Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tämä asiahan on sukua edelliselle. Edellinen on ministeri Haataisen tontilla, ja tämä on taas allekirjoittaneen tontilla.

Elikkä kysymyksessä ovat nämä sähköiset sairauskertomukset. Nyt käsittelyssä oleva lakiesityshän sai uutta vauhtia viime maaliskuussa, kun tietoyhteiskuntaohjelman ministeriryhmä hyväksyi meidän ministeriömme ehdotuksen asiakastietojen sähköisen käsittelyn tehostamisesta ja tämän lakiesityksen tekeminen kävi välttämättömäksi, koska ministeriön rahoittamalla hanketoiminnalla emme saaneet kansallisesti yhtenäisiä tuloksia eikä pelkästään meidän ministeriömme ohjauksella voitu vaikuttaa niihin kaupallisiin ratkaisuihin, joihin kunnat ja sairaanhoitopiirit päätyivät, siis päätyivät useiden eri toimittajien tietokonejärjestelmiin. Ne ovat varmasti hyvin vaikeita tilanteita ja on paljon kauppiaita siellä, ja näin oli joka puolella vähän erilaiset ratkaisut, ja kuitenkin tämä asia tarvitsee lainsäädännölliset raamit, jotta se toimii koko valtakunnassa samoilla ehdoilla.

Asiakirjojen sähköistä käsittelyä koskevassa lakiehdotuksessa on merkittäviä uusia periaatteita, joista tärkeimpiä tuon tässä esille.

Tässä laissahan luetellaan ne valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut, joista nyt on kyse. Elikkä tässä on kyse arkistointipalveluista, varmennepalveluista, koodistopalveluista ja potilaalle annettavasta katseluyhteydestä. Jos ajatellaan, että ihmisen elinikä on tuommoiset sata vuotta, niin kyllä tämmöisellä arkistointipalvelulla pitää olla aika varmat perusteet, jos sen sata vuotta vähintään pitää jokaisen kohdalla olla voimassa.

Tässä laissa säädetään Kelalle ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle ja Stakesille mandaatit näitten palveluitten hoitamiseen. Tämän yhteisen arkistointijärjestelmän tarkoituksena on, että edistetään potilaitten hoidon laatua, edistetään potilasturvallisuutta ja tehostetaan tietysti terveydenhuoltopalvelujen tuottamista.

Tässä säädetään kaikille julkisen terveydenhuollon toimintayksiköille liittymisvelvollisuus näiden palveluiden käyttämiseen. Yksityisellä on liittymisvelvollisuus, jos ei pidä paperiarkistoa. Mutta minä uskon, että yksityiset isot lääkäriasemat kaikki tulevat tähän varmasti mukaan, eivät kaikki yksittäiset palveluntuottajat, mutta minä uskon, että tähän tullaan vahvasti mukaan. Tämä on ensimmäinen kerta Suomessa, kun kunnallisille ja yksityisille palvelujen tuottajille tulee lakisääteinen velvollisuus käyttää valtakunnallisesti tuotettuja tietojärjestelmäpalveluja.

Kansalaisten itseään koskevien tietojen katseluyhteys on tietysti hyvin tärkeä kansalaisen kannalta, koska hän voi kotikoneeltaan katsoa koosteen omista potilastiedoistaan. Tämä on ensimmäinen askel kohti kansalaisen suurempaa itsemääräämisoikeutta häntä itseään koskevissa potilastiedoissa. Tämä on hyvin tärkeä askel siinä. Tämä on avaus kohti sellaista peruspalveluyhteyttä, joka voisi olla jokaisen kansalaisen käytössä tulevaisuudessa kotona oleva peruspalveluyhteys. Yhdessä sähköistä lääkemääräystä koskevan lakiehdotuksen kanssa tämä antaa tietysti paljon erilaisia mahdollisuuksia, uusia toimintamalleja sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tässä laissa on nyt mielestäni kyse tämmöisestä järjestelmäkeskeisestä toiminnasta. On mahdollisuus siirtyä aidosti potilas- ja kansalaiskeskeiseen toimintamalliin.

Arvoisa puhemies! Nyt tehty lakiesitys on hyvin merkittävä askel kohti turvallista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyä, ja tässä nyt edetään hallittavin ja pienin askelin. Elikkä sen takia tämä siirtymäaika on pitkä, koska tarkoitus on, että kansalaisten ja järjestelmiä käyttävän henkilökunnan luottamus tähän asiakastietojen sähköiseen käsittelyyn lisääntyy ja siitä saatavat kokemukset ovat myönteisiä. On tärkeää, että tällä järjestelmällä on kansalaisten luottamus ja henkilökunta osaa sitä käyttää, ja kaikki tämä vaatii aikaa, vaikka pohjatyö on tehty. Emmehän me nyt nollasta lähde. Mutta jokaisella on niin paljon omia tietoja tässä järjestelmässä mukana, että a ja o on se turvallisuus ja luottamus ja se, että lakisääteisesti on tiukasti tehty ne reunaehdot, joilla tämä järjestelmä toimii, ja näin tämä vaatii tuekseen lainsäädäntöä.

Vaatii muun muassa tietosuojalainsäädäntöä ja kaikkea näitä, että on varmasti selvää, kuka saa käyttää. Tässähän on jo tehty hyvin pitkälti tätä pohjatyötä, ja sinne aina jää lokitiedot, kuka siellä on käynyt, ja potilas voi kieltää muita käyttämästä kaikkia itseään koskevia tietoja. Potilas aina määrää, kuka niitä saa käyttää ja missä tilanteessa. On olemassa tietoja, joita ei saa kukaan, jotka eivät näy siellä missään. Kaikkea tätä voidaan tehdä. Elikkä: asiakaskeskeinen, potilaskeskeinen, kansalaiskeskeinen.

Minä haluan tässä vielä korostaa lopuksi, että vaikka me kuinka teemme teknologiaan suuria investointeja, niin jos ei sosiaali- ja terveydenhuollossa käytännön työprosessien tai palvelujärjestelmän perusratkaisujen toimintaa pystytä siellä sisällä muuttamaan, niin suuretkaan investoinnit eivät paljon auta. Riskinä on, että se teknologia siirtyy suoraan nykyiseen hierarkkiseen järjestelmään ja sen osaksi ja vahvistaa sitä muuttumattomuutta, että nykyinen järjestelmä on hyvä ja siihen siirretään nämä järjestelmät ja so what. Mutta nimenomaanhan täytyy ajatella, että tällä järjestelmällä saavutetaan niin paljon hyötyjä ja etuja, että se ei voi olla tämä muuttumattomuuden tae, vaan nimenomaan sisällössä ja toimintatavoissa tapahtuu muutoksia, jotta tästä saadaan se mahdollinen hyöty, jotta palvellaan kansalaista parhaiten.

Tämä asettaa hyvin suuria vaatimuksia toimeenpanon ohjausjärjestelmälle, suuria vaatimuksia sairaanhoitopiireille ja terveyskeskuksille. Tämä asian hoitaminen käytännössä edellyttää laajaa muutosohjelmaa, jonka sisällöllinen valmistelu tulee tietysti käynnistää heti, kun tämä laki on tullut voimaan kaikkien osapuolten kesken. Ohjausjärjestelmän tavoitteena tulee heti alusta saakka olla mahdollisimman hyvin toiminnan vaikuttavuutta ja taloudellisuutta palvelevan kokonaisuuden rakentaminen. Vain siten pystytään tietotekniikkaa hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla tai sillä tuetaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmien ja toimintakäytäntöjen uudistamista ja järjestelmien palvelevuutta eli sitä, että ne palvelevat kansalaisia. Mutta näitä ei voi siirtää sellaisenaan.

Meillä on ollut paljon hankerahoitusta tällä alalla. Me olemme tukeneet niillä erilaisten järjestelmien kehittämistä. Nyt olemme sitten budjetoineet 10 miljoonaa euroa tähän muutokseen. Tässä siis vaaditaan nyt Kelalta tätä arkistopalvelua ja Stakesilta ja Teolta varmennepalveluja ja tätä muuta palvelua. Tässä on kysymys hyvin isosta konseptista. Tämä siirtymäaika tulee varmasti tarpeeseen, jotta pystytään kaikki kouluttamaan ja luottamus synnyttämään ja tämä järjestelmä rakentamaan. Toimiessaan tämä on varmasti aivan ehdoton. Ei voi oikein kuvitellakaan, mitä kaikkea sieltä kotiruudulta sitten voi tehdä: paitsi tilata lääkäriaikoja, niin peruuttaa niitä ja katsella omia tietojaan ja olla tällä tavalla osallisena siinä omassa hoidossa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Niin, arvoisa ministeri, ja olla suoraan yhteydessä ja kytkettynä siihen näyttöpäätteeseen ja elää sen näyttöpäätteen kanssa. Olen kuitenkin sitä mieltä, arvoisa ministeri, että tämä on hyvä asia.

Kun te puhuitte äsken siitä, että tässä on kysymys luottamuksesta, niin olen aivan samaa mieltä. Mutta sanoisin tämän asian toisella tavalla, sillä tavalla, että jos tässä nyt löytyy asiakastietojen osalta sosiaali- ja terveyspuolella se luottamus, niin kyllä silloin nämä kaikki muut asiat, joita tässä on tänä päivänä käsitelty, niin se luottamus on sisässään täydellisesti, aivan pohjamutia myöten, niin että rohkaisen sosiaali- ja terveysministeriötä nyt lähtemään siitä, että tämä on se perustiedosto juuri sillä tavalla ymmärrettynä kuin äsken kuvasitte, ja sen jälkeen voidaan kattavasti hoitaa nämä kaikki lääkemääräysasiat, kaikki muut, velvoittavalla lainsäädännöllä. Silloinhan tämä on todella elävä kokonaisuus.

Eli hyvä näin ja hyvä, että olette varanneet tarpeeksi rahaa starttiin, mutta neljä vuotta on aivan liian pitkä aika.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta tämä on erittäin hyvä asia. Tässä jokin aika sitten, olikohan keväällä, kun kertoilin, että tulevaisuusvaliokunnassa tämmöinen asia on esillä, että meillä pian sähköisesti kaikki nämä hommat hoidetaan, elikkä ollaan Lapissa taikka sitten missä vaan päin Suomea, niin saadaan potilastiedot nopeasti, niin melkein voisi sanoa, että eräissä asiantuntijapiireissä naurettiin vähän niin kuin ulos ja kerrottiin kyllä valtava määrä ongelmia, joita tästä tulee, joten sanoisinko näin, että onnittelen, jos tämä nyt sitten menee niin hyvin kuin tässä kerrotaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tietysti lähtökohta on tässä niin kuin siinä sähköisessä reseptimääräämisessäkin, että se on positiivinen. Tämä tilannehan on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta juuri se, että tällä hetkellä, mihinkä ministerikin viittasi, tietokannat eivät keskustele keskenään. On näillä kokeilualueillakin, kuten Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä, edelleenkin ongelmia molemmin puolin, terveyskeskuksesta sairaanhoitopiiriin ja päinvastoin, tiedon välittämisessä ja sitten röntgenlausuntojen, laboratoriolausuntojen, laboratorion vastausten ja muiden mukaan kytkemisessä. Siis se ei ole helppo asia.

Sitten muun muassa sellainen käytännön digitalisointi, että esimerkiksi röntgenkuvat ovat nykyään digitaalilevyllä. Ne on digitalisoitu. Enää ei olekaan mitään kuvia, vaan on cd-levy, jossa se informaatio on digitaalisesti. Tämän tyyppisten asioiden kanssa joudutaan tekemisiin, jolloinka pitää olla myöskin lukija sitten joka paikassa. Sitä röntgenkuvaa ei vain vilkaistakaan ja sanota, mikä on tilanne, vaan pitää olla mekaaninen väline lukea se digitaalinen tieto ja kääntää se kuvaksi tai informaatioksi, joka on tekstinä.

Näin ollen tämä tilanne tekee myös sen, että tämän hoidon antaminen ja sen analysointi, muun muassa tutkimustulosten analysointi, on hyvin keskitettyä ja myöskin sitten virhemahdollisuus, joka pohjautuu esimerkiksi käyttökatkoihin, joidenka syy voi olla hyvin monenlainen, on olemassa, ja sitä ei pidä unohtaa. Näin ollen varmennusmekanismit ovat hyvin tärkeitä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen tuossa kuvasi ongelmia. Minusta ongelmat pitää ratkaista, ja meillä Pohjois-Karjalassa ainakin jollakin tavalla jo jotkut asiat toimivat. Viime kesänä kävin itse röntgenissä. Tuo vasen takajalka aikoi katketa, jäi litskuun, ja se kuvattiin. Yllättäen sain kokea sen, jotta ei sieltä enää röntgenkuvia annettukaan mukaan, vaan se meni verkkojen kautta toiseen paikkaan. Se on kyllä nykypäivää, ja silloinhan se tarkoittaa sitä, jotta siinä kyllä säästyy kustannuksia. Joku erikoislääkäri voi tarkistaa jossakin hyvin kaukaakin sen, mikä hoitotoimenpide tässä on olemassa, ja se tapahtuu sekunneissa, ja ei tarvitse potilaan juosta sitten paikasta toiseen.

Siinä on tietysti se ongelma, niin kuin tässä on tuotu esille, jotta tietysti joskus potilaskin haluaa nähdä lääkärin, hoidettava haluaa nähdä lääkärin, mutta ei välttämättä sitä erikoislääkäriä näissä tilanteissa, mutta niin kuin joissakin perusjutuissa, kun tuolla kuuntelee vanhempia ihmisiä, niin tällä hetkellä ikääntyneet ihmiset jo kokevat tämmöistä, jotta kun ne lääkärit eivät jouda juttelemaan heidän kanssaan. Silloin ilmeisesti meidän pitää kehittää niitä järjestelmiä siten, jotta se jutteluhomma on jonkun muun tehtävä kuin tietokoneen tai sen lääkärin tehtävä. Pitää olla muun tyyppistä seurustelupalvelua, joka mahdollisesti on siellä saman ikäisten kaverien ja ystävien kanssa vai mikä se on. Tänä päivänä ihmiset ovat yhä yksinäisempiä, ja uskon, että se johtuu tästä meidän itsekkyydestämme, mutta tämä tietotekniikka kyllä enemmän vielä sitä lisää.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen skeptisismi innoittaa minua näköjään yhä vaan edelleen. Olin vuonna 1980 Nilsiän Tahkovuorella Maailman terveysjärjestön kansainvälisessä Primary health care -seminaarissa ja kävimme tutustumassa Nilsiän terveyskeskukseen, johon oli hankittu tämmöinen ekg-laite — sitä esitteli muuten Nilsiän terveyskeskuksen ylilääkäri, taisi olla Jorma Huuhtanen nimeltään — ja kysyttiin, että onko tätä nyt käytetty. Siis sillä pystyttiin lähettämään sydänkäyrä Kysiin arvioitavaksi, että saatiin hoito-ohjeita. Kysyttiin, onko tätä käytetty. Oli kuulemma kaksi kertaa käytetty. Ensimmäisellä kerralla potilas oli kuollut, ennen kuin saatiin tulkitsija paikalle, ja toisella kerralla potilas oli jo lähtenyt kotiin, ennen kuin saatiin tulkitsija paikalle.

Siitä huolimatta siitä kuluneen 25 vuoden aikana meiltä kirjoituskoneet ovat hävinneet, levysoittimet ovat hävinneet, on tullut world wide web elikkä internet, jolla saamme yhteyksiä toisiimme ympäri maailman ja jolla saamme tietoja kaiken näköisistä tietokannoista. Se ei ole kertaakaan kaatunut. On tietenkin niin, että ongelmia aina tulee, teknisiä ongelmiakin aina tulee, mutta siitä huolimatta tulee myöskin järjestelmiä, jotka helpottavat ihmisten ja jopa lääkäreitten työtä.

Minusta tämä digitaaliseen kuvantamisjärjestelmään tallennus on todella suuri voitto, se että potilaan kuvia ei tarvitse kuljettaa esimerkiksi Iisalmesta Kuopioon katsottavaksi. Sitä voi vain miettiä, minkälaisia säästöjä on saavutettavissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tietysti lääkärin oikeus on aina selittää potilaalle, miten asia on, koska potilas muuten ymmärtää aina pääsääntöisesti väärin. Nyt selitän ed. Virtaselle, kun hän viittasi skeptismiin.

Ei se ole mitään skeptismiä, ed. Virtanen, vaan se on vain asian kuvaamista. Tietysti jokainen meistä, joka tekee lääkärin työtä, erikoislääkärin työtä tai muuta, tietää, mikä apu on digitalisoinnista. Tähän ed. Esa Lahtela viittasi, miten voidaan lähettää nimenomaan bitteinä tietoa pitkät matkat ja potilaan ei tarvitse siirtyä sen tiedon mukana, vaan hän hyötyy siitä, mihin ed. Virtanenkin viittasi, sama asia. Se on aivan eri juttu.

Mutta kun cd-levy mukana menee lääkärin vastaanotolle, missä ei ole tällaista lukijalaitetta, sitä ei niin vaan luetakaan. Se on vain eräs käytännön kysymys. Niitä ei ole kaikissa paikoissa, ja näin ollen tämähän liittyy esimerkiksi yksityissektoriin, niitä ei joka paikassa todellakaan ole. Näin ollen siihen liittyy käytännön, voi sanoa, ylimenovaiheita tai muita. Ehkä siinä riittää se, että voidaan myös turvautua vain lausuntoon.

Mutta sitten se toinen kysymys, mikä myöskään ei ole skeptisyyttä, on se, että on olemassa käyttökatkoja, jolloinka pitää, kun tässä lääkärin toimen yhteydessä ja sairaanhoidon toimen yh-teydessä on kysymys aina potilaan hengestä, niin siinä pitää pystyä toimimaan nimenomaan reaaliajassa, jolloinka pitää olla myöskin, niin kuin totesin, varmuussysteemit, joilla voidaan pystyä varmistamaan se, että tieto säilyy etenkin, jos se on erittäin keskitetty. Nämä ovat sellaisia pohja-asioita, jotka pitää vain huomioida.

Tietysti on selvää, että olemme nyt siirtyneet kirjoituskonekannasta tietopäätteiden käyttöön ja kaikki tiedonvälitys on kehittynyt valtaisasti, ja niin on terveyden- ja sairaanhoidossakin. Mutta edelleenkin siinä me tarvitsemme varmentavia järjestelmiä, jotka varmistavat sen, että myöskin poikkeuksellisessa tilanteessa pystymme pitämään asiakas- ja potilastiedot ajan tasalla ja toimimaan myös potilaan hyväksi silloin, kun tulee tällaisia ennalta arvaamattomia tilanteita.

Kaikki digitalisointi ja sen tyyppinen tiedon välittäminen on järkevää, joka vähentää potilaan vaivoja ja nopeuttaa diagnoosiin pääsyä, mutta lopuksi me tarvitsemme aina myös hoitavan henkilön. Tietokoneet eivät hoida ihmisiä, siinä tarvitaan elävä ihminen, onko se terveydenhoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri tai sitten muuten lähi- omainen tai yleensäkin sellainen, joka haluaa auttaa lähimmäistä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Mielelläni muutamia kommentteja tuon tähän keskusteluun ja olen pahoillani, etten ole voinut olla pitempään paikalla. Tämä on nimittäin hyvin tärkeä asia monin eri tavoin. Sen kuulee jo replikoinnista täällä, miten tätä asiaa ajattelevat tätä työtä tekevät ja toisaalta ne, jotka esimerkiksi tietävät tietojärjestelmistä aika paljon mutta eivät tee tätä työtä päivittäin, ja miten sitä ajattelevat potilaat ja sitten muut maallikot.

Tässähän on tietysti kysymys tiedon taltioinnista, hyvä niin. Mutta vaikka minä kannatan tätä sähköistä järjestelmää sen takia, että se on joka tapauksessa tullut jäädäkseen — sehän lähti terveyskeskuksista liikkeelle 20 vuotta sitten ja on vähitellen laajentunut siitä yhä enemmän, ja siitä on niin paljon puhuttu ja sitä on kehitetty, että on korkea aika varmasti laittaa se maanlaajuisestikin jollain lailla kuntoon — kyllä kannatan silti varovaista askellinjaa tässä sen takia, että meidän täytyisi muistaa, mistä itse asiassa tässä on kysymys. Ed. Tiusanen vähän vihjaisi samaan asiaan. Tässä on kysymys yksittäisen ihmisen, potilaan, sairauksien hoitamisesta, hyvin diskreetistä tilanteesta, ainutlaatuisesta tilanteesta, luottamuksellisesta tilanteesta, joka voi olla hyvin vakavakin, ja silloin, kun asiat ovat epäselviä, silloin se on potilaan mielestä aina vakavaa.

Asetan sanani, arvon puhemies, näinpäin sen takia, että näiden 20 vuoden aikana itsekin, kun pidän edelleen vastaanottoa lääkärinä, turhan paljon olen törmännyt tilanteisiin, joissa potilaat kokevat, että tietokone, joka siellä lääkärin vastaanottohuoneen pöydällä on, on tullut lääkärin ja potilaan väliin. Toisin sanoen enemmän puhutaan sille koneelle, otetaan enemmän tietoja koneesta kuin konsanaan potilaalta. Tällä tiellä on medisiiniset totuudet hyvin nurkan takana odottamassa kyllä tylyllä tavalla, jos tätä edistetään.

Se, että kaikki potilaan tiedot, salassa pidettävät tiedot, pystytään sähköisessä järjestelmässä hyvin luontevasti taltioimaan ilman, että sinne kukaan enää kirjoittaa koneella, se on taloudellista, se on sillä lailla kannatettavaa. Ne on nopeasti saatavissa esille, ja maanlaajuinen systeemi toivottavasti joskus tässä pelaa. Mutta luvattoman paljon vaikeuksia olen nähnyt sairaanhoidon hallinnossa tämän asian sisällä meidän isossa Hyksin sairaanhoitopiirissämme viimeisen 20 vuoden aikana. Helppo homma tämä missään tapauksessa ei kaikkinensa ole. Reseptien kirjoittamisen järjestelmä jo tuo ammatti-ihmiselle monenlaisia kysymysmerkkejä, mutta se kuitenkin tulee jäädäkseen, ja tämä sähköisen järjestelmän kokonainen taltiointi, katsotaan nyt valiokunnassa, mitä kaikkea se mahdollisesti sitten tulee pitämään sisällään.

Mutta aivan samoin kuin kollega ed. Tiusanen sanoisin tähän loppuun — jonka takia nyt itse asiassa tämän puheenvuoron halusin käyttääkin — että älkäämme nyt unohtako ihmistä tässä kaikessa, suomalaista potilasta, jota varten tämä kaikki on luotu. Koneet eivät koskaan tee diagnoosia, ne ovat apuvälineitä. Koneet taltioivat tietoja, mutta eivät osaa soveltaa niitä käyttöön. Näitähän on yritetty Saksassa jo 20 vuotta sitten. Päätieto on humaanista, ja hoitotapahtuma on kahden elävän ihmisen kohtaamista.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Sekä ed. Tiusanen että ed. Akaan-Penttilä olivat tietysti aivan oikeassa tässä humaanissa lähestymistavassa.

Minä koen tämän asian kuitenkin sillä tavalla, että tässä ei ole poissulkevasta järjestelmästä kysymys vaan siitä, että tämän humaanin lähestymistavan rinnalla meillä on tämmöinen mekaaninen järjestelmä ja, arvoisa puhemies, sen ikä on suurin piirtein täsmälleen sen suuruinen kuin tämän kulttuurimme ikä. Sillä hetkellä kuin tämä niin sanottu tietoyhteiskuntakulttuuri on ajanut itsensä loppuun, sen jälkeen sitten palataan, jos humaanista kulttuuria on, siihen paperiseen järjestelmään, mikäli on vielä jäljellä jossakin paperia, jota sellutehtaat ja paperitehtaat tuottavat.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Selvyyden vuoksi todettakoon, että tämä ed. Pulliaisen kuvaama mekaaninen järjestelmä, johon edustajat Akaan-Penttilä ja Tiusanenkin ovat täällä viitanneet, on kuitenkin luotu sitä varten, että se loisi lisää resursseja, enemmän aikaa, lääkäreille kääntyä sen inhimillisen järjestelmän käyttämisen puoleen. Kun et joudu kirjoittamaan käsin, jos pystyt käyttämään nopeammin sitä tietojärjestelmää, saat enemmän aikaa potilaasi kanssa seurusteluun. Tämähän on se lähtökohta. Siitä tietenkin seuraa ongelmia, niin kuin mistä tahansa järjestelmästä, ja niihin pitää varautua. Mutta sanoin sen jo täällä, taisin välihuutaa sen kerran aikaisemmin, että jos lääkäri ei pysty seurustelemaan potilaan kanssa, niin kyllä suurempi vika on siinä lääkärissä kuin siinä pöydällä jököttävässä näyttöruudussa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä tehokkuudesta en malta olla sanomatta, että kyllä vanhassa systeemissä sanelukoneella minä esimerkiksi kliinikkona olin paljon tehokkaampi kuin nykyisellään, kun joutuu itse kirjoittamaan tavallisella kirjoituskoneella, jota vaan kutsutaan tietokoneeksi tällä hetkellä. Näppäimistö on aivan sama. Siihen menee vastaanotosta aika paljon aikaa, jolla ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa.