Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Se kaiken lisäksi vaikeutuu entisestään, kun maailma ympärillämme muuttuu yhä kiihtyvässä tahdissa. Elämme maailmassa, jossa julkiselta vallalta vaaditaan kattavampaa ymmärrystä monimutkaisista kokonaisuuksista ja riippuvuuksista samaan aikaan, kun kokonaisuuksien hallitseminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Tulevaisuuden haasteet ovat moniulotteisia ja keskinäisriippuvaisia. Ratkaistavien asioiden pilkkominen sektoreittain, hallinnonaloittain ja politiikkalohkoittain ei enää toimi. Kyky strategiseen ja ilmiölähtöiseen politiikkaan on kansakunnan menestystekijä.

Suomessa vakiintuneen tulevaisuusselontekomenettelyn tehtävänä on katsoa kauemmaksi yli välittömien tai vaalikauden aikatauluttamien haasteiden. Tavoitteena on kiinnittää huomiota asioihin, jotka jo on tunnustettu kriittisiksi, jotka pysyvät kriittisinä pitkälle tulevaisuuteen ja joihin tästä huolimatta ei ehkä ole reagoitu riittävän laaja-alaisesti. Selontekoprosessi ja juuri 20-vuotistaivaltaan juhlinut tulevaisuusvaliokunta muuten ovat koko maailman mitassakin ainutkertaisia. Meillä on kaikki syy edelleen kehittää tätä hyvää menettelyä ja lisätä tulevaisuustyön käytettävyyttä.

Arvoisa puhemies! Tämänkertaisen tulevaisuusselonteon perimmäisenä päämääränä on kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen. Yksi selonteon keskeinen viesti on, ettei se onnistu ilman kestävää kasvua. Nykylupaus tuottaa palveluja myös tuleville sukupolville ei yksinkertaisesti toteudu ilman taloudellista kasvua. Suomen julkinen talous on kestämättömällä uralla. Korjausliike on välttämätön. Sen etupainotteinen toteuttaminen on tärkeää jo sen takia, että kansalaisille annettu palvelulupaus voitaisiin täyttää ilman, että sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus merkittävästi kärsii. Tarve kansalliselle tulevaisuushankkeelle on suuri ja akuutti. Meidän on myös otettava huomioon mahdollisuus, että onnistuminen kestävän kasvun luomisessa ei välttämättä onnistu. Historiasta löytyy varoittavia esimerkkejä. Kansakunnan vaurastuminen voi myös kääntyä kansakunnan köyhtymiseksi. Kukoistuksen sijasta myös kuihtuminen on mahdollista.

Tuleva kasvu ei tule toteutumaan ilman erityisiä ponnisteluja. Suomen on nyt rakennettava edellytyksiä ja malli omalle menestykselle perustuen omiin vahvuuksiin ja luontaisiin edellytyksiin sekä uudistumiskykyyn. Kestävän kasvun toteutuminen edellyttää systeemistä kokonaisuuden ymmärtämistä, valmiutta ottaa käyttöön uusia toimintamalleja ja rakenteellisia uudistuksia. Kriittisestä tarpeestaan huolimatta kasvulla ja sen tavoittelulla on selkeät reunaehdot. Kasvun tulee olla kestävää. Kasvun tulee olla niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisesti kestävää.

Arvoisa puhemies! Valtiovalta ei voi päättää, millä aloilla pärjäämme ja millä emme. Kasvun aloja on jatkossa yhä vaikeampi määrittää. Julkinen valta ei voi valita voittajia. Tärkeintä on luoda edellytyksiä kasvulle ja varmistaa kasvun kestävyys luomalla mahdollistava toimintaympäristö, toimintakulttuuri ja pelisäännöt. Tulevaisuuden päätöksenteossa tärkeintä on kyky toimia nopeasti onnistumisia monistaen ja virheitä korjaten. Tästä huolimatta voimme hyvällä syyllä tehdä tiettyjä omaleimaisiin menestystekijöihimme ankkuroituvia valintoja.

Suomen keskeisimmät luonnonvarat ovat vanhan sanonnan mukaisesti puu ja pää. Suomella on luontaisia, uusia mahdollisuuksia tarjoavia edellytyksiä, jotka eivät häviä. Uusiutuvat luonnonvarat, meidän tapauksessamme erityisesti metsiin ja biomassaan pohjautuvat varat, ja niiden kestävä hyödyntäminen on meille jatkossakin merkittävä kilpailukykytekijä.

Luonnonvarojemme ohella ilmastomme ja maantieteemme antaa meille pysyviä kilpailuetuja. Pohjoinen sijainti on antanut Suomelle aivan ainutlaatuisen osaamispohjan. Arktisen alueen toimeliaisuuden lisääntyessä suomalaiselle osaamiselle löytyy kysyntää. Venäjän läheisyydestä on meille vielä huomattavasti ammennettavaa.

Yksi tulevien vuosikymmenten kestävän kasvun kannalta olennainen, suuri murros on digitaalitalouden läpilyönti globaalin toimeliaisuuden perustana. Laitetasolla jo nähty tietotekninen vallankumous on muuntautumassa myös digitaalisten palvelujen ja sisältöjen läpimurroksi. Digitaalitaloudessa arvonluonnista yhä suurempi osa tulee olemaan aineetonta. Globaalit arvoketjut pilkkoutuvat. Monia tehtäviä on helppo siirtää minne vaan. Yhä suurempi osa arvonluonnista syntyykin tuotannon ja jakelun järjestämisestä, laitteiden, tuotteiden ja tuotannon suunnittelusta sekä huolto-, brändäys- ja markkinointitoiminnasta. Internetin hyödyntäminen lisääntyy erittäin nopeasti.

Yksi suomalaisen yhteiskunnan kaikkein suurimmista vahvuuksista liittyy korkeaan ja koko kansaa laaja-alaisesti koskevaan osaamiseen. Tällä on suuri merkitys epävarmaan ja nopeasti muuttuvaan maailmaan asemoituessamme. Tässä ajassa on kriittisen tärkeää, että pystymme ylläpitämään ja kehittämään meille kertyneen ict-osaamisen tulevan kasvun perustaksi. Vielä tätäkin olennaisempaa on pitää huolta ja edelleen parantaa kansakunnan yleistä osaamistasoa. Digitaalitalous edellyttää kaikilta hyviä perusvalmiuksia, erityisosaamista ja mahdollisuuksia kehittää omaa osaamista elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Mikään muu ei ole niin hyvä turva tai vakuutus tulevaisuuden ennakoimattomia käänteitä kohtaan kuin korkeasti koulutettu, osaava ja sivistynyt väestö.

Puun viitatessa metsiimme ja pään osaamiseemme parhaan tuloksen saamme varmaan nämä luovasti yhdistämällä. Voittajia tulevaisuudessa ovat ne alat, jotka kykenevät nopeasti uudistumaan globaalien markkinoiden muuttuessa. Suomen ehkä suurimmat tulevaisuuden toivot ovat cleantech ja biotalous, jotka voidaan pitkälti nähdä perinteisten taloutemme tukijalkojen, metsä-, teknologia- ja kemianteollisuutemme, uudistumisena.

Arvoisa puhemies! Suomen vahvuus on yhteiskunnan toimivuus, vakaus ja turvallisuus. Suomi on maa, joka yksinkertaisesti toimii. Meillä on silti täysi syy kiinnittää erityistä huomiota toimintaympäristömme houkuttelevuuden ja kannustavuuden parantamiseen. Yksi heikkoutemme on ulkomaisten investointien vähäinen määrä. Olennainen kehittämisen kohde on myös yritystemme, erityisesti pk-yritysten, kansainvälistymishalukkuuden nostamisessa. Tarvitsemme kipeästi enemmän niitä, joille menestyminen piirikunnallisessa sarjassa ei riitä vaan jotka haluavat pelata maailmanliigassa ja vieläpä voittaa siellä. Kyse on pitkälti asennemaailman asioista. Halu kasvaa ja kansainvälistyä on olennaista. Yhteiskunnan ja yrityskulttuurin tulisikin kannustaa kunnianhimoisuuteen, luoda epäonnistumisen hyväksyvä ilmapiiri sekä tarjota myös turvaa epäonnistumisen varalle.

Tähän liittyy myös kestävän kasvun edellytyksenä oleva henkinen läheisyys muun maailman kanssa. Meidän pitää olla osa maailmaa myös henkisesti. Yhä useampi tekee jatkossa työtä globaalissa ympäristössä, ja vaatimukset kansainvälisyydelle vain kasvavat. Kestävän kasvun edistämiseksi on olennaista, että yhteiskunnan kansainvälisyys, moniarvoisuus ja monimuotoisuus lisääntyvät. Impivaaralaistumisen ja itseensä käpertymisen, muukalaisepäluuloisuuden ja eristäytymisen sijasta meidän pitäisi rohkeasti hakeutua maailmalle, kannustaa muita hakeutumaan tänne, kehittää itsestämme moderneja maailmankansalaisia. Maailmassa on muuten vain harvoja maita, joiden hyvinvointi on niin riippuvaista muun muassa vienniksi kutsuttavan, muun maailman kanssa harjoitettavan kanssakäymisen onnistumisesta kuin mikä Suomen osalta on tilanne.

Arvoisa puhemies! Syrjäytyminen ja eriarvoistuminen ovat nyky-yhteiskuntamme suurimpia ongelmia, joilla on korostetun suuri inhimillinen, tasa-arvoon ja jopa ihmisarvoon liittyvä kytkentä. Tämän ohella niillä on huomattava heijastusvaikutus myös kestävän kasvun luomisen edellytyksiin. Suomi on pieni, nopeasti ikääntyvä maa. Meillä ei yksinkertaisesti olisi varaa menettää ketään eikä kenenkään työpanosta. Erityisesti nuorten ikäluokkien panos tulevan kasvun rakentamisessa on aivan keskeinen. Tämän sukupolven haasteena on jo lähtökohtaisesti sen pieni koko. Olennaisinta tässäkin yhteydessä on koulutus. Jotta kaikki pärjäävät yhteiskunnassa, aivan erityisesti tulevaisuuden nopeasti muuttuvassa digitaalitaloudessa, osaaminen ja kykyjen rakentaminen varhaiskasvatuksesta lähtien on avainasemassa.

Erityinen haaste liittyy myös kasvussa oleviin terveyseroihin, varsinkin kun terveysongelmat keskittyvät muutoinkin eri tavoin huono-osaiseen väestöön. Yksi erityinen huoli on liikkumaton elämäntapa. Monien aiheuttamiensa kansanterveydellisten ongelmien ohella liikkumattomuus on keskeisin syy muun muassa ennenaikaisiin eläköitymisiin ja työpoissaoloihin, minkä takia sen heijastusvaikutus ajankohtaisiin työurakysymyksiin on vahva. Suomalaisen liikunta-väen tulisikin vihdoin herätä tajuamaan, että liikkumattomuus on aika ajoin heikohkoa huippu-urheilumenestystä dramaattisesti suurempi yhteiskunnallinen kysymys. Vielä olennaisempaa on liikunnan edistämisen integroiminen aidosti osaksi yhteiskunnallista terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnallisen, kumuloituvan heikko-osaisuuden torjuminen on aivan keskeistä pyrkiessämme varjelemaan sitä luottamuspääomaa, jota oikeudenmukaisuuteen ja reiluuteen perustuva mallimme on meille tuottanut.

Arvoisa puhemies! Valtiovalta ei voi vain omilla toimillaan luoda haluttua tulevaisuutta ja Suomen menestystä. Meidän kaikkien on hyväksyttävä, että tulevaisuus ei ole samanlainen kuin ennen. Koko yhteiskunnan on oltava valmis uusiutumaan. Kestävä kasvu ei rajoitu ainoastaan yksityiselle sektorille. Myös julkinen puoli voi toimia tulevaisuuden kasvun tukena. Tavoitteena on, että julkinen sektori toimii avoimesti ja uusia ratkaisuja ennakkoluulottomasti kokeillen sekä kestävän kasvun markkinoita luoden. Jo julkisen sektorin keräämän tiedon avoin käyttömahdollisuus lisää osallistumisen ja yritystoiminnan edellytyksiä.

Suomalaisilla on ollut vahva yhteinen visio hyvästä elämästä. Nyt tuo visio muotoutuu paljon mosaiikkimaisemmaksi. Suomi on historiassa kulkenut polkunsa pitkälti muiden seuraajana ja kiinniottajana. Jatkossa meidän täytyy entistä selkeämmin ja rohkeammin tehdä omat valintamme.

On hyvin todennäköistä, että me suomalaiset joudumme kohtaamaan monenlaisia maailmanlaajuisia kriisejä ja sopeutumaan niihin. Roh-keus ja neuvokkuus kohdata erilaisia, myös epätoivottuja tapahtumia voi olla meidän vahvuutemme. Tarvitsemme ketteryyttä ja kyvykkyyttä kääntää myös nopeasti suuntaa, jos siihen on tarvetta. Selonteon perusajatuksia onkin ollut sellainen kimmoisa yhteiskunta, joka kestää erilaisia kolhuja, pystyy uusiutumaan nopeasti ja voi myös hyödyntää uusia mahdollisuuksia.

Tulevaisuusselonteko ei ole toimenpideohjelma. Se ei ole kattava maailmanselitys, eikä se pyri antamaan valmista tiekarttaa tai reseptiä tulevaisuuden kohtaamiseen. Sen rooli on pikemminkin toimia ravistelijana ja keskustelun herättäjänä. Toivonkin, että kansalaisyhteiskunta, yritykset, kunnat, maakunnat, virastot, ministeriöt, kaikki suomalaiset toimijat löytävät selonteon tavoitteista yhteistä pohdittavaa ja tekemistä.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuus ei vain tapahdu. Tulevaisuutta voi ja pitää myös määrätietoisesti rakentaa. Suomen tulevaisuus tulee merkittäviltä osin olemaan sellainen, millaiseksi sen omien valintojemme ja tekojemme kautta rakennamme. Vaikka päällämme leijuu monenlaisia pilviä, tarjoavat suomalaisen yhteiskunnan osaaminen, päättäväisyys ja rohkeus monenlaisia ainutkertaisia menestyksen edellytyksiä.

Arvoisa puhemies! Maailma on niin iso paikka, ettei sillä koskaan voi mennä niin huonosti, ettei se aina tarjoaisi pienelle Suomelle lähes rajattomia mahdollisuuksia.

Harri Jaskari /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuteen voi suhtautua kahdella tavalla. Siitä voi olla innoissaan tai siitä voi olla huolissaan. Itse aion olla innoissani. Joka tapauksessa meidän kaikkien pitää olla kiinnostuneita tulevaisuudesta, koska me aiomme elää siellä. — Tämä on ystäväni Tapani Töllin lausahdus.

Tulevaisuus ei myöskään synny toivomalla ja odottamalla, vaan se täytyy tehdä. Tietyt selonteon visioita tukevat muutokset voidaan toteuttaa hyvinkin nopeasti. Toisaalta tietyt asiat vaativat laajemmin arvojen ja asenteiden muutosta ennen kuin ne etenevät toimenpiteiksi. Täällä eduskunnassahan me teemme tulevaisuutta joka päivä. Toivottuun tulevaisuuteen pääseminen edellyttää kaikkien osallistumista. Kun koko yhteiskunta on mukana, silloin on paljon parempi kyky ottaa vastaan muutoksia, myöskin hyväksyä muutoksia ja epäonnistumisia. Ponnistelut ovat myöskin paljon pienempiä, kun tehdään tulevaisuutta joka päivä.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin visio ja tavoitteet. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tarvitsemme nyt selkeää visiota tulevaisuudesta ehkä enempi kuin koskaan. Syy siihen on se, että olemme viime vuodet eläneet lähinnä kriisistä toiseen. Päätöksenteossa on korostunut lyhytjänteinen selviytymisen logiikka. Kauaksi katsominen on jäänyt taka-alalle.

Tulevaisuusselonteossa Suomi halutaan nähdä innostavana ja modernina maana. Suomi on monitaitoisten osaajien maa, jotka haluavat antaa panoksensa myöskin yhteiskunnalle. Meillä pitäisi olla rohkea yrittäjyyskulttuuri, kiihkeä halua oppia uutta, pitää ihmisistä huolta. Meidän visiossa tietoyhteiskunta myöskin yhdistää meidät koko maailmaan ja emme olekaan enää se syrjäinen kolkka maailmassa. Kehittyvä teknologia antaa mahdollisuuden myös yhteyden pitämiseen läheistemme kanssa. Mummo ja lastenlapsi juttelevat yhdessä seuraavan sukupolven Skypessä. Pääsemme myös fyysisesti nopeasti Suomesta maailmalle ja illaksi vielä kotiin.

Yhdyskunnat uusiutuvat. Ne voivat olla houkuttelevia asumisen, yritystoiminnan ja matkailun yhdistelmiä. Hallinto on tehokas, se on digitalisoitu. Tehtävät ja työt ovat monikulttuurisia, samoin työkaverit ja koko yhteiskunta. Itse uskonkin monikulttuurisuuteen valtavana luovuuden lähteenä, ja niin uskovat myöskin useimmat tutkijoista.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tulevaisuuden yhteiskunta on vakaa, toimiva, turvallinen. Maailma kadehtii tätä hyvinvointiyhteiskuntaa. Voisimmeko vielä löytää sen mallin, jossa ympäristötekijät ja myöskin taloudellinen kasvu pystytään yhdistämään?

Arvoisa puhemies! Monia vuoden 2030 visioita ja toimenpiteitä voidaan tehdä jo tänään. Esimerkiksi selonteossa sanotaan, että yritysten käynnistämisen tulee Suomessa olla helppoa. No, Virossa voi perustaa yrityksen jo yhdessä päivässä. Pitääkö sen täällä olla mahdollista saman tien eikä vasta 17 vuoden päästä? Toisaalta puhutaan, että yritysten kasvattamisen tulee Suomessa olla heIppoa. Pitäisikö verotuksen tapahtua vasta sitten, kun yrityksestä maksetaan osingot ulos? Voisimmeko tehdä sen jo huomenna?

Toisaalta selonteossa sanotaan myöskin, että joustavan siirtymisen yrittäjämäisen ja muun työn välillä on oltava mahdollista. Eiköhän se tehdä saman tien, sosiaaliturvan ja työn yhdistäminen? Sanotaan myöskin, että tulevaisuudessa yrittäjien ja muiden kansalaisten sosiaaliturvassa ei tule olla eroja. Voisimmeko tehdä nyt yrittäjän sosiaaliturvan, tämän päivän tekoja, joissa tehdään sitä tulevaisuuden maata?

Siellä sanotaan myöskin, että kotimarkkinamme ovat edelleen pienet mutta ne voivat olla toimivia kokeiluille ja piloteille. Eiköhän laiteta julkiset hankinnat tällaisen innovaatiopolitiikan välineiksi saman tien?

Arvoisa puhemies! Ainakaan omasta mielestäni nykyinen Suomi ei oikein uskalla ottaa sitä aitoa tiikerinloikkaa. Asenneilmasto ei ole ollut riittävän innostava uudelle ajattelulle. Joku uusi voi olla parempaa kuin nykyinen, mikäli me itse sen haluamme. Silloin voisi kysyä, leimataanko usein nämä tekijät, uusien ideoiden tekijät, sellaisiksi kylähulluiksi, että siinä ei olekaan mitään kunnollista ideaa. Ehkä Suomessa tämän muutoksen pitäisikin olla mentaalinen, arvojen perusteellinen pöyhintä. Tästähän selonteossa puhutaan hyvinkin paljon.

Elämänhallinnan peruskivi oikeastaan antaa mahdollisuuden innostua. Jos me saamme elämänhallinnan ihmiselle, niin sen jälkeen on mahdollisuus innostua aivan jostain uudesta.

Arvoisa puhemies! Me kokoomuksen eduskuntaryhmässä uskomme, että Suomella on aidosti mahdollisuus olla positiivinen edelläkävijämaa. Tämä edellyttää kuitenkin uutta ajattelutapaa (Puhemies koputtaa) monella yhteiskunnan lohkolla. Yhteiskunnan pitää olla elämänhallintaa tukeva. Hallinnon pitää olla mahdollistava. Lainsäädännön pitää olla aktiivisuuteen kannustava. Rahoituksen ja verotuksen pitää olla yrittämistä ja positiivista riskinottoa tukeva. Terveydenhuollon pitää olla ennakoiva, koska vain terve ihminen voi innostua. Koulutuksen pitää olla luovuuteen ja kokeellisuuteen kannustava. Tätä kautta me luomme uutta, positiivisempaa Suomea.

Mikael Jungner /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuus on uutta, 3D-tulostimia, älyliikennettä. Tulevaisuus on myös vanhaa. Työtä kohti parempaa elämää. Ihminen kaipaa jatkossakin arvostusta, ystävyyttä, rakkautta ja merkitystä olemassaololleen. Kansakunnalla, joka kykenee tarjoamaan puitteet kaikkeen tähän, on edessään loistava tulevaisuus.

Juuri nyt Suomen polttavin ongelma on hidas taloudellinen kasvu. Jos talous olisi kasvanut tasaisesti vuodesta 2006, olisi valtiontalous tällä hetkellä 10 miljardia euroa ylijäämäinen. Tuolla rahalla saisimme yllin kyllin uutta tekniikkaa. Tuolla rahalla voisimme taistella yksinäisyyttä vastaan, luoda merkityksellisiä työpaikkoja, suitsia syrjäytymistä. Degrowth-ajattelussa on paljon kaunista ja arvokasta, mutta hyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa vaatii taloudellista kasvua.

Suomen talousahdinko ei johdu pelkästään maailmanlaajuisesta talouskriisistä. Maailma on muuttunut tavalla, johon me suomalaiset emme ole vielä onnistuneet vastaamaan. Meillä on edelleen osaamista, meillä on edelleen rahaa, maailma huutaa edelleen uusia tuotteita. Osaaminen ja pääoma eivät kuitenkaan juuri nyt kohtaa Suomessa toisiaan tavalla, joka synnyttäisi riittävästi maailmanmarkkinoita kiinnostavia tuotteita ja palveluita.

Monen suomalaisen toimialan ahdingon suurin syy ei ole liian suuret palkat, ei liian kireä verotus eikä heikko infra. Suurin ahdingon syy on epäonnistunut johtaminen. Ei siis huono johtaminen, vaan epäonnistunut johtaminen. Työntekijöiden jokaista liikettä mitataan hyvinkin tarkkaan. Johtajilta nämä tekemisen mittarit puuttuvat. Me emme nyt tarvitse syyttelyä. Me tarvitsemme johtamisen analyyttista arviointia. Suomen historian kallein oppimiskokemus viime vuosilta on nyt menossa meiltä sivu suun. Onneksi tulevaisuus on meidän omissa käsissämme. Jos Suomi saa oman pelin kuntoon, voitamme lähes minkä tahansa haasteen tällä planeetalla.

Arvoisa puhemies! Suomessa on 260 000 yritystä. Näistä alle tuhat on OECD:n mittareilla kasvuyrityksiä. Tuo luku on aivan liian pieni. Yritysten kasvun merkittävä ulkoinen ongelma on rahoitus. Noin 80 prosenttia yritysten rahoituksesta tulee Suomessa ja Euroopassa pankkilainoina. Samaan aikaan esimerkiksi osaaminen ei käy lainojen vakuudeksi. Siksi me tarvitsemme uusia vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja. Hallituksen yhteisöverouudistus rohkaisee yrityksiä investoimaan kasvuun. Hallituksen päättämä miljardirahasto vauhdittaa kasvua. Hyviä päätöksiä molemmat, joita myös oppositio on ollut ainakin osin tukemassa. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Me tarvitsemme toimivan joukkovelkakirjalainamarkkinan. Me tarvitsemme helpompaa listautumista keskisuurille yrityksille. Meidän on myös päästävä eroon pienempiä yrityksiä kurjistavasta jopa 60 päivän maksuajasta, jota suuret yritykset vakiosopimusehtoihinsa tällä hetkellä tunkevat. Pankkeja säätelevä Basel III -sopimus on hyvä ja tarpeellinen, mutta eräät sen yksityiskohdat vaatinevat vielä tarkempaa arviota.

Julkinen talous vastaa yli puolta Suomen kansantaloudesta. Tämä on loistava mahdollisuus vauhdittaa kasvua. Suomen julkinen sektori voi merkittävästi lisätä ostojaan suomalaisilta kasvuyrityksiltä. Julkisesta taloudesta löytyy paljon osaamista, joka kelpaa suoraan ja sellaisenaan vientituotteeksi. Opetuksen lisäksi terveydenhoidossa ja vanhuspalveluissa riittää ulkomailla kysyntää, johon Suomi voi vastata. Esimerkiksi suomalainen äitiyspakkaus kuuluisi jokaiselle eurooppalaiselle lapsiperheelle. Se jos mikä olisi järkevää EU:n rahojen käyttöä. Se lisäisi hyvinvointia Euroopassa, työllisyyttä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Tunnen suurta sympatiaa, kun seuraan hallituksen ministereitä heidän vaativassa työssään. He paneutuvat asioihin, pistävät itsensä likoon, tekevät tarvittaessa vaikeitakin ratkaisuja. Valtiolaiva kääntyy silti tuskastuttavan hitaasti. Syy tähän ei ole ministereissä, syy tähän on Kekkosen aikaisissa työkaluissa, joilla ministerit yrittävät valtiolaivaa ohjata. Keskushallinto kaipaa uutta tapaa järjestäytyä, mutta sitäkin enemmän uutta tapaa toimia. Se, että kukin ministeriö hoitaa itse omat asiansa, on auttamattoman vanhanaikaista nykyisessä verkottuneessa maailmassa. Se, että erilaisista strategioista tulee paikoin toiveiden tynnyreitä, joihin jokainen voi upottaa omat korulauseensa, uhkaa tehdä strategioista tehotonta hyllyntäytettä. Toivomme, että puolueet pohtivat yhdessä, miten valtionhallinnon ohjattavuus palautettaisiin.

Kokeilukulttuuri on yksi tie menestykseen. Nykyisin me käytämme politiikassa pääosan ajastamme päätösten etukäteiseen pohdintaan ja vain murto-osan (Puhemies koputtaa) jo tehtyjen päätösten vaikutusten seuraamiseen. Viisaampaa olisi kääntää tämä asetelma päälaelleen, kokeilla nykyistä ennakkoluulottomammin uusia ajatuksia, korjata nykyistä päättäväisemmin elävän elämän päätöksistä esiin nostamia valuvikoja.

Arvoisa puhemies! Suomen menestys perustui viime vuosikymmeninä osaamiseen. Osaaminen on edelleen tärkeää, mutta kilpailuetua se ei valitettavasti enää yksin tuo. Tulevaisuuden menestys syntyy asenteesta, uteliaasta, nälkäisestä asenteesta elämään. Siksi toivonkin pääministeriltämme lisää fantasioita, valtiovarainministeriltämme lisää unelmia ja oppositiojohtajalta lisää kakkaroita.

Pertti Virtanen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Kollegat ja harvat naiset, jotka on siis kutsuttu johonkin naisten palaveriin! Ei ainoastaan niin, ettei naisia tulevaisuus kiinnostaisi ja he vain satsaavat lisääntymiseen, vaan ihan oikeasti nyt on joku tärkeä naistenilta. — Hämmästyttävää kyllä, minulle kirjoitettu selonteko selonteosta vastaa pitkälle omaa käsitystäni tästä maltaita maksaneesta sepitelmästä. Tajusin jopa sen, kuunnellessani äskeistäkin juttua, miksi Aalto-yliopistoa ja Suomen Akatemiaa tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko on aiheeltaan varsin yksipuolinen. Se käsittelee lähes yksinomaan sellaisia tulevaisuuden visioita, joissa Suomi on vuonna 2030 yksilöiden välisen kilpailun ja yksilön eli ihmisen omaan vastuuseen perustuvan, taloudellisiin arvoihin nojautuvan yhteiskunnan armoilla. Samaisessa selonteossa visioidaan myös keskusjohtoista, ei siis vielä keskustajohtoista, kokeiluyhteiskuntaa — tämä jo selitti sen, ettei siis perinteistä — jossa käytäntöjä luodaan ja asioita tehdään erilaisten kokeiluiden avulla. Me kaikki tiedämme, että aidossa demokratiassa keskusjohto ei pysty eikä edes voi kertoa äänestäjille, miten sen pitäisi ajatella ja toimia. Asia on juuri päinvastoin: kansa kertoo päättäjille, mitä se haluaa, mitä se ajattelee ja miten se haluaa toimia. Kansa ottaa uusia vaikutteita ympäröivästä globaalista maailmasta, arvioi niiden käyttökelpoisuuden ja joko hylkää tai hyväksyy ne osaksi omaa ja laajemmassa mittakaavassa yhteisönsä elämää.

Selonteon rivien välistä voi vetää sen johtopäätöksen, että hallituksen visiossa vuonna 2030 Suomi on pohjoisen Euroopan liittovaltion osavaltio, jonka elämää hallitsee kalifi Katainen kumppaneineen Brysselistä käsin. Niin kuin huomaatte, joku on kirjoittanut, ja meikäläinen vähän eri lailla asian sanoisi.

Selonteon taustalla oleva kokoomuslainen konsulttivalta näkyy hyvin. Hallitsevia teemoja ovat talous, talous ja talous, vaikka hallituksella olisi ollut eväitä selonteon valmistelun yhteydessä myös sosiaalisen ja henkisen arvotulevaisuuden syvälliseen pohdintaan. Toisin sanoen ne sosiaaliset ja henkiset arvot, jotka ovat tehneet Suomesta Suomen, käsitellään hyvin pintapuolisesti korostaen pitkälti kokoomuslaisen yksilön eli ihmisen omaa vastuuta yhteiskunnan talouden tuottavana osana. Yhteiskunnan oma vastuu ihmisestä sekä ihmisen oikeudet ovat sivuosassa.

Arvoisa puheenjohtaja! Suomi on pieni valtio, jonka taloudellinen hyvinvointi perustuu pitkälti Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytävään kauppaan. Tästä syystä kielivarantomme laajentaminen on välttämätöntä, jos aiomme pärjätä vuonna 2030. Meidän on panostettava todellisiin maailmankieliin ja unohdettava historiallinen ummehtuneisuus. On uskallettava uudistua globaalissa maailmassa, kuten hallitus itsekin peräänkuuluttaa. Tämä pätee myös kielitaitoon. Aasia ja Etelä-Amerikka kuten myös varmasti Afrikka ovat maanosia, jotka hyvin todennäköisesti hallitsevat maailman taloudellista, kulttuurillista ja poliittista todellisuutta reilun 15 vuoden kuluttua.

Tähän voisi huomauttaa justiinsa, että tämä legendaarinen black swans, mustat joutsenet, tulevaisuusvaliokunnasta, joka on siis pääministeri Kataisen lempilapsi, täysin poliittisesti leimaa perussuomalaiset tässäkin kirjassa aivan niin kuin tilaustyönä, tavallaan tutkijanetiikkansa vastaisesti panee filosofi Himasen toimimaan perussuomalaiset jonkinlaiseksi oppositiopuolueeksi, jolla ei ole minkäänlaista juttua, vastuuseen siitä, että Suomi ei menesty maailmalla. Tämä on todella siis hyvinkin moraalitonta, kun tätä tehdään vielä veronmaksajien rahoilla ja täysin niin kuin... Ministeri Vapaavuorellekin tiedoksi, joka piti kyllä hyvän puheen, että voi tutustua tähän black swansin ensimmäiseen palkittuun osaan.

Teollisuutemme ja palvelumuodot elävät paraikaa murrosvaiheessa. Uudet tuotteet ja palvelut ovat muuttaneet maatamme viimeisten vuosikymmenten aikana enemmän kuin koskaan ennen. Menestyäksemme meidän on oltava alati liikkeessä ja varmistettava riittävä liikkumavara yrityksille kasvaa. Samalla on pidettävä huoli siitä, että työntekijät jaksavat ja kokevat työnsä mielekkääksi — ja myös tietysti lapset ja nuoret ja muuta, ja pienet mikroyritykset eikä vain fraasina yritykset, mitä aina nämä keskusta ja kokoomus heittelevät tässä. Toki keskusta on jo ymmärtänyt vähän mikro- ja pienyritysten päällekin enemmän. — No niin, sehän oli sitten tämä osa.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusvaliokunnan pitkäaikaisena jäsenenä ja scifi-tuntijana — laajin kokoelma Suomessa joskus sekä elokuvia että kirjoja että muuta vastaavaa sarjakuvaa — ihmettelen tämän selonteon ekonomispainotteista yksipuolisuutta. Toki tulevaisuusvaliokunta, pääministeri Kataisen lempilapsi, on hänen puheenjohtaja-ajoistaan myös muuttunut. PM Katainen halusi korostaa ko. valiokunnan ja tulevaisuusvisioiden puolueettomuutta, mutta kuten äsken todettiin kyselytunnilla, hiljan TuVin kirjoituskilpailun pääpalkinnon voittanut, ulkopuolisen vihervasemmistoraadin (Puhemies koputtaa) valitsema novelli leimaa oudolla tavalla ensin historiaakin vääristellen tulevan Suomen epäonnistumisen syyksi jytkyn, ikään kuin jatkaen RKP:n — täältä puhujapöntöstä katsottuna äärioikeistolaisimman puolueen, Suomen negatiivisimman brändäyksen — totuutta Suomesta maailmalle levitellen.

Tästähän edellinen aikoinaan, oliko se, eurooppaministeri, nykyään Suomen vähemmistövaltuutettu... Saamelaisia eli suomalaisia saamelaisia rasistisesti kohdeltiin vielä 50 vuotta sittenkin Euroopassa. Rkp:läiset ovat vallanneet kaikki nämä paikat, puhumattakaan siitä, että he levittelevät totuutta, tätä omaa totuuttaan Suomesta Euroopalle, demokraattisesta puolueesta kuten perussuomalaiset. Onneksi tänään luin iltapäivälehdestä, että ministeri Stubb käytti muutamaa aika hienoa amerikan sanaa verraten Suomen meininkiä (Puhemies koputtaa) 50-luvun Amerikkaan, puhemies, siitä, miten RKP käyttäytyy nykyään eritellessään lapsia. Näytän puhemiehelle tässä, ettei tule mitään väärinkäsitystä siitä... [Puhuja näytti lehteä.]

...että Aamulehdessäkin Wäinö Aaltosen teokset tänään todettiin aika 30-lukulaisiksi, että tuo moro-tervehdys tuolla... Jos tulevaisuutta haluaa hallita, täytyy tuntea myös menneisyyttä, niin tuosta voi katsoa. Tämä on black swans -teoksen takakannessa. Eli Suomi-neidon poika tekee perinteistä tamperelaista moro-tervehdystä.

Kiitos tästäkin vähästä.

Mikko Alatalo /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus antaa eduskunnalle tulevaisuusselonteon, jonka nimi on "Kestävällä kasvulla hyvinvointia", siis hallitus, joka ei ole saanut aikaan kasvua eikä hyvinvointia. Sopivampi nimi olisi "Himoleikkaamisella pahoinvointia". Suomi on ajautunut talous- ja työttömyyskriisiin samalla, kun hyvinvointipalveluja on ajettu alas.

Suomeen on saatava työtä ja kasvua, kuten ministerikin totesi itse. Suomea on uudistettava. Vain näin voidaan turvata hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus. Jos suunta ei muutu, edessä on lisää leikkauksia ja pahoinvointia. Politiikalla on vaikutettava yhteiskuntaan ja parannettava ihmisten arkea. Tarvitsemme 200 000 uutta työpaikkaa seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Keskustan ratkaisuja ovat kasvurahasto ja siirtyminen biotalouteen. Tarvitaan myös välittömiä toimia. Keskusta on esittänyt esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkatukea sekä 5 prosentin yrittäjätulovähennystä työllistäville pienyrittäjille.

Arvoisa puhemies! Meidän on saatava koko Suomen voimavarat käyttöön. Maakuntakaavoilla on ratkaiseva merkitys siinä, haluammeko keskitetyn vai hajautetumman Suomen. Keskustan mielestä kaiken keskittäminen ei ole vastaus tulevaisuuteen. Tarvitsemme elinvoimaiset maakunnat ja maaseudun.

Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön ja osaamiseen perustuvalla vihreällä kasvulla voidaan synnyttää uutta työtä koko Suomeen. Se korvaa maahantuontia, lisää vientiä ja vahvistaa vaihtotasettamme. Vihreä kasvu ei synny itsestään pelkkien markkinoiden varassa. Se tarvitsee valtiovallalta oikeanlaista politiikkaa. Vihreillä on ympäristöministerin salkku. Silti hallituksen politiikka on hiilenmustaa. Se on arvovalinta.

Puhdas ilma ja vesi sekä kotimainen ruoka ovat valttejamme. Cleantech, joka tässä mainittiinkin, ja arktinen osaaminen ovat viennin näkökulmasta mahdollisuuksia teollisuudelle. On harkittava yhteistyön tiivistämistä rikkaan Norjan kanssa pohjoisilla alueilla. Siinä missä keskustajohtoiset hallitukset lisäsivät teollisuuden t&k-rahoja, nyt hallitus leikkaa. Suomen on panostettava osaamiseen. Esittämämme mittava kasvurahasto loisi rahoitusta muun muassa biotaloutta kehittäville kasvuyrityksille. Luonnonvarojen korkeassa jalostamisessa on mahdollisuuksia esimerkiksi kehittämällä uusia tuotteita puuraaka-aineesta.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessakin ihmisten, tavaroiden ja raaka-aineiden on voitava liikkua koko Suomessa. Valtion infra Oy on keskustan ratkaisu. Se vastaisi liikenneväylien rakentamisesta, sähköverkkojen omistamisesta ja bioenergian terminaaliverkoston perustamisesta. Kyse on myös huoltovarmuudestamme. On myös huolehdittava, että syrjäisilläkin seuduilla puhelimet kuuluvat, laajakaista toimii ja pienetkin tiet ovat kunnossa tulevaisuudessa ennen kuin maalaillaan suuria taivaanrannan maalauksia.

Menestyminen kansainvälisessä kilpailussa edellyttää monipuolisuutta. Venäjä on meille suuri mahdollisuus. Pietarilaiset syövät jo nyt suomalaista leipää. Meidän pitää myös ymmärtää, mitä naapurissa tapahtuu.

Suomalainen työ haastetaan maailmalla joka päivä. Palvelujen sähköistyminen vie työpaikkoja. Lisääntyvä verkkokauppa voi silti olla myös mahdollisuus hajautetussa yhteiskunnassa. Robotit eivät vähennä työtä sinänsä. Ne muuttavat sen mielekkääksi ja vapauttavat ihmiset tekemään motivoivampaa, luovaa tekemistä.

On silti olemassa töitä, joissa ihmisen läsnäolo on välttämätön: lasten, sairaiden ja vanhusten hoidossa. Nyt kuntapalveluista on leikattu niin, että kunnat joutuvat lomauttamaan jopa lastensuojelun työntekijöitä. Kunta- ja sote-uudistuksen hallitus on ajanut umpikujaan. Tällaisena aikana oikeudenmukaisuuden vaatimus korostuu. Poliittisten päättäjien on huolehdittava niistä, joilla ei ole suurta rahaa tai etujärjestöjen voimaa takanaan.

Sinipunan 90-luvun leikkauslistojen jälkiä korjataan vieläkin lasten ja nuorten pahoinvoinnissa ja ihmisten syrjäytymisessä. Nyt tämä sinipuna toistaa samat virheet. Kunta- ja sote-uudistuksen jälkiä voidaan ehkä korjata vielä vuonna 2030, ellei meno muutu. Keskusta on esittänyt ratkaisun siihen, miten sote-palvelut tulevaisuudessa hoidetaan kotikunta—maakunta-mallilla.

Arvoisa puhemies! Viime kädessä kyse on arvoista. On huolestuttavaa, että itsekkyys ja syrjäytyminen ovat lisääntyneet, tulo- ja hyvinvointierot kasvaneet ja ennakkoluulot erilaisuutta kohtaan syventyneet. Suomi tarvitsee uudistavaa ilmapiiriä ja tekemisen asennetta. Terveiltä ja työkykyisiltä on voitava odottaa ahkeruutta ja työpanosta itsensä ja lähimpien hyväksi. Työnteon ja yrittämisen on oltava kannattavaa. Meidän on luotettava ihmisiin ja omaan vastuuseen erilaisten rajoitusten sijasta, joita me kyllä täällä osaamme tehdä. Suomen on oltava paras maa maailmassa lapsille ja nuorille.

Suomi on selontekoja pullollaan. Tänään julkaistiin Himasen selvitys, jonka piti olla osa tätä selontekoa. Ihmettelemme, missä ovat ne viisi jättiläistä, ne eivät tässä valtioneuvoston selonteossa näy. Vai ovatko ne nyt kääpiöitä tilanteessa, jossa tarvitaan päätöksiä kasvun, työllisyyden, palvelujen ja oikeudenmukaisuuden, siis paremman Suomen puolesta?

Eila Tiainen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteon visio vuodelle 2030 — se, että kaikkien Suomessa on hyvä elää merkityksellistä ja arvokasta elämää — saa vasemmiston tuen. Olen varma, että tämä heijastelee varsin monen suomalaisen tuntoja ja toiveita.

Selonteossa hahmotellut tavoitteet, kuten työn, yrittämisen ja oppimisen uusi liitto ja ajatus sivistyksestä, yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta menestyksen ja hyvinvoinnin perustana, eivät nekään juuri herättäne vastustusta laajoissa kansalaispiireissä. Niitä koskevat näkemyserot nousevat esiin vasta käytännön politiikassa ja päätöksenteossa, kun kuljemme kohti tuota 2030-lukua. Täydellistä yksimielisyyttä ei tietenkään tule ollakaan — sehän olisi yhteiskunnallisen ajattelun ja demokraattisen harkinnan loppu.

Me vasemmistossa edellytämme tavoitteiden konkretisoinnissa oikeudenmukaisuutta ihmisille ja ympäristölle. Erityisesti ympäristöpoliittiset toimet ovat vaikeassa taloustilanteessa vaarassa jäädä vain pitkän aikavälin ohjelmiin kirjattujen toiveitten tasolle.

Selonteossa viitataan lyhyesti vaihtoehtoon, että talouskasvun tavoittelusta luovuttaisiin ja kulutusta pienennettäisiin. Tämä ratkaisu ei tunnu realistiselta, mutta kasvun ja hyvinvoinnin oikeudenmukaisempaa jakautumista on tutkittava ja pohdittava entistä aktiivisemmin.

Kaikki puheenvuorot ja aloitteet — myös sellaiset, jotka nojaavat ympäristölle haitallisen elinkeinotoiminnan ja kulutuksen rajoittamiseen — ovat tarpeen, jos etsimme tosissamme kestävää kasvua.

Arvoisa puhemies! Selonteko merkitsee myös irtisanoutumista umpimetsäläisyydestä, sillä tärkeänä osana Suomen menestystä nähdään selonteossa aktiivinen kansainvälistymisen ja maahanmuuton ohjelma. Suomalaisessa politiikassa umpimetsäläisyyttä heijastelee eduskuntaankin asti levinnyt muukalais- ja vähemmistövihamielinen populismi. Se ei edistä kasvua, kestävyyttä eikä oikeudenmukaisuutta, vaan asettuu kaikkia näitä vastaan. Päättäjien ja kansalaisten onkin yhdessä ylitettävä sellainen henkinen taantuma, jossa vähemmistöt nähdään etupäässä potentiaalisina uhkina tai kustannuksina. Selonteon tavoite ulkomaisten opiskelijoiden määrän lisäämisestä on syytä huomioida nykyhetkessäkin, kun heille lyhytnäköisesti vaaditaan koulutusmaksuja.

Erityistä huomiota selonteossa saa myös digitaalitalouden ja digitaalimurroksen eteneminen. Kyse ei ole enää vain informaatioteknologian ja palvelualojen noususta tärkeään asemaan vaan digitalouden levittäytymisestä kaikkialle talouteen ja yhteiskuntaan. Tämä voi tarkoittaa entistä parempia lähtökohtia ihmisten palveluille, hyvinvoinnille, työlle ja luovuudelle.

Selonteko peräänkuuluttaa uusia kokeiluja julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyöstä. Julkisten palveluiden avaamista markkinoiksi se ei kuitenkaan voine tarkoittaa. Tämä ei ole uusi vaan ikivanha ajatus, joka saisi aikaan vain yksityisiä monopoleja, palkkojen polkemista ja kestämätöntä kasvua. Digitaalimurroksessa on kyse myös valtavasta haasteesta sekä julkiselle että yksityiselle tietoturvalle ja tietosuojalle.

Arvoisa puhemies! Olemme digitaaliturvallisuudessa vasta lähtöruudussa, kuten viimeaikaiset verkkovakoilutapaukset ikävästi osoittavat. Vasemmisto painottaa, että kestävän kasvun, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat ratkaistavinamme jo tässä päivässä.

Oras Tynkkynen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteossa on hyvin tunnistettu Suomen menestyksen avaimia. Maamme tarvitsee juuri avoimuutta, yrittämistä ja kansainvälisyyttä. Sivistys, tasa-arvo ja luottamus voivat varmasti olla vahvuuksiamme myös tulevaisuudessa. Rohkeasti kokeileminen, tietoverkkojen hyödyntäminen ja ennaltaehkäisyyn satsaaminen todella tukevat kestävää kasvua. Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa — tavoite, johon vihreät on pitkään tarjonnut ratkaisuksi perustuloa.

Selontekoa on myös valmisteltu monessa suhteessa onnistuneemmin kuin aiemmin. Uskallan näin sanoa, koska vastasin edellisen tulevaisuusselonteon valmistelusta. Erityisen ilahduttavaa on joukkoistaminen, ihmisten osaamisen ja tarmon valjastaminen verkon yli.

Arvoisa puhemies! Selonteon läpi kulkee vihreänä lankana kestävä kehitys. Tekstissä aivan oikein todetaan: "Tulevaisuuden kasvun tavoittelu lyhytnäköisesti ja kasvun rajoista välittämättä syö edellytyksiä seuraavien sukupolvien hyvinvoinnilta." Ilman ympäristöä ei pitkän päälle ole hyvinvointia, kilpailukykyä tai kasvua. Ympäristön tärveleminen ei ole työpaikkojen tae vaan työpaikkojen tuho. Selonteko jättää kuitenkin vastaamatta kysymykseen, mitä sopeutuminen ympäristön kantokyvyn rajoihin käytännössä meiltä edellyttää. Vastaus kuuluu: isoja muutoksia.

Ilmastokriisin taltuttamiseksi meidän pitää siirtyä ripeästi vähäpäästöiseen ja aikanaan hiilineutraaliin yhteiskuntaan, niin kuin hallitusohjelmassa todetaan. Niin Suomen, EU:n kuin Kiinankin on tehtävä nykyistä selvästi enemmän päästöjen vähentämiseksi. Kuudes sukupuuttoaalto uhkaa hävittää maailmasta satojatuhansia eliölajeja pysyvästi ja peruuttamattomasti. Meillä suomalaisilla itsellämme on ensisijainen vastuu isänmaamme ainutlaatuisesta luonnosta ja lajikirjosta.

Elämme yli paitsi varojen myös luonnonvarojen. Meidän on otettava harppaus materiaalitehokkuudessa, opittava tekemään vähemmällä selvästi enemmän. Onneksi kekseliäisyys on uusiutuva luonnonvara. Yritysten kyky tuottaa tehokkaita ja taloudellisia ratkaisuja maailman ongelmiin on selättänyt kyynikot, pessimistit ja nihilistit kerta toisensa jälkeen. Ratkaisut kyllä löytyvät, kun ensin näytetään suunta. Suomi on mahdollista rakentaa uudelleen niin, että hyvinvointimme turvataan ympäristön kantokyvyn rajoissa reilulla tavalla. Siihen tarvitaan kuitenkin poliittista tahtoa. Siihen tarvitaan johtajuutta.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselontekojen toimeenpano on tavallista haastavampaa. Selonteot kurkottavat tulevaisuuteen halki hallituskausien ja hallintorajojen. Silti myös tulevaisuusselontekojen arvo punnitaan lopulta siinä, miten ne vaikuttavat päätöksiin, miten ne muuttavat Suomea parempaan suuntaan suoraan tai epäsuorasti, lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Me voimme rakentaa selonteossa hahmotellun tulevaisuuden Suomen, mutta tähän työhön tarvitaan selvät piirustukset. Selonteon kannanotot pitää nyt viedä sinne, missä käytännön päätöksiä tehdään: hallituksen riihiin, ministeriöiden lainvalmisteluun, seuraaviin hallitusneuvotteluihin.

Arvoisa puhemies! Jokaiselle kansakunnalle suunta ja näkemys tulevaisuudesta ovat kultaakin kalliimpia. Jos ulkoa ostettu selvitys auttaa viitoittamaan tietä kohti parempaa, siitä voi kyllä jonkin verran maksaakin. Kansainväliseltä tutkijaryhmältä tilattu selvitys ei ole vailla ansioita. Aiheellisesti on kuitenkin kysytty, olisiko samalla rahalla saatu toisaalla suurempi hyöty maamme tulevaisuuden kartoittamisessa.

Edellinen tulevaisuusselonteko valmisteltiin valtioneuvoston kansliassa melko vaatimattomin voimavaroin. Niukkuus kuitenkin pakottaa nokkeluuteen. Halvimmat edellistä selontekoa varten tilatut selvitykset maksoivat viitisentuhatta euroa. Tällaisia selvityksiä olisi nyt paljon puhuttaneen hankinnan hinnalla voitu tilata yli sata kappaletta. Kaikki edellisen selonteon kustannukset koko neljän vuoden ajalta olivat yhteenlaskettuina pienemmät kuin nyt tilatun yhden selvityksen hinta.

Aloitin kehaisemalla käsissämme olevaa selontekoa siitä, että sen valmistelussa on hyödynnetty joukkoistamista. Avoimuus ja laajemman joukon osallistaminen olisivat tuottaneet paremman tuloksen myös selvitysten hankinnassa.

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen tutkijaryhmä panee selvityksessään paljon painoa kulttuurille ja asenteille. Sama lähestymistapa näkyy myös tulevaisuusselonteossa. Selvityksessä puhutaan jopa henkisestä kestävyysvajeesta. Paljon merkitystä on sillä, miten me päättäjät suhtaudumme. Lyttäämmekö ehdotukset, jos ne tulevat salin väärältä laidalta, vai punnitsemmeko ja pyrimmekö jalostamaan niitä eteenpäin? Keskitymmekö siihen, mikä meitä erottaa, vai siihen, mikä meitä yhdistää? Valinta on meidän.

Stefan Wallin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Statsrådets framtidsredogörelse "Välfärd genom hållbar tillväxt" är ett dokument som innehåller viktig analys om morgondagens krav. Jag vill lyfta fram några markeringar i redogörelsen. Ett klart perspektiv är att de globala ömsesidiga beroendeförhållandena stärks. Det blir svårare för samhället — också för oss i den här salen — att kontrollera helheten. Ett nytt slags ledarskap behövs, och vi måste fråga oss om är vi redo för det.

Arvoisa puhemies! Selonteon kaksi avainsanaa ovat kestävä kasvu. Ei ole toista käsitettä ilman toista. Kasvu ilman kestävää kehitystä ei johda toivottuun tulokseen. Tulevaisuusselonteko kiinnittää huomiota siihen, että kestävään kehitykseen on erilaisia näkökulmia, jotka voivat olla keskenään ristiriidassa. Näiden yhteensovittamiseksi tarvitaan kansalaisten, yritysten ja valtion välistä tiivistä vuoropuhelua. Tarvitaan kokonaan uutta ajattelutapaa.

Analyysiosassa todetaan Suomella menevän hyvin kansainvälisessä vertailussa. Erityisenä huolenaiheena on kuitenkin eriarvoistumisen ja syrjäytymisen kasvu. Suomen toisena erityisenä haasteena on hankala huoltosuhde. Tulevaisuusselonteon mukaan Suomi on maailman maiden joukossa ensimmäisinä kohtaamassa vakavissaan ikääntymisen haasteet. Vielä vuonna 2008 jokaista ikääntynyttä kohti oli neljä työikäistä. Ennusteen mukaan vuonna 2030 jokaista ikääntynyttä kohti on enää kaksi työikäistä. Tähän meidän on reagoitava nyt. Työuria on pidennettävä, kuten niin monesti olemme kuulleet, alusta, keskeltä ja lopusta. On mielenkiintoista, että tulevaisuusselonteko painottaa työvoiman tarjonnan lisäämistä kaikissa vaiheissa mutta aivan erityisesti keskeltä. Tämä merkitsee enemmän joustoa työn ja oppimisen vaiheiden lomittamiseen.

Tulevaisuuden yhä digitaalisemmassa taloudessa työn ja vapaa-ajan uskotaan lomittuvan tiiviimmin toisiinsa. Tämä merkitsee työtahdin käymistä kiivaammaksi ainakin osalla työvoimaa. Meidän on joka tapauksessa pidettävä huolta siitä, että koko työvoima on mukana työmarkkinoilla, myös ne henkilöt, joiden työkyky on heikentynyt, ja että ne voivat olla mukana tuomassa panoksensa kehitykseen omien mahdollisuuksiensa puitteissa. Vaikka selonteko monissa kohdin painottaakin nopeutta ja joustavuutta, on syytä huomata, että selonteossa nostetaan varoituksen sormi ja vaaditaan pitkän kokemuksen omaavien ihmisten osaamisen ja innovointikyvyn parempaa hyödyntämistä.

Arvoisa puhemies! Äsken kyselytunnilla sai vaikutelman, että yllättävän moni tässä salissa on jo ehtinyt lukea kokonaisuudessaan tänään julkaistun Kestävän kasvun malli -raportin ja sen 400 sivua. Eihän lukijalla muuten olisi oikeutta ryhtyä kiven heittäjäksi.

Talman! On syytä syventyä professori Himasen ja Manuel Castellsin tänään julkaistuun raporttiin. Erityisen mielenkiintoiselta ja samalla luonnolliselta tuntuu ajatus, että tulevaisuudessa lähdettäisiin painottamaan jokaisen ihmisen mahdollisuutta elää arvokasta elämää. Hyvinvointia ei todellakaan mitata yksipuolisesti bkt-indeksin mukaan, vaan raportin tekijät lanseeraavat huomattavasti laajemman arvokkuus-indeksin.

Ärade talman! Enligt redogörelsen kommer vi i framtiden att se arbete, lärande och företagande i en helt ny kombination. Finland är i behov av en orädd entreprenörskultur. Här vill jag lyfta fram entreprenörsandan i Österbotten som i dag har resulterat i ett energikluster i Vasaregionen som har gett hela regionen, just det, en hållbar tillväxt. I Vasaregionen har man redan en längre tid följt framtidsredogörelsens recept; där har funnits förmågan att agera snabbt och ta risker, de två faktorer som styr företagens och samhällets konkurrenskraft i framtiden.

Vi har nyligen också fått läsa att Vasa, trots att staden liksom kommunfältet över lag har det ekonomiskt kärvt, är den stadsregion i landet som ligger i topp när det gäller kommunal servicenivå. Dessa saker går hand i hand: en progressiv entreprenörsanda som satsar på smart miljöteknologi kanaliserar in skatteintäkter för kommunen, som i sin tur kan upprätthålla goda välfärdstjänster. Havsklustret i Åbotrakten är ett annat exempel på den kunskapskoncentration bestående av traditioner, innovationer och visioner som vi definitivt bör se som en framtidsbransch. Vi måste stärka företagarandan överallt i vårt land.

Arvoisa puhemies! Me ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä haluamme mieluusti korostaa selonteon toista merkittävää johtopäätöstä, nimittäin sitä, että sivistys auttaa meitä ymmärtämään, mikä on erilaista. Onko Suomi itseensä käpertyvä vai ulospäin suuntautuva maa?

Haluan lopuksi lainata professori Ilkka Niiniluotoa, joka kaipasi henkistä ryhdistäytymistä sunnuntain Helsingin Sanomissa runsas viikko sitten kirjoituksessaan otsikolla "Henkistä elvytystä tarvitaan". Hän toteaa terveen itsetunnon merkkejä olevan johtajien eettisyyden vaatimus, samanvertaisten välinen luottamus, kunnioitus sekä halu auttaa heikompia. Hänen mielestään meillä pitää olla vastaisuudessakin varaa näihin pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perinteisiin arvoihin. Suora lainaus: "Näiden arvojen tukemiseksi tarvitsemme henkistä elvytystä, joka taistelee ahneutta, ennakkoluuloisuutta, itseensä käpertymistä, varovaisuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan. Koulutus, kulttuuri, tiede ja taide ovat tässä avainasemassa."

Arvoisa puhemies! On ehkä parasta lopettaa nimenomaan näihin entisen kansleri Niiniluodon sanoihin.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä näkee tulevaisuusselonteossa paljon hyvää. Pidämme selonteon lähtökohtaa, ihmisen hyvinvoinnin perimmäistä tavoitetta, oikeana.

Teknologian rooli, digitalisoituminen ja kestävä kehitys korostuvat selonteossa. Erityisesti julkisten palvelujen tuottavuuden kasvuodotukset nojaavat teknologian kehitykseen. Teollisuudellamme on mahdollisuuksia kasvuun ja menestystarinoihin digitaalisten palvelujen ja sisältöjen läpimurrossa. Samalla tulee huomioida kehityksen tuomat haasteet. Meidän tulee myös hyödyntää mahdollisuutemme toimia vihreän teknologian edelläkävijämaana. Uudet viestintätavat ja teknologinen kehitys uudistavat työelämää ja myös vähentävät työvoiman tarvetta.

Arvoisa puhemies! Selonteossa luodaan ansiokkaasti askelmerkkejä kulttuurimme rakentumiselle ja tulevaisuuden menestymiselle. Menestymme luomalla suomalaisuudesta, omista kulttuurisista vahvuuksistamme ja resursseistamme omannäköisen menestystarinan. Vahvan koulutuksen ja luottamuksen kulttuurien myötä on rakennettava avointa, luovaa ja innostunutta ja rohkeaa Suomea.

Ryhmämme pitää hyvinä uudistavan ja rohkeamman yrittäjyyden, uudenlaisen, joustavamman työelämän sekä kestävän kasvun linjauksia. Avaintekijöinä maamme kilpailukyvylle ja houkuttelevuudelle pidämme laadukasta koulutusjärjestelmäämme ja yhteiskuntamme luotettavuutta. Oppimistulosten heikkenemiseen sekä hyvinvointivaltion turvaverkon rapistumiseen tuleekin puuttua päättäväisesti.

Olemme erityisen tyytyväisiä selonteon lin- jaukseen, jossa sitoudutaan pitämään huolta heikoimmista myös huonon talouskehityksen skenaarioissa. Korostamme ihmisten hyvinvointia, joka tuottaa kasvua ja kilpailukykyä. Valttikortiksemme nostettu luottamus perustuu siihen, että ketään ei jätetä. Sosiaalisen hyvinvoinnin ongelmat, kuten terveyden heikkeneminen, ympäristötilan heikkeneminen tai syrjäytyminen, syövät kyllä nopeasti pohjaa kestävältä talouskasvulta.

Haluamme nostaa erityisesti esille perheitä koskevat linjaukset. Ikärakenteen muuttuessa lastemme ja perheidemme hyvinvointi nousee ensiarvoisen tärkeään rooliin. Eriarvoistumiskehitys on pysäytettävä ja ennalta ehkäiseviä palveluja sekä osallisuutta vahvistettava. Perheiden varhaisella tuella voidaan estää myöhemmät suuret ongelmat. Yhteiskunnan tulevaisuuden hyvinvointia luodaan ennen kaikkea perheissä.

Arvoisa puhemies! Selonteko toteaa maaseudun ja haja-asutusalueiden elinvoimaisuuden edellytysten paranevan, kun virtuaalisen kanssakäymisen osuus osana työntekoa, opiskelua ja arkielämää kasvaa. Kannamme kuitenkin huolta kehityksen eriarvoistavasta vaikutuksesta. Sisäisen muuttoliikkeen ja kaupungistumisen haasteet ovat mittavat juuri haja-asutusalueille. Syrjäiset ja heikkojen verkkoyhteyksien alueet uhkaavat menettää osallisuuttaan yhteiskunnasta sen digitalisoituessa. Sama pätee kansalaisiin, joilla ei ole mahdollisuutta tai osaamista osallistua digitaaliseen maailmaan. Haja-asutusalueiden houkuttelevuudesta yrityksille ja kansalaisillemme on huolehdittava.

Muistutamme myös, ettei virtuaalinen kanssakäyminen voi kokonaan korvata kasvokkain kohtaamista. Tulevaisuutta on vaikea ennakoida. Siksi tarvitsemme erilaisia kehitysmalleja sen varalle. Tarvitsemme tieteellistä tutkimusta hyödyntäviä, selontekoa syvällisempiä tulevaisuudenkuvia, jotka pureutuvat yhteiskunnan eri sektoreihin ja ottavat huomioon myös mahdolliset yllättävät kehityssuuntaukset. Erityisesti julkisen talouden kestävyydestä tarvitaan luotettavia arvioita.

Arvoisa puhemies! Ilman kestävää arvoperustaa ihmisten, yhteiskunnan enemmistönkin, omatunto voi erehtyä vakavin seurauksin. Demokratian perustaksi ei pidä ottaa eettistä relativismia eli kaiken moraalin suhteellistamista. (Puhemies koputtaa) Moniarvoisuuden ja arvojen suhteellisuuden sijaan korostamme elämää suojelevien perusarvojen sitovuutta. Muistutamme arvopohjastamme, suomalaisesta ja eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstä, luonnosta ja ihmisen perimmäisistä tarpeista. Ihmisen hyvinvoinnin lähteet tulee osata oikein tunnistaa. Tulevaisuuskeskustelua tulee siis edelleen jatkaa ja syventää.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Kun sekä tässä keskustelussa että aiemmin kyselytunnilla moneen otteeseen viitattiin tämän selonteon ja Himasen työryhmän selvitysten väliseen suhteeseen, nyt on selkeyden vuoksi hyvä todeta, että ne ovat erillisiä prosesseja. Niitä on toki tehty rinnakkain, ja on selvää, että Himasen tutkimustyö on heijastunut osin tähän tulevaisuusselontekoon, mutta silti ne ovat erillisiä prosesseja. Tulevaisuusselonteko on hallituksen selvitys, kun taas Himasen selvitys on Himasen selvitys. Hallituksen tulevaisuusselonteon taustalla on tämän kansainvälisen työryhmän työtä mutta sen lisäksi muun muassa erittäin laaja ennakointivaihe, jossa koko suomalainen yhteiskunta ja moni merkittävä suomalainen instituutio otettiin mukaan tähän työhön.

Kuten tuossa avauspuheenvuorossanikin totesin, ei kellään ole valmista maailmanselitystä, ei kukaan näe kirkkaasti tulevaisuuteen, ei kukaan voi varmasti sanoa, mitä siellä tapahtuu. Ei sitä voi sanoa hallitus, eikä sitä voi sanoa Himanen, eikä sitä voi sanoa kukaan muukaan.

Ehkä yksi viesti, jota hallitus tässä yrittää edistää, ja myös tulevaisuushankkeen jatkolla, on se, että tästä asiasta keskusteltaisiin enemmän, että me ylipäänsä pohtisimme tulevaisuuden kysymyksiä vähän enemmän, että me osaisimme irrottautua siitä juuri tässä päivässä olevasta päätöksenteosta. Yritysmaailmassa siitä puhutaan ehkä kvartaalitaloutena, sitten politiikassa ja jossain muualla se on jotain muuta nimeltään. Tässä mielessä voi sanoa, että hallitus kokee onnistuvansa sitä enemmän, mitä enemmän keskustelua syntyy. Tästä tulokulmasta taas voisi sanoa, että mikään ei ole pystynyt lisäämään tulevaisuuskeskustelua niin paljon kuin Himasen selvitys. Voihan sille irvailla, mutta voi ainakin sanoa, että yksi tavoite tuli toteutettua ja varmaan panos—tuotos-suhde siinä tulokulmassa on hyvä — toki olettaen, että joku ihan oikeasti myös lukee niitä selvityksiä, niin että käytäisiin myös keskustelua siitä, mitä Himanen, Castells ja muut ovat maailman menosta mieltä, eikä vain siitä, minkälainen prosessi mahdollisesti on ollut.

Arvoisa puhemies! Ihan muutama hajahuomio.

Täällä useimmissa puheenvuoroissa allekirjoitettiin hallituksen käsitys siitä, että se hyvinvointilupaus, jonka olemme kansakunnalle antaneet ja ennen kaikkea nuoremmille ja tuleville sukupolville, edellyttää väistämättä kasvua. Kasvun yksi keskeinen edellytys on, kuten esimerkiksi edustaja Jungnerin puheenvuorossa kävi ilmi, se, että meillä on myös kasvuyrittäjiä. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että yksi haasteemme on, että meillä on niitä kansainvälisesti katsottuna aivan liian vähän. Tohdin kuitenkin olla hänen kanssaan eri mieltä siitä, mikä olisi keskeinen ongelma. Ei keskeinen ongelma kuitenkaan ole rahoitus. Ei se selitä sitä, minkä takia meillä on nyt huonompi tilanne ja minkä takia meillä on jo pitkään ollut huonompi tilanne kuin useimmissa verrokkimaissamme, eikä rahoitus itse asiassa juuri tällä hetkellä edes ole paha pullonkaula. Olen samaa mieltä siitä, että siihen pitää kiinnittää erityistä huomiota, siitä saattaa tulla ongelma, mutta näin helpolla selityksellä emme voi itsellemme maalata kuvaa siitä, mistä on kysymys. Kyllä minä uskon, että enemmän kysymys on asenteesta, ylipäänsä siitä, että kasvuhalukkuutta, kasvuhakuisuutta tässä maassa erilaisista syistä, varmaan muun muassa kansanluonteeseen liittyvistä syistä, ei ole riittävästi, mutta myös sen takia, että kansainvälisyys, aito kansainvälisyys, aito maailmankansalaisuus on sitten kuitenkin suomalaiselle yhteiskunnalle edelleen kohtuullisen vieras juttu.

Edustaja Virtasen puheenvuorosta en paljoa ymmärtänyt, mutta jossain vaiheessa hän naurahti sanalle "kokeilu". Minä en nauraisi. Minun mielestäni kokeiluyhteiskunta on juuri se suunta, mihin meidän pitää mennä. Täällä kokeillaan ihan liian vähän. Varsinkin Suomi on tyypillisesti tämmöinen varman päälle pelaamisen kulttuuri, varman päälle pelaamisen yhteiskunta, missä on korostettu virkavastuuajattelu ja virheiden välttämisen kulttuuri. Meidän pitää uskaltaa kokeilla erilaisia asioita. Osa onnistuu, osa ei onnistu, mutta emme me voi tietää, mikä onnistuu, el-lemme uskalla kokeilla. Sen sijaan, että muutamme koko systeemin aina, kun haluamme tehdä jotain muuta, niin välillä kannattaisi ihan oikeasti kokeilla, kuitenkin siten, että kokeilusta ei väistämättä seuraisi se, että siitä tulee sitten pysyvä olotila.

Keskustan puheenvuorossa oli noin puolet asiaa, ja sitten toinen puoli oli se ryhmäkansliassa kirjoitettu osuus, jossa varmuuden vuoksi haukuttiin hallitus ihan kaikesta. Kiitos näistäkin. Siitä vähän välittyi semmoinen käsitys, että aina kun keskusta on hallituksessa, niin maalla menee hyvin, ja silloin kun keskusta ei ole hallituksessa, niin maalla menee huonosti. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Jos nyt vaikka katsotaan edelliset 20 vuotta meidän taloushistoriaamme ja katsotaan vaikkapa vuosia 1995—2003, kun keskusta ei ollut hallituksessa, ja verrataan keskimääräistä bkt:n kasvua vaikkapa vuosiin 2003—2007 tai 1991—1995, ja silloin keskusta oli, niin ehkä siitä voi saada jonkun toisenkinlaisen käsityksen, mutta ehkä se ei nyt ole tässä olennaista. (Puhemies koputtaa) Pikkasen on tylsää kuitenkin, että tilanteessa, jossa meidän pitäisi valistuneesti puhua tulevaisuudesta, sitten keskusta heittää sen perusretoriikan tupaillasta, että tästä, tästä ja tästä hallitus pitää aina haukkua, kun eduskunnassa pääsee puhumaan.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi vielä kolme minun mielestäni keskeistä sanaa.

Ensimmäinen on osaaminen. Maailma muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, ja siinä ei pärjää muuten kuin osaamalla, ja pienessä kansakunnassa se tarkoittaa sitä, että kaikkien pitää osata. Sen takia siitä huolimatta, että meillä on jo maailman paras peruskoulu, meidän pitää parantaa sitä entisestään ja meidän pitää parantaa koko meidän koulutusjärjestelmämme kaikkia muita osasia, jotka eivät muuten ole maailman parhaita tällä hetkellä. Se on ylivoimaisesti paras turva koko ajan muuttuvaa maailmaa vastaan, että me oikeasti osaamme asioita.

Toinen on sivistys, joka ei ole ihan sama asia kuin koulutus tai osaaminen. Kun ruotsiksi sanotaan "bildning" ja "utbildning", niin ne ovat oikeasti kaksi eri asiaa. Sivistyksellä tarkoitetaan jotain vähän syvällisempää, jotain kokonaisuuksien ymmärtämistä, kokonaisuuksien mieltämistä, edes pyrkimystä hahmottaa niitä, miettiä erilaisia polkuja, erilaisia latuja, yrittää jäsentää, olla aidosti monikulttuurinen, suvaitsevainen, kansainvälinen ja näin poispäin. Ne ovat ilman muuta asioita, jotka jatkossa ovat olennaisen tärkeitä.

Sitten kolmas kysymys, joka on sitten ehkä se kaikkein tärkein, on kuitenkin tämä kasvu ja siihen liittyvä asenne. Ellemme me halua kasvaa, niin mahdollisuudet kasvaa ovat huomattavasti pienemmät kuin jos me haluamme. Kyllä meidän tätä asennetta pitää tässä kansakunnassa pystyä kehittämään siten, että kestävällä tavalla oikeasti pyritään tätä kasvua viemään eteenpäin mieltäen, että se on välttämätöntä, jos haluamme hyvinvointilupauksemme lunastaa, ja mieltäen myös, että se ei tapahdu itsestään, että se aidosti vaatii ponnisteluja varsinkin näinä aikoina.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yritin kuunnella aika tarkasti muiden ryhmien puheenvuoroja ennen kaikkea siitä näkökulmasta, kuinka hyvin oli luettu ja ymmärretty tämä logiikka. Perussuomalaisten puolella haluaisin teitä haastaa keskusteluun, kun ensinnäkin te sanoitte ryhmäpuheenvuorossanne, että 20 vuoden päästä ollaan yksilöiden välisen kilpailun armoilla ja että on tällainen kova kilpailuyhteiskunta. Kun tässä tulevaisuusselonteossa juuri pyrittiin tähän yhteisölli-syyden lisäämiseen, niin onko se todellinen väärinymmärrys?

Sitten toinen kysymys on siitä, että te sanoitte, että tämä on "keskusjohtoinen kokeiluyhteiskunta". Me pyrimme juuri, niin kuin ministeri Vapaavuorikin sanoi, kokeilujen kautta innostamaan ihmisiä kokeilemaan uutta, antamaan mahdollisuuden menestyä mutta myöskin epäonnistua. Ei ollut mitään kysymystä keskusjohtoisesta kokeiluyhteiskunnasta. Minä toivoisin, että keskusteltaisiin aidosti niistä kysymyksistä, mitä tässä selonteossa haluttiin sanoa.

Mikael Jungner /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Positiivisella ja innostavalla tavalla maailmankirjat ovat sekaisin, kun kokoomuslainen ministeri on sitä mieltä, että kasvuyrityksillä on ihan riittävästi rahoitusta, ja sitten sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on huolissaan kasvuyritysten rahoituksesta. Mutta ei tämä nyt mikään ihan meidän ryhmän mutufiilis ole, vaan sekä Suomen Yrittäjien Jussi Järventaus että Perheyritysten liiton Matti Vanhanen tämän vuoden aikana ovat nimenneet nimenomaan tämän rahoituksen tärkeimmäksi asiaksi. Samoin tämä on näkynyt siellä kyselyissä, tosin vasta kolmantena — siellä ovat edellä, niin kuin hyvin totesitte, kansainvälinen markkinointi ja sitten tietenkin kysyntä. Niin että ihan näin helposti en tästä yritysten ja nimenomaan kasvuyritysten rahoitusongelmasta irti päästäisi.

Mutta tästä itse selonteosta: Se oli hyvä huomio, koska harvoinpa on tällaisella 700 000:n panostuksella saatu kymmenien miljoonien eurojen julkisuutta, joten tämä on todennäköisesti Suomen historian onnistunein viraalikampanja. Nyt onkin syytä miettiä, miten kansalaiset saadaan miettimään tätä jatkopohdiskelua. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi nostaisin esiin erityistä pohdiskelua vaativan kysymyksen, ja se on se, että mitkä ovat ne tulevaisuuden hyvinvoinnin mittarit. Meidän pitää tietää, (Puhemies koputtaa) mihin me pyrimme, jotta tiedetään, miten... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Ville Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Voisin sanoa, että tämä tulevaisuusselonteko on masentuneen hallituksen masentunut tulevaisuusselonteko, mutta en sano sitä, koska ei tämä niin huono ole. Onhan tässä tietenkin tietynlaisia heikkouksia, kuten tässä esipuheessa sanotaan. Tämä ei ole toimenpideohjelma, mutta tietynlaista toimenpideohjelmaa me kuitenkin Suomeen toivoisimme ja odottaisimme. Me odottaisimme sitä vahvaa johtajuutta, minkä Himanen nosti esille tänä päivänä niissä viidessä jättiläisessään, joita ovat hyvinvoiva yhteiskunta, ekologinen talous, kasvatusmaailma ja johtaminen sekä työelämässä että politiikassa. Vaaditaan voimakasta, hyvää johtajuutta ja niitä toimenpideohjelmia, ja toivoisin, että niitä oikeasti lähdettäisiin tekemään.

Siihen, mitä tuli tässä tähän yksilöiden väliseen kilpailuun, voisi sanoa näin, että tulevaisuudessa todennäköisesti mennään siihen suuntaan, että kaupunkiseudut kilpailevat (Puhemies koputtaa) toisiaan vastaan enemmänkin kuin kansallisvaltiot, ja tämä on se meidän huolenaiheemme, mikä piti tässä aikaisemmin esittää.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Tynkkysen kanssa samaa mieltä, että halvemmallakin voidaan tulevaisuutta ideoida kuin mitä nämä selvitykset ovat. Ihmisen arvokas elämä on vanha tuttu teema jo sieltä Alkion ajoilta. Mutta oikeastaan, kun täällä puhutaan hyvin kauniisti tulevaisuudesta — erityisesti hallituspuolueiden edustajat puhuvat — kysyisin, miksi te ette ole jo tehneet sellaista politiikkaa, joka veisi tuohon suuntaan. Se työhän kuitenkin täytyisi nyt jo aloittaa.

Arvoisa ministeri, kysyisin, että minkälaisen merkityksen te näette maaseudulla ja sen kädentaitajilla, koska tässä selonteossahan, mikä on valtioneuvostolta tullut, ei maaseutua mainita kuin virtuaalitekniikan puolella. Elikkä ihmisten täytyy pystyä asumaan myös maaseudulla ilman virtuaalivälineitäkin.

Sitten myös haluaisin sen kysyä, että mikä on tulevaisuuden teknologia, ja ihan meiltä kaikilta haastaa sitä, pitääkö ilmastopolitiikassa luoda maailmanlaajuisia sopimuksia mieluummin, koska meidän täytyy kilpailukyvystä pitää huolta. Uskoisin, että näin on, että Suomen täytyy olla myös näissä ilmastoasioissa realisti.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Alatalo on aivan oikeassa siinä, että tulevaisuutta tehdään jo tänä päivänä, ja sen takia minä olisin kiinnittänyt huomiota sellaiseen seikkaan tässä tulevaisuusselonteossa, että täällä todetaan osuudessa "Suomi on kaikenlaisille yrityksille houkutteleva toimintaympäristö", että "valtion on jatkettava määrätietoista panostamista tutkimukseen" ja "yliopistoilla, ammattikorkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä tehtävä paitsi houkuttelevien tutkimus-, työskentely- ja innovaatioympäristöjen luojina, myös kansainvälisen henkisen ilmapiirin rakentajina". Mutta nyt kuitenkin samaan aikaan me olemme leikkaamassa esimerkiksi STM:n budjetista niitten tutkimuslaitosten varoja, ja tämä on minusta ristiriidassa tämän tulevaisuusnäkökulman kanssa siinä mielessä, että me tarvitsemme, varsinkin nyt, kun tätä sotea tässä väännetään, erityisen paljon uutta tutkimustietoa siitä, miten meidän päätöksemme vaikuttavat ja minkälaisia mahdollisuuksia meillä on muun muassa tässä asiassa.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Alatalo puheenvuorossaan totesi, että Suomella on hiilenmusta tulevaisuus vihreästä ympäristöministeristä huolimatta. Edustaja Alatalolle muistuttaisin, että valtioneuvoston työnjaossa energiapolitiikka kuuluu elinkeinoministerille. Vihreä eduskuntaryhmä julkisti toissa päivänä 10 kohdan toimenpidepaketin keinoista, joilla hiilen nousu voidaan taltuttaa, ja tuemme ministeri Vapaavuorta täysin siinä, että erilaisia keinoja tässä voidaan pikaisesti ottaa käyttöön.

Mutta haluaisin kiittää lyhyessä käytettävissä olevassa ajassa erityisesti edustaja Jaskarin pitämää ryhmäpuheenvuoroa. Siinä oli monta keskeistä elementtiä, jotka sekä tukivat tulevaisuusselontekoa että joiltakin osin nähdäkseni täydensivät sitä. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen on juuri niitä päätöksiä ja valintoja, joita voimme tehdä tänään, jotta voimme rakentaa sitä tulevaisuuden hyvinvoivaa Suomea, jossa kaikilla on asiat hyvin. Se vastaa työelämän murrokseen. Tuen myös tätä ajatusta, että meidän kannattaa olla tulevaisuudesta innoissamme.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ennustaminen ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti aika vaikea laji. Silti on sangen yllättävää, jos miettii tämän päivän keskustelua kyselytunnilla vähän aikaisemmin tänään mutta myöskin osittain tässä ja nyt, miten niin moni pystyy ikään kuin suoralta kädeltä, tuosta noin vain, ampumaan alas joitakin ajatuksia siitä, mitkä asiat kuuluvat tulevaisuuteen, mitkä ovat relevantteja, mitkä eivät ole. Tuntuu vähän siltä, että vaikka professori Himanen ja hänen tiiminsä olisi keksinyt uudenlaista jatkoa vaikkapa suhteellisuusteorialle, niin samat kriitikot olisivat todenneet, että joo, kyllä keksi, mutta keksi sen väärällä tavalla. Pitää nostaa hattua niille, jotka edes yrittävät miettiä tulevaisuutta uudella tavalla. Kukaan meistä ei välttämättä voi olla oikeassa tai väärässä, mutta yrittää kannattaa, eikä lonkalta saa ampua näitä ihan tuosta noin vain alas.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta selonteossa sanotaan hyvin, että se ei ole kattava selitysmalli eikä se myöskään sisällä toimenpideohjelmia. Mutta se, mitä se sisältää, pidämme erittäin hyvänä sitä, että siellä on paljon avauksia, joiden toivomme myöhemmin, nyt kun lähdetään eteenpäin, muuttuvan toimenpideohjelmiksi.

Oli erittäin hyvä, arvoisa ministeri, että totesitte nämä kolme asiaa, että meidän on tärkeää pitää huoli osaamisesta — me olemme samaa mieltä siitä — ja nimenomaan tästä sivistyksestä, että millä tavalla me näemme ihmisen tarpeet ja ihmisenä olemisen. Tämä selonteko sisältää myös sen ajatuksen, että meidän on pidettävä huolta kokonaisvaltaisesti ihmisestä, hänen terveydestään, niin fyysisestä, psyykkisestä kuin henkisestä terveydestä. Sitä pidän erittäin hyvänä, samoin kuin sitä, että yhteiskunnan vahvuus on se, että huolehditaan kaikista.

Mikä tässä myös on erittäin hyvää, on se, että siellä on huomioitu se, että kun meillä on tämä eriarvoistumiskehitys nyt jo aika rankkaa, niin se voi olla tulevaisuudessa vielä rankempaa, eli siihen on toimenpiteitä löydettävä, (Puhemies koputtaa) todella luovia ja uusia.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Osallistuisin tähän keskusteluun vähän niin kuin heittämällä kysymyksiä, mielellään kuulisin jatkoajatuksia.

Ensimmäinen on ehkä vain toteamus, että tulevaisuuden tekeminen tai rakentaminen, tulevaisuuspolitiikka, ei ole vain semmoista kevyttä kivaa, vaan se on mitä suurimmassa määrin tosi suuria valintoja. Vaikkapa nyt kuntauudistus on mitä suurimmassa määrin tulevaisuuspolitiikkaa, ja sekin jakaa meidän mielipiteitä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Tai sitten jonkun verotuksen muuttaminen kasvua tukevampaan suuntaan, se on tulevaisuuspolitiikkaa. Ja ne ovat tosi isoja kysymyksiä.

Mutta ehkä sitten kaksi vähän konkreettisempaa.

Meidän tulevaisuuteen vaikuttaa erittäin paljon se, kuinka hyvin tuottavuus Suomen taloudessa kasvaa. Talouskasvulla on kaksi moottoria: työpanoksen lisääntyminen ja tuottavuuden kasvu. Suomi menettää pysyvästi, tai on menettänyt jo, tämän ensimmäisen eli työpanoksen määrän kasvun, johtuen ikärakenteesta. Eli meidän hyvinvointimme on riippuvaista tuottavuuden kasvusta, ja tässä asiassa olemme kyllä jälkijunassa, kun katsomme ict:n mahdollisuuksia.

Jos ict:n tuotanto eli laitteiden valmistus lasketaan pois meidän bkt:stä, niin esimerkiksi internetin vaikutus Suomen talouskasvuun on älyttömän pieni. Me olemme peränpitäjiä kehittyneiden maiden joukossa. Ruotsi on selkeästi meitä edellä, Yhdysvallat tietenkin, Britannia. Tässä on yksi semmoinen konkreettinen asia, jota meidän pitäisi miettiä enemmän: miten ict ja internet otetaan mukaan hyvinvointipalvelujen rakentamiseen, jotta saamme lisää tuottavuutta, parempaa taloutta mutta erityisesti käyttäjälähtöisiä palveluita?

Tästä oikeastaan seuraava linkki tämmöiseen hyvinvointiyhteiskunnan perusajattelumalliin. Meillä on ollut perinteisesti semmoinen ajattelu, mitä kyselytunnilla hieman kuvasin, että ihmiset ovat palvelujen objekteja, kohteita, mutta ihmiset eivät ole palvelujen kehittäjiä, tai me emme välttämättä oleta, että ihminen ottaa kantaa omaan hyvinvointiinsa.

Käytin tuolla aamupäivän tilaisuudessa semmoisen esimerkin, että meille kotiin tuli tutkimuskertomus lääkärissä käynnistä, ja siinä oli yksi ainoa sana, jonka kaksi yliopiston käynyttä ihmistä ymmärsi. Se oli "normaali". Meidän veikkaus oli se, että se epikriisi tarkoitti, että ei ole sairautta, että se on ihan ok, koska siinä oli yksi sana "normaali", mutta emme me olleet varmoja. Eli siinä epikriisin lähettäjä ei oletakaan, että potilas tai asiakas itse ymmärtäisi omasta terveydestään mitään, vaan se oli tarkoitettu toiselle ammattilaiselle. Minä en syytä lääkäreitä, mutta tämä vain yhtenä esimerkkinä, että voisiko ict ja internet olla uusi väline palvelujen kehittämiselle ja sen vahvistamiselle, että ihminen itse on esimerkiksi oman terveytensä olennainen vaikuttaja. Nyt pitää sanoa, ettei vain kukaan ymmärrä väärin, että tämä ei ole mitään, että jokainen on oman onnensa seppä. Ei. Me tarvitsemme ne palvelut, ja ne, jotka eivät halua valita, saavat palvelut joka tapauksessa. Mutta voisimmeko me kääntää tätä ajatusta enemmän aktiiviseen suuntaan?

Viimeinen kohta on tämä luottamus, josta itse asiassa edustaja Jaskarin kanssa kyselytunnilla puhuttiinkin.

Minä olen pohtinut aika paljon sitä, että kun sosiaalinen media tarjoaa uuden yhteisöllisyyden välineen, joka on kiehtova ja positiivinen asia, niin onko sen varjopuolena se, että meille tulee useita yhteisöjä, jotka ovat ikään kuin samankaltaisten ihmisten yhteisöjä, jotka eivät enää keskustele toistensa kanssa. Ehkä on saattanut joku kuullakin, kun olen puhunut muissa yhteyksissä tämmöisestä yhteisvastuusta. Eli johtaako tämä uusi yhteisöllisyys siihen, että meiltä puuttuu kansakuntatasolla yhteisvastuu eli kyky luottaa toisiimme, kyky tehdä yhdessä vaikeita päätöksiä, kyky sopia Suomen tulevaisuuden kannalta olennaisista asioista? Menemmekö me tämän uusyhteisöllisyyden kautta vähän tämmöiseen ryhmäkohtaiseen ajatteluun, että minun ei kuulukaan kiinnostua noiden toisten ihmisten elämästä, koska minulla on riittävän mukavaa tässä omassa yhteisössä?

En tuomitse sosiaalista mediaa missään nimessä. Se on aivan fantastinen väline yhteisöllistyä. Mutta mikä on se väline, jolla me tätä luottamusta voisimme ihmisryhmien välillä lisätä? Voiko valtiovalta esimerkiksi lisäämällä valinnanvapautta, eli antamalla luottamuksenosoituksen ihmisille, lisätä valtion ja ihmisten välistä luottamusta, koska tämä luottamus on aivan olennainen kysymys hyvinvoinnin, turvallisuuden ja myös vaikeiden päätösten tekemisen kannalta? Suomi on tässä ollut aika hyvä takavuosina, veikkaisin, että olemme vielä tänäkin päivänä kohtuuhyvä, mutta miltä tämä tulevaisuus näyttää?

Tässä joitakin kysymyksiä. Mielellään kuulisin vastauksia.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen sitä, että tämän Himasen raportin saama maksimaalinen julkisuus on semmoinen asia, että siitä tehdään itseisarvo ja sillä pyhitetään kaikki. Kyllähän tutkija itsekin sai epäsovinnaisella käytöksellään maksimaalista julkisuutta, mutta ei varmasti ollut oman tutkimustyönsä kannalta iloinen siitä. Mutta samalla lailla ihmettelen sitä, että puhutaan kyllä tulevaisuudesta mutta samalla hetkellä voi kysyä, onko Suomi asemoinut itsensä oikein, ymmärrämmekö me, missä tilanteessa me olemme, jos ajatellaan taloutta, politiikkaa ja vaikka maantiedettä.

Meillä on Venäjän kanssa kymmenien ja satojen vuosien yhteinen historia. Siinä on ollut pitkiä hyvän kehityksen kausia, ja on hyvä, että ministeri Vapaavuori mainitsi puheessaan sen, että Venäjän läheisyydestä on meillä paljon annettavaa. Selonteossa mainitaan se, että EU:n ja Venäjän tulevaisuuden kehitys on meille äärimmäisen tärkeä, mutta kyllä minä väitän, että aivan liian monella suomalaisella päättäjällä ja muillakin henkilöillä on eräänlainen asennelukko suhteessa itään ja siihen, mitä meillä olisi saatavaa sieltä, ajatellaanpa vaikka laivanrakennusta, matkailua, energiayhteistyötä ja vaikka kulttuurivaihtoa.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri otti erityisen tärkeän asian esille puheen loppupuolella. Se on luottamus ja yhteisen sopimisen ilmapiirin säilyttäminen. Tässä selonteossa hieman kyseenalaistetaan tai ainakin todetaan, että se on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa. Mutta itse näen sen kyllä äärimmäisen tärkeänä asiana, että ihmiset luottavat hallintoon ja pystyvät luottamaan myös siihen, että hallinto toimii hyvän hallintotavan mukaisesti ja suorittaa myös velvoitteensa kansalaisia kohtaan, mikäli niitä ilmenee.

Toinen kysymys, mihin haluaisin kiinnittää huomiota, lähinnä kysyä ministereitten mielipidettä, on tämä lause täällä: "Väestön ikääntyessä hoivakustannukset kasvavat ja huoltosuhde heikkenee. Tuleville sukupolville on annettu lupauksia, joiden toteuttaminen ei ole nykyisillä rakenteilla taloudellisesti kestävällä pohjalla." Toki näin on, että rakenteita täytyy muuttaa, mutta onko näin, että julkisen sektorin sisällä voidaan myös työtehtäviä pikkuhiljaa muuttaa niin, että siellä on lähes sama määrä ihmisiä töissä, mutta ne ovat aika lailla eri hommissa tulevaisuudessa, niissä hommissa, mitkä ovat ihmisen hyvinvoinnin kannalta (Puhemies koputtaa) tarpeellisia?

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tulevaisuusselonteossa kuvataan kasvua. Samalla otetaan huomioon kasvun erittäin hidas eteneminen ja myöskin se, että ne kasvun hedelmät jakautuvat hyvin epätasaisesti. Ihmiset ovat huolissaan siitä, voimmeko me muuttaa tämän talouskasvun kestäväksi eli sosiaalisesti ja ekologisesti kestäväksi kasvuksi, ja myöskin siitä, pystytäänkö eriarvoisuutta ja eriarvoistumista torjumaan, varsinkin kun se näyttää nyky-Suomessa muuntautuvan sukupolvia ylittäväksi.

Mikä on myös hyvin tärkeätä tässä tulevaisuusselonteossa, on käsitellä näitä toimintatapoja, ja edustaja Jungner nostikin ne ansiokkaasti esille, eli minkälaisilla välineillä me ratkomme näitä suuria ongelmia, jotta haluamme synnyttää kestävää kasvua, sosiaalisesti kestävää ja ekologisesti kestävää kasvua? Täällä on noussut esille, että me tarvitsemme kokeiluja, me tarvitsemme sietokykyä laittaa asioita vireille, oppia epäonnistumisesta, parantaa näitä prosesseja. Me tarvitsemme myös tämmöistä tulevaisuusselontekoa (Puhemies koputtaa) mutta myös sen rinnalle nopeampitempoista ad hoc -menettelyä. Nyt on todellakin syytä hallituksen miettiä uudenlaisia tapoja kehittää toimintaa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen puheenvuorossaan kiinnitti huomiota tuottavuuden kasvuun ja parempaan talouteen. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita, tavoitteita, joihin pitäisi päästä, ja samaten nämä ict- ja internetpalvelut, niiden kehittäminen.

Kun itse olen seurannut valtionhallinnossa tuottavuusohjelman toteuttamista viimeisten vuosien aikana, niin sehän on johtanut siihen, että lukuisia palveluja on yksityistetty, osaamista on valtiolta siirtynyt yksityisiin yrityksiin ja sitten valtio on joutunut ostamaan kovalla rahalla sitä osaamista takaisin ja kärsinyt valtavia taloudellisia menetyksiä siinä yksityistämisen yhteydessä. Ihan tämmöisenä konkreettisena esimerkkinä minä kysyisin pääministeri Kataiselta, mitä mieltä hän on siitä, että kun on lähdetty tätä valtion tietoteknistä osaamista ulkoistamaan ja yksityistämään, onko se ollut järkevää politiikkaa ja onko se parantanut hänen mielestään tuottavuutta valtiolla.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hienoja puheita tänään. Ministeri Vapaavuoren esittelypuheenvuoro oli hyvä. Hän tunnusti muun muassa cleantechin ja biotalouden merkityksen. SDP:n ryhmäpuheenvuoron käyttäjä Jungner puolestaan toi esille tämän kasvun ja rahoituksen merkityksen — hienoa. Vihreitten puheenvuorossa maalattiin kuvaa hiilineutraalista tulevaisuudesta — hyvä, sitä tavoittelemme. Edustaja Jaskari kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa toi esille yrittäjyyden ja kasvun hienolla tavalla.

Mutta nyt seuraa se hämmästys: Miksi nämä hienot tavoitteet eivät muutu konkreettisiksi päätöksiksi? Edustaja Jaskari sen kysymyksen esitti. Miksi emme tee jo tänään? Miksi emme jo tänään helpota yrittäjyyttä? Miksi emme jo tänään mahdollista kasvua? Miksi emme jo tänään helpota työllistämistä? Kysynkin pääministeriltä: Miksi? Kuka hallituksessa jarruttaa, vai onko näin, että jäykkä hallitusohjelma kahlitsee teitä ettekä pysty tekemään tulevaisuuden kannalta välttämättömiä päätöksiä?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuuden vaihtoehtojen hahmottelu on erittäin haastavaa, ja erilaisia vaihtoehtoja on lukematon määrä. Tähän on saatu ihan hyvä kokonaisuus kasaan. Täällä on semmoisia teemoja hyvin paljon kuin yrittäjyys, rahoitus, osaaminen, koulutus, ja niin pitääkin olla, koska näihin myös tulevaisuudessa Suomi nojaa.

Kysyn kuitenkin ministereiltä, onko tarkoituksella jätetty kokonaan yksi luku tästä teoksesta pois, ja se koskee markkinointia ja myyntiä. Me jokainen tiedämme, että suomalaiset ovat sillä alalla hieman jäljessä montaa muuta maata. Jos ajatellaan mitä tahansa tuotetta, niin se on valmis vasta siinä vaiheessa, kun se on markkinoitu ja se on myyty ja rahat ovat kassassa. Siitä näkökulmasta tässä teoksessa ei valitettavasti ole mitään. Olisin halunnut kysyä, onko se tietoinen valinta.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen hyvinvointivaltio, pohjoismainenkin käsite, rakentui vuosikymmenien kuluessa sotien jälkeen ja 70—80-luvulla. Nyt edustaja Tiilikaisen kysymys, miksi ei hallitus ole jo nyt tehnyt jotakin — miksi ei tehty kymmenen vuotta sitten t&k-panostuksia riittävästi, ilmasto- ja energia-alalla viety kehitystä eteenpäin? Nämä haasteet ovat meillä jatkumo.

Nyt hallitus on tehnyt hyvän selonteon. Minun mielestäni tämän selonteon vahvuus on siinä, että Suomi on sitoutumassa taas hyvin vahvasti hyvinvointiyhteiskunnan, ehjän suomalaisen yhteiskunnan, säilyttämiseen ja kehittämiseen. Hallituksen keskeinen viesti on ihmisten hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoistumiskehityksen estäminen.

Pääministeri Katainen, te olitte tällä viikolla Haminassa hienon tilaisuuden todistajana siellä paikalla ja meille kaikille iloisen asian, eli kybermaailman jättiläinen ilmoitti mahtavasta investoinnista Suomeen. Minä kysyisin teiltä, pääministeri Katainen: miten te näette, että nimenomaan tämä hyvinvointiyhteiskunnan eheys (Puhemies koputtaa) on se, joka on meille vahva kilpailutekijä tulevaisuudessa?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän edustaja Hiltusen puheenvuoroon yhtyen tämä Googlen investointi Haminaan on loistava juttu ja tuo työpaikkoja, mutta ennen kaikkea se antaa semmoisen positiivisen signaalin siitä, että tänne Suomeen kannattaa tulla ja investoida. Välttämättä tässä vaiheessa ei vielä ollut sähköverokannan alennus se syy, miksi se tänne tuli, vaan varmaankin turvallisuus, luotettavuus, ja sitten joissain tapauksissa tämmöinen tiukka sääntely, joka voi olla kirosana, voi olla myös kilpailutekijä. Täällä selonteon 5. luvussa puhutaan just tästä houkuttelevasta toimintaympäristöstä, joten kysyisin teiltä, pääministeri Katainen, vähän tätä samaa kuin edustaja Hiltunen: uskotteko tämän Googlen esimerkin tuovan samanlaista toimintaympäristöä etsiviä toimijoita Suomeen?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Professori Ilkka Niiniluoto pari viikkoa sitten kirjoitti Helsingin Sanomissa henkistä elvytystä kaipaavan kirjoituksen. Onkohan se niin, että taantuma tai lama johtaa yhteiskunnassamme helposti yksien totuuksien vannomiseen ja niissä elämiseen?

Herra puhemies! Tässä selonteossa ei ole pohdittu erästä tärkeää näkökulmaa yhteiskunnassamme: keskitetyn mallin ja hajautetun mallin välisiä eroja, sekä hyötyjä että haittoja ikään kuin molemmissa malleissa. Esimerkiksi uusiutuvien luonnonvarojen antama mahdollisuus meille edellyttäisi sitä, että täytyisi rakentaa hajautettua yhteiskuntaa. Edustaja Backman johti työryhmää, Katse pohjoiseen nimeltään, joka oli päätymäisillään sellaiseen johtopäätökseen, että hajautus on Suomelle kilpailuetu. Oli siis päätymäisillään. Minusta tässä selonteossa pitäisi pohtia aihetta keskitetty yhteiskunta — hajautettu yhteiskunta, niitä eroja ja haittoja, hyötyjä tulevaisuutta silmällä pitäen. Miksi ei ole pohdittu, voitteko antaa vähän valaisua?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri nosti tärkeän ongelman esiin puhuessaan luottamuksesta. Tästä on iso huoli. Nuorisobarometri vuodelta 12 kertoo sosiaalisen luottamuksen vähentyneen. Tämä on erittäin vakava viesti. Miten rakennamme lisää luottamusta ihmisten välille, luottamusta toisiimme?

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomion, on työn ja yrittäjyyden uudelleenajattelu, uudelleenjako. Tarvitsemme uutta tapaa pohtia työn jakamista, työaikoja, työpaikkoja, työn tekemistä ja työn teettämistä. Tähän liittyy mielestäni myös tärkeä asia. Suomen tulee kohtuullisen pienenä maana katsoa resursseja metsää kauemmas. Meidän tarvitsee oppia hyödyntämään enemmän globaaleja resursseja, niitä aineettomia.

Viimeisenä asiana nostan esiin eriarvoistumisen, joka on varsin kipeä haava kansakunnassamme ja jolle jo ennen tätä vuotta 2030 tarvitsee paljon työtä ja vaivaa nähdä ja ennakoivia toimenpiteitä tehdä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen otti täällä esille teeman "tulevaisuutta tehdään tänään". Se on tietysti näin, ja niin sitä on tehtykin. Kun pääministeri puhui siitä, että tuottavuutta pitää lisätä ja se on kaikkein olennaisin asia tämän talouskasvun aikaansaamiseksi, niin toki sen ohella, kuten mainittiin, tarvitaan myöskin työllisyyttä. Siinä on tehty tupoa, ollaan tekemässä eläkeratkaisuja, jossa nyt ollaan pääsemässä teoriasta käytäntöön, eli oikeita askeleita on otettu. Aivan varmasti tulevaisuuden hyvinvoinnin aloittamisessa tarvitaan enemmän työtä eikä vähemmän työtä, entistä useampi töissä entistä pidempään ja myöskin entistä enemmän.

Täällä ministeri Vapaavuori puhui aikaisemmin siitä, että turvallisuus on yksi kilpailutekijä Suomelle. Näin varmasti on. Me olemme turvallinen maa tällä hetkellä, mutta ongelmia saattaa olla edessä, ja siinä kohtaa meidän pitää huolehtia ennen kaikkea osallistavasta sosiaaliturvasta ja myöskin kotoutumisen onnistumisesta, jotta me emme ajautuisi sellaiseen tilanteeseen, mitä on tapahtunut paitsi Pariisissa ja Lontoossa myöskin Tukholmassa ja Göteborgissa. Eli on erittäin tärkeää se, (Puhemies koputtaa) että meillä säilyy tämä yhtenäisyyden henki.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaisin vielä tuohon luottamuskysymykseen, kun se on kovin tärkeä ja kun pääministeri tänään on sanonut asiasta jotakin niin hienoa, että sanoisin sitä jonkinlaiseksi kultahippuseksi.

Kun ajattelemme tätä keskustelua luottamuksesta, niin me olemme huolissamme muun muassa siitä, luottavatko kansalaiset valtiovaltaan, virkamiehiin ja niin poispäin. Itse asiassa eduskunta ja valtioneuvosto ovat eräänlaisia kontrolli-instituutioita, jotka säätävät lakeja sitä varten, että kansalaiset toimivat sitten lakien mukaan, ja tämä perustuu siihen, että kansalaiset luottavat ikään kuin auktoriteettiin.

On toisenlainen luottamus myös, joka on sentyyppinen, josta täällä myös on puhuttu ja joka on tuossa tulevaisuusselonteossakin, että meillä on sopimusyhteiskunta, jonka perusteella sitten tätä luottamusta syntyy. Mutta pääministeri on tänään jossakin lausunnossa, ja taisi olla tuolta paikalta myös, lausunut jotain hyvin tärkeätä sanoessaan, että meidän pitäisi lisätä sellaista kulttuuria, jossa myös välittyy se, että valtiovalta, viranomaiset luottavat kansalaisiin. Minusta tämä on todella iso muutos, jos saamme tähän suuntaan yhteiskuntaa kehitettyä, että valtiovallasta heijastuu se, että me luotamme kansalaisiin enemmän emmekä kontrolloi emmekä pikkutarkasti säädä kaikkia asioita.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, kuten useimmat edustajatkin, puhui täällä luottamuksesta, ihmisten luottamuksesta yhteiskuntaan, mutta miten hallitus osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen? Kuinka kansan luottamusta päättäjiin ja auktoriteetteihin voidaan lisätä, kun ministerit itse ovat vähän väliä syytettyjen penkillä ja ne saadaan vaihdettua vasta, kun vääryydet ovat sitä luokkaa, että suomalaisten sietokyky oikeuskansleria myöten ylittyy?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuutta siis tehdään tänään, mutta niin sitä on tehty jo eilenkin. Tulevaisuus erityisesti kuuluu tämän päivän nuorisolle ja niille tuleville polville, jotka Suomea rakentavat.

Arvoisa pääministeri, terveisiä Ahtisaari-päiviltä Kuopiosta. Oli mielenkiintoista nähdä presidentti Ahtisaaren nimikkokoulussa oppilaiden luotsaavan tulevaisuutta kansainvälisessä hengessä, sovittelevuuden ilmapiirissä, erinomaisen positiivisessa ilmastossa. Siksi jäinkin ihmettelemään, kun tässä Himasen raportissa todetaan, että Suomessa on henkinen kestävyysvaje. Ei ainakaan tänään ollut tuolla ohjelman lomassa nähtävissä henkistä kestävyysvajetta, ja tässä mielessä kyllä täytyy sanoa, että jos meiltä sitäkin vajetta löytyy, niin panostamme myös niihin tulevaisuuden kysymyksiin, joihin tekin mielellään panostatte.

Minä olen iloinen siitä, että hallitus tuo tällaisen keskustelufoorumin ja pamfletin myös eduskuntaan, mutta luottamuksesta, herra puhemies, ihan vielä yksi sana. Olisi voinut kuvitella, että hallitus olisi luottanut vaikkapa tässä vakoilu-skandaalissa ulkoasiainvaliokuntaan. Siinä kyllä luottamusta ei osoitettu.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan eheys on aivan keskeinen asia luottamuksessa, eli ihmiset pystyvät luottamaan omaan tulevaisuuteensa tai kokevat, että tämä yhteiskunta on sillä tavalla tasa-arvoinen, että annetaan mahdollisuus elämän sattumanvaraisuuksienkin kohdatessa pärjätä, ja itse asiassa tässä tämän päivän toisessa teoksessa puhutaan, että tämä ei ole moralistinen vaan moraalinen valinta. Eli siis arvokkuus on moraalinen valinta, se ei ole moralistinen valinta. Se vaatii tietysti vahvan talouden, jotta pystytään tätä hyvinvointiyhteiskuntaa ylläpitämään, eli nämä ovat niin kuin parhaat kaverit. Globaali kilpailukyky ja hyvinvointiyhteiskunta ovat toistensa parhaat kaverit. Ilman toista ei ole toista.

Tästä Googlesta, siitä, tuleeko lisää: jos jotakin pitäisi veikata, niin väittäisin, että tulee, vähän vastaavanlaisia. Ne ovat hienoja osoituksia, kun tehdään useiden satojen miljoonien investointeja, siitä, että luotetaan Suomeen. En väitä, että hallituksen takia näitä on tehty, mutta joka tapauksessa Suomi on näiden mittavien investoreitten mielestä luottamuksen arvoinen maa. Googlen ilmoitukset yhteensä ovat 800 miljoonaa euroa. Se on tosi paljon rahaa. Sitä ei investoida Suomeen, jos Suomeen ei luoteta.

Minä toivoisin tästä henkisestä ilmapiiristä, että vaikka on vaikeita aikoja — me joudumme tekemään paljon ihan tämmöistä konservatiivista fiskaalipolitiikkaa eli leikkaamaan ja nostamaan veroja, mutta ehkä vielä enemmän kysymyksiä herättävät, jopa huoltakin, nämä rakenteelliset uudistukset — siitä huolimatta meillä olisi tämmöinen edistysuskoinen ilmapiiri. Minun mielestäni Suomessa on liian negatiivinen ilmapiiri tällä hetkellä, ja se johtaa siihen, että me olemme alisuoriutujia. Eli täällä ei arvosteta uteliaisuutta, täällä ei arvosteta kokeilumieltä, täällä ei arvosteta itsensä likoon laittamista riittävästi ja yritetään elää semmoisen täydellisyyden illuusiossa, että jos sinun ajatuksesi ei ole täysin kokeiltu ja tuhannen tutkimuksen todistama, niin se on huono, eli ei kannata tehdä mitään, tai jos joku tekee ja tapahtuu virhe, niin se tuomitaan sitten kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Suomen tarina on ollut läpikotaisen vahvasti edistysuskoisuuden tarina. Jos katsotaan kansakoulua, peruskoulua, aina on lähdetty siitä, että tuleville sukupolville jätetään paremmassa kunnossa. Se on vaatinut uhrautuvaisuutta, uudistumismielisyyttä, kokeilua, innostuneisuutta, mutta tällä hetkellä meillä on valitettavan vähän tätä. En tahdo sanoa, että meillä ei ole sitä ollenkaan tai että tämä on täysin negatiivinen maa, mutta meillä on hirveän paljon tämmöistä kyynisyyttä.

Kaikella arvostuksen osoituksella, edustaja Tiilikainen, kun te sanoitte, että hallitus ei ole tehnyt mitään, niin minusta se on vähän... Ettehän te itsekään siihen usko. (Markku Rossi: On siinä syntynyt virheitä!)

Suomessa ovat eri hallitukset tehneet paljon, esimerkiksi kasvun, yrittäjyyden eteen. Jos minä nyt nopeasti listaan: yhteisöveron alennus 6 prosenttiyksiköllä — enpä muista, milloin viimeksi näin olisi tehty — osinkovero kasvua tukevaan suuntaan — Suomen yrittäjät kiittävät tästä ratkaisusta — kasvurahastoja perustetaan, kotita- lousvähennystä on nyt rukattu parempaan kuntoon, pienien palkkatulojen verotusta alennetaan, että työnteko olisi aina palkitsevaa, suojaosuudet, sosiaaliturva. Eli nämä ovat rakenteellisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat talouden dynamiikkaan, myös yrittäjyyteen. Energiaveroleik-kuri, kaavoituksessa otetaan nyt matkailijavirrat huomioon, että erityisesti itäisessä Suomessa voitaisiin tehdä investointeja, esimerkiksi venäläisten matkailijoitten virrat. Työvoiman tarjontaa pyritään lisäämään, samoiten tietysti työvoiman kysyntää.

Eli älkää ottako tätä nyt turhan henkilökohtaisesti, mutta totean vain sen, että semmoiset puheenvuorot, että kun ei tehdä mitään tai ei haluta tehdä mitään, eivät oikein rakenna. Ensinnäkään ne eivät ole totta, mutta se jotenkin kertoo vain semmoisesta riidan haastamisesta sen sijaan, että etsittäisiin enemmänkin yhteisiä näkökulmia. Erityisesti tämän kaltaisessa keskustelussa, missä pitäisi katsoa vähän eteenpäin, ei pitäisi katsoa, mitä ensi viikolla tehdään, vaan mitä tehdään vuoden, kahden, kymmenen vuoden päästä, minne päin kuljetaan. Kiitoksia.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Nykyhallitukset taitavat tehdä vaalikaudessa noin sata strategiaa, joissa on konkreettisia toimenpideohjelmia. Joka vuosi hyväksytään budjetti ja useita lisäbudjetteja, vielä konkreettisempia, ja joka viikko tuodaan useita eri lakeja. Minun mielestäni tällä järjestelmällä pitäisi olla varaa siihen, että kerran neljässä vuodessa käydään yksi semmoinen keskustelu vähän perustavampaa laatua olevista, kansakunnan tulevaisuuden kannalta keskeisistä kysymyksistä ilman, että pitää olla konkreettista toimenpideohjelmaa, ja ilman, että siitä pitää vääntää kättä, niin, että me osaamme oikeasti katsoa vähän isommalla pensselillä tulevaisuuteen ja yrittää käydä edes jonkin tyyppistä älyllistä keskustelua, minkä tyyppisiin asioihin pitäisi panostaa.

Hämmästelen myös kovasti, niin kuin pääministerikin äsken, tätä keskustelua sävyyn, että "miksi tätä ei jo toteuteta", "miksi ei jo tehdä". No, kyllä ihan varmasti tehdään. Jos nyt otetaan vaikka pari esimerkkiä, niin kyllä yksi tämän selonteon kantava ajatus on panostaminen koulutukseen ja osaamiseen. Kyllä Suomessa ainakin kymmenen edellistä hallitusta on panostanut siihen, ja niin panostaa tämäkin hallitus, mutta silti me olemme sitä mieltä, että se on meidän tulevaisuuden kannalta niin kriittinen kysymys, että ehkä vielä nyttenkään siihen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, ja korostetaan sitä, kuinka tärkeätä se on tulevaisuudessa. Tai vaikkapa meidän yhteinen lempilapsemme biotalous, siihenkin on tämä kansakunta panostanut, ainakin 10 edellistä hallitusta tai 15 tai 20, ja tietenkin joka ajassa vähän omalla tavallaan. Semmoinen väite, ettei muka tehtäisi mitään, se on kutakuinkin lapsellista.

Arvoisa puhemies! Täällä on monta hyvää kysymystä ollut siitä, miksi joku asia puuttuu tästä selonteosta. Minä myönnän, että täältä puuttuu monta tärkeätä asiaa. Kysymys on siitä, että on haluttu tehdä semmoinen napakka 50 sivun selonteko, ja silloin ikävä kyllä sinne eivät kaikki tärkeät asiat mahdu. Joku on varmaan jäänyt vahingossa pois, ja joku on jäänyt tietoisesti pois. Joka tapauksessa on selvää, että hyvin moni tärkeä ja tulevaisuudenkin kannalta iso kysymys on täältä jäänyt pois.

Edustaja Alatalo viittasi maaseutuun. Minä lähden siitä, että Suomi on osiensa summa. Suomessa on kaupunkeja, Suomessa on maaseutua, ja kansakunta pärjää niin hyvin kuin me pärjäämme yhdessä. Minä näen myös, että tässä ohjelmassa on itse asiassa monia sen tyyppisiä asioita, jotka tukevat maaseudulla elämisen edellytyksien parantamista ilman, että sitä suoraan sanotaan, jotka liittyvät biotalouteen, jotka liittyvät matkailuun ja jotka liittyvät kaivosteollisuuteen, liittyvät itse asiassa digitaalimurroksen mahdollistamaan parempaan etätyöhön ja niin edelleen. Välillisesti se tulee täältä, mutta sanaa ei varmaan ole mainittu.

Olen edustaja Kiurun kanssa samaa mieltä, että myynti ja markkinointi olisivat varmaan edellyttäneet ihan oman kappaleensa sen takia, että Suomi on tunnetusti kansa, jossa ollaan hyviä keksimään ja innovoimaan mutta itse asiassa aika huonoja kaupallistamaan sitä ja brändäämään ja sitten viemään maailmalle. Ja ihan varmasti voi sanoa, että jos uudelleen tämän kirjoittaisi, niin varmaan näistä teemoista voisi olla eksplisiittisesti pikkasen enemmän, mutta silloin kun pyritään tekemään lyhyitä, napakoita ohjelmia, aina joudutaan tekemään valintoja.

Olisin halunnut myös Googlesta todeta, että meillä on valtavan paljon negatiivisia uutisia ollut elinkeinoelämässä viime aikoina. Onneksi meillä on myös positiivisia, ikävä kyllä negatiivisia enemmän kuin positiivisia, mutta minä näen sen sillä lailla, että paitsi Google myös Microsoft, Samsung, Intel, Huawei, Yandex, muutama aidosti globaalisti todella jättisuuri yritys, on viime aikoina tehnyt joko datakeskus- tai t&k-investointeja Suomeen. Se, että näin moni kansainvälinen jätti kuitenkin näinäkin aikoina, kun Suomessa näin huonosti menee, osoittaa luottamusta ja uskoa Suomeen ja siihen, että tähän kannattaa investoida, on joka tapauksessa viesti maailmalle siitä, että meillä kuitenkin tietyt perusasiat ovat kunnossa, ja nyt kun me teemme läksymme hyvin, niin kyllä se siitä.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeisenä vielä edustaja Jungnerille, joka ei tosin enää ole paikalla: Kyllä hän nyt pikkaisen väärän todistuksen antoi allekirjoittaneen puheista. En minä niin sanonut, etteikö yritysrahoitus olisi asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota, mutta minä yritin sanoa, että se ei ole suurin ongelma, joka meillä tällä hetkellä on tuolla kasvuyrittäjyyden puolella. Jos olisi, niin siitä voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että niissä maissa, missä kasvuyrittäjyys menee paremmin, siellä rahoitus on hoidettu paremmin, ja näinhän ei ole, koska nämä yritysrahoituksen ongelmat tänä päivänä ovat semmoisia, jotka koskevat kaikkia eurooppalaisia maita ja itse asiassa esimerkiksi eteläeurooppalaisia maita paljon pahemmin kuin meitä. Kyllä meillä suurin haaste siellä kasvuyrittäjyyden puolella on asennemaailman puolella. Sen lisäksi rahoituksenkin puolella on ongelmia, mutta se on ehkä enemmän tämmöinen päivänpoliittinen kysymys, jota ratkotaan sitten päivittäin ja viikoittain ja budjetista toiseen. Mutta tämä asennepuolen kysymys on semmoinen, jota pitäisi tulevaisuusselontekotasolla käsitellä enemmän.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä valtioneuvoston tulevaisuusselonteko, tänään julkaistu Himasen raportti ja aiemmin tulevaisuusvaliokunnan julkaisema Mustat joutsenet ovat kaikki sellaisia teoksia, joita meidän jokaisen kannattaa lukea, jotta oma ymmärryksemme tulevaisuuden hahmottamisesta kirkastuu. Ennen kaikkea kysymys on uudenlaisesta innostavasta ajattelumallista, joka edustaja Jaskarin ryhmäpuheenvuorossa ja hänen omissa puheenvuoroissaan tulee aivan mainiosti esiin.

Ministeri Vapaavuori nosti tästä selonteosta kolme keskeistä kohtaa: osaaminen, sivistys ja asenne. Nimenomaan asenteesta ja siitä luottamuksen ilmapiiristä on hyvin paljon kysymys. Kokevatko meidän yritykset, että meillä on kannustava ilmapiiri? Sallitaanko tässä Suomenmaassa yrittäjälle epäonnistuminen, ja voiko se epäonnistuminen olla yrittäjälle mahdollisuus uuteen alkuun ja uuteen kasvuun? Siitä paljon on kysymys.

Keskustan Alatalolle: toivon, että vaihdatte vesiväripensselin vähän isompaan sutiin, kun puhutaan tulevaisuudesta.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa aiemmin pääministeri peräänkuulutti edistysmieltä, ja kyllä ainakin allekirjoittanut haluaa lukeutua edistysmielisiin sosialidemokraatteihin, ja löysin tästä tulevaisuusselonteosta paljon inspiraation aihetta ja haluan siitä aivan aidosti kiittää. Tässä oli kestävää kasvua tapailtu aivan oikein, ja lisäksi tässä oli sitä yhteisöllisyyttä ja oli löydetty se ihmisarvo. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen ansaitsee oikeuden mielekkääseen ja hyvään elämään. Siitä kiitos, että se oli tässä sisäistetty.

Mutta paikka paikoin tämä selonteko oli jopa näin sosialidemokraatin korviin aika valtiokeskeinen. Nimittäin tässä sanotaan aivan oikein, että julkisen talouden kestävyys on erittäin tärkeätä koko taloudelle ja meidän hyvinvointiyhteiskunnan kestävyydelle, mutta sitten sanotaan, että julkisen talouden tuottavuus, 0,25 prosentin kasvu, vahvistaa julkista taloutta enemmän kuin koko talouden tuottavuuden kasvu vastaavalla prosenttiyksiköllä. Onkohan tässä nyt tapahtunut joku ajatusharha, ministeri Vapaavuori? Kyllä kai koko talous vahvistaa kestävyyttä enemmän kuin pelkkä julkisen talouden kestävyyden vahvistaminen.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tästä selonteosta löytyy selkeitäkin tavoitteita, joita pitäisi ryhtyä toteuttamaan vaikka heti. Lähtekää vaikka karsimaan yritystoimintaa tarpeettomasti kahlitsevaa säätelyä, kuten selonteossa mainitaan ja kuten täällä edustaja Tiilikainenkin jo toi esille.

Selonteossa on asetettu tavoitteeksi, että Suomi on vuonna 2030 innostava, houkutteleva ja vakaa toimintaympäristö kaikille yrityksille ja osaajille, mutta Suomen pitäisi olla sitä jo nyt. Yksi konkreettinen toimenpide olisi yhteiskunnan yrityksillä teettämän palkattoman työn lopettaminen. Asiakkailta keräämänsä arvonlisäveron lisäksi yritykset suorittavat ennakonpidätykset työntekijöidensä palkoista, maksavat sosiaaliturvamaksua ja huolehtivat työntekijöiden pakollisista vakuutuksista. Tätä taakkaa on viime vuosina entisestään vain lisätty, ja tästä aiheutuu yrityksille vuosittain lähes 2 miljoonan euron hallinnollinen taakka pelkästään lakisääteisten tiedonantovelvoitteiden noudattamiseksi. (Puhemies koputtaa) Olisiko tässä jotakin tehtävissä kilpailukyvyn palauttamiseksi? En tuominnut tässä nyt ketään, sen paremmin hallituksen toimia.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys visiosta vuodelle 2030, elikkä lapsi, joka syntyy tänä vuonna, on silloin 17-vuotias, ja 10-vuotias lapsi on 27:n ikäinen. Tämä vei ajatukseni siihen, että kun puhutaan tästä sivistyksestä, siinä on kaksi avaininstituutiota: on koti, perhe, ja sitten on kotikunta, joka hoitaa käytännössä sieltä neuvolapalveluista lähtien varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kautta sen sivistyksen valamisen yhdessä vanhempien kanssa tuohon lapseen. Näin syntyy se arvokas elämä, jota tavoitellaan tässä — tai jää syntymättä, jos olosuhteet ovat epäonnistuneet.

Mutta, puhemies, otan sivulta 27 vielä yhden näkökulman, jossa on tämä kaavio, jossa on tästä toimintaympäristöstä mainittu. Mahdollistava toimintaympäristö -otsikon alla on globaali maailma, Euroopan unioni ja Suomi ja alueet täällä Suomessa. Mutta kun ministeri on tällainen hyvin pohjoismaista politiikkaa ja ajatusmaailmaa tunteva, niin kysyn: miksi hallitus ei voisi nostaa tai miksi se ei ole nostanut Pohjoismaita tähän viitekehykseen, koska se on erinomaisen suuri mahdollisuus meille tulevaisuudessa? Me tiedämme (Puhemies koputtaa) Ruotsin ja Norjan taloudelliset mahdollisuudet. Samalla tavalla kuin täällä kiinnitettiin huomiota Venäjään (Puhemies koputtaa) pitää myöskin tässä nostaa Pohjoismaat aivan toisella tavalla mahdollisuutena esille.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä selonteko on erinomainen pohja jatkotyöstämiselle ja erityisesti tähän keskusteluun, jonka toivon johtavan vielä enemmän siihen, että asenne ratkaisee.

Selonteossa on äärimmäisen hyvin nostettu esille ne kriittiset kohdat, joihin meidän Suomen menestys ja suomalaisten hyvinvointi tulevaisuudessa pohjautuvat, ja sitä ovat erityisesti osaamispohjamme ja sivistystasomme, ja sitä, jos mitä, tässä tänä iltana on joutunut kovastikin miettimään, kuinka me niitä vahvasti kehitämme.

Yksi osa on osaamispohja, ja kun nyt meillä, vaikka tässä katsotaan tuonne 2030:een, kuitenkin sitä rakennetaan juuri nyt, kun tehdään varhaiskasvatuslakia, aivan niin kuin tässä edellinen puhuja viittasi tähän kotiin ja kouluun, ja meidän perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita laaditaan myös, niin kuinka meillä nyt tulevat ratkaisut sitten rakentavat tulevaisuusselonteon pohjiin? Olisi hyvä kuulla, kuinka vahvasti te olette tätä selontekoa (Puhemies koputtaa) käsitellessänne käsitelleet meidän koulutusjärjestelmäämme ja tulevaa digitaloutta tai jo olemassa olevaa digitaloutta.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Henkilökohtaisesti olen kyllä hyvin tyytyväinen tähän selonteon sisältöön. Siellä on näitä keskeisiä asioita tämänkin illan aikana useamman kerran hyvin kuvattu, ja tuntuu, että tämä selonteko keskustelun työvälineenä on hyvä ja onnistunut. Erityisen iloinen olin luonnollisesti oman ryhmän ryhmäpuheenvuorosta mutta myös pääministerin aikaisemmin puhumista arvoista, avoimuudesta, rohkeudesta ja yleensä tästä positiivisemmasta ilmapiiristä, mitä yhteiskuntaan tulee.

Kun täällä on elinkeinoministeri paikalla valtioneuvoston jäsenenä, niin kysyn: Voisiko tätä selontekoa kehittää siihen suuntaan, että kysyttäisiin myös meidän nuorilta ja opiskelijoilta, millä tavalla he, 2030-luvun nuoret aikuiset, näkevät meidän tulevaisuuskuvan, jota me yritämme tässä hahmottaa? Vastaako se sitä käsitystä, jolla nuoret aikuiset 2030-luvulla päättävät muun muassa tässä talossa yhteiskunnan asioista? Allekirjoittaako 2030-luvun sukupolvi ne hyvinvointilupaukset, joita me haluamme heille antaa?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraateilla oli ryhmäpuheessa minun mielestäni oikein hieno loppu, ja näin meidän täytyisi suhtautua tulevaisuuteen. Meillä täytyy olla fantasioita, meillä täytyy olla unelmia, ja meillä täytyy olla rakkautta, ja tämä luo semmoisen positiivisen latauksen, jota me tarvitsemme silloin, kun me rakennamme tulevaisuutta.

Sen vastakohta on negatiivisuus. Nyt kun tässä kyselytunnillakin tuli esille se, että tätä Himasen paperia on käytetty hyvin paljon tässä valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa mukana, niin en voi olla ottamatta sitten yhtä lausetta sieltä Himasen paperista. Se kuuluu näin: "Perussuomalaiset on suomalainen versio nousevasta äärinationalismista, joka nojautuu populismiin tar-joamatta ratkaisuja suuriin akuutteihin haasteisiin." Näin meni tämä lause, ja minä olen loukkaantunut oikeastaan perussuomalaisen puolueen puolesta, ja minä olen loukkaantunut joka viidennen suomalaisen puolesta, koska tämä on valhetta. Tämä ei ole mitään tieteellistä tutkimusta. Minä olen itse henkilökohtaisesti ollut näitä perussuomalaisia ratkaisuja tässä salissa monena vuonna jo kertomassa ja viimeksi olin varjobudjetin esittelyssä. Oli 72 ratkaisua ensi vuoden budjettiin.

Jos me emme pysty parempaan (Puhemies koputtaa) tieteelliseen tutkimukseen tässä, niin minä toivoisin sitten, että voitaisiin kuunnella vaikka kansalaisiakin: mitä ihmiset ajattelevat tulevaisuudesta, kuinka ihmiset, kansalaiset haluavat elää, minkälaisessa Suomessa, 2030. (Puhemies koputtaa) Tämän tieteellisen tutkimuksen lisäksi myös tämä kansalaisten kuuleminen voisi olla hyväksi.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä pääministeri Katainen äsken omassa puheenvuorossaan vähän kysellen ihmetteli sitä, miksi meillä tässä maassa ei enemmän arvosteta edistystä ja kokeiluja ja innovatiivisuutta ja rohkeutta. Olisiko yksi syy siinä, että me alamme olla kohta pisteessä, jossa me säätelemme itsemme hengiltä? Me samalla säätelemme itsestämme pois kilpailukykyä, investointihalukkuutta, yrittämisen halukkuutta ja niin edelleen.

Olisiko, ministeri Vapaavuori, joka olette vielä täällä paikalla, meidän pikkuhiljalleen alettava luottaa ihan ihmiseenkin ja yrittäjiin eikä niin, että jos jossain vähän ripsahtaa ja rapsahtaa, niin heti tehdään siitä säädös, jolla estetään samalla vaikka millä mitalla sitä uutta ja sitä kokeilunhalua, sitä rohkeutta, jota meissä suomalaisissa on? Tämä on mielestäni erittäin merkittävä kilpailukykykysymys, kun me kuitenkin haluamme kohentaa meidän kilpailukykyämme ja samalla me jatkuvasti vaan säätelemme ja säätelemme lisää ja lisää. Eli luotetaan välillä ihmisiin, luotetaan kansalaisiin ja luotetaan yrityksiin.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pidän erittäin hyvänä tätä keskustelua, kun se on kääntynyt tähän positiiviseen suuntaan. Ei kritisoida toisiamme, vaan yritetään löytää niitä parhaita uusia ideoita, ja tämä on se keskustelu myöskin, mitä meidän pitäisi käydä koko yhteiskunnassa.

Otan vaikka esimerkin muutaman päivän takaa. Kun yksi erittäin suuri media kertoi tästä Googlen investoinnista, niin se otsikko oli se, että Googlen jätti-investointi Suomeen ei juuri tuo työpaikkoja. Se kuvaa sitä, miksi me emme voi nyt kehua sitä, että tulee uusia juttuja, uusia asioita, ja saada sellaista henkeä ja fiilistä sillä tavalla päälle.

Toiset asiat, edustaja Tiilikainen, vievät enempi aikaa, koska tässähän juuri keskustellaan ja muokataan niitä arvoja, asenteita, jotka toivottavasti menevät siihen yhteisöllisyyteen, yrittämiseen, onnistumisen sietämiseen ja epäonnistumisen sietämiseen, ja sitten päästään myöskin lainsäädäntötekoihin sen myötä, kun kaikki ollaan enempi yhtenäisiä tässä asiassa.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on moni ottanut esille nämä tärkeät asiat: luottamuksen, yhteisöllisyyden, arvot, arvokkuuden. Himasen tutkimuksessa on puhuttu häpeästä ja sen negatiivisista vaikutuksista. Kun tulevaisuudesta tai tulevaisuusselonteostakin voi sanoa oikeastaan mitä vain, niin näihin tärkeisiin teemoihin liittyen minä haluaisin itse sanoa, että toivon kovasti, että tulevaisuudessa väheksyttäisiin, aliarvioitaisiin, pilkattaisiin tai kummeksuttaisiin toisia ihmisiä, ajatuksia tai ideoita huomattavasti vähemmän kuin tänä päivänä tehdään. Ehkä minä olen naiivi, kun minä toivon tällaista, mutta minä ajattelisin, että jos päästäisiin eroon tällaisestakin negatiivisesta kierteestä, mikä meillä täällä käynnissä on, niin ehkä sitten voitaisiin rakentaa paitsi ihmisten välistä luottamusta ja yhteisöllisyyttä, niin sitä kautta myös sitä henkistä hyvinvointia, yritysten hyvinvointia ja yhteiskunnan hyvinvointia.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kritisoitiin, että liian pientä visiota maalataan pensselillä. Kokoomuksen Jaskari puhui erittäin hyvin yrittäjyydestä. Te sanoitte itse, että todellakin monia asioita voidaan nyt tehdä eikä 20 vuoden päästä. Te siis peräänkuulutitte sitä pienempää, tämän päivän pensseliä niin kuin minäkin. Mikä estää esimerkiksi tätä sääntelyä poistamasta?

Erityisen huolissani olen luovan alan työpaikoista, ennen kaikkea siitä, miten me suhtaudumme immateriaalisten oikeuksien turvaamiseen. Onko tulevaisuudessa kannattavaa enää tehdä sisältöjä, musiikkia, kirjoja, elokuvia, jos ne ovat täysin ryöstöviljeltävissä? Nyt on eduskunnan puolustettava sisällöntuottajien tulevaisuutta.

Pääministeri erittäin hienosti puhui sosiaalisen median olemuksesta, ja siellä on kyllä sellainen vaara, että netti luo yhteisössään hyvin ennakkoluuloisia ihmisiä toisia ihmisryhmiä kohtaan. Ollaan vain samaa mieltä olevien kanssa. Se on pelottavaa yhteiskuntarauhan kannalta, ja yhteiskunnan eheys kärsii. Me keskustassa kyllä toivomme tätä yhteiskunnan eheyttä ja myös sitä, että se maaseutu on siellä kuvassa mukana.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kari kysyi, kuunnellaanko nuoria. Edustaja Turunen kysyi, kuunnellaanko kansalaisia yleensä. Jos lehteilette tulevaisuusselonteon loppuun, niin siellä on kuvattu valmisteluprosesseja ja sitä, kuinka monessa eri vaiheessa monella eri tavalla on kuultu sekä nuoria että vanhempia suomalaisia tämän tulevaisuusselonteon valmistelussa.

Olen ministeri Vapaavuoren kanssa samaa mieltä siitä, että eduskunta tarvitsee välillä tuokioita, jolloin voimme pohtia tulevaisuutta vähän vapaammin juuttumatta päivänpolitiikkaan. Tämä ei onneksi ole ristiriidassa sen kanssa, että ne tulevaisuuden visiot ja hahmotelmat ovat myös toimeenpantavissa.

Jos palaan tähän pääministerin pyyntöön pohtia luottamuksen varjelemista. Yksi esimerkki luottamuksesta on edustaja Kantolan mainitsema luottamus viranomaisiin, joka Suomessa on kansainvälisesti ottaen hyvin vahva. Miten voimme vahvistaa Suomessa entisestään luottamusta viranomaisiin? Sieltä päästään aika nopeasti aika konkreettisiin toimenpiteisiin, jotka liittyvät muun muassa avoimuuden lisäämiseen tai sidonnaisuuksien julkistamiseen ja niitten estämiseen erilaisin keinoin. Eli nämä isollakin pensselillä maalatut visiot ovat jossain vaiheessa ketjua toimeenpantavissa.

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerille minulla olisi vastaus luottamuksen lisäämisestä, ja se olisi suora demokratia eli ihan aito kansanvalta, kansalaisten kuuleminen päätöksenteossa.

Mutta selonteossa kiinnitän huomiota siihen, että siinä ei ole oikeastaan laisinkaan huomioitu työperättömästä haittamaahanmuutosta aiheutuvia ongelmia. Näyttää siltä, että koko aihealue on siivottu maton alle. Kyseessä on kuitenkin niin merkittävä asia, että pidän jo pelkästään sen takia selontekoa epäonnistuneena.

Arvoisa puhemies! Ministeri äsken peräsi keskustelua. Eli keskustellaan siis häpeilemättä myöskin ongelmamaahanmuutosta. Arvoisa ministeri, tehän näette vain sen maahanmuuton positiivisen puolen puheenvuorojenne perusteella.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä selonteossa todetaan, että tulevaisuudessa menestyvät isot suuryritykset, jotka hallitsevat globaalin arvoketjun. Nyt tässä keskustelussa on jo sivuttu aihetta, ja kannattaa tiedostaa, että tulevaisuuden suuryritykset, vuoden 2030 suuryritykset, ovat tänään niitä pieniä yrityksiä ja keskisuuria yrityksiä. Siinä mielessä toivoisin eduskunnalta mahdollisimman suurta myötämielisyyttä sitten, kun hallitus tekee esityksiä tämän päivän pk-yritysten olosuhteiden parantamiseksi ja kasvun mahdollistamiseksi. (Eduskunnasta: Niitä me ollaan odoteltu!) Nämä yritykset ovat sitten niitä, jotka tulevaisuudessa ovat niitä suuryrityksiä, jotka tuovat meille hyvinvointia.

Olen samaa mieltä pääministerin kanssa tästä negatiivisuudesta ja henkisestä kestävyysvajeesta. Siitä löytyy monia esimerkkejä. Ihan yhtenä esimerkkinä tuolta itäisestä Suomesta voin sanoa, että kun eräällä torilla keskustelimme tästä Venäjän vilkkaasta kaupasta ja turismista, niin yksi henkilö torilla totesi, että kannattaako sitä nyt niin hirveesti yrittää, kun jonain päivänä se kuitenkin voi loppua. Tämä on sellainen asenne, mistä meidän kyllä pitäisi päästä eroon, hyväksyä epäonnistuminen, hyväksyä se, että asiat (Puhemies koputtaa) eivät ole ikuisia, vaan taotaan silloin, kun rauta on kuumaa, ja tehdään töitä ja tienataan rahaa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet hallitukset ovat vuosikymmenten kuluessa tehneet päätöksiä. Esimerkiksi keskusta yhdessä SDP:n ja vasemmiston kanssa rakensi peruskoulun ja maan kattavan yliopistolaitoksen hyvää osaamista ja koulutusta varten. Yhdessä kokoomuksen ja vihreitten kanssa viime kaudella paransimme lapsiperheiden perusturvaa ja edistimme uusiutuvan energian käyttöä.

Kun nyt sitten kysyn edustaja Jaskaria siteeraten hallitukselta, että miksi ei tiettyjä asioita tehdä nyt, aivan kuten Jaskari kysyi, saan päälleni jonkun ihmeen syytösten ryöpyn negatiivisuudesta ministereiltä. Mutta olen oppiva ihminen ja siksi tästä eteenpäin kiitän. Kiitän vihreitä siitä, että uusiutuvan energian käyttö on kääntynyt laskuun ja hiilen käyttö nousee. Kiitän SDP:tä siitä, että ammatillisen koulutuksen paikkoja ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on leikattu koko maakunnista. Kiitos! Ja kokoomusta kiitän siitä, että lapsiperheitten etuuksia on karsittu ja vielä päivähoitoon puututtu. Kiitos!

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Minä kiitän edustaja Tiilikaista siitä, että hän toi myös huumoria tähän saliin. Sen sijaan haluan kiittää ihan vilpittömästi edustaja Leppää, joka varmaan piti täällä rakentavimman oppositiopuolueelta tulleen puheenvuoron tänään, kiinnititte huomiota erittäin tärkeään asiaan.

Olen itse hyvin huolissani tästä ylisääntelykulttuurista, vieläpä siten, että kun meiltä voimat loppuvat, niin sitten Euroopasta tulee varmuuden vuoksi lisää. Meillä on vähän tällainen, miten nyt sanoisin, ajattelutapa, että jos on ongelma, niin pitää säätää uusi laki varmuuden vuoksi. Se helposti johtaa siihen, että olisiko sitten kuitenkin niin, että ongelma rupeaa kohta olemaan se, että niitä on liikaa. Tämä ei ole tämän hallituksen salajuoni eikä varmaan edellisenkään, mutta me olemme ajautuneet sellaiseen maailmaan, jossa tämä sääntelyviidakko menee kovin kovin pitkälle, mikä sitten myös johtaa — kun tähän yhdistetään se, että meillä on erittäin vahva virkavastuuajattelu — esimerkiksi siihen, että viranomaistoiminta muuttuu hitaammaksi ja hitaammaksi, kun yksinkertaisesti esimerkiksi lupia myöntävien viranomaisten, hyvää tarkoittavien sellaisten ihmisten, pitää yhdestä sun toisesta paikasta katsoa, mitä kaikkia sääntöjä nyt ylipäänsä onkaan olemassa ja varmistaa ja varmistaa, että kaikki varmasti menee oikein.

En löytänyt sitä kohtaa, mihin edustaja Tuppurainen viittasi, täältä selonteosta. Voi olla, että ymmärrän väärin, mutta uskallan silti väittää, että on mahdollista, että julkisen sektorin sisällä tapahtuva tuottavuuden kasvu vaikuttaa kestävyysvajeeseen enemmän kuin koko talouden puolella tapahtuva sen takia, että julkisen sektorin puolella tapahtuva tuottavuuden kasvu välittyy suoraan kestävyysvajeeseen julkisen kansantalouden tilinpidon kautta, kun sitten taas koko taloutta koskeva välittyy vain välillisesti ja vain tietyiltä osin.

Arvoisa puhemies! Viimeinen, ehkä vähän taas filosofisempi, puheenvuoro vähän vielä omakohtaisilla mausteilla varustettuna. Minä luulen, että itse kuulun siihen viimeiseen ikäluokkaan, joka tuli työmarkkinoille maailmassa, missä ei ollut kännyköitä, ei ollut tietokoneita, ei ollut internetiä, ei ollut sähköpostia. Tai tietokoneet olivat toki mutta eivät olleet yleisessä käytössä kaikilla työpaikoilla. Asioita, jotka ovat aivan itsestään selviä, normaaleja rutiineja kaikille tällä hetkellä. Siitä ei ole kuin noin parikymmentä vuotta, pikkasen yli, 25 vuotta.

Kun me katsomme tästä sitten eteenpäin, katsommeko me 15 vai 17 vai 20 tai 25 vuotta, niin minä en usko, että maailmasta löytyy yhtään tulevaisuudentutkijaa, joka kuvittelisi, että muutosvauhti hidastuu. Itse asiassa kutakuinkin kaikki lähtevät siitä, että muutokset tulevat nopeutumaan, meille tulee enemmän ja isompia ja perustavampaa laatua olevia muutoksia. Voidaan kuvitella, että mitäköhän joku ressukka ministeri täällä 20 vuoden päästä toteaa, että silloin 20 vuotta sitten 2013, kun käytiin eduskunnassa tulevaisuuden keskustelua, ei ollut muuten sitä eikä tätä eikä tuota eikä tota, joka aivan elimellisesti jäsentää elämää ehkä silloin 2030-luvulla.

Me olemme menossa yhä epävarmempaan maailmaan, jossa me toki olemme pärjänneet tähänkin mennessä. Mutta kun me menemme maailmaan, jota me emme pysty ennustamaan, emmekä pysty ennakoimaan emmekä me edes tiedä näitä kaikkein käänteentekevimpiä ihmisten ja työelämän arkea muuttavia kehityskulkuja, niin silloin me emme voi oikeastaan päätyä mihinkään muuhun kuin siihen, että koulutus, osaaminen, perusvalmiuksista huolen pitäminen, koko kansan sivistäminen ovat varmin tae sille, että me tässä tulevassa maailmassa pärjäämme. Osaaminen, utelias luonne ja positiivinen asenne, niihin kun me jaksamme panostaa ja niitten varaan rakentaa, niin sitten tämä kansakunta pärjää siinä maailmassa, joka joka tapauksessa tulee muuttumaan dramaattisesti.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteko ansaitsee kyllä sijansa silloin, jos se ihan aidosti pyrkii katsomaan asioita yli oppositio—hallitus-rajan, yli puoluerajojen ja myöskin yli hallituskausien.

Nyt kyllä tulevaisuusvaliokunta ja oikeastaan tämä keskustelu, asemointi ja rakenne, ovat joutuneet hankalaan tilanteeseen, kun tänä aamuna julkistettiin tämä Himasen—Castellsin raportti ja keskustelussa on oletettu, että edustajat olisivat ehtineet siihen perehtyä, ja kun he eivät ole ehtineet, niin siitä ei saisi sitten puhua yhtään mitään. Kuitenkin tämän täysistunnon ensimmäisenä asiana on sitten tämä valtioneuvoston selonteko, ja nämä kaksi asiaa liittyvät rakenteellisesti ja sisällöllisesti toisiinsa, mutta kuitenkin tässä tulee se maku, että tässä nyt joku ajaa kaksilla raiteilla.

Mutta lyhyessä puheenvuorossa on syytä valita painopisteet, mistä puhuu, kun aika on hyvin rajallinen, ja ryhmämme poimi selonteosta kolme keskeistä asiaa: pohjoisen eli arktisen, sivistyksen ja julkisen sektorin.

Ensinnäkään kestävä kasvu ei ole mahdollinen, jos me emme kykene arvioimaan tämän päivän lähtökohtaa oikein. Ja se tarkoittaa vahvaa analyysia osaamisen tasosta, taloudellisesta tilanteesta ja keskeisistä yhteiskunnallisista kehityssuunnista yhteiskunnassa. Esimerkiksi kestävyysvajetta ei ole määritelty, ei talousarvioesityksessä ja rakennepoliittisessa ohjelmassa, ei myöskään tulevaisuusselonteossa millään tavalla.

Jos kansakunta kykenee huolehtimaan koko väestön koulutuksesta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja myös siitä, että se kykenee rekrytoimaan kaikki voimavarat varallisuuteen ja säätyyn katsomatta, yhteiseksi hyväksi, se kykenee myös hyötymään sellaisista mahdollisuuksista, joista me emme vielä tiedä mitään. Sellainen on aito, mahdollistava yhteiskunta. Ei No- kiakaan olisi noussut maailmanmaineeseen ilman suomalaista koulutusjärjestelmää ja myös sitä, että köyhän perheen lapsella on ollut mahdollisuus opiskella, jos haluja vain on löytynyt.

Arvoisa puhemies! Arktisesta alueesta, sen luonnonvarojen hyödyntämisestä ja liikenneratkaisuista puhutaan paljon. Riippumatta siitä, mitä isot ratkaisut pohjoiseen liittyen ovat, me emme pysty olemaan siinä kilpajuoksussa mukana, jos emme huolehdi perusasioista.

Ei ole uskottavaa ilmasto- ja metsärajatutkimusta, jos ei ole konkreettista kenttätutkimusta pohjoisessa. Se tarkoittaa, että paikan päällä on tutkimusasemia, Arktinen keskus, yliopisto ja niillä riittävät resurssit ja oman toiminnan autonomia. Eikä ole uskottavaa laivanrakennuksen osaamista, tutkimus- ja kehittämistoimintaa pohjoisen merialueita varten, jos ei ole laivanrakennusta. Eikä pohjoisen liikenneratkaisuja voida ratkoa etelässä ohi paikallisten ihmisten.

Toiseksi, vasemmistolle kaikkien kansalaisten oikeus koulutukseen ja sivistykseen on kautta aikain ollut pyhä asia. Yleiset ja maksuttomat kirjastot, sananvapaus, yhtäläinen peruskoulu sekä mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin intoa vain riittää ovat sivistysvaltion kulmakiviä. Niistä ei hevin kannata luopua, ei missään päin Suomea. Mahdollisuus oppia ei saa jäädä kiinni oman tai vanhempien rahapussin paksuudesta. Oikeus sivistykseen on tasa-arvokysymys paitsi sosiaalisesta myös alueellisesta näkökulmasta.

Kolmanneksi, vahva julkinen sektori on taannut perusoikeuksien toteutumisen ja palvelut myös sinne, missä niitä ei koskaan kyetä tuottamaan markkinaehtoisesti, ja myös niille, jotka eivät niistä pysty itse maksamaan. Kuntasektorin jo toteutuneet yli miljardin säästöt ja siihen lisättynä rakennepoliittisen ohjelman 2 miljardia tarkoittavat perusasioiden romuttamista suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Tulevaisuusselonteossa nostetaan esille tärkeitä asioita, mutta erittely siitä, että olemme tämän päivän poliittisella ratkaisulla murentamassa monia sivistys- ja hyvinvointivaltion peruskiviä, puuttuu selonteosta kokonaan. Kuinka voi hahmotella pitkän aikavälin suuntaviivoja, jos ei halua nähdä, mihin sudenkuoppiin me nyt olemme astumassa? Tähän perusongelmaan ei löydy vastauksia selonteosta eikä tänään julkistetusta Himasen raportista.

Mutta, arvoisa puhemies, Himasen raportista löytyy hyväkin kohta, jos ei vastauksia, niin ainakin joku hyvä kysymys. Raportti arvostelee myös sitä, että useimmat poliitikot ovat alistuneet globaaleille finanssimarkkinoille ja antavat niiden määritellä esimerkiksi menojen leikkaustarpeen ja sitä kautta lopulta hyvinvointivaltion perustana olevan arvomaailman kohtalon. Ja edelleen: tässä kohtaa poliittinen johtajuus valitsee lopulta, asettuuko se epädemokraattisten globaalien finanssimarkkinoitten vai demokraattisesti kannatetun hyvinvointivaltion kannattajaksi. Ja tämä on kyllä ajankohtainen ja perusteltu kysymys.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon tiivistelmässä mainitaan, että pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen tulevaisuusselonteko linjaa valtioneuvoston yhteisen tahtotilan tulevaisuuden rakentamiseksi. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, ja hallitus toteaakin, ettei voi luvata nähdä tulevaisuuteen. Toisaalta hallitus myös tunnustaa, että selontekotyössä ei ole täsmällisesti poimittu lupaavimpia kasvualueita.

Hallituksen tavoitteena onkin ollut tuottaa periaatelinjauksia. Mitään konkreettista selonteossa ei juuri esitetä, ja näyttääkin siltä, että nyt on käytetty luovan digitaalitalouden menetelmiä ja generoitu kasaan hienoja lauseita, joilla tulevaisuutta visioidaan.

Valtioneuvosto toteaa, että selonteko ei ole mikään toimenpideohjelma. Selonteossa julistetaan, että Suomi tarvitsee rohkean tulkinnan omista tulevaisuuden mahdollisuuksistaan. Tulkinta tulevaisuudesta rajoittuu väljään dokumenttiin ja Pekka Himasen asiantuntemukseen. Henkisen kulttuurin ja informaatioyhteiskunnan uudet haasteet vaikuttavat kaukaisilta, sillä selonteon mukaan sen tehtävänä on tunnistaa tulevaisuudessa huomiota vaativia asioita yli hallituskausien. Hallituksen tulevaisuusselonteolla on siis muutakin merkitystä kuin toimia yhden poliittisen jakson kehitysversiona eli sinänsä ihan hienokin päämäärä.

Arvoisa puhemies! Hallitus ilmoittaa, että sen keskeinen tavoite on kestävä kasvu. Selonteossa kuitenkin todetaan, että tulevaisuuden yhtenä mahdollisena kehityspolkuna on huomioitava, että onnistuminen kestävässä kasvussa ei välttämättä toteudu. Maapallon ekologisen kantokyvyn rajat on ylitetty ja niinpä selonteossa synkistellään näin: "Mikäli käänteentekeviä yllättäviä teknologiahyppäyksiä ei tapahdu lyhyellä aikavälillä, maapallo ei riitä elättämään meitä kaikkia kestävällä tavalla."

Arvoisa puhemies! Ainakaan maahanmuuton lisääminen ei ole ekologisesti kestävää. Erityisesti huomiota on kiinnitettävä maahanmuuton laatuun. Työikäisten vähentyessä tarvitsemme selonteon mukaan maahanmuuttoa työvoimapulan estämiseksi. Sivulla 16 kuitenkin todetaan, että "globaalin työnjaon muutos on heikentänyt talouskasvun näkymiä Suomessa lyhyellä aikajänteellä. Työpaikat vähenevät ja uutta korvaavaa yritystoimintaa ei synny siinä määrin kuin tarvitaan". Selonteossa mainitaan, että iso osa poistuneista työpaikoista ei palaa takaisin samanlaisina.

Mielestäni työvoimapulan ja näiden visioiden välillä on ristiriita. Suomen pitäisi panostaa koulutukseen ja ensisijaisesti suomalaiseen työvoimaan ja edistää omien kansalaisten työllistymistä. Maahanmuuttoa lisäämällä luodaan ainoastaan entistä suurempi paine ja kilpailutilanne työmarkkinoille. Tämä ei voi olla suomalaisten etu. Tuomalla työmarkkinoille yhä enemmän työvoimaa sisämarkkinoiden ulkopuolelta luodaan kestämätön tilanne, joka johtaa työmiehen palkkojen polkemiseen.

Löperöllä maahanmuuttopolitiikalla on myös karmaisevat vaikutukset kansantalouteen. Osa tulokkaista on kielitaidotonta ja suomalaiseen kulttuuriin sopeutumatonta väkeä. Sosiaali- ja koulutusjärjestelmämme kuormittuvat ajan oloon valtavasti. Tämä ei ole taloudellisesti eikä inhimillisesti järkevää, mikä pitäisi ilman muuta ottaa huomioon aina ja kaikissa tulevaisuusvisioissa. Vastuumme jälkipolville on suuri, sillä eräiden laskelmien mukaan nykyisellä maahanmuuttotahdilla Suomi on ensi vuosisadalla vieläpä muslimimaa ja Ruotsi jo tällä vuosisadalla.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden ratkaisut eivät löydy katsomalla aidan taakse, löytyisikö sieltä vihreämpää ruohoa. Meidän on ihan oikeasti sijoitettava niukat resurssimme omien kansalaisten työllisyystoimenpiteisiin. Tulevasta työvoimapulasta on puhuttu varmaan 50 vuotta. Sitä on kuitenkin turha jäädä odottamaan, joten, arvoisa puhemies, toivon, että voisimme siirtyä periaatteista konkreettisiin toimenpiteisiin suomalaisen työn puolesta.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän käsittelyssä oleva tulevaisuusselontekoon liittyvä Himasen työryhmän raportti kestävästä kehityksestä maksoi suomalaisille veronmaksajille yli miljoona euroa. En voi muuta kuin ihmetellä, kuinka hallitus salli miljoonaluokan puhalluksen. Tulevaisuusselonteko itsessään on varsin yksipuolinen, ja se selvästi pönkittää hyvin kokoomuslaista poliittista ohjelmaa eikä suinkaan ole isänmaan tulevaisuuden asialla. Taloudesta puhutaan paljon. Ei kuuluteta juurikaan yhteisöllisyyttä vaan yksilön vastuuta tuottavana osana.

Himasen työryhmän raportin julkistamistilaisuudessa mainittiin useaan otteeseen käsite arvokkuus ja arvokkaan elämän kulttuuri ja käsite. Kokoomuslainen sävy vallitsee tässäkin, kun kuvitellaan, että maamme työttömillä ja muilla vähäosaisilla olisi todellakin tulevina nälkävuosina aikaa ja energiaa mietiskellä, onko heidän elämänsä arvokkaan elämän kulttuuria. Takuulla he tuntevat ilman syvempää pohdiskelua, että ei ole olo kovin arvokas, kun työtä ei ole ja nälkä kolkuttaa ovella.

Tällaiset tutkimukset, jos niitä voi edes sellaisiksi kutsua, vähättelevät köyhien ongelmia ja osoittavat selkeää ylimielistä asennetta kansalaisten kokemia todellisia ongelmia kohtaan. Ei heillä ole aikaa pohdiskella tällaista jonninjoutavuutta, kun he odottavat todellisia tekoja päättäjiltä, miehiltä ja naisilta, jotka ottavat heidän hätänsä tosissaan eivätkä pohdiskele norsunluutorneissaan filosofista soopaa ja sitten maksata sitä huvia vielä kansalla. Ei voi kuin ihmetellä Suomen kansalaisten kärsivällisyyttä. Monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa olisi ihmisiltä jo pinna palanut ja he olisivat barrikadeilla huutamassa ministerit tilille kansan sumuttamisesta.

Arvoisa puhemies! Himasen työryhmän raportissa annetaan ymmärtää, että työperäinen maahanmuutto tulevaisuudessa edesauttaa maamme hyvinvointia. Tämä varmaan pitää paikkansa, jos puhutaan Piilaakson tulevasta koulutetusta työvoimasta. Castells mainitsi julkistamistilaisuudessa useaan otteeseen Piilaakson tutkimuksen. Kuitenkin Suomeen tulevat maahanmuuttajat ovat OECD-maihin tulevasta ulkomaalaisesta työvoimasta kaikkein vähiten koulutettuja tai jopa lukutaidottomia. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin tämä viimeinen väite perustuu.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa "Kestävällä kasvulla hyvinvointia". Tulevaisuuden ennustaminen on pulmallista, ja historiasta on vaikea oppia. On sanottu, että syvällinen historian tuntemus hillitsee epärealistista toimintaa. Tulevaisuuden vaihtoehtojen hahmottelu puolestaan kannustaa löytämään realistisia vaihtoehtoja. Haaste ei ole kuitenkaan helppo.

IBM:n johto arvioi vuonna 1953, että maailmanmarkkinoille mahtuu viisi tietokonetta. Michiganin säästöpankin johtaja neuvoi Henry Fordin lakimiestä vuonna 1903 seuraavasti: "Hevoset ovat täällä jäädäkseen, autot ovat vain muotijuttu." Yalen yliopiston taloustieteiden professori todisteli vuonna 1929 sanomalla: "Osakekurssit ovat saavuttaneet pysyvästi korkean tason."

Näiden esimerkkien saattelemana esitän joitakin huomioitani tulevaisuusselonteosta.

Ensiksi kiitokset tehdystä työstä tekijöilleen. Työryhmien ja kirjoittajien tehtävä on ollut haastava. Pirstaleisen ja nopeasti muuttuvan maailman tiivistäminen tulevaisuusselonteoksi ei ole helppoa. Selonteossa on nostettu esiin oikeutetusti universaaleja, pysyviä arvoja. Hyvinvointi syntyy myös vuonna 2030 työstä ja yrittämisestä. Niiden kunnioittaminen on viisautta, joka kantaa yli vuosikymmenten. Koulutukseen on kiinnitetty runsaasti huomiota. Suomalaisella koulutusjärjestelmällä on ansiokas historia ja lupaava tulevaisuus, jos pystymme myös jatkossa uudistuksiin ja koulutusosaamisemme myyntiin.

Digi, digitaalinen, digitaalisuus, digitaalimurros, digitalisoituminen. Eri muodoissaan digi-sana esiintyy selonteossa noin 88 kertaa, sen sijaan sanat "myynti" tai "myyjä" ei kertaakaan, "markkinointi" vain kerran ja "brändi" tai "brändäys" kaksi kertaa.

Suomi on insinööriosaamiseltaan maailman kärkeä. Valitettavasti on kuitenkin niin, ettei ilman markkinointi- ja myyntiosaamista synny selonteon edellyttämää tavoiteltua kasvua tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Koulutusosaaminen on myytävä. Suomen hiljaisuus ja luonto on myytävä matkailuelinkeinon kehittämiseksi. Suomen yhteiskunnan toimivuus, va-kaus ja turvallisuus on todettu, mutta nekin on myytävä saadaksemme kansainvälisiä investointeja.

Selonteko olisi ansainnut toimintalinjauksen siitä, miten markkinoimme ja myymme itsem-me ja vahvuutemme globaalissa ympäristössä. Olemme monessa asiassa huipputekijöitä, mutta myynti- ja markkinointitaitomme sekä itseluottamuksemme tarvitsevat positiivista ravistelua. Toivon tulevaisuusvaliokunnan huomioivan tämän puutteen mietinnössään ja esittävän käytännön toimia myynti- ja markkinointiosaamisemme parantamiseksi. Selonteko antaa hyvän pohjan jatkotyölle.

USA:n patenttitoimiston päällikkö arveli vuonna 1899 seuraavasti: "Kaikki, mitä voidaan keksiä, on jo keksitty." Samaan näköalattomuuteen Suomella ei ole nyt varaa. Meillä on jo paljon keksitty, paljon jo tuotettu mutta vasta välttävästi markkinoitu ja myyty.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä monet ovat ajatelleet ja keskustelleet, että mitä vuonna 2030. Minulla on sellainen visio, että emme enää ole tavallisessa Suomessa, vaan olemme liittovaltiossa, ja sehän tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa harmonisoidaan sosiaali- ja veropolitiikat ja kaikki muut, mutta en tiedä, olenko itse sitä näkemässä.

Arvoisa puhemies! Luulisi, että hallituksella on huoli tulevaisuudesta ja kiire tehdä asioille jotain, mutta kun lukee tulevaisuusselontekoa, hallitus pakenee omaa vastuutaan ja sysää vastuun kantamisen tulevaisuuden ongelmista muille: kansalaisille, järjestöille, yrityksille, kunnille. Valtion oma rooli jää ohueksi. Ei ole ratkaistu mitään, jollen minäkään pysty ratkaisemaan. On vain sanahelinää.

Selonteko painottaa kestävää kehitystä ja kasvua. Periaate on hyvä, mutta tarvitaan ihan omia, suomalaisia ratkaisuja, jotka eivät ole pakkotuontia EU:sta. Meidän omista lähtökohdista pitää ponnistaa, ei EU:n sanelemista holhousdirektiiveistä, joista rikkidirektiivi on malliesimerkki suurista ongelmista maamme työllisyydelle.

Suomessa elämänlaatu ja elintaso on ollut hyvä. Viime vuosina kiihtynyt alueiden ja ihmisten jako pärjääviin ja konkurssia tekeviin on suuri huolenaihe. Syrjäytyminen, massatyöttömyys, työssäjaksamattomuus, suuret taloudelliset vaikeudet ajavat ihmiset ahdinkoon. Suomi on pahoinvointivaltio hyvin suurelle osalle kansalaisiaan ja pienyrityksiään. Pärjääminen on tehty hyvin vaikeaksi. Valtio on myös myynyt työpaikkoja, ja monia tehtaita on siirretty halvempiin maihin. Mitään merkkejä suunnanvaihdoksesta ei ole. Omia yrityksiä ei välttämättä tueta oikein. Vain EU:n kasassa pysymisestä kannetaan huolta. Tähän olisi tultava muutos.

Vaikka Suomen talouden kasvu riippuu maailmantalouden kehittymisestä, voimme myös itse toimia aktiivisesti oman taloutemme eteen. Valtion omistamispolitiikan muutoksilla, aktiivi- sella, työllistävällä omistamisella ja isänmaallisella elinkeinopolitiikalla saadaan paljon aikaan, kymmeniätuhansia työpaikkoja.

Arvoisa puhemies! Kansalaisyhteiskunta on hyvä näkökulma. Me-henki on ollut Suomen kantava voima läpi aikojen niin sodissa kuin jälleenrakentamisessakin. Nyt tilalla on globaali huolenpito, EU-kansalaisuus. Nekin hyviä asioita, mutta jos oman kansakunnan tahtotila on heikko, lopputulos on ajopuu ilman päämäärää. Suomi tarvitsee vahvan tulevaisuudenuskon, me-hengen pohjan, joka kantaa huonojen aikojen yli ja antaa voimaa yrittää. Saarijärven Paavo ja se pientilallinen ovat uskoneet itseensä ja luottaneet maahansa ja valtaapitäviin. Nyt valta on Brysselissä. Omat ovat syöneet sanansa ja hylänneet suomalaiset arvot.

Peräänkuulutan lopuksi isänmaallista talouspolitiikkaa, valtion omistuksen vahvempaa roolia, investointeja tulevaisuuteen monialaisesti ja vastuun kantamista kaikista, myös siellä peräkylällä asuvista. Suomi on kokonaisuus, pitkä maa suurine mahdollisuuksineen. Arvostamalla ensin omaamme saavutamme arvostusta muiden silmissä. Meidän tulee rakentaa tulevaisuutta keskinäisen luottamuksen varaan. Me-henki on valtava voima, kun sen oikein oivaltaa ja sitä kasvattaa. Suomen tulevaisuus on yhteisöllinen vastuunkanto. Otetaan me-henki ja sen sisältämä vahva arvopohja käyttöömme joka tasolla, myös valtion toimissa.

Päivi  Lipponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kautta historian ihmiset ovat halunneet ennakoida tulevaisuutta. Tarve tulevaisuuden ymmärtämiselle on siis ikiaikainen. Nyt elämme nopeatahtisessa muutoksessa. Lisäksi asiat ovat hyvin kompleksisia. Jopa 90 prosenttia tietotaidosta vanhentuu kahdessa vuodessa. Tiedon määrä moninkertaistuu. Tarvitsemme siten välineitä, jotka tuottavat kokonaisymmärryksen päätöksentekoa varten. Hyvä päätöksenteko edellyttää näkemystä menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee siis historiantajua, kansan yhtenäisyyden arvostamista ja nykyaikaisen ennakointijärjestelmän.

Suomalaisen tulevaisuuspolitiikan ytimessä on hallituksen ja eduskunnan pitkäjänteinen keskustelu Suomen pitkän aikavälin tulevaisuudesta. Nyt aiheena on Suomen kestävä kasvu ja kansalaisten hyvinvointi 2030. Eduskunta vastaa valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon omalla mietinnöllään. Nämä kaksi paperia, valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ja eduskunnan tulevaisuusmietintö, ovat näkemyksellinen perusta ja lähtökohta seuraavalle hallitusohjelmalle. Kyse on siis erittäin tärkeästä prosessista, jossa olemme nyt parhaillaan mukana.

Kuvattu hallituksen ja eduskunnan välinen jatkuva tulevaisuusdialogi onkin ainutlaatuista maailmassa, ja se on asia, josta voimme olla ylpeitä. Meidän on silti kehitettävä ennakointiamme, sillä muutos ympärillämme nopeutuu ja epävarmuudet kasvavat.

Tulevaisuusselonteossa nostetaan tällä kertaa esille aihe, miten suomalainen yhteiskunta saadaan kukoistamaan, innostumaan ja miten voimme muuttaa kestävän kehityksen haasteet työllistäväksi talouskasvuksi, joka on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Uskon, että Suomella on paljon annettavaa myös globaaleiden ilkeiden ongelmien ratkaisemisessa.

Selonteon kärki on myös hyvinvointi, ihmisen oikeus arvokkaaseen, hyvään elämään. Kun toimeentulo vaarantuu, kun on työttömyyttä ja työpaikat katoavat kokonaan, kuinka silloin ihminen voi rakentaa merkityksellisen elämän, saada arvostusta yhteisössä, yhteiskunnassa, kun identiteetti on pitkälti rakentunut työn kautta? Kuinka taataan tällöin ihmisen toimeentulo? Kuinka pidämme yllä hyvinvointiyhteiskuntamme periaatteita ja toimintoja? Näihin vaikeisiin kysymyksiin meidän edustajien on osattava vastata, ja se prosessi alkaa tämän keskustelun myötä. Kyse on siis ennen kaikkea arvoista, että jokainen ihminen on arvokas, jokaisella ihmisellä on tärkeä tehtävä suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Suomi on arvokkaan elämän yhteiskunta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Talouskasvumme veturina on perinteisesti toiminut vientiteollisuus. Nyt vientimme on supistunut teollisuuden rakennemuutoksen, kansainvälisen talouden heikon kehityksen ja Suomen kustannuskilpailukyvyn heikentymisen myötä. Näiden syiden vuoksi teollisuuden työpaikkojen määrä on vähentynyt rajusti viime vuosina. Uu-sien työpaikkojen luominen on ollut lähinnä pk-yritysten vastuulla. Nyt olemme tilanteessa, jossa työpaikat vähenevät eikä uutta, korvaavaa yritystoimintaa synny tarvittavassa määrin. Julkisen vallan tehtävänä on luoda edellytykset ja kannusteet kilpailukykyiselle yritystoiminnalle, jonka kautta synnytetään Suomeen uusia työpaikkoja. Tarvitsemme ratkaisuja talouden kasvun aikaansaamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi. Käsittelyssä oleva tulevaisuusselonteko ei anna konkreettisia vastauksia siihen, miten Suomen talous saadaan käännetyksi takaisin kasvu-uralle.

Viime vuosina työllisyyden kasvua on ylläpitänyt käytännössä yksinomaan pk-sektori. Tilastojen mukaan vuosina 2001—2010 pienet ja keskisuuret yritykset loivat yhteensä noin 77 000 uutta työpaikkaa. Samana ajanjaksona työpaikat suuryrityksissä vähenivät. Pk-yritykset toimivat näin ollen talouskasvun moottorina. Koska pk-yritysten rooli työpaikkojen tekijänä on merkittävä, valtiovallan tulisi kannustaa yrittäjyyteen esimerkiksi verotuksen keinoin. Hallitus onkin keventämässä osakeyhtiöiden verotusta. Yhteisöveron alentaminen ei kuitenkaan hyödytä ollenkaan pk-yrityksistä henkilöyhtiöitä eikä toiminimiä, sillä niihin ei sovelleta yhteisöverokantaa. Yksityiset liikkeen- ja ammatinharjoittajat sekä henkilöyhtiöt edustavat yhdessä noin puolta suomalaisesta yrittäjäkentästä. Puolelta suomalaisista yrittäjistä jää näin ollen saamatta yhteisöveron alentamisen kaltainen yrittäjyyskannustin. Osakeyhtiöiden tavoin henkilöyhtiöt, liikkeen- ja ammatinharjoittajat ja maa- ja metsätalouden harjoittajat tarvitsevat veronhuojennuksen. Tällainen olisi esimerkiksi Suomen Yrittäjien esittämä varsin maltillinen tulosta tehtävä 5 prosentin yrittäjävähennys, jota keskusta lämpimästi kannattaa. Se vastaisi yritystason verovaikutukseltaan arviolta noin kolmannesta yhteisöverokannan alentamisesta.

Hyvinvointi syntyy talouskasvun kautta. Alkavien kasvuyritysten ongelmana on osaltaan rahoituksen saatavuus. Pankkien kautta saatava markkinaehtoinen rahoitus yksityisistä pääomasijoituksista puhumattakaan ovat usein kiven alla, vaikka yritysidea olisi kuinka hyvä.

Huolestuttavaa on, että tutkimus- ja kehittämistoiminta supistui viime vuonna tuntuvasti. Yritysten t&k-toiminta supistui reaaliarvoltaan lähes 10 prosentilla ja julkisen sektorin 6 prosentilla. Tutkimus- ja kehittämistoiminnasta ei pidä tinkiä vaikeinakaan aikoina, sillä vahva t&k-toiminta on perusta korkealle osaamiselle ja innovaatioille. Sama koskee koulutusta.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kestävä kasvu on tärkeä tutkimuskohde, jota on toisinaan hyvä ajatella laajasti ja luovastikin, kuten käsillä olevassa tulevaisuusselonteossa on tehty. Kestävä kasvu pitää sisällään niin talouden, ympäristön kuin kulttuurisen ja sosiaalisenkin kestävyyden, minkä lisäksi on tärkeää ymmärtää, ettei ihmistä voi irrottaa tästä yhteydestä. Jokaiselle yksilölle kuuluu oikeus elää hyvää ja merkityksellistä elämää.

Arvoista on puhuttava. Millaisen maailman maalaamme tilanteessa, jossa työn tekeminen ja sen merkitys muuttuu digitalisoituvassa ympäristössä? Suomessa työnteko on ollut arvo sinänsä. Työn tekeminen, itsensä elättäminen mielekkäällä työllä, on suotava kaikille jatkossakin ja myös osatyökykyisille.

Suomen pohjoinen sijainti on aiemmin ymmärretty taakaksi. Mutta pohjoisten merialueiden avautuminen kääntää koko kartan positiivisesti ylösalaisin. Suomi on portti Barentsin alueelle ja laajemmin koko arktiselle alueelle. Arktinen osaaminen on vahvuutemme, jota pitää vaalia. Yhteistyötä arktisella alueella tulee aktiivisesti edistää.

Pohjois-Suomen tulevaisuuden menestysresepti nojaa toisaalta osaamiseen ja korkeaan teknologiaan ja toisaalta alueemme runsaisiin luonnonvaroihin. Etenkin siirtyminen kohti uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa biotaloutta — tai kuten sanotaan: fotosynteesitaloutta — kohottaa meidät uuden talouskasvun ytimeen. Luonnonvaroistamme voidaan jalostaa uuden ajan huipputuotteita, kuten biopolttoaineita ja puukuituun perustuvia biokomponentteja.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunta on meille sosialidemokraateille tärkeä hanke. Olemme pitäneet ja pidämme vahvaa julkista sektoria tärkeänä hyvinvoinnin luojana. Selonteko on tältäkin osin hyvin laadittu. Joissakin kohdin se kuitenkin on jopa sosialidemokraatin lukemana kovin valtiokeskeinen. Siinä todetaan aivan oikein, että kestävä julkinen talous on hyvinvoinnin kannalta välttämätön. Mutta siinä sanotaan julkisen talouden tuottavuuden 0,25 prosenttiyksikön kasvun vahvistavan julkista taloutta enemmän kuin koko kansantalouden tasolla tapahtuvan vastaavan tuottavuuden kasvun. Ajattelu on tainnut tässä harhautua omille teilleen, sillä tokihan koko tuottavuuden kasvu ja sitä seuraava palkkojen nousu johtaisi tulonsiirtojen tarpeen vähenemiseen, ja ennen kaikkea lienee hyvinvointitavoitteelle otollista, jos ihmisillä on myös hieman omaa ansaittua rahaa käytössä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! 3 minuutin puheenvuorossa on mahdollisuus vain yksi näkökulma nostaa. Siksi ilolla yhdyn äskeisen puheenvuoron käyttäjän, edustaja Tuppuraisen, näkemykseen Pohjois-Suomen mahdollisuuksista painottamatta tässä puheenvuorossa erikseen enää niitä.

Pienen kansan voima on sivistyksessä. Siksi kasvatus ja koulutus ovat aivan ytimessä, kun arvioimme kansakuntamme mahdollisuuksia. Kaksi instituutiota on tässä avainasemassa, nimittäin koti ja kotikunta.

Kodissa luodaan se perusluottamus, joka kantaa lapsesta aikuisuuteen kasvavaa ihmistä koko hänen elämänsä ajan. Henkinen tasapaino, kyky omaksua käsitys oikeasta ja väärästä, aineellisten, henkisten ja hengellisten tarpeitten tasapainon tyydyttäminen, ne kaikki lähtevät kodista. On traagista, että juuri meidän maassamme on tämä elämän peruskehto suurissa ongelmissa. On tilastollinen tosiasia, että Euroopasta löytyy vain vähän maita, jos juuri lainkaan, missä perheväkivalta on saanut ne mittasuhteet, jotka sillä Suomessa on. Kun juuri koti on se paikka, jossa tulevaisuus luodaan, on oltava todella huolestunut tästä kehityksestä. Perheinstituutio tarvitsee kaiken mahdollisen tuen.

Kotikunta on se toinen instituutio, joka on tulevaisuuden luomisessa keskeinen. Kotikunta nimittäin toteuttaa perusterveydenhuollon, kuten neuvolapalvelut, se toteuttaa päivähoidon, koko varhaiskasvatuksen, peruskoulutuksen sekä toisen asteen koulutuksenkin. Tämäkin instituutio on juuri nyt kriisissä, yhtäältä taloudellisessa ja toisaalta organisatorisessa.

Taloudellisen kriisin juuret ovat tietenkin kansainvälisessä taloustilanteessa, mutta ongelmaa ei ole helpottanut tämä hallituksen halvaantunut tilanne, kykenemättömyys synnyttää uutta yrittäjyyttä ja teollisuutta ja siten parempaa valtiontaloutta. Säästöt ja leikkaukset ajavat kunnat tilanteeseen, jolloin ne eivät enää kykene luomaan turvallisia olosuhteita lasten ja nuorten kasvulle eli turvaamaan kotien kanssa sivistysyhteiskunnan tulevaisuutta.

Institutionaalisen kriisin hallitus on synnyttänyt itse. Se on pannut hyrskyn myrskyn sekä kuntarakennekeskustelulla että sote-sekoilulla tämän perusyhteisön, joka joutuu käytännös-sä virkamiehistönsä ja luottamushenkilöittensä kautta demokraattisella päätöksenteolla kantamaan vastuun sivistysyhteiskunnan perusasioista.

Johtopäätökseni siis on, että selonteko ei näe riittävästi tätä kodin ja kotikunnan tasoa ja sen merkitystä. Se puhuu visioista vuodelle 30 ikään kuin irrallaan arjen todellisuudesta. Kuten aikaisemmin totesin, vuonna 30 tänä vuonna syntyvä lapsi on 17-vuotias ja nyt 10-vuotias lapsi 27-vuotias. Se vahvistaa siis sen, että nuo mainitut instituutiot ovat avainasemassa tätä tulevaisuutta luodessamme.

Vielä kolmantena instituutiona mainitsisin kirkon roolin. Sillä on keskeinen rooli, kun se luo käsitystä oikeasta ja väärästä. Kaiken lisäksi tulevaisuudessa uskontojen rooli tulee ilmeisesti koko maailmassa korostumaan. Modernisaatioprosessissa kohtaa kristillinen kirkko yhtä lailla kuin muslimimaailma, hindulaisuus koko sen haasteen, mikä tälle uskonnolliselle todellisuudelle tulee. Tämän hetken maailman kriisitilanteissa näemme, miten suuri rooli kaikilla näillä uskonnoilla kriisien ratkaisussa tai ratkaisemattomissa ongelmissa on.

Lopuksi vain maininta siitä — kun tässä puhutaan digitaalimurroksesta ja internet-taloudesta — että mikäli laajakaistaa ei pystytä toteuttamaan koko maassa, niin juuri maaseutu-Suomelle on ongelma tämä tulevaisuudennäky. Nimittäin siinä pystytään elämään mukana vain, mikäli on nämä perusedellytykset luotu.

Pohjoisen tutkimus on tärkeää pitää esillä myöskin, nimittäin pohjoisen tutkimusasemat ja yliopistot ovat niitä, (Puhemies koputtaa) joihinka Euroopan unionista on varmasti nyt entistä helpompi saada rahoitettavia tutkimusohjelmia siitä syystä, että arktinen alue on niin voimakkaassa nousussa. EU:n informaatiokeskus pitää tulevaisuudessa saada Rovaniemelle.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän päätöksillä ja teoilla tehdään tulevaisuus, ja tulevaisuus on jo huomenna.

Tulevaisuusselonteko osuu oikeaan todetessaan, että olemme digitaalitalouden murroksessa, että olemme siirtymässä eteenpäin laitekehityksestä kohti palvelukehitystä. Tässä selonteossa useita sivuja käytettiin juuri tämän digitaalitalouden perusasioihin ja sen kehittymiseen, mutta tällä hetkellä valitettavasti päätökset ja teot eivät ihan vie siihen suuntaan. Valitettavasti siirtymää tähän digitaalitalouteen hidastaa tällä hetkellä infrastruktuurimme kehitys, joka tulee vielä jälkijunassa. Tietoliikenneyhteyksien toteuttamisessa ja niiden toimivuudessa on puutteita.

Kun puhumme digitaalitaloudesta, meidän pitää puhua samalla myös paremmista tietoliikenneyhteyksistä koko Suomessa, jotta todellinen siirtyminen palvelukehitykseen on mahdollista ja saamme digitaalitaloudesta irti täydet tehot. Jos kestävää kasvua halutaan edistää, vähintä, mitä valtio voi tehdä, on laittaa työkalut ja toimintaympäristö kuntoon. Sadan megan Suomi on olemassa vain tahtotilassa. Sen siirtäminen käytäntöön takeltelee, eikä tilanteen vaatimia nopeita toimia ole näköpiirissä. Laajakaista kaikille 2015 -hankkeen työpajassa viime lokakuussa kaikkien hallitusryhmien puheenvuoroissa vähäteltiin koko Suomen kattavan valokuituverkon merkitystä. Kyllä harvaan asutuilla seuduilla pärjää langattomillakin yhteyksillä, sitaateissa, mainittiin. Ehkä näin, jos puhutaan sähköpostin lukemisesta mökillä tai iltalehtien otsikoiden selailusta. Digitaalitalous tarkoittaa kuitenkin jotain paljon enemmän. Se tarkoittaa uutta tapaa järjestää palvelut, tehdä työtä, se on rakenteellinen murros monella tapaa. Asiat täytyy laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.

Tänään sain vastauksen ministeri Viitaselta kirjalliseen kysymykseeni valokuituverkkohankkeiden etenemisestä ja rahoituksesta. Valtio on tukenut sekä maa- ja metsätalousministeriön että liikenne- ja viestintäministeriön kautta valokuituhankkeita. EU-ohjelmakauden muutos ratkaisee ja vie rahoituksen maa- ja metsätalousministeriön puolelta, eikä liikenneministeriön rahoitus taivu tarvittaviin hankkeisiin keinotekoisen rajoituksen vuoksi. Siitä jäävät useat kyläkeskukset paitsi, ja sitä ei voida rakentaa yhtenäisinä verkkoina. Valtion kannattaa tehdä tässä hetkessä sellaisia investointeja, joista hyödymme vuosikymmeniä eteenpäin. Koko maan kattava, luotettava, toimiva valokuituyhteys ei ole itsetarkoitus. Se on väline, joka valtion täytyy taata, jotta yritykset, kunnat, kansalaisjärjestöt voivat hyödyntää kasvun ja työllisyyden mahdollisuuden. Aivan kuten sata vuotta sitten vedimme puhelinverkkoja, nyt on aika vetää valokuitukaapelointia.

Selonteko antaa nyt hallitukselle toivottavasti tarvittavan kipinän saattaa Suomi digitaalitalousaikaan jo toimivien yhteyksienkin puolesta. Toivon, että tässä ajassa tehdään oikeita päätöksiä, oikeita ratkaisuja ja vahvoja toimenpiteitä, että saamme myös digitaalitalouden tulevaisuuden kuntoon.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Asiaa esittelevä ministeri omassa esittelypuheenvuorossaan totesi seuraavaa: "Suomen keskeisimmät luonnonvarat ovat vanhan sanonnan mukaisesti puu ja pää." Nyt näyttää sekä tulevaisuusselonteon että Himasen—Castellsin raportin mukaan siltä, että meidän menestyksemme ongelma ei ole tuo puu vaan se pää. Siinä päässä on jotain vikaa, nimittäin suomalaisten päässä.

Häpeän kulttuuri estää Suomen kehityksen. Tämä on tänään julkaistun Pekka Himasen ja Manuel Castellsin tutkimusraportin keskeinen viesti. Kun raportti liittyy tulevaisuusselontekoon, tarkastelen sitä lyhyesti.

Himasen mukaan menestymisen esteet ovat pääosin henkisellä puolella. Suomen ei tulisi olla niinkään huolissaan julkisen talouden kestävyysvajeesta kuin maatamme ja kulttuuriamme vaivaavasta henkisestä kestävyysvajeesta. Häpeän kulttuuri on yksi henkisen kestämättömyyden ilmenemismuoto.

Häpeän kulttuuri tarkoittaa yhtäältä sitä, että olemme ylivarovaisia riskien ottamisessa, uu-sien ehdotusten ja avausten tekemisessä. Häpeän kulttuurissa mikä tahansa epäonnistuminen muodostaa valtavan ison henkisen painolastin yksilölle. Toisaalta häpeän kulttuuri tarkoittaa Himasen mukaan sitä, että menestymistä ei sallita ja että menestymisen näyttämistä kartellaan. Niin epäonnistuminen kuin menestyminenkin synnyttävät jostain meidän kulttuurillemme ominaisesta syystä häpeän tunteita, kateutta ja häpeää, kielteisiä tunteita.

Ehkä Himanen on löytänyt näin sanoessaan jotain tärkeätä kulttuurissamme vaikuttavasta henkisestä ilmapiiristä. Tuskin häpeä on kuitenkaan, eikä varmaankaan, koko kuva kulttuuristamme ja elämänmuodostamme. Häpeästä on muuten tehty myös väitöskirjatasoisia tutkimuksia suomalaisissa yliopistoissa.

Eittämättä tulee kyllä mieleen monien huippu-urheilijoidemme surulliset ihmiskohtalot. Huipulla olo on perustunut kovaan työhön ja ponnisteluun. Menestys on saavutettu kovassa kilpailussa, mutta sitten kun menestystä ei tulekaan, on ilmapiirissämme jotain, joka saa urheilijan kantamaan kansallisen epäonnistumisen ja häpeän kuorman yksin. Ihmisen henkinen kestävyys joutuu koetteille, ja osa yksilöistä murtuu kuorman alla, kuten tiedämme.

Jos urheilumenestys on perustunut sääntöjen vastaiseen toimintaan, kuten dopingiin, on rikkeen paljastuminen moninkertaistanut yksilön häpeäkokemuksen: on epäonnistuttu ja sitä paitsi toimittu väärin. Joskus taakka on kasvanut mittoihin, joka on johtanut urheilijan itsetuhoiseen tekoon, niin kuin tiedämme.

Häpeän kulttuurimme taustalla voi olla rentouden puuttuminen työnteosta ja ponnisteluista. Suomi on modernina yhteiskuntana varsin nuori. Nousumme maailman sivistysvaltioiden joukkoon on tuore ilmiö. Olemme siinä suhteessa selvästi nuorempi kuin esimerkiksi Ruotsi. Ankarat sotaponnistelut ja jälleenrakentaminen jättivät meihin vankan vakavuuden henkisen kulttuurin. Tavoitteiden asettaminen ja ponnistelut tavoitteen saavuttamiseksi ovat kenties liian usein tapahtuneet ikään kuin hampaat irvessä. Näin siitä syystä, että on ollut taisteltava sivuille vilkuilematta, jotta päästään samalle tasolle hyvinvoinnissa, demokratiassa, koulutuksessa, sivistyksessä ja kulttuurissa.

Arvoisa puhemies! Arvelen, että viime sotien vaikutukset ovat yhä vielä henkisessä kulttuurissamme, ja ajattelen, että ei meitä auta se, jos nyt halveksimme itseämme siksi, että meillä kenties on ylikorostunut häpeän kulttuuri ja henkistä heikkoutta. Tuomitsemalla itsemme ja henkisen menneisyytemme emme auta itseämme eteenpäin. Luulen, että on hyvä jatkaa keskustelua siitä, mistä henkinen ilmastomme ja kulttuurimme on peräisin. Ehkä me keskustelun kautta löydämme tarvittavaa rentoutta ja ketteryyttä, nopeampaa aloitteellisuutta ja rohkeampaa uudistumiskykyä.

Olemme monessa asiassa maailman maiden kärkikymmenikössä. Kannattaa ottaa siitä ilo irti ja rentoutua olemalla ylpeä siitä, mitä olemme jo saavuttaneet, (Puhemies koputtaa) ja leikitellä hulluiltakin kuulostavilla ideoilla ja visioilla luottaen siihen, että jotain arvokasta löytyy sille, joka uskaltaa.

Arvoisa puhemies! Kun saamme oman häpeämme käsitellyksi, ovat meille henkiset, sosiaaliset ja psykologiset ovet avoinna myös kansainvälisesti, oli sitten kysymys meidän lähdöstämme maailmalle tai toisenlaisten ihmisten ja kulttuurien tulosta keskellemme.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsillä olevassa valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa hahmotellaan Suomea, joka olisi monin tavoin parempi kuin tänään. On selvää, ettei tuollaiseen Suomeen päästä ilman meidän jokaisen panosta.

Kaiken perustana on ihmisten voimaannuttaminen ja kannustaminen tavoittelemaan omia päämääriään. Koulutus ja osaaminen ovat myös tulevaisuudessa niitä keinoja, joilla jokainen voi lisätä omaa annettavaansa yhteiskunnallemme. Vastavuoroisuuteen perustavassa yhteiskunnassa osaamisesta ja sen jakamisesta palkitaan, jolloin koko yhteiskunta hyötyy ja pääsee kehittymään. Olennaista on karsia lainsäädännöstä ja arjen käytännöistämme ihmisiä ja yrityksiä lannistavia elementtejä. Hyvän tekemisestä on seurattava ihmisille hyvää. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kannustinloukkuja puretaan. Kyse ei ole vain sosiaaliturvajärjestelmämme reformista, vaan myös siitä, miten itse kukin kannustamme läheisiämme tekemään parhaansa yhteiseksi hyväksi. Olipa kyse sitten työpaikan tai kodin arjesta, ihmiset ovat hyviä havaitsemaan sen, miten heidän panostaan arvostetaan, ja sovittamaan toimintansa havaitun arvostuksen mukaiseksi. Meillä ei ole taloudellisesti varaa lisätä kenenkään työhaluttomuutta, emmekä myöskään inhimillisistä syistä saa edistää kenenkään arvottomuuden kokemuksia.

Sivistys, yhteisöllisyys ja osallistaminen muodostavat paitsi hyvän yhteiskunnan myös hyvän työelämän perustan. Hyvässä työelämässä arvostetaan ihmisten aloitteellisuutta ja uskallusta ja annetaan ihmisille tilaa innovoida. Hyvä työelämä joustaa ja huomioi kunkin yksilölliset kyvyt ja elämäntilanteet. Hyvä työelämä ei myöskään polta ihmisiä loppuun ennen aikojaan. Keskeistä onkin, ettei hyvinvointia synny ilman hyvää työelämää. Paljon on muun muassa sellaisia johtamiseen liittyviä haasteita, joita me emme tässä salissa pysty ratkaisemaan. Kuitenkin esimerkiksi hyvän yrittäjyys- ja innovaatioympäristön luominen on sellainen asia, joka kuuluu mitä suurimmassa määrin myös eduskunnalle.

Arvoisa herra puhemies! Suurimmat kehitysharppaukset ihmiskunnan historiassa ovat usein tapahtuneet jonkinlaisten teknologisten mullistusten seurauksena. Elämme parhaillaan vahvan digitalisoitumisen aikakautta. Teknologian kehitys on tuonut laajasti uusia mahdollisuuksia myös tutkimus- ja kehitystoimintaan. Henkilökohtaisesti näen suuria mahdollisuuksia muun muassa terveydenhuollon tietokantojen ja niiden käytön kehittämisessä. Biopankkien ja muiden rekisterien joustava hyödyntäminen voi auttaa esimerkiksi uusien, yhä tehokkaampien täsmälääkkeiden ja hoitomuotojen kehityksessä.

Suomessa on mahdollisuus synnyttää merkittävää uutta osaamista ja vientiä ja saada huomattavia ulkomaisia investointeja, mikäli pelaamme korttimme oikein. Kansainvälinen kilpailu on tänä päivänä kovaa, mutta kehittämällä osaamistamme saamme turvattua tulevaisuuden työpaikat ja hyvinvoinnin.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä vähän ihmetyttää, minkälaista tulevaisuustutkimusta ollaan veronmaksajien varoilla maksettu, etenkin nyt, kun julkinen sektori on taloudellisessa ahdingossa ja hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarit murenevat samalla ympärillämme ja kansan kärsimys lisääntyy.

Hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen Himasen ja kumppaneiden hengentuotos ei tarjoa eväitä. Himanen uskoo maahanmuuton ratkovan ison tukun ongelmistamme. Ehkä näin teoriassa, jos vähän oiotaan tosielämän mutkia. Olisin Himaselta odottanut edes jotain laskelmia tähänkin kohtaan liittyen, kun kerran liksaakin maksettiin niin sanotusta tutkimustyöstä.

Maahanmuutto on valtiolle menoerä. Maahanmuuttaja on taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna hyödyllinen yhteiskunnalle vain, kun hän työllistyy ja alkaa maksamaan veroja. Totuus ei ole näin mutkaton. Maahanmuuttajien työllistymistä vaikeuttaa muun muassa kielitaidon puuttuminen, kouluttamattomuus tai työvoimakysynnän näkökulmasta vääränlainen koulutus sekä sopeutuminen suomalaisen yhteiskunnan arkeen. Jotain konkreettista olisi odottanut tältä tutkimukselta esimerkiksi tähän kohtaan.

Mielestäni panostaminen suomalaisten työkyvyn kohentamiseen ja tätä kautta kansantalouden tuottavuuden kasvattaminen olisi voinut saada enemmän painoarvoa tulevaisuusraportissa. Kai tämä oli liian perussuomalainen tai järkevä ajatus. Eikö investointi kaikkiin suomalaisiin — korostan vielä sanaa "kaikkiin" — olisi juuri voimakkaan kollektiivisen kulttuuri-identiteetin edistämistä? Tämänhän Himanen näkee mahdollisena voimavarana yhteiskunnallemme.

Himasen tulisi myös hieman paremmin perehtyä äärinationalistisiin ilmiöihin globaalisti ennen kuin keskittyy solvaamaan perussuomalaisia ja maalaamaan meistä kuvaa omien linssiensä läpi.

Muutoinkin tutkimusparadigmat ja työmotivaatio taitavat olla hieman hukassa, kun valtaisa budjetti riitti tähän lopputulokseen. Selonteossa yhteiskunnan pitäisi luoda epäonnistumisen hyväksyvä ilmapiiri sekä tarjota turvaa epäonnistumisen varalle. Tämä on rakentava lause, mutta fakta on, että tälläkin hetkellä 350 000 kansalaisellamme on maksuhäiriömerkintä, ja tämä porukka kasvaa koko ajan. Monelle heistä ei myönnetä pankkitunnuksia. Ilman niitä on todella vaikeaa enää hoitaa asioitaan. Seinä on vastassa yritettäessä asioida sähköisesti. Moneen virastoon ja laitokseen yhteydenotto alkaa olla miltei mahdotonta ilman tunnuksia. Tämä on räikeä epäkohta, jopa perusoikeuksia polkevaa.

Arvoisa puhemies! On myös jotain hyvääkin sanottava selonteosta. Liikkumattomuus on yhteiskunnallisesti erittäin tärkeä ja vakava asia. Vihdoin tämä aihe on nostettu esille selonteossa enemmän kuin yhdellä lauseella.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Tulevaisuusselonteossa muistutetaan ja puhutaan kansainvälisyydestä ja siitä, että Suomi on osa syvenevää kansainvälistä vuorovaikutusta. Minulla on sellainen mututuntuma, että muistuttamisen aika voisi olla jo ohi. En enää tänä päivänä aliarvioisi Suomea sen suhteen, etteikö täällä ymmärrettäisi kansainvälisyyden rooli nykyajassa yhteiskunnassamme. Kyllä minun mielestäni ymmärretään. Minun mielestäni suomalaiset ovat fiksuja ihmisiä virheistään huolimatta, mutta virheitä tehdäänkin kaikkialla aivan kuin fiksuja ihmisiäkin on kaikkialla.

Olennaisempaa olisi todella syvällisesti pohtia, mitä kansainvälisyydellä ja kansainvälisyydelle aiotaan tehdä. Suomi on pieni maa, ja sen on vaikea näkyä kansainvälisillä markkinoilla. Meillä on tunnettuja brändejä ja yrityksiä hyvin vähän. Ulkopolitiikan keihäänkärki ja merkittävä rahankäytön kohde tuntuu sen sijaan olevan kehitysapu ja erilaisissa järjestöissä toimiminen.

Jotta tulevaisuuden mahdollisuuksista saataisiin luja ote erityisesti kaupallisessa mielessä, olisi hyödyllistä kehittää mekanismeja tehdä ulkopolitiikkaa enemmän myös kaupankäynnin kautta ja uskaltaa siten kajota näihin perinteisiin tapoihin, kehitysapuun, järjestöissä toimimiseen, silläkin riskillä, että niistä jouduttaisiin siirtämään resursseja sellaisille alueille, politiikan lohkoille, joista voitaisiin saada enemmän ja kokonaisvaltaisempaa hyötyä. Kasvua tarvitaan lisää, ja sen saaminen edellyttää vientiä, bisnestä, kansainvälistä kaupankäyntiä.

Selonteko arvioi kansainvälisyyttä monin sanankääntein. Kansainvälisyyteen kytkeytyvät kieli, kielipolitiikka ja koulutuspolitiikka. Meillä istuu hyvin lujassa se ajattelu tai tositilanne, että Suomessa on kaksi virallista kieltä, suomi ja ruotsi, mutta pitää voida kysyä, millaista kielitaitoa tarvitaan tulevaisuudessa. Voiko olla niin, että tulevaisuudessa ruotsin kielen merkitys hiipuu entisestään ja muiden kielten osaamisen merkitys vahvistuu entisestään?

Kun tulevaisuutta visioidaan, niin ne visiot ovat totta kai meiltä kaikilta vain arvioita, jotka voivat mennä pahastikin pieleen, mutta olen silti pettynyt, ettei kielitaidon monipuolisuutta tai vaihtoehtoisia tapoja laajentaa suomalaisten kielitaitoa uskalleta edes tulevaisuusselonteon tasolla kartoittaa. Tältä osin syntyy mielikuva, että on vain nykytapa hoitaa kielipolitiikka, muita ei ole eikä tule. Kielipolitiikka, joka on kansainvälisyydessä välttämättömyys, uupuu selonteosta, mutta siihen olisi järkevää paneutua. Tämä voi olla yksi niistä isoista ratkaisuista, joita meidän on jonain päivänä uskallettava tehdä.

Ville Vähämäki /ps:

Puhemies! Aivan ensimmäiseksi meidän täytyy käsittää se, että maailma on tullut vuonna 2008 alkaneesta lamasta aivan toisenlaisessa kulmassa takaisin. Meillä on Suomessa tuotteita, me osaamme tehdä semmoisia tuotteita, mitä kukaan ei tänä päivänä halua ostaa, niiden kysyntä on vähentynyt. Meidän täytyisi osata kehittää uudenlaisia sovellutuksia, tuotteita, mitä ihmiskunta tulevaisuudessa haluaa ostaa, nyt ja sitten, kun lähestytään vuotta 2030.

Tässä tulevaisuusselonteossa sivutaan muutamalla lauseella tutkimusta, joka on tehty tulevaisuusvaliokunnassa johdollani. Sen nimi on "Suomen sata uutta mahdollisuutta", jossa käydään läpi 100 innovaatiota tai sovellusta, joilla Suomi voisi saada uutta kasvua aikaan. Nämä 100 uutta sovellusta on jaettu 20:een elämän osa-alueeseen, jotka tuottavat tulevaisuudessa ihmiselle huomattavan lisähyödyn vuoteen 2030 mennessä. Nyt haluaisin nostaa esille sen, että kun bkt:n kasvua voidaan saada aikaan sekä tuottavuutta lisäämällä että työpanoksia lisäämällä, niin onhan se aivan totta, että tuottavuuden kasvattaminen on aika hankalaa mutta sen lisääminen ennen kaikkea toisi nopeiten niitä lisähyötyjä.

Nyt meillä on kuitenkin olemassa hyvin paljon lainsäädännöllisiä esteitä, joita käyn hieman tässä läpi.

Tulevaisuudessa muun muassa automatisoitu liikenne tuo huomattavan lisähyödyn, mutta tällä hetkellä liikenteen osalta laki estää kuljettamattoman henkilöauton käytön maanteillä sekä kaduilla.

Toisena esteenä pikavalmistuksen osalta meillä täytyisi selvittää tuotevastuut: kenellä on vastuu, ja mitkä ovat nämä oikeudet, jos pikavalmistus yleistyy huomattavasti?

Etätöiden osalta voisimme lisätä tehokkuutta huomattavasti, mutta sielläkin on monia lainsäädännöllisiä esteitä, jotka liittyvät muun muassa etätöiden kannattavuuteen, valvontaan, työsopimuksiin sekä työmatkojen subventointeihin.

Oppimisen ja opastuksen yksilöllistymisen osalta meillä on esteitä opetussisältöjen laadinnassa, sekä viimeisenä asiana nostan avoimen datan ja monet muut sovellukset nettimaailmassa ja uusissa sovelluksissa. Siellä meillä on tietynlaisia yksityisyydensuojaan liittyviä lainsäädännöllisiä ongelmia.

Aikani taitaa olla tämän puheen osalta loppu, mutta jatkan myöhemmässä vaiheessa.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Tulevaisuusselonteko on jäänyt sen taustalla olevan Himasen työryhmän raportista seuranneen kohun alle varsin pitkälti ja varsin valitettavasti. Ottamatta sen enempää kantaa Himasen raporttiin ja sen tilaamisessa käytettyihin toimintatapoihin on todettava, että tulevaisuusselonteko on tärkeämpi kokonaisuus kuin tämä kohu, joka on ollut päällänsä.

Se, että pystymme rakentamaan hyvinvointiyhteiskuntaa eteenpäin tulevaisuuteen, edellyttää analyyttista suhtautumista siihen, mitä on tehty. Lisäksi pitää kyetä haistelemaan tulevaisuuden trendejä. Tulevaisuusstrategian arvo on niissä ajatuksissa, työkaluissa ja toimintalinjoissa, jotka sieltä nousevat esiin.

On selvää, että tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää avointa mieltä ja uudenlaista ajattelua. Maailma muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. Muutosten laineissa on kyettävä liikkumaan joustavasti, muuten ne keikauttavat kokonaan kumoon. Suomen on löydettävä ja meidän on haettava uudenlaisia ja omaperäisiä ratkaisuja tulevaisuuden menestyksen avainten löytämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Selonteossa on huomioitu hyvin kaikki ne tutut ja tärkeät seikat, joista hyvinvointimme koostuu. Vakaa julkinen talous, joka on perusedellytys laadukkaille ja kattaville hyvinvointipalveluille, rakentuu työn tekemisestä ja yrittämisestä. Kestävä kasvu perustuu osaamiseen, sivistykseen, hyvään johtamiseen, ympäristön kantokyvyn huomioon ottamiseen ja yhdessä tekemiseen. Ratkaisevaa on löytää, tunnistaa ja hyödyntää omat kansalliset vahvuutensa.

Yhteisöllisyys takaa, että välitämme toisistamme ja luotamme toisiimme. Jollain tavalla näinä vaikeina aikoina on lohdullista nähdä, miten erilaisia vastoinkäymisiä kokeneet ihmiset löytävät voimaa ja tulevaisuudenuskoa uusista yhteisöistään. Yhteisöllisyyden kannalta ratkaisevaa on, että kykenemme estämään maan jakautumisen kahtia hyvin voiviin ja huonosti voiviin kansalaisiin. Eriarvoistumiskehitys on otettava vakavasti, ja siihen on puututtava kaikin mahdollisin keinoin, mitä tässä talossa on käytettävissä.

Vastuutaan hyvinvoinnista ei voi ulkoistaa kunnalle tai valtiolle. Tämä perustotuus on hieman hämärtymässä. On selvää, että ihmisten vastuu itsestään ja lähimmäisistään tulee korostumaan tulevaisuudessa. Sen lisäksi tarvitsemme kattavat yhteiskunnan turvaverkot, joihin voi luottaa vastoinkäymisten hetkellä.

Väestön ikääntyessä meidän on nostettava ikääntyvien ihmisten mukanaolo kansalaisyhteiskunnassa arvoonsa. Meidän on huolehdittava järjestösektoristamme, jotta myös jatkossa meillä on tahoja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia olla mukana, osallistua toimintaan ja tavata muita ihmisiä. Kaiken kaikkiaan sukupolvia ei tule ajaa toisiaan vastaan, vaan ymmärrystä sukupolvien välisestä vuorovaikutuksesta ja yhteisöllisyydestä tarvitaan entisestään lisää.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Oli mielenkiintoista huomata Himasen työryhmän päätyneen samoihin johtopäätöksiin, joista ministeri Ihalainen on lähiaikoina puhunut. Suomessa tarvitaan henkisen ilmapiirin muutosta etenkin työelämässä. Hyvinvointi syntyy työstä. Siksi meidän tulee panostaa johtamis- ja työkulttuurin uudistukseen, jolla parannetaan hyvinvointia ja jaksamista. Kuten työryhmäkin toteaa, ilman työilmapiirin muutosta ja työhyvinvointiin satsaamista tuottavuuden parantaminen ei lopulta ole mitenkään mahdollista.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Meidän on tarpeen joskus aina silloin tällöin pysähtyä vähän pohtimaan yhdessä niitä tulevaisuuden näkökulmia, joita meillä edessämme on. On selvää, että moni asia tulee muuttumaan, aivan niin kuin edustaja Taimela tuossa edellä kertoi omassa puheenvuorossaan. Globaalit markkinat myöskin muuttuvat erittäin paljon. Yksi asetelma ja puheenaihe, jota en ole Suomessa enkä Euroopassa havainnut tulevaisuutta ajatellen, on se, että eteläinen maapallonpuolisko on kasvattanut erittäin merkittävästi kilpailukykyään ja osin myöskin pohjoisen pallonpuoliskon kustannuksella. Tätä on hyvä pohtia ja miettiä, mitä kaikkea se meille merkitsee.

Kaksi erillistä havaintoa tästä asiasta. Toinen on biotalous, joka myöskin tässä tulevaisuusselonteossa on kohtuudella mainittu, mutta ei ole menty isommin yksityiskohtiin eikä pohdittu tuota äskeistä näkökulmaa. Tämä biotalouden osuus on sellainen, joka muodostaa meille yhden suurimmista mahdollisuuksista monella eri tavalla. Se vaatii aivan erityistä teknistä osaamista. Se, jos mikä, on high techiä. Siinä, jos missä, on mahdollisuus edelleenkin kehittää merkittävällä tavalla monia sellaisia artikkeleita, joissa nykyinen jalostusarvo meidän luonnonvaroistamme on erittäin alhaisella tasolla. Tulevaisuudessa se on varmasti korkeammalla tasolla. Tätä tutkimustyötä tehdään kaikkialla maailmassa, ja jos me emme siinä ole eturivissä, me jäämme jalkoihin ja taas se meidän kilpailukykymme uhkaa heikentyä ja heikentyä nimenomaan meidän kilpailijoihimme nähden.

Meillä ei ole varaa jättää hyödyntämättä meidän luonnonvarojamme. Se on päivänselvä asia. Samalla kun me sitä teemme kestävällä tavalla, me saamme myöskin kaupantekijäisiksi myönteiset ilmastovaikutukset nykyiseen politiikkaan ja toimintatapaan verrattuna ja edelleen myönteisiä asioita: vaikutukset kauppataseeseen ja vaihtotaseeseen ovat myöskin erittäin merkittävät. Tällä hetkellä tässä talouden tilanteessa me kannamme huolta näistä asioista eli siitä, miten meidän vientimme ja tuontimme suhde on. Jos millä, niin näillä sitä pystytään korjaamaan ja korvaamaan erittäin nopeasti ja erittäin tehokkaalla tavalla. Se tuo nämä lukuisat myönteiset vaikutukset tullessaan, tietenkin totta kai alueelliset vaikutukset, työllisyysvaikutukset, aluetalousvaikutukset mukaan lukien.

Puhemies! Toinen merkittävä asia on arktinen osaaminen. Meillä kaikki täällä, tässä maassa, tehdään käytännössä sellaisiksi, että ne kestävät miinus 40:tä astetta. Tälle on kysyntää maailmalla, ja tässä meidän pitää olla etukenossa ja viedä tätä osaamistamme erittäin merkittävällä tavalla maailmalle, koska onhan se niin, että kun arktista aluetta joka tapauksessa tullaan hyödyntämään, on parempi, että se tehdään sellaisella tekniikalla, jota Suomi voi tuottaa, joka on maailman huippuluokkaa, kuin sellaisella tekniikalla, jossa kokeillaan, kestäisikö se niitä arktisia olosuhteita vai ei. Se on myöskin ympäristön etu, ja siksi meidän kannattaa olla asiassa liikkeellä.

Puhemies! Ihan lopuksi kaksi sanaa siitä, että meillä ei ole varaa monimutkaistaa enää meidän yhteiskuntaamme. Se on yksi asia, jossa me menetämme sitä kilpailukykyämme myöskin. Menetämme sitä rohkeutta, menetämme sitä innovatiivisuutta ja sitä, millä tavoin lähtevät yritykset ja ihmiset liikkeelle ja ovat omatoimisia. Meidän on luotava yhteiskunta, joka on osaamisyhteiskunnan jatke, ja se on asenneyhteiskunta, jossa luottamusta ihmistä ja yritystä kohtaan kasvatetaan. Tällä tavalla me saamme rohkeuden, kokeilujen ja innovaatioiden ja edistyksen mallimaan leiman, joka hyödyntää omat mahdollisuutensa eikä rakentele esteitä menestykselle.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Selonteon tausta-ajattelijana on henkilö, jonka yliopistoluennoilla sanoma on kiteytynyt niille osallistuneitten kertoman mukaan ajatukseen, että kun olemme kivoja toisillemme, niin elämä täällä maailmassa on kivempaa. Kun tällainen ajattelu on taustalla, olisi sopinut odottaa todella jymypaukkuja, uutta luotaavia ajatuksia selonteosta, mutta sellaisia ei löytynyt.

Ihmettelen, minkälaiseen ihmiskäsitykseen tämä selonteko painottuu. Ei voi olla huomaamatta lähes yksisilmäistä talouspainotteisuutta. Ihminen nähdään vain homo economicuksena. Sosiaaliset ja henkiset ulottuvuudet ilmenevät selonteossa varsin ohuina. Kaikki on alisteista ta-loudelle. Kaikki inhimillinen on vain sellaista, jolla on välinearvo suhteessa talouteen. Punaisena lankana selonteossa ei ole se, että elämä itsessään on arvokas.

Arvoisa puhemies! Myös kriisitietoisuus näyttäytyy hyvin vajavaisesti selonteossa. Usein juuri kriisien kautta syntyy uutta. Merkitseehän jo lähtökohtaisesti, etymologisesti, sana "kriisi" ratkaisua, pakottautumista ajattelemaan uudella tavalla. Tulevaisuus on aina näköalatonta, jos ei ole tulevaisuudenuskoa, toivoa paremmasta. Tällöin ollaan näköalattomuuden vankilassa. Meillä ei ole mitään hävettävää kansallisessa omaleimaisuudessa, omintakeisuudessamme, historian ja maantieteellisen sijaintimme muokkaamassa juurevuudessamme ja omaperäisessä kielessämme. Ne ovat voimavarojamme, joita meidän on nöyrästi, ylpeänä arvostettava ja niillä työkaluilla tähyttävä tulevaisuuteen eurooppalaisten arvojen kanssa, joita totuus, kauneus ja hyvyys edustavat.

Arvoisa herra puhemies! Edesmennyt, arvostettu historian professori sanoi joskus, että hänen mielestään futurologia on humpuukia. Itse historioitsijan koulutuksen saaneena en aivan tähän arvostamani professorin näkemykseen voi yhtyä. Tulevaisuuteen tähyäminen on välttämätöntä, että elämää voitaisiin ennakoida, mutta kaikkeen sellaiseen, mikä kiiltää, ei tule suhtautua kritiikittömästi.

Anu Urpalainen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tuntuu, että edustaja Kivelä ja minä olemme lukeneet aivan eri tavalla tätä selontekoa. Selonteon esipuheessa kerrotaan, että tämä selonteko keskittyy linjaamaan niitä edellytyksiä, joilla voidaan luoda kestävää kasvua tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Erityisesti tässä tilanteessa, jossa Suomi tällä hetkellä on, mielestäni tästä jos mistä löytyy vahvaa pohdintaa ihmisen yhteisöllisyydestä, sivistyksestä ja osallisuudesta ja siitä, mikä meillä täytyy olla pohjana, kun rakennamme tulevaisuutta. Sivistys ja osaaminen liittyvät toisiinsa, ja myös yhteisöllisyys ja osallisuus ovat toistensa kavereita. Ne ovat tulevaisuuden rakentajia.

Kuten tässä selonteossa todetaan, jo nyt ja myös tulevaisuudessa tämän kaiken ihmisyyden rinnalla taloutemme on digitaalitaloutta hyvin vahvasti ja yhteisöllisyyttä ja osallisuutta rakennetaan jo nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän digitaalisten palveluiden avulla, mutta silmästä silmään, kädestä käteen -kohtaamista ei saa unohtaa. Päinvastoin, sitä täytyy vahvemmin ja systemaattisemmin rakentaa. Yksinäisyyttä vastaan tulee taistella ja jo pienestä pitäen on yhteisöllisyyttä rakennettava entistä määrätietoisemmin, sillä ihmisten keskinäinen kunnioitus, sivistys ja yhteisöllisyys ovat ja tulevat olemaan kansakuntamme kulmakiviä.

Tulevaisuusselonteon tavoitteet ja linjaukset ovat osuneet ytimeen. Siinä on myös mietitty vahvasti kansakuntamme kipupisteet sekä nähty selvästi ne alueet, mihin meidän on keskityttävä ja panostettava ja missä myös keskustelua on käytävä: kestävä kasvu, houkutteleva toimintaympäristö, sivistys, osaaminen, yhteisöllisyys, osallisuus sekä julkinen sektori kestävän kasvun tukena. Kaikki tämä pohja, meidän ja tulevien suomalaisten pohja, on rakennettu kodeissa ja rakennetaan kodeissa sekä koululaitoksessa varhaiskasvatuksesta lähtien. Nyt valmisteilla olevat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet sekä varhaiskasvatuslaki arvopohjineen ovat avainasemassa tämänkin tulevaisuusselonteon nostamien asioiden edessä. Kuinka kasvatamme ja koulutamme tulevaisuuden aikuisia? Onko nykyinen toimintamme linjassa tulevaisuuden hyvinvointimme rakentajana? Siitä ja sitä on syytä tässä ja nyt pohtia.

Selonteossa todetaan, että osaamispohjamme ja sivistystasomme ovat uudistuskykymme kannalta äärimmäisen kriittisiä. Tulevaisuuden ja jo nyt nykyisyyden taidot eroavat menneisyyden vaatimuksista. On pystyttävä näkemään kokonaisuuksia, osattava toimia luovasti ongelmanratkaisutilanteissa, ja lisäksi meillä on oltava valmiutta jatkuvasti ottaa käyttöön uusia ajattelun ja kommunikaation välineitä. Siinä on meidän yhteiskuntamme koulujärjestelmälle iso haaste.

Tästä on hyvä jatkaa tämän selonteon pohjalta ja miettiä niin tulevaisuusvaliokunnassa nyt tätä jatkotyötä kuin hallituksessa tulevia lainsäädäntöjä ja uudistuksia.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että välillä katsotaan tulevaisuuteenkin. Ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen, totesi jo ministeri Vapaavuori ja joku paljon aikaisemmin sitten jo.

Filosofi Himasen tutkimuksessa kehutaan, että tutkimus on vaikuttanut poikkeuksellisen suoraan Kataisen hallituksen syyskuun alussa julkaisemaan rakenteellisten uudistusten pakettiin. Tosiasia on kuitenkin, että tutkimuksen ehdotukset perustuvat pitkälti valtiovarainministeriön jo vuonna 2010 tekemään talouskatsaukseen ja muihin ministeriön tekemiin laskelmiin. Mutta löytyy tästä selonteosta kuitenkin myös faktaa. Selonteossa sanotaan suoraan: "Suomi on ajautunut tilanteeseen, jossa kansalaisten ja Suomessa asuvien hyvinvoinnin rahoituksen turvaava kasvu ei toteudu ilman erityisiä ponnisteluja." Lisäksi selonteossa tunnustetaan, että hallitus ei voi luvata, että se näkisi tarkasti tulevaisuuteen. No, ei sitä varmaan kukaan voi luvata.

Nyt kannattaisikin keskittyä katsomaan hieman lähemmäksi kuin vuoteen 2030. Kuten selonteossakin todetaan, Suomen julkinen talous on kestämättömällä uralla. Verotulojen kehitys jatkuu heikkona, kun talouskasvu pysyy vaimeana. Kasvua hidastaa työikäisen väestön supistuminen ja talouden tuotantopotentiaalin hidas kasvu. Samanaikaisesti julkisen talouden ikäsidonnaiset menot jatkavat kasvuaan ikääntyneiden määrän kasvaessa. Väestön ikääntymisestä aiheutuva ikäsidonnaisten menojen kasvu ajaa julkisen talouden rahoituksen kestämättömälle uralle pitkällä aikavälillä. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyysvajeen arvioidaan olevan noin 4,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kestävyysvaje kertoo, kuinka paljon julkista taloutta tulisi sopeuttaa vuoteen 2017 mennessä, jotta julkinen velkaantuminen ei karkaisi kestämättömälle uralle.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että hallitus käyttää energiansa selontekojen tekemiseen, sen tulisi tehdä myös päätöksiä siitä, kuinka Suomen valtion velkakierre katkaistaan ja tuo paljon puhuttu kestävyysvaje saadaan kuriin vaikkapa vuoteen 2017 mennessä.

Toki selonteosta löytyy selkeitä tavoitteita, joita pitäisi ryhtyä toteuttamaan heti, ja olisi aika unohtaa visiot ja lähteä vaikkapa karsimaan yritystoimintaa tarpeettomasti kahlitsevaa säätelyä, kuten selonteossa mainitaan. Tätä yrittäjien taakkaa on viime vuosina lisätty entisestään. On arvioitu, että yrityksille aiheutuu vuosittain lähes 2 miljardin euron hallinnollinen taakka pelkästään lakisääteisten tiedonantovelvoitteiden noudattamisesta. Verojen kerääminen sekä muiden hallinnollisten velvoitteiden hoitaminen on pois tuottavasta työstä, ja tuottavaa työtä Suomi nyt kaipaa.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusselonteossa, tarkemmin sanottuna sen 7. luvussa, puhutaan yhteisöllisyyden merkityksestä Suomen tulevaisuuden kannalta. Selonteossa todetaan yhteisöllisyyden olevan kriittistä tulevaisuuden menestykselle. Huomio on oikea, sillä yhteisöllisyys ei nyky-yhteiskunnassamme ole enää itsestäänselvyys. Yksilöllisyyden korostuminen, yhtenäiskulttuurin mureneminen ja yhteiskuntaluokkien sosiaalinen eriytyminen rapauttavat perinteistä suomalaista yhteisöllisyyttä, joka on kuitenkin maamme historian eri käänteissä ollut pienen kansakuntamme olennainen voimavara — mainittakoon vain talvisota.

Uudenlaista yhteisöllisyyttä toki syntyy virtuaalimaailmassa, näissä netti- ja some-yhteisöissä, mutta rakentavatko yhä erikoistuneempien aiheiden ympärille syntyvät yhteisöt suomalaista kansakokonaisuutta, se jää nähtäväksi. Pääministeri Katainen oli hiljattain Helsingin Sanomien haastattelussa aiheellisesti huolissaan yhteisöllisyyden tulevaisuudesta. Hän pohti, johtavatko virtuaaliset yhteisöt yhteisöllisyyden kasvuun vai pikemminkin siihen, että muodostuu toinen toisiaan vastaan asettuvia yhteisöllisyyksiä.

Arvoisa puhemies! Suomessa tarvitaan tulevaisuudessakin perinteistä yhteisöllisyyttä, yhteen hiileen puhaltamista ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatonta yhdessä tekemisen meininkiä. Tarvitaan pääministerin peräänkuuluttamaa vastuunkantoa yhteisistä asioista.

Valitettavasti kansalaisvastuu ei ole itsestään selvänä pysyvä asia, kuten selonteossakin mainitaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tänä päivänä yleisen asevelvollisuuden vastustajat nostavat päätään, eikä asevelvollisuuden suorittaminen ole enää kaikille nuorille itsestäänselvyys. Vastuuta yhteisestä isänmaasta ei haluta kantaa.

Mielestäni suomalaisen yhteiskunnan jäsenillä on oltava myös tulevaisuudessa oikeuksien lisäksi velvollisuuksia. En kannata minä minä minä -yhteiskuntaa, sillä velvollisuuksista riisuttu kansa lakkaa olemasta yhteiskunta sanan varsinaisessa merkityksessä. Suomalaisen yhteiskunnan pitää olla me-yhteiskunta. Esimerkiksi yleisellä asevelvollisuudella on strategisen merkityksensä ohella suomalaisten me-henkeä kasvattava vaikutus ja monenlaisia muitakin positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia syrjäytymisen ehkäisemisestä kansanterveydellisiin hyötyihin. Siksi yleistä asevelvollisuutta Suomen tulevaisuuden parhaaksi on syytä vaalia jatkossakin.

Jari  Lindström  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tulevaisuusselontekoon muutama huomio:

Suomen infra, sen kunto ja laajuus tulevat olemaan myös tulevaisuuden kannalta avaintekijöitä. Tosiasia kuitenkin on, että olemme laiminlyöneet niin tiestön, rautatieverkon kuin rakennuksetkin. Korjausvelkamme on kasvanut yli 50 miljardiin, ja lisää tulee. Ei kannata olla ylioptimistinen Suomen kilpailukyvystä, jos perusteet ovat murenemassa.

Perusteiden mureneminen on tapahtunut myös teollisuudessa. Murros on ollut nopea ja totaalinen. Tämmöisen hyvinvoinnin ja pärjäämisen mittaamisessa bkt jättää huomiotta monia tosiasioita. Bkt antaa väärän kuvan todellisesta tilasta. Se unohtaa muun muassa ympäristön ja rakennettuun ympäristöön liittyvät tekijät ja niihin tekemättömät investoinnit, jotka ovat tulevaisuuden suuri rasite. Kun elämme yli varojemme, varastamme lapsiltamme ja lastenlapsiltamme. Osin kaikki tämä tapahtuu käyttämällä puutteellisia hyvinvoinnin mittareita. Suomen olisikin otettava selkeämmin käyttöön GPI-mittaristo, aidon kehityksen indikaattori, bkt:n rinnalla. Silloin saisimme paremman kuvan todellisesta hyvinvoinnin tai pahoinvoinnin tilasta.

Muutama sana taloudesta ja siihen vaikuttamisesta:

Olemme pärjänneet yrittämisellä, yhteisillä ponnisteluilla ja vahvalla valtion tuella, muun muassa näillä. Nyt valtio pakenee liian usein vastuitaan, syytää vastuut muiden kannettaviksi mutta huolehtii kyllä EU-maksujen ja -normien täyttämisestä.

Herra puhemies! Suomalainen työvoima ja suomalaiset yritykset ovat kurimuksessa. Niihin ei panosteta riittävästi. Lisäksi EU kieltää erinäisiä asioita ja sotkeutuu jopa työttömyys- ja sosiaaliturvaan. Tämä kaikki kotikutoisen sääntelyn lisäksi aiheuttaa paljon ongelmia. Olen tehnyt toimenpidealoitteen valtion omistuspolitiikan selkeyttämisestä. Siinä vaadin hallitukselta nopeita toimenpiteitä synnyttää Suomeen uusi omistajuusstrategia, joka ajaisi kansallista etua ja tukisi työllisyyttä Suomessa.

Miksi tätä sitten tarvitaan? Valtio-omistuksilla on ollut suuri merkitys Suomen teollistamisessa ja hyvinvointivaltion kansantalouden kehittämisessä. Suomen valtiolla on laaja infrastruktuuriomaisuus. Valtion infran verkoston tasearvo on arviolta 19 miljardia euroa. Infraverkoston jälleenhankinta-arvoksi on arvioitu jopa 200 miljardia euroa. Tästä omaisuudesta tulee pitää hyvää huolta. Mikä on sitten viisasta tulevaisuudessa, siitä tulee ottaa selvää laaja-alaisen strategiatyön kautta. Valtion on alettava kantamaan vastuuta Suomesta ja suomalaisista nykyistä paremmin, puolustettava omiamme, vaikka elämme suuressa yhteisössä, Euroopan unionissa.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuusnäkemykset esimerkiksi väestön määrästä ja ikärakenteesta perustuvat käytössä oleviin ennustuksiin. Tässä yhteydessä on muistettava väestökehityksen olevan vaikeasti ennustettavissa oleva asia. Suomessa aiempina vuosikymmeninä tehdyt ennusteet eivät ole onnistuneet mainittavan hyvin.

Tulevaisuuden väestökehityksestä puhutaan todennäköisyyksinä. Esimerkiksi Tilastokeskuksen vuoden 1970 alussa tekemä ennuste Suomen väestömääräksi vuonna 2000 oli 4,4 miljoonaa. Tuona kyseisenä vuonna väestömäärä oli kuitenkin 5,18 miljoonaa. Visio vuodelle 2030, perustelut kestävälle kasvulle: työikäisen väestön ennakoidaan supistuvan noin 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Samaan aikaan yli 64-vuotiaiden määrä kasvaa 500 000 henkilöllä. Nämäkin ovat myös ennusteita.

Valtioneuvoston visio vuodelle 2030: kaik-kien Suomessa on hyvä elää merkityksellistä ja arvokasta elämää. Toisaalta kaikkialla nähdään ikääntyvät ihmiset vain menoeränä eikä positiivisesti voimavarana nyt ja tulevaisuudessa. Ikääntyminen ei siis ole Suomelle pelkkä taakka vaan oikein ymmärrettynä ja hyödynnettynä myös vahvuus ja voimavara yhteiskunnalle. Ikäänty-vien innovatiivisuus ja luovuus on vain saatava yhteiskunnan hyödyksi nyt ja myös tulevaisuudessa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Palaan keskustelun aikana esitettyihin teemoihin ja yritän tässä käytettävissä olevassa ajassa ehtiä kommentoida niistä kahta.

Edustaja Hirvisaari ja monet muut ovat viitanneet maahanmuuttoon, ja se onkin hyvin vahvasti sekä tulevaisuusselonteossa että tässä kansainvälisen tutkijaryhmän raportissa esillä. Edustaja Hirvisaari puhui haittamaahanmuutosta, ja se tuntuu kyllä äkkiseltään aika tylyltä termiltä silloin, kun tarkoitetaan hädänalaisia ihmisiä, jotka pakenevat erittäin kurjista oloista yrittäen hakea parempaa elämää. Mutta jos katsotaan vahvempia teollisia talouksia, ajatellaan vaikka maita kuten Saksa tai Kanada tai Ruotsikin, niin aika monille näistä vahvimmista teollisista talouksista on yhteistä se, että niissä maahanmuutto — sekä työperäinen, ammattimainen maahanmuutto että myös humanitäärinen maahanmuutto — on ollut melkoisen vahvaa. Eli aika vaikea vetää sellaista johtopäätöstä, että tämä edustaja Hirvisaaren haittamaahanmuutoksi kutsuma ilmiö olisi kovinkaan paljon näitä muita teollisia talouksia turmellut.

Edustaja Elomaa puhui, että maahanmuutta-jien työllistämistä vaikeuttaa kielitaidon puute ja väärä koulutus. Tämä pitää paikkansa, ja juuri sen takia kannattaakin satsata maahanmuuttajien kotouttamiseen, ja toivon, että edustaja Elomaa ja muut perussuomalaisen eduskuntaryhmän edustajat tulevat yhdessä vihreiden kanssa esittämään lisäsatsauksia maahanmuuttajien kotouttamiseen.

Edustaja Vähämäki taas käytti automaattiautoja esimerkkinä siitä, että meidän hallintomme ei aina kykene kauhean hyvin varautumaan uusiin innovaatioihin ja meidän hallintomme asettaa esteitä näitten uusien innovaatioiden käyttöönotolle. Se on ihan totta. Automaattiautot ovat yksi hyvä esimerkki. Toinen esimerkki voisi olla vaikka tällaiset Suomessakin kehitellyt leijuvat tuulivoimalat. Uutta teknologiaa, jolle ei oikeastaan ole olemassa paikkaa meidän nykyisessä sääntelyssä. Liikenteen turvallisuusvirasto ei välttämättä löydä niitä oikeita vastauksia, jos yritys haluaa tätä tekniikkaa kokeilla ja ottaa käyttöön.

Meidän pitäisikin oikeastaan kehittää hallintoa tällaiseen ennakoivaan suuntaan. Eli sen sijaan, että odotellaan, että jokin ongelma tunnistetaan ja sitten aletaan pitkällisen ja raskaan lainsäädäntöprosessin kautta siihen ongelmaan vastaamaan, hallinnon tehtävän pitäisi olla koko ajan tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, miten voidaan niitä esteitä jo valmiiksi poistaa, ennen kuin ne aiheuttavat isoja ongelmia.

Tästä pääsen kirjanpitoni mukaan ainakin edustajien Mölsä, Leppä ja Lindström esiin nostamaan tarpeettoman sääntelyn karsimiseen. Olen siitä ihan samaa mieltä, ja varmaan kannattaisi miettiä, tarvittaisiinko tähän jokin sellainen kansallinen ohjelma, jossa enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti käydään nykysääntelyä läpi ja mietitään, mitä ilman me pärjäämme ja mikä on edelleen tarpeen.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkyselle sanoisin, että kysymys on siitä, että liika on liikaa ja pieni Suomi ei kerta kaikkiaan voi koko maailmaa pelastaa. Esimerkiksi tämmöisestä turvapaikkaturismista on kansalaisten mielipide ihan selvä, sille on selkeä tyrmäys.

Mutta sitten tähän tulevaisuusselontekoon varsinaisesti. Tähän Himasen raporttiin perehtynyt Aalto-yliopiston professori Haaparanta ihmetteli tänään lehtien palstoilla, että miten ihmeessä tilanne on tällaiseksi päässyt, että tuollaista raporttia kysytään ja julkistetaan. Hänen mielestään raportti herätti sääliä ja myötähäpeää. Kyllähän se tämmöistä vakaata hämäläismiestäkin vähän hätkähdyttää, että hallitus joutuu palkkaamaan filosofin kehittämään itselleen tulevaisuusvision ja joutuu sitten jo saman tien tulevaisuusselontekoa julkaistessaan myöntämään, että visio on täysin teoreettinen. Tämä selonteko ei ole fantastista eikä todellakaan vastuullista. Tämä on näköalatonta huttua, jolla yritetään sumuttaa suomalaiset jälleen kerran suostumaan siihen, että tämä hallitus saisi viedä meidät yhä syvemmälle suohon.

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko kertoo, että maapallo ei pysty elättämään meitä ja että globalisaatio on jo vienyt ja tulee jatkossa viemään vielä enemmän työpaikkoja pysyvästi pois Suomesta. Siitä huolimatta hallitus esittää meille ratkaisunaan globalisaation lisäämistä ja maahanmuuton edistämistä ja vieläpä lakaisten täysin maton alle piiloon kaikki maahanmuuton ongelmapisteet. Ratkaisumallina on tuoda Suomeen lisää ihmisiä jakamaan tätä kasvavaa kurjuutta. Siinä ei suunnitella suomalaisen työvoiman uudelleenkouluttamista, oman osaamisen markkinoinnin tehostamista, ei esitetä yhtään konkreettista keinoa esimerkiksi edistää pienyritysten syntymistä, eikä visioissa ole yhtäkään ajatusta siitä, kuinka globaalisti voitaisiin toimia siten, ettei ihmisten tarvitsisi lähteä maailman ääriin leivän perässä.

Ainoa, mistä ollaan valmiita repimään polttoainetta omien fantastisten visioitten rahoittamiseksi, on suomalaisen ihmisen selkänahka. Sen mukaan kaikkien suomalaisten pitäisi tinkiä hyvinvoinnistaan ja muuttua kosmopoliiteiksi ja suurkaupunkilaisiksi. Ihmiset joutuvat pakkosolidaarisuudesta tasapäistymään ja alentamaan palkkojaan ja jopa luopumaan työpaikoistaan, kun firmat siirtävät tuotantolaitoksensa halpatyövoimamaihin ja orjan asemassa olevien ihmisten hyväksikäyttöön perustuviin yhteiskuntiin. Suomalaisten pitäisi tuosta vain jakaa ihan kaikki niiden tulokkaiden kanssa, jotka tänne laumoittain virtaavat ilmaisen elannon perässä, kun maahan roudataan kielitaidottomia, kouluttamattomia, täysin erilaista arvopohjaa ja traditioita edustavia ihmisiä muka paikkaamaan meitä kohta uhkaavaa työvoimapulaa. Tämä kaikki on hirveää sumutusta ja yhteiskuntaamme tuhoavaa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Suomi ansaitsee enemmän. Suomi ansaitsee sellaisia tulevaisuusvisioita, joiden keskeisenä tavoitteena on itsenäinen, turvallinen ja hyvinvoiva Suomi, ei sellaista saippuakuplien puhaltelua, joka nyt meille esitellään Suomen tulevaisuuden pelastajana.

Ville  Vähämäki  /ps:

Kunnioitettu puhemies! Se on täsmälleen siten, kuten edustaja Tynkkynen tässä aikaisemmin totesi. Nämä lainsäädännölliset esteet, mitä meillä on, kuuluisi poistaa välittömästi. Se edesauttaisi sitä, että meillä syntyisi nopeasti uutta liiketoimintaa. Tämä olisi se oikea tie.

Sen takia aikaisemmin keskustelussa olen sanonut, että täytyisi saada sitä voimakkaampaa johtajuutta ja niitä toimenpidelistoja, ehdotuksia niistä toimenpiteistä, mitä meidän täytyy tehdä, ja nämä lainsäädännöllisten esteitten poistamiset olisivat semmoisia, millä tuottavuutta pystyttäisiin lisäämään nopeiten. Ennen kaikkea tuolla hyvinvointipalveluitten tuotannon puolella saataisiin nopeastikin hyviä tuloksia aikaan.

En malta olla kommentoimatta tätä Himasen tänään julkistettua tutkimusta ja kysymystä siitä, onko tämä tutkimus vai onko se vain pelkkä julkaisu, koska sieltähän puuttuvat nämä lähdeviittaukset, ainakin alkuosasta, hyvinkin kokonaan. Ihmettelen kyllä sitä, olemmeko me saaneet tässä sellaisen kansainvälisen tason tutkimuksen kuin meille on luvattu vai onko tämä vain julkaisu. Ja tosiasiassa, missä ovat ne uudet avaukset, mitä sieltä piti löytyä? Täällä on aikaisemmin salissa sanottu, että tämä tutkimus on tilattu sen takia, että saataisiin laajennettua ajattelua, mutta eipä uusia avauksia kauheasti ole löytynyt. Tuntuisi siltä, että aika lailla samoja vanhoja juttuja täällä salissa on tänäkin päivänä toistettu.

Ihan tällaisia ajatuksia. Mitä edustaja Tynkkynen näistä ajattelee?

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Vähämäki palasi tähän aiheeseen, joka varmasti monia muitakin suomalaisia tänään on puhuttanut, eli siihen, onko tämä Himasen tutkijaryhmän selvitys todella tutkimus. Kiinnostavaa on se, että heti tällä kuvailulehdellä kirjoitetaan, että tutkijaryhmän työ on itsenäinen akateeminen tutkimus. Itse arvioin tätä teosta vähän toisella tavalla. Mielestäni se on pikemminkin pamfletti tai konsulttiselvitys, ja molemmilla on ihan hyvä paikkansa. Molempia voidaan tarvita tässä maassa keskustelun herättämiseen, mutta akateemisesta tutkimuksesta ei käsittääkseni juurikaan ole kyse.

Edustaja Hirvisaari totesi suunnilleen niin, vapaasti lainaten, että Suomen kaltainen pieni maa ei nyt varmaan voi vastaanottaa kaikkia maailman hädänalaisia, ja näinhän se tietysti on. Voidaan ajatella, että me voimme vastaanottaa väkilukuumme suhteutettuna suunnilleen saman verran turvapaikanhakijoita ja pakolaisia kuin muutkin Euroopan maat.

Edustaja Hirvisaari myös nosti esiin tärkeän kysymyksen siitä, miten voimme parantaa ihmisten oloja lähtömaissa niin, että yhä harvemman olisi pakko lähteä etsimään sitä parempaa elantoa tai tulevaisuutta oman maan rajojen ulkopuolelta. Tähänhän meillä on tunnetut tepsivät konstit. Me voimme satsata kehitysyhteistyöhön, joka vähentää kurjuutta monissa köyhissä kehitysmaissa. Me voimme edistää kansainvälisiä sopimuksia, joilla muun muassa vähennetään työntekijöiden hyväksikäyttöä ja huolehditaan siitä, että kaikilla maailman ihmisillä on oikeus säälliseen elämään.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En ole aivan täysin varma siitä, ansaitseeko Suomi tämän nyt käsittelyssä olevan selonteon, mutta siitä olen varma, että Suomi ei ole ansainnut sellaista asennetta, joka henki äskeisestä edustaja Hirvisaaren puheenvuorosta. Kyllä Suomi tarvitsee kansainvälistäkin solidaarisuutta.