Täysistunnon pöytäkirja 106/2012 vp

PTK 106/2012 vp

106. KESKIVIIKKONA 7. MARRASKUUTA 2012 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

9) Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus vuodelta 2011

 

Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan muutama esittelysana ja ehkä sitten jatkoksi muutama pohdinta.

Valiokunnan mietintö tästä asiasta on ihan yksimielinen. Pankkivaltuuston kertomus on kuitenkin aika lailla tekninen luonteeltaan. Siinä toki selostetaan sitä toimintaympäristöä, mikä taloudessa ja erityisesti rahapolitiikassa on vallinnut Euroopassa ja myöskin Suomessa, eikä niihin faktoihin, eikä ylipäänsä Suomen Pankin hallintoon ja sen toimivuuteen, ole ollut erityistä huomautettavaa, ei oikeastaan minkäänlaista huomautettavaa, todellakaan ei.

Tässä tietysti muutamat seikat ansaitsevat kuitenkin jonkunlaisen huomion, mihinkä valiokuntakin on kiinnittänyt huomiota. Ensimmäinen on se, että Suomen Pankin tase on kasvanut valtavasti. Vuoden 2009 alun jälkeen se on kasvanut noin kolminkertaiseksi: syyskuussa se oli 103 miljardia euroa. Target-maksujärjestelmä on tietyllä tavalla sellainen, mitenkä nyt sanoisikaan, varaventtiili, joka kertoo paljossa siitä, mikä rahapoliittisen ja taloudellisen vakauden tila Euroopassa on, ja tuo Target-järjestelmä kertoo, että monet luottolaitokset kantavat näinä epävarmoina aikoina rahaa varmojen maiden keskuspankkiin. Siitä potista Suomen Pankki on päässyt osalliseksi niin, että siitä syntyy saaminen aina Suomen Pankille keskuspankkiin, ja Suomen Pankin saamiset keskuspankilta ovat noin 70 miljardia euroa.

Toinen merkittävä huomio liittyy niihin toimiin, jotka joko suoraan tai välillisesti ovat toimia, joilla Euroopan keskuspankki on sitten itse puolestaan reagoinut tähän eurooppalaiseen finanssikriisiin. Tämä Target-järjestelmä on tavallaan seurausta siitä, että EKP ei ole itse reagoinut, vaan tavallaan rahoitusmarkkina on käyttänyt hyväksi sitä mahdollisuutta, minkä keskuspankit ovat tarjonneet ottamalla vastaan niitä talletuksia, joita nämä rahalaitokset niihin ovat tuoneet.

Näistä toimista, joilla Euroopan keskuspankki ja Euroopan keskuspankin järjestelmä ovat tässä toimineet, kaksi ansaitsee maininnan. Ensinnäkin EKP lähti jo vähän aikaisemmin, 2010:n puolella, ensimmäisen kerran ostamaan jälkimarkkinoilta näitten kriisimaiden velkapapereita ja toisti tämän operaation sitten toisen kerran niin, että tällä hetkellä noitten jälkimarkkinoilta ostettujen velkapapereitten mitta ylittää vähän yli 200 miljardia euroa. Suomen osuus tästä potista on noin 3,7 miljardia euroa.

Mitä tulee näihin liittyviin riskeihin, mitä ne riskit ovat, niin ensinnäkin, mitä vielä tähän Target-maksujärjestelmään tulee, totta kai niihinkin liittyy vissi riski, mutta se riski on kuitenkin aika teoreettinen. Jos oikein yrittää kuvitella sitä, milloin siinä menetyksiä ihan oikeasti voisi syntyä, niin silloin, jos kerta kaikkiaan koko eurojärjestelmä ja Euroopan keskuspankki menisivät noin kuvakielellä sanottuna pirstaleiksi eikä niille tulisi mitään seuraajaa, joka ottaisi tavallaan hommat hoitaakseen — ne, mitä nyt EKP:lle kuuluu — niin teoreettisesti ajatellen siinä tilanteessa tietysti noita menetyksiä voisi tulla. Tämä riski toki on kaikesta huolimatta tällä hetkellä varsin pieni.

Mitä näihin vähän yli 200 miljardin euron jälkimarkkinaoperaatioihin tulee, niin niihin totta kai liittyy riski. Ne ovat vakuudettomia, koska kun markkinoilta ostetaan velkapapereita, eihän niihin oikeastaan voikaan liittyä mitään varsinaista vakuutta. Kuitenkin nämä paperit ostetaan aina kulloiseenkin markkinahintaan, eli monessa tapauksessa nämä on ostettu selvästi alle sen tason, mikä on niiden papereitten alkuperäinen liikkeellelaskuhinta, jolla ensi vaiheen ostajat ovat näitä velkapapereita ostaneet.

Se kolmas juttu, mikä tässä kannattaa lausua ääneen, on tietysti se, että Euroopan keskuspankki on halunnut helpottaa rahoitustilannetta markkinoilla, ja se on laskenut liikkeelle kahdessa eri erässä yhteensä vähän yli 1 000 miljardin euron edestä kolmivuotisia luottoja, joissa on kiinteä korko, yhden prosentin kiinteä korko. Kolmen vuoden kuluessa tämän rahan ostajien on maksettava se raha takaisin. Täytyy vain toivoa, että kaikki ne, jotka ostivat näitä luottoja, nyt sitten kykenevät myöskin maksamaan nämä luotot takaisin. Näitä luottoja ostivat lähinnä italialaiset ja espanjalaiset pankit, mutta melkoinen yllätys on monille varmaan se, että noin 50 prosenttia koko tästä potista on saksalaispankkien ostamia luottoja, ja siihen on oma erityinen syynsä, miksi näin on. Jos haluaa tästä Suomen osuuden sanoa, niin me olemme täällä mietinnössä todenneet, että se on 1,8 prosenttia elikkä se on noin 20,7 miljardia euroa. Nämä ovat tietysti sitten vakuudellisia luotonantoja, mitä EKP tässä on myöntänyt.

Arvoisa puhemies! Ehkä pari kolme huomiota sitten muutoin tästä tilanteesta yleisesti. Euroopan keskuspankki on ryhtynyt näihin toimiin, joita tässä kuvattiin, ja erityisesti niihin toimiin, jotka eivät tässä kertomuksessa vielä näy, toimiin, joilla EKP lupaa periaatteessa rajattomasti ostaa kriisimaiden velkapapereita, jos tarvis vaatii, niillä tietyillä edellytyksillä, että kriisimaa tulee näihin talouden tasapainottamistoimiin ja vastaaviin. Kun EKP on tällaisen päätöksen tehnyt, niin voidaan havaita, että se, totta kai, vaikutti ensinnäkin näitten kriisimaiden velkapapereitten hintaan, kun ne hakevat markkinoilta uutta luottoa, ja muutoinkin tämä on jonkun verran ehkä vakauttanut tätä tilannetta.

Onko se merkki siitä, että tämä EKP:n operaatio merkitsee kriisin voittamisessa merkittäviä uusia askeleita? Ei ollenkaan. Ja tämä ei ole nyt valiokunnan mietinnössä oleva asia, vaan tämä on minun oma henkilökohtainen mielipiteeni. Tämä tarkoittaa sitä, että sellaista yhtäkkistä, suurta romahdusta ei tapahdu Espanjan kohdalla, ei tapahdu Italian kohdalla eikä tapahdu myöskään Portugalin kohdalla. Ei tapahdu, koska sellainen hätävara, iso, tukeva sellainen, on nyt Euroopan keskuspankki, joka on kertonut, että tiukan paikan tullen se on valmis vaikka kuinka mittaviin ostoihin, jälkimarkkinaostoihin, ja sitä kautta helpottamaan niitten rahoittajien salkkuja, joitten rahoittajien salkussa on juuri näitten kriisimaiden papereita. Tämä toimii ilmiselvästi tällä tavalla. Se tietyllä tavalla lakaisee maton alle sitä ongelmaa, moneksi vuodeksi lakaisee maton alle tätä ongelmaa. Ongelma ei suinkaan poistu, mutta se ajaa tämän ongelman pitkäksi aikaa maton alle tai pöydän alle, ja siihen, noustaanko sieltä pöydän alta terveempään tilanteeseen, vaikuttaa ratkaisevasti se, pystyvätkö nämä maat — kun on tämä EKP:n lupaus ottaa pallo vastaan, jos sieltä alkaa ikäviä ongelmia tulla vastaan — sinä aikana laittamaan oman taloutensa kuntoon. Tämä ratkaisee sen, miten tässä hommassa lopulta käy. Jos nämä alijäämämaat, kuten Espanja ja Italia ja eräät muutkin näistä kriisimaista, ennen kaikkea nämä kaksi maata, pystyvät kääntämään talouden kurssin ihan toisenlaiseksi, tämä voi onnistua, mutta merkkejä siitä, että näin kävisi, ei ainakaan vielä ole. Päinvastoin uutiset sekä Espanjasta että Italiasta kertovat, että monet niistä kriteereistä, joilla näiden maiden taloutta mitataan, ovat kertomassa tulevaksi ajaksi paljon pahempaa kehityskuvaa kuin mitä ennusteltiin aikaisemmin.

Ja toinen juttu. Elleivät maat pysty muutoin omaehtoisiin julkisen talouden tervehdyttämistoimenpiteisiin, niin siinähän käy niin, että me EKP:n kautta kaiken aikaa tulisimme rahoittamaan näiden maiden syömävelkaa, ja mitä enemmän näin tapahtuisi, sitä syvemmälle tämä EKP:n menettely pohjimmiltaan ja pitkän päälle koko euroalueen ajaisi. Nyt täytyy vain toivoa, että ei käy niin kuin vähän tässä pahanilmanlintuna kuvasin, mutta suuri pelko on, että niin saattaa käydä. Eli nämä EKP:n viimeiset ratkaisut merkitsevät ei ongelman ilman muuta pois päiväjärjestyksestä siirtymistä ja siirtämistä vaan sen maton alle laittamista. Mitä sinä aikana tapahtuu, kun se on siellä maton alla? Pystyvätkö maat panemaan taloutensa kuntoon? Se ratkaisee, miten tässä asiassa käy.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan puheenjohtaja Pekkarinen niin sanotusti tyhjensi pajatson, enkä lähde toistamaan erinomaisella tavalla esiteltyä kertomusta ja myöskin arviota siitä, mitä mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuu. Ainut pysyvä olotila on koko ajan nopeutuva muutos, ja sekä Suomen Pankin että Finanssivalvonnan toimintaympäristö on suuressa muutostilassa. Korostankin sitä, — ja talousvaliokunta pitää nykytilanteessa tavanomaistakin tärkeämpänä sitä — että kaikista rahapolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä käydään laajaa keskustelua. Valiokuntahan on itse kertomusmenettelyyn liittyen Suomen Pankin pääjohtajan julkisen kuulemismenettelyn avulla yrittänyt myöskin tätä keskustelua laajentaa, ja se on erinomainen asia. On kuultu pankinjohtajaa useampaan kertaan, ja aina sieltä uusia asioita esiin tulee.

Muutama sana Euroopan keskuspankista: valiokunta puoltaa myös toimia, joilla pyritään lisäämään Euroopan keskuspankin päätöksenteon läpinäkyvyyttä, sillä EKP:llehän on luovutettu merkittävää itsenäistä päätösvaltaa, jonka vastapainoksi sen on totta totisesti kyettävä selkeästi myöskin perustelemaan nämä tehdyt päätökset ja mahdollistettava näin päätösten laajempi arviointi.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietinnön kannanotoissa mainitaan aluksi seuraavaa: "Finanssikriisin kehitys on lisännyt kertomusvuonna edelleen epävarmuutta rahoitusmarkkinoilla, ja kertomuksessakin pääpaino on epätavanomaiseen rahapolitiikkaan johtaneiden syiden ja vallitsevien riskien kuvaamisessa. Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) riskit ovat olleet korostuneesti esillä myös pankkivaltuustossa."

Pankkivaltuuston kertomuksessa kerrotaan, ettei euromaiden kriisiytyminen tullut yllättäen. Kun EKP:n neuvosto varoitti jo vuonna 2009 usean kerran alijäämien kasvusta ylivelkaantuneissa maissa, miksi ei näihin tietoihin reagoitu nopeammin? — Vaikka tämä on jälkiviisautta. — Myöskin EKP:n olisi pitänyt käyttää tiukempia otteita eikä antaa ylivelkaantumisen jatkua kriisiytymiseen asti. Tässäkin asiassa nähdään EU:n toiminnan heikkous.

Ruotsi, joka on euroalueen ulkopuolella, pystyi pitämään sekä vaihtotaseen että julkisen talouden ylijäämäisenä. Kreikka, joka useassa kohdassa mainitaan Ruotsin valtiontalouden vastakohtana, on elänyt lähes kädestä suuhun. Myös Suomessa pitäisi sormea heristää kotitalouksien kasvavalle velkaantumisasteelle. Mikäli ei jollain tapaa kasvua hillitä, edessä saattaa olla Kreikan tie ainakin jossain mittakaavassa.

Mahdollinen nopeasti kasvava korkotason nousu ja samaan aikaan lisääntyvä työttömyys voi olla tuhoisaa monelle velalliselle. Samalla pienenevä säästämisaste aiheuttaa huomattavaa epätasapainoa talouden kehityksessä. Edessäpäin ei ole mitään näkymiä Euroopan kriisitilanteen pysyvästä helpottumisesta.

Niin kuin katsauksessa todetaan, eurojärjestelmä on joutunut turvautumaan epätavanomaisiin toimiin rahoitusmarkkinoiden ja euroalueen talouksien vakauden turvaamiseksi. Kuinka pitkään tällaisiin toimiin on mahdollisuuksia ja resursseja? Reaktiot huonompaan suuntaan ovat mahdollisia hyvinkin lyhyellä varoitusajalla, niin kuin viime vuosina on nähty.

Raaka-aineiden nopeat hintavaihtelut vaikeuttavat yritystoiminnan kehittymistä monissa euroalueen maissa, myöskin meillä Suomessa. Tosin raakaöljyn hinnan lasku, mitä on jo jonkin aikaa tapahtunut, ei Suomessa näy polttoainehinnoissa. Toisinpäin tapahtuva hinnannousu näkyy kyllä nopeasti.

Vaihtotaseen alijäämäisyys on vaarallinen tie. Pelkästään kotimaisen kysynnän korkeallakaan tasolla Suomi ei pysty talouttaan ja luottoluokitustaan turvaamaan. Nokian ja paperituotannon alasajo on aiheuttamassa Suomelle ennennäkemättömän vaihtotaseen alijäämän, jota on todella vaikea korjata.

Edelleen: "Pankkivaltuuston kertomuksessa todetaan, että Suomen Pankki seuraa riskejä erilaisten riskiskenaarioiden avulla. Tämän lisäksi riskeihin on varauduttu kasvattamalla taseen varauksia ja pankin omaa pääomaa. Kertomuksessa todetaan, että tehtyjen riskiarvioiden perusteella Suomen Pankin vakavaraisuus on tällä hetkellä riittävä kattamaan pankin tehtävien hoitamisesta johtuvat riskit." Ja edelleen talousvaliokunnan mietinnöstä on todettava: "Sekä Suomen Pankin että Finanssivalvonnan toimintaympäristö on suuressa muutostilassa. Talouden kehityksen ja siihen liittyvien, osin epätavanomaisten rahapoliittisten toimien ohella toimintaympäristöön vaikuttavat vireillä olevat laajat säädöshankkeet sekä EU:n rakenteelliset, muun muassa pankkiunioniin liittyvät muutosesitykset."

Täällä jo kerrottiinkin, että Suomen Pankin pääjohtajan julkisen kuulemismenettelyn avulla talousvaliokunta on tätä käsitellyt, ja valiokunta puoltaa myös toimia, joilla pyritään lisäämään EKP:n päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Varmaan täällä eduskunnassa on monta kertaa keskusteltu, että tästä läpinäkyvyydestä pitäisi kaikkien edustajien päästä keskustelemaan. Tietysti on myös toivottu, että me pankkivaltuutetut antaisimme entistä enemmän tietoa Suomen Pankin toiminnasta. Mutta tämä lyhyesti.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten edustaja Pekkarinen täällä totesi, niin viime kädessä tämä velkakriisi on ratkaistavissa vain siten, että nämä ylivelkaantuneet maat — täällä mainittiin monia niistä, Espanja, Italia, Kreikka tietysti, Portugali jne. — tekevät enemmän itse oman tilanteensa kohentamiseksi. Tilanteen kohentamisella en tarkoita pelkästään valtiontalouden tasapainottamista veroja korottamalla ja menoja leikkaamalla, vaan myös uudistuksia omassa talousjärjestelmässä ja työmarkkinajärjestelmässä maiden kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

Nämä maat ovat paljon tehneet, ja esimerkiksi aivan näinä päivinä, taitaa olla vielä näinä tunteina, Kreikassa kiistellään uusista toimista, ja siellä ammattiyhdistysliikkeet masinoivat suuria lakkoliikkeitä, aivan kuin ne jotenkin tilannetta voisivat auttaa. Eli maat ovat tehneet paljon, mutta pitää suoraan sanoa, että näiden maiden on tehtävä vielä enemmän, ja sen vuoksi Euroopassa ja euroalueella muiden maiden ja näiden vakausmekanismien pitää pitää yhdessä IMF:n kanssa hyvin tiukkaa linjaa näiden tukipakettien ehtojen noudattamisessa.

Kun sanon, että näiden maiden on tehtävä nykyistä paljon enemmän, niin tarkoitan myös verotuksen porsaanreikien tukkimista ja ehkä ennen kaikkea veronkannon tehostamista. Valitettavasti nämä mainitut eteläisen Euroopan maat ovat myös tunnettuja siitä, että harmaan talouden ja veronkierron osuus niiden taloudessa on valitettavan suuri. Siinäkin suhteessa niiden on tehtävä enemmän tämän epäkohdan korjaamiseksi.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvin usein meillä suomalaisilla on tietysti perusteltua syytä olla tyytyväisiä kolmen A:n luokitukseen, mutta eri maiden kohdalla luokitteita tekevät toimistot, laitokset, eivät käytä samaa normistoa. Suomen kohdalla merkittävä on se erityispiirre, että Suomi oli ainoa maa, joka ensimmäisen maailmansodan jälkeen maksoi kaikki velkansa viimeistä senttiä myöden Yhdysvalloille. Se vaikuttaa edelleenkin: Suomea pidetään lainkuuliaisena, sopimuksista kiinni pitävänä maana, minkä johdosta Suomi nauttinee paljon pidempään kolmen A:n luokitetta kuin muussa tapauksessa olisi syytä.

Taloudella on ikävä kyllä Suomen kannalta negatiivinen vaikutus siten, että jos talouskriisi puhkeaa, niin se aiheuttaa myös viennissä supistumista, ja se heijastuu Suomen talouteen, lisää kotimaisen talouden rasitteita, työllisyys heikkenee, verotulot alenevat. Jos nämä kaikki tekijät, joilla on tapana korreloitua, sitten kohtaavat toisensa jonain päivänä, niin on kyllä syytä olla aika huolissaan Suomen velkataakan jatkuvasta kasvusta, ja jos se meinataan kasvulla hoitaa jonain päivänä 45 prosentin tasolle bkt:stä, arvioinnin mukaan se tarkoittaisi — sen jälkeen, kun velan kasvu on saatu pysähtymään noin 120 miljardiin — noin 10 vuoden ajan noin 3 prosentin inflaation ylittävää talouskasvua, jotta velka pystyttäisiin palauttamaan 45 prosentin tasolle, jota yleisesti ottaen pidetään turvallisena. Kyllä Suomenkin on syytä olla huolissaan omasta velkaantumisestaan.

Keskustelu päättyi.