Täysistunnon pöytäkirja 106/2012 vp

PTK 106/2012 vp

106. KESKIVIIKKONA 7. MARRASKUUTA 2012 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yliopistolain 49 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

 

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten äsken totesitte, tämä on sivistysvaliokunnan esitys meille, mutta kun raha-asiat käsitellään myöskin tuolla johtamassani sivistys- ja tiedejaostossa, niin ajattelin tässä muutaman sanan todeta.

Ensinnäkin perussuomalaisten varjobudjetissa ensi vuodelle on asiaa käsitelty. Siteeraanpa tässä suoraan meidän valmisteltua ja perusteltua tekstiämme, jonka takana minä olen ja totta kai myöskin perussuomalaisten suuri eduskuntaryhmä. Varjobudjetissamme todetaan otsikolla "Opintotuki indeksiin jo tänä vuonna" seuraavaa: "Opintotuki on jo vuosia sitten jäänyt jälkeen elinkustannusten kehityksestä, mikä on ajanut monet opiskelijat taloudellisesti vaikeaan asemaan. Perussuomalaiset haluavat turvata opiskelijoille tulotasosta ja sosiaaliluokasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet opiskeluun, ja siksi esitämmekin opintotuen sitomista indeksiin jo tänä vuonna. Opiskelijoilla valtaosa tuloista menee suoraan kulutukseen, joten opintotuen indeksiin sitominen edistää osaltaan myös talouden rattaiden pitämistä liikkeessä. Opintotuen sitominen indeksiin aiheuttaa noin 15 miljoonan euron kustannukset vuodessa, mutta opintotuen korottaminen voidaan käytännössä toteuttaa vasta uuden lukukauden alkaessa syksyllä, joten indeksiin sitomisesta aiheutuu vuodelle 2013 noin 4,4 miljoonan euron kustannukset."

Arvoisa puhemies! Esitämme varjobudjetissamme lisäyksenä 4,4 miljoonaa euroa opintotuen sitomiseksi indeksiin. Kun näin ei ole käynyt, olen lakiehdotuksen suhteen erittäin kriittinen.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Snellmanista lähtien Suomessa on korostettu sitä, että pienen kansan voimavara on sivistyksessä ja koulutuksessa, ja hallituskin ohjelmassaan korostaa sitä, että Suomesta on tulossa maailman sivistynein kansakunta. Tämä on kyllä suoranainen käden lyönti poskelle tällaisia pyrkimyksiä ja tämmöistä perinnettämme kohtaan. Nimittäin jo toistamiseen ollaan yliopistoindeksiä leikkaamassa ja juuri tässä vaiheessa, kun yliopistouudistus on vasta kovin tuore.

Mitä itse yliopistouudistukseen tulee, niin siitä on esitetty perusteltua kritiikkiä myös julkisuudessa ja opetusministeriön kokoaman selvityksen kautta. Erityisesti pienet, vähemmän populaarit opintoalat ovat jääneet yliopistouudistuksessa mopen osalle. Humanistit, yhteiskuntatieteilijät ovat tästä kärsineet, ja väistämättä, jos taloudellisia resursseja leikataan, pienet, epäpopulaarit opiskelualat tulevat jatkossakin kärsimään.

On hyvin todennäköistä, että yliopistojen toimintamahdollisuuksien taso tulee laskemaan. Mahdollisesti joudutaan lomauttamaan henkilöstöä ja tekemään kipeitä säästöratkaisuja tämän indeksileikkauksen johdosta. Tämän vuoksi tulemme toisessa käsittelyssä esittämään tämän lakiehdotuksen hylkäämistä vastalauseessa ilmenevin perustein.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun yliopistolakia uudistettiin, koko Suomen kansa eli toivossa, että nyt saadaan jotakin parempaa ja nyt saadaan jotakin ehompaa ja yliopistoille saadaan autonomiaa. Tätä toiveajattelua ei kestänyt pitkään, kunnes huomattiin, että ulkopuolinen rahoitus tietenkin taloustilanteesta johtuen ei jakautunut tasapuolisesti kaikkiin yliopistoihin kaikilla alueilla.

Mutta valtio teki myös omia johtopäätöksiään, jotka eivät hivelleet silmiä eivätkä hivelleet korvia, ja yksi niistä oli tietysti ikään kuin rätti päin kasvoja yliopistoihmisille mutta myös kaikille niille, jotka tekevät tutkimustyötä ja yrittävät saattaa Suomea kasvu-uralle myöskin kansainvälisillä markkinoilla, ja tämä rätti oli se, että yhtäkkiä tuli ilmoitus, että yliopistoindeksi jäädytetään. Hallituksen esityksen tarkoituksenahan on tällä hetkellä, että tuo yliopistolain muutos toteutetaan siten, että vuonna 2013 ei yliopistoille osoitettavaan talousarviomäärärahaan tehtäisi yliopistoindeksin mukaista vuotuista korotusta.

Olemme tottuneet siihen, että koko koulutussektori Suomessa nauttisi luottamusta, ennustettavuutta ja pitkäjänteisyyttä ja että koulutukseen suunnattava rahoitus olisi suhdanteista riippumatonta. Kuitenkin näyttää nyt siltä, että kaikilla koulutussektoreilla on ajattelusuunta ja -kanta kääntynyt päinvastaiseen, ja näin ollen mielestäni tämä esitys indeksien jäädyttämisestä on korkeakoulutukselle erittäin synkkä.

Jos hallituksen esitys toteutuu, ja kun näyttää siltä, se merkitsee leikkauksia yliopistojen perusrahoitukseen 43 miljoonaa euroa. Yliopistoindeksistä säädettiin uudessa yliopistolaissa, ja sen tarkoitus oli turvata yliopistojen rahoitus taloudellisesti haastavina aikoina. Indeksin jäädyttäminen on lyhytjänteistä ja lyhytnäköistä politiikkaa. Tiede ja tieteen tekemisen edellytysten turvaaminen ovat välttämättömiä kansantalouden saamiseksi jälleen kasvu-uralle. Tästä meillä on hyviä muistikuvia aina 90-luvulta saakka, jolloin päädyttiin siihen, että panostamme tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja saatiin talouden pyörät pyörimään osittain tämän ratkaisun johdosta.

Monet yliopistot joutuvat nyt säästökuurille. Tämä koskee niin opetus- kuin muutakin henkilökuntaa. Joissakin yliopistoissa on tehty jo rekrytointikieltoja ja yt-neuvotteluja on käynnistetty pitkällä aikajänteellä. Samaan aikaan yliopistoille luodaan painetta nopeuttaa opintoprosesseja, parantaa tutkintojen sisältöjä ja muuttaa niitä paremmin työelämää vastaaviksi, kehittää tutkijanuria sekä muun muassa lisätä kansainvälisyyttä. Samassa suhteessa määrärahoja kuitenkin toista kautta leikataan. Myös yliopistojen vuokrat ovat tekemisissä näiden indeksien kanssa, mutta yliopistojen rahoitus ei huomioi tätä seikkaa, ja tilanne on mielestäni kohtuuton.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi nostaa Suomi osaavimmaksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä. Yliopistoindeksin jäädyttäminen vaarantaa tämän tavoitteen pahemman kerran. Kun kerran leikkauksia tehdään monelta eri suunnalta ja monelta eri nurkalta, voi vain kysyä, miten suomalainen yliopistoelämä, Suomen yliopistokenttä, pärjää näiden leikkausten jälkeen taantuman kestäessä vähän pitempään kuin mitä on ennakoitu. Näin ulkopuolisen rahoituksen vähentyessä ei ole helppoa nostaa yliopistoja sille tasolle, millä olemme ne tottuneet näkemään.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme koulutusta Suomessa kipeästi myös huonoina talousaikoina, joten tätä väliaikaistakaan lakimuutosta ei voida tervehtiä ilolla, ja toivottavasti kehysriihen lupaus siitä, että jäädytys on vain ensi vuotta koskeva, pitää.

Sivistysvaliokunnan kannanotot ovat lyhyehköt ja kantavat huolta osaltaan, mutta vastalauseessa kyllä tulee ilmi sitten tarkemmin se huoli, mitä voidaan pitää todella aiheellisena myös yliopistolakiuudistuksen valossa, kuten edustaja Kerola otti esille. Uudistus toisensa jälkeen ei anna riittävää työrauhaa yliopistoille perustehtävää varten, ja samalla tietenkin Suomen valtiota varten, jolla on edelleen se merkittävä tehtävä kansakunnan sivistyksestä huolehdittaessa.

Hallitusohjelman tavoite tehdä Suomesta maailman osaavin kansa on tietenkin se, mitä itsekin toivon. Ja toivon, että tällä hallitusohjelmalla voidaan tätä tavoitetta aivan realistisesti tavoitella. Sikäli mikäli yliopistolain uudistuksen hengen olen oikein ymmärtänyt, indeksin sitomisella piti nimenomaan sitouttaa yliopistoja paremmin uudistukseen. Nytkö porkkana on pois ja keppiä on tarjolla?

Kehittäminen ja säästäminen yhtä aikaa on vaikea yhtälö. Toisaalta uskon senkin, että koulutuksen kenttä on luova ja kekseliäs, mutta he ovat nyt paljon vartijoina. Vaikutuksia tällä on tietysti myös henkilöstöön, joka tämän leikkauksen joutuu sitten viime kädessä toteuttamaan. Kuten vastalauseessa on todettu, on yliopistoja, jotka joutuvat kohdistamaan rahoituksensa niin sanotusti toissijaisiin tehtäviin. Vaikka tärkeitä ovat tilatkin, silti valistushengessä, kuten edustaja Kivelä otti esille, haluaisin muistuttaa ajoista, jolloin kaikilla perheen lapsilla ei ollut kenkiäkään: vuorotellen kävivät koulussa kuitenkin.

Talouden taantumasta ulospääsy vaatii koulutusta ja myös korkeakoulutusta, jota yliopistot tarjoavat. Talouskasvua varten tarvitaan innovaatioita ja riittäviä toimintamahdollisuuksia. Emme voi koskaan olla liikaa huolissamme talouden kilpailukyvystä, vientimme kilpailukyvystä, ja näihinkin varmaan koulutuksella on panoksensa annettavana.

Tämä leikkaus siis vaikeuttaa kaikkien tavoitteiden saavuttamista yliopistoissa, ja siksi on syytä todella toivoa lyhyttä väliaikaisuutta. Eikä tämä millään saisi vaikuttaa tulevien vuosien rahoituspohjaan, mikä pelko on esitetty. Koulutus on pitkäjänteistä ja kauaskantoista toimintaa, ja nopeatempoinen budjettimuutos ei tätä tue.

Maakunnallisten yliopistojen puolesta olen myös huolissani, sillä juuri maakuntien ammattitaitoisen työvoiman turvaamisesta on koulutuksessa kyse, ja sitä kautta se on sitten myös valtion etu. Maakunnalliset pienet yliopistot ovat vielä hankalamman edessä kuin suuret yliopistot, ja tätä kautta hallituksen keskittämislinjaa ei taaskaan voi kuin ihmetellä.

Jotenkin jää tunne, että tämän kanssa pärjätään, kun on pakko, tai ainakin isot pärjäävät, mutta jälkiä jättämättä tämä uudistus tuskin menee läpi. On esimerkiksi arvioitu, että leikkaukset koskevat Tampereen yliopistossa noin keskikokoista yksikköä, mitä ei voida pitää pienenä. Yliopistoindeksin jäädyttäminen ja uuteen rahoitusmalliin siirtyminen tarkoittaa Oulun yliopistossa ensi vuonna perusrahoituksen leikkaantumista 3,4 prosentilla, elikkä 5,2 miljoonalla eurolla, jolla rahalla olisi varmaankin palkattu monta professoria. Lisäksi pohjoisen merkitystä ei voi väheksyä varsinkaan nyt, kun kansantalouden tuotannollinen investointihalukkuus kohdistuu pohjoiseen ja sielläkin tarvitaan maakunnalliset yliopistot tukemaan talouden kasvua.

Lainaan vielä hallitusohjelmaa: "Uudistetaan korkeakoulutuksen rahoitus tukemaan nykyistä paremmin koulutuksen tavoitteita, kuten koulutuksen läpäisyn parantamista, nopeampaa siirtymistä työelämään ja hallinnon tehostamista sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamista, kansainvälistymistä ja korkeakoulujen profiloitumista vahvuusaloilleen." Tämä on korkea tavoite tälle ohjelmakaudelle, ja tästä on tietysti poliittinen vastuu kannettavana.

Toivottavasti kansainvälinen kärki ei karkaa liian kauas ja tämä huomioidaan ainakin sisällöissä, kun opetusta lähdetään rakentamaan tulevaisuuttamme varten. Muutoinkin tämä voi olla huono kehä, jos talous ei lähdekään nousuun. Yliopiston tuottava toiminta syntynee ainoastaan perustehtävän tavoitteellisesta toteuttamisesta.

Yleiskeskustelu päättyi.