Täysistunnon pöytäkirja 109/2012 vp

PTK 109/2012 vp

109. TIISTAINA 13. MARRASKUUTA 2012 kello 14.00

tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi metsästyslain muuttamisesta

 

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Suoritin viime keväänä metsästäjätutkinnon ja siellä jo kuulin näistä ongelmista, mitä tässä verrattain uudessa lainsäädännössä on ollut, elikkä tässä on jonkinnäköinen korjaussarja menossa.

Hallituksen esitys selkeyttää ja lisää jonkin verran Riistakeskuksen toimivaltaa ja selkiyttää tulkinnanvaraisuuksia muun muassa majavapatojen purkamisessa tai poliisilain nojalla lopetettujen kuolleiden riistaeläinten omistusoikeudessa. Vastuuta siirretään pois poliisilta, mikä on myöskin varmaan poliisin voimavarojen oikein kohdentamista, koska meillä on toimiva Riistakeskus olemassa.

Mutta sitten se asia, mihin kiinnitin huomiota, on se, että hallituksen esityksessä säädettäisiin asetuksenantovaltuus ilma-aseiden ominaisuuksista ja käyttämisestä ja myöskin aseitten tietyistä tehokkuusvaatimuksista, jotta niitä voidaan käyttää metsästyksessä ja rauhoittamattomien eläinten lopettamisessa ja varmistuksella, että ilma-aseet ovat riittävän tehokkaita ja niitä voidaan valvoa tehokkaasti. Mutta jos osa ilma-aseista nyt säädetään luvanvaraisiksi, niin tämä luvanvaraisuus tulisi kyllä ottaa tuossa asetuksessa huomioon sikäli, lisääkö tämä jatkossa ongelmia luvan hankkimisessa, lupabyrokratiaa, ja mikä on suhde sitten ampuma-aselakiin elikkä kuinka tässä kokonaisuus voi sitten niiltä osin monimutkaistua.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä hämmästelen lakiesityksen laatineiden ajatuksia, miten esimerkiksi puoliautomaattisen aseen patruunamäärän rajoittaminen kolmesta patruunasta kahteen varmistaa riistalajien kestävää käyttöä taikka varmistaa metsästyksen turvallisuutta.

Otan esimerkiksi suurriistamme karhun ja hirven. Nykyinen lainsäädäntö sallii hirvenmetsästyksessä puoliautomaattisen aseen lippaan patruunamääräksi kolme patruunaa ja karhunmetsästyksessä vain kaksi. Jos todella halutaan varmistaa metsästäjän turvallisuutta, niin ainakin vaaralliseksi tiedetyn suurriistan eli karhun metsästyksessä tulisi pikemminkin lisätä käytettävissä olevien patruunoiden määrää eikä päättää, että kaksi lippaassa ja yksi piipussa riittää. Yleisesti on tiedossa, että haavoitettuna hirvi harvoin tulee metsästäjän päälle mutta karhu tulee sitäkin useammin, ja tästä on käytännön esimerkkejä.

Minä hämmästelen myös sitä, miten puoliautomaattisen aseen lippaan patruunamäärää rajoittamalla varmistetaan kestävän käytön periaatteen toteutuminen, sillä yleisesti on tiedossa, että karhukantamme kasvaa koko ajan ja samalla kasvavat karhujen aiheuttamat taloudelliset vahingot. Karhukannan kasvulle ei liene merkitystä sillä, millaisella aseella karhuja metsästetään, vaan se ratkaisee, kuinka monelle karhulle myönnetään kaatolupa. Lupien määrä ratkaisee eikä aseen lippaan kapasiteetti. Lakiehdotuksen perusteluissa todetaan: "Voimassa olevalla metsästysasetuksella on säädetty, että tiettyjen eläinlajien osalta rajoitus on kaksi patruunaa. Tämä johtuu siitä, että metsästysasetuksella on pantu täytäntöön lintu- ja luontodirektiivissä oleva rajoitus. Näin ollen esitetään, että rajoitus siirrettäisiin lain tasolle ja yhtenäistettäisiin kaikkia eläinlajeja koskevaksi."

Arvoisa herra puhemies! Tämä on kerta kaikkiaan hämmästyttävää tekstiä. Joiltakin osin lakiesitys on puutteellisesti valmisteltu, eikä sitä esitetyssä muodossa tule hyväksyä.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nostan tästä hallituksen esityksestä esille yhden asian, johon jo edustaja Mattila viittasi, elikkä majavan ja sen aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen.

Majava on todellakin aktiivinen eläin ja tarvitsee pesimistään varten vesistön patoamista ikään kuin tekoaltaaksi, jotta pesä saa suojan ja majava ravintoa. Se on majavan luontaista käyttäytymistä, mutta joskus kuitenkin tästä majavan käyttäytymisestä saattaa aiheutua suoranainen turvallisuusriski. Monin paikoin on syntynyt tilanteita, joissa majavan pato on erittäin lähellä aiheuttaa esimerkiksi sähkökatkoksia, kun padon nostama vesi uhkaa muuntamorakennusta. Samoin tiet ja rautatiet saattavat olla joissakin tapauksissa jopa sortumavaarassa ja viljelykset sekä metsät kärsiä isojakin paikallisia vahinkoja.

Siksi tässä hallituksen esityksessä on ihan hyvä päämäärä. Sen tarkoituksena on, että vahinkojen ehkäisemiseksi padon saisi purkaa kesäkuusta lokakuuhun ulottuvalla ajanjaksolla ilman poikkeuslupaa. Voimassa olevien säädösten nojalla purkaminen ilman lupaa on mahdollista kesäkuun puolestavälistä syyskuun loppuun, ja tarkoitus olisi lisätä tähän aikaan vielä lokakuu, koska se on ollut aiemmin poikkeuslupien tyypillinen hakukuukausi. Marraskuusta kesäkuun puoleenväliin ulottuvalla ajanjaksolla padon purkaminen vaatisi aina Suomen riistakeskuksen poikkeusluvan, ja poikkeuslupa voitaisiin myöntää, jos se on tarpeen padon aiheuttamien, erityisen merkittävien vahinkojen tai turvallisuusriskien estämiseksi. Siksi olisikin tärkeää, että tämä lakiesitys tältä osin menisi eteenpäin.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oli jäädä vaille huomiota kohta "Lakiehdotusten perustelut", nimittäin tässä kirjoitetaan, että "lasertähtäin tulisi tulkita kohdetta valaisevaksi laitteeksi". Tämä tuntuu erinomaisen erikoiselta tulkinnalta, sillä kun puhutaan metsästyskäytännössä kohdetta valaisevasta laitteesta, niin sillä tarkoitetaan aina valoa, joka valaisee kohteen ja kohteen ympäristön, puhutaan käsivalaisimesta taikka valonheittäjästä.

Lasertähtäin nimensä mukaan ei valaise kohdetta, vaan kohteessa olevan tähtäyspisteen. Lasersäde lähetetään aseen tai tähtäimen välityksellä kohteeseen, ja se nimenomaan ilmaisee vain sen toivotun kohdan, johonka osuma halutaan, jos ase on kohdistettu siihen lasertähtäimen pisteeseen. Pidän erinomaisen hämmentävänä sitä, että lasertähtäin tulisi tulkita valaisevaksi laitteeksi. Tämä ei ole normaali käytäntö, ja toivon, että tämä poistetaan tästä lakiesityksestä.

Keskustelu päättyi.