7) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi päästökauppalain
muuttamisesta
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Vaikka kyse on olemassa olevan järjestelmän pääasiassa
teknisluontoisesta tarkistamisesta, muistelen, että tällä on
kutakuinkin yhtä pitkä historia kuin mitä minä olen
tässä talossa ollut töissä vuodesta
2003 lähtien, ja jos muistan oikein, olen joka kerta äänestänyt
päästökauppaa vastaan. En epäile
yhtään sitä, etteikö ilmastonmuutos
ole totta ja etteikö ihminen ole aiheuttanut sen hyvin
pitkälti, mutta en vain usko tämmöisen
kapitalistiseen muottiin pakotetun kauppajärjestelmän
vaikutukseen ja siihen, että sillä päästäisiin
lopulta lähemmäs sitä lopullista tavoitetta,
että pystyttäisiin päästöjä radikaalilla
tavalla vähentämään ja ensin
hidastamaan ja lopulta pysäyttämään
ilmastonmuutos. Tässä on päästökauppaan,
päästökauppadirektiiviin ja lakeihin liittyen
luotu kuva siitä, että tämä on
ainoa mahdollinen tapa edetä tai ainakin merkittävin
tapa.
Itse olen kuitenkin allekirjoittanut ilmastolakialoitteen ja
uskon, että jos siihen samat pelimerkit olisi laitettu
kuin päästökauppajärjestelmään,
niin se voisi olla lopultakin paljon tehokkaampi tapa toimia. Kun
johonkin asiaan on joku tällainen hyvin positiivinen leima
lyöty, niin sitten sosiaalinen pakko kaikkien hyväksyä se
yhtenä ainoana oikeana totuutena on aikamoinen. Kyllä tuossa
lisätalousarviokeskustelussakin nähtiin se, että vaikka
puhutaan yhtä, niin tosiasiassa, kun katsoo tilastoja,
kivihiilen käyttö on rajusti lisääntynyt
Suomessa, ja ei se oikein kestävä ratkaisu ole
sekään. En oikein näe mitään
etua siinä, että Suomi on EU:ssa apukoulun priimus
ja EU on maailmassa sama, kun samaan aikaan löytyy hyvin
vahvoja talous- ja teollisuusmahteja, jotka ovat myöskin
rajuja saastuttajia, mutta ne eivät ole mukana tässä järjestelmässä.
Mikko Savola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä on todellakin
teknisluontoinen esitys, mutta tähän päästökauppaan
liittyen suhtaudun, aivan kuten edustaja Mustajärvikin,
kyllä hyvin skeptisesti. Tähän päästökauppaan
ovat EU-maat sitoutuneet ja tietysti monet muutkin maat, mutta meillä on
edelleen runsaslukuinen joukko niitä maita, joissa ei kyllä paljon
välitetä siitä, mitä sieltä savupiipun
päästä nousee ja kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä tulee.
Niitä löytyy niin kehitysmaista kuin myös
näistä teollisuusjäteistä.
Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on kyllä tärkeä asia
sinänsä, ja siihen täytyy tehdä voitavia
asioita, mutta kyllä meidän ennen kaikkea pitäisi
käyttää näitä muita
keinoja, mitä me pystymme kotimaisesti tekemään,
muun muassa tänään tässä salissa
käytyyn energiakeskusteluun liittyen uusiutuvaa energiaa,
lähiruokaa ja niihin liittyviä kysymyksiä,
kivihiilen tuotannon torppaamista ja tuonnin torppaamista ja niin
edelleen. Uskon, että niillä saadaan huomattavasti suurempikantoisemmat
vaikutukset kuin tällä päästökaupalla.
Kalle Jokinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä päästökaupassahan
on ideana käydä kauppaa päästöoikeuksilla,
ja tarkoitus on ohjata päästöjen vähentämisen
investoinnit sinne, missä se on edullisinta tehdä ja
pienimmin kustannuksin saadaan niitä päästöjä vähentäviä investointeja
tehtyä.
Kun aiemmin tässä salissa käytiin
hyvin kiivasta keskustelua puuhakkeesta ja siitä rakenteesta,
miten valtion tulisi tukea puuhakkeen käyttöä ja
siltä osin metsähakkeen ja metsänomistajien
puuhakkeen myyntiä, edustaja Pekkarinen oli siinä hyvin
aktiivinen. Valitettavasti en tuohon debattiin päässyt
mukaan, mutta yksi näkökulma päästökauppaan
on se, että vuonna 2005, kun se Suomessa aloitettiin, hallituksessa olivat
keskusta ja sosialidemokraatit ja tuolloin yksityisten metsänomistajien
metsien hiilensitomiskyky kansallistettiin. Sitä on sosialisoinniksikin
joskus sanottu. Silloin tehtiin järjestelmä, jossa
tuo yhden metsähehtaarin hiilensitomiskyky — joka
on määritelty 2,21 tonniksi vuodessa riippumatta
siitä, onko se taimikkoa tai täyskasvuista metsää,
ja sillä hiilensitomiskykytonnillahan on tietysti sitten
päästökaupassa tietty arvo — tosiaan
kansallistettiin ja siirrettiin sitten päästökaupassa
jaettaviksi osuuksiksi teollisuudelle.
Kun täällä kannettiin huolta siitä,
että nyt pitäisi tukea sitä energiapuun
tuotantoa, niin tietysti näitä järjestelmiä olisi
voinut miettiä jo silloin, kun tätä päästökauppaa
luotiin, ja antaa silloin metsänomistajille se, mikä metsänomistajille kuuluu,
eli oikeus myydä ja tehdä kauppaa sillä oman
metsän hiilensitomiskyvyllä.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Anssi Joutsenlahti.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on todettava, että en
ymmärrä tästä päästökaupasta,
niin kuin edustaja Mustajärvi ja Savolakin, että tarvitaanko
tätä. Mutta muutama asia yleensäkin päästökaupasta.
Päästökauppa on ilmastopolitiikan
keskeisin väline. EU:ssa puolet kasvihuonekaasupäästöistä kulkee
päästökaupan kautta. Maailmanlaajuisesti
päästökaupassa liikkuu yli 100 miljardia
euroa vuodessa. Päästökaupassa hiilidioksidipäästöille
asetetun hinnan tulisi olla korkea, jotta se ohjaisi investointeja
vähäpäästöisiin teknologioihin.
Myös valvonnan tulisi olla kattavaa.
Onko päästöoikeuksia liikaa, kun
hinta on liian matala estämään Kiinan,
Venäjän ja muiden suurten saastuttajien toimintaa,
vai onko EU polvillaan näiden mahtien edessä,
kun valvonta ja keinot pettävät? Aiheesta liikkuu
paljon tarinoita, kuinka kiinalaiset ostavat, rahastavat päästöoikeuskaupassa
teknologian valmistusoikeuksia ostamalla teknologian, jota ne eivät
koskaan edes tehtaisiinsa asenna tai siellä valmista.
Ennen kuin päästökaupan onnistumista
voidaan arvioida, tulee sen kaikki porsaanreiät tukkia
ja kaikilla mailla on oltava samat velvoitteet, joita myös
tulee noudattaa. Tässä tilanteessa ne EU-maat,
jotka säädöksiä noudattavat,
maksavat liian kovaa hintaa maailman yksin pelastamisesta. Jo tämänpäiväiset
lakimuutokset osoittavat, että järjestelmä on
heikko astia, jonka pohja vuotaa ja reunat heiluvat. Euroopan teräs-
ja sementtiteollisuus ovat netonneet päästöoikeuksilla
miljardeja viime vuosina. Suomen etu olisi kuitenkin tukea puhtaan,
päästöttömän teknologian voittokulkua,
jotta turvaisimme ilmaston lisäksi leipää pöytään.
Arvoisa puhemies! Nykyinen alhainen päästöoikeushinta
palvelee energia- ja terästeollisuutta ja rankaisee puhtaan
teknologian kehittäjiä ja valmistajia. Tämä epäsuhta
myös tarkoittaa sitä, että toivo paremmasta
ilmasta siirtyy. Tässäkin suuri raha ja suurten
etu ajaa oikeudenmukaisuuden edelle.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tässä yhteydessä on
valitettavasti pakko todeta, että EU:n ilmastopolitiikka
on epäonnistunut. Yksipuolinen päästökauppa
on käytännössä lisännyt
globaaleja ilmastopäästöjä,
kun eurooppalaista puhdasta ja monin tavoin vastuullista tuotantoa
on ajettu alas ja samaan aikaan tuotanto on siirtynyt maihin, joissa
niin päästöistä kuin tuotannon
muistakaan vastuullisuuteen liittyvistä ulottuvuuksista
ei välttämättä välitetä ollenkaan.
Tämä ilmastopolitiikka on epäonnistunut myös
yksittäisten jäsenmaiden osalta. Esimerkiksi Saksassa
kivihiilen käyttöä lisätään
rajusti. Mutta kuten viime päivinä olemme voineet
uutisista kuulla, niin näin toimitaan myös Suomessa, ja
tämä on täysin kestämätön
tie. Se on kestämätön tie niin ilmaston
kannalta, mutta se on kestämätön tie
myös kauppataseemme kannalta. Suomella olisi kaikki edellytykset
tulla enemmän energiaomavaraiseksi ja samalla vähentää ilmastopäästöjään
ja samalla parantaa omaa kilpailukykyään, kun
tekisimme viisasta energiapolitiikkaa. Valitettavasti nämä hyvät
tavoitteet, joita hallitus on asettanut, eivät kohtaa käytännön
toimia.
Hämmästelen esimerkiksi ympäristöministerin
puheita siitä, kuinka hän on pyrkinyt horjuttamaan
Fennovoiman ydinvoimahanketta, jolla lisätään
suomalaisen energiantuotannon omavaraisuutta, päästötöntä kotimaista
energiantuotantoa, parannetaan kansantaloutemme kilpailukykyä.
Ihmettelen myös Kemijoki-yhtiön strategian täyskäännöstä,
joka tapahtui jo virastaan nyt eronneen omistajaohjausministeri
Hautalan aikana. Tänäänhän on
saatu yt-neuvotteluista jonkinlaisia, ikään kuin
välituloksia.
Myös tämä turpeen kurittaminen, jota
nykyinen hallitus valitettavasti on jatkanut, edeltäjänsä linjoilla
tässä asiassa valitettavasti, heikentää mahdollisuuksia
kotimaisen bioenergian tuotantoon, heikentää kotimaisen
sähkön ja lämmön yhteistuotannon
toimivuutta ja lisää hiilen käyttöä suomalaisessa
sähkön- ja lämmöntuotannossa.
Ei voi kuin ihmetellä tätä politiikkaa.
Markku Eestilä /kok:
Arvoisa puhemies! Kioton toiselle velvoitekaudelle lähti
enää vain 15 prosenttia saastuttajista mukaan.
Muun muassa sellaiset maat kuin Kanada, Venäjä ja
Uusi-Seelanti hylkäsivät tämän
Kioton alkuperäisen sopimuksen ja eivät siinä määrin
usko enää siihen.
Me kyllä näköjään
Euroopan unionissa uskomme, vaikka vain 15 prosenttia tästä porukasta
on enää jäljellä, joiden pitäisi
olla tämän päästökaupan
piirissä, tähän koko päästökauppaan
ja sen ideaan. Se aiheuttaa sitä kuuluisaa hiilivuotoa.
Se pitää ottaa vakavasti näinä päivinä,
kun koko Eurooppa on talouskriisissä.
Mutta kun meillä tänä päivänä tämä turve
on ollut kovasti esillä tässä salikeskustelussa,
niin jatkan sillä.
95 prosenttia turpeesta käytetään
laitoksissa, jotka kuuluvat Suomessa päästökaupan
piiriin. Eli kun käyttää turvetta, niin
pitää ostaa päästöoikeuksia,
joiden hinta kylläkin on tällä hetkellä aika
matala, taitaa olla tällä hetkellä lievässä nousussa.
Tähän sisältyy vain sellainen määrittelyongelma,
että kun kyseessä pitäisi olla fossiilinen
polttoaine, niin kuitenkin me tiedämme, että 60-luvulla
kun turvetuotanto on lopetettu, niin nyt sieltä on saatu
jo uusi sato. Se ei voi olla uusiutumaton fossiilinen polttoaine.
Se kasvaa joka vuosi aika paljon riippuen siitä, mitä sille
turvepohjalle tehdään.
Sukevan yhteismetsä kotiseudullani Ylä-Savossa
pari viikkoa sitten lannoitti tuhkalla, jota saamme energialaitoksista,
190 hehtaaria käytöstä poistettuja turvesoita,
ja tuloksena on 30 vuoden päästä puuta
bioenergialaitoksessa käytettäväksi yhdessä turpeen
kanssa. Näinhän Suomessa pitäisi järkevästi
energiapolitiikkaa hoitaa. Kiitos siitä Sukevan yhteismetsälle.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilä ihan oikein totesi
turpeesta. Se on hitaasti uusiutuva energialähde, ja on
valitettavaa, että se EU:ssa aikoinaan luokiteltiin ei-uusiutuvaksi.
Tässä mielessä se on esimerkiksi meillä Pirkanmaalla
hyvin tärkeä energialähde ollut, kun
meillä on suuret turvealueet, ja edelleen niitä olisi
voitu kasvattaa, mutta nyt tuntuu lupien saaminen olevan todella
vaikeata.
Sen sijaan kivihiilen kulutus kasvoi tammi—syyskuun
aikana 47 prosenttia, mikä on todella huonoa politiikkaa,
ja on hyvä, että hallituspuolueidenkin edustajat
tämän tiedostavat. Seuraavan hallituksen viimeistään
täytyy tehdä korjausliike siihen, että uusiutuva
energia saadaan paremmin liikkeelle, ja se auttaa myös
meidän kauppataseen vajetta. Me pääsemme
kotimaiseen energiaan enemmän, ja uskon, että tässä päästökaupassakin
me pärjäämme tällöin
paremmin tulevaisuudessa.
Keskustelu päättyi.