Täysistunnon pöytäkirja 106/2014 vp

PTK 106/2014 vp

106. TIISTAINA 4. MARRASKUUTA 2014 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2014 kolmanneksi lisätalousarvioksi

 

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Aluksi hieman taloudellisesta tilanteesta.

Suomen taloudellinen tilanne jatkuu synkkänä, ja tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Tätä kuvaa täydentää juuri uunituore komission ennuste, jossa Suomen kasvua tälle vuodelle alennettiin miinus 0,4 prosenttiyksikköön. Bkt on edelleen kaukana vuoden 2008 huipputasosta, ja lamaa edeltäneen tuotannon tason saavuttamiseen tulee menemään kauemmin kuin 1990-luvulla. Talouteemme ja tulevaan kasvuun vaikuttavat useat heikentävät tekijät, joista mikään ei ole nopeasti poistumassa.

Maailmantalouden rakenteelliset muutokset ovat heijastuneet ikävällä tavalla Suomeen. Kiinan talouden avautumisen myötä taloudellisen kasvun painopiste on siirtynyt vahvasti Aasiaan. Euroopan kasvu on hidastunut, ja Euroopan investointilama jatkuu. Suomen kaltaiselle viennistä riippuvaiselle taloudelle seuraukset ovat olleet suuret. Meiltä on vuoden 2008 jälkeen hävinnyt nettona yli 70 000 työpaikkaa. Talouden näkymät näyttävät jatkuvan mollivoittoisina. Pitkään jatkuneen heikon suhdannetilanteen vuoksi julkinen talous on pysynyt alijäämäisenä. Erityisesti valtiontalouden rahoitusasema on heikentynyt. Päätetyt sopeutustoimet kuitenkin pienentävät alijäämää merkittävästi, ja tällä vaalikaudella onkin päätetty yhteensä 6,4 miljardin euron sopeutustoimenpiteistä.

Ensi vuoden talousarvio on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Samaan aikaan sen kanssa hallitus toi esityksensä tämän vuoden toiseksi lisätalousarvioksi. Toiseen lisätalousarvioon sisältyy useita kasvua ja työllisyyttä tukevia toimenpiteitä, ja se tuli voimaan 15. lokakuuta. Panostuksia lisättiin erityisesti liikenne- ja väylähankkeisiin, Valtion asuntorahaston käynnistämisavustusten myöntövaltuuksiin sekä maatalouden tukemiseen Venäjän asettamien pakotteiden aiheuttamassa tilanteessa. Nyt käsiteltävänä olevassa kolmannessa lisätalousarviossa tehdään joitakin korjauksia tämän vuoden tulo- ja menopuolelle.

Tämä lisätalousarvio vähentää valtion nettolainanoton tarvetta 523 miljoonalla eurolla. Pääosin tämä johtuu tuloarvioiden korottamisesta. Valtion nettolainanotoksi tälle vuodelle ehdotetaan 6,9 miljardia euroa, joitakin satoja miljoonia euroja vähemmän kuin aiemmissa lisätalousarvioissa. Talousarvion tuloarviota korotetaan noin 601 miljoonaa euroa. Verotuloarvio kasvaa tästä noin 317 miljoonaa euroa, sekalaisten tulojen arviota korotetaan 157 miljoonaa euroa ja korkotuloja korotetaan 19 miljoonaa euroa, osinkotuloja 38 miljoonaa euroa Fingrid Oyj:n tulouttaman lisäosingon mukaisesti. Määrärahoja lisätään nettomääräisesti 77 miljoonalla euroa. Lisätalousarvioon sisältyy useita erisuuntaisia määrärahojen tarkistuksia.

Arvoisa puhemies! Tässä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen on mahdollisuus ottaa debatti. Oliko siihen halua? — Joitakin puheenvuoroja kyllä. Otamme debatin.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lehtitietojen perusteella valtiovarainministeri on eilen pyytänyt eri ministeriöiltä esityksiä toimiksi, joilla voitaisiin talouden kasvua vauhdittaa nyt nopeasti. Kysymykseni ministerille kuuluu: Tässä esittelitte nyt kolmannen lisätalousarvion. Teillä olisi ollut hyvä mahdollisuus nyt kertoa, mihin te tuolla kaikella erittäin hyvältä kuuluvalla pyritte. Kysymys edelleen kuuluu: Eikö näitä toimia kasvun vauhdittamiseksi olisi tarvittu jo paljon aikaisemmin? Onko se, mihin nyt ryhdytte, sen tunnustamista, että vähän myöhässä ollaan, ja uskotteko, että niillä toimilla, mihinkä nyt tähtäätte näillä pyynnöillä, ihan oikein on vaikutusta siihen Suomen kurjaan tiehen, miltä se nyt tällä hetkellä näyttää?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Rinteelle kysymys aktiivisesta työllisyyspolitiikasta tai oikeastaan sen puutteesta ja työttömyyden rakenteellisista tekijöistä. On aika lailla hälyttävää, että teillä ei näytä nyt olevan mitään erityisiä toimia liikkeellä aikaisempien lisäksi siitä huolimatta, että tällä eduskuntakaudella, Kataisen ja Stubbin kaudella, esimerkiksi nuorisotyöttömyys on kasvanut yli 50 prosenttia, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa koko ajan ja myöskin niiden henkilöitten määrä, jotka ovat yli kaksi vuotta olleet työttöminä, ja samaan aikaan ansiosidonnaisella työttömyysturvalla on jo 39 000 ihmistä vähemmän kuin perusturvan varassa. Ennemmin tai myöhemmin iso osa näistä työttömistä joutuu kääntymään toimeentulotukiluukulle. Mitä uusia avauksia ja minkälaisia työllisyysmäärärahojen volyymin kasvatusaikomuksia teillä on, koska tilanne on näin vaikea?

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tiedetään, että meillä on nimenomaan kasvun ongelmia, niin peräisin ihan yhtä lailla kuin edustaja Pekkarinenkin, mitkä ovat ne välineet, joita nyt tavallaan peräänkuulutatte. Cleantech-ala, biotalous: sitä saarnaa me olemme täällä kuulleet, ja me kaikki olemme siinä vahvassa uskossa, että se on meidän pelastuksemme, mutta missä ovat ne välineet, joilla me saamme kehittymään tänne niitä cleantech-alan yrityksiä? Millä lailla valtio voisi mahdollistaa paremmin sen, että meillä tulee tähän maahan niitä referenssilaitoksia, joista syntyy teollisia työpaikkoja? Olisiko nyt se aika, että vaikkapa kaksinkertaiset poistot otettaisiin käyttöön, kun tällaista uutta teknologiaa otetaan käyttöön, jotta tähän maahan todella saataisiin niitä referenssilaitoksia, jotka tuovat työllisiä työpaikkoja?

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Rinne, joulu lähestyy. Juhannuksen alla annoitte ymmärtää, että ikään kuin hallituskuri ei kosketa teitä ollenkaan, mutta opitte kyllä varsin nopeasti, kuka määrää tahdin: pääministeri ja pääministeripuolue. Mitä nyt lupaatte, kun pääministeri ei ole paikalla? (Naurua)

Tuija  Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On huolestuttavaa se, mitä ministeri meille kertoi, ja ministerin äänensävystä huomasi, että ei tarvitse sitä kyllä hänelle kertoa. On ollut paljon ja ihan merkittävää keskustelua siitä, minkälaista uutta riskirahoitusta Suomelle, näille potentiaalisille aloille, on saatavissa. On selvästi käynnissä keskustelu siitä, voisiko se riskirahoitus olla selvästi suuremman kokoista kuin mitä hallitus sinänsä hyvin ponnistuksin on nyt TEMin alle saanut.

Kysymykseni kuuluu: näettekö mahdollisena, että meille kaikille, hallitukselle, eduskunnalle mutta kansalle laajemminkin, tehtäisiin riskianalyysi eri vaihtoehdoista, millä tavalla tämmöinen jonkinlainen nykyistäkin selvästi suurempi potti olisi valtiontaloudesta taikka jopa eläkerahastoista kerättävä, mitä riskejä milläkin vaihtoehdolla syntyisi ja miten näitä riskejä olisi arvioitavissa tähän taloustilanteeseen nähden?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Rinne kampanjoi SDP:n puheenjohtajuudesta, hän joka tilanteessa korosti, että pitää panostaa talouskasvuun ja luoda uusia työpaikkoja. Talous ei kasva, ja nyt ministerinä ministeri Rinne on huomannut, että se talouskasvuun panostaminen ja talouskasvun aikaansaaminen eivät olekaan pelkästä hyvästä tahdosta kiinni.

Sama odottaa myös edustaja Sipilää, joka tänä päivänä kaikkialla kertoo, että kun vain panostetaan kasvuun ja uusiin työpaikkoihin, niin näin saadaan kaikki säästöt vältettyä ja asiat hoidettua. Myös edustaja Sipilä tulee viimeistään ensi vaalikaudella huomaamaan, että ei se kasvu niin vain synny eikä siellä Sipilän pöydän alla ole sitä kahvaa, josta se kasvu voitaisiin kääntää aikaiseksi. (Keskustan ryhmästä: Ei ole ollut kyllä kokoomuksellakaan!)

Mutta isoja uudistuksia tarvitaan: työmarkkinoilla joustoa, julkisen sektorin tehokkuutta (Puhemies koputtaa) ja niin edelleen.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa nyt jää heti piiloon lisätalousarvion merkittävin puoli. Se on se, että nettolainanoton tarvetta vähennetään yli 500 miljoonalla eurolla. Se on erinomainen asia.

Mitä nyt tulee tähän edustaja Pekkarisen oikeutettuun huoleen siitä, että nämä kasvuun panostukset tulevat viiveellä, tilanne nyt on senkaltainen Euroopassa, minkä edustaja Pekkarinen hyvin tietää, että me nyt vain joudumme jossain määrin reagoimaan siihen, mitä ulkopuolella tapahtuu. Minusta nyt on erinomainen asia se, että valtiovarainministeri nyt vielä ikään kuin loppusuoralla pyrkii saamaan maksimaaliset panostukset elvytykseen, aivan niin kuin valtiovarainvaliokunnan julkisessa kuulemisessa käytännössä kaikki talousasiantuntijat esittivät. Julkisella vallalla on nyt velvollisuus (Puhemies koputtaa) kaivaa kaikki ne konkreettiset toimet, joilla saadaan työtä ja kasvua.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkien on todettava, että tämä kolmas lisätalousarvio ei paranna Suomen taloutta. Voi sanoa, että Suomi on jopa lamassa. Pitäisi löytyä työpaikkoja. Nyt on jatkuvasti puhuttu, että kaikki katseet kohdistuvat pk-yrityksiin. Kysyn, arvoisa valtiovarainministeri: mitä konkreettisia toimenpiteitä saadaan pk-yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi? Sitä Suomi kaipaa, että saamme yrityksiä lisää ja sitä kautta työpaikkoja. Sillä lailla Suomi nousee. Mutta kukaan yrittäjä ei uskalla tänä päivänä ruveta yrittäjäksi, niin paljon esteitä ja tätä byrokratiaa on täällä Suomen viidakossa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaimeasta kasvusta johtuen (Mauri Pekkarinen: Miinusmerkkisestä!) kilpailukyvyn merkitys on erittäin suuri, ja sen tähden meidän kaikkien pitäisi ponnistella sen asian puolesta, mitenkä kykenisimme parantamaan Suomen kilpailukykyä, joka menneinä vuosina selvästi on heikentynyt. Aiemminkin olen todennut täällä, että me emme poliittisina päättäjinä yksin pysty päättämään. Tarvitaan myöskin muita osapuolia. Kysyn teiltä, valtiovarainministeri Rinne: onko nyt tarkoitus vielä tässä loppuvuoden aikana yrittää järjestöjen kanssa saada aikaan jonkinlainen mahdollisuus siihen, että voisimme parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Otetaan muutama puheenvuoro ja sen jälkeen ministeri Rinteen vastauspuheenvuoro.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta järjesti julkisen kuulemisen ensi vuoden talousarviosta, ja kaikkien asiantuntijoiden viesti oli siellä se, että nyt pitää panostaa kasvuun ja työllisyyteen ja nimenomaan elvyttää, tehdä infrainvestointeja. Jopa kansainvälinen valuuttarahasto IMF on omassa raportissaan suositellut sitä, että kun laina on tällä hetkellä poikkeuksellisen halpaa, niin kannattaa sitä investointivelkaa, joka meillä on mittava, nyt maksaa pois luomalla työpaikkoja. Suomi laski pitkiä lainoja, yli 10 vuoden obligaatioita, liikkeelle, ja niiden korko oli vain 1,4 prosenttia.

Valtiovarainministeri Rinne, nyt tässä lisätalousarviossa lainanotto vähenee. Se on sinänsä hyvä asia, mutta eikö talousviisaiden neuvojen mukaisesti nyt kannattaisi panostaa nimenomaan investointeihin ja vaikkapa lainarahalla?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen siinä samaa mieltä Gustafssonin ja Arhinmäen kanssa, että talouskasvua ja työllisyyttä nyt tarvitaan, mutta siihen, että tämä ratkaisu olisi elvytys, totean, että jos me katsomme tätä koko kriisiä, 2008 koko Eurooppa meni alas, ja sitä, miten sieltä on tultu takaisin, niin Suomi on se maa, joka on kaikkein eniten elvyttänyt koko Länsi-Euroopassa, aivan ylivoimaisesti eniten. On 7 miljardia vuosittain tehty alijäämäistä budjettia keskimäärin, me olemme todellakin elvyttäneet, ja valitettavasti elvyttämällä ei pysty ratkaisemaan rakenteellista kriisiä. Se on eri juttu, että totta kai sellaiset täsmäelvytysasiat kuten vaikka Turun telakan pelastaminen tai tiettyjen infrahankkeiden rakentaminen ja niihin asumisrakentamisen kytkeminen ovat ilman muuta järkeviä, mutta perusongelma on siinä, että meidän pitää saada kilpailukyky paremmaksi, nimenomaan suomalaisen työn kilpailukyky, suomalaisten yritysten kilpailukyky paremmaksi ja vienti vetämään. Ainoastaan sitä kautta tämä asia pystytään ratkaisemaan.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kun keskustelua kuuntelee täältä oikealta ja vasemmalta, niin tulee vähän semmoinen olo, että tässä on kyseessä joko tai. Tässä on nyt kyseessä ennemminkin sekä että. Tarvitsemme kasvua ja työllisyyspanostuksia, esimerkiksi sellaista, joka tehdään Finaviaan, Helsinki-Vantaalle ja tietyille maakuntakentille. Pienellä panostuksella, 200 miljoonaa, saadaan miljardi-investoinnit ja tuhansia ja tuhansia pysyviä työpaikkoja. Mutta sen lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jotta saadaan kasvunäkymää, jotta saadaan sillanpääasema tehtyä tällä valtion kasvupanostuksella. Sen takia nyt olisi tärkeää laittaa nämä rakenteelliset toimet, ne, mitä hallitus on keskenään sopinut, ja ne, mitä on yhdessä opposition kanssa sovittu, ja toivoisi, että veneen keikuttaminen näissä yhdessä sovituissa rakenteellisissa uudistuksissa, kuten sotessa, loppuisi, jotta voidaan luoda näkymää ja entistä enemmän panostaa valtion johdolla kasvuun ja työllisyyteen.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Satonen on esittänyt yhtä keinoa kilpailukyvyn lisäämiseksi: palkkojen leikkaamista. (Arto Satonen: En ole!) Nimittäin palkkojen leikkaamista on se, että työtunteja lisätään ilman, että niistä maksetaan palkkoja. Suomi ei nouse halpatyöllä ylös (Ben Zyskowicz: Vaan sillä, että tehdään vähemmän töitä!) vaan huolehtimalla siitä, että saadaan kunnollisia palkkoja.

Arvoisa puhemies! Edustaja Satonen puhui siitä, että pitää tehdä rakenteellisia uudistuksia. Tästä olemme kaikki varmasti samaa mieltä. Mutta niin kauan kuin kokoomuspuolue jarruttaa kaikkein isointa ja merkittävintä rakenteellista uudistusta, sote-uudistusta, estää sitä, kokoomuksen on turha puhua mitään muista rakenteellisista uudistuksista. Teille tuntuvat olevan yksityisten lääkäriyritysten voitot, jotka siirretään pahimmassa tapauksessa vielä veroparatiiseihin, tärkeämpiä kuin suomalainen kansantalous ja sosiaali- ja terveyspalvelut.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt täytyy kyllä sanoa, että ilmeisesti edustaja Arhinmäki ei ole kyllä tutustunut puheisiini eikä myöskään kuunnellut, mitä äsken sanoin.

Ensinnäkään sotesta en sanonut omassa puheenvuorossani yhtään mitään. Sen sijaan kyllä Lindtman viittasi siihen omassa puheenvuorossaan. Olen kyllä sitä mieltä, että tämä sote-ratkaisu pitää tehdä, mutta se pitää pystyä tekemään niin, että laadusta tinkimättä voidaan kustannustason nousua hillitä. Se on ollut koko se idea, minkä takia sote-uudistukseen on lähdetty.

Vielä ihmeellisempänä pidän sitä, että väitätte, että minä olisin ollut sitä mieltä, että palkkoja pitäisi alentaa. Sellaista en ole missään enkä koskaan sanonut, vaan nimenomaan kyse on siitä, että jos viime kierroksella olisi tehty sellainen tulopoliittinen ratkaisu, että sen sijaan, että palkkoja nostettiin 0,4 prosenttia, kun inflaatio on 1,5, eli tosiasiassa reaalipalkkojen ostovoima pieneni 1,1 prosenttia, olisi palkkoja nostettu inflaation verran, pidennetty työaikaa, meidän kilpailukyky olisi parantunut huomattavasti enemmän ja kenenkään tulotaso (Puhemies koputtaa) ja ostovoima ei olisi pienentynyt.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Satonen, te eduskuntaryhmän puheenjohtajana kesäkokouksessa vaaditte, että työaikaa pitää pidentää ilman, että palkkoja nostetaan. Se on yhtä kuin palkkojen leikkaamista. Pidemmästä työajasta saa vähemmän palkkaa suhteessa työaikaan. On hyvä, jos te tässä sanotte, että te ette enää aja tätä, mitä te kesällä ajoitte.

Toinen kysymys on se, että te viittasitte rakenteellisiin uudistuksiin, ja sanoin, että niitä tarvitaan. Niistä tärkein on sote-uudistus, jonka kaikki puolueet, jotka tässä salissa ovat, ovat yhdessä sopineet, mutta jota tällä hetkellä jarruttaa kokoomus. Te olette kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja. Voisitteko nyt viestittää pääministeri Stubbille ja ministeri Rädylle, että loppuu se pelaaminen ja nyt saadaan tämä sote-ratkaisu kasaan?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleen tuntuu, että kuullun ymmärtämisessä on selviä ongelmia, koska ensinnäkään minä en omassa puheenvuorossa sanonut edes rakenteellisista uudistuksista mitään. Minä puhuin suomalaisen kilpailukyvyn parantamisesta, joka on aivan eri asia.

Mutta ollaan nyt vaikka sitäkin mieltä sitten, että puhutaan tästä rakenteellisesta uudistamisesta. Sen asian osalta juuri äsken sanoin, että tarkoitus on se, että sote saadaan maaliin, ja se on tärkeä asia. Mutta on myöskin niin, että tätä sote-uudistusta on lähdetty tekemään sen takia, että me voimme tuottaa kansalaisille palvelut tehokkaammin kuin tähän asti laadusta tinkimättä ja ehkä myös valinnanvapautta lisäämällä. Sen mallin pitää olla sellainen, että se vastaa tähän tilanteeseen. Ei mikä tahansa uudistus sen vuoksi, että saadaan vain uudistus aikaan, ole ratkaisu, vaan sen uudistuksen pitää olla sellainen, että se järjestelmä toimii paremmin kuin se toimii tällä hetkellä. Kokoomukselle ei ole mikään ideologinen kysymys se, tuottaako sen järjestö, yksityinen vai julkinen sektori, mutta sen pitää olla kansalaisia palveleva ja tehokas järjestelmä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi ministeri Rinne, 5 minuuttia puhuja-aitiosta, olkaa hyvä.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Euroopan taloustilanne on hyvin vaikea. Meiltä 55 prosenttia viennistä menee edelleenkin Euroopan unionin alueelle, ja kun Euroopan unionin alueella talous laahaa entisestään myöskin komission uuden ennusteen mukaan, niin se tarkoittaa sitä, että tässä tarvitaan edelleen uusia toimenpiteitä jo päätettyjen ja toteutukseen tulevien toimenpiteiden lisäksi.

Tämä pyyntö ministereille on laitettu liikkeelle tässä tarkoituksessa. Tavoitteena on löytää lisää työtä ja talouskasvua toteuttavia toimenpiteitä vielä tämän hallituskauden aikana. (Mauri Pekkarinen: Tuleeko vielä lisää?) Minä toivon, että sieltä löytyy, edustaja Pekkarinen, sellaisia keinoja, joilla me pääsemme takaisin kasvu-uralle. Tämä tilanne ei parane tässä salissa tapellen, riidellen. Tämä tilanne ei parane sillä tavalla, että puolet keskenään riitelevät, vaan meidän on nyt vain löydettävä yhdessä semmoiset talouskasvun ja työpaikkojen luomisen eväät, joilla suomalainen yhteiskunta lähtee parempaan suuntaan.

Myös hallituksen sisällä tämä tarkoittaa sitä, että yhteistyötä edelleen tiivistetään ja viedään asioita eteenpäin. Me tulemme käymään huomenna iltapäivällä varmaan aika laajan keskustelun tämän asian ympärillä, joten tässä vaiheessa näin.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä tilanne, missä Suomi tällä hetkellä on, on ollut näkyvissä jo monta vuotta, mihin tuo politiikka, mitä Kataisen—Urpilaisen hallitus ajoi, johtaa. Me perussuomalaiset olemme tehneet joka vuosi oman varjobudjetin, jossa olemme esittäneet linjauksia, joilla linjauksilla todennäköisesti olisi vältetty tämä pahin, missä nyt ollaan tällä hetkellä. Kysyn teiltä, valtiovarainministeri Rinne: kun olemme nyt tässä tilanteessa, missä ollaan, oletteko te, koko hallitus, valmis panemaan pystyyn Suomen kansallisen hätätilaohjelman laatimisen? Siis me olemme nyt hätätilassa, taloudellisessa hätätilassa — (Puhemies koputtaa) kohta puoli miljoonaa työtöntä ja rahat loppu.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On valitettavaa, että hallitus epäonnistuu tärkeimmissä talouspolitiikan tavoitteissa eli työttömyyskysymyksessä, velkaantumiskysymyksessä ja kestävyysvajeen osalta. Keskusta on 3,5 vuotta yrittänyt sanoa hallitukselle, että ottakaa niitä keskustan esittämiä lääkkeitä käyttöön, mutta valitettavasti pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen olivat niin kovakorvaisia, että näin ei toimittu.

On erittäin hyvä, että ministeri Rinteellä on nyt oikea asenne. Te olette vähän saanut sieltä jarrulta jalkaa pois ja yritätte etsiä vielä loppuvaiheessa uusia toimia. Näinhän olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin, mutta nyt tulokset ovat valitettavan huonoja. Oliko se niin, että pääministeripuolue jarrutti näitten hyvien uudistusten ja esitysten tekemisiä, mitä keskusta halusi tänne hallituksen työlistalle? Ne ovat edelleen käytettävissä, ja huomenna tullaan toistamaan, mitä lääkkeitä meillä on hallitukselle tarjottavana.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Otetaan ensimmäisen kierroksen puhuja. Seuraavaksi edustaja Skinnari, olkaa hyvä.

Jouko  Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! Tämä ei onnistu ilman, että me saamme yksityisen sektorin mukaan, ja tämähän on se ongelma. Siellä on tapahtunut tämä suurten ikäluokkien poistuminen työelämästä, joka on jättänyt monelta osin aika korvaamattomia aukkoja, ja näitten aukkojen paikkaaminen vie tietysti oman aikansa.

Kysymys onkin nyt se, miltä tuntuu hallituksesta, miten yksityistä sektoria, suuria yrityksiä ja vähän suurempia yrityksiä pienten ohella saadaan mukaan näihin talkoisiin. Tämä on se ydinkysymys. Kyllähän meillä rahaa on monessa asiassa enemmän kuin koskaan. Eivät työeläkerahastot ole koskaan olleet tällaisessa rahamäärässä, 170 miljardia, kuin ovat tällä hetkellä, mutta kun niitäkään ei saada liikkumaan oikealla tavalla, ne eivät hyödytä suomalaista yhteiskuntaa sillä tavoin. (Mauri Pekkarinen: Neuvokaa Rinnettä!) — No, se on työnantajajärjestöjen ja palkansaajajärjestöjen yksi asia, mutta yksi asia on myös — kun Zyskowicz täällä vähän hallitusta arvosteli — pankkivaltuusto. (Puhemies koputtaa) Mitä te olette tehneet, että Suomen pankit antaisivat lainaa pienille ja keskisuurille yrityksille?

Lars Erik Gästgivars /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Suomen taloudesta kun on kysymys, niin ensin pitää kysyä: Minkä takia on työttömiä? Syy on siinä, että ei ole työpaikkoja. Minkä takia ei ole työpaikkoja? Syy on siinä, että ei ole yrittäjiä ja investoijia. Minkä takia ei ole investoijia ja yrittäjiä? Syy on siinä, että Suomessa tehdyt tuotteet ja palvelut eivät mene kaupaksi ulkomailla. Tämä on hyvin, hyvin yksinkertainen syy.

Ja sitten toivon kylläkin, että antakaa työeläkeyhtiöiden rahojen olla rauhassa. Silloin myöskin eläkeläiset voivat saada jonkunnäköistä tuottoa. Jos poliitikot alkavat käyttää näitä rahoja, niin sitten alkaa olla hankala homma.

Anna Kontula /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin auttaa edustaja Satosta, jolla selvästi on vähän huono muisti, siteeraamalla hänen omaa kirjaansa: "Työpäivän pidentäminen puolella tunnilla parantaa suomalaisen työn kansainvälistä kilpailukykyä keskimäärin 6—7 prosenttia." Edelleen: "Palvelualoilla työajan pidennys vähentää merkittävästi työvoimakustannuksia ja laskee hintatasoa". Satosen mukaan erityisesti julkinen sektori hyötyisi tästä, ja ekstrana hän vielä ehdottaa yhden päivän omavastuuta sairauspoissaoloihin. Tämä on Satosen tuoreesta kirjasta.

Ministeri Rinteeltä kysyisin: Meidän harmaan talouden vastaisista toimenpiteistä näyttävät etenevän erityisesti ne, jotka kohdistuvat tavalliseen duunariin tai pienyrittäjään. Miksi ne ison rahan perään tähdätyt uudistukset, jotka kohdistuvat isoihin kansainvälisiin yrityksiin tai pääomien liikkeeseen, eivät näytä olevan hallituksen toimintalistalla eivätkä etene?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hätä on tietysti yhteinen. Saamme tietoja tänäkin päivänä — komission kertomina meille — että taloutemme supistuu: miinus 0,4 on luku. Työttömyyden määrä on täällä jo kerrottu, se lähestyy puolta miljoonaa taikka ainakin sinne päin.

Tämä on jotenkin hätkähdyttävä tieto, minkä edustaja Pekkarinenkin tässä kertoi, tämä sanomalehtiuutinen, että valtiovarainministeri on pyytänyt ministeriöitä haravoimaan kaiken mahdollisen, mikä vain tarkoittaisi kasvua ja työllistymistä edelleen. Siitä pitää antaa tietysti tunnustusta ministerille, että hän ainakin yrittää käydä tätä kovaa kamppailua lamaa vastaan. Tämä on viimeinen lisäbudjetti. Mikä on nyt tämän haravoinnin tarkoitus, kun käsillä on viimeinen lisäbudjetti? Mihin tässä oikein tähdätään? Aika alkaa tältä hallitukselta nimittäin loppua.

Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että me tarvitsemme ensi keväänä vaalien jälkeen tähän maahan työllisyyttä voimakkaasti yhdessä parantavan yhteiskuntasopimuksen. Tarkoittaako tämä teidän ahkerointinne, ministeri Rinne, eväitten keräämistä tähän yhteiskuntasopimukseen, vai mitä tämä oikein tarkoittaa?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työttömyyden ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden kasvaessa myös peruspäivärahan varassa elävien työttömien määrä lisääntyy merkittävästi. He joutuvat pärjäämään noin 700 eurolla kuukaudessa miinus verot. Käteen jää noin 550 euroa. Tällaisella summalla on lähes mahdotonta tulla toimeen.

Työttömien perusturvan parantaminen on aina kompastunut peruspäivärahan ja ansiopäivärahan kytkentään. Kun peruspäivärahaa korotetaan, niin ansiopäiväraha nousee automaattisesti. Kytkentä aiheuttaa sen, että kaikista köyhimpien työttömien saadessa pienen korotuksen hyväosaisimmat saavat runsain määrin korotuksia. Onko arvoisan ministerin mielestä reilua, että niille, jotka ovat kaikkein huonoimmassa asemassa, annetaan vähemmän kuin niille, jotka ovat paremmassa asemassa?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä hieman yllättynyt tästä äskeisestä puheenvuorosta. Ilmeisesti edustaja Ruohonen-Lerner haluaa siis asettaa työttömät kahteen kastiin sen mukaan, ovatko he vakuuttaneet itsensä työttömyyden varalta vai eivät, ja asettaa siten köyhät vastakkain: he, jotka elävät peruspäivärahalla, ja suurin osa ansiosidonnaisista, jotka elävät pienemmillä rahoilla. Ymmärrän, että keskusta, joka on porvaripuolue, toi tämän esiin esimerkiksi taannoin välikysymyskeskustelussa, mutta ihmettelen, että nyt tähän on halua myös perussuomalaisilla. Tosin heidän ajatuspajansa ovat aikaisemmin myös esittäneet esimerkiksi pienipalkkaisten kunnan kotihoidon työntekijöiden palkkojen alentamista ja niiden jäädyttämistä ja irtisanomissuojan poistamista sekä nuorilta työsopimuslain ja työsopimuksen tuoman turvan poistamista, joten täytyy sanoa, että tässäkin suhteessa myös perussuomalaisilla aika työväenpuolueena alkaa olla ohi, jos sitä koskaan on ollutkaan.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman muisti aivan oikein. Välikysymyskeskustelussa syyskuussa se taisi olla vielä keskustan ryhmäpuhuja, joka sanoi niin, että kun korotat perusturvaa eurolla, ansiosidonnainen turva nousee 3 eurolla, ja olen kyllä erityisen kiinnostunut kuulemaan nyt keskustan edustajilta, mihin tämä heitto perustuu. Kertokaa se täällä avoimesti kaikille.

Minä tein muutamia harjoituslaskelmia. Esimerkiksi 2 000 euron palkkasumman kohdalla — ja näitä 2 000 euroa tienaavia on yllättävän paljon, vaikka kaikki kokoomusministerit sitä eivät tiedäkään — jos nostetaan peruspäivärahaa nostetaan nykyisestä 32 eurosta 66 sentistä päivässä 1 eurolla, niin se tässä 2 000 euron palkkasummaluokassa tekee vajavan euron korotuksen. Mikä se kolminkertainen korotus on?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Kuten kaikki tiedämme, Suomessa on varmasti enemmän köyhiä lapsiperheitä kuin aikoihin. Meillä on suuri syrjäytymisongelmakierre lukuisissa perheissä, huostaanottoja, niiden määrät ovat suuremmat kuin koskaan, ja on paljon masentuneita nuoria perheenäitejä.

Sitten, kun ajatellaan, että lapsiperheitten kotipalveluita on hyvin paljon viimeisten 20 vuoden aikana riisuttu, kotitalousvähennys ei auta tällaisia perheitä, niin minusta on hirveän epäoikeudenmukaista, että sitten jos tällaisessa perheessä on työtön vanhempi, niin heidän täytyy tulla niin pienellä työttömyyspäivärahalla toimeen samanaikaisesti, kun jotkut saavat ihan huikeitakin ansiosidonnaisia päivärahoja. Minun mielestäni näitä kaikista pienimpiä päivärahoja tulisi korottaa reilusti ilman, että sitten nämä korkeimmat ansiotuloon sidotut päivärahat nousevat samanaikaisesti.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mieli tekisi palata takaisin tähän lisätalousarvioon, mutta en malta olla Ruohonen-Lernerille vastaamatta niistä päivärahoista: Vaikka se leikkurin raja kulkee ansiosidonnaisessa 3 100:ssa ja sen jälkeen se leikkuri on todella häijy, niin älkää nyt hyvä ihminen, arvoisa kansanedustaja, puhuko siitä, että ne päivärahat ovat hulppeita. Ne ovat alle 50 prosenttia ansioista, ja ne ihmiset ovat omalla työllään ansainneet sen rahan, ja kuten edustaja Lindtman sanoi, he ovat vakuuttaneet itsensä ja maksaneet osan siitä itse.

Mauri  Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt ministeri Rinteeltä toivoisi vielä vähän enemmän valaistusta siihen, onko teillä jokin yhteinen käsitys siitä, miten hallitus nyt ajattelee tämän päivän ja edessä olevan tilanteen. Varsinainen talousarvio on täällä käsittelyssä, toinen lisätalousarvio tuli. Niissä molemmissa te kerrotte pieniä palasia sieltä täältä, että näillä voidaan vaikuttaa nyt positiivisesti siihen ja tähän kasvuun. Nyt te tulette ja sanotte ihan oikein sinänsä, että eivät nämä toimet riitä. Te panette haravan liikkeelle, yritätte haravoida pieniä toimia sieltä täältä tilanteessa, jossa teidän aikanne hallituksena on kerta kaikkiaan kuin hiekka tiimalasissa kulunut loppuun asti.

Kysymys: Onko hallituksella joku yhteinen käsitys siitä, mitä talouden ison kuvan kirkastamiseksi pitäisi tehdä ja mitä tehdään sille totuudelle, että kohta puoli miljoonaa ihmistä on vailla työtä? Nämä ihmiset tarvitsevat työtä, eikä hallitus kykene sitä saamaan aikaan. Onko yhteistä käsitystä ja kuvaa siitä, missä ollaan ja mitä pitäisi tehdä?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskusta kuulemma tarjoaa lääkkeitä kaikkiin vaivoihin, ei tiedä mitä lääkkeitä ottaisi. Edustaja Sipilä uusimmassa Talouselämässä manaa kolmen vuoden erittäin rajua kulukuuria. Samaan aikaan täällä torjutaan miljardien eurojen säästöjä, joita kohdistetaan esimerkiksi kuntien valtionosuuksiin ja muihinkin kohteisiin. Edelleen edustaja Sipilä julkisuudessa yrittäjien edessä sanoo, että kymmeniätuhansia julkisen sektorin työntekijöitä voidaan vähentää, mutta kun edustaja Satonen esittää, että työaikaa pidennettäisiin kahdeksaan tuntiin, mikä lisäisi tuottavuutta julkisella sektorilla, niin sehän ei keskustalle kelpaa.

Edustaja Arhinmäki, teillä on kyllä kummallinen käsitys palkkojen pienentämisestä. Jos te teette jossain kuussa täällä 200 tuntia työtä, te olette ahkera mies, mutta jos seuraavassa kuussa teette vielä enemmän, esimerkiksi 240 tuntia, niin oletteko todella sitä mieltä, että siinä jälkimmäisessä kuukaudessa te saitte pienempää palkkaa, kun teitte 240 tuntia töitä?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, me olemme eduskunnassa luottamustoimessa. Me emme saa myöskään palkkaa vaan palkkiota. Oleellista on nyt, että Suomessa lähes puolet palkansaajista saa alle 2 600 euroa kuukaudessa, vaikka ministeri Räty kuvittelee, että sellaisia ihmisiä ei olekaan. Suuri osa näistä on tuntipalkkaisia. Jos työtunteja lisätään, mutta kuukausipalkka pysyy samana, niin silloin palkka työtuntia kohti laskee. Eli te olette leikkaamassa palkkoja. Itse asiassa tässä tilanteessa, kun meillä ihmiset jo nyt nääntyvät liian suuren työtaakan alle, on paljon sairauslomia, paljon työuupumusta, työkyvyttömyyttä, pitäisi panostaa siihen, että työtä jakamalla saadaan nostettua työn tehokkuutta. Siitä on hyviä kokemuksia esimerkiksi pohjanmaalaisilla yrityksillä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä edustaja Arhinmäellä ja minulla ja meidän puolueilla on todella merkittävä näkemysero. Edustaja Arhinmäki olisi lyhentämässä työpäiviä kuuteen tuntiin, eli hän uskoo siihen, että Suomi nousee tästä suosta, kun tehdään vähemmän työtä. Minä ja kokoomus uskomme, että Suomi nousee tästä suosta, kun tehdään enemmän työtä. Jos tehtäisiin enemmän työtä, esimerkiksi kahdeksan tuntia, joka oli jo Forssan kokouksen ohjelmassa vuodelta 1903 vaatimuksena, niin silloin julkisella sektorilla selvittäisiin vähän pienemmillä kustannuksilla ja silloin yksityisellä sektorilla suomalaisten työntekijöiden tekemien tuotteiden hinta olisi vähän alhaisempi, kun samalla palkalla tehtäisiin puoli tuntia päivässä pitempää työpäivää, mikä ei olisi kyllä liikaa vaadittu. Edustaja Arhinmäki, jos te kuvittelette, että Suomi todellakin nousee sillä, että tehdään vähemmän työtä, niin te olette kyllä väärässä.

Vielä tästä teidän tavasta laskea: oli nyt kansanedustajan työ luottamustehtävä tai mikä tahansa tehtävä, niin oletteko sitä mieltä, että jos teette jossain kuussa 240 tuntia ja sitten seuraavassa kuussa 200 tuntia ja saatte saman palkan molemmilta kuukausilta, niin edellisessä kuukaudessa teidän palkkanne oli pienempi?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran huomaan, että olen edustaja Zyskowiczin kanssa vähän samoilla linjoilla niiltä osin, mikä koskee sitä, kuinka paljon me suomalaiset teemme töitä. Vuodesta 89 lähtien tähän päivään, näiden 25 vuoden aikaan, on tapahtunut merkittävä muutos: työikäisiä ihmisiä on noin 20 000 ihmistä enemmän tänään kuin 25 vuotta aikaisemmin, mutta tänä päivänä me 20 000 ihmistä enemmän työikäisiä ihmisiä teemme lähes puoli miljardia työtuntia vähemmän kuin tekivät nuo, pienempi määrä ihmisiä, 25 vuotta sitten. (Jouko Skinnari: Pätkätöitä, pätkätöitä!) — Pätkätöitä ja muuta.

Mikä minun viestini tässä on? Siis ihmiset ovat kyenneet silloin, kun he ovat olleet huonompikuntoisia, tekemään paljon enemmän työtä kuin tänä päivänä. Syy ei ole niitten ihmisten, jotka tällä hetkellä ovat vailla työtä. Ei syy ole näiden, vaan koko tämän järjestelmän, sen järjestelmän, (Puhemies koputtaa) jolla työtä tarjotaan, mutta myöskin osin sen, millä tavalla työvoima on työmarkkinoitten käytettävissä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Nyt aika on täynnä.

Puhuja:

Molempiin päin pitää nyt katsoa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen, kuunnelkaas nyt tarkasti minua. Te hyvin tiedätte, että meillä tänä päivänä kaupalla on ongelmia ja vaikeuksia. Heidän henkilöstöpolitiikkansa on tänä päivänä osin sitä, että siellä on tuhansia, esimerkiksi Stockmannin myyjiä, jotka ovat tehneet 30-tuntista työviikkoa, vaikka haluaisivat tehdä 37,5-tuntista. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Nyt heille on yt-neuvotteluissa ilmoitettu — sain kirjeen 58-vuotiaalta työntekijältä — että siirtykää tekemään 15 tunnin työpäivää. (Ben Zyskowicz: Arhinmäen linjalla!) Nyt kannattaa suunnata katse työnantajiin, jotka näitä asioita hoitavat ja jotka näistä vastaavat, eikä syyllistää nyt ainakaan välillisesti poliitikkoja tästä tilanteesta. (Mauri Pekkarinen: En minä syyllistä!) Suurin osa ihmisistä haluaisi tehdä täyttä työviikkoa täydellä palkalla. Jos jotkut haluavat tehdä osa-aikatyötä, se on ihan ok, (Puhemies koputtaa) mutta suurin osa haluaa tehdä täyttä työviikkoa. (Mauri Pekkarinen: Olen täysin samaa mieltä!)

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suuri osa pienipalkkaisista työntekijöistä saa tuntipalkkaa. Jos kokoomuksen malli on se, että tunteja lisätään mutta kuukaudessa tason pitää pysyä samana, niin silloin tuntipalkka laskee. Te haluatte leikata pienituloisten tuntipalkkaisten palkkoja.

Meillä on suuri ongelma työelämässä se, että meillä on valtavasti vastentahtoista osa-aikatyötä, meillä on erittäin paljon pätkätyötä. Ihmisille pitää tarjota mahdollisuus kokopäiväiseen työhön, mutta samaan aikaan meillä on 320 000 työtöntä virallisten tilastojen mukaan, tosiasiassa arviolta 450 000 työtöntä. Eikö kokoomuksen mielestä ole hyvä, että tälle joukolle tarjotaan työtä, niin että työssä viihtyminen lisääntyy, työssä jaksaminen lisääntyy, työtehokkuus lisääntyy? Sitä kautta työtunnit lisääntyvät, vaikka viikkokohtainen, kuukausikohtainen tai päiväkohtainen työtuntien määrä hivenen laskisi.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää edustaja Kontulaa, että kun hän tuo täällä esille minun ajatuksiani, ei oma puheaikani kulu turhan vuoksi. Se on oikein hyvä, että kerrotte näitä, ja toivon, että luette sitä kirjaa laajemminkin, kun teillä on täällä mahdollisuus, omassa puheenvuorossanne.

Mutta tähän Arhinmäen avainkysymykseen, jonka tässä nostatte. Ajatellaanpa nyt vielä, mitä viimeksi tapahtui: Kaikki työmarkkinaosapuolet totesivat, että yksikkötyökustannukset ovat nousseet liikaa, ja sen takia tehtiin ratkaisu, jossa kuukausipalkkoja nostettiin vähemmän kuin mikä on inflaation kehitys, eli tosiasiassa kaikkien ihmisten ostovoima pieneni. Jos palkkoja olisi nostettu inflaation verran ja tehty työajan pidennys, niin käteen jäävä raha olisi kaikilla ollut suurempi, palvelualoilla menisi nyt paljon paremmin ja niitä Gustafssonin kaipaamia lisätunteja voitaisiin useammalle tarjota, kun suomalaisilla olisi enemmän rahaa, julkisella sektorilla olisi enemmän verotuloja käytettävissään ja suomalainen kilpailukyky kansainvälisesti olisi parantunut huomattavasti enemmän. (Ben Zyskowicz: Näin on!)

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän työoptimointikysymykseen: On tietysti niinkin päin ajateltava, että tällä hetkellä meillä tehdään hyvinkin suurilla kierroksilla elikkä henkilökunta on hyvin väsynyttä. Jos ajatellaan, että sitä työtä jaettaisiin, niin voisi olla, että sieltä saataisiin suurempi teho irti sillä näkökannalla. Sillä tavalla tuottavuus paranisi. Tällä hetkellä on aika paljon sitä, että burn outia esiintyy ja ihmiset väsyvät ja suorituskyky laskee tätä kautta, että menee päivä niin kuin istumiseksi. Tällä perusteella voisi olettaa, että Arhinmäen näkökanta on hyvinkin oikeassa.

Mutta tässä yhteydessä haluan kiittää valtiovarainministeri Rinnettä tästä talousarvioesityksestä. Tässä on hyviä aineksia, ja ennen kaikkea, kuten nämä valtioviisaatkin tässä kaksi viikkoa sitten totesivat, kasvua ja työllisyyttä haetaan infrahankkeilla. Tietysti olisi toivonut, että kun meillä on kumminkin tätä korjausvelkaa tällä hetkellä 2,3 miljardia, niin nämä panostukset olisivat isompia, mutta tämäkin on jo hyvä siihen suuntaan. (Puhemies koputtaa) Mitä ministeri arvelee, onko mahdollista...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Jaaha, aika taitaa olla, edustaja, täynnä!

Puhuja:

...vielä panostaa merkittävämmin näihin infrahankkeisiin?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työelämässä tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa on nyt monia hälyttäviä merkkejä. En voinut olla pyytämättä puheenvuoroa, kun edustaja Piirainen tässä puhui tästä työelämän ilmapiiristä. Kun täällä on työministeri paikalla ja työministeri on näissä vaikeissa olosuhteissa yrittänyt tarmokkaasti ja suurella sydämellä tehdä, mitä on tehtävissä, niin kysyisin, miten voi oikeastaan tällä hetkellä tämä hallituksen yksi tärkeä hanke, joka on jäänyt vähälle julkisuudelle, tämä Työelämä 2020 -hanke. Mitä tälle hankkeelle oikeastaan tällä hetkellä kuuluu?

Jari  Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Me kaikki haluamme kasvua erilaisin toimenpitein. Toimenpiteet vaihtelevat täällä, ja niitä kahvoja on kyselty, mitä ne voisivat olla. Meillä on käytössä yksi kahva, josta toivoisin nyt, että, ministeri Rinne, te viestitätte tämän kahvan jokaiselle ministeriölle, kun lakia esitetään ja laaditaan. Se on hallinnollisen taakan keventäminen. Meidän on kerta kaikkiaan saatava byrokratian jalanjälki pienemmäksi kuin nyt. Erilaisten laskelmien mukaan tällä nykyisellä hallintomallilla me estämme miljardien arvosta vuosittaisia investointeja ja kehittämistyötä. Eihän tässä ole mitään järkeä.

Eli tähän pitää puuttua ja paljon nykyistä voimakkaammalla kädellä. Ainoa vaihtoehto on se, että perataan joka laki, jota hallitus esittää, tästä näkökulmasta. Yksikään laki ei saa enää lisätä hallinnollista taakkaa vaan vähentää sitä. Voitteko nyt tehdä tämän paimenkirjeen kaikille ministeriöille, että ne näin tekevät?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Luulen, että kansakoulussa olen oppinut sen verran yhteen- ja vähennyslaskua, että tämä laskuharjoitus, jota yritettiin tässä tehdä, on tullut ihan selväksi sitä sen enempää avaamatta.

Arvoisa puhemies! Se, missä on liikaa työtä ja missä on liian vähän tekijöitä, se on varmaan pienyritykset, jotka yrittävät ankarasti selvitä sekä työtehtävistä, haasteista, tilauksista että myöskin byrokratiasta. Iloksemme ministeri Rinne valtiovarainvaliokunnassa valotti näköaloja pienyritysten kansainvälistämiseen ja siihen, miten sieltä suunnalta saataisiin lisää panoksia tähän meidän taloutemme korjaamiseen. Uskoisin, että tässä meillä olisi eniten yhdessä tekemistä, miten pienyrittäjä, mikroyrittäjä pystyy sen ensimmäisen tai seuraavan työntekijän palkkaamaan, työllistämään hänet, maksamaan hänelle palkkaa, koska tämä tulee meille kaikki hyväksi. Ei se oikein auta, että tätä nykyistä, tähän asti tehtävää työtä vain pilkomme palasiin.

Suna  Kymäläinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Onhan vuoden kolmas lisätalousarvio laadultaan toiveita herättävä. Raskaimman hinnan talouden alavireestä maksaa työtön. Työmarkkinoiden tilanteen arvioidaan heikkenevän edelleen. Tällä lisätalousarviolla kasvatetaan työttömyysturvamäärärahoja peruspäivärahan, ansiopäivärahan ja työmarkkinatuen osalta sekä lisätään varoja aikuiskoulutustukeen. Juuri tällaisten aikojen varalle on kansalaisten turvaverkko rakennettu. Siksi pidän hallituksen esitystä arvossa, etenkin kun esitys sisältää myös panostuksia tulevaan ja eteenpäin kulkemiseen innovaatio- ja investointipanostuksilla.

Tässä yhteydessä haluan myös nostaa esille yhden täysin uuden innovaatiohankkeen, jonka liikkeellelähtöön olisi viimeistään ensi vuoden budjetin yhteydessä löydettävä 2 miljoonan määräraha. Kyseessä on määräraha Parikkalan kunnan uuden jätevesilaitoksen, yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa pilotoiman, MBR-tekniikalla toimivan laitoksen rakentamiseksi. Kysymyksessä on kehittämis- ja kokeiluhanke, jonka toteuttaminen ilman valtion tukea on hyvin haasteellista. Tämä hanke olisi täysin linjassa valtioneuvoston kestävistä ympäristö- ja energiaratkaisuista ja cleantechin edistämisestä tekemän periaatepäätöksen kanssa.

Mika  Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomesta katoavat tosiasiassa työpaikat, koska yrittämisen edellytykset Suomesta on viety tämänkin hallituksen toimesta. Siinä mielessä esimerkiksi yksittäiset kertainvestoinnit julkisella paikalla eivät ratkaise tätä Suomen työllisyyttä. Ne antavat kyllä hyvää tekohengitystä, mutta eivät ne luo mitään pysyvää jatkuvuutta niin, että yritykset pärjäisivät Suomessa toimiakseen. Esimerkkinä nostan sen, että yrittäjät ovat tehneet oman johtopäätöksen muun muassa siten, että Viroon on rekisteröity jo 30 000 yritystä, joissa on suomalainen henkilö tai suomalainen yritys vastuuasemassa, elikkä ne työpaikat karkaavat Suomesta pois.

Tälläkin hetkellä esimerkiksi Kiinassa tehdään hartiavoimin töitä sen eteen, että eurooppalaiset yritykset vievät sinne työpaikkansa ja työllistävät siellä. Siellä on aivan toisenlainen yrityskulttuuri. Siellä annetaan isot pääomat jokaiselle yritykselle, oli se vaikka pk-yrittäjä, ja he saavat rahaa siihen, että he aloittavat toimintansa siellä ja työllistävät kiinalaisia. Meillä Suomessa vastaavasti mennään vähän toiseen suuntaan. Meillä kuristetaan yrittäjät hengiltä, (Puhemies koputtaa) ja siinä mielessä kysynkin, voisitteko tehdä jotain uudistuksia niin, (Puhemies: Aika on täynnä!) että yritykset pysyvät Suomessa eivätkä katoa täältä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Myönnän vielä vastauspuheenvuorot edustajille Kari ja Kokko. Sen jälkeen ministerin vastauspuheenvuoro, ja sitten ryhdyttäisiin menemään puhujalistaan. Edustaja Kari, olkaa hyvä.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalaiset suuryritykset vastaavat suurimmalta osalta suomalaisesta viennistä. Ainoastaan noin 13 prosenttia viennistä tulee suomalaisesta pk-sektorista, pienistä ja keskisuurista yrityksistä. Hallitus talousarviokirjassaan on lisännyt määrärahoja pk-sektorin kansainvälistymiseen ja Team Finland -toimintaan.

Kysyn ministeriltä: Mitä muita eväitä ja mitä mahdollisia kannusteita, ministeri, näette siihen tulevaisuuteen, että me saisimme suomalaisen pk-sektorin ottamaan suuremman roolin vientisektorista? 13 prosenttia lukuna tuntuu hyvältä, mutta kun katsotaan noita eurooppalaisia verrokkimaita, olemme kieltämättä pk-sektorin vienti-imussa ja -kyvyssä eurooppalaisia kumppaneitamme jäljessä.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty vilkasta keskustelua ja puhutaan kasvusta ja työllisyydestä. Sitä meillä tarvitaan. Itse noin 30 vuotta yrittäjänä toimineena minulla on aina yrityksessä riittänyt työtä, mutta palkanmaksu on ollut se ongelma. Täällä ei tässä keskustelussa ole tullut vielä ilmi, millä tavalla juuri näiden pienten yksin yrittävien, jotka ensimmäisen työntekijän ulkopuolelta palkkaavat, palkan sivukululoihin todella puututtaisiin.

Sitten on puhuttu myös paljon byrokratian ja rakenteiden purkamisesta. Nyt olisi hyvä vaihe siinä ottaa muun muassa nämä pekkaset pois, ne ovat pitkään pyörineet siellä, ja kenties jopa sitten lomaraha-asiat. Näitä ei ole täällä koskaan uskallettu ottaa esille, mutta nyt minä otin nämä esille.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vastauspuheenvuoroja on pyydetty. Edustaja Lindtman, olkaa hyvä.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on pakko tarttua. Ensinnäkin, mitä tulee näihin Kokon mainitsemiin sivukuluihin, perussuomalaisethan itse ovat tässä salissa monena vuotena esittäneet yli miljardin lisäkulua, työllistämisen sivukulua, mikä tässä tilanteessa olisi järjetöntä yrityksille. Mutta mitä sitten tulee näihin pekkasiin, lomarahoihin, niin itse asiassa tässä edustaja Kokko kyllä vahvistaa sen, mitä muut perussuomalaiset ovat täällä kiistäneet. Heidän ajatuspajansa esitti, että nimenomaan kuntien pienipalkkaisilta kotihoidon työntekijöiltä otettaisiin lomarahat pois. (Mika Niikko: Ei se ole sama asia!) — Se on aivan samanlainen palkanlasku kuin suoraan tilinauhan käteen jäävää palkkaa palkansaajalta laskettaisiin.

Nyt täällä aikaisemmin esitettiin nuorilta työsopimuksen suojan pois ottamista, Ruohonen-Lerner esitti köyhien juoksuttamista vastakkain riippuen siitä, minkä tason työttömiä he ovat, ja nyt täällä esitetään, että duunarilta otetaan pekkaspäivät pois ja lomarahat pois. Täytyy sanoa, että kovat on lääkkeet, ovat kovemmat kuin tässä salissa jopa muutamilla porvaripuolueilla.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä meidän täytyy hakea tämä kirkko keskeltä kylää. En lähtisi ensisijaisesti heti huonontamaan työntekijöiden etuuksia, mutta se täytyy kyllä sanoa, että ongelma on kaiken sen byrokratian lisääntyminen, mikä on aiheutunut pienyrittäjälle. Itsekin parhaimmillaan 14 työntekijää työllistin omassa yrityksessä, joten tiedän, että se ei ole mitään leikintekoa, kun lasket yökaudet ihmisten palkkoja ja sosiaalietuuksia.

Toinen asia on se, että tällä hetkellä siirtyy aika paljon ihmisiä niin sanotusti väkisin yrittäjiksi eli ihmisille, jotka ovat jääneet työttömiksi, suositellaan yrittäjäksi alkamista. Heillä ei välttämättä ole siihen edellytyksiä, ja heiltä putoaa sosiaalinen turva kokonaan pois. Eli tämä on yksi paarialuokka Suomessa: sellaiset pienyrittäjät, jotka todellakaan eivät ole oikeutettuja niihin etuuksiin, joihin muun muassa palkansaajat ovat oikeutettuja. Eli tämä on väärä suunta minun mielestäni, tällainen Välimeren alueen tyyppinen yrittäjyys. Mieluummin niin, että saataisiin työllistäviä yrityksiä, jotka pystyvät myös maksamaan ne palkat.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee edustaja Lindtmanin väitteeseen siitä, että perussuomalaiset ovat olleet lisäämässä palkan sivukuluja: Kela-maksu, joka oli meillä varjobudjetissa, on poistunut näissä asioissa, ja näiden pekkasten samoin kun lomaltapaluurahan poistaminen ei ole palkanalennusta missään nimessä. On turha puhua sellaisesta asiasta. Ja nyt kun me tarvitsemme täällä sitä, että syntyy yrityksiin sitä kasvua ja mahdollisuutta, niin näistä kaikista on päästävä keskustelemaan. Keskustellaan avoimesti näistä asioista.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En olisi täysistuntoon tullessani uskonut sitä asiaa, jonka tässä omin korvin nyt olen kuullut: edustaja Zyskowicz on moneen kertaan korostanut sitä, että kun puolella tunnilla päivää jatketaan, niin maailma pelastuu, ja nyt perussuomalaisten Kokko sanoi sen asian suoraan eli työajanlyhennysvapaat, 12,5 päivää vuodessa, pois. Siitähän tässä kysymys on kaiken kaikkiaan. Kyllä minä nyt esitän herroille kansanedustajille kysymyksen, että jos työaikaa pidennetään, niin paraneeko se ihmisten jaksaminen. (Paavo Arhinmäki: Ei todellakaan!) — Ei todellakaan parane, päinvastoin, sairauslomat lisääntyvät, se kurjistuminen alkaa, perheet kärsivät. Ennemmin lähtisin jakamaan sitä työtä, kuten Piirainen ja Arhinmäkikin tuossa ovat esittäneet. Se vain pitää tehdä taiten, se ei ole helppo juttu, ei ollenkaan. Mutta lopettakaa, hyvät ihmiset, arvoisat kansanedustajat, puhuminen siitä, että pekkaset pois, lomarahat veks. Ei tule muuten kesää.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on huvittavaa kuunnella, että edustaja Lindtman nyt syyllistää perussuomalaisia.

Mutta kyllä kysyn, edustaja Arhinmäki, sitä, että kuka maksaa sen välierotuksen, kun sanoitte, että samainen työ pitää jakaa useamman työntekijän kesken. Tiedämme, että Suomessa on tällä hetkellä alle kymmenen hengen yrityksiä yli 90 prosenttia. Luuletteko, että nämä pienet yritykset pystyvät maksamaan tekemättömästä työstä enempi palkkaa? Pitää olla jonkinmoinen kohtuus.

Kun katsoo ministeri Rinnettä, niin hän on lupsakas, ja uskon, että hänellä on maalaisjärkeä, ja kun minä tuolta maaseudulta olen kotoisin, niin tehkääpä semmoinen ehdotus hallituksen ministereille, että niin sanottu lähipalvelu eli lähimyynti on mahdollista tuottajille, niin että he voivat tuottaa siellä, on se sitten elintarvikkeita tai muita, julkisille laitoksille, kouluihin, sairaaloihin, näin. (Puhemies koputtaa) Esimerkiksi tästä asiasta monet maaseudun kunnan tuottajat hyötyisivät, ja koko kunta...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Arvoisa edustaja, nyt aika on täynnä, kiitoksia.

Puhuja:

...hyötyisi tästä, jos sitä byrokratiaa muutettaisiin.

Paavo  Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkipää, tämän hetken suurimpia ongelmia suomalaisessa työelämässä on työssäjaksaminen. Kun on paljon sairauslomia vaikkapa palvelualoilla tai hoito- ja hoiva-alalla, niin kädet eivät riitä tekemään niitä töitä, joita nyt pitäisi tehdä. Kun täällä halutaan nostaa tehokkuutta, niin tehokkuus ei nouse sillä, että jo nyt loppuun ajettujen työntekijöiden selkänahasta raavitaan vielä enemmän, vaan meillä on hyviä kokeilumalleja esimerkiksi Pohjanmaalta siitä, että kun työaikaa on jaettu, niin itse asiassa samalla palkkatasolla on pystytty tekemään lyhyempää työpäivää, kun tehokkuus on noussut, sairauspäivät ovat vähentyneet, työssä viihtyminen on lisääntynyt. Eikö pitäisi hakea positiivisia keinoja parantaa tehokkuutta eikä perussuomalaisten ruoskamallia, jossa leikataan lomia, leikataan lomarahoja?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkaisin tuohon Arhinmäen puheenvuoroon, että jos mietitään, miten ihmiset jaksavat pitempään olla työssä, työelämässä mukana ja miten saadaan myös osatyökykyiset työelämään, mikä on äärettömän tärkeätä, niin nythän Risikko on valmistellut ohjelman — osatyökykyiset paremmin työelämään — ja se on tuottanut äärettömän hyviä tuloksia.

Mutta olen äärettömän huolissani siitä, että kun katsoo noita EU:n talousennusteita, niitä lasketaan koko aika ja ei ole näkyvissä vielä sitä piristysruisketta. Tämä finanssikriisi on kestänyt niin äärettömän pitkään. Ollaan hallituksen toimesta monta elvytyspakettia laitettu toimeen, mutta siitä huolimatta ei nähdä vielä niitä työllisyysvaikutuksia. Olisin kysynyt ministeri Rinteeltä: olisiko vielä mahdollisuus miettiä uutta elvytyspakettia, entistä runsaampaa? Me tarvitsemme ihmisille töitä, (Puhemies koputtaa) me tarvitsemme ne pitkäaikaistyöttömät sieltä työelämään.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustajat Lindtman ja Kärnä puhuivat kovasti kauniita sanoja siitä, kuinka paljon hallitus on tehnyt työllisyyden parantamiseksi ja kuinka paljon taas sitten perussuomalaiset ovat esittäneet huonoja päätöksiä. Esimerkkinä totean sen, että hallitus kuitenkin leikkaa ansiosidonnaista päivärahaa, yli 3 200:ko se on tienaavilta, tulee leikkaamaan niistä, pienentää sitä ansiotulon määrää. Ainakin on tämmöinen esitys tulossa, olin ainakin näkevinäni tämän valiokunnassa, en tiedä, koska se tulee.

Mutta tosiasiassa eivät perussuomalaiset ole heikentämässä esimerkiksi, edustaja Lindtman, nuorten työllisyysmahdollisuuksia. Me olemme esittäneet tämmöistä oppisopimusmallin tilalle tulevaa koulutussopimusta, mitä Suomen Yrittäjät esittää. Eihän siinä mitään palkkoja poljeta, koska kysymys on opiskelijasta. Eiväthän opiskelijat tälläkään hetkellä saa palkkaa, kun opiskelevat koulussa, mutta tässä mallissa he saisivat sen minimipalkan siltä opiskeluajalta. Siinä mielessä pitää erottaa kuitenkin se tosiasia, että me tarvitsemme ne nuoret kaikki (Puhemies koputtaa) tuolta eri tavalla koulutukseen eikä pidä jättää niitä oman onnensa nojaan.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt menen todella todella sekaisin, kun Ruohonen-Lerner täällä juuri kritisoi isompia ansiopäivärahoja ja nyt täällä Niikko sitten sanoi, että niitä ei saisi leikata.

Mutta mitä tulee tähän keskusteluun, edustaja Mäkipää, en todellakaan syytä perussuomalaisia mistään vaan haen avointa keskustelua, sitä, mitä Kokko tässä äsken peräänkuulutti. Lomarahojen poistaminen on palkanalennus, piste. Se on tuntipalkan tai kuukausipalkan alennus, koska lomarahat ovat osa palkkaa. Jopa ne, jotka tekevät lyhyttä keikkaa, saavat lain mukaan sen lomarahan siinä tilissä. Heille se olisi suora palkanleikkaus ja muillekin vuosiansioiden leikkaus, samalla työajalla tehty. Sama koskee pekkasia. Täytyy kyllä kysyä, onko todella niin, uskotaanko tässä salissa, että Suomi lähtee nousuun sillä, että otetaan nuorilta työsopimuslain mukainen suoja pois, pekkaspäivät pois, lomarahat pois, pienennetään pienipalkkaisimpien kotihoidon työntekijöiden palkkoja ja jäädytetään ne. (Puhemies koputtaa) Uskooko joku tässä salissa, että näillä perussuomalaisten lääkkeillä Suomi lähtee nousuun? (Välihuutoja)

Ville Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Näistä pekkaspäivistä toteaisin sen, että nehän ovat tulleet Suomeen vuonna 84, ja nyt haluaisin teiltä kysyä: Onko Suomi ja maailma mielestänne samassa asennossa tänä päivänä kuin se oli vuonna 84, jolloin päätettiin lyhentää työaikoja? Onko tällä hetkellä taloustilanteemme yhtä hyvä kuin silloin vuonna 84? Voidaanko edelleen tehdä ja haluatteko edelleen tehdä työajan lyhennyksiä, vai mitä tässä oikein pitäisi tehdä? Nyt kysyisin teiltä, muun muassa edustaja Lindtman: onko Suomi samassa tilanteessa kuin vuonna 84?

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on mennyt monin tavoin eteenpäin vuodesta 84, muun muassa monien sosialidemokraattien ajamien uudistuksien vuoksi, (Paavo Arhinmäen välihuuto) kansalaisten elintaso on monin tavoin parantunut, ja myöskin ihmisten elintaso ja hyvinvointi on parantunut, ja hyvä niin.

Mitä tulee vielä näihin pekkaspäiviin, niin täytyy todella muistaa, että kyse on siitä, että teollisuuden työntekijät johtuen siitä, että laitoksissa pystytään ajamaan montaa vuoroa, tekevät pitempää päivää jo ennestään, ja nyt te haluaisitte erityisesti heidän työaikaansa pidentää. Miksi ette sitten sano suoraan, että haluaisitte kaikkien työaikaa pidentää ilman palkkaa, ja miksette sano suoraan, että haluatte palkanalennuksia, niin kuin täällä on esitetty?

Sanon vielä selvyyden vuoksi SDP:n linjan: Suomi tarvitsee lisää työtä. Tarvitsemme lisää työtunteja kansantalouteen. Mutta jos katsotaan, missä se ongelma on vaikka verrattuna Ruotsiin, se ei ole siinä, ettei yksittäinen työntekijä tee riittävästi työtunteja, vaan ongelma on siinä, (Puhemies koputtaa) että työllisyysasteemme on liian alhainen. Siihen pitää kiinnittää huomiota.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tähän otetaan vielä edustaja Kivelän puheenvuoro, ja sitten luulen, että mennään ministerin vastauksiin ja puhujalistaan. Tässä on aiheena kuitenkin hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2014 kolmanneksi lisätalousarvioksi.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Huomasin kyllä edustaja Kokon sohaisseen melkoista muurahaispesää, ja totta on, että pekkaspäivät näkemykseni mukaan ovat osa palkkaa, koska ne vaikuttavat esimerkiksi tuleviin eläkkeisiin, ja että aikoinaan, kun pekkaspäivät tulivat, niillä haluttiin kompensoida ylisuuria palkankorotusvaatimuksia. Eli asiat eivät ole mustavalkoisia. Mutta yhteiskunnassamme ei mielestämme saa olla mitään asiaa, mistä ei voitaisi käydä keskustelua muuttuvassa tilanteessa. (Paavo Arhinmäki: Eikö ole hyvä, että käydään keskustelua?) Minä en jaa edustaja Kokon, hyvän ystäväni, mielipiteitä kaikilta osin, mutta asioista täytyy uskaltaa keskustella.

Mutta kysyisin ministeri Ihalaiselta edelleen siitä, että meidän työelämäpahoinvointi ei johdu niinkään kovasta työstä vaan siitä, että meillä on paljon ikäviä tekijöitä työelämässä, mistä seuraa sitä pahoinvointia. Tämä on mielestäni villakoiran ydin. Kysyn nyt uudelleen, (Puhemies koputtaa) toivottavasti ministeri vastaa tähän Työelämä 2020:een liittyen.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen ministereiden vastaukset. Ministeri Ihalainen aloittaa, 2 minuuttia. Sitten ministeri Rinne, 5 minuuttia.

Työministeri  Lauri  Ihalainen

Arvoisa puhemies! Ehkä yksi näkökohta yleisemmin ottaen. Niin kauan kuin meillä vienti on näin vaimeata, niin kauan kuin siitä seuraten talouskasvu on näinkin verkkaista, niin kauan kuin investoinnit Suomeen ovat näin huonossa hapessa, meillä on erittäin suuria vaikeuksia tämän työllisyyden hoidon kanssa. Mutta kun näistä päästään eteenpäin, niin kyllä me tarvitsemme lisää työtunteja Suomessa, ilman muuta. Ei vähempi, vaan enempi. Ja mikä se keino on? Nostaa työllisyysastetta, mikä tuo lisätunteja. Annetaan lisätunteja niille osa-aikatyöntekijöille, jotka haluavat tehdä niitä. Lähdetään siitä, että ei ole enää nollasopimuksia vaan jokaisella olisi joku tuntimäärä tehdä töitä ja niin poispäin. Meillä on monia asioita, joilla me voimme työllisyysastetta nostaa.

Sitten tähän kysymykseen, joka liittyy työelämään. Tämä hanke on erittäin hieno. Siihen on sitoutunut erittäin iso määrä eri tahoja ja tuhansia ihmisiä, ja sen ydinidea on se, että meillä toisaalta työhyvinvointi ja tuottavuus eivät ole toistensa vastakohtia ja ne voidaan nivoa, tukea toisiinsa ja että tämän hankkeen avulla sen olotilan takia, joka ihmisillä on — tiettyä arvottomuuden, turvattomuuden ja tarpeettomuuden tunnetta työelämässä, pelkoa siitä, selviytyykö työstä ja ammatista toiseen — me tarvitsemme työelämään enempi ihmisten osaamista, heidän vahvuuksiensa parantamista, parempaa johtamista, parempaa työhyvinvointia, työkyvyttömyyseläkkeelle valumisen hidastamista ja niin poispäin. Kaikkia näitä tavoitteita tämä iso hanke tukee.

Suomen työelämä tänä päivänä ei ole mikään takapajuinen. Me olemme eurooppalaisittain aika hyvässä tilassa, mutta meillä on parantamisen varaa, että nostetaan tuottavuutta, parannetaan ihmisten työhyvinvointia ja parannetaan ihmisten kykyä olla pidempään työelämässä. Tästä hankkeesta nyt on kyse, ja se hanke on saanut nyt erittäin konkreettisia muotoja. Viimeksi viime viikolla eri toimialat sitoutuivat, siis työntekijä- ja työnantajapuoli, erittäin konkreettisiin, yrityksiin ulottuviin toimenpiteisiin tämän hankkeen edistämiseksi.

Lopuksi sanoisin vielä sen, että kun mietitään erilaisia toimia tästä eteenpäin, niin kyllä tämä pk-yritysten toimintaedellytysten ja työllistämismahdollisuuksien parantaminen olisi se yksi iso asia, josta meidän pitäisi miettiä, mitä me voimme nyt yhdessä tehdä. Edustaja Pekkarinen, luulen, että ministeri Rinne, joka tätä asiaa valmistelee, on ollut tätä mieltä, ja me koetamme katsoa, löydetäänkö sillä alueella jotakin hyvää tälle yhteiskunnalle. (Mauri Pekkarinen: Oikein hyvä!)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Sitten ministeri Rinne, 5 minuuttia puhuja-aitiosta, olkaa hyvä.

Valtiovarainministeri Antti Rinne

Arvoisa puhemies! Minä omassa puheenvuorossani alussa totesin sen, mistä tämä meidän suomalaisten tilanne johtuu tällä hetkellä, mitkä ovat ne ulkoiset tekijät, jotka vaikuttavat tosi vahvasti täällä. (Mauri Pekkarinen: Ei, kun ne ovat omia kotoisia!)

Lähtökohta on ollut hyvin pitkään, 2000-luvun ajan, se, että talouden kasvun painopiste on siirtynyt Aasiaan. Se on heikentänyt Euroopan edellytyksiä kasvaa. Ja kun Eurooppa on hyvin kiinteästi viennin näkökulmasta yhteydessä, 55 prosenttia viennistä menee Euroopan unionin alueelle, meidän ongelmat ovat johtuneet erityisesti viennin sakkaamisesta. Vientiteollisuus tarvitsee uusia lähtökohtia, uudenlaista mahdollisuutta. Viennin esteitä pitää kyetä purkamaan. Me tarvitsemme uutta vientiä, mutta yhtä lailla me tarvitsemme tänne kotimarkkinoille, pk-sektorille, mahdollisuuksia synnyttää lisää työpaikkoja. Vuodesta 2008 lähtien Suomesta on hävinnyt 84 000 työpaikkaa ja 12 000 työpaikkaa on syntynyt. Nämä uudet työpaikat ovat syntyneet 1—9 henkilön suuruisiin työpaikkoihin pk-sektorille. Siellä on paljon piilossa olevaa työtä, joka pitää tehdä avoimeksi. Meillä on lähtökohta se, että pitää kyetä kasvurahoitusta aikaansaamaan näille pk-sektorin yrityksille. Meidän pitää kyetä pk-yritysten käyttöpääomatarpeita tyydyttämään.

Kansainvälisille markkinoille pyrkiminen edellyttää verkostoitumista. Se edellyttää myös julkisen sektorin tukea, ei pelkästään Finpron, Team Finlandin ja Invest in Finlandin kautta, vaan myöskin meidän suurlähetystöverkoston kautta. Me tarvitsemme sellaisia toimenpiteitä, jotka helpottavat yritystoiminnan aloittamista. Me tarvitsemme toimenpiteitä, jotka mahdollistavat sen, että on yksinkertaisempaa pyörittää sitä yritystoimintaa. Tarvitaan toimenpiteitä, jotka helpottavat yrittäjän arkea. Nämä ovat kaikki sellaisia tekijöitä, joihin täytyy löytää ratkaisu jollakin aikavälillä.

Edustaja Pekkarinen on kysynyt useamman kerran nyt, mitä tarkoitetaan tällä kirjeellä, joka on ministeriöihin mennyt. Sillä tarkoitetaan sitä, että haetaan niitten jo tehtyjen ja jo päätettyjen toimenpiteitten lisäksi vielä uusia keinoja, joilla kyetään sitten tilannetta korjaamaan. Minä toivon, että mahdollisimman moni niistä asioista pystytään saamaan liikkeelle vielä tämän hallituksen aikana, koska meillä on tosi kurja tilanne talouden suhteen. (Mauri Pekkarisen välihuuto) — Anteeksi? (Mauri Pekkarinen: Tuleeko vielä yksi lisäbudjetti ensi vuonna?) — No, meillä on mahdollisuus vielä lisäbudjettiin ensi vuonnakin. Meillä on täydentävä talousarvio vuodelle 2015 mahdollinen tässä tilanteessa. Tai se pitääkin tehdä.

Lähtökohta kuitenkin tälle kaikelle on se, että meidän vienti pitää saada kasvuun, kotimarkkinat pitää saada kasvuun. Tänne pitää saada ostovoimaa syntymään ja sitä kautta työtä ja investointeja syntymään. Sillä Suomi nousee talouskasvuun, ja sitä kautta nämä meidän talousongelmat hellittävät, saadaan työttömyysongelmaan helpotusta. — Kiitoksia.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen puhujalistaan.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys kolmanneksi lisätalousarvioksi ei pidä sisällään yllätyksiä. Myönteinen yllätys olisi ollut, jos siihen olisi kirjattu esimerkiksi hallituksen valmius lähteä tukemaan Soklin kaivosrataa, jos kaivosyhtiö itse laittaa malmijunan liikkeelle. Ei lisätalousarviossa euromäärää olisi tarvinnut kirjata ylös vaan poliittinen tahto, joka olisi lisännyt painetta yhtiön suuntaan. Nyt tässä väännössä ei oikein saa selvää, vedättääkö hallitus yhtiötä vai yhtiö hallitusta.

Tilanne olisi aivan toinen, jos Kemira GrowHow -omistus olisi pidetty meidän kaikkien eli valtion hallinnassa. Kun kaivosrata kunnostettaisiin itärajalle Kelloselkään, antaisi se aivan uuden mahdollisuuden edistää myös Salla—Kantalahti-raideyhteyttä. Tuoreessa raportissa kyseinen yhteys todettiin kannattavuudeltaan aivan ylivoimaiseksi, kun vertailtiin mahdollisia yhteyksiä Jäämerelle. Vaikka kansainvälinen tilanne ei nyt suotuisa ole, niin pohjoisen painoarvo kasvaa koko ajan niin idässä kuin lännessä, ja siksi tällaisia hankkeita täytyy pitää esillä.

Toinen pohjoisen ihmisiä puhuttava aihe ovat petokorvaukset. Nyt esitetään määrärahaa lisättäväksi 1,6 miljoonalla eurolla ja korvauksien maksamista täysimääräisenä. Se tietenkin on paikallaan, mutta onhan se kummaa temppuilua vuodesta toiseen, että tiedetään petojen aiheuttamien vahinkojen määrä, kasvu, mutta talousarviossa ei siihen kuitenkaan varauduta. Mielenkiintoinen ravintoketju on se, että Suomen puolen porot syötetään pedoille ja suomalaisille tuodaan poronlihaa Siperiasta.

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa todetaan, että työttömyysarvioiden muuttumisen vuoksi työttömyysturvan määrärahoja tulee korottaa, ja tämä koskee niin peruspäivärahaa, työmarkkinatukea kuin ansiosidonnaista turvaa. Minulla on jäänyt syyskuun välikysymyskeskustelusta kummittelemaan yksi lause tai oikeastaan kaksi lausetta, ja ne olivat, jos muistan oikein, nimenomaan keskustan ryhmäpuheenvuorossa, jossa sanottiin, että kun korotat perusturvaa eurolla, ansiosidonnainen turva nousee kolmella eurolla. Samalla vaadittiin, että ammattiyhdistysliikkeen aikaansaamaan kytkökseen on yksinkertaisesti pakko puuttua, jos köyhyyttä halutaan poistaa. Tämäkö on keskustan köyhyyslääke? Voisiko joku keskustan edustajista, vaikkapa edustaja Pekkarinen, jolta on tottunut saamaan vastauksia, kertoa, mitä tuo lause tarkoittaa — kun se kerta kaikkiaan ei ole totta — vai oliko se vain epätäsmällinen ilmaus? Minä en oikein usko siihen, koska ryhmäpuheen kai käy useampi edustaja ja kansliahenkilöstö läpi.

No, huoli työttömyyden kasvusta on aina paikallaan, mutta perusongelmiin ei puututa niin, että laitetaan työtön tappelemaan toista työtöntä vastaan. Viimeisimmän työllisyyskatsauksen mukaan työttömiä oli 315 000 ja työttömyyskassojen jäseniä oli jo 39 000 vähemmän kuin perusturvan varassa eläviä työttömiä — ja se 32 euroa 66 senttiä päivässä ei kauhean paljon ole. Sen lisäksi työttömyys kiertää useammassa perheessä: viime vuoden aikana peräti 650 000 eri ihmistä koki työttömyyden.

Paljon rummutettu nuorten yhteiskuntatakuu ei paljon lämmitä, kun kuluvan eduskuntakauden aikana nuorisotyöttömyys on kasvanut jo yli 50 prosenttia ja syyskuun lopussa nuoria työttömiä oli yhteensä 42 000 henkeä. Myös pitkäaikaistyöttömyyden kasvu kiihtyy. Yksinkertaisella matematiikalla voi päätellä, että jos yli vuoden työttömänä olleiden määrä kasvaa kaksinkertaista vauhtia yli kaksi vuotta työttömänä olleitten määrään nähden, niin paine siirtyy vääjäämättä yhä pysyvämpään työttömyyteen, jolloin ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta tippuu, ja karttuu koko ajan lisää. Yhtälö on hankala varsinkin vaikeimmin työllistyvien kohdalla.

Työ- ja elinkeinotoimistot eivät kykene enää palvelemaan asiakkaitaan, kontaktipinta on ohut eikä yksilölliselle palvelulle ole aikaa. Myöskään kunnat eivät ole kyenneet ottamaan haastetta vastaan pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä. Koko maan kertymä kuntien työllistämissakosta on jo tälle vuodelle 42 miljoonaa euroa ja esimerkiksi yksistään Helsingissä 5,5 miljoonaa euroa. Jos asetelman tiivistää, voi kysyä, kannattaako satsata aktiiviseen toimintaan vai maksaa sakkoja, kun muistaa, että kuntien kustannusrasitus tulee tulevina vuosina vain kasvamaan.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä samaa laukkaa on menty nyt vähintään kolmen vuoden ajan: ministeri toisensa jälkeen — Katainen, Urpilainen, nyt sitten Rinne ja Stubb viimeksi — tulee aina kertomaan eduskunnan eteen, että no voi, on nyt mennyt huonosti taakse jääneen puolen vuoden aikaan, nyt kaikki muuttuu, valoa näköpiirissä. Aina kun puoli vuotta eteenpäin on menty, on jouduttu toteamaan, että muutosta ei tapahtunutkaan ja huono suunta jatkuu. Ministeri Rinne nyt täällä siinä mielessä poikkeaa, että hän sanoo kuitenkin, että kovin hyvältä tämä ei näytä eteenkäänpäin. Kuitenkin hänkin aina nojaa siihen, että ympärillä muillakin menee heikosti, ja kun muillakin menee heikosti, niin se ei tunnu ihan niin pahalta, että meillä menee heikosti. Mutta kyllä se vaan tuntuu pahalta. Kun lähes puoli miljoonaa ihmistä on vailla työtä, kyllä se tuntuu pahalta.

Kaiken lisäksi muilla ei mene ympärillä huonosti: Ruotsin — jonka kanssa Suomi kulki liki tasajalkaa kuitenkin niin, että Suomi edellä yli 10 vuoden ajan, pitkästi yli 10 vuoden ajan, aina tänne vuoteen 2010, 2011 saakka — ja Suomen tiet ovat eriytyneet täydellisesti. Ruotsi on koko tämän jakson, vuoden 2010 jälkeenkin, kyennyt osoittamaan taloudessa kaiken aikaa selviä kasvun lukuja, Suomi tuosta vuodesta 2011 lähtien joka vuosi selviä talouden supistumisen lukuja. Suomen ja Ruotsin tiet ovat tässä eriytyneet täysin, eivätkä vain Ruotsin ja Suomen: kun ministeri viittaa sitten Euroopan unioniin, kyllä unioninkin tahti on toinen. Kaikkiin unionin maihin, keskiarvolukuihin ja useimpien maiden talouskuvaan verrattuna Suomessa on mennyt heikoimmin.

Näin ollen siinä, mitä Suomessa tapahtuu, niitten vaikeuksien anatomiassa on pakko tunnustaa — ja se olisi hallituksen syytä ja aika tehdä — että myös kotoisilla toimilla, sillä, mitä on tehty taikka on jätetty tekemättä, on ollut ja on merkitys sille, kuinka hyvin Suomella menee tai ei mene. Nyt Suomessa työttömyys ja velka kasvavat, mutta kaikki muu supistuu, teollisuustuotanto, vienti ja kansantuote supistuu siis vuosi toisensa jälkeen.

Kokoomusvetoinen hallitus ei ole kerta kaikkiaan kyennyt niihin rakennemuutoksiin, ei kilpailukyvyn palauttamiseen, ei työn turvaamiseen sitä tarvitseville puolelle miljoonalle ihmiselle, ei muihinkaan rakenteellisiin uudistuksiin. Rakenteellista, rakenteellista, rakenteellista — kun kaiken aikaa jauhetaan rakenteellisesta uudistuksesta, tämän vaalikauden aikana hallituksen olisi pitänyt ainakin kahdesta isosta rakenteellisesta uudistuksesta päästä jollakin tavalla eteenpäin. Toinen niistä on tämän kuntasektorin tai julkisen palvelusektorin uudistaminen. Kaikki on mennyt suurkuntahankkeen tolkuttoman yltiöpäisyyden vuoksi jäihin, mitään ei ole tapahtunut, järkevätkin yhteistyöhankkeet kuntasektorilla ovat menneet jäihin. Rakenneuudistukset ovat tässä mielessä disrakenneuudistuksia. Viimeisen kahden vuoden aikaan Suomessa yksityisen sektorin työpaikat vähenivät 71 000 työpaikalla. Samaan aikaan julkisella sektorilla työpaikat lisääntyivät 15 000 työpaikalla. Siis siellä, missä luodaan edellytykset julkisen sektorin työpaikkojen pysymiselle, siellä työpaikat romahtivat. Samaan aikaan julkisella työpaikkojen määrä kasvoi, ja paljolti siitä syystä, että rakenteellisiin uudistuksiin ei päästy siellä.

Toinen saamattomuus liittyy työmarkkinoiden ja työurien uudistamiseen, siis työelämä- ja työmarkkinahankkeisiin, siis tähän rakenteelliseen uudistukseen, mitä tämä kokonaisuus sisällään pitää, josta äsken jonkunlaista keskustelua täällä ihan jo käytiinkin. Sosialidemokraattien vaatimuksesta kaikki nämä uudistukset siirrettiin kokonaan tältä vaalikaudelta seuraavalle vaalikaudelle ja annettiin työmarkkinajärjestöjen käsiin kaikkien niitten uudistusten valmisteleminen, joista päätökset tapahtuvat vasta joskus seuraavalla vaalikaudella. Tällaiseen odottamiseen meillä kerta kaikkiaan ei olisi ollut varaa, ei siksikään ja senkään vuoksi, että todellakin niin monet sadat tuhannet ihmiset ovat vailla työtä. Niin kuin aikaisemmin täällä keskustelussa sanoin, puoli miljardia työtuntia enemmän tehtiin joku aika sitten. Sillä, että nyt tehdään paljon vähemmän, en syyllistä niitä ihmisiä, jotka ovat vailla työtä, ei, vaan tätä järjestelmää, joka pitää sisällään sellaisia jäykkyyksiä ja myöskin sellaisia suomalaista kilpailukykyä heikentäviä elementtejä, että kerta kaikkiaan nykyoloissa kaikille suomalaisille ei sitten ole voinut löytyä työtä.

Kolmas ja viimeinen asia, mihin kiinnitän huomiota, liittyy kasvun eväisiin. Tässä, ministeri, oli muutama aika hyväkin ajatus, minkä ministeri Rinne tässä esille toi. Ajan vuoksi puutun ainoastaan yhteen asiaan, johonka monta kertaa aikaisemminkin täällä olen kiinnittänyt huomiota, ja se liittyy nimenomaan uuden kasvun kannalta aivan ratkaisevaan asiaan eli siihen, miten julkinen valta tukee sitä innovatiivisuutta, jolla osaaminen muutetaan uusiksi tuotteiksi, jotka voidaan tuotteistaa ideoiksi, kaupallistaa ja viedä markkinoille.

Hallitus tulee leikanneeksi tähänastisen vaalikauden aikaan esimerkiksi Tekesin resursseja 127 miljoonaa euroa, yli 30 prosentilla. Vähän lainoja kieltämättä tulee lisää, mutta sen varsinaisesti tärkeimmän elementin, joka on jo historiallisesti nähtynä ollut tärkeä kasvun tekijä, sekä Tekesin että VTT:n muiden, nimenomaan osaamispotentiaalin, sen soveltavan pään rahoitusinstrumenttien raju leikkaus on johtamassa siihen, mitä edustaja Niikko täällä oikein hyvin mielestäni sanoi: yritykset ja työpaikat valuvat täältä Suomesta ulos. Meiltä otetaan se osaaminen, mikä verovaroin täällä saadaan aikaiseksi, ja se osaaminen hyödynnetään Suomen rajojen ulkopuolella, siellä, missä verorahat valtaosaltaan jäävät sittenkin sinne Suomen rajojen ulkopuolelle. Tämä innovaatiovuoto pitäisi tukkia, ja täyskäännös tässä innovaatiopolitiikassa pitäisi kyetä saamaan aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Nämä muutamat ajatukset ministeri Rinteen puheenvuoron saatteeksi, puheenvuoron, jossa oli muutama tarpeellinen ja hyvä elementti, joihin nyt ei riitä aika enemmän kajota.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan osaltani jonkin verran jatkaa vielä täällä käytyä yleistä talouskeskustelua ja sen jälkeen puuttua muutamaan yksityiskohtaan tässä hallituksen kolmannessa lisätalousarvioesityksessä.

Edustaja Kärnä oli sitä mieltä, että olisin sillä kannalla, että maailma pelastuu, jos Suomessa tehtäisiin kahdeksan tuntia päivässä töitä. En ole sitä mieltä, että maailma sillä pelastuu, mutta olen sitä mieltä, että sillä olisi positiivisia vaikutuksia sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Jos puhutaan yksityisestä sektorista, niin se käytännössä tarkoittaisi sitä, että suomalaisten vientiyritysten tekemät tuotteet ja palvelut olisivat pikkasen edullisempia ja sitä kautta me saisimme maailmalla enemmän kauppaa ja sitä kautta lisää työtä Suomeen. Jos puhutaan julkisesta sektorista, niin sen sijaan, että heitämme tällaisia populistisia heittoja, kuten edustaja Sipilä, että kymmeniätuhansia julkisen sektorin työntekijöitä voidaan vähentää, niin julkisella sektorilla se, että tehtäisiin noin 7,5 tunnin sijaan noin 8 tunnin työpäivää, tarkoittaisi sitä, että pitkän päälle, luonnollisen poistuman kautta ja niin edelleen, pärjäisimme vähän pienemmällä väellä ja tuottavuus sitä kautta myös julkisella sektorilla paranisi.

Mitä sitten tulee työssä jaksamiseen, minä pidän sitä hyvin tärkeänä asiana ja näen, että siinä työaika voi olla yksi tekijä, mutta kyllä siinä hyvin paljon on kyse myös johtamisesta työpaikoilla, on hyvin paljon kyse myös työntekijöiden mahdollisuudesta vaikuttaa omaan työhönsä ja monista muistakin asioista kuin pelkästään työajasta.

Herra puhemies! Muutamasta yksityiskohdasta. Täällä sivulla 37 esitetään oikeusministeriölle, tuomioistuimille, lisämäärärahaa käräjäoikeuksien käsittelyaikojen lyhentämistarpeen toteuttamiseksi. Me tiedämme, että oikeuslaitoksessa kärsitään erittäin suurista resurssivajeista ja tämä koskee niin tuomioistuinlaitoksia kuin esimerkiksi syyttäjiä.

Herra puhemies! Me emme pysty näitä oikeuslaitoksen kipupisteitä hoitamaan sillä, että lisäämme sinne jatkuvasti lisää määrärahoja, koska sellaisia määrärahoja ei ole olemassakaan. Sen sijaan me tarvitsemme oikeusprosessien sujuvoittamista, tarpeettomien juttujen vähentämistä ja tätä kautta syntyvää toiminnan rationointia.

Itse olen tuonut esiin — enkä ole tässä suinkaan ainoa, enkä ensimmäisenä — esimerkiksi sen kysymyksen, että tavalliset rattijuopumusjutut käsiteltäisiin ylinopeussakkojen tapaan rangaistusmääräysmenettelyssä. Tämä poistaisi käräjäoikeussaleista vuositasolla noin 7 000 juttua, joka on noin 10 prosenttia kaikista käräjäoikeuksien rikosjutuista. En käsitä, miksi me emme tätä uudistusta hallitukselta tänne eduskuntaan saa.

Edelleen: Tänä päivänä jutut usein lykkääntyvät, kun vastaaja eli syytetty ei tule paikalle, vaikka hän on saanut haasteen. Nykyisin juttu voidaan kuitenkin ratkaista ilman vastaajan läsnäoloa, jos mahdollinen rangaistus on korkeintaan sakot tai enintään kolmen kuukauden vankeusrangaistus. Jos tämä raja nostettaisiin esimerkiksi 12 kuukauteen, niin monet jutut, jotka tänä päivän tarpeettomasti lykkääntyvät, eivät enää lykkääntyisi.

Edelleen: alioikeuden päätöksistä muutoksen hakemista hovioikeudesta voidaan rajoittaa ja saattaa jatkokäsittelyluvan piiriin nykyistä laajemmin nämä asiat.

Sitten me olemme itse ihan viime aikoinakin säätäneet uusia lakeja, joilla vaikeutamme tuomioistuinten toimintaa. Mainitsen esimerkkinä täällä olleen pakkokeinolain, johon sisällytettiin erityinen velvoite poliisille ilmoittaa kotietsinnän kohteelle nimenomaisesti siitä, että tällä on oikeus saattaa juttu erikseen tuomioistuinten tutkittavaksi. Tämä on aivan tarpeetonta poliisin neuvontatoimintaa. Ei poliisi uhrejakaan neuvo kaikkien mahdollisten oikeudellisten kysymysten kannalta. Tämä neuvontatoimi vain provosoi turhia juttua tuomioistuinlaitokseen.

Vielä mainitsen syyttäjien ja tuomioistuinten toiminnan vaikeuttamisesta parhaillaan eduskunnan lakivaliokunnassa ja perustuslakivaliokunnassa käsittelyssä olevan hallituksen esityksen, joka koskee todistamista koskevien oikeudenkäymiskaaren säädösten uudistamista. Tässä hallituksen esityksessä suomalaiseen oikeusjärjestelmään tuodaan amerikkalaisista elokuvistakin tuttu kysymys siitä, että tuomioistuin ei saisi hyväksyä sellaisia todisteita, jotka on hankittu laittomasti tai jopa rikos tekemällä. Tätä hyödyntämiskieltoa ei tuoda ehdottomana suomalaiseen oikeusjärjestelmään, mutta avataan vaaran lähde, kun tällainen turha säädös tuodaan, kun meillä aikaisemmin on ollut täysin riittävä vapaa todisteiden harkinta -teoria.

Mitä tämä tarkoittaa tai voi tarkoittaa käytännössä? Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos jokin liechtensteinilainen pankkivirkailija tekee rikoksen ja kavaltaa työantajaltaan pitkiä listoja verorikollisista, jotka listat suomalaisten osalta tulevat suomalaistenkin viranomaisten käyttöön esimerkiksi sitä kautta, että Saksan tiedustelupalvelu olisi ostanut nämä listat mainitulta rikoksen tehneeltä liechtensteinilaiselta pankkivirkailijalta, niin tähän saakka Suomessa vapaan todisteiden harkinnan teorian pohjalta ei ole ollut estettä harmaan talouden ja talousrikollisuuden jutuissa käyttää näitä rikoksella hankittuja todisteita näitä verokonnia vastaan. Mutta nyt me olemme tuomassa suomalaiseen lainsäädäntöön tämmöisen hyödyntämiskiellon, kuten sanoin, lievässä muodossa, mutta kuitenkin, jolla vaikeutetaan näiden mahdollisesti jopa miljoonien verokupruja tehneiden talousrikollisten vastuuseen saattamista. En ymmärrä, miksi näin tehdään, ja jos täällä salissa on ketään lakivaliokunnan jäsentä, niin vetoan, että valiokuntakäsittelyssä jättäisitte tämän säädöksen säätämättä.

Herra puhemies! On muitakin keinoja sujuvoittaa oikeusprosesseja ja sitä kautta saada aikaan järkeviä säästöjä. Ajanpuutteen vuoksi en nyt mene niihin.

Otan vielä toisen pääluokan. Eli täällä sisäministeriön pääluokassa sivulla 39 esitetään lisää rahaa 8,5 miljoonaa, ja lisämäärärahan tarve aiheutuu tilapäisen oleskeluluvan saaneiden määrän lisääntymisestä vastaanottokeskuksissa. Meillä tilapäisen oleskeluluvan saaneiden määrän lisääntyminen vastaanottokeskuksissa on johtunut myös siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden keväällä 2013 antaman päätöksen jälkeen meillä joudutaan antamaan oleskelulupa sellaisille henkilöille, jotka ovat hakeneet Suomesta turvapaikkaa mutta jotka eivät ole turvapaikkaa eivätkä muutamaan humanitäärisin perustein annettavaa oleskelulupaa saaneet, eli he ovat laittomasti Suomessa, heidän pitäisi poistua Suomesta.

Jos tällainen henkilö ei vapaaehtoisesti poistu Suomesta vaan jää tänne, niin hänet palkitaan tästä niskoittelusta sillä, että hänelle annetaan tilapäinen oleskelulupa ja kahden tilapäisen oleskeluluvan jälkeen, kahden vuoden jälkeen hän saa pysyvän oleskeluluvan. Nyt hallitus on eduskunnalle esittänyt, tietysti, että tämä porsaanreikä korjataan ja jos ihminen on laittomasti Suomessa, niin häntä ei palkita siitä oleskeluluvalla. Tämäkin lakiesitys taitaa olla tällä hetkellä perustuslakivaliokunnassa ja ilmeisesti työasiainvaliokunnassa ja varsinaisesti käsittelyssä hallintovaliokunnassa.

Toivon, että eduskunta nopeasti käsittelisi tämän esityksen, johon myös liittyy vapaaehtoisen paluun tukeminen taloudellisesti, jotta ainakaan tästä ei aiheutuisi aiheettomia oleskelulupia Suomessa, siis ei annettaisi laittomasti maassa oleville palkintona niskoittelusta oleskelulupaa Suomeen.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lisätalousarvio nyt kaiken kaikkiaan näyttäytyy tietyllä tavalla akuuttien pienempien ongelmien korjailussa, eli niin kuin täällä debatin yhteydessä on jo moneen otteeseen todettu, niin mitään suurta muutosta tällä yleiseen tilanteeseen ei saada aikaiseksi. Erittäin synkkä, paha työttömyys ei tällä lisätalousarviolla muuta suuntaa millään tavalla parempaan aikaan. On hyvä, että ministeri Rinnekin täällä totesi sen, että keinoja nyt haetaan siihen, millä muun muassa kasvua saataisiin aikaiseksi.

Keskusta järjesti eilen erittäin mittavan työpäivän, jossa löytyi epäilemättä useita kymmeniä, jopa toistasataa erilaista varsin kannatettavaa pitemmälle jalostettavaa keinoa, joilla työttömyyteen varmasti pystytään puuttumaan. Nämä keinot ovat kaikkien puolueitten käytössä, ja sen takia ministeri Rinteen toteamus siitä, että tarvittaessa tälle vuodelle kirjataan vielä vaikka neljäs lisätalousarvio tai vuoden 2015 budjettiesitystä täydennetään, oli tärkeä kommentti ja varmasti edesauttaa keinoja työttömyyden parantamiseksi ja kasvun aikaansaamiseksi.

Kolmeen pieneen asiaan hajahuomio.

Tämän lisätalousarvion yksi onneton yksityiskohta tai piirre on se, että täällä lisätalousarviossa tehdään tai siis joudutaan tekemään vähennyksiä, vähennyksiä muun muassa siksi, että EU:n uuden ohjelmakauden toimia ei saada käynnistymään. Tämän vuoksi esimerkiksi TEMin pääluokasta muun muassa momentilta Alueiden kehittäminen ja rakennerahastopolitiikka vähennetään 60 miljoonaa euroa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että alueitten kannalta tärkeitä kehittämistoimia ei saada liikkeelle tämän vuoden puolella. Syy on totta kai kansallisissa toimijoissa ministeriön päässä, mutta toki myös tuolla EU:n puolella. Joka tapauksessa alueitten kannalta äärettömän huono asia.

Myönteistä on toki se, että petovahinkovaroja lisätään sillä ajatuksella, että petovahingoista voidaan maksaa täysimääräinen korvaus. Tämän pitää olla totta kai käytännössä itsestäänselvyys. Jos tämä yhteiskunta haluaa suojella petoja, niin yhteiskunnan pitää olla myös valmis maksamaan täysimääräiset korvaukset vahingoista. Mutta tietysti olisi parempi, että löydettäisiin ratkaisuja, joilla pystyttäisiin näitä vahinkoja ennalta ehkäisemään.

Kolmas hajahuomio liittyy Metsähallitukseen. Lisätalousarvion mukaan Metsähallituksen peruspääomaa alennetaan lähes 11 miljoonalla eurolla. Tämä liittyy perustelutekstin mukaan muun muassa siihen, että Metsähallituksen maita siirretään 13 000 hehtaaria lisää suojeluun. Mutta perustelutekstissä myös todetaan, että vaikka peruspääomaa alennetaan lähes 11 miljoonalla eurolla, siitä huolimatta Metsähallituksen tuloutustavoitetta ei alenneta millään tavalla eli säilytetään tuloutustavoite muistaakseni siellä 135 miljoonassa eurossa. Ymmärtääkseni alati nostettujen tuloutustavoitteitten vuoksi Metsähallituksen taseessa ei enää tällä hetkellä riitä voitonjakokelpoisia varoja, joten sitä taustaa vasten on kyllä äärettömän kova tämä lisätalousarvion linjaus eli se, että esityksellä ei ole vaikutusta Metsähallituksen suunniteltuun tuloutukseen.

Siksi epäilemättä onkin tarve mennä nopeasti siihen, että myyntivoiton tuloutuksen sijaan hyödynnettäisiin Metsähallitukselle kertyvät myyntitulot pääoman palautuksen kautta. Sitä kautta yksittäisten kiinteistöjen myynnistä saatava hinta voitaisiin tulouttaa kokonaisuudessaan ja tätä kautta varmasti tätä Metsähallituksen tilannetta pystyttäisiin jatkossa tuon tuloutuksen osalta parantamaan, arvoisa puhemies.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Alkuun muutamia tilastoja suomalaisesta elinkeinoelämästä, ensinnäkin työajasta ja sen pidentämisestä. On hyvä, että oikeisto viimein sadan vuoden jälkeen on innostunut Forssan sopimuksesta, mutta valitettavasti tänä aikana on maailma jo hiukan ehtinyt muuttua, esimerkiksi niin, että tuottavuus on 12-kertaistunut. Forssan ohjelma on hieno ohjelma. Siellä muistaakseni samassa kokouksessa esitettiin eläkeiäksi 60 vuotta, vaihtoehtona jopa 55 vuotta, mutta aivan kaikkea ei voi enää sata vuotta myöhemmin ottaa sellaisenaan.

Pekkarinen ihmetteli täällä, miten on mahdollista, että edelleen valitetaan työuupumuksesta, vaikka 1980-luvun jälkeen tehtyjen työtuntien määrä henkeä kohden on vähentynyt. On tärkeätä huomata, että työtunti ei aina ole samanlainen, ja kun puhutaan kehityksestä 80-luvulta tähän päivään, tutkijat puhuvat ilmiöstä nimeltä työn tihentyminen. Se näkyy esimerkiksi kiireen tunnun lisääntymisenä, työnkuvien pirstaloitumisena ja työn vaativuuden lisääntymisenä niin, että kun vielä 80-luvulla lähes jokainen kelpasi työelämään, nyt heikot sortuvat matkalla. Meillä tarvitaan huomattavasti enemmän resursseja ihmisiltä työelämään osallistumiseen. Sen vuoksi työtunti nyt ja työtunti 80-luvulla saati sata vuotta sitten eivät ole yhteismitallisia, eivät ole samoja asioita.

Sitten yritysten byrokratiataakkaan. Maailmanpankin tilaston mukaan verotusbyrokratiaan käytetty aika on suomalaisella yrittäjällä keskimäärin 93 tuntia vuodessa. Totta on, että Virossa se on huomattavasti vähemmän, vain 81 tuntia vuodessa, mutta esimerkiksi Ruotsissa vastaava luku on 122 tuntia ja Saksassa 218 tuntia eli yli kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Käytännöllisesti katsoen Suomen byrokratiataakkaa ei voida pitää erityisen kovana, kun sitä vertaillaan muihin maihin. Minä toivoisin, että tässä salissa sellaiset kansanedustajat, jotka ovat joskus kauan sitten menneisyydessään palkanneet ihmisiä ja muistelevat edelleen ahdistuneina sen aiheuttamaa byrokratiaa, päivittäisivät kokemustaan siitä, mitä palkkaaminen tänä päivänä on. Se byrokratian määrä on vähentynyt merkittävästi viimeisen 15 vuoden aikana.

Sitten tietysti täytyy muistaa, että eihän suomalaisia yrittäjiä Viroon suinkaan aja vähempi byrokratia, vaan pienemmät verot. Ja niinhän se on, että jos me ottaisimme Suomeen Viron verotuksen, silloin meidän täytyy valita Suomeen myös Viron hyvinvointirakenteet, jotka ovat huomattavasti heikommat kuin ne Suomessa tällä hetkellä ovat ja jotka pitkällä aikavälillä varmasti tuottavat meille suurempaa taloudellista tappiota kuin niistä saatava verohyöty.

Suomen kilpailukyvyn pohja rakenteellisella tasolla ei ole mitenkään huono. Kaikissa kansainvälisissä mittauksissa, kun tarkastellaan pitempää aikaväliä, kun tarkastellaan rakenteellisia tekijöitä, me pärjäämme erinomaisesti. Sen sijaan meillä on asenteisiin ja valittuihin politiikkoihin liittyviä tämän päivän ongelmia, joissa me omalla toiminnallamme vauhditamme sellaista kehitystä, joka näkyy muun muassa kansantalouden kielteisten vaikutusten kertautumisena suomalaisessa yhteiskunnassa.

Näistä ehkä tärkein on se, että meillä on jo useamman vuoden ajan samanaikaisesti leikattu kotimaista kysyntää sekä nyt tulonsiirtojen muodossa että aikaisemmin palveluja leikkaamalla sellaisessa tilanteessa, jossa ulkomaan kysyntä sakkaa. Vähintään yhtä tärkeä ja edelliseen liittyvä ongelma on kuitenkin se, että meillä edelleen ymmärretään julkisen ja yksityisen sektorin suhde janana, jossa ikään kuin kaikki hyvä siirtyy yksityiseltä sektorilta julkiselle, kun itse asiassa kysymys on kehästä, jossa meillä ei ole olemassa yksityistä sektoria eikä varsinkaan vientisektoria ilman julkista sektoria ja siellä tehtävää työtä, joka käytännössä tuottaa meille koulutetun työvoiman ja sellaiset stabiilit olosuhteet, jotka mahdollistavat yksityisen sektorin tuotannon.

Edelleen näitä asenneongelmia on yrittäjien kehno sosiaaliturva, joka estää ihmisiä aloittamasta yrittämistä silloin, kun ei ole varmaa, että se tuottaa heti täyden leivän pöytään. Minä ihmettelen, minkä takia yrittäjien sosiaaliturvan ajamiseen on niin vaikea saada joukkoja taakse. Minä en ole saanut Suomen Yrittäjiä juurikaan kiinnostumaan asiasta, vaikka melkoinen osa heidän omista jäsenistään tienaa huomattavasti vähemmän kuin keskivertopalkansaaja. En ole myöskään saanut yrittäjäpuolueena profiloituvaa kokoomusta innostumaan asiasta, vaikka luulisi, että heidän äänestäjäkunnassaan tälle löytyisi kannatusta. Ihan yksin saa vasemmisto täällä puolustaa pientä suomalaista yrittäjää.

Iso ongelma on myös epävirallisen työn väheksyntä, sellaisen työn väheksyntä, jota tehdään virallisen ansiotuen ulkopuolella, vaikka tilastot näyttävät, että jopa 60 prosenttia bkt:n päälle arvonlisää syntyy virallisen ansiotyön ulkopuolella. Tämä ei ole mitenkään muusta kansantaloudesta erillistä työtä, vaan tällä on suoraan kerrannaisvaikutukset sekä ihmisten kulutuskysyntään että myös siihen paineeseen, mikä kohdistuu meidän julkiseen sektoriin. Nämä ovat tärkeitä asioita, joita pitäisi pystyä käsittelemään kokonaisuutena, mutta valitettavasti meidän poliittinen järjestelmämme ei siihen pysty.

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä: meidän poliittisesta järjestelmästämme ja varsinkin meidän hallitukselta puuttuu halu puuttua ison rahan verovuotoihin. Jos me annamme jatkuvasti suurten kansainvälisten yritysten veroshoppailla vapaasti maasta toiseen, jos me annamme pääoman kiertää veroja, niin kuin taas viime päivien keskustelussa on käynyt ilmi, sijoittelemalla rahojaan pienemmän veroprosentin maihin tai jättämällä yksinkertaisesti verot maksamatta, niin se ymmärrettävästi vääristää kilpailua pienten ja suurten yritysten välillä ja lisää veronkorotuspaineita esimerkiksi tavallisen palkansaajan kohdalla, jonka verotusta meillä ei enää olisi hirveästi varaa kiristää.

Nämä ovat sellaisia asioita, joille me voisimme aika nopeasti aika pienellä vaivannäöllä tehdä yhtä ja toista ja sillä lailla purkaa niitä esteitä, jotka estävät meidän elinkeinoelämää ottamasta irti Suomen kilpailukyvystä kaikkea sitä, mitä sillä olisi otettavissa.

Loppuun vielä muutama sana Zyskowiczin huolesta vapaaehtoisen käännytyksen, vapaaehtoisen paluun järjestelmän vakiinnuttamisesta, joka parhaillaan on valiokuntakierroksella. Kysymys on siis hallituksen esityksestä 170/2014. Sen keskeinen ongelmahan on, että vaikka ne ihmiset eivät enää sen jälkeen saakaan oleskelulupaa Suomessa eivätkä saa vastaanottokeskuksen palveluita, eivät he mihinkään katoa, ja he ovat Suomen perustuslain mukaan oikeutettuja toimeentulotukeen, lastensuojelun palveluihin, akuuttiin terveydenhuoltoon ja niin edelleen. Itse asiassa sillä, että oleskelulupa evätään ja heidät heitetään ulos vastaanottokeskuksista, Suomi lisää kustannuksia, ei suinkaan vähennä niitä, minkä lisäksi se luo tähän maahan paperittomien oman varjoyhteiskunnan, jota meillä ei ole toistaiseksi merkittävässä määrin ollut mutta josta meillä on paljon varoittavia esimerkkejä muualta Euroopasta. Ja kun tällainen varjoyhteiskunta kerran on tänne päässyt syntymään, niin se sitten puolestaan on vetovoimatekijä Euroopan sisällä liikkuville paperittomille, joiden tällä hetkellä ei kannata juurikaan tulla Suomeen sen takia, että paperittomana täällä toimiminen on niin hankalaa.

Kyllä kansantaloudellisesti ajatellen ja erityisesti julkisen sektorin menoja ajatellen järjettömintä, mitä tämä hallitus on tänä syksynä saanut aikaan, todennäköisesti on juuri nimenomaan vapaaehtoisen paluun järjestelmän (Puhemies koputtaa) vahvistaminen tällä oleskeluluvan epäämisellä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on suurissa vaikeuksissa. Kaikki tunnusluvut ovat painumassa nyt pakkasen puolelle. Yksi vakavimmista on työttömyyden voimakas kasvu. Kun kaikki tähän lasketaan mukaan, kaikki tekijät, niin on arvioitu, että noin 450 000 ihmistä on tässä työttömyyden kurjuudessa. Uusia menestyviä vientituotteita ei näytä kerta kaikkiaan nopealla tähtäimellä löytyvän. Suomi on ajautunut, tai juuttunut, sisäisiin poliittisiin ristiriitoihin.

Kataisen hallitus lähti liikkeelle rakenneuudistuksista, ja tavoitteena oli ensiksi tehdä se kuntapuolella. Kun kuntavaaleissa näytti siltä, että kansalaiset antoivat tuomion hallituksen politiikalle, niin vedettiin jarrut päälle. Sitten alettiin keskittyä sote-ratkaisuun, ja sekin yritys on kaatunut poliittisiin ristiriitoihin ja perustuslakiin liittyviin vaikeuksiin.

No, nyt on vielä hallituksen kiusaksi gallupeissa mitattu keskustalle voimakasta kasvua, joka näyttää hermostuttavan hallituksen lopullisesti. (Ben Zyskowicz: Missä se ilmenee?) — Se ilmenee nimenomaan siinä, että tämä yksi keskeinen asia, joka hallitukselta puuttuu, vain näyttää kärjistyvän. Nimittäin yksi tästä maasta puuttuu ja sen mukana kaikki. Edustaja Zyskowicz, tästä maasta puuttuu tällä hetkellä ja on puuttunut tämän hallituksen aikana johtajuus. Otetaan yksi askel eteenpäin ja seuraavassa hetkessä kaksi askelta taaksepäin. Tällä tavalla on toimittu tähän saakka, ja mitkään merkit eivät viittaa siihen, että tämä jäljellä oleva puoli vuotta menisi jollakin toisella tavalla.

Tässä johtajuuden puutteessa ja tässä hallituksen sisäisessä ongelmatilanteessa katseet alkavat entistä enemmän kapeutua ja kääntyä vain meidän maamme sisäisiin kysymyksiin. Ne ovat tärkeitä, tärkeää tietenkin näin onkin, mutta tulevaisuuden kannalta, Suomen menestyksen kannalta on olennaista, että me näemme, mitä maailmassa tapahtuu. Muutos vain kiihtyy.

Me puhumme täällä rakennemuutoksesta, siitä, montako kuntaa meillä tässä maassa on tai miten me järjestämme tämän sote-asian, joka on tärkeä asia sinänsä. Mutta se muutos, mikä maailmassa on tapahtumassa ict:n, digitalisaation, automatisaation alueella, on valtavan nopea, ja siitä olen todella huolissani, että me emme pysty edes seuraamaan tätä, mitkä nämä isot kuviot ja isot liikkeet maailman taloudessa ja tässä kehityksessä ovat. On kuvaavaa, että kun meidän parhaimpia vientituotteitamme on Ponssen metsäkone, niin sen olennaisin osa on se tietotekniikka, mikä siihen on pystytty rakentamaan. Sillä Ponsse pärjää ja menestyy.

Valtiovarainministeri Rinne viittasi tässä Kiinaan ja oli siinä oikeilla jäljillä. Uuden teknologian, digitalisaation ja automatisaation kohdalla maailma on pienentynyt niin, että ne Kiinan valtavat resurssit kohtaavat myös meidät. Meidän on ikään kuin joko päästävä mukaan siihen aaltoon tai pystyttävä kilpailemaan. Tämä Supercell-pelintekijöitten menestys on hieno tarina sinänsä, mutta se näyttää vain suuntaa siinä, missä maailmalla oikeasti ollaan menossa. Suomalaisetkin alkavat jo tuntea tämän Alibaba Groupin, verkkokauppayhtiön, joka on aivan älyttömän lyhyessä ajassa noussut valtavaksi tekijäksi ja jolla on resursseja valloittaa koko maailmaa. Suomi voi jäädä näissä maailmanmittaluokan kilpailutilanteissa todellakin syrjäkyläksi. Me olemme markkina-alueena pieni. Meidän on todellakin pystyttävä katsomaan ulospäin eikä tuhlattava koko energiaa näihin sisäisiin rakennemuutoksiin, niin tärkeitä kuin ne ovat. Ja tässä on kysymys siitä johtajuudesta, että asiat voidaan panna oikeaan järjestykseen ja nähdä oikeissa mittasuhteissa.

Toisin sanoen on pakko yhtyä kyllä tuohon Raimo Sailaksen tämän aamun Hesarin kirjoitukseen, jossa hän piirsi kuvaa siitä, miten vakava Suomen tilanne tosiasiassa on. Hän päätyi sitten, niin kuin itsekin tässä puheessani, näihin konkreettisiin päätöksiin, joita niitäkin pitäisi pystyä oikeasti tekemään, että tulisi jotakin toivoa, että pystytään jotakin tekemään. Sailashan nosti siinä työeläkemaksukysymyksen esille. Sitten hän näistä investoinneista ilmeisesti viittasi tähän Äänekosken sellutehdasinvestointiin, että siinä se infra pitää pystyä valtion hoitamaan, ja samassa lauseessa hän nosti esille tuon Soklin, josta täällä paljon on keskusteltu, että sekin infra pitäisi pystyä hoitamaan, jotta päästäisiin tekemään näitä miljardi-investointeja, joihin kansainväliset sijoittajat tänne ovat tuomassa rahaa. Nämä olisivat sellaisia nopeita, konkreettisia toimia, joita niitäkin tarvitaan, mutta tässä isossa maailman kuvassa tietenkin tarvitaan sitten paljon pidemmälle menevää analyysia ja johtopäätöksiä.

Edustaja Korhonen puuttui tässä myös Metsähallituksen kohtaan. Yhdyn käsitykseen siitä, että tuo tuloutus tällä hetkellä on kohtuuton. Se on johtanut jo siihen, että nyt, kun metsälaki muuttui, keskenkasvuisia metsiä hakataan niin, että siellä kansalaiset ihmettelevät todellakin, voiko tämä olla mahdollista. Ennen kuin ne ovat kypsyneet tukkimetsiksi, niitä hakataan nyt, koska pitää saada hallituksen vaatiman verran rahaa valtion budjettiin.

Toinen asia, johonka kiinnitän tässä huomiota, on se, että varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomessa, erityisesti Lapissa, Metsähallitus suurena maanomistajana on avainasemassa myöskin uusien investointien mahdollistajana näissä matkailukeskuksissa. On aivan olennaisen tärkeää, että Metsähallitus pystyy tekemään kohtuulliset vuokrasopimukset näitten yritysten kanssa, jotka ovat luoneet sinne erittäin isot, toimivat puitteet sille, että saadaan myöskin tähän maahan kansainvälistä valuuttaa kansainvälisen matkailun kautta.

Tässä ovat jo aikaisemmin sekä edustaja Korhonen että Mustajärvi nostaneet esille tämän petokysymyksen. Se on tärkeä asia, että ne korvaukset tulevat, mutta sehän ei ole ratkaisu siihen asiaan. Siinä täytyy muuhunkin pystyä.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana puutun siihen, mitä täällä toistuvasti on nostettu esille: meidän puheenjohtajamme Juha Sipilän lausumaan siitä, että julkiselta sektorilta tulisi pystyä vähentämään työpaikkoja. (Paavo Arhinmäki: Kymmeniätuhansia!) Jokainen meistä käsittää sen, ettei hän ole tarkoittanut sairaanhoitajien ja opettajien virkojen vähentämistä ja ihmisten työpanoksen vähentämistä näistä tehtävistä, (Paavo Arhinmäki: Mistäs ne kymmenettuhannet löytyy?) mutta nyt kun tämänkin hallituksen aikana valtapolitiikkana on ollut se, että keskitetään keskushallintoon tehtäviä maakunnista, niin tämä julkisen sektorin alue on syytä kyllä käydä tarkkaan läpi. Onko mahdollista katsoa aikaa myöten — eikä ole kysymys siitä, että yhdessä vuodessa vaan aikaa myöten — että tätä julkista sektoria, joka keskushallinnon osalta pyrkii aina vain paisumaan, voitaisiin vähentää? Siinä uskon, että kansalaiset kyllä ovat samoilla linjoilla, koska tähän liittyy sitten keskustelu tästä niin sanotusta turhasta byrokratiasta ja hallinnoinnista, joihin meillä ei enää näissä maailman olosuhteissa ole todellakaan varaa.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Antti  Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä lisätalousarviossa huomio vain kahteen kysymykseen:

Ensinnäkin näitten rakennerahasto-ohjelmien hidas käynnistyminen: On se aika erikoista, että joka ohjelmakauden alussa on sama tilanne, eli tulee käytännössä yksi välivuosi näitten kehittämishankkeitten ja -ohjelmien toteuttamiseen. Eikö meidän byrokratiamme ja hallintomme pysty ennakoimaan näitä järjestelmiä niin, että kehittämistyöhön ei tulisi vuoden katkeinta, mikä tälläkin kertaa tulee?

Toiseksi näihin petokorvauksiin. On selvää, että lain mukaan täysimääräinen petokorvaus pitää maksaa, mutta se ei ole ratkaisu tähän kysymykseen, vaan minun mielestäni meillä on liian suuri suurpetokanta. Se on tämä peruskysymys, jossa pitäisi löytää ratkaisu: että suurpetokannan kokonaismäärää alennettaisiin.

Kun vierailin muutama päivä sitten Pudasjärvellä, siellä kerrottiin, että muutama vuosi sitten 10 000 teurasporoa on saatu sieltä teuraaksi, mutta nyt tämä määrä on tämän suurpetokannan ansiosta alle 7 000. Siellä esitettiin eväiksi esimerkiksi ahman vapaata pyyntiä kiintiöjärjestelmän puitteissa samalla tavalla kuin esimerkiksi karhun pyynti on. Se olisi joustava tapa. Myöskin ilveskannan ja susi- ja karhukannan taso on liian suuri.

Minä toivon, että nyt kun vihreät ovat lähteneet hallituksesta ja osin vasemmistoliittokin on lähtenyt hallituksesta, (Paavo Arhinmäki: Osin? Kyllä ihan täysimääräisesti! — Naurua) tähän petopolitiikkaan löydettäisiin sellaista järkeä ja vaikuttavuutta, josta löydettäisiin riittävä kansallinen yksimielisyys. Minä uskon, että tässä voisimme tynkä-, anteeksi, jäljellä olevan hallituspohjan ja keskustan välillä löytää yhteistä linjausta, jotta tätä suurpetokantaa (Puhemies koputtaa) voitaisiin alentaa ja myöskin valtion menoja säästää näitten korvausten osalta, koska eihän se ole ratkaisu, vaan päinvastoin tämä perusongelma pitäisi ensin ratkaista.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Seuraavana edustaja Myllykoski vastaa varmaan tähän petokysymykseen. (Jari Myllykoski: Totta kai, leijonan lailla!) — Ei ole leijonia kuin Ruokolahdella vain.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ihan kokonaan lähteneenä vasemmistolaisena täytyy sanoa, että Rantakangas puhui osittain asiaa, koska tuntuu, että te olette jo osittain hallituksessa, ainakin fiiliksistä päätellen.

Mutta aiemmin täällä käytyyn keskusteluun: kun arvoisa puhemies ei suonut mahdollisuutta osallistua tuohon debattiin sen paremmin, tuon nyt omia näkemyksiäni siitä, mistä tässäkin esimerkiksi edustaja Rundgren hieman fanittaen tämän päivän uutisointia erään ehkä ei niinkään työmiesten mieleisen vaikuttajan puheenvuoroista.

Me keskustelemme monesti palkan sivukuluista ja unohdamme niitten oikeat nimet. Palkan sivukulujen alentaminen tarkoittaa sitä, että eläkkeitä leikataan eli ei kerry eläkemaksuja tulevien eläkkeiden maksamista varten. Samalla kun halutaan palkan sivukulujen leikkaamista, puututaan siihen, että sairausvakuutusturvaa heikennetään työntekijöiden osalta, ja ansiosidonnaisen päivärahan turvan heikentämisestä puhutaan aina, kun puhutaan niin sanotuista palkan sivukuluista.

Mutta tähän lisätalousarvioon, arvoisa puhemies. Olisi tärkeää, että me pystyisimme rakentamaan sen puuttuvan portaan, joka puuttuu suomalaisen kasvuyrityksen pääsystä kasvamaan. Teollisen työpaikan luominen tähän maahan edellyttää enemmän kuin kirjoituspöydän, tietokoneen ja tuolin hankkimista. Teollisen työpaikan synnyttäminen tähän maahan on miljoonien investointi. Meillä tässä maassa on kasvukykyisiä ja varmasti kasvuhaluisiakin yrityksiä, mutta meiltä puuttuu se porras, millä pk-sektorin ehkä 25 työpaikkaa käsittävän yrityksen kasvun edellytykset voitaisiin turvata.

Meillä on Teollisuussijoitus, joka on valtiovallan omistuksessa, mutta Teollisuussijoituksen vastaus tällaiselle kasvuyritykselle on, että tämä on hieno ja järkevä ajatus, tämä pitää toteuttaa, mutta me emme rahoita näin pieniä hankkeita, meillä tarvitaan kymmenien miljoonien investointeja, jotta voidaan lähteä rahoittamaan. Tulee mieleen, että tässä lisätalousarviossa — tai jos vielä seuraava tulee — olisi hyvä luoda väline, jolla Teollisuussijoitus voi rahoittaa pk-sektorin kasvuyrityksiä. Me tarvitsemme kasvua vauhdittavia investointeja ja näille yrityksille mahdollisuuden saada rahoitusta. Sitä ei tarvitse välttämättä rakentaa ulkomaalaisen velan varaan, jos muistetaan, että meidän kansalaisten pankkitileillä makaa tänäkin päivänä kymmeniä miljardeja niin sanottua löysää rahaa.

Ehkäpä jollakin sotaobligaatiolla tai jollakin sellaisella obligaatiolla, jossa valtio lähtee takaamaan tietyn tuottotason, voitaisiin kerätä rahasto, joka Tesin kautta sijoittaisi näihin pieniin ja keskisuuriin kasvuyrityksiin. Hyvää on, että menossa on nyt kuitenkin hanke, jolla Finnveran rahoitusta voidaan tuoda myös 500 henkilötyövuotta työllistäviin yrityksiin, mikä on erityisen tärkeää, jos ajatellaan teollisten työpaikkojen syntymistä.

Me olemme korkean osaamisen maa, mutta vielä tänä iltana me olemme tekemässä jotain sellaista, mikä käy juuri vastoin sitä, että meillä voidaan kouluttautua niin, että huippuosaaminen edelleen säilyy ja että työntekijä, joka on kouluttautunut, voi olla työmarkkinoiden käytettävissä. Maailma muuttuu niin nopeasti. Me emme kaipaa osaamispääomaa kaventavia päätöksiä.

Harmillista, että edustaja Satonen ei ole paikalla, sillä olisi ollut niin erinomaista olla hänen kanssaan tästä tavoitteesta sataprosenttisesti yhtä mieltä: 40 työtunnin työviikko on tavoiteltava, sillä meillä on työajan lyhennysjärjestelmä, joka sitten tasoittaa sitä vuotuista työaikaa. Siinä mielessä ensi vappuna varmasti marssimme tämän asian puolesta Satosen kanssa yhtä kättä: mahdollisuus tehdä 40-tuntista työviikkoa kaikille, jotka sitä kaipaavat. Liian useat palvelualojen työntekijät ovat vastentahtoisessa osa-aikatyössä ja sitä kautta eivät edistä kylläkään tämän kansantalouden kehittymistä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kontula kertoi, että yrittäjälle uuden työntekijän, ehkä ensimmäisen työntekijän, palkkaaminen on paljon yksinkertaisempaa kuin joskus ennen vanhaan. Näin saattaa olla, mutta kyllä se palkkaaminen ja ennen kaikkea työntekijään liittyvien kaikkien lakisääteisten velvoitteiden hoitaminen on edelleen aika lailla hankalaa yksittäiselle yrittäjälle, kun ensimmäistä kertaa tuohon tilanteeseen joutuu.

Muistan, että kun tähän taloon tuli kansanedustajille avustajat, niin esillä oli, että jokainen kansanedustaja palkkaa itse tämän avustajan ja huolehtii tämän kaikista lakisääteisistä velvoitteista. Ja muistan erittäin hyvin, kun varsinkin silloinen sos.dem. ryhmän puheenjohtaja vastusti tätä jyrkästi ja katsoi, että kun eduskunnan tilitoimistossa on kaikki tarpeellinen osaaminen, niin kyllä se työntekijään liittyvän byrokratian hoitaminen kuuluu sinne. Näitä voidaan miettiä edelleen. Olisi pedagogisesti ehkä ihan hyvä, että jokainen kansanedustaja palkkaisi avustajan ja huolehtisi siihen liittyvistä kaikista työnantajavelvoitteista, mutta kun edustaja Kontulankaan ryhmätoverit eivät varmastikaan tätä kannata, niin en minä sitä nyt ole tässä ehdottamassa.

Toinen asia. Edustaja Kontula vastusti sitä, että heille, jotka Suomessa ovat laittomasti, ei enää myönnettäisi oleskelulupaa Suomeen. Kyse on varmasti taloudellisesta kysymyksestä, mutta kyse on myös yhteiskuntamoraalisesta kysymyksestä: pitääkö meidän palkita ne ihmiset, jotka Suomessa ovat laittomasti, sillä, että me annamme heille oleskeluluvan jäädä Suomeen, ja mikä on se viesti, joka tätä kautta kiirii sinne lähtömaihin? Kyllä tällainen tyhmä menettely varmasti toimii myös vetovoimatekijänä. Toivon, että eduskunta mahdollisimman pian saisi tätä koskevan hallituksen esityksen käsiteltyä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Täällä käytettiin joku aika sitten puheenvuoro, jossa vertailtiin jotakin tutkimusta suomalaisesta hallinnosta ja byrokratiasta suhteessa muuhun ja todettiin, että Suomessa ei olisi meidän byrokratiamme ja hallintomme taso millään tavalla kansainvälisesti poikkeava.

Kun kysytään pieneltä ja keskisuurelta yrittäjältä, keneltä tahansa, milloin tahansa, hän aina mainitsee hallinnollisen taakan yhtenä esteenä yrityksen kehittymiselle ja kasvulle. Aina. Elikkä tämä on aivan selvä viesti meille tässä talossa, että byrokratian purkua ja hallinnon taakan vähentämistä meidän on pakko tehdä. Me olemme saaneet tässä aikojen saatossa aikaan sellaisen sekamelskan, josta yksittäisen pienen yrityksen on melkein mahdoton selviytyä kuivin jaloin. Ja kun vielä viranomaiset kaiken kukkuraksi valittavat toistensa päätöksistä ja vaativat samoja asiakirjoja toimittamaan useaan kertaan eri viranomaiselle ja jälleen lähtee se käsittelyprosessi uudelleen alusta liikkeelle, eihän tässä ole järjen hiventäkään. Yhteiskunnan tehtävä on luoda edellytyksiä eikä esteitä, ja siksi on meillä ihan täysin välttämätöntä, että me pystymme näitä esteitä purkamaan.

Sokerina pohjalla on hallinnon, suoraan sanoen, ylimielisyys tällä hetkellä suomalaisia kohtaan, sekä kansalaisia että yrittäjiä kohtaan. Tästä kärjekkäin esimerkki on Maaseutuvirasto, joka noin vain ilmoittaa, että sovittuja, budjetissa olevia, kehyksessä olevia maataloustukia ei maksettaisikaan ensi vuonna läheskään täysimääräisenä, vaan vasta seuraavana vuonna. Siis viranomainen ilmoittaa yrittäjälle, että näitä tukia, mitkä on luvattu, mitkä kuuluvat ehtoihin, ei maksettaisikaan silloin, kun kuuluu. Missä muussa ammattikunnassa, yrittämisessä taikka kansalaispiireissä tämä olisi hyväksyttävää? Ei missään. Ja siksi tällaista ei kerta kaikkiaan voi sietää, ja siksi tarvitaan poliittista ohjausta, jotta näin ei tapahdu.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kolmas lisätalousarvio sisältää myös lähes 400 miljoonan puolustusmateriaalihankinnat. Tilausvaltuuksia jää edelleen käyttämättä 1,4 miljardia.

Kuuden puolueen hallitus on kyllä ansioitunut myös puolustusmateriaalihankinnoissa. Vielä ensimmäisessä budjetissa 2012 valtuuksia oli käyttämättä 5,3 miljardia euroa. Neljässä vuodessa asehankintoihin on käytetty 3,2 miljardia euroa, siis yli 800 miljoonaa euroa vuositasolla, lähes kaksinkertaisesti se, mitä julkisuudessa meille kerrotaan.

Suomen varustautumismenot ovat olleet koko kuuden puolueen hallituksen ja nyt tämän lopun aikojen hallituksen aikana erittäin korkealla tasolla. Samaan aikaan kuntien palveluista ja sosiaaliturvasta on kipeästi leikattu. Nyt viimeksi otettiin 300 miljoonaa eläkeläisiltä ja sairasvakuutuksen erilaisista korvauksista yli 200 miljoonaa.

Suomen poliittisen eliitin halu varustautua ja sitoutua entistä tiiviimmin Yhdysvaltojen kalliisiin asejärjestelmiin on se todellinen materiaalinen side, joka vie ja on vienyt meidät kohti tiiviimpää liittosuhdetta Yhdysvaltojen kanssa, ja sen prosessin päässä on Nato-jäsenyys.

Meillä on todellakin tehty näinä viime vuosina merkittäviä hankintoja: Hornetien ohjukset, JASSM-ohjukset, 212 miljoonaa; Leopard-panssarivaunut, 100 kappaletta, yli 200 miljoonaa; raskaat raketinheittimet, yhteensä 58 miljoonaa; erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjushanke Stinger, 240 miljoonaa; ja valmisteilla ovat vielä raskaiden raketinheitinten pitkän kantaman ohjusten hankinnat Yhdysvalloista.

Lähitulevaisuudessa valmistaudutaan Merivoimien neljän aluksen hankintaan, yhteensä 1,2 miljardia, ja pari viikkoa sitten asetettiin ensimmäinen valmisteluryhmä valmistelemaan Hornet-hävittäjiä korvaavien F-35A-hävittäjien hankintaa. Puhutaan vaihtoehtojen kartoittamisesta, mutta todellisuudessa on vain ainoa vaihtoehto, jota valmistellaan. Norja hankki näitä hävittäjiä 160 miljoonaa euroa kappale. Jos Suomi hankkii 60, on lasku 9,6 miljardia. Mutta nyt hinta on jo 180 miljoonaa euroa kappale, ja kun hankintapäätös tehdään vuoden 2020 aikana ja hinnat nousevat 7—8 prosenttia vuodessa, hävittäjähankinta maksaa tuolloin 252 miljoonaa kappale ja 60 hävittäjää 15,1 miljardia.

Tällaisia järjettömiä puolustusmateriaalihankintoja ei tässä talossa arvostele juuri kukaan. Maan talous vaipuu koomaan, massatyöttömyys kasvaa, julkista sektoria leikataan, mutta aseisiin, asehankintoihin, miljardeilla tuntuu olevan varaa.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Sen verran haluan täydentää, että minä en henkilökohtaisesti vastusta hallinnollisen taakan keventämistä, jos se voidaan tehdä niin, että sillä ei ole kielteisiä vaikutuksia. Mitä vähemmällä byrokratialla selvitään, sitä parempi. Mutta olen itse viimeiset kymmenen vuotta maksanut palkkoja, ja minä en kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä se yrittäjien kitinä tulee. Ei se ole lainkaan vaikeata, siinä on ihan kädestä pitäen erilaisissa nettipalveluissa neuvot, kuinka se hoidetaan. Ja vaikka yrittäjyyteen liittyvä byrokratia jonkin verran haasteita aiheuttaa, niin kuitenkin se byrokratia on monta kertaa helpompaa ja vaivattomampaa kuin se byrokratia, jonka minä kohtaan silloin, kun minä koetan 18-vuotiaan mielenterveyskuntoutujan kanssa hakea työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, hakea toimeentulotukea, hakea sitä ihan viimeistä perusturvaa, jota ihminen koettaa hakea tilanteessa, jossa resursseja ei olisi yhtään ylimääräistä.

Kyllä minä toivoisin, että myös tähän hallinnolliseen taakkaan joskus sieltä minusta käsin vasemmalta kiinnitettäisiin vähän huomiota, että tässä maassa on oikeasti pahempiakin byrokratialoukkoja kuin se, että yrittäjä joutuu muutaman tunnin pistämään numeroita nettipalveluun.

Antti  Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Kysymyshän ei ole vain palkanmaksusta, vaan siitä kokonaisuudesta, joka on pienyritysten riesana. Keskusta haluaa purkaa erilaista byrokratiaa, me olemme tehneet esityksiä siihen konkretian tasolla, ja se on myöskin kustannuksia säästävä tekijä, kun erilaisia yrittäjyyden kynnyksiä madalletaan ja byrokratia karsitaan. Eli nimenomaan kyse on kokonaisuudesta. Siihen liittyvät erilaiset lupaprosessit, niitten hitaus ja niin edelleen. Me tarvitsemme investointeja, ja tutkimusten mukaan noin 3,5 miljardin euron investoinnit odottavat erilaisten lupakäsittelyjen loppuun saattamista.

Kyllä keskustan tavoitteena ovat myönteiset asiat, ja toivon, että koko eduskunta olisi yhtä mieltä siitä, että kammattaisiin läpi koko säädösviidakko, kun me kaikki puolueet olemme tottuneet vuosikymmenten aikana siihen, että säädetään aina uusia säädöksiä, joilla toisaalta etuisuuksiakin on parannettu, mutta on samalla tuotu myöskin kustannuksia sekä työllistämiseen että muuhun yhteiskunnan toimintaan. Meillä eivät yksinkertaisesti rahat riitä tällä menolla näin vahvan ja raskaan byrokratian ylläpitämiseen. Osa varmasti tulee tuolta EU:n tasolta, ja siihen meidän vaikutusmahdollisuutemme on rajallinen, mutta kyllä meillä paljon on tätä kotikutoista säädösviidakkoa, byrokratiaa, jota esimerkkien kautta pystyisimme kyllä karsimaan. Siihen pitäisi haastaa kaikki puolueet vasemmalta oikealle, ja tämä ei saisi olla puoluepoliittinen kysymys vaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta välttämätön prosessi, joka pitää saada liikkeelle.

Anna  Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olen valmis osallistumaan yrittäjäbyrokratian purkamiseen heti, kun kuulen edustaja Rantakankaan pitävän edes yhden minuutin mittaisen puheenvuoron siitä huolesta, että meillä sosiaaliturvan alikäyttö on yleisempää kuin lähes missään muussa länsimaassa sen takia, että siihen liittyvästä byrokratiasta on tietoisesti tehty niin vaikeaa.

Kuten sanoin, minusta ei ole mitään väärää siinä, että tarpeetonta byrokratiaa vähennetään, mutta huomauttaisin myös, että kansainvälisissä vertailuissa Suomen yrittäjäbyrokratia ei ole erityisen raskasta, ja se byrokratia, mikä meillä on, pääsääntöisesti kohdistuu suurempiin yrityksiin. Erityisesti yhden hengen tai vain muutamia henkiä työllistävien yritysten byrokratiataakka on huomattavan kevyt ja velvoitteita on huomattavasti vähemmän kuin suurissa yrityksissä.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ja nyt edustaja Rantakangas käyttää minuutin vastauspuheenvuoron.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä uskon, että tästä salista löytyy asiantuntemusta, varsinkin silloin kun se on täysilukuinen, yhteiskunnan lähes kaikkiin ongelmiin, ja toinen toisiamme kunnioittaen meidän pitää näin tehdäkin, että on eri alojen asiantuntemusta, josta sitten byrokratiamielessäkin kootaan niitä epäkohtia, joita yhdessä ratkotaan. Minä olen altis kuulemaan vasemmistoliiton suunnaltakin näitä epäkohtia, mitä te olette havainneet, ilman ennakkoasenteita ja ennakkorajoitteita. Katsotaan niitä sitten yhdessä, minkälaisiin lopputulemiin tulemme, mutta peräänkuulutan koko yhteiskunnan kattavaa byrokratian ja turhan sääntelyn purkamista, jotta kilpailukyvyn edellytyksiä parannetaan ja saadaan Suomen talous nousuun ja myöskin rahat riittämään esimerkiksi kaikkiin niihin hyviin perusturvatarpeisiin, jotka ovat välttämättömiä ja hyviä ja tarpeellisia suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Ville  Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Kuuntelin hyvää keskustelua tämän sääntelyn vähentämisestä, ja nyt täytyy kyllä todeta se, että sitä ei ole kukaan vielä tässä salissa huomannut, että itse asiassa tässä kolmannessa lisäbudjetissa viimein todetaan se ja myönnetään, että Suomen talous ei kasva tänäkään vuonna. Täällä todetaan aivan selvästi: "Suomen kokonaistuotannon ei ennusteta kasvavan vuonna 2014." Selkeä lause. Itse asiassa tänä päivänä on vielä komissio antanut ennusteensa Suomen tämän vuoden talouskasvusta, ja se ennuste oli negatiivinen, miinus 0,4, eli näyttäisi siltä, että nämä huonot näkymät vielä Suomea tulevat tänä vuonna ja loppuvuodesta ja ensi vuonnakin vaivaamaan. Jotakin täytyisi tehdä. Onko tämä sääntelyn vähentäminen, niin kuin tässä on keskustelussa ollut paljon esillä, sitten se oikea vastaus, en tiedä. — Kiitos.

Keskustelu päättyi.