Täysistunnon pöytäkirja 109/2001 vp

PTK 109/2001 vp

109. TORSTAINA 4. LOKAKUUTA 2001 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys työvoimapolitiikan uudistuksen jatkamiseen liittyväksi lainsäädännöksi

 

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Työllisyyspolitiikassa uudistusten vauhti on ollut aika reipas viime vuosina. Toisaalta se on ymmärrettävääkin sen vuoksi, että pyritään aina löytämään uusia keinoja entisten lisäksi, ja juuri siksi, että olemme kaikki huolestuneita siitä, että työttömyys on yhä vain jatkunut ja monesti se aiheuttaa myös syrjäytymistä. Jossakin vaiheessa pitäisi myös pysähtyä miettimään, miten kentällä eli työvoimatoimistoissa kaikki nämä uudistukset ehditään ja kyetään ottamaan vastaan ja miten työntekijät pystyvät uudistuksiin ja niiden sisältöihin vaikuttamaan niin, että ne sopisivat niihin tehtäviin, joita he ovat siellä tehneet. Sitä kokemusta, mitä arkipäivän työskentelystä työvoimapolitiikassa on tullut, pitäisi käyttää myös valmistelussa mukana. Tiedän, että tässä valmistelussa on käytetty tällaista uutta mallia, virtuaalityöryhmää, ja täytyy antaa kiitos työministerille siitä, että tällaista on käytetty, sillä se on mahdollistanut myös vähän laajemman näkemyksen kuin pelkästään Uudeltamaalta tulevan näkemyksen.

Palvelun laatuun pitäisi myös kiinnittää huomiota eli pitäisi saada työvoimatoimistoissa niin paljon aikaa palveluun yhtä ihmistä kohden, että ehdittäisiin kunnolla tehdä näitä asioita. Sen vuoksi olen tyytyväinen siihen, että ei ole lähdetty työttömien hyppyyttämislinjalle, että työvoimatoimistossa pitäisi jatkuvasti käydä, vaan tehdään kunnolliset työnhakusuunnitelmat ja pyritään niitä noudattamaan. Siinä mielessä, jos olen oikein ymmärtänyt, tämä on aivan oikean suuntainen ratkaisu.

Lakiesityksen esittelytekstissä käytetään sellaista kieltä, joka ei mielestäni aina ole ihan (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei paljon kannusta!) kannustavaa tai hyvää työttömien motivaation kannalta. Jos otsikko on "Työnhakusuunnitelman laatiminen ja yhteistyövelvollisuus", ei se oikein kovin innostavalta kuulosta. Tietenkin voi kysyä, ketä tässä velvoitetaan yhteistyöhön. Työttömissäkin on tietysti monenlaisia ihmisiä, ja saattaa olla, että jossakin on ollut myös sellainen tilanne, että henkilö ei ole halunnut olla yhteistyössä työhallinnon kanssa, mutta uskoisin, että suurin osa kuitenkin haluaa. Silloin tätä suurta osaa tällainen kielenkäyttö voi loukata.

Mietin sitä, että terveyspuolella on sellainen laki, missä vaaditaan hyvää palvelua. Nyt olemme saaneet myös sosiaalihuoltoon sellaisen lain, missä asiakkaalle vaaditaan hyvää palvelua. Toivoisin, että myös työvoimapuolella olisi tämän tyyppinen laki. Tästä voi johtaa sellaisen kysymyksen, että jos henkilö kokee, että hän ei ole saanut sellaista palvelua, mikä hänelle kuuluisi, ei ole saanut hyvää palvelua, niin onko se sosiaaliasiamies, johon hän voi ottaa yhteyttä? Periaatteessa sosiaaliasiamies hoitaa vain kuntapalveluihin liittyviä asioita, mutta nyt näyttää siltä, että ne ovat sitten ilmeisesti kansanedustajat, jotka joutuvat puuttumaan tilanteeseen, kun palvelu ei ole ollut asiallista. Ikävä kyllä minäkin, ehkä entisen työni vuoksi, saan näitä yhteydenottoja aina silloin tällöin. Valitusoikeudet tietenkin ovat olemassa.

Tämä toiseen aaltoon perustuva lakiehdotus on loogisesti jatkoa ensimmäiselle aallolle, jota nimitettiin Suomen-malliksi. Suomen-mallista ovat oikeastaan toimintaan lähteneet yhdistelmätuki ja työnhakusuunnitelma. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että kun edellinen hallitus esitti työsuhteessa tehtävää yhdistelmätukea, siinä ei ollut ollenkaan mainittu työssäoloehdon kertymistä eli kertyminen oli nolla viikkoa. Eduskunnassa esitystä muutettiin siten, että yksi kolmasosa työsuhteesta kerryttää työssäoloehtoa. Kaikki työttömätkään eivät aina näytä sitä huomanneen, että näin tässä kävi.

Toisessa aallossa on korjattu osia Suomen-mallista eli ensimmäisestä aallosta, muun muassa yhdistelmätuen kestoa ja käyttömahdollisuutta. Ikävä kyllä kaikki ei ole tapahtunut toivotulla tavalla. Muun muassa työssäoloehtoon ei ole esitetty korjausta, vaikka se on koettu suureksi ongelmaksi. Olen tehnyt yhdistelmätuen ongelmista seitsemänkohtaisen luettelon. En tässä käy sitä tarkemmin läpi. Muutama niistä esityksistä täällä on, mutta suurin osa ei.

Suurin ongelma uudessa yhdistelmätukiesityksessä on tuen ulottaminen määräaikaisiin työsuhteisiin yksityisille työnantajille. Pelkään, että muutoksella sekoitetaan työmarkkinoita yhdessä näiden muiden ratkaisujen eli työelämävalmennuksen ja työharjoittelun lisäämisen kautta. Työllistämistuki oli aikanaan sallittu myös määräaikaisiin työsuhteisiin, mutta se lopetettiin nimenomaan siksi, että se vääristi markkinoita ja työviranomaiset eivät pystyneet riittävästi valvomaan markkinatilannetta. Nimenomaan työnantajilta tuli viesti siitä, että ei ole oikein, että joku työnantaja voi käyttää useitakin tuettuja henkilöitä, koska silloin kilpailutilanne vääristyy ja pahimmassa tapauksessa toinen työnantaja voi joutua lomauttamaan tai irtisanomaan vakituista henkilökuntaansa siksi, että ei pysty enää kilpailemaan.

Toinen ongelma on toisen vuoden matala taso, joka mielestäni työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa pitää ehdottomasti korjata niin, että henkilöllä tulee olla oikeus kieltäytyä tästä toisesta vuodesta, mikäli työnantaja, esimerkiksi järjestö, ei pysty maksamaan muuta kuin työmarkkinatuen tason. Eli se käytännössä silloin tarkoittaa, ed. Esa Lahtelan kanssa tänään on laskettu sitä, noin 10 tunnin työsuhdetta, se tarkoittaa sitä, että se ei kerrytä ollenkaan työssäoloehtoa. Esimerkiksi, jos kysymys on pitkistä työmatkoista, voi olla todella iso ongelma sellaisellekin henkilölle lähteä tällaiseen työhön, joka kuitenkin haluaisi osallistua työelämään. Siksi minusta tähän kohtaan lakia täytyy löytää ehdottomasti jotakin muutosta.

Sitten on työnhakusuunnitelman sanktiointi, joka on uutta. Minun mielestäni tämä pitäisi toteuttaa käytännössä sillä tavalla, että ensin työnhakusuunnitelmien laatua korotettaisiin kovasti ja määrää myös. Esimerkiksi Uudellamaalla ei ole kyetty hetikään kaikille työttömille sitä tekemään, olen kuullut jopa 50 prosentin asteista, että puolelle työttömistä olisi kyetty tekemään työnhakusuunnitelmat. Sellainen ei saa olla mahdollista, eli työnhakusuunnitelmaan sitoutumisen pitää koskea molempia osapuolia, koska tiedän, että monet ihmiset odottavat, että he pystyvät tämän tekemään.

Yksi ongelma on se, että vaikka tässä on kysymys sopimuksesta, määrärahojen puitteissa työhallinto toteuttaa omaa osaansa tästä sopimuksesta. Mielestäni pitäisi olla niin, että henkilölle pitää antaa oikeusturva, ennen kuin karenssi määrätään tai ennen kuin hän kieltäytyy toimenpiteistä, eli yhteys sosiaaliasiamieheen tai johonkin muuhun vastaavaan henkilöön, että hän tietää, mitä hänelle tapahtuu tässä.

Koska nyt olen käyttänyt jo yli 10 minuuttia, pyydän uuden puheenvuoron, että voin puhua vielä työelämävalmennuksesta, joka on erittäin iso uudistus. Arvoisa puhemies! Tässä yhdessä lakikokonaisuudessa on paljon asioita.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Huotari totesi, tässä on paljon asioita. Ei ole ollut mahdollisuutta niin huolellisesti valmistautua tähän, että voisi sujuvasti esittää kaikkiin ongelmakohtiin, joita itse pitää ongelmina, kommentteja, eikä se liene tarpeenkaan. Ed. Huotari toi jo ison joukon asioita ja aikoo vielä jatkaa.

Itse aloitan siitä, että tätä esitystä ei esitetä lausunnolle sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Minä esitän toivomuksen työasiainvaliokunnalle, että te huolehditte siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunnalta pyydetään lausunto. Kun sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli kuntouttavaa työtoimintaa, silloin työasiainvaliokunnalta pyydettiin lausunto. Meillä tietysti on paljon työtä, mutta tämä on tärkeä esitys ja liittyy juuri siihen, mistä edellisen lain yhteydessä jo puhuin, tähän sosiaaliturvan ja työllistämistoimien ilman työsuhdetta yhteensovittamiseen niin, ettei tule väliinputoamistilanteita eivätkä ihmiset joudu usein ojasta allikkoon. Aikaisemmin puhuin vaikutuksista sairauspäivärahaan, mutta näillä saattaa olla vaikutus ihmisen eläkkeeseen olennaisella tavalla. Nämä ihmiset saattavat menettää esimerkiksi tulevan ajan oikeuden. Mitä nuoremmasta ihmisestä on kysymys, sen suuremman osan eläkkeestä he menettävät täysin sattumanvaraisesti. Nämä ongelmat pitää huolehtia niin, että nämä tunnetaan. Eläkelainsäädäntö on niin monimutkainen, että näitä, ikävä kyllä, ei tässäkään talossa eikä työministeriössä riittävästi tunneta.

Tulenkin sitten toiseen asiaan: Silloin kun kuntouttavaa työtoimintaa säädettiin, jo ennen sen säätämistä, käsitykseni mukaan olimme ministeri Filatovin kanssa varsin yksimielisiä siitä, että meillä on jo lukematon määrä lainsäädäntöä, joka mahdollistaa ne toimenpiteet, joita nyt on suunniteltu köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi, kun vain näiden lakien toteuttamiseen olisi riittävästi rahaa. Näin ei kuitenkaan ole ollut.

Me olemme tehneet esimerkiksi kuntoutuslainsäädännön kymmenen vuotta sitten. Kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä on oma laki, mutta esimerkiksi tästä hallituksen esityksestä — en vielä joka riviä kerinnyt lukea — en ainakaan vielä ensi lukemalla löytänyt yhtään viittausta kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöryhmään. Siinä yhteistyöryhmässä eivät ole vain työvoimatoimisto ja kunta, vaan siellä ovat myöskin Kela ja terveydenhuolto mukana.

Vastikään kuulin kerrottavan, että eräässäkin Tampereen osassa, jossa on oma Kelan toimisto, kahteen vuoteen asiakaspalveluyhteistyöryhmä ei ole lainkaan kokoontunut. Ei näin voi olla, vaan olemassa oleva lainsäädäntö pitää saada toimimaan. Miksi se on niin tärkeää, että kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöryhmä toimisi? Siksi, että silloin olisi mahdollisuus kaikkien näiden eri lainsäädäntöjen ja kaikkien eri viranomaisten yhteistoimin katsoa, mikä kunkin henkilön kannalta olisi oikea ratkaisu. Välttämättä se oikea ratkaisu ei ole kuntouttava työtoiminta eikä myöskään nyt tämä työhön valmennus. Mutta äkkiä käy niin, että nämä ovat niitä ainoita, joita tarjotaan.

Tämänkin esityksen perusteluissa varsin voimakkaasti korostetaan sitä, että ensisijaisten toimien pitäisi olla ensisijaisia. Nyt tavallaan tämä laki on sitten ensisijaisia toimenpiteitä, mutta kun lukee näitä pykäliä, viitaten siihen, mitä ed. Huotarikin totesi, niin kyllä näistä pykälistä semmoinen sanktion maku aika monesta kohtaa aika vahvana tulee esille sen sijaan, kun sen pitäisi olla todella kannustamista ja motivoimista, kun me tiedämme, että monta kertaa näiden ihmisten toimintakyky ja omat mahdollisuudet ovat heikot. Varsinkin kun ihminen on masentunut ja kun usein se tilanne on heikon toimeentulon ja monien pitkäaikaissairauksien seurausta, omat voimat eivät todella ole suuret. Jotta ne voimavarat saataisiin käyttöön, joita vielä on, se vaatii todella suurta taitoa ja työtä. Tästäkin meillä on hyviä esimerkkejä, mutta mielestäni sen tyyppinen sanktiointi, mitä tämäkin lakipaketti nyt pitää sisällään, ei edistä sitä, että nämä ihmiset pääsisivät siitä eteenpäin ja heitä voitaisiin todella kannustaa.

Vaikka meillä on paljon hyviä käytäntöjä, niin käytännöstä tietää varsin paljon tilanteita, joissa työkykyiset ihmiset hakevat työtä, työhaluiset, pitkään työttömänä olleet, työmarkkinatuelle pudonneet tai siltäkin kokonaan puolison tulojen vuoksi pudonneet ihmiset, niin vastaus työvoimatoimistosta usein on, että teillä ei ole oikeutta siihen, teillä ei ole oikeutta tähän, teillä ei ole oikeutta mihinkään. Kymmenen vuotta on hyvinkin mennyt, että yhtään osoitusta ei ole annettu.

Esimerkiksi "Työttömyyspäivärahan eräitä rajoituksia" on nyt 9 §:n uusi nimi. Täällä on sellainen uusi momentti, monesko lie, joka kuitenkin alkaa: "Henkilö, joka kieltäytyy osallistumasta työvoimapalvelulaissa tarkoitetun työnhakusuunnitelman laatimiseen, ei ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan kahden kuukauden ajalta kieltäytymisestä lukien." Tämä on sanottu aivan kategorisesti. Kaikissa muissa kohdissa on sentään "ilman pätevää syytä". Mutta tässä ei ole edes sitä, että "ilman pätevää syytä". Ihmisellä voi todella olla pätevä syy siihen, että hän ei siihen kykene osallistumaan. Esimerkiksi tämmöisiä kohtia täältä pitäisi korjata.

Sitten esimerkiksi kun työmarkkinatuen 1 §:ssä velvoitetaan antamaan työkykyä koskevat tiedot ja selvitykset, niin tämä on myös aika kategorinen. Tiedän kyllä, että lääkärinlausuntoja työvoimatoimistoon viedään ja monet ihmiset ovat valmiit ne viemään, jotta heille ei tarjota sellaista työtä, mihin he eivät kykene. En nyt muista, että meillä ennen lainsäädännössä olisi näin selkeästi ollut, koska näissähän tulevat sitten oikeusturvakysymykset myöskin, mutta näitä varmaan valiokunta tutkii.

Ed. Huotari lupasi puhua vielä enemmän työelämävalmennuksesta ja sen elementeistä, joten en tässä yhteydessä jatka tästä asiasta pidempään, mutta tämä kyllä olisi varmasti monenkin messun väärti. Itse uskon, että ministeri Filatov varsin tarmokkaasti pyrkii köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseen ja saamaan myöskin hyviä käytäntöjä aikaiseksi. Mutta kyllä siihen vielä paljon toimenpiteitä tarvitaan ja nimenomaan sitä ihmisen ymmärtämystä ja kädestä pitäen kulkemista, jotta ihmisten voimavarat saadaan käyttöön ja heidän toimeentulonsa on turvattu ja jotta nämä eivät sitten johda sellaisiin väliinputoamisiin ja karensseihin, mitä tänä päivänä annetaan edelleen aivan liian paljon. Ikävä kyllä tietyt työvoimatoimistot ovat vielä erityisen tunnettuja siitä.

Sitten vielä viimeiseksi siitä, että ministeriö on tänä vuonna pyrkinyt huolehtimaan siitä, että työllisyysrahoja käytetään, mutta nyt kuitenkin niitä on siirretty Pirkanmaalta muille. Varmaan Pirkanmaan te-keskuksessa ja Tampereen työvoimatoimistossa on syytä hakea perusteita siihen, miksi näin on käynyt. Mutta kun käytäntö on tätä, että rahat jäävät käyttämättä, syynä siihen on juuri se, mistä aikaisemmin puhuin. Ihmisille, jotka hakevat työtä, koko ajan sanotaan, että teillä ei ole oikeutta siihen, teillä ei ole oikeutta tähän. Itse tiedän niin lukemattomia tapauksia, joissa tilanne on näin mennyt. Meidän kansanedustajien on täysin mahdoton mennä esimerkiksi Tampereen 14 000 työttömän eteen sanomaan, että no niin, hups, meiltä vietiin nyt 4 miljoonaa markkaa.

Tosin sillä parin viikon takaisella työllä, mihin ministeri Filatov itsekin osallistui osaltaan, kyllä sillä varmaan 250 työpaikkaa saatiin lisää Tampereen työttömille, mutta lopputulos oli kuitenkin, kun piti kaikki rahat olla käytetty, se, että yhtäkkiä viime viikolla 4 miljoonaa markkaa sitten ilmoitettiinkin jäävän käyttämättä ja siirrettiin muille. Tämä ei toden totta pitänyt olla tämän kaiken lopputuloksena, myöskin kun työllisyyskoulutukseen tarvittaisiin selkeästi lisärahoja.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Vähän samat sanat kuin aikaisemmillakin puhujilla, että on ollut kovasti vähän aikaa tutustua hallituksen esitykseen. Silloin tietenkin on syytä lähinnä esittää kysymyksiä, mitä mahdollisesti mikin asia tarkoittaa.

Täällä on tämmöinen uusi termi kuin työelämävalmennus. Heti siinä ottaa silmään se, että työelämävalmennuksessa oleminen ei synnytä työsuhdetta. Jos ei työsuhdetta synny, silloin ei myöskään synny eläke-etuuksia, sairauspäiväetuuksia eikä muitakaan vastaavia etuuksia. Henkilökohtaisesti olen aina vierastanut tällaista, jos ihminen on kuitenkin työssä. Tässä puhutaan valmennuksesta, mutta monta kertaa se valmennus saattaa olla jopa kovempaa kuin itse kilpailusuoritus eli se työ. Näin ollen olisi perusteltua, että myös tässä syntyisi työsuhde.

Maaseudulla aikoinaan tämmöisiä, missä ei ollut työsuhdetta, sanottiin talkoiksi. Ne olivat talkoita. Niistä ei maksettu palkkaa. Näin ollen mielestäni tätä kannattaisi miettiä valiokunnassa, koska tämä vaikuttaa niin moneen asiaan sitten, kun ei työsuhdetta synny.

Lisäksi tässä on työnhakusuunnitelma. Näistähän on puhuttu paljon ja niitä on varmaan tehtykin. Tämä herättää myöskin monenlaisia kysymyksiä, kun tässä osallistuminen on pakollinen, ja jos ei osallistu, tulee kahden kuukauden karenssi etuuksiin nähden, ei ole oikeutta etuuksiin. Jos työnhakusuunnitelmaa laadittaessa syntyy erimielisyyttä viranomaisen ja työttömän välillä, kuka on oikeassa? Tämä viranomainenko on oikeassa, joka päättää kuitenkin, mikä työsuunnitelman sisältö on lopullisesti? Mikä työttömän oikeusturva tässä tilanteessa on? Ainakin minulle tässä herää kysymys.

En halua yleistää, mutta myöskin joskus viranomaiset käyttävät harkintavaltaa hieman, sanoisin, leveästi ja vähän oman mielensäkin mukaan tulkitaan välillä näitä, ja muutoksen saaminen on todella vaikeata monta kertaa. Onko työtön työnhakija, joka on pitkäänkin ollut työttömänä, tietoinen oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa työnhakusuunnitelmaan, ja mitä se aiheuttaa, minkälaisen vastuun hän ottaa, kun hän sitoutuu tähän, allekirjoittaa tämän paperin? Onko hän velvollisuuksista tietoinen? Mielestäni tässä olisi hyvä, että myöskin valiokunta työttömän oikeusturvaan perehtyisi ja selvittäisi tämän asian. Jos esitys menee perustuslakivaliokuntaan, ehkä myöskin siellä tätä työttömän oikeusturvan kannalta katsotaan.

Se että jos yhdistelmätukea jatketaan 24 kuukauteen, on tietenkin sinänsä hyvä asia, mutta jos siitä maksetaan toiselta puoliskolta vain puolet korvauksesta, niin että työnantaja ei maksakaan toista puolta, mielestäni tämä on aikamoista työvoiman riistoa sitten jo, koska palkkataso jää todella alhaiseksi ja pienestäkin palkasta joudutaan maksamaan vero. Nyt kun yhdistelmätuestakin maksetaan vero, syntyy seuraava kysymys: Kun maksetaan verotettavaa tuloa, henkilö haluaa olla työttömyyskassan jäsen ja maksaa koko verotettavasta tulostaan työttömyyskassan jäsenmaksut, mutta työ ei kerrytäkään hänelle ansiosidonnaisen työttömyysturvan karttumisehtoa elikkä hän saakin vain osan siitä. Miten tämä voi olla oikein? En kerta kaikkiaan tätä ymmärrä. Tässä asetetaan ihmiset hyvin eriarvoiseen asemaan sen tähden, että tässä tapauksessa yhteiskunta maksaa osan palkasta tai jopa kokonaan palkan, mutta täytyy muistaa, että yhteiskunnan palveluksessahan on kymmeniä-, jopa satojatuhansia työntekijöitä, joille yhteiskunta maksaa koko palkan, eikä minkäänlaista epäilyä ole siitä, onko näillä ihmisillä täydet oikeudet, kertyykö heidän työssäoloehtonsa vai ei, kun he maksavat yhteiskunnalle myöskin verot.

Mielestäni tämä lakiesitys ei ole tasapainossa, mikä tässä nyt on. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun yhdistelmätukea jatketaan 24 kuukauteen, mikä sinänsä on periaatteessa hyvä asia, tuki pitää myöskin maksaa täysimääräisenä ja turvata vähintäänkin työllistämistuen ja työmarkkinatuen yhteismäärä. Se on vähintä, koska jo nyt kun yhdistelmätukea arvostellaan, yksi keskeinen asia on se, että korvaustaso on niin pieni, että sillä ei tahdo tulla toimeen. Sillä ei tahdo elää. Kyllä kai motivoinnin kannalta on ehdottoman tärkeää, että jos ihminen on työelämässä ja tekee työtä, hän saavuttaa sellaisen toimeentulon, että sillä elää.

Sitten vielä työmarkkinatuen tarveharkinnasta: Mielestäni työmarkkinatuen tarveharkintaa tulisi lieventää, koska palkkataso on noussut ja jälleen käy niin, että osa puolisoista, jotka ovat työttöminä ja joiden puoliso on töissä, putoaa työmarkkinatuelta kokonaan pois tai saa vain hyvin pientä osaa työmarkkinatuesta. Mielestäni vähintä olisi, että tämä raja nostettaisiin vähintään palkkaindeksin mukaisesti. Mieluummin sitä pitäisi nostaa vähän enemmän, että ihmiset eivät putoaisi työmarkkinatuelta kokonaan tulottomiksi, niin kuin nyt valitettavasti käy.

Vielä lopuksi, jos haluamme vakavasti puuttua työllistämiseen niin, että ihmisille järjestetään työtä, meidän pitää harkita yhteiskunnan työllistämisvelvoitetta elikkä työllistämisvelvoitteen palauttamista tavalla taikka toisella lakiin. Elikkä yhteiskunnan pitää vastata niiden ihmisten työllistämisestä, jotka eivät saa työtä.

Lopuksi haluan todeta, minkä jo aluksi totesin, että en ole kovin syvällisesti ehtinyt tutustumaan tähän lakiin, mutta nämä kysymykset nopealla lukemisella tästä laista tulivat mieleen.

Tero  Rönni  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä uudistus on mielestäni jossain määrin kannatettavakin, ja uskon, että siinä on käytetty aikaa ja vaivaa tämän asian eteenpäinviemiseksi. Tuntien työttömyyden taustat ja vaikeudet uskon, että tässä on hyvää ratkaisua koetettu hakea, vaikkakaan toisen aallon kokonaisuutta en voi kaikessa allekirjoittaa enkä ihan jokaiselta kohdalta hyväksi näe. Siellä on sellaisia kohtia, joita tietenkään tässä esityksessä kaikkia ei ole, kuten työvoimatoimistojen hallinnon muuttamisia ja muita, jotka eivät ihan kaikkiin seutukuntiin istu niin kuin niiden pitäisi.

Mutta itse tähän esitykseen voisin kertoa kokemuksen lähipiiristäni. Ammattikoulun lopettanut poika, joka ei päässyt haluamalleen linjalle, meni sitten talvella työharjoitteluun ja oli kaupassa työharjoittelussa muutaman kuukauden. Hän totesi, että rahat eivät riitä ja kesällä innostui, kun lehdissä kovasti kaupattiin paikkoja, missä pääsee myyntimiehen hommiin tai puhelinmyyjäksi myymään lehtiä ym. Vaikka sitä koetettiin kotona moneen kertaan jumputtaa ja sanoa, että mieti uudelleen ja kaksi kertaa ennen kuin lähdet tällaiseen hommaan, silti rahan kiilto oli silmissä, että parempaa pitäisi saada kuin 127 markkaa päivässä. Kaksi viikkoa mies yritti myydä lehtiä ja yhden kappaleen sai myytyä. Se oli aika kova juttu, penniäkään ei saanut niiltä kahdelta viikolta, minkä jälkeen on kävellä köpötellyt. Sitten meni uudelleen, haki kouluun, ei päässyt opiskelemaan. Nyt oli kolme viikkoa työharjoitteluun paikka haussa. Työnantaja sanoi, että huomenna se varmistuu ja tänään ilmoitti, että eivät he otakaan sinua ollenkaan, valitettavasti. Jotain papereissa oli vikaa. Monta viikkoa on nuori siinä pyörinyt ja turhautunut eikä tiedä, mitä tehdä.

Mielestäni jonkinlainen vastuu pitäisi olla työnantajillakin, jotka työharjoittelusta lappuja laittavat seiniin ja ilmoittelevat, että tänne otetaan ja tänne pitäisi päästä, ja sitten kuitenkin jallitetaan ja pompotetaan ja pallotellaan eessuntakasin. On ukko käynyt moneen kertaan yrittämässä yksityisiltä markkinoilta kaiken näköisiä töitä, mutta 18-vuotias, jolla ei ole ammattikoulupohjaa eikä oikein mitään, ei tahdo minkäänlaisia töitä valitettavasti löytää. Aika vaikea tilanne. Onneksi on nyt varusmiespalvelukseen menossa tammikuussa, että jonkinlainen eväs siitä on löytymässä.

Olen toisaalta näissä esityksissä sen kannalla, että jonkinlaiset sanktiot pitää olla. Edellisessä ammatissa hyvinkin tutustuin näihin työttömiin, ja valitettavasti minun täytyy todeta, että siellä on aika paljon semmoista porukkaa, joka ei kotoaan liikahda mihinkään, ellei ole jonkinlaista sanktiota olemassa. Siinä mielessä minä hyväksyn työministeriön linjat siitä, että pitää olla jokin. (Välihuuto) — Ei ole sellaisia kykyjä, että pystyisin ihmisen sielunelämään menemään ja niihin taustoihin niin kovasti paneutumaan, mutta joka tapauksessa mielellään jäädään vain punkkaan. En sano, että kaikki, mutta löytyy väestä, ja osallistuminen on ihan toisenlaista. Myös työvoimaviranomaiset ilmoittivat, että ilman sanktioita on turha luulla, että kursseille saadaan ketään. Valitettavasti näin asia on. (Ed. Huotari: Se on kurssissa vika!) — No, se saattaa olla. Mutta voi olla, että on itselläkin vähän syytä tarkastella peiliin, että eivät kaikki ole niin rippikoululaisia ja toimi yhteisen hyvän puolesta, siinäkin joukossa on aika vaikeasti työllistettäviä ihmisiä.

Yhdistelmätuesta sanoisin sen, että kun itse olin sitä lobbaamassa vuoden verran ja ihmisiä koetin työllistää yhdistelmätuella, se on todella vaikeata hommaa. Tämä toinen vuosi minusta ei ole mitään yhdistelmätukea, siinä on käytetty sanaa täysin väärin. Eihän siinä ole kuin yksi osa, se on työmarkkinatuki pelkästään. Ei se mitään yhdistelmätukea ole. Se edellyttää, että on kaksi tukimuotoa, jolloin päästään yhdistelmään. En minä ole päässyt yhdellä mihinkään yhdistelmään, se on vain työmarkkinatuki eikä mitään muuta. Se on silloin niin kuin työharjoittelu, elikkä tätä mielestäni pitäisi tarkistaa ja muuttaa nimike sitten kokonaan tai ainakin kohdentaa niin, että se on vain yksityisille työnantajille, joilta edellytetään osapalkkaa. Silloin totta kai siinä palkan yhteydessä tulee myöskin työssäoloehdon toteutuminen toisella tavalla kuin yhdistelmätuessa. Kokonaisuutta täytyy miettiä vielä moneen osaan.

Työelämävalmennus, joka täällä uutena on, sehän on tämmöistä tavallaan mestari—kisälli-tilannetta, mitä osaltaan esitetään, mutta se tapahtuu niin sanotulla työmarkkinatuella pelkästään eli siinä ei ole mitään työsuhdetta. Se voi toimia, kunhan siitä ei oteta tapaa, että kolmekymmentä vuotta samassa tehtaassa työskennellyt joutuu irtisanotuksi ja tulee parin kolmen kuukauden päästä tämmöiseen työelämävalmennukseen taikka parin vuoden päästä, jos 500 päivää on tullut täyteen, kuten tällä hetkellä käytetään muutamissa paikoissa sitä, että työharjoittelussa on sellaisia ihmisiä samalla työpaikalla, missä he ovat aikaisemmin jo 20 vuotta tehneet töitä. Tätä väärinkäyttöä mielestäni pitäisi estää mahdollisimman tehokkaasti.

Odotan, että valiokunnassa näitä asioita pohditaan aika voimakkaasti, ja myöskin uskoisin, että jonkinlaisia muutoksia tai tarkennuksia aikaansaadaan.

Mikko  Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni aika voimakkaasti ottaa kantaa työttömien kursseihin tai opiskeluhaluihin. Väitän edelleenkin, että valtaosa työttömistä on halukkaita ensinnäkin työhön. Siitä on varsin paljon tutkimuksia. Uskallan väittää, että jos esimerkiksi Tampereella ilmoitetaan, että jokin firma ottaa kunnollisella palkalla ihmisiä töihin, on sadoittain työnhakijoita. Tästä on esimerkkejä, että on jonossa odottamassa.

Työvoimakoulutuksesta vielä: Tampereen ammattikurssikeskuksesta tuli eilen sähköpostiviesti, että cnc-kurssi loppuu, jatkokurssia ei tule, rahat ovat lopussa. Siellä oli kolmisenkymmentä ihmistä hädissään, miten heidän käy, jääkö heidän kurssinsa kesken. Onneksi tänään työvoimaministeriön kautta nopeasti toimitettiin ja sinne ilmoitettiin näille 30 kurssilaiselle, että rahat löytyvät ja kurssi jatkuu. Se osoitti vain, että ihmiset todella haluavat opiskella.

Pekka Vilkuna  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edelliselle edustajalle haluan sanoa, että väite, että valtaosa heistä on halukkaita ja kiihkeitä tulemaan työhön, ei täysin pidä paikkaansa. Minulla on omakohtainen kokemus jo usealta vuodelta. Olen työnantaja, ja Nivalassa on 600 työtöntä. Lähimmät työnkysyjät tänä keväänäkin olivat latvialaisia. Ne saivat töitä, jotka ensimmäisinä töitä kysyivät. Nyt syysruuhkan aikana on hirveä haaliminen, että löytää kolme henkeä, semmoista, jotka suostuvat tekemään aivan työehtosopimuksen mukaisella korvauksella, vähän ylikin, maataloustyötä, että 600 hengestä löytää kolme semmoista, jotka viitsivät tehdä kaksi viikkoa sitä työtä. (Eduskunnsta: Ei ole työhaluja!) — Ei ole työhaluja. — Karenssit eivät merkitse mitään, kun he kävelevät toiselle luukulle ja pyytävät toimeentulotukea. Ei heillä yhtään elintaso huonone, vaikka heidät karenssiin lyödäänkin.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vilkunalle voisi todeta, jotta en missään tapauksessa yhdy siihen, kun hän totesi, että valtaosa työttömistä on semmoisia. Nimittäin se on vähemmistö, joka siellä voi olla. Ei voi puhua mistään suuresta määrästä.

Niin kuin ed. Kuoppa totesi, kyllä kai se sillä tavalla on, jotta jos ihmisille tarjotaan työtä kunnon palkalla, maksetaan kunnon palkka, ei mitään orjatyötä, sieltä töihin useampi lähtee. Se on varma. Jos pyritään luistelemaan kaikista maksuista ja saamaan ilmainen orja, voi olla, että ei siihen moni lähde, ei edes ed. Vilkuna lähde, jos siinä elämäntilanteessa sattuisi olemaan.

En hirveän moneen asiaan tässä aio puuttua. Sen totean noin yleisesti ottaen, jotta kaikissa näissä, kun aikaisemmin on kuunnellut ja on saatu tänne esityksiä ministeriön virkamiesten valmistelemina — en missään tapauksessa ministeriä syyllistä enkä ole sitä mieltä, että ministeri olisi missään vaiheessa niin maininnut — virkamiesten yleisklausuuli on vähän tuon tyyppinen kuin ed. Vilkuna totesi, jotta on semmoinen asenne, jotta he vähän luistelevat, he pakoilevat työtä. Samaten kun koko työttömyysturva nyt on tällä hetkellä toimikunnassa selvitettävänä, sen alentamispyrkimykset kai lähtevät siitä, jotta kun alennetaan työttömyysturvaa, saadaanpas heidät sieltä liikkeelle. Mutta eihän se auta, kun yksinkertaisesti ei ole työpaikkoja, ainakaan meidän seutukunnalla. Ed. Rönni kuvasi myös omalta kohdaltaan tai poikansa osalta. Kun ei löydy työtä, niin ei ole, vaikka kävelisi käsillään ja etsisi joka kolosen sieltä, niin ei vaan yksinkertaisesti löydy semmoista työtä, josta saisi palkkaa. Työtähän tietysti löytyy, jos haluaa talkoohommiin.

Sen takia semmoinen hirveä yleistäminen siitä, jotta työttömät ovat jotenkin huonompia ihmisiä tai pakoilevat työtä, minä en ainakaan haluaisi, että tässä talossa semmoinen leima lyötäisiin eikä myöskään ministeriön virkamiesten toimesta. Aina tietysti joukkoon sopii semmoisia, jotka voivat olla sellaisiakin. Mutta siellä on sitten olemassa omat järjestelmät, sanktiojärjestelmät. Jos ei ihminen lähde työhön, tulee karenssia, eikä se ole sillä tavalla, ed. Vilkuna, että mennään soskuun suoraan. Voihan mennä soskuun, mutta heti leikkautuu 20 prosenttia se normi, ja kun menee uudelleen kieltäytymään, sitten leikkautuu vielä lisää 20 elikkä 40 yhteensä, jolloin se kaveri joutuu elämään sitten vähän yli tonnilla. Minä luulen, että kaveri joutuu ainakin miettimään, valitseeko semmoisen vähän yli tonnin elämäntason vai onko töissä. Niitäkin on todennäköisesti. Mutta siihenkin on monet syyt, miksi ei ole menty johonkin työhön.

Yksi seikka, johon haluan eduskunnan tekevän muutoksen, koskee yhdistelmätukityötä. Sinällään on hyvä, että pyritään pitempään yhdistelmätukityösuhteeseen, kahteen vuoteen vuoden sijasta, mutta se tässä esityksessä on huonoa, jotta järjestöt, joille alun perin koko systeemi luotiin ... Yhdistelmätukilakihan lähti siitä ajattelusta aikanaan, muistan hyvin, että tämä on kolmannen sektorin heiniä enimmäkseen, ja sivuseikkana pidettiin sitä, jotta tätä yhdistelmätukea käytetään kunnissa ja yrityksissä. Silloin jo todettiin, jotta tämä on kolmannen sektorin työpaikkoja enimmäkseen. Nyt tietysti ajatuksenahan tämä on muuttunut vähän, jotta pyritään yritysten puolelta tai kunnan puolelta samaan lisää potentiaalia, jotta sinne työllistettäisiin. Siellä on omarahoitusosuutta varalla. Kun ihminen tekee töitä, niin totta kai se tuottaakin jotain, ja silloin on luonnollista, jotta työnantaja siitä maksaakin jotain.

Onhan järjestöissäkin sellaisia, joilla on varainhankintaa. Mutta suurimmaksi osaksi, kun katsoo työttömien yhdistyksiä tai vapaaehtoistyötä, auttamistyötä, tekeviä järjestöjä, ei niillä löydy mistään palkanmaksuun rahaa. Voi tietysti kysyä, pitääkö niitä sitten tukea. Joku voi sanoa, että ne eivät ole terveitä yhdistyksiä, mutta ne ovat ihan ihmeen terveitä. Ne tekevät hyvää työtä, mutta yksinkertaisesti ne vain eivät voi mistään rahastaa, ne eivät saa periä maksuja asiakkailta. Tämä systeemi on nimittäin rajattu, jotta ne eivät voi sillä tavalla tehdä bisnestä kuitenkaan, lähteä jotain tuotantoa tekemään.

Siinä mielessä toivon, että eduskuntakäsittelyssä ja valiokunnassa erityisen paljon pohdittaisiin tätä asiaa ja tämä muutettaisiin siten, jotta järjestöjen osalta, kolmannen sektorin osalta, toinenkin vuosi olisi tueltaan saman suuruinen kuin ensimmäisen vuoden osalta. Eli koko ajalta olisi työllistämistuki ja työmarkkinatuki pohjana, jolloin ihminen saisi edes jonkin tasoisen palkan. Se ei ole nimittäin iso. Vaikka työmarkkinatukea korotetaankin ensi vuonna, siitä ei ilmeisesti kuitenkaan järjestön ollessa työllistäjänä jää ihmiselle palkanmaksuun kuin joku 4 100—4 200 markkaa. Sekään ei ole kovin iso summa.

Mutta jos tämä toteutuu näin, kuin tässä on ajateltu, toinen vuosi olisi työmarkkinatuen suuruisella tuella, niin palkanmaksuun sille ihmiselle jäisi 2 100 markkaa. Sitten voi jo kysyä, onko siinä mitään älyä, vai halutaanko nämä tietysti lopettaakin, tämän tyyppiset työllistämiset. Kysyn silläkin tavalla, onko siinä mitään älyä siinä mielessä, kun sehän menee jo toimeentulotuen minimirajoille. Eihän sillä pysty elämään, ei se riitä. Kun katsoo vielä asumiskulutkin, niin joutuu hakemaan jo lisääkin, tämä ei riitä mihinkään normiin. Siinä mielessä se ei ainakaan ihmisarvoa nosta tai nosta sitä ihmistä ylöspäin, kun tällä on tarkoitus saada lisää työvoimavalmiuksia ja uskoa elämään. Toivon mukaan se voidaan muuttaa.

Toinen kysymys on työssäoloehto. Kuulin siitä, jotta tämä työttömyysturvaa pohtiva työryhmä tulee siitä tekemään esityksen ja siinä vaiheessa jotain on tulossa. Katsotaan mitä, ja aikanaan se joudutaan vääntämään. Minusta tähän meidän pitää ottaa jo valiokunnassa kantaa siinä vaiheessa, miten eduskunta sen näkee. Ilmeisesti tämän lain käsittelyä pitää lykätä valiokunnassa, koska kyllä koko tämän paketin pitää kulkea käsi kädessä, pitää tietää, mitä ensi vuonna on yhdistelmätuki ja mitkä on ehdot myös työssäoloehdon osalta. Kaikki pitää olla selvillä. Ei voi olla sillä tavalla, että joku osuus jätetään myöhempään, että kyllä se sieltä tulee kun tulee. Tämä vääntö pitää käydä.

Mikä tahto tässä nyt sitten valiokunnassa ja eduskunnassa on? Viime kaudellahan tässä kävi sillä tavalla, jotta se yksi kolmasosa työssäoloehtoa, sehän ei perustu mihinkään. Se on tempaistu hatusta, pitkien neuvottelujen jälkeen tällainen saatu. Muistan Lindroosin Reijon mustat silmänalukset neuvottelujen jälkeen, kun kokoomuslaisten kanssa neuvotteli ja sanoi, jotta kuule se on Esa sillä tavalla, jotta jos ei kelpaa tämä kolmasosa niin sitten ei kuulemma tule mitään, mennään kirjan mukaan. Pakkohan sitten oli todeta kuppilan pöydässä, jotta hyväksytään se kolmasosa, onhan se parempi kuitenkin. Historia on aika mustasilmäinen tässä hommassa. Toivon mukaan mennään sitten läpi tässä sama juttu ja katsotaan, mitä tapahtuu tänä vuonna.

Kun kello alkaa lähestyä kymmentä minuuttia, niin lopuksi sen verran, jotta tässä on myös vaara sillä tavalla, jotta nämä eri tukimuodot vääristävät työmarkkinoilla kilpailua ja voivat vaarantaa työsuhteita. Tiedän joissakin kunnissa tehdyn sillä tavalla, jotta kun muun muassa urheilupaikkoja hoitamassa on ollut aikaisemmin vakituisia työntekijöitä, heidät on pikku hiljaa vähennetty pois ja nyt sitten urheiluseura on huutanut itselleen hoitotyöt ja ne tehdään yhdistelmätuki-ihmisillä. Minusta se on jo yksi osoitus siitä, jotta sitä pitäisi myös vahtia, että ei viedä oikeita työpaikkoja. Vaikkakin hyvää tarkoittava tämä sinällään on, se ei kai liene tämän eikä muiden näiden tukimuotojen tarkoitus.

Ed. Takkula merkitään läsnä olevaksi.

Työministeri  Tarja  Filatov

Arvoisa puhemies! Näihin useisiin kysymyksiin palaan myöhemmin, mutta kun monessa puheenvuorossa on käynyt ilmi se väärinkäsitys, että yhdistelmätuki toiselta ajanjaksolta olisi mahdollista tehdä niin, että lyhennettäisiin sitten työaikaa, niin tarkoitus on, että tuki myönnetään jatkoksi, mutta myös jatkossa tulisi noudattaa siinä työsopimuksessa sovittua työaikaa, joka on tehty ensimmäisen vuoden aikana. Tämä on järjestöjen toivomuksesta siitä näkökulmasta, että silloin, jos ei voida myöntää tukea sinänsä pidempänä, tehtäisiin siihen edes porras, että tippuminen aivan täysin tuettomaan tilaan ei olisi niin jyrkkä. Porras voisi pehmentää ja pidentää sitä kautta työsuhteita, joita järjestöt tarjoavat.

Yrityspuolelle suuntaaminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että sillä puolella on paremmin mahdollisuus maksaa palkkaa yhdistelmätuen päälle, jolloin saadaan kokoaikaisia, kunnolla palkattuja työsuhteita, mutta myös sen vuoksi, että sillä puolella työsuhteet paremmin kestävät tuen päättymisen jälkeen kuin järjestöissä ja kunnissa, joissa usein sitten katsotaan, että hoidetaan vain työllistämisvelvollisuutta. Yrityspuolella on kyse siitä, että alkuaikana kompensoidaan sitä tuottavuuden alenemaa, joka pitkästä työttömyydestä johtuu. Sitten ajatellaan, että sinä jaksona, kun tuki on olemassa, opitaan se työ kunnolla ja saadaan se vanha, parempi tuottavuus takaisin, joka ihmisellä on aikanaan ollut, ja sen jälkeen myös yrityksellä on mahdollisuus maksaa sen mukaista palkkaa ilman tukea.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä ihan aluksi: Missä kohtaa täällä lakiesityksessä sanotaan, että yksityiselle sektorille tulevat työsuhteet ovat kokoaikaisia? Jos on näin, tilanne on hieman erilainen, mutta minä ymmärsin tämän sillä pikaluvulla, minkä tänään ehdin tätä katsoa, että täällä ei sitä missään määritellä, vaan tuki myönnetään ja palkan pitää olla vähintään sen suuruinen kuin tuki on. Silloin, jos tuki on 5 700 tai 5 800 markkaa — mitä se tulee ensi vuonna olemaan, sitähän emme tiedä vielä tarkkaan — sehän ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi kokoaikainen työsuhde. Tätä täytyykin nyt pohtia valiokunnassa, pitäisikö meidän rajoittaa tämä nimenomaan kokoaikaisiin työsuhteisiin. Silloin työnantajalle tulisi sitä omarahoitusosuutta enemmän kuin pelkästään näitten työn sivukulujen osuus.

Ed. Rönni omasta kokemuksestaan väitti, että suuri osa työttömistä ei välttämättä haluakaan lähteä. Minä kysyisin ed. Rönniltä, onko hän pohtinut asiaa syvemmin. Minä olen sitä tehnyt, koska työskentelin työttömyyskassassa useita vuosia. Huomasin sen, että aika monen työttömän piti tavallaan rakentaa suojautumiskeino kestääkseen sen työttömyyden, semmoinen työttömänä olemisen suojautuminen. Siinä ei välttämättä usko ulkopuolisiin ihmisiin ja tahoihin ole korkein mahdollinen, varsinkin jos on ikäviä kokemuksia siellä taustalla ollut. Tällaisetkin syyt voivat olla joillakin.

Haluaisin vaan esimerkkinä kertoa Lex Kainuun mestari—kisälli-mallista, missä kyse oli erittäin huonossa tilanteessa olevista nuorista, kaikilla oli koulun keskeyttämisiä ja monella rikoksiakin taustalla. Tästä hankkeesta tehtiin niin mielenkiintoinen ja koulutusosiot olivat niin mielenkiintoisia, että nämä nuoret hakeutuivat sinne vapaaehtoisesti ja jopa kysyivät, että eikö edes vitosen todistuksella pääse mukaan. He kokivat, että tämä on mahdollisuus päästä siitä kierteestä ulos, mihin he olivat joutuneet. Perinteisillä keinoilla nämä nuoret eivät varmasti olisi lähteneet yhtään mihinkään muuten kuin sanktion uhalla. Minä haluan vaan korostaa tässä, että on olemassa myös positiivisia keinoja ja porkkanoita, joilla asioita voidaan hoitaa.

Ed. Kuoppa kaipaili työllistämisvelvoitetta. Minä puhuisin mieluummin työllistymistakuusta, nimenomaan työllistymistakuusta, eli siitä, että annetaan ihmiselle mahdollisuus tehdä oikeata palkkatyötä oikealla palkalla. Siinä myös nähtäisiin ne, jotka eivät halua tehdä työtä. Tiedän sen, että se on myös yhteiskunnalle edullista. Tätä asiaa on tutkinut Tuomas Leinonen, joka on kehittänyt syta-mallin. Toivon, että työministeri on tutustunut tähän malliin. Sitä on esitelty valtiovarainministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Opetusministeriö on nyt tuotteistamassa sitä niin, että pystytään laskemaan se, miten edullista on työllistäminen työttömänä pitämisen sijaan. Sitä on testattu useissa työpajoissa ja tämän tyyppisissä paikoissa.

Ed. Esa Lahtela pohti yhdistelmätukea järjestöille. Minäkin olen huomannut, että sellainen järjestö, jolla on varainhankintaa, pitäisi velvoittaa maksamaan palkkana se raha, mitä siitä on nettona tullut tälle järjestölle, ettei käy niin, että järjestö ikään kuin hyötyy tästä työttömästä ja teettää hänellä 3 900 markalla työtä ja käyttää kertyneen rahan johonkin muuhun. Tiedän, että esimerkiksi marttapiiri Kajaanissa on työllistänyt paljon ihmisiä, mikä on erittäin hyvä asia, ja perii asiakkailta normaalin hinnan tai ehkä vähän alhaisemman ja ilmoittaa lehdessä, että on näitä työllistettyjä. Se tekee siinä hyvää työtä, että se työllistää, mutta kohtuullista olisi, että se maksaisi yhdistelmätukityöntekijälle siitä sen osan.

Lex Kainuu -hankkeessa on yhteisötyömalli, joka on vähän saman tyyppinen kuin kuntouttavan työn malli ja jonka nyt voisi esimerkiksi yhdistelmätukeen toisena vuonna yhdistää siten, että sinä aikana voi hankkia vapaata työtuloa esimerkiksi 3 000 markkaa, sen minkä opiskelija tällä hetkellä saa hankkia ilman, että se vaikuttaa hänen opintotukeensa. Se olisi sellainen porkkana siirtyä yksityiselle puolelle ja aktivoisi tuensaajaa. Minusta siinä ei olisi mitään ongelmaa. Päinvastoin siitä varmasti olisi paljonkin hyötyä.

Työelämävalmennuksesta vielä: Tässä on sanktioitu työelämän valmennus, ja se on tarkoitettu nimenomaan niille työttömille, jotka eivät ole nuoria ja ammattikouluttamattomia eli niitä, joille työharjoittelu on tarkoitettu. Käytännössä tästä tulee vastikkeellinen työttömyysturva, koska sitä ei rajoiteta tässä lakiesityksessä millään tavalla. Ainut, joka voi sitä hieman rajoittaa, on se, että siihen maksetaan ylläpitokorvaus, jonka määrä on todennäköisesti rajallinen. Nyt pelkään, että jos työelämään tulee sellaisia koulutettuja, siis ammatillisen koulutuksen saaneita ihmisiä tai sellaisia, joilla on pitkä työkokemus, tavallaan ilmaiseksi työvoimaksi työelämävalmennuksen kautta, siinä on kyllä suuri vaara, että silloin menee oikeita työpaikkoja.

Nyt pitäisikin miettiä, millä tavalla työvoimatoimisto pystyy kontrolloimaan tätä. Työministeriö voisi tehdä sellaisia ohjeistuksia, että esimerkiksi sama työnantaja samaan työkohteeseen ei voisi useaa kertaa ottaa työelämävalmennuksessa olevaa henkilöä. Tiedän, että esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla on käytetty työharjoittelijoita ja kurssien työharjoittelijoita pikkujouluaikaan. Minusta ei ole oikein, että heitä käytetään ikään kuin normaalin työvoiman asemesta. On selvää, että jos tällainen on mahdollista, työnantajat ottavat halvemman työvoiman sen sijaan, että he palkkaisivat siihen niin sanotun kovan rahan työntekijän.

Kuntouttavaan työtoimintaan tätä samaa ajatusta yritettiin tuoda, mutta siihen ei menty. Tässä siihen mennään ilman julkista keskustelua. Kuntouttavan työtoiminnan kohdalla tämä keskustelu tavallaan käytiin jo yhden kerran. Olen sitä mieltä, että siinä päädyttiin siihen, että ei sanktioida tällaista tavallaan vastikkeellista työttömyysturvaa.

Yksi asia, mikä unohtui edellisestä puheenvuorosta, on työnhakusuunnitelman aktiivinen työnhaku. Miten työtön ihminen voi todistaa sen, että hän on hakenut aktiivisesti, koska tämä sanktioidaan myös? Tässä on vaarana, että tulee niin sanottu pärstäkerroin. Jos ei miellytä, silloin työttömän on mahdotonta todistaa tämä tilanne. Tiedän sen, koska olen joutunut monta kertaa auttamaan ihmisiä niin sanotuissa täysin älyttömissä tilanteissa tekemään valituksia työttömyysturvalautakunnalle. Siinä saattaa tulla myös sellaisia vahinkoja, joita ei pitäisi tapahtua, vain sen vuoksi, että joskus on aikaisemmin mennyt sukset ristiin.

Toivoisin, että työttömille ihmisille annettaisiin ihmisarvo tässä keskustelussa eikä mentäisi alatyyliin, sillä monet työttömistä henkilöistä ovat olleet pitkään työelämässä ja monella voi olla vielä parin— kolmenkymmenen vuoden työkokemus samalta työnantajalta. Heidän työllistymisensä vapaille markkinoille on tosi vaikeata. Jos he kuulevat tämän tyyppistä keskustelua, mitä täällä on osittain ollut, luulen, että heitä se loukkaa aika syvästi.

Kyösti  Karjula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huotari pohti sitä, onko tästä seurauksena vastikkeellinen työttömyysturva. Jos me pystymme löytämään järjestelmän, jossa autetaan ihmiset aktiiviseen työhön, niin vaikka se osittain toimisi myös vastikkeellisena työttömyysturvana, minusta se ei ole huono asia. Mutta mielestäni avoimesti pitäisi nähdä myös se näköala, joka liittyy tähän uudistukseen, että tästä tulee osittain puskuri matalan palkan työtehtäviin. Me puramme tällä tavallaan sitä patoa, että meillä on yhteiskunnan sisällä aika paljon semmoista työtä, josta ei ole yksityisellä eikä julkisella työnantajalla varaa maksaa sitä palkkatasoa, mitä normaaleista työtehtävistä edellytetään. Kiistatta tässä uudistuksessa on niitä piirteitä, että nyt tavallaan julkisella säteilyllä mahdollistetaan matalamman palkan työ.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ettei jäisi väärää käsitystä, en missään tapauksessa tarkoittanut sitä, etten hyväksyisi sitä, että ihmisiä kannustetaan työelämään. Olen sitä mieltä, että jokaiselle ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus työntekoon. Sen takia työllistymistakuuta olen ehdottanut jo aiemminkin. Mutta jos nyt yhtäkkiä laitamme ison määrän ammattitaitoista työväkeä työelämään täysin ilmaiseksi, se ei voi olla vääristämättä työmarkkinoita. Se on silloin myös yritysten välinen ongelma. Tiedän sen, koska yrittäjät nimenomaan ottivat minuun silloin yhteyttä, kun vanha työllistämistukijärjestelmä oli määräaikainen työnantajille. Ne yrittäjät, joilla oli olemassa oleva työvoima, eivät pystyneet kilpailemaan näitten kanssa, joilla oli tuetut henkilöt töissä.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Mielestäni molemmat, sekä työharjoittelu että työelämävalmennus, ovat uusia keinoja syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäisemiseksi eli hallitusohjelman edellyttämiä käytännön toimia. Lakiesitys on sellainen, että se kannustaa ja uskoakseni myös motivoi työttömiä enemmän kuin nykyiset olemassa olevat keinot. Todettakoon tämä myönteinen näköala ensiksi.

Monissa puheenvuoroissa on kiinnitetty huomiota siihen, että sanktiot tulevat liian voimakkaasti esille lakiesityksessä. Pakkokeinot ja sanktiot ovat huonoja ratkaisuja kenen tahansa motivaation kannalta, sen varmasti jokainen meistä ymmärtää. Siitähän meillä on kokemuksia tässäkin talossa, kun pakkokeinoja, sanktioita, joskus ainakin väläytellään meille, kun hallitus tuo huonoja esityksiä ja velvoitetaan sitten niiden taakse. Siinä mielessä kritiikki tästä on ihan paikallaan. Toivottavasti valiokuntakäsittelyssä kiinnitetään juuri tähän asiaan huomiota ja mietinnössä tuotaisiin esille enemmän asian kannustavuutta ja hyötyä työttömälle itselleen. Tämä minusta on tärkeä näköala tässä.

Työttömien valtaosan leimaaminen työhaluttomiksi on mielestäni vastuutonta varsinkin, jos se tehdään täällä, niin kuin ed. Vilkuna puheenvuorossaan antoi ymmärtää. Tällaiset puheet eivät varmasti edistä ainakaan tätä asiaa, jos täällä todetaan jo, että heistä on yli puolet työhaluttomia. Meistä varmasti jokainen tietää, että näin ei asia ole. Työttömille tarvitaan porkkanaa, kepistä ei juuri kannata puhua, sen verran vaikea monien työttömien asema tällä hetkellä on, varsinkin pitkäaikaistyöttömien. Se osa ei ole kadehdittava.

Sitten toinen asia: Työvoimapoliittisten rahojen käyttämättä jättäminen on noussut myös tänä iltana esille. Tämä on mielestäni merkki siitä, että byrokratia ja joustamattomuus ovat edelleen suuri ongelma työttömyyden torjunnassa. Järjestelmistä on tullut niin vaikeita, että niitä ei voida enää kerta kaikkiaan tehokkaasti hyödyntää. Kyllähän tietenkin virkavaltaisuuskin on varmasti mukana tässä ongelmassa, esimerkkinä vain sellainen asia, että kun opetusministeriön puolella taistellaan aikuisten lisäkoulutusmäärärahojen puolesta, joita on viime vuosina leikattu todella rajusti, niin toisaalta työministeriön puolella jää sellaisia rahoja käyttämättä, joilla voitaisiin pyrkiä ihan samoihin päämääriin eli syrjäytymisen, köyhyyden ja työttömyyden torjuntaan. Tällaisista ongelmista meidän tulisi päästä eroon.

Ministeriöiden välistä yhteistyötä tarvittaisiin huomattavasti enemmän myöskin rahojen kohdentamisessa. Opetusministeri on asettanut parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän selvittämään monia koulutukseen liittyviä ongelmia. Toivottavasti siellä löydetään myös uusia yhteisiä mahdollisuuksia eri ministeriöiden välille. Esimerkiksi työvoimaministeriö ja opetusministeriö voisivat olla edelläkävijöitä ja näyttää, että me voimme toimia yhdessä näiden vakavien ongelmien edessä.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tämän lakiesityksen perusviritys on ihan oikean suuntainen. Sen kritiikin, mikä tässä lähetekeskustelussa on esille noussut, purkaminen valiokunnassa kyllä on minun mielestäni ihan välttämätöntä. Näitä asioita tulee siellä selvittää perusteellisesti.

Ed. Vilkuna ei ole enää paikalla, mutta kyllä yhdyn niihin puhujiin, jotka täällä totesivat, että ei meidän kansanedustajien tulisi tämän kaltaista sanomaa välittää tämän salin kautta maailmalle. Vaikka se jäisi rajojen sisäpuolelle, se on niin tyrmistyttävästi työttömiä leimaavaa, että ei sitä voi ymmärtää. Kyllä me, jotka läheltä työttömyyttä olemme seuranneet jopa omassa perhepiirissä, tiedämme aika tavalla omakohtaisesti sen, että ei työttömän asema niin helppo ole. Lukeudun niihin ihmisiin, jotka ihan ehdottomasti ovat sitä mieltä, että kyllä valtaosa Suomen työttömistä haluaisi tehdä kuitenkin työtä ja sillä tavalla hitsautua voimakkaammin yhteiskuntaan.

On tietenkin henkilöitä, joiden osalta on ongelmia. Osittain se johtuu myöskin meidän järjestelmistämme, että he joutuvat roikkumaan työttömyyskortistossa saadakseen jonkinlaista toimeentuloa. Minä toivon, että me suhtautuisimme tähän ongelmaan, joka on todella suuri, sillä vakavuudella, jota se meiltä kansanedustajilta edellyttää.

Työvoimapoliittisesta koulutuksesta aika paljon puhutaan myöskin niin, että se ei ole kovinkaan usein johtanut koulutuksessa olevien työllistymiseen. Olen yrittänyt seurata aika läheltä ja tiiviisti Keski-Suomen tilannetta, jossa joka tapauksessa valtaosa työvoimapoliittisessa koulutuksessa olevista ihmisistä sijoittuu työelämään. Sitten haetaan julkisuuden kautta muutamia esimerkkejä, joissa on valitettavasti käynyt sillä tavalla, että ihminen ei ole työllistynyt, ja se yleistetään. Tätäkään yleistystä meidän ei pidä missään tapauksessa tehdä.

Työllistämistakuusta ed. Huotari puhui. Meidän ministerillämme on kokemuksia siitä, kun hän oli voimakkaasti nuorisoliiton puheenjohtajana ajamassa niin sanottua nuorisotakuujärjestelmää sisään, jonka lähtökohta on se, että alle 25-vuotiaalle nuorelle turvattaisiin työ tai työharjoittelu tai opiskelupaikka. Tämän ministeri voisi ottaa haasteena vastaan, että lähdetään isona projektina viemään eteenpäin sitä, että turvataan kaikille työllistymistakuu.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi: Työvoimapoliittisia rahoja ei jää käyttämättä tänä vuonna. Tällä hetkellä 90 prosenttia rahoista on sidottu pysyvästi. Kun tässä oli esimerkkinä Tampereen rahat ja ed. Stenius-Kaukonen sanoi, että niitä jää käyttämättä, kyse oli siitä, että Tampereelta ei löytynyt sitä vastinparia niiden työvoimapoliittisten rahojen käytölle, jota ministeriö oli varannut. Kun muualla maassa on odottamassa tukipaikkoja, koulutuspaikkoja ja ihmisiä niihin, ei ole järkevää tässä vaiheessa vuotta pitää rahoja ikään kuin tyhjän panttina odottamassa Tampereella, tulevatko ne käytetyiksi vai eivät. Sen vuoksi siirtoja on tehty eri puolille, mutta olen aivan varma, että rahat tulevat käytetyiksi. Päinvastoin, ennemminkin olisi tarve lisärahalle kuin niin, että ne eivät menisi kaupaksi.

Olen samaa mieltä ed. Laitisen ja muutaman muun edustajan kanssa, jotka täällä ovat puhuneet siitä, että työttömät ovat varsin työhaluisia Suomessa. Meillä on hyvin pieni joukko sellaisia ihmisiä, jotka kieltäytyvät työstä. Useimmiten, kun esimerkiksi ikääntyneiden ihmisten kohdalla on tarkemmin tutkittu syitä, miksi ihminen kieltäytyy työstä, niin sieltä taustalta löytyy hyvin inhimillisiä selittäviä tekijöitä: hoidetaan esimerkiksi omia vielä ikääntyneempiä vanhempia, työkyky ei ole paras mahdollinen ja siksi koetaan, että ei olla aidosti työkykyisiä, ja monia muita tällaisia selittäviä tekijöitä.

Työvoimatoimistoissa yhä edelleen valtaosa työpaikoista täyttyy siinä ajassa kuin työnantaja toivoo. Sen sijaan meillä on ongelmia täyttää provisiopalkkaisia tai myyntityötyyppisiä tehtäviä, joissa palkan saa sitten, kun on saanut myynnistä tuloksen; esimerkiksi ed. Rönni kertoi näistä palkkausjärjestelmistä, jotka niihin liittyvät. On aika ymmärrettävää, että ihmiset eivät lähde sellaiseen työhön, joka vaarantaa heidän toimeentulonsa.

Uusia sanktioita esityksessä ei tule paitsi työnhakusuunnitelman kohdalla. Tämä velvoite noudattaa työnhakusuunnitelmaa koskee viisi kuukautta työttöminä olleita, mutta näitä velvoittavia suunnitelmia ei tehdä niille ikääntyneille työttömille, jotka ovat ikään kuin työttömyysputkessa, vaan sille joukolle, joka on aidosti ja oikeasti työmarkkinoiden käytettävissä.

Kun puhutaan velvollisuudesta yhteistoimintaan, niin se koskee molempia osapuolia. Minä ymmärrän velvollisuuden niin, että se velvoittaa työvoimatoimiston tekemään yhteistyötä asiakkaan kanssa, enkä niinpäin, että asiakas velvoitetaan johonkin uuteen asiaan, koska työnhakusuunnitelman uudistamisella on tarkoitus myös parantaa sen laatua. On tunnustettava, että työnhakusuunnitelmia on tehty vähemmän kuin olisi pitänyt ja niiden laatu ei ole sellainen kuin pitäisi.

Tämä uudistus pyrkii siihen, että myös työvoimatoimistoissa mietitään tosissaan sitä, mikä juuri tämän työttömän kohdalla on se keino, jolla parannetaan hänen työllistymismahdollisuuksiaan. Työhakusuunnitelmassa sovitaan yhteistyössä niistä välineistä. Tässä yhteistyössä voidaan sulkea pois joitakin välineitä, joita työtön ei missään tapauksessa halua käytettävän. Jos ne on suljettu pois, niin kun meidän vanhan järjestelmämme puitteissa olisi voitu tehdä osoitus johonkin tällaiseen toimeen ja siitä seuraisi sanktio, niin jos työnhakusuunnitelmassa on sovittu, että näitä välineitä ei käytetä, niin silloin ei myöskään työtöntä voida sanktion uhalla pakottaa käyttämään niitä.

Taustalla on myös se, että jatkuvasti käydään keskustelua, pitäisikö työvoimatoimistoista tehdä enemmän osoituksia eli niitä esimerkiksi työhön, koulutukseen tai muualle tehtyjä osoituksia, joista kieltäytymisestä seuraa sanktio. Henkilökohtainen näkökantani on se, että näissä osoituksissa ei ole mitään järkeä, koska niitä eivät halua yrittäjät, koska he kokevat, että he joutuvat silloin mukaan sanktiojärjestelmään, jossa he eivät halua olla osallisena. Tämä on yksi syy, miksi ei haluta auki työpaikkoja työvoimatoimistoihin, vaan haetaan työntekijöitä jotakin muuta kautta, koska ei haluta tällaisia pakotettuja työnhakijoita, halutaan niitä, jotka aidosti hakevat kyseisiä työpaikkoja. Muutenkin silloin saadaan juuri näihin tehtäviin, joihin ollaan hakemassa työntekijöitä, parasta mahdollista työvoimaa.

Mutta kun tällä toisella puolella osoitusjärjestelmää ollaan ohentamassa ja siirtymässä enemmän palvelukonseptiin, niin lähtökohta työnhakusuunnitelmassa on se, että sovitaan niistä muodoista, joilla työnhakija hakee töitä. Yhden henkilön kohdalla ne voivat olla toisenlaiset kuin jonkun toisen kohdalla. Tarkoitus ei ole tehdä mitään kontrollikomissiota, joka tarkistaa joka välissä, onko työtön noudattanut työnhakusuunnitelmaa, vaan se lähinnä toimii samanlaisen luottamuksen varassa kuin työelämässä tilanteet, joissa vaikkapa ihminen on kuumeessa ja soittaa työnantajallensa ja sanoo, että minulla on kuume, en pääse töihin. Jos luottamus pelaa, silloin työnantaja sanoo, että okei. Mutta jos tätä tapahtuu jatkuvasti ja on syytä epäillä, että henkilö ei ole oikeasti kuumeessa, niin silloin kysytään lääkärintodistusta siitä, mikä tilanne on.

Tässä on kyse vähän samanlaisesta systeemistä, että jos on perusteltu syy epäillä, että ihminen ei noudata niitä sopimuksia, joita on tehty, niin työvoimatoimistosta voidaan tarkistaa, kun työnhakija on kertonut hakeneensa työtä joltakin työnantajalta, soittaa ja kysyä, onko hän todella näin tehnyt. Valtaosalle ei tällaista kontrollia voida asettaa, koska meidän resurssimme eivät siihen riitä. Silloin sitä käytetään vain niissä tilanteissa, kun on perusteltu syy epäillä, että työtön ei ole noudattanut työnhakusuunnitelmaa.

Jos ihminen ei ole kykenevä työvoimatoimiston kanssa yhdessä tekemään työnhakusuunnitelmaa tai kieltäytyy siitä jostakin syystä, niin silloin hän tuskin on kykenevä myöskään työelämään. Silloin pitää etsiä muita vaihtoehtoja ilman muuta tällaisen henkilön kohdalla.

Näihin ongelmatilanteisiin avuksi ovat tulossa yhteispalvelupisteet, joita ikävä kyllä ei tule koko maahan. Pystymme perustamaan noin 20 uutta yhteispalvelupistettä, mikä itse asiassa vastaa moniin niistä tarpeista, joita näissä kriittisissä puheenvuoroissa on mainittu: siihen, että yhteistoiminta pelaa kunnan, Kelan, työvoimatoimiston, terveydenhuollon ja monien muiden toimijoiden välillä ja haetaan yhteisiä ratkaisuja siitä näkökulmasta, mikä on asiakkaalle parhaaksi ja mikä tuottaa kestäviä, pysyviä tuloksia työllisyyden näkökulmasta.

Yhdistelmätukea ollaan avaamassa yrityksille sen vuoksi, että tulokset ovat parempia yrityspuolella. Siellä syntyy yhdistelmätukimuotojen jälkeen pysyvämpiä työsuhteita, ja vaikuttavuus on silloin parempaa. Tarkoitus on se, että silloin, kun yhdistelmätuki jatkuu toisen vuoden ajan, niin toki noudatetaan ensimmäisenä vuonna sovittua työaikaa ja työsopimusta. Eli se tulee helpottamaan sitä tilannetta, että ei olisi enää mitään tukea olemassa, eikä tarkoitus ole, että käytetään enää sitä toista tukijaksoa pelkästään palkkausrahana, vaan siihen pitää sitten löytyä omaa rahoitusta paremmin, jos halutaan kaksivuotinen ratkaisu. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että kaikki yhdistelmätukijaksot olisivat vuoden tai kahden vuoden mittaisia, vaan pitää hakea sellaista ratkaisua, että sen vaikuttavuus on mahdollisimman hyvä.

Sitten oli kyse työvoimapoliittisen koulutuksen vaikuttavuudesta. Tällä hetkellä 44 prosenttia koulutuksen käyneistä on työttömänä kolme kuukautta koulutuksen jälkeen. Kuuden kuukauden jälkeen prosenttiosuus on parempi. Vaikuttavuudet ovat parantuneet viime aikoina, mutta siihen vaikuttavat hyvin monet tekijät, se, millä alueella ollaan, missä suhdannetilanteessa ollaan, mutta myös se, minkälainen ihminen on käynyt tämän koulutuksen. Koko ajan, vaikka nämä vaikuttavuusluvut ovat parantuneet, myös se joukko, joka koulutukseen tulee, on tietyllä tavalla vaikeammin työllistettävissä. Siellä on enemmän vajaatyökykyisiä, siellä on enemmän ikääntyneitä ihmisiä, ja kaikki me tiedämme, että suomalaisessa yhteiskunnassa on niitä elementtejä, jotka vaikeuttavat ikääntyneen ihmisen työnsaantia.

Työelämävalmennuksen tarkoitus on ehkäistä syrjäytymistä ja parantaa ihmisen työmarkkinavalmiuksia, ammatillista osaamista ja mahdollisuuksia löytää työtä tämän hiukan työharjoitteluluonteisen jakson jälkeen ja myös katkaista niitä pitkiä pitkiä työttömyysjaksoja, joita jonkun ihmisen kohdalla on. Työnantaja on velvoitettu arvioimaan ihmisen työkykyä ja osaamista työharjoittelujakson jälkeen. On totta, että työvoimatoimistoilla on iso tehtävä siinä, että ne valvovat sitä, että näitä järjestelmiä ei käytetä väärin ikään kuin matalapalkkaisen työn korvikkeena, vaan ainoastaan silloin, kun kyse on oikeasti työelämävalmennuksesta eikä esimerkiksi muun työvoiman korvaamisesta.

Yksi kysymys koski työttömyysturvan kertymää yhdistelmätuella. Tässä esityksessä on lähdetty siitä, että tämä toinen jakso kerryttäisi jonkin verran, mutta ei siten, että kahden vuoden jaksosta tulisi vielä nykyjärjestelmän mukaista työssäoloehtoa täydellisenä, mutta työttömyysturvaa pohtivassa työryhmässä on esillä se mahdollisuus, että kahdessa vuodessa kertyisi täysi työssäoloehto. Mutta tätä järjestelmää on oikeastaan mahdoton luoda tässä vaiheessa, kun ei tiedetä, minkälaiseksi työssäoloehto, työttömyysturvan kesto ja monet muut asiat muodostuvat työryhmätyöskentelyn jälkeen. Olen itse esittänyt, että kahden vuoden jaksosta pitäisi tulla täysi työssäoloehto, jos pysymme kymmenen kuukauden järjestelmässä, mutta on toki mahdollista, että kymmenen kuukautta tulee tulevaisuudessa pienenemään.

Tässä itse asiassa varmaan oli suurimpaan osaan kysymyksistä vastaus. Sitten vielä tähän, että laissa ei sanota, että yrityssektorilla on kokoaikaisista työsuhteista kyse. Ei toki sanota, mutta käytännön elämässä näin on, että siellä maksetaan palkkaa tukimuodon päälle ja tehdään kokoaikaisia työsuhteita huomattavasti enemmän kuin järjestöissä, ja siitä tulee tämä ajatus, että sitä myös myönnettäisiin silloin, kun on mahdollisuus saada tällaisia tavallaan parempia yhdistelmätukipaikkoja, jotka turvaavat paremman toimeentulotason.

Toivottavasti en jättänyt mihinkään kysymykseen vastaamatta, en ainakaan tahallani niin tehnyt, mutta näitä oli niin paljon. Tässä taustalla on myös muita asioita, jotka liittyvät palveluprojektien parantamiseen esimerkiksi sen suhteen, että katsotaan, mitkä ovat työttömän ihmisen työllistymismahdollisuudet. Jos hän tarvitsee paljon palvelua, silloin pyritään panostamaan henkilökohtaisempaan palveluun, mutta jos hän kuuluu todennäköisesti siihen joukkoon, joka työllistyy melkein kuin itsestään, silloin häntä ei juuri näillä meidän toimenpiteillämme rasiteta eikä myöskään meidän henkilöstöämme, vaan säästetään heidän työpanostaan sinne, missä sitä kipeämmin tarvitaan. Tämä uudistus on tehty hyvin kiinteässä yhteistyössä kokonaisuudessaan työvoimatoimistojen ja niiden ihmisten kanssa, jotka myös arkielämässä näiden asioiden kanssa työskentelevät.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan lyhyesti paikaltani tästä.

Työttömyysturvalain 2 §:n uusi 3 momentti arveluttaa siinä mielessä, että joka tapauksessa uskon, jotta voi tapahtua senkin tyyppistä tulkintaa, jotta lähdetään jossakin työvoimatoimistossa katsomaan tiukanpuoleisesti. Tämähän velvoittaa nimittäin ihmisen aktiiviseen työnhakuun. Vaikka tässä suoraan todetaan, että ei karenssia pysty heti päälle lätkäämään, mutta tunnen niin monta erinäköistä käytäntöä. Joku työvoimatoimiston päällikkö voi olla hyvinkin tiukkalajinen, ja uskon, jotta näissä tulee tämmöisiäkin riitoja aikaan.

Kun tässä on niin monta variaatiota mahdollisesti olemassa, odotan, että eduskunta muuttaa vielä tämän kolmatta sektoria koskevan toisen vuoden. Mutta jos ei kävisi niin, onhan tässä sekin näkökulma, jotta jos on ensimmäisen vuoden esimerkiksi urheiluseurassa, joka ei sitten toiselle vuodelle pysty omaa rahoitusta lisäpalkkaan hankkimaan, olisikohan sellainen mahdollista, että kun urheiluseura antaa hyvän suosituksen jollekin yritykselle, yritys voisi saada sen toisen vuoden puolikkaan elikkä työmarkkinatuen osuuden? En tiedä, mutta tässä yksi näkökulma vaan. Ensimmäinen vuosi toimisi tavallaan suosituksena, ja voisikin työnantaja muuttua välillä.

Sitten työvoimapoliittisen koulutuksen vaikuttavuudesta: Oikeastaan ed. Laitinen innoitti, kun hän totesi, että etsitään julkisuudesta esimerkkejä, kielteisiä esimerkkejä. Itse olen ainakin myönteinen esimerkki. Olen käynyt kolme työllisyyskurssia ja nyt olen teidän ilonanne eduskunnassa, syrjäytynyt Helsinkiin syrjäseudulta. Todennäköisesti en täällä olisi, jos ei kolmea kurssia olisi tullut käytyä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy antaa kiitokset ministerille, asiantuntevalle ministerille, että hän on nyt täällä ollut paikalla. Uskon, että ministeri on täysin vilpittömässä mielessä ollut tekemässä tätä lakia, ja toivomme tietysti kaikki, että ne sovellutukset olisivat sitten käytännössä myös sellaisia kuin tänä iltana täällä ministeri on kertonut. Voimmehan sitten laittaa ministerin puheita työvoimatoimistoon, jos näyttää, että siellä tiukempaa linjaa pidetään.

Oikeastaan minulla olisi vielä ollut yksi kysymys, jonka tietysti voin asiantuntijakuulemisessa sitten virkamiehiltä kysyä, mutta esitänpä sen nyt tässä: Voiko asiakas valittaa ja minne hän valittaa, jos hän kokee, että hänelle ei tehdä kunnollista työnhakusuunnitelmaa, vaan se kirjoitetaan vain niin kuin se monta kertaa on kirjoitettu, jotakin sinne, eikä laiteta yhteisen tahdon mukaisesti, kuten sopimuksessa pitäisi olla?

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! En ihan kokonaan kuullut, mitä ministeri vastasi käyttämättä jäävistä rahoista, mutta haluaisin nyt tuoda esille sen, että minun huoleni kohdistuu ennen kaikkea siihen, että ollaan syyskuussa tilanteessa, että jostain te-keskuksesta palautuu rahoja eli että ne ovat jääneet käyttämättä sen te-keskuksen alueella, tässä tapauksessa erityisesti Tampereen työvoimatoimiston alueella. Sille pitäisi tehdä jotain, että tällaisessa tilanteessa ei olla, se on päällimmäinen huoleni, alueella, jossa työttömyys on keskimääräistä tasoa edelleen selvästi korkeampi, jossa varsinkin pitkäaikaistyöttömyys on erittäin paha ongelma.

Toivon tietysti, että ministeri on oikeassa, että koko maassa ei yhtään markkaa jää yli, mutta edelleen, kun olen kuunnellut näitä te-keskuksen ihmisiä, jotka näitä asioita hoitavat, niin voipa olla, ministeri, että niissäkin te-keskuksissa, jotka nyt ottavat lisää rahaa, kun eletään jo lokakuuta, niistä kuitenkin jää jotain käyttämättä. Sen vuoksi mielestäni edelleen olisi tärkeää, vaikka ymmärrän, että on tiettyjä kriteerejä, mistä rahoista tehdään siirtomäärärahoja, niin kyllä näistä pitäisi tehdä, koska ensi vuoden rahat ovat osittain selvästi pienempiä. Jos nyt pistetään esimerkiksi työvoimapoliittisen koulutuksen rahat käyttöön ja vuodenvaihteessa ylimääräiset jäävät käyttämättä, niin kun ensi vuonna ei olla samalla tasolla, ongelma on patti. Olen Tampereen kaupungin edustajien taholta kuullut aivan tarpeeksi, mitä se tarkoittaa, ja seurannut sitä tilannetta.

Tässä yhteydessä tämä riittäköön, mutta kuten sanoin jo aikaisemmin, myöskin itse uskon, että ministeri itse kyllä pyrkii varsin arvokkaaseen työhön, mutta elävä elämä on monta kertaa paljon mutkallisempaa kuin me täällä uskommekaan.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Elävä elämä on usein aika mutkallista, ja sen vuoksi niitä tilanteita siellä työvoimatoimistossakin tulee, että ihmisten elämässä on aina ennalta arvaamattomia elementtejä, jotka vaikuttavat. Vaikka kuinka koetetaan tehdä ohjeistusta, joka toimisi oikeudenmukaisesti, silti tulee yllättäviä tilanteita, joissa tulkinnat eri ihmisillä menevät eri suuntaan. Esimerkiksi karenssipäätökset vaihtelevat työvoimatoimistoittain. Sen vuoksi on pyritty työvoimatoimistoverkon ja johtamisjärjestelmien kehittämiseen. Budjetissa on varattu rahaa esimerkiksi siihen, että työvoimatoimiston henkilöstöä voidaan paremmin kouluttaa kuin tähän asti ja kehittää meidän toimistoverkkoa siten, että otetaan käyttöön sähköisiä palveluja ja enemmän yhteistä seutukunnallista ajattelua, jotta saataisiin sitten saman suuntaisia päätöksiä myös eri toimistoista.

Asiakkaan valittamismahdollisuudesta: Täytyy tunnustaa, että nyt en muista, onko tällainen mahdollisuus kirjattu, todennäköisesti ei, koska tämän tyyppisistä ei yleensä ole valitettu. Sen sijaan on mahdollista, että siinä on joku toinen henkilö mukana, jos työtön näin haluaa, silloin kun työnhakusuunnitelmaa hänelle tehdään, ja joissakin kaupungeissa on työttömien asiamies, joka voi olla mukana. Oma kotikaupunkini kuuluu tällaisiin, joissa työttömien asiamies voi olla näissä tilanteissa mukana, koska sellainen on siellä olemassa. Eikä mikään estä sitä, että työtön henkilö ottaa esimerkiksi kunnan sosiaaliasiamiehen tai jonkun muun turvahenkilön mukaan, jonka kokee olevan avuksi siinä tilanteessa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ministeri, pyydän teitä siirtymään puhujakorokkeelle. En rajaa puheenvuoroja, mutta menettelytavat ovat sellaiset, että nyt voi jatkaa puhujakorokkeelta.

Puhuja:

(korokkeelta)

Toki; yritin vain vastata lyhyesti, mutta en onnistunut. — Eli voi pyytää henkilön siihen mukaan ja etsiä sitä kautta ratkaisua tähän tilanteeseen.

Valitusmenettelyä kannattaa itse asiassa pohtia jatkotyössä. Jos kokee tulleensa väärin kohdelluksi siinä tilanteessa, niin silloinhan asiakas voi kieltäytyä allekirjoittamasta ja sanoa, että suunnitelma ei ole tehty yhteistyössä. Ohjeistus pitää tehdä sillä tavalla, että se aidosti mahdollistaa nimenomaan asiakkaan näkökulman mukaan tulemisen.

Sitten rahan jäämisestä käyttämättä: Minäkin olisin toivonut, että ne rahat olisivat tulleet käytetyksi Tampereella ja Pirkanmaalla juuri niistä syistä, jotka ed. Stenius-Kaukonen tässä mainitsi, että siellä on paljon pitkään työttömänä olleita ihmisiä, mutta ongelma on se, että rahoja joudutaan tietyssä vaiheessa tasoittamaan. Jostakin puuttuu rahaa, siellä on paikkoja ja työttömiä olemassa, joita voitaisiin sijoittaa, ja paikkoja, joihin voitaisiin sijoittaa ihmisiä, mutta sitten jossakin ei ole varmuutta siitä, tulevatko rahat käytetyiksi.

Tässä on myös tiettyä jähmeyttä sen suhteen, että toki työvoimatoimistot ja te-keskukset haluavat viimeiseen asti pitää kiinni niistä rahoista, joita niille on myönnetty. Usein käy niin, että kun ministeriöstä tiedustellaan marraskuussa, tulevatko rahat käytetyiksi, sanotaan, että kyllä tulevat, ja vakuutetaan näin, mutta tosiasiallisesti jokin kurssi peruuntuu tai jokin paikka ei toteudukaan. Tällaista rahojen kitkakäyttämättömyyttä tulee olemaan aina, siitä ei varmasti päästä eroon.

Sen sijaan sellaista tilannetta kuin viime vuonna, että jää parisataa miljoonaa markkaa käyttämättä, ei ole, koska kunnat ovat aktivoituneet. Ne ovat paremmin työllistäneet tänä vuonna kuin viime vuonna, elikkä ne moitteet, joita tältäkin puhujakorokkeelta muutaman kerran muutamille kunnille sanoin, tosin hyvää tarkoittaen, ovat tuottaneet tulosta siinä mielessä, että on herätty siihen, että ehkä me olemme alentaneet työllistämisvolyymiamme.

Ensi vuodelle on tulossa lisää rahaa työllistämistoimiin sekä siten, että tulee pieni tasokorotus tavallaan tällaisesta laatunäkökulmasta työvoimapoliittisiin koulutusrahoihin, mutta myös ihan konkreettisesti sen joukon koko kasvaa, joka voidaan työllistää näillä rahoilla. Tämä suunnataan pääasiassa yhdistelmätuella oleviin ihmisiin, koska halutaan puuttua nimenomaan pitkäaikaistyöttömyyteen, mutta aktiivitoimissa olevien ihmisten kokonaismäärä tulee olemaan suurempi kuin tälle vuodelle on varattu rahaa. Pienenevää tilannetta ei nyt ole edessä, ja se johtuu siitä, että suhdannenäkymät ovat, ikävä kyllä, synkemmät kuin vuosi sitten.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Se että nyt loppuvuodesta pyritään työllistämään tukitöihin lisää, aiheuttaa kuitenkin ensi vuonna ongelman sen vuoksi, että ensi vuoden tukityörahoja vähennetään. Kun tänä vuonna tulee jäämään rahaa käyttämättä — olen kyllä siitä aivan sataprosenttisen varma, uskallan sanoa — mielestäni pitäisi nyt löytää tapa, jolla voitaisiin nämä rahat, jotka tälle vuodelle on osoitettu, käyttää niiden työllistämiseen, jotka nyt on työllistetty loppuvuodesta esimerkiksi lokakuun alusta kolmeksi kuukaudeksi ja joilla on oikeus vielä kolmeen kuukauteen ensi vuoden puolella. Ensi vuonna lähdettäisiin sitten puhtaalta pöydältä.

Työministeri Tarja  Filatov

Arvoisa puhemies! Tämä sinänsä olisi kohtuullisen järkevä menettely, että näin voitaisiin tehdä, mutta ensi vuonnahan voidaan käyttää myös sitä rahaa, joka on ensi vuodelle varattu, tämän kolmen kuukauden täyttämiseen. Lainsäädäntö ei tällä hetkellä mahdollista sitä, että ne rahat voisivat siirtyä tällä tavalla siirtomäärärahoina, vaan katsotaan aina sen seuraavan vuoden ennustetta ja silloin voidaan käyttää sitä rahoitusta, joka sillä puolella on.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Mutta lakiahan voidaan muuttaa, jos se sitä vaatii, ja budjetin määrärahojen muuttaminen siirtomäärärahoiksi on myös mahdollista. Siihen on vielä aikaa. Tiedän tasan tarkkaan, että Tampereella oli viime vuoden lopussa tuhat kaupungin toimiin tukityöllistettyä. Kun tämän vuoden raha oli pienempi, sitten ruvettiin sanomaan eioota joskus maaliskuussa. Kesäaikana monella alueella oli useamman kuukauden sulku, ettei saanut työllistää, ja nyt taas loppuvuodesta sitten sanotaankin, että no niin, rahaa olisi ollut ja teiltä jäi käyttämättä. Tämän tyyppinen toiminta johtaa tällaiseen aaltoliikkeeseen, joka ei ole työllistettävien, työtä hakevien eikä myöskään kuntien kannalta järkevää. Tähän pitäisi saada korjaus.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Juuri tämän vuoksi tätä järjestelmää ollaan suurten kaupunkien kanssa kehittämässä siten, että yhteistyö toimisi paremmin. Yksi väline siihen on yhteispalvelupisteet, koska silloin informaatio siitä, miten kunta osallistuu työllistämiseen ja mitkä ovat työhallinnon rahat sillä alueella käytettäviksi, kulkee paremmin, voidaan tehdä yhteisiä suunnitelmia. Työministeriön toimeenpanopuolen virkamiehet ovat neuvotelleet suurten kaupunkien, kuntien, vastaavien virkamiesten kanssa siitä, miten järjestelmää tulisi kehittää, että tällaista kitkaa ei olisi olemassa. — Mutta voimme varmaan jatkaa kahden kesken tätä keskustelua, koska ilta on myöhäisessä ja on vielä muitakin esityksiä salissa.

Keskustelu päättyy.