8) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yliopistolain 49 §:n
väliaikaisesta muuttamisesta
Kauko Tuupainen /ps:
Arvoisa puhemies! Kuten äsken totesitte, tämä on
sivistysvaliokunnan esitys meille, mutta kun raha-asiat käsitellään
myöskin tuolla johtamassani sivistys- ja tiedejaostossa,
niin ajattelin tässä muutaman sanan todeta.
Ensinnäkin perussuomalaisten varjobudjetissa ensi vuodelle
on asiaa käsitelty. Siteeraanpa tässä suoraan
meidän valmisteltua ja perusteltua tekstiämme,
jonka takana minä olen ja totta kai myöskin perussuomalaisten
suuri eduskuntaryhmä. Varjobudjetissamme todetaan otsikolla "Opintotuki
indeksiin jo tänä vuonna" seuraavaa: "Opintotuki
on jo vuosia sitten jäänyt jälkeen elinkustannusten
kehityksestä, mikä on ajanut monet opiskelijat
taloudellisesti vaikeaan asemaan. Perussuomalaiset haluavat turvata opiskelijoille
tulotasosta ja sosiaaliluokasta riippumatta yhtäläiset
mahdollisuudet opiskeluun, ja siksi esitämmekin opintotuen
sitomista indeksiin jo tänä vuonna. Opiskelijoilla
valtaosa tuloista menee suoraan kulutukseen, joten opintotuen indeksiin
sitominen edistää osaltaan myös talouden
rattaiden pitämistä liikkeessä. Opintotuen
sitominen indeksiin aiheuttaa noin 15 miljoonan euron kustannukset
vuodessa, mutta opintotuen korottaminen voidaan käytännössä toteuttaa
vasta uuden lukukauden alkaessa syksyllä, joten indeksiin
sitomisesta aiheutuu vuodelle 2013 noin 4,4 miljoonan euron kustannukset."
Arvoisa puhemies! Esitämme varjobudjetissamme lisäyksenä 4,4
miljoonaa euroa opintotuen sitomiseksi indeksiin. Kun näin
ei ole käynyt, olen lakiehdotuksen suhteen erittäin
kriittinen.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Snellmanista lähtien Suomessa
on korostettu sitä, että pienen kansan voimavara
on sivistyksessä ja koulutuksessa, ja hallituskin ohjelmassaan korostaa
sitä, että Suomesta on tulossa maailman sivistynein
kansakunta. Tämä on kyllä suoranainen
käden lyönti poskelle tällaisia pyrkimyksiä ja
tämmöistä perinnettämme kohtaan.
Nimittäin jo toistamiseen ollaan yliopistoindeksiä leikkaamassa
ja juuri tässä vaiheessa, kun yliopistouudistus
on vasta kovin tuore.
Mitä itse yliopistouudistukseen tulee, niin siitä on
esitetty perusteltua kritiikkiä myös julkisuudessa
ja opetusministeriön kokoaman selvityksen kautta. Erityisesti
pienet, vähemmän populaarit opintoalat ovat jääneet
yliopistouudistuksessa mopen osalle. Humanistit, yhteiskuntatieteilijät
ovat tästä kärsineet, ja väistämättä,
jos taloudellisia resursseja leikataan, pienet, epäpopulaarit
opiskelualat tulevat jatkossakin kärsimään.
On hyvin todennäköistä, että yliopistojen
toimintamahdollisuuksien taso tulee laskemaan. Mahdollisesti joudutaan
lomauttamaan henkilöstöä ja tekemään
kipeitä säästöratkaisuja tämän indeksileikkauksen
johdosta. Tämän vuoksi tulemme toisessa käsittelyssä esittämään
tämän lakiehdotuksen hylkäämistä vastalauseessa
ilmenevin perustein.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun yliopistolakia uudistettiin, koko
Suomen kansa eli toivossa, että nyt saadaan jotakin parempaa
ja nyt saadaan jotakin ehompaa ja yliopistoille saadaan autonomiaa.
Tätä toiveajattelua ei kestänyt pitkään,
kunnes huomattiin, että ulkopuolinen rahoitus tietenkin
taloustilanteesta johtuen ei jakautunut tasapuolisesti kaikkiin
yliopistoihin kaikilla alueilla.
Mutta valtio teki myös omia johtopäätöksiään,
jotka eivät hivelleet silmiä eivätkä hivelleet korvia,
ja yksi niistä oli tietysti ikään kuin
rätti päin kasvoja yliopistoihmisille mutta myös
kaikille niille, jotka tekevät tutkimustyötä ja
yrittävät saattaa Suomea kasvu-uralle myöskin
kansainvälisillä markkinoilla, ja tämä rätti
oli se, että yhtäkkiä tuli ilmoitus,
että yliopistoindeksi jäädytetään.
Hallituksen esityksen tarkoituksenahan on tällä hetkellä,
että tuo yliopistolain muutos toteutetaan siten, että vuonna
2013 ei yliopistoille osoitettavaan talousarviomäärärahaan
tehtäisi yliopistoindeksin mukaista vuotuista korotusta.
Olemme tottuneet siihen, että koko koulutussektori
Suomessa nauttisi luottamusta, ennustettavuutta ja pitkäjänteisyyttä ja
että koulutukseen suunnattava rahoitus olisi suhdanteista
riippumatonta. Kuitenkin näyttää nyt
siltä, että kaikilla koulutussektoreilla on ajattelusuunta
ja -kanta kääntynyt päinvastaiseen, ja
näin ollen mielestäni tämä esitys
indeksien jäädyttämisestä on
korkeakoulutukselle erittäin synkkä.
Jos hallituksen esitys toteutuu, ja kun näyttää siltä,
se merkitsee leikkauksia yliopistojen perusrahoitukseen 43 miljoonaa
euroa. Yliopistoindeksistä säädettiin
uudessa yliopistolaissa, ja sen tarkoitus oli turvata yliopistojen
rahoitus taloudellisesti haastavina aikoina. Indeksin jäädyttäminen
on lyhytjänteistä ja lyhytnäköistä politiikkaa.
Tiede ja tieteen tekemisen edellytysten turvaaminen ovat välttämättömiä kansantalouden
saamiseksi
jälleen kasvu-uralle. Tästä meillä on hyviä muistikuvia
aina 90-luvulta saakka, jolloin päädyttiin siihen,
että panostamme tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja saatiin
talouden pyörät pyörimään
osittain tämän ratkaisun johdosta.
Monet yliopistot joutuvat nyt säästökuurille. Tämä koskee
niin opetus- kuin muutakin henkilökuntaa. Joissakin yliopistoissa
on tehty jo rekrytointikieltoja ja yt-neuvotteluja on käynnistetty
pitkällä aikajänteellä. Samaan
aikaan yliopistoille luodaan painetta nopeuttaa opintoprosesseja,
parantaa tutkintojen sisältöjä ja muuttaa
niitä paremmin työelämää vastaaviksi,
kehittää tutkijanuria sekä muun muassa
lisätä kansainvälisyyttä. Samassa
suhteessa määrärahoja kuitenkin toista
kautta leikataan. Myös yliopistojen vuokrat ovat tekemisissä näiden
indeksien kanssa, mutta yliopistojen rahoitus ei huomioi tätä seikkaa,
ja tilanne on mielestäni kohtuuton.
Hallitus on asettanut tavoitteeksi nostaa Suomi osaavimmaksi
kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä. Yliopistoindeksin
jäädyttäminen vaarantaa tämän
tavoitteen pahemman kerran. Kun kerran leikkauksia tehdään
monelta eri suunnalta ja monelta eri nurkalta, voi vain kysyä,
miten suomalainen yliopistoelämä, Suomen yliopistokenttä,
pärjää näiden leikkausten jälkeen
taantuman kestäessä vähän pitempään
kuin mitä on ennakoitu. Näin ulkopuolisen rahoituksen
vähentyessä ei ole helppoa nostaa yliopistoja
sille tasolle, millä olemme ne tottuneet näkemään.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme koulutusta Suomessa kipeästi
myös huonoina talousaikoina, joten tätä väliaikaistakaan
lakimuutosta ei voida tervehtiä ilolla, ja toivottavasti
kehysriihen lupaus siitä, että jäädytys on
vain ensi vuotta koskeva, pitää.
Sivistysvaliokunnan kannanotot ovat lyhyehköt ja kantavat
huolta osaltaan, mutta vastalauseessa kyllä tulee ilmi
sitten tarkemmin se huoli, mitä voidaan pitää todella
aiheellisena myös yliopistolakiuudistuksen valossa, kuten
edustaja Kerola otti esille. Uudistus toisensa jälkeen
ei anna riittävää työrauhaa
yliopistoille perustehtävää varten, ja
samalla tietenkin Suomen valtiota varten, jolla on edelleen se merkittävä tehtävä
kansakunnan
sivistyksestä huolehdittaessa.
Hallitusohjelman tavoite tehdä Suomesta maailman osaavin
kansa on tietenkin se, mitä itsekin toivon. Ja toivon,
että tällä hallitusohjelmalla voidaan
tätä tavoitetta aivan realistisesti tavoitella.
Sikäli mikäli yliopistolain uudistuksen hengen
olen oikein ymmärtänyt, indeksin sitomisella piti
nimenomaan sitouttaa yliopistoja paremmin uudistukseen. Nytkö porkkana
on pois ja keppiä on tarjolla?
Kehittäminen ja säästäminen
yhtä aikaa on vaikea yhtälö. Toisaalta
uskon senkin, että koulutuksen kenttä on luova
ja kekseliäs, mutta he ovat nyt paljon vartijoina. Vaikutuksia
tällä on tietysti myös henkilöstöön,
joka tämän leikkauksen joutuu sitten viime kädessä toteuttamaan. Kuten
vastalauseessa on todettu, on yliopistoja, jotka joutuvat kohdistamaan
rahoituksensa niin sanotusti toissijaisiin tehtäviin. Vaikka
tärkeitä ovat tilatkin, silti valistushengessä,
kuten edustaja Kivelä otti esille, haluaisin muistuttaa
ajoista, jolloin kaikilla perheen lapsilla ei ollut kenkiäkään:
vuorotellen kävivät koulussa kuitenkin.
Talouden taantumasta ulospääsy vaatii koulutusta
ja myös korkeakoulutusta, jota yliopistot tarjoavat. Talouskasvua
varten tarvitaan innovaatioita ja riittäviä toimintamahdollisuuksia. Emme
voi koskaan olla liikaa huolissamme talouden kilpailukyvystä,
vientimme kilpailukyvystä, ja näihinkin varmaan
koulutuksella on panoksensa annettavana.
Tämä leikkaus siis vaikeuttaa kaikkien tavoitteiden
saavuttamista yliopistoissa, ja siksi on syytä todella
toivoa lyhyttä väliaikaisuutta. Eikä tämä millään
saisi vaikuttaa tulevien vuosien rahoituspohjaan, mikä pelko
on esitetty. Koulutus on pitkäjänteistä ja
kauaskantoista toimintaa, ja nopeatempoinen budjettimuutos ei tätä tue.
Maakunnallisten yliopistojen puolesta olen myös huolissani,
sillä juuri maakuntien ammattitaitoisen työvoiman
turvaamisesta on koulutuksessa kyse, ja sitä kautta se
on sitten myös valtion etu. Maakunnalliset pienet yliopistot
ovat vielä hankalamman edessä kuin suuret yliopistot,
ja tätä kautta hallituksen keskittämislinjaa
ei taaskaan voi kuin ihmetellä.
Jotenkin jää tunne, että tämän
kanssa pärjätään, kun on pakko,
tai ainakin isot pärjäävät, mutta
jälkiä jättämättä tämä uudistus
tuskin menee läpi. On esimerkiksi arvioitu, että leikkaukset
koskevat Tampereen yliopistossa noin keskikokoista yksikköä,
mitä ei voida pitää pienenä. Yliopistoindeksin
jäädyttäminen ja uuteen rahoitusmalliin
siirtyminen tarkoittaa Oulun yliopistossa ensi vuonna perusrahoituksen
leikkaantumista 3,4 prosentilla, elikkä 5,2 miljoonalla
eurolla, jolla rahalla olisi varmaankin palkattu monta professoria.
Lisäksi pohjoisen merkitystä ei voi väheksyä varsinkaan
nyt, kun kansantalouden tuotannollinen investointihalukkuus kohdistuu
pohjoiseen ja sielläkin tarvitaan maakunnalliset yliopistot
tukemaan talouden kasvua.
Lainaan vielä hallitusohjelmaa: "Uudistetaan korkeakoulutuksen
rahoitus tukemaan nykyistä paremmin koulutuksen tavoitteita,
kuten koulutuksen läpäisyn parantamista, nopeampaa
siirtymistä työelämään
ja hallinnon tehostamista sekä opetuksen ja tutkimuksen
laadun parantamista, kansainvälistymistä ja korkeakoulujen
profiloitumista vahvuusaloilleen." Tämä on korkea
tavoite tälle ohjelmakaudelle, ja tästä on
tietysti poliittinen vastuu kannettavana.
Toivottavasti kansainvälinen kärki ei karkaa liian
kauas ja tämä huomioidaan ainakin sisällöissä,
kun opetusta lähdetään rakentamaan tulevaisuuttamme
varten. Muutoinkin tämä voi olla huono kehä,
jos talous ei lähdekään nousuun. Yliopiston
tuottava toiminta syntynee ainoastaan perustehtävän
tavoitteellisesta toteuttamisesta.
Yleiskeskustelu päättyi.