Täysistunnon pöytäkirja 107/2010 vp

PTK 107/2010 vp

107. KESKIVIIKKONA 27. LOKAKUUTA 2010 kello 14.01

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laeiksi rikoslain 17 luvun muuttamisesta ja eläintenpitokieltorekisteristä sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta

 

Janina Andersson /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeusministeri Brax on todella viime aikoina ollut erittäin ahkera. Meillä lakivaliokunnassa on todella kiire, jos haluamme saada kaikki asiat käsiteltyä ja vietyä eteenpäin, mitä meillä nyt on pöydällä ja vielä tulossa tämän lisäksi.

Tässä on nyt yksi esimerkki niistä erittäin hyvistä lakiesityksistä, jotka ovat tulleet meidän pöydälle. Todella pitkään on odotettu, että myös törkeä eläinsuojelurikos tulisi nimikkeenä rikoslakiin, ja tässä se nyt on vihdoinkin.

Nykyisessä rikoslaissa säädetään eläinsuojelurikoksen perustekomuodosta ja lievästä eläinsuojelurikoksesta, mutta nyt siis tulee törkeä eläinsuojelurikos erikseen. Rangaistavuuden alaa ei tässä muuteta. Törkeästä eläinsuojelurikoksesta tuomitaan, jos 1) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, 2) rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä tai 3) tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistusasteikkona on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta.

Eläinsuojelurikos edellyttää jo perustekomuodossaan julmuutta. Hallituksen esityksen mukaan törkeässä eläinsuojelurikoksessa erityisen julmana tai raakana tekona voidaan pitää vaikkapa tuleen sytyttämistä, toistuvaa kiduttamista taikka epäonnistuneita lopettamisyrityksiä lainvastaisella tavalla siten, että eläimelle aiheutetaan pitkittynyttä ja suurta kärsimystä. Tarpeettoman tuskan ja kärsimyksen aiheuttamista erityisen julmalla tai raa’alla tavalla voi osoittaa myös eläinten tai eläinlajien väliset järjestetyt tappelut. Vaikkapa koira- tai kukkotappelut voivat mennä tämän alle.

Säännöksen kakkoskohdassa mainittu eläinten huomattavan suuri määrä tulee arvioida eläinlajeittain. Siipikarjan osalta huomattavan suuri määrä on siten arvioitava eri tavalla kuin esimerkiksi lehmien tai seura- tai harrastuseläinten kohdalla. Tuotantoeläimiin kohdistuvaa eläinsuojelurikosta ei välttämättä tulisi arvioida törkeäksi vain eläinten suuren määrän perusteella. Huomattavan suuresta määrästä eläimiä voisi olla kyse esimerkiksi, jos samojen toimijoiden laiton toiminta vaikkapa kuljetustoiminnassa on kestänyt useita vuosia tai toiminta on muutoin ollut poikkeuksellisen laajamittaista.

Huomattavaa taloudellista hyötyä koskeva peruste on osin päällekkäinen eläinten huomattavan suurta määrää koskevan perusteen kanssa. Huomattavaa taloudellista hyötyä voidaan kuitenkin tavoitella ilman, että kyse on välttämättä huomattavan suuresta määrästä eläimiä. Toisaalta teko voi kohdistua huomattavan suureen määrään eläimiä ilman, että teon tuottama hyöty voitaisiin arvioida huomattavan suureksi. Molemmilla perusteilla on siten itsenäinen soveltamisalansa. Lisäksi edellytetään, että teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Valiokunta tähdentää, että eläinsuojelurikoksen tekotapa sisältää aina kärsimyksen aiheuttamisen eläimelle eläinsuojelulain vastaisella tavalla. Siten myös esimerkiksi soveltamisedellytys huomattavan taloudellisen hyödyn tavoittelusta perustuu aina myös eläimen kärsimyksestä saatavaan hyötyyn.

Lakivaliokunta pitää perusteltuna, että myös eläinsuojelurikoksissa eriytetään erityisen törkeät tekotavat nykyistä selkeämmin omaksi tekomuodokseen. Törkeän eläinsuojelurikoksen säätäminen korostaa eläinten hyvinvointiin ja niiden asianmukaiseen kohteluun kohdistuvien vakavimpien tekojen moitittavuutta ja ohjaa myös oikeuskäytäntöä tuomitsemaan näistä teoista niiden moitittavuuteen nähden oikeasuhteisia rangaistuksia. Lakivaliokunta on mietinnössään arvioinut myös esitettyä rangaistusasteikkoa sekä rikoksesta määräytyviä oheisseuraamuksia ja katsoo niiden asettuvan oikeaan suhteeseen teon moitittavuuteen ja muihin rikoslaissa säädettyihin rikoksiin nähden.

Eläintenpitokielto ulotetaan koskemaan myös eläimen omistamista. Nykyisin eläintenpitokieltoon määrätty voi omistaa eläimiä, kunhan hän ei pidä niitä eikä käytännössä huolehdi niiden hyvinvoinnista. Tämä on ollut valvonnan kannalta ongelmallista. Epäselvää on ollut, voiko kieltoon tuomittu omistajana päättää esimerkiksi muualle sijoittamiensa eläinten jalostuskäytöstä. Tämä on mahdollistanut vaikkapa pentutehtailun eläintenpitokiellosta huolimatta. Lisäksi säädetään, että törkeään eläinsuojelurikokseen tuomittaessa tuomioistuimen on samalla määrättävä eläintenpitokielto. Eläintenpitokieltoon määrääminen on siten vahva pääsääntö. Tuomioistuin voi poiketa siitä vain erityisen painavasta syystä. Myös eläintenpitokieltoon liittyvää menettämisseuraamusta täsmennetään ja muutetaan siten, että tuomio voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, ellei tuomioistuin määrää täytäntöönpanon lykkääntymistä.

Valiokunta pitää muutosta merkittävänä parannuksena nykytilaan. Muutoksenhakuvaihe voi kestää pitkään, eikä eläinten jättämistä siksi ajaksi eläinsuojelurikokseen syyllistyneen hoitoon voida pitää eläinten hyvinvointia ajatellen asianmukaisena. Vastaajan oikeusturvaa parantaa se, että seuraamus määrätään syyttäjän vaatimuksesta, jolloin vaatimus tulee esille prosessin aikaisessa vaiheessa.

Jotta tätä eläintenpitokieltoa voitaisiin valvoa paremmin kuin tällä hetkellä, niin perustetaan eläintenpitokieltorekisteri, jota pitää Oikeusrekisterikeskus. Valvontaa suorittavat viranomaiset saavat tiedot ensisijaisesti teknisen käyttöyhteyden avulla. Rekisteri nopeuttaa tiedonkulkua ja kieltoja koskevien tietojen käyttöä ja saatavuutta eläinsuojeluviranomaisten toiminnassa. Eläintenpitokieltorekisteriä voidaan hyödyntää myös osana maataloustukien ehtojen valvontaa ja niihin liittyvissä tilatarkastuksissa. Muut kuin viranomaiset voivat saada yksittäistapauksessa rekisteristä otteen, jos se on perusteltua eläinsuojelun toteuttamiseksi tai muuta hyväksyttävää tarkoitusta varten. Jalostusyhteisöt, jotka kirjaavat eläimiä kantakirjaan tai muuhun jalostusrekisteriin, voivat pyytää kirjaamisen hakijaa esittämään otteen eläintenpitokieltorekisteristä. Lakivaliokunta ehdottaa rekisteriä koskevan 8. lakiehdotuksen 4 §:ää täydennettäväksi siten, että rekisteristä saatavia tietoja eläinsuojelurikoksen esitutkintaa varten saisivat myös Tulli ja Rajavartiolaitos.

Tämä lakiehdotus herätti hieman kritiikkiä, mutta keskustelun jälkeen kyllä oli ihan selvää, että tämä on todella parannus suomalaiseen eläinsuojeluun, ja lopultakin se saadaan nyt näin hyvin läpi.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​