Täysistunnon pöytäkirja 109/2012 vp

PTK 109/2012 vp

109. TIISTAINA 13. MARRASKUUTA 2012 kello 14.00

tarkistettu versio 2.0

9) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

 

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! On jo myöhä ilta, joten pyrin tähän esittelyyn käyttämään mahdollisimman vähän aikaa.

Lasten päivähoidon lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus ehdotetaan hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti siirrettäväksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Siirto koskisi päivähoitolaissa tarkoitettuja palveluita. Siirto ei koskisi lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa säänneltyjä lasten päivähoidon vaihtoehtona myönnettäviä taloudellisia tukia. Tästä rajauksesta sovittiin hallitusneuvotteluissa. Esitys liittyy valtion vuoden 2013 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä eli nyt. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä tammikuuta 2013.

Uudistuksen tarkoituksena on toteuttaa päivähoidon hallinnon siirto siten, että tästä siirrosta ei aiheudu muutoksia päivähoitopalveluiden asiakkaille ja että nykyisen päivähoitojärjestelmän toimivuudessa ei tapahdu laadullisia heikennyksiä. Päivähoito-oikeuteen tai kuntien päivähoitopalvelujen järjestämisvelvollisuuteen ei esitetä tässä laissa muutoksia. Esitys ei myöskään edellytä muutoksia kuntien päivähoidon hallinnon järjestelyihin. Siirrolla ei ole vaikutuksia päivähoidon henkilöstön asemaan tai työehtoihin. Siirrolla ei myöskään ole vaikutuksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon niin päivähoidossa olevien lasten kuin henkilöstönkään osalta. Esitys koskee vain päivähoidon asemaa valtionhallinnossa. Päivähoidon sisällölliset muutokset ja uudistukset tehdään hallitusohjelmassa todetun varhaiskasvatuslain säätämisen yhteydessä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran lasten päivähoitoon liittyvät tehtävät ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Vuoden 2013 alusta lähtien Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaisi lasten päivähoidon asiantuntija- ja tilastotehtävistä sen mukaan, miten laitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön välisessä tulossopimuksessa sovitaan. Sosiaali- ja terveysministeriö sopii tulossopimuksen päivähoidon tavoitteista opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa yhteistyössä, ja tehtäviä hoitaessaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimisi yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Vastaavasti Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston lasten päivähoitoon liittyvistä tehtävistä sovitaan viraston ja sosiaali- ja terveysministeriön välisessä tulossopimuksessa sen jälkeen, kun tavoitteista on sovittu opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Eli kahden ministeriön yhteistyönä tätä asiaa viedään eteenpäin.

Sosiaalialan osaamiskeskusten lakisääteisiin tehtäviin ei siirron jälkeen enää kuuluisi päivähoidon kehittäminen, koska päivähoito ei enää tämän siirron jälkeen ole sosiaalialaa ja osaamiskeskusten lakisääteiset tehtävät rajautuvat sosiaalialan kehittämistoimintaan.

Esityksellä ei ole taloudellisia vaikutuksia. Esitys on tarkoitus toteuttaa kustannusneutraalisti siten, että määrärahoja siirretään sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan pääluokan momenteilta opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokan momenteille. Valtioneuvosto antoi 4. päivänä huhtikuuta 2012 selonteon valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013—2016, ja kehyspäätöksen mukaisesti päivähoidon hallinnon siirron vuoksi kaksi henkilötyövuotta sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta siirtyy opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Siirto toteutetaan siirtämällä sekä sosiaali- ja terveysministeriön toimintamenoista että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimintamenoista yksi henkilötyövuosi opetus- ja kulttuuriministeriön toimintamenoihin. Henkilötyövuosien osuus vastaa sitä osuutta, joka näihin tehtäviin on ollut osoitettavissa sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston sekä aluehallintovirastojen resurssit säilyvät ennallaan.

Tässä, arvoisa puhemies.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys perustuu hallitusohjelmaan. Monissa kunnissa, kuten Lappeenrannassakin, on tehty hallinnollisia ratkaisuja jo aikaisemmin. Lähtökohtana on ollut, että hallinnon muutos vahvistaa varhaiskasvatuksen jatkumoa päivähoidosta esiopetukseen ja kouluun. Tulokset ovat olleet kunnissa kohtuullisen myönteisiä, ja niihin myös viitataan tässä esityksen perustelutekstissä. Nostaisin kuitenkin muutamia näkökulmia ja huolenaiheita esiin.

Lähtökohtaisesti pidän kaikkein tärkeimpänä, että hallinnon siirto ei saa muuttaa lapsen ja perheiden palveluiden tarpeiden monipuolista näkökulmaa. Kun me järjestämme varhaiskasvatusta tai päivähoitoa tai esiopetusta, perusajatuksena pitää olla lapsen oikeus saada monipuolisesti niitä palveluita, jotka tukevat hänen kasvuaan ja kehitystään parhaalla mahdollisella tavalla. Palvelut muodostavat kokonaisuuden, ja hallinnosta riippumatta on varmistettava, että erilaiset palvelut myös näkyvät arjen elämässä nimenomaan toisiaan tukevina lapsen ja perheiden parhaaksi.

Tämän esityksen pohjalla on myös viime hallituskaudella laadittu Selvitys päivähoidon hallinnosta -raportti. Hallituksen esityksessä on hyvin kuvattu, miten raportin mukaan sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan kannattajat painottivat päivähoitoa osana sosiaalipalvelujen kokonaisuutta. Päivähoidon ja muiden sosiaalipalveluiden tehtävänä on tukea lasta ja perhettä erilaisissa elämäntilanteissa, estää syrjäytymistä sekä antaa lapselle laadukasta hoitoa, jolloin vanhemmilla on mahdollisuus käydä töissä ja ansaita päivittäinen elantonsa.

Toisaalta opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kannattajat määrittelivät perustehtävän selkeästi varhaiskasvatukseksi ja painottivat lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen osana yhtenäistä oppimisen polkua. Esiin nousivat lapsen kasvun ja oppimisen tuki ja erilaisten valmiuksien kehittäminen riittävän varhaisessa vaiheessa.

Lähestymistavat ministeriöistä riippuen ovat siten vähän erilaisia. Meillä päivähoito on palvelu, jossa varhaislapsuuden pedagogiikka yhdistyy perheelle tarjottavaan hyvinvointipalveluun. Toisin sanoen hoito, kasvatus ja opetus yhdistyvät päivähoidossa. Näitä pitää myös turvata jatkossakin. Meillä on hoivaan, kasvatukseen ja opetukseen liittyviä tarpeita ja myös vanhempien tarpeet saada lapselle turvallinen ja pysyvä hoitojärjestely tukemaan vanhempien työssäkäyntiä.

Päivähoito on lapsiperheille tärkeä ja arvostettu palvelu, jolla voidaan vaikuttaa merkittävästi lapsen ja perheiden hyvinvointiin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen. Päivähoito tasoittaa lasten elinolosuhteita ja niistä aiheutuvia eroja ja näin luo lapsille yhtäläiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittymiseen.

Nyt tehtävässä hallinnon muutoksessa näitä päivähoidon hienoja piirteitä ei saa hävittää. Päinvastoin, nyt pitää etsiä uutta hyvää yhteistyöstä. Päivähoitojärjestelmän toimivuuden kannalta yhteistyö sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön ja niiden alaisten laitosten välillä on tärkeää. Myös hallitusohjelmassa on painotettu varhaiskasvatuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön tiivistämistä sekä lasten, nuorten ja perheiden asioiden koordinoinnin parantamista.

Koska lasten tuet jäävät sosiaali- ja terveysministeriön hallintaan, on tältäkin osin tärkeää kehittää yhteistyötä ministeriöiden välillä. Siirtoon ja sen edellyttämään yhteistyöhön sisältyy monenlaisia uusia mahdollisuuksia, mutta se edellyttää myös toimintatapojen muutoksia ja uutta asennettakin yhteistyötä kohtaan. Siinä mielessä tässä on nyt myös näytön paikka. On tärkeää, että päivähoidon laatu ei kärsi yhtään tästä hallinnon siirrosta eivätkä hallinnon rajat myöskään näy arjen palveluissa.

Osaltani toivoisin, että toiminta ei olisi vain yhteistyötä vaan myös yhdessä tekemistä, jolloin lapsella ja perheellä olisi parhaat edellytykset saada parasta ammatillista osaamista ja palvelua kuhunkin tilanteeseen. Tämä toivottavasti näkyy myös hallintosiirron tulevissa tehtävissä.

Esimerkkinä mainittakoon: Sosionomien osaamista voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin lapsen ja perheiden tukimuotoina myös päivähoidon parissa. Tukea, neuvontaa ja ohjausta voisi antaa heti, kun sitä tarvitaan, eikä ohjausta sosiaalityöntekijän vastaanotolle tarvittaisi. Tämä on yksi mahdollisuus tulevan hallintosiirron myötä. Voitaisiin myös ajatella, että hallinnon rajat rikotaan tulevaisuudessa, käytännössä kaadettaisiin kokonaan ja lapsiperheiden palvelut tuotettaisiin kokonaan asiakkaan näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Siirron yhteydessä THL ja Valvira hoitavat yhä aiemmat päivähoitoon liittyvät tehtävänsä. Tässä aikataulussa ei ole mahdollista rakentaa Opetushallitukselle organisaatiota, joka olisi voinut ottaa näitä tehtäviä vielä hoitaakseen. On tärkeää, että varhaiskasvatuslain valmistelun yhteydessä arvioidaan uudelleen, mitkä organisaatiot eri tehtäviä hoitavat ja miten eri organisaatiot voidaan resursoida.

Tähän liittyy valtioneuvoston hyväksymä lausuma, jonka mukaan varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistamisen yhteydessä lasten päivähoidon ja varhaiskasvatuspalveluiden tavoitteet ja keskeiset sisällöt määritellään lainsäädännössä. Varhaiskasvatuksen perusteiden laatiminen määritellään selkeästi Opetushallituksen tehtäväksi. Samalla varmistetaan yhteistyö THL:n kanssa ja Opetushallituksen tehtävien hoitoon tarvittavat resurssit.

Arvoisa puhemies! Nyt kun päivähoidon siirto on vihdoin saatu eduskunnan käsittelyyn, päästään asettamaan varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistamista valmisteleva työryhmä. Työskentely tulee tapahtumaan hyvin ripeällä aikataululla, koska esitys uudeksi lainsäädännöksi on tulossa eduskunnan käsittelyyn jo 2014. Toivon, että tuleva työryhmä näkee lapsen kokonaisvaltaisen kehityksen sekä koko perheen tilanteen tämän palvelukokonaisuuden kehittymisen myötä.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriryhmää siitä, että tämä esitys tässä vaiheessa tulee eduskuntaan ja otetaan ensimmäinen askel varhaiskasvatuslain uudistuksen tiellä ihan konkreettisestikin. Onhan tärkeää, että päivähoitolaki vuodelta 1973, jota on 150 kertaa muutettu, tulee tällä hallituskaudella hallitusohjelman mukaisesti konkreettisesti ja laadukkaasti uudistettua.

Tätä siirtoa on toden totta odotettu. Sekä siirron ajan että varhaiskasvatuslain uudistuksen ajalla on erittäin tärkeää, kuten edellinen puhujakin toi esiin, lapsen oikeus saada laadukasta, hyvää ja aina tasaista palvelua.

Nyt tämän varhaiskasvatuslain uudistuksen osalta huolta hiukan herättää se, että kun esimerkiksi Opetushallitus on arvioinut, että uudistuksen suunnitteluun menee viisi henkilötyövuotta, niin nyt tässä muuttaa vain kaksi henkilötyövuotta sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön puolelle. Toisaalta hiukan jään pohtimaan THL:n ja Valviran osuutta, miten näistä heidän tämänhetkisistä ja tämän lain mukana tulevista tiukoista vastuista päästään hiukan kevyempään niin, ettei varhaiskasvatuslain uudistus leviä kovin moneen eri paikkaan, koska tarkoitushan on nyt kohdentaa se opetus- ja kulttuuriministeriöön, joskin pidänkin asiallisena, että kotihoitoon ja erityistukiin liittyvät asiat jäävät sosiaali- ja terveyspuolelle. Mutta kysyisin ihan ministeriltä, mikä on resurssitilanne tässä lain uudistuksessa. Miten viisi on yhtäkkiä kaksi?

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, ja tätä on odotettu. Kyse on esityksestä, jossa varhaiskasvatukseen liittyvä hallinto siirretään samaan paikkaan, siirretään opetus- ja kulttuuriministeriön hallintoon.

Kun jonkun verran historiaperspektiiviä omaan näissäkin asioissa, niin muistan eduskuntakäsittelyn ja muistan valiokuntakäsittelyn, jossa aikanaan säädettiin. Hallituksen esitys oli pysyvä laki siitä, että kunnat saavat itse päättää, kumman lautakunnan alaisuudessa tämä päivähoitoasia on, onko se sivistyslautakunta vai sosiaalilautakunta. Silloin oli melkoinen vääntö silloisen hallituksen sisällä siitä, mikä tämä oikea paikka on, ja sopuhan oli sitten se, että alun alkaen pysyväksi laiksi kaavailtu laki säädettiin viiden vuoden määräajaksi, mutta junahan oli sitten jo mennyt sillä tavalla, että kunnat olivat tehneet päätöksiä, joissa tuo hallintosiirto kunnallisella tasolla oli tehty.

Tämä laki on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Kannatan sitä. Ehkä kuitenkin näin lähetekeskustelun aikana on syytä nostaa periaatteellisempi asia esiin. Onko nyt käymässä niin, että se osa meidän päivähoitojärjestelmäämme, joka siirretään opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alle, on jotenkin parempaa päivähoitoa kuin se muu osa?

Kentältä on oltu yhteydessä ja minultakin on kysytty, mitenkäs sitten hoidetaan nämä erityislapset ja miten heihin kiinnitetään huomiota ja miten heidän palvelunsa turvataan tilanteessa, jossa se hallinnon raja kuitenkin jää, jossa he tarvitsevat palveluja.

Minä haluan uskoa, että riippumatta siitä, mitä Senaatintorin tai Meritullinkadun ympärillä tapahtuu, se ei estä kunnissa tekemästä järkeviä päätöksiä ja menemästä järkevällä tavalla eteenpäin, mutta ei voi välttyä siltä ajatukselta, että tässä on nyt jotenkin vähän parempia asioita ja vähän huonompia asioita. Ja filosofisemmin vielä: mikä on meidän sosiaalihuollon tulevaisuus? Tämä on yksi olennainen osa. Päivähoito on ollut yksi olennainen osa meidän sosiaalihuollon lainsäädäntöä. Siihen käytetään satojen miljoonien, miljardiluokan summa tässä maassa vuositasolla. Tätä kannattaa ainakin pohdiskella tällaisessa murrosvaiheessa. Itse kannatan tätä esitystä. Kannatan tätä siirtoa pääosaltaan.

Lapsi on kokonaisuus, ja lapsen etu pitää pystyä huomioimaan varhaiskasvatuksen osalta iästä 0:sta 7:ään ja hieman tuon 7 vuoden ylikin. Lapsen edun pitäisi olla kaikissa tilanteissa se ykkösasia. Kyllähän tässä laissa — ihan kirjaimellisestikin, kun lukee esimerkiksi 32 a §:ää, jossa erikseen todetaan ensimmäisessä virkkeessä, että opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistoiminnassa sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja, saman pykälän viimeisessä lauseessa, sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tulee valmistella tiettyjä asioita, mitä tuossa pykälässä säädetään — on hieman sellainen henki, että nyt lainsäädännöllä pakotetaan sellaiseen yhteistyöhön, joka olisi noin maalais- ja kaupunkilaisjärjelläkin ajatellen välttämätöntä.

Tiedän, millaisia tiedonkulun vaikeuksia on saman ministeriön sisällä eri osastojen välillä. Tiedän, kuinka leveä tai korkea muuri on Meritullinkadulla opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välillä. On hyväkin, että ihan lakiin ja lain perusteluihin näitä yhteisen tekemisen velvoitteita kirjoitetaan. Mutta kyllä tässä pikkasen maistuu semmoinen paremman ja huonomman ministeriön ja paremman ja huonomman tekemisenkin astian maku, ei siitä mihinkään pääse, kun on pitänyt laissa säätää tällä tavalla yhteisestä tekemisestä tilanteessa, jossa lapsen edun pitäisi olla ykkösasia.

Sitten, arvoisa puhemies, toiseen, periaatteellisempaan asiaan. Suomalainen päivähoitojärjestelmä on kokonaisuus, kokonaisuus, jossa on erilaisia hoito- ja hoivamuotoja, kokopäivähoitoa, osapäivähoitoa eikä vähäisimpänä perheille tarjottavana vaihtoehtona kotihoidon tukea. Kysyn: Miksi kotihoidon tuki jää hallinnollisesti tämänkin muutoksen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriöön? Miksi — jos siitä perusperiaatteesta ei sitten jostain syystä ole luovuttu, niin että se ei olekaan enää osa meidän päivähoitojärjestelmäämme.

Luin tässä viikonvaihteen aikana erään sosialidemokraattisen kansanedustajan julkisen kannanoton siitä, miten hän oli huolissaan, kun kotihoidon tukea maksetaan ulkomaille, ja että tälle pitää saada stoppi ja tälle pitää jotakin tehdä.

Meillä on Euroopan tuomioistuin tulkinnut — direktiivinumeroa en nyt ulkoa muista — meidän kotihoidon tukemme niin sanotuksi eksportoitavaksi etuudeksi, ja tämähän tarkoittaa sitä, että vaikka Suomen valtio on aikanaan perusteluissaan tuolle tuomioistuimelle selittänyt, että tässä ei ole kysymys sosiaaliturvasta eikä sosiaalietuudesta vaan osasta päivähoitojärjestelmää, tämä on Euroopan tasolla tulkittu sosiaaliturvaksi, sosiaalietuudeksi.

Nyt tämän kansallisen lainsäädännön kautta niin on, miltä näyttää. Me vahvistamme sitä, että kotihoidon tuki on osa sosiaaliturvaa eikä osa päivähoitojärjestelmää. Kyse on erittäin isosta periaatteellisesta asiasta tilanteessa, jossa ainakaan minä en tiedä, että me olisimme tietoista päätöstä siitä tehneet, että tämä kotihoidon tuki erotetaan päivähoitojärjestelmästä. Meillä on yhä vaikeampaa perustella tuota eksportoitavaksi määriteltyä tukea, sen kiistämistä, että me sitä ulkomaillekin maksamme niillä edellytyksillä, mitkä pitää olla, kun tuo maksu maksetaan. Meidän on vaikea perustella, kun meidän kansallinen lainsäädäntömme tämän lain hyväksytyksi tulemisen jälkeen vain vahvistaa sen, että ne ovat erillään. Kysyn: Miksi näin tehdään? Miksi tämä hajottaminen tehdään? Mikä on se peruste?

Olen yrittänyt lukea tuolta lain perusteluista, ja tietysti näin valiokunnan puheenjohtajanakin ja valiokunnan jäsenenä, joka pääsee tätä asiaa valiokunnassa käsittelemään, en minä tänä iltana sitä vastausta kysymykseen kaipaa, mutta ennen kuin tämä laki on tuolta valiokunnasta ulkona, niin toivon mukaan meillä valiokunnassa tämä asia valotetaan. Me pudotamme itse itseltämme sitä suojausta, jota tässä on toisaalta vuosien aikana pyritty rakentamaan, ja lopetan toteamukseen: Lasten kotihoidon tuki on ja sen tulee olla vaihtoehto perheelle, joka katsoo sen omassa elämäntilanteessaan ja lapsen edun niin edellyttäessä parhaaksi vaihtoehdoksi. Se on ollut ja sen tulee olla yksi osa meidän päivähoitojärjestelmäämme. Älkäämme tätä asiaa tai tätä tilannetta tällä lailla toiseksi muuttako.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakiehdotus on tervetullut ja odotettu. Lähtökohtaisesti on hyvä, että lakia on valmisteltu hyvässä hengessä ja eri lausunnonantajat ovat kaikki poikkeuksetta suhtautuneet myönteisesti hallinnonalan siirtoon. Kysymys ei kuitenkaan ole teknisestä siirrosta tai vain hallinnollisesta muutoksesta vaan prosessista, jonka tavoitteena on varhaiskasvatuksen kehittäminen, perheiden tukeminen, koulutuksellisen tasa-arvon turvaaminen jne.

Kysymykseni kuitenkin tässä tilanteessa kuuluu: Missä nyt mennään kunnissa? Minkälaiset ovat kuntien valmiudet? Onko kunnissa valmistauduttu tähän lainmuutokseen ja ollaanko siellä riittävässä määrin tietoisia siitä?

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Käsissämme on pitkään odotettu hallituksen esitys lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta. Varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön ja varhaiskasvatuksen lainsäädäntö uudistetaan. Siirron jälkeen päivähoito ei enää olisi sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu vaan ensi sijassa varhaiskasvatusta.

Nykyisen varhaiskasvatuslain uudistamista on odotettu jo pitkään, sillä nykyinen laki on vuodelta 1973. Uudistus on välttämätön, sillä laadukas varhaiskasvatus tuottaa hyvinvointia laajassa mittakaavassa, ja erilaisten ongelmien noustessa esiin pystytään niihin puuttumaan nopeasti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Uudistuksessa onkin keskeisesti kysymys siitä, millä tavalla päivähoito asettuu osaksi kasvatusjatkumoa ja niveltyy yhteen koulun kanssa säilyttäen samalla myös hoivalliset ja sosiaalipoliittiset tavoitteensa. Kehityssuunnan tuleekin olla kohti yhtenäistä kasvatus- ja koulutusjärjestelmää, jossa varhaiskasvatus ja kouluopetus muodostavat eheän kokonaisuuden toiminnallisesti, sisällöllisesti ja hallinnollisesti. Näin saamme aikaan elinikäisen oppimisen jatkumon aina varhaisvuosista saakka, ja samalla etuna on sujuvan yhteyden syntyminen varhaiskasvatuksesta alkaen koko koulutielle. Tämä mahdollistaa myös varhaisen puuttumisen erilaisiin ongelmiin, kun nivelvaiheet sujuvoituvat.

Uudistus etenee siis kahdessa vaiheessa. Ensi vuonna siirretään hallinto ja lainsäädäntö. Varhaiskasvatuksen hallinnon siirto toteutetaan siten, että päivähoidon asiakkaille ei näy muutoksia ja palvelujärjestelmä säilyy ennallaan. Uuden varhaiskasvatuslainsäädännön valmistelussa tarkastellaan koko lainsäädännön kokonaisuutta. Arvioitaessa uudelleen, mitkä organisaatiot eri tehtäviä jatkossa hoitavat, on ensiarvoisen tärkeää, että Opetushallitus tulee saamaan näiden uusien tehtävien hoitoon myös tarvittavat henkilöstöresurssit. Esitys uudeksi laiksi on tulossa eduskunnan käsiteltäväksi jo vuonna 2014.

Varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistamisen yhteydessä lasten päivähoidon ja varhaiskasvatuspalveluiden tavoitteet ja keskeiset sisällöt määritellään lainsäädännössä. Varhaiskasvatuksen perusteiden laatiminen on jatkossa selkeästi Opetushallituksen tehtävä. Varhaiskasvatus rakentuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta, ja sen perustana on monitieteiseen tietoon ja tutkimukseen sekä pedagogisten menetelmien hallintaan perustuva tietämys lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Varhaiskasvatuksen merkitys on tärkeä myös sosiaalisuuteen kasvattajana ja sosiaalisten lähtökohtien tasoittajana.

Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatussuunnitelma on tällä hetkellä puhtaasti suositusluontoinen asiakirja, jolla ei ole mitään lainsäädännöllistä pohjaa. Monissa kunnissa on omat varhaiskasvatussuunnitelmat ja niitä myös toteutetaan. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla. Uudistuksen myötä varhaiskasvatussuunnitelmasta voitaisiinkin tehdä sisällöllisesti nykyistä monipuolisempi ja myös velvoittavampi. Sen tulisi sisältää uudenlaisia laadullisia ja toiminnallisia tavoitteita perinteisten laulamisen, leikkimisen, askartelun ja ulkoilun lisäksi. Tärkeä osa varhaiskasvatussuunnitelman sisällössä tulisi antaa etenkin tunnetaitojen opettamiselle ja taidekasvatukselle ja kulttuurille. Nämä ovat asioita, joille ei koulussa välttämättä ole tarpeeksi aikaa. Varhaiskasvatuksessa sen sijaan niille olisi runsaasti tilaa. Näillä sisällöillä olisi erityisen tärkeä merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille.

Suuressa osassa varhaiskasvatuspalveluita toteutuvatkin jo hyvin erilaiset laadulliset tekijät, esimerkiksi tuo taidekasvatus, antaahan muun muassa lastentarhanopettajan koulutus hyvät eväät edellä kuvattuun korkeatasoiseen ja monipuoliseen varhaiskasvatukseen. Näin ollen varhaiskasvatussuunnitelman velvoittavuuden lisääminen onkin mahdollista hoitaa ilman henkilöstöresurssien lisäystä. Ongelmana tosin on suurten kaupunkiseutujen lastentarhanopettajapula tällä hetkellä.

Varhaiskasvatussuunnitelman velvoittavuutta syventämällä voimmekin turvata laadukkaan varhaiskasvatuksen ihan jokaisessa Suomen kunnassa ja ihan jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä. Tällä hetkellä varhaiskasvatuksen laadussa on suuriakin vaihteluita yksiköstä toiseen. Laadukas varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Olennaista on, että jo varhaiskasvatuksessa pystytään varmistamaan hyvät kasvun ja kehityksen edellytykset kaikille lapsille tukemalla monipuolisin toimin myös erityistä tukea tarvitsevia sekä syrjäytymisvaarassa olevia lapsia.

Erityinen haaste uudistukselle on sen toteuttaminen nykyisessä taloustilanteessa, jossa menoja on leikattava kaikkialta. Kuntien taloustilanne heikkenee, ja päivähoidon menoja on tässä tilanteessa mahdoton nostaa. Kaikki uudistukset eivät tarvitsekaan rahaa toteutuakseen vaan uudenlaista ajattelua ja toimintatapaa. Uudistuksen yhteydessä tulisikin jatkossa harkita myös kotihoidon ja yksityisen hoidon tukien siirtämistä opetusministeriön alaisuuteen. Perhepoliittisten tukien jääminen hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriöön tulee todennäköisesti osoittautumaan virheratkaisuksi päivähoidon kokonaisvastuun jakautuessa kahdelle ministeriölle. Tällainen esitetty resurssien jakaminen ministeriöiden välillä saattaa vaarantaa päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehittämisen kokonaisuutena. Toivottavasti voimme palata tähän myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan järjestämissä varhaiskasvatuksen palveluissa yhdistyvät lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ja vanhempien oikeus saada lapselleen päivähoitopaikka. Hallitusohjelmassa linjataan päivähoidon säilyvän subjektiivisena oikeutena. Samalla todetaan, että päivähoitojärjestelmää kehitetään tarjoamaan perheille mahdollisuuksia päivähoidon joustavampaan käyttöön. Päivähoito säilytetään edelleen maksuttomana pienituloisille perheille, eivätkä maksut muodosta jatkossakaan työllistymiskynnystä. Tämä kaikki onkin tarpeen.

Uutena ja odotettuna uudistuksena on hallitusohjelman mukaan tulossa myös se, että oikeus samaan päivähoitopaikkaan säilyy, vaikka lapsi olisi välillä kotona hoidossa. Tästä onkin hyviä kokemuksia monista kunnista. Toivottavasti tämä rohkaisee äitiys- ja vanhempainvapaalla olevia vanhempia myös perheen vanhemman lapsen kotihoitoon vapaiden aikana, ilman että vanhempaa lasta täytyy viedä päivähoitoon ainoastaan päivähoitopaikan säilyttämiseksi, niin kuin nykyään tapahtuu kovin usein.

Tässä kohtaa olisi pohdittava vakavasti myös erilaisia vaihtoehtoja päivähoidon järjestämiseksi perheen elämäntilanteen mukaan. Voisiko esimerkiksi esiopetuksesta ottaa mallin päivähoitoon siten, että päivähoito olisi 4 tunnin osalta jokaiselle subjektiivinen oikeus mutta sen jälkeen käytettäisiinkin harkintaa niiden perheiden osalta, joissa vanhempi on kotona? Subjektiivinen oikeus päivähoitoon tulee toki säilyttää, mutta tuleeko se säilyttää täysin nykyisen kaltaisena?

Otan esimerkiksi kotikaupunkini Turun. Siellä kaupungin omissa päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa 19 prosenttia kaikista kokopäivähoidossa olevista lapsista on kotona olevien vanhempien lapsia eli lähes 900 lasta. Äitiyslomalla tai hoitovapaalla olevien lapsia näistä on 270. Pelkästään tästä viime mainitusta aiheutuu Turun kaupungille kustannuksia reilut pari miljoonaa. No, mukana on toki muun muassa yli 200 maahanmuuttajaperheen lasta, elikkä osalla todellakin on päivähoitoon selkeä sosiaalinen syy, mutta mielestäni tulee vakavasti pohtia, pitäisikö tätä päivähoidon subjektiivista oikeutta rajoittaa osapäivähoitoon kotona olevien vanhempien osalta edes joissakin tapauksissa. Onko nykymalli paras tapa allokoida kuntien niukkoja varhaiskasvatuksen resursseja? Mielestäni ei.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Lasten päivähoito on yksi niistä julkisista palveluista, joiden laadussa ei ole varaa pieniinkään rimanalituksiin, onhan kyse pienten ihmistaimien kasvamisesta ja kehittymisestä. Koko elämä on pienellä lapsella edessäpäin, ja päivähoidon laadulla on oma peruuttamaton vaikutuksensa päivähoidossa olevan lapsen kehitykseen. Tämä on pidettävä kirkkaana mielessä päivähoitoa uudistettaessa.

Nyt käsiteltävä esitys on pääpiirteissään oikean suuntainen, mutta eräiltä osin lain käytännön vaikutukset herättävät huolestuneisuutta. Erityisesti mieleen nousee huoli siitä, että osa tehtävistä ja vastuista sekä resursseista siirtyy opetus- ja kulttuuriministeriöön osan jäädessä sosiaali- ja terveysministeriöön. Vaikka laki on tarkoitettu väliaikaiseksi, on kuitenkin pidettävä tarkka huoli siitä, ettei päivähoidon järjestämisen alueelle synny ministeriöiden väliin minkäänlaista harmaata aluetta, joka voisi vaikuttaa päivähoidon laatuun. Tämä olisi todellinen karhunpalvelus palveluiden varsinaisille käyttäjille, herkässä kasvuvaiheessa oleville lapsille. Toivon, että esityksen jatkokäsittelyssä kiinnitetään erityistä huomiota edellä kuvattuun riskiin.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä laissa on kysymys kasvatuksesta. Asian valmistelussa on kuultu eri tahoja, joiden ajatuksia nostan esiin.

Monissa lausunnonantajissa huolta aiheutti päivähoidon ja varhaiskasvatuksen suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistoiminnan riittävä jatkumisen turvaaminen ja selkeän viranomaistahon määrittäminen. Lausunnoissa korostettiin, että sosiaalialan osaamiskeskuksilla on ollut etenkin alueellisella tasolla suuri rooli päivähoidon kehittämistyössä, yhteistyön koordinoinnissa ja henkilöstön koulutuksen järjestäjänä. Hallituksen esityksen mukaan sosiaalialan osaamiskeskuksilla ei tulevaisuudessa olisi enää lakiin perustuvaa velvoitetta kehittää varhaiskasvatusta. Lausunnoissa todettiin, että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla ei ole sosiaalialan osaamiskeskuksia vastaavaa toimintaa. Lausunnonantajat olivat myös huolestuneita siitä, ettei päivähoidon alueellisia kehittämistoimia jatkossa näin ollen enää ole.

Arvoisa herra puhemies! Entä sitten valvonta? Lausunnonantajat totesivat, että yksityisten päivähoitopalvelujen valvonnan rakenteiden luomiseen on kiinnitettävä huomiota. Yksityisten palveluntuottajien valvontaviranomaisrakennetta pitäisi selkeyttää ja yhtenäistää käytäntöjä siten, että valvonta olisi ensisijaisesti kunnan ja toissijaisesti aluehallintoviranomaisten tehtävä.

Yksityisten palvelunantajien rekisteritahoon kiinnitettiin myös monissa lausunnoissa huomiota. Pääasiassa lausunnoissa tuotiin esille yksityisten palveluntuottajien rekisteröinnin jatkamisen tarve hallinnonalasiirron jälkeen.

Riskioloissa kasvavien lasten tai vaikeassa elämäntilanteessa olevien perheiden näkökulmasta katsottuna on mietittävä, onko päivähoidon ja varhaiskasvatuksen siirto opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle hyvä. Tulisiko sosiaalitoimesta kuitenkin parempi yhteys perheeseen?

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Maria Guzenina-Richardson totesi jo omassa lain esittelypuheenvuorossaan sen, että sosiaalialan osaamiskeskuksilla ei enää tulevaisuudessa olisi lakiin perustuvaa velvoitetta kehittää varhaiskasvatusta.

Nyt, kuten edustaja Juvonenkin omassa puheenvuorossaan totesi, lain lausuntojen antajat kantavat tästä asiasta huolta. Nyt kuitenkin lain perusteluissa todetaan muun muassa näin, että sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnassa voi jatkossa olla myös päivähoitoon liittyviä tai päivähoidossa toteutettavia kehittämishankkeita silloin, kun ne liittyvät lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden kehittämiseen, mutta niiden lakisääteinen velvollisuus päivähoidon alueelliseen kehittämiseen lakkaisi siirron myötä. Kysyisin ministeriltä nyt tähän asiaan viitaten, kuka vastaa jatkossa tästä alueellisesta kehittämistoiminnasta ja miten turvataan tämä alueellinen kehittäminen, koska se on ehdottoman tärkeätä, kun katsotaan tämän lain kokonaisuutta ja lasten päivähoidon kokonaisuutta.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Tässä on ollut paljon hyvää keskustelua, myöskin evästystä varhaiskasvatuslain valmisteluun. Monissa puheenvuoroissa mentiin jo suoraan lain sisältöönkin. Kyseessähän todellakin on tällä hetkellä ainoastaan hallinnonalan siirto.

Edustaja Juvosen ja edustaja Kiljusen esille nostama osaamiskeskuksen kehittämistoiminta todellakin jää lainsäädännöllisesti velvoittavuudeltaan sitten pois, mutta tästä huolimatta päivähoidossa, kun se on lasten tärkeänä kehitysympäristönä hyvin olennainen paikka, totta kai sosiaalialan osaamiskeskuksen kehittämistoiminta voi hyvinkin olla mukana, kun toiminnan tai hankkeen lähtökohta toteuttaa sitten sosiaalihuollon tavoitetta. Tämä on lain perusteluissa, ja tämä on minun mielestäni tärkeä pitää tässä mukana kuitenkin ja muutenkin se yhteys sosiaalipuoleen niiltä osin, kuin se on tarpeellista. Tässä uudistuksessa on kyllä huomioitu myöskin tämä tarve, että päivähoito ei ole ainoastaan varhaiskasvatusta, vaan siihen saattaa liittyä muita sellaisia elementtejä, jotka sitten taas sosiaali- ja terveyspuolella on tärkeä huomioida.

Resurssitilanteesta. Edustaja Palm kysyi, miten viidestä tuli yhtäkkiä kaksi. Meillä opetusministeriön kanssa on todellakin keskusteltu tämän uudistuksen osalta tästä siirrosta ja sitten myöskin siitä, mitä tapahtuu tämän siirron jälkeen siinä vaiheessa, kun tätä lakia aletaan nyt nopealla aikataululla viedä eteenpäin ja kirjoittaa ja saadaan sekin sitten maaliin, ja tuossa yhteydessä on sitten tarkoitus katsoa myöskin näitä resursseja vielä uudestaan.

Edustaja Rehula kysyi, onko se osa, joka siirretään opetusministeriön puolelle, parempaa kuin sitten se, mikä jää sosiaali- ja terveysministeriön puolelle, ja minä en kyllä näkisi sitä lainkaan tuolla tavalla, vaan päinvastoin näkisin, että nyt meillä Suomessa tarvitaan uudenlaista toimintakulttuuria, jossa myöskin ministeriöiden välinen yhteistyö toimii paremmin, kuin mitä meillä perinteisesti on totuttu näkemään. Tässä nyt meillä on näytön paikka myöskin kahden ministeriön välillä, että me saamme tämän yhteyden vahvistettua huolimatta siitä, että osa varhaiskasvatuksesta on sitten selkeästi opetusministeriön puolella.

Sitten esimerkiksi kotihoidon tuen osalta, se todellakin hallitusneuvotteluissa näin sovittiin. Tässä yhteydessä voin todeta, että minulla itselläni ei ole betonoitua käsitystä enkä pitäisi kovinkaan hyvänä, että tämä asia betonoitaisiin niin, että hamaan tappiin saakka sitten kahdessa eri ministeriössä olisi niin, että kotihoidon tuki jäisi sosiaali- ja terveysministeriöön. Päivähoito on todellakin kokonaisuus.

Samaan aikaan on ehkä ihan hyvä muistaa myöskin se, että meillä on kehitteillä myöskin vaihtoehtoisia muotoja, mitä sitten päivähoidon, kokopäivähoidon ja kotihoidon tuen välille jää. Tällä hetkellä sitä välimaastoa ei ole kehitetty tarpeeksi, ja nyt meillä on vuoden loppuun mennessä työryhmä valmistelemassa esityksiä siitä, millä tavalla osapäivähoidosta, osapäivätyöstä ja sitten osittaisesta kotihoidon tuesta tai osittaisesta hoitorahasta — millä nimellä sitten katsotaankaan — saadaan semmoinen yhdistelmä, joka olisi sitten kannustava niin työnteon kannalta kuin sitten sen kannalta, että toinen vanhempi jäisi kotiin hoitamaan lapsia ja päivähoitopalveluita voitaisiin käyttää osa-aikaisesti. Tähän liittyy myöskin se, että päivähoitomaksut on hallitusohjelmaan kirjattu tulevaisuudessa tuntiperusteisesti maksettaviksi. Eli tässä on paljon erilaisia uusia asioita tulossa myöskin tänne eduskuntaan toivottavasti nopealla aikataululla, niin saadaan tämä iso päivähoidon kokonaisuuskin sitten järjestettyä niin, että vanhemmilla olisi entistä enemmän vaihtoehtoja, niin kuin useasti nimenomaan suomalaisissa perheissä on toivottu.

Sitten toteaisin vielä tähän ihan lopuksi edustaja Rehulalle, että jos minä olisin valiokunnan puheenjohtaja, niin ehkäpä — en halua neuvoa millään tavalla, mutta näin totean vain — siinä saattaisi olla paikallaan sitten, jos olisin valiokunnan puheenjohtaja, ehdottaa lausumaa, jossa valiokunta edellyttäisi, että tähän asiaan sitten palataan sen osalta mahdollisen ajanjakson kuluttua, joka voisi olla kolme neljä vuotta tai ehkä lyhyempikin, ja tarkistettaisiin sitten tätä kahden ministeriön välistä toimintaa ja sitä, onko se ollut onnistunutta, ja siinä yhteydessä sitten vielä näitä kantoja tarkistettaisiin sen osalta, olisiko syytä siirtää opetusministeriön puolelle top tykkänään koko paketti.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

On hienoa, että meillä näin illan myöhäisinä hetkinä on kaksikin ministeriä paikalla.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Kello on 5 vaille 10 illalla, ja ajattelen näin, että toivottavasti suurin osa päivähoidossa olevista lapsista on nyt jo kiltisti nukkumassa. Ajattelen ja toivon näin, että on lasten nukkumaanmenoaika jo.

Olen opetusministerinä tyytyväinen, iloinen, onnellinenkin tästä käydystä keskustelusta. Jos Luoja suo, niin saan vuodenvaihteen jälkeen yli 200 000 lasta hoiviini, ja minusta tämä siirto on ihan tärkeä asia. Suhtaudun siihen opetusministerinä hyvin vastuullisesti ja itse asiassa aika suurin ja kunnianhimoisin odotuksin. Tämän varhaiskasvatuksen lainsäädännön uudistamisessahan on keskeisesti kysymys siitä, millä tavalla tämä päivähoito asettuu osaksi kasvatusjatkumoa ja nivoutuu yhteen koulun kanssa säilyttäen samalla tällaiset leikinomaiset, hoivalliset, kasvatukselliset ja sosiaalipedagogiset tavoitteensa. Meillä on varmaan paljon tarvetta päivähoidon osalta kehittää tätä jatkumoa, siis päivähoidon, esiopetuksen ja peruskoulun alaluokkien kohdalta.

Odotan tosi paljon nyt sitten tältä lainsäädäntötyöryhmältä, jonka tulen asettamaan ihan lähipäivinä. Itse asiassa näin pitkällä ollaan, ja on syytä ollakin, koska tavoitteeni on se, että hallituksen esitys uudesta varhaiskasvatuslaista tullaan antamaan eduskunnalle vuonna 2014. Tässähän on aika tiukka aikataulu, ja jonkunmoisena asioitten tuntijana kuitenkin ymmärrän, että aikaa ei ole todellakaan liikaa. Näin uskon, että me saamme tärkeälle varhaiskasvatukselle entistä vahvemman perustan, lapsen tasapainoiselle kasvulle ja kehitykselle, elinikäiselle oppimiselle, lapsen hyvinvoinnille ja terveydelle.

Eikö tähän voida, arvoisa puhemies, päättää tämä keskustelu?

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Vielä edustaja Rundgren haluaa käyttää puheenvuoron.

Puhuja:

No, se on varmaan sitten vielä semmoinen finaaliin sopiva. Sopii minulle.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Näihin kauniisiin tulevaisuudenkuviin olisi tietysti helppo päättää keskustelu, ja lapsilla on varmaan tullut uni silmään, mutta aika monelta oli mennyt uni tuolla pohjoisessa. Minä tulin juuri tänään Inarista, ensin ajoin Rovaniemelle neljä tuntia ja sitten lensin tänne Arktisen neuvoston kokouksesta, jossa oli erittäin hieno fiilis ja kuvattiin arktisen alueen mahdollisuuksia ja todettiin, että meillä on erittäin merkittäviä työpaikkamahdollisuuksia. Samaan aikaan sitten kuuntelin Lapin Radiota, jossa professori Asko Suikkanen kommentoi ministeri Gustafssonin äskeistä päätöstä, ei näitten päivähoitopaikkojen siirtämisestä, vaan, sanotaan, 15 vuotta myöhemmin heitä koskee tämä tilanne, että sieltä niin radikaalilla tavalla nämä jatkomahdollisuudet kouluttautua siellä...

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

(koputtaa)

Kuuluukos tämä tähän käsiteltävään asiaan?

Puhuja:

Kyllä se sillä tavalla kuuluu, että näille hyvän päivähoitokasvatuksen saaneille nuorille täytyy saman ministeriön piirissä sitten tarjota myöskin sitä, että he saavat sen jatkokoulutuksen ja voivat asettautua sinne niihin työpaikkoihin, joita siellä valtavasti on tulossa.

Tämmöinen viesti tuossa kerrottiin minulle, että heti ensi tilassa, kun ministerin tapaa, tämä on syytä kertoa, ja nyt olen tämän sanoman täällä tänä päivänä, tänä historiallisena päivänä, ministerille kertonut, että siellä on erittäin suuret työpaikkatarpeet ja tarvitaan myös näitä koulutuspaikkoja, joita ministeri nyt on ihan toisaalle siirtämässä, valitettavasti. Tämmöiset olivat yliopistotasolta ja myöskin ruohonjuuritasolta oppilaitosten terveiset.

Päivähoitolapsilla uni on tullut silmään, mutta näillä on nyt mennyt joksikin aikaa kyllä elämänrytmi sekaisin, koska tähän radikaalisti muuttuneeseen tilanteeseen ei ole juuri näin voimakkaasti osattu varautua.

Keskustelu päättyi.