Täysistunnon pöytäkirja 109/2008 vp

PTK 109/2008 vp

109. KESKIVIIKKONA 19. MARRASKUUTA 2008 kello 15.03

Tarkistettu versio 2.0

11) Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 ja 7 a §:n muuttamisesta

 

Tarja Filatov /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kyse niistä asioista, jotka ovat myös sosialidemokraattien syksyllä esittelemässä vaihtoehtoisessa budjetissa ja jotka liittyvät enemmänkin sosiaalipuolen asioihin.

Ensimmäiseksi laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta. Tässä kyse on meidän päivähoitomaksujärjestelmästämme ja siitä, että sosialidemokraatit näkevät, että päivähoito on yksi niitä tärkeitä palveluita, joita ihmiset tarvitsevat, perheet tarvitsevat, jotta vanhemmat voivat käydä turvallisesti ja hyvällä mielellä töissä, ilman että tarvitsee huolehtia siitä, missä lapset ovat. Silloin on tärkeää, että tuo maksutaso on kohtuullinen.

Julkisuudessa on paljon keskusteltu meidän puoluekokousaloitteestamme, joka on esittänyt päivähoitoa täysin maksuttomaksi. Sinänsä se on perusteltu ajatus tällaisena pitkän tähtäimen tavoitteena, koska kyse on nimenomaan työssäkäyntiä tukevasta palvelusta ja kyse on lasten varhaiskasvatuksesta. Mutta tässä budjettiesityksessä me olemme lähteneet siitä, että uudistuksia tehdään palanen kerrallansa ja sen mukaan, mikä kulloisessakin taloustilanteessa on mahdollista.

Esitämme sitä, että päivähoito ja varhaiskasvatus nähtäisiin tällaisena yhtenä kokonaisuutena. Ja sinä vuonna, kun lapsi on esiopetuksessa, hän usein tämän esiopetusjakson lisäksi on puoli päivää päivähoidossa, tämä kokonaisuus voisi olla maksuton. Meillä onneksi lähestulkoon kaikki lapset käyvät esiopetuksessa silloin kun heillä siihen on mahdollisuus, mutta meillä on kuitenkin perheitä, jotka eivät tuota mahdollisuutta käytä. Uskon, että se, että tuo vuosi olisi päivähoidossa kokonaisuudessansa maksuton, tekisi vanhemmille helpommaksi käyttää tätä esiopetusta. Osana varhaiskasvatustahan päivähoito tukee nimenomaan lapsen fyysistä kehitystä, tukee terveyttä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä, älyllistä kehitystä, oppimista, sosiaalisia taitoja ja montaa muuta hyvää asiaa, jolloin on suotavaa, että meillä tuota varhaiskasvatusta käytettäisiin.

Mutta haluan tässä yhteydessä sanoa, että kun julkisuudessa on esiintynyt puheenvuoroja siitä, että me näkisimme päivähoidon käytön ikään kuin pakollisena ja ihmiset eivät saisikaan hoitaa lastansa kotona silloin kun perheet näin valitsevat, niin tätä me emme suinkaan ole esittäneet. Mutta me olemme halunneet tukea työssäkäy-vien vanhempien lasten päivähoitoa ja ennen muuta tässä vaiheessa tätä varhaiskasvatuksen kehittämistä.

Sitten sen lisäksi täällä sosiaalipuolella me olemme tehneet esityksen toimeentulotukilain muuttamisesta. Siinä lähtökohta on se, että lapsen perusosan tasoa nostettaisiin 30 eurolla. Olemme tehneet tästä myös talousarvioaloitteen. Me elämme aikaa, jolloin inflaatio on laukannut kovin nopeasti. Hallitus on tehnyt esityksen, jossa lapsilisää korotetaan kolmannen lapsen osalta, mutta 80 prosenttia perheistä ja lapsista jää tuon korotuksen ulkopuolelle. Kuitenkin kaikkein pienituloisimpien ihmisten ostovoimaa inf-laatio on syönyt kaikkein eniten, koska heidän kulutusrakenteensa, se mihin rahaa käytetään, lähtee ruuasta, asumisesta ja liikkumisesta. Silloin olisi välttämätöntä, että myös näiden kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden kohdalla hyödyttäisiin lapsilisän korotuksesta. Olemme katsoneet, että tällaisen toimeentulotukijärjestelmän muutoksen kautta se toteutuisi kaikkein parhaiten.

Lisäksi me olemme esittäneet työttömyysturvalain 6 luvun 1 §:n muuttamista. Siinä on kyse työmarkkinatuen tason korotuksesta. Työttömät ovat myös sellainen kohderyhmä, joita inflaatio on kaikkein kipeimmin kohdellut. Silloin tavallaan se, että tälle puolelle ei ole tulossa mitään tasokorotusta, aiheuttaa sen, että yhä useampi työmarkkinatuen varassa oleva ihminen joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Itse asiassa tällä hetkellä on niin, että minimipäivärahan taso on niin matala, että se ei anna vähimmäistoimeentuloa lähes 40 prosentille pitkäaikaistyöttömistä. Ja jos vielä arvioidaan sitä, minkälaiset vaikutukset tällä on meidän toimeentulotukiasiakkaisiimme, niin lähes puolet toimeentulotukiasiakkaista on juuri tätä kohderyhmää.

Tämän lisäksi me olemme tehneet esityksen perusvähennyksen parantamisesta, joka myös yhdessä tämän tasokorotuksen kanssa parantaisi työttömien toimeentuloa sillä tavalla, että heistä valtaosa nousisi pois toimeentulotukiluukun välttämättömyydestä.

Lisäksi me olemme esittäneet muutoksia eläkkeensaajien asumistukeen. Tämä on lakiesitys 120 eläkkeensaajien asumistuesta annetun lain 15 §:n muuttamiseksi. Tässä kyse on siitä, millä tavalla kustannukset eläkeläisten asumistuessa määritellään. Itse asiassa asumisen hinta on noussut, mutta samalla tavalla meidän asumistukijärjestelmämme ei ole tullut eläkeläisiä vastaan. Jos me muuttaisimme asumistukilakia siten, että asumistuen määrää korotettaisiin 85 prosentista 95 prosenttiin asumistukilain mukaisista huomioon otettavista vuotuisista asumismenoista, niin silloin me pystyisimme parantamaan huomattavasti eläkkeensaajien toimeentuloa. Esityksemme on se, että eläkkeensaajien asumistuessa hyväksyttävien asumiskustannusten enimmäismäärää korotettaisiin ja tämä tehtäisiin näiden vuosittaisten tarkistuksen lisäksi. Parhaimmillansa tämä muutos toisi eläkkeensaajien asumistuen kautta parannusta noin 85 euroa kuukaudessa. Me olemme tehneet tästäkin asiasta myös talousarvioaloitteen.

Sitten näistä sosiaalipuolen lakialoitteista viimeisenä esittelisin lain sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta. Tässä on kyse siitä, milloin meidän sotainvalidimme pääsisivät mukaan palveluihin ja milloin he pääsisivät laitoshoitoon, jos heillä siihen on tarve. Meidän esityksessämme lähdetään siitä, että kun näitä haitta-asteprosentteja alennettaisiin, silloin suurempi joukko meidän sotiemme veteraaneista pääsisivät palveluiden piiriin. Tällä hetkellä ongelma on se, että vaikka kunnille korvataan täysimääräisesti näistä palveluista, niin kaikissa kunnissa näitä palveluita ei kyllä täysimääräisesti turvata ja tarjota niitä tarvitseville. Senkin vuoksi on tarve kehittää tätä koko järjestelmää. Elikkä kyse on siis avopalveluiden piiriin pääsyn parantamisesta sekä laitoshoidosta.

Sitten tulee varmaan kolmas jakso, jossa on näitä talousasioita.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit ovat tehneet merkittävää työtä sosiaalipolitiikan edistämiseksi näillä aloitteillaan, mutta täytyy muistaa, että monilapsiset perheet ja yksinhuoltajaperheet ovat niitä kaikkein köyhimpiä kaik-kien tutkimusten mukaan. Matti Vanhasen ykköshallitus teki ensimmäisestä lapsesta teidän kanssanne yhteistyössä lapsilisään merkittävän korotuksen viime eduskuntakaudella, ja tällä vaalikaudella tämä toiminta on keskustan toimesta jatkunut ja nimenomaan sitten useampilapsinen perhe saa näitä lapsilisäkorotuksia. On totta, että muitakin tarpeellisia kohotuksia pitää näihin etuisuuksiin lapsiperheiden osalta tehdä, ja siinä työssä varmasti olemme rinnakkain hyvän asian puolesta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vastaan tähän ed. Haapojan kannanottoon ensinnäkin sen, että me varmaan kaikki kannamme huolta kaikista lapsiperheistä. Keskusta kantaa nyt suurta huolta suurista lapsiperheistä. Mutta jos me kohdennamme lapsilisän ensimmäiseen lapseen, niin se kohdistuu myös näihin monilapsisiin perheisiin, jolloinka tämä meidän näkemyseromme siltä osin on erilainen. Te haluatte kohdistaa vaan pienelle joukolle elikkä monilapsisille perheille, mutta me haluamme kohdistaa sen kaikille, ja tästä hyötyvät myös nämä monilapsiset perheet.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt. Reilusti yli toistasataatuhatta lasta elää Suomessa päivittäisessä köyhyydessä. Perheiden köyhyys on vakava asia, ja se on suuri haaste yhteiskunnallemme. Köyhyys on yhä useammin periytyvää, se on vahvasti syrjäyttävää ja syventää yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Suomesta on nykymenossa hiljalleen tulossa yhä vahvemmin luokkayhteiskunta, jossa vanhempien asema ja varallisuus vaikuttavat suoraan lasten tulevaisuuteen. Ilman lapsiperheille tarjottavia julkisia palveluja, kuten päivähoitoa ja kaikille maksutonta peruskoulua, tilanne voisi näyttää paljon pahemmalta. Onkin tärkeää satsata monipuolisiin ja laadukkaisiin kuntapalveluihin, jotta kaikki lapset syntyperästään riippumatta saavat hyvät eväät elämäänsä.

Arvoisa puhemies! On myös tärkeää erilaisin tulonsiirroin turvata lapsiperheiden arjen sujumista. Keskeinen tuki on lapsilisä, jolla tasataan tuloeroja lapsettomien perheiden ja lapsiperheiden välillä. Hallitus on päättänyt korottaa lapsilisää, mutta antaa korotuksen vain viidesosalle kaikista lapsiperheistä. Toisin sanoen hallitus jättää yli 80 prosenttia perheistä ilman korotusta.

Me sosialidemokraatit olemme omassa budjettialoitteessamme suunnanneet tuen kaikille lapsiperheille. Tätä aloitetta käsittelimme pari viikkoa sitten. Tuolloin tuli jälleen useissa puheenvuoroissa esiin se, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden, niiden, jotka turvautuvat toimeentulotukeen, tuesta leikataan lapsilisän korotus pois. On huutava vääryys, että korotuksia tehdessä sanotaan, että halutaan vahvistaa lapsiperheiden toimeentuloa, mutta tosiasiassa kaikkein köyhimmät perheet jäävät lapsilisän korotuksista aina nollille.

Jos aidosti halutaan vähentää lapsiperheiden köyhyyttä ja puuttua eriarvoistumiskehitykseen parantamalla lapsiperheiden taloudellista asemaa, on myös lapsen perusosaa toimeentulotuessa nostettava mahdollisimman nopeasti. Olemme tehneet asiasta lakialoitteen 118/2008 ja sen rinnalle myös talousarvioaloitteen. Tähän asiaan voidaan siis todella puuttua, jos vain poliittista tahtoa löytyy. Sata-komitean esityksiä tässä yhteydessä ei tarvita, poliittinen tahto riittää.

Arvoisa puhemies! Vaikka toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi toimeentuloturvan muodoksi, monet perheet joutuvat säännöllisesti turvautumaan toimeentulotukeen. En puhu nyt siitä, mikä olisi yhteiskuntapolitiikkamme ihannetila ja tavoite eli työllistyminen, ensisijaisten tukien riittävä taso jne. Näihin toimeentulon kannalta tärkeisiin ensisijaisiin tukiin kuuluu myös työmarkkinatuki, jonka korotusta esitämme lakialoitteessa 119/2008. Nyt puhun kuitenkin siitä realismista, jossa köyhät perheet elävät. Silloin kun senttejä lasketaan päivittäin, ovat pienetkin korotukset tärkeitä. Olennaista on, että köyhyyttä voidaan lieventää rahalla ja että se kohdistuu oikeudenmukaisesti kaikille. Yksi mahdollisuus parantaa pienituloisimpien lapsiperheiden asemaa on nostaa lakialoitteemme mukaisesti lapsen perusosaa toimeentulotuessa 30 eurolla kuukaudessa. Tämän lisäksi kuntien neuvola-, terveydenhuollon sekä sosiaalityön resursseja on entistä paremmin suunnattava lapsiperheiden ehkäiseviin palveluihin ja perheiden monipuoliseen tukemiseen.

On myös muistettava, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Etenkin nyt taantumatilanteessa monipuoliset työvoimapalvelut on turvattava eri puolilla Suomea. Muutosturvaa on edelleen kehitettävä ja aikuiskoulutukseen on satsattava, jotta perheiden työllisyys turvataan ja köyhyyttä voidaan torjua.

Työelämään tarvittaisiin myös lisää joustavuutta ja toimenpiteitä lapsiperheiden tilanteiden parantamiseksi. Tällä hetkellä pienten lasten isät tekevät kaikkein pisintä työpäivää ja pienten lasten äidit ovat usein epätyypillisissä työsuhteissa ja pätkätöissä. Tämä on kysymys, josta yhteiskunnan tulisi laajasti kantaa huolta. Mielestäni hallitus voisi käynnistää neuvottelut yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa siitä, että lapsiperheiden toimeentuloon ja hyvinvointiin puututaan kokonaisuutena ja siten tarjotaan parempia mahdollisuuksia työn ja perheen yhteensovittamiseen, ilman että se pudottaa lapsiperheen köyhyysloukkuun tai heikentää ratkaisevasti vanhempien työmarkkina-asemaa.

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraat-tien unelmaa lasten maksuttomasta varhaiskasvatuksesta lähdetään toteuttamaan lakialoitteella 117/2008. Lähtökohtana on, että lapsella on oikeus sekä laadukkaaseen varhaiskasvatukseen että yhteiseen aikaan vanhempien kanssa. Kuten aloitteessakin todetaan, päivähoito on yksi hyvinvointiyhteiskuntamme ydintehtäviä, jolla on positiivisia vaikutuksia paitsi lapsen kehitykselle ja perheen hyvinvoinnille myös työmarkkinoille ja etenkin naisten asemalle työelämässä.

Päivähoidon maksuperusteet, joita hallitus korotti elokuun alusta, rasittavat etenkin pieni- ja keskituloisten perheiden taloutta. Monet perheet putoavat päivähoitomaksujen vuoksi kannustinloukkuihin, jotka nostavat työhön palaamisen kynnyksen korkealle. Mikäli SDP:n unelma maksuttomasta päivähoidosta toteutetaan, myös kannustinloukut jäävät tältä osin historiaan. Näin perheillä olisi aito valinnanvapaus lapsen hoitomuodon suhteen. Maksuttoman päivähoidon rinnalle voidaan edelleen kehittää lapsen kotihoitoa. Nämä mallit eivät ole toisiaan pois sulkevia.

Tavoitteenamme on myös kehittää päivähoitoa laadullisesti niin, että se on aina houkutteleva vaihtoehto hoitomuotoa valittaessa. Päiväkodit eivät saa olla lasten säilöntäpaikkoja vaan niiden pitää olla virikkeellisiä ja turvallisia ympäristöjä, joissa lapsen on hyvä olla. Parhaimmillaan päiväkotien ja kotien välinen yhteistyö toimii toisiaan tukien.

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen askeleemme kohti päivähoidon maksuttomuutta on esiopetukseen osallistuvien lasten päivähoidon maksuttomuus. Kunnat tarjoavat nyt maksutonta vapaaehtoista esiopetusta oppivelvollisuusikää edeltävänä vuonna. Keskimäärin esiopetuksessa kuluu noin neljä tuntia päivittäin, ja noin 70 prosenttia esiopetukseen osallistuvista lapsista osallistuu myös päivähoitoon, josta maksetaan koko- tai osapäivähoitomaksua. Arviomme mukaan maksuttoman päivähoidon toteuttaminen esiopetukseen osallistuville lapsille maksaa noin 35 miljoonaa euroa. Katsomme, että valtion on vastaavasti korvattava uudesta tehtävästä aiheutuvat kulut kunnille. Tämä on tärkeä ensimmäinen askel kohti kokonaan maksutonta varhaiskasvatusjärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi pari sanaa eläkeläisten asumistuesta eli lakialoitteesta 120. Eläkeläisten arjessa toimivat palvelut ja riittävät tulonsiirrot ovat välttämättömiä. Viime aikoina etenkin pientä työeläkettä saavat ovat jääneet väliinputoajiksi. Kotitalousvähennys ei auta heitä, veronkevennykset eivät kohdennu, kuntien erilaiset eläkeläisalennukset eivät ulotu heihin ja palveluseteleihin tulot voivat olla liian korkeat. Hallituksen tekemät asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat myös kovina pienituloisiin työ- ja kansaneläkeläisiin. Valitettavasti eläkeläiset tinkivät helposti lääkemenoista ja muista terveyskuluistaan, jotta he saisivat asumiseen liittyvät kulunsa hoidetuiksi. Pienituloisia eläkeläisiä voitaisiinkin auttaa täsmällisesti eläkkeensaajien asumistukea parantamalla. Korottamalla asumistukea esityksemme mukaisesti on lisätuen määrä parhaimmillaan 85 euroa kuukaudessa.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on näillä esityksillään jatkamassa sitä vastuullista suomalaisen sosiaalipolitiikan kehittämistä, jossa nyt eri syistä on tullut tällaisia notkahduksia ja katvealueita, jotka on syytä täällä eduskunnassa arvioida.

Kysymyshän on siitä, että meillä on aivan liian paljon kansalaisia keskuudessamme, joitten suhteellinen köyhyys on kasvanut. Itse ajattelen näin ja meidän sos.dem. ryhmässämme ajatellaan, että meidän kaikkien on parempi ja turvallisempi elää sellaisessa maassa, jossa kaikilla meidän kansalaisillamme on asiat hyvin, siedettävästi, myöskin taloudellisen turvallisuuden kohdalta.

Meillähän on liian pitkään tilanne ollut esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien kohdalta se, että päiväraha, työmarkkinatuki, on ollut sillä tavalla matala, että lähes 40 prosenttia on joutunut hakemaan sosiaalitoimistosta lisää apua. Tämä on jo Stakesin tutkimuksissa todettu kaksi—kolme vuotta sitten, ja siihen olisi ollut syytä jo edellisen hallituksen reagoida. Mutta nyt tämä Vanhasen hallitus, jonka lähtötaso oli 20 miljardia parempi kuin Vanhanen ykkösen, olisi tietysti voinut voimallisemmin tätä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta huomioida.

Me sosialidemokraatit nyt olemme vakavasti sitä mieltä, että tällainen kohtuullisen pieni tasokorotus on kuitenkin tarpeen ja välttämätön. Se on reilut 2 euroa päivässä, mitä me esitämme. Mutta kaikki asiantuntijat niin kirkon taholta kuin sosiaalipolitiikan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tämä on ehdottoman perusteltu, ja toivomme, että asia saisi myönteisen johtopäätöksen.

Toinen asia, johon ryhmämme puheenjohtaja Filatov ja myöskin ed. Kiljunen ansiokkaasti jo puuttuivat, koskee suomalaisia eläkkeensaajia. Se on yllättävän iso joukko, 180 000 eläkeläistä, siis lähes 200 000 eläkeläistä, jotka saavat asumiskuluihinsa eläkeläisille kohdennettua asumistukea.

Me sosialidemokraatit olimme pettyneitä siihen, että Vanhasen hallitus ei tarttunut esitykseemme, että nämä indeksikorotukset olisi maksettu eläkeläisille kaksi kertaa vuodessa. Nyt, kun hinnat ovat nousseet reilusti yli 10 prosenttia, se olisi ollut perusteltua ja välttämätöntä, mutta hallitus ei ryhtynyt tässä asiassa toimenpiteisiin, vaikka tällainen järjestelmä aikanaan 80-luvulla oli.

Nyt me esitämme pientä kansan- ja työeläkettä saavien toimeentulon parantamiseksi korotuksia eläkkeensaajien asumistukeen. Me tiedämme, että eri syistä myöskin eläkeläisten asumiskulut ovat kasvaneet erittäin merkittävästi, ja se on jopa johtanut siihen, että osa eläkeläisistä on joutunut tinkaamaan välttämättömistä terveysmenoista saadakseen vuokransa maksetuksi.

Aivan niin kuin ryhmämme puheenjohtaja Filatov täällä totesi, me esitämme tämän asumistuen määrän korottamista 85 prosentista 95 prosenttiin ja myöskin sitä, että tämän tukeen oikeuttavan asumiskustannuksen enimmäismääriä korotetaan 10 prosenttia. Tämä käytännössä nyt tarkoittaisi sitä, että se eläkeläisille kohdentuva parannushaarukka olisi karkeasti noin 30 eurosta 85 euroon, ja se on jo sillä tavalla merkittävä parannus ja kohdentuisi kaikkein pienintä eläkettä ja työeläkettä saaville.

Haluan korostaa sitä, että me olemme tämän esityksen, niin kuin tietysti kaikki muutkin, tehneet siis syvän oikeudenmukaisuusharkinnan jälkeen, koska valtaosa meidän eläkeläisistämme on tällaisia Suomen kunniakansalaisia, jotka ovat tehneet pitkän päivä- ja elämäntyön Suomessa, ja heitä tulee kohdella hyvin ja reilusti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä puheenvuoro myöskin perusteitten osalta. Kiinnitän huomiota kuitenkin siihen, että kun ed. Gustafsson toistuvasti palaa tähän 20 miljardiin euroon pohjiin lisää, niin varmasti ihmettelemme itse kukin sitä, mihinkä ihmeeseen se 20 miljardia on oikein kaikonnut, kun ei sitä nyt mistään näytä löytyvän. Nyt viime hetkinä ne viimeisetkin alkavat mennä, kun muutamassa viikossa häipyy pari miljardia verotulojakin taivaan tuuliin. Onkohan se windfall-häviäminen, joku semmoinen, temmannut nämä miljardit pois? Elikkä toisin sanoen juuri sellaisesta politiikasta, mitä ed. Gustafsson äsken esitteli, me keskustelemme ensi vuonna pohjamutia myöten.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Asialistaan 15. Enpä olisi uskonut, että sotkeudutaan vielä työkyvyttömyysasteella pelaamiseen. On täysin yhdentekevää, minkälainen työkyvyttömyysaste keskimäärin 85-vuotiailla sotainvalideilla on. Vaikka työkyvyttömyysaste olisi alle 10 prosenttia, on 85-vuotias sotainvalidi niin huonossa kunnossa, että hänen pitäisi olla oikeutettu kaikkiin mahdollisiin palveluihin. Miksi pitää ylipäätään erotella sodassa vammautuneet vanhukset työkyvyttömyyseläkeluokkiin?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti vain. Meillähän on tällä hetkellä sellainen järjestelmä. Olen periaatteessa samaa mieltä kuin ed. Laxell, että parasta olisi se, että meillä ei olisi näitä minkäänlaisia prosentteja, vaan lain piirissä olisivat kaikki meidän sotainvalidimme — heitä ei silloin voi kutsua invalideiksi, jos heillä ei ole invaliditeettiä, koska tämähän on se lainsäädännön pohja. Mutta meidän on välttämätöntä parantaa heidän palveluitansa, ja käytännössä tämä 10 prosentin haitta-aste tarkoittaa sitä, että mitään näkyvää haittaa ei ole. Minä itse olen 30 prosentin invalidi, eikä se oikeastaan minnekään näy. Se prosentti on niin pieni, että se käytännössä on nolla, mutta yhtä hyvin se voisi olla myös se nolla.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Filatov sanoi, tässä aloitteessa esitetty työkyvyttömyysaste on peräisin täysin naurettavasta lainsäädännöstä, jossa siis se on. Tässä salissahan viime kaudella käytiin useammankin kerran keskustelua tämän termin tarkoituksenmukaisuudesta, ja en nyt muista, että kukaan olisi suhtautunut siihen ymmärtäväisesti. Se on toistaiseksi vieläkin poistamatta ja pitää toivoa, että se poistetaan. Mutta tietenkin kaikkein olennaisinta on, että päästään siihen, ettei sitä tarvittaisi siitäkään syystä, että sotainvalidien asiat saataisiin sellaiselle tolalle, että he aivan muista ehdoista riippumatta saisivat sen yhteiskunnan tuen, jonka he ovat varmasti omalla elämällään ja siinä tekemisillään ansainneet.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ovat ansiokkaasti jo edustajat Filatov, Kiljunen ja Gustafsson esitelleet näiden sosialidemokraattisen ryhmän aloitteiden sisältöä. Omalta osaltani haluan vaan lyhyesti todeta, että mielestäni on hyvin tärkeää, että näinä aikoina luottamusbudjettimme, meidän oma budjettilinjauksemme sosialidemokraateilla, sisältää toimia, jotka vahvistavat niin lapsiperheiden, työttö-mien kuin eläkkeensaajien eli näiden kunniakansalaistemme sosiaaliturvaa ja hyvinvointia. Ne tuovat taloudellista turvaa näinä hyvin hyvin epävarmoina aikoina.

Minä haluaisin tässä terästää sitä, että toivottavasti nyt me Suomen päättäjät, Suomen hallitus, kaikki toimijat esimerkiksi kunnissa, olisimme paljon enemmän kaukaa viisaita kuin olimme silloin 1990-luvun alussa, kun lama iski. Silloinhan tämän kaltaiset seikat kuin sosiaaliturvan parantaminen tai kunnallisista palveluista huolehtiminen, turvallisuuden vahvistaminen, jätettiin ö-mappiin, työllisyyden hoito jätettiin ö-mappiin. Tämän politiikan seurauksiahan me maksamme vielä pitkälti tänä päivänä.

Niinpä mielestäni on hyvin jopa talouspoliittisesti viisasta näinä vaikeina taloudellisina aikoina huolehtia kaikkein heikoimmista, huolehtia kaikkein pienituloisimmista plus sitten huolehtia kunnallisten palveluiden toimivuudesta. Uskon, että se on huomattavasti viisaampaa talouspolitiikkaa kuin esimerkiksi kohdentaa tätä nyt otettavaa velkarahaakin suurituloisille painottuviin veronkevennyksiin. Tässä on paitsi oikeudenmukaisuusnäkökulma, minun mielestäni, arvoisa puhemies, myös viisas talouspoliittinen linja näissä aloitteissa takana.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Tässä yhteydessä puhun kahdesta lakialoitteesta, aloitteesta 121, joka koskee sotainvalideja, ja sitten muutama kommentti myös aloitteesta 118 kos-kien lapsilisäkysymystä.

On monenlaista velkaa. Kaikkein, voisiko sanoa, arvokkaimpana velan hierarkiassa pidän kunniavelkaa. Tämähän meillä nuoremmilla sukupolvilla on meidän veteraanejamme kohtaan. Sotainvalidit ovat tietysti tehneet suurimmat uhraukset sankarivainajien jälkeen, he ovat jääneet kuitenkin henkiin, mutta vaikeasti loukkaantuneet. Mutta tämän ikäisiä ihmisiä, joista nyt on kysymys, ovat he sitten sotainvalideja tai sotaveteraaneja, ei pitäisi enää mittailla millään työkyvyttömyysmittareilla, vaan jos jollakin lailla arvioidaan heidän kuntoaan, se on sitten toimintakyky, miten he selviytyvät päivittäisistä askareista, päivittäisestä elämästä, ja siinä heitä pitäisi maksimaalisesti auttaa.

Meillä on sotaveteraaneja muistaakseni noin 70 000 miestä hengissä. Heidän poistumansa on 7 000—8 000 henkeä vuodessa. Meillä on enää muutamia vuosia aikaa maksaa se kunniavelka, ja tämän vuoksi olen ymmärtänyt myöskin eduskunnan aikaisemmissakin keskusteluissa, että eduskunnassa näissä asioissa on valtavan vahva konsensus. Ei näillä tehdä puoluepolitiikkaa.

Eräitä käytännön ongelmia on asiantuntijoitten kertoman mukaan, että jos prosentit putoavat esimerkiksi 10:een, joka käytännössä olisi ikään kuin nollaluokka, niin millä tavalla näitä palveluja ylipäänsä sitten on saatavana. Tässä on se pullonkaula ja tähän pitäisi hallituksen pureutua, koska tämä on nyt kiitävä hetki, ohi menevä projekti, joka hoitaa pitäisi, ja näitä on resursoitu eduskunnankin toimin ja voimin, kun useisiin budjetteihin on lisätty rahaa, kiitos esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen hyvän tuoton. Se tähän asti on ollut hyvä, nyt se vähän notkahtaa, mutta sieltä on myöskin voitu näihin tarkoituksiin resursseja osoittaa. Tämä on ehkä enemmän käytännön kysymys kuin talouskysymys. Tässä mielessä toivoisi, että tämä aloite etenisi niin kauan kuin se tässä vielä on ajankohtainen, et-temme ole jonkun ajan päästä tilanteessa, että toteamme, että aika on hoitanut asian toista kautta, luonnollisen poistuman kautta.

Sitten, herra puhemies, muutama sana vielä lakialoitteesta 118. Se koskee lapsilisiä. Kyllä varmasti monessa perheessä petytään, kun on noin yleisesti syntynyt käsitys, että lapsilisät nousevat kaikkien lasten osalta. Me asiantuntijoina tiedämme, että 80 prosenttia lapsista jää sen 10 euron korotuksen ulkopuolelle. Me tiedämme myöskin sen ongelman, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kotitalouksia, jotka ovat toimeentulotuen varassa, ei auta lapsilisän korotus eurollakaan, koska toimeentulotukilaskelmissa tällainen lisätulo leikkautuu pois. Tämä on turhauttavaa, tämä on myöskin epäoikeudenmukaista, se on epäinhimillistä. Näin ei tulisi tulonsiirtojen toimia.

Tämä aloite lähtee siis siitä, että toimeentulotukilaskelmassa otettaisiin lapsen perusosan tasona huomioon 30 euroa kuukaudessa. Tämä olisi aika merkittävä, ja silloin tällä olisi tällaisen ruokakunnan elintasoa kohottava vaikutus aika huomattavalla tavalla ottaen huomioon, että kun tulot kaiken kaikkiaan siellä ovat pieniä, niin 30 euroa kuukaudessa on jo merkittävä lisä. Tälle on siis monenlaiset perusteet. Tämä on suuri oikeudenmukaisuuskysymys eikä tämä valtiontaloutta vielä kaada yhtään mihinkään, ei näissäkään suhdanteissa, joissa nyt elämme.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin puhun nyt tässä puheenvuorossa ed. Filatovin aloitteesta, joka täällä on numerolla 12, eli lakialoitteesta 118. Itse asiassa puhun kyllä samalla myöskin myöhemmin käsittelyyn tulevasta ed. Lapintien lakialoitteesta 90, koska molemmat lakialoitteet, sitten kun ne toteutuvat, tai todennäköisesti niistä toteutuu vain toinen, pyrkivät samaan päämäärään, mutta hieman eri tietä.

Täytyy nyt sanoa, että minä pidän ed. Lapintien aloitetta hieman parempana. Sinänsä, jos nyt jompaakumpaa tietä päästään siihen, että kaikkein köyhimmätkin eli toimeentulotukea saavat lapsiperheet tai yksinhuoltajat saisivat myös lapsilisien korotukset, niin ei sinänsä ole väliä, kumpaa tietä tai kumman aloitteen pohjalta se toteutuu, kunhan toteutuu. Mutta ed. Lapintien ehdotus, joka siis perustuu siihen, että lapsilisä määriteltäisiin etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotukea määrättäessä, on sikäli parempi, että se on sitten pysyväisesti niin eikä siitä tarvitse enää sen jälkeen keskustella, onko taso oikea vai ei. Lapsilisien korotuksia ei oteta huomioon enää toimeentulotukea määrättäessä ja ongelma poistuu. Sen sijaan tämä perusosan korottaminen on ongelmallinen sillä tavalla, että jos lapsilisät nousevat esimerkiksi tiheään tahtiin ja yhteensä enemmän kuin sen 30 euroa, jonka verran nyt tässä aloitteessa esitetään korjattavaksi, niin saattaa käydä niin, että syntyykin sitten toistuvaa korotustarvetta myöskin tähän perusosaan. Tästä syystä pidän ed. Lapintien esittämää menettelyä parempana.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Minunkin mielestäni on ihan hyvä, että sosialidemokraatit ovat poimineet erilaisia epäkohtia ja tehneet niihin parannusesityksiä. Koska tämä oma lakialoitteeni, jota ed. Virtanen jo esittelikin, on tulossa tuolla myöhempänä, niin sen vuoksi tässä yhteydessä haluaisin puhua myös toimeentulotuen ja lapsilisän yhteensovittamisesta. Voi olla, että tämä ed. Filatovin lakialoite 118/2008 auttaa tilanteessa, jossa lapsilisä tavallaan otetaan pois siltä toimeentulotuen saajalta, ja hyvä niin, että eri kautta tätä isoa ongelmaa tuodaan esille.

Toinen iso ongelma näiden lapsilisien osalta, jota olen nyt vähän jäänyt kaipaamaan teidän paketissanne, on se, että keväällä oli paljon puhetta, kun hallitus päätti sitoa kaikki maksut, joita lapsiperheet ja muut perheet joutuvat maksamaan, indeksiin, eli kun kansalaisilta otetaan rahaa, niin se kyllä sitten nousee indeksin tahdissa. Silloin Kansaneläkelaitoksessa oli laskeskeltu, että yhden lapsen lapsilisä on pudonnut 16,5 prosenttia vuodessa vuoteen 1994 verrattuna, hintojen kehitykseen ja suhteessa ansioihin pudotus oli isompi jo silloin, 35 prosenttia. Eli olisi pitänyt jo vuoden 1994 tason saavuttamiseksi korottaa lapsilisää useita kymmeniä prosentteja.

Missä on teidän vaatimuksenne siitä, että lapsilisä pitäisi sitoa indeksiin? Mielestäni se olisi sellainen hyvin tärkeä asia, koska tällä tavalla, kun näitä tipoittain täällä eduskunnan täysistuntosalissa päätellään, niin aina ne vain jäävät jälkeen. Mutta jos myös lapsilisät olisivat indeksiin sidottuja, voitaisiin olla varmoja siitä, että ne seuraavat hintojen ja ansioiden kehitystä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Viime päivinä ja erityisesti eilen on uutisoitu kovasti valtiovarainministeri Kataisen urotöistä. On syytä tässä yhteydessä, kun puhutaan yhteiskunnan perusturvallisuuden, sosiaaliturvan parantamisesta näissä lakialoitteissamme, puhua siitä, että silloin kun valtiovarainministeri Katainen ei ollut edes eduskunnassa, tehtiin hyvin keskeisiä ratkaisuja nykyisen taloustilanteen pohjaksi 1990-luvun puolivälissä. Erityisesti Suomen markan erm-kytkentä ja myöhemmin euron käyttöönotto rauhoittivat rahoitusmarkkinoita ja laskivat ja vakiinnuttivat korkotasoa.

Silloin tehdyt toimet pääministeri Paavo Lipposen hallituksista lähtien loivat pohjaa vakaalle talouskasvulle ja hyvälle työllisyyskehitykselle, josta olemme näihin päiviin saakka saaneet edelleen nauttia. Tästä kuuluu tietysti kiitos äsken mainitun hallituksen ohella aikaisemmille valtiovarainministereille. Vaikeissa tehtävissä myös vaikeita ratkaisuja on tehty, joissa, muistan, erilaisia tulkintoja ja erilaisia näkökohtia eduskuntakäsittelyssäkin olemme toki edustaneet. Mutta tämä peruslinja on ollut tämän kestävän, hyvän valtiontalous- ja kuntatalousperinnön aikaansaaminen nykyiselle hallitukselle.

Herra puhemies! Minä olen hyvin surullinen siitä, että kun pitäisi optimismia ja tulevaisuudenuskoa luoda, niin tässä tilanteessa on kuitenkin edellytettävä, että niin hallitus kuin oppositio yhdessä ja toivon mukaan hallitus yhdessä opposition kanssa mutta erityisesti eduskunta luovat paineita siihen, että pysähdymme tapahtuvan talous- ja työllisyyskehityksen ja sen sosiaalisten vaikutusten äärelle. Eilen Kansaneläkelaitoksen valtuutetuissa keskusteltiin jo niistä merkeistä, jotka näkyvät Kansaneläkelaitoksen toiminnassa. Meillä monet asiat joutuvat uudelleenarviointiin.

Tältä osin minusta on arvokasta se, että näitä vaikeita ratkaisuja aikoinaan tekemässä ollut entinen valtiovarainministeri, eduskunnan nykyinen puhemies, on julkisesti tullut tukemaan sosialidemokraattien esittämää uudelleenarviointitarvetta muun muassa verolainsäädännön osalta. Nimenomaan tässä on kyseessä inflaatiotarkistuksen päälle tehtävien 870 miljoonan euron veronkevennysten uudelleen suuntaamisesta, josta Valtion taloudellinen tutkimuskeskuskin on esittänyt, että se voitaisiin rakentaa enemmän työllisyyttä ja taloutta tukevaksi ja nimenomaan pienituloisten aseman, niiden, jotka eivät sukanvarteen todella rahaa kerää, varmistamiseen, samoin kuin tämän hehtaariotteella tehdyn ruoan arvonlisäveron alennuksen uudelleenarviointiin on myöskin Imf:n ja monien muiden kautta esitetty tarvetta.

Yli 500 miljoonaa euroa — edetään vanhan kaavan mukaan — hoidetaan ikään kuin omaa pesää, haalitaan kaikki vapaa raha ja ollaan kohta kuin 1990-luvun alun tilanteessa, jossa silloinenkin porvarihallitus kyllä nimenomaan puuttui perusturvallisuuteen, kun tuli sitten valtiontalouteen rahoitusvaikeuksia. Nyt on tehty jo 2 miljardin euron velkaratkaisu ja samaan aikaan, kun meinataan jatkaa hehtaariotteella, miljardin veronkevennyksiä. Massairtisanomiset, massalomautukset, maa järisee, sosiaalinen turvallisuus järkkyy — tällaisessa tilanteessa ei voida elää kuin entisessä maailmassa, hidastetussa filmissä. Moni muukin joutuu arvioimaan kansainvälisesti kokonaan lähestymistapoja uudestaan. Meillä on oltava vastuullinen ote myös miettiä, millä tavalla suomalaisten kotien huominen varmistetaan.

Euroopan unionin komissio tästä talouskriisistä elpymiseen, tästä finanssikriisistä elpymiseen, lääkkeenä esittää nimenomaan investointien ja kasvua tukevien rahoitusjärjestelyjen voimistamista ja sitä, että nimenomaan vaikeutuvaan asemaan joutuvia kotitalouksia ja heikommalla olevia ihmisiä on tuettava; sosiaalisia vaikutuksia pehmennettävä, komissio käyttää tällaista ilmaisua. Tässä sosialidemokraattien aloitteet, jotka nyt ovat käsittelyssä, samoin kuin kehysvaihtoehdon ja tämän vuoden talousarvion yhteydessä, jo ennakoivat tätä tilannetta.

Herra puhemies! Minä haluan lopuksi nimenomaan, kun tällä hallituksella on ollut kovin tällainen puolustusministerin kypärän näköinen ulostuloasu rahankäytössä ja esityksissä, muistuttaa 2006 hyväksytyn yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen ohjelmasta. Siellä tunnustettiin yksimielisesti, että on erittäin tärkeätä huolehtia myöskin maanpuolustuksen ja Suomen turvallisuuden näkökulmasta kansalaisten sosiaalisesta turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Nyt on se paikka, jossa me voimme varustautua vielä oikeasta päästä.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin sanonut muutaman kommentin tästä lapsilisien indeksiin sitomisesta. On aivan totta, mitä ed. Annika Lapintie sanoi, että jos maksut nousevat ja ne nousevat säännönmukaisesti, niin on huolehdittava siitä, että myös tulopuolella tapahtuu positiivista kehitystä.

Mutta sosialidemokraatit ovat nähneet tämän sellaisena yhtälönä, että meidän pitäisi parantaa lapsilisäjärjestelmäämme. Kun rahaa voidaan antaa joko indeksin kautta tai sitten yksittäisten lapsilisäkorotusten kautta, niin haluaisimme saada ensimmäisen, toisen ja kolmannen lapsen lapsilisän hieman lähemmäksi sitä neljännen ja viidennen lapsen lapsilisää, ja sehän ei ole monilapsisilta perheiltä pois vaan on myös heillekin lisää, koska jokaisessa perheessä on se ensimmäinen lapsi, ja tämän jälkeen harkita sitä, jos ja kun nyt maksut on sidottu indeksiin, onko sitten syytä mennä lapsilisäjärjestelmänkin kanssa tälle puolelle.

Mutta indekseihin liittyy myös tiettyjä ongelmia, koska ne saattavat nostaa hintatasoa, ne saattavat kiihdyttää inflaatiota. Sen vuoksi olisi parempi, jos me pystyisimme säännönmukaisesti tekemään muita korotuksia kuin automaattisen indeksin kautta tulevia. Esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jos jotkut kulut lapsiperheiden elämässä, jotka eivät välttämättä näy niin voimakkaasti indeksilaskelmissa, nousevat, niin silloin voitaisiinkin tehdä perustellumpia korotuksia ja sitten taas, jos indeksikorotukset ovat kovempia kuin lapsiperheiden elämän todellinen nousu, silloin voitaisiin ehkä liikkua pienemmillä. Mutta tärkeämpää olisi saada tämä järjestelmäparannus ensin aikaiseksi.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totta on, että lapsiperheiden kulut karkaavat koko ajan käsistä. Mutta kyllä keskusta lähtee siitä, että on täsmäkorotuksia, täsmähuolehtimista, ja nimenomaan nämä korotukset, jotka nyt monilapsisille perheille tulevat, ovat niitä. Emme voi lähteä siitä, että kaikille vaan kaikkea ja tasaisesti kaikille sama määrä. Meillä ei ole varaa siihen ajatteluun, koska haluamme tarkentaa niitä asioita niille henkilöille, niille ihmisille, niille lapsille, jotka kaikkein eniten yhteiskunnan apua tarvitsevat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Haapojalle vaan ystävällishenkisesti, että ei tämä ruuan arvonlisäveron alentaminen nyt niin kauheata täsmäpolitiikkaa teillä ollut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki toi tärkeän asian esille, mikä täytyy kaikissa ratkaisuissa muistaa: tämä yhteiskunnan elintärkeitten toimintojen turvaaminen. Yksi osa sitä on kyllä tämmöinen yhteiskunta-eheys, niin että suomalaiset voivat kokea suomalaisen yhteiskunnan omakseen ja turvalliseksi. Hälyttäviä merkkejä tästä on aivan liian paljon. Muun muassa uutiset kertovat, kuinka alaikäiset tytöt, 12-vuotiaat, pahoinpitelivät koulutoveriaan, ja tämän kaltaisia uutisia on paljon, jotka eivät uutisten palstoille nouse. Sen takia on kiinnitettävä huomiota ed. Rajamäen esille tuomaan tärkeään teemaan kaikissa ratkaisuissa.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ruuan arvonlisävero on tietenkin sellainen asia, joka kohdistuu meille kaikille, koska me kaikki todennäköisesti syömme ruokaa, ja sen tavoitteena on tietysti myöskin kotimaisen kysynnän elvyttäminen, terveellisten ruokatottumusten elvyttäminen kuluttajien silmissä. Se antaa mahdollisuuden yhä enemmän ostaa terveellistä ruokaa. Meillä on siinä tiettyjä asioita, joita meidän tulee tarkasti seurata. Siihen valiokunta kiinnitti huomiota, että sitten jo heti alkutaipaleella tarkastellaan, pysyykö ruuan arvonlisäveron alennus hinnoissa ja hyödyttää kuluttajia, myös lapsiperheitä, eläkeläisiä ja ihan kaikkia ihmisiä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ja siinä samassa sitten myöskin markettien omistajia jnp. Hyvin laaja-alaisesti täsmäpolitiikkaa teillä on!

Keskustelu päättyi.