Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva päivähoitolain muutos on hyvä sinänsä, eikä siihen pykälään ole minulla huomauttamista. Erityislastentarhanopettajia tarvitaan lisää, ja tämä laki yrittää vastata tähän huutoon. Ainoa huolenaihe tämän pykälän osalta on vain se, miten sitten valvotaan, että kunnat hankkivat todellisuudessa näitä erityislastentarhanopettajan palveluja riittävästi, tarvetta vastaavasti, niin kuin laissa edellytetään.

Mutta, arvoisa puhemies, enemmän kuin tämä varsinainen pykälämuutos valiokuntaa keskustelutti ministeriön prosessi päivähoitolain lakimuutoksen osalta. Nimittäin koko päivähoitolain muutoksesta eli kokonaisuudistuksesta on puhuttu jo vuosikausia. Kokonaisuudistusta on vaadittu muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön perhepoliittisessa strategiassa, varhaiskasvatustyöryhmän muistiossa, varhaiskasvatuksen linjauksissa, sosiaalialan loppuraportissa, ja sitä ovat vaatineet kaikki muut tahot, jotka ovat tekemisissä päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kanssa.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tätä kokonaisuudistusta ei vieläkään tule. Tein viime kaudella siitä toimenpidealoitteen, jonka allekirjoitti yli sata edustajaa, ja peruspalveluministeri Liisa Hyssäläkin on kirjallisiin kysymyksiini, lukuisiin, vastannut ja suhtautunut myönteisesti tähän uudistukseen ja luvannut, että tämä laitetaan käyntiin, mutta kuitenkin työryhmän perustaminen ja kaikki keskeytettiin. Ministeri Hyssälä sitten vastasi, että on nyt mahdollista vain korjata akuutteja, joitakin pieniä yksityiskohtia päivähoitolaissa mutta ei koko päivähoitolakia.

Myöskin on hallitusohjelmassa luvattu, että esimerkiksi ryhmäkokoja korjataan lainsäädännössä, mutta sitäkään ei tullut. Tässä lakiluonnoksessa oli vähän laajemmin näitä pykäliä mukana, mutta sitten siitä, mikä valiokuntaan ja tänne eduskuntaan tuli, oli karsittu kaikki muu pois ja oli vain yksi ainoa pykälä jäljellä, ja se on nyt sitten tässä meillä. Vaikka hallitusohjelmassa on luvattu tehdä asioita enemmänkin ja myöskin ministeriö on luvannut tehdä kokonaisuudistuksen aikanaan ja kaikki eri tahot ovat sitä vaatineet, kokonaisuudistusta, niin mitään ei kuitenkaan tapahdu, ja siitä olemme nyt huolissamme.

Kaiken kaikkiaan päivähoitolaki on 30 vuotta vanha. Se tarvitsee nopeasti ja kipeästi saman kaltaisen uudistuksen kuin koululainsäädännössä oli vuosia sitten. Tässä ongelma on myöskin se, että meillä Suomessa ajatellaan vanhanaikaisesti päivähoidosta, ajatellaan, että on vain kyse lasten hoitamisesta. Muualla Euroopassa tähän on pitkään jo ymmärretty liittää myös kasvatuksen osuus ja opetuksen osuus, ja meidän on aika oppia tähän samaan näkemykseen, että päivähoidon tehtävä ei ole enää pelkkä työvoimapoliittinen tehtävä, vaan se on myös perhe-, sosiaali-, varhaiskasvatus- ja koulutuspoliittinen tehtävä.

Tästä nykyisestä, vanhanaikaisesta päivähoitolaista puuttuu muun muassa näkemys perheen ja päivähoidon yhteistyöstä, eikä siinä myöskään ole päivähoidon laadun arviointia. Paljon on puutteita, paljon olisi tehtävää. Valmiudet tämän asian eteen olisivat muualla, mutta eivät ministeriössä. Se on varsin mielenkiintoista, miksi on näin.

Tämän kaiken johdosta ehdotan lausumaksi sitä lausumaehdotusta, joka on sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön vastalauseessa ja joka kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin lasten päivähoidosta annetun lain kokonaisuudistuksen aikaansaamiseksi."

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Me hyväksyimme tämän lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä erinomaisen lakimuutoksen. Se on erittäin erinomainen. Siinä on vain yksi vika: sitä ei voi panna käytännössä täytäntöön ensi tammikuun alussa, jolloin voimaantulosäännöksen mukaan sen kuitenkin pitäisi tulla voimaan. Siinähän säädetään, että kunnissa pitää olla tietty määrä erikoislastentarhanopettajia. Arvion mukaan heitä pitäisi olla 200, mutta Suomessa on saatavissa enintään 160 erikoislastentarhanopettajan pätevyyden omaavaa henkilöä, jolloin olemme siis säätäneet lain, jota on käytännössä mahdoton panna täytäntöön.

Tämä itse asiassa on tietynlainen osoitus tai seuraus siitä prosessista, jota nyt sekä ed. Vahasalon vastalauseessa esittämä lausumaehdotus että oma lausumaehdotukseni, joka on pöydille jaettu ja jota tulen nyt tämän puheenvuoron päätteeksi esittämään, kuvaavat, eli sitä, että tämä on erilleen irrotettu yksi, lainausmerkeissä tai ilman, nippelilakiesitys päivähoidon osalta. Tämä on juuri tämän ed. Vahasalonkin mainitseman päivähoitolainsäädäntöprosessin keskeinen ongelma. Eli kokonaisnäkemys puuttuu, kokonaislainsäädäntö puuttuu, vaikka sitä ovat vaatineet ainakin eduskunnassa viime kaudella yli sata kansanedustajaa, eduskunnan oikeusasiamies ja jopa Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmakin, jossa todetaan, että vaaditaan päivähoitolain kokonaisuudistus. (Ed. Pulliainen: Ei sitä pidä ottaa liian vakavasti!) — Ei pidäkään. Olen voinut todeta, että Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmaa pitää soveltaa luovasti. (Ed. Pulliainen: Juuri näin!) Erityisesti opposition kannalta ja kansan kannalta tarkastellen sopivat kohdat toteutetaan, tarpeellisia ei ihan ainakaan.

Mutta joka tapauksessa tarvitsemme siis päivähoidon kokonaisuudistuksen pitkälti niistä syistä, joita ed. Vahasalo tuossa edellisessä puheenvuorossa jo esitteli. Päivähoitolaki on säädetty yli 30 vuotta sitten olosuhteissa, jotka ovat radikaalisti ja ratkaisevasti muuttuneet. Tästä syystä myöskin minä esitän lausumaa tähän asiaan kokonaisuudistuksen saamiseksi. Voin todeta, että kun katson ed. Vahasalon pelkkää lausumaesitystä, niin minulla ei olisi mitään vaikeutta sinänsä yhtyä siihenkin. En yhtynyt kuitenkaan vastalauseeseen valiokunnassa siitä syystä, että käyty keskustelu johti minut arvioimaan, että siihen liittyy ja sen perusteluihin liittyy muutamia asioita, joita en voinut hyväksyä, ja siksi jättäydyin siitä irti. Lisäksi, kun minusta tässä kokonaisuudistuksessa se keskeisin asia, joka on joka tapauksessa hoidettava, on päivähoidon enimmäisryhmäkokojen määrittely, niin halusin sen saada tähän mukaan. Siksi esitän, että eduskunta hyväksyisi seuraavan lausumaehdotuksen:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää pikaisesti lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) kokonaisuudistuksen siten, että uudistus valmistellaan avoimesti ja laajaa asiantuntija- ja tutkijaverkostoa kuulemalla, ja niin, että uudistuksen yhteydessä määritellään päivähoitoryhmien enimmäiskoko."

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Virtasen tekemää esitystä siitä, että hallitus käynnistää pikaisesti lasten päivähoidosta annetun lain kokonaisuudistuksen. Tämä laki on vanha. Maailma ja päivähoidon tarpeet ovat muuttuneet, jotenka tarvitaan ihan kokonaisnäkemys eli uusi laki. Niin kuin ed. Virtanen totesi, tämä on kyllä luvattu hallitusohjelmassa.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Vahasalon tekemää lausumaehdotusta ja jatkan sanomalla, että on tietysti erinomaista, että ed. Virtanenkin tuli tämän meidän lausumaohjelman taakse, vaikka hän sanoi, että tekstissä on jotain muuta. Hän haluaa kuitenkin samaa muutosta. Olisi ollut nätimmän näköistä, että olisi ollut sama, yhteinen lausumaehdotus.

Tämähän on 30 vuotta vanhaa lainsäädäntöä, ja siinä on sen takia paljon teknisiä ongelmia. Haluan yhden kohdan tästä hallituksen esityksestä vielä lukea tähän: "- - erityisen tuen tarve oli lasta koskevassa suunnitelmassa määritelty 7 prosentille päivähoidossa olevista lapsista. Sen lisäksi noin 4 prosenttia päivähoidossa olevista lapsista oli sanottujen kuntien arvion mukaan erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia - -." 11 prosenttia Suomessa, ja kun me olemme kaiken tämän keskellä hyvinvointivaltio, niin voi vaan tätä ihmetellä, miksi Stakes ei tuota tästä tietoa, mitkä ovat syyt tähän taustalle.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä oleva lakiesitys varmasti on perusteiltaan hyvä ja mietintökin oikein taivaita hipova, jos tällaista ilmaisua voi käyttää, kun lukee täältä, millä tavoin kunnat voivat työn houkuttelevuutta lisätä ja "henkilöstön pysyvyyttä voitaisiin kunnissa merkittävästi lisätä vakinaistamalla" jne. Minun mielestäni, arvoisa herra puhemies, nämä ovat hurskaita toiveita monelta osin, niin kuin nykyisen hallituksen osalta on ollut, että laki sinällään on hyvä, mutta sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä, kun kunnilla ei ole rahaa hoitaa asioita. Niiden pitäisi olla subjektiivisia oikeuksia eli velvoittavia oikeuksia, niin jotakin tapahtuisi. On nähty omaishoidon osalta sama tilanne. Laki on hyvä varmasti, mutta kun ei ole velvoitetta hoitaa niitä, niin minä en ymmärrä tällaista lainsäädäntöä sinällään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu, aikaisemmat vaiheet ja tämä, on osoittanut, että tämä kokonaisuudistus on varsin tarpeellinen, ja hallituspuolueet ovat siinä samaa mieltä, koska eivät ole puolustelemassa omaa kantaansa. Tämähän asia on täysin selvä, niin että kaikista päätellen hyväksytään yksimielisesti nämä ponnet. En tiedä sitten, millä tavalla nämä nyt sitten tulkitaan, nämä ponnet, tämän jälkeen, kun täällä on nyt näitä erilaisia vivahteita, mutta yks hailee; pääasia on, että kokonaisuudistus tapahtuu pikaisesti.