Täysistunnon pöytäkirja 108/2003 vp

PTK 108/2003 vp

108. TIISTAINA 9. JOULUKUUTA 2003 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

12) Hallituksen esitys laiksi tieliikennelain muuttamisesta

 

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyisi perusteluissa lausuttavaksi nimelläni jaetun lausuman. Lausuma kuuluu seuraavasti:

"Eduskunta edellyttää,

— että valtioneuvosto seuraa lain toteutumista liikenneturvallisuuden kannalta ja sen varmistamiseksi, että lääkärin ja potilaan välinen luottamuksellinen hoitosuhde ja hyvät hoitokäytännöt eivät kärsi lain soveltamisesta ja että lääkärin mahdollisuutta toimia potilaan hoitamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla ei vaikeuteta,

— että valtioneuvosto harkitsee tarvetta määritellä nykyistä tarkemmin ajokorttilupaan vaadittavia terveysvaatimuksia sekä lääkäreille annettavaa ohjeistusta asiassa,

— että valtioneuvosto lain antamisen jälkeen selvittää lakisystemaattiselta kannalta säännöksen mahdollista uudelleen sijoittamista lainsäädäntöön ja

— että valtioneuvosto tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin mahdollisesti syntyvien epäkohtien poistamiseksi."

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kannatan ed. Paloniemen esittämää ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopimaa lausumaehdotusta.

Kun minulla ei ollut mahdollisuutta ensimmäisessä käsittelyssä käyttää puheenvuoroa, niin aivan lyhyesti joku sana itse asian sisällöstä.

Toteaisin keskustelusta, että liikennevaliokunnassa käsiteltiin kaikki ne vastaväitteet, jotka tässä eduskuntakeskustelussa ensimmäisessä käsittelyssä esitettiin. Myöskin kaikki se kritiikki lakiesitystä kohtaan käytiin läpi. Siitä huolimatta valiokunta oli mietinnössä täysin yksimielinen.

Asiassahan on kysymys yleisen edun painoarvosta suhteessa yksityisiin etuihin. Yleisistä eduista ei ole tärkein suinkaan se ajokyvytön kuljettaja eikä se, mitä vaaraa hän itselleen aiheuttaa, vaan ennen kaikkea se, että meitä suomalaisia on liikenteessä monta miljoonaa ja me olemme ne, joiden yleistä etua tässä laissa pyritään suojaamaan.

Liikennevaliokunnan mietintö, kuten hallituksen esityskin, pitää välttämättömänä, että tarvitaan puuttumista lääkärien salassapitovelvollisuuteen, jotta itselleen ja ulkopuolisille vaarallisten kuljettajien ajokortti voidaan peruuttaa. Tässä suhteessa siis tästä väitellystä asiasta, puututaanko lääkärien salassapitovelvollisuuteen vai ei, on sekä hallituksen esityksessä että liikennevaliokunnan mietinnössä aivan sama kysymys. Valiokunnan kuulemat asiantuntijat esittivät yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, että laissa käytettäisiin ilmaisua "velvollisuus" sanan "oikeus" asemasta. Muun muassa kaikki kuullut liikenteen asiantuntijalääkärit esittivät, että sanaa "velvollisuus" käytetään tässä yhteydessä. Myös muissa Pohjoismaissa on jo nyt voimassa lääkärin velvollisuus ilmoittaa potilaan ajokyvyttömyydestä.

Liikennevaliokunta sai Ruotsin tilanteesta vielä erikseen pyytämänsä selvityksen. Sen mukaan tämmöisestä lainsäädännöstä, jota nyt ollaan täälläkin säätämässä, ei ole aiheutunut ongelmia lääkäreille tai potilas—lääkäri-suhteelle tai mitään muitakaan haitallisia seurauksia. Täytyy muistaa myös, että liikenneministeriön alkuperäinen esitys päätyy myös lääkärien ilmoitusvelvollisuuteen. Kun "velvollisuus"-sana muuttui koko hallituksen käsittelyssä sanaksi "oikeus", ei vastaavia korjauksia ole tehty hallituksen esityksen perusteluihin. Siten myös itse asiassa hallituksen esityksen perustelut sopivat täysin tähän valiokunnan mietinnössä esittämään ratkaisuun.

Myös on todettava, että ero ilmoitusoikeuden ja -velvollisuuden välillä ei ole suuri. Olennainen kysymys on se, että laissa puututaan lääkärin salassapitovelvollisuuteen molemmissa tapauksissa. Asiassa täällä esitetty kritiikki sopii yhtä hyvin hallituksen esittämään ilmoitusoikeuteen kuin nyt säädettyyn ja säädettävään velvollisuuteen.

Kun valtiovalta yleisen edun perusteella säätää tehtäviä, ovat ne velvollisuuksia eivätkä oikeuksia. Yleisen edun ja liikenneturvallisuuden kannalta lääkäreille säädetty ilmoitusvelvollisuus on perusteltu. Asiasta on Suomessa keskusteltu perusteellisesti jo parinkymmen vuoden ajan. Sinä aikana muissa maissa tämä lainsäädäntö on pantu voimaan. On myönnettävä, että velvollisuus lisää jonkin verran lääkärien tehtäviä, mutta ei johda sellaisiin seurauksiin kuin jotkut lääkärit ja muut tahot ovat julkisuudessa voimakkaasti liioitellen väittäneet.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka usein olenkin monesta asiasta ed. Kuisman kanssa samaa mieltä, niin nyt täytyy todeta juuri ed. Kuisman lopetettua puheenvuoronsa, että olen jyrkästi hänen kanssaan eri mieltä, jyrkästi eri mieltä. Ed. Kuisman näkemys on hirttäytynyt tähän liikennevaliokunnan mietintöön, liikennevaliokunnan kuulemiseen, ja sitä kautta siihen kansan näköalaan, missä syntyy käsitys, että lääkärin pitää ottaa kortti pois niiltä, jotka eivät oikein ajokelpoisia ole olemassa. Mutta kun olen saanut opetusta, että hallituksen esityksiä on puolustettava, olen katsonut, että tässäkin asiassa täytyy nyt sitten kuuliaisena nuorena hallituspuolueen edustajana esittää sellainen näkemys, että hallituksen esitystä on loppuun saakka puolustettava tässä asiassa.

Liikennevaliokunta on tehnyt tämän tyyppisen mietinnön, rakentanut tästä keskustelusta liikennevaliokunnan jäsenten ja muiden siinä lähellä liikkuvien joukkojen osalta eräänlaisen, miten sanoisinkaan, tuomitsevan istuntokäsittelyn, ja kun ensimmäisen käsittelyn aikana näitä asioita kuuntelin täällä, väkisin jäi sellainen tuntuma, että eduskunnasta on muodostumassa ikään kuin lääkäreitten kunniatuomioistuin. Tähän lähtökohtaan katsottuna ei voi olla oikein, että tällainen lainsäädäntö näin pikaisesti ja äkkiä ajetaan ja pannaan järjestykseen.

Tässä täytyy olla jotakin epäselvää siinä, että liikennevaliokunnalla ei ole ollut rohkeutta kuulla sosiaali- ja terveysvaliokuntaa, jonka alaan tällainen asia kuuluisi. Sen pohjalta on myöskin kuultavissa ja luettavissa niin mietinnön sisällöstä kuin valiokunnan puheenjohtajan ed. Laukkasen käyttämän esittelypuheenvuoron lopputoteamuksesta: "On vielä myöskin hyvä todeta, että valiokunnan piirissä koettiin se sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen taholta tullut apu, hyvin aktiivinen apu, tietysti asian osalta hyvin tarpeelliseksi, mutta aika ajoin menettelytavaltaan eräin kohdin asiattomaksi, jolla ei ollut tämän työn kannalta sitä edistävää vaikutusta." Tässä käsittääkseni on nähtävissä se asia, että on kuultu myöskin asiantuntijakuulemisessa sellaistakin näköalaa, mikä ei ole ollut tätä asiaa edistävää ja eteenpäinvievää.

Kun katsomme tätä muutosta, mikä tässä tapahtuu, muutosta niin, että hallituksen esityksestä "voidaan ilmoittaa" mennään siihen, että "on ilmoitettava", ja rakennetaan myöskin samalla täällä pykälät, missä tämä ikään kuin saatetaan tuominnan, sakotuksen, alaiseksi, on menty sellaiselle rintamalle, että tässä nimenomaan olisi pitänyt kuulla sosiaali- ja terveysvaliokuntaa, ja jos se olisi tässä samaa mieltä, niin silloin itse tietysti yhtyisin tähän asiaan mukaan. Mutta kun tätä ei edes haluttu kuulla, en voi ymmärtää, että eduskunta on hyväksymässä tämän lain tällaisenaan tämän valiokuntamietinnön mukaisesti suoraan.

Tässä on eräänlainen uhka olemassa, kun valiokunta näin tarmokas ja aktiivinen on olemassa, että jos se tulevaisuudessa saa jonkun kautta jonkun pykälän täällä vastaavalla lailla auki, saattaa mietintö syntyä sen sisältöisenä, että naapuri epäillessään, että toinen naapuri on hyvin huono ajamaan tai ajokelvoton, on velvoitettu ilmoittamaan siitä viranomaisille, jolloin ajo estettäisiin. Tämän osalta katson, että ei ole hyvä mennä eduskunnan työtapojen kautta näin eteenpäin tässä asiassa ja hyväksyä tätä suoraan.

Tätä ei — niin kuin täällä äsken kuultiin, hallituspuolueiden kesken on sovittu lausumasta — näillä lausumilla ratkaista eikä hoideta, koska asia on erittäin monimutkainen, mietinnössä ei sitä niin perustella eikä selvitellä, mutta viittaan tässä esimerkiksi viikonvaihteessa ilmestyneeseen Turun Sanomat -lehteen, jossa oli perusteltu, että on lähes vuosi aikaa ennen kuin tämä päätös astuu voimaan syyskuussa 2004, johtuen siitä, että järjestelmien muuttaminen, lomakkeiden uudistaminen ja asian kokeileminen vaativat niin paljon toimeenpano- ja järjestelyaikaa, että tätä ei aikaisemmin voida toimeenpanna. Tämä todistanee sen, että asiassa on paljon myöskin epäselvyyttä olemassa.

Tällä pohjalla olen vahvasti sitä mieltä, että tätä koko lakia ei tule tällaisenaan hyväksyä. Jos tässä eduskunnan lääkärisiivestä joku nyt esittää hylkyä, olen auliisti valmiina kannattamaan sitä ja odottamaan, että eduskunta puisi tämän asian paremmin ja saisi parempaan käsittelyyn ja yleensäkin tämän tyyppisessä lainsäädäntötyössä tekisi parempaa työtä kuin tässä on menettelytapojen suhteen tehty ja toteutettu.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Jag vill här bara korrigera en missuppfattning som har kommit upp i två inlägg, där man har konstaterat att alla regeringspartier här i salen skulle ha godkänt både lagen och klämmarna. Så är inte fallet. Som grupp har inte svenska riksdagsgruppen godkänt de här klämmarna.

Haluan korjata ed. Kuisman ja myös ed. Lahtelan puheenvuoroja siltä osin kuin ne koskivat hallituspuolueiden yhteistä näkemystä tästä lakiehdotuksesta ja ponnesta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei ole kannattanut lakiehdotusta eikä myöskään ryhmänä kannattanut tätä ponsiehdotusta.

Kauko Juhantalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä riittävän monimutkaisessa asiassa on näköjään ryhmien välillä saatu aikaan lausumaehdotus, joka kuvaa hyvin asian monimutkaisuutta. En juuri ymmärrä, mihin tällä pyritään, mutta tällä kuulemma pyritään siihen, että tämä laki ei olisikaan ihan sellainen, millaiseksi sitä ollaan säätämässä.

Joka tapauksessa ed. Kuisma sai minut muistelemaan tämän lain valmistelutöitä ja sitä asiakirjanippua, joka meillä on pöydällämme ollut. Kun tässä on viitattu Ruotsin kokemuksiin, asiakirjoista ilmenee, että me suomalaiset olemme sen verran nuori kansa vielä, että me emme pidä ajokorttia subjektiivisena oikeutena. Sen sijaan ruotsalaisilla on vähän pidempi, monipuolinen kulttuuri muun muassa liikenneasioissa ja heillä lääkäritkin kokevat annetun velvollisuuden jälkeen, että ajokortti on ruotsalaiseen kansalaisyhteiskuntaan kuuluva kansalaisen subjektiivinen oikeus, ja lääkärit ovat erittäin haluttomia tekemään tätä heille annettua velvoitetta ilmoittaa ajokyvyttömyydestä.

Minusta tämä pitäisi ottaa malliksi meilläkin, ettemme asettaisi yhtä meidän tärkeää ammattikuntaamme, lääkäreitä, tällaiseen asemaan, jossa syntyy suuri kiusaus ajatella, niin kuin kansan enemmistö ajattelee, ja ajatella myös vedoten ajatusmaailmansa siihen moraaliseen oikeuteen ja velvoitteeseen, jonka lääkärietiikka heille antaa.

Minä en ole pitänyt tämän lainsäädännön säätämisjärjestelmästä ja tyylistä laisinkaan. Totta kai äänestän lausuman ja lain puolesta, koska piiskurimme niin edellyttää, mutta olisi varottava tulevaisuudessa näin hätiköityä lainsäädäntöä tekemästä ja tekemästä siten, ettei olla valmiita kysymään laajasti kaikkien mielipiteitä.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Vältin pitkään puuttumista tähän asiaan ja olen vain seurannut, että on ollut miellyttävää todeta, että täällä löytyy erilaisia yhtenäisiä linjauksia, tässä tapauksessa lääkäripuolue ja sen myötä terveydenhuollon muita henkilöitä. En kiistä, ettei kysymys ole keskustelun arvoinen, eikä mielestäni valmistelutapa ole välttämättä oikea.

Mutta se, miksi halusin ottaa puheenvuoron, on kysymys lääkäreiden velvollisuudesta ja oikeudesta tehdä ilmoitus hoitotyön yhteydessä ilmi tulleista sairauksista tai vammoista. Toivon, että yhtä kiinnostuneita oltaisiin siitä, että eri puolilla maata joka päivä on joku alaikäinen lapsi vastaanotolla ja selkeät pahoinpitelyn merkit ovat nähtävissä ja lääkäri jättää tekemättä ilmoituksen. Tämä ei ole olettamus, tämä on fakta. Täällä me kuohumme siitä, ilmoitetaanko se, että ihminen on ajokyvytön, ilmoitetaanko, että hänen ei olisi syytä enää olla liikenteessä oman ja muiden liikenneturvallisuuden vuoksi. Pohtikaa, mikä on lääkärin eettinen velvollisuus tehdä ilmoituksia, missä kohtaa voi aseptisesti pestä kädet.

Kun katson tätä lausumaehdotusta, tämä on lausumaehdotus, jossa kaikki mahdolliset kannat on yritetty pistää samaan paperiin. Jos edes olisi jääty tähän ensimmäiseen kappaleeseen, tämä olisi ollut jotenkin nieltävissä. Mutta jos lausumaan täytyy kirjoittaa, että "valtioneuvosto tarvittaessa ryhtyy toimenpiteisiin mahdollisesti syntyvien epäkohtien poistamiseksi", jos tämä pitää lausumalla sanoa, sitten pitää miettiä jo, onko luottamusta hallitukseen.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tieliikennelain muuttaminen lainsäädäntönä on saanut aika suuret mittasuhteet, ja lähtökohtaisesti, kun tätä katsotaan, muistaakseni 17.6. asia oli puhemiesneuvostossa. Silloin päädyttiin siihen, että liikennevaliokunnassa vaan tätä asiaa hoidetaan eikä pyydetä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa. Mielestäni tämä menettelytapa on aika outo, ja ehkä nyt, tulevaisuuteen kun katsotaan, voisi ajatella, että kun on selvästi sen tyyppistä lainsäädäntöä, missä on ihan selvästi tarve toisen valiokunnan lausua, ei tehtäisi toista kertaa tämän tyyppistä menettelytapavirhettä. Yhdyn niihin kantoihin, joissa arvioidaan tätä ponsilausumaa, eli tämä kattaa kaiken muttei kata loppujen lopuksi mitään. Täytyy muistaa kuitenkin, miten se laki on kaiken kaikkiaan nyt säädetty ja äänestystuloksen kautta hyväksytty viime viikolla.

Meillä on aikaisempi esimerkki tästä: Meillä vankilalääkäreiden kohdalla viime kaudella yritettiin hallituksen esityksessä velvoittaa sitä, että tietyistä sairauksista, joita vangeilla on, pitäisi ilmoittaa vankilan johdolle. Silloin sosiaali- ja terveysvaliokunta muutti velvoitteen oikeudeksi lääkärin ilmoittaa, eli ihan saman tyyppinen asia. Siinä oli nimenomaan pohjana lääkärien vaitiolovelvollisuus. Nähtiin se, että on oikeus ilmoittaa, positiivinen lähestymistapa, paremmaksi kuin se, että tehdään velvoitteita.

Olen erittäin pahoillani, että meidän lainsäädäntömme on saanut tämän tyyppiset mittasuhteet, mutta yleensä ennen joulua täällä on aina joku asia, mikä kuohuttaa tätä salia. Ehkä tänä jouluna se on ollut tämä lääkäriasia sitten.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun kuunteli tätä hallituspuolueitten sopimaa lausumaa, kyllä täytyy sanoa, että se on "toisaalta mutta toisaalta" -lausunto. Se sekoittaa vielä enemmän tätä tilannetta, ei missään tapauksessa esitä mitään sovinnollista ratkaisua, joka tässä olisi varmasti ollut järkevä. Tietysti juna on mennyt jo sen ohi, että todella kuultaisiin asiantuntijoita, joita olisi tarvittu tämän lainsäädännön yhteydessä, ja liikennevaliokunta olisi mielestäni osoittanut suurta järkevyyttä, jos se olisi pyytänyt lausuntoa siltä valiokunnalta, jolle tämä olisi todella kuulunut.

Kun en pidä todella tästä lakiesityksen käsittelystä ja pidän sitä huononnuksena, mikä liikennevaliokunnasta on tullut, ehdotan tämän lakiehdotuksen hylkäämistä.

Aloitetaan alusta. Eduskunnan tulee tehdä hyvää lainsäädäntöä, sellaista lainsäädäntöä, että sitä on mahdollista myöskin noudattaa ja, jos ei sitä noudateta, että täytyy olla mahdollisuus myös varmistua siitä, että sitä voidaan valvoa. Nyt esitettyä ei voida valvoa.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä sama laki, jota eduskunta nyt käsittelee, on voimassa lähes kaikissa Euroopan maissa. Kyllä sitä muissa maissa on voitu valvoa ja noudattaa eikä ole tullut mitään ongelmia. Tämä ed. Tuloselle ja muille. Valiokunnan mietinnön ja hallituksen esityksen kun lukee, sieltä nämä selviävät.

Ed. Juhantalolle: Ruotsihan on vain yksi esimerkki. Tietysti tämä velvollisuus on kaikissa muissakin maissa.

Mitä tulee ed. Gestrinin puheenvuoroon, ruotsalainen eduskuntaryhmähän esitti tätä lausumaa, jonka hallituspuolueet sopivat. (Eduskunnasta: Ei ole totta!) — Sitten jos eduskuntaryhmä ei ole enää sen takana, se on toinen juttu.

Asiaahan on käsitelty hyvin perusteellisesti. En itse muista urani aikana, että näin pientä asiaa missään valiokunnassa olisi näin perusteellisesti käsitelty. Tämä valiokunnan työn tuloskin oli selvillä asiallisesti jo syyskuun lopussa. Sen jälkeen kuultiin kaikki asiantuntijat vielä toiseen kertaan, ja missään vaiheessa kukaan ei esittänyt tämän viemistä sosiaali- ja terveysvaliokuntaan eikä valiokunta itse ole vielä tänä päivänä esittänyt. Sitten kun kaikki oli loppu, eräs sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kun hän ei saanut omaa tahtoaan läpi, viimeisenä esitti, että pitäisi viedä vielä valiokuntaan.

Ymmärrätte, että jos asia on kaksi kuukautta ollut valmiina, vielä sittenkö otettaisiin takaisin? Ihan hyvin — jos tämä olisi mennyt normaalisti ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan puolesta olisi sitä toivottu silloin — kun asia oli kesken käsittelyn, varmasti valiokunta olisi sen sinne lähettänyt, puhumattakaan tietysti, että normaalitapauksessa puhemiesneuvosto olisi sinne laittanut. Tästä on ihan turhaan kehitetty kiistaa valiokuntien välillä.

Eva Biaudet /r:

Arvoisa puhemies! Haluaisin ensinnäkin sanoa, että ymmärrän, että suuressa puolueessa ja suuressa ryhmässä on vähän tiedonkulku hankalaa, mutta voitte vain kysyä omalta ryhmäpuheenjohtajaltanne. Rkp ei ole ollut mukana sopimassa tästä ponnesta.

Toiseksi, tämä virkamies, joka on sosiaali- ja terveysministeriössä, ei suinkaan ole yksin siellä. Se on yksimielisen toimikunnan esitys, joka on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriössä, myös oli liikenneministeriön edustaja mukana.

Kolmanneksi, kun ajatellaan liikenneturvallisuutta ja turvallisuutta yhteiskunnassa muutenkin ja päihteiden käyttöä, on varmasti kaikkien etu, että lääkärin ja potilaan suhde on mahdollisimman pitkäaikainen ja kestävä, jotta hän voisi arvioida ja hoitaa potilasta niin, että hän pääsisi tästä päihderiippuvaisuudesta, että toimisi asiallisesti ja vastuullisesti. Sitä tämä laki ei tule aikaansaamaan. Päinvastoin lääkärin ja potilaan suhde tulee olemaan erittäin hankala ja tulee olemaan vaikea hoitaa päihteiden käyttäjiä.

Sen takia koen, että tässä tilanteessa tämä on niin iso kysymys, että on parempi, että lakiehdotus hylätään, ja haluan kannattaa ed. Tulosen ehdotusta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Viime viikolla tästä äänestettiin ja laki hyväksyttiin. Siinä mielessä minä ihmettelen sitä, että tätä nyt ikään kuin ponnella pyritään vääntämään ikään kuin tätä lakia ei olisikaan hyväksytty. Siinä mielessä kannatan sitä, että missään tapauksessa ei tähän mitään ponsia eikä hylkäämistä, koska viime viikolla eduskunta näytti tahtonsa ja sillä sipuli.

Tässä kuitenkin on liikenne- ja viestintävaliokunnan yksimielinen kannanotto, eli mietintö lähtee siitä liikenneturvallisuusnäkökulmasta, mikä tähän sisältyy. En näkisi sitä sillä tavalla, vaikka en itse lääkäri olekaan, jotta tämä jotenkin rikkoisi joitain valoja siellä vaan päinvastoin antaa selkänojan lääkärille hoitaa asia hyvin, että liikenteestä saadaan semmoiset henkilöt pois, jotka eivät sinne kuulu, aiheuttavat vaaraa sairauden takia. Toivon, että tämä nätisti laitetaan käytäntöön tässä muodossa ja ilman mitään ponsia.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Ed. Biaudet’lle toteaisin kyllä, että kannattaisi lukea nyt ryhmätoverinne ed. Lövin ensimmäisessä käsittelyssä käyttämä puheenvuoro. Hän sanoi, mikäli muistan oikein, nimenomaan siitä, että suhtautuu kriittisesti ja nimenomaan, että kun on päästy sopimukseen, sopimuksesta pidetään kiinni. Saattaa olla, herra puhemies, että muistan väärin, mutta näin minä muistan ed. Lövin puheenvuoron puhujakorokkeelta.

Kun Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta oikeuslääketieteen erikoislääkäri liikennetieteen erityispätevyydellä, ylilääkäri Aulikki Wallin toteaa aika paljon tästä asiasta, sanoisin näin, että hyvät ystävät, edustajakollegat, lukekaa tämän asiantuntijalääkärin lausunto samoin kuin Suomen Liikennelääketieteen yhdistyksen edustajien lausunto; silloin te näette, mitä alan asiantuntijat ovat asiasta mieltä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tavoite saada ajokunnottomat pois liikenteestä on hyvä. Tämä tietysti pitäisi ulottaa kaikkeen muuhunkin, muun muassa rattijuopot ja huumeessa ajavat pitäisi paljon nykyistä paremmin saada pois liikenteestä.

Mutta tässä on tietty ongelma. Lääkärin ja potilaan välinen suhde on hyvin luottamuksellinen hoitosuhde, ja lääkärin etiikka, lääkärin työn syvin olemus, on kuitenkin niin paljon toisen tyyppinen kuin velvollisuus ilmoittaa yhteiskunnalle, että tässä asiassa on tietty ristiriita. Tätä ei ole kyllä mielestäni lain valmistelussa lääkärietiikan kannalta nähty riittävästi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen äskeisenä puhujana, pappina, tietää tiiviin vaiteliaisuuden vaatimukset ja tiiviin suhteen merkityksen, mikä se on lopputuloksen osalta olemassa. Tältä osin viitaten käytettyihin puheenvuoroihin, mitä liikennevaliokunnan useat jäsenet ovat käyttäneet, kyllä tietysti tavoite on hyvä, liikenneturvallisuus, mutta näin sitä ei tehdä. Pitäisi pohtia joitain muita asioita, saada sekopäiset, väsyneet, harhautuneet, muuten sokeat jne. sieltä liikenteestä pois, erityisesti kaaharit ja luonteeltansa vialliset. Tähän nähden tämän lain valmistelu varmasti hallituksen tasolla on tapahtunut erinomaisen hyvin, se on pohjimmiltaan pohdittu ja perusteltu, mutta valiokuntatasolla se ei ole tapahtunut.

Kun täällä on viitattu siihen, että puhemiesneuvoston tekemän esityksen perusteella eduskunnassa lähetekeskustelun yhteydessä ei ole kukaan vaatinut sitä sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, ei varmasti siellä ole tullut semmoista esitystäkään, että tätä voitaisiin näin laajalle vetää ja näin metsään tavallaan alkuperäisestä esityksestä kääntää.

Siinä mielessä, herra puhemies, niin kuin lupasin, että kannatan, jos tätä esitetään hylkyyn, kannatan ed. Biaudet’in rinnalla ed. Tulosen tekemää ehdotusta, että mitä pikimmin hylättävä ja valmisteltava ja tuotava uutena hallituksen esityksenä. Silloin tästä voi jotakin tulla, koska on eduskunnan tahdosta, käsityksestä ja myöskin kansan käsityksestä näkemystä jo silloin olemassa.

Pehr Löv /r:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kertoa ed. Vistbackalle suunnilleen, mitä minä sanoin silloin keskustelussa. Sanoin, että tämä laki, jos se tämmöisenä menee läpi, tekee lääkärin työn varsin tekniseksi ja helpoksi tavallaan, mutta silloin unohdamme täysin lääkärin hyvän hoitosuhteen potilaisiinsa ja ihmisiin. Jos uskottavuutta hoitojärjestelmään ei ole enää olemassa, jos luotettavuuden puute jää, niin sellaista lainsäädäntöä ei pidä hyväksyä. Ilmoitin sitten lopussa, että tästä on keskusteltu ja olin mukana sorvaamassa tätä ponsiehdotusta mutta jätimme varauman tähän ja että en voi tässä vaiheessa ottaa kantaa lähettämiseen suureen valiokuntaan. Tämän voi kyllä kuka vaan lukea pöytäkirjasta.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Ed. Vistbacka vetosi tähän Liikennelääketieteellisen Yhdistyksen lausuntoon, ja tämä yhdistys on lähettänyt kirjallisena ainakin lääkärikansanedustajille aivan näinä päivinä kantansa, ja siinä todettiin, että he kannattavat nimenomaan oikeutta ilmoittaa, ei velvollisuutta, joten ilmeisesti liikennevaliokunta on saanut jossain määrin virheellistä tietoa tämän käsittelyn yhteydessä.

Tässä vaiheessa, arvoisa puhemies, kannatan myös tätä hylkäysesitystä, jotta esitys voitaisiin paremmin ja perusteellisemmin valmistella ja samalla kuulla myös asiantuntijoita, jotka osaavat tarkastella sitä lääkärin työn arjen ja potilas—lääkäri-suhteen erilaisten vaateiden näkökulmasta.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Olen moneen kertaan ilmaissut vankan tukeni tälle sosialidemokraattien ja keskustan hallitukselle ja niin myös tässä tapauksessa eli olen kyllä hallituksen alkuperäisen esityksen kannalla, jossa nimenomaan lääkärillä on oikeus ilmoittaa siitä, onko henkilö kykenevä ajamaan vai ei. Toisaalta erinomaisen suuria vaikeuksia aiheuttaa se, miten sitten voidaan todeta, että lääkäri laiminlyö velvollisuutensa. Luulen, että sitä on käytännössä lähes mahdoton valvoa, jos lääkäri vaan toteaa, että ei hän ole havainnut mitään, jos vaaditaan häneltä velvollisuutta ilmoittaa. Tämä laki on erittäin vaikea valvoa käytännössä.

Puhemies! Kuitenkin haluan tässä yhteydessä todeta, että tällainen tietynlainen solidaarisuus tekee kyllä sen, että olen valmis hyväksymään tämän ponnen, vaikka olisin pitänyt hallituksen esitystä parempana.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, ed. Seppo Lahtelalle, kun hän sanoi, että sokeat pois liikenteestä, ilmoitan, että tässä optikoille annetaan velvollisuus ilmoittaa, niin että kyllä ne sokeat lähtevät sieltä pois.

Toisekseen, ed. Räsäselle ilmoitan, että jo kolme vuotta sitten, kun liikennesuunnitelma oli täällä eduskunnassa ison salin keskustelussa, erikoisesti Liikennelääketieteen Yhdistyksen edustajat toistuvasti valiokunnassa korostivat, että on saatava velvollisuus, koska se on ainut, joka toimii tässä tilanteessa.

Ja kolmanneksi, tässä on viilattu tämä velvollisuus kaikkein hienovaraisimpaan mahdolliseen muotoon, koska se on ikään kuin vain tuki lääkärille, jonka pitää ilmoittaa epämiellyttävä asia, ja siinä kaikki. Sen hienovaraisempaa ja taitavampaa menettelyä ei voi olla, ja tämä on tarkkaan harkittu.

Ed. Mauri Pekkarinen merkitään läsnä olevaksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen hallituksen esityksen kannalla asiassa ja katson, että tämä oli kyllä siinä harkittu paremmin lääkärietiikan kannalta ja lääkärin ja potilaan välisen hoitosuhteen kannalta. Lääkärin tehtävä ei ole olla poliisi eikä tuomari, vaan lääkärin tehtävä on hoitaa potilasta. Se on lähtökohta hänen työkentässään ja etiikassaan; näin minä ymmärrän. Tätä lääkärin etiikkaa pitäisi tässä asiassa kunnioittaa, ja liikenneturvallisuus pitäisi hoitaa muulla tavalla erinomaisen hyvään kuntoon.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Oinosen kanssa siitä, että lääkärin etiikka on paikallaan silloin, kun potilaan turvallisuutta ja hyvinvointia edistetään. Tehtävänä on, kun on havaittu joku vika, ryhtyä toimenpiteisiin, ja niin myös tämän mietinnön johdosta tulee käymään. Eikä tässä sillä tavalla mitään kauheata uutta ole.

Me kaikki tunnemme hyvin monta tapausta, kun kunnanlääkärille on tuotu tuttu mies tarkastettavaksi yöllä, kun on epäilty, että tämä on nauttineessa tilassa ajanut autoa. Tarkoittaako tämä sitä, että sitten kunnanlääkäri voisi tässä tilanteessa harkita, antaako hän lausuntoa vai eikö anna? Minusta kunnanlääkärinkin velvollisuus siinä tilanteessa on todeta potilaan tila ja niin muissakin tapauksissa, jos niitä eteen tulee, ja sillä tavalla huolehtia paitsi sen potilaan myöskin yleisestä turvallisuudesta. Tässä nyt pikkusen turhan isoja ääniä käytetty lääkärietiikan puolesta kysymyksessä, jossa on kysymys koko yhteiskunnan turvallisuudesta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edelliseen puheeseen viitaten sanoisin, että silloin on hiukan ehkä eri asia, kun poliisi tuo rattijuoppoudesta jo epäillyn lääkärille ja toimeksiantajana on poliisi. Tämä muuttaa tilanteen siitä, kun potilas hakeutuu lääkärin hoitoon.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Toteaisin ed. Pulliaisen puheenvuoron johdosta: Kun sanoin, että kaaharit, liikenteellisesti sokeat ja kaikki muut pois, tarkoitin nimenomaan liikenteellisesti sokeita, jotka eivät näe muita kanssakulkijoita, muita tielläliikkujia eivätkä piittaamattomuudessaan kunnioita edes niitä vähäisiäkään liikennesääntöjä, mitä he itse saattaisivat muuten ymmärtää.

Keskustelu päättyy.