Täysistunnon pöytäkirja 105/2005 vp

PTK 105/2005 vp

105. TORSTAINA 13. LOKAKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

10) Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 9 §:n muuttamisesta

 

Eero Akaan-Penttilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite n:o 92 vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 9 §:n muuttamisesta on itse asiassa kokoomuksen eduskuntaryhmän aloite, joka on minun aloitteestani tehty. Sen takia olen siinä ensimmäisenä allekirjoittajana.

Perusydin on se tässä lakialoitteessa, että vaikeavammaisille henkilöille saataisiin niin sanottu subjektiivinen oikeus henkilökohtaisen avustajan saamiseksi. Tämä asia näyttää olevan eduskunnassa ikuisuusasia niin kuin tämän illan monet muutkin seikat. Tämä kaikkihan lähtee liikkeelle itse asiassa vammaispalveluselvityksestä, jonka eräs vammaistyöryhmä teki. Se valmistui vuonna 96, ja silloin ja sen jälkeisissä keskusteluissa koko vammaisliike yhdistyi monien vaikeuksiensa keskellä niin, että eräänlaiseksi ykköstoiveeksi ja -tavoitteeksi syntyi tämä, joka tässä lakialoitteessa on mainittu. Samanlainen lakialoitehan on viime viikolla keskusteltu täällä, se on lakialoite n:o 113, joka on vihreiden ryhmän tekemä. Se on asiallisesti saman sisältöinen, ainoastaan kustannusten otto, kohdentuminen, on siinä hieman eri lailla rakennettu.

Nämä molemmat lähtevät siitä yksinkertaisesta näkökulmasta, että jos näiden ihmisten asiat hoidetaan hyvin, jolloin henkilökohtainen avustaja on siinä erittäin tärkeä päivittäisissä toimissa auttamisessa ja kaikenlaisessa mahdollisessa yhteiskunnassa mukana olemisessa, se tulee kuitenkin halvemmaksi kuin kaikki muut vaihtoehdot, joihin sitten liittyy eriytymistä, sairastumista ja yhteiskunnan lisäpalvelujen käyttöä aivan toisella tavalla. Kuljetuspalvelu on tästä aivan loistava esimerkki, miten meillä näihin asioihin eri puolella Suomea suhtaudutaan.

Vaikeavammaisten lukumäärästä ei saa tarkkoja tietoja. Valiokuntakuulemisessa ministeriön virkamiehet eivät pysty niitä kunnolla osoittamaan. Omia teitäni Pääkaupunkiseudulta olen saanut tietää, että esimerkiksi vaikeavammaiseksi gradeerattiin Helsingissä 436 ihmistä viime vuonna, Vantaalla 266 ja Espoossa 138. Toisin sanoen määrät eivät kyllä ole mitenkään päätä huimaavia. Siinä mielessä esimerkiksi nykyisen hallituksen ministeri Hyssälä, joka varsin hyvin tietää tämän asian, olisi tietysti voinut kyllä voimakkaammin reagoida näin pienen ihmisryhmittymän asioihin. Sen sijaan tässä on käymässä niin, että niin sanotun selvitysmiehen Paaran ansiosta, tai hänen kauttaan, hänen tekemänään, yhdistetään vammaispalvelulainsäädäntöä ja kehitysvammalainsäädäntöä. Voi olla, että, arvon puhemies, nämä kaikki asiat vaan vaikeutuvat sitä kautta, koska yksi kattolaki tulee ja näyttää selvitysten perusteella siltä, että tärkein syy, miksi näitä lakeja yhdistetään, ei ole näiden vaikeavammaisten ja kehitysvammaisten ihmisten auttaminen vaan taloudelliset kriteerit ja säästämismentaliteetti. Kuulostaa hyvin ikävältä kyllä, jos tähän suuntaan mennään.

Osa Suomen kunnistahan on järjestänyt esimerkiksi vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan palvelut ihan asiallisesti. Yleensä suuret kunnat ovat siinä paljon pitemmällä ja suurin piirtein yrittävät velvollisuutensa täyttää, mutta keskisuurissa ja pienissä kunnissa on vaikeuksia. Lain mukainen subjektiivinen oikeushan tämän kaiken turvaisi. Sen takia olemme tämän kyseisen lakialoitteen kirjoittaneet.

Tämän kustannusvaikutuksia on vaikea tarkkaan laskea, koska tarkkoja lukumääriäkään ei valtakunnan tasolta ole tiedossa, mutta arviot liikkunevat 10 miljoonan ja 40 miljoonan euron välillä vuositasolla.

Toivon myönteistä suhtautumista tähän asiaan, ja hyvin laaja liikehän eduskunnassa itse asiassa on tämän seikan ympärillä liikkeellä. Niin sanottu Vamy-ryhmä eli vammaisten yhteistyöryhmittymä, johon kuuluu kaikista puolueista kansanedustajia, on ottanut tämän myöskin ykkösasiakseen. Me olemme tehneet tästä kirjallisen kysymyksen ministerille, jotta näemme, miten hallitus siihen nykyisin suhtautuu, ja tulemme tekemään todennäköisesti sen, mitä voimme, jotta seuraavissa hallitusneuvotteluissa tämä asia saataisiin asiallisesti hoidettua eteenpäin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minulla ja Keski-Suomen kansanedustajilla kävi viime tiistaina, toissa päivänä, Saarijärven invalideja bussilastillinen vieraana, ja he juuri ykkösasianaan viestittivät tätä teemaa, mitä tällä lakialoitteellakin halutaan tuoda esille.

Kun ed. Akaan-Penttilä tämän aloitteen esitti, lähdin tähän mukaan. Vaikeavammaisuushan ei tunne mitään puoluerajoja, se koskettaa aivan kaikkia samalla tavalla. Kysymys on hyvin mielekkäästä ja järkevästä vaihtoehdosta vaikeavammaisten auttamiseksi, samalla myös työpaikkojen tarjoamiseksi. Keski-Suomessa Saarijärven kaupungissa on kolmannen sektorin toimesta, Saarijärven invalidien toimesta, tätä asiaa kiitettävällä tavalla hoidettu, siitä heille tunnustus ja malliksi muuallekin eräänä vaihtoehtona.

Toivon, että aloite synnyttää keskustelun, joka antaa suuntaviivoja tuleville hallitusneuvotteluille.

Keskustelu päättyy.