Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Siis toisessa käsittelyssä,
viime metreillä, vaikeavammaisuutta käsittelevä lainsäädäntö myös
osin eli tarkemmin sanoen vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista
jne. Muutamia huomioita vielä. Tässä on
nimittäin tapahtunut erinäisiä seikkoja
sen jälkeen, kun ensimmäinen käsittely
meillä täällä valiokunnassa
oli.
Ensinnäkin näyttää siltä,
että vammaiskeskustelu on aika vaikeasti vammaista ihan
terveiden yksilöidenkin kohdalta. Vammaisliike on kymmenen
vuotta pitänyt ykkösasiana tätä henkilökohtaisten
avustajien subjektiivista oikeutta vaikeavammaisen avuksi, ja se
lukko ei millään nyt tahdo avautua. Sitä on
monin keinoin yritetty täällä. En lähde
nyt teitä sillä kiusaamaan, koska te tiedätte,
jos olette työnne kunnolla tehneet. Tämä kelpaa
hyväksi esimerkiksi siitä hyvin tylystä,
kivikovasta maailmasta, missä me elämme. Marginaaliryhmät
eivät tahdo saada oikeuksiansa läpi, ei sitten
niin millään.
Vuosi sitten professori Kaarlo Tuori tuli tässä vaikeavammaisuusasiassa
esille. Hän ilmoitti hyvin selkeästi työnantajajärjestölle,
joka edustaa näitä vaikeavammaisia ihmisiä,
että tämä tilanne on perustuslain vastainen,
kun heillä ei ole subjektiivisena tätä oikeutta,
mistä johtuen kunnat käyttävät
harkintavaltaansa täysin tylysti näissä asioissa.
Vähälle huomiolle on jäänyt
esimerkiksi se, että niin kovaa tämä elämä täällä pohjoisessa
on, että vaikeavammaisten ihmisten täytyy olla
työnantajia omille avustajilleen, ja jotta työnantajan
oikeudet menisivät oikein lakimielessä, heidän
on täytynyt perustaa oma työnantajajärjestönsä.
Miettikääpä nyt, arvon edustajat, sitäkin!
Ei nyt asioita tällä lailla pitäisi hoitaa.
Toivottavasti tämä tauti ei leviä muihin,
esimerkiksi sairauden hoitoihin. Siitä tulee vaan sitten
lisää hankaluuksia, jos näikseen sattuu.
Vaikeavammaisiahan tässä maassa on noin 4 000—5 000
ehkä kaikkinensa.
Mutta tämä työnantajajärjestö on
saanut pyörät pyörimään.
Se oli se järjestö, joka pyysi professori Kaarlo
Tuorilta mielipidettä tästä asiasta vuosi
sitten, ja sai kunnon asiantuntijalausunnon, joka on työnnetty
valtioneuvostoon, kaikkien valtioneuvoston jäsenten tietoon.
Minä olen tässä salissa ministereiltä kysynyt,
huolestuttaako teitä, että tämä tilanne
on perustuslain vastainen. Ministerit kiertelevät ja vastuuttavat
sitä toisille ministereille, jotka eivät ole paikalla.
Minusta se kertoo aika paljon meidän lainsäädännöstämme
asioita, joita en olisi uskonut, että tässä pyhäkössä kuulee,
että ehkä tämä ei niin pyhäkkö sitten
tässä mielessä enää olekaan.
Tähän oikeuskanslerimme epäsuorasti joutui
puuttumaan vuosittaisen kertomuksensa yhteydessä, koska
silloin kysyin tätä asiaa häneltä tässä salissa.
Hän suurin piirtein ihmetteli myöskin tätä tilannetta,
mutta ei sen tarkemmin spesifisti ottanut kantaa tähän
asiaan.
No, mitä tässä asiassa on tapahtunut
uutta, on se, että sekä Invalidiliitto, Kynnys
ry että Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien
Liitto eli Heta ovat tehneet kantelun valtioneuvostolle ja oikeuskanslerille
pyytäen, että oikeuskansleri laittaa lainsäädännön
käyntiin, niin että tämä perustuslain
vastainen tilanne muutetaan. Ensinnäkin: "Kantelijajärjestöt
pyytävät valtioneuvoston oikeuskansleria tekemään
asiassa esityksen henkilökohtainen avustaja -järjestelmää koskevan sääntelyn
muuttamiseksi siten, että se vastaa perustuslain vaatimuksia".
Tämä oli suora lainaus heidän kantelustaan,
ja jatkan suoralla lainauksella: "Vaikeavammaisella henkilöllä tarkoitamme
tämän kantelun kontekstissa sellaista henkilöä,
joka tarvitsee runsaasti toisen henkilön apua kotona jokapäiväiseen
elämään liittyvissä asioissa
- -." Siis runsaasti apua joka päivä elämään liittyvissä tavallisissa
asioissa, kotona tai kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa, opiskelussa, harrastuksissa,
työssä ja yleensä yhteiskunnallisessa
osallistumisessa. Kaikki täällä ovat
varmaan sitä mieltä, että näiden
pitää järjestyä, niin eipäs
vaan järjesty, kun lakia pitäisi laatia. Tosi kummallinen
tilanne.
He jatkavat tässä kantelussaan — en
lue tietenkään läheskään
kaikkea: "Vaikeavammaisten osalta henkilökohtainen avustaja
-järjestelmän toteutumisessa on kyse nimenomaan
perustuslain 19.1 §:n mukaisesta välttämättömästä huolenpidosta.
Vaikeavammaisten avuntarve on niin merkittävä,
että sen osalta voidaan puhua eksistenssiminimin turvaamisesta."
Kuinkahan moni meidän 200 edustajastamme tietää,
mikä eksistenssiminimi on, koska se koko ajan äänestyksissä hylätään?
Minä tulen tekemään tässä ponsiesityksen,
jolla tämä poistuisi, ja haluan nähdä,
että ne, jotka ymmärtävät, mitä eksistenssiminimi, arvon
puhemies, tarkoittaa, äänestävät
tämän minun ehdotukseni puolesta ja ne, jotka
eivät sitä ymmärrä, äänestävät
sitä vastaan. Pelkään, että koko
hallitus ilmoittautuu tietämättömäksi
tässä asiassa. Käytännössä tämä nimittäin
tarkoittaa mitä? Eksistenssiminimi? "Sängystä ylös
pääsemistä, hygieniatoimia, ruokailua,
asennon vaihtoa, liikkumista, pukeutumista, asiointia ja muita vastaavia
toimia, joista vaikeavammaiset eivät selviä ilman
toisen henkilön apua." Tämä oli siis suoraa
lainausta tästä kantelutekstistä.
Vielä luen muutaman asian, josta on Suomessa kokemuksia
tästä, myöskin kantelutekstin sisältä:
"Lain voimassa ollessa on kertynyt huomattava määrä",
siis nykyisen lainsäädännön voimassa
ollessa, "oikeuskäytäntöä, jonka
perusteella on selvää, että vaikeavammaisia
on tarkoituksenmukaisuusperiaatteeseen nojaten alistettu oikeusprosesseihin,
joiden kautta on kuitenkin vaikea saada oikeuksiaan toteutumaan.
Oikeusprosessit ovat myös oikeusturvan kannalta hälyttäviä,
sillä niiden avulla ei voida puuttua tehokkaasti järjestelmän
perusrakenteita turvaaviin rahoitusvastuukysymyksiin, joilla turvataan
vaikeavammaisten päivittäisen elämän
toimintoja." Tarkoitetaan siis kuntien päätösvaltaa.
"Edelleen, yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuulumisen
vuoksi henkilökohtainen avustaja -tu kitoimeen liittyy
merkittäviä muutoksenhakurajoituksia."
Ja vielä yksi lainaus: "Oikeudellisesti keskeistä on,
että vammaispalvelulaki on säädetty ennen
perusoikeusuudistuksen voimaantuloa eikä sitä sen
vuoksi säätämisvaiheessa ole arvioitu uusien
perusoikeussäännösten kannalta. Kantelijajärjestöjen
käsityksen mukaan vammaispalvelulaki on tältä osin
perustuslain vastainen."
Muun muassa näistä syistä, arvoisa
puhemies, teen lausumaehdotuksen, joka on jaettu pöydille ja
joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää,
että vammaispoliittisen ohjelman valmistelun yhteydessä sosiaali-
ja terveysministeriö valmistelee tarvittavan lainsäädännön
vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan subjektiivisen
oikeuden järjestämiseksi."
Tämä sen takia poikkeavasti valiokunnan kannanotosta,
jossa itse asiassa henki eräällä lailla on
samanlainen. Valiokunnalla on myöskin tähän
liittyvä maininta, joka on ehkä ponnen luonteinen,
se pontena esitetään, jossa pyydetään,
että "Eduskunta edellyttää, että vammaispoliittisen ohjelman
valmistelussa selvitetään, miten henkilökohtaista
avustajapalvelua kehitetään ja sen rahoitusta
uudistetaan - -". Nämä on kaikki selvitetty.
Nämä rahoitukset tiedetään.
Kohderyhmä tiedetään. Tässä tarvitaan
lainsäädäntöä, ja sen takia,
kun en ollut edes valiokunnassa paikalla, olen tehnyt oman lausumaehdotukseni,
joka tulee vastakkain tämän valiokunnan lausumaehdotuksen
kannalta, ja tämä äänestys on
tässä mielessä kyllä hyvin tärkeä periaatteellinen,
mikä siinä tullaan suorittamaan. Ei voi sanoa
muuta kuin, että saas nähdä, kuinka äijän
tässäkin asiassa käy. Ilmeisesti Suomen
julmassa maailmassa käy huonosti, mutta me emme lakkaa
yrittämästä.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vaan, että erityisesti
ed. Brax toi kyllä hyvin painavan näkökulman
esille. Itse olen sitä vähän samantapaisesti
miettinyt, en ihan näin terävästi, mutta
näin meidän täytyy edetä, jos
tämä asia ei muuten mene. Tämä näkyy
laajentuvan erittäin helposti koko meidän vanhusväestöömme,
tiettyyn osaan siitä, josta myöskään
ei niin sanotusti välitetä reaalitemppujen tasolla.
Siihen kuuluvat hyvin herkästi meidän sotainvalidimme,
osa sotaveteraaneista. Tämmöisiä marginaali-ihmisryhmittymiä on
turhan monta, joista meillä täällä eduskunnassa
on täysi käsitys, miten heidän ihmisarvoinen
elämänsä pitäisi turvata ja
mitkä usein hyvin henkilökohtaisesti sorvatut
kuntoutuspalvelut heille halutaan, koska ei ole kahta samanlaista
ihmistä, ei kahta samanlaista vaikeavammaista jne.
Näiden puheiden tehtävä on nyt pitää tätä asiaa
esillä, ja niin kuin ed. Pulliainen sanoi, takaraja on
varmasti hallitusohjelma, ja siitä meidän kaikkien
pitää pitää huolta, että se
saataisiin sinne. Muuten tästä tulee tuskallisia
oikeuskäyntejä, jotka ovat sitten vaan häpeäksi
koko meidän oikeuslaitoksellemme.
Keskustelu päättyy.