Täysistunnon pöytäkirja 106/2005 vp

PTK 106/2005 vp

106. PERJANTAINA 14. LOKAKUUTA 2005 kello 13 (13.04)

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Tämän mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä käytiin laveampaa keskustelua perustuslain muutostarpeista, ja sen johdosta ehkä muutama sana on paikallaan. Kyseessä on ensimmäisen kerran tehtävä muutos viiden ja puolen vuoden ikäiseen Suomen yhtenäiseen, koottuun uuteen perustuslakiin.

Perustuslakivaliokunta on aivan oikein tuossa alkuosassa yleisperustelujaan todennut, että perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei pidä ryhtyä päivänpoliittisten tilannenäkymien perusteella eikä muutenkaan niin, että hankkeet olisivat omiaan heikentämään valtiosäännön perusratkaisujen vakautta tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana. Toisaalta on pidettävä huolta siitä, että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman perusteista. Tästä varmaan voidaan olla laajalti yhtä mieltä, ja oikeastaan sekin, että kahden pienehkön muutoksen, suhteellisen teknisten muutosten, tekeminen perustuslakiin vei näin kauan, osoittaa sitä, minkälaisella varovaisuudella perustuslain kirjainta tulee lähteä muuttamaan.

Keskustelussa oli esillä joitakin tällaisia ajankohtaisia asioita, joissa nostetaan esille Suomen perustuslain muuttamistarve. Presidenttikeskusteluun valitettavan tiuhaan yhdistetään erinäisiä ajatuksia, että tuoretta perustuslakia pitäisi lähteä muuttamaan uusiksi. Sellaista todellista tarvetta ei ole. Nämä kysymykset Eurooppa-neuvoston kokouksessa edustautumisesta tai vastaavista presidentin viran hoitoon liittyvistä menettelyistä ovat ratkaistavissa muutoin kuin perustuslakia, sen kirjainta, muuttamalla. On kysymys valtiokäytännöstä, siitä, miten keskeiset valtioelimet, presidentti, hallitus, eduskunta, toimivat, ja näissä käytännöissä on mahdollista ihan poliittisen prosessin kautta hakea tarvittaessa muutosta eikä lähteä näitä hienovivahteisia perustuslain määräyksiä muuttamaan.

Ylipäänsäkin sen takia, että Suomessa totuttiin siihen, että edellisen perustuslain aikaan jouduttiin portaittain muuttamaan Suomea kohti parlamentaarista demokratiaa, enemmistöparlamentarismia, jäi mieleen se kuva, että perustuslaki on jatkuvasti elävässä tilassa, että pitää pitää yllä perustuslakikeskustelua. Sellaista todellista tarvetta ei enää ole, ja voisi vähän rauhallisemmin näitä kysymyksiä ja hiukan viileämmin pidemmältä matkalta tarkastella.

Se asia, jossa perustuslain muuttaminen noin substanssiltaan vakavammin voi tulla seuraavan vuosikymmenen aikana esille, on varmaankin Euroopan unionin kehitys. Jos Euroopan unionin instituutiot muuttuvat ratkaisevalla tavalla ja toimivaltasuhteet jäsenvaltio Suomen ja Euroopan unionin toimielinten välillä, niin on varmaan sitten siinä tilanteessa syytä arvioida, tulisiko Suomen perustuslaista tarkemmin käydä ilmi se, mistä asioista Euroopan unionissa tehtävä päätöksenteko rajaa suomalaista suvereniteettia, suomalaisten valtioelinten päätöksentekoa. Mutta tämä on varmaankin syytä nostaa framille, esille, vasta siinä vaiheessa, kun nähdään, tuleeko Euroopan unionin perussopimuksiin merkittävämpiä muutoksia.

Tämä käsittelyssä oleva perustuslakisopimus ei niin ratkaisevia muutoksia tarkoita, että sen takia pitäisi avata Suomen perustuslakia, mutta vähintäänkin jos siitä merkittävästi pidemmälle mennään, tällainen selkeyttävän perustuslain uudelleenkirjoittamisen paikka voi tulla eteen. Silloinkin on kysymys siitä, että juuri kansalaisten olisi mahdollisimman helppo saada kokonaiskuva oikeusjärjestyksestä, valtiojärjestyksestä, mikä oli Suomen uuden perustuslain keskeisenä tavoitteena ja jota samaa tavoitetta taas Euroopan unionin perustuslakisopimuksen kirjoittamisessa on pidetty esillä. Siellä siinä tavoitteessa ei ole kylläkään onnistuttu siinä määrin pitkälle kuin meidän kotoisessa perustuslaissamme. Mutta jos sekin paranee jatkossa, niin tämä kysymys voisi olla sellainen, jossa tällainen vakavampi pohdinta substantiaalisista, aineellisista, muutoksista Suomen perustuslakiin voi tulla esille. Mutta korostaisin sitä, että tällaiseen jatkuvaan perustuslakikeskusteluun meillä ei ole mitään syytä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Koskinen varsin hyvin kuvasi, kuinka tarkoitus oli, kun perustuslaki säädettiin, että se on pysyvä, ja tästä perustuslakivaliokuntakin on lähtenyt. Siitä syystä asian käsittely valiokunnassa kesti varsin pitkään, ja tässäkin tilanteessa valiokunta esittää, että tämä perustuslain muutos hyväksyttäisiin niin sanotussa tavanomaisessa perustuslain säätämisjärjestyksessä eli sitä ei julisteta kiireelliseksi vaan se jätetään lepäämään seuraavalle eduskunnalle, joka sitten tekee kahden kolmasosan enemmistöllä asiasta lopullisen päätöksen. Tämä antaa tiettyä ennustettavuutta, vakavuutta ja kunnioitusta perustuslaille, ja tästä syystä mielestäni tämäntyyppinen menettelytapa pääsääntönä on ehdottomasti oikea.

Puhemies! Haluan vielä myöskin todeta sen, että mitä ed. Koskisen lausumaan tulee perustuslain muuttamistarpeesta ja tasavallan presidentin valtaoikeuksista, tietysti valtiosääntö kehittyy aina, mutta tässäkin pitää olla suhteellisen varovainen. Mutta on tärkeätä se, että perustuslakia kaikissa tilanteissa noudatetaan. Viimeksi käytiin keskustelua siitä, tulisiko presidentin osallistua Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskauden aikana järjestettävään huippukokoukseen, jossa selvästi keskusteltiin EU-valmistelun piiriin kuuluvista asioista eli perustuslain 93 §:n 2 momentin asioista. Täytyy sanoa, että jokaisen pitäisi pysyä näissä asioissa omassa reviirissään. On tärkeätä, että johdonmukaisesti pidetään huolta siitä, että EU-asiat kaiken kaikkiaan, myöskin EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kuuluvat hallitukselle, hallituksessa valmisteltaviin asioihin, ja näissä asioissa Suomea edustaa pääministeri.

Keskustelu päättyy.