Täysistunnon pöytäkirja 107/2010 vp

PTK 107/2010 vp

107. KESKIVIIKKONA 27. LOKAKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

2) Valtioneuvoston kirjelmä Euroopan komission lainsäädäntöehdotuksista Euroopan unionin ja euroalueen talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi Valtioneuvoston selvitys Suomen kannoista van Rompuyn työryhmän työhön ja komission tiedonantoon talouspolitiikan koordinaation tiivistämisestä

 

Erkki Tuomioja /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Komission käsiteltävänä olevien esitysten tarkoituksena on osaltaan ehkäistä Eurooppaa keväällä koetelleen rahoitusjärjestelmän kriisin toistuminen. Tämä peruspyrkimys on oikea ja tarpeellinen, ja suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston myönteiseen kantaan ehdotusten tavoitteista sekä luotavan järjestelmän yleisistä rakenteista. (Ed. Tennilä: Äänestyksen jälkeen!)

Esityksiä on tarkasteltava Euroopan ja globaalien taloushaasteiden taustaa vasten, jolloin nousee myös kysymys, mitä muuta vakauden turvaaminen vaatii. Avointa, esitysten yksityiskohtiin ulottuvaa valtakirjaa eduskunta ei liioin ole tänään vielä näistäkään esityksistä antamassa, sillä ne vaativat vielä huolellista selvittelyä ja harkintaa. Kyse ei kuitenkaan voi olla kuukausien vaan paremminkin viikkojen työstä siinä tarkoituksessa, että uudet ratkaisut voisivat olla jo ensi vuonna käytössä.

EU:ssa joudutaan nyt käyttämään paljon aikaa koko eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän vakauden palauttamiseksi ja häiriöttömän toiminnan varmistamiseksi. Ilman sitä ei ole kestävää pohjaa esimerkiksi Euroopan kunnianhimoisen 2020-strategian toteuttamiselle. (Hälinää)

Puhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, ed. Tuomioja, ihan hetkinen. — Käsittelemme nyt hyvin merkittävää asiaa. — Jatkakaa vain, olkaa hyvä.

Puhuja:

Rahaliiton toiminnassa voi erottaa ainakin neljä sen ongelmien taustalla olevaa perustavanlaatuista heikkoutta. Jo rahaliiton luomista ohjasi vahva poliittinen kunnianhimo Euroopan liiton syventämiseksi. Ensimmäinen ongelma syntyi siitä, että sen takia oltiin valmiita tietynlaiseen riskinottoon synnyttämällä yhteisvaluutta, jolla oli luja rahapoliittinen kivijalka ja vahva itsenäinen keskuspankki siitä vastaamassa, mutta ilman minkäänlaista tasapainottavaa yhteistä tai edes koordinoitua finanssipolitiikkaa.

Toinen ongelma syntyi yhteisen finanssipolitiikan puutteen korvaamiseksi sovituista lähentymiskriteereistä, jotka ovat talous- ja vakaussopimuksessa muuttuneet osaksi yhteisölainsäädäntöä. Julkisen talouden alijäämän ja maan julkisen velan rajoittamiseen keskittyvistä kriteereistä syntyi kaksi uutta ongelmaa. Kriteereitä voi pitää yksipuolisen monetaristisina, eivätkä ne ota esimerkiksi työllisyyttä huomioon eivätkä myöskään riittävällä tavalla painota sitä, että oikein hoidettu suhdannepolitiikka voi edellyttää myös suurempaa liikkumatilaa alijäämien ja velkaantumisen arvioinnissa. Ongelma ei ole vielä siinä, ylittyvätkö alijäämä- ja velkakriteerit laskusuhdanteessa, vaan oikea haaste on varmistaa julkisen talouden suhdannekierron yli ulottuva rakenteellinen vakaus.

Tästä seurasi, että vakauskriteerien mekaaninen soveltaminen herätti vastarintaa eikä kriteereitä voitu valvoa tasapuolisesti ja kattavasti, mikä mahdollisti makrotalouden hoidon kannalta perusteltujen ja vakaata kasvua tukevien poikkeamien ohella myös täysin perusteettoman ja holtittoman julkisen talouden tasapainottomuuden. Vaikka suurten maiden rikkomukset olisivat olleet kokonaistalouden vakaudelle vaarattomia, mutta kun niitäkin katseltiin läpi sormien, ei muiden rikkeitä voitu tai haluttu sanktioida myöskään niiden maiden yhteydessä, joiden kohdalla se olisi ollut välttämätöntä ja jotka ovat nyt talouden kriisimaita.

Kolmas ongelma johtui siitä, että vaikka rahaliitto toi toivottua vakautta euroalueen maille, se toimii globalisoituvassa maailmassa, jossa finanssimarkkinoiden innovatiivisuus suuntautui yhä suurempia ja hallitsemattomampia riskikasautumia synnyttävien rahoitusinstrumenttien luomiseen ilman läpinäkyvyyttä ja rahoitusjärjestelmän vakauden ja kestävyyden turvaavaa valvontaa ja säätelyä. Tätä ei Euroopan unionissa osattu nähdä myös yhteisvaluuttaa uhkaavana vaarana, puhumattakaan siitä, että olisi etsitty ja toteutettu keinoja finanssimarkkinoiden säätelyn vahvistamiseksi. Trendinä oli valitettavasti myös Suomessa yksisilmäinen ja perusteeton luottamus markkinavoimiin, joille haluttiin päinvastoin antaa entistäkin laajempi, vapaa temmellyskenttä.

Syksyllä 2008 Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt kansainvälinen finanssikriisi veti silloin myös Euroopan mukaansa ja alkoi horjuttaa huonoiten taloudenpitoaan hoitaneiden euromaiden rahajärjestelmää. Kreikan ja monen muun euromaan talous on ollut kriittisessä tilassa, mutta on mahdollista, että niiden taloutta olisi ilman finanssikriisiä voitu vähitellen saneerata ilman jyrkkiä kriisikäänteitä. Maailmanlaajuisen finanssikriisin olosuhteissa se joka tapauksessa on ollut mahdotonta.

Neljäs ongelma johtuu siitä, että sen sijaan, että tässä tilanteessa olisi pidetty kiinni unionin perussopimuksen 125 artiklan yksiselitteisestä ja ehdottomasta säännöstä, joka kieltää jäsenvaltioita ja unionia ottamasta vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksia, otettiin tämän no bail out -säännön vastaisesti yhteisvastuu Kreikan veloista. Pian sen jälkeen tämä yhteisvastuu ulotettiin 550 miljardia euroa koonneen finanssivakausjärjestelyn kautta koko euroalueelle. Sen seurauksena markkinatalouden periaate riskin kantamisesta on poistettu, kun valtiot ovat tulleet takaamaan epäterveen lainanannon takaisinmaksun, vaikka luotonantajat ovat varautuneet riskin toteutumiseen, kun ongelmamaat maksavat merkittävästi korkeampia korkoja.

Euroaluetta keväällä koetellut kriisi ei ole vielä suinkaan varmuudella ohitse, ja keväällä määräajaksi luotua vakausjärjestelyä saatetaan vielä joutua käyttämään. Nyt käsiteltävänä olevalla komission esittämällä yhden direktiivin ja viiden asetuksen euromaiden talouspolitiikan koordinaatiopaketilla pyritään osaltaan tämän ennaltaehkäisemiseen, mutta varsinaisena tarkoituksena on euroalueen talouksien pidemmän aikavälin vakauden turvaaminen. Tämä ei ole vielä kuitenkaan sen saavuttamiseksi riittävä ratkaisu.

Neljästä euroalueen kriisiin johtaneesta ongelmasta komission esitykset vastaavat vain toiseen puoleen, kun ne pyrkivät tehostamaan alijäämä- ja velkakriteereiden valvontaa ja rikkomusten sanktiointia. Tämä on toki tarpeen, mutta varmaa ei ole, että tässä on löydetty vielä parhaat tai edes hyvät keinot ja kriteerit, kun valvonta halutaan laajentaa niin, että makrotalouden uhkaavaan epätasapainoon voidaan puuttua ajoissa, sillä kuten valiokunnan saamassa Suomen Pankin lausunnossa todetaan, se, mikä jossain taloudessa näyttäytyy tasapainottomuutena, voi toisessa taloudessa olla perusteltu heijastuma talouden rakennemuutoksesta.

Koska esitykset on perustettu nykysopimuksiin ilman, että halutaan avata uutta ja epävarmaa prosessia perussopimusten muuttamiseksi, ei rahaliiton kriteereiden laajempaan ja perusteellisempaan arviointiin ole mahdollisuutta. Kaikilta osin ei tosin ole varmuutta siitä, kuinka pitävä näidenkään esitysten oikeusperusta sopimuksessa itse asiassa on. Jos kuitenkin Saksan ja Ranskan esitysten mukaisesti päädytään perussopimuksen muutoksia vaativiin ratkaisuihin, ei tarkastelun ulkopuolelle silloin pidä rajata yhtään sellaista rahaliiton sääntöihin ja toimintaan liittyvää kysymystä, jolla rahaliiton tasapainoa, kestävyyttä ja hyväksyttävyyttä voidaan parantaa.

Finanssimarkkinoiden säätelyn yleiseen vahvistamiseen ei näillä esityksillä puututa, mutta siinä tarkoituksessa on jo pantu muutoin vireille monia tärkeitä avoimuutta, valvontaa ja vakautta lisääviä esityksiä, joskin niiden käsittely on vielä hyvin keskeneräinen prosessi ja markkinoiden pahimman hälyn vaimennuttua saattaa myös kriisitietoisuus lerpahtaa ja työ jäädä niin kesken, ettei se estä kriisiä taas muutaman vuoden päästä toistumasta. Erityisesti on painotettava kansainvälisen varainsiirtoveron tarvetta, jonka hallituskin eduskunnan tahdon mukaisesti sai neuvostossa kevään kriisiratkaisun päätelmiin mukaan.

Markkinavastuun ja sen puutteesta aiheutuvan moraalikadon ongelma on mittava. Yhteisvastuun toteuttava Efsf-järjestely lähtee siitä, että ei tarvittaisi sellaista, että valtioiden velkojen uudelleenjärjestelyihin tulisivat myös riskiluototukseen ryhtyneet rahoituslaitokset kantamaan osaltaan vastuuta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin esitetty epäilyjä siitä, että tämä saattaa sittenkin vielä osoittautua tarpeelliseksi. Tätä taustaa vasten on tervehdittävä tyytyväisyydellä Saksan ja Ranskan yhteisissä kannanotoissa esitettyä pysyvän kriisien selvitysmekanismin luomista siten, että sillä voitaisiin hallita tulevaisuuden talouskriisiä niin, että myös yksityiset velkojat tulevat osallistumaan ratkaisuihin. Näidenkin asioiden selvittelyä jatkamme valiokunnissa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Puolitoista vuotta sitten keskellä maailmanlaajuista talouskriisiä linjasimme tässä salissa yhdessä Suomen EU-politiikan tavoitteita. EU-selonteon hyväksymisen yhteydessä ja moneen otteeseen sen jälkeen olemme todenneet tarpeen tiivistää EU-maiden välistä talouspolitiikan koordinaatiota, edistää talouskuria ja päättää yhteisiä sääntöjä rikkoville jäsenmaille määrättävistä sanktioista. Monet jäsenmaat suhtautuivat tuolloin asettamiimme tavoitteisiin avoimen epäilevästi. Paljon on sittemmin vettä virrannut Seinessä, Havelissa ja Thamesissä, sillä tänään asetelma on aivan toinen. Tavoitteemme ovat edenneet ja jäsenmaiden kannat ovat monelta osin lähentyneet toisiaan. Suomella on ollut tässä tarinassa keskeinen rooli.

Eurooppa-neuvoston pöydällä on huomenna äärimmäisen tärkeitä asioita. Meillä on mahdollisuus päättää paketista, joka merkitsee selkeää parannusta unionin toimintaan. Kuten äsken kuvasin, Suomi näki jo kauan sitten tarpeen kestäville kehikoille, selkeille menettelyille ja tuntuville sanktioille, jotka yhdessä ennaltaehkäisisivät kriisien syntyä euroalueella. Olemme määrätietoisesti taistelleet näiden tavoitteiden edistämisen puolesta, emmekä tuloksetta.

Komissio on nyt antanut lainsäädäntöehdotuksensa ja Herman Van Rompuyn johtama työryhmä loppuraporttinsa. Nämä esitykset toimivat erinomaisena pohjaesityksenä huomiselle Eurooppa-neuvoston keskustelulle ja jatkotyötä koskevalle päätöksenteolle. Toivon ja uskon, että kykenemme tältä pohjalta tekemään kunnianhimoisia päätöksiä jäsenmaiden kestävän taloudenpidon edistämiseksi.

Arvoisa puhemies! Olemme tänä vuonna joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä Euroopan ja Suomen vakauden turvaamiseksi. Päätökset Kreikan lainajärjestelystä ja Euroopan talouden vakautuspaketista olivat vaikeita mutta välttämättömiä. Kun tuli on irti, se on sammutettava ennen kuin palo leviää. Sammutustöiden jälkeen on tarpeetonta miettiä, oliko tulipalo väärin sammutettu. Oleellista sen sijaan on löytää syy palon syttymiseen ja pohtia, miten onnettomuuden toistuminen voidaan estää. Tähän pohdintaan on nyt kaikilla osapuolilla ollut aikaa, myös itselläni.

Nyt on keskityttävä siihen, mikä on olennaista. Olemme rakentamassa parempaa Euroopan unionia, jonka tavoitteena on varmistaa jäsenmaiden talouspolitiikan kestävyys ja koko Euroopan talouden vakaus. Uuden järjestelmän kivijalkaa muurattaessa on syytä arvioida, mikä nykysysteemissä on vialla ja mihin tarpeisiin uuden järjestelmän on vastattava.

Ensinnäkin Kreikan lainajärjestely oli välttämätön sammutustoimenpide, jonka tarkoituksena oli estää tulen leviäminen Suomeen. Kreikan ja sitä kautta yhteisvaluutan päästäminen kaaokseen olisi vaarantanut Suomen ja suomalaisen hyvinvoinnin, työllisyyden ja toimeentulon. Tätä hallitus ei voinut hyväksyä. Tähän liittyen minua ovat vaivanneet eräät jälkikäteen pidetyt puheet siitä, että keväisen päätöksen takana olisi muka ollut jonkinlainen yhteiseurooppalaiseen solidaarisuuteen perustuva huoli Kreikan selviytymisestä. (Ed. Kuoppa: Mikäs muu se oli?) Haluan tehdä tässä selväksi yhden asian: Kreikan lainajärjestelyistä päätettäessä meitä ei muuten painanut solidaarisuus tai vastuu Kreikan pelastamisesta, kyllä meillä oli aito hätä Suomen ja suomalaisten pelastamisesta. (Ed. Rajamäki: Kolkkapoikahenki!) Kyse ei siis ollut solidaarisuudesta tai auttamisen ilosta vaan suomalaisten omien etujen puolustamisesta.

Toiseksi, kun nyt arvioimme syitä tapahtuneeseen, näyttää ilmeiseltä, että talous- ja rahaliittoa perustettaessa tehtiin virhe, kun yhteisen rahan rinnalle ei rakennettu tiiviimpää talouspolitiikan koordinaatiojärjestelmää. (Ed. Tennilä: Liittovaltiota, liittovaltioita!) Toinen virhe tehtiin siinä yhteydessä, kun Emuun päätettiin ottaa mukaan myös sellaisia maita, jotka eivät tosiasiallisesti kyenneet täyttämään jäsenyyden ehtoja. Kolmas virhe oli katsoa sormien läpi Saksan ja Ranskan löperöä taloudenpitoa ja sallia maille kriteerien polkeminen.

Näitä jo vuosikausia sitten tehtyjä virheitä ja niiden aiheuttamia sotkuja minun ja edeltäjäni hallitukset ovat viimeisen vuoden aikana pyrkineet aktiivisesti ratkaisemaan. Suomen ajamat talouskuria edistävät toimet ovat nyt vahvasti etenemässä, kuten alussa kuvasin. Olemme viimein rakentamassa järjestelmää, joka entistä kokonaisvaltaisemman sääntelyn ja tehokkaamman valvonnan keinoin auttaa ehkäisemään Kreikan kaltaisten ikävien tapausten uusiutumista.

De åtgärder för att främja den ekonomiska disciplinen som Finland förespråkat framskrider nu snabbt så som jag tidigare beskrev. Vi håller äntligen på att bygga upp ett system som genom en mera övergripande reglering och en effektivare övervakning bidrar till att förhindra liknande och olyckliga fall som det som hände i Grekland.

Jos joku vielä tässä vaiheessa on sitä mieltä, että Suomi on ajanut EU:ssa vääriä asioita, että talouspolitiikan koordinaatiota ei pitäisi edistää tai että sanktioita ei tarvita, en voi kuin ihmetellä. Talouskurin vastustaminen on toki sallittua, mutta pyydän kuitenkin pientä johdonmukaisuutta. Ei ole nimittäin kovin uskottavaa samanaikaisesti vastustaa esimerkiksi sekä yhteisvaluutan akuutteja pelastustoimia että talouskuria edistäviä talouspolitiikan koordinaatiotoimia. Pidän myös erittäin epäjohdonmukaisena väitteitä, joiden mukaan EU on samanaikaisesti sekä ajautumassa liittovaltioksi että muuttumassa yksin Saksan ja Ranskan hallitustenväliseksi pelikentäksi. Kritiikkiä saa ja pitää antaa, mutta ennen sen antamista on syytä päättää, mitä itse asiassa vastustaa ja mitä kannattaa.

Kolmanneksi, kestävää taloudenpitoa EU-tasolla edistävä työ on tähän mennessä kohdistunut lähinnä talouspolitiikan ennalta ehkäisevään ja korjaavaan vaiheeseen. Meidän on kuitenkin katsottava myös tätä pidemmälle. Vaikka näköpiirissä ei tällä hetkellä välitöntä vaaraa olekaan, on meidän syytä varautua myös siihen ei-toivottuun vaihtoehtoon, että jonkin euromaan talous jossakin vaiheessa kuitenkin kriisiytyy. Tällaiseen tilanteeseen on parempi varautua ennakkoon kuin vasta myrskyn silmässä.

Tällä hetkellä EU:lla on käytössään keväällä päälle kaatunutta Kreikan kriisiä varten perustettu ja eräiden muiden jäsenmaiden ongelmiin vastaamiseksi luotu kriisimekanismi. Nämä järjestelyt ovat kuitenkin väliaikaisia, eikä niitä sellaisenaan tule jatkaa. Jatkossa kriisijärjestelmän tulee olla sellainen, jossa vastuun kantavat ne, joille se kuuluu, eli kyseinen jäsenvaltio ja sille lainoja myöntäneet. On selvää, että tällaisessa järjestelmässä ei ole kyse mistään yhteisvastuusta vaan mahdollisten kriisien leviämisen estämisestä. Emme hyväksyneet keväällä, emmekä voi jatkossakaan hyväksyä, että yhdenkään jäsenmaan vastuuton taloudenpito uhkaisi koko euroalueen vakautta ja sitä kautta myös suomalaisten hyvinvointia. Tähän liittyen Suomi katsoo, että euroalueelle on tarpeen luoda sellainen pysyvä kriisinhallintamekanismi, joka ensinnäkin vahvistaa jäsenvaltioiden kannustimia terveeseen talouspolitiikkaan sekä toiseksi pakottaa sijoittajat vastuulliseen luotonantoon.

Mekanismissa tulee olla kaksi keskeistä elementtiä: Ensinnäkin maiden on itse kannettava vastuu taloutensa saattamisesta tasapainoon. Toiseksi yksityisen sektorin tulee kantaa vastuunsa esimerkiksi velkojen uudelleenjärjestelyjen kautta. Nämä elementit sisältävä järjestelmä tukisi vakautta ja estäisi moraalikadon syntymisen. Vapaamatkustamisen ja järjestelmän väärinkäyttämisen on loputtava. Olemme valmiit harkitsemaan jopa perussopimusmuutoksia, jos ne katsotaan välttämättömiksi tällaisen järjestelmän luomiseksi.

Arvoisa puhemies! Suomen jo pitkään peräänkuuluttamat talouspolitiikan koordinaation vahvistamistoimet, valvontamekanismien kehittäminen ja uskottavien kriisejä ehkäisevien sanktioiden käyttöönotto ovat nyt todella etenemässä. Suomalaisen on perinteisesti vaikea kehuskella saavutuksillaan tai edes ottaa vastaan positiivista palautetta, mutta nyt jos koskaan siihen on mielestäni syytä.

Ärade talman! De åtgärder som Finland redan länge efterlyst, det vill säga stärkandet av samordningen inom den ekonomiska politiken, skapandet av övervakningsmekanismer och införandet av trovärdiga sanktioner för att förebygga kriser framskrider nu faktiskt. Det är av tradition svårt för finländare att skryta med sina framgångar eller ens ta emot positiv kritik, men nu om någonsin finns det enligt mig skäl till det.

Voimme olla tyytyväisiä yhdessä edistämäämme EU-politiikkaan. Suomi on määrätietoisella, oikea-aikaisella ja huolellisesti argumentoidulla vaikuttamistyöllä saamassa aikaan merkittäviä parannuksia yhteiseurooppalaiseen taloushallintoon. Huomenna käynnistyvä Eurooppa-neuvosto on tässä vaikuttamistyössä tärkeä virstanpylväs, ja tulen tekemään kaikkeni, jotta pallo menee maaliin asti eli asiat etenevät. Toivon saavani tähän työhön teiltä tänään vahvan tuen ja mandaatin.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Maailmantaloutta ja Suomea uhkasi viime toukokuussa uusi lama. Jos Kreikan maksukyky olisi loppunut, olisi luottamuspulan ja paniikin myötä muidenkin maksukyky asetettu kyseenalaiseksi. Tämä olisi ollut vaikutuksiltaan moninkertainen verrattuna maailmantalouden laman käynnistäneeseen subprime-kriisiin.

Kärsimme vientimaana maailmantalouden lamoista aina kovimmin. Viime vuonna bruttokansantuotteemme romahti euroalueella eniten ilman omaa syytämme. Laman vaikutuksia torjuimme kymmenien miljardien elvytyksellä. Työttömyys ei päässyt repsahtamaan, ja lama ei iskenyt niin kovasti suomalaisten arkeen. Toista lamaa meillä ei kuitenkaan olisi varaa elvyttää. Se tietäisi suurta kurjuutta ja köyhyyttä meille suomalaisille. Vaihtoehtoja viime keväänä käytännössä oli kaksi. Ne olivat laina tai lama.

Päätimme vain oman etumme nimissä osallistua toisten tekemien sotkujen hoitamiseen. Suomi vaati ehdoiksi rajun talouskuurin, kansainvälisen valuuttarahaston mukanaolon sekä lainojen kahdenvälisyyden. Olimme välillä yksin, välillä ryhmässä vaatimassa nimenomaan lainojen kahdenvälisyyttä. Miksi? Siksi, että halusimme kunnioittaa periaatetta, jonka varaan eurooppalainen talouspolitiikka on rakennettu. Meillä siis ei ole velvollisuutta toistemme pelastamiseen. Emme halunneet tästä tehdä ennakkotapausta, ja filosofiamme oli, että apua tällaisessa tilanteessa pitää olla vaikea saada, ja sitä on vaikea saada silloin, kun sitä on vaikea antaa.

Kreikan raju talouskuuri pitää huolen, että Kreikan saadessa taas lainaa markkinoilta järkevillä ehdoilla se maksaa meille myös meidän antamamme lainan takaisin. Myös muiden velkaisten euromaiden riskilisät nousivat Kreikan vuoksi. Kansanvallat taistelivat markkinavoimia vastaan. Voitimme kevään taistelun yhteisen vakausmekanismin avulla, mutta työ on vielä rajusti kesken.

Jos naapurin talo on tulessa, kannattaa omankin edun vuoksi osallistua sammutustalkoisiin, vaikka palo olisi syttynyt holtittoman naapurin omasta huolimattomuudesta ja vaarantanut meidänkin turvallisuutemme ja vaikka hänen auttamisensa olisi juuri tästä syystä ärsyttävää. Sen jälkeen kun palo on sammutettu, meillä on aikaa ja velvollisuus miettiä, kuinka vastaavat tapaukset estetään tulevaisuudessa. Niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa on todettu, nyt on juuri sen aika.

Suomi on ollut aktiivisesti mukana Herman Van Rompuyn työryhmässä muotoilemassa uutta säännöstöä. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen valvontaa ja täytäntöönpanoa vahvistamalla estetään euroaluetta ja Suomea joutumasta enää samanlaiseen tilanteeseen. Holtittomuudesta on tultava loppu. Joidenkin valtioiden jo ennalta liian suuret alijäämät ja valtionvelat pääsivät repsahtamaan taantumassa. Se on perussyy markkinoiden epäluottamukseen. Velkaantuminen on pysäytettävä, ja vajeita on ryhdyttävä maksamaan pois, ei vain Kreikassa vaan koko EU-alueella. Suomen on näytettävä tässä suuntaa. Ensi vuoden budjetissamme menojen kasvua supistetaan nopeasti ja hankimme uusia verotuloja. Julkisen taloutemme vaje on ensi vuonna EU:n pienimpiä ellei EU:n pienin.

Arvoisa puhemies! Nyt yhteinen haasteemme on rakentaa pysyvä talouden kriisinhallintamekanismi vuonna 2013 loppuvan rahoitusvakausvälineen tilalle. EU on solidaarisuusunioni turvallisuudessa, sisämarkkinoissa, aluekehityksessä ja hyvinvoinnin lisääjänä, mutta me emme voi olla talouspolitiikan solidaarisuusunioni, joka lupaa pelastaa tietoiselta laiminlyönniltä, päätöksentekokyvyn puutteelta tai epärehellisyydeltä.

Viime keväänä emme osoittaneet solidaarisuutta Kreikan holtitonta taloudenpitoa kohtaan, vaan teimme sen, mikä oli välttämätöntä suomalaisten ja eurooppalaisten työpaikkojen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta. Tätä ei yksikään asiantuntija sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan maailmassa kyseenalaistanut. Muun muassa kaikki eduskunnan kuulemat asiantuntijat puoluekantaan katsomatta yksimielisesti tukivat hallituksen silloista esitystä osallistua tulipalon sammutustalkoisiin. Aivan yhtä lailla Euroopan keskuspankki, Euroopan komissio, kansainvälinen valuuttarahasto, yhtä hallitusta lukuun ottamatta kaikki euromaat osallistuivat, jakoivat saman huolen ja saman arvion tilanteesta.

Nyt terästettävät EU:n taloussäännöt sekä luotonantojen vastuun varaan rakentuva kriisinhallintamekanismi vahvistavat terveitä taloudenhoidon periaatteita. Viime euroryhmän kokouksessa totesin, että euroalueen taloussolidaarisuus on sitä, että kun jokainen hoitaa omat asiansa niin, ettei aiheuta toisille ongelmia, niin siinä on eurooppalaista talouspolitiikan solidaarisuutta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteet EU:n ja euroalueen talouspolitiikan muutostarpeiden osalta voidaan tiivistää kolmeen asiaan: tulevien kriisien estämiseen, tiukempien pelisääntöjen vaatimiseen sekä jäsenmaiden omaan vastuuseen talouspolitiikkansa seurauksista. Haluamme torjua tulevat kriisit, jotka levitessään vaarantaisivat suomalaisen työllisyyden, talouskasvun ja hyvinvointiyhteiskunnan. Viime vuosi osoitti, että tämä on juuri Suomen kannalta kaikkein tärkein kysymys.

Tiukat pelisäännöt ja sanktiot velvoittavat jäsenmaat harjoittamaan vastuullista talous- ja budjettipolitiikkaa. Kukaan ei saa enää elää euroalueella kuin pellossa pakottaen toiset välillisesti kärsimään. Jäsenmaiden oma vastuu talouspolitiikkansa seurauksista on tuotava käytäntöön. Emme hyväksy enää uusia kreikkoja. Kaatuva hoitaa jatkossa omat asiansa muita häiritsemättä.

Suomi on saavuttanut merkittävää edistystä näiden tavoitteiden läpiviemisessä. Euroopan neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn työryhmän työn loppuvaiheessa huomio on kiinnittynyt haluamiimme yksityiskohtiin, joista neuvoteltiin vielä viime viikolla. Olisi väärin puhua esitysten merkittävästä vesittymisestä Saksan ja Ranskan näyttävän sopimuksen myötä. Lopulliset muutokset suhteessa komission talouspoliittisten esitysten kokonaisuuteen olivat sisällöllisesti suhteellisen vähäisiä. Menettelytapaa taas voi ja pitääkin voida kritisoida.

Mitä sitten muutetaan? Nostan esille viisi asiaa: ensinnäkin velan kokonaismäärän painottaminen, toiseksi alijäämämenettelyn kehittäminen, kolmanneksi makrotaloudellinen seuranta, neljänneksi kansalliset budjettikehikot sekä viidenneksi taloudellinen kriisinhallinta.

Vakaus- ja kasvusopimus perustuu jatkossakin valtioiden liialliseen velkaantumiseen puuttumiseen vuotuisen alijäämän seurannalla. Silti jatkossa on syytä seurata tiukemmin myös kertyneen kokonaisvelan määrää. Kriisitilanteessa valtioiden uskottavuus lainojen takaisinmaksajana riippuu paljolti julkisen velan kokonaismäärästä ja sen kehityksestä. Pysyminen 3 prosentin alijäämän rajoissa ei riitä, jos velkaa on yli 60 prosenttia bruttokansantulosta. Jäsenmaita kohdellaan jatkossa sitä tiukemmin, mitä enemmän kokonaisvelka ylittää 60 prosentin rajan. Velkatilannetta arvioitaessa otetaan huomioon kuitenkin myös esimerkiksi ikääntymiskehityksen menopaineet.

Toinen kohta on alijäämämenettely. Euroalueen maiden taloudet ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa. Siksi euroalueen sääntöjen on oltava tiukimmat. Liiallisen alijäämämenettelyn uudistukset, erityisesti rangaistusten kumoamiseen vaadittava määräenemmistö, muuttavat järjestelmää oikeaan suuntaan. Tasapainoksi päätös siitä, onko jäsenmaa ryhtynyt riittäviin toimiin alijäämäkehityksen korjaamiseksi, tehdään edelleen jäsenmaiden määräenemmistöllä. Kuuden kuukauden määräajan ansiosta prosessin perusteeton pitkittäminen ei ole enää tulevissa olosuhteissa mahdollista.

Kolmas merkittävä uudistus koskee makrotaloudellista seurantaa. Sen tarkoituksena on havaita haitalliset kehityskulut esimerkiksi asuntomarkkinoilla tai kilpailukykytekijöissä riittävän ajoissa, jotta niihin ehditään puuttua. Näiden seuranta on hallituksen mielestä äärettömän tärkeää. Suuren valiokunnan lausunnossa esitettiin huolta sanktioista, joiden syyt ovat hallitusten vallan ulkopuolella. Jäsenmaata koskeva sanktio voidaan kuitenkin langettaa vain, jos jäsenmaa ei ole ryhtynyt toimiin, jotka koskevat vain valtion toimivallassa olevia asioita. Maata ei siis rangaista, jos sen vaikutusten ulottumattomissa oleva tekijä kehittyy huonoon suuntaan.

Neljäs huomio. Direktiiviehdotuksessa esitetään vaatimukset monivuotiselle budjettisuunnittelulle sopusoinnussa unionin budjettisääntöjen kanssa. Suomen kehysmenettely vastaa jo nyt näitä tavoitteita. Yhtä hyvää taloussuunnittelua haluamme vaatia jatkossa myös muilta.

Tiukatkaan säännöt eivät voi täysin estää uusien finanssikriisien syntymistä. Siksi viides huomio liittyy kriisinhallintaan. Sekä Kreikan lainaohjelma että Euroopan rahoitusvakausväline ovat määräaikaisia poikkeustoimia. Oli toimittava hetkessä markkinoiden, kansantalouksien huojuessa, ilman sääntöjä. Jatkossa on oltava ennalta sovittu järjestely, jolla maat hoitavat ongelmansa ilman muita. (Ed. Skinnari: Säännöt oli olemassa!)

Lainanantajien vastuu ja osallistuminen on nostettava jatkossa keskeiseen rooliin. Hallituksen näkemyksen mukaan tätä voitaisiin edesauttaa liittämällä uusiin euroalueen valtionlainoihin niin sanotut yhteistoimintalausekkeet, joiden perusteella lainojen uudelleenjärjestelystä sopiminen on mahdollista kaikkia lainanantajia sitovilla määräenemmistöpäätöksillä. Aito riski olisi siis hinnoiteltu lainoihin sisään.

Suomen hallitus on tehnyt tätä asiaa koskevan aloitteen muualle euroalueelle, ja tätä Suomen aloitetta käsitellään muualla euroalueella paraikaa. Ranskan ja Saksan esitys kriisinhallintalinjausten kiirehtimisestä jo maaliskuun Eurooppa-neuvostoon on varsin perusteltu. Monet uusista säännöistä täytyy ottaa käyttöön jo ennen kuin olemassa olevat tilapäisjärjestelyt päättyvät. Komission roolin tulee kuitenkin olla keskeinen näiden esitysten ja vaihtoehtojen valmistelussa, koska kyse on unioniin ja sen perussopimukseen liittyvästä toiminnasta.

Arvoisa puhemies! Nämä uudistukset eivät korvaa vakaus- ja kasvusopimusta vaan täydentävät sitä. Hallitus pitää vakaus- ja kasvusopimusta EU:n ja euroalueen talouspoliittisen ajattelun ytimenä. Siksi suuren valiokunnan lausunnon kriittisyys suhteessa vakaus- ja kasvusopimukseen on jokseenkin yllättävää. Vakaus- ja kasvusopimus nimetään syypääksi muun muassa euron korkeaan kurssiin. Tälle on vaikea löytää todellisuuspohjaa.

Valiokunnan lausunnossa pyydetään selvittämään, onko puuttuminen jäsenvaltioiden talouspoliittiseen päätöksentekoon kaikilta osin välttämätöntä ja oikeasuhtaista. Nämä komission esitykset eivät siirrä Suomen talouspolitiikkaa yhtään enemmän Brysselissä päätettäväksi. Kyse on vain siitä, että pelisääntöjen rikkomisesta tehdään nykyistä vaikeampaa.

Kreikka rikkoi sääntöjä räikeimmin väärentämällä tilastojaan, mutta myös monen muun maan velkaantuminen on ollut ristiriidassa yhteisten päätösten kanssa. Haittavaikutukset leviävät yhteisen valuutan alueella koskettamaan kaikkia muitakin. Siksi tiukka puuttuminen sääntöjä rikkovien maiden toimintaan on hallituksen mielestä välttämätöntä. Ranska ja Saksa esittävät myös äänioikeuden pidättämistä jäsenmaalta, joka vakavasti rikkoo talous- ja rahaliiton perusperiaatteita. Tämä ei siis välttämättä käy kaikille, mutta me olemme valmiita myös tähän. Suomi suhtautuu sääntöjen rikkomiseen erittäin vakavasti.

Suuri valiokunta on myös huolissaan komission korostuneesta asemasta sanktioista vapauttamisessa poikkeuksellisen taloustilanteen johdosta. Hallituksen näkemyksen mukaan komission asema ei korostu lausunnossa esitetyn mukaisesti. Toisekseen tällainen kehitys olisi päinvastoin erittäin hyvä, muuten jäsenmaat päättävät, milloin ovat toimineet sopimusta vastaan. Kaikki muistavat, miten isot jäsenmaat ovat onnistuneet luistamaan liiallisen alijäämän menettelystä aiemmin, ja se oli yksi syy koko kriisiin.

Komission objektiivisuutta ei ole syytä asettaa kyseenalaiseksi. Jatkossa talouskomissaari tekee myös yksin taloustilannetta koskevat arviot ilman vaikuttimille herkempää kollegiokäsittelyä. Hallituksen mielestä komissio on jatkossakin pienen maan turva ja tasapuolisen kohtelun takaaja.

Sanktioiden koosta vielä. Komission esitys 0,2 prosentin suuruisesta talletuksesta suhteessa bruttokansantuloon perustuu olemassa olevaan lainsäädäntöön liiallisen alijäämän menettelystä. Hallituksen mielestä esitys on perusteltu. Mahdollinen talletus ja lopulta sakko on komission esityksen kokoisena riittävän suuri toimiakseen ennalta ehkäisevänä tekijänä olematta kuitenkaan kohtuuton sen kohteen näkökulmasta. Hallitus pitää myös kannatettavana komission ajatusta siitä, että tulevaisuudessa sanktioihin liitettäisiin EU-budjettia koskeva ehdollisuus. Nykytilanne, jossa unioni voi toisella kädellä periä sakkoa, kun se antaa toisella kädellä EU-tukia, ei ole mielekäs.

Arvoisa puhemies! Vastuun kantaminen on joskus vaikeaa. Paremman tulevaisuuden rakentaminen ei ole koskaan helppoa. Suomen etu vaatii joskus uhrauksia ja vaikeidenkin valintojen tekemistä. Viime kevään vaikeat lainapäätökset estivät Suomen kannalta tuhoisan ajautumisen uuteen lamaan. (Ed. Skinnari: Katsotaan!) Mutta nyt on keskityttävä tulevaan. Kannamme hallituksessa vastuuta Suomen etua paremmin ajavien pelisääntöjen luomisesta tulevaisuudessa.

Onkin mielenkiintoista kuulla, miten arvostetut eduskuntaryhmät nyt tehtyihin komission esityksiin suhtautuvat: mietitäänkö tässä salissa tänään aidosti yhdessä, millaiset EU:n ja euroalueen pelisäännöt turvaavat suomalaisen hyvinvoinnin parhaiten tulevaisuudessa vai keskitytäänkö keskustelussa johonkin muuhun.

Nyt jäsenmaiden kesken Van Rompuyn ryhmässä saavutettu yhteisymmärrys edesauttaa merkittävästi komission lainsäädäntöesityksien käsittelyä neuvostossa tänä syksynä. Tämän jälkeen niistä neuvotellaan Euroopan parlamentin kanssa. On toivottavaa, että neuvottelut neuvoston ja Euroopan parlamentin välillä voidaan käydä rakentavassa hengessä ja kohtuullisen rivakasti, koska uusien sääntöjen saaminen voimaan vuoden 2012 alusta lukien olisi kaikkien edun mukaista.

Toivon myös eduskunnan antavan tuen hallituksen ponnisteluille ja linjauksille Suomen ja koko EU:n etujen mukaisten taloussääntöjen saavuttamiseksi.

Markku Laukkanen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime keväänä maailmanlaajuinen talous- ja finanssikriisi rantautui todellakin voimalla Eurooppaan. Edessämme oli euron vakauttaminen ja Euroopan talouden ja työllisyyden pohjan pelastaminen, missä onnistuttiin nopealla, päättäväisellä ja vastuullisella toiminnalla. Tämän jälkeen päätettiin käytännössä yhden viikonlopun aikana tilapäisestä, unionin toimielinten ulkopuolelle luodusta Euroopan rahoitusvakausrahastosta ja -mekanismista, jolla estettiin Euroopan rahoitusjärjestelmän romahtaminen.

Tässä ratkaisussa ei ollut kyse yhteisvastuusta ja muiden valtioiden velkojen maksamisesta, vaan ennen kaikkea omasta, meidän suomalaisten edustamme ja itsesuojelusta, yhteisvaluuttamme vakauttamisesta ja sen myötä työpaikkojen turvaamisesta sekä yritysten toiminnan ja rahoituksen jatkuvuudesta. Euroopan rahoitusjärjestelmien romahtaminen olisi merkinnyt viennistä riippuvaiselle Suomelle työttömyyttä ja epävakaata, arvaamatonta talouskehitystä. Ratkaisun tyrmääminen olisi merkinnyt korkotason nousua, eurosta olisi tullut kuin Italian liira aikoinaan. Ratkaisut tehtiin suomalaisen työn, kotitalouksien, yrittäjyyden ja omistuksen puolesta.

Perussuomalaiset ovat tuttuun populistiseen tyyliinsä kritisoineet tätä Kreikka-päätöstä. Samaan aikaan teidän ehdokkaanne kiertävät vaalikentillä nyt lupaamassa kaiken ja vähän ylikin. Näillä katteettomilla vaalilupauksillanne olette viemässä käytännössä Suomea Kreikan tielle ja aina ojaan asti. Teidän mallinne maksumiehiksi olisivat joutuneet kaikki suomalaiset, kotitaloudet ja yrittäjät. Sosialidemokraateille haluan huomauttaa, että Kreikka-päätöksessä olivat kyllä mukana kaikki muut Euroopan demarit paitsi suomalaiset.

Arvoisa puhemies! Tätä perussuomalaisten ja jälkiviisaiden vaatimaa toista vaihtoehtoa ei kerta kaikkiaan meillä suomalaisilla ollut varaa katsoa. Teille onkin hyvä muistuttaa, filosofi Konsta Pylkkäsen sanoin, että kaikista paras ja imelin viisaudenlaji on jälkiviisaus. Sillä alallahan saadaan kaikista eniten aikaan. Viime kevään päätökset olivat jokaisen suomalaisen asuntovelallisen ja yrittäjän etu. Sen voimme ratkaisun jälkeen tapahtuneesta markkinoiden rauhoittumisesta todellakin päätellä.

Ärade talman! De beslut som fattades i våras räddade Greklands ekonomi och stabiliserade euroområdet. Det europeiska finanssystemet skulle ha kraschat utan dessa beslut. Alternativet skulle ha varit ökad arbetslöshet och osäkerhet i den ekonomiska utvecklingen.

Kevään 2010 päätökset olivat todella ainutkertaisia, mutta tuloksekkaita. Ne pakottivat Kreikan tekemään julkisen talouden tasapainottamiseen tähtääviä hyvin vaikeita päätöksiä, joiden myötä Kreikka saa nyt markkinoilta markkinaehtoista lainaa.

Vaikeuksiin joutuneiden jäsenmaiden talouksien pelastaminen muiden jäsenvaltioiden toimesta on nyt tullut tiensä päähän. Olemme siis rakentamassa uutta pysyvää järjestelmää, jolla pystymme välttämään vastaavanlaiset ongelmat ja pitämään Euroopan talouden pohjan vakaana. Edessä on kurinpalautus markkinoille ja budjettikuri jäsenvaltioille. Nyt on aika järjestelmän täydelliselle perusremontille.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää komission laatimaa lainsäädäntöpakettia hyvänä pohjana talouspolitiikan koordinaation tehostamiselle. Komissio on aivan oikein tunnistanut, ettei vakaus- ja kasvusopimuksen heikko noudattaminen yksin johtanut kriisiin, vaan finanssipolitiikan ulkopuoliset tekijät kuten kulutus- ja asuntokuplat, yksityisten ja yritysten velkaantuminen sekä kauppataseiden ongelmat olivat myös aiheuttamassa tätä kriisiä. Rahoituslaitosten tekemien virheiden pelastajiksi näin ollen joutuivat kansalliset parlamentit ja sen kautta eurooppalaiset, myös suomalaiset veronmaksajat. Jatkossa vakaus- ja kasvusopimuksia rikkoneita valtioita rahoittaneet rahoituslaitokset eivät pääse pakenemaan vastuutaan. Keinovalikoimaan tulee voida ottaa myöskin rahoituslaitoksia ja pankkeja koskeva velkasaneerausjärjestelmä.

Ranskan ja Saksan tekemä yhteisaloite pysyvästä kriisimekanismista, jossa myös yksityiset rahoittajat osallistuvat kustannuksiin, on hyvin merkittävä ja kannatettava avaus.

Arvoisa puhemies! Vakaus- ja kasvusopimuksen keskeisin ongelma on ollut, etteivät sopimuksen mukaiset sanktiot ole olleet uskottavia eivätkä toimineet ennalta ehkäisevällä tavalla. Keskustan eduskuntaryhmä pitääkin tärkeänä sanktioiden mitoittamista niin, että niillä voidaan uskottavasti ehkäistä jäsenmaiden mahdollisesti harjoittamaa holtitonta talouspolitiikkaa. Esillä ollut äänioikeuden tilapäinen menetys neuvostossa ei saa olla poissuljettu vaihtoehto näitä sanktioita mietittäessä, vaikka se edellyttäisikin perussopimusten muuttamista.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuyn johtama työryhmä jättää loppuraporttinsa tällä viikolla kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle. Eurooppa-neuvostossa on syytä keskityttyä nyt suuriin poliittisiin linjakysymyksiin talouskurin palauttamiseksi ja Euroopan taloudellisen pohjan vahvistamiseksi. Varsinaisen säädösvalmistelun on puolestaan tapahduttava normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä komission aloitteiden pohjalta. Hyvin talouttaan hoitaneiden valtioiden, kuten Suomen, etu on aina talouspolitiikan koordinaatiossakin vahva ja toimintakykyinen komissio, joka tasapuolisesti ajaa koko Euroopan asiaa. Suomi oli aktiivinen Eurooppa-neuvostossa toukokuun ratkaisua sorvattaessa, ja samaan aktiivisuuteen kannustamme myös nykyistä pääministeriä.

Ärade talman! Inom Europeiska rådet bör man fokusera på de större politiska linjerna för att återställa disciplinen på det finansiella området och för att förstärka ekonomin. Det behövs tillräckligt bindande, tydliga och trovärdiga regler. Centerns riksdagsgrupp ger sitt fulla stöd till detta.

Euroopan talouspolitiikkaan tarvitaan riittävän sitovia, selkeitä ja uskottavia sääntöjä. Keskustan eduskuntaryhmä tukee tätä työtä sillä edellytyksellä, että jäsenvaltioiden budjettivalta turvataan kaikissa olosuhteissa ja yksityiset rahoituslaitokset kantavat jatkossa omat vastuunsa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen vaurastuminen on jo pitkään perustunut vientiin. Siksi olemme riippuvaisia kansainvälisestä taloudesta niin hyvässä kuin pahassa. Ellei Suomi olisi kiinteä osa kansainvälistä taloutta, olisimme paljon köyhempi kansa. Meillä ei todennäköisesti olisi menestyviä teknologiafirmoja, metalliteollisuutta eikä metsäyhtiöitä. Ilman viennin tuomaa hyvinvointia meillä ei olisi varaa ensiluokkaiseen koulutukseen eikä kattavaan terveydenhuoltoon.

Talouskriisi ei hallituksen oikea-aikaisten korjausliikkeiden ansiosta syössyt meitä massatyöttömyyteen, joka olisi ollut suomalaisten työllä saavuttamalle hyvinvoinnille kohtalokasta. Se, että saimme torjuttua eurooppalaisen suurtyöttömyyden, antaa meille mahdollisuuden keskittyä kotimaisista syistä johtuvan työttömyyden poistamiseen kotimaisin keinoin. Hallitus on osoittanut varsinaisiin työllistämistoimiin ensi vuodelle 530 miljoonaa euroa. Eilen sovituissa lisätalousarviossa sekä täydentävässä budjettiesityksessä tuli tälle ja ensi vuodelle yhteensä 66 miljoonaa lisää. Tämän päälle tulevat kaikki muut työllistävät panostukset.

Taloutemme rakenteesta johtuen meille on erityisen tärkeää seurata tarkasti jo valmisteluvaiheessa ja erityisesti päätöksiä tehtäessä, miten talouskriisit tulevaisuudessa estetään tai ratkaistaan EU:n sisällä. Tärkeintä on nyt päätettävien talouspoliittisten kurinpitomenettelyjen uskottavuus.

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset olemme tottuneet elämään suu säkkiä myöten. Kovina aikoina olemme hyväksyneet rajutkin säästöt, jos yhteinen etu on sitä vaatinut. Siksi Kreikan leväperäinen toiminta sai monet vakaat suomalaisetkin raivostumaan. Kysyttiin, miksi Suomen pitää antaa lainaa holtittomasti eläneelle Kreikalle. Ei sitä tehty kreikkalaisten takia eikä Euroopan unionin takia, se tehtiin meidän, suomalaisten, takia. Kreikan talouden romahtaminen olisi kaatanut kuin dominoketju pankkeja, yrityksiä ja pahimmassa tapauksessa valtioita ympäri Eurooppaa. Se olisi vienyt töitä myös suomalaisilta. Siksi meidän piti purra hammasta ja toimia.

Kuten valtiovarainministeri Katainen on todennut, eurooppalainen solidaarisuus ei tarkoita sitä, että rientäisimme aina pelastamaan toiset maat niiden oman tyhmyyden seurauksilta. Samalla järkilinjalla on ollut myös puhemies Niinistö. Jos sotkee omat asiansa, ei voi odottaa toisten siivoavan jäljet. Kreikka sai lainansa, mutta ei ilmaiseksi. Käytännössä Kreikka ei enää vastaa omasta talouspolitiikastaan, ja lainojen ehdot ovat äärimmäisen tiukat.

Arvoisa puhemies! Meille eurooppalaisille on tärkeää välttää Kreikan kriisin kaltaiset tilanteet jatkossa. Siksi Eurooppa tarvitsee talouskuria. Se tarvitsee tosiasioihin perustuvaa suomalaista maalaisjärkeä, joka sanoo, ettei voi syödä enempää kuin tienaa. Juuri siitä nyt käsittelyssä olevassa paketissa on kyse. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä ehdotukset ovat oikean suuntaisia, mutta kuri olisi voitu viedä vieläkin pidemmälle. Suomalainen ajatustapa näkyy paketin kolmessa keskeisessä ajatuksessa.

Ensimmäinen on julkisten budjettien avoimuus. Tavoitteena on, että uhkaavat tilanteet huomataan niin ajoissa, että ne ehditään korjata. Budjettien avoimuus ei siirrä valtaa pois kansalliselta tasolta, vaan pakottaa valtiot miettimään päätöksiään tarkemmin.

Toinen hyvä ehdotus on, että valtion tuloja ja menoja pohditaan useamman vuoden aikavälillä. Suomessa monivuotiset budjettikehykset ovat olleet käytössä jo pitkään. Suuriin muutoksiin, esimerkiksi väestön ikääntymiseen, on viisasta valmistautua hyvissä ajoin.

Paketin kolmas keskeinen ehdotus koskee rangaistuksia, sanktioita. Kokoomuksen eduskuntaryhmä olisi halunnut tuhlareille automaattiset rangaistukset ilman poliittista harkintaa, mikä olisi lisännyt paketin uskottavuutta globaaleilla rahoitusmarkkinoilla. Nyt tehty kompromissi ei mene aivan niin pitkälle, mutta se on askel eteenpäin.

Lisäksi Suomi nosti esiin rahoittajan eli pankkien ja riskisijoittajien vastuun. Tavoitteena on, että rahoituslaitokset velvoitettaisiin neuvottelemaan velkasaneerauksesta, jos valtio ei pysty hoitamaan lainojaan. Siten pankit joutuisivat mukaan myös jälkipyykin pesuun. Aika ei ollut vielä kypsä näin radikaalille muutokselle.

Arvoisa puhemies! Viisas ihminen oppii myös virheistään. Kokoomuksen eduskuntaryhmä toivoo, että Euroopan unioni on oppinut kreikkalaisesta tragediastaan. Nyt näyttääkin lupaavasti siltä, että muu Eurooppa on kääntämässä kelkkaansa pohjoismaiselle järkilinjalle. Suomi ja Ruotsi ovat EU-alueen taloudellisia menestystarinoita. Siksi ei ole sattumaa, että meiltä halutaan ottaa oppia.

Meille sopii hyvin, että uusin vientituotteemme on järkevä suomalainen taloudenpito. Suomelle se merkitsee töitä ja hyvinvointia.

Eero Heinäluoma /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään olemme vakavien, olennaisten kysymysten äärellä. Hyvinvointimme kannalta tärkeät asiat ovat puheenaiheena. Miten estää viimeisten kahden vuoden aikana nähdyn finanssikriisin toistuminen, miten rakentaa vahvat, terveet julkiset taloudet puskuriksi suhdannevaihteluihin, ja mitkä ovat EU:n oikeita periaatteita, olemmeko siirtyneet tämmöiseen hämärään yhteisvastuun aikaan, jolloin yhden luotot ovat toisten murheita?

Aluksi kuitenkin: Mistä tässä on kysymys ja mistä ei ole kysymys? On syytä sanoa, että tässä ei ole kysymys eurosta, ei siitä, että ongelmien lähde olisi yhteinen raha tai se, että Suomi on yhteisessä rahassa mukana. Euro on tuonut kymmenvuotisen historiansa aikana vakautta verrattuna vanhaan aikaan. Se on mahdollistanut alhaisen inflaation ja sitä kautta myös alhaisen korkotason. 1990-luvun lamassa maksoimme pahimmillaan yli 15 prosentin korkoja. Se tappoi terveitä yrityksiä ja oli myös monen kotitalouden ongelmien lähde. Kuka näitä aikoja haluaa takaisin? Euro on poistanut valuuttariskiä euroalueen kaupassa. Se on ollut hyödyllinen erityisesti pk-yrityksille. Se on tuonut alhaisen korkotason myös kotitalouksille. Matkailijat näkevät euron hyödyt jokapäiväisessä toiminnassa.

Tiukemmat säännöt ja sääntöjen valvonta ovat välttämättömiä euroalueen menestykselliselle toiminnalle. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä antaa tukensa tätä tarkoittaville perustelluille esityksille.

Euroalueen keskinäisten sääntöjen rukkaaminen ei kuitenkaan ole ollenkaan riittävä tapa nyt nähtyjen ongelmien korjaamiseen. Pitää puuttua paitsi valtioiden myös markkinavoimien toimintaan. Finanssikriisin taustalla ei ole ensi sijassa joidenkin valtioiden holtiton velkaantuminen, vaan kyse on käsittämättömän suuria riskejä ottaneiden markkinapelureiden holtittomasta toiminnasta ja tuon laskun lankeamisesta veronmaksajille ja valtiontalouksille. Pankkien ja rahoituslaitosten pelastaminen ja laman välttämiseksi välttämätön elvytyspolitiikka ovat lyhyessä ajassa lisäämässä markkinatalousmaiden velkataakkaa kolmanneksella.

Sosialidemokraatit ovat jo pitkään vaatineet rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamista, parempaa sääntelyä. Olemme edellyttäneet valtioiden mahdollisissa tukipäätöksissä, että luottoja antaneet ja riskinotollaan tienanneet pankit ja sijoittajat kantavat oman vastuunsa. Tämä oli keskeinen vaatimuksemme Kreikka-tukipäätöksen yhteydessä. Pahoitellen toteamme, että hallitus ei vielä viime keväänä ollut valmis puhumaan pankkien vastuusta. Iloitsemme siitä, että tänään olemme kuulleet pääministerin kokonaan uudenlaisen linjanvedon. Hän puhuu tänään siitä, että pitää pankkien ja sijoittajien ottaa vastuuta, ja mainitsee jopa velkajärjestelyjen mahdollisuuden. Tällä hän tulee demarien viime keväiselle linjalle, Saksan ja Ranskan aiemmin ottamalle linjalle. Erittäin hyvä asia. (Ed. Laukkanen: Saksa ja Ranska tulivat demareiden linjalle!) On syytä sanoa, että kaikkien EU-sopimusten lähtökohtana on ollut nimenomainen kielto ottaa vastuulleen toisten maiden velkoja. (Min. Pekkarinen: Oliko tulkinta?) Tästä on perustellusti myös eduskunnan puhemies aikaisemman kokemuksen perusteella huomauttanut.

Ei pidä siis tehdä hätäpäissä tehdystä ratkaisusta sellaista yleisperiaatetta, jonka perään ryhdytään vannomaan keskinäisen yhteisvastuun tai käsittämättömän pankkeihin ulottuvan solidaarisuuden nimissä. Pisimmälle tässä väärinkäsityksessä on mennyt keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joka taannoin vaati sosialidemokraateilta synnintunnustusta, kun vaadimme mukaan pankkeja vastuunkantamiseen ja arvostelimme avointen shekkien kirjoittamista suomalaisten veronmaksajien piikkiin. Kenen syntejä pitää nyt pyytää anteeksi, kun olemme kuulleet pääministerin uuden linjanvedon? (Min. Pekkarinen: Ei mitään uutta!)

Saksa ja Ranska ovat keskenään sopineet uusista menettelyistä velkaantumisen kuriin saattamiseksi. Saksan ja Ranskan keskinäinen sopimus rikkoo euromaiden tasavertaisuutta ja kertoo osaltaan siitä, että Suomen vaikutusvalta euroryhmässä on kaventunut. Hallituksen on syytä perin pohjin arvioida, miten Suomen tulee toimia, jotta euroryhmän avoin ja tasapuolinen päätöksentekomenettely voidaan palauttaa.

Saksan ja Ranskan keskinäisessä yhteisymmärryksessä on kuitenkin yksi erittäin tärkeä kohta, josta täällä ei ole puhuttu, ja sille on syytä Suomen antaa tukensa. Se nimittäin koskee esitystä siitä, että jatkossa mahdollisiin lainoitus- tai tukipäätöksiin on syytä liittää olemassa olevien velkojen velkajärjestelyn mahdollisuus. Sitä kautta luottoja antaneet ja niillä voittoja tehneet pankit ja sijoittajat ovat mukana kantamassa todellista vastuuta. Tämä on asia, jota sosialidemokraatit viime keväänä johdonmukaisesti peräänkuuluttivat.

Toivomme, että asiaa koskeva keskustelu johtaa koko Suomen hallituksessa linjanmuutokseen, ja odotamme, että myös valtiovarainministeri Katainen ottaa pääministeri Kiviniemen tämänpäiväisen ilmauksen omaksi linjakseen ja vihdoinkin puututaan finanssikriisin todellisiin tienaajiin ja hyötyjiin sen sijaan, että tätä hämärää yhteisvastuuta käytännössä yritetään perustella, vaikkakin yksittäispäätöksen nimissä. Odotammekin, että Kiviniemen hallitus ja valtiovarainministeri Katainen uskaltavat puuttua isoja voittoja tehneiden pankkien ja suuria sijoituksia saaneiden toimintaan. Tämä voittojen yksityistäminen ja riskien siirto veronmaksajille on kestämätöntä markkinataloutta. Tarvitaan rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen muutos, tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä, on rajoitettava riskinottoa, on puututtava myös pankkien bonusjärjestelmiin ja on toteutettava rahoitusmarkkinavero eurooppalaisena ja kansainvälisenä ratkaisuna.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että pääministeri ottaa pankkien vastuun ja rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamisen huippukokouksessa esille. Samoin odotamme, että hallitus selvästi ilmaisee tuossa kokouksessa Suomen kannan, jossa jokainen valtio on itse vastuussa omista veloistaan ilman mitään hämäriä lupauksia yhteisvastuista.

Esko-Juhani Tennilä /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan suuren vallan, yhteisen Euroopan valtion ajattelun isänä pidetty Monet lähti siitä, että tuota Euroopan suurvaltaa luotaessa on edettävä toinen toistaan seuraavilla askelilla, joista jokainen on puettu taloudellisen pakon muotoon mutta jotka väistämättä ja peruuttamattomasti johtavat liittovaltioon. Tämä on Monet’n oppi ja ohje siitä, miten tulee toimia, kun federaatiota tehdään. Ja noin EU-eliitti tosiaan toimii. Uusinta askelta federalismin tiellä ollaan ottamassa nyt, kun Euroopan unioni hamuaa itselleen oikeutta puuttua jäsenvaltioiden budjettien laatimiseen uusien talouskriisien ehkäisemisen nimissä. Käyttöön ollaan ottamassa myös sanktioita niitä jäsenmaita kohtaan, jotka eivät noudata kireää talouspolitiikkaa, joka on EU:n linja. Kireä talouspolitiikka, kireä budjettipolitiikka, se on se, mistä Euroopan unioni lähtee. Siellähän ovat vallassa uusliberalistit, mutta eipä siellä, vaikka tässä äsken ed. Heinäluoma ylistyslaulua EU:lle pitikin, taida montakaan sosialistia enää näitä suuria linjoja vetämässä olla. (Ed. Heinäluoma: Ei ole täällä meidänkään parlamentissa!) — Näinpä se valitettavasti on, mutta kannattaako silloin hurrata jollekin, joka on toisten käsissä kokonaan?

EU:n suunnittelemia rangaistuksia voitaisiin käyttää myös niin sanottujen makrotaloudellisten vinoutumien oikaisemiseksi. Kuten SAK lausunnossaan suurelle valiokunnalle toteaa, kyseessä voisi olla työehtosopimusten sisältöön puuttuminen liian korkeiksi katsottujen palkankorotusten vuoksi. Näin pitkälle EU nyt pyrkii, kovaan otteeseen jäsenvaltioiden osalta ja nimenomaan siten, että kireys on se linja, mitä pitää vetää. Esitettyjen sanktioiden vaikutus vaikeuksissa oleviin jäsenmaihin olisi varmasti pääsääntöisesti kielteinen kaiken huipuksi. Leikkaukset palkkoihin, eläkkeisiin, työttömyysturvaan, opintotukeen ja muuhun sosiaaliturvaan vähentävät ostovoimaa ja lisäävät työttömyyttä. Elvytyksen sijasta niillä vain pahennetaan vaikeuksissa olevan maan tilannetta. Näinhän Suomessa kävi 1990-luvun alussa, kun Ahon hallitus harjoitti selvästi ylikireää politiikkaa. (Min. Pekkarinen: Huh huh!)

Näin on käymässä myös muuten Kreikassa, josta täällä on keväällä puhuttu paljon ja puhutaan jälleen. Kreikan niin sanottu pelastusoperaatiohan tarkoitti tosiasiassa sitä, että Kreikan valtiota isoilla koroilla lainoittaneet ranskalaiset ja saksalaiset pankit pelastettiin. Kreikan eliitti pääsi kuin koira veräjästä, mutta tavallisten kreikkalaisten toimeentulo huononee jyrkästi. Yhtään Kreikan eliitin jäsentä, niitä, jotka veivät Kreikan vaikeuksiin, ei ole pantu putkaan, mutta sen sijaan monta kreikkalaista mielenosoittajaa, jotka ovat olleet vastustamassa eläkeleikkauksia ja muun sosiaaliturvan huononnuksia, sinne kyllä on teljetty. Kireys on se, ja kun tähän on menty, niin kansa siitä kärsii.

Viime aikoina on puhuttu paljon tästä EU:n yhteisvastuusta. Se on sillä lailla erikoista puhetta jo siitäkin lähtökohdasta, että mistään EU-sopimuksesta ei tuollaista käsitettä löydy. Kielletään päinvastoin ottamasta vastuuta toisen valtion taloudesta. Eduskunnan puhemieskin on tähän asiaan puuttunut, ja se oli tietysti aika monimutkaista puuttumista, kun sitä kuunteli noin, juristin kieltäkin, mutta kyllä kuitenkin siinä on asia, jota kannattaa nyt selvitellä ihan perusteellisesti, että millä oikeusperustalla koko tämä hanke on rakennettu.

Arvoisa puhemies! Kuumimman Kreikka-keskustelun aikana kesän alussa SDP:n ryhmässäkin leimahti EU-kriittisyys. Nyt se näyttää haihtuneen, sillä suuren valiokunnan äskeisessä äänestyksessä demarit tukivat hallituksen linjaa valiokunnan sitä käsitellessä, ja äänestyksessä, niin kuin sanottu, sosialidemokraatit asettuivat tukemaan sitä, että budjettipolitiikan osalta päätösvaltaa saa siirtää meidän eduskunnaltamme EU-elimille. He kannattivat myös makrotaloudellisen tasapainon hakemisen osalta näitä toimia, joita äsken esimerkiksi SAK:n lausunnon kautta toin esille. Demarit ovat ilmeisesti palaamassa Lipposen kauden EU-politiikkaansa, ainakin ed. Heinäluoman äskeisestä puheenvuorosta näin päättelen. Siinähän suunnilleen ylistyslaulu kaikui EU:lle. (Ed. Heinäluoman välihuuto) Kiinnostavaa on se, että Timo Soini kaiken tämän jälkeen ja tässä tilanteessa kiittelee sosialidemokraatteja hyvin auliisti. (Ed. Pentti Oinonen: Totta kai!) Noinko äkkiä Soiniinkin monetismi on siellä Brysselissä tarttunut? (Ed. Viitanen: No, hänhän äänesti vastaan!)

Ville Niinistö /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vuosien talouskriisi on osoittanut koko kansainvälisen talousjärjestelmän haavoittuvuuden. Kriisin taustalla on riskiarvioinnin täydellinen pettäminen ja riskien järjestelmällinen peittäminen. Markkinat eivät voi hoitaa tehtäväänsä, jos riskit eivät ole näkyvästi arvioitavissa.

Makrotalouden epävakaus heijastui julkisiin talouksiin ja yksittäisten maiden valuuttakursseihin. Pienille maille tällaisessa tilanteessa voi käydä huonosti. Niin kävi Islannille. Ruotsin kansantalous oli nipin napin riittävän iso ja vakaa selvitäkseen oman valuuttansa turvin. On vaikea arvioida, olisiko Suomi pienempänä ja viennistä vieläkin riippuvaisempana selvinnyt markkansa kanssa yhtä hyvin valuuttakeinottelulta. Tavallisen suomalaisen työntekijän kannalta lopputulos olisi voinut olla huomattavasti vaikeampi. Ne, jotka kritisoivat euroa, joko eivät ymmärrä tai ottavat itsestäänselvyyksinä sen tuomat suuret hyödyt.

Yhteisvaluutta euro pelasti meidät siis pienen reuna-alueen ongelmilta mutta toi tilalle uusia. Euroalueella yhteinen rahapolitiikka ja kansallisesti toteutettu finanssipolitiikka ovat poikkeuksellisen kaukana toisistaan.

Ongelmat eivät olleet ennakoimattomia. Kasvu- ja vakaussopimuksen tarkoituksena oli varmistaa euroalueen julkisten talouksien vastuullinen hoito. Tästä vain lipsuttiin jo hyvinä aikoina. Minimitavoitteesta, valtiontalouden 3 prosentin alijäämästä, tuli monille maille maksimitavoite.

Sopimus lähtee myös siitä, että jokainen vastaa oman finanssipolitiikkansa riskeistä viime kädessä yksin, itse. (Ed. Heinäluoma: Juuri näin!) Euroalueella ei voi olla yhteistä solidaarisuutta, jolla luvataan pelastaa taloutensa sotkevat pinteestä. Tämän korostamisessa puhemies Niinistö on ollut aivan oikeassa. Se merkitsisi riskivastuun siirtämistä tuhlaajavaltioilta ja korkeita korkoja etsiviltä finanssilaitoksilta asiansa hyvin hoitaville. Vastuu riskeistä tai laiminlyönneistä kuuluu näiden riskien ottajille.

Viimekeväisessä tilanteessa ei ollut kuitenkaan lopulta tästä kyse. Kreikan lainapaketti ja laajempi vakausrahastoratkaisu olivat luova pakollinen hätäratkaisu tilanteessa, jossa vaarana oli koko eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän kaatuminen. Lehman Brothersin kaatumisen jäljet osoittivat, miten voi käydä, jos syviä järjestelmäriskejä sisältävä liian suuri pankki kaatuu. Pelastusoperaatio johtui siis viime kädessä koko makrotalouden kontrollien pettämisestä ja markkinoiden paniikista, ei vain Kreikan tai muiden alijäämään ajautuneiden maiden julkisesta taloudesta.

Euroopan päättäjät tekivät silloin oikein. Ratkaisut euroalueen vakauden ja rahoitusjärjestelmän kannalta olivat oikeita. Tavallisen suomalaisen ja eurooppalaisen työtä tekevän ihmisen kannalta se, että järjestelmän olisi annettu romahtaa, kuten osasta oppositiota ehdotettiin, olisi johtanut paljon pahempaan tilanteeseen. (Ed. Kallis: Ei olisi!) Sen sijaan varojärjestelmien pitää olla jo etukäteen kunnossa, jotta tällaiseen hätäoperaation ei jouduta. Tästä on tänään keskustelussa kyse.

Meidän on laitettava kuntoon niin kansainvälisen talousjärjestelmän pelisäännöt kuin euroalueen talouspolitiikan koordinaatiokin. Niiden, jotka suhtautuivat Kreikka-pakettiin kielteisesti, luulisikin nyt innokkaasti kannattavan näiden rakenteellisten ongelmien korjaamista. (Ed. Kallis: Niin kannattavatkin!)

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä pitää valtioneuvoston tavoin Euroopan komission tavoitetta talouspolitiikan koordinaation tehostamisesta perusteltuna ja välttämättömänä. Komission ehdotus lähtee varovaisen finanssipolitiikan periaatteesta. Aiemmasta poiketen julkiset menot, ilman verojen kiristämistä, eivät voisi kasvaa enempää kuin bkt keskimäärin. Poikkeama sallittaisiin taantuman hoidon takia. Raportointia velkataakan rajoittamisesta alle 60 prosenttiin tiukennetaan. Tilastoseurantaa ja budjettimenettelyjä yhdenmukaistetaan. Euromaihin voitaisiin soveltaa sanktioita menettelyjen rikkomisesta.

Komission ehdotukset ovat pääosin hyväksyttäviä. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa kuitenkin muistuttaa, että kaiken EU-tason sääntelyn on perustuttava hyväksyttävälle oikeusperustalle. Kansalliseen budjettivaltaan puuttuminen on sovitettava perussopimusten mahdollistamaan oikeustilaan. Sanktioille on samalla määriteltävä selkeästi objektiiviset kriteerit poikkeustilanteiden edellyttämän elvyttävän talouspolitiikan sallimiseksi. Tärkeintä on keynesiläisten oppien mukaisesti edellyttää vastuullista talouspolitiikkaa erityisesti hyvinä, ei vain huonoina aikoina. Menokuri ei siis voi tarkoittaa uusliberalistisen talouspolitiikan pakkopaitaa.

Ranska ja Saksa ovat yhteisessä julistuksessaan asettaneet ehtoja komission ehdotukselle. Maiden linjaukset ovat pääosin komission ehdotuksia hyvällä tavalla täsmentäviä. Aloite pysyvästä kriisimekanismista, jossa myös yksityiset rahoittajat osallistuvat kriisin selvittämisen kustannuksiin, on vihreistä erittäin tervetullut.

Eduskuntaryhmämme haluaa korostaa myös, että toimet EU:n talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi liittyvät huomattavasti laajempien makrotaloutta vakauttavien ratkaisujen edistämiseen. Riskien on oltava läpinäkyviä ja finanssilaitoksilta on edellytettävä suurempaa vakavaraisuutta. Finanssisektorin on osallistuttava aiheuttamiensa sotkujen kustannuksiin. Pankkien taseesta perittävä EU:n yhteinen vakausmaksu on hyvä tapa puskuroida pääomia tulevien kriisien hoidon rahoittamiseksi.

Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa myös finanssisektorin veronalaisuutta. Kansainvälisellä transaktioverolla, rahoitusmarkkinaverolla, voitaisiin vähentää lyhytaikaista spekulatiivista rahaliikennettä. Myös pankkien voitosta perittävä vero on harkinnan arvoinen. Suomen on edistettävä näitä yhteisiä EU-tason finanssialan veroratkaisuja.

Veroparatiisien toimintaan on puututtava kovalla kädellä. Tiedonvaihtosopimuksissa on päästävä automaattiseen tiedonvaihtoon, jotta veronkierto ja riskien peittely loppuisi. Veroparatiisien toiminta uhkaa jo vapaiden demokratioiden hyvinvointia ja oikeudenmukaista verotusta.

Arvoisa puhemies! Suomi on hoitanut julkista talouttaan kansainvälisessä vertailussa mallikkaasti. Senkin ansiosta meillä on poliittista painoarvoa vaatia reilumpia pelisääntöjä finanssimarkkinoille ja EU-maiden julkiselle taloudenpidolle. Tätä painoarvoa on nyt käytettävä. Talousjärjestelmän pelisääntöjen on vastattava ihmisten oikeudentajua.

Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Europa ska inte behöva uppleva ett nytt Grekland. Den grekiska misshushållningen med statsfinanserna kan stå de europeiska skattebetalarna dyr. Det här får inte upprepas. Därför behövs insyn, vid behov vägledning och i sista hand sanktioner om ett euroland drastiskt börjar avvika från överenskomna spelregler för budgetunderskott och statsskuld.

Denna insyn, denna vägledning och i värsta fall dessa sanktioner tjänar inte bara hela euroområdet utan också det land som inte följer spelreglerna. Det är bättre att föregripa än att ställas inför fullbordat faktum. Medborgarna kommer betydligt lindrigare undan om misshushållningen stoppas i tid än om läget blir så katastrofalt som i fallet Grekland. Det här har grekerna lärt sig nu, och vi får innerligen hoppas att inget annat folk hamnar i samma situation.

Arvoisa puhemies! On epäloogista moittia samaan hengenvetoon Kreikan pelastamiseksi laadittua lainapakettia ja nyt tehtäviä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotta vastaavan tilanteen toistuminen vältettäisiin. Yhtä epäloogista on sanoa, että kenenkään ei pidä seurata meidän budjettipolitiikkaamme, varsinkaan, kun meillä ei edes ole mitään salailtavaa, mutta meidän on voitava seurata muiden maiden tekemisiä. Sääntöjen pitää tietenkin olla samat kaikille, niin suurille kuin pienillekin jäsenmaille.

Suomalaiset oppivat aika lailla 1990-luvun alun syvästä talouskriisistä. Me saatoimme tämän vuoksi välttää eräiden erehdysten toistamisen vuonna 2008 alkaneen kriisin hillitsemisessä. Valitettavasti maat oppivat harvemmin toistensa erehdyksistä, vertailkaa Irlantiin esimerkiksi. Tämän vuoksi tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, jotka tavallaan pakottavat kaikki oppimaan.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti itse perusajatukseen ehdotuksissa EU:n ja ensisijaisesti euromaiden talouspolitiikan ja erityisesti finanssipolitiikan koordinaation parantamiseksi. Mutta kuten suuri valiokunta lausunnossaan ei myöskään meidän ryhmämme suhtaudu kritiikittömästi kaikkiin ehdotuksiin.

Värderade talman! De rättsliga grunderna för de här föreslagna åtgärderna och särskilt för sanktionerna måste klarläggas ytterligare. Om allmänna regler för sanktioner införs måste de stå på en fast fördragsgrund. Samtidigt är det viktigt att minnas att tolkningar av fördragstexterna har räddat EU ur kriser. Reglerna bör vara så exakta som möjligt men inte så strikta att de förvandlas till hand- och fotbojor, att det inte finns några möjligheter till tolkningar alls.

Reglerna för budgetunderskott och statsskuld får inte heller locka Europa att helt överge Keynes kloka läror. I lågkonjunktur bör det vara möjligt för stater att ha budgetunderskott och öka sin statsskuld för att stimulera ekonomin och sköta sysselsättningen, bara de sedan i högkonjunktur lyckas åstadkomma överskott och kan minska på skulden.

Såsom stora utskottet konstaterar i sitt utlåtande, är det inte alltid lätt att objektivt bedöma när ekonomiska förhållanden är så exceptionella att även exceptionella lösningar är nödvändiga. Ett visst mått av flexibilitet och prövning måste kunna gälla och överlämnas till de politiska beslutsfattarna att förhoppningsvis i samförstånd utnyttjas vid behov.

Vår EU-kommissionär Olli Rehn har personifierat kommissionens strikta linje då det gäller sanktioner. Samtidigt som vi principiellt måste ställa oss kritiska till fenomenet att två stora EU-länder, Tyskland och Frankrike, kommer överens om något över huvudena på de andra medlemsländerna, är det skäl att fördomsfritt beakta alla förslag så att de slutliga besluten blir så realistiska och balanserade som möjligt.

Arvoisa puhemies! Tätä taustaa vasten sopii kysyä, onko esimerkiksi realistista uskoa, että Iso-Britannia hyväksyisi sellaisen perussopimuksen muutoksen, joka veisi niskoittelevilta jäsenmailta niiden äänioikeuden. Sopii kysyä. Sen sijaan Ranskan ja Saksan ehdotus pankkien myötävaikutuksesta kriisien ratkaisemisessa on tervetullut.

Lopulliseen päätökseen on vielä pitkä matka. Huomisen ja ylihuomisen huippukokous tulee hahmottamaan suuntaviivat jatkovalmistelulle, joka sitten käynnistyy ja jatkuu niissä ministerineuvostoissa ja muissa elimissä, joiden valmisteltavaksi asiat kuuluvat. Eduskunta tulee tietenkin seuraamaan tarkoin jatkokäsittelyä ja pidättää itselleen kiistattoman oikeuden ottaa kantaa ehdotuksiin sitä mukaa kuin ne saavat lopullisemman muodon.

Värderade talman! Finland anses vara ett föredöme inom EU för hur det nationella parlamentet, vår riksdag, hålls informerat och ges möjlighet till ett faktiskt, reellt inflytande på beslutsprocesserna. Låt oss leva upp till det här goda ryktet också i den här frågan och i fortsättningen.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuka johtaa EU:n politiikkaa? Tämä kysymys on juuri nyt aiheellinen. Komissio yrittää tehdä ehdotuksia. Pääministerit istuvat omissa kokouksissaan ja valtiovarainministerit omissaan. EU-presidentillä on oma ryhmänsä. Keskuspankki elää omaa elämäänsä. Lopulta Saksan liittokansleri ja Ranskan presidentti tekevät kahdestaan lehmänkauppansa — tällä kertaa aika hyvän — ja ilmoittavat muille, miten he omien maidensa edut turvaavat muita kuuntelematta. Tämä sekavuus oli pelättävissä, kun Lissabonin sopimus hyväksyttiin, ja Suomi on sivustaseuraaja, jonka nettomaksu vain kasvaa.

Kun Kreikka vuosien ajan väärensi tilastonsa ja lopulta ajautui konkurssin partaalle, riensivät muut euromaat hätiköiden auttamaan. (Ed. Kalli: Hätiköiden?) Kreikka olisi pitänyt hallitusti jättää ulos euromaiden ryhmästä ja suuret eurooppalaiset pankit olisi pitänyt panna vastuuseen holtittomasta lainapolitiikastaan. Euro ei olisi siihen kaatunut eikä Suomi olisi kärsinyt yhtään. Sen sijaan euron uskottavuus olisi vahvistunut.

Euroalue synnytettiin poliittisin perustein. Siihen kuuluu niin eritasoisia maita, että siitä tuskin koskaan tulee vakaata. Viisainta olisikin se, että ylivelkaiset euromaat siirrettäisiin ulkopuolelle tarkkailuluokalle, kunnes ne itse ovat saaneet taloutensa vakaalle pohjalle. Ilman tätä mitkään koordinaatiot, vallan keskittämiset Brysseliin ja pakkotoimet eivät riitä. Markkinat eivät usko tällaista pakettia, ja mitä sitten tehdään? Jäsenmaiden taloudelliset rangaistukset vain kärjistävät vaikeuksia ja suututtavat kansalaiset protesteihin ja jopa väkivaltaan asti kaduilla.

Arvoisa puhemies! Suomessa viimeaikainen kehitys on ollut raju. Lyhyessä ajassa Vanhasen hallitus otti valtiolle uutta velkaa 20 miljardia euroa ja lisäksi vastuun Kreikan 1,6 miljardin veloista. Imf:Ile annettiin lisää kriisirahaa. Islanti sai puoli miljardia ja Latvia 324 miljoonaa euroa verovarojamme tai lainojamme, vakuuksia. Näiden lisäksi otettiin lähes 8 miljardin euron vastuu euromaiden tulevista veloista. Veronmaksajiemme vastuut kasvoivat hetkessä yli 30 miljardin euron. Tällainen eurooppalaisten vastuiden ottaminen ei voi enää jatkua. Suurten eurooppalaisten pankkien voitot ja pörssikurssit on varmistettu mutta riskit sosialisoitu. Esimerkiksi Ruotsi euron ulkopuolisena maana ei ole ottanut sellaisia vastuita kuin meillä nyt on. Euromaat sidottiin toistensa velkoihin tiukemmin kuin Yhdysvaltain osavaltiot ovat keskenään. Tämä on vastoin niitä lupauksia, jotka annettiin, kun yhteisvaluuttaa rakennettiin. Erilaisten kiertoteiden rakentaminen jäsenmaiden kriisien laukaisemiseksi ei takaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Yli rajojen menevä raskas yhteisvastuu on aikapommi kaikilta osin, myös tulevan talletussuojan ja sijoittajien suojan osalta.

Suunniteltu talouspolitiikan koordinaatio ja unionin talouspoliittisen vallan kasvattaminen on tarpeen vain, jos tällä velkojen sosialisoinnin tiellä jatketaan. Jos ja kun Suomi on ottanut vastuun holtittomien ja jopa epärehellisten jäsenmaiden veloista, on perusteltua, että nämä velkamaat joutuvat holhoukseen. Mutta vaikka EU ei saisikaan oikeutta puuttua jäsenmaan talouspolitiikan yksityiskohtiin, se saisi valtuudet tosiasiassa määrätä jäsenmaiden, siis myös Suomen, talouden menokehyksistä. Kun meillä lainakatto on 60 prosenttia bruttokansantuotteesta ja verokilpailu estää verotuksen kiristämisen, vaikeuksien tullen joudutaan julkisten menojen rajuihin leikkauksiin. Mistäpä muualta niitä voitaisiin tehdä kuin ihmisten perusturvasta ja peruspalveluista? Kurinalainen, varovainen finanssipolitiikka on toki tärkeää, mutta sitä ei pidä harjoittaa köyhimmän kansanosan kustannuksella, kuten nyt tapahtuu meilläkin.

Valitettavasti käytettävissä olevat tiedot ovat epämääräisiä ja ristiriitaisia sen arvioimiseksi, mitkä vaikutukset tällä paketilla on talouteemme ja eduskunnan perustuslailliseen budjettivaltaan. EU:n vallan kasvu joka tapauksessa supistaa kansallista päätösvaltaamme. Ranskan ja Saksan vallankaappaus on häpeäksi koko unionille. Perussopimuksen muuttaminen on iso asia, johon voimme ottaa kantaa vasta, kun sen vaikutukset on huolellisesti selvitetty.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa, että EU:n tiukalle ylikansalliselle koordinaatiolle rangaistuksineen on olemassa toinen vaihtoehto, joka tulee tarkoin arvioida. Sen mukaan kelvottomat, ylivelkaantuneet euromaat on pantava ulkopuolelle ainakin siihen asti, kunnes ne saattavat taloutensa uskottavalle ja vakaalle pohjalle. Samalla taloutensa rehellisesti hoitaneet vakaamman talouden euromaat voivat jatkaa yhteisvaluutta-alueessa mutta ilman sitä keskitettyä pakkopaitaa, jota niiden ylle nyt puetaan.

Pietari Jääskeläinen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU on laittomuuden tiellä. Eurooppa-neuvosto ja unionin jäsenvaltiot ovat toimineet laittomasti, kun eivät ole noudattaneet perussopimuksen 125 artiklan säännöstä. (Ed. Pulliainen: Se pitää paikkansa!) Siinä nimenomaan kielletään jäsenvaltioita ja unionia ottamasta vastatakseen toisen jäsenmaan sitoumuksia. Artiklan vastaisesti perustettiin erityisesti Kreikan rahoituskriisin ja sen muihin maihin leviämisen pelossa Euroopan rahoitusvakausrahasto ja -mekanismi.

Kuten suuri valiokunta toteaa, kriisitilanteessa luotiin tilapäinen yhteisvastuun järjestelmä, joka sopii huonosti yhteen euroalueen säännöspohjaan. Tällä perussopimuksen vastaisella yhteisvastuujärjestelmällä ei myöskään saatu Vakaus- ja kasvusopimuksen ehdot rikkoneita valtioita rahoittaneita pankkeja ja muita rahoituslaitoksia osallistumaan pelastusoperaation kuluihin. Rahoittajien pääomariskit siirrettiin kylmästi ja epäoikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden veronmaksajille.

Euroopan komissiosta on nyt tullut lainsäädäntöpaketti EU:n talouspolitiikan koordinaation tehostamiseksi. EU- ja euromaiden holtiton rahankäyttö aiotaan laittaa kuriin jälleen kerran lain ja asetusten voimin, vaikka Dublinin Vakaussopimustakaan ei ole noudatettu. Uusi lakipaketti on susi jo syntyessään. (Ed. Pulliainen: Sittenhän se on hyvä juttu!) Sen sisältö on täynnä epämääräisiä ilmaisuja ja tulkinnanvaraisuuksia, jotka lisäävät EU-byrokratiaa ja byrokraattien valtaa. EU:n koko päätöksentekojärjestelmä sekä valtasuhteet ovat sekaisin. Lisäksi isot jäsenmaat hamuavat koko ajan lisää valtaa.

Lakipaketti sisältää yhden direktiivin ja viisi asetusta, joilla on tarkoitus saada jäsenmaiden taloudet tasapainoon. Direktiivillä luodaan kaiken kattavia ja moniselitteisiä ennuste- ja seurantajärjestelmiä, jotka jäsenmaat yhteisesti toteuttavat, ja sitten niitä valvotaan Brysselistä käsin. Lakipaketin pääperiaate on yksinkertainen: jos et ole kiltisti, niin maksat sakkoja. (Ed. Kallis: Ja itket!)

Asetuksen 526 mukaan jäsenmaan julkiset menot eivät saisi kasvaa nopeammin kuin bkt keskimäärin, paitsi vakavan taantuman oloissa. Myös veroja korottamalla voi selvitä pinteestä. Muutoin tulee voimaan asetus 524. Ensin tulee varoitus. Jos siitä ei oteta opiksi, niin EU:n näkymätön käsi käy suomalaisen veronmaksajankin kukkarolla. Sakko on 350 miljoonaa euroa. Jos tämäkään ei tehoa, niin pannaan vielä päälle uusi sakko, noin 175 miljoonaa euroa. Viimeistään siinä vaiheessa sakotetun maan pitäisi alkaa ryhdistäytyä. Toisaalta tähän ne sakkorangaistukset loppuivatkin, ellei sitten aloiteta uutta kierrosta.

Suomi on EU:n mallimaana noudattanut hyvin EU:n pelisääntöjä. Nyt meidän pitäisi sitten hyväksyä lakipaketti, jolla aletaan ohjata kansallista taloudellista päätöksentekoa ja yhtenäistämään budjettikehikkoja. Kuten valiokunta toteaa, niin ehdotetuilla toimilla on tarkoitus vaikuttaa jäsenvaltioiden julkistalouksien kokonaisuuksiin, mikä merkitsee puuttumista myös kuntien ja esimerkiksi eläkelaitosten toimintaan. Tätä perussuomalaiset eivät voi hyväksyä. Seuraava askel on se, että EU alkaa määrätä, paljonko voimme käyttää rahaa sosiaali- ja terveydenhuollon turvaamiseen, paljonko vaikkapa vanhusten hoitoon.

Euroopan unioni muistuttaa entistä enemmän edesmennyttä Neuvostoliittoa. Kun Neuvostoliitossa oli vaikeuksia, vaadittiin lisää sosialismia. Kun EU:ssa on vaikeuksia, vaaditaan lisää integraatiota. EU vastaa talouskriisiin keskittämällä budjettivalvontaa Brysseliin. Niin tehtiin Neuvostoliitossakin. Kyllä Moskova tiesi — niin kauan kuin tiesi. Kansallista päätösvaltaa ei saa supistaa. Hallintopäätöksillä ei taloutta voida menestyksekkäästi hoitaa. Suomi maksaa EU:lle nettojäsenmaksuna 608 miljoonaa euroa ensi vuonna. Mitä me saamme vastineeksi? Lisää direktiivejä.

Perussuomalaiset eivät hyväksy EU-byrokratian lisäämistä missään muodossa. Esitetyllä lakipaketilla valtaa siirretään taas kerran EU:lle ja heikennetään mahdollisuutta omaan kansalliseen joustavaan päätöksentekoon.

Tämän lakipaketin päällimmäinen tarkoitus on lisätä EU:n taloudellista uskottavuutta. Se on kuitenkin jo mennyt, ja tulevat ongelmat odottavat oven takana. Monilla mailla on todellisia, lisääntyviä talousvaikeuksia, mitkä johtavat velkaantumisen ja työttömyyden kasvuun sekä peruspalvelujen leikkaamiseen. On ilmeinen vaara, että Suomi joutuu jatkossakin antamaan turvaavia vakuuksia yhä heikommassa taloudellisessa asemassa oleville maille euroalueen vakauden ja taloudellisen uskottavuuden turvaamiseksi ja joutuu näin itse ilman omaa syytään maksumieheksi — pahimmillaan miljardeja euroja.

Perussuomalaisten esittämä, eri EU-maiden kannalta oikeudenmukainen ja talouspoliittisesti tervehdyttävä vaihtoehto on, että kyseisissä maissa toteutetaan velkasaneeraus. Huonosti talouttaan hoitavien maiden ei tule kuulua euroalueeseen.

Arvoisa puhemies! On yhä todennäköisempää, että EU:n ja euroalueen hajoaminen on vain ajan kysymys. Tulevaisuuden Eurooppa on itsenäisten kansakuntien Eurooppa, joka muodostaa yhteisen talous- ja vapaakauppa-alueen.

Perussuomalaiset eivät hyväksy kansallisen päätösvallan jatkuvaa heikentämistä ja vallan siirtoa EU:lle. Tosiasiassa on käynnissä EU:n liittovaltion luominen EU-maiden talous- ja velkakriisin varjolla. Perussuomalaiset eivät hyväksy EU:n perussopimuksen vastaisen ja näin ollen laittoman yhteisvastuujärjestelmän luomista Suomen ollessa muiden maiden holtittoman taloudenhoidon maksumiehenä.

Puhemies:

Sitten käydään keskusteluun.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on aika paljon viitattu siihen, miten oppositio käsitteli Kreikka-pakettia. Haluan nyt kuitenkin todeta, että tämä sopimus, minkä Ranska ja Saksa ovat tehneet, aika pitkälle vastaa sitä, mitä me esitimme viime keväänä. (Ed. Heinäluoma: Juuri näin!) Meillä oli esitys, että velkojien kanssa pitää neuvotella, velkojien pitää tulla vastaan. Mutta sitä ei hyväksytty. Mihin se johti? Kreikka sai rahat, osti Ranskasta aseita, ja ne velkojat, joilla oli kreikkalaisia papereita hallussaan, niitten kurssi nousi 10—20 prosentilla.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta ja kysymys valtiovarainministerille.

Olisi erinomaisen mielenkiintoista saada teiltä kuvaus siitä, käytiinkö artiklasta 125 minkäänlaista keskustelua, sen velvoittavuudesta, koska nythän on luotu malli, jossa kun kriisi tulee, perussopimus kumoutuu, ja se saattaa olla vähän kurja tie.

Toinen näkökohta, johon haluan teidän kiinnittävän huomiota, on se, että ei teidän eikä arvoisan pääministerin puheenvuoroissa pohdiskeltu kahta muuta ulottuvuutta lainkaan: suhteessa Isoon-Britanniaan, joka on valinnut anti-keynesiläisen linjan, ja Ruotsin nykyiseen linjaan, jossa on semmoinen transaktioverolinja. Ja sitten vielä kolmanneksi: Mikä on suhde Yhdysvaltoihin ja Fed:n politiikkaan, koska siellä tehdään tällä hetkellä uutta elvytyspakettia?

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen iloinen, että valtiovarainministeri Katainen kokee matemaattista herätystä. Jos teidän mukaanne, kuten sanoitte, hallitus näkee näiden seuraamisen äärettömän tärkeänä puhuessanne makrotaloudellisten tekijöiden, esimerkiksi velkaantumisen, ennakoivasta seuraamisesta kriisien välttämiseksi. Olette kolme vuotta täällä väittänyt, että näitä ei voi seurata ja sitä kautta ennustaa tulevia lamoja. Minä olen täällä sanonut teille jatkuvasti, että tämä lama on tulossa. Olen myöskin kertonut, mitä pitää tehdä. Te ette ole korvaanne lotkauttanut. Olisiko aika?

Saammeko me tänne mahdollisesti nämä, mitä suuri valiokuntakin pyytää? Valiokunta toivoo saavansa valtioneuvostolta tarkemman selvityksen makrotalouden epätasapainoa koskevien mittareiden valintaa koskevasta päätöksenteosta. Voisimmeko me saada jotain matemaattista faktaa tänne, mitä tässä ollaan oikeastaan tekemässä?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen talous on nimenomaan vientiteollisuusriippuvainen ja meidän reagointikykymme. Muun muassa rahaliittoon liityttäessä pelättiin, että me olemme haavoittuvampia. Näin tapahtui viime vuonna, kun valtiontalous, ja koko kansantalous, erittäin kovasti putosi alaspäin.

Nyt näissä järjestelyissä ei hallitus painota tätä vastuutaan sillä tavalla kuin pitäisi. Kyllä täytyy sanoa, että hyvinvoinnin näkökulmasta tässä Kreikka-ratkaisussa te, pääministeri, syötitte bensaa liekkeihin. Juhannuksen alla ja juhannuksen jälkeen te vielä 1,6 miljardin vastuiden lisäksi panitte Suomen takaamaan 7,8 miljardia euroa Euroopan rahoitusvakausvälineen rahoja. Viidesosa vuotuisesta budjetista tässä maassa on nyt ajettu julkisen talouden kestävyyttä ja valtiontalouden toimintakykyä ajatellen todella valtion ja veronmaksajien piikkiin. Kyllä tämä on minun mielestäni ollut vastuutonta. SDP:n vaatimukset nimenomaan rahoituslaitosten ja sijoittajien vastuusta nousivat nyt vasta, kiitos Saksan ja Ranskan, voimakkaasti esiin.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitää muistaa, mikä tämän finanssikriisin takana on. Se on ollut pankkien ja rahoituslaitosten holtiton lainananto, pörssipeli, jossa on isoja tuottoja lähdetty hakemaan. Nyt ollaan päästämässä pankit ja rahoituslaitokset kuin verikoirat veräjästä. Edelleenkään ei haluta näillä sopimuksilla laittaa veroparatiiseja kuriin, ei haluta tiukkaa sääntelyä finanssimarkkinoille, ei valvontaa ja sanktioita, ja ennen muuta ei edistetä Tobinin veron kaltaista transaktioveroa.

Itse asiassa Suomen nykyinen hallitus on vastustanut ja jarruttanut rahoitusmarkkinaveroja, jotka olisivat Tobinin veron pidemmälle vietyjä sovellutuksia. Eikö nyt olisi, arvoisa puhemies, hallituksen aika tämän paketin yhteydessä nostaa lopulta esiin se, että pankit ja rahoituslaitokset pitää saada vastuuseen siitä toiminnasta, jolla ne ovat ajaneet maailman finanssikriisiin?

Puhemies:

Käydään vielä sen verran kysyviä puheenvuoroja läpi, että ne ryhmäpuheenvuorojen pitäjät, (Ed. Tuomioja: Entäs valiokunnan puheenjohtaja!) jotka ovat paikalla ja pyytäneet vastauspuheenvuoroa, saavat sen ja sitten ministerit vastaavat — totta kai valiokunnan puheenjohtaja — sitten ministerit vastaavat ja sitten jatketaan tätä vielä.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin tästä yhteisvastuujärjestelmästä, jota täällä erityisesti edustajat Jääskeläinen ja Heinäluoma viljelivät. Ei semmoista järjestelmää ole ollut eikä ole. Komissio, neuvosto eikä Suomen hallitus kertaakaan käyttänyt tätä termiä, kun tätä päätöstä perusteltiin, kun päätös tehtiin. Ei kertaakaan käytetty tätä termiä. Kyse oli todellakin sitä, että haluttiin suojella myöskin suomalaisia rahamarkkinoita, euron vakautta, alhaista korkotasoa, suomalaista työllisyyttä ja sen kautta, totta kai, suomalaisia kotitalouksia ja yrittäjiä. Tämä oli se koko tämän ratkaisun tausta ja ydin. Tämä on hyvä muistaa.

Ed. Heinäluoma, te sanoitte, että kyse ei ollut valtioiden toiminnasta, vaan rahoituslaitosten toiminnasta. Kyllä kyse oli sekä että. Oli myöskin holtitonta taloudenpitoa Kreikalla ja monilla muillakin mailla. Eivät rahoituslaitokset väkisin Kreikkaa lainoittaneet. Kreikka myös halusi, eli yli varojensa, joka oli väärin, valvonta petti ja nyt pitää luoda järjestelmä, jossa valvonta on entistä tehokkaampaa. Sellainen malli on meillä nyt käsissämme, ja mikä tärkeintä, rahoituslaitokset saadaan myöskin tämän velkasaneerausjärjestelmän käyttöönoton kautta vastuuseen. Silloin me olemme sillä tiellä, mikä on myös meidän suomalaisten etu koko tässä järjestelmässä.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Ed. Heinäluoma, te sanoitte, että kyse ei ollut eurosta.

Puhemies:

Tämä menee nyt kovin kovin pitkäksi.

Puhuja:

Kyse oli myös eurosta ja sen vakaudesta.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma, puhuitte ryhmäpuheessanne tästä velkajärjestelymahdollisuudesta, että se on ollut ainoastaan teillä agendalla. Kyllähän nimenomaan on ollut hallituksen linjalla se, että yritetään saada velkajärjestelyyn nämä maat, jotka ovat eläneet yli varojensa. Tämähän on ollut nimenomaan niissä neuvotteluissa mukana. (Ed. Skinnari: Joskus myöhemmin!) Eli se on ollut hallituspuolueiden linja koko ajan. (Ed. Rajamäki: Ei ollut kesällä esillä!)

Ed. Arhinmäki, sanoitte tuossa, että pitää saada vastuuseen nämä, jotka ovat riskisijoittaneet. Tämäkin on hallituksen linjalla. Se ei nyt vaan mennyt läpi tuolla neuvotteluissa, mutta tämä on askel eteenpäin. Kyllä yritetään saada niille takuita, ja samoin yritetään saada näihin yhteisiin pelisääntöihin sellaisia toimenpiteitä, joilla pystytään etenemään eteenpäin ja rahoitusmarkkinoille tulee uskottavuutta.

Ministeri Katainen ja pääministeri, siellä neuvotteluissa kun käydään näitä kokonaistaloudellisia tasapainottomuuksiin liittyviä asioita läpi, niin minkälaisia resursseja näiden häiriötilojen identifiointiin siellä on mahdollisesti olemassa?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleenkin tässä on olennaista se, ketä tässä oikein ollaan pelastamassa. Tosiasia on, että nämä paketit ovat pelastaneet niitä pankkeja, jotka ovat luotottaneet esimerkiksi Kreikkaa. Nehän olisivat tässä joutuneet vastuuseen.

Kun me keväällä vaadimme pankkeja vastuuseen ja sanoimme myös siitä, että on olemassa mahdollisuus käyttää velkajärjestelyä, niin silloin valtiovarainministeri Katainen sanoi meille, että demareiden vaatimuksissa ei ole päätä ei häntää. Ja nyt sitten meille tulee pääministeri, joka sanoo — kehitys kyllä oikeaan suuntaan — että kyllä, täytyy puhua myös pankkien vastuusta, kyllä, täytyy puhua myös velkajärjestelystä.

Mutta arvoisat edustajat ja arvoisa hallitus! Jos nyt Kreikka menee velkajärjestelyyn, niin kuka siellä on vahingonkärsijöiden joukossa? Suomalainen veronmaksaja, joka tuli mukaan ja otti riskejä pankkien ja sijoittajien puolesta. Tässä on viimekeväisen päätöksen suuri ongelma.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Budjettivaltaa ollaan nyt siirtämässä Brysselille. Tämä on tässä se suuri linja, joka tämän koko puuhailun takana on, ja sehän tulee tarkoittamaan sitä, että harjoitetaan sitä EU:n vaatimaa kireää budjettilinjaa eli esimerkiksi näitä köyhyysongelmia ei yritetäkään oikeasti ratkaista.

Totta kai tasapainon hakeminen budjettiin on tärkeää, mutta voihan sitä hakea toisinkin kuin leikkaamalla pienituloisilta, eli kiristämällä isotuloisten verotusta. Mutta se ei ole EU:n linja, ja eihän se ole ollut Suomessakaan linja. Valtio ottaa velkaa lisää, mutta samaan aikaan Katainen on jakanut erittäin isoja verohelpotuksia myös isotuloisille, ja nimenomaan pääsääntöisesti sinne, ja tämä on se EU:nkin linja, ja jatkossa voidaankin sanoa, että näin se EU käskee. Täällä pääsee tietenkin sitten vähemmällä selityksellä, kun päästään EU:n budjettivallan taakse piiloon.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se keväinen tilanne tuli vastaan sellaisessa hetkessä, että koko kansainvälinen talousjärjestelmä ja Euroopan rahoitusjärjestelmä oli vaarassa kaatua, ja siinä tilanteessa piti toimia niin kuin toimittiin. Mutta kaikki ne huomiot, mitä demaritkin silloin totesivat, olivat hallituksenkin mielestä ja vihreiden mielestä pitkällä aikavälillä tärkeitä asioita niin, että nyt luodaan näitä järjestelmiä niin, että velkasaneerausjärjestely on valmiina, käytettävissä tulevissa kriiseissä ja että myös pankit tulevissa kriiseissä kantavat vastuuta aiheuttamistaan riskeistä.

Koska tosiaan siinä oltiin rajoilla siinä, mitä julkinen valta voi tehdä, ja sen rajan yli ei oikein olisi voinut sen jälkeen enää mennä, jos se paketti ei olisi riittänyt, mitä tehtiin. Onneksi se riitti. Mutta sitten on myös kuitenkin Euroopan keskuspankki jäljellä, ja minä haluaisin kysyä tästä hallituksen näkemystä.

Jos Euroopan keskuspankki on riippumaton, ja hyvä niin, mutta myös siitä pitää keskustella, että Fed Yhdysvalloissa on huomattavasti aktiivisempi, ja on puhuttu siitä, että tässäkin tilanteessa joukkovelkakirjoja olisi voinut ostaa aktiivisemmin. Niitä ostettiin nyt niiltä mailta, jotka olivat kriisissä, mutta itse asiassa reilumpaa taloudenpidon kannalta olisi se, että ostetaan niitä samalla kaikilta euromailta, (Puhemies: Ja seuraavaan kysymykseen!) koska silloin myös palkitaan niitä, jotka menestyvät hyvin. Eli miten ministeri näkee tämän?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen unohti nyt täydellisesti sen, että eduskunta teki päätöksen rahoitusvakausvälineeseen osallistumisesta lähes 8 miljardilla eurolla. (Ed. Laukkanen: Ei mainittu yhteisvastuuta!) — Se on yhteisvastuuta jos mikä. Näen, että se on yhteisvastuuta Suomen veronmaksajilla tällä hetkellä voimassa.

Kiitos Sarkozyn ja Merkelin, että he ajoivat tämän rahoituslaitosten vastuun nyt tässä yhteydessä. Miksi te vastustitte sitä keväällä, kun te olitte kuulema, arvoisat ministerit, vahvoilla siellä neuvotteluissa ja täältä painetta oli? Muun muassa meidän eduskuntaryhmämme esitti, että ne on saatava vastuuseen ja on maksettava vain yksi tai kaksi erää tästä Suomenkin osuudesta ja sitten sillä aikaa käydään nämä neuvottelut, jotta saadaan tämä homma selväksi.

Myös ed. Matikainen-Kallström puhui tästä vähän virheellisesti. Eivät keväällä tätä markkinavoimien ja pankkien vastuuta muut ajaneet kuin oppositio. Hallitus käänsi kylmän selkänsä sille.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän keskustelun lähtökohtana on valiokunnan mietintö, jossa me yhdymme valtioneuvoston myönteiseen kantaan ehdotusten tavoitteista (Ed. Tennilä: Äänestyksen jälkeen kylläkin!) ja luotavan järjestelmän yleisistä rakenteista, mutta esitämme myöskin joitakin kysymyksiä ja lisäselvityksiä, joita yhdessä valtioneuvoston kanssa toivomme voivamme käsitellä. Tämä on ihan normaalikäytäntö. Ja sen vuoksi täytyy sanoa, että vähän yllätyin, ja suorastaan pahoittelen sitä jopa aggressiivista sävyä, jolla valtiovarainministeriö halusi torjua suuren valiokunnan mietinnössä esitettävät kysymykset.

Voi olla, että kysymykset ovat tyhmiä. Tosin toisessa yhteydessä olen oppinut, että ei ole tyhmiä kysymyksiä, voi olla vaan tyhmiä vastauksia. Mutta joka tapauksessa Euroopan unioniakin on lailla rakennettava. Tämä on ollut keskeinen suomalainen periaate, ja sen vuoksi se, että mekin haluamme varmistautua kaikkien esitysten oikeusperustasta ja pitävyydestä ja myös seuraavista seurauksista, on mielestäni vain sellaista huolellisuutta, jota meidän yhdessä hallituksen kanssa tulisi EU-asioissa kaikilta osin noudattaa.

Mitä komissioon tulee, niin se on vähän samanlainen asia kuin markkinavoimat. Me luotamme markkinatalouteen, mutta emme me ole antamassa markkinavoimille rajoittamatonta valtaa. On nähty, mitä seurauksia siitäkin on. Sama koskee komissiota. Totta kai me haluamme vahvaa, itsenäistä komissiota, mutta komission valtuuksien ja tehtävien täytyy perustua kyllä myöskin hyvin yksiselitteisiin päätöksiin esimerkiksi siitä, minkälaisia kriteereitä komissio saa soveltaa jäsenvaltioiden taloutta arvostellessaan. Kyllä niitten täytyy olla etukäteen tiedossa. Ei voi olla tällaista avointa valtakirjaa.

Tällaisista asioista toivoisimme, että voimme jatkaa rakentavaa yhteistyötä, ja uskon, että me pääsemme kyllä kattavaan yhteisymmärrykseen. (Ed. Laukkanen: Hyvä puheenvuoro!)

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tuossa omassa puheenvuorossani toivoin eduskunnalta vahvaa tukea tuonne huomiseen ja ylihuomiseen Eurooppa-neuvoston kokoukseen nimenomaan tämän talouspolitiikan koordinaatiopaketin edistämisessä, ja todellakin koen, että sitä vahvaa tukea tässä tulee, ja se näkyy kyllä myöskin tässä suuren valiokunnan lausunnossa.

Suurelle valiokunnalle on myös jo toimitettu tietääkseni näitä selvityksiä, mitä tässä mietinnössä pyydetään. On selvää, että näiden yksityiskohtien osalta, jos nyt vaikka puhutaan tästä lainsäädäntöehdotusten valtiosääntöisestä vaikutuksesta, niitä pitääkin selvittää eikä niihin heti automaattisia vastauksia ole, samoin kuin sanktioiden mitoituksen ja muiden yksityiskohtien osalta.

Mutta sitten tästä EU:n perussopimusten mukaisesta oikeusperustasta, josta myöskin ed. Tennilä puheenvuorossaan puhui. Sen osalta sekä komission että neuvoston oikeuspalvelut ovat tulleet siihen tulokseen, että siinä ei ongelmia olisi, eikä meilläkään ole ollut syytä epäillä, että tässä oikeusperustassa ongelmaa olisi. Ja kyse ei ole, toisin kuin ed. Tennilä väittää, mistään yhteisvastuusta. Perussopimuksen muutosta ehkä sitten osaltaan tarvittaisiin jatkossa sen vuoksi, että saataisiin se yksityinen sektori mukaan. Mutta mitä sitten tulee koko tähän koordinaatiopakettiin, niin näitä tarkentavia selvityksiä toimitetaan, mutta ei ole nähty, samoin kuin ei muissakaan maissa eikä todellakaan komissioneuvoston oikeuspalvelussa, että tässä ongelmia olisi.

Mutta sitten tähän ed. Heinäluoman puheenvuoroon, joka sisälsi kyllä yllättävän paljon virheitä. Ei edellinen hallituskaan vedonnut Kreikka-ratkaisun yhteydessä yhteisvastuuseen vaan nimenomaan samoilla argumenteilla puolusti sitä ratkaisua kuin mitä itsekin käytin. Ja on todellakin niin, ja pitää olla niin, että jokainen maa vastaa omasta taloudestaan ja omista virheistään, mutta viime keväänä, kun aikaa oli vähän, niitä ratkaisuvaihtoehtoja ei tuohon kriisiin ollut käytännössä muita kuin se yksi, ja talousvaliokunnassakin kaikki asiantuntijat, siis kaikki asiantuntijat, puolsivat tätä Kreikka-ratkaisua. (Ed. Kallis: Kaikki kolme!) Tämä kertoo siitä, että käytännössä niitä vaihtoehtoja ei ollut. Ja minun oli todellakin vaikea ymmärtää tätä ed. Heinäluoman puheen logiikkaa, jossa mustaa yritettiin valkoiseksi kääntää.

Mitä tulee tähän pankkien vastuuseen ja rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamiseen, niin totta kai ne ovat olleet hallituksen toimesta esillä useammassakin neuvostossa, niin Ecofinissä kuin Eurooppa-neuvostossa. Tämä on ollut hallituksen linja myös aikaisemmin. On itsestäänselvää se, että myös pankeilla pitää olla omavastuu, ja rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamista on tehty tässä jo monta vuotta, jo ennen viime kevättä, että vähän tässä on sellainen olo, ed. Heinäluoma, että silloin, kun ongelmat olivat suurimmillaan tuon Kreikan kriisin osalta, niin ed. Heinäluoma vaan tulipalon keskellä totesi, että antaa palaa vaan, vaikka menisi oma mökkikin siinä mukana. Tällaisen poltetun maan taktiikan edustajalta en kyllä mielelläni neuvoja vastaan ota.

Ed. Jääskeläinen täällä omassa puheenvuorossaan argumentoi sitä, että tässä nyt suomalaisten veronmaksajien rahat ovat vaarassa näiden sanktioiden myötä. Se ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. (Ed. Pentti Oinonen: Miksi?) Tämä hallitus, ja olen vakuuttunut siitä, että löytyy seuraavien vaalien jälkeen myöskin yhtä vastuullinen hallitus, tulee hoitamaan tämän maan taloutta sillä tavalla, ettei se ajaudu sellaiselle uralle, että sanktiot tulevat kysymykseen. Kyllä näitä sanktioita tarvitaan nimenomaan niiden muiden maiden vuoksi, joilla on ollut vaikeuksia pysyä näiden Emu-kriteereiden sisällä. Meillä vain tämän poikkeuksellisen taloustaantuman vuoksi tänä vuonna alitetaan tuo miinus 3 prosentin raja poikkeuksellisesti, ja se osoittaa sen, että meillä on hyvä, pitkä linja ja sitä pitää ehdottomasti jatkaa.

Ed. Arhinmäelle täytyy sanoa, että mikään teidän väitteistänne ei pidä paikkaansa. Me olemme tehneet töitä veroparatiisiyhtiöitä vastaan, (Hälinää — Ed. Gustafsson: Miten kaikki voi olla väärässä paitsi te?) olemme halunneet parantaa valvontaa, lisätä sanktioita, edistää rahoitusmarkkinoiden uudistamista. Ja mitä tulee näihin rahoitusmarkkinaveroihin tai Tobinin veroihin, myös ne ovat sisältyneet Suomen kantoihin, että tämän tyyppisiä veroja tutkitaan ja niitä edistetään.

Arvoisa puhemies! Tässä nyt päällimmäiset.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Joitakin huomioita vain täydentääkseni sitä, mitä pääministeri tuossa totesi.

Viime keväänä tilanne oli semmoinen, että — jos muistan oikein, korjatkaa, jos muistatte päivämäärän paremmin — huhtikuun 17. päivä Kreikalla oli erääntymässä noin 18 miljardia euroa lainaa. Me kaikki tiesimme, että jos Kreikka ei sitä saa, niin Kreikka menee nurin. Me näimme jo valtion korkokäyttäytymisestä, että lainoitus olisi loppunut tietenkin Kreikan ohella myös monelta muulta eurooppalaiselta maalta, mikä olisi johtanut eurooppalaiseen uuteen lamaan ja massiiviseen työttömyyteen Suomessa. (Ed. Kallis: Miten maa voi mennä nurin?)

Tämä uhkakuva oli niin yleisesti jaettu, että kun eduskunnassa esimerkiksi pidettiin yleinen kuulemistilaisuus, niin edustajat ehkä muistavat, että ei ollut yhtään ainutta asiantuntijaa, joka vastusti tätä Kreikan lainoituspakettia, ei yhtä ainutta. (Ed. Kallis: Kaikki kolme!) Kaikki eri puoluekantoja edustavat talousasiantuntijat tukivat hallitusta, mutta ymmärrän sen, että tietysti poliittinen paine oli monelle puolueelle niin kova, että piti lähteä tekemään irtiottoja, ja toisaalta ymmärrän sen, että on puolueita, jotka eivät ajattele samalla tavalla.

Mutta yhtään ainutta asiantuntijaa ei Suomesta löytynyt. Suomen Pankki, Palkansaajien tutkimuslaitos, pari vain mainitakseni, kaikki tukivat hallituksen ratkaisua. Aivan samalla tavalla Kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan keskuspankki, Euroopan komissio yhtä jäsenmaata lukuun ottamatta, kaikki euroalueen jäsenmaat jakoivat tämän saman huolen, ja kyllähän sen nyt ihan talonpoikaisjärjellä ymmärtää, että jos suuri osa Euroopan maista olisi joutunut maksukyvyttömyyden tilaan siinä rahoitusmarkkinoitten epävakaustilanteessa, missä me olimme, niin totta kai siitä olisi lama tullut ja totta kai Suomi olisi joutunut laman maksumieheksi, jota lamaa me emme olisi voineet enää elvyttää uudestaan. Sen nyt ihan vähemmälläkin asiantuntemuksella jokainen ymmärtää, mutta kansanedustajilla on vapaa mahdollisuus edustaa mitä mielipidettä hyvänsä, ja ymmärrän sen, että vaalien läheisyys johtaa siihen, että on kiusaus käyttää tilaisuutta oman etunsa hyväksi, Suomen kansalaisia vastaan oman etunsa hyväksi. (Välihuutoja vasemmalta)

Puhemies! Kun silloin puhuttiin, että miksi silloin ei laitettu pankkeja maksamaan: En löytänyt Suomen Pankista, en löytänyt Euroopan komissiosta, Euroopan keskuspankista yhtään asiantuntijaa, joka silloin olisi sanonut, että nyt tehdään hallittu velkajärjestely. Meillä olisi ollut siis viikko aikaa tehdä hallittu velkajärjestely Kreikan kanssa — ei onnistunut. Muistan käyttäneeni euroryhmässä puheenvuoron siitä, että eikö tässä voisi jakaa vastuuta niin, että yksityiset ottavat suurimman osan, koska ovat luotottaneet, tai että eikö olisi mahdollisuus saada reaalivakuuksia. Minulle vastattiin, että ei. Ja ymmärrän hyvin, että siinä turbulentissa tilanteessa tämmöistä uutta järjestelyä — jota siis ei ole vielä tänäkään päivänä olemassa, siis vielä tänäkään päivänä — ei voitu rakentaa. Siis se, että väitetään, että pankit olisi laitettu ilman mitään seurannaisvaikutuksia maksamaan luottokriisi, osoittaa erittäin huonoa asiantuntemusta. Ei silloin löytynyt eikä tänä päivänä löydy yhtään asiantuntijaa, joka sanoo, että Kreikan tilanteessa olisi voitu pistää lainoittajat maksamaan.

Täällä esitetään arviointi, että pankit ovat vastuullisia: ovat pankit vastuullisia siltä osin kuin ne ovat lainottaneet huonoa Kreikkaa, mutta ovat ne kreikkalaiset ensi sijassa vastuussa siitä, että ovat päästäneet valtionsa semmoiseen ... (Ed. Tennilä: Kreikan eliitti!) — Kreikan poliittiset päättäjät, kyllä.

Oikeastaan viimeisenä kohtana haluaisin vaan tuoda esiin tämän yksityisen sektorin järjestelyn. Suomessahan on semmoinen järjestely tällä hetkellä olemassa, että valuuttamääräisissä luotoissa meillä on tämmöinen yhteistoimintalauseke, ja tätä samaa mallia me olemme ajaneet tässä jo jonkun aikaa euroalueelle yhdessä. Olen tyytyväinen, että Ranskan ja Saksan presidentit ottivat tämän niin vahvasti esiin, tämän yksityisen sektorin ratkaisun — me olemme ajaneet sitä jo kauan sitten — että nyt tehdään tämmöinen hallittu ratkaisu, jossa lainoittajilla on se päävastuu. Nyt meillä on se aika, jolloin tämä voidaan tehdä.

En tiedä, onko meidän esityksemme aukoton, mutta se on nyt euroalueen arvioitavissa. Uskomme itse, että se on hyvin toimiva. En tiedä, onko se yksiselitteinen, ei varmasti, mutta se on erittäin vakavasti otettava esitys, ja tuolla jo puhutaan siitä, että Suomen malli, (Vasemmalta: Missä tuolla?) jota me olemme siis esittäneet, niin se on nyt tällä hetkellä tarkastelun keskipisteessä.

Ed. Heinäluoma totesi puheessaan, että Suomi on menettänyt euroryhmässä vaikutusvaltaansa. Tulee mieleen, että siitäkö, kun vuonna 2003—2004 Saksa ja Ranska rikkoivat kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä, silloinko Suomi oli valtansa kukkuloilla, vai vuonna 2005, kun Kreikan tilastoepäselvyyksistä raportoitiin, jolloin Ecofin-neuvosto katsoi läpi sormien? Oliko silloin Suomi valtansa kukkuloilla? Veikkaisinpa, että nyt, kun tilanne on kärjistynyt taloudessa, niin myös pientä maata, pientä Suomea kuunnellaan entistä vahvemmin.

Muistan sen hyvin, että kun ajoin kahdenvälisiä ratkaisuja, että ei tulisi unionitasoista solidaarisuusratkaisua vaan kahdenvälisiä ratkaisuja, olin välillä yksin. Onneksi sain sitten kaverini takaisin. Olin välillä yksin ajamassa kahdenvälisyyttä, mutta onneksi sain kavereita takaisin, koska emme yksin olisi saaneet sitä ratkaisua aikaiseksi.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jään kyllä kysymään, miten ihmeessä tämä nyt tulee mahdolliseksi tämä pankkien vastuunotto ja viime keväänä se ei ollut mahdollista. Viime keväänä me esitimme hallitukselle neuvotteluja siitä, että olisi toteutettu pankkien vastuunottoa siinä Kreikka-päätöksessä ja rahoitusmarkkinoiden pelisääntöjen uudistamista. Silloin hallitus kieltäytyi edes neuvottelemasta. Nyt te tulette sanomaan tänne, että no, tämähän on itsestäänselvää tämä pankkien vastuu, joskaan ei kyllä mikään kansainvälinen esimerkki kerro sen puolesta, että olisitte näin tehneet. Saksa ja Ranska ovat nyt sopineet, että tulee mukaan pankkien vastuu ja myös velkojen uudelleenjärjestelymahdollisuus. Nyt te vaihdatte kelkkaa sen jälkeen, kun Saksa ja Ranska tekivät tämän päätöksen. Viime keväänä Saksa ja Ranska, teidän itse, ministeri Katainen, jakamienne papereiden mukaan sopivat pankkien kanssa siitä, että ne kansallisesti ottavat vastuuta ja pysyvät Kreikka-papereissa mukana. Te kiistitte sen täällä, mutta teidän jakamistanne papereista kävi ilmi, että täsmälleen juuri näin Saksassa ja Ranskassa oli sovittu valtiovarainministereiden ja näiden liikelaitosten, pankkien kanssa, joten toivon, että vihdoinkin saadaan tämä tase myös tästä Kreikka-asiasta kuntoon.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Minä suosittelen, että ed. Heinäluoma kävisi vaikka Suomen Pankissa ottamassa rahoitusmarkkinoitten abc -oppitunnin. (Vasemmalta: Ohhoh!) Sieltä varmasti saa neuvoa siihen, olisiko voitu tehdä hallittu velkajärjestely pankkien suhteen silloin, kun Euroopassa paloi. (Ed. Laukkanen: Viikonlopun aikana!) Minä en ole tavannut yhtään rahoitusmarkkina-asiantuntijaa tai talouden asiantuntijaa, joka olisi teidän kanssanne samaa mieltä — en yhtään — että siinä vaiheessa, kun rahoitusmarkkinat olivat kaatumassa, eurooppalaiset valtiot olivat kaatumassa, olisi voitu tehdä joku hallittu velkajärjestely. Yksinkertaisesti semmoista vaihtoehtoa ei silloin ollut. Minä uskon, että te saatte ihan vastauksen Suomen Pankista. Uskon, että arvostatte Suomen Pankin osaamista.

Mitä tulee sitten tähän Ranska—Saksa-kuvioon, he kannattavat tätä tällä hetkellä, hyvä niin. Meillä kaikilla on aikaa luoda uusi yksityisen sektorin ratkaisu. Silloin kun Eurooppa paloi, silloin ei ollut mahdollista tehdä sitä. Nyt on se aika, jolloin tämä tehdään. Ja toistan vielä uudestaan sen, että se, mitä Saksa ja Ranska omien pankkiensa kanssa olivat sopineet, oli tismalleen sama kuin se, mitä Suomi on sopinut omien pankkiensa kanssa, tai suomalaiset pankit ovat siis liittyneet tähän eurooppalaiseen pankkialajärjestön yhteiseen lausumaan. Siellä ei siis sovittu, että saksalaiset pankit tai ranskalaiset pankit kärsivät tappioita. Tehän väititte silloin, että Saksa ja Ranska ovat sopineet pankkiensa kanssa, että pankit kantavat osan vastuustaan kärsimällä tappioita. (Puhemies: No niin, nyt tämä on kovin pitkäksi mennyt!) Näinhän ei tapahtunut.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se nyt vaan niin oli, että Saksan ja Ranskan pankit sitoutuivat siihen, että ne pitävät tilinsä täällä Kreikassa. Semmoista sopimusta te ette edes esittänyt täällä. Suomen pankit ilmoittivat, että ne tukevat hallituksen toimintaa eli veronmaksajien rahojen laittamista Kreikan tukemiseen. Ja nyt tämä olisi ollut se kevyin tapa toteuttaa pankkien vastuu viime keväänä, mutta silloin se ei teille sopinut, ei edes neuvotteleminen tästä. Mitä pahaa olisi ollut kohdata toisensa ja neuvotella siitä, onko tämä mahdollista? Te torjuitte jopa senkin. Jos olisi toteutettu pankkien vastuu, niin on selvä, että veronmaksajien vastuu ei olisi niin suuri kuin se nyt on. Ja edelleenkin jään kysymään, miten ihmeessä tämä velkajärjestely nyt on loistava vaihtoehto mutta ei aikaisemmin ollut ollenkaan mahdollista. Mikään teidän informaatiostanne viime keväänä ei tue sitä, mitä te nyt sanotte. Tämänkin jälkeen jää kuitenkin jäljelle se olennaisin kysymys: jos halutaan estää nyt nähdyt vaikeudet, niin huippukokouksessa pääministerin ja myös valtiovarainministerin pitää luoda selvää linjaa, jossa todetaan, että tämmöistä velkojen yhteisvastuuta ei ole, jokainen vastaa itse omista veloistaan.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Jos vaikkapa valveutuneet kansanedustajat tai vaikka median edustajat kaivaisivat viime kevään keskustelun ja sen, mitä minä sanoin Ranskan ja Saksan sitoumuksista omia pankkejaan kohtaan. Kaivakaapas ne nyt, ja katsotaan sitten. Minä voisin vakuuttaa, että totesin, että silloin pankit eivät kärsi, vaan ne ovat tehneet sitoumuksen pysyä Kreikassa, sitoumuksen pysyä Kreikassa. Tästä oli kysymys. Silloin minua syytettiin siitä, että miksi minä en ole pakottanut saksalaisia tai ranskalaisia pankkeja kärsimään tappioita. Kerroin, ettei kukaan semmoista ole euroalueelle nyt tehnyt, vaan ovat velvoittaneet pysymään Kreikassa ja näin tekivät. Se paperi, jonka jaoin, todisti sen, mitä minä sanoin.

Mitä tulee sitten ed. Heinäluoman käsitykseen, että silloin, kun rahoitusmarkkinat ja Euroopan valtiot olivat kaatumassa, että silloin olisi voitu tehdä hallittu velkajärjestely, niin toistan vielä sen, että jos se olisi ollut mahdollista, se olisi voitu tehdä, mutta kun se ei ollut mahdollista. Ei Suomen Pankissa, ei komissiossa, ei Euroopan keskuspankissa, ei yhdessäkään hallituksessa euroalueella uskottu, että se on mahdollista, eikä se olisi ollutkaan. Sen takia nyt on se aika, kun markkinat ovat rauhalliset, niin tehdään semmoinen uusi järjestely. Meillähän ei ole esimerkiksi näitä yhteistoimintalausekkeita euroalueen lainapapereissa, ei ole tällä hetkellä, ja nyt me haluamme, että semmoinen tehdään.

Ensimmäinen varapuhemies:

Debattia on käyty nyt puoli tuntia, mutta me jatkamme sitä jonkun matkaa, painetta tuntuu olevan.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä eurooppalainen tilanne tänä vuonna on aika lailla analoginen sen kanssa, mikä oli Suomen pankkikriisi silloin 1990-luvun alussa. Myös sen jälkeen oli viisautta, että olisi kannattanut tehdä toisella tavalla. Tilanne oli samanlainen, pankkijärjestelmä oli kaatumassa, ja oli nopeasti tehtävä päätöksiä. Ja kun täällä nyt vedotaan Ranskaan ja Saksaan, niin todella Ranskan ja Saksan johto oli tietenkin keskeisessä vastuussa tästä eurooppalaisesta päätöksenteosta ja Suomella varmaan aika pitkälle oli tilanne, että ota tai jätä. Nyt on aikaa, nyt tehdään pitempiaikaisia järjestelyjä ja voidaan ottaa huomioon sellaisia asioita, joita silloin siinä turbulentissa tilanteessa ei ollut mahdollista tehdä, niin kuin ministeri Katainen äsken totesi.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta pääministerille, että se on demokratiaa, että meillä on erilaisia näkemyksiä myös niistä keinoista, joilla tulipaloja sammutetaan. Meidän mielestämme on täysin kestämätöntä, että voitot kyllä yksityistetään mutta tappiot maksatetaan tavallisilla ihmisillä, palkansaajilla, eläkeläisillä, yrittäjillä (Ed. Rajamäki: Veronmaksajilla!) — tavallisilla veronmaksajilla. — Jo tästä syystä SDP vaati viime keväänä, kuten tässä salissa on moneen kertaan tänään todettu, kun Kreikan lainapakettia käsiteltiin, että on välttämätöntä saada myös yksityiset luotottajat, pankit, rahoituslaitokset kantamaan osansa tämän kriisin hoidosta. Ja minä lähetän ruusuja liittokansleri Merkelille ja presidentti Sarkozylle, että heillä oli rohkeutta ottaa tämä kanta. Ja he ovat nyt sitä mieltä, että myöskin pankit osallistuvat tulevaisuudessa näiden kriisien hoitamiseen. Minä kysynkin teiltä nyt, pääministeri Kiviniemi, kun te lähdette huomenna huippukokoukseen, niin voimmeko me luottaa siihen, (Puhemies: Minuutti!) että te tulette puheenvuorossanne antamaan vahvan tukenne sekä Merkelin että Sarkozyn esitykseen pankkien vastuunkannosta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition taholta on todella esitetty erittäin paljon pessimismiä, jälkiviisastelua, populismia, ja perussuomalaiset ovat jopa sanoneet, että me emme olisi ollenkaan hyötyneetkään euroalueesta, mikä ei ollenkaan pidä paikkaansa.

Mehän olemme nyt mallioppilas, ja sen takia minä kysyisinkin valtiovarainministeriltä: mitä nyt, kun komission tulee valvoa näitä maita, jotka eivät täytä näitä Emu-kriteereitä, niin ovatko he nyt sillä tavalla niskan päällä, että esimerkiksi Irlanti, Kreikka, Espanja, Portugali jne. ovat hallinnassa tällä hetkellä?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minua kiinnostaisi kyllä tämä, millä tavalla hallitus sitten on toiminut, kun sanoitte esimerkiksi, että olemme olleet vahvassa eturintamassa vaatimassa sitä pörssiveroa. Onko Suomi vaatinut Euroopan laajuista pörssiveroa, ja jos on, niin minkä takia sitä ei esimerkiksi tämän asian yhteydessä nyt viedä eteenpäin?

Toinen kysymys koskee sitä, millä tavalla nyt sitten vastaisuudessa toimitaan, kun Suomen budjettia täällä eduskunnassa käsitellään. Aikaisemmin on ollut tunnettua, että hallitus lyö tiukat raamit ja riippumatta taloustilanteesta, riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu, niissä raameissa pysytään. Tuleeko nyt näitten raamien lisäksi myös Euroopan unionin tarkastus meidän budjettiimme, millä tavalla sitten menetellään? Onko tarkoituksena ottaa esille myös se, millä tavalla tällä hetkellä Euroopan kansat, tavalliset ihmiset, kärsivät niistä tiukoista leikkauksista? (Puhemies: Minuutti on täysi!) Eikö olisi oikeudenmukaisempaa, että ne, jotka hyötyvät, myös osallistuvat?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt teen johtopäätöksiä, arvoisa valtionvarainministeri, äskeisten vastauspuheenvuorojen johdosta.

Ensinnäkin teen johtopäätöksen, että artikla 125 ei tullut teistä siellä Ecofinissä eikä missään muuallakaan pätkänkään vertaa mieleen silloin, kun näitä ratkaisuja tehtiin. Jos olisi tullut, olisitte vastannut kysymykseeni.

Toinen asia. Eikö teille todellakaan ole mitään mittarimerkitystäkään sillä, että seuraisitte mitä Ruotsissa tapahtuu, mitä erikoisesti Iso-Britanniassa tapahtuu sen takia, että siellä on valittu aivan totaalisesti toisenlainen anti-keynesläinen tie, ja kolmanneksi, että Yhdysvalloissa Fed tekee kakkospakettia, elvytyspakettia, joka on yli sen 1 700 miljardia dollaria, joka on tämä on vanha elvytyspaketti?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä en ymmärrä, että joku voi sanoa, että lainan erääntyminen tulee yllätyksenä. Te sanoitte, että yhtäkkiä erääntyi Kreikalla 18 miljardia. Miten se voi tulla yllättäen? (Ed. Asko-Seljavaara: Se oli Kreikalle yllätys!) Kyllä jokainen tietää, milloin velka erääntyy, ja kyllä olisi myöskin EU:n pitänyt tietää.

Minä olen sataprosenttisesti tämän asian takana, tämän esityksen takana, mutta kun jälkiviisaudesta puhutaan, haluan pikkasen vielä perustella, minkä takia varoituskellot soivat, ja se oli se, että yhtäkkiä 18 miljardia erääntyy. Toinen asia oli se, että tästä maasta sai Kreikan valtiopapereita miinus 10—20 prosentilla. Kysyinpä silloiselta pääministeriltä, minkä takia ei ryhdytä neuvottelemaan velkojen alentamisesta. Vastaus oli se, että haluaako ed. Kallis, että suomalaiset veronmaksajat osallistuisivat lainojen lyhentämiseen. (Ed. Laukkanen: Haluavat!)

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikkalaiset miljardöörit nauravat selkä kippurassa tyhmille suomalaisille, jotka pulittivat miljarditolkulla euroja heidän kataluuksistaan. Kysyisin ihan yksinkertaisen kysymyksen ministeri Kataiselta: Joko on mennyt hallituksen päähän se, ettei enää tulevaisuudessa lähdettäisi maksumiehiksi hulttiomaisesti toimineiden jäsenvaltioiden pelastamiseksi?

Sitten vielä toisin tiedoksi pääministerille sen tosiasian, että jos Suomi joutuu Kreikan velan maksumieheksi, siihen eivät riitä kaikki Kreikan fetajuustotkaan. (Ed. Laukkanen: Entäs oliivit?)

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten täällä äsken ed. Kallis totesi, kyllähän tiedettiin, koska velka erääntyi. Kyllä velallinen tietää, koska velka erääntyy, ja kyllä se tiedettiin ympäri Eurooppaa, koska Kreikan velat erääntyvät. Tämä tilanne ajettiin vaan sellaiseksi, että oli tällainen yhden vaihtoehdon politiikka. Ja nyt kun täällä tuodaan esille näitä erilaisia vaihtoehtoja, niin kyllä ne sosialidemokraattien puheenvuoroissa ja esityksissä, myös valiokuntien vastalauseissa, olivat silloin esillä.

Täytyy muistaa se, kuinka isosta asiasta nyt on kysymys. Me olemme noin 10 miljardia euroa täällä nyt laittaneet takuita ja lähes miljardi jo laitettu maksuun Islannin, Latvian ja Kreikan vakuuksia. Ja kun Suomi silloin 1990-luvulla velkaantui ja velkaa maksettiin, se oli 52 miljardia markkaa yhteensä. Nyt me olemme jo suuremmissa luvuissa. Tässä mielessä kyllä tällä velkaantumisella, joka hallituksella on tällä hetkellä, hallitus on aiheuttanut sen, että on enemmän velkaa (Ensimmäinen varapuhemies: Minuutti on jälleen täynnä!) kuin koskaan aikaisemmin, joten tällainen peli ei voi jatkua.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maksan mielelläni puolet ed. Urpilaisen lupaamista ruusuista Merkelille ja Sarkozylle siksi, että he olivat räätälöimässä myös toukokuun ja kesäkuun ratkaisuja keskeisellä tavalla, niitä ratkaisuja, joilla me pelastimme tämän tilanteen, sammutimme sen tulipalon.

Kaikesta tärkeintähän on tässä nyt, ed. Kallis, se, että Kreikan tilanne rauhoittui. Kreikka saa tällä hetkellä markkinaehtoista rahaa markkinoilta (Ed. Heinäluoma: Ei saa!) eikä ole tällä hetkellä mikään ongelmatapaus, me patosimme sen. Kreikan kyky maksaa takaisin velkoja on aivan toinen kuin tuolloin. Ja ed. Kankaanniemi, te puhutte vielä tätä samaa jargonia tästä yhteisvastuujärjestelmästä: ei sitä ollut. Teidän talouspolitiikkanne on sama kuin perussuomalaisten. Ed. Oinonen kiertää ympäri Suomea lupaamassa valtavia menolisäyksiä, ja te viette Suomen Kreikan tielle. Siinä ei auta Kreikan feta eikä Suomen kutunjuustokaan sen jälkeen, se on Kreikan tie, Suomen tie, teidän politiikallanne. Muistakaa se.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kädessäni valtiovarainministeriön kirjelmä E 52/2010 vp, joka on 17. kesäkuuta tänä vuonna kirjoitettu. Se on ihan asiallinen paperi tietenkin. Siellä on luku "Suomen yleiset lähtökohdat rahoitusmarkkinoiden sääntelyn kehittämiseen", jossa luetellaan aika monta kohtaa. Ensimmäinenhän niistä on, että tarvitaan parempaa sääntelyä, tehokkaampaa valvontaa jne. Tämä on ollut erittäin hyvää valmistelua tähän kaikkeen.

Nyt, kun noin puoli vuotta on mennyt tätä valmistelua — kun omien talouspoliittisten tietojeni kautta olen tällä viikolla kuullut, että esimerkiksi Irlannissa ja Saksassa pankkien tilanne olisikin aika hälyttävä, että siellä on paljon semmoista, mitä julkisuudessa ehkä ei ole kovin laajasti puhuttu, Bloombergin kanavilta tai jostain on tämmöistä tullut — olisin kysynyt teiltä molemmilta, sekä pääministeriltä että valtiovarainministeriltä: Tiedättekö nimenomaan näiden kahden maan pankkijärjestelmästä jotain semmoista, josta voi tulla yllätys, vai onko niin päin, että tiedätte varmasti, että sieltä ei mitään yllätystä ole tulossa?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan jatkaisin tuosta, mistä ed. Akaan-Penttilä aloitti. Elikkä nythän viimeisimpiä tietoja on se, että Eurooppa, Kiina ja Yhdysvallat harjoittavat aika voimakasta setelielvytystä, ja viitaten näihin pankki- ja finanssikuvioihin, nythän on suuri kupla olemassa. Elikkä näennäisesti vielä kansakunnilla menee hyvin, mutta nyt valmistaudutaan jo näillä tulevilla sopimuksilla siihen, että on sitten taas jonkin näköinen portti mennä tämmöisiin yhteistoimintoihin, joilla sitten muka estetään. Siellähän on valtava määrä epäkuranttia paperia, joka pitää keskuspankkien taikka näitten saksalaisten pankkien ynnä muitten lunastaa jossakin kohtaa. Elikkä finanssikriisihän ei ole vielä ohi.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa on noussut esille 1990-luvun Suomen oppi, mitä silloin rahoituskriisin jälkeen tapahtui ja sanktiot. Eilen Brysselissä Cosac-kokouksessa nostin kyllä esiin sen huolen, jonka haluan nostaa tässä esiin. Haluan kysyä valtiovarainministeriltä tai pääministeriltä vastausta siihen, oletteko pohtineet tämän sanktiojärjestelmän osalta sitä, miten se käytännössä vaikuttaa — jos ajatellaan, että eletään talouden sääntöjen ja kilpailun hengessä — tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden osalta eri kansanryhmien tai jopa kansakuntien osalta.

Itselleni herää se huoli, että se ei ole sosiaalisesti oikeudenmukainen ja se ajaa nimenomaan tämmöisiin hallinnollisiin kompromisseihin eikä pidä kansalaisista huolta, ei Suomessa mutta ei ylipäätänsä missään Euroopassa.

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tässä joutuu edelleenkin jonkin verran käyttämään sitä rautalankaa, kun tuntuvat kuitenkin olevan (Ed. Skinnari: Olettepa te viisaita siellä!) nämä käsitteet ja myöskin se, mitä on todellisuudessa tapahtunut, vähän hukassa.

Edustajat Heinäluoma ja Urpilainen, todellakin on niin, että viime keväänä vaihtoehdot olivat vähissä. Niitä oli tasan yksi Kreikan pelastamiseen, ja tästä asiantuntijat ovat laidasta laitaan olleet täysin samaa mieltä. Mutta kun tämän silloin päätetyn kriisinhallintamekanismin aika päättyy vuoden 2013 puolivälissä, niin sen jälkeistä aikaa ajatellen on ryhdytty valmistelemaan uutta kriisinhallintamekanismia, jossa nimenomaan halutaan ottaa tämä yksityinen sektori eli pankit vahvasti mukaan, niin kuin olisi haluttu ottaa silloin keväälläkin, jos se olisi ollut mahdollista.

Kun tätä kriisinhallintamekanismia on valmisteltu, myös Suomi on ollut tässä aktiivisesti mukana, ja suuri valiokunta on saanut tämän Valtioiden velkojen hallittu uudelleenjärjestely -asiakirjan, jossa on käyty tätä problematiikkaa läpi. Jotenkin tämä käsitys siitä, että tämä olisi nyt Saksan ja Ranskan mukanaan tuoma ihan uusi avaus tämän heidän yhteisen julistuksensa kautta, itse asiassa tämä asia oli kirjattu jo Van Rompuyn task forcen paperiin ennen kuin Saksa ja Ranska tämän oman julistuksensa antoivat. Kyllä tämä oli ollut valmistelussa jo ehdottomasti pidempään, ja myös Suomi, jonka linja on ollut itse asiassa tiukempi kuin Saksan (Puhemies: Minuutti!) linja, on osaltaan tässä valmistelussa ollut vahvasti mukana.

Vielä haluan ed. Heinäluomalle sanoa sen, että tässä eurooppalaisen pankkijärjestön vetoomuksessa, jossa saksalaiset ja ranskalaiset pankit olivat mukana, myös Suomen pankit olivat mukana. Siitä me ministeri Kataisen kanssa keväällä myös Suomen pankkien kanssa neuvottelimme, mutta ei siinä ollut kyse ollenkaan sellaisesta niin dramaattisesta vastaantulosta kuin annoitte ymmärtää.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ed. Heinäluoma, kun teidän puolueenne vei Suomen aikanaan rahaliittoon, te tulitte merkinneeksi myös meille yhden osakkeen siitä rivitalosta, ja sitä rivitaloa nykyinen ja edelliset hallitukset ovat hyvin hoitaneet, pitäneet kunnossa ja kunnostaneet. Mutta kun siellä toisessa päässä tuli tulipalo ja oli pakko lähteä pelastamaan ja sammuttamaan, te huusitte, että antaa palaa, antaa palaa. Nyt me voimme täällä kuitenkin yhdessä, kun lähdettiin sammuttamaan, kunnostaa edelleen tätä Suomen osaketta, ja siinä te olette nyt esittämässä omia vaihtoehtoja. Pistetään tätä tapettia, tätä tapettia. Jos olisi otettu se teidän reseptinne, ei olisi kuin sokkeli.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä oli erinomainen ja todella hyvä tämä ed. Kallin puheenvuoro, koska tässähän nyt nähtiin, mitä ed. Kalli ja keskusta tänäkin päivänä ajattelee: että on olemassa yhteisvastuu. Sitähän hän juuri meille kertoi, että jos jossain Euroopassa syttyy tulipalo, kun on hoidettu asiat huonosti eikä tule rahaa, niin Suomen pitää oman etunsa nimissä rientää heti veronmaksajien lompakolla auttamaan. (Eduskunnasta: Me ollaan sosiaalisia!) Tämä on käsittämätön asia, että keskusta ei nyt tiedä, millä tuolilla se tässä oikein istuisi, että olisiko se sillä tuolilla, että luotonantajilla on joku vastuu ja he vastaavat siitä rahasta, jonka he ovat antaneet, vai onko niin, että meillä edelleenkin kummittelee tämä yhteisvastuu tässä. Luulenpa, että tämä ei nyt ihan lähiaikoina selviä, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja puhuu täällä edelleenkin tämän yhteisvastuun puolesta, jota ministeriaitiossa kyllä tässä on joku hetki sitten aikaisemmin kiistetty. Päättäkää nyt, onko tämä yhteisvastuu tässä rivitalossa olemassa vai ei.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tiettävästi en ole käyttänyt sellaista sanaa kuin yhteisvastuu. Suomi on ollut turvaamassa suomalaisten ja Suomen kansallisia etuja sen johdosta, kun meidät aikanaan vietiin rahaliittoon, ja nyt meidän pitää toimia niitten ehtojen mukaan ja yrittää parantaa ja saada aikaan säännöksiä, joilla voidaan estää se, että jatkossa ei pääse näin tapahtumaan.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tässä on yllättävän ohkaisilla perusteilla saatu riita aikaiseksi. Tässä on keskusteltu, onko Suomi ajanut vaikkapa yksityisen sektorin ratkaisua velkasaneeraukseen ja että se on vasta tullut Sarkozyn ja Merkelin deklaraation tuloksena. Minä luulen, että suuren valiokunnan puheenjohtaja ja vaikka edustajat Skinnari ja Rajamäki voivat teille, ed. Heinäluoma, kertoa, mitä kerroin ennen tätä kahden maan huippukokousta suurelle valiokunnalle. Mainitsin siinä, että meidän tavoitteenamme on edistää yksityisen sektorin ratkaisua velkasaneerauksesta ja nyt on sen aika. Silloin kun Eurooppa paloi, kun kriisi oli päällä rahoitusmarkkinoilla, silloin ei ollut mahdollisuutta sitä tehdä.

Ed. Oinonen kysyi, onko ymmärretty, ettei koskaan enää mennä pelastamaan ketään. No, tässä on ehkä tullut siihen jo vastaus. Totta kai tiedettiin, milloin Kreikan velka erääntyy, mutta eipä sitä tiedetty vuosia aikaisemmin, saako Kreikka velkaa markkinoilta. Mitä lähemmäksi h-hetki tuli, sitä selvemmäksi kävi, ettei saa, ja sen takia tässä toimittiin.

Tässä nyt ilmeisesti kahta asiaa sotketaan tahallaan eli sitä, mitä hallitus ajaa, yksityisen sektorin ratkaisua kriisinhallintamekanismiksi, ylipäänsä tiukkoja sääntöjä, ja sitten toisaalta sitä täysin poikkeuksellista ajankohtaista kriisiä, joka silloin Kreikan tilanteen kohdalla oli. (Puhemies: Minuutti!) Eli jos olisi asioihin perehtyneisyyttä ja vähän muisteltaisiin, mitä kukakin on sanonut, niin ehkä näin suurta riitaa ei tällä kertaa olisi saatu aikaan. Minä luulen, että jos katsotaan, mitä kukakin sanoi keväällä, puhuiko kukaan yhteisvastuusta, niin sekin jo auttaisi aika paljon.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä mielenkiintoista kuunnella tätä ministereiden kannanottoa, kun te jatkuvasti vähättelette täällä toisten tietoja, osaamista, puhutte abc-kursseista ja suhtaudutte siis todella alentuvasti eduskunnassa käytettyihin puheenvuoroihin. Tämmöistä en ole kyllä omana aikanani aikaisemmin nähnyt. Riittää kun ollaan asiasta eri mieltä, ei täällä tarvitse ketään toisia nolata mielestäni.

Sitten tullaan tähän itse asiaan. On vielä kerran syytä sanoa siitä Kreikka-päätöksestä, että Saksassa sovittiin selvästi, niin kuin teidän jakamanne paperi osoittaa, että saksalaiset pankit ja sijoituslaitokset sitoutuivat siihen, että he pitävät rahansa siellä Kreikassa, eivät ota niitä pois sitä myöten, kun Saksan valtio laittaa sinne lisää rahaa, ja lisäksi lupasivat olla mukana rahoitusjärjestelyssä, jolla Kreikkaan voidaan kanavoida lisää tukea. Semmoista ratkaisua Suomessa ei tehty, ja te jopa kieltäydyitte keskustelemasta siitä. Nyt te sanotte, että nyt voidaan puhua yksityisen sektorin velkajärjestelystä. Se on hyvä asia, ja sen takia me olemme toivoneet, että pääministeri selvästi huippukokouksessa sanoisi, että me (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) haluamme pankit vastuuseen ja Suomi ajaa tätä linjaa eikä hyväksy, että muiden valtioiden velat ovat … [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma sanoi, että Saksassa ja Ranskassa sovittiin yksityisen sektorin velkajärjestelystä. Ei sovittu. Ei sataprosenttisella varmuudella sovittu. Se paperi, jonka silloin toimitin, se voidaan vielä hakea jostakin. Se paperi on saman sisältöinen kuin se paperi, johon suomalaiset pankit sitoutuivat. Se oli eurooppalaisen pankkijärjestön yhteinen sitoumus niitä maita kohtaan, joissa rahoitusmarkkinat ovat herkät, pankit pysyvät, eivät vedä exposureaan pois. Tämä oli se sisältö. Tätä minä tolkutin teille, kun sosialidemokraatit syyttivät, että Suomi ei ole pakottanut saksalaisia, ranskalaisia pankkeja kärsimään tappioita. Minä näytin tässä istuntosalissa sen paperin, annoin sen teille, jaoin sen kaikille, ja siinä sanottiin nimenomaan tämä sisältö, että pankit ovat päättäneet pysyä siellä, ei siis sopia mistään velkajärjestelystä. Tämä on sataprosenttisen varma. Me voimme vielä katsoa se paperi, sovittiinko velkajärjestelyistä eli että saksalaiset ja ranskalaiset pankit häviävät jotakin. Ei sovittu.

Ensimmäinen varapuhemies:

Tämän kerran, tähän yhteyteen, ed. Heinäluoma.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ikävä kyllä pakko jatkaa, kun ministeri Katainen panee jatkuvasti suuhun sellaisia sanoja, joita kukaan täällä ei ole sanonut. Ei täällä kukaan ole sanonut, että saksalaiset pankit ja Saksan valtiovarainministeri olisivat viime keväänä sopineet velkajärjestelystä. Ei kukaan ole niin sanonut. Mutta siitä he sopivat, että saksalaiset pankit ja sijoittajat pitävät tilinsä Kreikassa — tämän paperin te jaoitte — ja toisaalta saksalaiset pankit sitoutuivat siihen, että he ovat mukana tämän lisärahan kanavoinnissa, ottavat siitä oman osuutensa. Semmoista sopimusta Suomessa ei tehty, ettekä te siitä suostunut edes neuvottelemaan. Kun te jaoitte sen paperin, niin kyllä Helsingin Sanomat teki erittäin hyvää työtä. Se suomensi sen englanninkielisen paperin ja laittoi sen Helsingin Sanomien palstoille. Sieltä se löytyy tänäkin päivänä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Pitää jakaa nyt vielä muistin virkistämiseksi sitten se Suomen pankkien sitoumus, joka on sisällöltään sama. Eli eurooppalaiset pankit keskenään sopivat, että kun on rahoitusmarkkinoilla epävakautta, niin pankit pysyvät nykyisissä asetelmissa. Muistan, kun silloisen rahoitusmarkkinoista vastaavan ministeri Kiviniemen kanssa tapasimme kolmen suurimman pankin johtajat, jotka sanoivat, että he ovat yhtyneet tähän samaan sitoumukseen. Eli ei kannata antaa väärää todistusta nyt. Te ette ehkä tätä asiaa tiennyt. Minä kyllä viime keväänä sen useampaan kertaan sanoin, mutta silloin olivat tunnelmat niin kuumina, etteivät varmaan kaikki kaikkia yksityiskohtia muista, mutta tämä on se totuus.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus tekee tässä asiassa hyvää työtä, ja ministerit tuntuvat täälläkin olevan suorastaan liekeissä.

Nyt on, arvoisa puhemies, tärkeä huomata, että Suomi tekee nyt myös eurooppalaisella tasolla tärkeää ja merkittävää työtä, ja siihen haluan kannustaa, että tämä harjoitus viedään myöskin maaliin saakka. Tässä olisi varmasti hyvä puhua myös juuri niistä asioista, mitä on esillä ja mitä on edessä ja minkälaisten asioitten kanssa tässä ollaan tekemisissä, minkälaisia ratkaisuja tehdään. Ja tässä suhteessa, arvoisa puhemies, haluaisin rohkaista hallitusta suhtautumaan selkeän myönteisesti esillä olevaan ajatukseen äänivaltasanktioista. Varmasti myös näitä taloudellisia sanktioita tarvitaan löperösti asiansa hoitaneille EU-maille ja nimenomaan ennalta ehkäisevässä mielessä.

Mutta jos sitten, arvoisa puhemies, mietitään tämmöistä todellista tilannetta, jossa pahoissa talousvaikeuksissa oleva jäsenvaltio saa vielä sakot vanhojen vaikeuksiensa päälle, niin sehän vain käytännössä pahentaa tilannetta, jos ollaan siis siinä tosi tilanteessa, ja on omiaan luultavasti lisäämään myöskin melkoisesti EU-vastaisuutta kyseisessä jäsenmaassa. Mutta, arvoisa puhemies, ajatus päätösvallan määräaikaisesta menettämisestä olisi päättäjille (Puhemies: Minuutti!) niin nolo, että sen ennalta ehkäisevä vaikutus voi olla arvaamattomankin suuri. Miten hallitus suhtautuu tähän ajatukseen? Oletteko valmiita edistämään tätä?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edellinen puhuja sanoi, Suomi tekee tällä hetkellä erinomaista työtä Euroopassa ja Euroopan unionissa. Minä vaan voisin kysyä, jos tämä olisi edellisen hallituksen valtiovarainministerin kyselytunti, että mitä hän teki sen hyväksi, etteivät Euroopan unionin maat ja euromaat olisi velkaantuneet. Mitä te silloin teitte sen hyväksi, että Kreikka otti lainaa eikä kertonut mitään Euroopan unionille siitä, että se on ylivelkaantunut? Mitä te teitte silloin, kun Ranska ja Saksa eivät pystyneet pitämään omia velkojaan ja omia järjestelmiään kunnossa, velkaantuivat lähestulkoon samalla tavalla kuin Kreikka, mutta talous on sen verran iso, että ne pystyivät siitä pääsemään yli? Mitä te teitte sille, että EU:n järjestelmä olisi ollut paljon tiukempi kuin se silloin teidän aikananne oli?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa kaivelin keväisiä papereita, mutta en löytänyt niitä. Löysin kyllä Hesarin, jossa ministeri Katainen itse sanoo, että lausumasta jäi puuttumaan kohta, jossa pankkiala lupasi pysyä Kreikan markkinoilla eikä vetäisi lainojaan sopeutumisajan kuluessa pois, ja viittaa, että Ranskan ja Saksan pankkiala on tämmöisen julkaissut. Ehkä tämä auttaa, mutta menisin eteenpäin tämän päivän keskusteluun.

Minusta on tärkeä, että me myös uskallamme sanoa sen, että jälkiviisastelu ei sovi tässä kohdassa demareihin millään, koska me olemme keväällä puhuneet näistä ongelmista ja me puhumme tänä päivänä näistä ongelmista. Oli hieman niin kuin outoa kuulla keskustan puheenvuoroissa jälkiviisastelua tai jotain muuta, kun olette vasta itse tulleet nyt innoissanne tähän keskusteluvaiheeseen. Nyt pitäisi olla viisautta, kun teemme näitä uusia ratkaisuja, ja toivon, että nämä evästyksenä otetaan, että mennään rehellisin paperein sinne, mennään konkreettisin tavoittein sinne, halutaan myös katsoa se kansallinen liikkumavara, joka on tässä. Ja ministeri Katainen, te suhtauduttu kummallisen yliolkaisesti siihen, että nämä arvioinnit ja kriteerit olisivat jotenkin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ei-poliittisia. Ne ovat hyvinkin poliittisia, ja sen takia toivon niissä suurta harkintaa, kun mennään yksityiskohtiin, ja huomenna pääministeri Kiviniemi sitten antaa linjoja sinne eteenpäin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti nämä hallituksen toimet eivät lisää myöskään Suomessa Euroopan union -myönteisyyttä, mutta en usko, että politiikan arvovaltakaan nousee tästä keskustelusta, jossa on ikään kuin kaksi totuutta, jotka keskustelevat keskenään, ja jossa kiistellään, mitä kukin on sanonut tai kirjoittanut viime keväänä.

Mutta, arvoisa puhemies, ongelma on se, että nämä valtionvelat — niin kuin valtiovarainministeri sanoi, kymmeniä miljardeja on käytetty, otettu velkaa — tulevat tavallisen kansan maksettavaksi. Vuosina 2012—2013 ja edelleen siitä eteenpäin aletaan velkaa lyhentää, ja sen maksavat tavalliset suomalaiset, vaikeassa taloudellisessa asemassa olevat eläkeläiset, erilaisia etuja saavat ihmiset. Tällöin nimenomaan tulee kysymys siitä, onko tehty taloudellisia virheitä, jotka ovat lisänneet tätä velkataakkaa. Se on ehkä Kreikka-kysymyksessäkin yksi asia.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ehkä tosiaan, niin kuin ed. Kaikkonen täällä totesi, syytä keskittyä keskustelussa siihen, mitä tehdään jatkossa. Ehkä tässä on jo riittävästi jankutettu tuosta keväästä. Minä myös haluaisin jatkaa tästä sanktioasiasta. Pääministeri ja valtiovarainministeri, molemmat, hehkuttivat aika voimakkaasti tätä ilmeisesti Suomenkin vahvasti ajamaa sanktioasiaa tämän keskustelun aikana. Tuumaan, että tämä keskustelu on nyt tämän puolen vuoden aikana näistä sanktioista ollut kyllä tarpeellista, mutta se on myös paljastanut sen, että tämä tiukkojen sanktioiden vaikuttavuus muuna kuin korkeintaan ennalta ehkäisevänä toimena on tullut aika kyseenalaiseksi. Nämä toverituomioistuimessa langetetut sanktiot vain syöksevät vaikeuksissa olevan maan yhä syvemmälle vaikeuksiin. Ja jos Kreikan tapauksessa sanktioita olisi langetettu, ne olisivat tulleet meidän yhdessä maksettaviksi erilaisten järjestelyjen kautta. Käsitykseni on, että vastaavan sanktiovaikutuksen vain paljon tehokkaampana aikaan saa tässä (Puhemies: Minuutti!) järjestelyssä se, että markkinat reagoivat sillä tavalla, että korot nousevat, ja tästä olisin halunnut kuulla pääministerin mielipiteen.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joillekin on olennaista, että me katsomme tässä asiassa eteenpäin. Minusta on hämmentävää, että nyt jauhetaan sitä, mitä on keväällä puhuttu ja sanottu. Silloin tehtiin päätös etenemisestä, nyt on uusi vaihe. Ja mitä tarkoittaa se, että me tämän yhteisen näkemyksen siitä, että talouspoliittista koordinaatiota tarvitaan, sitä pitää vahvistaa, mitenkä me sen hoidamme? Minusta aivan olennainen kysymys on se, että jäsenvaltiot eivät ole kantaneet omaa vastuutaan. Meillä on ollut perusta sille, että tämmöistä, voisiko sanoa, hallittua talouspolitiikkaa olisi voitu toteuttaa, mutta sopimukset ovat osoittautuneet näennäisiksi. Sen vuoksi haluaisin kysyä pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä: Mitä tehdään, jotta Euroopassa nostetaan jäsenvaltioiden luottamustaso korkeammalle, siis selvästi nykyistä korkeammalle?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt rupeamme pääsemään siihen asiaan, mitä tässä keskustelussa olisi pitänyt olla, eli niihin asioihin, mistä nyt keskustellaan eli tulevaisuudesta, niistä mahdollisista toimenpiteistä, joista pääministerikin on nyt menossa neuvottelemaan. Millä me saamme nämä mahdolliset tilanteet kuriin? Millä pystymme ennalta ehkäisemään näitä tilanteita, joita esimerkiksi viime keväänä jouduttiin sammuttamaan ilman vettä? Nyt meillä on se vesi käytössä, meidän täytyy miettiä, miten se käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Siellä on paljon avoinna olevia kysymyksiä, joita emme ole vielä edes täällä debatissakaan päässeet nostamaan esiin. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että pitää pankit ja riskisijoittajat saada mukaan, pitää saada velkasaneerausta mukaan, mutta meillä on kokonaistaloudellisen tasapainottomuuden ehkäisemisestä ja korjaamisesta oleva iso kysymys kokonaan auki. Edelleen nämä haasteet liittyvät siihen identifiointiin. Eri asiantuntijat ovat näistä puhuneet, mitä valiokunnan puheenjohtaja Tuomiojakin toi esiin. Millä me tunnistamme ne eri häiriötilat?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotenkin unohtui ed. Kallilta ja pääministeri Kiviniemeltä, että kun mentiin aikoinaan rahaliittoon, niin silloin laadittiin valvonta- ja myös nämä sanktiomekanismit, jotta tämmöisiä kriisejä ei pääse syntymään. Nyt voi vaan kysyä hallituksen ministereiltä, kuinka he ovat käyttäneet jo niitä olemassa olevia oikeuksia ja mahdollisuuksia. Talousvaliokunnassa, jonka auktoriteettiin on monta kertaa vedottu, todettiin juuri tämä. Mahdollisuuksia vaikuttaa on ollut myös valtiovarainministeri Kataisella, mutta niitä ei ilmeisesti ole sitten osattu käyttää.

Toisaalta täällä on vedottu talousvaliokunnan asiantuntemukseen näissä vaikeissa hetkissä, ja kyllä minulle jäsenenä jäi kolme erilaista vaikutelmaa. Yksi oli se, että isot pankit eivät niissä koroissa ja näissä velanhoitokuluissa tavallaan tätä riskiä pystyneet arvioimaan tai hinnoittelivat sen liian matalalle, toisekseen myöskin se, että tätä Kreikka-päätöstä (Puhemies: Minuutti on jälleen mennyt!) olivat nämä suuret pankit viemässä eteenpäin, eivät suinkaan poliitikot ja päättäjät, jotka kantavat seurauksista vastuun. Ja asiantuntijat olivat aika neuvottomia.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalli, te vertasitte Euroopan unionia rivitaloon, jossa eri valtiot elävät omissa huoneistoissaan. Se, mitä nyt on tapahtumassa, on se, että tämän rivitaloyhteisön, -kiinteistön hallitus, komissio, on ottamassa valvontaansa näitten eri huoneistoissa asuvien budjetit, se tarkistaa ne etukäteen, ja jos ne eivät miellytä, määrää rangaistuksia. (Ed. Rossi: Putkiremontti on syytä tehdä!) Miten te voitte hyväksyä tämmöisen meiningin? Sehän tarkoittaa, että niissä rivitalohuoneistoissa asuvilla ei ole enää minkäänlaista itsellistä päätösvaltaa. Sehän tässä, tämä prosessi on menossa. Tämä kiinteistöyhtiön hallitus tämän rivitalon päällikkönä ottaa käsiinsä myös teidän huoneistonne valvonnan rahoja myöten. Tämähän tässä on menossa. Ja kyllä eduskunnassa pitäisi oikeasti huolestua siitä, että kun rahapolitiikka jo meni, niin nyt menee vielä budjettivalta. Jos tottelee EU:ta kiltisti, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) niin saa tehdä niin kuin tekee, mutta jos ei, niin EU rankaisee.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä siihen, että onko täällä maapallolla ollut sellaista rahaa, jota niissä Kreikka-asioissa olisi voitu käyttää. Kiinnitän huomiota ensinnäkin siihen, että aivan yllättäen Kreikka näyttää saavan markkinaehtoisesti lainaa, tosin yli 10 prosentin korolla. Ilmoitettiin, että se on saanut ne miljardit kasaan, millä se lyhentää nyt niitä velkoja.

Sitten toinen asia. Kreikassahan kävi Kiinan delegaatio ostoksilla, 2 670 miljardia valuuttavaranto, ei muuta kuin taskurahoilla vaan hoitelee ne hommat, jos halutaan, mutta halutaanko euroalueelle Kiinaa huseeraamaan, se on toinen juttu.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Luenpa puhemies Niinistön kirjoituksesta kesäkuun 22. päivältä. Hän toteaa: Euroalue otti ja tunsi yhtäkkiä vastuuta toinen toisensa puolesta, ja päätti vastata kaikesta kuin omastansa. Sen syvemmälle integraatio ei voi edetä, ei näin pitkällä olla Yhdysvalloissakaan. Yhteisvastuun tiellä nyt ollaan. Alkuvuodesta yhtäkkinen yhteinen eurovastuu kehiteltiin pääosin kai ranskalaisten toimesta. On selvää, että integraatio on nyt niin syvällä kuin se voi olla, vastataanhan nyt toinen toistemme velvoitteista. Muun muassa näin puhemies Niinistö kirjoitti. Hän toteaa, että kunkin maan olisi tullut pelastaa omat pankkinsa, niin kuin Suomessakin 1990-luvulla tehtiin.

Tämä kanta on aika viisas, että saksalaiset ja ranskalaiset olisivat pelastaneet omat pankkinsa, mutta nyt mentiin yhteisvastuussa, niin kuin puhemies toteaa, pelastamaan suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Ei Kreikan kaatuminen olisi Suomea kaatanut.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välillä tuntuu kyllä, että osa eduskunnasta ja kansanedustajistakin haluaisi Eurooppaan anarkiaa ja sekasortoa. Vähän sama asia, jos liikenteessä ei olisi mitään pelisääntöjä, vahvin tulisi ja ajaisi ja siinä rekkoja sitten väisteltäisiin. Sitäkö perussuomalaiset haluavat, että ei ole Euroopassa pelisääntöjä, joidenka mukaan toimitaan? Mikä eniten ihmetyttää, niin sosialidemokraateilla on näköjään linjat niin, etten oikein tiedä, kumpaako puolta tässä nyt ajetaan. Nauttiiko suuren valiokunnan puheenjohtaja Tuomioja ryhmän luottamusta? Oletteko te tämän lausunnon kannalla, joka on vahva tuki pääministerille ja hallitukselle, (Ed. Kumpula-Natrin välihuuto) jota tarvitaan juuri? Nyt täällä tiristään koko ajan joistakin yksittäisistä termeistä ja väitellään näistä. Todellakin, nyt pitää mennä asiaan. Onko Euroopassa yhteistä talouspolitiikkaa? Turvaammeko me sitä kautta suomalaisille velallisille sopivan matalan korkokannan, yrityksille toimintaedellytykset ja sitä kautta Suomen kehittymisen?

Herra puhemies! Lopuksi vielä kysyn, mikä minua huolestuttaa: Kuinka euroalueen ulkopuoliset muut EU-maat saadaan myös tähän yhteiseen talouspolitiikkaan mukaan?

Pääministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä aikaisemmin kysyi Irlannin ja Saksan pankkien tilanteesta, mutta ei ainakaan minulla eikä myöskään valtiovarainministerillä taida olla mitään sellaista tietoa, joka julkisuudessa ei olisi ollut niiden tilanteesta, joka ikään kuin voisi tulla myöhemmin yllätyksenä esiin, vaikka tosin muutama viikko sitten tuolla Irlannissa vierailinkin.

Ed. Lipponen puuttui siihen, miksei aikaisemmin ole kiinnitetty näihin asioihin huomiota. Ei tämä jälkiviisastelu tässä asiassa niin hirveän paljoa auta, mutta tuossa omassa puheenvuorossani kävin läpi ne kolme virhettä: Tehtiin Talous- ja rahaliittoa perustettaessa virhe, kun ei rakennettu tiiviimpää talouspolitiikan koordinaatiojärjestelmää. Se oli silloin Lipposen ykköshallituksen aikaan. (Ed. Rajamäki: Eikös Maastrichtin sopimus ollut ihan hyvä?) Toinen virhe tehtiin siinä yhteydessä, kun Emuun päätettiin ottaa mukaan myös sellaisia maita, jotka eivät tosiasiallisesti kyenneet täyttämään jäsenyyden ehtoja, samaa aikakautta. Kolmas virhe oli sitten katsoa sormien läpi Saksan ja Ranskan löperöä taloudenpitoa. Silloin taisi olla valtiovarainministerinä Kalliomäki. Mutta ei näitä syyllisiä kannata tällä tavalla etsiä, koska se on selvä, että virheitä tehtiin ja niitä tehtiin myös kollektiivisesti, ja nyt on nähty se, että tämä nykyinen sanktiojärjestelmä ja koordinaatiojärjestelmä ei ole riittävä, ja sen vuoksi sitä nyt uudistetaan. Ja hyvä, että eduskunnalta tulee vahva tuki sen uudistamiselle. (Puhemies: Minuutti on mennyt!)

Ja ed. Matikainen-Kallströmille voin sanoa, että se on totta, että näitä yksityiskohtia ei ole vielä kaikkia selvennetty, ja neuvostokäsittelyssä se tulee tapahtumaan. Olen varma, että tämä ed. Karjulan peräänkuuluttama luottamus jäsenmaiden välillä varmasti tulee osaltaan vahvistumaan, kun saadaan paremmat säännöt ja niitä sitten noudatetaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä me muistamme eri vaiheet. Valtiovarainministeri, te puhuitte Kreikka-lainasta hyvänä bisneksenä. Minä ymmärrän, että vihreät haluaisivat erittäin lyhyttä poliittista muistia, että näitä asioita ei käydä läpi, mutta kyllä minusta tämä puhuminen Suomen edusta vaatisi enemmän poliittista pohdintaa. Nimittäin Kreikan rahoitus ilman vakuuksia — ottaen myöskin euroalueen ulkopuolisten maiden vastuita myös Suomelle mittavasti menneen juhannuksen aikaan vielä 7,8 miljardin, yhteensä 10 miljardin sitoumuksiin, viidenneksen Suomen vuotuisesta talousarviosta verran — kyllä se on erittäin vakavan pohdinnan paikka myös Suomen talouden vakauden ja hyvinvoinnin, rahoituksen ja valtiontalouden kestävyyden näkökulmasta. Tätä löysin rantein tehtyä linjausta pitäisi oikeasti arvioida, ja toivon, että teidän ja valtiovarainministeriön taholta ennen huhtikuun vaaleja käytäisiin myös vakavasti läpi, mitä veronmaksajille ja Suomen taloudelle ja hyvinvoinnille tulee merkitsemään tämä kolkkapoika-asenne.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! En ole varmaan koskaan sanonut, että Kreikan laina on hyvä bisnes. (Ed. Rajamäki: Vanhanen!) — Se oli pääministeri Vanhanen silloin, mutta en ole näin todennut.

Meillä on ollut nyt tässä lämmittelykierros. On muisteltu vanhoja, mutta kohta varmaan päästään tämän päivän asiaan eli komission lainsäädäntöehdotuksiin. Hirveän mielelläni kuulisin evästyksiä eduskunnalta tämän päivän asialistalta, jos kohta päästään siihen. Itse asiassa ed. Tennilä on yrittänyt sitä keskustelua käydä hyvin ansiokkaasti.

Haluaisin kuulla kommentteja siihen yksityisen sektorin velkajärjestelymalliin. Sitä tosin eduskunnalle ei ole yksityiskohtaisesti esitetty mutta suurelle valiokunnalle siitä on tietoja jonkun verran välitetty, eli siis tämmöinen yhteistoimintalausunto. Minkälaisia oletusarvoja tai odotuksia teillä on siitä?

Toinen kysymys: Mitä mieltä olette tästä makrotaloudellisesta valvonnasta eli esimerkiksi yksikkötyökustannusten kilpailukykyerojen valvonnasta, eläkejärjestelmien kestävyyden valvonnasta, asuntokuplien valvonnasta? Tämä on todella iso kysymys. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Siitä saattaa tulla sanktioita joskus jäsenmaille, mutta pääsääntöisesti se on tämmöistä julkisuuden, markkinain kautta tehtävää valvontaa.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kiviniemi, joka poistui, totesi, että kaikki, mitä sanoin sääntelystä, veroparatiiseista ja Tobinin verosta, ei pitänyt paikkaansa. Mutta esimerkiksi silloin, kun Saksa yritti saada EU-maat mukaan kieltämään niin sanottua kattamatonta lyhyeksimyyntiä, joka oli se mekanismi, jolla Kreikka lyötiin polvilleen, niin Suomi oli yksi neljästä, jotka vastustivat tätä konkreettista keinoa laittaa markkinoita kuriin. Myös valtiovarainministeriön budjettisihteeri on sanonut, että finanssikriisin henkiin herättämä Tobinin vero on huono idea. Aikaisemmin te, ministeri Katainen, olette ollut sitä mieltä, että rahoitusmarkkinaveroa ei voida toteuttaa Euroopassa vaan se pitää toteuttaa maailmanlaajuisena. Nyt te nyökyttelitte, kun ed. Lapintie kysyi, oletteko te sillä kannalla, että nyt lähdetään viemään sitä ensin Euroopan laajuisena, niin että korvat heiluivat. Nyt selkeä kysymys: Oletteko te eurooppalaisen rahoitusmarkkinaveron kannalla vai ettekö ole?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Puhemies! Kun te ette ole ollut suuressa valiokunnassa jäsenenä, niin ette ehkä ole sitä pystynyt sitten seuraamaan. Suomihan ajoi tämän rahoitusmarkkinaveroselvityksen tämän muun rahoitusvakauspaketin osana EU:ssa läpi. Eli nyt sitä selvitetään verotyöryhmässä, sen vaikutuksia nimenomaan. Siellä on äärettömän suuria vastustuksia, erityisesti Ruotsi, jossa tämmöinen on ollut, ja Britannia, jossa se on, nämä kaksi maata vastustavat äärettömän voimakkaasti. Mutta me olemme ajaneet semmoista, että selvitetään kerralla, mitä tämä voisi tarkoittaa. Britannia vastustaa rahoitusmarkkinaveroa, joka heillä siis on. He sanovat, että sitä maksavat ainoastaan iäkkäät sijoittajat, jotka eivät osaa kiertää. Ja sitten kun Ruotsissa se poistettiin aikoinaan, niin he vastustavat sitä. Mutta Suomi on ajanut kantaa, että selvitetään ne vaikutukset. Ja sen jälkeen kun me tiedämme, niin sitten katsomme, voiko sen ottaa Euroopan laajuisesti, koska globaalisti se ei tule ainakaan lähitulevaisuudessa voimaan.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on minun mielestäni kuitenkin ollut aika laaja yhteisymmärrys siitä, miten komission esityksen pohjalta voidaan jatkaa. Sosialidemokraattien puheenvuorot ovat minun mielestäni olleet aika sopusoinnussa sen kanssa, mitä hallituspuolueista on sanottu, ja kun perussuomalaiset eivät ole vaivautuneet edes olemaan paikalla, niin eivät hekään varmaan kovin paljon vastusta sitten käytännössä.

Arvoisa puhemies! Hiukan muutamia huomioita keskusteluun. Tässä on puhuttu siitä, että kun Suomi meni euroon, niin sitä kautta olisi tullut jotain laajempaa velvollisuutta Euroopan rahoitusjärjestelmästä. Kyllä tässä Kreikan tilanteessa pikemminkin oli koko Euroopan rahoitusjärjestelmästä kyse kuin valuutasta. Se vain, että euroyhteistyö oli organisatorisesti se pisimmälle mennyt taloudellinen yhteistyö, jossa saatiin vietyä näitä ratkaisuja eteenpäin, mutta kyllä lähtökohtaisesti tämä on kaikkien EU-maiden yhteinen kysymys, että miten tällaisia rahoituskriisejä ratkaistaan. Minun mielestäni se on syytä tuoda esille, että ei hallituspuolueillakaan ollut sellaista käsitystä, että tässä olisi ollut tätäkään kautta mitään yhteisvastuuta euron kautta.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan hyvä asia, että Eurooppaan saadaan talousvakauden kannalta tarkat ja oikeat, hyvät säännöt, jotka yhteisesti hyväksytään. Mutta tässä on mielestäni kahden tien ongelma. Kysynkin valtiovarainministeri Kataiselta: Kun Euroopan talouskomissaari Olli Rehn valmistelee tässä asiassa esitystään ja sitten sitä lähdetään tietysti jäsenmaissa pohtimaan, että onko tämä hyvä vai huono, ja toisaalta sitten Eurooppa-neuvostossa Herman Van Rompuy ajaa toista linjaa, jota sitten Merkel ja Sarkozy omalta puoleltaan painostavat eri suuntaan, niin kumpaa linjaa tässä nyt ajetaan? Kun jotakin tehdään, niin olisi hyvä tietää, kumpi on se lopullinen valittu tie.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi täällä totesi, että kukin maa hoitakoon oman pankkinsa. Minua kiinnostaisi tietää, haluaisin hänen mainitsevan ne suomalaiset pankit, joita Suomi joutuu hoitamaan. Käsitykseni mukaan meillä johtavasti pankkisektori on ylikansallisesti toiminnassa. Tämä on selvä asia, että meillä on yhteinen valuutta, euro, ja euroalueella joudutaan kantamaan yhteistä vastuuta siitä, että tämä pidemmällä juoksulla toimii. Kun sosialidemokraatit ovat arvostelleet tätä Kreikka-pakettia, lähtökohta on ollut se, että me haluamme myöskin finanssisektorin, pankkisektorin, vastuuseen. Silloin on kyse muun muassa tästä rahamarkkinaverosta, josta täällä on puhuttu, valvonnan tehostamisesta, ja tällä puolella tietysti meidän on tehtävä eurooppalaisittain, koska pankit ovat myöskin yli rajojen toimivia.

Mutta haluaisin kysyä valtiovarainministeriltä: Te korostitte sitä, että yksikkötyökustannusten valvontaa täytyy tiivistää unionin tasolla yhdessä. Mitä se tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että työmarkkinaneuvotteluissa joudutaan hakemaan yhteistä säveltä? Tarkoittaa se sitä, että ammattiyhdistysliikkeet pannaan tiettyyn kuosiin tämän valvonnan kautta?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On vanha sanonta, että rehellisyys maan perii. EU:ssa on monenmoisia maita. Ollaan me täällä pohojoosessa rehelliset maat, sit Etelä-Euroopan maita kuuluu EU:hun, on tullu uudet Itä-Euroopan maat. Mä haluaasin kysyä sitä, että eikö Euroopan komission, norsutornin, olisi pitäny jo aikanansa pitää kuri siitä, että budjetit eri maissa ilimotetaas oikeen, ja kysyä, jotta onko ne oikeen. Samoin euroerustajat. Mutta haluaasin kyllä kysyä sitä, kun siellä on vajaan vuoren istunut perussuomalaasten Soini, joka kaiken tietää, miksei se tätä asiaa siell oo tonkaassu esille, jotta tästäkin olis keväällä säästytty tästä Kreikka-paketista.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan ensinnä valtionvarainministerille en malta olla sanomatta, että kyllä minun mielestäni melkein 8 miljardia on aika iso juttu, eikä pikku juttu, niin kuin teidän mielestänne semmoinen aika kapea, pieni asia, josta täällä on nyt keskusteltu, joka viime keväästä selvästi meitä vaivaa. Meillä oli erilaiset menetelmät tai ajatukset siitä, miten asia olisi voitu hoitaa, ja siitä me olemme eri mieltä yhtä edelleenkin, eikä siitä varmaan tänä iltana päästä yhteissopimukseen.

Ed. Rossille: Sosialidemokraatit ovat olleet suuressa valiokunnassa tekemässä lausuntoa, josta Katainen ei täällä tykkää. Meidän linjamme tässä kohtaa on kyllä varsin yhteneväinen. Se, että hallituksen puolella ollaan kahta eri mieltä siitä, mikä suuren valiokunnan näkemys on niistä ajatuksista, joita viedään eteenpäin, on mielestäni eri asia.

Nyt monet asiat kilpistyvät perussopimukseen ja siihen, joudutaanko muuttamaan sitä vai ei, kun viedään asioita eteenpäin. Kysymykseni on: Onko Suomen valtio valmis viemään näitä kaikkia osia eteenpäin niin muokaten, että perussopimusta ei tarvitse muuttaa, koska tiedetään, että se vie paljon aikaa?

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Katainen kaipasi tällaista makrotaloudellista keskustelua tässä. Muistaakseni kyllä tunti sitten kysyin kyseisestä aiheesta. Olisitte voinut vastata siihen kysymykseen, niin olisimme päässeet alkuun.

Eli koska saamme näitä lukuja, näitä suunnitelmia, mitä EU:n puolelta on tulossa? Elikkä olisi kiva tietää, minkä näköisiä laskelmia siellä on ja millä perusteella. Kuten suuri valiokuntakin tässä on viitannut, että lisätietoja kaivataan. Silloin olisi hieman helpompi katsoa, missä kohti laskette väärin, kun kuvittelette, että tällä Van Rompuyn raportilla päästään eteenpäin. Ainoa tapa selvitä tästä on inflaation kautta setelirahoituksella, mihin muun muassa täällä ed. Pulliainen viittasi, viittasi Fedin 1 700 miljardiin, jonka se viime vuonna antoi, ja uutta isompaa pakettia on tulossa. Eli te aiotte nyt kuristaa Euroopan talouden. Deflaatio, stagnaatio itse asiassa, seuraa näillä toimenpiteillä. Eli tätä paperia ei tässä muodossa missään tapauksessa voi hyväksyä.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Rossi pyysi näihin yhteisiä liikennesääntöjä. Sitähän me olemme juuri vaatineet, että olisi yhteiset liikennesäännöt, miten toimitaan. En minäkään voi liikkeessä hypätä sinun autoosi ja ruveta ohjaamaan sitä.

Mutta sitten kansalaisia ihmetyttää tämä Kreikkaa lainoittaneiden pankkien korkotaso, joka ei ole tullut alas, vaikka riskit ovat pankeilta poistuneet. Ja vielä toinen täälläkin hyvin esille tullut asia: budjettivaltaa ollaan siirtämässä nyt tuonne Brysselin suuntaan, ja näyttää myös siltä, että ollaan siirtämässä työehtosopimusvaltaa kansalliselta tasolta. Kysynkin ministeriltä, ollaanko antamassa enemmän valtaa Brysselin suuntaan myös työehtosopimuksien osalta, ennen kaikkea siihen, mihin SAK:n lausunnossa viitataan.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että hallitusaitiossa enemmänkin pääministeri ja valtionvarainministeri ovat keskittyneet eivät vain siihen, että keskustellaan linjakysymyksistä vielä hallituksen sisälläkin siellä meidän kaiken kansan nähtävillä, vaan myös siihen, että syytellään mielellään tätä puolta salia. Se ei kyllä minun logiikkaani sovi, sillä en ymmärrä, miksi te ette itse ole nyt katsoneet niitä virheitä, joita te olette tässä koko tämän joulukuusikoristelun aikana tehneet. Olemme saaneet jouluksi sellaisen paketin aikaan, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Kaksi suurinta virhettä: Te olette luoneet nyt illuusion yhdessä muiden eurooppalaisten johtajien kanssa, että yhteisvastuusta on viime kädessä kysymys. Ja silti te puhutte kahdella äänellä, että ei olisikaan siitä kysymys. Toisaalta olette luoneet moraalikadon ongelman, koska tilanne nyt vaan on niin, että emmehän me voi hyväksyä sitä, etteivät pankit joudu tämän kriisin tuloksena millään tavalla vastuuseen, ja te olette tahallaankin halunneet sitä teemaa kierrellä. (Puhemies: Se minuutti!) Kysynkin nyt, ministeri: Näettekö te näitä virheitä, joita te olette tehneet?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, Kreikka ei todellakaan ole palannut rahoitusmarkkinoille eikä saa normaalia luototusta, vaan se saa erittäin lyhytaikaista lainaa sen ajan puitteissa, jonka tämä EU-maiden tai euromaiden antama takausjärjestely ja lainajärjestely toimii, sen ajan puitteissa, mutta ei yhtään pidempään. Ja tämä on todellinen ongelma. Kreikan asian viimeistä sanaa ei ole sanottu niin kuin ei myöskään Irlannin.

Ed. Ukkolalle totean, että ei viime kaudella eikä sitä ennen koskaan ajateltu, että euromaat ottaisivat toinen toistensa velkoja maksettavakseen tai luotottaakseen. Ymmärrän hyvin puhemies Niinistön kritiikkiä, joka on tätä järjestelyä kohtaan murhaavaa siihen nähden, mitä oppositiosta on lausuttu, ja puhemies Niinistön ja entisen ministeri Kalliomäen pöyristystä, koska se vastaa myös omaa kokemustani. Kaikkialla on lähdetty siitä, että varmin tae sille, ettei tehdä hölmöyksiä, on se, että jokainen maa vastaa itse omista veloistaan. Sen takia tämänkin keskustelun ydin on siinä, että palataan takaisin siihen periaatteeseen, (Puhemies: Minuutti!) että jokainen valtio vastaa itse omista menoistaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minä velkoja tarkoittanutkaan vaan sitä holtitonta taloudenpitoa, jota esimerkiksi Ranska ja Saksa silloin 1990-, 2000-luvulla harjoittivat. Ne olivat ensimmäisiä, jotka rikkoivat vakaussopimuksia. Ne ylittivät vakaussopimuksia moneen otteeseen. Ja toinen asia on se, että olisitte pitänyt huolen siitä, että olisi ollut joku järjestelmä, jolla olisi pystytty pitämään huoli siitä, ettei Kreikan kaltaisia salaisuuksia, Kreikan kaltaista suoranaista valehtelua omasta taloudellisesta tilanteesta olisi päässyt syntymään. Jos te olisitte valtiovarainministerinä silloin pitänyt huolen, niin ei nykyisen valtiovarainministerin tarvitsisi kantaa suurta huolta siitä eikä kenenkään muidenkaan euromaiden valtiovarainministereiden. Silloin te olitte löperöitä ettekä pitäneet niistä vakaussopimuksista ja säännöksistä kiinni, joista oli yhteisesti sovittu. Nyt vasta tehdään sellaisia säännöksiä, joista ... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU:ssahan on nyt valtaa, jos nämä suunnitelmat toteutuvat, niin kuin ne varmaan toteutuvat, puuttua jäsenmaiden budjetteihin, valvoa niiden laadintaa ja sitten laittaa rangaistuksia, jos ei sitä kireää budjettilinjaa noudateta tasapainon saavuttamiseksi. Mutta voisihan se EU tehdä toisinkin päin eli valvoa sitä, että nämä jäsenmaat hankkivat riittävästi tuloja, jotta sitä hyvää sosiaalista vointia voidaan parantaa budjettien kautta. Pitäisi tehdä niin kuin keisari Augustuksen aikaan muistaakseni tehtiin, että käskettiin (Ed. Laukkanen: Suomi käski!) panna kaikki kansat verolle. Siellä on niitä veronkiertäjiäkin tässä Euroopan unionissa, ja sitä niin hienona pidetään. Ei makseta ollenkaan veroja tai maksetaan minimiveroja. Sielläpäinkinhän se pitäisi tämä asia lähteä oikeasti ratkaisemaan. Nyt haetaan sitä kovaa linjaa. Mutta esimerkiksi tämä verominimien säätäminen on aivan tervaista touhua, koska jotkut vaan lähtevät siitä, että kovaa eletään ja niin kauan kuin köyhät siihen suostuvat, niin näin jatketaan. (Puhemies: Minuutti!) Tulee kovempaa menoa vielä tämän kautta, meillekin.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Katainen täällä alussa totesi, Suomi on toiminut tässä asiassa oman etunsa valvomiseksi. Jos vakautta ei olisi, Kreikka olisi konkurssissa, moni muu Euroopan maa olisi konkurssissa, meillä olisi täysi kaaos taloudessa ja puoli miljoonaa työtöntä Suomessa ei riittäisi tänä päivänä. Siitäkö te haluaisitte ottaa vastuun? Me emme ainakaan halua ottaa siitä vastuuta.

Täällä on väitetty, että rahoituslaitokset ovat vastuullisia. Kyllä se on Kreikka, joka ylivelkaantui, se, joka kantaa vastuun siitä kriisistä, joka Kreikan johdosta syntyi. Suomessa suurin menettäjä olisi ollut valtion eläkelaitos. Sitä tuskin voi pitää kauhean suurena spekulanttina.

Nyt olennaista on, että mennään eteenpäin. Ja demareilta tosiaan ei tahdo saada vastauksia olennaisiin kysymyksiin. Jos te olette hyviä keynesläisiä, te kannatatte sitä, että kasvu- ja vakaussopimusta vahvistetaan ja hyvinä aikoina valtion taloutta olennaisesti vahvistetaan, että kestetään huonot ajat. Siihen teillä ei tunnu olevan valmiutta, mutta se on välttämätöntä, jos haluatte olla hyviä keynesläisiä.

Toinen tärkeä asia on se, että on hyvä, että rahoittajat saadaan vastuuseen, koska jos riskipreemioita saadaan korkojen muodossa, on tärkeätä, että on se pieni menettämisen riski. Ei tarvitse menettää koko (Puhemies: Minuutti!) pääomaa mutta pienen osuuden. Ja toivottavasti äänioikeutta ei perussopimuksella oteta pois.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko nyt sanoa kuitenkin, että vastaukset ed. Sasin kysymykseen olivat jo ryhmäpuheenvuorossa. Ed. Sasi, sanoin jo siellä, että terveestä valtiontaloudesta huolehtiminen on tärkeätä juuri, jotta voidaan toimia suhdanteiden tasaamiseksi. (Ed. Sasi: Kannattaako näin toimia?) Lisäksi siellä luki, että SDP:n eduskuntaryhmä antaa täyden tukensa perustelluille toimille, joilla lisätään tätä talouden kuria Euroopan unionissa ja euromaissa. Nämä molemmat asiat ovat siellä. Oli hyvä kuitenkin, että nyt kysyitte, jolloin saatoin kertoa tämän uudelleen.

Ed. Ukkolalta kysyn, ajatteleeko ed. Ukkola todellakin, että sinä puolentoista vuoden aikana, kun olin Ecofin-neuvostossa, syntyivät kaikki nämä ongelmat. (Ed. Hoskonen: Tehän olette tehokas mies, ed. Heinäluoma!) — Minä tiedän, että minä olen tehokas mies, ja erityisesti kokoomuksessa näin uskotaan, mutta ihan näin tehokas en ole. —Sinä aikana kylläkin hyväksyttiin kannanotto, jossa nimenomaisesti Kreikan tilastokeskuksen väärien tietojen johdosta päätettiin tehdä uusia säännöksiä, jotta kansallisten tilastotoimistojen tietoja voidaan tarkistaa. Se hyväksyttiin. (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) Samoin hyväksyttiin kannanotto, jossa edellytettiin toimia alijäämän poistamiseksi.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ministeri Katainen, 3 minuuttia puhujakorokkeelta, olkaa hyvä.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hoskonen puuttui äärettömän tärkeään kysymykseen siitä, kuinka esimerkiksi tätä pysyvää kriisinhallintamekanismia valmistellaan, onko se hallitustenvälisenä työnä tehtävää työtä eli Herman Van Rompuyn johdolla tehtävää valmistelua vai komissaari Rehnin johdolla tehtävää normaalia lainsäädännön valmistelua. Tämä on todella iso kysymys sen takia, että meillä on uusi instituutio, Euroopan unionin presidentti, jota siis aikaisemmin ei ole ollut, ja minua henkilökohtaisesti huolettaa äärettömästi se, jos suuret maat alkavat käyttää Eurooppa-neuvostoa omien intressiensä, aivoitustensa ajamiseen sen sijaan, että etenemme yhteisöllisen metodin kautta eli että komissio valmistelee, jolloin myös sitten pienen maan ääni kuuluu parhaiten.

Ed. Kiljunen kyseli yksikkötyökustannusten valvonnasta. Se oikeastaan tarkoittaa sitä, että me seuraamme, kuinka yksikkötyökustannukset kussakin maassa etenevät. Nehän ovat pääsääntöisesti työnantajan ja työntekijän sopimia asioita. Mutta jos katsomme kymmenen vuoden ajalla tapahtuneita kehityskulkuja, niin Euroopassa on neljä maata, joissa julkisen sektorin palkat ovat euroalueen voimassaoloaikana nousseet yli sata prosenttia: Kreikka, Irlanti, Portugali ja Espanja. Ei ole sattumaa, että nämä maat ovat kriisissä, kun julkisen sektorin palkat ovat räjähtäneet käsiin. Nämä tämmöiset epätasapainot meidän pitää huomioida aikaisemmin tulevina vuosina.

Ed. Piirainen kyseli työehtosopimuksista, viedäänkö ne Eurooppa-tasolle. Enpä usko, tämä asia ei kuulu ylipäänsä unionin toimivaltaan. Eli siinä suhteessa ei ole siirtoja tapahtumassa.

Ed. Uusipaavalniemelle toteaisin, että suurelle valiokunnalle toimitetaan kaikki se tieto, mitä valiokunta ikinä haluaa, kaikki tilastot, jotka vaan ovat käytettävissä, tullaan toimittamaan.

Sitten vielä tästä, kun todettiin, että tämä hallitus on luonut jonkin yhteisvastuun Eurooppaan ja tämä hallitus on luonut moraalikadon, niin vielä kerran: Suomi oli euroryhmässä se maa, joka vaati tätä järjestelyä kahdenväliseksi niin, että valtio antaa lainaa tai takaa lainaa toiselle valtiolle, ei niin, että yhteisvastuullisesti EU hoitaisi. Vielä kolmannen kerran: Jäin joissakin kokouksissa yksin euroalueella tätä puolustamaan. Menetin ystäviä hetkellisesti — ne ovat kyllä tosin tulleet jo takaisin — kun päämäärätietoisesti tätä kahdenvälistä ratkaisua puolustin Suomen hallituksen ja eduskunnan tuella. Mutta onneksi siihen tuli sitten ystäviä, jotta saatiin tämä järjestely tehtyä, jotta pystyimme välttämään tämmöisen yhteisvastuun, joka ei kuulu euroalueelle.

Toinen, moraalikatokysymys: Olisi ollut hyvä, jos meillä olisi ollut tämmöinen velkajärjestelymahdollisuus jo viime kriisin aikana, mutta kun sitä ei ollut. Tässä oikeastaan myös niille jälkiviisastelijoille, jotka vaativat, että silloin, kun Eurooppa on liekeissä, lähdetään luomaan jotain uutta järjestelmää viikossa tai kahdessa: eihän se ole mahdollista. Mutta miksei sitä oltu luotu jo kauan sitten? No, minä päästän nämä ihmiset, jotka ovat minua ennen olleet vastuussa, pälkähästä sillä, että Eurooppa kehittyy evoluutiomaisesti. Nyt on juuri se hetki kehittää uutta kriisinhallintamekanismia. Siihen meidän pitää kiinnittää huomiota.

Ihan loppuun viimeisenä vaan: EU ei saa mitään uutta budjettivaltaa kansallisilta parlamenteilta. Joka niin väittää, ei tunne asiaa. Yksinkertaisesti kansallisilta parlamenteilta ei siirretä minkään näköistä budjettivaltaa EU:lle.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ja nyt menemme puhujalistaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen poikkeuksellisesti kirjoittanut puheeni, että saan kaikki, mitä haluan, tähän 5 minuuttiin.

Finanssikriisin laukeamisesta on kulunut pari vuotta. Siitä sukeutui nopeasti talouskriisi ja siitä edelleen velkakriisi. Finanssikriisin toinen aalto on ovella vääjäämättömästi. Yhdysvalloissa luodaan uutta elvytysohjelmaa. Keskuspankkien alhaisten korkojen politiikka eli kaikkien finanssikriisien äiti jatkuu.

Alhaiset korot houkuttelevat yksilöitä ylittämään henkilökohtaisen maksukyvyn ja pankkeja ottamaan hallitsemattoman suuria riskejä. Osittain finanssikriisistä, osittain muusta runsaasta rahankäytöstä johtuen monet julkiset taloudet ovat niinikään ylivelkaantumisen polulla. Yhdessä kansallisten elvytystoimien kanssa tämä on kasvattanut valtiokohtaista velkamäärää suhteessa bkt:hen.

Monissa maissa oltiin yli 100 prosentin tasolla jo silloin, kun ryhdyttiin rakentelemaan talous- ja rahaliittoa. Kreikan julkisen talouden velka prosentteina bkt:stä oli vuoden viimeisenä päivänä 1994 jo 121 prosenttia, Belgian 140 prosenttia. Tästä tosiasiasta ja niin sanotuista Emu-kriteereistä huolimatta nämä maat hyväksyttiin talous- ja rahaliiton jäseneksi ja ovat sitä edelleen. Akuutit ongelmat ovat euroalueen omin toimin rakennettuja.

Taloudellinen integraatio on paljastunut sekavaksi poliittiseksi prosessiksi. Niin sanottuja Emu-kriteereitä ovat suuret jäsenvaltiot ensimmäisinä rikkoneet. Kaikissa etukäteislaskelmissa on myös aktiivisesti kieltäydytty hyväksymästä harmaan ja mustan talouden merkitystä kansantalouksien tilaan vaikuttavina tekijöinä, niin muuten tässä keskustelussakin. Esimerkiksi Kreikan taloudesta 40 prosenttia ja Italian taloudesta kolmannes on jo pitkään toiminut muita toimijoita sitovan veronmaksuvelvoitteen ulkopuolella. Hyväpalkkaiset lääkärit ja juristit ovat hoitaneet raha-asiansa veroparatiisien kautta, eli he ovat systemaattisesti kieltäytyneet rahoittamasta niitä yhteiskunnan rakenteita, joita ovat laskutuksillaan hyväksikäyttäneet. Nyt he ovat osana talouskuuriohjelmaa verotarkastajien tarkan syynin kohteena. Italian valtio on päätynyt rahapulassaan pesemään 2 ja 4 prosentin sakkomaksuilla veronkiertäjien rahaa lailliseksi. Näin alhainen pesuverokanta on tuonut maahan kymmeniä miljardeja euroja mafian rikollisesti hankkimia tuloja.

Yhdysvaltain keskuspankki Fed edesauttoi poliittista järjestelmää sen Amerikkalaisen unelman nimellä kulkeneessa oma asunto kaikille -projektissa. Kun se hanke teki mahalaskun, Fed ei suinkaan hylännyt valtiota ja talouselämän toimijoita. Hyvin alhaisten, suorastaan olemattomien korkojen politiikallaan Fed on pitänyt huolen siitä, että yhteiskunnan toiminnot eivät ole pysähtyneet. Voimakas elvytyspolitiikka ei näytä kuitenkaan johtaneen työllisyyden pysyväisluonteiseen kohentumiseen. Näin myös Fed on lähtenyt mukaan elvytyspolitiikan jatkoon. Käytännössä Fedin harjoittama toimintamalli on sivistyneesti hallittua setelirahoitusta, ja Kiina rahoittaa kaiken.

Euroopan keskuspankin johdon kannat ovat poikenneet Fedin vastaavista. Tällä mantereella ollaan lähtökohtaisesti sitä mieltä, että elvytyspolitiikasta on siirryttävä mahdollisimman pian normaaliin elämänmenoon. Tähän valintatilannekokonaisuuteen Euroopan unionissa ja Euroopan talous- ja rahaliitossa ajauduttiin tänä vuonna. Yhteisen elvytyspolitiikan mukaiset julkisen vallan rahankäytöt vetivät taloudeltaan heikoimmat euromaat velanhoitokyvyttömyyteen. Kriisi realisoitui ensimmäisenä Kreikan kohdalla, valtion, joka ei lähtökohtaisesti ole siis ollut Emu-kunnossa. Koko rahaliiton olemassaolon ajan hyväksytty leväperäisyys kostautui finanssikriisin jälkihoitotilanteessa. Kreikka ei olisi pystynyt selviytymään erääntyvien velkojen maksusta.

Nyt tapahtui myös sellaista, mistä ei varmasti ollut sovittu Rooman sopimuksessa eikä talous- ja rahaliiton perustamisvaiheessa eikä ennakoivasti myöhemminkään. Talous- ja valtiovarainministerit sitoivat euromaat miinus 1 yhteisvastuulla pelastamaan Kreikan ja tarpeen niin vaatiessa muitakin euromaita, mikäli ne ajautuvat Kreikan tavoin maksukyvyttömyyteen. Valtioneuvosto ilmoittaa nyt eduskunnalle kantanaan, "että se pitää tätä perusteltuna". Taloustieteilijät puolestaan sanovat, että mitä huonommin esimerkiksi Yhdysvalloilla menee, sitä suuremmaksi kriisivaltioiden riskipreemio suhteessa Saksaan nousee, se on: periferia maksaa rintamaiden laskun.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kreikan lainapäätös tehtiin aikanaan sen estämiseksi, etteivät Suomi ja muut maat ajautuisi samanlaiseen taloudelliseen kriisiin kuin syksyllä 2008. Kreikan holtittomaan taloudenpitoon olisi pitänyt puuttua paljon aikaisemmin. Sitä varten oli vakaus- ja kasvusopimus, joka olisi mahdollistanut täydellisen puuttumisen, mutta sitä ei vaan tehty. (Ed. Heinäluoma: Kyllä tehtiin!) Kreikka velkaantui, koska kaikki tilastot olivat vääriä, mitä Euroopan unionille annettiin, ja tämän sallittiin tapahtua. Minä olen sitä mieltä, että ne, jotka silloin olivat vastuussa, ovat sinänsä vastuussa myös tästä kriisistä.

Meille tietenkin on tärkeintä välttää Kreikan kriisin kaltaiset tilanteet jatkossa. Siksi Eurooppa tarvitsee tiukkaa talouskuria. Se tarvitsee tosiasioihin perustuvaa suomalaista maalaisjärkeä, kuten kokoomuksen edustaja sanoi omassa ryhmäpuheenvuorossaan. Ensimmäinen ehto tietenkin on, että julkisten budjettien tulee olla avoimia. Toinen ehto on, että valtion tuloja ja menoja on pohdittava useamman vuoden aikavälillä, ja paketin kolmas keskeinen ehto koskee rangaistuksia ja sanktioita.

Lisäksi Suomi on nostanut neuvotteluissa esille rahoittajien elikkä pankkien ja riskisijoittajien vastuun. Euroalueelle on tarpeen luoda kriisinhallintamekanismi niiden näkökohtien pohjalta, jotka on otettu Van Rompuyn työryhmän loppuraporttiin, koska koordinoidut toimet ovat tarpeen euroalueen vakauden turvaamiseksi. Nykyinen kriisinhallintamekanismi on väliaikainen. Pysyvä kriisinhallintamekanismi on rakennettava siten, että estetään niin sanottu moraalikadon ongelma lisäämällä valtion velkaan sijoitettavien yleistä riskitietoisuutta ja vähentämällä sijoittajien mahdollisuutta nojautua julkisten tukimuotojen apuun, ja tähänhän koko tämä paketti nyt perustuu.

Arvoisa puhemies! Olisin puuttunut sitten siihen, miltä tämä näyttää elikkä miten tämä on kaikki tapahtunut. On ilmeisesti käynyt ja käymässä niin, että Saksa ja Ranska muodostavat Euroopan unionin, euroalueen, ytimen ja muut, pienet maat, tulevat sitten perässä. Tällaista järjestelmää ei tietenkään voida hyväksyä, vaan kaikista asioista on tulevaisuudessakin päätettävä yhdessä. Vaikka olemme kiitollisia siitä, että Saksa ja Ranska löysivät sovun ja demarit vielä ojentavat näille maille kukkia siitä hyvästä, niin tästä huolimatta on korostettava sitä, että jatkossa koskaan ei saa tapahtua sitä, että tehdään päätöksiä muiden euromaiden, muiden EU-maiden, yli, niin ettei asioista neuvotella etukäteen. Tämä periaate on väärä, ja se kyllä jatkossa rapauttaa Euroopan unionin yhtenäisyyden.

Tietenkin järjestelmää täytyy katsoa kokonaisuutena, ja jos on hyviä ehdotuksia kahdelta maalta, niin ne täytyy tuoda myös muiden Euroopan unionin maiden hyväksyttäväksi. Muuten me ajaudumme siihen, että ei ole minkäänlaisia sääntöjä, ei ole minkäänlaisia periaatteita, joilla Euroopan unionia rakennetaan. Muistaakseni suuren valiokunnan puheenjohtaja sanoi ihan oikein tässä keskustelussa, että myös Euroopan unionia on lailla rakennettava.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin ja euroalueen talouspolitiikan koordinaation tehostaminen on kuuma ja tärkeä, hyvin ajankohtainen aihe. Euroopan komission valmistelutyö on edennyt, voisi sanoa, kalkkiviivoille, ja nyt jäsenmaiden valtiovarainministereiden olikin tarkoitus jo runsas viikko sitten sopia jatkotoimista, ja Suomihan on koko ajan tukenut tätä valmistelua. Mutta toisin kuitenkin kävi. Saksa ja Ranska nousivat yhteiseen neuvottelupöytään. Ranskan presidentti Sarkozy ja Saksan liittokansleri Merkel laativat yhteisen julistuksen ilmoitusluontoisesti muille jäsenmaille. Tilanne herättää monia kysymyksiä. Saksan ja Ranskan valta-asema on yksiselitteisen hallitseva. Harmillista koko Euroopan unionin kilpailukyvyn kannalta on näiden isojen jäsenmaiden oma vastuuttomuus.

Arvoisat kollegat, korostaisin sitä, että jos ajatellaan Suomen ja Euroopan unionin, euroalueen, menestymistä, olisi äärimmäisen tärkeää, että me voisimme käyttää näitä isoja jäsenmaita, Saksaa ja Ranskaa, vastuullisuuden esimerkkeinä. Nyt periaatteessa ollaan aika lailla toisessa tilanteessa, että nämä johtavat jäsenmaat ovat vastuuttomuuden esimerkkejä. Tässä mielessä näitä jatkotoimenpiteitä, joita suuri valiokunta tukee hallituksen esittäminä, henkilökohtaisestikin olen tukemassa, mutta korostan sitä, että äärimmäisen tärkeää on se, että me löydämme ratkaisuja siihen, mitenkä tämä sopimusten näennäisyys saadaan eliminoitua.

Nimittäin kasvu- ja vakaussopimuksen lähtökohdat ovat periaatteiltaan sellaiset, että jos jokainen jäsenmaa 2000-luvun aikana olisi pystynyt sitoutumaan näiden periaatteiden noudattamiseen, Kreikan tyyppisiltä ongelmilta, Irlannin tyyppisiltä ongelmilta, Espanjan tyyppisiltä ongelmilta olisi täysin voitu eliminoida perusta. Nyt tämä, että sopimukset pidetään näennäisinä, merkitsee sen tasoista moraalikatoa, että voidaan perustellusti kysyä, onko sittenkään Euroopan unionin euroalue kypsä vastaamaan siihen kansainväliseen talouskilpailuhaasteeseen, joka tulee Yhdysvalloista, joka tulee Kiinasta, Aasiasta. Tällä tavalla minusta Suomen läsnäolo ja vaikuttaminen ensisijaisesti tämän luottamustason ja moraalisen perustan vahvistamiseen on yksi ehkä keskeisin tehtävä, johonka luotan, että me voimme myös aidosti vaikuttaa.

Arvoisa puhemies! Haluan lisäksi pysähtyä lyhyesti siihen, mitä merkitsee tämä vastuun siirtäminen yksityisille pankeille ja rahalaitoksille. Tästähän on jo edellisessä debatissa puhuttu aika paljon, ja on todella hyvä asia, että Saksan ja Ranskan yhteiseen sopimukseen liittyi nimenomaan tämä näkökulma, että myös yksityiset sijoittajat, yksityiset rahalaitokset pitää saada kantamaan vastuuta. Tämä on periaate, joka toivon mukaan toteutuu myös siinä sopimuksessa, joka aikanaan tullaan yhteisesti hyväksymään.

Viimeisenä asiana haluan lyhyesti pysähtyä tähän sanktiokäytäntöön. Me olemme todenneet useammassa yhteydessä, että on aika vaikea löytää yksimielisyyttä sanktioista. Asia, joka on voimakkaasti noussut esille, on nimenomaan tämä äänioikeus, äänioikeuden pidättämiskysymys. Mutta ihan puheenvuoroni lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kyllä todeta, että jos ajatellaan demokratian perimmäistä olemusta, jos mennään äänioikeuden ja äänivallan pidättämiseen, ollaan erittäin perimmäisten kysymysten äärellä. Otan sen suomalaisen kansanvallan toteutumisen näkökulmasta. On jo pitkä pitkä aika, satavuotinen historia, jolloinka tässä maassa on ollut niin köyhällä kuin rikkaalla täsmälleen samanlainen äänioikeus. Jos ajatellaan, että Euroopan unionin sisäinen luottamus on niin rapautunut, että sitä pitää tällaisella asialla ruveta sanktioimaan, niin voisi sanoa, että ollaan tilanteessa, jossa on mahdotonta enää luottaa koko yhteisön eheytymiseen.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! EU-alueen valtiovarainministerit varmasti vielä toivovat, että ovat oikealla tiellä. Huolena kuitenkin on, että esimerkiksi Kreikka ajautuu ennemmin tai myöhemmin selvitystilaan. Pankkien ja vakuutuslaitoksien vastuut on nyt jaettu. Euroopan maat ovat tulleet veronmaksajina mukaan tähän velkapottiin, jossa leikattavaa riittää.

Varoitimme hallitusta siitä, että tämä on pankkitukea, joka olisi pitänyt toteuttaa avoimesti, ja olisi pitänyt käyttää selviä pankkitukisääntöjä. Näin on pystytty ratkomaan rahoituskriisejä aikaisemminkin. Oikeudenmukaisuus on tästä kaukana, kun sijoituksia tehneet tahot eivät vastaa vastuistaan. Riskit on siirretty veronmaksajille, ja tästä huolimatta pankit pitävät muun muassa Kreikan lainakorot korkealla. Esimerkiksi puhemies Niinistö on todennut, että EU-alueelle on levinnyt yhteisvastuun illuusio.

Arvoisa puhemies! On muistettava, että tämän rahoituskriisin suurimpia syyllisiä ovat finanssikeinottelijat: pankit ja sijoittajat. Heidät rahoitustukipaketilla pelastettiin. Rahoituskriisin lauettua on nyt tavoitteena torjua minkään euromaan ajautuminen Kreikan tapaiseen talouskriisiin. Tavoitteeseen pyritään tiukentamalla rahaliiton jäsenmaiden budjettivalvontaa. Tiukkaa talouskuria oli vaatimassa etunenässä Saksa, Ranskan lisäksi toinen velkaloukusta selvinneistä maista. Saksa ja Ranska eivät kuitenkaan omasta mielestään jääneet kiitollisuudenvelkaan rahoitustalkoissa olleille maille. Ennuste oli huono pienille EU-maille.

Taloustaantuma on saanut uudet kasvot. Isojen jäsenmaiden itsekkyys on uhkaamassa koko rahaliiton olemassaoloa. Tässä pelissä rahat ja valtapyrkimykset ollaan sekoittamassa keskenään. Lisäksi taustalla vaaniva kansainvälinen valuuttasota on muuttamassa kansainvälistä talouspolitiikkaa ja sen toimintatapoja. Sanktiot ovat sinänsä kelpo ehdotus, mutta eduskunnalla pitää olla budjettivalta. Sitä ei voi eikä pidä ulkoistaa. Toisaalla julistetaan vapaata kilpailua euroalueelle, ja tässä nyt ehdotetaan oikeutta puuttua muun muassa kuntien ja eläkelaitosten talouteen. Linjaukset eivät kohtaa.

Arvoisa puhemies! Kreikka-rahoituspaketin toteutuksesta jäi sellainen vaikutelma, että isot EU-pomot ovat pitäneet meidän valtiovarainministeriä asiapoikanaan. Nyt ei mitaleita jaeta eikä ole syytä henkseleitä paukutella, sen verran kylmää ja kiireistä kyyti on ollut. Kiireen voi nyt unohtaa. Kiireessä tehty laki talouden koordinaation tehostamisesta vain pitkittää ongelmaa, kun todennäköisesti lain sisältöä ja sitovuutta joudutaan tarkastelemaan vielä jälkikäteen.

Arvoisa puhemies! Meidän velvollisuutemme on ensisijaisesti katsoa suomalaisten etua. Siksi tarvitsemme parempaa finanssipolitiikan sääntelyä. Pankkien valvonta, pankkivero, olisi tarpeellista. Tällä kerättäisiin rahoja tulevien kriisien varalle. Euroalueen uskottavuuden kannalta tämä olisi järkevä uudistus.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! EU-maiden kasvu- ja vakaussopimuksen tarkoituksena oli rajoittaa jäsenmaiden velkaantumista ja luoda edellytyksiä EU-maiden kasvulle. Sopimuksessa jäsenmaiden oli täytettävä kaksi kriteeriä: Ensiksi, vuotuinen alijäämä oli rajoitettava 3 prosenttiin. Toiseksi, valtion velka piti rajoittaa alle 60 prosenttiin kansantuotteesta. Vakaussopimusta ei käytännössä sovellettu koskaan. EU-maita ei rangaistu jatkuvasti kasvavista alijäämistä. Kasvu- ja vakaussopimus osoittautui paperitiikeriksi.

Nyt ajamme eteenpäin EU-maiden talouskuria, jota Ranska ja Saksa yrittävät höllentää. Talouden ja markkinoiden integroituessa on myös taloudellista valvontaa tiivistettävä niin rahoituslaitosten kuin valtioidenkin osalta. Yhden tai kahden jäsenmaan löysä talouspolitiikka vaikuttaa entistä nopeammin muihin jäsenvaltioihin. Siksi koordinaation tehostaminen ja laajentaminen on erittäin tarpeellista EU-jäsenmaiden velkaantumisen takia.

Viime vuonna EU-maiden yhteinen velka oli yli 8 600 miljardia euroa eli 73,6 prosenttia kansantuotteesta. Johtavien EU-maiden velat olivat: Saksa 1 762 miljardia euroa eli 73,2 prosenttia kansantuotteesta, Ranska yli 1 400 miljardia eli 77,6 prosenttia kansantuotteesta, Iso-Britannia vähän yli 1 000 miljardia euroa eli 68,2 prosenttia kansantuotteesta, Italia 1 761 miljardia eli 115,8 prosenttia kansantuotteesta, Espanja 560 miljardia euroa eli 30,2 prosenttia kansantuotteesta. Toki Pohjoismaat eroavat tästä holtittomasta taloudenpidosta. Niiden velka on alle 50 prosenttia kansantuotteesta. Pohjoismaat ovat EU-maista ainoat, jotka ovat toimineet kasvu- ja vakaussopimuksen mukaisesti velanoton osalta, mutta Pohjoismaidenkin alijäämät ovat olleet sovitun määrän ylittäviä.

Eurooppalainen hyvinvointivaltio on siis rakennettu velalle. Ainoita keinoja selviytyä ylivelkaantumisesta ovat menojen karsiminen ja tuottavuuden lisääminen. Menoja on karsittava myös Suomessa, vaikka toisin kuulee väitettävän. Holtiton velkaantuminen on karua kertomusta siitä, että EU-maat ovat halutessaan valmiita rikkomaan taloussopimuksia. Ei komissiolla eikä ministerineuvostolla ole ollut rohkeutta asettaa pakotteita sopimuksia rikkoville maille.

Arvoisa puhemies! Talouskasvun vahvistamisella voidaan vastata edessä oleviin haasteisiin. Eurooppalainen ikääntyminen uhkaa vähentää työpanosta voimakkaasti seuraavien vuosikymmenten aikana. Siksi talouskasvua on haettava tuottavuudesta. Teknologian jatkuva kehittäminen on ratkaisevaa tuottavuuden kehittämisessä. Panostuksia jatkuvaan koulutukseen ja uuteen tuotantopääomaan tarvitaan, kun uutta teknologiaa otetaan käyttöön. Joustava koulutusjärjestelmä on yksi talouskasvun tekijä.

EU:n on panostettava jäsenmaiden nousevien toimialojen kehittämiseen. Panostuksien pitäisi alueellisesti kohdistua sinne, missä on eniten elinkeinotoimintaa. Suomessa nousevia toimialoja ovat hoiva-ala, ympäristöyrittäminen, materiaaliteknologia, nanoteknologia, biotuotteet, kestävä rakentaminen sekä uusiutuva energia.

Toinen tärkeä kasvutekijä on koko EU:n alueella toimiva ja nopea tieto- ja viestintäliikenneverkko sekä liikenneinvestointien ohjaaminen kasvukeskuksiin. Asiasta on paljon paperia mutta liian vähän toimenpiteitä.

EU on korostanut julkisen talouden vakauttamista, velkaantumisen pysäyttämistä sekä rakenteiden uudistamista talouskasvua tukemaan. Verotusta kiristämällä ei kestävyysvajetta voida poistaa, mutta ilman verotuksen kiristämistä EU-maiden velkaantumista ei saada hallintaan. Talouden vakauttamiseksi tarvitaan työurien pidentämistä. Monissa EU-maissa on tämä meneillään. Siksi on vaikeaa ymmärtää, että hallitus luopui tavoitteistaan nostaa eläkeikää 65 ikävuoteen. Tosin mielestäni tämä pitää toteuttaa (Puhemies: 5 minuuttia!) joustavasti.

Arvoisa puhemies! Erittäin tärkeää on parantaa valtion ja kuntien toiminnan tuottavuutta. Tuottavuuden kasvu julkisessa palvelutuotannossa vaikuttaa suoraan palvelujen kustannuksiin. Jos julkisten palveluiden tuottavuus saadaan jatkuvaan nousuun, kestävyysvajeen umpeen kuroutuminen helpottuu merkittävästi.

Julkisen talouden toimintoja on uudistettava pitkällä jänteellä. Suunnittelu ei saisi rajoittua yksin rakenteisiin. Kun jatkuvasti suunnitellaan, miten palvelut kohdistetaan, missä palvelujen vaikuttavuus on suurin ja mikä on edullisin tapa tuottaa palveluja ja miten verorahoja käytetään tehokkaasti, luodaan perusta menojen vähentämiseen.

Ensimmäinen varapuhemies:

Mehän olemme siirtyneet nyt nopean keskusteluosuuden tälle puolelle, mutta suositus on edelleen siinä 5 minuutissa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston kirjelmä koskien EU:n ja euroalueen talouspoliittisten sääntöjen laatimista on äärimmäisen ajankohtainen keskustelunaihe. Euroopan unionin ja euroalueen talouspolitiikan valvontaa on tiivistettävä, ja sille on luotava tarkat ja yhteisesti hyväksytyt säännöt. Ilman sääntöjä Euroopan unioni ei taloutensa vakauttamista pysty jatkamaan. Tehtävä sinällään jo on mahdoton.

Ne syyt, jotka johtivat Kreikan talouden täydelliseen mahalaskuun viime kesänä, ovat tietenkin kansallisia syitä, mutta euroalueella on pyrittävä luomaan säännöt, jotta tällaisiin tilanteisiin ei kukaan jäsenmaa joudu ja jotta koko euroalue ja Euroopan unioni ei joudu tällaisten tilanteiden takia uuden laman kouriin. Ongelmana on se, että Euroopan unionissa on 27 jäsenmaata, joista vain 16 on euroalueeseen kuuluvaa. Ensi vuoden puolella Viron liittyessä mukaan euroalueeseen euromaita on 17. Joka tapauksessa velkaantuminen Euroopassa on saatava loppumaan, ja heti. Tällaisella taloudenpidolla, jossa kaikki rakennetaan kasvavan velan varaan, ei Eurooppa voi jatkaa enää yhtään. Sama koskee tietenkin myös Yhdysvaltoja, USA:ta, mutta siellä on taas omat lainalaisuutensa ja omat sääntönsä. Joka tapauksessa Euroopan unionin perussopimuksen mukaan jäsenvaltioilla ei ole vastuuta toistensa veloista. Tämä on syytä muistaa nyt, kun näitä uusia sääntöjä tehdään. Kuitenkin talous sitoo kaikkia jäsenmaita sellaiseen yhteiseen liittoon, joka jonkun maan joutuessa vaikeuksiin aiheuttaa vaikeuksia kaikille jäsenmaille. Tätä varten on saatava Eurooppaan syntymään järkevät säännöt, jotka ovat yhteisesti hyväksytyt.

Toinen asia, mihin pitää myös saada tarkat säännöt: pankeille on saatava vastuu myöntämistään veloista. Se kasinotalous, jota pankkien kautta Euroopassa on harjoitettu, on saatava kerta kaikkiaan loppumaan. Kreikalle viime kesänä annetut rahat eivät suinkaan menneet Kreikan valtion kassaan, vaan nehän matkasivat käytännössä välittömästi ranskalaisten ja saksalaisten pankkien holveihin. Kreikassa rahat tuskin kävivätkään. Joka tapauksessa näiden yhteisten sääntöjen, jotka luodaan, pitää koskea myös pankkeja, ja pankeilla pitää olla selvä riski, että jos pankki hoitaa talouttaan huonosti, pitää olla myös mahdollista, että pankki asetetaan selvitystilaan. Jos pankeilla ei tätä mahdollisuutta ole, tilanne jatkuu yhä uudelleen samanlaisena ja valtiot pyrkivät sitten erilaisilla kriisipaketeilla näitä velkoja maksamaan. Sellainen meno ei kerta kaikkiaan enää käy. Siksi on luotava yhteiset mittarit niin pankeille kuin jäsenmaille, että talouden kunto ja tila pystytään hyvin nopeasti toteamaan ja estämään mahdolliset uhkaavat tilanteet tätä kautta.

Toisaalta kun katsoo tätä uusien sääntöjen laatimismenettelyä viime päivinä, niin täytyy vähän ihmetellä Ranskan ja Saksan välistä vetoa, jonka ne viime viikolla tekivät. Siinä Ranskan presidentti Sarkozy ja liittokansleri Merkel sopivat Ranskan rannikolla kävellessään tietyistä menettelytavoista, joissa unohdettiin kaikki muut jäsenmaat. Tällainen menettely, jossa kaksi suurta sopii ja muut jäsenmaat joutuvat hiljaa nyökkäilemään, on eurooppalaisen yhteistyön tuho. Tällaisesta menettelystä on päästävä irti, ja toivon, että Euroopan unionin komissio ottaa asian vakavasti ja jäsenmaat sopivat keskenään, ettei tällaisiin menettelytapoihin enää ollenkaan mentäisi.

Tässä on mielestäni myös toinen uhkatekijä, joka pitää huomioida. Euroopan neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy ja Euroopan unionin komission talouskomissaari Olli Rehn molemmat omilla tahoillaan valmistelevat kahdenlaista esitystä sääntöjen laatimiseksi. On suuri ongelma, kumpaa tässä nyt sitten noudatetaan, vai onko se sitten kenties se paperi, jota Sarkozy ja Merkel kahdestansa valmistelivat Ranskan rannikolla taannoin. Joka tapauksessa tällaisiin ulkoparlamentaarisiin menettelyihin, joihin on sorruttu tässä asiassa, ei ole enää varaa. Toivon hartaasti, arvoisa puhemies, että tähän eurooppalaiseen talouspyöritykseen saadaan selkeät, yhteisesti hyväksytyt säännöt, joiden pohjalta voidaan jatkaa Euroopan unionin talouden vakauttamista.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean vielä sen, että nyt tässä yhteydessä on puhuttu moneen otteeseen Euroopan unionin perussopimuksen muuttamisesta. En pidä sitä millään lailla perusteltuna. Se valtakirja, se mandaatti, joka aikanaan kansanäänestyksellä annettiin, ei voi olla niin elastinen, että jokaisen pienen ongelman takia muutetaan perussopimusta. Mielestäni, jos sopimusta lähdetään muuttamaan, on demokratian nimissä aivan välttämätöntä, että se alistetaan kansanäänestykseen jäsenvaltioissa, ja sellainen menettelytapahan ei ole hyvää yhteistä menettelytapaa, vaan on pyrittävä noudattamaan sitä sopimusta, mikä on voimassa. Pieniä poikkeuksia toki saa tehdä, mutta niistä on valtionpäämiesten kesken sovittava, mutta perussopimuksia ei pidä mennä muuttamaan kuten ostoslistaa päivittäin.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olemme seuranneet Suomen vakaata mutta hidasta toipumista maailmanlaajuisen taloustaantuman syövereistä. Omalla talouspolitiikallamme olemme pystyneet luomaan puskuria talouskriisin pahimpia vaikutuksia vastaan, ja kohtuullisen hyvin kohdistetuilla elvytystoimilla estimme varsinaisen massatyöttömyyden syntymisen. Kaikesta huolimatta teollisuutemme, ja erityisesti vientisektori, koki kovan kolauksen taantumassa. Meille tuli kantapään kautta selväksi se, että ilman toimivaa vientisektoria olemme pienenä maana pahassa pulassa.

Uusien kasvuyritysten syntyminen on Suomessa valitettavan heikolla pohjalla. Yrityksiä voidaan toki auttaa erilaisten tukimenettelyjen kautta, mutta tosiasia on, että olemme täysin riippuvaisia kansainvälisestä talouskehityksestä. Vientiyritystemme menestys ja levittäytyminen ulkomaille takaa pitkälti myös kotimaan toimipisteitten elinvoimaisuuden ja jatkuvuuden. Euroopan talousalueen positiivisella kehityksellä ja vakauden takaamisella on suora vaikutus suomalaiseen yrityssektoriin. Vientivetoinen taloutemme on menestynyt EU-jäsenyyden ja yhteisen valuutan vauhdittamana.

Herra puhemies! Euroopan komissio on oikealla tiellä ehdotuksessaan EU:n ja euroalueen talouspolitiikan koordinaation tehostamisessa. Säädöspaketilla pyritään parantamaan nykyisin voimassa olevia tehottomaksi osoittautuneita sääntelymekanismeja. Jatkossa EU:lla on oltava työkalut, joilla voidaan puuttua ajoissa kriisin merkkejä osoittavan jäsenmaan talouspolitiikkaan.

Meillä tässä salissa olevilla on varmasti loppuelämän muistissa, niin kauan kuin muistia on vähänkin, Kreikan hiuskarvan varassa ollut talousromahdus. Siitä selvisimme vain euromaiden tiiviin yhteistyön tuloksena. Jättimäinen avustuspaketti saatiin aikaan, mutta sillä oli oma hintansa. Toimenpiteet olivat joka tapauksessa tarpeen, sillä Kreikka ei ole ainoa EU-maa, jossa valtion tulojen ja menojen hallinta on pahasti epäonnistunut. Kreikan kriisin yhteydessä syntynyttä yhteistyötä pitää jatkaa. Se tarjoaa mahdollisuuden kehittää EU:ta uuteen kurssiin ja suuntaan. Se on myös pienen Suomen kannalta aivan välttämätöntä nykyisessä elämänmenossa.

Nyt jos koskaan on ajankohtaista pohtia, miten talouskriisit estetään jatkossa. EU:ssa tarvitaan entistä kurinalaisempaa talouspolitiikkaa. Alueen sisäinen talouskuri on iskostettava uskottavien sanktioiden avulla jokaisen jäsenmaan tajuntaan. Kannatan ehdotusta budjettien avoimuudesta ja sanktioista euroalueen tuhlareille. Yhden valtion taloudellinen romahdus voisi aiheuttaa myynti- ja asiakasluottojen kiristymisen koko talousalueella. Jäsenmaille asetettavien sanktioiden tulee olla niin kovia, että ne ennalta ehkäisevät holtitonta taloudenhoitoa. Myös pankit ja riskisijoittajat olisi jollain tavalla saatava vastuuseen toiminnastaan. Tähän mennessä markkinat eivät ole pitäneet kuria talouden pelisääntöjen yllä.

Herra puhemies! Euroalueen taloudellisen kestävyyden turvaaminen on erittäin tärkeää. Uuteen massiiviseen elvytyskierrokseen ei olisi enää varaa, jos talous pääsisi taas kääntymään kovaan laskuun. Toivon, että kaikki jäsenmaat saadaan uuden tiukemman talouskurin ja kriisinhallintajärjestelmän kannalle.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan todeta, että Eurooppaan rantautuneen finanssi- ja talouskriisin syy ei ollut yhteisvaluutta eurossa. Myöskään Suomen ongelmien taustalla ei ole se, että olemme mukana yhteisvaluutassa. Päinvastoin, kuten ed. Heinäluoma täällä puheessaan totesi, euro on tuonut vakautta ja mahdollistanut alhaisen inflaation sekä alhaisen korkotason.

Kriisin taustalla oli liiallinen velkaantuminen sekä se, että rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta eivät toimineet, mikä mahdollisti läpinäkymättömien ja ongelmallisten rahoitusinstrumenttien luomisen ja riskikeskittymien syntymisen. Taustalla oli myös se tosiasia, että kaikki euromaat eivät toimineet sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. Velkaantumisen osalta on syytä todeta, että velkakriisi ei ole missään tapauksessa ohi. Useiden EU-maiden, Suomi mukaan lukien, julkinen velka on nousevalla uralla.

Viimekeväinen Kreikan avustuspaketti nosti Euroopassa ja euroalueella yhteisvastuun illuusion, kuten puhemies Niinistö tilannetta on luonnehtinut. Kreikan tapauksessa irtauduttiin unionin perussopimusten yksiselitteisestä säännöstä, joka kieltää jäsenvaltiota ja unionia ottamasta vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksia. Sopia kysyykin, onko tästä tulossa vakiintunut käytäntö kaikkien ongelmiin joutuvien euromaiden osalta.

Nyt käsittelyssä olevien komission ehdotusten keskeistä sisältöä on talouspolitiikan koordinaation tiukentaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa finanssipolitiikan koordinaation lisäämistä, koska euromailla ei ole muita talouspoliittisia välineitä käytettävissään. Tämä koordinaatio merkitsisi, että komissio seuraisi entistä tarkemmin jäsenmaiden finanssipolitiikkaa ja julkista taloutta. Julkiset menot eivät saisi kasvaa bruttokansantuotetta nopeammin. Velan vähentämiselle asetettaisiin selkeät tavoitteet, ja käyttöön otettaisiin sanktioita.

Komission koordinoinnin tehostamistoimien taustalla on selkeä pyrkimys siirtää jäsenmaiden finanssipoliittista päätösvaltaa komissiolle itselleen. Pyrkimyksenä lienee myös euroalueen finanssipoliittisen uskottavuuden parantaminen. Lepsu suhtautuminen vakaus- ja kasvusopimukseen nakersi pahasti tätä uskottavuutta.

Finanssipolitiikan koordinaation lisääminen on ongelmallinen Suomelle. Meidän suhdannekiertomme eroaa monista EU- ja euromaista. Historia osoittaa, että suhdannevaihtelut voivat meillä olla todella voimakkaita, esimerkiksi äskettäisessä talouskriisissä kävimme todella syvällä. Suhdannevaihtelut voivat myös ajallisesti vaihdella muiden maiden kanssa. Niinpä pahimmillaan tiukka finanssipoliittinen koordinaatio olisi myrkkyä Suomelle.

Mielestäni koordinaation onkin mahdollistettava se, että finanssipoliittisia toimia voidaan käyttää suhdannevakautuksessa. Julkisen talouden osalta on oltava mahdollisuus toteuttaa pitkän aikavälin yhteiskuntapoliittisia toimia. Myös rakenteelliset uudistukset tulee sallia.

Arvoisa puhemies! Mitä vielä tulee liiallisten epätasapainojen menettelyyn, komission tavoitteena on luoda menettelytapoja, joilla se tarvittaessa voisi puuttua makrotalouden epätasapainoihin. Tämä on ihan hyvä tavoite, mutta ongelmana on vaan se, että on vaikea löytää sellaisia toimivia keinoja, joilla näihin epätasapainoihin voitaisiin tosissaan puuttua.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on kovasti puhuttu tulesta täällä. On palanut rivitalo tai Eurooppa kokonaisuudessaan liekeissä, Kreikka vähintään, ja sitten on sammutettu väärin tai oikein. Kovin ovat kielikuvat olleet tuollaisia tuleen mieltyneitä. Vpk:na on toiminut nykyhallitus, ja sen mielestä kritiikki niistä päätöksistä, mitä se keväällä teki tässä Kreikan talouskriisissä, on ollut väärää.

Kuitenkin aivan oikein täällä muun muassa kansanedustaja Erkki Pulliainen viittasi siihen, että artikla 125 täysin unohdettiin. Sitten myöskin puhemies Niinistö on myöhemmin viitannut näihin kysymyksiin. Joka tapauksessa perussopimuksen 125 artikla lähtee nimenomaan siitä, että jäsenvaltioiden ja unionin ei pidä ottaa vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksia.

Tässä on puhuttu laajemminkin globaalista taloudesta ja aivan oikein Kiinan asemasta, jonka valuuttavaranto lähestyy 3 000:ta miljardia euroa. Maapallon talouspainopiste on siirtymässä sinne Tyynen valtameren rannikoille, Tyynen valtameren länsi- ja itärannoille.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän varsinaiseen suuren valiokunnan lausuntoon. Tässä on viitattu Euroopan unionin ja Emun rahaliiton toimintaan. Kreikka siis antoi virheellisiä tietoja taloudenpidostaan. Tämä vanha looginen kompahan on se, että kreikkalainen valehtelee aina, sanoo kreikkalainen. Se on jo antiikin ajalta. Tämän logiikan pyörteissä on tietysti vaikea nyt lähestyä näiden valheiden todellista sisältöä, mutta tiedossa olevat Kreikan antamat talousluvut eivät kuitenkaan vastanneet todellisuutta ja totuutta.

Suuren valiokunnan enemmistön lausuntohan lähtee siitä, että valiokunta toteaa näihin käsittelyssä oleviin U 34 ja E 31 -ehdotuksiin liittyvän useita lisäselvitystä vaativia kysymyksiä, joiden vuoksi valiokunta voi ottaa tarkemmin kantaa asiasta vasta valtioneuvostolta saatavien täydentävien selvitysten jälkeen. Eriäviä mielipiteitä on kaksi kappaletta, ja muun muassa edustajat Tennilä ja Kauppila lähtevät siitä, että Suomen eduskunnan asemaa ei tule heikentää eikä valtaa siirtää Euroopan unionille ja sen elimille. Tämän vuoksi nämä edustajat eivät ole antamassa Suomen hallitukselle hyväksyntää kannattaa EU-vallan lisäämistä taloudenpidossa.

Mutta niin tai näin, joka tapauksessa nyt tämän velan, minkä Suomen valtio on ottanut tässä finanssikriisissä, jonka juuret ovat siis ahneudessa, Wall Streetin suunnassa, mutta johonka on tullut lisäksi vielä tämä Kreikka, Islanti, Latvia -mauste, voi sanoa, se lisä, sen maksavat tulevina vuosina suomalaiset veronmaksajat. Se maksatetaan budjeteissa erilaisten etuuksien, mitä ihmisillä on — sosiaalietuuksia, eläkkeisiin liittyviä etuuksia — kaventamisena ja heikentämisenä, verotuksen korottamisena jne., jne. Näiden asioiden avaaminen nyt lähikuukausina, ennen huhtikuun vaaleja olisi hyvin tärkeätä, että ihmiset tietävät, mikä heitä on odottamassa, minkä tyyppistä politiikkaa itse kukin haluaa toteuttaa.

Timo Juurikkala /kesk:

Arvoisa puhemies! Talouspolitiikan koordinaation tehostamiseen liittyvät ehdotukset ja niiden käsittely kaikkineen on melko mittava harjoitus, ihan Euroopankin mitassa. Tämän suoranainen historia tietysti liittyy Kreikkaan ja sen vaikeuksiin, mutta todelliset juuret ovat paljon pitemmällä ja syvemmällä ja ulottuvat vähintäänkin USA:n asuntomarkkinoiden kupliin saakka ja myöskin sekä valtioiden että kotitalouksien että lähes kaikkien yhteiskunnallisten tahojen merkittävään velkaantumiseen, joka on tuonut epävakautta kaikenlaiseen taloudelliseen toimintaan.

Niin kuin valtionvarainministeri Katainen täällä totesi, kriisin syynä on holtittomuus ja holtittomuus täytyy saada kuriin. Tätä täytyy vähän eritellä, minkä kaiken tyyppisestä holtittomuudesta on kysymys. Lähinnä tämä ehkä voidaan jakaa kahden sortin holtittomuuteen eli valtioiden vastuuttomaan taloudenpitoon ja myöskin pankkisektorin, finanssisektorin, aika vapaamieliseen ja ahneeseen luotonantoon.

Arvoisa puhemies! Ensin tästä valtiopuolesta. Yritän samalla vähän analysoida sitä, mitä apua nämä säädösehdotukset tulevaisuuteen katsottuna tällaiseen holtittomuusongelmaan tuovat. Eli kasvu- ja vakaussopimuksessahan on aikanaan jo säädetty suosituksista siitä, miten paljon kansantaloudet voivat tai julkinen sektori voi velkaantua ja minkälaisia ovat suurimmat sallitut budjettialijäämät. Näitähän ei ole noudatettu, niin kuin tämän illan keskustelussa on hyvin monessa kohdin käynyt ilmi.

Nyt nämä ehdotukset, joita nyt lähinnä komission ja Rehnin johtaman työn puolelta on tullut, kyllä pyrkivät näihin ongelmiin tuomaan helpotusta ja parempaa kontrollia. Tämä tarkoittaa muun muassa budjettien kehikkomenettelyä sillä tavalla, että komissio pystyy seuraamaan valtioiden budjetin muodostumista ja suorittamaan tarpeen vaatiessa varoituksia, jotta asia saadaan kohdilleen. Minun käsitykseni mukaan tämä ei kyllä merkitse sitä, mistä muun muassa ed. Tennilä täällä pelotteli, että tässä budjettivalta suvereenilta valtiolta menee. Tämä ei ole sen luonteinen menettely.

Sitten tästä velka- ja alijäämämäärän ylittymisestä on kaavailtu näitä taloudellisia sanktioita, pakkotalletusta ja sakkomaksua. Tämä on nyt tämän keskustelun aikana, tarkoitan tätä puolivuotista keskustelua, joka tämän asian ympärillä on käyty, kyllä osoittautumassa aika ongelmalliseksi. Ensinnäkin se oikeusperusta, millä näistä sanktioista ja niitten laukeamisesta säädettäisiin, on aika epäselvä. Myös on epäselvää, ovatko ne esitetyt sanktion suuruudet oikeasuhtaisia ja vaikuttavia. Lisäksi on vielä se, että jos sanktio sitten langetettaisiin, se langetettaisiin jo valmiiksi velkaiselle ja alijäämäiselle maalle, jonka taloudellista tilannetta sanktio edelleen pahentaisi. Tämä ei siinä mielessä tunnu kyllä kovin toimivalta järjestelyltä, ja hakisinkin mieluummin sitä pelotevaikutusta tuolta markkinapuolelta, eli kun velkaantuneen valtion koron hinnat nousevat kovasti, se merkitsee paljon huomattavampaa uhkaa ja ehkä saattaa valtiot paremmin rooteliin ja ruotuun tässä asiassa.

Ed. Karjula täällä paheksui äänioikeuden menettämisajatusta sanktion muodossa, ja olen kyllä hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä, että kyllä tässä mennään jo todellakin perimmäisten kysymysten äärelle, jos huonosti käyttäytyvältä valtiota äänioikeus viedään, ja se ei oikein tähän demokraattiseen ajatteluun istu.

Sitten tämä pankkisektorin puoli. Tässä ei ehkä niinkään hyvässä mallissa olla, ja tässä olisin vähän kriittinen senkin suhteen, mitä Suomen hallitus on tässä vienyt. Nyt ovat olleet esillä nämä pankkien vakausmaksut, sitten transaktioverot, erilaiset pankkiverot, vakavaraisuussäädökset, valvonnan tehostaminen. Tässä ehkä nämä perusasiat ovat Suomella olleet hyvin eteenpäin vietävänä, mutta lähinnä tämän transaktioveron ja pankkiveron suhteen meillä on oltu vähän turhankin passiivisia. Nämä ovat sellaisia konsteja, joita kannattaisi tarkkaan tutkia ja ottaa huomioon myöskin se, että näillä saadaan aika huomattavia verokertymiä kokoon ja ennen kaikkea nämä tällaiset instrumentit ovat omiaan hillitsemään finanssisektorin ylikuumenemista.

Sitten vielä lopuksi totean tästä tämän iltapäivän keskustelusta, että täällä on salissa vallinnut aika suuri yksimielisyys siitä, että tämä uutena esille tullut valtioiden velkajärjestelyn tai velkasaneerauksen mahdollisuus olisi hyvä vaihtoehto ja se olisi syytä tutkia juuri sillä perusteella, (Puhemies: 5 minuuttia!) että tämän menettelyn kautta myöskin luotottajat saataisiin vastaamaan mahdollisista tappioista, ei pelkät veronmaksajat. Tämä on hyvä asia minunkin mielestäni. Toden puhuen on kuitenkin sanottava, että minulle on ainakin muodostunut semmoinen käsitys, että tämä ajatus ei kyllä suinkaan ole tullut Suomen hallituksen aloitteesta pöydälle. Tätä ei ole myöskään komission ehdotuksissa eikä Olli Rehnin ehdotuksissa. Tämä on tullut vasta Van Rompuyn työryhmän myötä ja Ranskan ja Saksan julkilausunnon myötä. On kuitenkin erinomaista, että sekä hallitus että oppositio ovat tämän ajatuksen takana nyt.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Näytän olevan listalla viimeinen puhuja, ellei tämä nyt sitten viritä jatkokeskustelua, ja yritän olla sikäli lyhyt. Täällä on paljon puhuttu tänään asiaa ja pohdittu sitä, mitä yhteisvastuu Euroopassa tarkoittaa, kun elämme yhteisen rahapolitiikan oloissa ja meillä on yhteinen euro. Minulla on ollut taipumus kyllä tunnistaa tämän yhteisvastuun olemassaolo. Sitä kauttahan tietenkin joudumme miettimään niitä yhteisiä toimia, joiden varassa sitten pahimmassa tapauksessa myöskin voimme saada itse tukea, jos olemme vaikeuksissa, ovat ne syyt sitten syissä tai sepissä. Toisinkin päin se tietenkin toimii, eli jos joku euromaa, niin kuin Kreikka tässä tapauksessa, on ajautunut vaikeuksiin, niin meidän on syytä miettiä oikeita keinoja, kuinka päästämme maan pälkähästä.

Täällä on tietysti paljon moitittu Kreikkaa ja Kreikan hallitusta löysäkätisyydestä. Aina kun luotoista on kyse, on sekä lainan vastaanottaja että lainan antaja. Sanotaan, että jos lainaat pankkiiriltasi miljoonan, olet pulassa, jos lainaat biljardin, niin pankkiirisi on pulassa. Tässä Kreikan kohdalla pankkiirit ovat joutuneet pulaan, ja tietenkin kritiikki on sikäli oikeaa, että tämä pankkien suhteellisen löysä lainananto historian valossa on tässä myöskin tunnistettava. Se on ollut näissä ohjelmissa, joita unionin tasolla on nyt rakennettu, rakennevikana, että pankkisektori on päästetty liian helpolla, ellei suorastaan ole avitettu pankkisektori ulos näistä ongelmista ja veronmaksajat ovat viime kädessä kuittaamassa. Tämä on se olennaisin kritiikki, minkä sosialidemokraatit ovat tästä prosessista sanoneet.

Kun nyt sitten on myöskin mietitty laajemmin valtioiden kokonaisvastuuta, hämmästelin näitä puheenvuoroja. Ed. Hoskonen muun muassa täällä hetki sitten käytti puheenvuoron, jossa arvosteli sitä, että Ranska ja Saksa ikään kuin "ulkoparlamentaarisesti" löytävät toinen toisensa. Hän käytti tällaista termiä. Minä ihmettelen tätä pohdiskelua. Ensinnäkin "ulkoparlamentaarinen" tässä yhteydessä, kun hallitustenvälisestä toiminnasta on kysymys, ei ole oikea termi. Mutta vielä enemmän ihmettelen sitä myöskin tässä salissa esitettyä kritiikkiä, että jos johtajuutta otetaan siinä tilanteessa, ettei ole löytynyt yhteisymmärrystä, niin en minä voi sitä pitää huonona, että Saksa ja Ranska löytävät toisensa ja avittavat sitä kautta unionin yhteisen politiikan formulointia. Ei se ole se ongelma, ketkä löytävät toisensa ja kuinka päästään eteenpäin, vaan ongelmaa on katsottava siitä näkökulmasta, millä ehdoilla päästään eteenpäin, mitä tapahtuu. Se on minusta se mahdollinen kritiikin aihe, ei se, että Ranska ja Saksa löytävät kompromissiratkaisun kautta mahdollisen tavan edetä eteenpäin. Tässä asiassa joutuisin sanomaan toisin.

Toinen kysymys, joka tässä keskustelussa oli aikaisemmin esillä, liittyi siihen, mikä on pankkien luonne tällä hetkellä, kuka vastaa pankkisektorista kussakin maassa. Tilanne on sen kaltainen, että pankit alkavat olla Euroopassa, myöskin Suomessa johtavat pankit, ylikansallisia. Meillä ei ole enää olemassa suomalaisia pankkeja. Ja silloin kun puhutaan siitä, onko kussakin maassa vastuu omista pankeista, niin se alkaa olla kohta akateeminen kysymys. Se sen sijaan ei ole akateeminen kysymys, kuinka kukin maa selviää omista veloistaan. Siinä on lähtökohta sosialidemokraateilla hyvin selkeä, että jokainen maa joutuu viime kädessä vastaamaan omista veloistaan. Jos me tulemme Kreikkaa apuun tai jotain muuta maata apuun, niin kyllä viime kädessä kreikkalaiset sen sitten joutuvat hoitamaan. Näin päin se täytyy katsoa. Yhteisvastuu ei ulotu siihen. Mutta tämä pankkisektorin valvonta yhä enemmän joudutaan hoitamaan ylikansallisesti, ja sen takia nyt eurooppalaisia elimiä ollaan synnyttämässä ja ensiaskeleita ne ovat tässä suhteessa ottamassa.

Valtiovarainministeri Katainen täällä pohdiskeli julkisen sektorin roolia, ja kun kyselin yksikkötyökustannusten valvonnan perään, niin hän totesi, että on selvä korrelaatio siinä, että nämä heikoimmin menestyneet euromaat, Espanja, Portugali ja Kreikka ja Irlanti, ovat korottaneet viime vuosina voimakkaimmin julkisen sektorin palkkoja, ja siitä ikään kuin seuraavat sitten nämä ongelmat. En ole ihan varma, onko tämä johtopäätös oikea. Ylipäätään tuontapaisen lausunnon lausuminen tarkoittaisi sitä, että muun muassa julkisen sektorin palkankorotukset eivät olisi legitiimejä. Ei kai Kreikan ja näiden mainittujen maiden perusongelma ole se, että on korotettu julkisen sektorin palkkoja, jotka ovat jälkeen jääneitä kaikkialla Euroopassa suhteessa yksityiseen sektoriin. Ei kai se ongelma ole siellä niinkään, vaan on katsottava menojen lisäksi myöskin tulopuolta, ja tulopuolella näillä kaikilla mailla on ongelmia, selkeitä ongelmia. Harmaa talous kukoistaa rajummin kuin konsanaan täällä Suomessa, jossa tästä on paljon puhuttu. Meillä on näissä maissa korruptiota, joka on ihan toisessa mittakaavassa kuin esimerkiksi Pohjoismaissa, ja sitten tulee se iso merkitys tulopuolella, josta täällä on nyt paljon puhuttu, että kun kerran on finanssisektorin säätelystä kysymys, niin kyllä sinne täytyy saada myöskin vastuuta, ei ainoastaan tänne valvonnan puolelle vaan myöskin veronmaksun puolelle. (Puhemies: 5 minuuttia!)

On, arvoisa puhemies, erikoista, että edelleenkin meillä on yksi hyödyke, josta käydään laajamittaisesti kauppaa ja jossa ei ole minkäänlaista arvonlisäveroa, välillistä veroa, ja se hyödyke on tietysti rahaomaisuudella käytävä kauppa. Täällä on paljon puhuttu tässäkin yhteydessä tästä finanssitransaktioverosta, varainsiirtoverosta, joka on ehdottomasti välttämätön aikaansaada eurooppalaisella tasolla, ja myöskin kansallisella tasolla siinä voidaan edetä, mutta mieluummin tietenkin eurooppalaisella tasolla. Silloin on kyse siitä, että kaikessa rahaomaisuudella käytävässä kaupassa, on kysymys arvopapereista, johdannaisista, osakkeista, on kysymys velkakirjoista tai myöskin valuuttakaupasta, jos ei se nyt suoraan vienti- ja tuontitoimintaan liity, näissä kaikissa pitäisi olla jonkin tyyppinen välillinen vero. Pienilläkin veroilla saadaan valtavia summia.

Täällä viitattiin — oliko se valtiovarainministeri vai kuka — siihen, että Englannissa on pörssissä olemassa tämä leimavero, 0,5 prosenttia. Saman suuruusluokan leimavero, arvoisa puhemies, meidän pörssissämme tuottaisi vuositasolla, kun pörssin liikevaihto tai kaupallinen arvo vuosittain on ollut noin 300 miljardia euroa, 1,5 miljardia Suomen kaltaisessa maassa. Me voimme nähdä ne mittakaavat muualla Euroopassa. Täällä on sitä tulopuolta, jolla voidaan sitten tätä rahoitusta aikaansaada. Minusta oli väärin, että valtiovarainministeri lähtee ensisijaisesti moittimaan Kreikkaa, Espanjaa, Portugalia, Irlantia siitä, että julkisen sektorin muutenkin heikkoa palkkatasoa on lähdetty siellä kohentamaan.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Tarja Filatov.

Toinen varapuhemies:

Keskustelu on päättynyt.

​​​​