Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Muuttoliike on kasvanut ennätyssuureksi. Yhä useampi työntekijä ja työtön muuttaa oman kuntansa sisällä tai johonkin muuhun kuntaan, ja myös maakuntien välinen muuttoliike on vilkasta. Kasvukeskuksissa kärsitään vastakkaisista ongelmista kuin muuttotappioalueilla. Yhteiskunnalliset ongelmat eivät aina poistu muuton mukana, vaan ne muuttavat vain muotoaan.

Työvoimapalvelulaissa todetaan, että valtion, kuntien ja yritysten yhteisin talous- ja työllisyyspoliittisin toimin huolehditaan alueellisesti tasapainoisesta työllisyydestä niin, ettei minkään työmarkkina-alueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä tasoa. Valtion talousarviossa myös ensi vuodelle on tarkennettu alueellisten työttömyyserojen sallittuja rajoja. Sen mukaisesti minkään työmarkkina-alueen työttömyys ei saa ylittää 80 prosentilla maan keskimääräistä tasoa ja ennakoiviin toimiin voi ryhtyä, kun 60 prosentin raja ylittyy.

Kuitenkin Suomessa on työmarkkina-alueita, joilla on oltu tämän ehdottoman 80 prosentin rajan väärällä puolella jo yli 10 vuotta. Nämä rajat ovat jääneet täysin kuolleeksi kirjaimeksi 90-luvun alkupuoliskolta lähtien. Työttömyyden alueellisten erojen on sallittu kasvaa rajoittamatta ja niitä on pyritty tietoisesti jopa lisäämään. Työvoimasta on tehty liikuteltava tavara sen sijaan, että olisi pyritty harjoittamaan aktiivista aluepolitiikkaa ja luomaan yritystoiminnan edellytyksiä kaikkialla Suomessa.

Espoon metroon luvataan rahaa kymmeniä miljoonia samaan aikaan, kun Lapissa taistellaan viimeisistäkin junayhteyksistä. Valtio ei ole täyttänyt edes itse sille asetettuja velvoitteita. Tästä syystä monilla seutukunnilla kärsitään vakavista rakenteellisista ongelmista, jotka johtuvat valikoivasta muuttoliikkeestä, ikärakenteen vinoumasta ja elinkeinorakenteen yksipuolistumisesta. Näillä alueilla ei ole enää sellaisia työvoimareservejä, joiden avulla kasvukeskusten työvoimapula voidaan poistaa. Jokainen lähtijä sen sijaan syventää muuttotappioalueitten ongelmia entisestään.

Harjoitetun keskusjohtoisen, yksisilmäisen ja ylhäältä alas sanellun työllisyyspolitiikan seuraukset kärjistyvät muutaman vuoden sisällä. Siellä, missä on koettu pahin massatyöttömyys, asetelma kääntyy päälaelleen muutaman vuoden sisällä eli vakavaksi työvoimapulaksi. Tämä kehitys tullaan näkemään erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta myös monilla muilla alueilla. Ei ole oikein, että suurimpien kasvukeskusten työvoimapula asetetaan tärkeämmäksi kuin muiden alueitten työvoimapula.

Arvoisa puhemies! Työvoima on aina liikkunut ja tulee aina liikkumaan. Se on osa tuotantovoimien ja työmarkkinoitten luonnetta. Julkisen sektorin tehtävänä on huolehtia, että myönteisiä tulevaisuudennäkymiä avautuu eri puolilla maata ja että muutokset tapahtuvat aina hallitusti. Nyt tulevalle ajalle on kasattu sellainen toinen toistaan ruokkiva rakenteellisten ongelmien kasauma, että monin paikoin yhteiskunnan perusrakenne uhkaa horjua.

Tuloverolain muuttaminen niin, että asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten vähennysoikeus nousee 7 000 euroon vuodessa, on ihan oikea toimenpide. Myös työmarkkinatuella elävien matka-avustuksen ehtojen muuttaminen työn ja tuen keston osalta on perusteltua, sillä matka-avustukseen ei ole kirjattu muuttopakkoa.

Näiden toimien lisäksi hallitus esittää enimmillään 700 euron suuruista muuttoavustusta. Muuttoavustus ei ratkaise useinkaan muuttajan päätöstä, mutta toimii sellaisena porkkanana, joka tukee kehitystä, joka voi vaikeuttaa entisestään massatyöttömyydestä kärsineitten alueitten selviytymistä. Se on osa sitä suurta linjaa, jonka tavoitteena ei ole tasapainoinen aluekehitys ja työttömyyden alueellisten erojen tasaaminen. Jokainen euro muuttajalle, työttömälle, on varmaan tarpeen, mutta moni olisi tyytyväinen, jos julkisen sektorin toimesta ei rakennettaisi peiteltyä, mutta tosiasiallista muuttamisen pakkoa.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että ihmisiä ohjataan muuttamaan, pitäisi tutkia kaikki mahdollisuudet, kuinka työvoiman lähi- ja ammatillista liikkuvuutta voidaan lisätä. Esimerkiksi ylläpitokorvauksen tuntuva korottaminen työvoimapoliittisten toimien ajalta, yksilöllinen työvoimapoliittinen koulutus sekä liikkuvuuden tukeminen laajojen työmarkkina-alueitten sisällä olisivat tarkoituksenmukaisia toimia.

Työvoiman liikkuvuus on nostettu valtion talousarvioesityksessä ensi vuodelle itseisarvoksi. Perustuslaissa on kuitenkin taattu jokaiselle kansalaiselle oikeus valita asuinpaikkansa, ja sille valinnalle pitäisi antaa ihan oikeasti mahdollisuus.

Näistä syistä ehdotan 1. lakiehdotuksen hylkäämistä ja hyväksyttäväksi seuraavaa pontta: "Eduskunta edellyttää, että valtion talousarvioon varattuja työvoimapolitiikan toimeenpanoon tarkoitettuja määrärahoja käytetään niin, ettei minkään työmarkkina-alueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä työttömyyden tasoa."

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Suomea pyyhkii nyt ennätysmäisen voimakas muuttoliike ja se aiheuttaa ongelmia molempiin päihin maata. Helsingin seudulla, Turussa, Tampereella, Oulussakin, niillä paikkakunnilla, joihin muutetaan, muuttoliike nostaa asumisen hintaa sekä omistusasuntojen osalta että vuokra-asuntojen osalta jopa niin korkeaksi, että se on sitten este saada työvoimaa tiettyihin matalamman palkan tehtäviin. Tämä on esimerkiksi Helsingin seudun, Pääkaupunkiseudun, työvoimapulan todellinen syy. Asuminen on liian kallista suhteessa näihin pienempiin palkkoihin, joita monilla aloilla maksetaan.

Muuttoliike tuottaa ongelmia myös meillä päin pohjoisessa Suomessa, Lapissa. Se vie meiltä semmoista väkeä, jota siellä kuitenkin välttämättä tarvittaisiin. Pohjoisessakin on monia sellaisia tehtäviä, joihin on vaikea nyt jo saada väkeä. Lääkäripula on ollut tunnettu jo pitkään, nyt meillä on sitten ilmaantunut sairaanhoitajapulaa monissa kunnissa. Kyse ei ole siitä, ettei siellä haluttaisi palkata näitä ihmisiä, etteivät kaikki tiedä, että tarvitaan esimerkiksi sairaanhoitajia lisää, mutta kun kunnilla ei ole rahaa palkata, niin sitten menetetään tätä sairaanhoitajaväkeä muualle ja sillä lailla tilanne palvelujen osalta ajautuu jopa kestämättömän sorttiseksi.

Tässä tilanteessa muuttoavustus onkin väärä signaali. Se on kehotus lähteä, ja tämmöistä kehotusta ei pitäisi esittää, vaan päinvastoin lähteä todellakin siitä, että töitä järjestetään sinne, missä ihmiset ovat. Se on myös Suomen etu ihan varmasti, että koko maata kehitetään ja hyödynnetään kaikkia sen resursseja.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys siltä osin, kuin on kysymys muuttoavustuksesta, on tietenkin kaksijakoinen. Ikään kuin apriorisesti eli etukäteen tarkastellen tämä on arveluttavaa, koska tälläkin edistetään ihmisten muuttamista pois heidän omilta kotiseuduiltaan. Kuten ed. Mustajärvi edellä esitti, siihen liittyy todellisia riskejä, todellisia huolia tulevaisuudesta, riskejä, jotka tulevat entisestään pahenemaan. Toisaalta tietenkin niille, jotka ovat ikään kuin pakotettuina joutuneet muuttamaan, tuohan tämä tietysti helpotuksen. Ryhtymättä kuitenkaan enemmälti pohtimaan sitä, kumpi tässä asiassa on muna ja kumpi kana, kyllä nyt painottuisin omaa näkemystäni muodostaessani enemmän muuton ehkäisyn torjuntaan kuin seurausten helpottamiseen.

Tästä syystä kannatan sekä ed. Mustajärven hylkäysehdotusta että myöskin tätä lausumaehdotusta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä aikaisemmat puhujat ovat todenneet, tällainen muuttoavustus sinällään on minun mielestäni väärä signaali. Eikä varmasti se enintään 700 euron määräinen muuttoavustus työmarkkinatukeen oikeutetulle ratkaise sitä muuttoa eikä sitä päätöstä sen perusteella varmasti tehdä, mutta se on ikään kuin yhteiskunnan ja hallituksen signaali siitä, että nyt kannattaa muuttaa syrjäseudulta pois, ja se aiheuttaa lisäongelmia nimenomaan siellä päin. Minun mielestäni hallituksen tulisi toimia juuri päinvastoin, antaa mahdollisuuksia, että ihmiset pysyisivät siellä syrjäseudulla ja maksaisivat veronsa niihin kuntiin, että kunnatkin myös pystyisivät tarjoamaan palvelujaan.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka tarkastelee ihan oikein, mutta mistä niitä veroja maksetaan, jos ei ole työtä? Tämä on kieltämättä, kuten ed. Virtanen sanoo, kaksijakoinen muuttoavustus, mutta omasta mielestäni sellaisille henkilöille, jotka katsovat, että heidän kotitaloutensa ja lastensa eteenpäinvieminen edellyttää sitä, että työtä löytyy, se on heille mahdollisuus, työmarkkinatukeen oikeutetuille, vaikka siinä on nämä kaksi puolta.

Täällä, arvoisa puhemies, ed. Tennilä aivan oikein kuvaili muuttoliikkeen voimakkuutta maassamme. Osaltani totean, että tämä on ongelma myös Pohjoismaissa. Ruotsissa on erittäin raju syrjäseutujen tyhjeneminen kasvukeskuksiin. Tämä on eurooppalainen ilmiö, tämä on Euroopan ulkopuolinen ilmiö ja joitain lääkkeitä siihen pitää totta kai löytää. Yksi asia, joka olisi syytä tutkia, vaikka se on aiemmilta vuosilta, on riittävän tehokkaan kehitysaluepolitiikan uudelleen käyttöönotto vaikeimmilla alueilla. Meillä puhutaan aluepolitiikasta, mutta tästä kehitysaluepolitiikasta pitäisi keskustella ainakin jossain muussa yhteydessä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muuttoavustus on tietysti sellainen, miksi se tulkitaan. Se voi olla myöskin paluumuuttoavustus eli henkilö palaa sinne kotiseudulleen, kun siihen aihetta löytyy, elikkä siis siinä suhteessa käyttökelpoinen väline. Mutta tähän aikaamme ei näytä riittävän mikään, ei ahneuteen riitä mikään eikä myöskään ihmisen liikkuvuuteen riitä mikään.

Nyt me olemme puhuneet monesta muuttoliikkeestä toisen maailmansodan jälkeen Suomessa. Yksi niistä ajoittui 1960-luvulle, seuraava 1970-luvulle, ne eivät ole yhtään mitään siihen nähden, kuinka monta kertaa suomalaiset muuttavat. Minä yhdestä tilastosta laskin tänä päivänä, että 6 prosenttia, jos verrataan siis väestöön, on muuttanut osoitetta vuoden aikana. Sehän on hirmuisen paljon, tosin sama henkilö on voinut muuttaa asunnosta toiseen ja paikkakunnalta toiseen vaikka kuinka monta kertaa.

Siis toisin sanoen me voimme kutsua tätä aikaamme poikkeuksellisen rauhattomuuden ajaksi, ja sitä nyt sitten ammattijärjestöjen kolmikannan eräällä tavalla sponsoroimana vielä lisätään. Tästä pitäisi selvitä hengissä, tästäkin ilmiöstä.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan kuitenkin muistuttaa siitä, että meillä on työvoimapalvelulaissa ihan selvä aluevelvoite siitä, kuinka saadaan sallia työttömyyden alueellisten erojen kasvaminen. Se raja on ollut ylitettynä joillakin alueilla jo yli kymmenen vuotta, ja kuitenkaan tähän ei ole sitten haluttu puuttua.

Kannattaa muistaa, että suomalaista työvoimapolitiikkaa 90-luvun lamasta lähtien ei ole koskaan muotoiltu reuna-alueitten ehdoilla, vaan aina kasvukeskuspaikkakuntien ehdoilla, suurten työmarkkina-alueitten ehdoilla. Sen takia ongelmat ovat sitten niin syvät, että muutamassa vuodessa massatyöttömyyden alueilla nähdään ennennäkemätön työvoimapula, eli jäljet kyllä hirvittävät, ja on aivan totta, kun sanotaan, että muuttoliike tapahtuu moneen suuntaan. Niin se tapahtuu, mutta kun se tapahtuu eritahtisesti ja siellä, mistä on jo kupattu toistakymmentä vuotta valikoiden niitä parhaiten koulutettuja nuoria ihmisiä, jokainen muuttaja on suhteessa suurempi tappio kuin se, jos muutamia ihmisiä lähtee sitten kulkemaan tuonne pohjoiseen ja Itä-Suomeen.

Siitä olen ed. Olinin kanssa aivan samaa mieltä, että aluepolitiikka pitää ottaa oikeastaan kaiken politiikanteon lähtökohdaksi. Uuden aluepolitiikan sisällöksi ei riitä se, että haukutaan kaikki vanha, kun meillä siitä vanhasta aluepolitiikasta on kuitenkin olemassa niin hyviä esimerkkejä eri puolilla Suomea ja ne esimerkit kantavat tänä päivänäkin.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ei kyllä työvoimapolitiikkaa ole kasvukeskustenkaan ehdoilla tehty, ed. Mustajärvi. Kyllä Pääkaupunkiseudulla, kun täällä tarvitaan työvoimaa, samalla olisi pitänyt hoitaa myös asuntopolitiikka kuntoon. Tämmöiset muuttorahat eivät tosiasiassa myöskään sitten siihen muuttopäätökseen vaikuta tai siihen kykyyn elää täällä aivan liian kalliissa Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, muualla Pääkaupunkiseudulla.

Siinä mielessä on myös hyvin marginaalista tai suorastaan röyhkeätäkin väittää, että tämmöisillä rahoilla sitten oikeasti ratkaistaan se ongelma, miten työn perässä tänne Pääkaupunkiseudulle tai Helsinkiin muuttava tosiasiassa voi elättää täällä perheensä ja päästä asuntomarkkinoille, jos ei valmiiksi ole jo jotain jalansijaa, näillä neliöhinnoilla.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhe- mies! Tässähän nyt puhutaan siitä peruskysymyksestä, mihin tämä muuttoliike on jo johtanut. Minun sympatiani on Helsingin pienituloisten ihmisten puolella myöskin, niin kuin kaikkien pienituloisten puolella. Hyvin läheltäkin tuossa Kalliossa olen seurannut, miten siinäkin vuokratalossa on käynyt. Siitä myydään nyt asuntoja pois, vuokrat nousevat ja nämä pienituloiset helsinkiläiset joutuvat lähtemään myöskin tämän muuttoliikkeen paineen seurauksena, siirtymään sivummalle halvemmille asumisalueille.

Tämähän pyörii ympäri nyt niin, että se muuttoporukka, josta osa saa kohtuullisen palkan mukaista työtä, pukkaa pois tämän Helsingin pienituloisen väen tästä keskustan alueelta. Kyllä tämä muuttoliike aiheuttaa ongelmia meillä mutta aiheuttaa myös täällä, ja ei tätä pitäisi kiihdyttää vaan hakea ratkaisuja sekä siihen meidän työllisyysongelmaamme että tämän perään tähän asumisongelmaan.

Muuttoavustus ei ratkaise muuttoa, mutta se voi olla juuri se viimeinen tippa siinä lasissa, joka saa sen ratkaisun tapahtumaan. Se ei kuitenkaan todellakaan turvaa sitä kykyä asua täällä, mutta se voi esimerkiksi houkutella meiltä päin jonkun työttömänä olevan sairaanhoitajan lähtemään, kun meillä ei ole kunnilla kykyä laittaa virkaa auki, vaikka tarpeita varmasti on. Näihin ihmisiin tämä saattaa purra, ja se on kyllä sitten suuri menetys meilläpäin, jossa myöskin tämä palveluongelma kärjistyy koko ajan.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi on aivan oikeassa siinä suhteessa, kun hän peräänkuuluttaa näitä julkisen työvoimapalvelun rajoja ja niiden ylittymistä. Niitä on valvottava tarkemmin.

Mitä tulee taas sitten ed. Braxin esiin nostamaan näkökulmaan, sekin on tärkeä tuoda tässä keskustelussa esiin, koska asumisen kustannukset ovat karanneet täällä Helsingin alueella.

Arvoisa puhemies! Sillä tavoin kuitenkin Pääkaupunkiseutu on ollut vetovoimainen, että muistan joistakin tilastoista ainakin joku vuosi sitten, että laman jälkeen syntyneistä uusista työpaikoista lähes 40 prosenttia oli syntynyt tänne laajennetulle Pääkaupunkiseudulle. Toisaalta sitäkään ei pidä pitää huonona asiana. Se on hyvä, että täällä syntyy työpaikkoja, mutta se heijastusvaikutus pitäisi saada myös muihin kasvukeskuksiin ja sitä kautta sitten myöskin muualle Suomeen.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti. Jos olisi haluttu olla loogisia ja lähdetty purkamaan tätä ongelmaa oikeasta päästä, niin olisi lähdetty liikkeelle siitä, että tuetaan niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet muualle Suomesta, ulkomaille töihin, esimerkiksi sairaanhoitajia. Me olemme kalliilla kouluttaneet heitä. Heitä on mennyt Norjaan, on mennyt Britanniaan, on mennyt moneen muuhun maahan. Nyt, jos Suomessa kerran tulee, niin kuin on ennakoitu, sosiaali- ja terveystoimen puolelle työvoimapula, niin kaikista loogisinta olisi yrittää saada näitä ihmisiä muuttamaan takaisin Suomeen ja osoittaa muuttoavustus heille sitten.

Kaiken kaikkiaan tämä esityshän on epälooginen, koska se koskee vain työmarkkinatukilaisia muutosturvan piirissä olevia, mutta niin sanottuja normaalityöttömyysturvan piirissä olevia ei lainkaan, niin että tässä ei ole niin kuin mitään pohjaa.

Kyllä kai sitten, jos ed. Braxille täsmentää: sanotaan näin, että en sano, että suurten työmarkkina-alueitten vaan suurten työmarkkina-alueitten yritysten ehdoilla on toimittu. On haluttu turvata niiden yritysten työvoiman saanti hinnalla millä hyvänsä, ja siitä on ollut sitten seurauksena hallitsematon muuttoliike. Jos suhteuttaa asioita, niin kannattaa muistaa, että ei ole kysymys pelkästään yrityksistä vaan valtion työpaikoista: Helsingissä Pääkaupunkiseudulla on niistä 29 prosenttia.