Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Vaikka kyse on olemassa olevan järjestelmän pääasiassa teknisluontoisesta tarkistamisesta, muistelen, että tällä on kutakuinkin yhtä pitkä historia kuin mitä minä olen tässä talossa ollut töissä vuodesta 2003 lähtien, ja jos muistan oikein, olen joka kerta äänestänyt päästökauppaa vastaan. En epäile yhtään sitä, etteikö ilmastonmuutos ole totta ja etteikö ihminen ole aiheuttanut sen hyvin pitkälti, mutta en vain usko tämmöisen kapitalistiseen muottiin pakotetun kauppajärjestelmän vaikutukseen ja siihen, että sillä päästäisiin lopulta lähemmäs sitä lopullista tavoitetta, että pystyttäisiin päästöjä radikaalilla tavalla vähentämään ja ensin hidastamaan ja lopulta pysäyttämään ilmastonmuutos. Tässä on päästökauppaan, päästökauppadirektiiviin ja lakeihin liittyen luotu kuva siitä, että tämä on ainoa mahdollinen tapa edetä tai ainakin merkittävin tapa.

Itse olen kuitenkin allekirjoittanut ilmastolakialoitteen ja uskon, että jos siihen samat pelimerkit olisi laitettu kuin päästökauppajärjestelmään, niin se voisi olla lopultakin paljon tehokkaampi tapa toimia. Kun johonkin asiaan on joku tällainen hyvin positiivinen leima lyöty, niin sitten sosiaalinen pakko kaikkien hyväksyä se yhtenä ainoana oikeana totuutena on aikamoinen. Kyllä tuossa lisätalousarviokeskustelussakin nähtiin se, että vaikka puhutaan yhtä, niin tosiasiassa, kun katsoo tilastoja, kivihiilen käyttö on rajusti lisääntynyt Suomessa, ja ei se oikein kestävä ratkaisu ole sekään. En oikein näe mitään etua siinä, että Suomi on EU:ssa apukoulun priimus ja EU on maailmassa sama, kun samaan aikaan löytyy hyvin vahvoja talous- ja teollisuusmahteja, jotka ovat myöskin rajuja saastuttajia, mutta ne eivät ole mukana tässä järjestelmässä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on todellakin teknisluontoinen esitys, mutta tähän päästökauppaan liittyen suhtaudun, aivan kuten edustaja Mustajärvikin, kyllä hyvin skeptisesti. Tähän päästökauppaan ovat EU-maat sitoutuneet ja tietysti monet muutkin maat, mutta meillä on edelleen runsaslukuinen joukko niitä maita, joissa ei kyllä paljon välitetä siitä, mitä sieltä savupiipun päästä nousee ja kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä tulee. Niitä löytyy niin kehitysmaista kuin myös näistä teollisuusjäteistä.

Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on kyllä tärkeä asia sinänsä, ja siihen täytyy tehdä voitavia asioita, mutta kyllä meidän ennen kaikkea pitäisi käyttää näitä muita keinoja, mitä me pystymme kotimaisesti tekemään, muun muassa tänään tässä salissa käytyyn energiakeskusteluun liittyen uusiutuvaa energiaa, lähiruokaa ja niihin liittyviä kysymyksiä, kivihiilen tuotannon torppaamista ja tuonnin torppaamista ja niin edelleen. Uskon, että niillä saadaan huomattavasti suurempikantoisemmat vaikutukset kuin tällä päästökaupalla.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä päästökaupassahan on ideana käydä kauppaa päästöoikeuksilla, ja tarkoitus on ohjata päästöjen vähentämisen investoinnit sinne, missä se on edullisinta tehdä ja pienimmin kustannuksin saadaan niitä päästöjä vähentäviä investointeja tehtyä.

Kun aiemmin tässä salissa käytiin hyvin kiivasta keskustelua puuhakkeesta ja siitä rakenteesta, miten valtion tulisi tukea puuhakkeen käyttöä ja siltä osin metsähakkeen ja metsänomistajien puuhakkeen myyntiä, edustaja Pekkarinen oli siinä hyvin aktiivinen. Valitettavasti en tuohon debattiin päässyt mukaan, mutta yksi näkökulma päästökauppaan on se, että vuonna 2005, kun se Suomessa aloitettiin, hallituksessa olivat keskusta ja sosialidemokraatit ja tuolloin yksityisten metsänomistajien metsien hiilensitomiskyky kansallistettiin. Sitä on sosialisoinniksikin joskus sanottu. Silloin tehtiin järjestelmä, jossa tuo yhden metsähehtaarin hiilensitomiskyky — joka on määritelty 2,21 tonniksi vuodessa riippumatta siitä, onko se taimikkoa tai täyskasvuista metsää, ja sillä hiilensitomiskykytonnillahan on tietysti sitten päästökaupassa tietty arvo — tosiaan kansallistettiin ja siirrettiin sitten päästökaupassa jaettaviksi osuuksiksi teollisuudelle.

Kun täällä kannettiin huolta siitä, että nyt pitäisi tukea sitä energiapuun tuotantoa, niin tietysti näitä järjestelmiä olisi voinut miettiä jo silloin, kun tätä päästökauppaa luotiin, ja antaa silloin metsänomistajille se, mikä metsänomistajille kuuluu, eli oikeus myydä ja tehdä kauppaa sillä oman metsän hiilensitomiskyvyllä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on todettava, että en ymmärrä tästä päästökaupasta, niin kuin edustaja Mustajärvi ja Savolakin, että tarvitaanko tätä. Mutta muutama asia yleensäkin päästökaupasta.

Päästökauppa on ilmastopolitiikan keskeisin väline. EU:ssa puolet kasvihuonekaasupäästöistä kulkee päästökaupan kautta. Maailmanlaajuisesti päästökaupassa liikkuu yli 100 miljardia euroa vuodessa. Päästökaupassa hiilidioksidipäästöille asetetun hinnan tulisi olla korkea, jotta se ohjaisi investointeja vähäpäästöisiin teknologioihin. Myös valvonnan tulisi olla kattavaa.

Onko päästöoikeuksia liikaa, kun hinta on liian matala estämään Kiinan, Venäjän ja muiden suurten saastuttajien toimintaa, vai onko EU polvillaan näiden mahtien edessä, kun valvonta ja keinot pettävät? Aiheesta liikkuu paljon tarinoita, kuinka kiinalaiset ostavat, rahastavat päästöoikeuskaupassa teknologian valmistusoikeuksia ostamalla teknologian, jota ne eivät koskaan edes tehtaisiinsa asenna tai siellä valmista.

Ennen kuin päästökaupan onnistumista voidaan arvioida, tulee sen kaikki porsaanreiät tukkia ja kaikilla mailla on oltava samat velvoitteet, joita myös tulee noudattaa. Tässä tilanteessa ne EU-maat, jotka säädöksiä noudattavat, maksavat liian kovaa hintaa maailman yksin pelastamisesta. Jo tämänpäiväiset lakimuutokset osoittavat, että järjestelmä on heikko astia, jonka pohja vuotaa ja reunat heiluvat. Euroopan teräs- ja sementtiteollisuus ovat netonneet päästöoikeuksilla miljardeja viime vuosina. Suomen etu olisi kuitenkin tukea puhtaan, päästöttömän teknologian voittokulkua, jotta turvaisimme ilmaston lisäksi leipää pöytään.

Arvoisa puhemies! Nykyinen alhainen päästöoikeushinta palvelee energia- ja terästeollisuutta ja rankaisee puhtaan teknologian kehittäjiä ja valmistajia. Tämä epäsuhta myös tarkoittaa sitä, että toivo paremmasta ilmasta siirtyy. Tässäkin suuri raha ja suurten etu ajaa oikeudenmukaisuuden edelle.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä yhteydessä on valitettavasti pakko todeta, että EU:n ilmastopolitiikka on epäonnistunut. Yksipuolinen päästökauppa on käytännössä lisännyt globaaleja ilmastopäästöjä, kun eurooppalaista puhdasta ja monin tavoin vastuullista tuotantoa on ajettu alas ja samaan aikaan tuotanto on siirtynyt maihin, joissa niin päästöistä kuin tuotannon muistakaan vastuullisuuteen liittyvistä ulottuvuuksista ei välttämättä välitetä ollenkaan.

Tämä ilmastopolitiikka on epäonnistunut myös yksittäisten jäsenmaiden osalta. Esimerkiksi Saksassa kivihiilen käyttöä lisätään rajusti. Mutta kuten viime päivinä olemme voineet uutisista kuulla, niin näin toimitaan myös Suomessa, ja tämä on täysin kestämätön tie. Se on kestämätön tie niin ilmaston kannalta, mutta se on kestämätön tie myös kauppataseemme kannalta. Suomella olisi kaikki edellytykset tulla enemmän energiaomavaraiseksi ja samalla vähentää ilmastopäästöjään ja samalla parantaa omaa kilpailukykyään, kun tekisimme viisasta energiapolitiikkaa. Valitettavasti nämä hyvät tavoitteet, joita hallitus on asettanut, eivät kohtaa käytännön toimia.

Hämmästelen esimerkiksi ympäristöministerin puheita siitä, kuinka hän on pyrkinyt horjuttamaan Fennovoiman ydinvoimahanketta, jolla lisätään suomalaisen energiantuotannon omavaraisuutta, päästötöntä kotimaista energiantuotantoa, parannetaan kansantaloutemme kilpailukykyä. Ihmettelen myös Kemijoki-yhtiön strategian täyskäännöstä, joka tapahtui jo virastaan nyt eronneen omistajaohjausministeri Hautalan aikana. Tänäänhän on saatu yt-neuvotteluista jonkinlaisia, ikään kuin välituloksia.

Myös tämä turpeen kurittaminen, jota nykyinen hallitus valitettavasti on jatkanut, edeltäjänsä linjoilla tässä asiassa valitettavasti, heikentää mahdollisuuksia kotimaisen bioenergian tuotantoon, heikentää kotimaisen sähkön ja lämmön yhteistuotannon toimivuutta ja lisää hiilen käyttöä suomalaisessa sähkön- ja lämmöntuotannossa. Ei voi kuin ihmetellä tätä politiikkaa.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kioton toiselle velvoitekaudelle lähti enää vain 15 prosenttia saastuttajista mukaan. Muun muassa sellaiset maat kuin Kanada, Venäjä ja Uusi-Seelanti hylkäsivät tämän Kioton alkuperäisen sopimuksen ja eivät siinä määrin usko enää siihen.

Me kyllä näköjään Euroopan unionissa uskomme, vaikka vain 15 prosenttia tästä porukasta on enää jäljellä, joiden pitäisi olla tämän päästökaupan piirissä, tähän koko päästökauppaan ja sen ideaan. Se aiheuttaa sitä kuuluisaa hiilivuotoa. Se pitää ottaa vakavasti näinä päivinä, kun koko Eurooppa on talouskriisissä.

Mutta kun meillä tänä päivänä tämä turve on ollut kovasti esillä tässä salikeskustelussa, niin jatkan sillä.

95 prosenttia turpeesta käytetään laitoksissa, jotka kuuluvat Suomessa päästökaupan piiriin. Eli kun käyttää turvetta, niin pitää ostaa päästöoikeuksia, joiden hinta kylläkin on tällä hetkellä aika matala, taitaa olla tällä hetkellä lievässä nousussa. Tähän sisältyy vain sellainen määrittelyongelma, että kun kyseessä pitäisi olla fossiilinen polttoaine, niin kuitenkin me tiedämme, että 60-luvulla kun turvetuotanto on lopetettu, niin nyt sieltä on saatu jo uusi sato. Se ei voi olla uusiutumaton fossiilinen polttoaine. Se kasvaa joka vuosi aika paljon riippuen siitä, mitä sille turvepohjalle tehdään.

Sukevan yhteismetsä kotiseudullani Ylä-Savossa pari viikkoa sitten lannoitti tuhkalla, jota saamme energialaitoksista, 190 hehtaaria käytöstä poistettuja turvesoita, ja tuloksena on 30 vuoden päästä puuta bioenergialaitoksessa käytettäväksi yhdessä turpeen kanssa. Näinhän Suomessa pitäisi järkevästi energiapolitiikkaa hoitaa. Kiitos siitä Sukevan yhteismetsälle.

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilä ihan oikein totesi turpeesta. Se on hitaasti uusiutuva energialähde, ja on valitettavaa, että se EU:ssa aikoinaan luokiteltiin ei-uusiutuvaksi. Tässä mielessä se on esimerkiksi meillä Pirkanmaalla hyvin tärkeä energialähde ollut, kun meillä on suuret turvealueet, ja edelleen niitä olisi voitu kasvattaa, mutta nyt tuntuu lupien saaminen olevan todella vaikeata.

Sen sijaan kivihiilen kulutus kasvoi tammi—syyskuun aikana 47 prosenttia, mikä on todella huonoa politiikkaa, ja on hyvä, että hallituspuolueidenkin edustajat tämän tiedostavat. Seuraavan hallituksen viimeistään täytyy tehdä korjausliike siihen, että uusiutuva energia saadaan paremmin liikkeelle, ja se auttaa myös meidän kauppataseen vajetta. Me pääsemme kotimaiseen energiaan enemmän, ja uskon, että tässä päästökaupassakin me pärjäämme tällöin paremmin tulevaisuudessa.