Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä asia, hallituksen esitys 255, koskee eduskunnan säätämää lakia vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta ja näiden korkotukiehtojen säädösten muuttamisesta.

Nythän on niin, että kun valtio on yleishyödylliseen rakentamiseen antanut varoja, niin se on tällaisella luovutusrajoitusaikamäärällä halunnut taata sen, että rakennuksia ja asuntoja käytettäisiin sitten vuokratarkoitukseen tietty aika eikä näitä aikaisemmin tai hyvin nopeasti sitten myytäisi esimerkiksi omistusasunnoiksi rakennuttajan toimesta. Tämä tilanne nyt muuttuu siltä osin, että näitä luovutusrajoitusaikaehtoja ja käyttöaikaehtoja lyhennetään.

Mutta haluaisin siihen, puhemies, kiinnittää huomiota, mikä tulee esiin hallituksen yleisperusteluissa, että meillä on melkoinen tarve koko maassa käyttää rahoja nimenomaan arava-asuntojen perusparannukseen. Se on arvioitu 240 miljoonaksi euroksi kymmenen vuoden aikana 2006—2015 vuosittain, siis vuositasolla. Näin ollen tämä on todellakin valtaisa määrä, kymmenessä vuodessa sitten tietysti vielä huomattavan suuri summa yhteensä. Näin ollen tämä on asia, joka olisi ympäristö- ja valtiovarainministeriön huomioitava.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Periaatteessa tämä lakiesitys on hyvä. Joiltain osin nämä rajoitusajat ovat olleet liian pitkiä. Siitä on seurannut se, että aravavuokratuotanto on pikkuhiljaa hiipunut. Välillä se uhkaa jopa loppua, mutta kyllä tähän riskikin liittyy. Rajoitukset ovat olleet olemassa sitä varten, kuten ed. Tiusanen tuossa edellä sanoi, että nämä aravarahoitetut vuokra-asunnot on pystytty pitämään ensinnäkin vuokra-asuntokäytössä ja toisekseen myöskin käytön ehtoja on voitu säädellä siten, että vuokrat eivät ole asuntomarkkinoista riippumatta päässeet karkaamaan. Nyt, kun rajoitukset poistuvat, molemmat uhat astuvat esiin.

Kun tässä todetaan, että ei näitä uhkia nyt sinänsä ole siitä, että ne asunnot karkaisivat vuokra-asuntokäytöstä pois, koska ne ovat kuntien omistuksessa, niin en nyt olisi aivan varma siitäkään. Tässä menneinä aikoina, kun olin vuokrataloyhtiön toimitusjohtaja enkä kansanedustaja, Kuntaliitto järjesti kyselyn, millä tavalla kuntien asuntopäättäjät suhtautuvat näihin kysymyksiin. Lisäkseni löytyi 50 vastaajasta yksi, joka oli sitä mieltä, että kuntien vuokra-asuntojen ensisijainen tarkoitus on palvella niissä asuvien asukkaitten etua. Sen sijaan erittäin moni kamreeri vastasi, että niitten pitää palvella kuntien taloudellista etua. Se on väärin.

Ed. Tiusanen tuossa totesi, että aravavuokra-asuntoihin tulee kohdistumaan merkittävää korjauspainetta. En näe ongelmaa niinkään sillä puolella. Siellä on kuitenkin asiantuntemusta peruskorjausten rakennuttamisessa, suunnittelussa jne. Sen sijaan todellinen ongelma tulee siitä, kun 40—50 vuotta vanhat asunto-osakeyhtiökerrostalot tulevat peruskorjausikään. Siellä ei ole tällä hetkellä juuri minkäänlaista peruskorjausrakennuttamisen osaamista, ja siitä on uhka tulla todella kallis tikki koko suomalaiselle yhteiskunnalle, ellei sitä asiaa hoideta kuntoon.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtaselle kiitos tuosta hänen viimeiseksi lausumastaan täsmennyksestä. Tämä todella koskee kaikkia arava-asuntoja. Niiden yhteenlaskettu perusparannustarve on 240 miljoonaa euroa vuositasolla kymmenen vuoden aikajaksolla ja siis todella 2,4 miljardia kymmenessä vuodessa. Tämä on todella haaste, ja aivan varmasti juuri näin on kuin täällä todettiin, että tavalliset asunto-osakeyhtiöt, jossa on ollut aravaa mukana, ovat kaikkein kovimmassa haasteessa.

Mutta toinen asia: Vähän pitemmälle tulevaisuuteen katsottuna ei ole suinkaan itsestäänselvää, että asuntolainojen ehdot ovat lainanottajalle niin edulliset kuin tällä hetkellä ovat. Näin ollen jatkossa vielä vuokra-asuntojen tarve saattaa olla paljon suurempi, paljon suurempi kuin se tällä hetkellä on, erityisesti Pääkaupunkiseudulla, ja näin ollen koko yhteiskunnan kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että meillä olisi tietty määrä helposti saatavia, kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, ja tämä tarve on erittäin tärkeä nimenomaan Helsingin seudulla ja muissa kasvukeskuksissa, se on yhtä selvää. Näin ollen tämä asia on sellainen, jonka on oltava jatkossa myös Asuntorahaston huoli, ympäristöministeriön, koko valtioneuvoston ja myöskin valtiovarainministeriön, joka yleensä on ollut se ikään kuin säätelevin osatekijä näissä päätöksissä, kun on esimerkiksi päätetty yleishyödyllisen rakentamisen ehdoista.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jotta pöytäkirjaan ei jäisi väärää käsitystä, niin totean, että puhuin nimenomaan vapaarahoitteisesta asunto-osakeyhtiökannasta, siis kaikista suomalaisista asunto-osakeyhtiöistä. Siellä se ongelma on. Aravavuokrataloissa kuitenkin on ammattitaitoista peruskorjausrakennuttamisen osaamista, jota täällä yksityisellä puolella ei valitettavasti ole riittävästi.

Toinen mielenkiintoinen kysymys, joka tähän liittyy, on se, miksi tämä esitys on oikeastaan annettu, ja tekee mieli väittää, että yksi syy on Helsingin kaupunki, jonka taholta tullut paine harava-järjestelmineen on todennäköisesti johtanut siihen, että ympäristöministeriö on osittain kokenut itsensä pakotetuksi antamaan tällaisen lakiesityksen. Se kuvastaa sitä, että myöskin kunnat tuntevat intressiä saada vapautetuiksi omassa määräysvallassaan olevia vuokra-asuntoja käytettäviksi ehkä johonkin muuhunkin kuin mihin alkuperäisen aravalainsäädännön perusteella niitä on suunniteltu käytettäviksi, ja siihen liittyy kyllä, en nyt tiedä riskiä, mutta sanoisinko, hieman arveluttavia piirteitä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni siihen ei liity mitään arveluttavia piirteitä, että viimeinkin Helsingin kaupungin toiveet on kuultu valtionhallinnossa. Tässä tapauksessa on ollut todellakin Helsingissä jo pitkäaikainen tarve saada vuokra-asuntoja myös niin sanotuille tavallisille työntekijöille. Huonolla asuntopolitiikalla, valtioneuvoston muulla huonolla asuntopolitiikalla ja muun muassa sillä, että valtion maita, muun muassa Kapiteelin hallussa olevia valtion maita, ei ole saatu kohtuuhinnalla rakennusmaaksi Pääkaupunkiseudulla, ja muun muassa sillä, että ei ole mitään keppiä ja porkkanaa käytetty siihen, että valmiita tontteja, joita Pääkaupunkiseudulla on vaikka kuinka paljon, ei saada rakennuskäyttöön, on saatu aikaan tilanne, jossa tavallisilla työssä käyvillä ihmisillä on ollut vaikeuksia päästä asumaan kohtuuhinnalla, ja arava-rajat ennen tätä uudistusta ovat Pääkaupunkiseudun palkkatasoon nähden olleet vääriä. Siltä osin mielestäni tämä uudistus on tervetullut, ja vielä kerran: Eikös se ole hyvä, että joskus sentään Pääkaupunkiseutuakin kuunnellaan?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt on käyttö- ja luovutusrajoitusaikaehdoista ja niitten lyhentämisestä kysymys. Mutta se, mihinkä ed. Brax viittasi, yleensä nämä tulotasot, ne ovat myöskin lainsäädännössä nyt muutoksen kohteina ja niitä ympäristövaliokunta käsittelee. Nämä muut asiat, nimenomaan tonttimaan saaminen rakennuskohteeksi ja myöskin jo valmiiksi kaavoitettujen tonttien saaminen rakennuskohteiksi eli että ne rakennetaan, nämä ovat niitä isoja kysymyksiä, joita ei ole pystytty ratkaisemaan. Sen ohella tai sen sijasta hallitus on tuonut eduskuntaan esityksen maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta, joka on ympäristövaliokunnan käsittelyssä paraikaa ja tulee pian tänne suureen saliin. Jo lähetekeskustelussa oli selkeä toteamus tässä salissa useammankin kansanedustajan taholta, että siinä esityksessä ei ole juuri viisastenkiveä, joka lisäisi asuntorakentamista.

Mutta vielä palaan näihin aravarahoitteisiin osaketaloihin, joissa arava on ollut mukana. Niitähän rakennettiin 60-luvulla, 70-luvullakin paljon. Niissä todellakin on tietty pommi. Ne ovat useimmiten kohtuullisen nopeasti ja ehkä laadullisestikin halvalla toteutettuja elementtirakenteita, ja niissä tosiaan piilee aikapommi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Braxin kanssa täysin samaa mieltä kaikesta, mitä hän sanoi, paitsi siitä viimeisestä kohdasta eli siitä, että helsinkiläiset eivät ilman tätä uudistusta pääsisi arava-asuntoihin, jos nyt ymmärsin siis puheenne oikein. Kuten ed. Tiusanen totesi, niin maan hallitus on antanut kuitenkin esityksen aravarajojen muuttamisesta siten, että kun se toteutuu, niin sen jälkeen jopa keskituloiset helsinkiläiset sopivat aravarajoihin. Minusta se on parempi tapa periaatteellisella tasolla hoitaa tämä ongelma kuin poistaa aravarajoitteet kokonaan tai lyhentää niitä merkittävästi, koska nyt toteutuva vaihtoehto ainakin teoriassa mahdollistaa sen, että vuokrien valvonta karkaa eli aravavuokratkin voidaan määrätä markkinatasolle ja nimenomaan täällä pääkaupungissa se on ongelma, nimimerkillä "50 neliön kaksiosta sen suuruista vuokraa maksava, jolla saisin aiemmin johtamastani yhtiöstä vuokratuksi 135 neliön uuden omakotitalon".

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Ettei jäisi väärää käsitystä, totean, että kyllä tietysti oleellisinta on se tulorajojen muutos, mutta kyllä teoriassa-asumisen ja käytännössä-asumisen välillä on se ero, että uskon, että tälläkin esityksellä tosiasiassa lähtee uusia rakennushankkeita liikkeelle ja se on kyllä mieltä lämmittävämpää sille, joka tarvitsee asunnon, kuin se, että noin teoriassa voisi jollain toisella järjestelmällä olla vielä paremmin jossakin toisessa todellisuudessa rakennuksia liikkeellä. Siitä näkökulmasta tämäkin muutos, vaikka siihen liittyy kieltämättä näitä riskejä, on käytännössä parempi Helsingin asuntopulan kurjimuksessa kamppaileville ihmisille kuin se, että ei tehdä mitään. Mutta uskon kyllä itsekin, että olen ed. Virtasen kanssa pääsääntöisesti näissä asuntokysymyksissä hyvin samoilla linjoilla.