5) Hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen
sähköistä käsittelyä koskevaksi
lainsäädännöksi
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Tämä asiahan on sukua edelliselle.
Edellinen on ministeri Haataisen tontilla, ja tämä on
taas allekirjoittaneen tontilla.
Elikkä kysymyksessä ovat nämä sähköiset
sairauskertomukset. Nyt käsittelyssä oleva lakiesityshän
sai uutta vauhtia viime maaliskuussa, kun tietoyhteiskuntaohjelman
ministeriryhmä hyväksyi meidän ministeriömme
ehdotuksen asiakastietojen sähköisen käsittelyn
tehostamisesta ja tämän lakiesityksen tekeminen
kävi välttämättömäksi,
koska ministeriön rahoittamalla hanketoiminnalla emme saaneet
kansallisesti yhtenäisiä tuloksia eikä pelkästään
meidän ministeriömme ohjauksella voitu vaikuttaa
niihin kaupallisiin ratkaisuihin, joihin kunnat ja sairaanhoitopiirit päätyivät,
siis päätyivät useiden eri toimittajien tietokonejärjestelmiin.
Ne ovat varmasti hyvin vaikeita tilanteita ja on paljon kauppiaita
siellä, ja näin oli joka puolella vähän
erilaiset ratkaisut, ja kuitenkin tämä asia tarvitsee
lainsäädännölliset raamit, jotta
se toimii koko valtakunnassa samoilla ehdoilla.
Asiakirjojen sähköistä käsittelyä koskevassa lakiehdotuksessa
on merkittäviä uusia periaatteita, joista tärkeimpiä tuon
tässä esille.
Tässä laissahan luetellaan ne valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut,
joista nyt on kyse. Elikkä tässä on kyse
arkistointipalveluista, varmennepalveluista, koodistopalveluista
ja potilaalle annettavasta katseluyhteydestä. Jos ajatellaan, että ihmisen
elinikä on tuommoiset sata vuotta, niin kyllä tämmöisellä arkistointipalvelulla
pitää olla aika varmat perusteet, jos sen sata
vuotta vähintään pitää jokaisen
kohdalla olla voimassa.
Tässä laissa säädetään
Kelalle ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle ja Stakesille mandaatit
näitten palveluitten hoitamiseen. Tämän
yhteisen arkistointijärjestelmän tarkoituksena
on, että edistetään potilaitten hoidon
laatua, edistetään potilasturvallisuutta ja tehostetaan
tietysti terveydenhuoltopalvelujen tuottamista.
Tässä säädetään
kaikille julkisen terveydenhuollon toimintayksiköille liittymisvelvollisuus näiden
palveluiden käyttämiseen. Yksityisellä on liittymisvelvollisuus,
jos ei pidä paperiarkistoa. Mutta minä uskon,
että yksityiset isot lääkäriasemat
kaikki tulevat tähän varmasti mukaan, eivät kaikki
yksittäiset palveluntuottajat, mutta minä uskon,
että tähän tullaan vahvasti mukaan. Tämä on
ensimmäinen kerta Suomessa, kun kunnallisille ja yksityisille
palvelujen tuottajille tulee lakisääteinen velvollisuus
käyttää valtakunnallisesti tuotettuja
tietojärjestelmäpalveluja.
Kansalaisten itseään koskevien tietojen katseluyhteys
on tietysti hyvin tärkeä kansalaisen kannalta,
koska hän voi kotikoneeltaan katsoa koosteen omista potilastiedoistaan.
Tämä on ensimmäinen askel kohti kansalaisen
suurempaa itsemääräämisoikeutta
häntä itseään koskevissa potilastiedoissa.
Tämä on hyvin tärkeä askel siinä. Tämä on
avaus kohti sellaista peruspalveluyhteyttä, joka voisi
olla jokaisen kansalaisen käytössä tulevaisuudessa
kotona oleva peruspalveluyhteys. Yhdessä sähköistä lääkemääräystä koskevan
lakiehdotuksen kanssa tämä antaa tietysti paljon
erilaisia mahdollisuuksia, uusia toimintamalleja sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Tässä laissa on nyt mielestäni kyse tämmöisestä järjestelmäkeskeisestä toiminnasta.
On mahdollisuus siirtyä aidosti potilas- ja kansalaiskeskeiseen
toimintamalliin.
Arvoisa puhemies! Nyt tehty lakiesitys on hyvin merkittävä askel
kohti turvallista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen
käsittelyä, ja tässä nyt edetään
hallittavin ja pienin askelin. Elikkä sen takia tämä siirtymäaika
on pitkä, koska tarkoitus on, että kansalaisten
ja järjestelmiä käyttävän
henkilökunnan luottamus tähän asiakastietojen
sähköiseen käsittelyyn lisääntyy
ja siitä saatavat kokemukset ovat myönteisiä.
On tärkeää, että tällä järjestelmällä on
kansalaisten luottamus ja henkilökunta osaa sitä käyttää,
ja kaikki tämä vaatii aikaa,
vaikka pohjatyö on tehty. Emmehän me nyt nollasta
lähde. Mutta jokaisella on niin paljon omia tietoja tässä järjestelmässä mukana,
että a ja o on se turvallisuus ja luottamus ja se, että lakisääteisesti
on tiukasti tehty ne reunaehdot, joilla tämä järjestelmä toimii,
ja näin tämä vaatii tuekseen lainsäädäntöä.
Vaatii muun muassa tietosuojalainsäädäntöä ja
kaikkea näitä, että on varmasti selvää,
kuka saa käyttää. Tässähän
on jo tehty hyvin pitkälti tätä pohjatyötä,
ja sinne aina jää lokitiedot, kuka siellä on
käynyt, ja potilas voi kieltää muita
käyttämästä kaikkia itseään
koskevia tietoja. Potilas aina määrää,
kuka niitä saa käyttää ja missä tilanteessa.
On olemassa tietoja, joita ei saa kukaan, jotka eivät näy
siellä missään. Kaikkea tätä voidaan
tehdä. Elikkä: asiakaskeskeinen, potilaskeskeinen,
kansalaiskeskeinen.
Minä haluan tässä vielä korostaa
lopuksi, että vaikka me kuinka teemme teknologiaan suuria investointeja,
niin jos ei sosiaali- ja terveydenhuollossa käytännön
työprosessien tai palvelujärjestelmän
perusratkaisujen toimintaa pystytä siellä sisällä muuttamaan,
niin suuretkaan investoinnit eivät paljon auta. Riskinä on,
että se teknologia siirtyy suoraan nykyiseen hierarkkiseen järjestelmään
ja sen osaksi ja vahvistaa sitä muuttumattomuutta, että nykyinen
järjestelmä on hyvä ja siihen siirretään
nämä järjestelmät ja so what.
Mutta nimenomaanhan täytyy ajatella, että tällä järjestelmällä saavutetaan
niin paljon hyötyjä ja etuja, että se
ei voi olla tämä muuttumattomuuden
tae, vaan nimenomaan sisällössä ja
toimintatavoissa tapahtuu muutoksia, jotta tästä saadaan
se mahdollinen hyöty, jotta palvellaan kansalaista parhaiten.
Tämä asettaa hyvin suuria vaatimuksia toimeenpanon
ohjausjärjestelmälle, suuria vaatimuksia sairaanhoitopiireille
ja terveyskeskuksille. Tämä asian hoitaminen käytännössä edellyttää laajaa
muutosohjelmaa, jonka sisällöllinen valmistelu
tulee tietysti käynnistää heti, kun tämä laki
on tullut voimaan kaikkien osapuolten kesken. Ohjausjärjestelmän
tavoitteena tulee heti alusta saakka olla mahdollisimman hyvin toiminnan
vaikuttavuutta ja taloudellisuutta palvelevan kokonaisuuden rakentaminen. Vain siten
pystytään tietotekniikkaa hyödyntämään
parhaalla mahdollisella tavalla tai sillä tuetaan
sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmien ja toimintakäytäntöjen
uudistamista ja järjestelmien palvelevuutta eli sitä,
että ne palvelevat kansalaisia. Mutta näitä ei
voi siirtää sellaisenaan.
Meillä on ollut paljon hankerahoitusta tällä alalla.
Me olemme tukeneet niillä erilaisten järjestelmien
kehittämistä. Nyt olemme sitten budjetoineet 10
miljoonaa euroa tähän muutokseen. Tässä siis
vaaditaan nyt Kelalta tätä arkistopalvelua ja
Stakesilta ja Teolta varmennepalveluja ja tätä muuta
palvelua. Tässä on kysymys hyvin isosta konseptista.
Tämä siirtymäaika tulee varmasti tarpeeseen,
jotta pystytään kaikki kouluttamaan ja luottamus
synnyttämään ja tämä järjestelmä rakentamaan.
Toimiessaan tämä on varmasti aivan ehdoton. Ei
voi oikein kuvitellakaan, mitä kaikkea sieltä kotiruudulta
sitten voi tehdä: paitsi tilata lääkäriaikoja,
niin peruuttaa niitä ja katsella omia tietojaan ja olla
tällä tavalla osallisena siinä omassa
hoidossa.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Niin, arvoisa ministeri, ja olla suoraan
yhteydessä ja kytkettynä siihen näyttöpäätteeseen
ja elää sen näyttöpäätteen
kanssa. Olen kuitenkin sitä mieltä, arvoisa ministeri,
että tämä on hyvä asia.
Kun te puhuitte äsken siitä, että tässä on
kysymys luottamuksesta, niin olen aivan samaa mieltä. Mutta
sanoisin tämän asian toisella tavalla, sillä tavalla,
että jos tässä nyt löytyy asiakastietojen
osalta sosiaali- ja terveyspuolella se luottamus, niin kyllä silloin
nämä kaikki muut asiat, joita tässä on
tänä päivänä käsitelty,
niin se luottamus on sisässään täydellisesti,
aivan pohjamutia myöten, niin että rohkaisen sosiaali-
ja terveysministeriötä nyt lähtemään
siitä, että tämä on se perustiedosto
juuri sillä tavalla ymmärrettynä kuin äsken
kuvasitte, ja sen jälkeen voidaan kattavasti hoitaa nämä kaikki
lääkemääräysasiat, kaikki
muut, velvoittavalla lainsäädännöllä.
Silloinhan tämä on todella elävä kokonaisuus.
Eli hyvä näin ja hyvä, että olette
varanneet tarpeeksi rahaa starttiin, mutta neljä vuotta
on aivan liian pitkä aika.
Matti Kauppila /vas:
Arvoisa puhemies! Minusta tämä on erittäin
hyvä asia. Tässä jokin aika sitten, olikohan
keväällä, kun kertoilin, että tulevaisuusvaliokunnassa
tämmöinen asia on esillä, että meillä pian
sähköisesti kaikki nämä hommat hoidetaan,
elikkä ollaan Lapissa taikka sitten missä vaan
päin Suomea, niin saadaan potilastiedot nopeasti, niin
melkein voisi sanoa, että eräissä asiantuntijapiireissä naurettiin
vähän niin kuin ulos ja kerrottiin kyllä valtava
määrä ongelmia, joita tästä tulee,
joten sanoisinko näin, että onnittelen, jos tämä nyt
sitten menee niin hyvin kuin tässä kerrotaan.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tietysti lähtökohta on
tässä niin kuin siinä sähköisessä reseptimääräämisessäkin,
että se on positiivinen. Tämä tilannehan
on lähtökohtaisesti hyvä asia, mutta
juuri se, että tällä hetkellä,
mihinkä ministerikin viittasi, tietokannat eivät
keskustele keskenään. On näillä kokeilualueillakin, kuten
Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä, edelleenkin ongelmia
molemmin puolin, terveyskeskuksesta sairaanhoitopiiriin ja päinvastoin,
tiedon välittämisessä ja sitten röntgenlausuntojen, laboratoriolausuntojen,
laboratorion vastausten ja muiden mukaan kytkemisessä.
Siis se ei ole helppo asia.
Sitten muun muassa sellainen käytännön
digitalisointi, että esimerkiksi röntgenkuvat
ovat nykyään digitaalilevyllä. Ne on
digitalisoitu. Enää ei olekaan mitään
kuvia, vaan on cd-levy, jossa se informaatio on digitaalisesti.
Tämän tyyppisten asioiden kanssa joudutaan tekemisiin,
jolloinka pitää olla myöskin lukija sitten
joka paikassa. Sitä röntgenkuvaa ei vain vilkaistakaan
ja sanota, mikä on tilanne, vaan pitää olla
mekaaninen väline lukea se digitaalinen tieto ja kääntää se
kuvaksi tai informaatioksi, joka on tekstinä.
Näin ollen tämä tilanne tekee myös
sen, että tämän hoidon antaminen ja sen
analysointi, muun muassa tutkimustulosten analysointi, on hyvin
keskitettyä ja myöskin sitten virhemahdollisuus,
joka pohjautuu esimerkiksi käyttökatkoihin, joidenka
syy voi olla hyvin monenlainen, on olemassa, ja sitä ei
pidä unohtaa. Näin ollen varmennusmekanismit ovat
hyvin tärkeitä.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen tuossa kuvasi ongelmia. Minusta
ongelmat pitää ratkaista, ja meillä Pohjois-Karjalassa ainakin
jollakin tavalla jo jotkut asiat toimivat. Viime kesänä kävin
itse röntgenissä. Tuo vasen takajalka aikoi katketa,
jäi litskuun, ja se kuvattiin. Yllättäen
sain kokea sen, jotta ei sieltä enää röntgenkuvia
annettukaan mukaan, vaan se meni verkkojen kautta toiseen paikkaan.
Se on kyllä nykypäivää, ja silloinhan
se tarkoittaa sitä, jotta siinä kyllä säästyy
kustannuksia. Joku erikoislääkäri voi
tarkistaa jossakin hyvin kaukaakin sen, mikä hoitotoimenpide
tässä on olemassa, ja se tapahtuu sekunneissa,
ja ei tarvitse potilaan juosta sitten paikasta toiseen.
Siinä on tietysti se ongelma, niin kuin tässä on tuotu
esille, jotta tietysti joskus potilaskin haluaa nähdä lääkärin,
hoidettava haluaa nähdä lääkärin,
mutta ei välttämättä sitä erikoislääkäriä näissä tilanteissa,
mutta niin kuin joissakin perusjutuissa, kun tuolla kuuntelee vanhempia
ihmisiä, niin tällä hetkellä ikääntyneet
ihmiset jo kokevat tämmöistä, jotta kun
ne lääkärit eivät jouda juttelemaan
heidän kanssaan. Silloin ilmeisesti meidän pitää kehittää niitä järjestelmiä siten,
jotta se jutteluhomma on jonkun muun tehtävä kuin
tietokoneen tai sen lääkärin tehtävä.
Pitää olla muun tyyppistä seurustelupalvelua,
joka mahdollisesti on siellä saman ikäisten kaverien
ja ystävien kanssa vai mikä se on. Tänä päivänä ihmiset
ovat yhä yksinäisempiä, ja uskon, että se
johtuu tästä meidän itsekkyydestämme,
mutta tämä tietotekniikka kyllä enemmän
vielä sitä lisää.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen skeptisismi innoittaa minua
näköjään yhä vaan edelleen.
Olin vuonna 1980 Nilsiän Tahkovuorella Maailman terveysjärjestön
kansainvälisessä Primary health care -seminaarissa ja
kävimme tutustumassa Nilsiän terveyskeskukseen,
johon oli hankittu tämmöinen ekg-laite — sitä esitteli
muuten Nilsiän terveyskeskuksen ylilääkäri,
taisi olla Jorma Huuhtanen nimeltään — ja
kysyttiin, että onko tätä nyt käytetty.
Siis sillä pystyttiin lähettämään
sydänkäyrä Kysiin arvioitavaksi, että saatiin
hoito-ohjeita. Kysyttiin, onko tätä käytetty.
Oli kuulemma kaksi kertaa käytetty. Ensimmäisellä kerralla
potilas oli kuollut, ennen kuin saatiin tulkitsija paikalle, ja
toisella kerralla potilas oli jo lähtenyt kotiin, ennen
kuin saatiin tulkitsija paikalle.
Siitä huolimatta siitä kuluneen 25 vuoden
aikana meiltä kirjoituskoneet ovat hävinneet,
levysoittimet ovat hävinneet, on tullut world wide web
elikkä internet, jolla saamme yhteyksiä toisiimme
ympäri maailman ja jolla saamme tietoja kaiken näköisistä tietokannoista.
Se ei ole kertaakaan kaatunut. On tietenkin niin, että ongelmia aina
tulee, teknisiä ongelmiakin aina tulee, mutta siitä huolimatta
tulee myöskin järjestelmiä, jotka helpottavat
ihmisten ja jopa lääkäreitten työtä.
Minusta tämä digitaaliseen kuvantamisjärjestelmään
tallennus on todella suuri voitto, se että potilaan kuvia
ei tarvitse kuljettaa esimerkiksi Iisalmesta Kuopioon katsottavaksi.
Sitä voi vain miettiä, minkälaisia säästöjä on
saavutettavissa.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tietysti lääkärin
oikeus on aina selittää potilaalle, miten asia
on, koska potilas muuten ymmärtää aina
pääsääntöisesti väärin.
Nyt selitän ed. Virtaselle, kun hän viittasi skeptismiin.
Ei se ole mitään skeptismiä, ed.
Virtanen, vaan se on vain asian kuvaamista. Tietysti jokainen meistä,
joka tekee lääkärin työtä,
erikoislääkärin työtä tai
muuta, tietää, mikä apu on digitalisoinnista.
Tähän ed. Esa Lahtela viittasi, miten voidaan
lähettää nimenomaan bitteinä tietoa
pitkät matkat ja potilaan ei tarvitse siirtyä sen
tiedon mukana, vaan hän hyötyy siitä,
mihin ed. Virtanenkin viittasi, sama asia. Se on aivan eri juttu.
Mutta kun cd-levy mukana menee lääkärin vastaanotolle,
missä ei ole tällaista lukijalaitetta, sitä ei
niin vaan luetakaan. Se on vain eräs käytännön
kysymys. Niitä ei ole kaikissa paikoissa, ja näin
ollen tämähän liittyy esimerkiksi yksityissektoriin,
niitä ei joka paikassa todellakaan ole. Näin ollen
siihen liittyy käytännön, voi sanoa, ylimenovaiheita
tai muita. Ehkä siinä riittää se, että voidaan
myös turvautua vain lausuntoon.
Mutta sitten se toinen kysymys, mikä myöskään
ei ole skeptisyyttä, on se, että on olemassa käyttökatkoja,
jolloinka pitää, kun tässä lääkärin toimen
yhteydessä ja sairaanhoidon toimen yh-teydessä on
kysymys aina potilaan hengestä, niin siinä pitää pystyä toimimaan
nimenomaan reaaliajassa, jolloinka pitää olla
myöskin, niin kuin totesin, varmuussysteemit, joilla voidaan
pystyä varmistamaan se, että tieto säilyy
etenkin, jos se on erittäin keskitetty. Nämä ovat
sellaisia pohja-asioita, jotka pitää vain huomioida.
Tietysti on selvää, että olemme nyt
siirtyneet kirjoituskonekannasta tietopäätteiden
käyttöön ja kaikki tiedonvälitys
on kehittynyt valtaisasti, ja niin on terveyden- ja sairaanhoidossakin.
Mutta edelleenkin siinä me tarvitsemme varmentavia järjestelmiä,
jotka varmistavat sen, että myöskin poikkeuksellisessa
tilanteessa pystymme pitämään asiakas-
ja potilastiedot ajan tasalla ja toimimaan myös potilaan
hyväksi silloin, kun tulee tällaisia ennalta arvaamattomia
tilanteita.
Kaikki digitalisointi ja sen tyyppinen tiedon välittäminen
on järkevää, joka vähentää potilaan vaivoja
ja nopeuttaa diagnoosiin pääsyä, mutta lopuksi
me tarvitsemme aina myös hoitavan henkilön. Tietokoneet
eivät hoida ihmisiä, siinä tarvitaan
elävä ihminen, onko se terveydenhoitaja, sairaanhoitaja
tai lääkäri tai sitten muuten lähi- omainen
tai yleensäkin sellainen, joka haluaa auttaa lähimmäistä.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Mielelläni muutamia kommentteja
tuon tähän keskusteluun ja olen pahoillani, etten
ole voinut olla pitempään paikalla. Tämä on
nimittäin hyvin tärkeä asia monin eri
tavoin. Sen kuulee jo replikoinnista täällä,
miten tätä asiaa ajattelevat tätä työtä tekevät
ja toisaalta ne, jotka esimerkiksi tietävät
tietojärjestelmistä aika paljon mutta eivät
tee tätä työtä päivittäin,
ja miten sitä ajattelevat potilaat ja sitten muut maallikot.
Tässähän on tietysti kysymys tiedon
taltioinnista, hyvä niin. Mutta vaikka minä kannatan
tätä sähköistä järjestelmää sen
takia, että se on joka tapauksessa tullut jäädäkseen — sehän
lähti terveyskeskuksista liikkeelle 20 vuotta sitten ja
on vähitellen laajentunut siitä yhä enemmän,
ja siitä on niin paljon puhuttu ja sitä on kehitetty,
että on korkea aika varmasti laittaa se maanlaajuisestikin
jollain lailla kuntoon — kyllä kannatan silti varovaista
askellinjaa tässä sen takia, että meidän
täytyisi muistaa, mistä itse asiassa tässä on kysymys.
Ed. Tiusanen vähän vihjaisi samaan asiaan. Tässä on
kysymys yksittäisen ihmisen, potilaan, sairauksien hoitamisesta,
hyvin diskreetistä tilanteesta, ainutlaatuisesta tilanteesta,
luottamuksellisesta tilanteesta, joka voi olla hyvin vakavakin,
ja silloin, kun asiat ovat epäselviä, silloin
se on potilaan mielestä aina vakavaa.
Asetan sanani, arvon puhemies, näinpäin sen takia,
että näiden 20 vuoden aikana itsekin, kun pidän
edelleen vastaanottoa lääkärinä,
turhan paljon olen törmännyt tilanteisiin, joissa
potilaat kokevat, että tietokone, joka siellä lääkärin
vastaanottohuoneen pöydällä on, on tullut
lääkärin ja potilaan väliin.
Toisin sanoen enemmän puhutaan sille koneelle, otetaan
enemmän tietoja koneesta kuin konsanaan potilaalta. Tällä tiellä on medisiiniset
totuudet hyvin nurkan takana odottamassa kyllä tylyllä tavalla,
jos tätä edistetään.
Se, että kaikki potilaan tiedot, salassa pidettävät
tiedot, pystytään sähköisessä järjestelmässä hyvin
luontevasti taltioimaan ilman, että sinne kukaan enää kirjoittaa
koneella, se on taloudellista, se on sillä lailla kannatettavaa.
Ne on nopeasti saatavissa esille, ja maanlaajuinen systeemi toivottavasti
joskus tässä pelaa. Mutta luvattoman paljon vaikeuksia
olen nähnyt sairaanhoidon hallinnossa tämän
asian sisällä meidän isossa Hyksin sairaanhoitopiirissämme
viimeisen 20 vuoden aikana. Helppo homma tämä missään
tapauksessa ei kaikkinensa ole. Reseptien kirjoittamisen järjestelmä jo
tuo ammatti-ihmiselle monenlaisia kysymysmerkkejä, mutta
se kuitenkin tulee jäädäkseen, ja tämä sähköisen
järjestelmän kokonainen taltiointi, katsotaan
nyt valiokunnassa, mitä kaikkea se mahdollisesti sitten
tulee pitämään sisällään.
Mutta aivan samoin kuin kollega ed. Tiusanen sanoisin tähän
loppuun — jonka takia nyt itse asiassa tämän
puheenvuoron halusin käyttääkin — että älkäämme
nyt unohtako ihmistä tässä kaikessa,
suomalaista potilasta, jota varten tämä kaikki
on luotu. Koneet eivät koskaan tee diagnoosia, ne ovat
apuvälineitä. Koneet taltioivat tietoja, mutta
eivät osaa soveltaa niitä käyttöön. Näitähän
on yritetty Saksassa jo 20 vuotta sitten. Päätieto
on humaanista, ja hoitotapahtuma on kahden
elävän ihmisen kohtaamista.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Sekä ed. Tiusanen että ed.
Akaan-Penttilä olivat tietysti aivan oikeassa tässä humaanissa
lähestymistavassa.
Minä koen tämän asian kuitenkin sillä tavalla, että tässä ei
ole poissulkevasta järjestelmästä kysymys
vaan siitä, että tämän humaanin
lähestymistavan rinnalla meillä on tämmöinen
mekaaninen järjestelmä ja, arvoisa puhemies, sen
ikä on suurin piirtein täsmälleen sen
suuruinen kuin tämän kulttuurimme ikä.
Sillä hetkellä kuin tämä niin
sanottu tietoyhteiskuntakulttuuri on ajanut itsensä loppuun,
sen jälkeen sitten palataan, jos humaanista kulttuuria
on, siihen paperiseen järjestelmään,
mikäli on vielä jäljellä jossakin
paperia, jota sellutehtaat ja paperitehtaat tuottavat.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Selvyyden vuoksi todettakoon, että tämä ed.
Pulliaisen kuvaama mekaaninen järjestelmä, johon edustajat
Akaan-Penttilä ja Tiusanenkin ovat täällä viitanneet,
on kuitenkin luotu sitä varten, että se loisi
lisää resursseja, enemmän aikaa, lääkäreille
kääntyä sen inhimillisen järjestelmän käyttämisen
puoleen. Kun et joudu kirjoittamaan käsin, jos pystyt käyttämään
nopeammin sitä tietojärjestelmää,
saat enemmän aikaa potilaasi kanssa seurusteluun. Tämähän
on se lähtökohta. Siitä tietenkin seuraa
ongelmia, niin kuin mistä tahansa järjestelmästä,
ja niihin pitää varautua. Mutta sanoin sen jo
täällä, taisin välihuutaa sen kerran
aikaisemmin, että jos lääkäri
ei pysty seurustelemaan potilaan kanssa, niin kyllä suurempi vika
on siinä lääkärissä kuin
siinä pöydällä jököttävässä näyttöruudussa.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tästä tehokkuudesta en
malta olla sanomatta, että kyllä vanhassa systeemissä sanelukoneella
minä esimerkiksi kliinikkona olin paljon tehokkaampi kuin
nykyisellään, kun joutuu itse kirjoittamaan tavallisella
kirjoituskoneella, jota vaan kutsutaan tietokoneeksi tällä hetkellä.
Näppäimistö on aivan sama. Siihen menee
vastaanotosta aika paljon aikaa, jolla ei ole mitään
tekemistä lääketieteen kanssa.
Keskustelu päättyy.