Täysistunnon pöytäkirja 109/2012 vp

PTK 109/2012 vp

109. TIISTAINA 13. MARRASKUUTA 2012 kello 14.00

tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys eduskunnalle talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista

 

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jo viime talvena oli esillä tämä nyt käsittelyssä oleva talousunionisopimus eri valiokunnissa, ja sitä nyt on odotettu tosiaan kuukausikaupalla tänne tulevaksi. Siinä kevättalvella muistaakseni pääministeri Katainen jo on mennyt allekirjoittamaan tämän sopimuksen, ja se ei siitä ole siis mihinkään muuttunut. Onkin hiukan ihmetyttänyt, missä tämä sopimus on viipynyt.

Tämä sopimushan on aivan ennenkuulumaton. Siinä siirretään budjettivaltaa maan rajojen ulkopuolelle, eli tulee säännökset alijäämästä, jota ei sitten saa ylittää, ja jos ylittää, niin toiset sopimuksen osapuolet voivat viedä tällaisen jäsenmaan EU:n tuomioistuimeen tuomiolle. Tässä luodaan myös uutta toimivaltaa ja nimenomaan sitä toimivaltaa luodaan EU:n tuomioistuimelle ja sitä laajennetaan valtion täysivaltaisuuden ydinalueelle, eli on kyse sellaisesta lakiesityksestä ja sopimuksesta, jota vastaavaa ei ole ennemmin täällä kyllä nähty.

Tämä on erittäin arveluttava tie, ja noin käsittelyjärjestyksen kannalta voisi alustavasti arvioida, että kaiken järjen mukaan tämä vaatisi kyllä määräenemmistön taakseen täällä Suomen eduskunnassa, että tällaista sopimusta voitaisiin ajatella hyväksyttäväksi. Itse vastustan tätä sopimusta jyrkästi ja uskon, että tälle omalle kannalleni löytyy paitsi poliittisia myös juridisia näkökohtia ja perusteluita. Tämä sopimus on valtiosääntöoikeudellisesti erittäin ongelmallinen. Sinänsä sääli myös, että käsittely näin suuresta asiasta käydään täällä, kun toimittajat ovat jo varmaan monet vetäytyneet täältä tältä erää, tältä päivää pois ja nyt sitten tosiaan tällaista megaluokan asiaa vielä käsitellään.

Se, että tätä alijäämäsäännöstä ei tarvitsisi saattaa voimaan välttämättä perustuslain tasolla, niin kuin tässä hallitus nyt esittää ja mihin komissio on ollut taipuvainen, ei kyllä poista kuitenkaan sitä itse ongelmaa. Päinvastoin on erittäin harhauttavaa kansalaisia ja kansanedustajia kohtaan väittää, että se, että säädetään vain tavallisen lain tasolla tämä alijäämäsäännös, ei ole mikään iso asia. Mutta ei se auta, että se on tavallisen lain tasolla säädetty ja sen voi eduskunta kumota, jos meitä sitoo samaan aikaan kansainvälinen sopimus, josta ristiriitatilanteessa mennään tulkintanäkemyksiä hakemaan sitten EU-tuomioistuimesta. Se ei kyllä muuta sitä asiaa yhtään miksikään tästä alkuperäisestä esityksestä, että alijäämästä ei olisi säänneltävä jokaisessa ratifioivassa jäsenmaassa perustuslain tasolla. Se ei muutu mihinkään, koska se kansainvälinen sopimus todella on sitten se velvoittava tekijä.

Perussuomalaisethan ovat siinä alkuvaiheessa, kun tämä sopimusraakile oli aiemmin siellä valiokunnissa, jättäneet eriävät mielipiteet. Myös perustuslakivaliokunnassa olemme ottaneet alustavasti kantaa käsittelyjärjestykseen viime tammikuussa. Silloinhan se meni pöytäkirjauksella vain, valiokuntaenemmistökään ei silloin uskaltanut tällaiseen sekamelskasopimukseen todella ottaa lopullisia kantoja käsittelyjärjestyksen osalta, mutta nyt sekin on tietenkin edessä perustuslakivaliokunnalla.

Toivon, että tämä sopimus ja tämä lakiesitys tultaisiin hylkäämään. Tämä on täysin kelvoton ja ennenkuulumaton.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän esitetyn sopimuksen tarkoituksena on vahvistaa julkisen talouden hoitamisen kurinalaisuutta ja parantaa talouden ohjausta ja hallintaa Euroopan unionissa.

Yksi syy tähän, miksi tällainen esitys on tehty, on se, että keskeinen velkakriisin kärjistymisen taustalla vaikuttanut tekijä on ollut monien jäsenvaltioiden piittaamattomuus unionin yhteisistä säännöistä. Kriisiytyneissä maissa on harjoitettu talouspolitiikkaa, jossa ei ole noudatettu Euroopan unionin toiminnasta tehtyjä sopimuksia eikä julkisen talouden vakautta ja kestävyyttä koskevia sääntöjä. Sanktion mahdollisuus toki on ollut aikaisemminkin, mutta kuten tiedämme, niitä ei käytetty.

Nyt käsittelemässämme hallituksen esityksessä ehdotetaan talousunionin vahvistamista jälleen uusilla säännöillä ja kurinpitotoimenpiteillä. Tämä kyseinen sopimus ei aja Suomen etuja vaan siirtää talouskurin varjolla jälleen pois talouspoliittista itsenäisyyttämme. Perussuomalaiset eivät ole valmiita luovuttamaan budjettivaltaamme Brysseliin.

Arvoisa puhemies! Tällaista liittovaltiokehitystä Suomen ei pidä hyväksyä eikä siksi tähän kyseiseen sopimukseen osallistua. Huomionarvoista on se, ettei Suomen ole pakko olla mukana tässä sopimuksessa, sillä se on hallitustenvälinen eikä Suomen poisjäänti kaataisi koko sopimusta. Tässä esityksessä todetaankin, että "sopimus tulee voimaan tammikuun alusta 2013 edellyttäen, että kaksitoista euroalueeseen kuuluvaa osapuolta on siihen mennessä tallettanut ratifioimiskirjansa".

Edelleen esityksessä todetaan, että "sopimuksen on esityksen antohetkeen mennessä ratifioinut Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Portugali, Saksa, Slovenia ja Tanska". Korostan näistä 11 maasta seuraavia maita: Espanja, Italia, Kreikka, Kypros ja Portugali — eli juuri ne maat, jotka tätä talouskuria tarvitsevat. Jos tällä lailla on tarkoitus saada huonosti asiansa hoitaneet maat ruotuun, niin Suomihan ei tähän porukkaan kuulu, joten voimme hyvällä omallatunnolla jättää tämän sopimuksen ratifioimatta. Meidän ei tarvitse todellakaan olla tuo 12:s maa.

Puhumme siis isosta asiasta, joka on EU-päämiesten kesken jo vuosi sitten sovittu lähes ilman julkista keskustelua. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, sillä sopimuksen hyväksyminen vie väistämättä kohti liittovaltiokehitystä, jota suurin osa suomalaisista useiden tutkimusten mukaan edelleen vastustaa.

Arvoisa puhemies! Saksan liittokansleri on viime viikolla puhunut Euroopan parlamentissa siitä, että EU:ta ollaan viemässä kohti syvempää talousunionia. Liittovaltiokehitys on hänen mukaansa väistämätöntä, jotta luottamus unioniin voidaan palauttaa. Tämän lakiesityksen hyväksyminen välittää signaalin, jossa Suomi olisi Saksan linjoilla, hyväksyisi liittovaltiokehityksen ja olisi valmis edelleen syventämään integraatiota. Tästä sopimuksesta ei ole paluuta, sillä se ei sisällä mahdollisuutta sopimuksen irtisanomiseen. Nyt olisikin aika miettiä, mikä on Suomen etujen mukaista.

Me emme kuulu näiden maiden joukkoon, jotka tarvitsevat komission ruoskaa taloudenpidossaan. Perussuomalaisten mielestä meidän ei tarvitse tätä sopimusta ratifioida.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Tänään on synkkä päivä kaltaiselleni isänmaalliselle miehelle, joka vastustaa EU:ta lähes kaikissa sen ilmenemismuodoissaan. (Ministeri Jukka Gustafsson: Onneksi päivä päättyy pikkuhiljaa!) Ensin eduskunta keskustelee EU:n kehyksistä, sen jälkeen laajenemisesta ja sitten vielä talous- ja vakaussopimuksesta. Olisi ollut hyvä, että tämä taloussopimusasia olisi laitettu jollekin toiselle päivälle, jotta tämä olisi saanut laajempaa mielenkiintoa.

Hallitus esittää eduskunnalle, että se hyväksyy Emun vakaudesta, yhteensovittamisesta ja ohjauksesta maaliskuussa 2012 tehdyn valtiosopimuksen. Samalla pantaisiin lisäksi osittain täytäntöön EU:n jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevia vaatimuksia.

Joitain huomioita tästä sopimuksesta.

Kunkin maan on siis laadittava julkista taloutta koskeva keskipitkän aikavälin tavoite, joka tähtää talouden kestävyyteen tai sen kestävyyden saavuttamiseen. Tästä ne vaikeudet sitten alkavatkin kasaantua. Jos valtioiden velkaantumista aletaan sitoa liian tiukkojen sääntöjen mukaan, niin tämä johtaa luonnollisesti siihen, että kaikki valtiot alkavat säästää. Tämä säästölinja puolestaan johtaa siihen, että nyt päällä oleva taantuma muuttuu nopeasti lamaksi. Tämä heikentää kaikkien EU-maiden kokonaistuotantoa ja pakottaa säästämään edelleen voimakkaammin, ja jos jotain maata sanktioidaan sen takia, että sillä on liiallinen budjettialijäämä, niin se entisestään heikentää kyseisen maan mahdollisuuksia selviytyä. (Riitta Myller: Mitäköhän tässä on puhuttu puolitoista vuotta?)

Toisin sanoen tämä sopimus voisi pahimmillaan syventää talouden suhdannevaihteluita, heikentää kasvua ja kasvattaa työttömyyttä. Kyllähän tämä vähän huonolta näyttää, jos samaan aikaan yksityiset kuluttajat, valtiot sekä kunnat alkavat yhtä aikaa säästää. Lamahan siitä on tuloksena.

Tämä lakiesitys olisi hylättävä.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Talous on ihmistä varten eikä ihminen taloutta varten. On hyvä, että talouskuria tiukennetaan, mutta ehdotettu sopimus ei ole kannatettava, koska talouskurin varjolla annetaan Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä Brysseliin. Suomi ei tarvitse kriisimaiden tavoin EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta. Suomi harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa ilman ehdotettua sopimustakin.

Suomen valtionvelan korkotaso on alhaalla, ja suurin uhka luottoluokituksen laskulle sekä korkotason nousulle on Suomen jäsenyys euroalueessa. Siis luottoluokituksen laskulle ja korkotason nousulle uhkana on Suomen jäsenyys euroalueessa. Nyt ehdotettu uusi budjettikurin mittari, rakenteellinen alijäämä, on täysin teoreettinen konsepti, jota voidaan helposti rukata ylioptimistisilla talousennusteilla. Ehdotetussa sopimuksessa on kohta, jossa mainitaan, että "poikkeuksellisissa taloudellisissa olosuhteissa" alijäämärajat voidaan rikkoa. Poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet ovat käytännössä täysin tulkinnanvaraisia, mikä vesittää sääntöjen merkityksen käytännössä.

Suomen kaltaiselle pienelle taloudelle ehdotetun kaltaiset alijäämäsäännökset eivät sovi yhtä hyvin kuin suurille talouksille. Kyseenalaista on, ovatko ehdotetut sanktiot sääntöjä rikkoville valtioille toimivia. Sakkomaksujen jakaminen jo ylivelkaantuneelle valtiolle vain pahentaisi sen velkatilannetta, ja toisaalta sakko on niin pieni, että se tuskin estää vastuuttoman talouspolitiikan harjoittamista hyvinä aikoina. Todennäköisesti tätäkään sopimusta eivät tule noudattamaan kaikki euromaat, ja rikkurithan me tunnemme.

Sopimuksen velvoite Suomen valtion budjettialijäämän enimmäismäärästä kaventaisi eduskunnan budjettivaltaa. Käytännössä luovuttaisimme budjettivaltaa Brysseliin. Siten se myös vaikeuttaisi Suomen mahdollisuuksia hoitaa hyvinvointivaltiolle ominaista sosiaalipolitiikkaa vaikeina aikoina.

Rakkaat sosialidemokraatit, (Perussuomalaisten ryhmästä: Onko sellaisia?) tämä sopimus siis merkittävästi vaikeuttaisi Suomen mahdollisuuksia hoitaa hyvinvointivaltiolle ominaista sosiaalipolitiikkaa vaikeina aikoina. Myös sopimuksen valmistelu ja tämänhetkinen tapa käsitellä sopimusta erittäin nopealla aikataululla on omiaan heikentämään nykyisen poliittisen järjestelmän uskottavuutta. Sopimus on yritys syventää jäsenmaita kohti liittovaltiota. Tähän viittaa sekin, että sopimusluonnoksissa on esillä ollut mahdollisuus myöhemmin EU:n perussopimusten muuttamiseen, vaikka se ei tällä hetkellä ole poliittisesti mahdollista.

Perussuomalaiset pitävät maamme talouspoliittisen vallan siirtoa Brysselin byrokraateille epäedullisena suomalaisille eivätkä näin ollen voi hyväksyä sitä. Suomen poisjäänti ei kaataisi koko sopimusta, sillä kyseessä on hallitustenvälinen sopimus eikä perussopimusmuutos. Halutessaan Suomi voisi yksin säätää kansallisella tasolla vastaavan tapaiset mutta paremmin Suomelle sopivat alijäämäsäännökset ilman budjettivallan luovuttamista.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt puolentoista vuoden ajan tässä eduskunnassa on keskusteltu siitä, että eräät maat eivät ole noudattaneet Euroopan unionin kasvu- ja vakaussopimusta, ja siitä johtuu, että on tehty tällainen esitys, joka vie nämä samat kasvu- ja vakaussopimuksen alijäämä- ja budjettivajekriteerit kansalliseen lainsäädäntöön. Ajatellaan niin, että kun ei ole tämä yhteinen säädöspohja purrut, niin se ikään kuin alleviivaa, kun se viedään kansalliseen lainsäädäntöön. Mitään uutta siellä ei ole.

Mutta tämä perustelu, että huonoina aikoina ei voitaisi tehdä sosiaalipolitiikkaa, kuulosti jotenkin tutulta. Tämä oli nimittäin se perustelu, jota käytettiin silloin, kun Ranska ja Saksa jättivät noudattamatta näitä kasvu- ja vakaussopimuksen kriteereitä, mistä sitten sanotaan alkaneen sen löyhän vaiheen, jonka jälkeen ei voitu sitten muitakaan valtioita enää velvoittaa pitämään näistä sopimuksista kiinni.

Eli kyllä tässä Suomen kannalta on erittäin tärkeästä asiasta kysymys, että me saamme tämän yhteisen valuuttamme pysymään vahvana, vakaana, ja nimenomaan Suomen kannattaa olla tässä mukana sen takia, että tätähän ei todellakaan tehdä nyt Suomea varten. Suomi on Luxemburgin ohella ainut maa, joka on pysynyt näissä kriteereissä. Tämä tehdään sitä varten, että myös Suomen talous kyetään pitämään kunnossa osana eurojärjestelmää.

Kun sanoin, että todellakin puolitoista vuotta on puhuttu siitä, että tarvitaan sitä, että näistä kriteereistä pidetään kiinni, nyt meillä on tässä esitys, joka vahvistaa olemassa olevia sääntöjä, ja itse uskon, että tällä on merkitystä. En pidä tätä minään taikakaluna, mutta se on nyt yritys saada aikaan järjestystä, kun perussopimusmuutoksiin ei kyetty.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueet ovat vieneet tätä omaa europolitiikkaansa laput silmillä eteenpäin nyt koko hallituskauden. Ensiksi ERVV:n osalta hallituksessa hallituspuolueiden edustajat eivät nähneet, että siinä määrätön määrä korkoja tullaan myös takaamaan, ja tässä eduskunta harhautui silloin. Sitten tuli tämä paljon myös sosialidemokraattien mainostama Euroopan vakausmekanismin EVM:n ensisijaisen velkojan asema. Lopulta paljastui, että sitä ei siinä sopimuksessa ollutkaan, vaikka niin se valiokunnan mietinnössä taidettiin ymmärtää, että se siellä olisi.

Nyt viimeisin vääntö kohdistuu sitten vivutuksen lisäämiseen rahoitusapuvälineiden joukkoon Euroopan vakausmekanismissa, mistä syntyi se tilanne, että siinä Suomi on jäämässä kantoineen vähemmistöön. Eli Suomen kantana on ollut, että se pitää jäsenmaiden yksimielisesti hyväksyä sen sopimuksen perusteella, mikä EVM:ään liittyy. Nyt sitten kuitenkin on käynyt niin, että tätä sopimusta ollaan tulkitsemassa Brysselissä muiden jäsenmaiden toimesta siten, että se voidaan yksinkertaisella enemmistöllä lisätä sinne rahoitusapuvälineiden joukkoon.

Eli paljon on ollut ja tullut tällaista epäselvyyttä näissä euroasioissa. Nyt olisin hallituspuolueen edustajana hyvin nöyränä täällä — mikäli olisin hallituspuolueen edustaja — koska näin paljon on ollut teillä epäselvyyksiä näissä sopimuksissa, joita olette täällä markkinoineet meille koko eduskunnalle.

Minä en ymmärrä, arvoisa puhemies, sitä, että me solidaarisuudesta näitä hulttiomaita kohtaan, jotka ovat huonosti hoitaneet taloutensa, luovuttaisimme eduskunnan budjettivaltaa maan rajojen ulkopuolelle. Se on sellainen asia, että kun se kerran luovutetaan, niin sitä ei sitten takaisin saada. Se kansainvälinen velvoite ja sopimus sitoo meitä, ja sopimus ei sisällä mahdollisuutta sen irtisanomiseen, mikä on myös selkeä puute.

Toivon, että tiedotusvälineet nostavat — siitä huolimatta, että tämä keskustelu käydään näin myöhään tänä iltana — tämän asian näkyvästi esille, sillä tämä on varmasti tutkijoiden ja eri asiantuntijoidenkin mielestä isoimpia europoliittisia linjauksia, mitä tässä salissa on esitetty tehtäväksi koko Suomen EU-jäsenyyden aikana. Olisi kyllä toivonut, että tämä asia olisi herättänyt enemmänkin mielenkiintoa.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! En malta olla sanomatta, että tätä kyllä varmasti käsitellään — huolimatta siitä, että tämä keskustelun aika on myöhäinen — kolmessa valiokunnassa, näin ymmärsin. Eli kyllä tämä tulee hyvin eduskunnan käsittelemäksi, ja varmasti syytä onkin, koska kyllähän se on pakko sanoa, että tämä menettely on ehkä hieman erikoinen, koska tavoitteenahan oli perussopimuksen muuttaminen. Ja kun siihen ei menty, kahden jäsenmaan kieltäydyttyä tästä, niin nyt sitten tätä reittiä mennään eteenpäin.

Minusta tämä nyt ei ole mitenkään kovin ihmeellinen juuri sen vuoksi, että tämä ei muuta kasvu- ja vakaussopimusta. Se pistää sen paremmin toimimaan kaikissa jäsenmaissa. Enkä pidä sitä perustetta oikeana, että me annamme budjettivaltaa Suomen ulkopuolelle. Meillä on jo Euroopan unionissa talouspolitiikan koordinaatiota, meillä on työllisyyspolitiikan koordinaatiota, monella muulla alalla koordinaatiota, mikä tarkoittaa juuri sitä, että jäsenvaltioissa tehdään pitkän tähtäimen suunnitelma ja sitä sitten arvioidaan komissiossa, täyttääkö se ne yhteiset pelisäännöt, jotka me olemme yhdessä sopineet. Tässä tapauksessa on vielä erittäin tärkeätä, että tämä koordinaatio tehdään, koska tämä nykyinen talouskriisi on sen syytä, että useissa jäsenmaissa ei ole noudatettu niitä yhteisesti sovittuja kasvu- ja vakaussopimuksen sääntöjä, joilla pyrittiin siihen, että yhteinen valuutta ei olisi näissä vaikeuksissa, joissa se tällä hetkellä on.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä minusta on vakava asia ja vakava pohdinnan paikka, myöskin Euroopan unionille. Ja kuten täällä edustaja Myller sanoi, yhteinen säädöspohja ei purrut. Mutta olipa kysymys Ranskan, Saksan, Kreikan, minkä tahansa euroalueen maan sääntörikkomuksista, niin kysymyksessä on myöskin unionin heikkous. Nyt ollaan luomassa uusia sääntöjä paikkaamaan niitä sääntöjä, mitä ei noudatettu. Eli meillä on todella heikko unioni pitämään yhteisistä säännöistä kiinni, ja tämä murentaa itse itseltään arvopohjan. Ei tähän tarvita sen laajempaa keskustelua perussuomalaisten taholta. Tämä keskustelu on myöhäinen, mutta minä lupaan, että me perussuomalaiset heräämme tätä asiaa ylläpitämään varhain.

Mikä on eurotalouden kasvuennuste tällä hetkellä? Yksi prosentti, jos hyvä tuuri käy. Mitä hyvää on tällä hetkellä julkiselle taloudelle kuulumassa Euroopan unionin alueella? Eli kyllä todellakin tarvitaan vakava keskustelu ja mieluummin todella monessa valiokunnassa eikä tähän aikaan illasta tässä.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllerille haluaisin huomauttaa, että nyt ei ole kysymys talouspoliittisesta koordinaatiosta, jota euroalueella on paljon tehty, nyt on kyseessä valtiosopimus. Tämä on ainutlaatuinen ja täysin poikkeuksellinen verrattuna budjettialijäämiä koskevaan aiempaan sääntelyyn. Nyt on valtiosopimuksesta kysymys.

Tästä asiasta, jonka otin puheessanikin esille, että budjettipäätäntävaltaa annetaan Brysseliin ja nimenomaan tämän alijäämän kohdalta, myös hyvin arvostamani ulkoministeri Tuomioja on ilmaissut huolensa: kuinka se vaikuttaa sitten näinä vaikeina aikoina, jos me haluamme pitää hyvinvointivaltion Suomessa pystyssä ja tehdä niitä sosiaalipoliittisia toimia, jotka laman aikana on tärkeitä tehdä, niin että kansalaisten hyvinvointi pystytään turvaamaan. Silloin hetkellisesti meillä voi olla semmoinen tilanne, että budjetin alijäämä kasvaa, niin kuin Suomessa on semmoinen tilanne, että me teemme vastuullista talouspolitiikkaa ja vastuullisia päätöksiä kuitenkin, mutta tämmöistä hetkellistä tarvetta varten sen täytyy olla mahdollista. Nyt on tilanne niin, että tämmöisen sopimuksen taakse meneminen aiheuttaa sitten sanktioita ja kaikkia muita rangaistustoimenpiteitä, jotka ovat käytössä kuitenkin sitten aivan turhia. Me emme tämmöistä säännöstelyä tarvitse, mutta minä myönnän sen, että sitä tarvitsevat sitten muutamat euromaat kyllä, jotka löytyvät sitten Etelä-Euroopasta.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Riitta Myller /sd:

Ihan vielä vain muutama sana siitä, että täällä esityksessähän on sanottu se, että tällaiset hetkelliset alijäämät eivät vaikuta, ja muutenkin tätä joustoa on täällä. Kertaan vielä sen, että tämä sama perustelu oli silloin, kun Saksa ja Ranska rikkoivat tätä kasvu- ja vakaussopimusta, ja me tiedämme, mitä siitä on seurannut: muidenkaan maiden ei sen jälkeen tarvinnut sitten välittää tästä sopimuksesta. Itse pidän tärkeänä sitä, että kun me olemme kerran sopineet yhdessä Euroopan unionissa siitä, mitkä ovat nämä rajat alijäämälle ja velalle, niin niistä pidetään kiinni, ja jos niitä halutaan muuttaa, niin sitten muutetaan. Tämä on vahvistus jo sille, mitä aikaisemmin on sovittu.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä olen täysin samaa mieltä edustaja Myllerin kanssa siitä, että nämä poikkeukselliset taloudelliset olosuhteet mahdollistavat nimenomaan sitten lähinnä Etelä-Euroopan maille kyllä sen, että näistä sopimuksista ei tarvitse pitää kiinni. Kyllä se käytännössä meille Suomessa sitten tarkoittaa taas sitä, että kun me annamme budjettipäätäntävaltaa Brysseliin, niin ne edellytykset ovat hyvin tarkkoja, mitä sieltä tulee, ja Suomi prikulleen jatkossakin noudattaa, niin kuin aina ennenkin on noudattanut, näitä. Tämä tulee olemaan semmoinen porsaanreikä, millä muut valtiot sitten näitä säännöksiä tulevat kiertämään.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä en tiedä, mietityttääkö hallituksen edustajia yhtään tämä toimintapa tämän asian ympärillä, että maaliskuun 2. päivä on sopimus allekirjoitettu ja se kestää sitten näinkin kauan, kun se tuodaan tänne. Tähän liittyy sitten myös sellaisia asioita, että tämä sopimushan oli täällä meidän valiokunnissamme käsittelyssä istuntotauolla — täällä ei silloin mediaa pahemmin ollut paikalla asioita seuraamassa. Nyt tämä käsittely on täällä illan viimeisinä tunteina, toki se jatkuu myöhemmin. Sitten myös tämä käsittely yllättäen ajoittuu sopivasti kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan. Tässä on liian monta sattumaa sillä lailla, etteikö tässä olisi jotenkin nyt taustalla hääritty tähän malliin, että näin isoa asiaa käsitellään tällä lailla ikään kuin hyvin vähäpätöisenä seikkana. Sitten sitä vielä hallituspuolueen edustaja Myller vähättelee täällä ja sanoo, että tämä on vain sen saman toimeenpanoa, mitä tässä on mennä vuosina aiemmilla sopimuksilla säädelty.

Tosiasia on kuitenkin se, että noin niin kuin juridisesti ja valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta tässä on kysymys aivan poikkeuksellisesta menettelystä, poikkeuksellisesta sopimuksesta, ja tämä on perussopimusmuutokseen verrattava asia, joka on junailtu nyt vain tällä tavoin eteenpäin, että sitä ei kutsuta perussopimusmuutokseksi.

Perussuomalaiset edellytti jo viime helmi—maaliskuussa, että tämän asian käsittelyä perustuslakivaliokunnassa jatketaan, mutta se keskeytettiin sen takia, että ei ollut tätä hallituksen esitystä. Se sopimus ei ole siitä miksikään muuttunut, ja sitä olisi voitu käydä täällä kuukausikaupalla läpi, mutta hallituspuolueet eivät ole halunneet sitä tehdä vaan ovat halunneet lykätä tämän yli kunnallisvaalien, ja nyt se on sitten täällä.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Toisin kuin täällä on SDP:n edustajien suulla todistettu, todellakaan mikään siitä ei pidä paikkaansa, sillä tämä sopimushan nimittäin muuttaa tätä talous- ja vakaussopimusta, se tiukentaa sitä ja kaiken muun hyvän päälle tämä hallituksen esitys tuo sen kansalliseen lainsäädäntöön.

Keskustelu päättyi.