Erkki Virtanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämänkin aloitteen kohtaloon liittyy sama kertomus kuin tuohon aiempaan. Aloitteen kulkukaaviosta johtuen lakiesitys lapsilisien korottamisesta käsiteltiin kaksi päivää sitten täällä. Siinä yhteydessä ilmoitin, että tulemme tekemään sen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esityksen, jossa lapsilisiä ehdotetaan korotettavaksi kaikista lapsista ja ehdotetaan myöskin niitten sitomista indeksiin. Muistelen tuossa keskustelussa käyttäneeni ainakin viisi tai kuusi puheenvuoroa, joten arvioisin, että se keskustelu omalta osaltani tältä osin oli perusteluksi kohtuullisen riittävää.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Taas ei voi muuta kuin kannattaa. Toki edustan sitä vanhakantaista käsitystä, että jos itse tekisin moisen, yrittäisin jonain päivänä vielä saada jonkunlaisen progression näihin asioihin ja vielä ehkä, kun ilmastonmuutos ja muu kaikki huoli maapallosta on olemassa, sen mahdollisen ajatuksen menemään läpi Suomessa, että tosiaan ensimmäisestä lapsesta maksettaisiin suurin lapsilisä, jolloin sillä olisi erinäisiä hyviä ja myönteisiä vaikutuksia moniarvoisuuteen ja yleensäkin lapsen hankintaan. Kannatetaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jos tulkitsin arvoisan sukunimikaimakollegani lausumaa oikein, niin hän tarkoitti sitä, että lapsilisiä pitäisi porrastaa sen mukaan, mikä on vanhempien tulotaso. Jos olen väärässä, niin korjatkaa mutta älkää kovin pitkästi ajankohta huomioon ottaen.

Ilmoitan, että sitä esitystä en kyllä kannata. Tätäkin perusteltiin laajasti toissa päivänä, mutta todettakoon vielä, että verotus on se keino, jolla yhteiskunnallinen tulontasaus pitää hoitaa. Lapsista maksettavien etuuksien osalta tulee kaikkia lapsia kohdella saman arvoisesti heidän vanhempiensa tulotasosta riippumatta.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tarkoitin kyllä juuri sitä, mitä sanoinkin. Ehkä tämä on vähän sinisilmäinen ajatus paluusta jonnekin vanhakantaiseen ajatteluun. Mutta toisaalta asiat ovat enemmän nykypäivänä sitä, miltä ne näyttävät, jolloin yhteiskunta tasa-arvoisuudessaan määritellään vanhempien kautta, on vanhempien tavallaan oikeutus tai omistaminen. Jotenkin lapset kuuluvat siihen reviiriin sitä kautta niin, että jos vaan verotuksella hoidetaan tämän kaltainen tasa-arvo, niin kun lapsen kaikki muu tämmöinen psyykkinen itsetuntokehitys tapahtuu jo hyvin pienestä pitäen, niin silloin tämmöinen rahallisen arvon määrittäminen yhteiskunnallisena suuntautumisena sekä äitiä kohtaan, viisaita vanhempia kohtaan, että itseänsä kohtaan, tätä esikoista kohtaan, saattaisi muuttaa jo pienestä pitäen tätä tietynlaista itseisarvon tunnetta, jota tässä yhteiskunnassa monella alalla kaivataan.