Täysistunnon pöytäkirja 105/2005 vp

PTK 105/2005 vp

105. TORSTAINA 13. LOKAKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta

 

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys 132 koskien lakia sotavammalain 6 §:n muuttamisesta.

Viittaan oikeastaan edellisen asian keskusteluun. Kohderyhmähän on osittain sama, jolloin arvostukset ja ajattelutavat taitavat olla eduskunnassa aika samanlaiset, muuhun lopputulokseenhan ei voi tulla, koska tämä kohderyhmä on iäkäs, kokenut, hyvin kunnianarvoisan työn tehnyt meidän itsenäisyytemme eteen. Keski-ikä sotilasvammalain 6 §:n mukaisilla sotainvalideilla on 84 vuotta, ja heistä jäljellä olevista, elossa olevista, on vähän erilaisia lukuja riippuen siitä, mitä vuotta tarkastellaan. Vuoden 2004 toteutuma on 16 276, arvio tälle vuodelle on 14 400 ja ensi vuodelle 12 600. Omassa ponsiehdotuksessani on vähän toisenlainen luku 16 000, joka tarkoittaa vuoden 2004 toteutumaa. Siis näin pientä ryhmää, näin iäkästä ryhmää, näin ansioitunutta ryhmää ja kunnioitettua ryhmää hallitus tulee 5 prosenttiyksiköllä vastaan ja puhuu edelleen vanhan käytännön mukaisesti "työkyvyttömyysasteesta" ja "haitta-asteesta". Täysin ihmeellisiä termejä! Ei niitä nykyään enää lainsäädännön pitäisi tuntea yli 85-vuotiaista, että silloin joku on työkyvytön tai ei. Meidän lainsäädäntömme lähtee aivan toisenlaisista ikäryhmistä. Vanhoissa urissa mennään.

Hyvä on, että saadaan 5 prosenttiyksikköä pois, jolloin siis 30 prosentin tasosta hallitus ehdottaa 25 prosentin tasoon ensi vuoden alusta, jolloin laitoshoitoon pääsy tietenkin vähän helpottuisi, ja kun se jaksotetaan vähän eri lailla, niin sillä tietenkin voidaan tukea sotainvalidien toimintakykyä paremmin. Mahdollisesti se aiheuttaa sen, että he voisivat myös omassa kodissaan olla pitempiä aikoja.

Tämä on ihan ihmeellinen tapa ratkaista näitä asioita. Kyllä suomalaisessa kulttuurissa on perin juurin jotain vialla, kun on kyse näin erityisryhmästä, jonka kunniaksi juhlapuheita pidetään ja vaikka mitä tehdään Suomessa kaikissa tilaisuuksissa ja kannetaan kunniamerkkejä ja vastaavaa, eikä kukaan meidän ministereistämme pysty ratkaisemaan näin pienen kohderyhmän ongelmaa kertaheitolla. Aivan samanlainen ongelma oli partisaanien uhrien kohtalo muutamia vuosia sitten. Kaikki olivat täällä samaa mieltä ja joka paikassa, ja kukaan ei ottanut sitä ratkaisevaa askelta eli hallituksessa hoitanut, että tämä olisi tullut hallituksen esitykseksi. Tämä on niin pieni asia nykyaikaisessa tilanteessa, jossa rahaa on yllättävälläkin tavalla tullut valtion arkkuun useista eri lähtökohdista. Jos olisi ollut halua, niin tämä olisi kertaheitolla voitu ratkaista.

Nyt olisi kiva kuulla tässä asiassa edes hallitusryhmän kansanedustajien mielipiteitä, miksi tätä ei jatkumona ehdoteta nyt poistettavaksi. Tämähän on veteraanipaketin yksi osa, ja sillä perusteella se nyt on budjettilakina tänne tuotu, mutta sitä olisi aivan hyvin voitu muuttaa.

Näissä kaikissa asioissa olen aivan ihmeissäni, kun ajattelen kaikkea, mitä olen esimerkiksi vammaispolitiikassa 30 vuoden aikana nähnyt. Kaikki se, mikä koskee vaikeavammaisia, on tosi tiukkaa tässä talossa aina niiden varsinaisten ratkaisujen kanssa ja yleensä siltä taholta, jolle näiden ihmisten arkipäivä taitaa olla aika tuntematon, näille virkamiehille ja hallituksen päättäville elimille, jotka näistä päättävät. He ovat liian paljon kiinni menneissä ohjesäännöissä ja kaikessa vanhassa. Ei pystytä edes näissä miniatyyriasioissa muotoutumaan uusiksi, niin kuin pitäisi. Tässä hyvin herkästi käy niin, että prosentteja on vielä jäljellä, ja varmaan väitetään, että on sotainvalidejakin jäljellä, vaikkei niitä ole enää ketään jäljellä. Ainakin Etelä-Suomessa on minulle väitetty vieläkin olevan sotainvalideja liian monta, joiden kotiolot yksinkertaisesti ovat niin puutteelliset monin tavoin, että siellä on vaikea liikkua pyörätuolilla ja on monenlaista muutakin ongelmaa. Kun tällä nyt voitaisiin kertaheitolla kompensoida kaikkea ilman mitään prosentteja kaikille yli 80-vuotiaille, joille muuten eri lainsäädännön puitteissa tulee tämmöinen yleistilan tarkastelu ja lähes subjektiivinen oikeus ainakin saada toimintakykytarkastelu aikaan, niin tässä tuijotetaan prosentteihin. Tosi vanhanaikaista!

Sen takia, arvon puhemies, olen tehnyt vastalause-ehdotukseen lausuman, jonka tulen myöhemmin esittämään, jonka tarkoitus on, että tämä pieni asia otettaisiin niin tosissaan, että seuraavan vuoden, kahden, kolmen aikana poistettaisiin nämä prosenttirajoitukset kokonaan.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä 132 on kysymys todella sotilasvammalain yhden kohdan muutoksesta, joka kohdentuu sotainvalideihin, jossa on kysymys pienestä ryhmästä. Edellä, kun käsittelimme kansaneläkelakia, perusteluna, miksi se summa oli 5 euroa, tuotiin muun muassa, että on kysymys suuresta ryhmästä ja sen vuoksi ei pystytty antamaan enempää. Nyt tämä, mitä ed. Akaan-Penttilä jo perusteli, on täysin oikeutettua. Tuntuu todella ihmeelliseltä, että tähän ei voitaisi mennä, että nämä prosentit poistettaisiin. Olen aivan samaa mieltä siitä, mitä vastalauseessa on, ja tätä keskustelua kävimme jo valiokunnissa, ja olin myös siellä sitä mieltä. Tulen jatkossa kannattamaan, kun se esitys tulee.

Erityisesti todella nämä perustelut, mitä ed. Akaan-Penttiläkin toi, että tässä käytetään jopa käsitettä "työkyvyttömyysaste" jne., osoittavat jotenkin sitä, että tämä esitys voisi olla tehty jotenkin puolihuolimattomastikin eikä tässä asiassa ole riittävästi annettu sitä arvokkuutta, mitä näille sotainvalideille ja paljon tämän maan eteen tehneille todella tulisi antaa. Nämä prosentit tulisi poistaa ja kaikkien veteraanien tulisi todella päästä hyvään kuntoutukseen, niin laitoskuntoutukseen kuin avopalveluihin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Itse toimin ja olen toiminut yli 20 vuotta ja edelleen toimin Kymi-Karhulan sotainvalidien luottolääkärinä ja totean sen, että monet sotainvalidit käyvät edelleen jatkosotaansa, nyt vain siitä 5 prosentin haitta-asteen nostamisesta tai 10 prosentin nostamisesta, ja Valtiokonttori sitten lähettää sen bumerangina takaisin, että ei nosteta. Vaikka vaiva on nuortunut iän karttuessa, ne vaivat, jotka silloin aikoinaan 44 jäivät jopa merkitsemättä sotilaspassiin, koska nuorilla miehillä oli kiire siviiliin, pois armeijasta kotiin jne., ovat myöhemmin tulleet luonnollisesti suhteellisesti paljon enemmän haittaaviksi. Mutta sota jatkuu ja Valtiokonttori erittäin nihkeästi myöntää haitta-asteen korotusta.

Noissa papereissa muuten, arvoisa puhemies, ei puhuta "työkyvyttömyysasteesta" vaan siellä puhutaan "haitta-asteesta," näissä Valtiokonttorin päätöksissä. Joka tapauksessa haitta-aste on kuitenkin kynnys hoitoihin, ja se, että niitä ollaan hiukan alentamassa, on jälleen kerran oikean suuntaista. Mutta täysin olen samaa mieltä kuin ed. Akaan-Penttilä, että haitta-asteet pitäisi poistaa kokonaisuudessaan ja lähteä siitä, että sotainvalidilla, on hänellä sitten 10 prosentin haitta-aste tai enemmän, pitäisi olla oikeus terveydentilansa vaatimaan kuntoutukseen.

On myöskin selvää se, että kun nyt budjetissa, joka on talossa käsittelyssä, nimenomaan sotainvalidien kuntoutusmäärärahaa oleellisella tavalla pienennetään, niin se ei myöskään voi olla viisasta eikä oikeudenmukaista, kun otetaan huomioon koko ikäluokka. Me voimme laajentaa silloin kuntoutuksen kohteita, jos ei asianomainen sotainvalidi enää pysty osallistumaan esimerkiksi laitoskuntoutukseen huonon yleistilan vuoksi. Siten ikäluokan pienentyessä ei pitäisi pienentää kuntoutusmäärärahaa vaan laajentaa sitä. Silloin juuri nämä 10—15 prosentin ja 20 prosentin haitta-asteen ihmiset tulisivat siihen mukaan.

Arvoisa puhemies! Tämän halusin tässä vain vielä edestä todeta.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Tiusaselle. Näistä haitta-asteista minulla on ollut myöskin sama käsitys, mutta hallituksen esityksessä lukee: "- - sotilasvammalain mukainen työkyvyttömyysaste on 25 prosenttia - -." Sen takia myös otin sen täällä esille, koska se on ihan ihmeellinen termi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Haluaisin vain todeta sen, että ed. Akaan-Penttilä varmasti viittaa ihan oikein lakitekstiin ja hallituksen esitykseen mutta itse näissä päätöksissä ja myös kaikissa E-lausunnoissa, mitä varmasti myös ed. Akaan-Penttilä on laatinut, yleensä käytetään haitta-aste-käsitettä. Itse tulen tukemaan ed. Akaan-Penttilän esitystä sitten, kun siitä äänestetään.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Tämä hallituksen lakiesitys sotilasvammalain muuttamisesta pohjautuu nimenomaan siihen päätökseen, minkä hallitus teki viime vuoden aikana niin sanotusta veteraanipolitiikan linjauksesta vuosille 2004—2007, jolloin 21 miljoonaa euroa osoitettiin veteraaneille lisärahoitusta. Olen aivan samaa mieltä siitä, vaikka en itse ole lääkärikään, että voi todeta, että jo tänä vuonna 2005 tämmöiset haitta-asteet eivät enää ole tästä päivästä. Mutta tämä pitää ymmärtää, ed. Akaan-Penttilä, että tämä liittyy siihen kokonaispakettiin. Tätä asiaa on käsitelty myöskin rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa, ja tiedän sen, että sotainvalidit nimenomaan ovat olleet sitä mieltä, että näin pitäisi menetellä, että nämä prosentit poistettaisiin. Ei niitä enää tänä päivänä siellä tarvita, mutta tämä pohjautuu tähän linjaan. Toivon, että tällä tiellä voitaisiin jatkaa, että ne nopeasti poistuisivat. Mutta ihmettelen sitä, että tähän ed. Akaan-Penttilän vastalauselausumaan, joka on ihan sinänsä perusteltu, eivät ole muut opposition edustajat yhtyneet. Eivätkö he ole olleet silloin paikalla, kun tämä on kirjoitettu, vai minkä takia eivät ole yhtyneet tähän lausumaehdotukseen? (Ed. Akaan-Penttilä: Kyllä he yhtyivät!) — Aha, selvä. Halusin varmentaa sen.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sotainvalidien ja sotaveteraanien tilannetta minä olen ihmetellyt täällä ennenkin. Jokainen meistä tietää, että kaikki sotaveteraanit ja sotainvalidit ovat iäkkäitä ja viimeinen iltahuuto lähestyy. Lisäksi sotainvalideilla on iän tuomia toimintakyvyn rajoituksia, ja sen lisäksi heillä on vielä jokin vamma. Kun sitten iän tuoma toimintakyvyn menetys ja heikkeneminen ja tämä vamma yhdistyvät, niin monesti se on enemmän kuin osiensa summa. Eli voi sanoa, että todella on hyvin paljon avun tarvetta. Olisin itsekin sitä mieltä, että tämä haitta-asteprosentti poistettaisiin kokonaan.

Kaiken kaikkiaan sotainvalideja koskevista lakiasioista sanoisin, että on aika erikoista, että meille tuodaan sellaista yhtä lakia kerralla ja palaa kerralla. Heitä on kuitenkin enää niin vähän, että mielestäni heidät voisi hoitaa kaikki kunnolla eikä niin, että pala kerralla — välillä tuodaan lakia partisaaniuhrien kuntoutuksesta ja välillä jo sitten karjankuljetukseen osallistuneiden kuntoutuksesta. Kun heitä kuitenkin on loppuviimeksi niin vähän, heidät voisi hoitaa yhdellä lailla kaikki kuntoon.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ei ole kuin korkeintaan puoli tuntia siitä, kun eräs sotainvalidi, sotaveteraani, Lahdesta soitti ja ilmoitti, että siinä kaupungissa ei pääse kuntoutukseen kuin hyvä jos kerran kolmessa vuodessa. Kyllä nämä määräajat ja prosentit aina johtavat siihen, että jotkut jäävät ulkopuolelle. Ihmettelen kyllä ed. Vihriälän puheenvuoroa, kun hän viittaa siihen, että järjestöt ovat tiettyä mieltä, hän kunnioittaa näitä järjestöjä. No, meidän pitäisi silloin myöskin toimia niitten tahdon mukaisesti.

Otan kuitenkin esille yhden toisen epäkohdan, joka tähän liittyy. Se koskee sotainvalidien puolisoita. Siinä on esimerkiksi rajana vuosi 1975. Jos puoliso on jäänyt leskeksi ennen vuotta 1975, hän ei pääse lainkaan kuntoutukseen, vaikka on hoitanut sotainvalidipuolisoaan, jonka haitta-aste on ollut verraten korkea, kun taas vuoden 1975 jälkeen leskeksi jäänyt puoliso saa kuntoutusta. No, eihän tämä voi olla oikein. Nyt me kaikki tiedämme, että tällainen epäkohta on ja se voitaisiin muuttaa asetuksella. Toivon todella, että hallituspuolueitten edustajat painostaisivat omaa ministeriä niin, että tämäkin epäkohta poistettaisiin.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kallikselle voin todeta sen, että on, totta, näitä väliinputoajia ja tämä pitäisi voida korjata.

Mutta siihen, kun toin esille, että järjestöt ovat olleet sitä mieltä, ja olen itsekin mukana rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa. Tässä löytyi ratkaisu. Viime vuonna järjestöt olivat kiitollisia — nimenomaan rintamaveteraaniasiain neuvottelukuntakin oli erittäin kiitollinen — siitä, että saatiin se 21 miljoonaa euroa lisäystä tähän veteraanipakettiin ja voitiin pitkäjännitteisesti sopia tästä. En minä pidä ollenkaan mahdottomana, jos asiaa viedään eteenpäin ja voidaan jalostaa, että pystyttäisiin pääsemään siihen, että voitaisiin poistaa nämä prosentit. Mutta se on tietenkin rahakysymys tämäkin. Rahat siihen täytyy löytyä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Taisi kyllä olla toinen edustaja, ei ollut ed. Vihriälä, keskustaryhmästä, ottamassa vastaan lähetystöjen vastaanottotiloissa (Eduskunnasta: Ed. Lintilä!) — se oli ed. Lintilä — veteraanit, invalidit ja sotaveteraanit. He joutuvat vaivautumaan, tulemaan eduskuntaan pyytämään, että me varaisimme ensi vuoden budjettiin edes niin paljon rahaa kuin tämän vuoden budjetissa on, siis joutuvat tulemaan eduskuntaan pyytämään, että tämä nuorempi polvi antaisi heille, mitä heille on luvattu. Eli eivät voi olla ihan kaikki järjestöt niin tyytyväisiä kuin mitä ed. Vihriälä antoi ymmärtää.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan sen tarkentaa, että puhun nimenomaan viime vuodesta, siitä kun tämä päätös tehtiin (Ed. Kallis: Puhukaa vaikka viime sodasta!) — niin, mutta nyt puhun viime vuodesta — en siitä, jos tänä vuonna ovat veteraanijärjestöt käyneet ja ovat olleet tyytymättömiä. Varmasti tämä pitää paikkansa, mitä ed. Kallis äsken sanoi.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Minäkin pitäytyisin tässä päivässä ja tulevaisuudessa, koska näillä henkilöillä, joista on kyse, on ihan tarpeeksi jo historiaa varmasti kivuissaan. Koska meillä on edustuksellinen demokratia, joka toimii kuitenkin hyvin nopeasti, mielestäni tähän kyseessä olevaan hallituksen esitykseen pitäisi nopeasti tehdä remontti.

Olen varsin hyvin perillä tästä, valitettavasti, että kotikaupunkini ei pysty tarjoamaan kuntoutusta, ihan niin kuin ed. Kallis sanoi. Tällaista vastaavaa olen myös kuullut ja olen sitä mieltä, niin kuin täällä aiemmin jo todettiin, että sotaveteraaneilla ja sotainvalideilla keski-ikä on jo sen verran korkea, että mielestäni on turha saivarrella näissä asioissa, pitäisi katsoa kokonaisuutta ja hoitaa sotiemme veteraanien ja invalidien asiat kerralla kuntoon. Yksi vaihtoehto, kun tämä hallituksen esitys tarkoittaa, että on tarkoitus tukea sotainvalidien kotona asumista, olisi myös palveluseteli, jolla voisi hankkia erilaisia palveluja. Se olisi tavallaan kuntoutusta kotona selviämiseen.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Vihriälä vähän ihmetteli, miksi täällä ei ole muitten oppositiopuolueitten edustajien nimiä mukana. Tämä on todella tekninen ongelma. Kyllä me kaikki kannatimme sitä siellä valiokunnassa, kun tätä keskustelua kävimme. Vähän itsekin olemme nyt tässä hämmennyksissä, mutta ei tässä ole mitään menetetty. Se on paperista pois, mutta kun tästä äänestetään, niin olemme täysin rinnoin siinä mukana.

Se, mikä tässä todella on myös, on se, että kun ajattelen tätä summaa, mitä tänä vuonna on veteraaneille ja invalideille rahaa, ja kun se todellakin on pienentynyt nyt tulevasta budjetista, niin se tuntuu vähän ihmeelliseltä. Kun kuitenkin heidän määränsä vähenee ja kun heidän vammansa ovat jo nyt vaikeita ja sitten ne vaikeutuvat ja ikä tuo uusia ja uusia, emmekö me voisi antaa todella laadukasta elämää heille tästä eteenpäin? He ovat ansainneet sen, ja sen vuoksi tähän pitäisi nyt todella arvokkuudella suhtautua, niin että tämä voitaisiin tuoda jo vaikka ensi vuoden alusta selkeästi uudelleen esille täällä eduskunnassa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Arvostamani kansanedustaja Jukka Vihriälä kyllä sanoi minun mielestäni aika huolimattomasti, että pitäisi löytyä rahaa. Meillä löytyy budjettikirjassa 143 miljoonaa Ison-Britannian EU-jäsenmaksupalautukseen. Olkoon pakko, ed. Kallis, meillä on sellaisia neuvottelijoita ollut kuin on ollut sitten.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni sana "työkyvyttömyys" keski-iältään 83- tai 84-vuotiaitten veteraanien kohdalla on loukkaus. Me kaikki tiedämme sen, että jos on sen ikäinen, ei työkykyä ole enää jäljellä. Minun mielestäni valiokunnan olisi kyllä tullut muuttaa tämä sana, olkoon sitten se "haitta-aste", mitä yleisesti käytetään. Tämä on todella loukkaus heitä kohtaan.

Ja minä kyllä olen sitä mieltä, että itsenäisyyden hankkineille veteraaneille ja erityisesti sotainvalideille löytyy varmasti sen verran rahaa, että on turha vedota siihen, ettei rahaa ole. Nyt on kyse halusta.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tuossa äskeisessä puheessani sanoin virheellisesti, kun puhuin partisaani-iskujen uhreista. Puhuin kuntoutuksesta, mutta hehän saivat silloin kertakorvauksen. Sitä tarkoitin, mutta asia ei sinänsä muutu eikä merkitys muutu siinä, mitä halusin siitä sanoa.

Kun täällä nyt on näinkin paljon tällaisia henkilöitä, ja hyvin monesta eri puolueesta, jotka olisivat sen kannalla, että voisimme tämän haitta-asteen poistaa, niin eiköhän pistetä voimat yhteen ja tehdä sille asialle jotain!

Tuossa veteraanipaketissa, joka on erinomaisen hyvä asia — itse olen rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan jäsen ja olen iloinen siitä, että tällainen veteraanipaketti tehtiin — ainut ongelma on se, että ensi vuodelta sieltä ollaan taas sitten ottamassa pois, ja on mielestäni kyllä arvioitava uudelleen, josko se sinne lisättäisiin takaisin, mikä ollaan ottamassa pois.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sotiemme invalidien hyväksi tulee tehdä kaikki voitava. Yhdyn niihin ajatuksiin, että kyllä tämä asia olisi pitänyt voida valiokuntakäsittelyssä hoitaa. Kun on 85-vuotiaista kyse ja sitä iäkkäämmistä, niin on turha puhua työkyvyttömyysaste-sanan kautta. Kyllä pitäisi olla nyt jo tässä vaiheessa, kun on kysymys näin kunniakansalaisista vielä, varaa hoitaa asiat kuntoon. Minä toivon, että hallitus asetuksella tämän ilmiselvän virkamieslapsuksen pyrkii ensi tilassa korjaamaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tiedoksi muutama asia ed. Vistbackalle ja ed. Oinoselle, jotka kysyitte valiokuntakäsittelystä. Siellä meidän toimestamme yritettiin saada sekä tähän ajalliseen asiaan muutosta, jotta tämä voitaisiin poistaa — se ei kohdannut minkäänlaista myötätuntoa — että myöskin tähän työkyvyttömyys-käsitteeseen. Valiokunnan enemmistö, hallituspuolueet, halusi pitää nämä kaikki siellä. Tästä johtuu meidän lausumamme, että tässä nyt olisi hallituksella aikaa vähitellen hengittää tämän asian kanssa ja ehkä viimeistään sitten tulevissa hallitusneuvotteluissa tämä pieni hippu hoitaa eteenpäin, kun se näkyy olevan näin vaikeata.

Varsinaisesti pyysin puheenvuoroni sen takia, että tästä hoiva-arviosta olisin uudelleen sanonut. Sehän on hallituksen esitys, joka koskee kaikkia 80-vuotiaita suomalaisia ja jossa viikon sisällä heille tulee subjektiivinen oikeus hoitoarvioon. Ei tässä kyllä oikea käsi nyt tiedä oikein, mitä vasen tekee. Sotainvalidit ovat aivan toisen elämän kokeneet, ovat vanhempia, ja heidän kohdallaan edellytetään arvioiden lisäksi vielä prosentteja. He ovat huonommassa tilanteessa kuin 80 vuotta täyttäneet suomalaiset yleensä, ja itse asiassa tämäkin ikä on liian korkea, sillä 70 prosenttia suomalaisista miehistä menehtyy, kuolee johonkin sairauteen, ennen 80 vuoden ikää. Pitäisi varmaan tämä hoiva-arvio tehdä 75-vuotiaille ihmisille.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! En voi olla tukematta tätä käsitystä tästä sanasta — niin inhimillinen lapsus kuin se saattaakin olla ja ehkä lakiteknisesti hyvin hyvää tarkoittava — "työkyvyttömyysasteraja"; kyllä se mielestäni tulisi pikimmiten pystyä korjaamaan aikaisempien puheenvuorojen mukaisesti.

Lisäksi ihmettelen, että hallituksella ei ole luovuutta enempää niin sotainvalidien kuin vaikeavammaisten ja muittenkin ikäihmisten kuntoutuksen järjestämisessä, jossa pitäisi olla myös jo uusia, avoimempia tuulia eikä aina kuvitella, että nämä ikäihmiset jaksavat ja pystyvät lähtemään laitoskuntoutukseen kuntoutumaan.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Muistelen noin vuosi sitten käytyä keskustelua osittain samasta asiasta. Silloin ex-ministeri Mönkäre ja keskustapuolueen valiokuntavastaava Rehula totesivat, että valitettavasti se pykälä ei silloin ollut auki. Nyt se pykälä olisi ollut auki ja mitään ei tehdä. Silloin ex-ministeri Mönkäre ja, kuten äsken totesin, ed. Rehula totesivat tässä salissa, että kunhan se pykälä olisi ollut auki, niin olisi muutettu siltä osin, että tällaista sanaa ei enää käytettäisi. Ex-ministeri Mönkäre totesi vielä, että hänkin on sitä mieltä, että tämä on kohtuutonta. Sen takia, arvoisa puhemies, ihmettelen sitä, että nyt kun pykälä oli auki, sitä korjausta ei kuitenkaan valiokunnan toimesta tehty.

Yleiskeskustelu päättyy.