Täysistunnon pöytäkirja 108/2008 vp

PTK 108/2008 vp

108. TIISTAINA 18. MARRASKUUTA 2008 kello 14.04

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys laiksi arvonlisäverolain 85 §:n muuttamisesta

 

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetissa on lähdetty siitä, että halutaan kohdentaa veronkevennyksiä niille, jotka niitä todellisesti tarvitsevat. Tämä ruuan arvonlisäveron alennus on oivallinen esimerkki siitä, että tämä kohdentuu myös niille, jotka eivät tarvitsisi sitä.

Esitän, että tämä lakiesitys hylätään, ja meillä on omissa vaihtoehdoissamme tarjota verotuksen kautta myös huomattavasti oikeudenmukaisempi ratkaisu perusvähennyksen tuplaamisen kautta ja työtulovähennyksen kautta ja muutenkin kohdentamalla verotuloasteikossa painopistettä entistä pieni- ja keskituloisemmille paljon enemmän kuin mitä hallitus on tarjonnut.

Esitän, että lakiesitys hylätään.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kun elintarvikkeiden hintakehitys on ollut jatkuvassa nousussa, arvioin aikanaan, ettei ruuan arvonlisäveron alentamisesta ole kovinkaan paljon hyötyä, semminkin kun kauppaketjut, jotka hallitsevat päivittäistavaramarkkinoita, ovat todennäköisesti jo etukäteen nostaneet ruuan hintaa tähtäimessä elintarvikkeiden arvonlisäveron alennus. (Ed. Pulliainen: Juuri näin!)

Nyt tilanne on oleellisesti muuttunut. Matalasuhdanteessa kansalaiset tulevat varovaisiksi ja heidän kulutuskäyttäytymisensä muuttuu. Jotta kauppa kävisi, on hintoja alennettava. Onkin arvioitavissa, että hintakehitys seuraavien kahden kolmen vuoden aikana on kuluttajien kannalta positiivinen. Erityisesti pieni- ja keskipalkkaisten osalta on hyvä, että ruuan arvonlisäveron alennus tehdään ensi vuonna. Sillä on myös elvyttävää vaikutusta.

Suomessa pitäisi arvioida myös sitä, miksi ruuan raaka-aineiden hintataso nousi viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alussa niin paljon. Selityksenä on käytetty sitä, että ruuan raaka-aineita on käytetty enenevässä määrin biopolttoaineiden valmistukseen.

Arvoisa puhemies! Mutta yhtenä selitystekijänä voidaan pitää Euroopan unionin maataloutta merkittävästi rajoittavaa politiikkaa. Onkin tärkeätä, että maataloustuotantoa lisätään seuraavien vuosien aikana. Näin saadaan myös elintarvikkeiden hintatasoa alemmaksi.

Euroopan unionin rajoittavasta maatalouspolitiikasta ovat hyötyneet pääasiassa kaksi Keski-Euroopan valtiota eli Saksa ja Ranska. On tärkeätä, että maatalouspolitiikan suuntaa muutetaan tuotantoa lisääväksi silläkin uhalla, että tukitasoihin tulee muutoksia.

Eduskunnan päätöksen jälkeenkin Suomen elintarvikkeiden hintataso jää kovin korkeaksi. Syy on edelleenkin korkean arvonlisäveron. EU-maiden keskimääräinen elintarvikkeiden arvonlisävero on vajaat 6 prosenttia. Suomalaiset joutuvat korkean arvonlisäveron takia siis edelleen kärsimään ruuan kovasta hinnasta. Tämä tosiasia on syytä pitää mielessä tulevaisuuden veroratkaisuja tehtäessä.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hyvää tarkoittava esitys on jo ensimmäisessä käsittelyssä herättänyt paljon keskustelua. Huolenaiheet asiaan liittyen on myös tuotu useaan kertaan esiin, mutta kertaus ei liene pahitteeksi. Ensimmäinen epäkohta tämän lain osalta liittyy ravintolapalveluiden asemaan, jonka osalta on toivottavaa, että EU-neuvotteluissa hallitus saa tavoitteensa läpi ja ruuan arvonlisävero voitaisiin direktiivimuutoksen myötä alentaa myös ravintolapalveluissa.

Toinen suuri kysymys tämän lain osalta on, siirtyykö kevennys aidosti hintoihin. On toivottavaa, että esitykseen liitetty seuranta todella tuottaa tulosta ja esityksellä oletetut mittavat ja merkittävät talousvaikutukset myös toteutuvat. On mainittu, että kokonaistyöllisyys parantuisi 6 000 henkilöllä, kuluttajien ostovoima parantuisi, hinnat alenisivat 4,1 prosentilla ja vaikutukset olisivat positiivisia inflaation torjuntaan. Nämä ovat kovia tavoitteita, ja toivon todella näiden hyvien tavoitteiden tämän lain myötä toteutuvan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ruoka on semmoinen jokapäiväinen tarvike, jota useampi meistä tarvitsee, jos aikoo terveenä pysyä ja hyvässä kunnossa. Sen takia se on semmoinen perusasia kaikille asumisen lisäksi näillä leveysasteilla, jotta meidän pitäisi suhtautua sillä tavalla näihin ruokaan ja asumiseen, että ei verotuksellisin keinoin tehdä lisää kustannuksia eikä muillakaan keinoin.

Nyt tässä pitää kehua hallitusta. Tässä hallitus on lähtenyt oikeaan suuntaan. Kaikista niistä uhkakuvista huolimatta, mitä on todettu, että välttämättä ei mene hintoihin, uskon kuitenkin, jotta valtaosa näistä alennuksista tulee hintoihin tavalla tai toisella menemään. Olen jopa sitä mieltä, jotta kun tämä on tämmöinen perusasia, niin tässähän pitäisi vielä alentaa jatkossakin elikkä katsoa, jotta pitääkö meillä olla Euroopan keskitaso vai pitääkö meillä olla alempana vielä kuin eurooppalainen keskitaso ruuan alvin osalta. Sehän tarkoittaa monia asioita. Tällä hetkellä, kun meillä on tämä veropaletti auki elikkä kun tätä valtion budjettia tehdään, niin muutetaan sitä sillä tavalla tässä ja verotaulukoita, jotta isommille tuloluokille ei anneta niitä veronkevennyksiä, mitä on kuviteltu, koska heillehän tässä tulee nyt kaksinkertainen verohyöty, tulee sieltä tuloveronalennuksen puolelta ja nyt tulee sitten vielä tästä, kun ruoka halpenee. Mitään syytä ei ole enää täältä kautta kannustaa sitä, jotta annetaan isoja verohelpotuksia, koska nythän tässä käy sillä tavalla, jotta pienituloiset tässä nykypolitiikassa jäävät kokonaan paitsi.

Kun katsotaan työmarkkinatuella olevaa, niin hänhän ei tästä veroalesta yhtään pätkääkään hyödy. Päinvastoin nyt tapahtuu sillä tavalla, jotta kunnissa nostetaan veroprosentteja, niin kuin Kiteelläkin eilen äänestyksen jälkeen nostettiin 1,25 elikkä aletaan olla kohta Pelkosenniemen tasolla, onko se 20,75 meillä tällä hetkellä Kiteellä. Siellä työmarkkinatuella oleva henkilö ensi vuonna saa vetää vyötään huomattavasti tiukemmalle kuin se tänä vuonna on. Tässä olisi pieni toivo nyt, että myös pienituloiset täältä kautta saavat jotain hyötyä. Sen takia näen hyvin tärkeänä, jotta toivon mukaan hallituspuolueissakin nyt herätään. Siellä ovat tainneet isokenkäiset kokoomuslaiset mainita jopa puhemiehestä lähtien, jotta eikös pitäisi vähän tästä veroalesta nyt luopua sillä puolen.

Ed. Laxellille voisi todeta, taisi muuten lähteä salista pois, ed. Laxell totesi siitä, jotta ruuan hinta on noussut. Kyllähän tämä hallitus heti ensi töikseen, kun pääsi toteuttamaan oikein näitä haaveitaan — ne eivät olleet unelmia, ne olivat varmaan haaveita, jotka toteutettiin, meillä on vaan unelmia — pani lihoiksi tämän Kemiran, mikä tarkoitti sitä, jotta nyt sitten me maksamme sitä laskua tässä lihassa ja leivässä ja maidossa ja kaikissa elintarvikkeissa, koska hinnat lienevät yli kaksinkertaistuneet nyt tähän päivään mennessä siitä ajasta, kun Kemira vielä oli valtionyhtiö. Sen takia tulen äänestämään tämän hallituksen esityksen puolesta pitkästä aikaa. Usein olen äänestänyt vastaan, mutta nyt on erityinen poikkeus ja hallitus voi iloita siitä, jotta löytyy oppositiostakin tukea.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On aivan selvä asia, että vihreät äänestävät hallitusrintamassa tässä asiassa. Koska asia on sovittu hallitusneuvotteluissa, niin silloin menetellään näin, eikä siitä mihinkään poiketa. (Ed. Kalliksen välihuuto) On siellä monta muutakin sellaista asiaa, jotka on sovittu ja joissa toisinpäin on se, että mitä mieltä siitä hommasta on.

Mutta joka tapauksessa, jos pikkuisenkaan objektiivisesti miettii tätä asiaa, niin tässähän on kysymys upporikkaan valtion toimenpiteestä. Vain upporikkaalla valtiolla on varaa tämän laatuiseen toimenpiteeseen, jossa on vaikka kuinka monta kuoppaa, joihinka voi kompastua.

Ensinnäkin, kun palautetaan mieliin vuosi 94 ja sen jälkeen 1.1.95, silloin tapahtui erittäin merkittävä elintarvikkeitten arvon alennus ja sitten myöskin senmukainen vähittäishintojen alennus. Oli Vähittäiskauppa ry:n toiminnanjohtajalla aika kova pala, kun joutui sitten loppujen lopuksi antamaan periksi, että no, kyllä siinä sittenkin kävi niin, että pikkuhiljaa vaan ne hinnat nousivat ja kuittaantui pois tuo elintarvikkeitten vähittäishintojen alennus. Siis toisin sanoen mistä löytyy se sellainen vahti, että nyt luvattu alennus todella — todella — säilyy alennuksena? Ei mistään. Kun otetaan huomioon, minkälaista markettirakentamista on harrastettu viime aikoina, niin tässä on semmoinen oiva mahdollisuus kuitata sitten hinnankorotusten kautta rahnaa noitten velkojen maksuun.

Sitten yhden putiikin käyttäytymistä minä tässä todella ihmettelen. Se on MTK, joka lähti kannattamaan tätä samaista hanketta, joka nyt siis toteutuu. Minä en ymmärrä, millä konstilla he kuvittelevat nyt vähittäiskaupan lupausten perusteella, että heidän tarvitsemiaan tuottajahintojen nousuja voitaisiin toteuttaa. Siis tämähän lukitsee tuottajahintojen nousun, joka on itse maatalouselinkeinon kannalta ihan elintärkeä asia. Tässä on täydellinen ajatusvirhe koko hommassa, ja se sattuu harvinaisen kenkkumaiseen aikaan, kun parhaillaan käydään maatalouden niin sanottuja terveystarkastusneuvotteluja, joista toivottavasti sitten Suomelle tulee myönteisiä uutisia, niitä ei vielä ole kuulunut.

Arvoisa puhemies! Tilanne on sillä tavalla, että kun merkittävä johtava hallituspuolue, Suomen keskusta, on asettanut itselleen tällaisen tavoitteen, niin vihreittenkin uskollisina sotureina pitää olla rintamassa mukana, kävi kuinka kävi.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä opposition puolellahan uskollinen rintama voi olla vähän hatarampi kuin hallituspuolella. Niin kuin näkyy, meillä on erilaisia käsityksiä sosialidemokraattienkin eduskuntaryhmän sisällä siitä, miten tähän ruuan arvonlisäveron alentamiseen tulisi suhtautua.

Keskeinen yhteiskunnallinen haaste ja ongelma, josta puhutaan toistuvasti, on tällä hetkellä se eriarvoisuuden kasvaminen, mitä Suomessa on tapahtunut 90-luvun alun jälkeen. Siitähän on useita raportteja. Se ei koske vain taloudellisen eriarvoisuuden kasvamista vaan monia muita alueita, terveyseroja jne.

Olen miettinyt, millä tavalla tämä ruuan arvonlisäveron alentamishanke ja tämä esitys liittyy tähän eriarvoisuuden problematiikkaan. Tuoko se oikean vastauksen siihen eriarvoisuuden kasvuun vai ei, vahvistaako se sitä vai ei, sitä on tietysti vaikea arvioida, kun ei tiedetä, millä tavalla sitten ruuan hinnan — sehän sille kuluttajalle merkitsee — kehitys tämän veron alennuksen myötä sitten tapahtuu.

Suhteellisesti ottaen — näin siis toistetaan useaan kertaan useissa puheenvuoroissa — ruuan arvonlisäveron alennuksesta hyötyvät eniten pienituloisimmat, kuten eläkeläiset, opiskelijat ja yksinhuoltajien lapsiperheet, siis suhteellisesti ottaen he hyötyvät tästä eniten. No, miksi niin, mitä tarkoittaa "suhteellisesti ottaen"? No, siinä mielessä, että heidän menotaloudestaan näissä pienituloisissa perheissä ruualla on suurempi osuus kuin niillä, jotka ajavat esimerkiksi Ferrarilla tai asuvat Helsingin rannoilla 500 neliön taloa. Suhteellisesti ottaen ruuan osuus menoista on suurempi tietysti pienituloisilla, ja siinä mielessä on oikein sanoa, että suhteellisesti ottaen he hyötyvät, heille ruoka on se suurin osa sitä välttämättömyyttä, jonka kustannuksista on kysymys.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on laajemminkin, kun on tehty päätöksiä, joihin liittyy etuuksien tasoa tai rahallisia saamisia, tehty ratkaisuja suhteellisuusperiaatteella. On oltu kiinnostuneita siitä, miten suhteellinen hyöty ihmisille kasvaa, kasvaako jonkun suhteellinen hyöty enemmän tai vähemmän tai millä tavalla oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa toteutuu, kun kaikki saavat suhteellisesti ottaen yhtä paljon. Vähemmän on ollut puhetta, sitten kun puhutaan näistä oikeudenmukaisuuskysymyksistä, siitä, mitä oikeudenmukaisuus on sen eurojen saamisen kannalta. Se suhteellisuus on sitä käypää valuuttaa. Eurot eivät ole niin kiinnostavia kuin oikeudenmukaisuudesta puhutaan.

Oikeudenmukaisuuden kannalta kuitenkin, näin ajattelen, jos ajattelee tavallisen ihmisen näkökulmasta, eniten merkitystä on sillä, mitä ihan oikeasti, absoluuttisesti, käteen tulee rahaa tai kuinka paljon sitä jää tulematta. Se suhteellisuus ei kaupassa, kun ruokaa ostaa, merkitse mitään, vaan se on se kassan näyttämä numero, joka pitää absoluuttisella valuutalla maksaa.

Suhteellisuusetuisuuksista, joita suhteellisuusperiaatteen mukaisesti meille osoitetaan, tietysti prosenttiperusteiset palkankorotukset ovat yksi tämän tyyppinen rakenne, jossa suhteellisesti ottaen kaikki saavat yhtä paljon rahaa prosenteissa. Mutta tietysti tämä prosenttiperusteinen palkankorotussysteemi lisää tuloeroja, lisää eriarvoisuutta Suomenmaassa meidän systeemissä. Vastaavasti samalla prosentilla aleneva verotus, siis prosenttiperusteinen veronkevennyslinja, myöskin lisää eriarvoisuutta, koska ne veronkevennykset ovat isompia euroissa mitattuna siellä suuremmissa tuloluokissa kuin pienemmissä tuloluokissa.

No, ruuan arvonlisäveron alentaminen tulee tietysti samalla prosentilla kaikkeen siihen ruokaan, joka tämän verolainsäädännön piirissä on. Kuitenkin on perustellusti osoitettu, minusta vastaansanomattomasti, että absoluuttisesti suurimman hyödyn saavat ne, joille ruoka ei merkitse niin suurta osaa siitä omasta menotaloudesta, eli ne, joilla on varaa ostaa kalleimpaa ruokaa, voivat valita, ostavatko erikoiskallista ruokaa vai keskihintaista ruokaa ja millä tavalla suunnittelevat sen menunsa. Vastaavasti pienimmän hyödyn euromääräisesti tästä arvonlisäveron alentamisesta saavat ne, jotka ostavat halvinta ruokaa, mainitsematta nyt mitään erityisiä elintarvikkeita tässä yhteydessä. Se olisi sopimatonta. Mutta totta kai on niin, että tämä ei vähennä eriarvoisuutta vaan ennemminkin lisää. Siitä 500 miljoonasta, joka tähän käytetään, suurempi osa tulee hyvätuloisille kuin pienituloisille.

Tämän johdosta kannatan ed. Paasion tekemää hylkäysesitystä.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Olen tässä salissa monta kertaa toivonut, että verotuksessa ruvettaisiin noudattamaan sitä veropoliittista linjaa, jota kristillisdemokraatit monessa monessa puheenvuorossa ja esityksessä ovat esittäneet. Eli verotetaan lievästi sitä, mitä yhteiskunta ja ihminen tarvitsee, ja ankarammin sitä, mitä ihminen ja yhteiskunta ei välttämättä niin paljon tarvitse.

Tässä yhdessä puheenvuorossa todettiin, että ihminen tarvitsee ruokaa, ja aivan varmasti tarvitsee. Sen takia ruokaa tulisi verottaa lievästi. Useimmissa maissa näin myöskin menetellään. Suomi on yksi niitä harvoja maita, missä verotetaan ruokaa näin ankarasti. Ja on päivänselvä asia, että jos tällaista välttämättömyyshyödykettä verotetaan ankarasti, niin siitä tietenkin — koska se on välttämättömyyshyödyke — kärsivät eniten pientuloiset. Ei sillä ole niin suurta merkitystä, mikä on ruuan vero hyvätuloiselle, ei sillä ole merkitystä, mutta pientuloiselle ruuan hinnalla on suurikin merkitys. Eli tämä periaate on äärettömän tärkeä, muistakaamme: lievästi sitä, mitä ihminen ja yhteiskunta tarvitsee, ankarammin sitä, mitä ei tarvitse.

On ollut myöskin mielenkiintoista seurata, miten politiikassa ja eduskunnassa jotkut puhuvat erittäin voimakkaasti ravintolaruuan puolesta ja vähättelevät kotiruuan merkitystä. Mistä tämä viestii? Siis puhutaan kyllä voimakkaasti ravintolaruuan merkityksestä, mutta kotiruualla ei ole niinkään suurta merkitystä. Tarkoitan sitä, että halutaan alentaa ravintolaruuan veroa. Se on joskus tuntunut tärkeämmältä kuin kotiruuan arvonlisäveron alentaminen. Tämä on minua ainakin jonkin verran vaivannut, ja olen ihmetellyt, minkä takia näin on puhuttu ja minkä takia tällainen kanta on otettu.

Ed. Kantola puhui paljon tästä suhteellisuudesta. Oliko hän kaikissa asioissa oikeassa vai oliko hän joissakin väärässä? Kyllä oikeastaan kaikki, mitä on asiasta esitetty, osoittaa sen, että pientuloiselle tällä on merkitystä ja selvästi suurempi merkitys kuin hyvätuloiselle. Sen takia pidän tavattoman hyvänä, että tämä esitys on vihdoinkin tullut. Mutta jos minä yksin olisin saanut päättää, niin olisin kyllä pudottanut tästä alennetusta arvonlisäverosta pois sellaista, mikä ei siihen kuulu.

Olen yrittänyt katsoa, mitä sisältää esimerkiksi Ruotsin alennettu alvi elintarvikkeista, ja olen yrittänyt myöskin muualta katsoa, mitä siihen sisältyy, ja olen huomannut, että muissa maissa alennettuun arvonlisäverokantaan sisältyy vain ihmiselle tarkoitettu ruoka. Tässä meidän lakiesityksessämme tähän tulee myöskin koirien ruoka ja kissojen ruoka, joka ei taas sisälly esimerkiksi Ruotsin alennettuun verokantaan. Tämä kyllä jonkin verran sotii tätä ensimmäistä periaatetta vastaan, että verotetaan lievästi sitä, mitä ihminen ja yhteiskunta tarvitsee, ja pitikö siihen sitten panna myöskin nämä, mitä nyt ei niin välttämättä siihen kuuluisi?

Kun olen tämän asian nostanut esille, niin on sanottu ministerin taholta, että olisi niin vaikea poimia se pois siitä laista. Tähän voi tietenkin kysyä, oliko vaikea poimia ja pudottaa tästä alennetusta arvonlisäverokannasta esimerkiksi olut pois. Ei ollut mitään vaikeuksia. Hyvin helppoahan se on. Yhtä helppoa olisi ollut pudottaa myöskin nämä äsken mainitut tuotteet tästä alennetusta verokannasta pois.

On myöskin ollut erittäin mielenkiintoista seurata ja kuulla näitä puheita. Osa hallituspuolueiden edustajista tässä asiassa, niin kuin siinä edellisessä, moittii kyllä hallituksen esitystä mutta äänestää kuitenkin sen puolesta. (Ed. Pulliainen: Solidaarisuutta, solidaarisuutta!) — Siksikin sitä voidaan sanoa. — Mutta kyllähän meidät on valittu tänne toimimaan niin kuin parhaaksi näemme ja ennen kaikkea toimimaan myös niin kuin puhumme.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustan pitkäaikainen haave ruuan arvonlisäveron laskusta toteutuu viimein Matti Vanhasen toisen hallituksen toimesta. Mielestäni tämä erittäin tasapuolinen, kaikille Suomen kansalaisille kohdistuva veronalennus on erittäin paikallaan. Kotimaisen ruuan ja kotimaisen elintarviketeollisuuden kannalta myös ruuan arvonlisäveron alennus on hyvä ratkaisu, lisäähän se kotimaista kysyntää, ja siksi luulen, että MTK on juuri tästä syystä mukana.

Kokoomuksen, vihreiden ja demareiden leiristä tätä on hiukan epäilty. No, he edustavatkin tässä salissa hyväosaisia, paitsi ed. Lahtela, joka kannattaa hallituksen hyvää esitystä.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos arvioi esimerkiksi tänä vuonna elintarvikkeitten keskimääräiseksi hintojen nousuksi hieman yli 8 prosenttia. Vauhti on siten selvästi muuta inflaatiovauhtia nopeampi. Tilanne ei kuitenkaan juurikaan poikkea muun Euroopan kehityksestä, jossa elintarvikkeiden hintojen nousuvauhti on viimeisen vuoden aikana ollut 7,5 prosenttia.

Toisin kuin tässä salissa tänäänkin on väitetty, viimeisten kolmen vuoden aikana Suomen hintojen nousu on kuitenkin ollut EU:n keskimääräistä hintojen nousua hitaampaa. Eli väitteet, että suomalaiset kauppiaat olisivat erityisesti halunneet nyt nostaa etukäteen hintojaan, eivät siis pidä paikkaansa. Tästä 5 prosenttiyksikön veronalennuksesta johtuvan vivahteikkaan keskustelun ja valppaan hintaseurannan seurauksena veronalennuksen arvioidaan siirtyvän hintoihin täysimääräisesti. Näin siis arvioi muun muassa Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos. Käytännössä veron alentaminen tarkoittaa sitä, että elintarvikkeiden hinnat alentuvat nyt noin 4,5 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Kaupan hyllyllä veron alentuminen näkyy siten, että elintarvikkeiden hinnat alentuvat joulukuusta 2008 joulukuuhun 2009 arviolta 2,1 prosenttia, kun ne muutoin nousisivat 2,3 prosenttia. Koko vuonna elintarvikkeiden hinnat nousevat keskimäärin 2,1 prosenttia.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ruuan arvonlisäveron alennus on mielestäni, vaikka kokoomuslainen olenkin, erittäin tervetullut. Tiedän, että monet suomalaiset ovat tästä hyvin iloisia, ja tästä hyötyvät erityisesti pienituloiset, lapsiperheet ja eläkeläiset.

Kauppa on tässä keskustelussa tänään ja viime torstaina, huomasin, ollut erityisen kritiikin kohteena. Uskotaan, että tämä veronalennus päätyy kaupan katteisiin, mutta minä en tähän usko. Olen pitkäaikainen kaupan alan ammattilainen taustaltani ja tiedän, että tämä on kaupparyhmille Suomessa imagon kannalta äärettömän tärkeä asia toteuttaa hyvin niin, että tämä hyvä periaate siitä, että nämä veronalennukset päätyvät kuluttajan hyödyksi, todella toteutuu. Muutoin kuluttajat äänestävät kyllä jaloillaan.

Tätä veronalennusta jos jotain tullaan kovasti varmasti seuraamaan, varmasti myös julkisuudessa, mutta uskon, että myös tähän virallisia seurantaryhmiä tullaan asettamaan. Tämä tulee kyllä koitumaan kuluttajien eduksi. Kauppa on aiemminkin hoitanut vastaavanlaisia operaatioita. Esimerkiksi euron käyttöönoton yhteydessä pelättiin samaa, että hinnat nousevat, mutta silloin tapahtui niin, että monet hinnat laskivat ja hyvin pitkäaikaisesti.

Tämä on hyvä esitys ja tulee aidosti laskemaan elintarvikkeiden hintoja, mutta on luonnollisesti tärkeää, että tätä seurataan ja tästä keskustellaan. Mutta sitähän me emme voi tälläkään esityksellä aikaansaada, että ruuan hinta ei enää jatkossa nousisi, koska tuottajahinnat ja tuontihinnat muuttuvat, mutta se hyöty tästä on, että jatkossa ne hinnankorotukset ovat maltillisempia, koska kerrannaisvaikutukset alentuneen veron kautta ovat myös pienempiä jatkossa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Toivakalle totean, että hän ei äsken viitsinyt kuunnella, kun puhuin tuossa. Tätä asiaa seurattiin hyvin tarkkaan valiokunnassa — minä olen täällä ollut 21,5 vuotta, kohta 22 vuotta — ja sen vuoden 1995 operaation seurasin erittäin tarkkaan, kun olin silloin vielä EU-kriittisten järjestöjen puheenjohtaja kaiken lisäksi. Kaikki oli seurannassa, ja siinä kävi juuri toisin kuin te äsken väititte. Sen vähittäiskaupan Osmo Lainekin joutui myöntämään kitisten ja katisten mutta kuitenkin.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa uskon kyllä enemmän pitkäaikaista K-kauppiasta, ed. Toivakkaa, kuin täällä jo yli 20 vuotta istuskellutta ed. Pulliaista. Tuo on varmasti konkretiaa, mitä ed. Toivakka kertoi.

Täällä ed. Kantola puhui kovasti suhteellisuudesta, mutta tässä tapauksessa kyllä pienituloiset ovat ne, jotka tässä hommassa saavat sekä suhteellisesti että konkreettisesti eniten. Se on selvää, koska pienituloisemmilla ihmisillä suurempi osa tuloista menee ruokaan ja asumiseen. Tässä on myöskin terveydellisiä elementtejä, kun myöskin pienituloisemmat voivat silloin ostaa terveellisempää ruokaa.

Ed. Pulliainen ihmetteli tätä MTK-ajatusta. No, totta kai, MTK:han on suunnilleen yhtä kuin keskustapuolue, ja koskapa EU:n maataloustuetkaan eivät enää oikein perustu tuotantoon, niin sepä siitä.

Ed. Kallis puhui näistä eläinruoista. Koskisiko tämä teidän esityksenne myös lehmiä, hevosia, sikoja, lampaita ja muita kotieläimiä, että niittenkin rehut alennettaisiin, vai mitenhän se menee? En ymmärtänyt.

Kannatan tätä ajatusta hyvinkin paljon, mutta suuren murheen kannan siitä, että ei millään tavalla tarvitse halveksia kotiruokaa, jos vaikka syökin ravintolassa. Se on tarpeen monille ihmisille, jotka ovat semmoisessa työssä, niin kuin muun muassa me olemme täällä semmoisessa työssä, että harvat meistä maakunnan ihmisistä täältä talosta päivällä mihinkään kotiin lähtevät johonkin pikkuyksiöön keittelemään mitään. Hyvin monet suomalaiset ovat ravintolaruuan varassa, ja tämä on ravintolayrityksille tietenkin tiukka paikka, kun kaupoissa arvonlisävero alenee mutta ravintoloissa ei.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän ed. Pulliaisen kritiikin, mutta hieman ihmettelen sitä, kun ainakin saamieni tilastojen mukaan nimenomaan päivittäistavaroiden eli ruokien kohdalla euron käyttöönoton yhteydessä tätä hinnannousua ei ollut, sitä ei juurikaan tapahtunut. Eräiden tuotteiden hinnat jopa laskivat, mutta monien muiden hyödykkeiden hinnat euron käyttöönoton yhteydessä kyllä nousivat, puhutaan esimerkiksi kahvilapalveluista tai monista muista. Mutta ruuan hinta pysyi suhteellisen maltillisesti ennallaan, ja siinä tämä euron käyttöönotto onnistui.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En tiedä, mitä ed. Pulliainen tarkoitti. Tarkoittiko hän euroon siirtymistä vai Suomen liittymistä EU:hun? Luulen, että hän tarkoitti jälkimmäistä. (Ed. Pulliainen: Nimenomaan sitä!) Me olemme kaikki niin vanhoja, että me muistamme kyllä, mitä tapahtui silloin, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Hinnat muuten kyllä tippuivat aika lailla, tippuivat osittain liittymisen johdosta, mutta osittain myöskin sen takia, että otettiin käyttöön arvonlisävero, joka laski huomattavasti.

Herra puhemies! Omassa puheenvuorossani tarkoitin, että tähän alennettuun verokantaan sisältyisi yksinomaan ihmiselle tarkoitettu ruoka, ja puhuin kissojen ja koirien ruuasta ja totesin, että en tiedä toista maata, missä kissojen ja koirien ruokaa olisi verrattu ihmiselle tarkoitettuun ruokaan ja niin, että sillä olisi alempi verokanta. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Pidän sitä huonona ratkaisuna.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Verojen alentaminen ja erityisesti ruuan verojen alentaminen on nimenomaan periaatteelliselta kannalta käsitellen aivan hyvä asia. Ruuan alvi jäi aikoinaan liian korkealle tasolle. Mutta nyt pitäisi olla rohkeutta niin hallituksella kuin vastuullisella budjettivaltaa käyttävällä eduskunnalla pysähtyä tämän päivän tilanteessa siihen, mikä kansainvälisesti ja suomalaisia koteja ja Suomea odottaa ensi vuonna.

Tässä tilanteessa hallitus on päättänyt ottaa 2 miljardia euroa velkaa ensi vuodelle. Hallitus elää kuin hidastetussa filmissä tilanteessa, jossa kansainvälinen talous on syöksykierteessä. Maa järisee tässä maassa. Tuhannet massairtisanomiset ja lomautukset ovat jokapäiväisiä uutisia. Mitä hallitus tekee? Se jatkaa rahan jakoa kuin hidastetussa filmissä vuoden vanhan tilanteen mukaan. Se aikoo suorittaa inflaatiotarkistuksen päälle 870 miljoonan euron veronkevennykset, jotka suunnataan pääosin hyvätuloisille, ja samaan aikaan lisäksi suorittaa yli 500 miljoonan euron ruuan arvonlisäveronkevennykset. Tältä osin sama hallitus on kylmästi torjunut kaikki perusvähennyksen nostoesitykset, ei hyväksynyt lapsilisien nostoa ensimmäisestä lapsesta, on vastustanut kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen ja opetustoimen rahoitusta ensi vuonna, esittää vain 21 miljoonaa euroa lisärahoitusta kunnille perusturvallisuuden, arjen turvallisuuden lisärahoitukseen tässä maassa.

Euroopan unionin komissio tuoreessa selvityksessään suosittelee komission ja Euroopan unionin jäsenvaltioille toimia talouden elvyttämiseksi tässä finanssikriisissä. Komissio esittää muun muassa: "Talouden taantuma vaikuttaa perheisiin, kotitalouksiin ja yhteiskuntiemme heikoimmassa asemassa oleviin yksilöihin." Komissio esittää keinoja kriisin sosiaalisten vaikutusten pehmentämiseksi.

Meillä ei tällä hetkellä ilmeisesti ole tarkoitus muuta kuin jatkaa vanhalla omien ja varakkaiden veroetujen hoitolinjalla, ja kun talous romahtaa, valtio joutuu miljardien lisävelanottoon. Sitten käydään tavallisten suomalaisten arjen perusturvaan kiinni. Tässä alkaa olla toisintoa sisäpolitiikan ja talouspolitiikan osalta 90-luvun alun Ahon porvarihallituksen ratkaisuista. Me tulemme näkemään hyvin pian sen.

Tässä tilanteessa on nimittäin pysähdyttävä sen ääreen, että yhteisvastuu ja välittäminen eivät todella onnistu ja hoidu haravatalkoilla, vaan veronmaksukyvyn ja varallisuuden paremmalla huomioon ottamisella ja vastuullisen hyvinvointivaltion sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ratkaisuilla.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto tuoreessa selvityksessään sanoo sen pelkistetysti: Suomalaisella köyhällä on 11 euroa päivässä käytettävissä. Tähän pitää suhteuttaa tosiaan tällainen hehtaariveroaseen käyttö. Nyt tarvitaan täsmätoimia hyvinvointivaltion perustaan ja sosiaaliseen turvallisuuteen.

On myöskin selvä, että tässä tilanteessa olisi pitänyt hakea myöskin ratkaisuja, joilla tuettaisiin lähiruokaa, suomalaisen elintarvikejalostuksen, kotimaisen luonnonmukaisen tuotannon ja maatalouden tilannetta. Ed. Heikkiselle voin todeta, että hallitus on tältä osin osoittanut hyvin huonoa sinivalkoista valtionomistajuutta. Hyvin pitkälti meidän maataloustuottajiemme vaikeudet ovat kärjistyneet ministereiden Pekkarinen ja Häkämies valmisteleman lannoiteteollisuuden myynnin myötä norjalaiselle Yaralle. Lannoitteiden hinnat ovat lyhyen aikaa jopa kolminkertaistuneet. Kansallisen maatalouspolitiikan ratkaisujen myötä nuoret tuottajat eivät saa lisämaata, kun hallitus mieluummin jakaa ekstrabonuksina luopujille hehtaaritukea 600—800 euroa. Tämä on kärjistämässä koko maatalouden tuotantoa Suomessa samalla kun hallituspuolueet viime perjantaina maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa hylkäsivät sosialidemokraattien esityksen, että Suomi ilmoittaa EU-ministerineuvostossa, että Suomi ei hyväksy maidon maakiintiön lakkauttamista, koska siinä vaarannetaan nimenomaan meidän luontaisen tuotantomme, työvaltaisen Itä- ja Pohjois-Suomen tuotannon perustaa. Näillä ratkaisuilla ollaan paitsi tuottajien niin myös kuluttajien hintapaineita nostamassa ja myöskin elintarvikkeiden omavaraisuutta vaarantamassa, sanottakoon myös, että myös ruuan terveellisyyttä. Nimittäin kun me ed. Pulliaisen kanssa olimme tiukkana muutamissa pilareissa EU-jäsenyysehdoissa 90-luvun puolessa välissä, me edellytimme kadmiumvapaan lannoitteen turvaamista Suomessa. Joku voi sanoa, että suomalaista lannoiteteollisuutta halusimme tukea. Halusimme pitää elintarvikkeet kadmiumvapaana. Nyt hallitus, kun lannoitehintojen paine kasvaa näin suureksi, aikoo hoitaa ongelman vapauttamalla lannoitteiden tuonnin, jolla tämäkin kadmiumvapaiden, puhtaiden elintarvikkeiden periaate itse asiassa hallituksen hallitsemattomuuden ja valtionomistajuuden puutteen takia menetetään.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on kyllä hauska näin uuden kansanedustajan täällä aina kerta kerran jälkeen todeta, että täällähän voi ruveta puhumaan sitten ihan mistä vaan. Vaikka puhutaan arvonlisäverolain muuttamisesta, niin ruvetaanpa puhumaan sitten myös maatalouspolitiikat ja käydään läpi kaikki hallituksen huonot teot. Oppositiolla on oikeus valita aina puheenaihe. Toki se on varmasti hallituksenkin puolella, mutta täällähän se täyslaidallinen on helppo tulla.

Mutta huomioisin ed. Rajamäelle: Ei hirveästi teidänkään leiristä vastustusta tullut sille, että pienimmät isyys-, äitiys- ja vanhempainpäivärahat nostetaan työmarkkinatuen tasolle. Eivätkö nämä ole juuri niitä täsmätoimia, joilla puututaan kaikista köyhimpien ja heikoimpien asemaan?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei se välttämättä ole niin, että ne, jotka saavat vähimmäisvanhem- painrahaa olisivat ne kaikkein köyhimmät. Kotirouva voi saada sen, ja saakin sen vähimmäispäivärahan, eikä hän välttämättä ole yhteiskunnan kaikkein köyhin. Kaikkein köyhimmät ovat ne, jotka joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Ja siinä ed. Rajamäki oli kyllä väärässä, kun hän sanoi, että toimeentulotuki on vain 11 euroa per päivä. Kyllä toimeentulotuki on suurempi kuin 11 euroa per päivä, ja silloin on jo vähennetty yhtä sun toista. Eli se toimeentulotuki ei ole kaukana 400 eurosta, ja siitä on sitten jo vuokrat ja monet lääkkeet maksettu.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan nimenomaan viitata edelleen Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton selvitykseen, jossa oli oikeasti elävässä elämässä tarkasteltu erilaisissa tilanteissa olevien suomalaisten köyhien käytettävissä olevaa rahaa erilaisissa elämäntilanteissa. Tähän ed. Kallis toivottavasti myöskin tutustuu. Se on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton suomalaisten köyhyyttä koskeva viimeisin selvitys.

Ja ed. Heikkiselle: On erittäin tärkeä, että me tässä tilanteessa arvioimme laajasti myöskin hintapaineita ja erityisesti silloin, kun kansallisilla ratkaisuilla pahimmillaan olemme vaikeuttamassa tuottajien ja kuluttajien asemaa myös jatkossa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä olen kyllä täysin vakuuttunut siitä, että toimeentulotuki on suurempi kuin 11 euroa per päivä. Kannattaisi tuon keskuksenkin, mihin te viittasitte, tutustua lainsäädäntöön, niin tulisi ehkä hieman toisenlainen vastaus.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! En kyllä ymmärrä, minkälaisia tutkimuksia on Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto tehnyt; 11 euroa päivässä. Se on varmasti niin, että se on se summa, mitä on jäänyt ruuan, asunnon ja kaikkien muitten maksujen jälkeen, jotka yhteiskunta on hoitanut. Ehkä se on sitten se 11 euroa, mutta jotakin järkeä pitäisi olla kyllä siinä, miten tutkimuksia täällä siteerataan. Ed. Rajamäki muutenkin lykkäsi myrkyn kyllä hallituksen niskaan tässä puheessaan, joka ei nyt kyllä juuri käsitellyt tätä esillä olevaa asiaa elikkä ruuan arvonlisäveron alentamista.

On ihan totta, kuten täällä on moneen otteeseen sanottu, että tämä ruuan hinnan alentaminen nimenomaan auttaa kaikkein köyhimpiä ihmisiä. Näinhän sen täytyy ollakin, muutenhan sitä ei olisi järkeä alentaakaan. Siksi kysynkin esimerkiksi ed. Pulliaiselta, eikö tämä nyt ole kuitenkin ihan hyvä asia, että näin tapahtuu. Siitä huolimatta, että ed. Pulliainen esittääkin melkoista kritiikkiä, hän varmaan äänestää tämän asian puolesta. Olen tästä ruuan arvonlisäverosta saanut itse henkilökohtaisesti muutamilta eläkeläisiltä happamia kommentteja, koska eläkeindeksi muuttuu. Se vaikuttaa siihen alentavasti, elikkä eläkkeet periaatteessa alenevat, mutta onneksi nyt hyvä hallitus nostaa viinan hintaa ensi vuonna 10 prosenttia, niin silläpä sitten korjaantuu myös eläkeläisten eläke.

Ja täytyy myös muistaa se — täällä ei nyt ole demareita juuri paikalla, ei ole ketään — (Ed. Pulliainen: Ei ole ketään, jota haukkuisi!) että viime lamaan ei tätä lamaa kannata verrata sen takia, että demarit silloin puoli vuotta jarruttivat kaikenlaisten ratkaisujen tekemistä, että olisi nopeasti (Puhemies: 2 minuuttia!) päästy lamasta eroon ja nopeasti päästy kiinni niihin järjestelmiin, jotta olisi pystytty lamaa estämään ja helpottamaan laman aikana ihmisten elämää. Sitä me emme (Puhemies: 2 minuuttia!) saaneet tässä eduskunnassa tehdä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tuohon, mitä ed. Ukkola toiseksi viimeiseksi totesi siitä, ketkä täällä ovat edustettuna, niin kun asian ensimmäinen käsittely oli täällä salissa, niin täällä oli lähinnä vasemmisto paikalla, joka keskenään jonkin verran myös kinasteli tästä asiasta, mutta oikeisto oli poissa. No, nyt on toisinpäin. Peli on 1—1 tältä osin.

Ed. Heikkiselle totean, että kyllä tämä eduskunnan keskustelu kuitenkin on pysynyt tänään kysymyksessä ravinnosta, niin että silloin myös kadmiumvapaa maaperä on ihan tärkeä asia. Kiitos niille kansanedustajille, jotka saivat silloin tämän Suomen poikkeaman aikaan EU:ssa ja ajoivat sitä. Nyt toivon mukaan ei Vanhasen toinen hallitus peruuta tässä asiassa historiaan takaperin ja aiheuta peruuttamatonta ongelmaa.

Arvoisa puhemies! Tullessani saliin ed. Kantola käytti puheenvuoron, jonka lopuksi hän totesi, että ruuan hinnan laskeminen lisää eriarvoisuutta. Nyt kiteytän tämän. Arvostan ed. Kantolaa hyvin paljon, mutta tuo kiteytys, jolla hän ikään kuin kiteytti kannatuksensa ed. Paasiolle tässä asiassa, kun vastustaa ruuan arvonlisäveron laskemista, ei ollut kyllä mielestäni oikeaan osunut. Hän lähtee siitä, että hinnan lasku ei suosi köyhää ihmistä vaan rikkaita ja tämä lisää eriarvoisuutta. Mielestäni lähtökohtaisesti tämä ei ole oikein.

Me elämme nyt uutta taloudellista tilannetta. Uutta, miksi? Siksi, että Suomen valtiovarainministeriö ja ilmeisesti myös ministeri Katainen on tunnustanut, että myös Suomi on joutumassa, ja on jo nyt taloudellisessa kriisissä, kansainvälisessä taloudellisessa kriisissä, muiden mukana, ja se vaatii sitä, että me luomme tilanteita, joissa pienituloisilla ihmisillä on parempi mahdollisuus elää. Tässä tapauksessa olen täysin samaa mieltä, että 270 miljoonan euron edessä olevat veronkevennykset, jotka tulevat tuloveroon, eivät ole oikein, mutta tämä alv:n lasku on oikein. Se luo terveemmän pohjan ruuan hinnalle nyt ja tulevaisuudessa. Tähän saakkahan tässä taloudellisessa tilanteessa olemme kuulleet hallituksen aitiosta, että suomalaisilla ei ole mitään hätää. Myös meillä on hätä. Me emme ole mikään uuninpankkojoukko, jota mikään ei kosketa, vaan taloudellinen realiteetti on jo Suomessa sisällä, niin kun tässä talossakin käsitellään tulevia pankki- ja yritysmaailmatukia jo nyt valiokuntatasolla.

Lopuksi, arvoisa puhemies, köyhyys maassamme lisääntyy. Ruuan hinnan pitkäjänteinen laskeminen tai sen laskemiseen tähtääminen, tai niin kuin täällä on todettu, sen nousun hidastaminen, on oikeansuuntaista toimintaa. Alv tulevaisuudessa ja sen tuleva lasku — koska katson, että myös jatkossa meidän pitäisi siihen päästä ruuan suhteen — pitäisi suunnata terveysnäkökulmasta niihin elintarvikkeisiin, joilla on positiivisia terveysvaikutuksia, ja luomutuotantoon. Se olisi jatkossa seuraava askel.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis selkäni takaa jo häipyikin pois. Minä olisin juuri hänelle erikoisesti kohdistanut nämä sanani, koska nyt hänellä oli Emut ja EU:hun liittymiset pikkuisen sekaisin tuossa argumentoinnissaan. Minä puhuin ainoastaan ja vain vuosista 94 ja 95 ja siitä, kun Suomi liittyi Euroopan yhteisön jäseneksi. Vuoden 94 puolella varauduttiin nimenomaan siihen, että niitten varastojen, jotka meillä on olemassa Suomessa 1.1.95, arvo EY:n sisämarkkinoille siirryttäessä laskee. Tämä arvonlasku piti kompensoida sillä tavalla, että valtio maksoi sen. Oliko siinä EU:kin mukana, sitä minä en muista, mutta nimenomaan Suomen valtio oli mukana. Silloin kun niitten varastojen, joiden arvioitiin olevan kaupan varastoissa, varmuusvarastoissa jnp. 1.1.95, arvo laski, ja kun oli elintarvikkeista kysymys, niin vastaavasti sitten tietysti laskettiin ruuan hintaa. Muutenhan sinne olisi tullut ansioton arvonnousu taas toisinpäin, elikkä toisin sanoen tällä tavalla oltiin olevinaan ainakin oikeudenmukaisia. Ja silloin kiinnitettiin siihen huomiota, kun tämä oli argumentti sen puolesta, että Euroopan yhteisöihin kannattaa liittyä, kun siitä on tämmöisiä hyötyjä, sisämarkkinahyötyjä, sen takia juuri ryhdyttiin seuraamaan elintarvikkeitten vähittäiskauppahintojen kehitystä. Ed. Toivakka täällä puheenvuorossaan oli siis heti välittömästi sen 1.1.95 jälkeen oikeassa, mutta sittenpä yhtäkkiä, kun oli vuosi ja kaksi eletty, se elintarvikkeitten hinta ryhtyikin kirimään korotusvauhtiaan ja sitten, kun otettiin siellä tämä uusi tarkastelun leikkauskohta, olikin jo syöty se etu. Elikkä sillä tavalla kauppa oli saanutkin sen edun vihdoin itselleen.

Arvoisa puhemies! Nyt erittäin rakentavasti ed. Heikkiselle, kun hän on edelleen täällä paikalla: Me joudumme nyt valitettavasti puhumaan myöskin ruuan tuotannon edellytyksistä, niin kuin ed. Rajamäki aivan oikein teki, ja näin tehtiin myöskin vuonna 1994. Nimittäin sen ruuan tuotannon rakennehan on meillä sillä tavalla, että me joudumme näitä keinolannoitteita käyttämään. Niin kuin ed. Heikkinen erittäin hyvin tietää, mitenkä lannoitteitten hankinta tapahtuu, niin meillä maatalousvaliokunnassa oli aivan erityisenä huolena, millä tavalla käy Kemiralle tässä operaatiossa 1.1.95 lukien. Silloin yhdessäkin lisäbudjetissa 400 miljoonaa markkaa siirrettiin rahoja Kemiran tilille sen takia, että Kemiran lannoitevarastojen arvostuksen alentuminen kompensoitiin Kemiralle suoraan käyttötilille. Elikkä siis toisin sanoen nämä on vähän hankalia asioita ja näissä ei mikään intomielisyys sinänsä auta yhtään mitään. Niitä asioita pitää vaan kylmästi seurata ja katsoa, mihinkä ollaan menossa.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olin Suomen Pankissa valtiovarainvaliokunnan kanssa kuulemassa finanssikriisistä ja pankkikriisistä ja niistä elvytystoimista, mitä meillä täällä voitaisiin tehdä. Koen kyllä nyt entistä parempana tämän ruuan arvonlisäveron alennuksen. Vierastin sitä jossain vaiheessa, kun se hallitusohjelmaan tuli eduskuntakauden alussa. Mutta kyllä näen, että nimenomaan pienituloisille köyhimmille ihmisille tästä on taatusti hyötyä, kun ruuan hinta pysyy kurissa tai se toivon mukaan vielä halpenee selkeästi.

En ed. Rajamäen ajatusta kyllä ymmärtänyt tuosta 11 eurosta ja ennen kaikkea hallituksen mollaamista tältä osin. Tuo arvonlisävero, joka koskettaa niin kotimaisia ruuan raaka-aineita kuin ulkolaisiakin ruuan raaka-aineita, kohtelee tietysti tasapuolisesti siltä osin. Mitä tulee esimerkiksi luomutuotantoon pelkästään tätä arvonlisäveroa kohdistamalla, minä näen, että se voisi olla järkevää, mutta näissä olosuhteissa se ei ole, koska luomutuotannon elintarvikkeitten hinnat ovat kuitenkin selkeästi kalliimpia, niin se ei sillä tavalla palvelisi kuluttajia. Tämä hallituksen esitys on erinomainen siltä osin, mikä koskee vähittäiskauppaa, mutta tietysti ravintoloilla ja ruokaa myyvillä ravitsemusliikkeillä arvonlisävero (Puhemies: 2 minuuttia!) pitäisi saada korjattua kanssa paikalleen.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys arvonlisäverolain muutoksesta merkitsee ruuan arvonlisäveron alentumista 17 prosentista 12 prosenttiin. Tämä on erinomainen päätös ja erityisesti tämä on erinomainen päätös nimenomaan verotuksen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Muistan, kun pari vuotta sitten vetämäni keskustan arvonlisäverotyöryhmä päätyi hyvin vahvasti siihen näkemykseen, että ruuan arvonlisäveroa tulee alentaa. Käytiin myös keskustelua siitä, mitkä ovat ne ydinperusteet. Täälläkin keskustelussa on viitattu tuloverotukseen, työllisyysnäkökulmiin jne. On selvää, että tämä päätös ei ole ensisijaisesti työllisyyden näkökulmasta, vaan tämä on nimenomaan ensisijaisesti verotuksen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, ja ennen kaikkea kohdistuu niihin väestöryhmiin, lapsiperheisiin, eläkeläisiin, opiskelijoihin, jotka eivät pääse hyötymään varsinaisesta tuloveron alentamisesta.

Mutta sen lisäksi tällä on toki merkitystä myös työllisyyden näkökulmasta. Tässäkin mielessä, kuten ed. Paajanen tuossa edellä totesi, kun otetaan huomioon tämä suhdannekehitys ja se, millä tavalla tilanne on monelta osin taloudessa vaikeutunut, voidaan sanoa, että tämä ajoituskin tulee osumaan ehkä vielä parempaan ajankohtaan kuin mitä hallitusohjelmaa kirjoitettaessa ajateltiin.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lyhyesti kiinnittää huomiota siihen, kun me keskustelemme Suomessa välillisistä veroista ja tässä tapauksessa ruuan arvonlisäverosta ja ruuan hintatasosta, hyvin helposti jää liian vähälle huomiolle se, että muihin Euroopan unionin kilpailijamaihin verrattuna meillä Suomessa on korkea ruuan hinta. Tämä johtuu hyvin pitkälle nimenomaan korkeasta arvonlisäverokannasta. Nimittäin Suomea korkeampi ruuan arvonlisäverokanta on tällä hetkellä vain Virossa ja Tanskassa. Jos ajatellaan, että painotettu EU-maiden keskiarvo on 5,5 prosenttia, niin me olemme ennen tätä alennusta yli 10 prosenttia korkeammassa verokannassa, ja totta kai sillä on heijaste myös ruuan hintaan.

Nyt on myös paljon keskusteltu siitä, tuleeko arvonlisäveron alennus siirtymään hintoihin. Minusta tämä on erittäin tärkeä näkökulma. Tosiasia on se, että Suomessa elintarvikemarkkina on tietyllä tavalla kilpailulta rajattua, nimittäin meillä on kaksi pääkanavaa, jotka jakavat merkittävän osan koko markkinaosuudesta. Muutamia vuosia sitten muun muassa saksalainen Lidl toi selvää pirteyttä ja kilpailua tähän elintarvikemarkkinaan. Siksi on aika helppo luottaa siihen, että se ennakoitu noin 4 prosentin hintojen alennus tulee toteutumaan. Viittasin jo aikaisemmin tähän talouden kokonaistilanteeseen, jolla on jo ollut myös vaikutusta siihen, että viimeisen runsaan vuoden aikana nopeasti kohonneet elintarvikkeiden hinnat ovat mieluummin nyt hieman jo lasku-uralla. Tässä suhteessa pidän hyvin todennäköisenä, että ruuan arvonlisäveron alentaminen on jossain määrin myös osaltaan vauhdittamassa elintarvikkeiden hintojen alenemista. Tässä mielessä näen, että tämä on erittäin merkittävä asia.

Tässä on käyty vähän keskustelua siitä, pidetäänkö tätä keskustelua yllä vasemmalta vai oikealta. Olen hyvin hämmästynyt sosialidemokraattien vastalauseesta tämän arvonlisäverolain käsittelyn kohdalla, mutta ymmärrän sen myös sitä taustaa vasten, että olisin pitänyt varsin epätodennäköisenä — jos keskustan hallituskumppanina olisi ollut sosialidemokraatit — että tätäkään päätöstä olisi saatu aikaan nimenomaan siltä pohjalta, että tämä kohdistuu väestöryhmiin, jotka eivät sillä tavalla oikeudenmukaisuusnäkökulmasta viime hallituskaudellakaan kiinnostaneet hallituskumppania. Tässä mielessä olen aika vakuuttunut, että siinä, että keskustajohtoinen hallitus sai tämän ratkaisun aikaan, on ollut erittäin merkittävää se, että toisena päähallituspuolueena kokoomus on ollut valmis tätä ratkaisua tukemaan.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle, joka aina niin ystävällisesti minua haluaa — ojentaakin on ehkä liian kova sana — ja ed. Rajamäelle, jonka sävy kenties on hieman toinen ja joka jo täältä salista poistui: On aivan totta, kun ruuan hinnasta puhutaan, tulee tarkastella koko elintarvikeketjua, ja tarkoitin — viitaten tähän ed. Rajamäen äskeiseen puheeseen, kun hän vaati täsmätoimia, joilla pystyttäisiin puuttumaan kaikista heikompiosaisten tai kaikista köyhimpien tuloon — että oppositiosta on niin helppo halutessaan poimia rusinat pullasta ja vain osoittaa tiettyjä asioita ja ummistaa silmänsä samalla niille hyville teoille, joita hallitus toteuttaa, esimerkiksi kohta puheena olevassa lapsilisälain 7 §:n käsittelyssä, jossa korotetaan lapsilisiä kolmannesta lapsesta alkaen. Tämä yhtenä mainintana.

Ed. Rajamäki kyllä viittasi hyvin tärkeään aiheeseen, nimittäin maatalouden kustannusten nousuun. Maataloudessa kustannusten nousu on ollut niin rajua, että se vetää maatalouden yrittäjätulon tänä vuonna lähes 40 prosentin laskuun viime vuodesta. Tämä tarkoittaa yli 400 miljoonaa euroa pienempää tuloa kuin vuonna 2007. Yrittäjätulo jäänee siten runsaaseen 700 miljoonaan euroon. Edes nimellisin hinnoin laskien ei maatalouden yrittäjätulo ollut tätä pienempi kuin parina 80-luvun heikoimpana vuonna. 2000-luvulla tämä Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon mukainen maatalouden yrittäjätulo on ollut keskimäärin yli 1,1 miljardia euroa. Rehujen hinnat ovat nousseet viljan ja valkuaisraaka-aineiden hintojen nousun myötä, mutta ylivoimaisesti eniten ovat nousseet, kuten ed. Pulliainenkin totesi, lannoitteiden hinnat. Myös energiakustannukset ovat kasvaneet.

Arvoisa puhemies! Kustannusten nousun odotetaan maataloudessa kuitenkin tasaantuvan ensi vuonna ja tuottajahintojen säilyessä suhteellisen korkealla tasolla yrittäjätulon arvioidaan kääntyvän ensi vuonna noin 16 prosentin nousuun. Silti yrittäjätulo jää selvästi alle 900 miljoonan euron, mikä sekin on EU-ajan toiseksi alhaisin. Näin ollen tiukin taloustilanne on lihantuottajilla. Elleivät tuottajahinnat nouse, on suomalainen liha-ala todella kovan paikan edessä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämä ruuan arvonlisäveron alentaminen on erittäin tervetullut ja paikallaan oleva verouudistus, oikeudenmukainen sellainen, joka kohtelee aidosti, oikeasti ja kohdistuu kaikkein eniten kaikkein pienituloisimpaan väestönosaan.

Ihmettelen vähän sitä, kun täällä on puhuttu suhteellisista, absoluuttisista, prosentuaalisista ja muista termeistä tämän asian yhteydessä. Totuus on kuitenkin se, että silloin, jos on vähän rahaa ostaa ruokaa ja ruuan hinta alenee, niin se on selvä etu niille, kenellä sitä rahaa on vähiten. Se on se totuus, mikä tässä päällimmäisenä on ruuan ostajan kannalta.

Kun kysymys on välttämättömyyshyödykkeestä, tätä ei myöskään kannata verrata eikä sitä tule verrata muihin tuotteisiin, niin kuin nyt tapahtuu monessa muussa yhteydessä. Varsinkin maailmankaupan osalta elintarvikkeita pyritään kohtelemaan vähän samalla tavalla kuin vaikkapa autokauppaa, ja näinhän ei tule olla, koska silloin, jos sitä kohdeltaisiin samalla tavalla, niin silloin ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maailman ihmiset jäisivät vaille ruokaa. Nytkin jo on tarpeeksi nälänhätää.

Puhemies! Viljelijöille tämä arvonlisävero on läpikulkuerä. Sillä ei ole suurta merkitystä, koska sitä arvonlisäveroa tulee ja sitä menee ja sitten vuoden lopussa ynnätään, jäikö maksun puolelle vai saiko palautuksia. Siinä mielessä viljelijän näkökulmasta tässä ei ole suurta merkitystä, mikä se prosentti on.

Mutta sillä on merkitystä, miten kauppa suhtautuu tähän. Kauppa suhtautuu nyt puheissaan niin, että se tulee viemään tämän alennuksen suoraan hintoihin, ja vaikutukset tulevat sitä kautta näkymään joka puolella. Samaa toivon kaupalta myöskin suhteessa tuottajahintaan. Toivon, että kauppa tulee ilmoittamaan, että se kantaa yhteiskuntavastuutaan sekä tämän arvonlisäveron alennuksen osalta että myöskin siitä, että viljelijä saa oikeudenmukaisen kustannuksen tekemästään työstä. Se on sitä oikeaa yhteiskuntavastuuta, jota nyt tarvitsemme.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ruuan arvonlisäveron alentaminen on erittäin hyvä asia. Suomen keskusta on ajanut tätä asiaa jo vuosia, ja se on ollut meillä myös vaaliohjelman yksi ydinkysymys. Hallitusohjelmaan tämä myös tuli, ja on positiivista, että nyt ensi vuoden lokakuussa tämä veronalennus toteutuu. Tulevaisuuden tavoitteeksi pitää ottaa myös ruuan arvonlisäveron alentaminen vieläkin; milloin se sitten tapahtuu, se on toinen asia, mutta tärkeää on, että suunta on nyt oikea: alaspäin.

Kahteen asiaan haluan vielä kiinnittää huomiota.

On hyvä, että myös kokoomus on tämän asian ottanut omakseen, ja tervehdin sitä suurella ilolla. On myös erittäin positiivista, että SDP:n riveissä on selvää myötätuntoa tätä hyvää asiaa kohtaan, koska asia on tavallisen ihmisen kannalta erittäin tärkeä: se on erittäin oikeudenmukainen varsinkin pientä eläkettä saaville eläkeläisille, lapsiperheille ja yleensä niille henkilöille, joiden tulokertymä on pientä.

On epäilty tässä ruuan arvonlisäveron alentamisen yhteydessä, että ruuan arvonlisäverosta tuleva hyöty menisi suoraan kaupan hintoihin ja tavallaan tämän ruuan arvonlisäveron alentamisesta saadut säästöt menisivät ihan väärään taskuun eli kaupan voittoihin. Näinhän asia ei ole. Suomen Kaupan liiton tekemän tuoreen tutkimuksen mukaan ruuan alv:n alentaminen menee vähintään 86 prosentin varmuudella ja suuruudella suoraan hintoihin alentavasti. Elikkä tämä pelko on aivan turhaa, ja tästähän on kokemuksia myös Ruotsista aikanaan, jolloin ruuan arvonlisävero alennettiin. He ottivat mukaan ohjelmaansa Euroopan unionin jäsenyyden myötä myös ruuan arvonlisäveron tarkastamisen, ja heillä tämä on toiminut erittäin hyvin. Uskon, että se toimii myös Suomessa.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies, uskon, että tämä nyt tehtävä päätös on yksi viisaimpia päätöksiä, mitä eduskunta tällä kaudella tulee tekemään.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! On erinomaanen asia, että tämä vihroin viimein tuloo täytäntöhön. Mutta tuolla kentällä kun on, ennen kun tänne eduskuntahan valittihin, kiertäny, niin kyllä siellä vain monella oli sellaanen käsitys, että kun sitä vatkatahan ja vatkatahan tätä asiaa, pistetähän kaukaanen päämäärä, kaukaanen ajankohta, koska se sitten pannahan tosiaan todellisuudes täytäntöhön, niin kyllä siinä vain saattaa sellaanen tietty vaara piillä, että kyllä pikkuhiljaa niitä hinatahan niitä hintoja siihen mallihin, jotta arvonlisäveron alennus haihtuu taivahan tuulihin. Mutta uskoosin, kun näistä on näin paljon pekulootu, jotta kaiken aikaa vartiointi pelaa, jotta näin ei tuu tapahtumaan. Toivotaan näin. Mutta pikku pelle pelottomana toivoosin, jotta hallituksella olis kanttia ensi vuoden aluus jossain vaihees ekstempporee sanoa, että huomenaamulla se alentuu.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Leppä puhui tuottajasta ja kuluttajasta tässä alen myötä, ja olen kyllä ihan varma, että kaikki kolme osapuolta tämän hyödyntävät ja huomioivat.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Jos puhutaan koko elintarvikeketjusta, niin on tietysti olennaista, että kaikki siinä ketjussa mukana olevat pärjäävät. Muuten se järjestelmä ei toimi. Ja ilman kotimaista elintarviketuotantoa ei ole myöskään kotimaista elintarviketeollisuutta ja kauppakin joutuu hakemaan tuotteensa hyvin kaukaa. Eli todella toivon, että sen tyyppistä kehitystä ei tule.

Suhdannepoliittisesti osuu erittäin oikeaan aikaan tämä ratkaisu ruuan arvonlisäveron alentamisesta juuri nyt. Ainahan, kun arvonlisäveroa alennetaan, käy niin, että se osittain menee hintoihin ja osittain se jää kaupan katteeksi. Näin käy väistämättä aina ja kaikissa tilanteissa. Mutta tässä suhdannepoliittisessa tilanteessa, jota vielä kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen osaltaan ryydittää, on hyvin todennäköistä, aivan kuten ed. Hoskonen sanoi, että pitkälti valtaosaltaan tämä menee suoraan hintoihin, mikä tässä on tavoitteena.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä kohdin voidaan vain todeta, että nyt täällä paikalla olijat lienevät kaikki tämän hallituksen esityksen takana ja siihen huoleen, mikä on Suomen taloudellisesta tilanteesta ja sen kehittymisestä, mihinkä ed. Satonen viimeksi viittasi, pitäisi hallituksen nyt, voisi sanoa, vihdoin ja viimein valmistautua ja turvata nimenomaan niiden elämisen edellytykset, joilla on itsellään kaikkein vähiten siihen mahdollisuuksia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Lepälle, että ihan totta, että alvi tulee ja menee, aivan oikein. Mutta tämän seurannan kannaltahan tässä on se kiusallinen yksityiskohta, että jos meillä on pyrkimyksenä saada tuottajahintoja, siis sen tuottajan saamia hintoja, korotettua, niin sen korotuksenhan voi hyvittää vain joko kauppa omasta osuudestaan, mikä sillä nyt on ollut, taikka jalostus. Jos ei kumpikaan hyvitä, niin silloinhan se merkitsee sitä, että sen pitäisi näkyä siinä vähittäishinnassa, että tuottaja saa sen osuutensa. Tämän takia siinä on se betonointimahdollisuus, kun kaikki kyttäävät sitä vähittäismyyntihintaa, että se ei muutu miksikään.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä vielä, kun on jatkettu tätä keskustelua siitä, että pelätään, meneekö tämä kauppojen katteisiin ja ovatko kaupat jo nostaneet hintoja kompensoidakseen sitten tätä ruuan arvonlisäveron alentamista ensi syksynä, totean uudemman kerran, että verrattaessa Euroopan kauppaan ja elintarvikkeitten hinnannousuun suomalainen nousutahti on ollut hieman maltillisempaa kuin viime vuosina keskimäärin Euroopassa. Ja nämä tosiaan eivät ole Hannakaisa Heikkisen arvioita vaan Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tuloksia. Elikkä tämä kumoaisi ne väitteet, että suomalaiset kauppiaat olisivat nyt erityisesti halunneet nostaa etukäteen hintojaan. Toivotaan, että tämä peli jatkuu näillä tiimoin loppuun saakka.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! On ilman muuta selvää, että meidän kaupan alalla on jotakuinkin oligopolistiset markkinat. Siitä ei mihinkään päästä tässä maassa. Ja siinä tullaan siihen oikeudenmukaisuuteen, jonka koko ketjun osalta pitää olla kunnossa. Aivan niin kuin ed. Pulliainen totesi, tässä on vaara olemassa. Ja kun koko ajan kaupan ostajavoima on vahvistunut ja samaan aikaan viljelijöiden heikentynyt, niin tästä on tullut se epäsuhta, että meillä on tällä hetkellä esimerkiksi lihan osalta Euroopan unionin alhaisimmalla tasolla olevat lihan tuottajahinnat ja Euroopan korkeimmalla tasolla olevat kuluttajahinnat. Tämä on se oligopolistisen markkinan tulos, joka nyt on syntynyt, ja siksi tarvitaan elintarvikeketjuun toisenlaista ja uudenlaista vastuuta, jotta kaikki osapuolet saavat siitä myöskin toimeentulonsa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Itsekin olen epäillyt ja epäilen edelleenkin vielä, kuten aikaisemmin puheessani jo mainitsin, tämän totaalista vaikutusta, mutta uskon, että kyllä se kilpailu ja seuranta kuitenkin tulee olemaan sen verran kovaa, että eiköhän sillä sitten aikamoinen vaikutus ole.

Keskustelu päättyi.