Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Istunnon ajankohdasta huolimatta käsittelyssä on mietintö, joka ansaitsee esittelyn.

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 6 ja 7 §:n muutoksista, ja tässä on kaksi osiota: toinen liittyy osasairauspäivärahaan ja toinen ammatilliseen kuntoutukseen.

Osasairauspäivärahaan liittyen valiokunta toteaa muun muassa seuraavaa:

Osasairauspäiväraha on työterveyshuollon keinovalikoimaan kuuluva etuus, joka on tehokas keino lisätä kiinnittymistä työelämään ja ehkäistä työkyvyttömyyttä. Etuuden nykyinen 72 arkipäivän enimmäiskesto on osoittautunut joidenkin sairauksien, kuten mielenterveyden häi-riötilojen ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien, kohdalla liian lyhyeksi toipumisajaksi kokoaikaiseen työhön palaamiseksi. Tästä syystä on perusteltua pidentää enimmäisaikaa 120 arkipäivään. Koska osasairauspäiväraha mahdollistaa osittaisen työnteon sairaudesta huolimatta, lyhentää se työkyvyttömyysaikaa ja voi joidenkin sairauk-sien kohdalla merkitä myös nopeampaa toipumista sairaudesta. Pitkä poissaolo työelämästä kasvattaa työkyvyttömyyden riskiä, ja riskin pienentämiseksi on syytä tukea varhaista työhönpaluuta silloin, kun työkykyä kuitenkin on jäljellä sairaudesta huolimatta. Vastaavaa mahdollisuutta osittaisen työkyvyn käyttöön tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan selvittää sairastuneiden opiskelijoiden osalta, joilla opinnoissa osittain mukana oleminen saattaisi edistää kuntoutumista, vaikka sairausloma vielä jatkuu.

Valiokunta pitää myönteisenä, että etuuden piiriin pääsevät nyt myös kahdessa tai useammassa osa-aikaisessa työsuhteessa työskentelevät, jotka eivät sairautensa vuoksi jaksa kokoaikaista työskentelyä, mutta ovat mahdollisesti kykeneviä työhön lyhentämällä työaikaa kussakin työsuhteessa tai työskentelemällä yhdessä osa-aikaisessa työssä. Uudistus parantaa näin silpputöitä tekevien asemaa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että osasairauspäivärahan käytön yhteyttä työkyvyttömyyseläkkeisiin ja sairauspäivärahajaksojen kestoon seurataan. Lainmuutoksen vaikutukset myös työhön osallistumiseen tulee selvittää sekä osasairauspäivärahaan jo aiemmin oikeutettujen että uu-sien osa-aikatyötä tekevien etuudensaajien osalta.

Sitten ammatillisesta kuntoutuksesta:

Kelan ammatillisen kuntoutuksen myöntöedellytyksistä ehdotetaan poistettavaksi tällä hetkellä vaihtoehtoisena edellytyksenä oleva työkyvyttömyyden uhka. Mainittu edellytys lisättiin lakiin, jotta ammatillinen kuntoutus työkyvyttömyyden uhan vuoksi käynnistettäisiin lähtökohtaisesti samoilla perusteilla työeläke- ja kansaneläkejärjestelmässä. Työkyvyttömyyden uhkaa koskeva edellytys on kuitenkin kiristänyt soveltamiskäytäntöä ja vaikeuttanut etenkin nuorten pääsyä ammatilliseen kuntoutukseen ja johtanut kuntoutushakemusten mittavaan hylkäysmäärään. Valiokunta toteaa, että vinoutuneen tulkinnan vuoksi on perusteltua selkeyttää lakia, jotta myös työikäisten nuorten ja aikuisten, jotka eivät ole kiinnittyneet työelämään, pääsy ammatilliseen kuntoutukseen lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla varmistettaisiin.

Tässä yhteydessä totean, että valiokunta tämän kohdan mietinnöstään halusi kirjoittaa kultaisin kirjaimin, vaikkei se tässä tekstissä muutoin näykään. Kultaisin kirjaimin siitä, että lakia pitää noudattaa ja lakia pitää noudattaa lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla.

Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että hallituksen esityksellä selkeytetään soveltamiskäytännössä ongelmalliseksi osoittautuneita myöntöperusteita muiltakin osin.

Valiokunta korostaa, että soveltamiskäytännössä asiakkaan kokonaistilanteen arviointi tulee aina tehdä, jos sairausperuste ei ole riittävä kuntoutuksen myöntämiseen. Tällöin kuntoutukseen voi päästä myös silloin, kun työ- ja opiskelukyvyn tai ansaintamahdollisuuksien heikentymiseen vaikuttavat esimerkiksi psyykkinen tai sosiaalinen toimintakyky, elämäntilanne sekä taloudelliset ja sosiaaliset seikat.

Valiokunta pitää kuntoutuksen vaikuttavuuden näkökulmasta tärkeänä, että lakiin tehtävien muutosten jälkeen ammatillinen kuntoutus voidaan aloittaa aiempaa varhemmin eli silloin, kun henkilön kokonaistilanteen perusteella on arvioitavissa hänen työ- tai opiskelukyvyn taikka ansiomahdollisuuksien olennaisesti heikentyvän lähivuosina, vaikka otettaisiin huomioon hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen mahdollisuudet.

Valiokunta katsoo, että kuntoutusjärjestelmämme hajanaisuuden edelleen vähentämiseksi sekä kuntoutusvastuiden selkeyttämiseksi olisi tarpeen arvioida kuntoutusjärjestelmämme toimivuutta ja eri kuntoutusten vaikuttavuutta kokonaisuutena. Arvion tulisi johtaa kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistukseen.

Lopuksi: Hallituksen esitys on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä on laatia ohjelma osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi. Osasairauspäivärahaa ja ammatillista kuntoutusta koskevat muutosehdotukset tukevat hallitusohjelmassa asetettuja tavoitteita työhön osallistumisen lisäämisestä ja työurien pidentämisestä. Lisäksi ammatillista kuntoutusta koskeva muutos edistää nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista. Valiokunta pitää myönteisenä, että sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla vielä lisää kannusteita osatyökykyisten työhön osallistumisen lisäämiseksi sekä nuorten kuntoutusmahdollisuuksien parantamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta esittää, että lakiehdotukset hyväksytään hallituksen esityksen mukaisina, ja valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Myöhäisenä illan hetkenä ja laajojen edustajajoukkojen läsnä ollessa totean, että tämä lakiesitys on erittäin tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, ja tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan ansiokkaasti esittelemässä mietinnössä sanotaan kaikki olennainen ja vähän enemmänkin. Haluan kiinnittää huomiota nimenomaan siihen vähän enempään.

Tämä on toinen kerta kymmenvuotisen edustajanurani aikana, jolloin olen säätämässä pykälää, jotta aiemmin säädetyn pykälän väärä tulkinta voitaisiin oikaista. Tältä osin viittaan jo puheenjohtajankin esiin nostamaan kohtaan Ammatillinen kuntoutus, jonka ensimmäisen kappaleen viimeinen virke kuuluu: "Valiokunta toteaa, että vinoutuneen tulkinnan vuoksi on perusteltua selkeyttää lakia, jotta myös työikäisten nuorten ja aikuisten, jotka eivät ole kiinnittyneet työelämään, pääsy ammatilliseen kuntoutukseen lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla varmistettaisiin." Korostan sanoja "vinoutuneen tulkinnan vuoksi" ja "lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla".

Kela on erittäin ansiokas ja arvostettava organisaatio. Se huolehtii suomalaisen sosiaaliturvan täytäntöönpanosta jakamalla etuuksia, järjestämällä kuntoutusta ja tekemällä paljon muutakin tärkeää. Kelaa moititaan usein siitä, että siellä suhtaudutaan niin nuivasti asiakkaisiin, että sieltä ei aina saa sitä, mitä haetaan. Useimmiten kysymys on kuitenkin siitä, että lainsäätäjinä olemme säätäneet sellaisia lakeja, että Kela ei ole voinut muuta kuin hylätä asiakkaan henkilökohtaisesti oikeana pitämiä hakemuksia, mutta tässä tapauksessa ei näin ole käynyt. Kyseessä olevan pykälän tulkinta Kelan paikallistoimistoissa on johtanut siihen, mihin tässä viitataan, eli siihen, että sellaiset nuoret, jotka eivät ole vielä päässeet töihin ja ovat sen vuoksi työttöminä, eivät voi kuitenkaan saada ammatillista kuntoutusta, jotta heidän työkykynsä paranisi ja he voisivat tehdä työtä. He ovat jääneet ilman tätä kuntoutusta siksi, että tätä pykälää on tulkittu toisin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut.

Perustuslakiasiantuntijoitten mukaan me edustajat emme saa tulkita, emme oikeasti saisi tulkita sitä, mitä itse olemme olleet säätämässä, vaan se kuuluu oikeuslaitokselle ja muille valituselimille sitten myöhemmin. Mutta tässä ta-pauksessa, kun itse olin ja myöskin puheenjohtaja Rehula oli tätä lakia säätämässä silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, niin olen täysin vakuuttunut, että en tuota pykälää säätänyt omalta osaltani niin, että se olisi vaikeuttanut, vaan edistänyt näitten nuorten kuntoutukseen pääsyä.

Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistot ovat kuitenkin tinkimättömästi tulkinneet tätä lakia niin, että nuorten pääsy kuntoutukseen on heikentynyt eikä edistynyt sen pykälän vuoksi. Tämmöinen ei voi tulla kysymykseen. Kun asiaan ei muuten ole saatu parannusta, niin nyt se on sitten tässä yhteydessä hoidettu kuntoon, ja, arvoisa puhemies, kehotan Kelan johtoa hankkimaan riittävän määrän — kun valiokunnalla ei sitä kultaa tämän tekstin kultaamiseen ollut — kullattuja taulunkehyksiä ja kehystämään tämän mietinnön tämän kohdan niihin kehyksiin ja lähettämään ne taulut Kelan paikallistoimistojen seinille muistutukseksi siitä, että Suomen perustuslain mukaan lainsäädäntövalta kuuluu yksiselitteisesti eduskunnalle ja että omilla tulkinnoilla ei ole mitään syytä ryhtyä tätä perustuslaillista kansanvaltaa murentamaan.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Sai-rausvakuutuslain perusteella sairauspäiväraha korvaa 16—67-vuotiaan Suomessa vakuutetun henkilön ansionmenetystä siltä ajalta, jolloin hän on estynyt tekemästä työtä sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Osapäivärahan etuuden nykyinen 72 arkipäivän enimmäiskesto on osoittautunut joskus sairauksien, kuten mielenterveyden häiriöiden ja tuki- ja liikuntaelinsai- rauksien, kohdalla liian lyhyeksi toipumisajaksi kokoaikaiseen työhön palaamiseksi. Tästä syystä on perusteltua pidentää enimmäisaikaa 72 päivästä 120 arkipäivään. Kun osa-aikaissairauspäiväraha mahdollistaa osittaisen työnteon sairaudesta huolimatta, se lyhentää työkyvyttömyys-aikaa ja monesti myös nopeuttaa toipumista sairaudesta. Myös osa-aikaiseen työskentelyyn paluuta suunniteltaessa on tärkeää olla yhteistyössä terveydenhuollon kanssa.

Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon ikä, ammatti, aikaisempi toimintatapa, koulutus ja sosiaaliset ja taloudelliset seikat hakijan sopivassa työssä jatkamiseen ja työhön palaamiseen tai työelämään siirtymiseen. Tavoitteena tulisi olla saada aikaan sellaiset edellytykset, joilla ehkäistään käytännön aiheuttamat väliinputoamiset. Ammatillisen kuntoutuksen oikea-aikaisen aloittamisen varmistaminen edellyttää etenkin terveyden edistämisen sekä työterveyshuollon, kuntoutuksen ja työelämän kehittämistä. Tämän hallitusohjelman mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää muun muassa työhönpaluun helpottamiseen. Työhyvinvointia ja työssäjaksamista tulee kehittää parantamalla mahdollisuuksia riittävän varhaiseen ja oikea-aikaiseen kuntoutusmahdollisuuteen.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan, hyvinvointiyhteiskunnan, tulevaisuuden selviytymistarinassa tulee olemaan erilaisia osia, osia, joissa mahdollistetaan, edesautetaan, tuetaan sitä, että voidaan tehdä työtä, jaksetaan siellä työpaikalla. Kuntoutus on eräs keino, yksi keino, niistä toimenpiteistä, joilla ensinnäkin mahdollistetaan työelämään mukaan pääsy, ja toisekseen työelämässä mukanaoloa, jaksamista, voidaan edesauttaa kuntoutuksen keinoin.

Meillä on sosiaaliturva hyvin monisäikeinen. Meillä on erilaisia tapoja, joilla rahoitamme palveluja sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kuntoutukseen sen moninaisissa eri muodoissaan pelkistyy — yhteen sanaan, yhteen toimintaan — niin sosiaaliturvan monisäikeisyys, monimutkaisuus kuin sitten sosiaali- terveydenhuollon palvelujen rahoitukseen liittyvät kysymykset.

Nykyistä parempaan tilanteeseen on mahdollista päästä muun muassa tämänkaltaisella lakiesityksellä, joka nyt käsittelyssämme on, jossa siis edesautetaan sitä, että osasairauspäivärahaa saavien tilanne paranee, he voivat saada osasai-rauspäivärahaa pidemmän aikaa kuin tällä hetkellä, ja toisekseen ammatilliseen kuntoutukseen liittyviä säännöksiä muutetaan. Jotta voidaan päästä merkittävällä tavalla eteenpäin, on, kuten valiokuntakin mietinnössään toteaa, tehtävä koko järjestelmään kuntoutuksen kokonais-uudistus, jossa 1) selkiinnytetään ja 2) luodaan jopa ihan uusia käsitteitä, jotta voidaan päästä esimerkiksi näistä turhanaikaisista lainsäätäjän tarkoittamista tulkinnoista nykyistä parempaan tilanteeseen. Kokonaisuudistus on välttämätön.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Korostan aivan samaa asiaa kuin edustaja Rehula tässä edellä. Kuntoutus voi olla erinomainen keino ihmisten pitämiseen työkykyisinä tai heidän palauttamisessaan työkykyisiksi, ja siihen käytetään jo tällä hetkellä varsin paljon yhteiskunnan voimavaroja, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta sitten siihen liittyy se uhka, että niitten voimavarojen käytön kustannus—vaikuttavuus-suhde ei aina ole välttämättä kohdallaan. Osittain se johtuu myöskin tästä järjestelmän pirstaleisuudesta, ja muun muassa näistä syistä kuntoutuksen kokonaisuudistus on syytä tehdä.

Mutta, arvoisa puhemies, tuon edellisen puheenvuoroni jatkoksi, kun kritisoin voimakkaasti sitä, että eduskunnan säätämiä lakeja aletaan tulkitsemaan ikään kuin omaehtoisesti, niin Kelan osalta kyllä haluan korostaa myöskin sitä, että kun Kela on eduskunnan ihan oma laitos ja meillä on Kelan valtuutetut, joitten tehtävä on valvoa, että eduskunnan tahto siellä Kelassa toteutuu, niin tämänkin esimerkin valossa haluan korostaa sitä, että Kelan valtuutettujen aseman on vahvistuttava, mieluummin niin, että valtuutetut vahvistavat sen itse, että valvonta toimii todella sillä tavalla, etten enää jatkossa joutuisi käyttämään tällaisia puheenvuoroja kuin tänään. Minä olen hyvin vihainen ollut tämän prosessin myötä. Nyt olen tyytyväinen, kun tämä on päätöksessä, mutta kaiherrus jää edelleen.