Täysistunnon pöytäkirja 105/2009 vp

PTK 105/2009 vp

105. TORSTAINA 12. MARRASKUUTA 2009 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

13) Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta

 

Satu Taiveaho /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaissa säädetään pitkäaikaisen laitoshoidon maksuista. Maksut määräytyvät maksukyvyn mukaan siten, että maksu voi olla tällä hetkellä enintään 82 prosenttia hoidossa olevan nettokuukausituloista. Jos suurempituloinen puoliso on laitoshoidossa, hoitomaksu voi olla enintään 41 prosenttia puolisoiden yhteenlasketuista tuloista. Tällä hetkellä kylläkin hallitus on nostamassa näitä laitoshoidonkin asiakasmaksuja, mikä on valitettavaa, mutta tämä on siis nykykäytäntö, että nyt on 82 prosenttia tuo prosentti nettokuukausituloista. Asiakkaille taataan kuitenkin henkilökohtaiseen käyttöön kuukausittain vähintään 90 euron niin sanottu käyttövara laitoshoidossa ollessa. Tuo perittävä maksu ei saa ylittää myöskään palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Palveluasuminen, erityisesti tehostettu ympärivuorokautinen palveluasuminen, on monelta osin verrattavissa tämän kaltaiseen pitkäaikaiseen laitosasumiseen, ja laitoksia, kuten vanhainkoteja, ollaan korvaamassa yhä vahvemmin erityyppisellä palveluasumisella. Tällä hetkellä palveluasunnoissa asuville ei ole kuitenkaan turvattu vastaavaa käyttövaraa kuin laitosasumisessa on. Lisäksi palveluasumisen maksut ovat nousseet runsaasti, mikä vaikeuttaa pienituloisimpien mahdollisuuksia saada tarvitsemansa palvelut. Henkilökohtainen käyttövara tulisikin siis ehdottomasti laajentaa koskemaan myös palveluasumisen piiriin kuuluvia henkilöitä.

Palveluasuminen tulee myös lisääntymään jatkossa huomattavasti, minkä vuoksi tämä käyttövaran säätäminen nousee entistä tärkeämpään asemaan. Palveluasunnoissahan asuu ikäihmisiä, mielenterveyskuntoutujia ja muita hoivaa sekä tukea tarvitsevia, joiden taloudellinen asema on usein heikko. Heillä on myös usein isoja lääkekulujen omavastuuosuuksia, silmälasi-, hammashoitomenoja ja vastaavia maksettavanaan. Myös palveluasunnossa asuvan henkilön vaate- ja muut arkiseen elämään kuuluvat menot ovat usein suurempia kuin laitoksissa olevalla. Käyttövarasta säätäminen helpottaisi siis näiden ihmisten arkea ja auttaisi ennen kaikkea pienituloisimpia.

Palveluasumisesta perittävien maksujen osalta kunnissa on ollut kirjavaa käytäntöä, koska sosiaalihuoltolain mukaisen palveluasumisen maksuja ei ole säädelty tarkemmin. Maksut vaihtelevat kunnittain myös sen mukaan, mitä palveluasumisen maksuun sisältyy. Palveluasumisessa asiakkaat maksavat yleensä erikseen vuokran ja vuokrasopimuksessa määritellyt asumismaksut sekä asiakasmaksun käyttämistään palveluista. Käytännössä asiakkaan kokonaismaksu voi kertyä useista eri palveluista perittävistä maksuista tai palvelut saatetaan koota palvelupaketiksi, josta peritään sitten maksu.

Palveluasunnoissa asuvilta voidaan periä asiakasmaksu myös kotona annettavan palvelun eli kotihoidon kuukausimaksun perusteiden mukaan ja kotona annettavan palvelumaksun lisäksi asiakkailta saatetaan näin periä erilaisia tukipalvelumaksuja, joita ei ole myöskään säädetty lailla.

Käyttövaran määrittely palveluasunnoissa oleville on perusteltua myös siksi, että palveluasunnoissa asuvat asiakkaat ovat usein toimintakykyisempiä suhteessa laitoshoidossa oleviin ja siten heidän käyttövaran tarpeensa ja mahdollisuus sen käyttöön on myös suurempi. Siksi myös käyttövaran on syytä olla palveluasunnoissa asuville suurempi suhteessa laitoshoidon käyttövaraan.

Joissakin kunnissa on määritelty vapaaehtoisesti käyttövaroja palveluasunnoissa asuville, mikä on hyvä asia. Nämä vapaaehtoiset käyttövarat mukailevat pitkälti toimeentulotuen perusosaa, kuitenkin siten, että toimeentulotuen perusosasta on vähennetty niiden menojen osuudet, kuten esimerkiksi ruokakustannukset, mitkä sisältyvät palveluasumisen maksuun. Toimeentulotukeen perustuvaa käyttövaran määrittelyä voidaan siis pitää perusteltuna, ja esitänkin tässä lakialoitteessa tältä pohjalta määriteltyä käyttövaraa.

Vuonna 2009 yksin asuvan perusosa oli 417 euroa 45 senttiä ja ravintokustannusten laskennallinen osuus perusosasta on 48 prosenttia, joten käyttövarasta muodostuisi noin 200 euron suuruinen.

Koska palveluasumisen käyttövaraa ei ole kaikissa kunnissa määritelty, asettaa se ihmiset käytännössä eriarvoiseen asemaan tällä hetkellä. Myös määriteltyjen käyttövarojen suuruus vaihtelee kunnittain, joten tästäkin näkökulmasta tästä asiasta säätäminen lailla on erittäin tärkeää.

Tämä asia on juuri nyt aivan erityisen akuutti, kun vanhustenhoivan laatusuosituksissa on asetettu kova tavoite puolittaa laitospaikkojen määrä viidessä vuodessa. Tämä laitospaikkojen radikaali vähentäminen edellyttää sitä, että me vahvistamme huomattavasti kotipalveluja mutta myös turvaamme riittävän määrän palveluasuntoja ja ennen kaikkea siis kohtuuhintaisia palveluasuntoja. Tämä on edellytys, ettei kukaan jää heitteille ja jotta kaikki saavat tarvitsemansa palvelut.

Nyt näinä taloudellisesti vaikeina aikoina kunnissa käytetään valitettavasti osin myös säästökeinona näitä laitospaikkojen vähentämisiä ilman, että näitä korvaavia palveluita riittävällä tavalla vahvistettaisiin. Kun näitä palveluasumisen maksuja ei ole säädelty lailla, tästä seuraa myös se, että laitoksia purettaessa ja palveluasuntoihin ohjattaessa myös maksurasitus saattaa sitten asukkailla huomattavasti lisääntyä. Siksikin juuri nyt tämä asia on äärimmäisen tärkeä. Palveluasumisen maksut tulee säädellä nykyistä vahvemmin, ja ensi askeleen siinä tulee olla tämä käyttövaran säätäminen.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, että aloitteelle löytyy tukea yli puoluerajojen. Tämä lakihan koskee julkisen sektorin sekä julkisen sektorin ostopalveluna hankkimaa palveluasumista. Jatkossa tulee sitten selvittää mahdollisuus turvata riittävä käyttövara myös yksityisissä palveluasunnoissa asuville. Myös muulta osin palveluasumisen maksuja tulisi säädellä tarkemmin, kuten jo edellä totesin.

Palveluiden saanti tai palveluasuminen ei saa olla missään nimessä varallisuudesta kiinni. Siksi käyttövara on yksi välttämättömistä toimista auttaa pienituloisten hoivaa, apua ja tukea tarvitsevien asemaa.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuosta ed. Taiveahon esityksestä ainakin itselleni tuli sellainen vaikutelma, että laki vaatisi ainakin selkeyttämistä, jotta saataisiin selville, mistä milloinkin maksuja ja tukia saadaan. Kun itselleni, vähän niin kuin keskustalaisille useastikin, tämmöiset asiat tulevat vähän pyytämättä ja yllättäen, niin en ihan ollut heti kärryillä kaikista mahdollisuuksista. Mutta toivon, että ainakin terveydenhuollon asiakasmaksulaista tulee vähän selkeämmät ohjeet tulevaisuudessa ja näin ollen vanhukset, jotka niitä käyttävät, ainakin tietäisivät sitten, mikä on oikein ja mitä on oikeus saada.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että ed. Pakkanen on aktiivinen asiassa ja kantaa huolta tästä tilanteesta. On juuri näin, että palveluasumisen maksut vaihtelevat kovin paljon kunnissa, ja sen vuoksi juuri tarvitaan tämä lailla säädetty käyttövara, jotta oikeudet kaikissa kunnissa sitten toteutuisivat ja ihan aidosti kaikista pienituloisimmillakin olisi mahdollisuus palveluasumiseen ja kohtuuhintaiseen sellaiseen.

Toivotaan tälle asialle myötätuulta, jotta tätä selkeyttä saataisiin tältä osin ja myös muilla keinoin. Toivottavasti tämä asia voitaisiin huomioida jo tällä hetkellä, kun meillä on käsittelyssä tuo hallituksen esitys asiakasmaksulaista ja siellä on myös tuo laitoshoidon käyttövarapykälä auki. Eli tämä olisi kyllä mahdollista huomioida tässäkin kohdassa, jos vain poliittista ja aatteellista tahtoa löytyy.

Keskustelu päättyi.