Hannes Manninen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyseessä on paljon keskustelua herättänyt ja kauan odotettu (Ed. Pulliainen: Kauan kaivattu!) Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaan sisältyvä elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen 17 prosentista 12 prosenttiin 1.10.2009 alkaen. Muutos hyödyttää erityisesti pienituloisia kotitalouksia, ja ehdotetulla arvonlisäveron alennuksella on tutkimusten mukaan suurempi tulonjakoa tasoittava vaikutus kuin sitä vastaavalla tuloveron alennuksella. (Ed. Pulliainen: Kuka sen on tutkinut niin?)

Muutos pienentää elintarvikkeiden verokannan eroa Suomen ja Euroopan keskimääräisen tason välillä, sillä Euroopassa painotettu keskiarvo on 5,5 prosenttia. Edelleen tämänkin jälkeen Suomessa elintarvikkeiden arvonlisävero on suhteellisen korkea, kun verrataan sitä keskeisiin Euroopan unionin ydinmaihin. Lähialueista ainoastaan Tanska on sellainen, ja siellä vero on 25 prosenttia, Virossa 18. Olettamus on, että veronalennus siirtyy hintoihin lähes täysimääräisesti. (Ed. Pulliainen: Onpa unelmia!) Tutkimusten mukaan hintojen lasku olisi 4,1 prosenttia. Tätä tutkimusta tukevat myös Ruotsissa ja Norjassa aiemmin toteutetut arvonlisäverokannan alennukset.

Tämä esitys maksaa välittömästi verotulojen alennuksena arviolta noin 500 miljoonaa euroa vuositasolla, mutta arvioidaan, että positiivisten vaikutusten ansiosta noin puolet siitä palautuisi takaisin. Esityksestä on myös seurauksena se, että myöskin rehujen verotaso alenee 12 prosenttiin. Tämä puolestaan johtuu siitä, että neuvoston arvonlisäverojärjestelmää säätelevän direktiivin mukaan voi olla ainoastaan kaksi alennettua arvonlisäverokantaa. Kun meillä on ollut aikaisemmin 17 ja 8 ja kun nyt osa tästä 17:stä siirretään 12:een, se edellyttää, että 17:ssä oleva rehun arvonlisävero on myöskin alennettava 12:een, ellei joku halua sitä sitten nostaa, mutta hallitus ei sitä halua.

Voi sanoa, että yksi ongelma tässä on, ja se liittyy ravintolapalveluiden asemaan. Valiokunta haluaakin todeta, että kielteisiä vaikutuksia aiheutuu siitä, että veroero ravintolapalvelujen ja ruuan arvonlisäveron välillä kasvaa tämän alennuksen johdosta. Siitä saattaa syntyä kannattavuusongelmia ja epätervettä kilpailua.

Koska tämä esitys on taloudellisilta vaikutuksiltaan varsin merkittävä, valiokunta on edellyttänyt, että erityisesti elintarvikkeiden hintakehitystä seurataan systemaattisesti riittävän pitkältä ajalta ennen muutosta ja sen jälkeen. Valiokunta on edellyttänyt, että yhteenveto tästä selvityksestä saatetaan valiokunnan tietoon vuoden 2010 loppuun mennessä.

Valiokunnan mietintöön liittyy kaksi erillistä vastalausetta.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan ed. Mannisen esittelypuheenvuoro oli asiallinen. Sitä ei käy kiistäminen. Hän varmasti aivan rehellisesti kertoi sen, mitä asiantuntijat tämän asian osalta ovat sanoneet. Mutta kyllä tässä edelleen jää muitakin kysymysmerkkejä kuin pelkästään tuo ravintolapalvelujen asema, ja yksi kysymysmerkki on se, pystytäänkö nyt varmuudella lupaamaan se kuluttajille, että tämä arvonlisäveroalennus menee edes lähes täysimääräisesti hintoihin ja että se myöskin pysyy tulevina vuosina. Houkutus tällaisissa välillisissä veroissa on se, että pikkuhiljaa sitä sitten hiissataan hintojen korotusten kautta ylöspäin, niin kuin on käynyt monen esimerkin osalta, muun muassa autoveroalennuksen osalta aikaisemmin.

Seurantajärjestelmä ja ylipäätään, että seurataan tätä, on tietysti hyvä asia. Mutta on muistettava se, että meillä on kauppa erittäin keskittynyt, kauppa on erittäin keskittynyt, ja sillä tavalla ei ole sitä hintakilpailua olemassa kuin markkinataloudessa yleensä (Puhemies: Minuutti kulunut!) voisi kuvitella olevan. Elikkä kysymys on siitä, pysyykö tämä arvonlisäveron alennus myöskin hinnoissa.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ovat juuri ne ongelmakysymykset, mihin ed. Manninen viittasi, elikkä mikä on se todellinen työllisyysvaikutus myös nimenomaan ravintolapuolella. Hallituksen esityksessähän on todettu siihen malliin, että kokonaistyöllisyys paranisi noin 6 000 henkilöllä. Tosin on jatkettu, että kaupan, elintarviketeollisuuden ja ravintolapalvelujen työpaikkojen lisäys on muutama sata. Asiantuntijakuulemisessa yritettiin perätä, mille alalle sitten ne uudet työpaikat syntyvät. Tähän asiantuntijakuulemisessakaan ei saatu vastausta. Erityisesti vielä MaRa, joka on matkailu- ja ravintola-alan etujärjestö, on todennut työllisyyden heikentyvän heillä nimenomaan vain ja ainoastaan tämän vaikutuksesta noin 1 400 henkilötyövuodella. Tässä on kaunis ajatus ja tavoite, mutta tuntuu, että tämä on väärä toimenpide mentäessä sitä tavoitetta kohden.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvä, että vihreät tukevat tätä Suomen keskustan unelmahanketta. Näinhän olemme sopineet jo hallitusneuvotteluissa ja olemme ruodussa tällaisessa asiassa, ja kun vielä on näin keskeisestä unelmasta kysymys, niin tukea täytyy antaa täysin rinnoin. Mutta samalla on syytä olla aivan rehellinen siinä, että yhtä suuri unelma on se, että tämä muka, tämä alennus, menisi hintoihin vastaavasti. Vuoden 1995 alusta suoritettiin arvonalennus, ja niin kauppa joutui itsekin toteamaan eräässä asiantuntijakuulemisessa, että pikkuhiljaa vaan ne hinnat hivuttautuivat ja sitten ne menivät jo ohikin ja sinne se kuivui. Mutta unelmia pitää tukea silloin, kun jollakin puolueella unelmia on.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvostettu puhemies! Tässä on kolme seikkaa, jotka pitää ottaa samanaikaisesti huomioon: on ruuan hinta, toisaalta palvelualan työpaikat ja kolmanneksi veronalennusten toimeentulovaikutus. Elintarvikkeiden hinnat maailmanlaajuisestikin ovat huolestuttavasti nousussa, ja tämä vaikuttaa suoraan tähän toiseen asiaan eli toimeentuloon. Me voimme osoittaa, että lähes millä tahansa veronalennuksella on joitain positiivisia seikkoja. Kaikkialta pitäisi alentaa kaikki verot. (Ed. Tennilä: Ei kai kaikkia veroja?) Kaikkialle pitäisi antaa kaikkia tukia, koska niillä aina yksittäin käsiteltynä voidaan osoittaa olevan positiivisia vaikutuksia. Nyt vaan meidän pitää verrata näitä erilaisia veronalennuksia keskenään, ja tämä ei ole tehokkain tapa köyhien ihmisten auttamisen ja toimeentulon parantamiseen, ja tässä vielä vaarannetaan, niin kuin hallitus näyttää tekevän, palvelualan työpaikat ja ulkona ravintoloissa syömisen perhetilanteet ja keskusten palvelut.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paasion huoli ravintola-alan työllisyyskehityksestä on perusteltu, kun se liittyy vielä suhdannemuutokseen tällä hetkellä. Tältä osin täytyy vain toivoa, että hallitus saa tavoitteensa lävitse Euroopan unionin neuvotteluissa siten, että ruuan arvonlisäveroa voitaisiin EU-direktiivin muutoksen kautta alentaa, ja tässä suhteessa hallituksen täytyy panostaa tähän työhön selvästi nykyistä enemmän.

Mitä tulee tähän kevennykseen, niin ajankohta ainakin tälle on hyvä. Ruuan hinta on noussut varsin paljon. Jos inflaatiota halutaan jollakin keinoilla torjua, niin tässä suhteessa tämä arvonlisäveron kevennys on oikea-aikainen. Mutta nyt täytyy kyllä kannustaa hallitusta pitämään huolta siitä, että seuranta hintojen alentamisen osalta kaupoissa on riittävän tehokasta. Yleinen puhe ei tässä tilanteessa riitä, vaan selvitysten pitää olla täysin kattavia, ja niitten pitää olla tehokkaita, ja kyllä hallituksen uskottavuus on aika pitkälti sitten liipaisimella, kun vuonna 2010 katsotaan, mitä on tapahtunut. Kyllä on syytä, että kauppa pitää myöskin tässä suhteessa lupauksensa, että hinnat myöskin alenevat.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä tukea hallituksen esitystä, mutta samalla, aivan samoin kuin ed. Sasi totesi, on syytä kannustaa hallitusta seuraamaan tilannetta ja katsomaan, ettei tuo alennus nyt sitten huku kaupan eri portaiden katteisiin. Ongelmahan on se, että meillä on koko joukko ihmisiä, jotka joutuvat pienellä palkalla, pienillä eläkkeillä etsimään sieltä viimeisen myyntipäivän jo ohittaneita elintarvikkeitakin ja ostamaan niitä, koska rahat eivät yksinkertaisesti kohtuulliseen ja terveelliseen ravintoon riitä. Tässä mielessä jatkossa olisi syytä katsoa tätä alv:tä myös niin, että arvonlisäveron alentaminen jatkossa voisi myös edelleen olla tavoitteena ja niin, että se kohdistuisi terveysvaikutteisesti nimenomaan niihin elintarvikkeisiin, jotka ovat nykytietämyksen mukaan terveellisiä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on saanut hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Itse liputan tämän esityksen puolesta ja myös siinä mielessä, että sen aikaistamista tulen kannattamaan. On todettava se, että on erittäin monia tutkimuksia, jotka sitten todistavat, että niin ja niin paljon on menossa sitten todella tämän myötä hintoihin, hinnat alenevat, ja toivottavasti näin käy. Kysymysmerkit ovat lisääntyneet tässä ajassa, on vielä enemmän epävarmuutta esimerkiksi työpaikkojen suhteen, ja me kaikki tiedämme myös, että kaupan rooli on varsin vahva. Toteutuuko sitten esimerkiksi tämä kaksi kolmasosaa, aika näyttää. On erittäin hyvä, että seurataan tätä tilannetta.

Kuitenkin pidän tätä sosiaalisena veronalennustapana, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) mutta toki se on myönnettävä, että ne, joilla on enemmän ostovoimaa, kyllä jonkin verran enemmän sitten, jos ja kun tämä hintoihin menee, hyötyvät tästä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Verotuksen yksi keskeinen tehtävä on yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisääminen, ja välillinen verotus ei ole siihen tehokas keino, ed. Vuolanne. Se tehokas keino on välitön verotus. Välilliset verot, etenkin kun ne kohdistuvat ruokaan, kohdistuvat sillä tavoin, että kaikki kuitenkin varallisuusasemastaan huolimatta syövät suunnilleen yhtä paljon. Mitä enemmän ruokaa verotetaan, sitä vähemmän se verotus tasaa ihmisten tuloja. Sen sijaan välitön verotus toimii toisella tavalla, ja sen vuoksi välitöntä verotusta ei tule alentaa. Mutta jos ja kun verotusta halutaan keventää, se pitää tehdä juuri näin. Tällä tavalla se kohdistuu parhaiten kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin, koska heidänkin pitää syödä. Joka tapauksessa kannustan myöskin hallitusta lisäämään ponnisteluja valvonnan tehostamiseksi ja myöskin siihen, että tämä ravintola- ja muulle palvelualalle verotuksesta koituva uhka tulisi mahdollisimman hyvin torjutuksi.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle: Tarkoitin juuri samaa, mitä tekin sanoitte. Eli kaikista veronalennuksista, kun yleensä poliittista keskustelua ja yhteiskunnallista keskustelua käydään, pystytään osoittamaan, että niistä on aina jotain hyötyä. Mutta kun laitetaan eri veronalennuskohteisiin käytettävät yhteiskunnan varat vastakkain ja katsotaan, mistä niistä tulee kaikkein tehokkain hyöty, niin erilaiset veronalennukset näyttävät aivan erilaisilta. Tämä on juuri tämän keskustelun ongelma, että nytkin kun puhutaan arvonlisäveron alentamisesta vaikka elintarvikkeilta, niin totta kai voidaan osoittaa, että siitä on jotain hyötyä. Mutta tämä on harhaanjohtavaa argumentointia siinä, että jos me käyttäisimme tämän saman julkisen resurssin johonkin toiseen veronalennukseen tai tiettyjen tukien nostamiseen, niin ne toteuttaisivat tehokkaammin ihmisten ja köyhimpien ihmisten toimeentulon parantamisen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan inflaatio on kohdellut kaikkein kaltoimmin eläkeläisiä, työttömiä ja pikkupalkkaisia, koska ruoka on kallistunut niin paljon. Pitäähän sille jotakin ainakin yrittää tehdä. Tämä on aika outo teoria, tämä demarien teoria, että olipa alvi mikä tahansa, niin mikään ei vaikuta mitään. Miten se voi olla niin, että veroilla ei ole mitään merkitystä siihen loppuhintaan? Mehän olemme yleensä ajaneet näitä välillisiä veroja, alvia, alas kaikista niistä, mitkä on pienituloisille tärkeitä. On teillä, sosialidemokraatit, aika outo tämä verolinja. Viime kaudella te poistitte varallisuusveron rikkailta, ja nyt köyhiä hyödyttävä ruuan alvi on teille myrkkyä. Aika outo juttu.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitää paikkansa, tämä lakiesitys on ollut keskustan tavoite jo hyvin pitkään, ja nyt tämä on toteutumassa. On aika selvää, että jos katsotaan talous-, finanssipoliittisesti, niin tämä ei ole kaikkein tehokkain veronkevennystapa tähän taloustilanteeseen, mutta sosiaalisesti tämä on erittäin tasavertainen, kohtelee kaikkia tasavertaisesti. Tämä on sosiaalisesti erittäin hyvä veronkevennys.

Tämä ongelmatiikka hintoihin siirtymisestä: Siinä me voimme oikeastaan viitata kansainvälisiin esimerkkeihin, mitä siellä on tapahtunut. Sen tutkimuksen perusteella noin 85 prosenttia tästä menee hintaan, eli käytännössä se tekee noin 4 prosentin hinnanalennuksia. Me tiedämme, minkälainen kaupan tilanne Suomessa on: vahva ketjuttuminen. Se toisaalta tarkoittaa myös erittäin kovaa kilpailua, jolloinka kyllä kaikki liikkumatila, joka saadaan, hyvin mielellään siihen hintaan laitetaan, sen tiputtamiseen. Mutta tämä seuranta on ilman muuta hyvin tärkeää.

Sitten tulee muistaa myös se, että kyllähän meidän ruoka on eurooppalaisella tasolla alv-kohtelultaan erittäin kovin verotettu. (Puhemies: Minuutti kulunut!) Eli kyllä meidän on selkeästi saatava se lähemmäs sitä keskimääräistä tasoa.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Tennilän puheenvuoroon: Samainen tutkimuslaitos, mihinkä te nyt viittasitte, on selkeästi todennut sen, että kaikkein vähiten tästä ruuan arvonlisäveron alentamisesta hyötyvät eläkkeensaajat. (Ed. Tennilä: Höpöhöpö!) — Pitää paikkansa. — Jos te luette hallituksen esityksen perustelut, niin te voitte vetää johtopäätöksen siitä, miten se kohtaa eri tuloluokassa olevia ihmisiä. Elikkä kaikkein vähiten tästä hyötyvät pienituloiset ihmiset ja kaikkein eniten suurituloiset. Tässä suhteessa tämä ei ole oikeudenmukainen. Tuloveronkevennyksiä täytyy toki tehdä, mutta ne täytyy kohdentaa oikein, ei niin kuin hallitus nyt esittää, että suurituloisten verotusta kevennetään absoluuttisesti enemmän kuin pienituloisten.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän haluan todeta, että te ehkä puhutte euroista, mutta suhteellisesti tärkeintä alvin alentaminen on pienituloisille ihmisille, kaikki selvityksethän sen sanovat, ja sanoohan sen jo järkikin semmoisen. Kun ruoka on melkein ainoa, mihin semmoinen köyhin porukka pystyy ostoksiensa osalta, niin kaikki se alennus tulee heille hyvin tärkeään kohtaan. Mutta teillä on nyt jokin periaatteellinen ongelma tässä asiassa, että mikä se siellä jurraa oikein. Totta te myönnätte, te olette osaava veroihminen, että on kai sillä veroprosentilla aina jokin vaikutus alvin osalta, mikä se loppuhinta on. Vai lähdettekö te siitä, että se voi olla ihan mikä vaan ja aina on saman hintaista kaupassa ruoka? En minä ymmärrä teidän logiikkaanne ollenkaan.

Sitten vaihtoehdosta puhuminen. No, missä se on se vaihtoehto hallituksen esityksenä? Se on vaan semmoinen sana, jota tässä nyt höpötetään. (Ed. Laitisen välihuuto) — Vastalause, mutta ei se ole hallituksen esitys.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syömisen ja asumisen pitäisi olla kyllä ihmiselle perusoikeus, ja se tarkoittaa, että silloin niitä pitää verottaa kevyemmin eikä rakentaa lisää kustannuksia näille, koska ne ovat kaikille ihmisille perusoikeuksia. Mutta se tarkoittaa myös sitä silloin, jotta tässä tapauksessa, kun hallitus on antamassa isotuloisille verohelpotuksia, niin silloinhan se tarkoittaisi, että pitäisi luopua nyt niistä, koska ne isotuloiset saavat ihan tyhjän takia sen verohelpotuksen. Ne pystyvät hankkimaan nytkin siis leipänsä ja ruokansa. Sen takia tehkää semmoinen temppu tässä nyt, kun on mahdollista vielä ensi vuoden verotusta katsoa, että tuossa nyt eduskuntakäsittelyssä muutetaan sitä, jotta isotuloiset eivät saa sitä verohelpotusta. Minä kannatan nimittäin tätä ruuan arvonlisäveron alennusta, koska se lähtee siitä minun peruslogiikastani, jotta syömiseen ja asumiseen ei tehdä lisäkustannuksia.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu hämmästyttävälle keskustelu siitä, ketkä tästä hyötyvät. Harvoin ed. Tennilän kanssa näin sataprosenttisesti voin olla samaa mieltä kuin tästä lakiesityksestä ja siitä, että tässä hyötyvät kaikki ne, jotka syövät ruokaa ja nimenomaan kaupan ruokaa. Tältä osin en ymmärrä sitä, että ollaan näinkin paljon eri tavalla eri mieltä. Eläkeläiset, pienituloiset, köyhemmät ihmiset aivan taatusti hyötyvät tästä. Valvontaa pitää olla, ja uskon, että kilpailutilanne hoitaa sen valvonnan, että arvonlisäveron alennus menee ruuan hintoihin.

Ravintolapalveluitten arvonlisäverosta nimenomaan ruuan suhteen olen huolissani. Toivottavasti hallitus saa ravintolaelinkeinolle saman arvonlisäveroedun, kuin se tulee olemaan vähittäiskaupassa. Se on äärimmäisen tärkeää.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kukaanhan ei varmuudella pysty sanomaan, paljonko menee hintoihin, kuinka monta vuotta tai montako kymmentä vuotta se on, mutta kyllä tässä tulee olemaan kauppa erittäin tarkan tarkkailun ja tutkimuksen kohteena, että varmasti siitä merkittävä osa tulee välittömästi menemään hintoihin sen jälkeen.

Kyllä minä ihmettelen sosialidemokraatteja, että he eivät pienituloisten, lapsiperheiden, suurperheiden ihmisille halua ruuan hinnan alennusta. Se on käsittämätöntä politiikkaa. Te puhutte vaihtoehdosta. Kun on joskus yritetty, kun on oltu yhdessä hallituksessakin, kansaneläkettä nostaa, niin se ei ole käynyt, kun pitää hirveästi kaikkea muutakin nostaa. Te ette ole ollut pienituloisen asialla, ette ole tässäkään. Teillä on vain kysymys siitä, että kun te epäilette, on harhaluulo, että jotenkin maaseutu hyötyisi, niin te haluatte vastustaa sen takia. Mistään muusta ei ole kysymys.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Harvoin kuulee edustaja Mannisen käyttävän näin kovaa kieltä sosialidemokraattista edustajapuoluetta kohtaan. Mutta sekin on nyt kuultu ja välttämättä ei ihan totuudenmukaisesti.

Mutta minä palaan vielä tähän seurantaan ja siihen, että meneekö tämä täysimääräisesti tai edes lähes täysimääräisesti hintoihin. No, me totta kai toivomme, että näin kävisi. Mutta me suuresti epäilemme sitä, että näin ei tule käymään. Mutta jos käy sillä tavalla, että se ei pysykään hinnoissa, niin mitä tämän seurannan jälkeen? Mitkä ovat ne johtopäätökset, mihin hallitus mahdollisesti ryhtyy, jos hinnat kuitenkin nousevat eikä arvonlisäveron alennus pysyvästi pysy hinnoissa?

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eilen tuli keskustelussa todettua sellainen tosiseikka, että sosialidemokraatit pitävät eniten järjestelmistä, jotka toimivat, ja pitävät vähiten järjestelmistä, jotka eivät toimi. Nyt jos me tavoittelemme sitä, että ruuan hinta laskee suhteessa entien kaikkein köyhimpien suomalaisten — eläkeläisten ja pienituloisten — ostokykyä ajatellen, niin tämä on tehoton keino siihen ja tuhlailee veronmaksajien rahaa. Aikoinaan kun menin taloustiedettä opiskelemaan pääaineena Turun yliopistoon, niin meille opetettiin heti alussa, että kustannusten alentaminen yritykseltä verotusta alentamalla ei siirry hintoihin lainkaan ellei kilpailu toimi. Nyt me olemme toimialalla, missä kilpailu on epätäydellistä ja huonoa monella kohtaa ja erilaiset oligopsonit hallitsevat markkinoita.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Mielestäni on täysin käsittämätöntä ja perusteetonta, että ruuan arvonlisävero on 17 prosenttia. Kun sinä ostat kaupasta hiukan toista euroa maksavan reikäleivän, niin sinä maksat parikymmentä senttiä siitä arvonlisäveroa. Ja mitä suurempi se reikä on, niin sen vähempi siinä leivässä on sitä syömistä. Mutta on todettava, että monissa EU-maissa ruuan arvonlisävero on selvästi alhaisempi: Saksassa 7 prosenttia, Ranskassa 5,5 prosenttia, Isossa-Britanniassa se on 0 prosenttia.

Miksi suomalaisten pitää maksaa ruuasta 17 prosentin arvonlisävero? Minä en kerta kaikkiaan sitä ymmärrä. Jos me yleensä haluamme, että ruuan hinta laskee, niin kyllä meidän pitää puuttua myöskin tähän arvonlisäveroon ja uskaltaa sitä laskea. Silloin EU-sopimuksen jälkeenhän sen piti olla 12 prosenttia, sen varsinaisen veron. Sitten väliaikaisella sopimuksella se nostettiin 17:ään, joka sitten aikanaan muutettiin pysyväksi tähän 17 prosenttiin. Se oli mielestäni virhe silloin. Nyt tämä virhe ollaan sitten korjaamassa.

On tietenkin selvää, että edellytetään, että kilpailua tapahtuu ja myöskin hintoja on tarkkailtava, että hinnat todella laskevat eikä erotus jää kaupan kassaan. Tämä vaara on olemassa. Ei sitä kukaan kiistä. Mutta on selvää, että ei se kyllä kaikki sinne kaupan kassaan jää. Kyllä se tulee näkymään. Ja minkä tähden suomalaisten pitää maksaa ruuasta todella enemmän veroa kuin monet muut EU-maan kansalaiset. Se on minun mielestäni käsittämätöntä.

Ravintola- ja työpaikkaruokailuongelma on ongelma, kun se arvonlisävero on 22 prosenttia siellä. Mutta sille me emme taas sitten voi mitään, kun tämä hyvä EU määrää direktiivissään, että ei saa olla. Elikkä nämä EU-direktiivit estävät meitä puuttumasta tähän. Tässä mielessä tietenkin on syytä kannustaa hallitusta, että se saisi muutoksen tähän asiaan, jotta myöskin ravintola- ja työpaikkaruokailun arvonlisäveroa voitaisiin alentaa ja tätä ongelmaa ei tulisi, mikä nyt saattaa tulla.

Kyllähän se niin on, myöskin toverit sosialidemokraatit, että mitä useampi suu on perheessä syömässä, sitä suurempi hyöty tästä ruuan arvonlisäverosta tulee. (Ed. Vuolanne: Antakaa köyhille eikä vain kauppiaille!) — Nyt me käsittelemme ruuan arvonlisäveroa, ed. Vuolanne, ja silloin meillä ei ole mahdollisuutta muuttaa sitä niin, että me voisimme antaa sen suorana rahana köyhille. — Kun eilen täällä äänestettiin, (Ed. Vuolanteen välihuuto) — ed. Vuolanne — eilen äänestettiin täällä ulkomailta tulevien osinkojen verovapaudesta. Te kannatitte osingonsaajien verovapautta. Edelleenkin lisättiin omistajien verovapautta. Minä en tiedä minkä takia sosialidemokraatit olivat siinä mukana, että ulkomailta tulevien osinkojen verovapautta laajennettiin. Te edellisellä kaudella poistitte varallisuusveron. Tämäkö on se sosialidemokraattien veropoliittinen linja? (Ed. Laitinen: Se oli väärä!)

Sitä minä ihmettelen, että tästä nyt on tullut tämmöinen, että tämä ei muka koskisi köyhiä. Se voi olla, että se koskee pienemmältä määrältä köyhiä, koska köyhillä on yleensä vähempi rahaa ostaakin ruokaa ja he ostavat halvempaa ruokaa. Mutta siihen, että sillä perusteella pyrittäisiin estämään ruuan arvonlisäveron palauttaminen, että se ei hyödyttäisi pienituloisia ihmisiä, minä en kyllä usko. Pidän edelleenkin noin periaatteellisesti vääränä sitä kerta kaikkiaan, että ruuassa, joka on todella välttämättömyys jokaiselle, on 17 prosenttia arvonlisäveroa.

Herra puhemies! Tämän johdosta vasemmistoliiton eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin sisältyy esitys, että tämä ruuan arvonlisäveron voimaantulo aikaistettaisiin. Esitän, että se aikaistettaisiin tämän meidän vastalauseemme mukaisesti, elikkä tämä laki tulisi voimaan 1. päivänä kesäkuuta 2009.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista katsoa, että on niin loistava esitys ilmeisesti hallituspuolueiden mielestä, että yksikään heidän edustajistaan ei ole sitä täällä puolustamassa. Edustajat Manninen ja Lintiläkin pakenivat jo äsken paikalta pois ilmeisesti, kun päästään vasta itse asiaan.

Täällä on hyvä todeta ensinnäkin se, kun on kysytty, mikä on vaihtoehto tälle, hyväksyä vai hylätä, että jos puhutaan veropoliittisin keinoin, niin meillä sosialidemokraateilla on esittää vaihtoehto. Se on perusvähennys, kunnallisveron perusvähennys, mikä tuo nimenomaan pienituloiselle monta kertaa enemmän rahaa käteen kuin tämä ruuan arvonlisäveron alennus mahdollistaisi, vaikka se menisi täysimääräisenä hintoihin. Hallituksen esityksessä on hallituksen omalta taholta todettu, että alimmalle tuloluokalle tämä toisi, jos se menee täysimääräisesti hintoihin, 49 euroa vuodessa, mikä tarkoittaa noin 4 euroa kuukaudessa, kun meidän perusvähennysmallissamme kyetään tälle tuloluokalle antamaan huomattavasti monin verroin enemmän.

Niille, jotka täällä vasemmistoliiton puolelta ovat peräänkuuluttaneet sitä, että emmekö me halua antaa ruuan hinnan alennusta nimenomaan pienituloisille, voi sanoa, että kyllä me haluamme auttaa pienituloisia nimenomaan asumisessa, elämisessä, syömisessä, mutta me emme halua hajottaa niitä veroeuroja näin, kuten on nyt tehty, jolloinka myös me kansanedustajat tulemme saamaan sen, jos se menee hintoihin. Ja jos se taas ei mene hintoihin, niin ollaan täysin nollatilanteessa.

Kysymys tullaan esittämään juuri siitä, että kun meillä on euroja rajallisesti käytettävissä, miten ne käytetään kaikkein tehokkaimmin. Tämän osalta on todettu tulojakovaikutuksista. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus toteaa, että arvonlisäverokannan alentamista voidaan perustella sillä, että se on tulonjakovaikutuksiltaan parempi kuin tuloverotuksen tasaprosenttinen alentaminen sen vuoksi, että tuloverovaikutus ei ulotu kaikkein pienituloisimpiin, kun taas sitä voidaan vastustaa — sama asiantuntijaelin sanoo — koska tulonjakovaikutukset ovat tehottomia verrattuna tulonsiirtojen korottamiseen. Meidän täytyy miettiä ihan oikeasti se, mitä me haluamme tehdä, miten se kohdentuu parhaiten, eikä niin, että sinne jää tiettyjä kysymysmerkkejä perään esitettäessä.

Lupasin tässä kohtaa oikoa myös tiistaina käymääni debattia ed. Lauslahden kanssa siitä, kun puhuimme, hyötyykö pienituloinen vai suurituloinen tästä eniten. Olimme molemmat oikeassa. Tosin ed. Lauslahti puhui suhteellisesta osuudesta, minä puhuin absoluuttisesta osuudesta, koska euroilla kuitenkin sitä ruokaakin ostetaan.

Tässä kohtaa täytyy vielä muistuttaa hallituspuolue kokoomusta myös siitä, että ennen viime eduskuntavaaleja kokoomus oli jyrkästi tätä vastaan todeten, että tämä on tehoton keino nimenomaan siihen, mihin nyt hallituspuolueista ennen kaikkea keskusta täällä on sanonut sen olevan tehokas keino mukamas. Ja jotta ei mennä siihen, mikä on uskon asia, mikä on sosialidemokraattien mielipide tai jostain ilmasta muka napattu näkemys, niin esimerkiksi kun — täytyy katsoa, täällä taisi olla — ed. Manninen ainakin puhui siitä, että SDP ei halua pienituloisille ja lapsiperheille ruuan hinnan alennusta, niin muun muassa keskuskauppakamari on todennut, että he eivät kannata tätä, koska on muita keinoja, joilla lapsiperheitä ja muita tuetaan paremmin. Myös keskuskauppakamari on ollut näillä linjoilla. EK toteaa, että ei heillä ole huomautettavaa, joskaan tämä ei ole heidän tavoitteensa. Yrittäjät ovat samoilla linjoilla.

Asiantuntijat toinen toisensa jälkeen valiokunnassa ovat todenneet, että tämä ei ole heidän ensisijainen intressinsä. He näkevät sen, että siinä on mahdollisuus, jos se menee täysimääräisesti hintoihin, mutta saman euromäärän käyttäminen verotuksellisesti myös toisaalle toisi juuri pienituloisille enemmän sitä tarvittavaa rahaa käteen, koska jälleen täytyy muistaa, että ihmiset eivät paljon lämpene niillä prosenteilla tai sillä, että sanotaan, että "kyllä sun pitäs enemmän tällä tulla toimeen ja ole tyytyväinen vaan".

Voi sanoa, että sosialidemokraattien linja perustuu vain ja ainoastaan asiantuntijakuulemiseen, selkeään arkielämän käytäntöön, että me haluamme pienituloisille enemmän käteen rahaa, jolla heillä on varaa ostaa sitä ruokaa enemmän. Me emme halua, että se ruuan arvonlisäveroalennus kohdistuu kaikkiin tuloluokkiin, myös niihin, jotka sitä eivät tarvitse. Meillä on kohdennettua politiikkaa. Meillä on vaihtoehto esittää, jos verotuksellisesti kysytään. Meillä on kunnallisveron perusvähennys, mikä kohdistuu juuri niin kuin on toivottavaa. Tämän vuoksi me emme ole hyväksymässä nyt esitettyä ruuan arvonlisäveron alennusta ja toisessa käsittelyssä tulemme esittämään esityksen hylkyä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Elintarvikkeitten arvonlisäveroa nostettiin "väliaikaisesti" vuonna 1995 nykyiselle tasolle. Nämä väliaikaiset tahtovat olla varsin pysyviä, ja tuon heti puheenvuoroni alussa esiin sen, että tulen äänestämään vasemmistoliiton vastalauseen mukaan, eli siinä tätä ruuan arvonlisäveron muutosta vielä aikaistettaisiin. Toki tähän esitykseen sisältyy kysymysmerkkejä, ja niin kuin debatissa totesin, nämä kysymysmerkit ovat tässä taloustilanteessa ja tässä kehityksessä vain suurentuneet. Mutta siitä huolimatta, jos ei yritä, ei mitään saa.

Toki tiedän myös tutkimukset siitä, että parhaiten tienaavat hyötyvät veronalennuksesta eniten. Kuinka paljon? Varmasti tämä on totta. Eli tästä 500 miljoonasta eurosta, mikä suunnilleen tämän paketin hinta on, on joittenkin tutkimusten mukaan on sanottu, että kaksi kolmasosaa menee paremmin tienaaville ja yksi kolmasosa pienituloisille. Kun ed. Kuoppa otti tästä esimerkin, niin minäkin otan yhden esimerkin. Kun mennään ruokakauppaan ja siellä esimerkiksi valinta tehdään, laitetaanko ruoka jauhelihasta vai ostetaanko sisäfilettä, niin soitin tänä päivänä omaan lähikauppaani, ja siellä todettiin, että jauhelihan hinta on noin 8 euroa kilo ja fileen 26 euroa kilo. Fileen kohdalla, jos tämä arvonlisäveron alennus menisi kokonaisuudessaan hintoihin — mitä en itsekään usko eikä näissä tutkimuksissa ole tuotu sitä edes esille, missään tämmöisissä tutkimuksissa ei ole sen puolesta liputettu, että se kokonaan menisi hintoihin — tässä nämä esimerkkiluvut ovat, että 1,30 euroa olisi filee halvempaa ja sitten, jos jauhelihaa samoin kilon ostaa, se on 40 senttiä. Eli onhan tässä kolminkertainen ero. (Välihuutoja) Kuulkaa, myös puhujan mielestä jauhelihapullat ovat ihan hyviä. No, mennään eteenpäin.

Mitä tulee ravintolapalveluihin ja työpaikkaruokailuun ja tähän, että tavallaan tämän lakiesityksen myötä näitten tilanne huononee, niin viittaan vain täällä käytettyihin puheenvuoroihin. (Ed. Lahtela: Mites hanhenmaksa?)

Kuinka paljon sitten tämä lisää työllisyyttä ja kuinka paljon tästä palautuu veroina? Tosiaan, kun on puhuttu 6 000 työpaikasta, jotka saadaan lisää, niin nyt tietysti on tämä talouskehitys, työttömyyden, lomautusten lisääntyminen, ja jos tällä tavalla laskukausi jatkuu, niin voi olla, että tällaisiin lukuihin ei päästä.

Edelleen, kuinka paljon tämä sitten heijastuu hintoihin. Muutamien tutkimusten mukaan se tosiaan on 3,5 prosenttia. Nyt kuitenkin on muistettava se, että kaupan osuus elintarvikeketjussa on ensinnäkin hyvin paljon vahventunut, ja todella siinä mielessä on kysymysmerkki, meneekö näinkin paljon. Mutta kun täällä viitattiin valvontaan ja seurantaan, niin toivottavasti niiden myötä nämä luvut suunnilleen toteutuvat. Siitäkin huolimatta, mitä alussa totesin näistä euromääräisistä luvuista, se on selvä, että kun puhutaan pienituloisimmista, niin varmasti ruuan arvonlisäveron alentamisen myötä joka tapauksessa heillä suhteellisesti suurempi osa menee ruokaan, ruokaa ja elintarvikkeita on kuitenkin ostettava, ja pidän tätä sosiaalisena veronalennustapana.

Sitten voidaan kysyä arvonlisäveron alennuksen vaikutuksia eri väestöryhmiin. Jos ajatellaan indekseihin sidottuja tulonsiirtoja kuten eläkkeitä ja työmarkkinatukea, niin toki tämä lakiesitys tulee niitä laskemaan. Myönnän sen, että tällaiset suorat tulonsiirrot, jos ajatellaan työttömiä, opiskelijoita, lapsiperheitä ja eläkkeensaajia, olisivat tehokkaampia, jos ja kun niitä sitten tehtäisiin, hoidettaisiin asiat sillä tavalla, että tämä summa sinne kohdennettaisiin todella.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, totean vielä, että katsotaan, mitkä sitten todella ne seuraukset ovat. Uskon ainakin itse, että tästä yli puolet menee hintoihin, ja sitä kautta voidaan kuitenkin näiden kaikkein heikoimmassa asemassa elävien asemaa parantaa. Toki samaan hengenvetoon on todettava, että toivottavasti näitä suoria tulonsiirtoja voitaisiin myös entistä enemmän tehdä.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tähän ruuan arvonlisäveron alentamiskysymykseen löytyy monta lähestymistapaa. Kiistatta myöskin yksi hyväksyttävä lähestymistapa on se, että arvonlisäverokannat jäivät EU-jäsenyyden alkuvaiheessa palvelujen ja ruuan osalta liian korkealle. Mutta nyt minun mielestäni päätöksenteossa erityisesti tässä tilanteessa olemme todella sellaisen lähitulevaisuuden edessä, jossa, uskon, kokemukset tulevat vielä pysäyttämään meidät monessa totutussa harkinnassa, nimenomaan työttömyys ja taloudellisen tilanteen huono kehitys vaativat myöskin kykyä arvioida erinäisiä asioita uudelleen.

Ensinnäkin tältä osin sosialidemokraattien näkökohtiin, joita esitimme jo ensi vuoden talousarvion yhteydessä, ovat nyt yhtyneet hyvin monet tahot. Ensinnäkin Kansainvälinen valuuttarahasto Imf on puuttunut Suomen hallituksen eräisiin veronkevennyssuunnitelmiin eikä esimerkiksi usko ruuan arvonlisäveron laskun vahvistavan valtiontaloutta eikä usko sen tuomiin ostovoimalisäyksiin. Samalla tavalla tässä tilanteessa pitäisi nyt todella arvioida myöskin veronkevennysten sisältöä. Ne ovat ajoitukseltaan oikeita, mutta niiden kohdentuminen ja sisältö eivät ole tämän suhdannetilanteen ja vakavan talous- ja työllisyystilanteen mukaisia.

Tämä liittyy tietysti tähän 870 miljoonan euron poikkeukselliseen veronkevennykseen inflaatiotarkistuksen päälle. Se pitäisi ehdottomasti myöskin monien valtiontalouden ja talousasiantuntijoiden mukaan kohdentaa tehokkaammin pienituloisille työllisyyden edistämismielessä mutta myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Pienituloisten saama ostovoiman lisäys menee kulutukseen ja tukee myös taloutta sen lisäksi, että se on sosiaalisesti perusteltua. Tältä osin juuri lapsilisien korotukset, joita olisimme ajaneet, lapsiperheiden erilaiset tukiratkaisut korkeammalle tasolle kuin hallitus esittää, olisivat olleet juuri niitä oikeita painotuksia. Täällähän päätettiin juuri lapsilisien osaltakin toisin eli ensimmäiselle lapselle ei tule.

Ruuan arvonlisäveron osalta Valtion taloudellinen tutkimuskeskus muun muassa omissa arvioissaan pohtii tätä ja toteaa, että sama tulonjakovaikutus kuin ruuan arvonlisäverotuksella olisi saatu aikaan toteuttamalla tehokkaammin tuloverotuksen kohdennettua alentamista ja korottamalla sosiaalietuuksia. Tältä osin aika tärkeä näkökohta on se, että laskelmat ruuan arvonlisäverotuksen alennuksen työllisyysvaikutuksista perustuvat itse asiassa kuluttajien ostovoiman kasvuun, ja samanlainen ostovoiman vaikutus seuraisi melkein minkä tahansa veron alentamisesta.

Kysymys on nyt sisällöstä, miten kohdennetaan tätä yli 500 miljoonan euron pelivaraa tilanteessa, jossa hallitus esittää kuntien, kansalaisten arjen perusturvallisuuteen ensi vuodelle sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen osalta 22 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tämä on nyt kysymys, joka myös johtaa perusasian äärelle, suomalaisen köyhyyden peruskysymykseen, josta niin hallitus kuin oppositio joutuvat yhdessä ottamaan nyt tämän yhteiskunnallisen vastuun ja miettimään, millä tavalla me käytämme tällä hetkellä olevan pelivaran tässä yhteiskunnassa. Suomalaisella köyhällä on 11 euroa päivässä käytettävissä elämiseen Sosiaaliturvan Keskusliiton selvitysten mukaan, 11 euroa käytettävissä elämiseen. Kannetaanko ruuan arvonlisäveron alentamisella tosiaan köyhyydestä huolta? Ei, ei todella.

Tältä osin on ongelmana sitten tietysti vielä esille tullut elintarviketeollisuuden ja -kaupan keskittyminen, joka myöskin rajoittaa hintapaineita. Ruuan arvonlisäverokannan alentamisesta meillä on parturi- ja kampaamoalalta myös kokemuksia. Siitä myöskin selvitysten mukaan, 8 prosentin alentamisesta, keskimäärin 3 prosenttia siirtyi hintoihin. Eli kysymys on nyt siitä, millä tavalla käytetään tämän vakavan taloudellisen tilanteen edessä, jossa maa järisee jo massairtisanomisineen ja lomautuksineen, valtiontalouden pelivaraa talouden, työllisyyden ja suomalaisen hyvinvoinnin varmistamiseksi. Rahat pitäisi suunnata tarpeen mukaisesti lapsiperheiden ja pienituloisten auttamiseen eikä ampua tällaisilla Stalinin uruilla, joiden vaikutukset eivät kohdistu oikealla tavalla. Tässä on uskomatonta, että salin äärilaidat löytävät toisensa. Loppujen lopuksi Stockmannin gourmet-osasto taitaa olla tässä suurin hyötyjä.

Huoltovarmuuden ja hintakehityksen osalta pitää tietysti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja panostusten ohella kiinnittää huomiota myös suomalaiseen elintarvikkeiden hinnanmuodostukseen. Tältä osin on tietysti tärkeätä, että maataloustuotannossa varmistetaan edullisen peltoalan saanti, mikä tällä hetkellä kotimaisen kansallisen maatalouspolitiikan osalta on tehty nuorille tuottajille erittäin hankalaksi ja kalliiksi, näennäisviljelyn ja ekstrabonusten, luopujien tukien sijasta. Toinen ongelma on se, että hallitus meni ministereiden Pekkarisen ja Häkämiehen toimesta myymään suomalaisen lannoiteteollisuuden norjalaiselle Yaralle alehintaan ja lannoitteiden hinnat ovat kolminkertaistuneet. Nämä ovat kotimaisia, erittäin vakavia, maataloustuottajien selviytymistä vaikeuttavia ja suomalaisia kustannuspaineita nostavia tekijöitä.

Tältä osin myöskin minusta olisi ollut nyt historiallinen mahdollisuus nähdä nämä laajemmat, taloutta ja työllisyyttä parantavat ja köyhyyden ytimeen pureutuvat panostusmahdollisuudet. Samalla maaseutu- ja maatalouspoliittisesti olisi pitänyt suunnata kaikki liikenevät pelivarat lähiruuan ja lähijalostuksen tukemiseen. Me olisimme pystyneet tässä tilanteessa tekemään vahvaa maaseutupolitiikkaa suomalaisen ruuan, lähiruuan, menestystarinaa jalostuksen ja markkinoinnin tukemisella meidän kotimaisen, luonnonmukaisen tuotantomme ja lähiruuan osalta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on semmoinen esitys meillä edessä, joka tietysti jakaa mielipiteitä, ja siitä on varmaan jokaisella oma käsityksensä.

Tässähän käy sillä tavalla, jotta isotuloiset saavat tässä tarpeettomasti etua. Eikös tässä ole tämmöinen? (Ed. Erkki Virtasen välihuuto) — Joo, mutta tähän liittyen minusta pitäisi miettiä tätä kysymystä sillä tavalla, niin kuin vastauspuheenvuorossani totesin, jotta nyt meillä on auki myös tämä tuloveropuoli. — Meillä on edessämme esitys, jossa paneudutaan sellaiseen asiaan, jonka minä näen hyvänä. Nimittäin ne asiat, joita jokapäiväisessä elämässä tarvitaan, siis joka päivä, ovat perustarpeita. Se on ruoka, sitten on asuminen, vaatteet ja jonkun verran liikkuminenkin. Kaikkein tärkein minusta on kuitenkin tämä ruoka.

Silloin kun näitä veropalikoita siirretään, niin pitäisi tehdä semmoisia ratkaisuja, joilla edistetään sitä, jotta missään tapauksessa niitä ei ainakaan veropoliittisesti tehdä kalliimmiksi, vaikeammin saataviksi köyhemmille ihmisille. Silloin minä kannatan tätä perusjujua, että ruuan hintaa pitää laskea. Sen takia silloin, kun se palikka on auki myös, mitä tapahtuu tuloverotuksen puolella, pitää isotuloisten verovähennyksestä tai tästä helpotuksesta, mikä ensi vuodelle on suunniteltu, luopua, jolloin voidaan se ylimääräinen etu, mikä isotuloisille tässä tulee, saada pois. Nimittäin tuloveronalennuksesta nämä pienituloiset eivät tule hyötymään yhtään. Se on kuitenkin tosiasia. Sen takia, kun käydään liikuttelemaan näitä palikoita, niin sitten tehdään myös semmoinen elementti, joka tekee oikeudenmukaiseksi tämän ratkaisun.

Sitten siitä kysymyksestä, jotta tuleeko tämä hintoihin. Todennäköisesti tämä ei kokonaan tule hintoihin. Siitä voidaan olla ihan samaa mieltä. Mutta kun tässä aikaisemmin käytiin salissa keskustelua siitä, miten valvonta suoritetaan, katsotaan jäljestäpäin, onko siirtynyt hintoihin, niin tällä hetkellä ilmeisesti meillä ei ole keinoa, millä tavalla sitten puuttua siihen, jos kauppa ei olekaan toteuttanut sitä ajatusta, mitä tässä ed. Manninen vaikka totesi puheenvuorossaan, että suurin osa siirtyy hintoihin, koska meillä hintavalvonta on purettu ja ilmeisesti sitä ei siinä mitassa saadakaan, mikä joskus menneinä aikoina oli olemassa.

Silloin pitäisi katsoa, voidaanko kaupan voittoja verottaa eri tavalla. Minä tiedän sen, jotta sitten mennään yhdenvertaisuuspuolelle, että sielläkään ei ole konsteja olemassa, että joku yritysala laitettaisiin tiukemmalle verotukselle. Mutta se jää puhtaasti siis kilpailun varaan, ja minä en olisi ihan niin toivoton kuin jotkut, jotka täällä sanovat, jotta elintarvikkeiden kaupoilla ei ole kilpailua. Kyllä tässä yhä edelleen ovat näköjään semmoiset tuulet puhaltamassa, jotta Suomeenhan on tulossa myös uusia ulkomaisia yrityksiä kilpailemaan. Mitä on kuullut, niin kyllä täällä tämmöistä hankintaa ollaan suorittamassa ja haistelemassa, löytyykö joitakin ketjuja, jotka voisivat tulla vielä tänne kilpailemaan. Sehän tarkoittaa, että se kilpailu ei tule ainakaan tässä lievenemään siinä mielessä. Niin kuin olette nähneet, niin Lidl, joka on levinnyt jo aika laajasti Suomeen, etsii uusia kauppapaikkoja, mutta sen lisäksi tulee vielä muita yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneet Suomen markkinoista, vaikka nämä ovatkin aika pienet.

Välttämättä se kilpailu ei näy sitten tietysti ihan jokaisessa kulmasa tuolla syrjäseuduilla, missä ei ole kuin yksi kauppa, ja siellä ei muilla olekaan intressiä. Mutta kyllä minä uskon, että kaupunkikeskuksissa ja isommissa taajamissa kilpailu vielä jollakin tavalla pitää tämän hinnan kurissa.

Työllisyysvaikutuksista taas voidaan olla monta mieltä, mitä tämä tekee. Mutta en usko, että se, mitä tässä on arvioitu, toteutuu, mutta ei sillä ole varmaan kielteistäkään vaikutusta työllisyyteen sillä tavalla, jotta tämä vähentäisi ainakaan työllisyyttä. Sen takia, niin kuin aikaisemmin totesin, olen kannattamassa tätä perusajatusta.

Vasemmistoliiton esitys on vähän tässä kyllä lörkki. Kyllä olisin toivonut, että tässä todettaisiin, että vuoden alusta pitää tämän alennuksen tulla, aikaistetaan niin paljon, eikä jätetä tuommoista muutamaa kuukautta tähän, koska minusta olisi järkevää, jotta kaikki veropoliittiset ratkaisut tehdään koko vuodelle ja sillä sipuli. Mutta kun tämä nyt on tässä, niin ilmeisesti joutuu väkisin nyt äänestämään tämänkin lievän esityksen puolesta, minkä vasemmistoliitto on tehnyt.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tämä keskustelu on mennyt näin, sanoisinko, monipuolisesti mielenkiintoiseksi, niin varmuuden vuoksi ilmoitan tässä aluksi kannattavani ed. Kuopan ehdotusta voimaantulosäännöksen muuttamisesta.

Arvoisa puhemies! Kun minä menin opiskelemaan taloustieteen maisterin tutkintoa, yksi niitä ensimmäisiä oppeja, joita siellä julkistalouden peruskurssilla sain, oli se, että verotuksen osalta ruoan hintajousto tai ylipäätäänkin ruoan hintajousto on kaikkein pienin. Se siis suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että elääkseen ja muuta kulutusta harrastaakseen ihmisten on syötävä.

Tästä johtuu, että näistä eri veromuodoista, jos verrataan — ja nyt puhutaan vain verotuksesta, selvyyden vuoksi, toverit sosialidemokraatit — suomalaista tuloverotusta ja toisaalta suomalaista kulutusverotusta eli välillistä verotusta ja välitöntä verotusta, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa välitön verotus on se oikea keino tai on se tehokkaampi keino. Silloin se on tietenkin sitä tehokkaampaa, mitä korkeampaa, ja vielä enemmän, mitä progressiivisempaa se on, ja se ero tämän köyhien kannalta myönteisyyden osalta syntyy siitä, että tuloverotus Suomessa on progressiivista. Mitä enemmän ansaitset, sitä enemmän suhteellisesti sinua verotetaan.

Sen sijaan arvonlisäverotus välillisenä verotuksena ei ole progressiivista, se on tasavero. Ostitpa kuinka kallista ruokaa tahansa, vaikka niitä fileitä, edustajat Kähkönen ja Lahtela, niin maksat siitä kuitenkin sen saman 17 prosenttia tällä hetkellä. Verotuksen kokonaisvaikutus euroissa laskettuna syntyy tietysti sillä, että se verokanta kerrotaan veroprosentilla, ja tästä syntyy se toinen ero, nimenomaan tästä verokannasta. Voidaan siis ajatella — ehkä puhtaan verotieteellisesti on hieman virheellistä sanoa, että ruoan hinta olisi se verokanta, mutta kuitenkin se on — että tätä ruoan verotusvaikutusta tasaa eri tuloluokkien kesken myöskin se, että ruoan verokannan vaihtelu eri hyödykkeitten kesken on kuitenkin suhteellisen vähäistä.

Toki se sisäfile on kalliimpaa kuin jauheliha, mutta minusta, toverit sosialidemokraatit, on hieman arveluttavaa lähteä sellaisesta ajatuksesta, että köyhien pitäisi aina syödä vain sitä jauhelihaa. Kyllä minusta pitää ottaa yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi myöskin se, että köyhilläkin olisi varaa syödä sitä sisäfilettä. Siinä vaiheessa, kun sekä köyhät että rikkaat syövät sisäfilettä, tämä keskustelu tästä välillisen verotuksen, ruoan arvonlisäveron oikeudenmukaisesta tai epäoikeudenmukaisesta tehosta menettää merkityksensä, koska silloin kaikki maksavat täsmälleen samaa tasaveroa, kun kaikki syövät yhtä paljon. No, toistaiseksi se ei vielä ole onnistunut, ja se on kuitenkin paljon pienempi kuin sitten, kun puhutaan muusta välillisestä verotuksesta tai tuloverotuksesta, joka on progressiivista.

Tästä johtuu, että kun verotusta pitää keventää, silloin pitää keventää nimenomaan välillistä verotusta, koska se hyödyttää paljon enemmän köyhien asiaa kuin tuloveron kevennykset, ja aivan vastakkaisesti: silloin kun verotusta kiristetään, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi sitä oikeudenmukaisuutta lisää paljon enemmän se, että kiristetään välitöntä eikä välillistä verotusta.

Minusta, kun tarkastellaan verotusta, vaikkapa sen osiakin, silloin pitää tarkastella sitä kokonaisuutta, ja tätä kokonaisuutta vasten nimenomaan ruoan arvonlisäveron alennus on kaikkein tehokkain keino oikeudenmukaisuuden kannalta. Se tietenkin edellyttää sitä, että pystytään huolehtimaan siitä, että se veronkevennys menee hintoihin kokonaan tai ainakin mahdollisimman tehokkaasti. Se on se riski tässä, sen toki myönnän, mutta silti olen sitä mieltä, että ruoan arvonlisäveron alentaminen on paljon oikeudenmukaisempaa kuin välittömän verotuksen alentaminen.

Itse asiassa välittömän verotuksen alentaminen heikentää sitä oikeudenmukaisuutta. Tästä syystä olen tietysti aina lämpimästi kannattanut ruoan arvonlisäveron alentamista. Sen sijaan en kannata ylellisyystavaroitten arvonlisäveron alentamista, koska siellä ne hintaerot ovat niin suuria, että siellä köyhät eivät oikeasti pysty ostamaan niitä kaikkein kalleimpia tuotteita, joista saa tasaveroprosentilla sen suurimman hyödyn.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä on keskusteltu tähän liittyen näistä etuuksista, ja olen totta kai aivan samaa mieltä kuin sosialidemokraatit ovat olleet täällä, että etuuksia pitää korottaa. Seuraavana käsitellään muuten eräitten etuuksien korottamista. Hallituksen esitys vähimmäispäivärahojen korotuksesta on käsittelyssä seuraavana, ja kun minä nyt oikein muistelen, niin edellisellä kaudella, toverit sosialidemokraatit — nyt te niitä ilmeisesti ehkä kannatatte — te ette kannattaneet niitä. Se hallitus, jossa te olitte, ei nostanut niitä vähimmäisetuuksia. Tämä hallitus niitä nyt nostaa, ja tämä tekee teidän tässä keskustelussa käyttämänne puheenvuorot hieman ontoiksi. Minä olen tästä pahoillani, mutta tämä on pakko sanoa.

Minä olen sitä mieltä myöskin, että ensimmäisenä pitää köyhyyttä hoitaa korottamalla niitä etuuksia, mutta niitä ei voi kytkeä sillä tavalla, että kun ei kerran etuuksia koroteta — nyt muuten korotetaan — niin sitten ei voida alentaa arvonlisäveroakaan, koska tällä tavalla tulee ikään kuin tämmöinen suhteellinen väärinkohtelu. Kyllä tietysti ensin pitää käyttää niitä kaikkia keinoja, joilla köyhimpien asemaa, heikommassa asemassa olevien asemaa, voidaan hoitaa. Siinä etuuksien korottaminen on erittäin tehokas keino, se on minun preferenssilistallani ykkösenä, kuten ilmeisesti ja toivottavasti tovereilla sosialidemokraateillakin. Seuraavana on verotuksellisista keinoista ruoan arvonlisäverotuksen alentaminen, koska se on verotuksellisesti eri verovaihtoehdoista tehokkain keino tässä tilanteessa, kun näyttää yksinkertaisesti selvältä, että tämä hallitus haluaa alentaa tuloverotusta eikä sitä edes suurituloisten osalta kiristää.

Arvoisa puhemies! Toistan sen, minkä sanoin jo puheenvuoroni alussa, eli kannatan ed. Kuopan ehdotusta voimaantulosäännöksen muuttamisesta.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virtasen puheenvuoroon. Ensinnäkin, kun ed. Virtanen totesi vähimmäisetuuksien korottamisesta, niin samasta asiasta olen pahoillani ja olisin toivonut, että ne olisi toteutettu aikanaan.

Mutta sitten, kun te totesitte jotenkin näin, että sosialidemokraattien mielestä köyhien tulisi syödä jauhelihaa aina, niin tässä kyllä olette aivan omat johtopäätöksenne tehnyt. Nimittäin otin esimerkiksi sisäfileen ja jauhelihan ja niihin hintoihin vaikutukset vain siinä mielessä, jos ja kun ja ainakin osa tästä tulee menemään todella niihin hintoihin, että tästä euromäärästä, joka on suunnilleen 500 miljoonaa euroa, todennäköisesti suurempi osa, noin kaksi kolmasosaa, niin kuin jotkut tutkimukset kertovat, on menossa suurempituloisille, koska tosiasiassahan pienempituloiset joutuvat huomattavasti tarkemmin miettimään, mitä kaupasta ostavat, eikä heillä ole ostovoimaa. Sen takia todennäköisesti nyt tämän lakiesityksen myötä kuitenkin toivottavasti voidaan enemmän ostaa myös parempia elintarvikkeita.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikana, jolloin puhutaan varsinkin tämän talon ulkopuolella siitä, että kaikki puolueet ovat samanlaisia ja politiikka on yhtä mössöä, mielikuvilla mennään, silloin kun puhutaan perusturvasta, puhutaan vähimmäisturvasta, puhutaan kaikkein köyhimmistä ihmisistä, joita tässä yhteiskunnassa on, puolueilla on eroja. Olen useiden vuosien aikana miettinyt, mitkä ne erot ovat, ja olen itselleni ja käymissäni keskusteluissa kyennyt kristallisoimaan asian niin, että vasemmistoliitto ja keskusta on tässä kohtaa samalla puolella, sosialidemokraatit eri puolella; meillä on eri kohderyhmät. Me olemme tehneet sosialidemokraattien kanssa hyvää yhteistyötä, mutta kun mietitään esimerkiksi lapsilisien korotuksia, mitä viime vaalikaudella tehtiin ja mitä nyt tehdään — puhumattakaan näistä kaikkein pienimmistä päivärahoista, tai kun puhutaan ruuan arvonlisäveron laskemisesta — me haluamme kohdentaa ne etuudet, mitä mahdollisuus on tehdä, kaikkein vähäosaisimmille kansanosille tässä maassa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Lauri Kähkösen sosialidemokraattista linjaa minulla ei ole koskaan ollut syytä epäillä eikä asettaa kyseenalaiseksi. Te olette vilpittömästi ja tinkimättömästi puolustanut heikommassa asemassa olevia ihmisiä sen kuuden vuoden aikana, jonka minä olen täällä ollut. Minä halusin tällä hieman provosoivasti kärjistävällä esimerkilläni viitata hieman muihin tässä keskustelussa esiin nousseisiin kysymyksiin eli siihen, että me olemme nyt tässä käyttäneet käsitteitä, sanoisinko, hieman leveälahkeisella tavalla. On käytetty samoja perusteluja eri asioitten perustelemiseen, ja siihen minä viittasin puheella tästä fileestä. Olennaista on tietenkin siinä se, että meidän tulisi pyrkiä tässä yhteiskunnassa siihen, että kaikilla ihmisillä halutessaan olisi mahdollisuus syödä sitten vaikka sitä sisäfilettäkin eikä vain jauhelihaa. Siihen kyllä ruuan arvonlisäveron alennus on yksi keino. (Ed. Kähkönen: Yksi pieni askel, olen aivan samaa mieltä!)

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Ed. Virtanen on hyvin asioihin, niin kuin me kaikki tiedämme, perehtynyt kansanedustaja, mutta on tietysti aivan luonnollista, että kaikkien arkielämän asioitten asiantuntija ed. Virtanenkaan ei ole. On tietysti ymmärrettävää se, että on eri asioista erilaisia näkemyksiä ja tämmöisiä vivahde-eroja.

Ed. Rehula, kyllähän se sillä tavalla on, että perusturvaa, sosiaaliturvaa laajemmin, myöskin ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, on vuosikymmenien aikojen saatossa rakennettu sosialidemokraattien ja silloisen maalaisliiton, nykyisen keskustan, koalitiolla, ja se on tuonut tulosta. Jollakin toisella koalitiolla voisi olla tilanne Suomessa vähän toisenlainen, eikä ehkä olisi tämä turva niin vahva. Toki siinä heikkouksia on ja erityisesti nyt tänä päivänä perusturvan osalta. Kaikki ne ponnistukset ja toimenpiteet, joilla vahvistetaan kansalaisten perusturvaa, ovat ilman muuta kannatettavia.

Mutta sitten tähän ruuan arvonlisäveron alentamiseen.

Ed. Heli Paasio käytti täällä erinomaisen hyvän puheenvuoron, jossa hän linjasi sosialidemokraattien näkemystä vaihtoehtona sille, mitä tulisi tässä tilanteessa tehdä, jos ruuan arvonlisäveroa ei alennettaisi. Se on sosialidemokraattien näkemys, joka perustuu arkielämän kokemuksiin ja jota nyt sitten asiantuntijat tässäkin asiassa hyvin laajasti tukevat.

Meidän on todettava se, että elintarvikkeitten hinnat ovat nousseet viime aikoina erittäin nopeasti Suomessa. Osin tämä tietysti johtuu ruuan maailmanmarkkinahintojen noususta. Vuoden 2006 alusta ruuan ja juomien hinnat ovat nousseet Suomessa noin 1,7 prosenttiyksikköä enemmän kuin euroalueella. Näin on käynyt, vaikka kaikki kuluttajahinnat nousivat Suomessa samaan aikaan 0,6 prosenttiyksikköä vähemmän kuin euroalueella keskimäärin. Tämä hintojen nousuhan on jatkunut aika nopeana edelleen. Tämän vuoden elokuussa elintarvikkeiden hinnat nousivat Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin mukaan 9,5 prosenttia vuoden 2007 elokuusta. No, tästä on johtopäätöksenä vedettävä se, että elintarvikeketju ainakin osittain on ennakoinut hintojen korotuksin arvonlisäveron alentamisen. Tähän on antanut aiheen hallitusohjelmaan tehty kirjaus siitä, että elintarvikkeitten arvonlisäveroa alennetaan. Keskusta sai hallitusneuvotteluissa tahtonsa läpi ja siinä ei sinänsä mitään. On oikein, että poliittinen puolue, kun se tavoitteita asettaa, pyrkii ne myöskin viemään neuvotteluissa eteenpäin, ja näin tapahtui ja tässä tilanteessa ollaan. Tämä on luettava, totta kai, keskustan ansioksi.

Mutta kyllähän kokoomukselle kävi niin, että he joutuivat tämän syötin nielaisemaan. Jos muistaa niitä puheenvuoroja, mitä eduskuntavaalien alla vuonna 2007 tästä kysymyksestä käytiin, niin kyllähän kokoomuksen silloiset kansanedustajaehdokkaat ja moni heistä istuvana kansanedustajana puhuivat ruuan arvonlisäveron alentamista vastaan. No, puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katainen on todennut julkisuudessakin sen, että kuluttajan tulee kilpailuttaa nyt sitten kauppa ja sillä tavalla seurata ja muka vaikuttaa siihen, että ruuan arvonlisävero menee täysimääräisesti hintoihin.

Niin kuin tässä aikaisemmin olen sanonut, niin kyllä on syytä epäillä sitä, meneekö se hintoihin ja millä painolla. Asiantuntijoitten arviot siitä vaihtelevat. Mutta suuri kysymys on se, pysyykö se siellä. Mikä on se mekanismi, jolla me turvaamme, että ruuan arvonlisäveron alentaminen pitää elintarvikkeitten hinnat alempina. Ei semmoista mekanismia ole olemassa. Seurantajärjestelmää tässä luodaan, ja sitten valtiovarainvaliokuntaan muistaakseni vuonna 2010 tuotaisiin tämän seurannan tuloksia, mitä on tapahtunut. Meillä on esimerkkejä siitä, että kun välillisiä veroja on alennettu, mitä se on merkinnyt kuluttajahintoihin, muun muassa autoveron alennuksen osalta, parturi-kampaamojen arvonlisä-veron alennuksen suhteen, mitä on tapahtunut jnp.

Tässä hallituksen esityksessä arvioidaan, että elintarvikkeiden alennuksen hyöty henkeä kohden laskettuna on keskimäärin 77 euroa vuodessa, ja että alimmissa tuloluokissa alennus ja hyöty henkeä kohden vuodessa on keskimäärin 49 euroa ja toisaalta sitten taas ylimmissä tuloluokissa yli 100 euroa, noin 110 euroa. No, pienituloisille hyöty olisi siis noin 4 euron luokkaa kuukaudessa. Sitten kun katsotaan meidän indeksijärjestelmäämme, mihin ed. Kähkönenkin omassa puheenvuorossaan viittasi, se osittain syö sitten, totta kai, tätä hyötyä pois.

Siis tavoite, totta kai, pitää olla, että oikeasti ruuan hintoja alennetaan, mutta en oikein usko, että tällä toimenpiteellä siihen tavoitteeseen päästään. Ja totta kai, ed. Virtanen, täytyy olla niin, että myöskin sillä kansaneläkkeellä olevan ihmisen ostovoiman pitäisi olla niin vahva, että hän voisi silloin tällöin syödä myöskin sitä filettä eikä makkarakeittoa tai hernekeittoa joka päivä.

Työllisyysvaikutuksista. Täällä arvioidaan, että kokonaistyöllisyys paranisi 6 000 henkilöllä kuluttajien yleisen ostovoiman parantuessa. Epäilen tätäkin, epäilen tätäkin. Toivon, että myöskin tätä, vaikka se tavattoman vaikeaa varmaan onkin, seurattaisiin ja katsottaisiin, mitä vaikutusta tällä työllisyyteen on.

Kyllä ongelma on se, mikä tuli täällä ed. Paasion puheenvuorossa myöskin esille, nämä matkailu- ja ravitsemuspalvelut. On jopa arvioitu, että tällä on merkitystä työllisyyttä heikentävästi merkittävällä tavalla. No, käykö näin, sekin jää nähtäväksi. Mutta joka tapauksessa jotain merkitystä tällä on. Siinä mielessä, kun valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja ed. Manninen kävi tätä asiaa esittelemässä ja totesi, että ongelma on tämä ravintolapalvelujen asema, ja että tähän tulisi kiinnittää nyt sitten huomiota ja hallituksen tulisi hakea ratkaisuja, miten täällä sitä 22 prosentin arvonlisäveroa voitaisiin keventää, kyllä sen, totta kai, pitää tavoitteena olla. Nyt tässä luodaan tilanne, jossa ravintolapalvelut ja työmaaruokailu ovat huomattavasti heikommassa asemassa.

Verotuksen osalta noin muuten tähän lopuksi, puhemies, niin kyllä tuloverojen kevennykset tässä suhdannetilanteessa ovat oikea toimenpide. Me sosialidemokraatit tuemme sitä tavoitetta, tosin emme niin kohdennettuna kuin hallitus esittää emmekä niin massiivisina kuin hallitus esittää. Täytyy sanoa, että olen ministeri Pekkarisen kanssa samoilla linjoilla siinä, mitä hän kirjoitteli esimerkiksi Keskisuomalaisessa ja mitä lausuntoja hän antoi silloin, kun valtiovarainministeri Katainen oman budjettiehdotuksensa ja nämä verolinjaukset teki, kun te silloin sanoitte, että niitä pitää kohdentaa enemmän pieni- ja keskituloisiin. Jonkun verran viilattiin sitten (Ed. Kankaanniemi: Hyvin vähän!) budjettiriihessä tähän suuntaan sitä mutta ei varmasti riittävästi. Minä luulen niin, että keskusta ei saanut ihan tavoitettaan tässä läpi. Absoluuttisesti on niin, että suurituloiset hyötyvät euromääräisesti huomattavasti enemmän veronkevennyksistä kuin pienituloiset. Kansanedustajat ja kansanedustajien tuloluokassa ja puhumattakaan sitä ylemmissä tuloluokissa olevat henkilöt saavat euromääräisesti tähän suhdannetilanteeseen nähden aivan liian suuret kevennykset. Sitä liikkumatilaa, mikä täältä tulee, jos näin suuria kevennyksiä sinne ei ohjattaisi, tulee ohjata (Puhemies: 10 minuuttia on kulunut!) pieni- ja keskituloisille. Sillä tavalla heidän ostovoimaansa lisätään, mikä taas tulee kulutukseen, ja sitä kautta kotimarkkinat pyörivät ja tukevat työllisyyttä.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana käytyyn keskusteluun ja erityisesti tähän mietintöön.

Jos kuitenkin lähtee tästä viimeisestä liikkeelle, siitä, mitä ensi vuoden tuloveroasteikot ja TVL pitävät sisällään, vielä kertaalleen: Jos minä muistelen sitä, miten edellisen hallituksen aikaan toimittiin, niitä painotuksia, niitä linjauksia, millä silloin verotusta kevennettiin, niin se malli, mikä nyt on rakennettu ensi vuodelle, on pieni- ja keskituloisten huomioimisessa suurin piirtein sitä samaa linjaa, miten maksimissaan parhaina vuosina SDP:n ja keskustan hallitusvuosien aikaan tehtiin. Nyt noin 300 miljoonaa euroa käytettiin tässä lopussa nimenomaan tänne pieni- ja keskituloisten verotaakan keventämiseen tavalla, joka tapa asteittain hävittää kokonaan tämän kevennyksen pois, kun mennään suurempituloisiin.

Aikaisemmin, silloin Vanhasen ykköshallituksen aikaan, jos muistan oikein, noin 100 miljoonasta vähän yli 300 miljoonaan euroon vuotta kohti parhaimmillaan olivat niissä kevennyksissä nimenomaan ne elementit, jotka kohdistuvat juuri kaikista pienituloisimpiin ja keskituloisiin tulonsaajiin ylipäänsä. Tässä mielessä mitään muutosta tässä linjassa nyt ei ole suinkaan tapahtunut. (Ed. Laitinen: Paitsi että suhdannetilanne on nyt vähän toinen!)

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana sitten vielä tähän nyt käsittelyssä olevaan asiaan. Todellakin silloinen hallitus, Ahon hallitus, vuonna 1994 päätti jo siitä, että ruuan arvonlisäveron alennus toteutetaan sen siirtymäkauden jälkeen, jonka eläminen alkoi, kun Suomi siirtyi EU:n jäseneksi vuonna 1995. Kuitenkin Lipposen ykköshallitus ei ihan ensimmäisinä päivinään mutta kohta sen jälkeen päätti peruuttaa tuon ratkaisun. Silloin Suomi lähti purjehtimaan sillä uralla, jolla Suomessa ruuan arvonlisävero on pysynyt, siis näihin asti yhtenä Euroopan korkeimmista. Vain muutamassa harvassa, parissa kolmessa, maassa koko Euroopan unionin alueella ruuan arvonlisävero on korkeampi kuin se Suomessa tällä hetkellä on.

Tuon vielä ymmärtäisi, jos Suomessa lähtökohtaisesti jostain erityisistä syistä olisi radikaalisti edullisempaa, halvempaa tuottaa ruokaa ja ylipäänsä markkinoilla ruoka olisi huomattavasti halvempaa kuin keskimäärin esimerkiksi Euroopan unionin jäsenmaissa, mutta näinhän ei asianlaita ole. Monista eri syistä näin ei asianlaita ole. Tätä totuutta vasten on ollut tavattoman johdonmukaista se, mitä keskusta on ajanut, ja mistä nyt sitten hallitusneuvotteluissa kyettiin löytämään yhteisymmärrys, niin että nyt vihdoin viimein toteutetaan tuo alennus elikkä lasketaan ruuan arvonlisäveroa 5 prosenttiyksiköllä. Hallitusyhteistyö on tätä. Silloin kun ohjelmia kirjoitetaan, silloin erilaisten näkemysten ja tavoitteitten kirjo yritetään sovittaa yhteen, ja siinä nyt tällä kertaa kyettiin, uskon, kaikkien suomalaisten kuluttajien eduksi ja onneksi sopimaan siitä, että ruuan arvonlisäveroa alennetaan.

Kysymys siitä, miten käy sitten sen aleneman, meneekö se sitten hintoihin vai eikö se sitten mene hintoihin: On aika jännää, miten joillakin on se käsitys, että juuri tämä asia on sellainen veronalennus, joka ei mene hintoihin. Ei siitä ole mitään dokumenttia tai tositetta olemassa. Muun muassa Kuluttajatutkimuskeskus juuri ihan joku aika sitten — oikeastaan minun tiedossani on ainakin kaksi erillistä tutkimusta, jotka se on tehnyt — on osoittanut, että kyllä vaan, kyllä tämä siinä menee kuin jotkut muut. Paljon paremminkin itse asiassa joku tällainen veronkevennys menee hintoihin kuin monien muiden asioiden.

Sellaisessa markkinassa, missä ei ole kovin monta kilpailijaa, hyvinkin voi käydä niin, että arvonlisäveron alennus ei mene hintoihin. Mutta sellaisissa tuotteissa, joilla on ihan aitoa kilpailua kuitenkin tuolla vähittäismarkkinoilla, kyllä siellä ilman muuta arvonlisäveronalennuksen pitää mennä hintoihin ja näin myöskin menee. Kuluttajatutkimuskeskuksen ohellahan myöskin Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos on tehnyt tästä asiasta erillisen tutkimuksen jo aikanaan, siitä kaiketi on vähän kauemminkin aikaa, ja päätynyt suurin piirtein samanlaiseen ratkaisuun.

Mitä tulee vielä siihen kysymykseen, mitä ed. Laitinen edellä täällä kävi läpi, missä määrin on nyt jo ennakoitu, tietystikään minulla ei ole mitään evidenssiä tai todistetta siitä, onko ennakoitu vai eikö ole ennakoitu, mutta se, että ilman muuta olisi ennakoitu, ei välttämättä ihan ole totta. Katsotaanpa, miten eri elintarvikkeitten hintojen on käynyt viimeisen puolentoista vuoden aikaan: maito, siinä hinnat ovat nousseet ja syyt ovat aika selvät, miksi siinä ovat nousseet. Mutta sitten jos otetaan taas sianliha tai naudanliha, ei ole tapahtunut tällä tavalla. Miksi elintarviketeollisuus ja tuottajat eli koko ketju kauppa mukaan lukien joissakin maataloustuotteissa tai elintarvikkeissa nyt jo varautuisi, mutta joissakin toisissa tuotteissa ei sitten varautuisi? Ehkäpä sittenkin, ed. Laitinen, tosiasiassa hintojen nyt jo tapahtuneen nousun taustalla on joitakin muitakin ilmiöitä ja pääasiassa joitakin muita ilmiöitä kuin varautuminen tähän nyt edessä olevaan arvonlisäveron alenemaan.

Ihan vielä viimeinen kommentti mitä nyt tulee sitten siihen, miten tämä alenema kohdentuu eri tulotasoilla. Jos ajatellaan, että perinteisiä kaavoja käyttäen tuloveroa kevennetään ja on pienituloinen, joka ansaitsee vaikkapa 1 500 euroa kuukaudessa, ja suurituloinen, joka ansaitsee 15 000 euroa kuukaudessa, siis kymmenkertaisen määrän, niin sekä niillä malleilla, mitä me teimme ed. Laitisen kanssa edellisen vaalikauden aikaan, ja sillä mallilla, millä sitä nyt kevennetään, tuloveron alennuksen kautta kyllä se 15 000 euroa kuukaudessa ansaitseva saa monta kertaa enemmän euroissa sitä kevennystä kuin se 1 500 euroa ansaitseva.

Kuitenkin teidänkin esimerkissänne, mikä sinne mietintöön on kirjoitettu — en ole varma, ovatko nämä nyt 1 500 ja 15 000 kuukaudessa ansaitsevia, mutta suurin piirtein kaiketi näin on, koska tämä desiileittäin menee — tässä kohdassa suurituloisen ja pienituloisen ero oli kaksinkertainen eikä esimerkiksi viisi- tai kymmenkertainen, niin kuin se tuloverotuksen kohdalla normaalisti on. Tältäkin näkökulmalta katsellen tämä malli, mitä nyt toteutetaan ihmisten verotaakan, välittömän ja välillisen yhteensä, keventämisessä, ei aivan hullumpi ole vaan pikemminkin päinvastoin.

Näillä sanoilla ja ajatuksilla, arvoisa puhemies, vielä kertaalleen, kun sattumoisin aika monen vuoden ajan tämän asian tiimoilta on tässä salissa tullut peistä taitettua, haluan lausua iloni siitä, että valtiovarainvaliokunta on tehnyt erinomaista työtä ja ottanut tämän asian vakavasti ja toteuttanut sitä tahtoa ja yhteistä näkemystä, mikä myöskin hallituksella on ja ilokseni — olen voinut jo aikaisemminkin täällä todeta — myöskin merkittävässä osassa vasemmistoa. Aina pieni mysteeri on kuitenkin se, miksi sitten vasemmalta kuitenkin löytyy sellainen segmentti, jossa ei oikein ymmärretä tämän myöskin äänestäjien keskuudessa tavattoman tärkeäksi koetun asian eteenpäinviemistä.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Gramexin talvitilaisuudessa eilen, tai mikä pikkujoulu se nyt olikaan, sain vähän evästystä ja muuta, ja minä en oikein ymmärrä, miten tämä nyt tähän liittyi, tämä äskeinen ministerin puheenvuoro. Tietysti en kuullut niitä kysymyksiä. Eikö tämä muka mene nyt mihinkään hintoihin sitten, tämä arvonlisävero, mistä me nytten päätämme, herra ministeri? Nyökyttäköön ministeri tai ei. Eikö tämä korotus mene nyt hintoihin, kun tämähän on ihan uusi juttu, mistä me nyt puhumme täällä, vai oletteko te koko ajan puhuneet ruuasta? Tästäkin on vähän niin kuin vetoa eri suuntiin, kun olen myös Teoston jäsen, en ainoastaan ... (Välihuuto) — Häh, onko vai, perhana, sori. Sitten oli niin kuin selkeä juttu.

Jos tämä keskustelu oli ruuasta, niin sitten olen vähän ministerin kanssa eri mieltä. Justiin tämä tasaveromalli, mikä tähän maahan on levitetty tämän hallituksen aikana, ei välttämättä puolla ollenkaan äskeistä kaunista puheenvuoroa, koska meillä on justiin näissä kaikissa muissakin hinnoissa siirrytty siihen, että joka asiassa verotetaan köyhää, keskituloista ja rikasta samalla lailla, (Puhemies: Minuutti kulunut!) sähkössä ja bensassa ja missä tahansa. Ruuassa tapahtuu sama ilmiö. Tietysti jos joku todistaa sen, että tämä arvonlisäveron alennus muuttaa hintoja selkeästi, voihan sen kompensoida niin, että siitä voivat saada, voisiko sanoa, hyvin toimeentulevat ihmiset ja tiettyjen puolueitten edustajat, vielä suuremman kompensaation, kun alennus pudottaa, voisiko sanoa, arvoruuan hintaa enemmän, jos tähän nyt vielä kommentoisi.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on siinä oikeassa, että edellisen hallituksen aikana toteutetut tuloveron kevennykset toteutuivat niin kuin hän kuvasi. Toisaalta suhdannetilanne on nyt kyllä aivan erilainen, mikä puoltaa sitä, että painopisteen pitää veronkevennyksissä olla pieni- ja keskituloisissa.

Mutta sitten tähän hintojen nousuun. Tästä on tietysti faktaa olemassa Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksiseurannan kautta, ja myöskin ruokakoria vertailemalla saadaan faktatietoa. Kyllä tästä nyt joutuu sellaisen johtopäätöksen vetämään, että tässä on ainakin jonkun verran elintarvikeketju ennakoinut tulevaa arvonlisäveron kevennystä ja alennusta, ja heillä on ollut, totta kai, mahdollisuus siinä, kun tässä on nyt puolitoista vuotta ollut aikaa tehdä näin.

Mutta tämän seurannan osalta vielä: Katsotaan sitten puolentoista kahden vuoden päästä, mikä todellisuudessa tilanne tämän lainmuutoksen kautta on ollut. Silloin, jos se seuranta osoittaa sen, että näin on tapahtunut, että alennus on mennyt hintoihin ja siellä pysyy, niin kyllä tietysti täytyy siinä tilanteessa reagoida sen mukaan. Mutta jos on taas toistepäin, että se ei olekaan jäänyt hintoihin, niin kysymys kuuluu, että mitä sitten hallitus tekee.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikki toimet ruuan hinnan laskemiseksi ovat tänä päivänä varmasti hyviä toimia. Sen myönnämme kaikki, kun kävelemme tuolla marketissa ja katselemme hintalappuja. Olenpa kuullut jopa niin hirvittäviä uutisia, että jotkut vanhukset nykypäivänä hakevat koiranruokaosastolta ruokansa, koska ne ruuat ovat ravitsevampia ja edullisempia.

Tämä käsittelyssä oleva alennusasia ei kuitenkaan riitä, koska me sosialidemokraatit ajattelemme kokonaisvaltaisemmin ja vähän parempia ratkaisuja, joita ed. Paasio äskettäin täällä hyvin esiin toi. Eli tarvitaan paljon muutakin kehittämistä ja myös tässä ruuan hinta-asiassa, johon mielestä pitäisi puuttua vähän laajemmalti, myös siihen, että ihmiset pystyisivät ostamaan yhä terveellisempiä ruokia. Tänä päivänä tilanne kaupassa on se, että terveellisemmät ruuat ovat kalliimpia ja moni jättää ne ostamatta sen takia. Eli tähän voisi myös verotuksellisin keinoin puuttua.

Samoin tässä on huomiota tietysti jo kiinnitettykin näihin ravintolayrittäjiin, ruokapaikkojen pitäjiin, elikkä tämä on tässä huono asia, elikkä heidän kohtalonsa tulisi kyllä käsitellä myös kuntoon. Eli vaikka esitys onkin hyvä, niin ikävä vaan, että me emme kuitenkaan voi ihan takuuvarmasti taata, että se ajaa sen asiansa eli tuo alennuksen hintoihin.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Rehula puhui täällä aiemmin siitä, että sosialidemokraatit eivät ole valmiita antamaan kaikkein vähäosaisimmalle kansanosalle ruuan arvonlisäveron alennusta. Tässä kohtaa täytyy vastata hänelle, että kun katsoo keskustan veropolitiikkaa, niin sekä nämä tuloveron alennukset että ruuan arvonlisäveron alennukset kohdistuvat niin laajalti, että niiden kohdennusosuus on harhalaukaus, koska ne menevät myös niille, jotka aidosti eivät veronalennuksia tarvitsisi. Sosialidemokraatit taas haluavat kohdentaa myös verotuksellisesti oikein, niin että vähäosaisimmat hyötyvät eniten, ja sitä kautta jo aiemmin todettu kunnallisverotuksen perusvähennys on meidän vaihtoehtomallimme tähän kohtaan.

Mutta se, mistä haluan vielä mainita, on tämä seurantaosuus, mikä valiokunnan mietinnössäkin todetaan. Siinä on todettu se, että seurataan systemaattisesti riittävän pitkältä ajalta ennen muutosta ja sen jälkeen. Tavoite on nähdä nimenomaan aika ennen hallitusohjelman kirjoittamista, jotta nähdään se vaikutus, minkä hallitusohjelman kirjoittaminen mahdollisesti aiheutti ruuan hintoihin; mikä on kansainvälinen yleinen kehitys; mikä on palkkaratkaisujen kehitys; mikä on sitä kautta mahdollisesti tämän päivän todellinen hintakehitys; ja jos ruuan arvonlisäveron alennus tulee toteutumaan, mikä sen vaikutus on todellisesti siihen hintatasoon, mistä lähdettiin ennen kuin tämä kirjaus on tehty, elikkä onko mennyt kaupoille jo etukäteen hintoihin. Jos ei, hyvä niin. Jos alennus näkyy hinnoissa sen jälkeen, hyvä niin.

Mutta siitä huolimatta, mitä ed. Laitinen täällä jo kyseli, on aivan erinomaista kysyä, että entä sitten, jos seurannassa tulee todettua, että se ei mennyt hintoihin. Nostetaanko sitten arvonlisäveroa uudestaan, tuskin? Ruvetaanko sulkemaan markkinoita, tuskin sitäkään? Millä kilpailua lisätään, jotta saadaan todennettua se tavoite, mihin tällä kaikella pyritään? Nämä on otettava huomioon päätöksiä tehtäessä, koska jälkiviisastelu on turhaa. Nyt kun päätöksiä tehdään, asioihin täytyy kyetä puuttumaan ja perustella niitä.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pitää kysyä myöskin tämän esityksen rinnalla, mitä ruuan ylipäätänsä pitää maksaa. Pitääkö sen olla suuri osuus tuloista? Pitääkö kulutukseen ruuan kautta mennä paljonkin rahaa? Minun mielestäni ruuasta pitää maksaa. Mutta siitä pitää voida maksaa niin, että se on kohtuullinen rahamäärä. Jokaisella suomalaisella tulee olla varaa ostaa kunnollista ruokaa, sellaista kuin hän sinä päivänä tarvitsee.

Meillä Suomessa on maatalouspolitiikka, johon liittyy hyvin vahva sekä kansallinen että Euroopan unionin tukipolitiikka, minkä tarkoituksena on pitää ruuan kuluttajahinnat mahdollisimman kohtuullisina, emmekä voi ajatella niin, että kustannukset tulevat katetuiksi kaupasta ruokaa ostettaessa, vaan tuotantokustannuksia halutaan myöskin maatalouden tukipolitiikalla viedä alemmaksi.

Esitys, joka on nyt käsillä, on talousarvioesitykseen liittyvä. Sen on tarkoitus tulla voimaan vasta ensi vuoden lokakuussa, joten tässä on paljon aikaa vielä jäljellä arvioida tätä toteutusta. Voi olla, että meidän talouselämämme muuttuu voimakkaastikin ennen tuota lokakuuta.

Verotuksen oikeudenmukaisuuden lisääminen on tämän esityksen tarkoituksena, ja minusta se on hyvä tavoite. Tietysti meidän tulee arvioida kokonaisverotusta. Ja eilen täällä, vai oliko se jopa toissapäivänä, hyvät sosialidemokraatit, yksi sellainen asia oli käsittelyssä: lapsilisien korottaminen nimenomaan köyhien lapsiperheiden osalta. Se sen tarkoitus oli. Aivan totta on, että ruuan arvonlisäveron alennus kohdentuu meille kaikille, myös meille suurituloisille ja vähän heikommin toimeentuleville.

Aivan niin kuin ed. Tuula Peltonen täällä äsken totesi, nyt tulisi olla mahdollisuus ostaa terveellisempiä elintarvikkeita. Sen tietenkin pitää olla meidän tavoitteenamme, että kuntien ja myöskin valtion sosiaali- ja terveyspoliittiset kulut vähenevät sen seurauksena, että ihmiset elävät terveellisemmin ja nauttivat terveellisempiä ruokia.

Markkinoiden toimivuutta ja kysynnän ja tarjonnan reagointia on arvioitu tässä valiokunnan kannanotossa ja myös tässä keskustelussa. Tämä on suuri menetys tietysti valtion budjetista, 500 miljoonan euron verotulojen menetys. On kuitenkin arvioitu, että se siirtyy toisella tapaa yhteiseksi hyväksi.

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä kuin valiokuntakin, kun se on arvioinut ravintolapalveluiden asemaa. Meidän tulee jatkuvasti kantaa huolta siitä, että meillä kotimainen lähiruoka, työpaikkaruokailu, kouluruokailu ovat sellaisessa asemassa ja sillä tasolla, että me voimme työpaikkaruokailua ja kouluruokailua pitää kovalla tasolla.

Kaiken kaikkiaan tähän liittyy paljon mystiikkaa, sillä tavalla mystiikkaa, että me emme tiedä lopulta, miten tämä asia vaikuttaa elintarvikkeiden hintoihin. Siinä mielessä tämä seuranta on hyväksi, ja mielenkiinnolla sitä tuleekin seurata. Aivan kuten täällä ed. Paasio totesi, niin mitä sitten tehdään, jos se ei pysy hinnoissa. Kyllä minäkin rohkenen tämän kysymyksen tehdä. Mutta kyllä meidän ruuan arvonlisäveroa tulee alentaa, että me pysymme eurooppalaisessa juoksussa mukana.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Muuan Santeri Alkio, jolla on aika vahva sija tässä keskustalaisessa aatemaailmassa, kirjoitti vuonna 1916, että köyhälle pitää ensin antaa leipää ja sitten vasta aatteita. Nyt kun on kuunnellut tätä keskustelua täällä, niin kuulostaa varsinkin sosialidemokraattien taholta siltä, että te mieluummin annatte köyhälle sitä omaa ideologiaanne ja omaa aatemaailmanne kuin sitä halvempaa ruokaa, jota tällä uudistuksella selkeästi ajetaan ja viedään eteenpäin.

Tämähän on asia, aivan kuten ministeri Pekkarinen täällä kertoi, josta jo itse asiassa sovittiin 1990-luvun puolivälissä EU-jäsenyyteen mennessä, että tämä on väliaikainen arvonlisäveron korotus, jonka tulovaikutusta käytetään muun muassa EU-jäsenyyteen sopeutumiseen. Silloinhan oli muun muassa maataloudelle paljonkin ylimääräistä kulua tästä jäsenyydestä. Tämä sovittiin poistettavaksi hyvin nopeasti, mutta tähän ei sitten, aivan kuten kuulimme, Lipposen hallituksen aikana ryhdytty. Näin pitkään on kestänyt, ennen kuin tämä on tullut tähän esityksen muotoon ja ollaan tätä viemässä eteenpäin. Minusta uudistus on hyvä. Se on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Se kohdistuu myöskin lapsiperheisiin ja vanhuksiin toisin kuin esimerkiksi nuo veronkevennykset tai veronalennukset.

Huoli siitä, että tämä menee kaupan katteeseen, on sekin aiheellinen. Mutta kokemukset muun muassa Ruotsista ja Norjasta osoittavat, että tämä alennus menee hyvinkin yli 80-prosenttisesti hintoihin. Tässä mielessä uskon siihen, että meidän tiukka valvontamme ja myös se kaupan lupaus tämän asian toteuttamisesta tulee täällä menemään hyvin eteenpäin.

Minusta tässä salissa pitäisi kantaa huomattavasti enemmän huolta siitä, mikä on kaupan vahva rooli ylipäänsä elintarvikeketjussa ja elintarvikkeiden hinnoittelussa. Kaupan katteet ovat kasvaneet 15 vuodessa lähes jokaisen elintarvikeryhmän osalta yli 10 prosenttiyksikköä. Minusta tähän pitää pureutua jatkossa entistä paremmin. EU-jäsenyys on osoittautunut valtavaksi tulonsiirroksi suomalaiselle kaupalle.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Muistan hyvin, kun noin 14—15 vuotta sitten tämä ruuan arvonlisäverokohtelu oli silloisessa valtioneuvostossa käsittelyssä ja pohdinnan kohteena. Silloisista hallituspuolueista kokoomus ja Rkp olivat sitä vastaan. Heillä oli yhteensä kahdeksan ministeriä. Keskusta oli alentamisen tai 12 prosenttiin asettamisen kannalla. Heillä oli kahdeksan ministeriä. Jouduin tässä tilanteessa sitten vaa’ankieleksi, ja olin silloin tämän matalamman verokannan puolella. Niin siitä syntyi enemmistöpäätös, joka tietysti sitten kirjattiin kyllä yksimielisenä päätöksenä niin, että se toteutetaan sen jälkeen. Mutta sitten tuli vaalit ja valta vaihtui. Kokoomus ja Rkp jatkoivat hallituksessa, saivat kumppanikseen sosialidemokraatit, ja niin sitten tämä asia haudattiin. Suomalaiset ovat syöneet korkeasti verotettua ruokaa nämä vuodet edelleen, ja tämä jatkuu vielä tälläkin hetkellä. Tämä historiasta.

Täällä on käyty nyt vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien välillä tätä jauhelihakeskustelua. En osallistu siihen sen enempää. Totean, että myös kissat ja koirat saavat tässä osansa, koska kissan- ja koiranruokienkin arvonlisäveroa nyt sitten alennetaan. Ehkä se on paikallaan sekin.

Tämän esityksen ja koko hankkeen perusteluista on täällä erilaisia näkökulmia. Mielestäni tämä ruuan arvonlisäveron alentaminen on parempi ratkaisu kuin se politiikka, mitä esimerkiksi sosialidemokraatit harrastivat edellisessä hallituksessa, kun silloin poistettiin varallisuusvero ja tuloveroa alennettiin tietyn verran. Nämä kohdistuivat hyvätuloisiin, suosivat niitä, ja samanaikaisesti perusturvaa ei parannettu. Silloin se veropolitiikka, jota sosialidemokraattien johdolla harjoitettiin, johti siihen, että ne, joilla oli tuloja, saivat veronkevennyksiä, mutta ne, joilla ei ollut verotettavaa tuloa, eivät hyötyneet veronkevennyksistä millään tavalla. Näin siinä valitettavasti kävi.

Tämä malli, joka tässä on, eli välillisen veron ja nimenomaan ruokaan kohdistuvan välillisen veron keventäminen hyödyttää myös kaikkein pienituloisimpia, kaikkia, jotka syövät joka päivä tai harvemmin. Eli tämä periaatteena on oikeudenmukaisempaa kuin se menneinä vuosina harjoitettu veropolitiikka, ja tästä lähtökohdasta katsoen tämä esitys on parempi kuin se, että ei kevennettäisi ruuan arvonlisäveroa, vaan meneteltäisiin niin kuin sosialidemokraatit ovat vastalauseeseensa kirjoittaneet.

Sitä hämmästelenkin, että sosialidemokraattien ainoa vaihtoehto on tänne kirjoitettu perusvähennyksen korottaminen. Kannatan lämpimästi perusvähennyksen korottamista, mutta se on tuloverotukseen liittyvä vähennys eikä hyödytä niitä, joilla ei ole verotettavia tuloja. Sen sijaan vaihtoehtona ruuan arvolisäveron alentaminen alentaa kaikkien verotusta, myös niiden, joilla ei ole verotettavaa tuloa.

Yhdyn siihen näkökulmaan, että tässä on muutamia ongelmia. Yksi on tietysti nämä epämääräiset työllisyysvaikutukset. En minäkään tahdo uskoa näihin 6 000:een tai joihinkin vastaaviin lukuihin. Ne ovat enemmän tai vähemmän hihasta vedettyjä.

Toinen iso ja kaikkein isoin kysymys on se, meneekö tämä alennus hintoihin. Siksi tärkeä on täällä oleva lausuma, joka ei ole kyllä valiokunnalla varsinaisesti ponnen muodossa ainakaan ulkoisesti esitetty, vaikka se on: "Valiokunta edellyttää, että erityisesti elintarvikkeiden hintakehitystä seurataan systemaattisesti riittävän pitkältä ajalta ennen muutosta ja sen jälkeen." Tämä on tärkeää, mutta eihän tämä lausahdus mitään merkitse, jos kauppa toimii toisin kuin on pitkälti luvannut. On hirveän vaikea nähdä, miten tämä toteutuu ja miten tämä seuranta voidaan tehdä niin, että pystytään puhdistamaan esimerkiksi tämän hetken talouden kriisistä johtuvat erilaiset tekijät ruuan hinnan kehitykseen vaikuttavina.

Tämä on se avainkysymys, meneekö tämä hintoihin vai ei. Vielä voi pohtia, että ehkä se niillä paikkakunnilla menee, joilla on paljon elintarvikekauppoja. Meillä esimerkiksi Jyväskylässä se voi hyvinkin mennä, koska on kilpailua. Mutta esimerkiksi kotikunnassani Uuraisilla se ei taida mennä helposti, koska siellä ei ole käytännössä oikeastaan kilpailua. Tämä olisi myös ministeri Pekkarisen, joka on maaseudun erinomainen ystävä, otettava huomioon, miten maaseudun huonot kauppapalvelut tulevat tässä tilanteessa toimimaan. Jos ei ole kunnassa kuin yksi kauppa tai todellista kilpailua ei ole, niin menevätkö nämä edes hintoihin siellä? Toivottavasti menevät, mutta mikään pakko niitä ei ole viedä, ja nykyisin jo hinnat ovat korkeammat niillä paikkakunnilla jopa näillä isoilla osuustoimintakaupoilla, joilla on pienempiä kauppoja etäämmällä keskuspaikoista. Eli eriarvoisuus, jota hallitus on muutoinkin kasvattanut voimakkaasti maaseudun tappioksi, tässä on vaarassa kyllä kasvaa tämän vaikutuksesta.

Herra puhemies! Vaikka tässä on näitä ongelmallisia tekijöitä ja vaikutuksia, joita helposti yliarvioidaan, niin pidän kuitenkin tätä ruuan arvonlisäveron alentamista todellakin terveempänä ja parempana ja perustellumpana toimenpiteenä kuin vain tuloverotuksen keventämistä, mihin hallitus on nytkin vahvasti keskittynyt ja edellinen hallitus keskittyi pelkästään. Tällä saadaan todellakin kevennystä myös eläkeläisille, pienen eläkkeen varassa eläville, lapsiperheille, erityisesti esimerkiksi yksinhuoltajille, työttömille ja muille pienituloisille, joilla ei ole verotettavaa tuloa ja jotka kuitenkin syövät joka päivä. Jos ruuan hinta alenee, niin kuin toivon ja odotan, niin näille syntyy ostovoimaa, ja kun he ovat pienituloisia, niin he voivat hankkia muita palveluja tai tuotteita ja sitä kautta koko kansantalous varmasti kyllä hyötyy.

Mutta ihan näihin lukemiin, mitä tänne on kirjoitettu, en välttämättä usko, mutta emme me niitä koskaan pysty tutkimaan niin hyvin, että voitaisiin sanoa, onnistuiko tämä vai eikö onnistunut. Emme me parturien osaltakaan aivan varmoja voi olla, kuinka paljon työpaikkoja tuli, putosivatko hinnat ja ovatko ne nyt alempana sen ansiosta, että arvonlisäveroa alennettiin. Tietysti se lisää verotettavaa tuloa näillä, jotka saavat tämän hyödyn, saa sen sitten kuka tahansa. Esimerkiksi kauppias tai parturi siinä tapauksessa maksaa hieman enemmän ehkä tuloveroa tai yhteisöveroa, kun on suurempi tuotto, ja sitä kautta voi tulla sekä työpaikkoja että verotuloja lisää, mutta ne ovat kyllä aika teoreettisia arvioita.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Anteeksi tosiaan, myönnän, että olin kerrankin väärässä. Tai oikeastaan en ollut väärässä pykälässä, kyllä se sama 85 § oli, mutta se tulee täällä myöhempään. En tiennyt, että täällä taas on näin aika kulunut.

Mutta tosiaan kysyn tämän perään, miksei tätä ole tehty aiemmin. Tämähän on ollut aikoinaan se, millä keskustapuolue sai omat kannattajansa tulemaan EU:hun, että kaikissa hinnoissa sitten EU näkyy ja ennen kaikkea ruuan hinnassa. Tämä on tässä se, mikä käy vähän kateeksikin kyllä, että tämä on niin hyvä vaalikikka, että tätä on lykätty, lykätty tuonne seuraavien vaalien lähelle, mitä sitten tuleekaan. Kun on nähty, että ruokajonot ovat venyneet tässä jo vuoden, toista vuotta, niin miksei tätä ole tehty heti? Filosofian tärkein kysymys on, miksi. Tämä on just se asia, joka olisi ajat sitten pitänyt tehdä, mutta tämä osoittaa taas tämän valtion ja hallituksen kykenemättömyyttä siihen, että tekee todellisia päätöksiä silloin kun pitäisi tehdä. Tämä on jätetty tänne kauaksi olemaan, ja sen takia meitä kaikkia epäilyttää, vaikuttaako tämä yhtään mihinkään.

Mutta EU:sta jotain kaunista: Toivottavasti nyt tämä sitten näkyy myös näissä minimeissä ja maksimeissa tai siinä, mitä EU määrittää meille myös näitä sähkön hintoja ja polttoaineiden hintoja. Niin kuin ministeri Pekkarinen on huomauttanut, kokoomus on ollut suurin jarru siinä, että suomalaisia hintoja ei ole saatettu EU-tasolle. Nyt kun ruuan arvonlisävero saadaan EU-tasolle, se on siis mielestäni erittäin hyvä juttu, ja tosiaan, jos se saadaan kohdistettua sinne pienimpiin juttuihin. Tässä on se vaara, että terveelliset ruuat kauniille, ihanille, rohkeille ja muille vastaaville, jopa iltapäivälehtien kansanedustajajulkkiksille suunnatut ruuat halpenevat enemmän kuin perusruuat, niin kaikki on hyvin, kunhan se saadaan oikeeseen kohtaan suunnattua.

Vielä tosiaan se, että toivottavasti tämä on esimerkki siitä, että muuallakin näkyy tämä EU:n perusvaikutus tässä meidän yhteiskunnassamme. Hinnat alas.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta eli ruuan arvonlisäveron alentamisesta on monien pitkään odottama. Jotka tätä ovat odottaneet, ovat olleet pienituloisia, eläkeläisiä, opiskelijoita, työttömiä, mutta samalla se tuntuu kaikkien ruokaostoksia tekevien kohdalla osaltaan myönteisenä asiana. On erittäin hyvä, että tämä tuntuu juuri pienituloisimpien kohdalla, koska ruokajonot ovat pidentyneet. On hyvä, että ruokaa on saatavissa siellä jonon päässä, onneksi näin, mutta kyllä meidän tulisi yhteiskunnassa hoitaa asioita siten, että tämä olisi vain poikkeustilanne eikä pysyvä tilanne, että joutuu hakemaan ruokaa juuri tällaisista ruokajonoista. Se on hyvä asia, että ruokaa on saatavana, ja on hyvä asia, että ruokaa haetaan sieltä, missä sitä on.

Tämä hallituksen esitys on kannatettava asia. Tulee vain valvoa, että tämä todella tulee ruuan ostajan hyväksi. Kaupan keskusliitto vakuutti eilisiltana eräässä tapaamisessa, että näin he tulevat huolta pitämään. Samalla meidän on pidettävä huolta siitä, että meillä on suomalaista ruokaa edelleen mahdollisimman paljon. Maailmalla ruuan hinta on noussut. Meidän on pidettävä huolta suomalaisesta maataloudesta, suomalaisesta ruuantuotannosta, koko elintarvikesektorista kaikkine liitännäisineen. Tässä on kysymys hyvin suuresta kansantaloudellisesta asiasta, kun ajattelemme kokonaisuutta. Hallituksen esitys ruuan arvonlisäveron alentamisesta on oikea, ja on hyvä, että se tulee nyt käsittelyyn.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että tässä sananmukaisesti puurot ja vellit ovat kyllä sekoittuneet tämän keskustelun yhteydessä useamman kerran. Olisi hirmu helppo elää, jos päätöksiä voisi tehdä takaperin kävellen. Minä uskon, että tämä verohyöty ja päätös, mitä nyt hallitus esittää, on suomalaisille ihmisille hyvä päätös ja siltä osin voimme olla hyvillämme tästä.

Tuohon hintoihin vaikuttamiseen. En voi ymmärtää sitä näkemystä, ettei ruuan arvonlisäveron alentaminen voisi vaikuttaa hintoihin. Se taatusti tekee sen. Yleinen hintataso Suomessa monilla rintamilla on noussut ja nousee koko ajan, ja minä uskon, että tällä päätöksellä hintoja ruuan myynnissä pystytään hillitsemään. Suomalainen järjestelmä on vapaa markkinatalous ja kauppajärjestelmä tarvitsee omat katteensa. En itse syytä ollenkaan kauppaa siitä, miten se hinnoittelee. Minä uskon, että ruuan myynnissä kilpailutilanne vielä kiristyy entisestään, niin kuin täällä on jo monessa puheessa tullut aiemmin esiin. Minä pidän tätä hallituksen esitystä erinomaisen hyvänä.