Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan, että säädettäisiin laki sähköisestä lääkemääräyksestä eli reseptistä, ja tässä laissa määritellään ne vaatimukset, joita tulee noudattaa niissä tilanteissa, kun lääkemääräys laaditaan sähköisesti ja siirretään tietoverkkoja pitkin valtakunnalliseen reseptikeskukseen, jossa olevien tietojen perusteella apteekki voi sitten toimittaa potilaalle määrätyn lääkkeen.

Suomessahan on ollut kokeilu sähköisen lääkemääräyksen kehittämiseksi vuodesta 2003 lähtien ja kokeilussa on ollut mukana muutamia alueita, muun muassa Pohjois-Karjalan keskussairaala Joensuusta, sitten Kotkasta Kymijoen Työterveys ja sitten Husin alueelta myös kaksi klinikkaa sairaala-apteekkina. Kokeilun aikana, joka päättyi kesällä 2006 eli tämän vuoden kesällä, laadittiin muutamia satoja sähköisiä lääkemääräyksiä ja näiden lääkemääräysten lukumäärä jäi selvästi odotettua vähäisemmäksi.

Vähäisyyteen oli useita syitä. Merkillistä kyllä, sieltä tuli näitä teknisiä ongelmia, kuten käytettyjen tietojärjestelmien ja ohjelmien hitaus, lisäksi se, että potilaalta edellytettiin kirjallinen suostumus tähän määräyksen käyttöön ja sitten siihen liittyvään potilasinformaatioon kului aikaa lääkäriltä siitä vastaanottotyöstä. Lisäksi ongelmaksi nousi myös se vähäinen määrä apteekkeja, jotka olivat mukana tässä kokeilussa. Sen vuoksi tuon kokeilun tulokset nyt eivät olleet sinänsä kovin kannustavia.

Mutta muista maista, muun muassa naapurimaastamme Ruotsista, on hyviä kokemuksia. Siellä jo tämän vuoden alkupuolella yli puolet kaikista resepteistä määrättiin sähköisesti. Tukholmassa on tehty selvitys, jossa todettiin, että kaikki osapuolet, niin lääkkeiden määrääjät, apteekit kuin myös potilaat, ovat olleet tavattoman tyytyväisiä tuohon järjestelmään eli potilaista oli tyytyväisiä 80 prosenttia ja 95 prosenttia haluaa ottaa sähköisen lääkemääräyksen uudestaan sen kerran saatuaan.

Pidän erittäin kannatettavana tätä lakiesitystä ja pidän suorastaan nolona, että olemme nyt vasta tässä vaiheessa. Kun ottaa huomioon, että Suomi on sekä tietotekniikan kärkimaa että terveydenhuollon mallimaa, on todella merkillistä, että meillä ei näitä kahta asiaa ole osattu tätä aiemmin yhdistää toisiinsa. Muistan, kun työskentelin 12 vuotta sitten lääkärinä, niin silloin puhuttiin tästä sähköisestä lääkemääräyksestä ja tuntui, että se on vain hetken kysymys, kun kaikki reseptit kirjoitetaan sähköisesti. Merkillisesti tässä vaan ovat vuodet vierähtäneet ja edelleenkin vasta valmistelemme tämän määräyksen, sähköisen reseptin, käyttöönottoa.

Tässä vuosien varrella on pelätty erityisesti sitä, että tämä sähköinen lääkemääräys toisi tietosuojaongelmia. On pelätty, että esimerkiksi hakkerit voisivat väärentää reseptejä, mutta uskon, että tilanne on kyllä aivan päinvastoin. Itse asiassa paperireseptiin liittyy tällä hetkellä varsin suuri mahdollisuus väärentämiseen, ja aivan hiljattain nousi hiukan kohuakin siitä, että aika paljon on viime aikoina ollut näitä paperireseptien väärennöksiä.

Itsekin sain muutama vuosi sitten kutsun Hyvinkään poliisiasemalle tarkistamaan reseptiä, jota poliisi epäili huumereseptin väärennökseksi. Todellakin tämä väärentäjä oli kävellyt kirjakauppaan, pyytänyt siellä Päivi Räsäsen nimellä ja minun sv-tunnuksillani, jotka hän oli nähnyt toisesta reseptistä, leimasinlaitteen, jonka kirjakauppias oli hänelle valmistanut ja toimittanut, mitään sen kummemmin kyselemättä, vaikka kyseessä oli mieshenkilö, ja sen jälkeen hän oli sitten alkanut nimelläni tehtailla näitä reseptejä. Mutta onneksi nokkela apteekkari oli alkanut epäillä asiaa, ja niin asia sitten päätyi poliisin selvitettäväksi.

Sähköiseen lääkemääräykseen liittyy myös se etu, että jos kaikki potilaan määräykset on laadittu sähköisesti, niin reseptikeskuksessa voidaan siellä olevien tietojen perusteella tarkistaa potilaan kokonaislääkitys ja näin myös selvittää lääkkeiden mahdolliset keskinäiset vaikutukset ja ylilääkinnän ongelma. Professori Sirkka-Liisa Kivelä julkisti kesäkuussa raporttinsa vanhustenhuollon tilasta, ja siinä raportissa hän aivan erityisesti kiinnitti huomiota siihen, että suomalaisessa vanhustenhoidossa käytetään lääkkeitä aivan liikaa. Eli 98 prosentille esimerkiksi laitoshoidettavista vanhuksista määrätään masennus- ja rauhoittavia lääkkeitä kolme kertaa muita Pohjoismaita enemmän, ja yli kolmasosa vanhuksista syö säännöllisesti yli kymmentä lääkettä yhtäaikaa. Kyllä hyvin voimme kuvitella, miten paljon ne aiheuttavat potilaalle myös sivuvaikutuksia ja erilaisia oireita. Professori Kivelä aivan erityisesti peräänkuulutti sitä, että apteekit lähtisivät tähän lääkekontrolliin mukaan, ja toki se, että lääkemääräykset kirjataan sähköisesti, helpottaa tätä työtä varsinkin, jos ajattelemme huonomuistisia vanhuksia.

Vielä totean, että tätä lakia ehdotetaan tulemaan sinänsä voimaan mahdollisimman pian hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen, mutta sitten todetaan, että terveydenhuollon toimintayksikköjen ja apteekkien velvollisuuteen ottaa käyttöön sähköinen lääkemääräys ehdotetaan neljän vuoden siirtymäaikaa. Aiemmin puhuttiin kolmen vuoden siirtymäajasta siinä vaiheessa, kun tätä lakia valmisteltiin. Ymmärrän kyllä, että tässä jonkinlainen siirtymäaika pitää olla, mutta toivon, että valiokunnassa pohditaan aika tarkasti, onko todellakin näin pitkä siirtymäaika tarpeen, onko neljän vuoden siirtymäaika tarpeen vai voitaisiinko lyhyemmässäkin ajassa saada tämä järjestelmä toimimaan.

Sen lisäksi huomautan vielä, että itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien lääkärien ja hammaslääkärien ei tarvitse ottaa tämän lakiesityksen mukaan järjestelmää käyttöön. Mielestäni kyllä kohtuullisen ajan kuluessa tulisi saada kaikki reseptit sähköisiksi. Pitäisin tärkeänä, että järjestelmästä tulisi mahdollisimman kattava. Se lisäisi myös potilasturvallisuutta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On tietysti pitkä matka siitä, kun vanhan legendan mukaan entinen kunnanlääkäri kirjoitti reseptin ladon oveen ja antoi sen sitten isännälle ja isäntä vei sen apteekkiin. Tällainen pienen ladon pienehkö ovi kuitenkin oli resepti, johonka oli tietysti tärkeää ainetta sian hoitoon kirjoitettu, ja sillä sai sitten spiritus fortista eli pirtua apteekista. Se oli käyttökelpoinen reseptilomake.

Mutta tämä sähköinen lääkemääräys ei ole vain yksiselitteinen kysymys, ja sen pukeminen vain ikään kuin kaikella myönteisyydellä on vain osa käytännön elämää. On paljon muita näkökulmia yksinomaan myönteisten näkökulmien lisäksi, joita pitäisi tarkastella. Nythän tämä tietokanta on kaiken kaikkiaan tullut sairaaloihin, terveyskeskuksiin, ja lääkärit seurustelevatkin hyvin paljon tietokoneen kanssa, myös sairaanhoitajat, paljon enemmän kuin aikaisemmin potilaiden kanssa. Katse on kiinnitetty hyvin tiukasti tietokoneen ruutuun ja kysellään siitä sivusta sitten, että voidaan sinne asioita kirjoitella. Poliklinikoille, päivystyspoliklinikoille ja osastojen käytäville ovat ilmestyneet nämä tietokonetornit, korkeat, työnnettävät rattaat, joidenka päällä on sitten tietokone ja tietokoneruutu, ja sieltä sitten Efficaa ja muita tietojärjestelmiä käyttäen naputellaan potilaiden tietoja. No hyvä, näissähän on tietysti positiivista se, että tieto on pakattu sinne ja se saadaan selkeästi, ei tarvitse lukea käsialoja — tähän aina viitataan — ja siellä pitäisi sitten olla kaikki laboratorio- ja röntgentiedot ja muut lääketiedot sekä reseptit. Mutta ongelma on sitten kuitenkin siinä, että se on se kohde, jonka kanssa yleensä ollaan tekemisissä ja vähemmän sen potilaan kanssa. Tämä on sellainen ihan yleinen ongelma, joka jää näissä tietoteknologian ylistyshetkissä vähemmälle huomiolle.

Mutta itse reseptiin ja sähköiseen lääkemääräykseen. Ed. Räsänen puhui varsin myönteisesti hankkeen puolesta, ja hänen puheessaan oli tietysti aika tavalla myöskin perusteluja. Esimerkiksi intimiteettisuoja, lääkkeen selkeä sisältö, väärennyksen estäminen ja tämän tyyppiset asiat on tietysti huomioitava tässä myönteisenä asiana.

Mutta muutama asia edelleenkin asettaa kysymyksiä, ja yksi on nimenomaan tämän käsittelyn erääksi keskeiseksi asiaksi noussut reseptikeskus. Reseptikeskus voi ikään kuin seurata potilaan koko lääkemäärää ja interaktiota eli lääkkeiden keskinäistä vaikutusta, ehkä myöskin sitä, kuinka järkevää lääkitys yleensä on. Varmasti se on aika passiivista seurantaa. Tuskin siellä istuu lääkäreitä tai farmaseutteja katsomassa tuloksia vaan niin, että saadaan lääketietokannasta ulos tiedot ja niitä voidaan tarkastella. Mutta nimenomaan sellainen ajattelu, että olisi joku keskus, joka koko ajan valvoo suomalaisten lääkkeiden ottamista, määräämistä ja sitä, miten oikeaa ja tasapainoista se on, mielestäni on futurologinen mahdottomuus eikä sellaiseen pidä edes pyrkiä. Sellainen ei ole myöskään hoidon kannalta oikea lähestymistapa.

Täällä ed. Räsänen viittasi tutkimuksiin, jotka on tehty vanhusväestön terveydenhoidosta. Nimenomaan vanhusväestön lääkityksessä on ylilääkitys pääasiallinen ongelma, ja se johtuu taas kunkin lääkkeen liian vahvasta määräämistavasta. Määrätään liian vahvaa lääkettä potilaalle, jonka elintoiminnot ovat heikentyneet iän mukana, johon lääkkeen vaikutus on lisääntynyt ja jonka elintoiminnot muutenkin ovat heikentyneet, esimerkiksi lääkkeen sivuvaikutukset kasvavat jne. Se on ikään kuin toinen puoli asiaa.

Mutta itse tähän sähköiseen lääkemääräykseen. On erittäin tärkeätä, että edelleenkin säilytetään myös paperiresepti sen takia, että kun potilas liikkuu, niin hänellä ei ole välttämättä aina mahdollisuutta kontrolloiduttaa omaa lääkitystään tietoverkon kautta. Voi tulla tilanteita, jolloinka hän tapaa lääkärin paikassa, jossa ei ole tietoverkkoa, ja tällöin esimerkiksi on mahdollista uusia lääkemääräys tämän paperireseptin kautta tai joka tapauksessa kontrolloida, mistä lääkkeestä on kysymys. Tämän paperisen reseptin, edelleenkin tämän perinteisen lääkemääräyksen säilyttäminen on mielestäni perusteltua, ja siitä ei pidä suinkaan pyrkiä pois. Pitääkö yksityinen sektori nivellyttää tähän järjestelmään? Mielestäni kyllä myös pitäisi mutta ei niin, että tämä sähköinen lääkemääräys olisi vain yksi ainut tapa kirjoittaa lääke. Sitten kun me olemme niin tähän tietoteknologiaan ihastuneita, sekään tilanne, jossa virta käännetään pois päältä ja sähköä ei sitten ole, ei ole mikään mahdoton. Monissakin paikoissa tällaista ilmaantuu. Esimerkiksi viime päivien rajut myrskyt Kaakkois-Suomessa sammuttelivat sähköä muun muassa terveysasemilta, ja niissä tilanteissa, joissa olisi vain sähköinen lääkemääräyksen antamistapa käytössä, tällöin ei reseptiä olisi voitu kirjoittaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuulimme juuri lääkärin näkemyksen tähän asiaan, ja nyt tulee tavallisen kaduntallaajan näkemys samaan asiaan. Huomaa sen, kuinka asioita voidaan nähdä niin hyvin monelta eri kantilta. Palautan mieleen keskustelun reilun neljän vuoden takaa tässä salissa, jolloinka käsiteltiin sitä, että Pohjois-Karjalassa keskussairaalassa ryhdyttäisiin näitä lääkemääräyksiä sähköisesti antamaan. Silloin asialla olivat Pohjois-Karjalan kansanedustajat in corpore hyvin innolla ja tässä salissa käytiin todellista tietoyhteiskuntahypekeskustelua oikein, oikein, oikein viimeiseen saakka. Nyt oli todella aivan merkittävää tapahtumassa tässä salissa. Suuria päätöksiä oltiin tekemässä, ja äsken ed. Räsänen, joka esitteli tämän hallituksen esityksen — ja osoitti siinä, että hän varmasti on ministeriainesta, kun niin sujuvasti tapahtui hallituksen esityksen esittely oppositiosta käsin — kertoi juuri tuloksen, mikä tästä hypekeskustelusta oli: muutama sata reseptiä kirjoitettuna ja siinä kaikki.

Toisin sanoen tässä on siis oikean tietoyhteiskunnan aineksia ilmassa yhä edelleen, mutta se täytyy mielestäni kuitenkin tehdä sillä tavalla, että perusrakenne on sellainen, että lainsäädäntö sinänsä on velvoittava. Se on velvoittava apteekeille, se on velvoittava terveysasemille, sairaaloille, terveyskeskuksille ja vastaaville yksiköille, ja se on myöskin velvoittava lääkäreille. Siis lääkäreillä, joilla on tunnukset, pitää olla myöskin velvoite olla yhteydessä reseptikeskukseen. Silloin voi odottaa mielestäni jotakin tulosta.

Viimeksi, kun asiasta keskusteltiin reilut neljä vuotta sitten, epäiltiin kaikenlaista, väärinkäytöksiä jnp. No, otos jäi niin pieneksi, että siinä ei varmasti tähän tullut vastausta, mutta ilmeisestikin on niin, kuten ed. Räsänen totesi, että helpompi on väärentää paperiversiota lääkemääräyksestä kuin sähköistä ja hakkereita tälle rintamalle on ihan turha odottaa. Tässä saanto on niin pieni, että hakkerit pistävät Nordean matalaksi ennemmin kuin liikkuvat lääkemääräyspuolella. Ei edes huumepuoli, se porukka, taida pystyä tällaiseen, niin että voi olla ihan rauhassa.

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että hallitus on aivan oikealla tiellä, ehdottomasti oikealla. Vihdoinkin ollaan kypsiä menemään tällä tiellä, mutta pitää rakentaa järjestelmä todella kattavaksi ja se on tehtävä myöskin velvoittavaksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ennenkin on todettu, että ed. Tiusasen puheenvuorot ovat ansiokkaita. Hänen edellinen puheenvuoronsa lisäsi merkittävästi kansanterveyttä, koska lähdin kävelemään tänne enkä puhunut paikoiltani ed. Tiusasen puheenvuoron innostamana. Mutta ed. Tiusaselle ehkä nyt on hyvä todeta, että vaikka kaikenlaiset sähkökatkokset uhkaavat, niin generaattorit on kuitenkin keksitty. Kyllä tämä on tietenkin sellainen järjestelmä, että sen pitää toimia sähkökatkosten aikanakin, ja toisaalta jos joku tarvitsee lääkettä ja resepti on siellä kompuutterissa vain, niin eiköhän se apteekki nyt kuitenkin hengenhätään sitä lääkettä anna. Mutta joka tapauksessa tämä on hyvä laki.

Kun itse on ykköstyypin diabeetikko ja tarvitsee insuliinia hengissä pysyäkseen ja huomaa täällä Helsingissä, että resepti on Kuopiossa, kun insuliini on justiinsa lopuillaan, niin okei, edustaja toki selviää tästä ongelmasta kävelemällä tuota tunnelia pitkin. Mutta tavallinen ihminen, jonka resepti on unohtunut jonnekin, saa kyllä kohtuullisen avun siitä, että voi mennä apteekkiin ja sanoa, että katsokaapa nyt sieltä reseptikeskuksesta, onko se resepti siellä tai kun se on. Tämä on tietenkin se pointti, mutta toki, kun ed. Tiusanen totesi, että paperireseptit pitäisi säilyttää, niin olen siitä suunnilleen samaa mieltä sillä tavoin, että ainakin mahdollisuus niitten saantiin pitää säilyttää. Niinhän se tässä lakiesityksessä itse asiassa onkin: jos potilas haluaa, niin hän saa reseptin paperisena. Voin hyvin kuvitella, että jos tohtori sanoo mummolle, että mummo menee nyt apteekkiin ja sanoo siellä, että katsokaapa sieltä reseptitietokeskuksesta, niin voi olla, että mummo ei ilman sitä paperia kuitenkaan poistu ainakaan ihan ensi vuosina.

Mutta tähän liittyy myöskin sellainen mielenkiintoinen asia, joka tuli mieleeni ihan näinä päivinä, kun totesin, että jossain kaukana ulkomailla — Suomessa näkyy ilman suurempia kommervenkkeja pääsevän lentokoneisiin lääkkeitten kanssakin — ja ilmeisesti ainakin Amerikkaan päästäkseen pitää olla joka tapauksessa reseptit mukana. Silloin tietenkin voi olla, että pelkkä usb-tikku ei amerikkalaiselle rajavartijalle tai tullimiehelle riitäkään. Tuli mieleeni, pitäisiköhän tässä laissa olla mahdollisuus saada se resepti tulostettua paperille vielä sen jälkeenkin, kun lääkäri on sen jo lähettänyt vastaanotolta sinne lääketietokeskukseen ja potilas on poistunut apteekkiin tai poistunut jo apteekistakin. Nämä nyt ovat käytännön ongelmia, joihin varmaan valiokunnassa saamme asiantuntijoilta selvyyttä, mutta siitä olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä, että tämän järjestelmän on oltava kattava ja velvoittava. Muuten tästä ei tule yhtään mitään.

Suomalaisen terveydenhuollon tietojärjestelmät ovat ongelmallisia juuri siksi, että ne eivät ole ensinnäkään yhteensopivia, ja toisekseen siksi, että aika pitkään on ollut se käytäntö, että potilaat ovat olleet niin rakkaita välittömän seurustelun välineitä, että vaikka olisi ollut mahdollisuus kirjata niitä potilastietoja sinne järjestelmiin, niin sitä ei ole tehty.

Kaikista peloista ja epäilyksistä huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, että tietojärjestelmien vahvuus syntyy siitä, että siellä on mahdollisimman paljon, mielellään kaikki tarpeellinen ja käytettävissä oleva tieto. Minua on pikkasen ihmetyttänyt tässä yhteydessä, että kun Kela kuitenkin reseptilääkkeistä maksaa korvausta, niin sillähän on ollut jo tähän saakkakin tämä tieto pitkälti omissa tietojärjestelmissään, jotka ovat kenties Suomen suurimmat tai ainakin lähellä sitä. En tiedä, onko tässä nyt suuria ongelmia tämän järjestelmän rakentamisessa ylipäätään, mutta on kuitenkin näyttänyt siltä, että niitä tietoja ei ole sinänsä sieltä saatu yksittäisinä eikä etenkään yhdistettyinä muuten kuin ehkä tutkimusluvilla. Okei, siihen liittyy tietosuojasäännöksiä, jotka on hyvä ottaa huomioon, mutta kyllä se on niin, että tässä katsannossa tämä neljän vuoden siirtymäaika tuntuu ihan käsittämättömältä, mihin ed. Räsänen täällä jo viittasi, ja aivan samalla tavalla myöskin se, että yksityispraktiikan harjoittajille annetaan mahdollisuus pysyttäytyä tämän ulkopuolella.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Sähköisistä tietojärjestelmistä voisi sen todeta, että tänä päivänäkin voisi hyödyntää niitä paremmin.

Ed. Virtasen puheenvuorosta voisi poimia yhden kohdan, jonka hän jossakin vaiheessa totesi näistä vaikkapa Kelan korvausjärjestelmistä ja lääkekorvausten saamisesta, jos ylittää sen kattorajan. Ihmettelen vaan, miten meillä vielä niin vanhanaikainen järjestelmä on olemassa, että kun se katto ylittyy, odotetaan, että asiakas toimittaa kuitit Kelaan, säilyttäa ne siis sen koko loppuajan ja sitten toimittaa kuitit. Jos niitä kuitteja ei vie, ei saa korvausta, vaikka Kelan konttorissa näkyy täydellisesti, mitä on korvattu. Tämä on kyllä niin pöhkö homma, että minä en kyllä ymmärrä sitä. Siinä ilmeisesti tapahtuu niin, että kun keskimäärin joku aina hävittää niitä kuitteja, säästyy korvauksia. Mutta eihän näin voi olla se järjestelmä, kun se on kuitenkin olevinaan niin, että se korvataan, mikä menee yli katon.

Tuossa ed. Tiusanen puhui niistä ongelmista. Kieltämättä, kun luin tätä, tähän varmaan liittyy tuon tyyppisiä ajatuksia, mitä ed. Tiusanen totesi. Mietin, kun tätä eka kerran luin, jotta tässä voi käydä sillä tavalla kuin jos menee kylään johonkin taloon ja isäntä on katsomassa telkkaria ja siellä jännittyneinä tuijotetaan kuvaruutua ja silloin tällöin vaan vilkaistaan sinne vieraaseen jotain murahtaen. Tässä ilmeisesti on silleen, että kun lääkäri naputtelee sitä konetta, niin se vähän silloin tällöin vaan joutaa katsomaan sitä potilasta oikeastaan ja tärkeämpi on, että tulevat kirjatuiksi ne tiedot sinne tarkasti tietokoneelle. (Ed. Virtanen: Ei tietojärjestelmän vika, se on lääkärin!) Mutta tämä on pienempi paha sinällään.

Sitten toinen juttu sähköisten toimintojen toimivuudesta. Taisi olla kaksi vuotta sitten, kun menin paikalliseen kauppaan — nämä kaikki kaupan järjestelmäthän on kytketty siten, jotta kassat eivät toimi ja tytöt eivät enää osaa laskea käsin eikä sinne kassaan varmaan saa laittaa rahaakaan, kun ne on viivakoodeilla ja kaikilla konsteilla tehty, miten rahastetaan — niin toista tuntia joutui odottamaan, ennen kuin vaikka ne pakolliset maidot sai ostettua. Raha ei kelvannut kaupassa, ennen kuin saatiin sähköt päälle ja sitten värkit toimimaan. Se kuvastaa sitä ja se tuntuu aika hassulta, miten meillä on menty sillä tavalla niin pitkälle näissä asioissa, että kun sähkö katkeaa, niin silloin katkeaa kaikki toiminta.

Tässä tapauksessa kieltämättä, jos semmoinen isompi katastrofi sattuisi, niin kuin oliko Keski-Euroopassa sattunut aika kova juttu, tässä luin lehdestä, voisi siinä olla ... (Ed. Pulliainen: Se taisi johtua tyhmyydestä!) — Usein nämä johtuvat tyhmyydestä tai ahneudesta tai jostakin semmoisesta seikasta, jotka ovat inhimillisiä. — Silloin sen tyhmyyden kanssa vaan voi käydä sillä tavalla, jotta jos ei esimerkiksi näe, mitä lääkettä on syönyt taikka määrätty tai tämmöistä, niin voi olla, että siinä voi tapahtua jopa vahinkoja. En tiedä, lääkärit varmaan tietävät paremmin.

Mutta sen takia ilmeisesti meillä joutuu olemaan kuitenkin, kun tehdään tätä järjestelmää ... Olen nimittäin samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, että tämä pitää saada kattamaan koko valtakunta. Pohjois-Karjalassa suoritettiin hyvä kokeilu, ja minä ymmärsin, että se antoi kuitenkin jotain näkyvää, koska ollaan laajentamassa sitä nyt. Jos se olisi ollut kielteinen ja huono, ei olisi näin tehty. Kokeilun pitää aina ollakin sellainen, jotta jo etukäteen pitää olla näkemys siitä, mihin ollaan menossa, ja lähdetään siltä pohjalta selvittämään, ja tässä ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Nyt sen suunnan pitää olla se, jotta se on kattava ja laaja. Meillähän on tarkoitus saada paperia poistettua myös eduskunnan työpöydältä mieluummin, että se on enemmän jossakin muussa muodossa kuin aina painettuna paperilla. Tässä ollaan menossa siihen suuntaan. Nyt vaan pitää huolehtia siitä, jotta siellä on varavoimaa, että kun sähkö livahtaa poikki, siellä aggregaatti heti, vai mitä nämä generaattorit ovat, iskeytyy käyntiin ja se on vain vilaus, kun taas uudelleen hommat toimivat, mutta se vaan pitää näin rakentaa.

Tämä reseptikeskus, mikä tässä on ajatuksena, on sillä tavalla hyvä, että liikuttiinpa missäpäin hyvänsä Suomea, se on helposti tavoitettavissa. Nimittäin uusi tietotekniikka kyllä tulee semmoiseksi, että useammassa paikassa jopa langattomasti nämä värkit toimivat ja voidaan katsoa sieltä. Useimmiten lääkäreillä on vielä paremmat nämä laitteet ja koneet, jopa kannettavatkin, kuin tavan kansalaisella. Sen takia tämä on hyvä ja myönteinen asia. Ne pienet fibat, mitä tässä voi olla vielä, valiokunta katsoo. Jos huomataan myöhemmin, että vielä on vähän korjaamista, niin hallitus tuo meille hyvän esityksen jatkossa, jota sitten ruoditaan uudelleen.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan, kun tässä on lain 20 §, jossa on lääkemääräys- ja toimitusohjelmiston määritelmät, niin minusta on hyvä asia, että nyt myöskin niin sanotut huumelääkärit joutuvat ehkä hiukan tiukempaan kontrolliin tämän systeemin kautta. Eivät pelkästään potilaat ole niitä, jotka näitä ongelmia aiheuttavat, vaan myöskin on lääkäreitä, jotka lääkkeitä kovin innokkaasti jakelevat, niin että seuranta on tässä hyvä puoli.

Tästä rikollisesta toiminnasta sinänsä: tietysti tässä on minusta kyllä se mahdollisuus, että siellä lääkärin vastaanotolla on paljon tiukempia keskusteluja siitä, minkälaista sähköpostia lähetetään apteekkiin, niin ettei se ihan ongelmatonta ole. Toisaalta kun voimaantulosäännöksissä on yksityisyyden suoja, on mielenkiintoista nähdä, onko se yhtä hyvä kuin sairaaloissa ja terveyskeskuksissa vai tiedetäänkö aika nopeasti, mitä tautia sairastaa, kun sinne reseptinsä vie. Tämä on minusta henkilöstölle haaste kyllä sekä apteekeissa että joissakin terveyskeskuksissa ym., että sana ei kulje.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Ed. Virtasen puheenvuoroon ensiksi kommentoin sen, että pidin nyt viimeksi eilen vastaanottoa lääkärikeskuksessa Kotkassa ja pidän sitä säännöllisesti. Se nyt ei ole mikään kovin huono lääkärikeskus noin toimintaedellytyksiltään, mutta silloin tällöin siellä kuitenkaan se tietoteknologia ei toimi. Näin ollen silloin, kun tietoyhteydet eivät toimi tai pääkoneessa tai keskuskoneessa on katkoksia, ei kirjoiteta sähköisiä reseptejä. Näin ollen se, mistä minä puhuin, oli se, että meidän pitää ehdottomasti säilyttää nimenomaan paperiresepti. Se on potilaiden edun mukainen asia, eikä niin, että siirrytään yksinkertaisesti vaan tähän sähköiseen maailmaan.

Mitä tulee generaattoreihin, totean, että niiden suhteen sairaalat ovat järjestäytyneet, niillä toimii se, mutta näissä pienissä yksiköissä eri puolilla Suomea, missä toimitaan lääkäreiden vastaanottotiloissa jne., välttämättä sellaisia ei ole.