Täysistunnon pöytäkirja 106/2012 vp

PTK 106/2012 vp

106. KESKIVIIKKONA 7. MARRASKUUTA 2012 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

12) Laki sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta

 

Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Lakialoitteeni koskee sotilasvammalain 6 §:n muuttamista. Suomen viime sodissa pysyvän vamman sai 94 000 sotilasta. Heistä tuli siis sotainvalideja. Heistä elossa on yhä 6 500. Nyt heidän keski-ikänsä on jo noin 89 vuotta. Veteraanien joukko harventuu entisestään, mutta heidän tarvitsemansa hoidon määrä kasvaa koko ajan. Monet sotainvalideista haluavat asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Kotona selviytyminen edellyttää riittäviä ja asiallisia, kattavia palveluja. Mitä pidempään sotainvalidit kykenevät selviämään kotonaan, sitä pidempään he voivat elää tutussa ja turvallisessa ympäristössä, ja samalla myös yhteiskunnan varoja säästyy, kun ei tarvita kalliita laitospaikkoja.

Ne sotainvalidit, joiden vamman haitta-aste on 20—100 prosenttia, ovat oikeutettuja kuntien järjestämiin ja valtion korvaamiin avohoidon sosiaali- ja terveyspalveluihin kuten kodinhoitoon, pyykkipalveluun, ateriapalveluun ja kylvetykseen sekä kotisairaanhoitoon. Hoidon ja palvelujen taso kuitenkin vaihtelee valitettavan paljon eri puolilla maata kuntien välillä, eikä sotainvalideja näin kohdella tasavertaisesti.

Toinen, vielä vakavampi asia on se, että 10—15 prosentin haitta-asteen sotainvalidit eivät saa mitään sotilasvammalain mukaisia palveluita. Tällaisia 10—15 prosentin sotainvalideja on noin 2 000 Suomessa.

Vamman haitta-astetta määriteltäessä vamman laatu on saatettu syystä tai toisesta luokitella liian alhaiseksi. Haitta-asteen määrittely on kaavamainen ja tietenkin vanhentunut tapa eikä kohtele sotainvalideja tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Käytännössä on täysin mahdotonta todeta, mikä näin ikääntyneen ihmisen vaivoista on seurausta sotavammasta ja mikä ei ole.

Sotavammaisia varten rakennetuissa hoivakodeissa ja kuntoutussairaaloissa vapautuu luonnollisen poistuman kautta paikkoja vaikeavammaisilta. Tätä vapautuvaa kapasiteettia tulisi käyttää laitoshoitoa tarvitsevien lievemmin vammautuneiden sotainvalidien hyväksi. Avopalvelut tulisi saattaa kaikkien sotainvalidien saataville. Erityistä tukea tarvitseville rintamaveteraaneille tulee järjestää koti- ja hoivapalveluja. On syytä muistaa, että mitä pidempään sotainvalidit pystyvät tuella ja kuntoutuksella selviämään kotonaan, sitä vähemmän he tarvitsevat laitoshoitoa. Näin, kuten jo aiemmin totesin, yhteiskunnan varoja säästyy ja ennen kaikkea sotiemme veteraaneille voidaan turvata inhimillinen hoito.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta hyväksyi valtion vuoden 2004 talousarviota koskevassa mietinnössään seuraavan lausuman sotilasvammakorvauksiin liittyen: "Sotainvalidien korkea ikä ja nopeasti lisääntyvä avun tarve huomioon ottaen valiokunta pitää tärkeänä, että avopalvelujen korvattavuus laajennetaan mahdollisimman pian koskemaan kaikkia sotainvalideja. Avohoidon tukitoimilla voidaan vähentää myös laitoshoidon tarvetta." — Tämä siis kahdeksan vuotta sitten: valtiovarainvaliokunnan esittämä ja koko tämän eduskunnan salin hyväksymä lausuma.

Näin ei ole kuitenkaan haluttu asiaa hoitaa kuntoon, ja siksi teen tämän lakiehdotuksen. Veteraanien joukko harventuu entisestään, mutta heidän tarvitsemansa hoidon määrä koko ajan kasvaa. Muutamien vuosien päästä veteraanien kuntoutusrahoja ei enää tarvita. Siihen saakka meidän on tehtävä kaikki voitavamme heidän inhimillisen kohtelunsa ja hyvän hoitonsa eteen. Näin ollen, kun meillä on vielä siihen mahdollisuus, kaikkia sotainvalideja pitäisi kohdella tasavertaisesti varsinkin, kun haitta-asteen määrittely ei ole ollut yksiselitteistä ja oikeudenmukaista.

Keskustelu päättyi.