohdallaan,
monta kertaa kaikkein iäkkäimpien eläkeläisten
kohdalla, nämä ongelmat pienen eläkkeen
osalta tulevat esille.
Näkisin, että tämä olisi
hyvin järkevää myös työllisyyden
kannalta. Eläkeläiset pystyvät käyttämään
palveluita ja työllistämään
palveluyrittäjiä, ja tämä tapahtuu
tasapuolisesti kautta koko maan aina syrjäisimpiä seutuja
myöten.
Pentti Tiusanen /vas:
Puhemies! Lähtisin siitä, että eläkeläiset
ovat kyllä kantapään kautta nyt oppineet
sen, että luvataan ja sitten ei tehdä ja joillekin
tulevat palkkiot saman tien, kun päätös tulee,
sitten korotus heidän kohdallaan vasta vuoden päästä siitä,
kun päätös tehdään.
Nämä ovat niitä viestejä, mitä nyt
kuullaan.
Uskon myös siihen, että koska eläkeläiset
ovat näin kantapään tulleet petetyiksi — heidän
oma käsityksensä, hyvin useiden heistä — he
tulevat seuraavissa, vuoden 2007 maaliskuun vaaleissa erityisesti
sitouttamaan omia kandidaattejaan, ehdokkaitaan, tässä asiassa.
En usko, että enää silloin millä tahansa
vaalilupauksilla on suurtakaan arvoa. Silloin kyllä mitataan
sitten myös tekoja.
Lopuksi, puhemies, teoista voidaan katsoa ne äänestykset,
mitä vuoden 95 jälkeen on käyty pohjaosan
kohdalla. Äänestykset usein olivat sillä tavalla
kirjavia, että niitä listoja julkaisi aina jopa
valtakunnan päälehti, kuka äänesti
vastaan muun muassa hallituspuolueista.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa hallituspuolueiden edustajista
lähinnä keskustapuoluelaiset ovat olleet äänessä,
ja mielenkiintoista on lupauksien esille ottaminen. Täällä on
useampikin kansanedustaja puhunut lupauksista: Ed. Laukkanen on luvannut
tuolta puhujakorokkeelta käsin, että tämä asia
otetaan kunnolla esille seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Ed.
Rehula on puhunut samaan suuntaan. Kumpikaan edustajista ei ole kuitenkaan
vastannut — halunnut tai viitsinyt tai osannut, en minä tiedä,
mikä se on — kysymykseeni siitä, minkä takia
hallitus ei halua nyt tässä pienessä korotuksessa
pitää eläkeläisten ostovoimaa
ennallaan ja minkä takia voimaantulokin piti siirtää elokuulle,
miksi se ei voinut olla tammikuun alussa. Tämmöinen
keskusteluhan ei toimi ajassa, jossa voimakkaasti provosoidutaan
tämän suuntaisesta asiasta eikä osata
perustella oman päätöksen varsinaisia
seikkoja. Ed. Oinonen on ollut onneksi täällä vähän
eri linjoilla. Tämä oli minusta analyysi tästä keskustelusta.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Rehula sai minut tänne puhujakorokkeelle
käyttämään puheenvuoron eläkeläisten
puolesta. Olen useita kymmeniä puheenvuoroja käyttänyt tämän
kahden ja puolen vuoden aikana nimenomaan puolustaakseni pieneläkeläisiä,
jotka ovat tämän maan aikanaan rakentaneet. Minä ihmettelen
suuresti, että tältä paikalta voidaan
käyttää sanontaa, että kokoomuslaisten
omatunto olisi nyt vasta herännyt jollain lailla. Minä omalta osaltani
sanon ja sanon puolueen puolesta: minä olen liittynyt kokoomuspuolueeseen
silloin, kun sen mainos oli "Tärkein on ihminen". Minun
vaalimainokseni oli vaalien alla "Tärkein on ihminen",
ja se on sitä edelleen. Jos on sellainen kuva, että kokoomuksessa
ei ole tahtoa hoitaa eläkeläisten asioita, niin
se on aivan väärä kuva.
Kun ed. Rehula puhui 90-luvun alun lamasta ja romahduksesta
ja siitä, mitä silloin päätettiin, hän
jätti sanomatta sen rehellisesti, että silloin
oli porvarihallitus, jonka pääministeri oli Esko
Aho, ja siellä oli kokoomuskin mukana. Ollaan rehellisiä,
näin oli. Sen jälkeen, kun piti maa nostaa jaloilleen
ja samojen henkilöiden ja puolueitten toimesta sitä nostettiin
kovalla kädellä, oli pakko tehdä ratkaisuja,
jotka eivät olleet tietystikään myönteisiä eläkeläisille,
mutta eivät myöskään monelle
muulle. Maa oli saatava jaloilleen. Ed. Rehulan puheenvuoro äsken
oli tyypillinen esimerkki suomalaisesta lauseesta, että hyökkäys on
parasta puolustamista. Hän hyökkäsi,
kuten sanoin, kokoomusta kohti.
On pakko muistuttaa siitä, että esimerkiksi kun
minä toista kertaa vaaleissa mukana olleena henkilönä,
pitkän virkamiesuran läpikäyneenä kuuntelin
keskustalaisten puheita keskisuomalaisissa vaalitilaisuuksissa,
on pakko muistuttaa, että jokaisessa tilaisuudessa keskustalaiset
sanoivat, että kun he pääsevät
valtaan, he korjaavat tämän ongelman. Onko tämä ongelman
korjaamista: 7 euroa aikaisemmin, 5 euroa ensi vuoden syyskuussa?
Minä sanoisin suoraan, että meidän pitäisi
hävetä, kun teemme tämmöisiä päätöksiä. Sillä 7
eurolla, olen moneen kertaan sanonut, saa tuolta kuppilasta lihapullat
tykötarpeineen, sillä 5 eurolla huoltoasemalta
kaksi kuppia kahvia ja kaksi munkkia. Ja me kehtaamme suoraan sanoen
kinata täällä, onko tämä eläkeläisten
edun mukaista vai ei, kun se ei sitä kerta kaikkiaan ole. Tältä osalta,
kun me puhumme vielä sellaisesta ikäryhmästä,
joka on elänyt sota-ajan jälkeisen ajan ja joka
on keskimääräisesti ottaen ollut nostamassa
tämän maan jaloilleen, olisi paljon kunniakkaampaa
sanoa, että nyt me emme pysty tekemään
muuta kuin näin vähäisen liikkeen tai meillä ei
ole tahtoa tehdä muuta kuin näin pieni liike.
Kokoomuksen osalta olemme vaan halunneet sanoa monessa eri yhteydessä,
että kun on käynyt ilmi, että tämänkin
vuoden taloudellinen kehitys maassa on sellainen, monta ongelmaa
voitaisiin korjata kuntapuolella, työllisyyspuolella, eläkepuolella,
mutta tahto puuttuu. Minä toivon, että ollaan
sitten rehellisiä, kuten ed. Rehula puhui, että jokainen
vastaa puheistaan ja teoistaan, ja tunnustetaan selvästi
se tosiasia, että olisi varaa, mutta ei ole tahtoa tällä hallituksella.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Mielestäni kyllä pitää puheilla
olla katetta ja se, mitä on luvattu eläkeläisille,
mikäli päästään valtaan, on
kyllä pidettävä. Mielestäni
tämä kokoomuksen esitys, mikä on täällä vastalauseessa
1, että kansaneläkettä nostettaisiin
10 euroa, on realistinen. Siinä on oma pohjansa, joka on
täysin realistinen, ja se perustuu järkevään
järjenkäyttöön eikä vaalilupauksiin.
Toivon, että tähän suuntaan asiaa voidaan
jatkossa kehittää. Kuitenkin kyseessä on
97 000 ihmistä, liki 100 000 ihmistä,
plus sitten niitä ihmisiä, joita on runsaasti enemmän,
joilla on pientä työeläkettä kansaneläkkeen
lisäksi. Kyllä näitä ihmisiä on
kuuleminen.
Jukka Vihriälä /kesk:
Herra puhemies! Täällä edellä tuotiin
esille, että täällä keskustan edustajat
ovat olleet hallituspuolueista äänessä hyvin
paljon tämän keskustelun aikana. Pitää paikkansa.
Meille eläkeläisten ja ennen kaikkea kansaneläkeläisten
asema on hyvin tärkeä. Mutta kun ed. Vielma äsken
omalla tavallaan erittäin merkittävässä puheessaan
taas totesi, että pitää hävetä tätä päätöstä,
mitä ollaan tekemässä, ettei ole tahtoa,
niin minä sanon, että poliittista tahtoa löytyi
budjettiriihessä, että voitiin tehdä tämäkin korotus.
Minä pitäisin sitä hyvänä;
sitä poliittista tahtoa ei aikaisemmin ollut.
Minusta on kovaa käyttää sanaa, että pitää "hävetä",
kun ollaan lisää etuutta antamassa. Se on pieni
todella ja minustakin riittämätön eläkeläisten
kannalta, ehdottomasti riittämätön. Siitä olen
samaa mieltä ed. Vielman kanssa. Mutta kun ed. Vielma sanoi,
että kokoomus on ollut aina eläkeläisten
asialla, varmasti on ollut ja on tänäkin päivänä — hyvätuloisten
eläkeläisten, joilla on hyvät tulot ja
hyvät työeläkkeet. Mutta ette te ole
kantaneet sellaista huolta nimenomaan pelkän kansaneläkkeen
varassa elävistä, niin kuin olisi pitänyt.
Tätä on turha nyt varmasti enää jatkaa,
mutta pantakoon nyt tämäkin eduskunnan pöytäkirjoihin,
että nimenomaan keskustan edustajia tämä kiinnostaa,
koska tässä on kysymys todella vähätuloisista
ihmisistä.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että kyllä tässä on
hyvää tahtoa ollut, täytyy ihan rehellisesti
tunnustaa, mutta se summa ei vaan ole riittävä.
Ja täytyy myös sanoa, että voisin siteerata
läheistä ihmistä, joka kuuluu Suomen
keskustapuolueeseen, että suunta on oikea mutta riittämätön.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Minä lyhyesti vaan ed. Vihriälän
puheenvuoroon viitaten sanon, että pelkkä kiinnostus
ei tässä salissa kyllä riitä,
vaan kyllä täällä pitää uskaltaa
tehdä päätöksiä. Kysymys
on siitä, että tämä hallitus
ei ole halunnut tehdä päätöksiä,
joissa eläkeläisille annettaisiin enemmän
kuin tämä 5 euroa, sekin ensi vuoden syyskuun
alusta. Kyllä minä henkilökohtaisesti
häpeän tätä, sanon aivan suoraan, eikä muiden
tarvitse hävetä; jos tuntuu siltä, että asiat
ovat kunnossa (Ed. Vihriälä: Ei se kunnossa ole!)
ja voi rinta pystyssä kävellä, niin siitä vaan,
mutta minulle tämä on asia, jota minä häpeän
eduskunnan puolesta.
Kokoomus esitti jo viime vuoden syksyllä budjetin yhteydessä ponnen,
että eduskunta edellyttää, että hallitus
tuo kevätistuntokaudella 2005 selvityksen, miten eläkeläisten
toimeentulo turvataan palkansaajiin nähden. Miten kävi?
Te äänestitte nurin sen jo viime vuoden syyskuussa tietämättä,
minkälainen vuosi on edessä. Onko tämä sitä tahtoa
ja kiinnostusta eläkeläisiä kohtaan?
Ette te silloin tienneet, että meillä vuosi 2005
tulee olemaan hyvä vuosi, ja te voisitte tehdä paremman
päätöksen kuin nyt teette.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Kolmannen kerran totean vain, että keskustapuoluelaiset
eivät ole mitenkään kertoneet, minkä takia
tämä ratkaisu vähentää pieneläkeläisten
ostovoimaa. Se on hyvin mielenkiintoista, että te provosoidutte
muuten, mutta kun teiltä asiallisesti kysyy perustetta,
jolla te huononnatte tätä tilannetta, kun korotus
on liian vähäinen, niin vastausta ei saa.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, jos se on vielä jollekin
epäselvää, että kyllä kokoomus
on yleispuolue. Meillä on tietty arvopohja, jonka pohjalta
toimitaan, ja on turha tulla sanomaan, että kokoomus olisi
vain tietynlaisten ihmisten edunvalvoja. Se on yleispuolue, siihen
kuuluu palkansaajia, maanviljelijöitä, työntekijöitä,
työnantajia, ja se ei ole pelkästään,
niin kuin muut puolueet ehkä, jonkin tietyn ryhmän
edustaja, niin kuin täällä virheellisesti
puhuttiin.
Pentti Tiusanen /vas:
Puhemies! Huomenna iltapäivällä meillä on
mahdollisuus tästä asiasta äänestää,
ja silloin nähdään kyllä se
jakautuminen, miten ollaan 10 euron tai 5:n tai 20:n takana. Joka
tapauksessa kaikki tietävät, että pienellä eläkkeellä elävien
ihmisten tilanne ei ole hyvä ja 5 euroa on varsin vähän.
120 miljoonaa euroa oli vielä runsas vuosi sitten varallisuusveron
tuotto, ja nyt se meinataan nollata. Sieltäkin olisi saatu pariksi
vuodeksi, tai kun se olisi jätetty, siitä olisi
saatu pysyvä rahoituspohja selvästi paremmalle
tasokorotukselle kuin tämä 5 euroa on.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Täällä joku
totesi, että sillä saa kaksi munkkia ja kaksi
kahvikuppia. Suosittelen ostamaan jotain Kulta Katriinaa, Saludoa
tai Costa Ricaa tarjouksesta, sillä saa muuten kolme pakettia,
jotta ei se ihan tyhjänpäiväinen juttu
ole.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä keskusteluhan alkaa
muistuttaa keskustelua varusmiesten päivärahasta,
joka meni aina tietyn määrän munkkeja
ja kahvikupillisia mukaan. En lähde siihen, koska kahvikupinkin
hinta voi olla niin erilainen.
Minua huolestuttaa se, että nyt vasta, kun olemme oppositiossa,
voi ihan riemurinnoin sanoa, että tämä on
oikean suuntainen muutos mutta todellakin riittämätön,
mutta juuri se vaatiikin hillintää, ettei mene
lupaamaan kohtuuttomuuksia vaan tekee sellaista oppositiopolitiikkaa,
joka on myös tolkullista ja järjellistä ja
jossa on jonkinlaista pohjaa.
Yleiskeskustelu päättyy.