Täysistunnon pöytäkirja 105/2012 vp

PTK 105/2012 vp

105. TIISTAINA 6. MARRASKUUTA 2012 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle Suomen ja Pohjois-Atlantin liiton kesken vaihdettavan turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisesta tehdyn hallinnollisen järjestelyn hyväksymisestä sekä laiksi järjestelyn ja Pohjois-Atlantin liiton kanssa tehdyn tietoturvallisuussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

 

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Kun Suomi liittyi vuonna 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan, samassa yhteydessä allekirjoitettiin Suomen ja Naton välinen tietoturvallisuussopimus. Sopimusta ei kuitenkaan ole saatettu Suomessa voimaan perustuslain edellyttämällä tavalla. Siksi sitä ei ole myöskään voitu Suomessa soveltaa käytäntöön.

Nyt kun tuulet Nato-yhteistyössä ovat muutenkin muuttuneet ja Suomea ollaan sitomassa yhä syvemmälle Yhdysvaltojen ja Naton johtamaan eurooppalaiseen ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmään mittavien Yhdysvalloista tehtävien ohjushankintojen ym. avulla, on tullut ajankohtaiseksi neuvotella sopimusta täydentävä järjestely ja saattaa se voimaan eduskunnan päätöksellä. Järjestelystä ja sopimuksen voimaan saattamisesta sovittiin viime heinäkuussa Suomen hallitusta edustaneen Suomen kansallisen turvallisuusviranomaisen ja Naton turvallisuustoimiston välillä. Hallituksen esityksessä on juuri tästä kysymys.

Sopimuksen perusongelma on siinä, että tietoja luovuttava osapuoli päättää turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisen rajoista ja käytöstä ja vastaanottava osapuoli sitoutuu noudattamaan niitä rajoituksia, joita luovuttava osapuoli tai joku muu tämän puolesta asettaa turvallisuusluokitellun tiedon käyttämiselle, paljastamiselle ja luovuttamiselle sekä pääsylle tällaiseen tietoon.

Tämä sopimus itse asiassa kävelee yli Suomen perustuslain ja julkisuuslain lähtökohtien. Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö. Jokaisella on perustuslain 12 § 2 momentin mukaan oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa välttämättömistä syistä vain lailla. Näin hallituksen esityksessä myöskin tämä asia todetaan.

Me tiedämme varsin hyvin, että Suomen ja Naton suhteessa nimenomaan on kysymys tiedoista, joita nimenomaan Nato luovuttaa Suomen käyttöön ja joiden käytöstä Nato pitkälti myöskin määrää. Ehdottomasti tähän kytkeytyvät myös suuret asehankinnat Yhdysvalloista ja muista Nato-maista ja Israelista. Vastaavanlaiset sopimuksethan on solmittu hiljakkoin Yhdysvaltojen ja Israelin kanssa. Molempien maiden kanssa Suomi käy mittavaa, merkittävää asekauppaa, tekee asehankintoja.

Suhteessa Natoon tämä sopimus ilman muuta tarkoittaa sitä, että julkisuus Natoa koskevissa asioissa Suomessa merkittävästi kaventuu. Meillä on ollut suuria vaikeuksia täällä eduskunnassa saada puolustushallinnolta ja puolustusministeriöltä tietoja asehankinnoista. Ne tiedot ovat tihkuneet kansainvälisistä lähteistä, ja niitä on pikemminkin ollut pakko nyhtää sen sijaan, että olisimme esimerkiksi puolustusvaliokunnassa niitä pyytämättä saaneet. Näin on poikkeuksetta ollut sekä Hornetien, asehankintojen että myöhempien risteilyohjushankintojen kohdalla.

Tässä on suuri ongelma, ja tämän sopimuksen nojalla ilman muuta puolustushallinto tulee leimaamaan asiakirjoja salaisiksi ja kaventamaan eduskunnan jo muutenkin riisuttua päätösvaltaa ja tiedonsaantioikeutta Suomen puolustuspolitiikkaa koskevissa asioissa. Tästä asiasta eduskunnan vasenryhmä haluaa huolestuneena teitä, hyvät edustajatoverit, muistuttaa.

Keskustelu päättyi.

​​​​