Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olisin odottanut, että valiokunnan puheenjohtaja olisi ollut paikalla pitämässä esittelypuheenvuoron. Olin hieman hämmästynyt, että kun meillä ... (Ed. Pulliainen: Käyhän se ex-ministeriltäkin!) — No, ed. Pulliainen, siitä on jo niin paljon aikaa, että minä en muistakaan enää niitä aikoja.

Arvoisa herra puhemies! Nyt ensimmäisessä käsittelyssä oleva hallituksen esitys tieliikennelain 87 §:n väliaikaisesta muuttamisesta, josta on annettu liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö, on yksimielinen määrätyistä syistä, joihinka palaan vähän myöhemmin. Tämän esityksen saaminen oli osoittautua täysin mahdottomaksi. En tiedä, onko ollut kyse yksinkertaisesti ministeriön joidenkin virkamiesten jääräpäisyydestä, jolla ei ole haluttu myöntää mahdollisesti jonkinlaista kömmähdystä lähes kymmenen vuoden takaa tai eikö sitten ole haluttu ymmärtää kyseisen direktiivin ja asianomaisen artikkelin sisältöä.

Silloin kun tämä muutos tehtiin, Suomessa pantiin täytäntöön tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista annettu neuvoston direktiivi muuttamalla silloista ajoneuvojen käytöstä tiellä annettua asetusta. Tällöinhän ajoneuvoyhdistelmien pituutta lisättiin 22 metristä 25,25 metriin ja enimmäisleveys säilytettiin 2,60 metrissä. Samalla säädettiin, että koritilojen suurin sallittu leveys, paitsi lämpösäädellyissä kuorma-autoissa, tulisi olemaan vuoden 2007 alusta lukien 2,55 metriä.

Vuosien varrella on asiasta ollut erilaisia tulkintoja. Muistan itse, toivottavasti muistan oikein, että silloin kun tästä vuosien varrella on puhuttu, korostettiin nimenomaan EU:n edellyttämää kilpailuneutraliteettia eli sitä, että Suomessa ei saisi olla leveämpiä kuorma-autoja kuin muissa EU-maissa. Suomessa kuitenkin alettiin sen jälkeen keskustella esimerkiksi lämpöeristetyissä sahateollisuuden sivutuotekuljetuksissa käytettyjen autojen tulevaisuudesta, koska niiden varsinaisen kuormatilan leveys oli ainoastaan 2,48 metriä, kun seinämän vahvuus molemmin puolin oli 6 senttiä, eli nämä olivat leveydeltään sen 2,60 ja ovat edelleenkin.

Silloin ja sen jälkeen mietittiin sitä, miksi näitten ajoneuvojen lavojen ulkomittaa pitäisi kaventaa 5 sentillä. Esitettiin kysymyksiä siitä, miksei näitä ajoneuvoja, esimerkiksi näitä hakekuljetukseen käytettäviä ajoneuvoja, voitaisi rinnastaa lämpöeristettyihin kuorma-autoihin, joiden leveys sai säilyä tämän direktiivin mukaan 2,60 metrissä. Vielä tämän vuoden helmikuussa ministeriö antoi erittäin laajalla jakelulla kirjeen, jossa parilla sivulla esitteli asiaa ja yhteenvedossa totesi muun muassa näin: "Edellä esitetyn perusteella ministeriö ilmoittaa, että ajoneuvojen käytöstä tiellä annettua asetusta ei leveysasian osalta tulla muuttamaan, vaan asetuksen 25 §:n 2 momentti tulee voimaan 1.1.2007 siltä osin kuin se koskee kiinteältä rakenteeltaan yli 22 metrin pituisessa yhdistelmässä käytettävän muun kuin lämpöeristetyn ajoneuvon suurinta sallittua leveyttä 2,55 metriä. Myöskään mitään poikkeuslupia asiassa ei ole mahdollista myöntää, joten vuoden 2007 alusta lukien Suomessa ei saa enää käyttää tällaisia 2,60 metriä leveitä kokonaispituudeltaan yli 22 metrin ajoneuvoyhdistelmiä."

Tämä oli ministeriön kirje helmikuussa. Moni muu on tehnyt asiasta myös kirjallisia kysymyksiä, itse olen tehnyt pari niitä. Myöskin kuluvan vuoden toukokuussa otin asian esiin, kun sain suullisen kysymyksen, ja ed. Pulliainen on tehnyt asiasta kantelun oikeuskanslerille tämän vuoden puolella.

Omassa kysymyksessäni olen yrittänyt tivata, mitä kilpailuetua on silloin, jos esimerkiksi hakekuljetusten lavojen sisätila on tuo aikaisemmin mainitsemani 2,48 metriä, vaikka kokonaisleveys säilyisi siinä 2,60 metrissä. Eli mitä järkeä on kaventaa lavojen ulkomittoja 2,55 metriin? Suoraa vastausta ei annettu niissä selvityksissä, joita kysymyksen johdosta annettiin. Siellä on erikoisia perusteita käytetty. Muun muassa maaliskuun 6. päivänä ministerin allekirjoittamassa vastauksessa, kun on todettu näistä 6 sentin reunamalavoista, täällä todetaan muun muassa: "Pelkkää avonaista korirakennetta, jossa on pelkästään eristetyt sivuseinät, ei voida katsoa lämpösäädeltyihin kuljetuksiin tarkoitetuksi rakenteeksi eli sen sallittu leveys on enintään 2,55 metriä." Samassa vastauksessa on viitattu epäsuorasti tuohon äskeiseen ministeriön maaliskuiseen kirjeeseen, mutta erityisesti minua hämmästyttää kyseisessä vastauksessa lopussa ollut toteamus: "Hallitus ei muutoinkaan näe erityistä syytä puheena olevissa kuljetuksissa tukeutua 4 artiklan 4 a-kohdan poikkeuskäytäntöön, joka on ensisijaisesti tarkoitettu raakapuun korjuuseen ja pitkien pylväiden kuljetukseen."

Tämä vastaus ja myöskin ne vastaukset taikka valiokunnassa kerrotut kannanotot, jotka osittain koskettivat myös ed. Pulliaisen tekemää kantelua, ovat ainakin hämmentäneet minun mieltäni. Toki on myönnettävä, että nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ja yksimielinen mietintö tuovat tähän asiaan parannusta ja järkeä, mutta vieläkään en voi ymmärtää EU-määräysten perusteella tehtyä asetusta siltä osin, että kyse ei ole mielestäni, eikä varmasti ole, mistään kilpailuedun antamisesta, mitä vuosien varrella ministeriön virkamiesten toimesta on lukuisia kertoja tuotu esiin niin valiokunnassa kuin lehtien palstoilla olevissakin kirjoituksissa. Minun mielestäni on erityisen käsittämätöntä, että ministeri allekirjoittaa sellaisen vastauksen, jossa viitataan tähän asianomaisen direktiivin 4 artiklan 4 a-kohtaan ja vielä todetaan näin voimakkaasti, että ministeriö ei katso, että on mitään perusteita taikka erityisiä syitä puuttua taikka mahdollistaa sen direktiivin mahdollistama poikkeuskäytäntö, ei edes kansalliseen etuun viitaten. Minä olen hämmästellyt koko ajan ministeriön toimintaa tässä ja erityisesti määrättyjen virkamiesten.

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä, että tulee lisäaikaa, siirtymäaikaa. Eli nyt kolmen vuoden aikana nämä hakeajoneuvot, joiden sisätila on ollut jo tässä uudessa siirtymälainsäädännössä alle sen 2,51 metriä, eivät joudu hakemaan poikkeuslupaa. Nythän tämän määräaikaisen lakimuutoksen yhteydessä ne ajoneuvot, joitten sisätila on enemmän kuin tämä 2,51, voidaan kaventaa, mutta silloin joudutaan maksamaan toimenpidemaksua, ja tämä toimenpidemaksu eli poikkeuslupamaksu on suurimmillaan 1 000 euroa vuodessa, mikäli ymmärsin oikein.

Arvoisa puhemies! Lopuksi voin todeta sen, kun aika täyttyy, että kun itselläni on muutaman vuoden kokemus tästä tämänkin talon työskentelystä, niin en ole vielä koskaan törmännyt tällaiseen ongelmaan, joka tässä on eli näihin väitteisiin, joita on virkamiesten taholta esitetty, taikka, arvoisa puhemies, sitten saattaa olla, että dementia on siltä osin jo iskenyt, että en ymmärrä sitä, mitä merkitystä niin sanotulla kilpailuedulla on taikka mikä se kilpailuetu on silloin, kun sisätila, johon tavarat laitetaan, on saman suuruinen kuin muualla eikä ole lainkaan leveämpi kuin muissa maissa, jopa 3 senttiä kapeampi. Eli tältä osin minä en ole ymmärtänyt tätä toimintaa. Muuten ehkä olisin laittanut tähän vastalauseen, mutta myöskin etujärjestö Skal oli sitä mieltä, että vaikka murinaa kentällä on, niin tämän annetaan mennä, se oli kannattamassa tätä muutosta.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys 96 tältä vuodelta eli tieliikennelain 87 §:n väliaikaisesta muuttamisesta on puhuttanut alan yrittäjiä, alalla toimivia kuljetusten järjestäjiä sekä kalustoa valmistavia ja korjaavia toimitsijoita. Pidän annettua esitystä kuitenkin välttämättömänä, joskin esitetty kolmen vuoden siirtymäaika on tiukka vaatimus. Kolme vuotta tällaisessa asiassa on lyhyt, mutta toivottavasti se on nyt sitten mahdollinen.

Syitä tähän ongelmalliseen tilanteeseen on sysätty kuljetusyritysten niskaan, mutta miksei asiassa oltu ministeriö- ja virkamiestasolla hereillä silloin, kun direktiivi 96/53 vuodelta 1997 on annettu ja sitä on sovellettu? Elikkä soveltaminen on lähtenyt käyntiin 1.8.1997, ja samaan aikaan kuitenkin uusia yli 22 metriä pitkiä ja 2,6 metriä leveitä yhdistelmiä on voitu ottaa käyttöön. Miksi niiden käyttöönotto kiellettiin vasta 1.10.2004 alkaen, reilut kaksi vuotta ennen tämän ylimenokauden päättymistä? Leveysongelmat olisi vältetty säätämällä yli 22-metrisille lämpöeristämättömille yhdistelmille 2,55 metrin leveys jo 1.8.1997 alkaen. Näin moduuliyhdistelmiä olisi voitu muodostaa jo siitä päivästä alkaen vanhoista 2,60 metriä leveistä ja uusista 2,55 metriä leveistä ajoneuvoista.

Silloin, kun kansallista päätöstä tehtiin, Suomi sääti kansallisen pituuden 22 metriin ja Ruotsissa otettiin käyttöön 24 metrin pituus. Tässä vaiheessa haluaisin myös muistuttaa, että ongelma ei ole pelkästään Suomen. Suomessa siis 22 metriä ja Ruotsissa 24 metriä. Ruotsin ja Suomen välinen liikenne on merkittävää ja tulee lisääntymään, joten näiden maiden kalustosäädökset tulisi pystyä harmonisoimaan mahdollisimman nopeasti, jotta tämä liikenne lähtisi kulkemaan taas. Nyt ollaan tilanteessa, että Ruotsista tuleva 24-metrinen juna, eli jos menee yli 22 metrin, on kavennettava tähän sisätilaan 2,51, ja sitähän eivät varmaan ruotsalaiset hyväksy, koska he ovat aikoinaan kansallistaneet tämän 24 metrin junan 2,6 metriin.

Sitten poikkeuslupamaksuista. Kyllä tässä nyt ministeriö ja virkamiehetkin voisivat vähän katsoa siellä päässä, pitääkö aina olla maksamassa näitä niin sanottuja poikkeuslupamaksuja. 340 on kaksinkertainen määrä, ja sitten jossain vaiheessa, kun tulee näille uudemmille 1 000 euron poikkeuslupamaksu, se on jo kuusinkertainen määrä alkuperäisestä. Kyllä tässä nyt on menty vähäsen ... Mutta ehkä huhujen ja epävarmuuden aikaa on kulkenut liian pitkään. Tiukempia päätöksiä olisi pitänyt pystyä tekemään aikaisemmassa vaiheessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ex-ministeri Vistbacka ja tuleva ministeri Virén (Ed. Virén: Kiitos!) kuvasivat tässä varsin perusteellisesti sen, mitä tässä asiassa on tähän mennessä tapahtunut. Muutama näkökohta vielä tähän, kun minunkin nimeni tässä yhteydessä mainittu on.

Nythän jos ei olisi tätä hallituksen esitystä saatu tänne, niin sehän olisi merkinnyt sitä, että meiltä lähtee kolmisentuhatta, nelisentuhatta rekkaa sinne käyttämättömien kategoriaan, mikä olisi ollut kansallisessa kuljetuskalustossa erittäin suuri vajaus. Siis sillä olisi ollut käytännön merkitystä mitä suurimmassa määrin. Niin kuin ed. Vistbacka tässä totesi, niin silloin alkuvuodesta nyt sitten vihdoin vakuutettiin, että mitään muutoksia ei tule tapahtumaan 1.1.2007 lukien, vaikka vielä 2004 oli kirjelmöity, että kyllä tulee olemaan. Siis siinä oli yksi hyvin merkittävä epäloogisuus. Olikohan se maaliskuuta vai huhtikuuta tänä vuonna, kun sitten Skalin puolella oli semmoinen katastrofikokous tuolla Oulussa, jossa sitten oltiin ymmällä, mitä tässä asiassa nyt oikein voidaan tehdä, ja tuolta ministeriöstä oli ilmoitettu, että muuten olisi saatettu tehdä, mutta oikeuskansleri on sitä mieltä, että ei voi tehdä, siis mentiin oikeuskanslerin selän taakse tässä asiassa.

Tämä tapahtui perjantai-iltana, ja viikonvaihteessa sitten lensin suoraan tänne Helsinkiin ja tein maanantaiaamuksi — meni yksi yötienookin täällä talossa kirjoitellessa — siitä oikeuskanslerille perusteellisen kirjelmän, jossa palautin mieleen, mitä tässä näytelmässä on aikaisemmin tapahtunut, mutta se kirjelmä, jonka laadin ja jonka lähettikeskus kiikutti heti maanantaiaamuna oikeuskanslerille, ei ollut varsinaisesti kantelukirje, vaan se oli vetoomuskirje oikeuskanslerille, nimittäin sen takia, että vetosin siihen, että oikeuskansleri vielä kerran neuvottelisi komission ja pääosaston virkamiesten kanssa tästä asiasta, jos sieltä löytyy uusi tulkinta. Siis mehän olimme sen tiedon varassa kaikki, että tässä on oikea tieto ja kansallinen tulkinta, mutta jos sieltä komission ja pääosaston puolelta löytyisi tukea sille, että sittenkin tässä on jouston mahdollisuutta. Tälle antoi perustan se, että silloin kymmenen vuotta sitten juuri se säädös, johonka ed. Vistbacka äsken viittasi, se mahdollistaa kansallisen poikkeuksen. Siis toisin sanoen siinä yhteydessä kymmenen vuotta sitten kansallisesti möhlittiin, arvoisa puhemies, möhlittiin. Nyt oli kysymys siitä, että jos sitten komissio ja pääosasto voisivat tulkita sillä tavalla, että kun se poikkeusmahdollisuus edelleen on olemassa, niin sitten olisi kuitenkin tällainen tulkintamahdollisuus tässä tilanteessa.

Tältä pohjalta sitten Oikeuskanslerinvirasto ryhtyi toimenpiteisiin, ja sitten se prosessi johti myöskin ministeriön, siis liikenne- ja viestintäministeriön, omien toimien syvälliseen läpikäyntiin, kaikki mitä oli yhdeksän vuoden aikana ministeriössä kirjelmöity kentälle eri yhteyksissä. Sitten se johti siihen, että oikeuskansleri päätöksessään antoi semmoisen lievän muikkarin ministeriölle siitä, että nyt oli vähän niin kuin johdateltu harhapoluille tässä asiassa, ja sitten päätyi siihen tulokseen, että nythän sitten tämä asia voidaan ratkaista liikenne- ja viestintäministeriön ja valtioneuvoston laatimalla, hallituksen esityksen muotoon laaditulla tilapäisellä säädösmuutosehdotuksella, ja jätti sen sillä tavalla auki, että sellainen esitys voidaan oikeuskanslerin siihen puuttumatta saattaa eduskunnan käsittelyyn. Arvoisa puhemies, se asiakirja on nyt saatu sitten siihen muotoon, että mietintö on yksimielisesti saatu aikaiseksi, ja nythän on sillä tavalla, että nyt pitäisi kansallisesti löytyä sellainen korjauskapasiteetti, että niiltä osin kuin halutaan nämä moduulit saada hyväksyttävään muotoon, niin se voidaan hoitaa niin, että tämä kalusto nyt sitten seuraavat kolme vuotta on liikenteessä.

Tässä on myöskin vielä todettava se, että liikenne- ja viestintävaliokunnassa sitten yhteisesti todettiin, että kun oli tehty tämä vetoomuskirjelmä oikeuskanslerille, niin siinä samassa vaiheessa viime kevättalvella liikenne- ja viestintävaliokunta ei sitten valiokuntana ryhtynyt sen kummempiin toimenpiteisiin, elikkä tässä yhteispelillä on saatu aikaiseksi se, että yksimielinen mietintö on saatu aikaiseksi, ja se varmaankin hyväksyttäneen, kun muutosesityksiä ei ole tiettävästi tehty, sitten kohta ensimmäisessä käsittelyssä ja päästään tästä asiasta eroon.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämän kaltainen EU-direktiivi ja sen soveltaminen siten, kuin tämän asian osalta on menetelty, ei osoita hyvää EU-käytäntöä eikä myöskään lisää kansalaisten luottamusta unioniin. Toisaalta tässä on aivan selvästi ja yrittäjiltä saadun palautteenkin perusteella kyseisen ministeriön virkamieskunnan taholta annettu epäselvää, osin virheellistä tietoa siirtymäajoista. Tällä on nimittäin, arvoisa puhemies, siltäkin kannalta merkityksensä yrittäjien kannalta, että useat heistä ovat hankkineet näitä kalliita tietyn levyisiä ajoneuvokalustoja, ja sitten yhtäkkiä tulee tilanne, että leveyden pitää ollakin tietyn mittainen. Kolme vuotta siirtymäaikana on varsin lyhyt aika, ja se vain vie tuon ongelman sitten ratkaistavaksi tavalla tai toisella kyseisten kolmen vuoden kuluttua.

Arvoisa puhemies! Täällä myöskin toimenpidemaksun korotus on tuntuva, ja sitten on huomattava, että hakeautot ikään kuin tässä pääsevät paremmin harjoittamaan tuota liikennettä, koska hakeautojen kohdalta vasta sitten poikkeuslupien hakeminen siirtyy vuosille 2010 ja 2011, mutta silloinkin tämä sama ongelma on edessä.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä voisi sanoa, että surkuhupaisa päätös tälle koko ruljanssille. Täytyy aloittaa siitä, että meillä Suomessahan on ollut Euroopan pisimmät ja painavimmat vehkeet jo 1970-luvulta lähtien ja muistaakseni joskus 1970-luvun puolivälin jälkeen meillä mitat pidennettiin 22 metriin. Silloin leveytenä pidettiin 2,50:tä ja tätä 22:ta metriä, tonnimäärät olivat silloin 48 tonnia, ja sitten mentiin 56 tonniin kesäaikana ja talvella 60 tonniin, ja sitten siitä päästiin yhteensä kokonaisuudessaan 60 tonniin. Se täytyy muistaa tässä kuviossa, että vuonna 1997 tämä pituus on meillä ollut 22 metriä ja Euroopassa 18 metriä ja vähän päälle, kaiken aikaa. Siellä ei ole missään saanut ajaa sen pitemmillä, ei vieläkään. 18,35 on muistaakseni se mitta Euroopassa. Ruotsissa on ollut pitempi, se on ollut suunnilleen samoilla mitoilla kuin me, ja tietysti Venäjä, missä on ihan omat kuvionsa.

Mutta vuonna 1994, kun on EU:n alueeseen liitytty, se on tietysti tuonut meille joka alalle omaa kuviotaan, ja vuonna 1997 tämä sopimus sitten on tehty, että kymmenen vuoden aikana pitää luopua näistä 2,60 leveistä autoista. Niitä tuli muistaakseni 1990-luvulla, näitä 2,60 leveitä, Suomeen, jolloin vähän levennettiin entisestään, ja kyllä tietysti silloisessa työssä, kun itsekin olin mukana, 2,60 leveään autoon kaksi paperilavaa sopi paljon mukavammin rinnakkain kuin siihen 2,50 leveään elikkä ei tarvinnut ahtaa yhtään.

Mutta se täytyy sanoa alusta lähtien, että hakevehkeissä se oli ihan turhaa. Siihen on saanut aivan riittävästi tavaraa sopimaan. Oli sitten 2,55 tai 2,60 leveä, niin se kuutiomäärä on riittänyt. Toki voi sanoa, että joissain kohdissa, jos ajetaan jotain vaneria, joka on määrälevyistä, 1,25-vaneria, siinä voidaan tulla niin kuin problematiikan eteen, mutta kokonaisuudessaan näitä kuljetuksia, joissa 2,60 leveitä tarvittaisiin ehdottomasti, on muuten yllättävän vähän tässä maassa. Suurimpaan osaan yhdistelmiä saadaan sopimaan ihan riittävästi tavaraa, oli sitten kyseessä leveys 2,55 tai 2,60, jopa 2,50.

Mutta kun vuonna 1997 päätettiin kymmenen vuoden siirtymäkaudesta, niin sitä eivät vaan sitten nämä ukulipäiset kuorma-autoyrittäjät uskoneet, ja kun alan nyt kohtuullisen hyvin tuntee ja tietää, niin kyllä tässä niin kuin monenlaista kuviota on nähty ja se uskottavuus on koetuksella monessa muussakin asiassa ollut, mutta ei ministeriön virkamiehiäkään ihan tykkänään voi sulkea pois siitä, ettei sieltä ole sanottu. Muun muassa olen kuullut eräitten yrittäjien kohdalta, kun he ovat soittaneet vuonna 2004, että sanottiin näin: "No, tänä vuonna vielä voit lokakuuhun asti tehdä. Siirtymäaikaa voi tulla, mutta ei se mitään varmaa ole." Mutta jos tällä tavalla siis puolihuolimattomasti sanotaan, että voi tulla ja sitä haetaan, niin osa tietysti on uskonut sen asian.

Kuitenkin on tehty lokakuussa päätös siitä, kun on nähty, että ei ole mennyt perille, eikä Kuorma-autoliitto voi vastuusta vetäytyä myöskään minun mielestäni kokonaan, koska heidän olisi pitänyt informoida jäsenistöänsä, että tämä asia on sovittu näin ja sopimus tullaan pitämään ja siirtymäaika on herran hallussa, tulee tai ei.

Se, että sitten jouduttiin tämmöiseen tilanteeseen kuin nyt, on varmaan tuloksena tai kompromissi oikeastaan siitä, miten huonosti hoidettu asia hoidetaan sitten täällä salissa yhdellä tavalla. Mutta kun joku kritisoi tästä maksusta, niin sanoisin, että se varmaan on oikeudenmukainen niille muutamille, jotka ovat lähestyneet minuakin sillä, että he ovat pienentäneet ajoneuvonsa ja kaventaneet. Kyllä siihen on kulunut euroja aika pitkä liuta, että se kavennus on hoidettu.

Nyt odotellaan mielenkiinnolla ministeriön asetusta, miten tullaan näissä toisenlaisissa ajoneuvoissa tämä kavennus hoitamaan. Heitetäänkö sinne kakkosnelonen pystyyn toiseen laitaan ja se on sillä siisti vai laitetaanko jotain styroksinpalasia tai muuta, siitä ei minun mielestäni mitään asetusta vielä ole olemassa. Ainakin yrittäjät viikonvaihteessa kaipailivat, minkälainen se asetus tulee olemaan. Ei siitä tarkkaa tietoa ole, ovatko ne joitain irtonaisia häkkyröitä vai miten tehdään se kaventaminen, tehdäänkö 2,5 senttiä puolelleen vai saako laittaa 5 sentin kaistaleen toiselle puolelle ja se kylki, joka yleensä pidetään lastauskylkenä elikkä vasen kylki, olisi ilman mitään sen kummempia esteitä vai täytyykö molemmille puolille laittaa 2,5 sentin soirot ja tällä tavalla hoitaa. Vaikea on sanoa vielä tässä vaiheessa (Ed. Pulliainen: Kysymys on mielikuvituksesta!) — Kyllä. — Ja siinä varmaan monenlaisia viritelmiä tullaan näkemään ja myöskin se, miten poliisit suhtautuvat näihin viritelmiin. (Ed. Pulliainen: Ja siinäkin on kysymys mielikuvituksesta!) — Kyllä. Yhtä lailla mielikuvituksesta siinäkin ja mielikuvituksesta myöskin siinä, kuka sen tekee ja kuka ei tee ja missä kohtaa mittanauha otetaan käteen.

Näitä mittanauhoja on meillä venytelty tässä edes sun takaisin. Olen itsekin ollut yhdistelmällä liikkeessä, jossa on kylmäkoneita ollut, ja on mittanauhaa venytetty, onko se 22 metriä vai onko se 22,10. (Ed. Virén: Olette ollut väärässä päässä!) — Oikeassa päässä olin mittanauhaa, ja se ei ollut liian pitkä. Se täytyy osata olla oikeassa päässä mittanauhaa. Kyse on siitä.

Mutta kilpailusta kun puhutaan tässä, niin ei tässä niin kuin varmasti kilpailua vääristetä, olivat ne sitten 2,60 tai 2,50 tai 2,55. Niitten ajoneuvojen kohdalla, joissa tämä kaventaminen joudutaan tekemään ja joissa sitä on tehty, ei sinne nyt kovin monta nyyttiä enempää sovi. Se 5 senttiä on kuitenkin marginaalinen ero, ja aika paljon kun tavaraa kuljetetaan, jos paino esimerkiksi saadaan täyteen, oli sitten kyseessä leveys oikeastaan mikä äsken mainituista tahansa, niin minä luulen, että tässä enemmänkin on periaatteesta kyse. Tässä nähdään nyt oikeastaan se, minkälaista tämä EU-politiikka on ja miten näitä asioita hoidetaan, mutta myöskin se, että ihmisten pitäisi uskoa, jos jotain sovitaan. Senkin pitäisi olla niin kuin asian ydin, että jos jostain asiasta laki taikka sopimus tehdään, niin sekin pitäisi uskoa eikä luottaa siihen, että tulevaisuudessa jonkun hermot pettävät ja joku tekee muutoksen taikka siirtymälain tämän asian suhteen.

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Ihan lyhyesti ed. Rönnille vaan se, että alun perinhän tässä oli tulkintaerimielisyys siitä, että kun lämpöeristetyt saivat olla 2,60 leveitä, niin hakekuljetuksissa se sisätila oli 2,48, ja hakekuljetuksissa sivuseinämät olivat jopa paksumpia kuin lämpöeristekuljetuksissa eli 60 milliä. Alun perinhän se tulkintaerimielisyys lähti siitä, voidaanko nämä rinnastaa EU:n mainitsemiin lämpöeristekuljetuksiin, ja tästähän lähti liikkeelle tämä.

Kuten myöskin ed. Pulliainen totesi, liikennevaliokunnassa monta kertaa ministeriön virkamiehet viittasivat kilpailuetuun, ja juuri niin kuin ed. Rönni sanoi, esimerkiksi hakekuljetusten osalta sillä ei nyt ole mitään merkitystä kilpailuedun kannalta, mutta talvella estetään jäätyminen niihin reunoihin, kun niissä reunoissa on se 60 millin paksuinen eriste.

Tämä oli se ongelma, ja sen johdosta täytyy vaan todeta, että aikamoisia ihmeellisyyksiä EU:n kohdalta saadaan, ja sitten, jos virkamiehet eivät halua tulkita direktiivin asianomaista pykälää kansallisen edun mukaisesti, niin me tulemme tällaiseen ongelmatilanteeseen. Kun taas toisaalta Ajoneuvohallintokeskus rekisteröi tällaisia ajoneuvoja vielä ylimenokaudella, niin siinäkin on minun mielestäni arvostelun sijaa.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa puhemies! Edustajat Olin ja Rönni ottivat tuossa näistä leveysasioista esiin direktiiviajan, ja totta kai on sellaisia, jotka noudattivat direktiiviä, ja heitä pitää myöskin tässä ymmärtää ja ehkä tämä, niin kuin monessa puheenvuorossa on tullut esiin, on semmoinen kompromissiratkaisu.

Mutta omalta kohdaltani katson vielä, että liikenneturvallisuus on monesti liikenneasioissa yksi tekijä, johon katsotaan, ja tämän kanssa ei varmasti ole tämän 5 sentin kautta mitään liikenneturvallisuuteen liittyvää asiaa. Mutta kaluston valmistajat tänä päivänä ovat kehittäneet materiaaleja, ja sitä kautta minun mielestäni olisi kaikkein viisainta, kun määrättäisiin ulkoleveys eikä puhuttaisi sisäleveydestä yhtään mitään. Mutta sisäleveydellä on, niin kuin tässä tuli ed. Rönnin puheessa esille, paljon tekemistä silloin, kun lastataan epämääräisiä tavaroita, silloin ne saadaan helpommin kyytiin, jos on mahdollista, että sisäleveyttä saadaan levennettyä, mutta ulkoleveys kokonaisuutena olisi se lähtökohta.