Täysistunnon pöytäkirja 106/2012 vp

PTK 106/2012 vp

106. KESKIVIIKKONA 7. MARRASKUUTA 2012 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

11) Laki sairausvakuutuslain 9 luvun 4 §:n muuttamisesta

 

Suna Kymäläinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteeni sairausvakuutuslain 9 luvun 4 §:n muuttamisesta korjaa tällä hetkellä epäoikeudenmukaista ja osiltaan puutteellista lain kirjainta oikeudesta erityisäitiysrahaan raskaana ollessa.

Sairausvakuutuslain mukaan erityisäitiysrahaa maksetaan ajalta, jonka vakuutettu on työtehtäviinsä tai työoloihinsa liittyvän vaaratekijän vuoksi estynyt tekemästä työtään. Tällä hetkellä laki oikeuttaa erityisäitiysrahan myöntämisen tapauksissa, joissa työhön liittyy kemiallinen aine, säteily, tarttuva tauti taikka muu vastaava seikka, joka vaarantaa odottavan tai sikiön terveyden edellä mainituissa tilanteissa.

Esittämäni lisäyksen mukaan sairausvakuutuslain 9 luvun 4 §:ään tulisi lisätä kirjaus myös tavanomaista korkeamman väkivallan uhkan aiheuttamasta tarpeesta erityisäitiysrahaan. Päivittäin Suomessa työskentelee erityisesti naisvaltaisilla aloilla, kuten vaikeasti kehitysvammaisten hoitoyksiköissä tai mielenterveysyksiköissä, ihmisiä, joilla on työssään satunnaisen tai jopa jatkuvan fyysisen väkivallan uhka, joka usein johtaa työntekijän joutumiseen väkivallan kohteeksi hänestä itsestään riippumattomista syistä. Väkivaltaan johtavat tilanteet ovat usein niin yllättäviä, ettei tilanteesta vetäytymiseen ajoissa jää mahdollisuutta. Usein yksiköt ovat niin pieniä, ettei työnantajalla ole mahdollisuutta ohjata raskaana olevaa tehtäviin, joissa väkivallan uhkaa ei olisi.

Voimassa olevan lääketieteellisen tiedon mukaan erityisesti raskausviikon 24 jälkeen kova, suoraan kohtuun kohdistuva isku voi aiheuttaa pysyviä vaurioita niin istukkaan kuin sikiöönkin. Tämän vuoksi väkivallan uhan alla työskentelevillä naisilla tulisi olla mahdollisuus sikiön ja oman terveytensä suojeluun ja oikeus erityisäitiysrahaan silloin, kun työnantajalla ei ole osoittaa muuta vastaavaa työtehtävää, jossa väkivallan uhka olisi suljettu pois.

EU on laatinut direktiivin 92/85/ETY, jossa mainitaan, ettei raskaana olevaa työntekijää saisi altistaa sellaisille fyysisille tekijöille, joiden "katsotaan aiheuttavan sikiövaurioita ja/tai vaurioittavan istukan kiinnitystä". Näistä fyysisistä tekijöistä on mainittu iskut, tärinä ja liike.

Suomi on ollut kautta EU-historian tunnollinen direktiivien noudattaja aivan hullunkurisissakin säädöksissä aina kurkun ulkomuodosta alkaen. On ihmeellistä, että raskaana olevien ihmisten ja heidän tulevien lastensa terveydestä huolehtiminen on jäänyt huomiotta. Tällöin, kun kysymyksessä on väkivallan uhka ja vaarallisuus raskaudelle, tämä asia tuleekin korjata viiveettä.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kohta 6 kuuluu seuraavasti: "Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle." Tämä tulisi ottaa huomioon jo raskausaikana.

Arvoisa puhemies! Saadakseni asialle konkretiaa kerron seuraavassa tositarinan raskaana olevasta äidistä, joka työskentelee autismikuntoutuksen yksikössä. Kerron hänen kokemastaan ja tuntemuksistaan hänen itse kirjoittamin sanoin:

"Olen tällä hetkellä 32. viikolla raskaana. Työskentelen autismikuntoutuksen yksikössä, jossa on 12 asukaspaikkaa. Henkilöstövahvuus vuoroissa on suuri. Asukkaat sijoittuvat yksikköön kehitysvammaisuuteen tai autismiin liittyvän haastavan käyttäytymisen perusteella. Ohjaajan työssäni erilaisia arjen tilanteita pyritään ennakoimaan mahdollisimman hyvin, arki pyritään pitämään rutiinien mukaisena ja kommunikointia asukkaiden kanssa tuetaan käytettävissä olevin keinoin.

Kaikesta tästä huolimatta työhön liittyy usein yllättäviä fyysisiä tilanteita. Jotkut asukkaista saattavat vahingoittaa itseään tai ympäristöään, jolloin tätä käytöstä joudutaan rajoittamaan fyysisellä kiinnipidolla. Kiinnipitoon tarvitaan 3—5 ohjaajaa, jotta se voidaan toteuttaa kaikkien osapuolien kannalta turvallisesti. Kiinnipidoissa on aina riskinsä joutua vastaanottamaan lyöntejä ja potkuja. Kiinnipitoja on yksikössä useita viikoittain. Kiinnipitojen lisäksi joillain asukkailla on henkilökuntaan kohdistuvaa aggressiivista käyttäytymistä, kuten ennalta-arvaamattomia lyöntejä, potkuja ja kaatamisyrityksiä. Raskaana olevalle tällainen työympäristö on stressaava. Fyysisiä tilanteita esiintyy koko kuntoutusyksikössä, minkä vuoksi työnantaja ei pysty tarjoamaan työntekijälle sellaisia työtehtäviä, joissa ei olisi tätä riskiä.

Väkivaltatilanteita pyritään mahdollisuuksien mukaan ennakoimaan. Asukkaiden käytös on kuitenkin usein hyvin arvaamatonta, jolloin myös äkkinäisiä tilanteita esiintyy. Hankalissa tilanteissa emme työskentele yksin, mutta usein toinen ohjaaja ei ehdi auttamaan ennen kuin asukas on jo käynyt käsiksi. Pidämme työvuorojen aikana mukana myös koko ajan hälytinnappeja, joiden avulla voi tarvittaessa hälyttää apua. Äkkinäisten tilanteiden takia asukas on useimmiten kuitenkin käynyt jo ohjaajaan käsiksi ennen kuin on edes mahdollista hälyttää apua.

Työni koostuu pitkälti asukkaiden ohjaamisesta erilaisissa arkisissa tilanteissa. Asukkaiden toimintakyvyt vaihtelevat suuresti, sillä joillain esimerkiksi älykkyyden taso on matalammalla. Kaikki asukkaista eivät myöskään kommunikoi puheen avulla, ja sen vuoksi sanallisen ohjauksen ohella tarvitaan usein myös fyysistä ohjausta. Näin ollen lähikontaktia asukkaiden kanssa ei voi työpaikallani välttää.

Itselläni istukka on edessä, mikä lisää mahdollisten iskujen ja potkujen vaarallisuutta raskaudelle. Raskausaikanani väkivallan kokeminen ei ole myöskään jäänyt vain uhkaksi, sillä olen todella kokenut fyysistä väkivaltaa kahdesti raskauteni aikana. Toisessa tilanteessa eräs asukkaista tarttui minua hiuksista kiinni ja heittäytyi lattialle selälleen siten, että minä menin mukana. Lattialla hän potki minua kahdella jalalla. Pääsin tilanteesta pois, kun sain irrotettua hiukseni hänen otteestaan. Tämän tilanteen jälkeen kävin lääkärissä, minkä vuoksi tapahtumasta on tehty työtapaturmailmoitus myös vakuutusyhtiölle. Toisessa kokemassani väkivaltatilanteessa asukkaalle oli tulossa kiinnipitotilanne. Kun yritin sanallisesti ohjata häntä menemään maahan, löi hän minua vatsaan.

Työni on siis selvä riski sikiölle ja turvalliselle raskaudelle. Olen huolissani oleva tuleva äiti ja haluan kaikin keinoin pitää tulevan lapseni turvassa. Olen kuitenkin tilanteeni kanssa melko yksin. Kela ei hyväksy väkivallan uhkaa perusteeksi erityisäitiyspäivärahalle, ja ilman fyysistä sairautta ei ole myöskään perusteita sairauslomalle. Työterveyslääkärini oli kuitenkin sitä mieltä, että tämänkaltaisten tilanteiden pitäisi ehdottomasti kuulua erityisäitiysrahan piiriin. Minulla on siis lääkärinlausunto asiasta ja myös työnantajan lausunto, ettei korvaavaa työtä raskauden ajalle ole tarjolla. Kelalta sain kieltävän päätöksen erityisäitiysrahahakemukseeni.

Koen vääräksi, että yhteiskunnan mukaan minulla on periaatteessa vain kaksi yhtä huonoa vaihtoehtoa. Joko minun tulisi olla palkattomalla vapaalla kotona pitääkseni lapseni turvassa sillä seurauksella, ettei minulla ole kunnolla varaa elättää lastani. Toinen mahdollisuus olisi mennä töihin sillä riskillä, että minulla ei välttämättä kohta enää ole lasta, jota elättää. Tämän tilanteen koen äärimmäisen stressaavaksi."

Arvoisa puhemies! Edellä lukemani tilanne on tapahtumaa vuodelta 2012. Kuvatussa tilanteessa odottava äiti jää kovin yksinäiseksi yrityksissään taistella suurta epäkohtaa vastaan. Tiedän hänen ottaneen yhteyttä tuloksetta muun muassa sosiaali- ja terveysministeriöön, Euroopan komission Suomen edustustoon, Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojeluhallintoon sekä raskaus- ja työneuvontapalveluun. Tämä sitkeä, uupumaton, odottava äiti kaikesta turhautumisestaan huolimatta otti vielä yhteyttä kansanedustajaan.

Nyt me kansanedustajat olemme käsittelemässä asiaa, jolla voimme poistaa epäkohdan, johon odottavat äidit eri puolilla Suomea voivat törmätä. Tähän tarvitaan poliittista tahtoa. Lakialoitteen onkin allekirjoittanut eduskunnan enemmistö, 101 kansanedustajaa.

Selvittäessäni tilannetta Kelasta arveltiin, että kyseisiä tilanteita tulkitaan eri tavoin eri puolilla Suomea olevissa Kelan toimipisteissä. Toisaalla siis voi olla jo tilanteita, joissa oikeus erityisäitiysrahaan on myönnetty. Kuitenkin varsinaisen kirjauksen puuttuminen laista oikeuttaa myös hakemuksen hylkäyksen. Kelalta todettiin, että jos ei haluta tulkinnanvaraa ja erilaisia päätöksiä, väkivallan uhka tulisi kirjata lakiin.

Arvoisa herra puhemies! Tästä syystä hallituksen tulisi ryhtyä toimenpiteisiin, jotta tavanomaista korkeamman väkivallan uhan alla työskentelevillä naisilla on mahdollisuus sikiön ja oman terveytensä suojelemiseksi saada erityisäitiysrahaa silloin, kun työnantajalla ei ole osoittaa vastaavia muita tehtäviä, joissa väkivallan uhka on suljettu pois. Esitän sairausvakuutuslain 9 luvun 4 §:n muuttamista siten, että siihen lisätään kirjattavaksi myös tavanomaista korkeampi väkivallan uhka oikeutetuksi perusteeksi erityisäitiysrahaan. Kuten edellä totesin, aloitetta on kannattanut 101 kansanedustajaa, joten toivon, että asia otetaan hallituksessa ja valiokunnassa pikaisesti käsittelyyn.

Minä haluaisin, että me kansanedustajat voimme antaa viestin, että meihin kannattaa olla yh-teydessä ja me korjaamme epäkohdat.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Sekä työntekijän että tietysti myös syntymättömän lapsen kaikenlainen suojelu on välttämätöntä, ja mielestäni sen pitäisi olla ihan oikeasti itsestäänselvyys. Niinpä tämä lakialoite on mielestäni erittäin kannatettava. Samalla olen sen myös allekirjoittanut, ja toivon, että se, kuten edustaja Kymäläinen äsken totesi, saadaan mahdollisimman nopeasti voimaan.

Keskustelu päättyi.