Täysistunnon pöytäkirja 105/2005 vp

PTK 105/2005 vp

105. TORSTAINA 13. LOKAKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi kansanterveyslain muuttamisesta

 

Riikka  Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ilta on jo pitkällä, mutta nyt meillä on käsittelyssä erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä, laaja-alainen kansanterveyslaki ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö. Valiokuntakäsittelyssä tuli hyvin selkeästi esille, että lain hengen toteutumisessa on vielä käytännössä paljon kehitettävää. Vaativimpia haasteita ovat käytännön toteutus, alueellinen kattavuus, sektorirajat ylittävä yhteistyö ja seuranta.

Mielestäni nyt käsittelyssä oleva laki vastaa tämän päivän tarpeita edeltäjäänsä konkreettisemmin ja selkeämmin. Kansanterveyslaki on valmisteltu 1960—1970-lukujen taitteessa, minkä jälkeen terveyden edistämisessä on tapahtunut huomattavaa kehitystä. Laki on osittain vanhentunut, minkä takia se kaipaa täsmentämistä ja pääosin termistön uudistamista. Lain painopiste on selkeästi terveyden edistämisessä. Tämä tarkoittaa väestön terveyden ylläpitämistä, vaaratekijöiden vähentämistä ja sairauksien ehkäisemistä. Sairauksien ja tapaturmien vähentäminen kuuluu myös oleellisesti terveyden edistämiseen.

Ennalta ehkäisevässä työssä Suomen kiistaton menestystarina on äitiys- ja lastenneuvolatoiminta. Esimerkiksi rokotusohjelmat, systemaattinen seuranta- ja neuvontatyö ovat aikaansaaneet poikkeuksellisen hyviä tuloksia. Pitkän aikavälin työn kautta vakavat terveysriskin aiheuttajat on nujerrettu laadullisesti ja alueellisesti kattavalla neuvolatyöllä.

Kun aika muuttuu ja erityisesti ihmisten elintavat muuttuvat, terveyden edistäminenkin on uusien haasteiden edessä. Mielenterveysongelmat, ylipainoisuus, aikuisiän diabetes vaativat nyt erityistä huomiota ja toimenpiteitä. Nyt käsittelyssä oleva laki terävöittää myös Kansanterveyslaitoksen roolia nimenomaan seurantaa ja valvontaa ylläpitävänä toimijana. Tätä voi pitää hyvin tervetulleena kirjauksena.

Minua hieman ärsyttää, että yhteiskuntamme eri tasoilla asioihin keskitytään pääosin ongelmakeskeisesti. Kun joka puolella tuskaillaan rajusti kasvavien sairaanhoitokulujen kanssa, eikö tulevaisuudessa uhkaavaa aikapommia voisi hiljentää? Tutkimuksien mukaan vajaat kaksi kolmannesta voisi välttää sairauksia, jos he pudottaisivat painoa kohtuullisesti ja liikkuisivat säännöllisesti. Järkevästi toimien nyt kannattaisi kannustaa esimerkiksi lapsia liikkumaan hinnalla millä hyvänsä, jotta ylipainosta johtuvia tulevaisuuden terveysriskejä voitaisiin vähentää. Uskon, että seurauksilla olisi myönteisiä kansanterveydellisiä ja kansantaloudellisia vaikutuksia.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan käsittelyssä nousi selkeästi esille kansanterveyslain laaja-alaisuus. Lain tavoitteisiin päästään parhaiten tiiviillä yhteistyöllä, jossa tulee olla mukana eri hallintokunnat, järjestöt, yritykset ja erityisesti kansalaiset itse. Erityisen tärkeää on muistaa, että terveysnäkökulma on vain osa kansanterveyslakia. Lain perusteluissa viitataan ansiokkaasti tapaturmien ehkäisyyn, mikä avaa aihealueeseen terveyden edistäjien lisäksi huomattavasti laajemman toimijajoukon.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä ei luonnollisestikaan puututtu lain turvallisuusnäkökulmaan. Minua kuitenkin viehättää ajatus siitä, että kansanterveyslaki opittaisiin ymmärtämään nykyistä enemmän osana sisäistä turvallisuutta ja nimenomaan arjen turvallisuutta edistävänä lakina. Lain perusteluissa viitataan valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden periaatepäätökseen. Valtioneuvoston linjauksen mukaan sisäinen turvallisuus edellyttää sosiaalista turvallisuutta. Yhdeksi tavoitteeksi on nostettu ennalta ehkäisevän työn tehostaminen muun muassa rikosten ja häiriöiden osalta. Näiltä osin kansanterveyslaki ja sisäinen turvallisuus voidaan yhdistää laajan ennalta ehkäisevän työn käsitteen alle.

Arvoisa puhemies! Kansanterveyslain toteuttaminen ei vaadi merkittäviä voimavaroja. Usein riittää, että päätöksiä tehdään ja käytäntöjä muutetaan, ja mielestäni vain mielikuvitus on rajana.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tänään keskustelemme tässä yhteydessä kansanterveyslain muuttamisesta. Mitä siinä nyt on sitten erityisesti muutettu, niin ainakin se, että terveyden edistäminen on tullut vahvemmaksi sinne lakiin. Sehän on aina ollut kuntien tehtävä, mutta nyt tällä lakimuutoksella sitä halutaan vahvistaa. Miksi kuntien terveyden edistämistyötä sitten halutaan vahvistaa?

Kerron teille nyt hieman tästä Terveysbarometri 2005 -tuloksesta, elikkä Terveyden edistämisen keskuksen kesällä julkaisema Terveysbarometri 2005 antaa kuvan suomalaisen yhteiskunnan terveyden edistämisen voimavaroista ja kehittämissuunnista sekä yleisestä terveyden edistämisen tilanteesta. Barometri julkaistiin nyt kolmannentoista kerran ja siihen haastateltiin 211:tä terveysvaikuttajaa. Siinä oli mukana järjestöjohtajia, kuntien terveysjohtajia ja lautakuntien puheenjohtajia.

Terveysbarometrin vastaajat nostivat jälleen merkittäväksi haasteeksi terveyden edistämistä tukevien rakenteiden kehittämisen yhteiskunnan eri tasoille. Barometrin mukaan ristiriita nousee puheiden ja konkreettisten toimien kohtaamattomuudesta. Juhlapuheissa terveyden edistäminen nostetaan merkittäväksi tekijäksi kansalaisten arjen vahvistajana, mutta taloudellisia resursseja siihen ei budjetoida. Kunnissa uhkatekijänä nähdään selkeästi lakisääteinen hoitotakuu, jonka pelätään vievän loputkin resurssit ehkäisevästä työstä. Rasitus näkyy erityisesti niissä kunnissa, joissa muutenkin eletään kädestä suuhun.

Arvoisa herra puhemies! Järjestöjohtajista yli puolet uskoi terveyden edistämisen tilanteen vahvistumiseen sekä siihen käytettävän työajan ja palvelujen lisääntymiseen. Terveyden edistämisen palvelujen osalta kuntien uskoa horjuttaa hoitotakuu, jonka koettiin vähentävän resursseja ehkäisevään työhön. Taloudelliset resurssit käytetään korjaaviin toimenpiteisiin eikä kansalaisten terveyttä tukevan arjen rakentamiseen. Rahoitusongelmat synkistivät tulevaisuuden odotuksia eniten tämän barometrin mukaan. Vastuuta terveyden edistämisestä ei kyetä ottamaan vastaan. Kunnissa ei ole herätty myöskään siihen, että kansalaisten terveyden edistäminen ei ole pelkästään terveyssektorin asia, jota nyt rasittavat lakisääteisen hoitotakuun velvoitteet. Kukaan ei näytä myöskään tajuavan, että terveyden edistäminen toisi säästöjä. Näin kertoo Terveyden edistämisen keskuksen tutkija Antti Pelto-Huikko.

Kaikkien vastaajien mukaan tehokkaimmin terveyden edistämistyötä kehitetään, kun panostetaan rakenteiden luomiseen ja niiden jatkuvaan kehittämiseen. Lähes puolet kuntien vastaajista uskoi, että terveyden edistämistä tukevat yhteiskunnan rakenteet vahvistavat työn tuloksia. Tietoa, taitoa ja tahtoa terveyden edistämistyöhön löytyy, mutta valitettavasti niitä taloudellisia resursseja ei.

Myönteisin asia tässä terveysbarometrissa on se, että järjestöt ja kunnat uskovat terveyden edistämisen tärkeyteen ja haluavat tehdä sitä työtä. Se ongelma tietysti on, jonka itsekin olen monesti havainnut, joka tulee tässä barometrissakin esille, että kunnissa terveyden edistämisen vastuu sysätään vielä selkeästi sosiaali- ja terveyssektorille. Varovaisesti lisääntynyttä yhteistyötä eri sektoreiden välillä näyttää kuitenkin kehittyvän tämänkin barometrin mukaan. Vastaajista keskinäiseen vahvistuvaan yhteistyöhön uskoi 78 prosenttia; tässä on selkeää kasvua edellisestä vuodesta, jolloin tämä samainen barometri tehtiin. Kaikkien vastaajien mielestä työtä tehdään yhä enemmän moniammatillisten yhteistyöverkostojen vahvistamisessa.

Mitkä tekijät sitten ohjaavat terveyden edistämistyötä tämän barometrin mukaan? Järjestöissä terveyden edistämistyötä ohjaaviksi vahvoiksi tekijöiksi nousevat arvot ja päämäärät sekä kansalaisten tarpeet. Kunnissa ohjaavia tekijöitä ovat valtakunnalliset strategiat ja kunnan oma strategia. Suomen tärkein terveyspolitiikkaa ohjaava asiakirja on Terveys 2015 -kansanterveysohjelma, jossa painotetaan terveyden edistämistä. Vastaajista joka neljäs ilmoitti tutustuneensa ohjelmaan hyvin. Toisaalta neljäsosa kuntavastaajista ja joka viides järjestöjohtajista ilmoitti, että he eivät olleet tutustuneet ohjelmaan.

Tässä oli siis tällainen barometri siitä, miten suhtaudutaan terveyden edistämiseen kunnissa. Nythän meillä on kaksi isoa hanketta Suomessa meneillänsä, joihin tämä terveyden edistäminen hyvin tiiviisti linkittyy. Toinen on Kansallinen terveydenhuollon kehittämishanke ja toinen on juuri tämä Terveys 2015 -ohjelma. Tämä Terveys 2015:han on valtioneuvoston periaatepäätös, joka linjaa kansallista terveyspolitiikkaamme 15 vuoden tähtäimellä. Strategian pääpaino on terveyden edistämisessä, ei niinkään terveyspalvelujärjestelmän kehittämisessä. Strategian taustana on Maailman terveysjärjestön Who:n Terveyttä kaikille -ohjelma, joka on uudistettu vuonna 1998, ja se jatkaa Suomen kansallista Terveyttä kaikille vuoteen 2000 mennessä -ohjelmaa. Tämä Terveys 2015 on yhteistyöohjelma, joka toimii laajana kehyksenä yhteiskunnan eri osa-alueilla kehitettävälle terveyden edistämiselle. Se ulottuu yli hallintosektoreiden, koska kansanterveys määräytyy suurelta osin terveydenhuollon ulkopuolisista asioista, kuten elämäntavoista, elinympäristöstä, tuotteiden laadusta, yhteisön terveyttä tukevista ja vaarantavista tekijöistä. Jokapäiväisen elämän toiminnan kentät ja elämänkulku ovat ohjelmassa avainasemassa.

Arvoisa herra puhemies! Tuossa katsoin Sosiaali- ja terveyspoliittista aikakauslehteä n:o 4/2005. Myöskin siellä kiinnitettiin asiaan huomiota, tällä kertaa hallintoylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki Kuntaliitosta, joka toteaa näin: "- - kenttäkierroksen aikana erityisesti kuntien poliittinen johto pitäisi saada vakuuttumaan tämän työn tärkeydestä, eikä terveyden edistäminen kuulu vain sosiaali- ja terveystoimelle, vaan myös opetus- ja liikuntatoimelle, kaupunkisuunnittelulle jne. Juuri tätä asiaa halutaan kunnissa korostaa." Tässä artikkelissa Kuntaliiton edustaja siis viittaa siihen, että nyt kun STM yhteistyökumppaneineen aikoo ensi vuoden alussa jalkautua ympäri maata kertomaan kunnille, miten tärkeää terveyden edistäminen on, niin on todella hyvin tärkeää, että huomioidaan se, että tämä on siis kaikkien hallintosektoreiden tehtävä, ei ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävä.

Tuli vaan sellainen asia tässä mieleen, että tämähän on hieno asia, että vahvistetaan terveyden edistämistä ja rakenteita, niin kuin tämä barometrikin edellyttää, ja on hieno asia, että terveyden edistämiseen saadaan nyt vahvistusta, toivottavasti, mutta ongelma vain on se, onko meillä siihen rahaa. Sitten tietysti se on hieno asia tässä, että me tiedämme sen, että STM:stä on lähdössä porukka kiertämään maata. Mutta niin hyvä asia kuin se onkin, että lähdetään kiertämään maata ja jalkautumaan ruohonjuuritasolle, tuli mieleen, että on surullista, että joudutaan sellaiseen asiaan käyttämään paukkuja ja rahaa, kun meillä on rahat muutenkin tiukoilla. Eikö todella kunnissa sitten tiedetä, miten tärkeää terveyden edistäminen on? Ehkä ei. Toivotaan, että siihen nyt näiden kenttäkierrosten jälkeen tulee muutos.

Leena  Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä kansanterveyslain muuttaminen on todella tähän aikaan erittäin hyvin sopiva. Meillä 72 tullut laki oli aikoinaan hyvä, nosti kansanterveystyön, nosti ehkäisevän työn, mutta olemme tässä ajassa nyt uusien haasteitten edessä. Sen vuoksi kaikki se, mitä hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, on erittäin hyvin kohdennettu, ja siellä nostetaan nimenomaan se, miten kunnassa terveysnäkökulma tulisi ottaa huomioon kaikissa eri toiminnoissa. Ei ole kysymys pelkästään terveyskeskustoiminnasta, vaan ympäristöterveydenhuollosta ja tämmöisestä hyvin laajasta yhteistyöstä eri toimialojen kanssa.

Tässä on keskeisenä nämä kansanterveystyön määrittelyt, kansanterveystyön asiantuntijalaitosten joukon laajentaminen — niiden jotka tulevat mukaan asiantuntijalaitoksina — se, että siihen otetaan myös Kansanterveyslaitos jne. Nämä vahvistavat sitä asiantuntemusta, koska niissä tehdään tutkimusta nimenomaan ehkäisevästä työstä ja kansanterveydestä, väestön terveydestä laajemmin. On erittäin hyvä, että tätä käsitteistöä tässä tarkennetaan ja nostetaan terveyden edistämistä laajasti.

Se, mitä vielä haluan tuoda esille tässä lyhyessä puheessani, on se, että mielestäni tässä on noussut paitsi ympäristöterveydenhuolto myös laajasti mielenterveysongelmat, se miten niihin ehkäisevästi pystyttäisiin väestötasolla puuttumaan, koska Suomessa ovat nimenomaan mielenterveysongelmat, itsemurhat jne., väestöllinen ongelma. Erittäin hyvä laki.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksella olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä kuin kansanterveyslain kielellisen ulkoasun muuttaminen, joka on tosin hieno asia. Kun edellisessä asiakohdassa keskustelimme sotainvalideista, siellä puhuttiin työkyvyttömyydestä.

Mielestäni koko kansanterveyslaki olisi uudistettava ja yhdistettävä erikoissairaanhoitolain kanssa. Miksi näin? Sen takia, että kansanterveyslain piirissä olevia hoitomuotoja on pystytty laajentamaan ja erikoissairaanhoitoa pystytään antamaan jopa päiväkirurgisesti, esimerkiksi. Sen takia koko remontti kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain takia olisi perattava läpi, ja onneksi siitä onkin nyt hallitus aloittanut tämän terveyspiirihankkeen.

Koska minulla on vielä puhuttavaa, siirryn puhujapönttöön jatkamaan.

(Korokkeelta) Arvoisa puhemies! Korjaan huolimatonta kielenkäyttöäni: puhujakorokkeelle siirryn tietenkin.

Sitten kun puhutaan kauniisti, että kansanterveystyön tavoitteena on kuntalaisten mahdollisimman hyvä terveys, jonka pitäisi olla mahdollisimman tasapuolisesti kaikkien saavutettavissa, niin näinhän se on, aivan oikein, mutta juuri eilen saimme kuulla, vai oliko se tällä viikolla, kun saimme kuulla, joka tapauksessa, kuinka hoitojonot hoidetaan sillä tavalla, että jonoja ei enää tehdä. Ehkä katsotaan esimerkiksi, että sappikiviä ei enää operoida, vaan annetaan vain resepti ja saa mennä kivineen reseptin kanssa kotiin katsomaan, miten jatko sujuu, eli hoitotakuu ja tämä kaunis kansanterveystyöajatus jää vaan hurskaaksi toiveeksi.

On totta, niin kuin täällä sanotaan, että neuvolatoimintaan kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet ja niitten toimintaedellytykset ovat muuttuneet epätasaisiksi. Tästä olemme saaneet monia esimerkkejä. Olenkin tehnyt aloitteen, että muodostettaisiin vanhusten neuvolat. Tämä siksi, että Suomi on nopeimmin ikääntyvä maa maailmassa ja meillä ikäihmiset tarvitsevat ja saavat erilaisia palveluita, hoitomuotoja, apuvälineitä, ja sen takia pitäisi olla yksi piste, mistä vanhukset ja ikäihmiset saavat tietoa omista mahdollisuuksistaan saada erilaista helpotusta elämäänsä.

Pelkästään se lyhyt aika, mikä yleensä lääkäreillä tai sairaanhoitajilla on vanhuksille, ei riitä asioitten selvittämiseen. Mielestäni ei voida mitata terveyden tuotantoa sillä, kuinka monta potilasta on lääkäri hoitanut tai montako asiakasta sairaanhoitaja on käsitellyt. Terveys on terveyttä, ja sitä on hyvin vaikea mitata, samoin kuin esimerkiksi Puolustusvoimien toiminnan tuloksellisuutta ei voida mitata, koska rauhaa on aika vaikea määritellä rahassa, siis minkä arvoinen on rauha.

Sitten kun täällä puhutaan kouluterveydenhuollosta, niin olen pahoillani sikäli, että vaikka on tietenkin hienoa, että ammatillisista kouluista puhutaan aina paljon, totuus on kyllä se, että lukioissa ovat aika lailla nämä nuoret jääneet ilman terveydenhoitopalveluita. Siinä olisi kyllä ryhdistäytymisen paikka, ja täältähän käsin sitä ohjataan. Viittaan vielä tähän, että odotan nyt sitten hallitukselta tosi rankkoja toimia ja uudistuksia lainsäädännön suhteen, kun terveyspiirihanke siellä Päijät-Hämeessä on. Sieltä on tultava tuloksia, lainsäädäntömuutoksia, mutta joka tapauksessa olen vakuuttunut, että lisää rahaa terveydenhuoltoon tarvitaan.

Sitten kun puhutaan ympäristöterveydenhuollon johtajan vaatimuksesta, mielestäni on nykyaikaa, että ympäristöterveydenhuollon johtajan ei tarvitse olla pelkästään eläinlääkäri. Tässä tehtävässähän on hyvin harvoin tullut mikään muu koulutus kyseeseen. On hyvä, että se on nyt muutettu. Tästä ovat jo osoituksena nykyajan taudit. Erityisesti lämmittää, että lääketiedekin on hyväksytty tänne näin mahtavaan asemaan. Kyllähän esimerkiksi hullunlehmäntauti on ihan vakava asia. Muistan jo viime vaalikaudelta, että saamieni tietojen mukaan terveystarkastuksia saattoivat tehdä muun koulutuksen kuin asianmukaisen koulutuksen saaneet henkilöt. Toivottavasti tämä ympäristöterveydenhuolto ja sen tarkastuksiin liittyvät toiminnat resursoidaan riittävästi ja sinne myös annetaan riittävästi opetusta ja koulutusta ja ajanmukaistetaan lainsäädäntöä.

On hyvä, että myös tapaturmia ehkäistään ja se on kirjoitettu tänne ulos. Nehän ovat hyvin suuria taloudellisia ja myös inhimillisiä tragedioita monesti. Tämän tietävät monet kotonaan taikka kadulla kaatuneet osteoporootikot.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulin vielä tänne puhujakorokkeelle kertomaan siitä toisesta asiasta, jonka valitettavasti tuossa edellisessä puheessani häthätää unohdin puhua.

Elikkä tässä laissahan tosiaankin ympäristöterveydenhuollon toiminnasta vastaavan johtajan pätevyysvaatimuksista säädetään. Valiokuntakäsittelyssä huomasimme sellaisen pienen ristiriitaisuuden, nimittäin sen, että täällä yksityiskohtaisissa perusteluissa puhutaan 41 §:stä tällä tavalla: "Ympäristöterveydenhuollon yksikön johtajan soveltuvia peruskoulutuksia olisivat ammattikorkeakoulu- tai korkeakoulututkinto ympäristö- ja terveystekniikan tai luonnontieteen (elintarviketiede, eläinlääketiede, kemia, lääketiede, mikrobiologia, ympäristöterveystieteet) alueilta." Sitten kuitenkin, kun täällä jatkossa ihan muutaman kappaleen päässä sanotaan näissä yksityiskohtaisissa perusteluissa, minkälaista kokemusta nyt edellytetään tältä henkilöltä, joka vastaa ympäristöterveydenhuollosta, täällä todetaan näin: "Kokemuksena ja asiantuntemuksena ympäristöterveydenhuoltoon liittyvästä valvonnasta ja sen toimeenpanosta pidettäisiin toimintaa mahdollisimman monella seuraavista alueista: asumisterveys, elintarvikehygienia, jätehuolto, kemikaalit, kulutustavarat ja kuluttajapalvelukset, talous- ja uimaveden laatu sekä tupakkavalvonta."

Tässä me keskustelimme valiokunnassa siitä, että kun kuitenkin eläinlääketiede on yksi soveltuva koulutusala, niin miksi eläinlääkintähuollon kokemusta ei mainita, kun kuitenkin siellä käytännössä tämä henkilö joutuu valvomaan myöskin eläinlääkintähuoltoa, toteuttamaan sitä jne., koska monessa kunnassa se on nimenomaan eläinlääkärille annettu tehtäväksi. Siitä syystä myöskin mietintöön tuli tämä asia, mistä olen oikein tyytyväinen. Kiitän puheenjohtajaa siitä, että hän otti sen mietintöön, ja siellä todellakin todettiin se, että myös kokemus eläinlääkintähuollosta voisi olla hyväksi tälle henkilölle. Sehän ei ole pakollinen, tämä on luettelo siitä, mitä voisi olla kokemuksena siellä taustalla.

Sitten vielä toiseen asiaan, arvoisa herra puhemies. Kokoomusryhmä teki esityksen valiokunnassa 41 §:ään. Kun siellä puhutaan tällä tavalla, että "ympäristöterveydenhuollon toiminnasta vastaavalla johtajalla on oltava alalle soveltuva korkeakoulututkinto", niin me olimme sitä mieltä, että se olisi ylempi korkeakoulututkinto. Se tarkoittaa siis sitä, että se olisi ylempi ammattikorkeakoulututkinto tai ylempi yliopistotutkinto. Siihen saimme kyllä sitten muittenkin oppositiopuolueitten kannatusta, kuten kristillisdemokraattien — tuolla ed. Leena Rauhala nyökyttää, että näin on. Tästä emme kuitenkaan sitten valitettavasti jättäneet varsinaista kirjallista vastalausetta, mutta olimme kuitenkin sitä mieltä, että se sana "ylempi" siellä olisi pitänyt olla.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä ed. Risikko toi esille sen keskustelun, mitä kävimme ja mikä ei kaiken kaikkiaan näy tässä mietinnössä. Oli hyvä, että se nousi tässä esille, tämä 41 §:ssä oleva pätevyyksiin liittyvä luettelo siitä, mitä edellytetään ympäristöterveydenhuollon toiminnasta vastaavalta johtajalta, koska olin samaa mieltä kuin mitä edellä ed. Risikko toi esille.

Vielä halusin todeta tässä, miksi näen, että tällä lailla nyt kuitenkin on ihan oma merkityksensä. Niin kuin asiantuntijat myös vahvistivat, tällä selkiinnytetään, tarkistetaan, täsmennetään käsitteistöä. Sivusimme sitä keskustelua, että meidän on mahdollisesti keskusteltava kansanterveystyön, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lakien yhdistämisestä, se olkoon tulevaisuutta. Toivon myös, että siihen edetään. Tämä laki ei missään tapauksessa sitä estä millään tavalla, vaan päinvastoin, jos tässä on jo asiaa jäsennelty, silloinhan sen on hyvä olla pohjana, sitten kun lähdetään mahdollisesti seuraavaan keskusteluun. Kansanterveystyön laaja-alaisuus tässä nousee esille, ja se, millä tavalla nähdään kokonaisuudessaan väestön terveys ja ennalta ehkäisevä työ, on tämän anti.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Rauhalalle, että hän ottaa tämän asian puheeksi. Olisin odottanut, että kun asiasta keskustellaan, täällä olisi hallituspuolueen edustajia ollut paikalla, kun terveyspiirihankekin on käynnissä.

Haluan myös kiittää valiokuntaa, että se on huomioinut tällä kertaa allekirjoittaneen lakialoitteen n:o 153 tässä kohdassa, toisin kuin tällä kaudella kävi silloin, kun ei huomioitu rinnakkaista lakialoitetta, kun olivat kyseessä opiskelijoiden etuudet sairastumisen kohdatessa.

Lisäksi, kun näitä täydennyksiä täällä muutkin tekevät, pahoittelen, etten muistanut, kun puhuttiin sotainvalideista, puhua eilisestä lakialoitteestani samalla.

Yleiskeskustelu päättyy.